Aikuissosiaalityö. muutakin kuin aktivointia. sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Sosiaalipalvelut ja liiketoiminta



Samankaltaiset tiedostot
Aikuissosiaalityön muutokset organisaatiouudistuksissa

Kehittämistoiminnan rakenteet muutoksessa?

YHDESSÄ VOIMISTUEN laadukasta sosiaalityötä lappilaisille

Kuntaliiton työllisyyspoliittinen. ohjelma

Sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet uudistuvassa Sotessa - Sosiaalialan osaamiskeskusten tulevaisuus ja rooli maakunnissa

Toimeentulotuki Kelaan 2017 Haasteet ja mahdollisuudet

Etelä Suomen LAPSEN ÄÄNI kehittämisohjelma

YHTEISTYÖ LASTENSUOJELUN ASIOISSA THL & lastensuojelun alueelliset kehittäjäryhmät

Oikeat palvelut oikeaan aikaan

Huoltaja-säätiö sosiaalihuollon vaikuttaja. Kunnallista sosiaalipolitiikkaa ihmisten hyväksi ihmisten toimin

RAY:n avustusstrategia ja rahoitusmahdollisuudet

Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät Turussa Kooste päivien annista ISO-verkostoille Päivi Malinen Helmikuu 2018

On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin!

Sosiaalitoimi työllistymisen tukena

Lastensuojelun suunnitelma tiedon tuottamisen ja käyttämisen näkökulmasta

Kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus

Lähemmäs. Marjo Lavikainen

Jyväskylän seudun Perhe -hanke Perheen parhaaksi Projektipäällikkö KT, LTO Jaana Kemppainen

Kommenttipuheenvuoro. Sosiaalihuolto ja sen kehittäminen Lahti

Sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet uudistuvassa Sotessa - Sosiaalialan osaamiskeskusten tulevaisuus ja rooli maakunnissa

Valtakunnallisen vammaispalveluhankkeen merkityksestä ja tuloksista

Mikä on ehkäisevän päihdetyön suhde soteen? Tytti Solankallio-Vahteri hyvinvointikoordinaattori

Miksi Oulun seudulla lähdettiin tekemään LNPO:ta? Salla Korhonen

HYVINVOIVA SUOMI HUOMENNAKIN. Kunta- ja palvelurakenneuudistus sosiaali- ja terveydenhuollossa

Sosiaalialan AMK -verkosto

Unelma aikuissosiaalityöstä. Työntekijöiden ja palveluiden käyttäjien ajatuksia Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät, tammikuu 2015

Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke SOKRA Sokra koordinaatiohanke kokoaa, tiivistää ja välittää tietoa

Etelä Suomen LAPSEN ÄÄNI kehittämisohjelma

Aikuissosiaalityö ja muut aikuisten palvelut -Mitä ne ovat?

IKÄIHMINEN TOIMIJANA vanhuspalvelulain toimeenpanoa Pohjois-Suomessa Kehittäjätyöntekijöiden perehdyttäminen

KOTIA KOHTI. Mielenterveyskuntoutujien kuntouttava asuminen Vantaalla. Hanna Sallinen

Asiakaslähtöisen palvelusuunnitun. Lokakuu 2011, päivitetty Vammaispalveluhanke/Eteva ja Nurmijärven kunta

Sosiaaliasiamiehen havaintoja 2010

Järjestöjen rooli sote-uudistuksessa , Uudenmaan järjestöt ja sote-uudistus -seminaari Erityisasiantuntija Ulla Kiuru, SOSTE

SOTE-palvelut, tilannekatsaus Johanna Patanen Projektipäällikkö, sote-koordinaattori p

VIESTINTÄSUUNNITELMA. SOS Syrjäytyneestä osalliseksi sosiaalityön keinoin

TUTKIMUS, KOULUTUS JA KEHITTÄMINEN UUDISTUVISSA RAKENTEISSA

PRO SOS uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa

HAASTEENA AKTIIVISET SENIORIT MYÖS MARGINAALISSA!

Risto Riskien tunnistamisesta parempaan toimintakykyyn ( )

Ihmisen ääni kuuluviin osallisuushanke Salli osallisuuden edistäjänä

Ajankohtaista STM:n hallinnonalalta. Eveliina Pöyhönen

Johtaja Kari Ilmonen STM Kuntakokeilu pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi - Käynnistämisseminaari

Jääkö mielenterveyden ongelma päihdeongelman taakse palvelujärjestelmässä? Hanna Sallinen Vantaan kaupunki Aikuissosiaalityön asumispalvelut

Tiekartta onnistuneeseen integraatioon. Päivi Saukko sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntija/e-p soteuudistus

asema ja oikeudet Esitteitä 2001:1 selkokieli

Salli osallisuus III koulutuspäivä, puheenvuoro. Aikuissosiaalityön johtava sosiaalityöntekijä Hanna Tabell

Yhteistä kehittämistä

PRO SOS uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa. Avausseminaari

RAY:N RAHOITTAMAN TUTKIMUSTOIMINNAN AVUSTAMISEN

Muistiliiton juhlavuosi välittää ja vaikuttaa. Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja

Raija Väisänen Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden laitos

Lausunto Varsinais-Suomen terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta

Työllisyydenhoito kunnassa

Info- tilaisuus Sosiaalihuoltolain mukaisen työtoiminnan palvelusetelelin käyttöönotosta Ritva Anttonen, Laura Vänttinen, Susanna Hult

Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi

Miksi alkoholiasioista kannattaa puhua sosiaalihuollon palveluissa? Rauman kokemuksia. Tuula Karmisto Sosiaaliohjaaja

Lausunto Varsinais-Suomen terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta

Järjestöhautomo. Sosiaalipedagoginen näkökulma

Sosiaalinen kuntoutus Syyskuu 2014

Lähtökohtana. yhtäältä olla valmentaja ja tarjota tukea elämänhallintaan ja

Vantaan kaupungin kokemukset yhteistyöstä Virve Flinkkilä Palvelupäällikkö Vantaan kaupunki Aikuissosiaalityö

Mitä ehdittiin tehdä ja mitä jäi seuraavalle ohjelmakaudelle?

HYVINVOINTI- PALVELUITA HELPOSTI

PALVELUTARPEEN ARVIOINTI SOSIAALIPALVELUISSA

Lausunto Varsinais-Suomen terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta

Pitkäaikaistyöttömien kuntoutus

KESKI-SUOMEN SOSIAALIALAN OSAAMISKESKUS = KOSKE

Onko aktivointi myös hyvinvointipolitiikkaa? Vappu Karjalainen Esityksen nimi / Tekijä 1

Työllisyyspalveluiden organisaatio

PRO SOS uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa

Tusina teesiä aikuissosiaalityöstä - työpajatyöskentelyn tulokset. Kooste: Anni Kuhalainen, Pikassos

PUDASJÄRVEN KAUPUNKI Hyvinvointi- ja turvallisuustyö OULU Tomi Timonen

STM:n alaisten virastojen ja laitosten voimavarojen uudelleen suuntaaminen. -Selvityshenkilöt Jussi Huttunen & Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma 12/2

Taide, kulttuuri ja RAY:n avustusstrategia

Sote- ja maakuntauudistus. Missä mennään? Sisäministeri Paula Risikko

Toimialoilta on talousarvion laatimisen yhteydessä pyydetty esitykset vir ko jen ja toimien perustamisesta,

Moniammatillisista työryhmistä ja tietojen vaihdosta lastensuojelun kentässä Jyväskylä Maria Haarajoki Lakimies, OTM Pelastakaa Lapset ry

ONKO SOSIAALITYÖN ARKI KUNNOSSA? MITEN VOISIMME JÄRJESTÄÄ SOSIAALITYÖN JA PALVELUT PAREMMIN?

ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu

Valtakunnalliset kuntoutuspäivät

TKI-valmistelun organisointi esivalmisteluryhmän pj Pirjo Marjamäki

Ajatuksia ja kokemuksia moniammatillisesta tilannearviotyöskentelystä. Aikuissosiaalityön päivät Rovaniemellä

Kunnista kuultua Varsinais- Suomen tunnistetut kehittämisen tarpeet

Asuminen ja uudistuva vammaispalvelulainsäädäntö. Palvelut yksilöllisen asumisen tukena THL, Helsinki Jaana Huhta, STM

SOTE palvelurakenneuudistus ajankohtaista. Arto Rautajoki, SONet BOTNIA Vaasa Ketterä moniosaaja 1

Sosiaalihuollon asiakkaan asema ja oikeudet. Sosiaalihuollon asiakkaan asema ja oikeudet

Marita Uusitalo Sosiaalihuollon ylitarkastaja. Itä-Suomen aluehallintovirasto Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue

PRO SOS uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa

Foorumitoiminta Pirkkalassa. Pormestari Helena Rissanen

Kuntayhtymä Kaksineuvoinen. Strategia

PRO SOS uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa

Yhdessä soteen Järjestöt sote-uudistuksessa , Keski-Uudenmaan järjestöseminaari, Hyvinkää Erityisasiantuntija Ulla Kiuru

Map-tiedote. Minun asumisen polkuni -projektin lopputuotteet

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU

Seinäjoen kaupungin Työllisyyspalvelut & AVANTI-HANKE Työllisyyden kuntakokeiluhanke

Järjestöt päihdepalvelujen tuottajina: näkökulma päihteiden käyttöön liittyvään eriarvoisuuteen

Palveluseteli: hyötyä kunnalle ja yrittäjälle palveluiden joustoa, elinkeinojen elinvoimaisuutta, valinnan vapautta

Työllisyyskokeilut myönteisiä odotuksia ja mahdollisuuksia?

HYVINVOINTI JA TERVEYS ON YHTEINEN TAVOITE. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma

Transkriptio:

sosiaalialan riippumaton ammattilehti 3 2008 Mitä osaamiskeskuksille tapahtuu? Sosiaalipalvelut ja liiketoiminta Köyhyyspolitiikka varkain vieraalla maalla? Julkisuuskuva paremmaksi markkinointiviestinnällä Aikuissosiaalityö muutakin kuin aktivointia

Huoltaja-säätiö Sosiaaliturva-lehti on sosiaalihuollon Huoltaja-säätiö vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Aulikki Kananoja, puheenjohtaja Alpo Komminaho, varapuheenjohtaja Päivi Ahonen Heikki Hiilamo Harri Jokiranta toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) 4774 5711 ulla.salonen-soulie@huoltaja-saatio.fi Julkaisija Huoltaja-säätiö Sosiaaliturva-lehti on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 96. vuosikerta. Ilmestyy vuonna 2008 12 kertaa, joista yksi on kaksoisnumero. Mannerheimintie 31 A 3, 00250 Helsinki puh. (09) 4774 570 faksi (09) 479 334 vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) 4774 5711 päätoimittaja Merja Moilanen vapaalla toimitussihteeri Erja Saarinen puh. (09) 4774 5713 erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) 4774 5712 lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi toimittaja Minna Tarvainen puh. (09) 4774 5714 minna.tarvainen@sosiaaliturva.fi Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen kuva Heikki Pälviä Huoltaja-säätiö Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09)4774 570 faksi (09) 479 334 toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat 2008 56 euroa/vuosi, kestotilaus 51 euroa/vuosi, opiskelijatilaus 28 euroa/vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumerot myytävänä toimituksessa 4,50 euroa/kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % Mediakortti osoitteessa www.sosiaaliturva.fi/ilmoitukset Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-6565 2 Sosiaaliturva 3/08 3 pääkirjoitus Raskas on yksin taakkaansa kantaa Lea Suoninen-Erhiö 4 6 ajankohtaiset hyvinvointipolitiikka löytyykö paras 6 7 laina ja palaute Osaamiskeskusten tehtävät arvioidaan uudelleen Matti Heikkilä Yhteistä kehittämistä sosiaali- ja terveysalalle Petri Kinnunen Henkilökohtainen sitoumus asialliseen asiakastietojen käsittelyyn Birgitta Gran 8 17 Kärkiteema Unohtuiko sosiaalityöstä huolenpito? Lea Suoninen-Erhiö Muutakin kuin toimeentulotukea Lea Suoninen-Erhiö Toimiva tehtävärakenne antaa tilaa sosiaalityölle Lea Suoninen-Erhiö Aikuissosiaalityön kehittäjillä valtakunnallinen verkosto Anne Valppu-Vanhainen elämä ei kulje kuin normilaskelma Tuija Nummela seuraavassa numerossa 4/08 Kärkiteemana Yhteisösosiaalityö 14 21 näkökulma kolumni jos minulta kysytään lukijalta pinnan alta 22 23 yksityistäminen Yksityinen palvelutuotanto ei murenna hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita Mia Hemming 24 25 viestintä Markkinointiviestinnällä voidaan parantaa julkisuuskuvaa Petri Rikkinen 26 27 juristin nurkkaus Sijoitetulla lapsella on oikeus riittäviin terveydenhuollon palveluihin Tapio Räty 28 29 tutkimusta käytäntöön Ikääntyvän omaisena Jari Salonen 30 31 oma ura 3/08 Paikallinen yhteisöllisyys on voimissaan, mutta se tarvitsee syntyäkseen tekijöitä. Riittääkö kunnissa rohkeutta rahoittaa toimintaa, joka ei asetu tuloslaskelmien sisälle, kysyvät Helsingissä, Vuosaaren kaupunginosassa yhdyskuntatyötä tekevät Hannele Åberg (vas.), Seija Välimäki- Adie ja Jaana Pylkkänen. kuva: Futureimagebank

