Tutkimuksesta käytäntöön ja päinvastoin: Tutkimus- ja kehittämistoiminta suomalaisen huippu-urheilumenestyksen vahvistajana 2013 2016 Olemme vuonna 2020 koko Urheilijan polun tutkimusja kehittämisosaamisen edelläkävijä
Tutkimuksesta käytäntöön ja päinvastoin: Tutkimus- ja kehittämistoiminta suomalaisen huippuurheilumenestyksen vahvistajana 2013 2016 Toimitus: Taitto: Kannen kuva: Leena Paavolainen, Kaisu Mononen, Outi Aarresola, Ari Nummela, Jukka Viitasalo Planeetta 10, Helsinki Riku Valleala Copyright Suomen Olympiakomitea ISBN 978-952-5794-20-5 (pdf) 2
Lukijalle Suomalaisen huippu-urheilun hiipunut menestys on johtanut muutokseen, jolla pyritään nykyistä laadukkaampaan toimintaan koko toimijakentässä ja tämän seurauksena parempiin urheilusaavutuksiin. Huippu-urheilun muutostyön taustalla on Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) marraskuussa 2008 asettama ja Risto Niemisen johtama huippu-urheiluryhmä, jonka työn tuloksena syntyi Sanoista teoksi ajatuksia suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi -raportti. Niemisen työryhmän esityksestä Suomen Olympiakomitea käynnisti 2010 yhdessä Paralympiakomitean kanssa OKM:n taloudellisella tuella huippu-urheilun muutosprojektin, jonka vastuulle annettiin käytännön muutostyön toteuttaminen. Työn tuloksena suomalaisen huippu-urheilun 2020-luvun menestyksen kulmakiviksi on muodostunut kolme keskeistä valintaa: 1. Urheilija keskiössä 2. Osaamisen vahvistaminen ja vieminen käytäntöön 3. Yhteistyön vahvistaminen kaikilla tasoilla. Osana Niemisen johtaman työryhmän työtä, OKM antoi kesäkuussa 2009 Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUlle tehtävän laatia selvitys suomalaisen huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan (T&K-toiminta) tilasta. Selvityksen ja OKM:n 11.12.2009 järjestämän huippu-urheilututkimusseminaarin pohjalta keskeisenä toimenpide-ehdotuksena oli, että Suomeen tulee luoda huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan ohjelma. Lisäksi esitettiin, että ohjelmassa huomioidaan urheilun kentän tarpeet ja tiedontuottajien näkemykset, koordinoidaan alalla toimivien keskinäinen työnjako ja kehitetään yhteistyötä, lisätään huippu-urheilun T&K-toiminnan resursseja ja ohjataan niitä tarvekartoituksen pohjalta pitkäjänteisesti. Myös T&K-toiminnan määrittelyä tulee selkeyttää. Nyt valmistunut T&K-ohjelma: Tutkimus- ja kehittämistoiminta suomalaisen huippuurheilumenestyksen vahvistajana 2013 2016 on seurausta huippu-urheilun muutostyön keskeisistä valinnoista ja edellä esitetyistä T&K toiminnan toimenpide-esityksistä. Tässä työssä kootaan yhteen suomalaisen huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan nykytilanne ja tulevaisuuden osaamistarpeet. Työ on strategisen tason linjaus niistä keskeisistä toimenpiteistä, toimintatavoista, eri toimijoiden rooleista sekä kehittämis- ja osaamisalueista, joihin lähivuosien suomalaista huippu-urheilun (vammattomat ja vammaisurheilu) T&K-toimintaa tulee erityisesti suunnata. Tavoitteena on edesauttaa huippu-urheilun muutoksen etenemistä, vahvistaa suomalaisen huippu-urheilun kilpailukykyä ja tukea urheilijoiden menestystä. Uskomme, että näillä valinnoilla Suomi on vuonna 2020 koko Urheilijan polun tutkimus-, kehittämis- ja valmennusosaamisen edelläkävijä. Urheilijan polulla kuvataan urheilijan kokonaisvaltaista fyysistä, henkistä ja sosiaalista kasvua ja matkaa lapsuusvaiheesta valintavaiheen kautta huippuvaiheeseen ja urheilu-uran jälkeiseen elämään. Muuttuvassa maailmassa on tarkoituksenmukaista tarkastella koko polkua ja sen kehittymiseen tarvittavia ja sitä tukevia tekijöitä polun eri vaiheissa. Polku luo kuvaa eri vaiheissa olevien toimijoiden rooleista ja yhteistyötarpeista. Lajikohtainen urheilijan polun kuvaus kertoo konkreettisesti sen, mitä taitoja, harjoitusmääriä ja valmennuksen sisällön painopisteitä polulla tulisi eri ikävaiheissa olla. Urheilijat etenevät polulla yksilöllisten taipumustensa ja harjoitustaustojensa mukaisesti. 3
Koska vastaavanlaista huippu-urheilun kansallista T&K-ohjelmaa ei ole aiemmin tehty, on tässä työssä kappaleessa 5 määritettyjen huippu-urheilun T&K-toiminnan painopisteiden ohella koottu yhteen menestystekijät koko Urheilijan polun näkökulmasta sekä käsitelty myös huippu-urheilun T&K-toiminnan nykytilaa ja lähtökohtia laajemmin. Työstövaiheessa on kuultu laajaa asiantuntija- ja osaamisverkostoa. T&K-ohjelman luonnosversio jaettiin kommenttikierrokselle 13.12.2012 pidetyssä Olympiakomitean Huippuurheiluyksikön Osaamisohjelman starttiseminaarissa. Tieteellisen tutkimustiedon, kansainvälisen vertailuanalyysin ja asiantuntijoiden kokemusperäisen tiedon ohella on hyödynnetty 41 lajin vuosina 2010 2011 valmistuneiden Urheilijan polun lajikuvausten analysointi sekä 33 lajin urheilija- ja lajikohtaiset kartoitukset (vammattomien ja vammaishuippu-urheilun yksilö- ja joukkuelajit). (Liite 3). Asiantuntijaryhmän toimintaan 2011-2012 ja työn kirjoittamiseen ovat osallistuneet puheenjohtajana Huippu-urheilun muutostyöryhmän jäsen, LitT Leena Paavolainen ja ryhmän muina jäseninä Liikuntabiologian laitoksen johtaja, professori Keijo Häkkinen (Jyväskylän yliopisto); Yliopettaja ja valmentajakoulutuksen asiantuntija, LitT Kirsi Hämäläinen (Haaga- Helia Ammattikorkeakoulu, Vierumäki ja Olympiakomitea 2012); Sähkötekniikan professori Lauri Kettunen (Tampereen teknillinen yliopisto); Valmennuskeskuksen johtaja, LitM Mikko Levola (Liikuntakeskus Pajulahti); Liikuntapsykologian professori Taru Lintunen (Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto); Biotieteiden yksikön johtaja, LitT Ari Nummela (KIHU); Ylilääkäri, LT Heikki Tikkanen (Urheilulääketieteen säätiön Helsingin urheilulääkäriasema, Helsingin yliopiston liikuntalääketieteen yksikkö); Johtaja, professori Jukka Viitasalo (KIHU). Kirjoitusvaiheessa merkittävää apua ovat antaneet urheilututkija (vammaisurheilu), LitT Kaisu Mononen (KIHU); yhteiskuntatieteiden yksikön johtaja ja johtava tutkija (urheilusosiologia), LitM Jari Lämsä (KIHU) ja projektitutkija, LitM Outi Aarresola (KIHU). Tiedon välittymisen osalta apua on lisäksi antanut FT Jari Kanerva (Liikuntatieteellinen Seura). Helsingissä 27.5.2013 Leena Paavolainen Suomen Olympiakomitea Huippu-urheiluyksikön asiantuntija Jukka Viitasalo KIHUn johtaja Huippu-urheiluyksikön Osaamisohjelman johtaja Suomalainen menestys perustuu korkeaan osaamiseen. Huippu-urheilu on osa tämän osaamisen yhteistä kehittämistä. 4
SISÄLLYSLUETTELO Lukijalle 1. LÄHTÖKOHDAT JA NYKYTILANNE...6 1.1 Tulevaisuuden osaamistarpeet toimintaympäristön muutoksessa...9 Millaista osaamista ja asiantuntijuutta tulevaisuudessa tarvitaan?...9 2. HUIPPU-URHEILUN T&K-TOIMINNAN TAVOITTEET... 11 3. URHEILUN MENESTYSTEKIJÖIDEN JA T&K-TOIMINNAN YKSILÖ- JA JÄRJESTELMÄTASON LÄHTÖKOHDAT...12 4. URHEILIJAN POLUN MENESTYSTEKIJÄT JA T&K-TOIMINNAN TARPEET..14 4.1 Lapsuusvaiheen urheilijaksi kasvun mahdollistavat laatutekijät...16 4.2 Lapsuusvaiheen T&K-toiminnan tarpeet...17 4.3 Lapsuusvaiheen laatutekijöistä valintavaiheen menestystekijöiksi...18 4.4 Valintavaiheen T&K-toiminnan tarpeet...20 4.5 Huippuvaiheen menestystekijät...21 4.6 Huippuvaiheen T&K-toiminnan tarpeet...22 5. HUIPPU-URHEILUN T&K-TOIMINNAN PAINOPISTEET 2013 2016...27 1. Urheilijan kasvu, kehittyminen ja hyvinvointi...28 a) Polut ja siirtymät...28 b) Urheilijan kehittyminen harjoittelu ja kilpaileminen...29 c) Vammojen ja sairauksien ennaltaehkäisy...29 2. Valmennusosaaminen...30 3. Muuttuva urheilukulttuuri...31 6. HUIPPU-URHEILUN T&K-TOIMINNAN TOTEUTUS 2013 2016...32 6.1 Urheilijan polun T&K-toimijoiden työnjako, vastuut ja roolit...32 6.2 Tiedon välittyminen ja vaikuttavuus Urheilijan polulla...34 Nykyinen rakenne ja haasteet...34 Millaista tiedonvälityksen pitäisi olla?...35 6.3 Urheilijan polun seuranta ja arviointi...36 6.4 Huippu-urheilun T&K-toiminnan resursointi...37 LIITE 1: T&K-ohjelman pitkäntähtäimen tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit 2013 2016 LIITE 2: Huippu-urheilun T&K-toiminnan määritelmät LIITE 3: Lähteet ja selvitykset 5
1. LÄHTÖKOHDAT JA NYKYTILANNE Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla on nykyaikaisessa huippu-urheilussa merkittävä rooli. Ammattimaistumisen ja kansainvälisen kilpailutoiminnan kautta yhä useampi maa panostaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Suomessa liikuntatieteellisellä tutkimustoiminnalla on monikymmenvuotiset perinteet ja tunnustettu sekä arvostettu kansainvälinen asema. Liikuntatieteellistä tutkimusta rahoitetaan monesta eri lähteestä ja sitä tehdään Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan lisäksi useassa eri tutkimuslaitoksessa (Taulukko 1), mikä osaltaan antaa hyvän pohjan myös huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnalle. Taulukko 1. LIIKUNTA- JA LIIKUNTALÄÄKETIETEELLISEN TUTKIMUKSEN TEKIJÄT JA RAHOITTAJAT SUOMESSA Yliopistot Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta Muut yliopistot Liikuntalääketieteen keskukset Urheilulääketieteen säätiö / Helsingin urheilulääkäriasema Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö / Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, Jyväskylä / Liikuntalääketieteen klinikka Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö / Oulun Liikuntalääketieteen Klinikka Paavo Nurmi keskuksen kannatusyhdistys ry, Turku / Paavo Nurmi keskus Urho Kekkosen Kuntoinstituuttisäätiö / Tampereen Urheilulääkäriasema Muut tutkimuskeskukset Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimussäätiö (KIHU) Liikuntatieteellinen seura (LTS) Työterveyslaitos Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Ammattikorkeakoulut Yliopistolliset keskussairaalat Kuntoutus- ja tutkimuskeskukset Yksittäiset tutkijat Opetusministeriön liikuntayksikkö tukee korkeatasoista, soveltavaa liikuntatieteellistä tutkimusta Lähtökohta tutkimuksen rahoittamiselle on, että tutkimuksen keskiössä on liikunta. Opetusministeriö hakee tutkimukselta päätöksenteon tueksi relevanttia ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tietoa. Suomen Akatemia on perustutkimuksen merkittävin rahoittaja Suomessa. Terveyden tutkimuksen toimikunta Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta Tekes edistää teollisuuden ja palvelujen kehittymistä teknologian ja innovaatioiden keinoin. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on itsenäinen julkisoikeudellinen rahasto, joka edistää yhteiskunnan hyvinvointia eduskunnan valvonnassa. Tavoitteensa toteuttamiseksi rahasto tekee ja teettää tutkimuksia ja selvityksiä. EU-rahoitus Ministeriöt tukevat pääosin toimialansa kehittämistä palvelevaa, strategisesti ohjattua tutkimusta Kela myöntää rahoitustukea sairauksien ehkäisemiseen sekä kuntoutusta ja sairauksien ehkäisyä koskevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Raha-automaattiyhdistys (RAY) myöntää projektiavustuksia kokeilu-, käynnistämis-, tutkimus-, tai kehittämishankkeisiin. Säätiöt Suomen Kulttuurirahasto Sigfrid Juseliuksen säätiö Emil Aaltosen Säätiö Jenny ja Antti Wihurin rahasto Urheiluopistosäätiö Juho Vainion säätiö Närpes sjukvårdsfond Liikesivistysrahasto Gyllenbergin säätiö Orionin tutkimussäätiö Alfred Kordelinin rahasto Paulon säätiö Koneen säätiö Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto Eino Jutikkalan rahasto OKKA-säätiö Werner Hacklin säätiö Diabetestutkimussäätiö Yrjö Jahnssonin säätiö Finska Läkaresällskapet Suomen Urheilututkimussäätiö Tyyni Tanin rahasto Sydäntutkimussäätiö Alkoholitutkimussäätiö MLL-tutkimussäätiö Lähde: Uusi suunta liikuntatutkimukseen. Opetusministeriön strategia liikuntatutkimuksen suuntaamiseksi ja hyödyntämiseksi. Opetusministeriön julkaisuja 2009:18 6
Suomalaisen kilpa- ja huippu-urheilun T&K-toiminnan nykytilaa on arvioitu Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUn vuonna 2010 julkaisemassa selvityksessä. Vuoden 2012 alussa valmistui Suomen Akatemian, Opetus- ja kulttuuriministeriön ja pohjoismaisten tutkimusrahoittajien tekemä yhteispohjoismainen liikuntatieteellisen tutkimuksen tieteenalaarviointi vuosilta 2006 2010. Yhteenvetona edellä mainituista selvityksistä voidaan todeta, että liikuntatieteellinen tutkimus on pohjoismaissa korkealuokkaista, mutta ei ole enää niin innovatiivista ja uraauurtavaa, kuin sitä on perinteisesti pidetty. Suomi on liikuntatieteellisten vertaisarvioitujen julkaisujen määrässä paras Pohjoismaa, mutta ongelmana on tiedon hyödyntäminen ja vaikuttavuus. Suomen Akatemian toteuttamassa yhteispohjoismaisessa arvioinnissa todettiin, että suomalaista liikuntatieteellistä tutkimusta ja rahoitusta on erityisesti suunnattu terveystieteisiin sekä liikunnan yhteiskuntatieteellisiä ja käyttäytymistieteellisiä ilmiöitä käsitteleviin tutkimuksiin. Vuonna 2012 rahoitus suuntautui 47 %:sti yhteiskunta-käyttäytymistieteellisiin hankkeisiin ja 37 %:sti biolääketieteellisiin hankkeisiin. Monitieteisten hankkeiden osuus oli 16 %. Huippu-urheiluun suuntautuvien tutkimushankkeiden osuus on pieni ja se on Suomen Akatemian selvityksen mukaan viime vuosina vähentynyt. Opetus- ja kulttuuriministeriön strategiat liikuntatutkimuksen suuntaamiseksi ja hyödyntämiseksi ovat vahvistaneet edellä kuvattua suuntausta viime vuosien