Pääkirjoitus 11. maaliskuuta 2008 Kannessa Onko aikuissosiaalityö toimeentulotukityötä, asiakkaiden aktivointia vai jotain ihan muuta? Minne sosiaalityöstä unohtui huolenpito? Imatralla toimiva tehtävärakenne antaa tilaa sosiaalityölle. Kuopiossa sosiaalityöntekijöiden työaika menee toimeentulotukityöhön. Entä minkälaisia kokemuksia aikuissosiaalityön asiakkailla on? sivut 8 17 kuva: Heikki Pälviä Raskas on yksin taakkaansa kantaa Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee, laulaa Heikki Salo Miljoonasateen vanhassa kappaleessa ja päätyy marraskuuhun: Voi yksinäisen miehen viedä marraskuu. Laulussa tiivistyy olennainen: kaikkein heikoimmassa asemassa ovat yksinäiset, päihdeongelmaiset miehet. Heidän tilanteensa on viime vuosina pahentunut entisestään. Siitä kertoo karua kieltään erityisesti yli 50-vuotiaiden miesten päihdekuolemien lisääntyminen. Osa porukasta on jo pudonnut palveluiden ulkopuolelle. Kuntien päihdetyön vähät rahat käytetään nuorten ja lapsiperheiden sekä vielä työelämässä olevien auttamiseen. Sosiaalitoimistoissakin ammatillinen sosiaalityö kohdennetaan mieluummin niihin, jotka ovat vielä aktivoitavissa takaisin työelämään. Toimeentulotukityössä pitkäaikaisessa köyhyys- ja huono-osaisuuskierteessä olevat siirretään helposti etuuskäsittelijöiden asiakkaiksi ammatillisen sosiaalityön ulkopuolelle. On ymmärrettävää, että sosiaalityössä muutostyön asiakkaiksi valikoituvat ne, jotka ovat vielä suhteellisen vähällä puuttumisella autettavissa. Tämä ei saisi kuitenkaan merkitä sitä, että muut jätetään vaille ammatillista apua. Vaikka näköpiirissä ei olisikaan ihmisen kuntoutuminen, ilman huolenpitoa hänen tilanteensa helposti vain huononee. On puhuttu yksityisen ja julkisen vastuun rajojen uudelleen määrittämisestä. Tätäkö se käytännössä on? Kun voimavarat ovat rajalliset, asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Tämän pitäisi kuitenkin tapahtua avoimesti ja julkisesti, oli linjaus mikä tahansa. Ja tämä tehtävä kuuluu poliittisille päättäjille, sitä ei saa jättää yksittäisten työntekijöiden kontolle. Nyt panostetaan kannustavaan ja aktivoivaan politiikkaan. Tämä koskee erityisesti sosiaalityön asiakkaina olevia aikuisia, kuten professori Kirsi Juhila kuvaa tuonnempana tässä lehdessä. Kun yksilön vastuuta korostetaan, ongelmatkin helposti yksilöllistetään. Sosiaalisia ongelmia, kuten köyhyyttä, työttömyyttä, rikollisuutta tai päihdeongelmia, tarkastellaan yksilölähtöisesti. Vika on ihmisessä itsessään, jos hän ei kannustamisen ja aktivoimisen avullakaan pääse eroon ongelmistaan. Yksilön vastuun korostaminen on lisännyt eriarvoistumista ja samalla tavallaan oikeuttanut sen. Siksi tarvitaan vastapuhetta ja sosiaalipoliittisesti kestäviä linjauksia. Vielä takavuosina korostettiin sitä, että eriarvoisuus on hyväksyttävää vain silloin, kun se on huono-osaisten hyväksi. kuva: Minna Tarvainen Lea Suoninen-Erhiö toimitussihteeri Kun yksilön vastuuta korostetaan, ongelmatkin helposti yksilöllistetään. Sosionomit sosiaalityön kentällä Nurmossa ja Seinäjoella Miksi kaikkea pitää arvioida? Tohtoreita tiheässä Turun ammattikorkeakoulun hyvinvointipalveluiden tulosalueella on väitelty vilkkaasti. Tohtoreita ryhmäkuvassa eturivissä Harri Jalonen (vas.) ja Kari Salonen; takarivissä T&K-päällikkö Esko Ovaska (vas.), Outi Linnossuo ja koulutusjohtaja Marjut Putkinen. Sosiaaliturva 4/08 postitetaan lukijoille 8. huhtikuuta 2008. Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 31.3.2008. Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille www.sosiaaliturva.fi Sosiaaliturva 3/08 3

ajankohtaiset HYVINVOINTIPOLITIIKKA Millainen on urbaani hyvinvointikunta ja mitä sen rakentamisessa pitää ottaa huomioon? Toinen Hyvinvointikunta-foorumi kokosi Helsinkiin 14. helmikuuta satakunta osallistujaa keskustelemaan aiheesta. Mukana oli sosiaali- ja terveydenhuollon väen lisäksi yhdyskuntasuunnittelijoita ja kuntapäättäjiä. Kun sosiaalialalla korostetaan asiakaslähtöisyyttä ja asukasdemokratiaa, kaavoittajat varoittavat vahvojen diktatuurista. Hyvinvointikunta-foorumi tukee hyvinvoinnin tekijöiden, päättäjien ja tutkijoiden verkottumista ja keskustelua. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyn foorumin taustalla ovat Suomen Kuntaliitto ja Kuntalehti, Huoltaja-säätiö ja Sosiaaliturva-lehti sekä Sosiaalialan osaamiskeskukset. Foorumin seuraava sessio pidetään syksyn Kuntamarkkinoilla. Oulu valittiin vuoden 2008 urbaaniksi hyvinvointikunnaksi Oulu sai eniten ääniä Hyvinvointikunta-foorumin nettiäänestyksessä, jossa sai ehdottaa Suomen parasta urbaania hyvinvointikuntaa. Valintaa perusteltiin muun muassa näin: Oulussa yhdyskuntarakennetta kehitetään pitkäjänteisesti ihmisten asumisen, liikkumisen, palvelujen ja tuotantoelämän tarpeiden mukaan. Oulu on myös kuntalaistensa vahva sosiaalinen yhteisö. Hyvä kunta on syntynyt vahvalla yhteisellä puoluerajat ylittävällä tahtotilalla. Seudun kuntien ja muiden alueellisten toimijoiden yhteistyönä myös Oulun seutua kehitetään kokonaisuutena. Äänestykseen osallistuneiden ja yhteystietonsa jättäneiden joukosta onnetar suosi Anu Hapulia Joroisista: hän saa Kuntalehden ja Sosiaaliturvan vuosikerrat itselleen. Uutisia lyhyesti Suomi on Euroopan harvaan asutuin maa. Tämä koskee myös pääkaupunkiseutua. Mikään muu Euroopan metropolialue ei ole niin harvaan asuttu kuin se. Urbaania hyvinvointikuntaa ei synny ilman kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen tiivistämistä, totesi yliarkkitehti Ritva Laine Kuntaliitosta. Joukkoliikenne tarvitsee joukkoja, hän tiivisti. Samoilla linjoilla oli Helsingin elinkeinojohtaja Eero Holstila: Nurmijärvi-ilmiö on pysäytettävä. Yhdyskuntarakenteen hajoaminen pääkaupunkiseudun kehyskuntien pelloille tulee liian kalliiksi sekä ekologisesti että sosiaalisesti. Jo yksin ilmastopolitiikka edellyttää tiivistä yhdyskuntarakennetta. Sama sävel oli dosentti Liisa Horellilla Teknillisen korkeakoulun yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta: hyvinvointi syntyy kodin, koulun ja työpaikan bermudan kolmiossa. Jos arki menee paikasta toiseen matkustamiseen, aikaa ei jää muuhun. Aika on voimavara siinä missä rahakin. Kaupunkisuunnittelussa asukkaat, virkamiehet, poliitikot ja yrittäjät pitää saada yhdessä tarkastelemaan asumista, liikkumista, palveluja ja työtä. Tarvitaan PPP-kumppanuuksia, Horelli esitti. Tämä liike-elämänkin viljelemä slogan tulee sanoista: public (julkinen), private (yksityinen) ja people (ihmiset). Vai viekö asukkaiden osallistuminen sittenkin harhaan? Ketkä tulevat paikalle, kun kuntalaisille järjestetään keskustelutilaisuuksia vaikkapa asuinalueen kaavasuunnitelmista? Yleensä ne hyväosaiset, joilla on asiassa oma etu ajettavanaan, totesi Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan tietopalvelujohtaja Irma Karjalainen, joka aiemmin työskenteli Espoon yleiskaavapäällikkönä. Ryhmäpäällikkö Janne Antikainen työ- ja elinkeinoministeriöstä uskoi virtuaalimaailman mahdollisuuksiin: lapset ja nuoret saadaan sitä kautta osallistumaan. Pitää keksiä uudenlaisia tapoja vaikuttaa 70-luvun setti ei enää toimi. Nyt puhutaan käyttäjälähtöisestä kehittämisestä. Esimerkiksi asumisen innovaatioista 50 prosenttia on syntynyt sitä kautta. Irma Karjalainen totesi, ettei hän ainakaan laittaisi yhdyskuntarakenteesta päättämistä nettiäänestykseen. Sitä varten on valittu poliittiset päättäjät: vastuu pitää panna sinne, minne se kuuluu. Eero Holstila liputti valistuneen itsevaltiuden puolesta. Se on paras tie, jos yhteistä hyvää haetaan: ilman sitä ei synny yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa. Vain näin voidaan välttää asuinalueiden eriytyminen ja yleensäkin segregaatio. Ei pidä myöskään toistaa muiden maiden virheitä, joissa maahanmuuttajat keskittyvät joillekin alueille. Kulttuurien välisyys edellyttää ennen kaikkea yhteisiä kouluja maahanmuuttajien ja kantaväestön lapsille. Hollannin kokemukset osoittavat, että kun koulussa yli puolet on maahanmuuttajien lapsia, kantaväestö ottaa lapsensa näistä kouluista pois. Joku ihmetteli, miksi elinkeinojohtaja kantoi huolta sosiaalisesta eheydestä? Eikö tärkeintä ole se, että bisnes pyörii? Työvoimapula on tässä hyvä konsultti. Kilpailukykypolitiikka ja sosiaalipolitiikka kulkevat käsi kädessä, Holstila huomautti. Ikäihmisten palvelujen uusi laatusuositus on valmistunut. Siitä vastaavat Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto. Se on tarkoitettu kunnille palvelujen kehittämisen ja arvioinnin välineeksi. Suositus sisältää palvelujen eettiset periaatteet. Suositus koskee ikääntyneiden säännöllisesti käyttämiä palveluja, kuten kotihoitoa, omaishoidon tukea, pitkäaikaista hoivaa ja hoitoa tehostetun palveluasumisen yksiköissä ja laitoksissa, sekä laajemmin ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimia. Palveluille on asetettu valtakunnalliset määrälliset ja laadulliset tavoitteet, joiden pohjalta kunnat asettavat omat tavoitteensa ottaen huomioon paikalliset tarpeet. www.stm.fi > Julkaisut 4 Sosiaaliturva 3/08 Helsinki kokeilee vanhusten palvelukeskuksissa uudenlaista hyvinvointikeskustoimintaa. Neuvontapalvelut laajenevat koskemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi muun muassa kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Keskuksissa aloittavat omatoimista terveydenhoitoa tukevat ITE-pisteet. Tarjolla on tietoa ja niissä voi itse mitata esimerkiksi verenpaineensa. Keskuksiin perustetaan muun muassa liikuntaryhmiä ja ystäväpiirejä. Toimintaa järjestää sosiaalivirasto yhteistyössä terveyskeskuksen, kaupunginkirjaston, työväenopiston ja liikuntaviraston sekä usean järjestön kanssa.

kuva: Lea Suoninen-Erhiö Harri Jokiranta (vas.), Kristiina Ruuskanen ja Juho Suortti puivat Hyvinvointikunta-foorumissa kunnallista sosiaalipolitiikkaa. Osallisuus vaatii avoimuutta Mitä hyvä kunnallinen sosiaalipolitiikka edellyttää? Huoltaja-säätiön Kunnallisen sosiaalipolitiikan asiantuntijaryhmän teesit sisältävät sujuvaa arkea, osallisuutta, heikoista huolehtimista, yhteisvastuuta, laaja-alaisuutta, kokonaisvaltaisuutta ja asiantuntemuksen arvostamista. Näiden takana seisomme, sanoi Seinäjoen apulaiskaupunginjohtaja Harri Jokiranta, ryhmän tuore puheenjohtaja. Jyväskylän yliopiston sosiaalityön opiskelijat Kristiina Ruuskanen ja Juho Suortti peräsivät Hyvinvointikunta-foorumissa konkretiaa teesien rinnalle: kauniita asioita, mutta miten ne saadaan todeksi? Kunnallinen sosiaalipolitiikka vaatii sektorirajojen yli hyppimistä, mutta kuka siitä vastaa? Ruuskasen ja Suortin kirjoitus hyvästä hyvinvointiyhteiskunnasta valittiin Sosiaaliturva-lehden 95-vuotisjuhlanumerossa 17/07 julkaistuista opiskelijoiden kirjoituksista parhaaksi lehden verkkoäänestyksessä. Hyvinvointikunta-foorumissa he haastoivat vanhat parrat. Ei osallisuutta synny ilman avoimuutta ja siitä ei teeseissä mainita sanaakaan. Avoimuus on kaiken A ja O, Ruuskanen huomautti. Ja Suortti täsmensi: avoimuus liittyy inkluusioon kaikkien mukaan ottamiseen, vaikkapa maahanmuuttajien kotouttamiseen ja esteettömään ympäristöön. Ilman avoimuutta ei synny myöskään innovaatioita ei edes sosiaalisia innovaatioita. Hyvän kunnallisen sosiaalipolitiikan teesit verkossa: www.huoltaja-saatio.fi > Kunnallinen sosiaalipolitiikka Lea Suoninen-Erhiö Terveydenhoito ja vanhusten hoito huolettavat kuntapäättäjiä, selviää Aluebarometrista 2007. Kuntien yleiset kehitysnäkymät ovat kuitenkin valoisat. Merkittävä muutos on maakuntien välisten kehityserojen kaventuminen. Maakuntien sisäiset erot ovat kuitenkin pysyneet ennallaan. Aluebarometri on sisäministeriön ja Kuntaliiton kyselytutkimus, jota on tehty syksystä 1991 lähtien. www.intermin.fi > Julkaisut Löytyykö Paras? Palstalla seurataan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemistä eri puolilla Suomea. Saila-Maarit Laitinen Sammatin kunnan perusturvajohtaja Miten Paras on toteutunut Sammatin kunnassa? Uudenmaan läänin pienin kunta, Sammatti, päätti kuntaliitosneuvottelujen jälkeen palvelujen järjestämissopimuksen hyväksymisestä elokuussa 2007 ja samalla liittymisestä Lohjan kaupunkiin 1.1.2009 alkaen. Tätä ennen Hiiden alueen seitsemän kunnan yhteistyö ja ponnistelut Hiita-hankkeessa yhteisen perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja vanhusten palvelujen järjestämisestä olivat kariutuneet, ja alue jakautui kahtia. Nummi-Pusula, Karkkila ja Vihti päätyivät muodostamaan perusturvan kuntayhtymän, Karviaisen. Lohjan kaupunki neuvotteli Sammatin ja Karjalohjan kanssa kuntaliitoksesta ja aloitti lähes samanaikaisesti yhteistoiminta-alueen muodostamisen Siuntion kunnan kanssa Losthankkeena. Nyttemmin yhteistoiminta-alueeseen on tulossa myös Inkoon kunta. Millaiseen malliin on päädytty? Sammatti ulkoisti muutama vuosi sitten perusterveydenhuollon yksityiselle palvelutuottajalle. Muutoinkin olemme pienessä, 1 350 asukkaan kunnassa ostaneet palveluita. Muun muassa sosiaalityöntekijän palvelut on ostettu yksityiseltä palvelutuottajalta vuodesta 2002 alkaen. Lisäksi olemme olleet koko ajan tiiviissä ostopalveluyhteistyössä Lohjan kanssa. Paras-lainsäädännön tultua voimaan ja Hiitahankkeen jakaannuttua kahtia aloitettiin neuvottelut kuntaliitoksesta ja palvelujen järjestämisestä. Neuvottelut sujuivat hyvässä hengessä. Liitospäätös ei ole juuri aiheuttanut kuntalaiskeskustelua. Sammatin kunta sopi Lohjan kaupungin kanssa tietyn palvelutason säilyttämisestä liitoksen jälkeen. Peruspalveluiden järjestämisestä on erityisesti sovittu, muun muassa vanhusten- ja lasten- sekä terveyspalvelut säilyvät lähipalveluina. Lisäksi on sovittu, että yhteispalvelupiste säilyy lähipalveluna tiettynä viikonpäivänä. Muutoin sosiaalihuollon palvelut siirtyvät Lohjan kaupunkiin, missä valmistellaan uutta organisaatiota ja toimintamallia yhteistyössä Losthankkeessa. Niistä päätetään ennen kesää. Kuinka yhteistyö kuntien ja hallintokuntien kesken on sujunut? Sammatilla on pitkät perinteet yhteistyöstä Lohjan kanssa. Yhteistyö on sujuvaa ja mutkatonta. Losthanke asettaa kuitenkin yhteistyölle uuden ulottuvuuden ja vaatimustason. Pienen kunnan liittymisjärjestelyjen sijaan olemmekin mukana kuviossa, jossa kaksi pienehköä kuntaa muodostaa samanaikaisesti Lohjan kaupungin perusturvan kanssa yhteistoiminta-alueen. Pelkästään Siuntion ja Inkoon perusturvan henkilöstön määrän siirtyminen Lohjan palvelukseen on huomattavasti suurempi urakka kuin koko Sammatin henkilöstön siirtyminen Lohjan kaupungin työntekijöiksi. Olemme keskustelleet tilanteesta ja yhteistyöllä löytynevät hyvät ratkaisut, jotta Sammatin palveluiden järjestämissopimuksen tavoitteet toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Miltä perusturvan tulevaisuus Sammatissa näyttää? Sammatin kunta on 1.1.2009 alkaen Lohjan kaupunginosa. Uskon, että sammattilaisten tulevaisuus on valoisa ja perusturvan palvelut saatavilla myös lähipalveluina. Sammatin väestö on viime vuosina kasvanut: E18 tielinjaus sivuaa lähempää Sammatin keskustaa, ja se on jo nyt tuonut lapsiperheitä pääkaupunkiseudulta. Vielä tämän vuoden aikana tulee uusia tontteja myyntiin. Lohjan kaupunki joutuu jatkossa ottamaan tämän huomioon suunnittelussa ja palveluiden tuotannossa. Sosiaaliturva 3/08 5 kuva: Minna Tarvainen