tutkimusrahoituksissa. Viimeisimmässä Liikuntatutkimuksen suunta-asiakirjassa keskeisiksi liikuntatieteellisen tutkimustoiminnan painopistealueiksi on määritelty kriittinen liikuntapedagogiikka, liikunta osana elämysteollisuutta, ihmisen toimintakyky elämänkulun eri vaiheissa, yhteiskunnallisen muutoksen polarisoivat sosiaalipoliittiset vaikutukset ja liikunnan sekä urheilun talous. Huippu-urheilun saama osuus on ollut eri tahojen kilpaillusta tutkimusrahoituksesta pieni ja olemassa olevat resurssit ovat pirstaloituneet pieniin ja yksittäisiin hankkeisiin. Huippuurheilun tutkimustoimintaa ei tunnisteta ja tunnusteta riittävällä tavalla osaksi liikuntatieteellistä ja muuta tutkimusta, mistä seurauksena on ollut Urheilijan polun ja huippu-urheilun tarpeista lähtevän tutkimustoiminnan rahoituksen vähäisyys. Edellä mainituista puutteista johtuen T&K-toiminnalla ei tällä hetkellä saavuteta sitä vaikuttavuutta ja merkitystä suomalaiselle huippu-urheilulle, johon maassamme oleva osaamisen taso ja olemassa olevat osaamisyksiköt antaisivat mahdollisuuden. OKM:n sektoritutkimusrahoituksen kehitys on toisaalta kohdentanut resursseja huippu-urheilun yhteiskuntatieteelliseen ja päätöksen tekoa tukevaan tutkimus- ja selvitystoimintaan. Suomessa tehdään liikuntatieteellistä tutkimusta paljon, mutta huippu-urheiluun liittyvän T&K-toiminnan osuus siitä on varsin vähäistä. Huippu-urheilun T&K-toiminnan valtakunnallinen strategia on myös puuttunut. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että tutkimustiedon kenttä on pirstaleinen ja kokonaiskuva siitä mitä ja miksi tutkitaan, puuttuu. T&K-toiminta lepää yksittäisten tutkijoiden ja tahojen omien intressien varassa, se on liian hajanaista ja lyhytjänteistä ja projektit ovat pieniä. Suomesta puuttuu myös huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisjohto, vastuunottorakenne on määrittelemättä ja eri toimijoiden välinen yhteistyö on puutteellista. Osaamisverkoston toimijat (tutkimuslaitokset, ammattikorkeakoulut, valmennuskeskukset, lajiliitot jne.) ymmärtävät huippu-urheilun T&K-toiminnan ja asiantuntijuuden varsin eri tavalla. Käsitteissä sekoittuvat usein kansainvälisiin korkeatasoisiin tiedejulkaisuihin tähtäävä monivuotinen perustutkimus ja käytännön valmennukseen liittyvä asiantuntijatoiminta. 7
Huippu-urheilun T&K-toiminnalla ymmärretään myös usein pääasiallisesti vain Urheilijan polun huippuvaiheen toimintaa. Liitteessä 2 olevilla määrittelyillä on pyritty selkeyttämään huippu-urheilun T&K-toiminnan käsitteistöä ja sitä kautta varmistamaan eri toimijoiden yhteistä ymmärrystä. Ohut tietovirta TUTKIMUS- TOIMINTA Kehitysprojektit Palveluprojektit Raportit Koulutukset www Seminaarit Kehitys- ja palveluprojekteihin osallistuvat urheilijat & valmentajat VALMENNUS Kuvio 1. Kuvaus nykytilanteesta, jossa tutkimus- ja kehittämistoiminta ei kohtaa riittävällä tavalla urheilijoita ja valmentajia arjen toiminnassa. Tietoa on saatavissa runsaasti, mutta olemassa oleva tieto ja osaaminen ei välity ja vaikuttavuus on heikkoa. Asiantuntijoiden ja valmentajien kohtaamiset rajoittuvat usein yksittäisiin projekteihin, seminaareihin ja koulutustilaisuuksiin. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulee jatkossa olla konkreettinen osa valmennuksen ja sen toimijoiden arkea, jotta olemassa oleva tieto kohtaa nykyistä paremmin käyttäjiä. Huippuurheilun tarpeisiin tulee pystyä vastaamaan mahdollisimman reaaliaikaisesti. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan osallistuvien asiantuntijoiden osaaminen ja ymmärrys huippu-urheilusta kehittyy, jos he ovat riittävästi tekemisissä käytännössä valmentajien, urheilijoiden ja lajien kanssa. Toisaalta valmentajien osaamista pitää kehittää, jotta he osaisivat hyödyntää nykyistä tehokkaammin tietoa, tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä asiantuntijoita omassa työssään. Keskeisenä päämääränä tulee olla tiedon välittymisen, sen vaikuttavuuden kasvamisen ja eri toimijoiden osaamisen lisääntymisen varmistaminen. Suomessa urheilun tiedonvälityksestä puuttuu kuitenkin tällä hetkellä systemaattinen toimintatapa sille, miten tietoa saataisiin välitettyä ymmärrettävässä ja konkreetissa muodossa kohdennetusti kaikille tietoa tarvitseville. Tietotulvasta huolimatta tutkittu tieto ei ole myöskään kokonaisuudessaan vapaasti saatavilla. Valmentajan ja urheilijan lähipiirin tiedonsaanti- tai tiedonetsintämahdollisuudet ovat heikot. Urheilua ja valmennusta on tarkasteltava monitieteisesti ja siksi esimerkiksi valmentajan asiantuntija-alue on niin laaja, ettei ole mahdollista pysyä viimeisen tiedon tasalla kaikilla osa-alueilla, vaikka tieto olisikin helposti saatavilla. Haasteeksi nousee myös sekä toimijoiden tiedon käsittelyn taidot että tiedon tuottajien eli tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen tiedon välittäminen. Tiedeyhteisön tuloksellisuuden arvioinnissa olennaista on julkaiseminen tiedeyhteisön parissa eikä tuloksellisuuskriteereissä vielä huomioida riittävästi tiedon vaikuttavuutta ja sen jalkauttamista kentälle. Tiedonvälitystaidot voivat tästä näkökulmasta olla yksipuoliset, koska tieteellinen viestintä on arvostetumpaa kuin tieteen popularisoiminen. 8
Osaamisen vahvistaminen tutkimus- ja kehittämistoiminnan avulla tarvitsee tuekseen tarkoituksenmukaista arviointia sekä tätä tukevaa tietopohjaa. Toiminnan vaikuttavuus on myös kyettävä luotettavasti osoittamaan. Suomalaisesta huippu-urheilusta on puuttunut suunnitelmallinen seuranta- ja arviointitoiminta, joka tuottaa tarvittavaa ja luotettavaa tietoa suomalaisen huippu-urheilun suunnittelun, päätöksenteon, johtamisen ja kehittämisen tueksi. Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön johdolla rakennetaan vuoden 2013 aikana suunnitelma suomalaisen huippu-urheilun seurannasta ja arvioinnista. Tähän prosessiin sisältyy myös tutkimus- ja kehittämistoiminnan arviointi, jossa keskeistä on arvioida mitä ja miten T&K-toiminta vaikuttaa Urheilijan polun eri vaiheissa. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUn, Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ja muiden tutkimuslaitosten toiminnan tulokset ja osaaminen kertovat, että tutkimus- ja kehittämistoiminta on moneen muuhun maahan verrattuna korkeatasoista ja laadukasta. Tämä antaa mahdollisuuden kehittää Suomea yhdeksi huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämistoiminnan kärkimaaksi maailmassa. KIHUsta vuonna 2010 teetetty asiakastyytyväisyystutkimus kertoo, että KIHUn toimintaa on viimevuosina jo suunnattu selkeämmin tukemaan käytännön valmennustoimintaa mm. kehittämis- ja palvelutoimintaa vahvistamalla. Edelleen haasteena on tiedon vieminen käytäntöön. Suomen etuna on hyvä tutkimus- ja kehittämistoimijoiden yhteisö, jossa asiantuntijat pääosin tuntevat toisensa. Huippu-urheilun muutostyö ja osaamisverkoston yhteistyövalmiudet luovat hyvät lähtökohdat tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvistamiselle. Keskeistä on koko Urheilijan polun (lapsuus-, valinta- ja huippuvaihe) osaamistarpeiden tunnistaminen. Huippuurheilun tutkimusosaamisen ja innovaatioiden kehittäminen edellyttää myös Opetus- ja kulttuuriministeriön tahtotilaa suunnata T&K-toiminnan rahoitusta keskeisiin Urheilijan polun osaamisalueisiin ja ohjelmakokonaisuuksiin sekä huippu-urheilututkimuksen tunnustamista yhdeksi liikuntatieteellisen tutkimustoiminnan painopisteeksi tulevassa Liikuntatutkimuksen suunta-asiakirjassa 2013 2016. 1.1 Tulevaisuuden osaamistarpeet toimintaympäristön muutoksessa Kansainvälistyvä, taloudellisesti epävakaa ja nopeasti muuttuva toimintaympäristö asettavat vaativia haasteita suomalaisen huippu-urheilun kilpailukyvylle. Osaamisen kehittämiseen ja sen jakamiseen panostaminen onkin ensiarvoisen tärkeä strateginen valinta kilpailukyvyn ja sitä kautta menestyksen varmistamiseksi. Urheilijan polun osaamisen varmistaminen edellyttää vakiintuneiden toimintatapojen ja rakenteiden rohkeaa kehittämistä ja uudistamista sekä julkisen rahoituksen ohella rahoituspohjan monipuolistamista. Toimenpiteet ovat onnistuneita, jos Suomi on maailman kärkimaiden joukossa huippu-urheilun tutkimus-, kehittämis- ja koulutustoiminnan laadussa sekä niiden vaikuttavuudessa käytännön valmennukseen. Millaista osaamista ja asiantuntijuutta tulevaisuudessa tarvitaan? Tulevaisuuden ennakointi on tärkeää osaamisen kehittämisessä. Näkymänä on, että vuoteen 2020 mennessä suomalaiset ovat aidosti kansainvälisiä ja Suomi on muuttunut verkostoyhteiskunnaksi. Olemme siirtymässä hierarkkisesta osaamisen kehittämisestä verkostoituneisiin kehittämisprosesseihin. Verkostoitumisella tarkoitetaan eri toimijoiden yhteenliittymien 9
syntymistä siten, että verkosto pystyy lisäämään osaamistaan ja jakamaan sitä paremmin kuin toimijat erikseen pystyisivät. Verkostoituneessa maailmassa osaamisalojen rajat hämärtyvät ja tulevaisuudessa kysyntää on monenlaisille osaajille. Tarvitaan syvälle menevää ydinosaamista, mutta myös niitä, jotka kykenevät toimimaan useilla eri osaamisalueilla laaja-alaisesti. Tulevaisuudessa suomalaisen Urheilijan polun menestystarinat ja osaaminen syntyvät yhä useammin tieteen, koulutuksen, innovaatioiden ja käytännön tekemisen rajat ylittävillä vyöhykkeillä. Jotta voi syntyä aidosti jotain uutta, on vuorovaikutus tärkeää erityisesti sellaisten osaamisalojen välillä, joilla ei ole aiemmin ollut yhteyttä. Koulutuksessa ja oppimiskäsityksessä olemme laajentamassa toimintamalleja elävän verkoston malliin kurssi- ja tutkintokoulutuksen ohella työelämälähtöisiin ja osaamisperusteisiin prosesseihin. Oppimisessa korostetaan luovuutta ja koulutuksen viemistä toimintaympäristöön. Luovuus tarkoittaa mahdollisuusajattelua ja vaihtoehtoisiin toimintatapoihin tarttumista. Luovuutta edistävä koulutus vastaa paremmin esim. valmentajan muuttuviin ja monimutkaisten toimintaympäristöjen osaamisvaatimuksiin. Urheilijan polun asiantuntijuus edellyttää tulevaisuudessa vahvan substanssiosaamisen (koulutus ja ammatillinen tieto-taito) ohella kehittämisosaamista ja prosessien hallintaa sekä osaamisen kehittymistä Urheilijan polun toimintaympäristössä ja verkostoissa. Asiantuntijuuden kehittyminen tarvitsee myös osaamisen kasvuun ja oppimiseen kannustavan yhteisön. Urheilijan polun asiantuntijaksi kasvun periaatteena on elinikäinen ja uutta luova oppiminen, jossa yksittäisten osaamisalueiden hallitsemisen ohella tarvitaan entistä vahvempaa kokonaisuuksien ymmärtämistä ja yhteistyötä. Tulevaisuudessa suomalaiseen huippu-urheiluun ja Urheilijan polun eri vaiheisiin tarvitaan lisää asiantuntijoita, jotka tuntevat huippu-urheilun ja tuloksen tekemisen edellytykset ja uskovat onnistumiseen, menestykseen ja jatkuvaan kehittymiseen. Asiantuntijat omaavat sekä tiedolliset että taidolliset valmiudet ja vahvistavat urheilijoiden, valmentajien ja muiden toimijoiden osaamisen kasvua ja jakamista Urheilijan polulla. Asiantuntijat ovat yhteisiin tavoitteisiin motivoituneita ja haluavat ottaa vastuuta huippu-urheilutuloksen tekemisestä. He osaavat ja haluavat verkostoitua ja ovat sisäistäneet huippu-urheilun yhteiset arvot ja yhdessä tekemisen toimintakulttuurin. 10
2. HUIPPU-URHEILUN T&K-TOIMINNAN TAVOITTEET Suomalaisen huippu-urheilun T&K-toiminnan visiona on olla vuonna 2020 koko Urheilijan polun tutkimus- ja kehittämisosaamisen edelläkävijä. Näin vahvistamme suomalaisen huippu-urheilun kilpailukykyä ja menestystä. Vision saavuttamiseksi T&K-ohjelmalle on asetettu alla olevat pitkäntähtäimen tavoitteet 2013 2020. Toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi sekä mittarit, joilla toiminnan laatua ja määrää arvioidaan on esitetty liitteessä 1. 1. Syntyy yhteinen huippu-urheilun tutkimus-, kehittämis- ja koulutusverkosto, jonka toimijoiden yhteistyö, asiantuntemus ja urheilun ymmärtämys lisääntyy. Verkostoa rakennetaan etsimällä myös perinteisesti urheilun ulkopuolisia toimijoita rikastamaan kehitystä. 2. Varmistetaan paras ja viimeisin tieto, osaaminen ja asiantuntijatuki urheilijoille, valmentajille, lajeille ja muille huippu-urheilutoimijoille Urheilijan polun eri vaiheissa. 3. Urheilijan polun osaamistarpeista lähtevä tutkimus- ja kehittämistoiminta (T&K) ja sen resursointi lisääntyy. 4. Huippu-urheilun T&K-toiminnan arvostus osana suomalaista osaamista ja kulttuuria kasvaa. Huippu-urheilututkimuksen tarve ja rooli tunnistetaan osaksi liikuntatieteellistä ja muuta tutkimustoimintaa. 11