laina ja palaute KEHITTÄMISTOIMINTA Sosiaalialan osaamiskeskusten arvioinnin pohjaksi Net Effect Oy on tehnyt esiselvityksen. Sitä varten on haastateltu keskusten henkilöstöä sekä niiden hallitusten ja valtakunnallisen osaamiskeskusneuvottelukunnan jäseniä. Osaamiskeskusten asemaan puuttuvat myös sosiaali- ja terveysministeriön alaisten virastojen ja laitosten tulevaisuutta pohtineet selvityshenkilöt Jussi Huttunen ja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma. Net Effect Oy: Sosiaalialan osaamiskeskustoiminnan arvioinnin esiselvitys, joulukuu 2007 Selvityksen mukaan tarvitaan linjanvetoja osaamiskeskusten roolista: -- onko sen päätehtävä olla kuntien tukena, kehittämässä kunnallista sosiaalihuoltoa vai astetta laajemmalla toimintakentällä ja korkeammalla oleva toimija, joka tuottaa aktiivisesti luotettavaa tutkimustietoa ja pyrkii kokonaisvaltaisempaan kehittämiseen. Niukoilla resursseilla ei voida kehittää kaikkea ja osaamiskeskustoimijoilta tullaan vaatimaan myös uudenlaista näkemystä suhteessa muihin kuin perinteisiin yhteistyökumppaneihin. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisten virastojen ja laitosten voimavarojen uudelleen suuntaaminen, Selvityshenkilöiden raportti STM 2007 Sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävät ja organisatorinen asema arvioidaan uudelleen. Vaihtoehtoisia ratkaisuja ovat siirtäminen uuden hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuskeskuksen, yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen osaksi. Osaamiskeskusten tehtävät arvioidaan uudelleen Matti Heikkilä, ylijohtaja, Stakes, Valtakunnallisen sosiaalialan osaamiskeskusneuvottelukunnan puheenjohtaja Tapanani on puhua osaamiskeskusten soihdunkantajan tehtävästä. Net Effectin selvityksessä mainittu osaamiskeskusten tehtävä toimia kuntien tukena ja toisaalta vaihtoehtona mainittu laajempi tutkimus- ja kehittämistehtävä ovat kaksi hieman erilaista tehtävää. Tämä astetta laajemmalla toimintakentällä on mielestäni jo valtiollinen tehtävä. Tapanani on puhua osaamiskeskusten soihdunkantajan tehtävästä. Ne olisivat jonkinlaisia sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman, Kasteen evankeliumin viejiä kuntakenttään. Sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävät ja organisatorinen asema arvioidaan uudelleen - lause on kirjattu valtioneuvoston tammikuun Yhteistä kehittämistä sosiaali- ja terveysalalle Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat jo muuttaneet toimintaansa. Ne profiloituvat esimerkiksi yhä enemmän kehittämistyön asiantuntijoiksi, kun sisällöllisen työn kehittäminen siirtyy kehittämisyksiköihin. Muutoksia tulee lisää ja ne ovat välttämättömiä. Erityisesti ratkaisua odottaa se, miten sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämistoiminta yhteistoimintana ratkaistaan alueellisesti. Osaamiskeskustoiminta on organisoitu alueellisista tarpeista lähtien, ja siksi keskukset ovat organisointitavoiltaan erilaisia. Yksinään ne ovat pieniä ja ns. kriittinen massa on riittämätön. Pohjois-Suomessa osaamiskeskus on verkostoitunut sopimuspohjaisesti vahvasti Lapin yliopiston, erityisesti sosiaalityön tutkimuksen ja opetuksen ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa. Nyt sopimuspohjaa laajennetaan koskemaan Oulun yliopistoa, erityisesti varhaiskasvatusta ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulua. Ilman kiinteää yhteyttä ammattikorkeakouluihin ja sosiaalityön tutkimuksesta ja koulutuksesta huolehtiviin yliopistoihin toiminta ei ole kestävällä pohjalla. Osaamiskeskusten tehtävä on perusluonteeltaan alueellinen. Ne toimivat yhteistyössä kuntien ja sosiaalipalveluista vastaavien kuntayhtymien kanssa. Ne ovat määrätietoisesti luoneet ja Petri Kinnunen, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Posken Pohjois- Pohjanmaan toimintayksikön johtaja Osaamiskeskusten tehtävä on perusluonteeltaan alueellinen. kuva: Erja Saarinen lisänneet kuntien välistä yhteistyötä hankkeiden ja nyt erityisesti kehittämisyksiköiden perustamisen kautta. Tämä luo edellytyksiä kunta- ja palvelurakenneuudistukselle ja kehittää uusia toimintatapoja maakunnallisesti ja seudullisesti. Osaamiskeskukset ovat saaneet lyhyessä ajassa varsin vahvan aseman suhteessa muihin sosiaalialan kehittäjäorganisaatioihin. 6 Sosiaaliturva 3/08

Henkilökohtainen sitoumus asialliseen asiakastietojen käsittelyyn viimeisenä päivänä hyväksymään Kaste-ohjelmaan eli tehtävä uudelleen arvioinnista on nyt annettu. Selvitysmiehet esittävät osaamiskeskusten siirtämistä joko uuden hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuskeskuksen, yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen osaksi. Näistä ehdotuksista yksikään ei ole järkevä. Tätä mieltä ovat olleet lausunnossaan sekä Stakes että valtakunnallinen osaamiskeskusneuvottelukunta. Suhde Stakesiin ei ole ongelma. Stakes on valtakunnallinen toimija, jonka kanssa osaamiskeskukset ovat monenlaisessa yhteistyössä. Oleellisempi kysymys on kehittämis- ja tutkimustoiminnan kytkeminen yhteen sosiaali- ja terveysalalla miten tämä tapahtuu seudullisesti ja maakunnallisesti. Pohjois-Suomeen rakennetaan työnimellä Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskusta. Sen toimijoina olisivat Poske, sosiaalialan kehittämisyksiköt, kolme pohjoisen ammattikorkeakoulua ja Lapin ja Oulun yliopistot sekä alueen sairaanhoitopiirit. Tällainen organisaatio poistaisi selvityshenkilöiden mainitseman kriittisen massan pienuuden, joka kaikilla toimijoilla on yksinään. Yhdistämällä alueellisia voimavaroja saadaan alueen tarpeisiin vastaavaa kehittämis- ja tutkimustoimintaa. Tilanteet vaihtelevat eri puolilla Suomea. Myös kehittämis- ja tutkimustoiminnassa tulisi pyrkiä alueellisesti mielekkäisiin ratkaisuihin. Eurooppa on ennen muuta alueiden Eurooppa myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. Suomessa tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei voida johtaa keskitetysti myöskään uudistetusta hyvinvoinnin ja terveyden tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta. TIETOSUOJA Kuopiossa sosiaali- ja terveyslautakunnan varajäsen pisti paperinkeräysastiaan salassa pidettäviä, muun muassa lastensuojelua ja toimeentulotukea, koskevia asiakirjoja. Kaupungin sosiaali- ja terveystoimi ei ole antanut luottamushenkilöilleen tarkkoja ohjeita tällaisten asiakirjojen säilytyksestä kotona. Kuopion sosiaali- ja terveysjohtaja Tuomo Meriläinen Helsingin Sanomat 3.1.2008 Alkuperäiset asiakirjat pysyvät virastossa, mutta luottamusmiehet saavat ennen kokouksia koonnin käsiteltävistä asioista kotiinsa. Menettelystä ei ole aiheutunut aiemmin ongelmia. Nyt ohjeistusta on ilman muuta tarkennettava. Birgitta Gran, Hangon, Inkoon, Karjaan, Kirkkonummen, Pohjan, Siuntion ja Tammisaaren sosiaaliasiamies, Sosiaalihuollon tietosuojan ohjausryhmän, Sohvin jäsen Kun asiaan sitoutuu allekirjoituksellaan, sen muistaa paremmin. Tällaisten tapahtumien välttämiseksi kunnissa pitää olla kunnollinen ohjeistus. Minusta hyvä käytäntö on esimerkiksi Tammisaaressa. Siellä yksilöasioiden käsittelyä varten lautakunnalla on oma jaostonsa näin ei ole kaikissa kunnissa. Luottamuksellisten asiakirjojen levikki on rajoitettu vain varsinaisiin jäseniin eikä papereita saa viedä pois virastolta. Luottamushenkilöille järjestetään asiasta koulutusta, mutta sama informaatio annetaan myös kirjallisena. Luottamushenkilöt myös allekirjoittavat paperin, jossa he sitoutuvat käsittelemään salassa pidettävää tietoa asianmukaisesti. Sitoumuksesta toinen kappale jää kunnalle ja toinen luottamushenkilölle. Kun asiaan sitoutuu allekirjoituksellaan, sen muistaa paremmin. Se, mikä on toiselle itsestään selvää, ei todellakaan ole sitä toiselle. Luottamushenkilöille salassapitoasiat eivät ole samalla tavalla sisäistyneet selkäytimeen kuin virkamiehille, vaikka niiden pitäisi olla. Olen toiminut kuusi vuotta sosiaaliasiamiehenä, mutta yksikään asiakas ei ole ottanut yhteyttä siksi, että hänen asiakirjansa olisivat joutuneet väärään paikkaan tai salassapitovelvollisuutta olisi muuten rikottu. Asiakkaiden on lähinnä hankalaa saada nähtäväkseen itseään koskevia asiakirjoja tai korjattua niiden virheellisiä tai puutteellisia tietoja. Olen tietosuojavaltuutetun toimiston sosiaalihuollon tietosuojan ohjausryhmässä Sohvissa sosiaaliasiamiesten edustajana. Ryhmän kautta olen saanut paljon hyödyllistä tietoa näistä asioista, jotka voivat olla monimutkaisia, vaikka pääperiaatteet ovat selviä. Haasteena on tiedon välittäminen koko kentälle. Nyt on otollinen aika nostaa esille tietosuoja-asiat, kun monet kunnat yhdistyvät tai muodostavat sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueita. Vaikka tässä on haasteita, uudistukset antavat kuitenkin mahdollisuuden uuteen alkuun. Uusissa rakenteissa voidaan luoda alusta pitäen hyviä käytäntöjä ilman vanhoja painolasteja. Sosiaalihuollon tietosuojan ohjausryhmä Sohvi järjestää Helsingissä sosiaalihuollon tietosuojaseminaarin 31.3.2008. Lisätietoja www.kunnatnet.fi > Tapahtumat ja koulutus Sosiaaliturva 3/08 7

kärkiteema kuva: Heikki Pälviä Lea Suoninen-Erhiö Aikuissosiaalityössä painottuu asiakkaiden aktivointi, mutta tilaa ja aikaa pitäisi olla myös huolenpidolliselle sosiaalityölle, sanoo sosiaalityön professori Kirsi Juhila. Ai miksi? Riittäisikö perusteluksi vaikka jokaisen ihmisarvon kunnioittaminen. Unohtuiko sosiaalityöstä huolenpito? Kunnissa on alettu puhua aikuissosiaalityöstä viime vuosina, vaikka työtä aikuisten parissa on tehty koko sosiaalityön historian ajan. Kirsi Juhilan mukaan tämä johtuu osin siitä, että sosiaalipalveluja on alettu organisoida elämänkaarimallin mukaisesti: lasten, nuorten, aikuisten ja vanhusten palvelut on eriytetty toisistaan. Lastensuojelu on perinteisesti ollut sosiaalityön vahva alue. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on myös kehitetty gerontologista sosiaalityötä. Niiden väliin jäävälle sosiaalityölle on nyt alettu etsiä omaa sisältöä ja profiilia. Ongelma, tavoite, väline Kuntien verkkosivuilla aikuissosiaalityö määritellään usein kolmen elementin kautta: ongelman, tavoitteiden ja välineiden. Tästä kolminaisuudesta ammatillisen sosiaalityön ajatellaan yleensäkin rakentuvan, Juhila sanoo. Verkkosivujen palvelukuvauksia hän alkoi tutkia, koska palveluista viestitään kansalaisille nykyään pitkälti niiden kautta. Aikuissosiaalityössä painottuu suunnitelmallinen ote, joka perustuu huolelliseen tilanteen arviointiin, sen pohjalta asetettuihin muutostavoitteisiin ja tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavien välineiden valintaan. Kyse on yksilö- tai perhelähtöisestä, ei paikallisyhteisöistä liikkeelle lähtevästä tai rakenteellisesta sosiaalityöstä. Juhilan mukaan päällimmäisenä aikuissosiaalityön sisältönä näyttää olevan sosiaalinen kuntouttaminen. Arviointi, suunnitelma ja kuntouttaminen muodostavat yhdessä loogisen muutostyön ketjun. Lisäksi sosiaalityössä on kehitetty palveluohjausta. Sen voi ymmärtää osaksi tilannearvion, suunnitelman ja kuntouttamisen ketjua, mutta sillä on myös itsenäisempi paikkansa aikuissosiaalityön työmenetelmien kokonaisuudessa. Palveluohjausta tarvitaan asiakkaiden luotsaamisessa palvelujärjestelmän viidakossa. Palvelut kootaan asiakkaan tueksi ja näin lievennetään järjestelmän hajanaisuuden haittoja. Nyt korostetaan yksityistä vastuuta Aikuissosiaalityön määrittyminen yksilölähtöiseksi muutostyöksi on Juhilan mielestä linjassa vallitsevan yhteiskuntapolitiikan kanssa. Nythän käydään ideologisia keskusteluja siitä, mihin päättyy yhteiskunnan ja mistä alkaa yksittäisen kansalaisen tai laajemman kansalaisyhteiskunnan vastuu. Kun korostetaan 8 Sosiaaliturva 3/08