3. URHEILUN MENESTYSTEKIJÖIDEN JA T&K-TOIMINNAN YKSILÖ- JA JÄRJESTELMÄTASON LÄHTÖKOHDAT Kansakunnan urheilumenestyksen tekijät voidaan jakaa karkeasti kolmeen tasoon: makrotasoon, mesotasoon ja mikrotasoon. Makrotasoon kuuluvat mm. maantieteellinen sijainti ja olosuhteet, väestömäärä ja bruttokansantuote, kaupungistumisen aste, poliittinen järjestelmä sekä uskonnolliset ja poliittiset tekijät. Näihin tekijöihin ei urheilupolitiikalla voi vaikuttaa, mutta nämä tekijät silti vaikuttavat urheilumenestykseen. Mesotasolla tarkoitetaan urheilun toimintapolitiikkaa sekä urheilijoihin kohdistuvia toimenpiteitä. Voidaan puhua myös urheilujärjestelmästä löyhässä merkityksessä. Tällä tasolla on kyse ihmisen luomista rakennelmista, joihin urheilupolitiikalla voidaan vaikuttaa. Mesotasolla vaikuttavat myös muut, kullekin kansakunnalle ominaiset tekijät, kuten vaikkapa koulutusjärjestelmä tai paikalliset kulttuurit. Urheilujärjestelmä on yhteydessä näihin muihin mesotason tekijöihin, ja joutuu toiminnassaan ottamaan ne huomioon. Urheilupoliitikalla vaikutetaan kuitenkin ensisijaisesti urheilujärjestelmään. (Kuvio 2.) Makrotaso Toimintapolitiikka Lähipiiri Urheilija Kuvio 2. Urheilijan toimintaympäristö. Mikrotasolla toimii urheilija itse psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena, sekä hänen lähipiirinsä, eli mikroympäristö. Yksilötasolla voidaan hyvin moneen menestystekijään vaikuttaa, mutta ei esimerkiksi geneettisiin tekijöihin. Keskeisin vaikutustapa on urheiluvalmennus. Huippu-urheilijaksi kehittymisessä on kuitenkin kyse monitahoisesta psyko-fyysissosiaalisesta prosessista, jossa urheilijan kanssa vuorovaikutuksessa on hänen lähipiirinsä: tärkeimpinä valmentaja, perhe ja ystävät. Suomalaisessa huippu-urheilun muutoksessa tämä 12
mikrotason tarkastelu on valittu keskeiseksi toimintaa ohjaavaksi ideologiaksi: keskiössä on urheilija ja hänen lähipiirinsä. Ratkaisut johdetaan näistä Urheilijan polun tarpeista. Urheilijan nostaminen keskiöön ei tarkoita sitä, että muiden tasojen vaikuttavuus urheilumenestykseen lakkaisi olemasta. Valinta tarkoittaa enemmin sitä, että toimenpiteet kohdistuvat nimenomaan mikrotasolle. On valittu fokus. Silti on tunnistettava ja tunnustettava toimintapoliittisten ratkaisujen vaikutus menestykseen. Kysymys on siitä, että optimoidaan ne olosuhteet, jossa viime kädessä urheilijat tekevät tuloksen. Kuviossa 3 on kuvattu 2000-luvun alussa käynnistynyttä kansainvälistä tutkimushanketta (SPLISS), jonka tarkoituksena on vertailla huippu-urheilumenestykseen johtavia urheilun toimintapoliittisia tekijöitä. Toisin sanoen urheilujärjestelmää arvioidaan suhteessa urheilumenestykseen. SPLISS tulee sanoista Sport Policy Factors Leading to International Sporting Success. SPLISS-tutkimuksen perusajatus on panos-tuotos-ajattelu: urheiluun ohjatut panostukset (pilari 1) johtavat erilaisten prosessien (pilarit 2-9) kautta tulokseen (urheilumenestys). Mallin vasen puoli esittää prosessin institutionaalisia olosuhteita (pilarit 6-9) ja oikea puoli urheilijanpolun prosessin järjestelmälähtöistä tarkastelua (pilarit 3-5). Pilarit syntyivät meta-analyysin tuloksena empiirisen tarkastelun pohjaksi. Jokainen pilari sisältää useita kriittisiä menestystekijöitä, joihin eri maiden vertailu perustuu. Hyvässä urheilujärjestelmässä menestystekijät eli eri pilarien sisältämät toiminnot ovat kunnossa. Huippu-urheilun arvostus: media & sponsorointi TULOKSET PANOSTUS Lajiliitot Pilari 9. Tutkimus Pilari 8. Kv. + kans. kilpailutoiminta Pilari 7. Valmennus & valmennuksen kehittäminen Pilari 6. PROSESSIT Pilari 5. Urheilijan tuki uralla ja uran jälkeen Pilari 4. Lahjakkuuksien identifiointi & kehittäminen Urheilijan polku Harjoitteluolosuhteet Pilari 3. Perusta & osallistuminen Pilari 1. Taloudellinen tuki PANOSTUS Pilari 2. Urheiluohjelmien rakenne ja organisointi: integroitu ohjelmapolitiikka Kuvio 3. Yhdeksän urheilun ohjelmapolitiikan pilaria, jotka vaikuttavat huippuurheilumenestykseen. (Muokattu, Jari Lämsä, lähteen De Bosscher et al. 2006 pohjalta) 13
4. URHEILIJAN POLUN MENESTYSTEKIJÄT JA T&K-TOIMINNAN TARPEET Huippu-urheilun muutoksessa keskiöön on nostettu urheilija ja kehitystä kuvataan yksilölähtöisesti Urheilijan polkuna. Yksilölähtöisessä tarkastelussa toiminta kohdistuu Urheilijan polun eri vaiheiden (lapsuus-, valinta- ja huippuvaihe) laatu- ja menestystekijöihin, eli niihin keskeisiin asioihin, jotka mahdollistavat lapsuus- ja valintavaiheessa kokonaisvaltaisen kasvun ja kehittymisen urheilijaksi ja huippuvaiheessa huippusuorituksen ja kansainvälisen menestyksen. Kokonaisvaltaisen kasvun edellytys on, että ihminen nähdään biologisena, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Urheilijan uraa ja urheilijaksi kasvuun vaikuttavia tekijöitä voidaan ja pitää tarkastella siis hyvin monenlaisista näkökulmista: kasvamisena ja kehittymisenä (käyttäytymistieteet), sosiaalisena toimintana (yhteiskuntatieteet), sekä biologisena kysymyksenä (biotieteet). Urheiluvalmennus on perinteisesti nojannut fyysiseen näkökulmaan, mutta viimeaikoina on lisääntynyt ymmärrys myös kasvatuksen ja psyykkisen kehityksen prosesseista urheilussa. Jotta Urheilijan polku ei jää arkielämästä ja yksilön todellisuudesta irralliseksi kokonaisuudeksi, pitää tuntea myös urheilijoiden elämänkulkua ja siihen vaikuttavia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Näitä tekijöitä on tarkemmin kuvattu erillisissä Urheilijan polun eri vaiheiden asiantuntijatyöstöissä (liite 3), joissa on keskitytty tarkastelemaan menestystekijöitä urheilijalähtöisesti, ei toimintapoliittisesti. Toki niissä otetaan kantaa myös joihinkin rakenteellisiin kysymyksiin. T&K-toiminnan tulee vastata yllä olevista tekijöistä nouseviin osaamistarpeisiin. Tavoitteena on tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja asiantuntijatoiminta, joka vahvistaa monitieteisesti kokonaisvaltaista ihmisen psyko-fyysisen ja sosiaalisen kehittymisen ymmärrystä sekä niitä tukevaa valmennusosaamista. Kuviossa 4 on yhteenveto ja seuraavissa kappaleissa (4.1.-4.6.) kuvattuna asiantuntijatyöstöjen ja tutkimustiedon perusteella nousseet Urheilijan polun lapsuus-, valinta- ja huippuvaiheen urheilijaksi kasvun, kehittymisen ja kansainvälisen menestyksen mahdollistavat tekijät sekä T&K-tarpeet. Nämä toimivat perusteena kohdan 5 painopistealueille, joihin suomalaista huippu-urheilun T&K-toimintaa tulee lähivuosina erityisesti suunnata, jotta vahvistetaan suomalaisen huippu-urheilun kilpailukykyä ja tuetaan urheilijoiden menestystä. 14
URHEILIJAN POLKU: LAATUTEKIJÖISTÄ MENESTYSTEKIJÖIKSI LAPSUUSVAIHE VALINTAVAIHE HUIPPUVAIHE INNOSTUS URHEILUUN INNOSTUKSESTA INTOHIMOON MOTIVAATIO, TAHTO JA INTOHIMO MENESTYÄ MONIPUOLISET LIIKUNTATAIDOT HYVÄ FYYSINEN HARJOITETTAVUUS MONIPUOLISISTA LIIKUNTATAIDOISTA VAHVOIHIN LAJITAITOIHIN HYVÄSTÄ HARJOITETTAVUUDESTA SYSTEMAATTISEEN HARJOITTELUUN OPTIMAALINEN HARJOITTELU JA MENESTYKSEKÄS KILPAILEMINEN URHEILULLINEN ELÄMÄNTAPA JA -RYTMI URHEILULLISESTA ELÄMÄNTAVASTA TERVEEKSI URHEILIJAKSI SUORITUSKYKYÄ EDISTÄVÄ TERVEYS LIIKUNTAA JA URHEILUA MAHDOLLISTAVA JA TUKEVA TOIMINTAYMPÄRISTÖ HUIPPUSUORITUKSIA JA MENESTYSTÄ LUOVA TOIMINTAYMPÄRISTÖ VALMENNUSOSAAMINEN URHEILIJAN POLUN ERI VAIHEISSA Kuvio 4. Yhteenveto asiantuntijatyöstöjen ja tutkimustiedon perusteella nousseista Urheilijan polun lapsuus-, valinta- ja huippuvaiheen urheilijaksi kasvun, kehittymisen ja kansainvälisen menestyksen mahdollistavista tekijöistä. 15
4.1 Lapsuusvaiheen urheilijaksi kasvun mahdollistavat laatutekijät Lapsuusvaiheessa urheilulla ei lapsen näkökulmasta ole useinkaan mitään kehitystavoitetta, eli voimme vasta jälkeenpäin katsoa hyvien urheilijoiden lapsuusvaihetta ja nimittää sitä Urheilijan poluksi. Kokonaisvaltainen lahjakkuusidentifiointi ja tulevaisuuden urheilumenestymisen ennustaminen on niin ikään äärimmäisen vaikeaa. Suomalaisen urheilun kannalta tärkeintä onkin, että valintavaiheen alussa olisi mahdollisimman paljon lapsia, joilla on tarvittavat eväät urheilijaksi kehittymiseen. Tähän tavoitteeseen asettaa suuret haasteet lasten liian vähäinen liikunnan määrä. Lapsuusvaiheessa keskeistä on, että lapsi innostuu urheilusta ja hänelle syntyy edellytykset kasvaa hyväksi urheilijaksi. Urheileva lapsi oppii monipuoliset liikuntataidot, hänelle kehittyy riittävän hyvä fyysinen harjoitettavuus ja hän omaksuu urheilullisen elämäntavan. Urheileva lapsi liikkuu ja urheilee vähintään 20 h viikossa. Valtaosa lapsen kokonaisliikuntamäärästä koostuu monipuolisesta omaehtoisesta liikkumisesta ja urheilusta. Ohjattu harjoittelu ja kilpaileminen on laadukasta ja se tukee lapsen urheilijaksi kasvua. Lapsella on niin halutessaan mahdollisuus harrastaa monia erilaisia lajeja. Lapsen urheilijaksi kasvua tuetaan kasvatuskumppanuusmallin avulla. Urheileva lapsi on toiminnan keskiössä ja lapsen lähipiiri mahdollistaa urheilijaksi kasvun. Mallissa päähuomio kohdistuu seuran, kodin ja koulun sekä eri seurojen ja eri lajien väliseen yhteistyöhön. Lasten urheiluun ja liikuntaan sopivat olosuhteet ja välineet sekä niiden saatavuus mahdollistavat tavoitteiden toteutumisen. (Kuvio 5.) Reppu täyteen menestyksen mahdollistajia 1 000 h / v 20 h / vko 3 h / pv Aikuiset mahdollistajina ja innostajina Luonnos K o k o n a i s l i i k u n t a m ä ä r ä Omaehtoinen liikkuminen ja urheilu Laadukas ohjattu harjoitteleminen ja kilpaileminen Lapsuusvaihe Innostus urheiluun Fyysinen harjoitettavuus Monipuoliset liikuntataidot Urheilulliset elämäntavat 13 v. Tähtään huipulle Harrastan kilpaillen Harrastan Nuoruus- / valintavaihe Kuvio 5. Lapsuusvaiheen laatutekijät. (Lähde: Asiantuntijatyö urheilijan polun lapsuusvaiheen määrittelemiseksi tutkimustiedon pohjalta, katso liite 3) 16
4.2 Lapsuusvaiheen T&K-toiminnan tarpeet Tärkeintä on, että urheilijaksi kasvun mahdollistavat menestystekijät ovat läsnä liikkuvien lasten elämässä. Toimenpiteiden on kohdistuttava urheilevan lapsen mikroympäristöön ja siinä vaikuttavien aikuisten osaamisen ja kasvatuskumppanuuden kehittämiseen. Keskeisiä laatutavoitteiden mahdollistajia ovat vanhemmat, valmentajat ja opettajat. Näin ollen myös kotien, seurojen ja koulujen toimiva yhteistyö on tärkeää. Lapsuusvaiheen Urheilijan polun tutkimus- ja kehittämistoiminnan on kohdistuttava ennen kaikkea yllä mainittuihin laatutekijöihin. Suomalaisen Urheilijan polun lapsuusvaiheen tutkimustoiminnassa on kuitenkin keskeisiä puutteita, jotka liittyvät enemmin tutkimusstrategisiin ratkaisuihin kuin varsinaisiin sisällöllisiin kysymyksiin: yksilölähtöinen kehitystä kuvaava pitkittäistutkimus, ymmärtävä tieto sekä kehittävä tutkimus on ollut vähäistä. Pitkittäistutkimuksella lisätään tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä urheilussa lapselle todellisuudessa tapahtuu. Pitkittäistutkimus ja urheilujärjestelmän seuranta voisivat olla myös toisiaan palvelevia kokonaisuuksia. Voimme tutkia esimerkiksi lapsuusvaiheen lisenssitietoja, mutta tiedot ovat organisaatiolähtöisiä, emmekä tiedä, miten yksilö liikkuu näiden organisaatioiden välillä. Suomalaisen urheilun lapsuusvaiheen kannaltahan ei ole keskeistä se, millä lajilla on eniten harrastajia, vaan se, kuinka me mahdollistamme lapsille hyvät eväät urheilijaksi kehittymiseen. Toisin sanoen tarvitaan pitkittäistutkimusta selventämään, miten lasten urheilun laatutekijät todentuvat yksilöiden urheilupolulla. Pitkittäistutkimuksella on selkeä yhteys lasten urheilun arviointiin sekä sitä kautta vaikuttavien toimenpiteiden luomiseen. Toinen tutkimusstrateginen puute lasten urheilussa on ymmärtävän tutkimuksen vähäisyys erityisesti ymmärrys lapsen omasta kokemusmaailmasta. Lapsen näkökulma on avain siihen, että toimintaa voidaan lapsilähtöisesti tutkia ja kehittää. Lapsen kokemusta on toki tutkittu eri tieteenaloilla, mutta suomalaiseen seuraympäristöön ja urheiluun tutkimus ei juurikaan ole kohdistunut. Tärkeää olisi tutkimuksen avulla tunnistaa seuraympäristön keskeisiä asioita lapsen näkökulmasta. Tunnistamisen jälkeen toiminnan kehittämiseen voitaisiin soveltaa aiempaa tutkimustietoa siitä, miten asiat saadaan toimimaan lapsen näkökulmasta hyvin. Koulutuksessa tulee keskittyä lapsilähtöisen toiminnan periaatteisiin, mikä tarkoittaa sekä 1) lapsen kasvun ja kehityksen ymmärrystä että 2) erilaisten, kasvua ja kehitystä tukevien vuorovaikutustaitojen osaamista. Kolmanneksi tarvitaan interventio- ja kehittämistutkimusta siitä kuinka rakennetaan innostavia ja turvallisia toiminta- ja oppimisympäristöjä liikuntaan. Erityisesti tarvitaan tutkimusta, joka kohdistuu erilaisiin ajassa eteneviin kehittymisprosesseihin. Yleensähän interventioissa mitataan ohjelmaa edeltävää ja sen jälkeistä tilaa. Kehittämisintervention aikana esimerkiksi ryhmässä tapahtuvat muutokset jäävät usein tarkastelun ulkopuolelle, vaikka ne tarjoaisivat tärkeää sovellettavaa tietoa esimerkiksi siitä kuinka harrastusmotivaatio vahvistuu tai heikkenee. 17
4.3 Lapsuusvaiheen laatutekijöistä valintavaiheen menestystekijöiksi Valintavaiheeksi on asiantuntijatyössä määritetty ikävuodet 13-19. Tämä ajanjakso on nuorelle suurten muutosten aikaa. Tällöin nuori käy läpi fyysisen kasvun ja kehityksen lisäksi ikävaiheeseen kuuluvia kehitystehtäviä. Nuoruusvaiheeseen liittyy yhteiskuntaan sosiaalistumisen ohella kasvaminen itsenäiseksi yksilöksi. Tässä urheilijan polun vaiheessa identiteetin muovautuminen, itsenäistyminen ja maailmankatsomuksen avartuminen muokkaavat merkittävällä tavalla nuoren kiinnostuksen kohteita, ja mittaavat aikuistuvan nuoren motivaatiota jatkaa tavoitteellista urheiluharrastusta. Tähän ajankohtaan ajoittuu myös tyypillisesti nuoren urheilijan valinta huippu-urheilijan polulle siirtymisestä. Monipuolinen liikunta ja useat lajikokeilut johtavat nuoren lopulta siihen lajiin, joka tuntuu omalta ja johon saattaa heittäytyä ja kiinnittyä. Kiinnittymisestä lajiin seuraa tyypillisesti lopullinen oman lajin valinta. Suomalaiset nuoret valitsevat päälajinsa keskimäärin 13-15-vuotiaina. Huippu-urheilijoiden elämänkulkujen tarkasteluissa korostuu