Kirsi Juhila l Sosiaalityön professori Tampereen yliopistossa vuodesta 2004 l Perehtynyt muun muassa sosiaalityön käytäntöihin, kasvokkaiseen vuorovaikutukseen sosiaalityössä, marginalisaatioon ja sosiaaliseen syrjäytymiseen l Tutkinut aikuisten parissa tehtävää sosiaalityötä Suomen Akatemian varttuneen tutkijan määrärahalla 2006 07. Aihepiiriin liittyy myös Suomen Akatemian rahoittama vuosina 2005 07 toteutettu Tuen ja kontrollin dilemma sosiaalityön käytännöissä -tutkimusprojekti Tampereen yliopistossa yhdessä Riikka Haahtelan, Arja Jokisen, Suvi Krokin, Suvi Raitakarin, Irene Roivaisen ja Outi Välimaan kanssa. Uusimmat julkaisut: Jokinen Arja, Juhila Kirsi (toim.): Sosiaalityö aikuisten parissa. Vastapaino. 2008. Juhila Kirsi: Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Vastapaino. 2006. Me kaikki tarvitsemme silloin tällöin huolenpitoa, ja joskus pitkiäkin aikoja. Siksi tarvitaan myös huolta pitävää sosiaalityötä, Kirsi Juhila korostaa. kuva: Lea Suoninen-Erhiö yksilöiden ja yhteisöjen vastuuta, katse kiinnittyy nimenomaan aikuisväestöön: aikuisten tulisi olla vastuunkantajia, toisin kuin lasten tai vanhusten. Kannustava ja aktivoiva politiikka osuu erityisesti aikuisten parissa tehtävään sosiaalityöhön. Sosiaalityöntekijät ovat olennaisia toimijoita esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa. Samoin toimeentulotuen leikkaukset aktivointitoimista kieltäytymisen takia ovat sosiaalityöntekijöiden kontolla, Juhila kuvaa. Vuoden 2006 alussa voimaan tullut työmarkkinatukiuudistus vahvisti aktivointipolitiikkaa entisestään. Passiivisena etuutena työmarkkinatukea 500 päivää saanut velvoitetaan hänelle tarjottuihin aktiivitoimiin. Jos hän ei niihin osallistu, työmarkkinatuki voidaan lakkauttaa ja ihminen putoaa toimeentulotuen varaan. ja aktivointia Juhila tähdentää, ettei yksityisen vastuun korostaminen ole tullut tyhjästä. Se perustuu uusliberalistisiin ja kommunitaristisiin yhteiskuntaideologioihin. Uusliberalismi korostaa, että ihmisten on parasta pärjätä omalla työllään. Omillaan pärjäämisessä keskeistä on markkinoiden ja markkinatoimijoiden mahdollisimman suuri vapaus, sillä ihmisten aloitteellisuuden nähdään viime kädessä pyörittävän maailmaa. Ihannekansalainen on tällöin aktiivinen ja vastuullinen. Sosiaalityön tehtäväkin määrittyy tätä kautta aktivoinniksi ja vastuullistamiseksi, ja sosiaalityöntekijöiden itsensä odotetaan myös olevan vastuullinen, vaikuttavia tuloksia aikaan saava ammattiryhmä. Tässä lähestymistavassa syntyy painetta keskittyä sellaisiin asiakkaisiin, joiden kanssa työskentelystä voidaan odottaa saavutettavan parhaita tuloksia. Kommunitarismissa taas korostuu yhteisön vastuu ja vapaaehtoistyö. Välillisesti se haastaa hyvinvointivaltion, jota voidaan syyttää juuri yhteisöllisten siteiden rapauttamisesta, kun vastuuta kansalaisten huolenpidosta on siirretty hyvinvointivaltiolle ja sen ammattilaisille, pois perheiltä ja muilta lähiyhteisöiltä. Uusliberalismi ja kommunitarismi yhdessä ovat huono yhdistelmä: kun uusliberalismi korostaa kilpailussa pärjäämistä ja siirtää vastuun yksilölle, kommunitarismi siirtää vastuun kilpailusta pudonneista lähiyhteisöille ja sosiaalisille verkostoille, Juhila tiivistää. Tämä ei kuitenkaan onnistu noin vain: yhteisöt ja verkostot vaativat syntyäkseen ja toimiakseen ammatillista työtä. Jos huolenpito jää pelkän vapaaehtoistyön tai ihmisten keskinäisen avunannon varaan, on suuri vaara, että heikot jäävät heitteille. Vika ihmisessä itsessään Kun yksilöllistä vastuuta korostetaan, ongelmatkin helposti yksilöllistetään. Sosiaalisia ongelmia, kuten köyhyyttä, työttömyyttä, rikollisuutta tai päihdeongelmia, tarkastellaan yksilölähtöisesti. Vika on ihmisessä itsessään, jos hän ei kannustamisen ja aktivoimisen avullakaan pääse eroon ongelmistaan. Juhila huomauttaa, että yksilön vastuun korostamisen rinnalla on alkanut kuulua vastapuhetta: ongelmat nähdään myös rakenteellisina eli sosiaalisina ja yhteiskunnallisina. Meillä on todella eriarvoinen yhteiskunta: köyhyys on lisääntynyt ja tulo- ja hyvinvointierot kasvaneet. Huono-osaisimmat kansalaiset saavat heikkotasoisimmat palvelut. Samaan ongelmakimppuun kuuluu kunnallisen aikuissosiaalityön riittämättömyys ja asiakkaiden valikointi. Toimeentulotukityössä pitkäaikaisessa köyhyys- ja huono-osaisuuskierteessä olevat ihmiset siirretään helposti etuuskäsittelijöiden asiakkaiksi ammatillisen sosiaalityön ulkopuolelle. On aika pulmallista, jos tätä ei nähdä sosiaalityön arjessa. Sosiaalityöntekijän yksi tehtävähän on katsoa, ettei ihminen tule huonosti kohdelluksi palvelujärjestelmissä. Palveluohjaus sisältää myös asianajonäkökulman: työntekijän pitää olla asiakkaan etujen ajaja. Ammatillisen sosiaalityön ulkopuolelle ajautumisesta tai valikoivasta sosiaalityöstä on Juhilan mielestä kyse myös silloin, kun järjestöt ja kirkko toimivat viimesijaisina avun ja tuen tarjoajina. Monet matalan kynnyksen paikat ovat syntyneet auttamaan niitä huono-osaisimpia, usein asunnottomia ja päihdeongelmaisia, jotka eivät saa palveluja muualta. Niissä ei vaadita esimerkiksi sitoumuksia elämänmuutokseen. Tällaisia paikkoja tarvitaan, mutta myös kunnallisessa aikuissosiaalityössä pitäisi olla tilaa ja aikaa huolenpidolliselle sosiaalityölle ja erilaisille asiakasryhmille. Miten aikuisuus ymmärretään? Käytännön työssä ei juuri pysähdytä pohtimaan sitä, miten aikuisuus ymmärretään ja miten se vaikuttaa asiakkaisiin suhtautumiseen. Aikuisasiakkaat leimautuvat helposti avuttomiksi ja riippuvaisiksi. Lasten huolenpidon ja kasvatuksen pulmat kertovat vastuuttomas- Sosiaaliturva 3/08 9

Kannustava ja aktivoiva politiikka osuu erityisesti aikuisten parissa tehtävään sosiaalityöhön. ta vanhemmuudesta. Tästä näkökulmasta onnistunut sosiaalityö vahvistaa vastuullista aikuisuutta, tuottaa paremmin itse itsestään huolta pitäviä ja elämäänsä hallitsevia kansalaisia, Juhila sanoo. Tähän liittyvät myös selitykset siitä, miksi vastuullista aikuisuutta ei saavuteta. Ne voivat olla moralisoivia ja syyllistäviä; syynä pidetään esimerkiksi laiskuutta tai välinpitämättömyyttä. Selitykset voivat myös olla toimintaa ymmärtäviä. Tällöin syitä haetaan esimerkiksi sairauksiksi tulkittavista mielenterveys- ja päihdeongelmista. Syyllistävä ja moralisoiva tulkinta puoltaa kasvattamista, kuria ja kontrollia sosiaalityön menetelminä. Tällöin asiakkaan itsemääräämisoikeus voidaan riistää siksi, ettei tämä ole oman ei-aikuismaisen käytöksensä vuoksi ansainnut oikeutta puhua puolestaan ja tehdä valintoja omassa elämässään. Ymmärtävä tulkinta puolestaan perustelee hoidollisia ja huolenpidollisia otteita. Tällöin asiakkaan itsemääräämisoikeus voidaan riistää siksi, ettei asiakas sairautensa tai vammansa vuoksi kykene toimimaan omassa asiassaan itsensä kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Sosiaalityössä pitäisi kuitenkin kunnioittaa ihmisten itsemääräämisoikeutta korostetaanhan sitä tärkeänä eettisenä periaatteena, Juhila tähdentää. Ihmiset tulee kohdata yksilöinä, ei valmiiksi määriteltyjen kategorioiden edustajina, kuten keski-ikäisinä pitkäaikaistyöttöminä tai päihdeongelmaisina. Jokaisella on oma elämäntarinansa ja yksilöllinen tilanteensa, joiden kuulemisen ja ymmärtämisen varaan sosiaalityö räätälöidään. En aja sitä, että huonolla lapsuudella selitetään nykyinen kurjuus. Vaikka vaikeat lapsuuden tai aikuisuuden kokemukset eivät häviä, elämäntarinallinen lähestymistapa mahdollistaa sen, että ne saavat uuden merkityksen: antavat tuhoavuuden sijasta voimaa. Kaikki tarvitsevat huolenpitoa On harhaa kuvitella, että kukaan voisi olla täysin itseriittoinen: Aikuisuuteenkin kuuluu kyvyttömyyttä kantaa vastuuta paitsi itsestään myös läheisistään. Me kaikki tarvitsemme silloin tällöin huolenpitoa, ja joskus pitkiäkin aikoja. Siksi tarvitaan myös huolta pitävää sosiaalityötä, Juhila sanoo. Riippuvuudestamme huolimatta meillä kaikilla on oikeus itsemääräämiseen. Sen pitää voida toteutua silloinkin, kun asumme esimerkiksi laitoksessa tai toimeentulomme perustuu pitkälti yhteiskunnan viimesijaisiin etuuksiin. Riippuvuuden käsittäminen ihmisten universaaliksi ominaisuudeksi avaa tietä sellaisille yhteiskuntapoliittisille linjauksille, joissa oikeutta huolenpidon saamiseen ei tarvitse erikseen perustella eikä sen saamiselle aseteta ehtoja, vaan se on vastikkeetonta. Perusteluiksi riittävät esimerkiksi elämän inhimillisyyden korostaminen, ihmisten subjektiivisten kokemusten kunnioittaminen ja vielä suuremman kurjuuden ehkäiseminen, Juhila siteeraa Lasse Murtoa. TURVALLINEN ASUIN- JA HOITO- YMPÄRISTÖ PATINA-palvelurakennus on aina oikean kokoinen ja aina oikealla paikalla. PATINA on nykyaikainen, kodikas ja korkeatasoinen ratkaisu, kun hoitotiloja tarvitaan välikaikaisesti tai pysyvästi. Cramo Instant Oy on toimittanut jo tuhansia neliömetrejä palvelutiloja koko maahan. PATINA-palvelurakennus täyttää hoitolaitosten, vanhainkotien ja palvelukeskusten tekniset erityisvaatimukset. PATINA mukautuu palvelutarpeen tahdissa, kokoa pystytään muuttamaan tai rakennus voidaan siirtää. LISÄÄ NETISSÄ: www.cramo.fi/instant/patina KYSY LISÄÄ JUURI TEILLE SOPIVASTA PALVELUTALOSTA SOITA Karri Frisk Projektipäällikkö Puh. 010 661 5537 GSM: 0400 878 671 POWERING YOUR BUSINESS 10 Sosiaaliturva 3/08