lähes poikkeuksetta lapsena ja nuorena koettu mahdollisuus vaikuttaa omaa urheiluharrastustaan koskeviin valintoihin. Olennaista on, että nuori saa olla itse päähenkilö omassa harrastuksessaan. Nuori löytää siis itselleen sopivan lajin, lajille ei niinkään etsitä sopivaa urheilijaa. Huippu-urheilijan polun alkupisteen määrittely on haastavaa. Lahjakkuusidentifiointi ja tulevaisuuden urheilumenestymisen ennustaminen on vielä nuoren urheilijan kohdalla vaikeaa, koska varhainen kilpaurheilumenestys ei ennusta menestymistä aikuisiässä. Suomalaisen urheilun kannalta tärkeintä onkin, että vielä valintavaiheessa on mukana mahdollisimman paljon nuoria, joille kilpaurheilijaksi kehittyminen on mahdollista. Nuoren urheilijan polun tulee näyttäytyä pikemminkin polkujen verkostona, jossa siirtyminen polulta toiselle on vielä mahdollista: osa liikunnan ja kilpaurheilun harrastajista löytää tiensä huippu-urheilijan polulle varsin myöhään. Valintavaiheessa nuori kehittyy murrosikäisestä nuoreksi aikuiseksi, koululaisesta opiskelijaksi, harrastajasta kilpa-urheilijaksi. Valintavaiheen menestystekijöitä kuvataankin seuraavassa jatkumoin, joiden kautta lapsuusvaiheesta tuleva nuori siirtyy huippuvaiheen kynnykselle. Innostuksesta intohimoon Innostus urheiluun kasvaa huippu-urheilijaksi tähtäävällä nuorella valintavaiheessa intohimoksi. Ainoastaan oma innostus ja halu kehittyä mahdollistavat intohimon syntymisen. Näin ollen nuorelle onkin annettava vapaus löytää ja valita oma urheilulajinsa. Nuori urheilija nauttii liikkumisesta sekä harjoittelemisesta hänelle itselleen rakkaaksi tulleen lajin parissa. Nuorta urheilijaa motivoi yhä enemmän myös kilpaileminen ja siinä menestyminen, mutta myös itsensä kehittäminen kannustavassa ja positiivisia elämyksiä tuottavassa ilmapiirissä. Monipuolisista liikuntataidoista vahvoihin lajitaitoihin Valintavaiheessa on keskeistä lajitaitojen opettelu ja vahvistaminen. Lapsuudessa hankitut monipuoliset liikuntataidot luovat pohjan lajitaitojen oppimiselle ja kehittymiselle. Taitojen oppimisen kannalta määrällisesti ja laadullisesti monipuolinen harjoittelu on ensiarvoisen tärkeää. Sivulajeissa saadut kokemukset monipuolistavat päälajin harjoittelua ja lisäävät myös kokonaisharjoittelun määrää. Kun nuori tekee lajivalinnan, ei muiden lajien harrastamiselle enää useinkaan löydy aikaa ja resursseja. Tällöin on tärkeää, että toiminta valitun lajin sisällä on monipuolista sisältäen lajin tekniikoiden ja tyypillisten toteuttamistapojen lisäksi runsaasti muutakin harjoittelua. 18
Hyvästä harjoitettavuudesta systemaattiseen harjoitteluun Lapsuusvaiheessa kehittynyt hyvä fyysinen harjoitettavuus mahdollistaa siirtymisen systemaattiseen ja tavoitteelliseen harjoitteluun. Hyvä fyysinen harjoitettavuus näkyy käytännössä harjoittelun sietokykynä sekä alhaisena vamma- ja sairastelualttiutena. Valintavaiheessa suunnitelmallisen ja tavoitteellisen harjoittelun määrä ja laatu kasvaa päälajin valinnan tapahduttua. Lajiharjoittelun määrän kasvun lisäksi kilpaileminen lisääntyy lopulta kohti kansainvälisiä edustustehtäviä. Harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa on tiedostettava ja kunnioitettava nuoren yksilöllistä kehitystä ja huomioitava biologiseen kypsymiseen liittyvät ominaisuuksien herkkyyskaudet. Kokonaisvaltaisesta kuormittumisen ja levon suhteesta on huolehdittava nuoren urheilijan kohdalla tarkasti. Urheilullisesta elämäntavasta terveeksi urheilijaksi Terve ja urheilullinen elämäntapa ja rytmi luovat pohjan terveeksi urheilijaksi kehittymiselle. Urheilullinen elämäntapa ei viittaa pelkästään liikunnallisesti aktiiviseen elämäntapaan, vaan kokonaisvaltaisesti nuoren urheilijan tottumuksiin terveysaiheiden, kuten ravinnon, päihteiden sekä unen ja levon suhteen. Nuorta urheilijaa kohtaavat samat elämäntapoja haastavat nyky-yhteiskunnan trendit kuin kaikkia muitakin: liian alhainen kokonaisliikuntamäärä, lisääntyvä inaktiivinen aika sekä ylipaino. Olennaisinta on kuitenkin tunnistaa terveyden edistämisen ja urheilussa kehittymisen välinen syy-yhteys. Elämäntavoilla on siis suoria vaikutuksia nuoren hyvinvointiin sekä terveyteen, jotka edelleen vaikuttavat harjoitusvasteeseen, kehittymiseen, oppimiseen sekä palautumiseen erityisesti siinä vaiheessa, jolloin harjoittelumäärää kasvatetaan. Terveydestä puhuttaessa on muistettava fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Myös nuoren urheilijan kohdalla on näiden kaikkien osa-alueiden oltava tasapainossa. Jos yksi tekijä pettää, vamma- ja sairastumisriski lisääntyy ja kehittyminen urheilussa kärsii. Elämäntavat ja tottumukset eivät ole automaattisesti urheilullisia vaan vaativat aina aikuistahon (koti, koulu, seura ja valmentaja) aktiivista ohjausta. Toimintaympäristö Menestystekijät toteutuvat nuoren urheilijan toimintaympäristössä. Nuori urheilija on toiminnan keskiössä ja perhe, valmentaja ja ystävät ovat tärkeässä asemassa huippu-urheilijaksi kasvamisen tukemisessa. Perheellä on viimeisimmän tutkimustiedon valossa ratkaiseva rooli huipulle tähtäävän nuoren urheilijan elämässä: menestyneillä urheilijoilla on ollut poikkeuksetta takanaan perheen henkinen tuki ja kannustus. Lisäksi vanhemmat ovat panostaneet urheiluharrastukseen sekä taloudellisesti että ajallisesti. Myös harjoituskavereiden merkitys kasvaa valintavaiheessa. Nuorelle on tärkeää tuntea olevansa osa yhteisöä, ryhmää, joukkuetta, seuraa tai lajia. Valintavaiheessa nuoren urheilijan toimintaympäristö laajenee. Merkittäviksi urheilu-uran mahdollistajiksi nousevat urheiluseurojen ja lajiliittojen lisäksi koulut, oppilaitokset sekä urheiluakatemiat. Liikuntapainotteiset yläkoulut tekevät tuloaan ja yläkoulussa opetussuunnitelman mukainen liikunnanopetus tukee lajitaitojen oppimista. Koulupäivän rakenteisiin vaikuttamalla on mahdollista järjestää aikaa liikkumiselle koulupäivän sisälle. Päivittäisharjoittelu tulisikin pystyä integroimaan osaksi koulu- tai opiskelupäivää. Tähän haasteeseen pyrkivät vastamaan käytännön tasolla myös urheiluoppilaitokset ja urheiluakatemiat. Valintavaiheessa urheilijalla on mahdollisuus joustavaan urheilun ja opiskelun yhdistämiseen. Toimintaympäristö mahdollistaakin sekä opiskelun että urheilijan uran (dual career -ajattelu). 19