kärkiteema Lea Suoninen-Erhiö Sosiaalitoimiston sosiaalityö on valitettavasti ollut kuopiolaisten päättäjien priorisoinneissa jo vuosia häntäpäässä. Tarvitaan selkeää normiohjausta, lakisääteisiä velvoitteita ja vielä korvamerkittyjä rahoja, muuten ei homma toimi, sosiaalityöntekijät Minna Kaija ja Sanna Räsänen lataavat. kuva: Lea Suoninen-Erhiö Aikamoinen kaaos, voisi sanoa aikuissosiaalityön tilanteesta Kuopiossa. Asiakkaita virtaa työmarkkinatuelta toimeentulotuelle. Sosiaalityöntekijöiden työaika menee paljolti toimeentulotukihakemusten käsittelyyn. Ei siis ihme, että aikuissosiaalityön edellytyksiä yritetään parantaa toden teolla. Muutakin kuin toimeentulotukea Kuopio Suomen 8. suurin kaupunki, 91 365 asukasta. Työttömyysaste keskimäärin 10,6 % vuonna 2007. Vuoden 2007 lopussa työmarkkinatukea sai 4 814 kuopiolaista: heistä 1 917 oli työvoimapoliittisessa toimenpiteessä ja 26 kuntouttavassa työtoiminnassa. Toimeentulotukiasiakkaita 10 11 % asukkaista, noin 6 000 toimeentulotuen saajataloutta. Aikuissosiaalityössä 12 sosiaalityöntekijää, 2 päätoimista etuuskäsittelijä ja 12 toimistosihteeriä, joista 5-6 työnkuvaan etuuskäsittely osittain kuuluu. Yksi sosiaalityöntekijä vastaa 450 500 asiakkaasta, joista valtaosa käytännössä etuuskäsittelyn asiakkaina. Sosiaalityö organisoitiin Kuopiossa vuosituhannen vaihteessa jakamalla asiakaskunta lapsiperheisiin ja lapsettomiin perheisiin. Toimeentulotuessa siirryttiin kirjalliseen etuuskäsittelyyn. Se kuuluu sosiaalityöntekijöiden työhön sekä lastensuojelussa että aikuissosiaalityössä. Koko kaupungissa on kaksi päätoimista etuuskäsittelijää. Aikuissosiaalityö on käytännössä ollut toimeentulotukityötä. Meillä on faktapohjaakin sille, miten väärin työmme on kohdentunut. Esimerkiksi aktivointi- ja palvelusuunnitelmia tehdään todella vähän valtakunnallisesti verrattuna, Itäisen perusturvayksikön sosiaalityöntekijä Sanna Räsänen kertoo. Hän on mukana Suunnitelmallinen ja kuntouttava sosiaalityö -projektin asiantuntijaryhmässä yhdeksän muun sosiaalityöntekijän kanssa. Lisäksi toimeentulotuen käsittelyajat ovat olleet liian pitkiä, viisikin viikkoa. Tästä on myös oikeusasiamies Kuopiota huomauttanut. Viime vuonna voimaan tullut työmarkkinatukiuudistus paljasti tilanteen kaameuden: ihmiset ovat saattaneet pyöriä vuosia etuuskäsittelyn asiakkaina ilman, että heille olisi tarjottu minkäänlaista sosiaalityön tukea. Työmarkkinatuelta toimeentulotuelle pudonneilla asiakkailla on ollut akuuttia päihdeongelmaa ja mielenterveysongelmaa. Ongelmat ovat olleet sosiaalityöntekijöiltä piilossa, koska nämä asiakkaat ovat asioineet kirjallisesti etuuskäsittelyssä. Monella on niin akuuttia problematiikkaa, että jo ensi tapaamisella näkee, ettei asiakas ole välttämättä enää edes sosiaalityön keinoin tuettavissa takaisin työmarkkinoille, Räsänen kuvaa. Aikuissosiaalityön yksi kasvava asiakasryhmä ovatkin nämä ns. huolenpidolliset asiakkaat. Kelan julkaisema tuore työttömyysturvan kuntatilasto osoittaa, että viime vuonna työmarkkinatuen saajien määrä väheni Kuopiossa yli 10 prosenttia. Kaikki eivät työllistyneet, sillä työmarkkinatukiuudistuksen seurauksena pitkäaikaistyöttömiä putoaa jatkuvana virtana toimeentulotuelle. Viime vuoden lopussa tulottomia, työmarkkinatuelta toimeentulotuelle pudonneita, oli Kuopiossa jo lähes 400. Nyt pystymme tekemään vain korjaavaa työtä ja monen kohdalla se on tarkoittanut eläkeselvittelyä. Ihmisiä ei juuri saada työhön tai opiskelemaan. Tilanne menee mahdottomaksi, jos emme pääse puuttumaan ajoissa, silloin, kun ihminen olisi autettavissa vielä pienellä väliintulolla. Organisaatio uusiksi On helppo uskoa, kun projektipäällikkö Minna Kaija sanoo, että aikuissosiaalityön kehittäminen ei ole Kuopiossa ulkoa annettu tehtävä vaan tarve on noussut sosiaalityöntekijöiltä. Mutta ennen kuin työtä voidaan tehdä toisin, se edellyttää muutosta sosiaalityöntekijöiden työnkuvaan. Ja tämä ei taas onnistu ilman töiden uudenlaista organisointia ja lisäresursseja, Kaija sanoo. Suunnitelmallinen ja kuntouttava sosiaalityö -projektia vetävä Kaija on aiemmin työskennellyt kaupungin perusturvayksikön sosiaalityöntekijänä. Hankkeen ajan hän on Sosiaaliturva 3/08 11

Suunnitelmallinen ja kuntouttava sosiaalityö Syksyllä 2006 alkaneessa ja juuri päättyvässä aikuissosiaalityön kehittämishankkeessa ovat olleet mukana Kuopio, Suonenjoki ja Iisalmi ja erityisesti niiden aikuissosiaalityötä tekevät sosiaalityöntekijät. Toteutettiin osana sosiaalialan kehittämishanketta. Hankkeen aikana on alettu uudistaa hankekuntien sosiaalitoimistojen organisaatioita. Mittavan koulutusohjelman avulla on kehitetty kuntouttavia ja asiakkaiden omatoimista suoriutumista tukevia työmenetelmiä. Koulutukseen on osallistunut kaikkien hankekuntien sosiaalityöntekijöitä. virkavapaalla Kuopion seudun työvoiman palvelukeskuksen sosiaalityöntekijän työstä. Samalla tavalla ongelma koskettaa työvoiman palvelukeskuksen työtä, koska myös Typissä tehdään toimeentulotukipäätöksiä. Kun aika menee laskujen maksuun ja muuhun toimeentulotukityöhön, ei pystytä tekemään palvelusuunnitelmia, ei aktivointisuunnitelmia sitä työtä, minkä näemme tärkeäksi. Lisää etuuskäsittelijöitä Töiden uudenlainen organisointi on osin toteutumassa tänä vuonna, kun Kuopio laittanee hakuun viiden uuden etuuskäsittelijän vakanssit. Projektissa määritelty vähimmäistarve oli tosin kahdeksan uutta vakanssia, mutta kaupungin taloudellisiin syihin vedoten määrää leikattiin. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät sosiaalityöntekijät vapaudu toimeentulotuen käsittelystä jatkossakaan. Yritämme nyt välttää muiden suurten kaupunkien virheet. Emme halua luoda etuuskäsittelystä ja aikuissosiaalityöstä kahta erillistä yksikköä vaan rakennamme tiimityötyyppistä mallia. Esimerkiksi Helsingissä on eriytetty etuuskäsittely ja sosiaalityö ja siellä tulee valituksia siitä, kun hakemuksia voi tehdä vain kirjallisesti eikä sosiaalityöntekijän juttusille tahdo päästä, Kaija kertoo. Aikuissosiaalityö on uudessa mallissa jakaantumassa kolmeen tiimiin: jokaisessa on neljä sosiaalityöntekijää ja 3 5 etuuskäsittelijää. Kuopiossa on kaavailtu, että etuuskäsittelijällekin voisi tarvittaessa varata ajan, vaikka toimeentulotukea haetaankin ensisijaisesti kirjallisesti. Aina on myös niitä, jotka eivät esimerkiksi kykene ilmaisemaan itseään siinä määrin kirjallisesti, että asia tulisi ymmärretyksi, Räsänen muistuttaa. Jokaisella on myös oltava mahdollisuus päästä sosiaalityöntekijän juttusille siihenhän velvoittaa nyt lakikin, Kaija lisää. Kuopio on sikäli poikkeuksellinen paikkakunta, että yliopistokaupungissa ei ole pulaa pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Sen takia tehtävärakennetta ei olla muokkaamassa sosiaalityöntekijöiden ja sosionominen työnjakoa silmällä pitäen. Organisaatiomalliin on tosin piirretty kolmen palveluohjaajan toimet, jos joskus saamme vielä lisäresursseja. Jokaisessa aikuissosiaalityön tiimissä olisi yksi palveluohjaaja. Se olisi tärkeä lisäresurssi, Kaija tähdentää. Tavoitteena suunnitelmallinen työ Mitä sosiaalitoimiston aikuissosiaalityö sitten olisi? Kaikille asiakkaille tehtäisiin vähintään alkuarvio ja palvelusuunnitelma siitä, miten edetään. Alkuarviota varten olemme kehittäneet lomakkeen. Työskentely olisi intensiivisempää ja syvempää niiden kanssa, joilla on tarve muutostyöhön tai jotka hyötyisivät siitä, Räsänen sanoo. Suunnitelmallista työtä pitää tehdä myös niiden asiakkaiden kanssa, joilla ei ole valmiuksia muutostyöhön. Vaikka asiakas olisi etuuskäsittelyn asiakas, sosiaalityöntekijän väliintulo pitää olla jossain vaiheessa vaikka puolivuosittain. Kaija lisää, että perussosiaalityöstä ei voi muutenkaan tehdä pelkkää muutostyötä, sillä elävässä elämässä on aina myös kriisejä; tarvitaan neuvontaa ja ohjausta ja akuuttityötä. Häätöjen hoitoon ja muuhun akuuttiin hätään on pystyttävä vastaamaan. Tällaiselle työlle on myös oltava aikaa. Muissa kaupungeissa ongelmat ovat tulleet juuri siitä, että niissä on oltu liiaksi kiinni muutossosiaalityössä eikä ole pystytty vastaamaan akuutteihin ongelmiin. Kuopiossa kehitetään myös sosiaalitoimiston aikuissosiaalityön ja Typissä tehtävän sosiaalityön työnjakoa ja yhteistyötä: ajatuksena muun muassa on, että Typpiin ohjataan intensiivisen muutostyön asiakkaita. Tätä varten on luotu lähetemalleja. Aikuissosiaalityön yhteistyötä terveydenhuoltoon ollaan myös tiivistämässä. Omalääkäreiden kanssa luodaan yhteistyömallia, joka mahdollistaisi asiakkaiden terveydentilan tutkimisen ja tarvittaessa eläkeselvittelyjen aloittamisen. Avuksi aikuissosiaalityön käsikirja Projektiin on sisältynyt monipuolinen koulutusohjelma. Koulutusta on ollut dialogisesta työotteesta sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä lähestymistavasta. On opiskeltu tulevaisuuden muistelua ja kuvastin -menetelmiä sekä päihdesosiaalityötä. Helsingin kaupungin käytäntöihin on käyty tutustumassa paikan päällä. Muiden muassa. Koulutuksista on muokattu aikuissosiaalityöhön soveltuvia työvälineitä. Ratkaisukeskeisen koulutuksen pohjalta on luotu haastattelurunkoa. Niin sanottua elämänpyörä -työvälinettä on kehitelty haastattelun tueksi ja asiakkaan osallisuuden lisäämiseksi asiakasprosessissa: Ideana siinä on, että asiakas katsoo elämäänsä taaksepäin, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Itsearvioinnin avulla hän tunnistaa muutostarpeitaan eri elämänalueilla. Päihteiden käyttöön puuttumiseksi aikuissosiaalityössä on opiskeltu muun muassa mini-intervention tekemistä sekä Audit-testiä, joka selvittää alkoholin riskikäyttöä. Hankkeen aikana kehitetyt lomakkeet, haastattelurungot ja aikuissosiaalityöhön muokatut työvälineet on koottu aikuissosiaalityön käsikirjaan. Se on tarkoitettu sosiaalityöntekijöiden apuvälineeksi, kun uusi organisaatio vihdoin mahdollistaa suunnitelmallisen työn. Projektipäällikkö Minna Kaijan panos aikuissosiaalityön kehittämiseksi palkittiin kunniakirjalla sosiaalityön itäsuomalaisesta maineteosta vuonna 2007. Sen myönsi Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. 12 Sosiaaliturva 3/08

RAY:n tuotosta jaettavat avustukset vuodelle 2009 ovat haettavissa. Rahoitusta myönnetään sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöille ja säätiöille. RAY rahoittaa kansalaistoimintaa, joka Turvaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaedellytykset Suomessa Edistää hyvinvointia tarjoamalla ihmisille osallistumismahdollisuuksia Ehkäisee merkittäviä kansanterveysongelmia Katkaisee sosiaalisen ja taloudellisen syrjäytymiskehityksen Auttaa muita heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä Keskittyy palvelujen ja palvelujärjestelmien asiakaslähtöiseen kehittämiseen RAY edellyttää avustetulta toiminnalta tavoitteellisuutta ja yhteistyötä esimerkiksi kuntien, alan muiden järjestöjen ja yritysten kanssa. Avustusharkinnassa otetaan huomioon myös hankkeiden toteuttamiseksi käytettävissä oleva muu rahoitus. Yleisavustuksia (Ay) myönnetään järjestöjen sääntöjen mukaisesta toiminnasta aiheutuviin menoihin. Yleisavustuksia myönnettäessä otetaan huomioon toiminnan yhteiskunnallinen merkitys, toiminnan laatu, toiminnan laajuus sekä taloudenhoidon suunnitelmallisuus. Kohdennettuja toiminta-avustuksia (Ak) myönnetään järjestön toiminnan kokonaisuudesta erotetun toiminnon nettomenoihin. Kohdennettujen toiminta-avustusten myöntämisessä painotetaan palvelutuotannosta ja kuntien velvoitteista selkeästi erottuvaa kansalaisjärjestölähtöistä toimintaa. Investointiavustuksia (B) myönnetään järjestöjen toimitilojen tai erityisryhmien tukiasuntojen hankintoihin, peruskorjaus- ja uudisrakentamishankkeisiin sekä joihinkin toiminnallisesti perusteltuihin käyttöomaisuuden hankintoihin. Rahoituksen myöntämisessä painotetaan yhteistyöhankkeita sekä tilojen esteettömyyttä ja turvallisuutta. Kehittämisrahoitusta (C) myönnetään projekteille, joissa etsitään, kehitetään ja levitetään uusia toimintamuotoja ja menetelmiä. Projektirahoitus on määräaikaisen rahoituksen muoto. Rahoituksen myöntämisessä painotetaan hankkeiden innovaatiohakuisuutta, toimialalla jo toteutettujen hankkeiden tuntemusta, yhteistyötä ja verkostoitumista sekä suunnitelmallisuutta tulosten hyödyntämisessä ja levittämisessä. Maaliskuu. Uusia rakennushankkeita ja suurehkoja peruskorjauksia koskevien investointiavustusten hakuaika päättyy 31.3.2008. Myös muut uudet investointihakemukset voi jättää jo maaliskuussa (ks. syyskuun hakuaika). Toukokuu. Uusien kokeilu- ja kehittämishankkeiden hakuaika päättyy 31.5.2008. Syyskuu. Toiminta-avustusten, käyttöomaisuus- ja toimitilahankintojen, pienehköjen peruskorjausten sekä ohjeellisessa avustussuunnitelmassa jo olevien investointien ja projektien hakuaika päättyy 30.9.2008. Hakulomakkeet ja hakemiseen liittyvät tarkemmat ohjeet löytyvät RAY:n verkkosivuilta osoitteesta Ray.fi > Avustustoiminta > Hakeminen. Tiedusteluihin vastataan numerossa (09) 43 701 ja osoitteessa avustus@ray.fi. Hakemukset lähetetään osoitteeseen: RAY Avustustoiminta PL 32 02601 ESPOO

kärkiteema Lea Suoninen-Erhiö kuva: Lea Suoninen-Erhiö Imatralla aikuissosiaalityötä tehdään sosiaalityöntekijän, sosiaaliohjaajan ja sosiaalietuuskäsittelijän tiimeissä. Toimeentulotuki nähdään selkeästi sosiaalityön välineenä eikä sitä ole haluttu irrottaa muusta sosiaalityöstä. Toimiva tehtävärakenne antaa tilaa sosiaalityölle Imatra 29 385 asukasta Työttömyysaste keskimäärin 12,8 % vuonna 2007. Vuoden 2007 lopussa työmarkkinatukea sai 1 707 imatralaista: heistä 731 oli työvoimapoliittisessa toimenpiteessä ja 101 kuntouttavassa työtoiminnassa. Vuonna 2007 toimeentulotukea sai noin 9 % asukkaista, 1 763 toimeentulotuen saajataloutta. Aikuissosiaalityössä kolme asiakastyön tiimiä, joissa sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja sosiaalietuuskäsittelijä; sosiaalityöntekijä ohjaa tiimin toimintaa ja on sen vastuuhenkilö. Jokaisella tiimillä noin 300 asiakasta, joista etuuskäsittelijällä 150, sosiaalityöntekijällä 70 ja sosiaaliohjaajalla 70. 14 Sosiaaliturva 3/08 Imatralla sosiaalitoimiston sosiaalityö jaettiin aikuissosiaalityöhön ja lapsiperhesosiaalityöhön joitakin vuosia sitten. Lapsiperhepuolella hoidetaan lapsiperheiden toimeentulotukiasiat ja lastensuojelu. Aikuissosiaalityön asiakkaita ovat 18 vuotta täyttäneet ja sellaiset perheet, joissa ei ole alaikäisiä lapsia. Emme ole halunneet eriyttää etuuskäsittelyä omaksi työmuodokseen. Nimenomaan etuuskäsittelijän mukanaolo tiimissä on meillä koettu hyvänä asiana, sosiaalityöntekijä Tuula Kähäri tähdentää. Sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja myöntävät toimeentulotuen omille asiakkailleen. Etuuskäsittelijä hoitaa vain kirjallisia hakemuksia, mutta niistäkin nousee säännöllisesti joko sosiaaliohjaajalle tai sosiaalityöntekijälle ohjattavia asiakkaita: Hälytyskellot alkavat soida, jos hakemuksesta käy vaikkapa ilmi, että opiskelija on keskeyttänyt opintonsa ja hänen opintotukietuutensa ovat katkenneet. Samoin käy, jos tiliotteelta näkyy, että asiakas on ottanut paljon pikaluottoja tai jos vuokrarästejä alkaa kertyä, sosiaalietuuskäsittelijä Sirja Pirttinen kuvaa. Viikoittaisissa tiimipalavereissa jokaisen asiakaslistat käydään läpi: minkä tyyppisiä asiakkaita listoilla on ja miten työtä olisi syytä kohdentaa. Asiakaslistoille työntekijät luokittelevat asiakkaat syyperusteisesti : opiskelija, opinnot keskeytyneet, koulut- tamaton, onko aktivointitoimien piirissä, 500-päivää työmarkkinatukea saaneet, työkyvyn arviota odottavat, eläkeselvittelyjä odottavat, eläkkeellä, asunnottomat, tulottomat jne. Järjestelmällinen luokittelu helpottaa kokonaiskuvan saamista asiakaskunnasta ja niistä ongelmista, joita ihmisillä on. Olemme todenneet tämän hyväksi välineeksi: se ohjaa työtä ja auttaa arvioimaan asiakkaiden palvelutarpeita, Kähäri sanoo. Tiimikokouksiin jokainen työntekijä voi myös viedä sellaiset asiat, joissa tarvitsee tai toivoo muiden näkemyksiä. Veteen piirretty viiva Monessa kunnassa halutaan erottaa toimeentulotuki muusta sosiaalityöstä. Kähäri on toisilla linjoilla: Rakenteellisen sosiaalityön tarve tulee esille juuri toimeentulotukiasioiden kautta, kun järjestelmän epäkohdat ja aukot paljastuvat. Myös sen erottaminen, mikä on puhtaasti etuuskäsittelyä ja mikä taas sosiaalityötä, on veteen piirretty viiva. Toimeentulotukityössä nousee raha-asioiden lisäksi esille monia muitakin asioita. Meillä ei ole myöskään laadittu tiukkaa ohjeistusta toimeentulotukeen. Ei ole eurorajaa siinä, paljonko voi myöntää harkinnanvaraista toimeentulotukea. Tässä luotetaan sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien harkintakykyyn ja ammattitaitoon.

Sosiaaliohjaaja Leena Leppälampi (vas.), sosiaalityöntekijä Tuula Kähäri ja sosiaalietuuskäsittelijä Sirja Pirttinen kehuvat tiimityön sujuvan ja helpottavan kaikkien työtä ja koituvan asiakkaiden parhaaksi. Nuorten kanssa palveluohjaustyyppistä työtä Imatran mallissa alle 25-vuotiaat asiakkaat kuuluvat pääsääntöisesti sosiaaliohjaajalle ja yli 25-vuotiaat sosiaalityöntekijälle. Kaikki uudet asiakkaat asioivat aina henkilökohtaisesti joko sosiaaliohjaajan tai sosiaalityöntekijän kanssa. Työskentelyn tavoitteet ja keinot kirjataan ylös palvelu- tai aktivointisuunnitelmaan tai vaikkapa yhdessä koulun kanssa tehtävään henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan. Sosiaaliohjaaja Leena Leppälampi sanoo, että nuorten kanssa tehtävä työ on melko hallittu ja rajattu kokonaisuus. Keskeisimmät yhteistyökumppanit ovat työvoimatoimiston ja palvelukeskuksen nuorisotiimit, ammattikoulun kuraattori ja terveydenhuollosta mielenterveys- ja päihdepuolen ammattilaiset. Työni on pitkälti palveluohjaustyyppistä: yritän arvioida, mitä asiakkuuden taustalla on ja pyrin ohjaamaan asiakkaan oikeisiin palveluihin, kuten päihde- tai mielenterveyspalveluihin. Ja eniten apua tarvitsevat nuoret voin aina ohjata sosiaalityöntekijälle. Sosiaalityöntekijälle ohjataan suoraan ne nuoret, jotka ovat siirtymässä lastensuojelusta aikuissosiaalityön asiakkaiksi sekä ne alle 25-vuotiaat, joilta on otettu lapsi huostaan. Ei vain muutostyötä Tuula Kähäri huomauttaa, että nuorten kohdalla voidaan yrittää heti tarttua siihen, mikä asiakkuutta aiheuttaa ja pienelläkin puuttumisella johtaa polkuja pois sosiaalitoimistosta. Jo pitkään toimeentulotukea saaneilla ongelmat ovat sen sijaan usein jo kroonistuneet. Ikäjako tekee näkyväksi sen, ettei sosiaalityö voi olla vain muutostyötä. On myös niitä asiakkaita, jotka eivät halua muutosta. Silloin pitää itseään muistutella sosiaalityön eettisistä toimintaperiaatteista. Itsemääräämisoikeus kuuluu myös sosiaalityön asiakkaille. Välillä se tuntuu tässä aktivointihuumassa unohtuvan. Tämä aika korostaa tehokkuutta ja taloudellisuutta. Työmarkkinauudistus ohjaa asiakkaiden aktivointiin. Työvoimahallinto kiristää koko ajan otettaan: aktivoimispolitiikka menee kautta linjan. Se on ihan hyväkin ja toimii monen kohdalla, mutta pitää muistaa sekin, etteivät kaikki kuitenkaan kykene töihin. Näiden ihmisten saaminen ruotuun ei ole sosiaalityön ensimmäinen asia. Sen porukan hirveän ahtaalle ajaminen ei ole eettisesti oikein. Aikuissosiaalityön kehittäjillä valtakunnallinen verkosto Aikuissosiaalityötä kehitetään eri puolilla maata sosiaalialan osaamiskeskuksissa, kehittämisyksiköissä ja erillisissä hankkeissa. Samoja kysymyksiä on mietitty eri puolilla toisista tietämättä. Valtakunnallinen aikuissosiaalityön kehittäjien foorumi kokoontui ensimmäistä kertaa Tampereella 31. tammikuuta parinkymmenen osanottajan voimin. Koollekutsujana oli Pikassos Oy, Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä ja Satakunnassa toimiva sosiaalialan osaamiskeskus. Tarkoituksena oli kehittäjien ja aikuissosiaalityön hanketyöntekijöiden keskinäinen verkostoituminen ja yhteistyö. Teemana tapaamisessa oli sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön ammatti- ja tehtävärakenne aikuisille suunnatuissa palveluissa. Viime vuonna julkaistun sosiaali- ja terveysministeriön tehtävärakennesuosituksen tarkoituksena on selkiyttää sosiaalihuollon keskeisten ammattiryhmien työnjakoa ja muuttaa sosiaalialan tehtävärakennetta vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden tarpeisiin. Tavoitteena on hyödyntää täysimääräisesti sosiaalialan uudistuneen koulutuksen tuottamaa osaamista. Aikuissosiaalityössä erityisesti yliopistokoulutukseen perustuvan sosiaalityöntekijöiden työn ja ammattikorkeakoulutukseen pohjaavan sosiaaliohjauksen välille haetaan toimivaa työnjakoa. Aikuissosiaalityön kokonaisvaltainen kehittäminen on eräänlainen vastareaktio sosiaalityön ahdingolle. Uusi lastensuojelulaki lisäsi kuntien velvoitteita järjestää lastensuojelun sosiaalityötä. Kunnissa resursoidaan nyt lastensuojelun henkilöstöön. Sen sijaan aikuissosiaalityö on vaarassa marginalisoitua, ellei se profiloidu omana osaamisalueenaan ja lakisääteisenä toimintana. Foorumin keskusteluissa nousi esille kehittämistyön ja arkityön välinen kuilu. Kun sosiaalityössä on jatkuva kiire, työssä tapahtuvaan kehittämistyöhön ei ole aikaa eikä aina voimiakaan. Kehittämistyö siirtyy hankkeisiin, arkityön ulkopuolelle. Silloin on vaikea saada aitoa muutosta asiakastyöhön ja sen johtamiseen. Ongelmana pidettiin yleisesti johdon sitoutumattomuutta kehittämistyöhön. Aikuissosiaalityön kehittämiselle on suuri haaste myös kunta- ja palvelurakenneuudistus. Jos palvelut ja etuudet pirstoutuvat eri tahojen ja organisaatioiden vastuille ja hoidettaviksi, palveluiden kokonaisvaltainen järjestäminen ja palveluprosessien hallinta on entistä vaikeampaa. Palveluohjauksen kehittäminen asiakastyön tueksi on muuttuvassa toimintaympäristössä ajankohtaista. Tehtävärakennesuosituksessa palveluohjaus paikantuu sekä sosiaaliohjaajien että sosiaalityöntekijöiden työotteeksi ja menetelmäksi. Anne Valppu-Vanhainen, suunnittelija, aikuissosiaalityön hanke, Koske, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Valtakunnallisen aikuissosiaalityön kehittäjien verkoston seuraavat kokoontumiset: Tampereella 17. 4. Seinäjoella 10.6. Vaasassa 20. 21.8. sosiaalialan osaamiskeskuspäivillä Lisätietoja tulevista kokoontumisista: eija.antikainen-juntunen@pikassos.fi, anne.saarijarvi@seamk.fi Sosiaaliturva 3/08 15