Nuoren urheilijan uran kehittymistä pyritään tukemaan myös tarkoituksenmukaisilla asiantuntijapalveluilla ja tukitoimilla, kuten fysioterapia- ja lääkäripalveluilla, ravintovalmennuksella ja psyykkisellä valmennuksella. Nämä asiantuntijapalvelut tulevat oleelliseksi ja kiinteäksi osaksi nuoren urheilijan arkea sitä mukaa kun panostus urheiluun kasvaa. Monialainen asiantuntijaryhmä toimii siis yhdessä nuoren urheilijan parhaaksi. 4.4 Valintavaiheen T&K-toiminnan tarpeet Tärkeintä on tiedostaa ja tunnistaa nuoren urheilijan tarpeet hänen toimintaympäristössään ja kohdistaa toimenpiteet mahdollisimman konkreettisesti urheilevan nuoren uran edistämiseen. Osaamisen kehittäminen on keskeistä kaikille toimijoille, mutta valintavaiheessa korostuu erityisesti nuoren urheilijan kanssa toimivien valmentajien kokonaisvaltaisen valmennusosaamisen kehittäminen. Valmennusosaamisen kehittämisessä tulee huomioida urheiluosaamisen ja ihmissuhdetaitojen kehittämisen lisäksi valmentajan itsensä kehittämisen taidot. Urheilu-ura koostuu toinen toistaan seuraavista vaiheista eli siirtymistä. Vaiheesta toiseen siirtyminen vaatii urheilijalta sopeutumista uuteen tilanteeseen. Valintavaiheeseen ajoittuvia siirtymiä ovat tyypillisesti lajivalinta ja sitä seuraava intensiivisen harjoittelun aloittaminen sekä aikuisten sarjaan siirtyminen. Samanaikaisesti nuori urheilija joutuu sopeutumaan fyysisen ja psyykkisen kasvun ja kehityksen tuomiin muutoksiin, sosiaalisen kentän laajentumiseen sekä kouluun ja opiskeluun liittyviin haasteisiin. Jotta nuorta urheilijaa voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla, tulee tietoisuutta nuoren kehitysvaiheista lisätä erityisesti nuorten urheilijoiden kanssa toimiville valmentajille. Nuorten urheilijoiden harjoittelun sisältöön ja laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota ja nostaa se yhdeksi kehittämistoiminnan pääkohteeksi. Kansallisten selvitysten mukaan esimerkiksi harjoittelun monipuolisuus on huomioitu heikosti kaikkien nuorten ikäluokkien harjoittelussa. Toiminnan kehittämisen lähtökohtana on ymmärrys nuoren yksilöllisestä fyysisestä ja psyykkisestä kasvusta ja kehityksestä, koska ominaisuuksien kehittäminen vaatii elimistön toiminnan tuntemista. Lisäksi tulisi löytää toimintatapa ja -malli nuoren urheilijan kokonaiskuormituksen suunnitteluun ja seurantaan. Tärkeää on myös toteuttaa lajien tarpeista nousevia kehitysprosesseja, jotka siirtyvät hyvinä käytäntöinä toimintaan. Urheilullinen elämäntapa ei ole automaattinen ominaisuus, vaan siihen tulee aktiivisesti kasvaa ja kasvattaa. Kertaalleen muotoutuneita tottumuksia on lisäksi vaikeaa muuttaa. Urheilevilla nuorilla on niin positiivisia kuin negatiivisia terveystottumuksia ja toisaalta samoja haasteita kuin muillakin nuorilla. Suomalaisten urheiluseurojen ja valmentajien tulee yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa kiinnittää jatkossa huomiota myös nuorten urheilullisen elämäntavan rakentamiseen. Urheiluvammat ovat yleistyneet myös nuorten urheilijoiden keskuudessa. Erityistä huolta herättää rasitusvammojen lisääntyminen nuorilla urheilijoilla. Syyt löytyvät usein liian kuormittavasta tai yksipuolisesta harjoittelusta, heikosta harjoitettavuudesta ja korkeasta kokonaiskuormituksesta. Urheiluvammat voivat aiheuttaa pitkiä taukoja harjoitteluun ja kilpailemiseen. Pahimmillaan vakava vamma voi johtaa myös urheilu-uran päättymiseen jo valintavaiheessa. Urheiluvammojen syntymiseen, ennaltaehkäisyyn hoitoon ja kuntoutukseen tulisi kiinnittää huomiota myös nuorilla urheilijoilla. 20
Lajivalinnan jälkeen lajiharjoitteluun käytetty aika lisääntyy koko valintavaiheen ajan. Samanaikaisesti omaehtoisen liikunnan määrä vähenee. Huippu-urheilijaksi tähtäävän nuoren liikunnan ja urheilun määrä tulisi suositusten mukaan olla vähintään 20 tuntia viikossa sisältäen koululiikunnan ja arkiliikunnan. Kokonaisliikuntamäärä on vain hyvin harvalla kilpa-urheilijaksikin tähtäävällä nuorella urheilijalla riittävä. Olisi siis etsittävä ratkaisuja myös siihen, millä tavalla omaehtoisen liikunnan määrää pystyttäisiin lisäämään tarkoituksenmukaisesti. Yksilön biologinen ikä vaikuttaa fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien kehittymiseen. Kronologisesti samanikäisillä nuorilla saattaa biologisessa iässä mitattuna olla eroa useita vuosia. Nykyiset valintajärjestelmät suosivat alkuvuonna syntyneitä ja fyysisesti aikaisen kehittyneitä yksilöitä. Näin ollen valintakriteereissä usein kyky ohittaa potentiaalin. Tulisi varmistua siitä, ettei suljeta ovia mahdollisilta tulevilta menestyjiltä, vaan muokata järjestelmää ja rakenteita tunnistamaan ja tukemaan yksilöllisiä polkuja. Tällä tavoin entistä suuremmalla joukolla olisi valintavaiheen lopussa tarvittavat eväät kehittyä huipulle asti. Valintavaiheen tutkimustoiminnassa selvä tarve on nuoren urheilijan kehitystä kuvaavalle pitkittäistutkimukselle: Mitä nuoren urheilijan polulla tapahtuu? Todentuvatko nuorten urheilun menestystekijät yksilöiden urheilupoluilla? Suomessa näitä menestykseen liittyviä polkuja ollaan vasta tunnistamassa. Drop-out-tutkimuksen lisäksi tulisi selvittää innostukseen ja lajivalinnan syntymiseen vaikuttavia tekijöitä: Missä syntyy innostus ja intohimo? Miten syttyy rakkaus lajiin? Miten motivaation pysyy yllä monien valintojen vaiheessa? Myös urheilijan polun siirtymävaiheet vaativat tutkimusta: Onko lapsuusvaiheesta valintavaiheeseen siirtyvillä nuorilla repussaan ne menestystekijät, joiden turvin urheilijan uralle on mahdollista ponnistaa? Tapahtuuko valintavaiheesta huippuvaiheeseen siirtyminen joustavasti? Mitä tapahtuu niille nuorille urheilijoille, jotka eivät saavuta huippuvaiheen urheilijalle asetettuja vaatimuksia? 4.5 Huippuvaiheen menestystekijät Huippu-urheilijaksi kehittymisen edellytys on vanhemmilta saatu geeniperimä, joka antaa urheilijalle pohjan fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien kehittämiselle. Toinen edellytys on, että urheilijalle syntyy sisäinen motivaatio urheiluun ja kilpailemiseen, mikä ajan myötä herättää urheilijassa voimakkaan tahtotilan ja intohimon valitsemaan huippu-urheilijan uran. Kolmas edellytys menestyksekkäälle huippu-urheilijan uralle on kehittävän ja tuloksekkaan harjoittelun ja kilpailemisen mahdollistava terveys ja hyvinvointi. Harjoittelu ja kilpaileminen ovat oma merkittävä kokonaisuutensa, minkä avulla perimän mukana tulleita ominaisuuksia voidaan kehittää niin, että menestyksekäs kansainvälinen huippu-urheilu-ura on mahdollinen. Harjoittelu ja kilpaileminen tapahtuu toimintaympäristössä, jossa suurin vaikutus on urheilijan omalla lähipiirillä: valmentajalla, perheellä ja ystävillä. Pysyvän lähipiirin lisäksi muu sosiaalinen tukiverkosto urheilijan ympärillä, harjoitteluolosuhteet, lajin kilpailujärjestelmä, urheilijan talouteen liittyvät tekijät, media, kansallinen urheilukulttuuri ja urheilujärjestelmä kokonaisuutena vaikuttavat huippu-urheilijan uraan (Kuvio 6). 21