kärkiteema Tuija Nummela Moni aikuissosiaalityön asiakas toivoo ainakin asiakassuhteensa aluksi tapaavansa työntekijän Elämä kasvotusten. Asiakas odottaa, että hänen elämänsä kokonaistilanne otetaan huomioon, sillä elämä ei kulje kuin normilaskelma. ei kulje kuin normilaskelma Luottamuksellinen suhde Asiakkaalle työntekijä on ihminen, joka hoitaa juuri hänen asiaansa eteenpäin. Henkilökohtainen kontakti työntekijään on tärkeä: se merkitsee sitä, että pääsee puhumaan asioistaan henkilökohtaisesti ja saa tarvittaessa yhteyden työntekijään. Omien asioiden selvittäminen puhelimessa tuntuu vaikealta. Kun pääsee henkilökohtaisesti keskustelemaan, asiat tulevat kerralla selviksi varsinkin, kun luottamus on saavutettu puolin ja toisin. Henkilökohtaisissa kohtaamisissa työntekijä kertoo asiakkaalle yleensä enemmän kuin pakolliset asiat. Tätä asiakas pitää merkityksellisenä. Hän saa myös neuvoja, miten kannattaa toimia elämän muissakin pulmissa. Ja kun työntekijä antaa suoraan palautetta esimerkiksi hyvin menneestä tilanteesta, se kannustaa eteenpäin. Kohtaamisessa on tärkeää se, etkuva: Lea Suoninen-Erhiö YTL Tuija Nummela on yliopettaja Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Kirjoitus perustuu hänen tutkimukseensa, jossa hän selvitti aikuissosiaalityön asiakkaiden asiakaskokemuksia. Hän haastatteli 12 satunnaisesti valittua Lappeenrannan kaupungin aikuissosiaalityön asiakasta, jotka asioivat sosiaalitoimistossa sekä sosiaalityöntekijöiden että sosiaaliohjaajien asiakkaina. Kirjoitus kuvaa aikuissosiaalityöntekijöiden asiakkaiden ääntä, joka on harvoin läsnä sosiaalityöstä puhuttaessa. den toimittamiseen asiakkaat ovat tottuneet ja ymmärtävät sen kuuluvan toimeentulotuen luonteeseen. Päätöksistä on turha valittaa Toimeentulon ongelmat ovat tässä ja nyt. Sitä on hermostunut, jos vuokran tai sähkölaskun eräpäivä on mennyt. Etuuden odottamisen sijasta asiakas odottaa, että hän saa ajan työntekijälle ja rahat ovat tilillä nopeasti ja joustavasti. Toimeentulotuen myöntäminen tapahtuu yleensä asiakkaiden mielestä sujuvasti. Jokainen asiakas saa kirjallisen päätöksen ja heille selvitetään päätöksen perusteet. Useimmat tietävät jo toimeentulotukea hakiessaan, paljonko he tulevat sitä saamaan, varsinkin kun asiakkuus on kestänyt pitemmän aikaa. Tukipäätökseen liittyy myös valitusosoitus. Joidenkin mukaan sen merkitystä ei ole heille selvitetty. Suurin osa on sitä mieltä, että valitusosoituksella ei ole merkitystä, koska päätöksistä on turha valittaa. Heillä on riittävästi tekemistä selviytyäkseen elämässään, he eivät enää jaksa lähteä valittamaan. Pitää tietää ja osata kysyä Asiakkaalle työntekijä edustaa asiantuntijaa. Hän ei erottele työntekijöitä ammatin tai ammattinimikkeen mukaan vaan hänelle on tärkeämpää se, että hänen asiansa hoituu. Asiakkaan näkökulmasta toimeentulotukijärjestelmän pääongelma on tuen kaavamaisuus. Toimeen pitäisi tulla laskennallisilla tuloilla, mutta elävä elämä kulkee toisen kaavan mukaan. Ei tarvitse olla päihdeongelmaa tai suuria elämänkriisejä, mutta silti rahat saattavat loppua. Ylisuuret vuokrat, kodinkoneiden rikkoutuminen tai vaikkapa lasten harrastukset voivat tuottaa ongelmia. Toimeentulotuen normi on mitoitettu sellaiselle ihmiselle, jolle ei satu yllätyksiä. Asiakkaat toivovat, että heillä olisi edes pieni neuvottelumahdollisuus tuen suuruuteen. Lisäksi he toivovat, että heille kerrotaan oma-aloitteisesti heidän oikeuksistaan ja niistä palveluista, joita he voivat hakea. Nyt pitää itse tietää omat oikeutensa ja pitää osata kysyä. Eräs asiakas kuvasi tilannetta sanoen, että pitäisi osata kysyä sellaisesta, minkä olemassa olosta ei edes tiedä. Tämä koskee erityisesti täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea. Parhaiten tietoa saa toisilta asiakkailta. Toiset samassa asemassa olevat kertovat miten ja mihin tilanteisiin voi ja kannattaa hakea täydentävää tukea. Luottamus työtekijään rakentuu paitsi vuorovaikutuksen myös lupausten pitämisen kautta. Asiakkaalle merkitsee paljon tietoisuus siitä, että saa tarvittaessa yhteyden työntekijään puhelimitse. Yhtä tärkeää on se, Haastattelemani aikuissosiaalityön asiakkaat odottavat, että he voisivat hakea toimeentulotukea samoin kuin mitä tahansa sosiaalietuutta. Toimeentulotuesta tekee kuitenkin erilaisen se, että sitä hakiessa joutuu kertomaan omia yksityisasioitaan ja tuomaan tilitositteet. Asiakkaat toivovat, että heidän tarvitsisi selvittää yksityisasioitaan vain sen verran kuin on välttämätöntä. Yksityiselämästä kertominen on välillä kiusallista. Kuittien ja tilitositteiettä asiakkaan jättäessä soittopyynnön työntekijä soittaa takaisin tai hoitaa lupaamansa asian. Aikuissosiaalityön asiakkaat joutuvat odottamaan eri etuuksia ja työttömänä ollessaan työtä. He elävät jatkuvasti epävarmuudessa, tavallisen arjen pyörittämisessä on monta liikkuvaa osaa. Sen vuoksi on tärkeää, että viimesijainen turvaverkko pystyisi lunastamaan asiakkaan luottamuksen. 16 Sosiaaliturva 3/08

Toimeentulotuki l Viimesijainen toimeentuloturvan muoto l Tuen maksaminen perustuu toimeentulotuesta annettuun lakiin (1412/1997) l Kuntien lakisääteinen tehtävä l Toimeentulotukea hakevan on saatava sitä koskeva päätös seitsemän arkipäivän sisällä hakemuksen jättämisestä. l Kiireellisessä tapauksessa päätös on tehtävä samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. l Toimeentulotukea hakevan on päästävä keskustelemaan henkilökohtaisesti kunnan sosiaalityöntekijän tai sosiaaliohjaajan kanssa viimeistään seitsemän arkipäivän päästä siitä, kun hän on sitä pyytänyt. l Tuki muodostuu perustoimeentulotuesta ja täydentävästä toimeentulotuesta. Lisäksi voidaan myöntää ehkäisevää toimeentulotukea. l Perustoimeentulotukeen sisältyy perusosa, jolla pitää lain mukaan kattaa ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot, henkilökohtaisen puhtauden ja kodin puhtauden menot, paikallisliikenteen maksut, lehtitilaukset, televisioluvat ja puhelimen käyttö. Perusosa on yksin asuvalla ja yksinhuoltajalla 399,10 euroa kuukaudessa vuonna 2008. l Perustoimeentulotukea saa perusosan lisäksi asumistukilain 6 :n mukaisiin asumismenoihin, vähäistä suurempiin terveydenhuollon menoihin, taloussähkölaskuun ja kotivakuutusmaksuun. l Täydentävään toimeentulotukeen sisältyvät erityismenot, joita ovat lasten päivähoidon maksu, muut kuin perusmenoina hyväksyttävät asumismenot, kuten muutosta aiheutuvat kustannukset, sekä henkilön tai perheen erityisistä olosuhteista aiheutuvat menot. l Varsinaisen toimeentulotuen lisäksi kunnat myöntävät ehkäisevää toimeentulotukea, jonka perusteista ne itse päättävät. www.stm.fi > Vastuualueet > Sosiaalihuolto > Toimeentulotuki tä työntekijä on aidosti läsnä. Asiakkaalle varattu aika on hänen aikaansa, silloin eivät soi puhelimet eikä työntekijä hoida muita asioita. Asiakas tarvitsee myös tietoa siitä, miten hänen asiansa etenee, mitkä ovat seuraavat askeleet. Työntekijän kannustus on asiakkaalle erittäin tärkeää. Kohteesta kumppaniksi Asiakkaiden pulmat ovat varsin moninaisia. Asiakkuus ei aina edellytä varsinaista toimeentulotukiasian käsittelyä. On tilanteita, jossa asiakkaan asiat hoituisivat eteenpäin, jos hän saisi ohjeen, neuvon tai tiedon seuraavasta askeleesta. Aikuissosiaalityöstä puuttuu asiakkaan näkökulmasta tällainen matalan kynnyksen neuvontapiste. Vaikka kaikki asiakkaat eivät tarvitse tai halua henkilökohtaista asioiden käsittelyä, monelle henkilökohtainen kontakti on tärkeä ja tarpeen. Yleensä henkilökohtaisesta asiakkuudesta päättävät työntekijät eikä asiakas voi siihen aina itse vaikuttaa. Varsinkin asiakassuhteen alkaessa on helpompi selvittää omaa elämäntilannettaan henkilökohtaisesti. Kun tiedot ovat vain paperilla, kaikki asiat eivät tule esille. Sosiaalityön asiakkaat kuvaavat itseään myös huonoiksi kynäilijöiksi. Asiakkaat haluavat keskustella asioistaan ja olla itse osallisina asiakkuudessaan. Oikeudesta toimeentulotukeen ja sen hakumenettelystä pitäisi asiakkaiden mielestä tiedottaa enemmän ja olla esitteitä saatavilla. Mutta ennen kaikkea asiakas odottaa, että hänet huomioitaisiin kokonaisvaltaisesti ihmisenä, jolla on omat verkostonsa ja lähiympäristönsä ja omat yksilölliset tuen tarpeensa. Hän ei odota, että kaikki hänen ongelmansa voidaan ratkaista ja hoitaa. Kuten eräs asiakas totesi: Toivon vain, että pääsen viettämään tavallista elämää, kun en oo muuta toivonutkaan. Stakesin julkaisuja Tilaukset www.stakes.fi/kirjakauppa ja puh. (09) 3967 2190 klo 9-15 Toimitusmaksu 6 Pasi Moisio, Sakari Karvonen, Jussi Simpura ja Matti Heikkilä (toim.) SUOMALAISTEN HYVINVOINTI 2008 Julkaisu on järjestyksessä kolmas väestön hyvinvointiin ja elinoloihin keskittyvistä Stakesin katsauksista. Artikkeleissa tarkastellaan hyvinvoinnin kehitystä ja jakautumista, arvioidaan hyvinvointipolitiikkaa sekä pohditaan uusien sosiaalisten ongelmien esiinnousua. Tarkastelussa on tilastotietoihin yhdistetty valtakunnallisella kyselytutkimuksella kerättyjä tietoja hyvinvointipalvelujen käytöstä ja koetusta hyvinvoinnista. 2008, 328 sivua, 35, tilausnumero M253 Vappu Taipale ja Hannu Hämäläinen KERTOMUKSIA SOSIAALISISTA INNOVAATIOISTA Kirja on monipuolinen katsaus sosiaali- ja terveysalan toistaiseksi vähän kartoitettuun ydinalueeseen. Siinä arvioidaan alan innovaatioympäristöä, pohditaan tietoyhteiskuntakehitystä ja tarkastellaan julkisen sektorin, yritysten, järjestöjen sekä tutkimuksen ja kehityksen yhteistyötä. 2007, 227 sivua, 38, tilausnumero M247 Reija Heinola (toim.) ASIAKASLÄHTÖINEN KOTIHOITO Opas ikääntyneiden kotihoidon laatuun Kehittäjille ja suunnittelijoille tarkoitetun oppaan lähestymistapa on moninäkökulmainen. Laadun arvioinnin keskiössä on asiakas, mutta aihetta tarkastellaan myös työprosessien, moniammatillisen yhteistyön, johtamisen ja talouden näkökulmista. Opas soveltuu myös uusien työntekijöiden perehdyttämiseen sekä oppimateriaaliksi. 2007, 112 sivua, 23, tilausnumero Op70 www.stakes.fi/kirjakauppa Sosiaaliturva 3/08 17 sosiaaliturva308_90x248.indd 1 21.2.2008 16:14:09

näkökulma jos minulta kysytään kolumni Teija Nuutinen on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka viimeistelee kehittämistyötä käsittelevää lisensiaattitutkimustaan Joensuun yliopistossa. Projektipamausta odotellessa Kehittämisprojekteista näyttää tulleen megatrendi työelämässä, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa. Taaskin eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin kehittämistyöläiset odottelevat projektien rahoituspäätöksiä. Hankkeita on suunniteltu ja tavoitteita asetettu. Toiveissa siintävät visiot uusista toimintamalleista, kehittyneistä käytännöistä ja lujittuneista toimijaverkostoista ja edes parin vuoden yhtäjaksoisesta työpaikasta. Kehittäminen ja muutos liitetään usein yhteen, jopa synonyymeiksi. Kun kehittämistyötä ja projektimaailman käsitteitä lähtee tutkimaan, huomaa kuitenkin sen, kuinka hankalasti tavoitettava ilmiö kehittämistyö on. Edes kehittämistyöläiset itse eivät välttämättä pysty kuvaamaan toimintaansa tai työskentelytapojaan johdonmukaisesti. He kehittävät, erityisemmin pohtimatta työnsä perusteita, olemusta tai taustalla vaikuttavia tekijöitä sitä mitä kehittämistyö oikeastaan on. Usein unohtuu, että kehittyminen on aina prosessi. Se ei mahdu pelkästään projektin seurantalukuihin tai lopputulosten toteamiseen. Kehittämistyössä, myös projekteissa, onkin perusteltua kuljettaa kehittämisen, tutkimuksen ja arvioinnin osa-alueita yhtä aikaa, rinnakkain. Kehittämiseen kytketty tutkimus tuottaa uutta tietoa ja uusia menetelmiä työelämän tarpeisiin. Kehittäminen puolestaan tuo tutkimuksen keskelle työelämän arkea. Erityisesti on hyvä seurata kehittämistyön monivivahteisia prosesseja, arviointia ja dokumentointia. Prosessiarviointi tuottaa arvokasta tietoa, joka on hyödynnettävissä vielä jatkuvan projektin ohjaamisessa. Sillä voidaan myös jälkikäteen muodostaa kuvaa siitä, kuinka projekti toteutettiin, mitä opittiin tai mikä oikeasti muuttui. Parhaimmillaan toimintaprosesseja arvioidaan yhdessä projektin kohderyhmien kanssa, kollektiivisesti. Kehittyminenhän on mahdollista vain silloin, kun ihmiset itse siihen syttyvät ja sitoutuvat. kuva: Minna Tarvainen Heli Lindholm on perhekuntoutuksessa Urjalassa sijaitsevassa Toivokodissa kaksi ja puolivuotiaan poikansa kanssa. Perhekuntoutuskeskus Toivokoti Oy tuottaa erilaisia avo- ja laitospalveluita perheille ja juuri synnyttäneille teiniäideille. lukijalta Selkeyttä kehittämistoimintaan Sosiaaliala oli pitkään lapsipuolen asemassa tutkimus- ja kehitysrahoituksessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana tilannetta on korjattu. Kiitettävästä kasvusta huolimatta tutkimus- ja kehittämistoimintaa on kokonaisuutena tarkasteltu varsin vähän. Toiminnasta on puuttunut selkeä koordinaatio. Kehittämisen kentästä on tullut viidakko, jossa hankkeet, ohjelmat, osaamiskeskukset ja kehittämisyksiköt kietoutuvat tiheiköiksi. Kun Valtiontalouden tarkastusvirasto selvitti sosiaali- ja terveysministeriön kehittämishankkeita, se kiinnitti huomiota kokonaiskoordinaation puutteeseen yksistään jo hanketoiminnan sisällä. Mutta juuri kun hanketoimijat alkoivat oppia uuden käytännön, järjestelmää alettiin muuttaa. Hankkeista siirryttiin kansalliseen kehittämisohjelmaan. Sosiaalialan osaamiskeskustoiminta alkoi pysyvästi vuoden 2002 alusta. Yhdeksän osaamiskeskusta sai valtion rahoitusta. Niiden tavoitteena oli toimivan ja pysyvän yhteistyörakenteen luominen tutkimus- ja opetustoiminnan ja kuntien käytännön työn välille. Aiemmin maahan oli luotu ammattikorkeakoululaitos. Sen yhdeksi tehtäväksi oli asetettu tutkimus- ja kehitystoiminta. Ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalan yksiköissä oli tiedekorkeakoulujen kouluttamia tohtori-, 18 Sosiaaliturva 3/08

Palstalla sosiaalipalveluiden käyttäjät kertovat ajatuksiaan sosiaalipalveluista. Mitä palveluita olet käyttänyt äidiksi tulosi jälkeen? Menin Lahden ensikotiin suoraan synnytyslaitokselta, kun lapseni oli kaksiviikkoinen. Päätös ensikodista tehtiin lapsen isän, silloisen mieheni päihdetaustan takia, mutta myös siksi, että minulla on diabetes ja sokeritasapainoni meni synnytyksen jälkeen sekaisin. Olin ensikodissa vuoden ja kaksi kuukautta, ja siirryin sieltä päihdeongelmaisille perheille tarkoitettuun Puolimatkantaloon vanhemmuuden tukijaksolle. Lapsen isä oli tuolloin vapautunut vankilasta, ja hän oli myös siellä jonkin aikaa. Puolimatkantalon ja Toivokodin välissä olimme poikani kanssa turvakodissa pari viikkoa. Eräänä päivänä minulle sanottiin siellä, että sosiaalityöntekijäsi tulee hakemaan teitä ja menette perhekuntoutukseen. Ohoh, mikäs paikka se on? Otin vain vaatteita ja lapselle pari vaippaa. Sillä tiellä olemme edelleen. Aikarajaa ei ole annettu, vaan saan edetä omalla vauhdillani. Olen nyt kuntoutujan roolissa. Opiskelen oppisopimuksella elämän koulussa lapseni maailman parhaaksi äidiksi ja vanhemmaksi, hyväksi kansalaiseksi ja naiseksi. Millaista kohtelua olet saanut? Huostaanoton uhka on ollut taustalla lähes koko ajan. Siitä puhuttiin ensimmäisen kerran jo ennen kuin lapsi oli syntynytkään, kun neuvolan työntekijälle selvisi, että tulevan lapsen isä on käyttänyt päihteitä ja että hän on vankilassa. Eihän tuollaiseen perheeseen voi lasta laittaa, hän sanoi. Minuun jäi pelko. Puolimatkantalossa minulta melkein riistettiin äitiys. Olin silloin huonossa kunnossa, mutta viimeisillä voimillani sain sanottua loppuneuvottelussa, että lapselta on juuri lähtenyt isä, älkää viekö enää äitiä. Antakaa minulle vielä yksi mahdollisuus. Sosiaalitoimesta olen kuitenkin saanut hyvää palvelua. Sosiaalityöntekijäni on antanut minulle kolme hyvää mahdollisuutta. Olen siitä kiitollinen, sillä se ei ole ollut halpaa. Pääni ei olisi kasassa, jos lapseni olisi viety. Periaatteessa minut on pakotettu ja minua on revitty eri paikkoihin kaulapannasta, mutta se on ollut hyvä. Aluksi Toivokotikin tuntui epämiellyttävältä. Ensimmäisenä minulle sanottiin, että kännykkä pois. Otin myös kunnon matsin vastuuhoitajani kanssa ja haukuin hänet pystyyn, vaikka hän on osoittautunut ihanaksi ihmiseksi. Suutuin alussa jokaisessa ohjauskeskustelussa. En luottanut mihinkään. Mitä parannuksia toivoisit? Nyt tuntuu, että minulla on kaikki hyvin, ja voin keskittyä tärkeimpään lapseeni. Sokeritasapainoni, liikkumiseni ja lapsen kehitys menevät parempaan suuntaan kaiken aikaa. Oma ulkonäkönikin on parantunut jo niin, että entinen mieheni ei tunnistanut enää minua. Kun mietin taaksepäin, kuntoutuksen tarvetta olisi voitu harkita tarkemmin heti synnytyksen jälkeen. Olin huonovointinen äiti ja mahdottoman turvoksissa. Ensikoti ei ollut minulle oikea paikka, koska en ole mikään ryhmäihminen. Olisin tarvinnut heti henkilökohtaista ja yksilöllistä kuntoutusta ilman hälinää. Jos olisin päässyt suoraan Toivokotiin, olisin tällä hetkellä varmasti Suomen presidentti tai ainakin eläisin itsenäisesti lapseni kanssa. lisensiaatti- ja maisteritason tutkijoita ja kehittäjiä, joilla oli valmiina luontevia yliopistoyhteyksiä. Vain parilla alueella osaamiskeskukset ovat ammattikorkeakoulujen hallinnoimia. Niissä on oivallettu synergian edut ja osattu varoa päällekkäisten rakenteiden epämielekkyyttä. Osaamiskeskusten yhteys valtakunnalliseen Sosiaalija terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesiin ei ole ollut selkeä. Niinpä Stakes on alkanut kehittää omaa alueyksikkörakennettaan. Kolmesta alueyksiköstä vain yksi, Jyväskylä, on erikoistunut sosiaalipalveluihin. Tampereella ja Vaasassa pääpaino on terveydenhuollossa. Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen mahdollinen yhdistäminen synnyttää sekä tarpeen että mahdollisuuden tarkastella toimintoja kokonaisuutena. Parhaillaan rakennetaan sosiaalialan kehittämisyksiköitä. Niiden on tarkoitus muodostaa kunnille tutkimusja kehittämistoiminnan pysyvä rakenne ja lisätä oman alueensa henkilöstön ammatillista osaamista. Kehittämisyksiköillekin on annettu tehtävä hakeutua yhteistyöhön muun muassa osaamiskeskusten kanssa! Yhteistyön määrä ja muodot tiede- ja ammattikorkeakoulujen kanssa vaihtelevat. Parhaillaan maahamme rakennetaan strategisen huippuosaamisen klustereita. Yksi näistä Shok-ohjelmista keskittyy hyvinvointikysymyksiin. Niissä taas yrityksille ja korkeakouluille tulee vahva asema. Tiede- ja ammattikorkeakouluilla on sosiaalialan kehittämis- ja tutkimusklinikoita sekä living lab -toimintoja. Esimerkiksi Laurea-ammattikorkeakoululla on hyvinvointiosaamisen kehittämiskeskus Well Life Center Espoossa ja Turun yliopistolla moniammatillinen opetus- ja tutkimusklinikka. Kuopion yliopisto ja Diakonia-ammattikorkeakoulu ovat yhdessä kehittäneet sosiaalitaloutta. Valtion ja kuntien toiminnan rinnalla on sosiaali- ja terveysjärjestöjen tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Järjestöjen tehtävänä onkin toimia julkisen palvelun rinnalla siten, että ne luovat vaihtoehtoja ja tekevät uusia aloitteita. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on kunnilla. Eduskunta, valtioneuvosto ja sosiaali- ja terveysministeriö vastaavat palvelujen valtakunnallisesta ohjauksesta. Valtion vastuulla on pääosa kehittämistoiminnasta. Kun hallitus 2006 uudisti sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia, se korosti alan ohjauksen merkitystä yhteiskunnan toimivuudelle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Sosiaali- ja terveydenhuollon osuus kansantaloudesta on merkittävä. Ministeriövetoinen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma Kaste suo mahdollisuuden tarkastella sosiaali- ja terveysministeriön hallinnoimia hankkeita ja kehittämistoimintaa. Koko alaa tulisi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena yli ministeriörajojen. Pirstaleinen ja koordinoimaton tutkimus- ja kehittämistyö ei ole kenenkään etu. Sosiaalialan arkisen kehittämistyön, tutkintoon johtavan koulutuksen, lisä- ja täydennyskoulutuksen, tieteellisen tutkimuksen sekä soveltavan tutkimus- ja kehitystyön on muodostettava järkevä ja toimiva kokonaisuus. Tarvitaan sekä yhteistyötä että työnjakoa. Hajanaisessa kehittämiskokonaisuudessa jotkut osat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Paras-hanke on paljastanut, että sosiaalipalvelujen järjestelmäosaamisen tutkimus ja koulutus ovat jääneet syrjään. Palveluiden laaja uudelleenorganisointi edellyttää tietoa ja näkemystä niiden tarkoituksenmukaisesta organisoinnista ja johtamisesta. Kehittämistyön tulee olla myös asiakaslähtöistä. Mitä moninaisemmat ongelmat sitä laajempi poikkihallinnollinen yhteistyö muiden palveluiden kanssa on tarpeen. Tarvitaan myös kykyä puolustaa sosiaalisen omaleimaisuutta esimerkiksi laajuudeltaan ylivoimaisen terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan rinnalla. Jorma Niemelä, Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori, Jyväskylän yliopiston sosiaalityön dosentti Lisäaineistoa verkossa Katso Sosiaaliturvan verkkosivuilta, miltä kehittämistoiminnan viidakko näyttää kaaviona. www.sosiaaliturva.fi > Sosiaaliturva-lehti Sosiaaliturva 3/08 19

näkökulma lukijalta Päihdepalveluja ei voi rakentaa vain mielenterveyspalvelujen varaan Päihde- ja mielenterveysongelmat on alettu niputtaa yhteen. Alkoholin ongelmakäyttäjistä 30 60 prosentilla on todettu kliinisesti merkittävä depressio ja huumeiden ongelmakäyttäjistä yli puolella on jokin mielenterveyshäiriö. Vuoden 2003 päihdetapauslaskennassa havaittiin, että 37 prosentilla laskentaan osallistuneista esiintyi päihteistä riippumattomia mielenterveyshäiriöitä. Toisaalta myös mielenterveyden häiriöt altistavat päihdeongelmille. Psykiatrisilla potilailla eriasteista päihteiden ongelmakäyttöä on 40 80 prosentilla. Erityisesti päihteitä ongelmallisesti käyttävistä nuorista jopa 70 90 prosentilla on arvioitu olevan mielenterveyshäiriö. Päihdeongelmaa ei kuitenkaan voi pelkistää näidenkään lukujen perusteella ainoastaan mielenterveysongelmaksi. Ihminen on yhtä aikaa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, jolla on lisäksi henkisiä ja hengellisiä tarpeita. Päihteiden ongelmakäyttö ei juuri koskaan ole pelkästään riippuvuusongelma vaan siihen liittyy usein erilaisia muita liitännäisongelmia. Jos ihmisellä on samanaikaisia mielenterveys- ja päihdeongelmia, yleensä häntä on autettava myös monissa muissa sosiaalisissa ja terveydellisissä ongelmissa. Tavallisia ovat muut sairaudet, asunnottomuus tai muut asumisen ongelmat, toimeentulo-ongelmat ja velat, työhön, työttömyyteen tai opiskeluun liittyvät ongelmat sekä lastensuojelukysymykset ja erilaiset ihmissuhdeongelmat. Siksi päihdepalveluja ei voi rakentaa ainoastaan mielenterveyspalvelujen varaan. Päihde- ja mielenterveyspalvelujen kiinteää ja joustavaa yhteistyötä tarvitaan silloin, kun päihdeongelmaisella ihmisellä on mielenterveysongelmia tai mielenterveysongelmista kärsivällä on päihdeongelmia. Yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että ihminen saa tarpeenmukaisen hoidon eikä häntä siirrellä paikasta toiseen. Samalla työntekijöidenkin ammattitaito sekä päihde- että mielenterveysongelmien hoitamisessa kasvaa. Päihdehuoltolaki korostaa sosiaalihuollossa hyväksyttyjen palveluperiaatteiden, vapaaehtoisuuden, valinnanvapauden, normaalisuuden ja oman osallistumisen periaatteen toteuttamista päihdehuollossa. Lain perusteluissa todetaan, että palvelujen tulee olla joustavia, toisiaan tukevia ja täydentäviä. Päihdepalveluissa tarvitaan erityisesti nopeasti ja helposti tavoitettavia peruspalveluja, joita tulisi olla saatavilla tasapuolisesti koko maassa. Näin voitaisiin varmistaa, että päihteiden käytöstä aiheutuviin pul- Kiitos mielenkiintoisista artikkeleista Sosiaaliturvassa 1/2008 kärkiteemalla Sosiokulttuurinen työ. Aiheeseen liittyen haluan tuoda esille Hämeen ammattikorkeakoulun ohjaustoiminnan koulutusohjelman, joka on ainoa laatuaan Suomessa ja Pohjoismaissakin. Kuulumme ammattikorkeakoulussa kulttuurialaan ja tarjoamme laajaa kirjoa kulttuurisista menetelmistä. Ne kattavat käsityön, sanallisen ja kuvallisen ilmaisun, draaman ja muun toiminnan sekä medialukijalta Kulttuurialalta löytyy koulutusta eri ryhmien ohjaustoimintaan perustaiset menetelmät. Meiltä valmistuneet sijoittuvat ohjaustyöhön eri asiakasryhmien kanssa, vauvoista vaareihin ja mummoihin sosiaali- ja terveysalalle, nuoriso-, kulttuurija sivistystoimeen, käsityökeskuksiin, työpajoille ja toimintakeskuksiin, yhdistysten ja järjestöjen palvelukseen. Myös luovan alan yrittäjyys kiinnostaa yhä useampia. Keskeisiä osaamisen alueita ovat erilaisten asiakkaiden ja asiakasryhmien kohtaaminen, yksilöiden ja ryhmiin voidaan vastata jo mahdollisimman varhain ja siten, että palvelut vastaavat myös kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten tarpeisiin. Peruspalvelujen ohella on edelleen kehitettävä päihdehuollon erityispalveluja. Hoitoennuste ei kuitenkaan saa olla palvelujen saamisen ehto vaan palvelun tavoitteet laaditaan ja saavutetaan yhdessä asiakkaan kanssa hoidon aikana. Jos palvelun saanti edellyttää diagnoosia ja lähetettä, kynnys palveluihin kasvaa. Palveluihin on voitava tulla silloin, kun asiakas itse pitää sitä tarpeellisena. Hyvinvointi 2015 -ohjelmassa painotetaan, että hyvinvointierojen ja huono-osaisuuden kasautumisen kasvaessa on pystyttävä vahvemmin määrittelemään se syrjäytymistä ehkäisevä suoja, josta julkisen vallan tulisi viime kädessä kantaa vastuunsa. Päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten palvelujen järjestäminen on tässä keskeistä. Heidän on saatava apua joustavasti ilman lähetettä tai ajanvarausta ja tarvittaessa virka-ajan ulkopuolella. Päihtymys ei saa olla este tarpeenmukaisten palvelujen saamiselle ja tästä sosiaali- ja terveysministeriö onkin antanut erilliset ohjeet. Palveluja annettaessa ja suunniteltaessa on otettava yksilöllisesti huomioon ihmisen fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset kysymykset ja tarpeet unohtamatta myöskään hänen läheistensä tarpeita. Roger Nordman, Kunnallinen Päihdehuoltoyhdistys ry mien ohjaaminen, palveluiden ja tuotteiden suunnittelu sekä kulttuuristen menetelmien soveltamiskyky. Toiminta on aina tavoitteellista. Tavoitteet määrittyvät oppimisen, kuntoutumisen, virkistymisen ja luovuuden edistämisestä käsin riippuen siitä, mikä kulloisessakin toimintaympäristössä ja kulloisenkin asiakasryhmän kanssa on keskeistä. Yhden ikkunan toimintaamme avaa verkkolehtemme www.curec.net, jossa on myös tiivistelmiä opinnäytetöistä. Tällä hetkellä toteutamme erikoistumisopintoja Luovat menetelmät ohjauksessa. Paula Rantamaa, koulutusohjelmajohtaja, yliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, Ohjaustoiminnan koulutusohjelma 20 Sosiaaliturva 3/08