GOLFTOIMINNAN KANSANTALOUDELLISET VAIKUTUKSET

1 HELSINGIN LIIKETALOUDEN AMMATTIKORKEAKOULU Liiketalouden koulutusohjelma Sami Tiainen GOLFTOIMINNAN KANSANTALOUDELLISET VAIKUTUKSET Opinnäytetyö 2006

2 SISÄLLYS 1. JOHDANTO...1 1.1. Tutkimuksen merkitys ja tutkimusongelma...2 1.2. Golftoiminta Suomessa...5 2. GOLFTOIMINNAN VIRRAT JA VARANNOT...10 2.1. Tutkimuksen kansantaloudellinen perusta...10 2.1.1. Golfmaailman taloudelliset toimijat...11 2.1.2. Golftoiminnan kansantaloudelliset vaikutukset...14 2.2. Golfyhteisöjen tulovirrat...17 2.3. Golfyhteisöjen menovirrat...21 2.3.1. Käyttökulut...22 2.3.2. Muut kulut...24 2.4. Golfyhteisöjen varannot...25 2.4.1. Golfyhteisöjen omaisuuserät...25 2.4.2. Golfyhteisöjen rahoitus...27 2.5. Golfyhteisöjen työllistävä vaikutus...29 2.6. Golfharrastajien kulutusmenot...31 2.7. Golftoiminnan taloudelliset ulottuvuudet Suomessa...34 3. TUTKIMUSMETODOLOGIA...36 3.1. Työn tutkimuksellinen perusta...36 3.2. Tutkimusaineisto...37 3.2.1. FGMA-tilinpäätösaineisto 2005...38 3.2.2. Tutkimus golfyhteisöjen taloudesta ja vaikutuksesta kansantalouteen 2005...41 3.2.3. Golfseurojen jäsentyytyväisyyskysely ja harrastajatutkimus 2005...43 3.3. Tutkimusmenetelmät...44 3.3.1. Keskiluvut...44 3.3.2. Laajennuskerroin...47 3.4. Tutkimuksen laadun arviointi...49 4. TUTKIMUSTULOKSET...53 4.1. Golfyhteisöjen tulovirrat...53 4.1.1. Tulovirtojen erittely...55 4.1.2. Yhteenveto golfyhteisöjen tulovirroista...59 4.2. Golfyhteisöjen menovirrat...61

3 4.2.1. Menovirtojen erittely...64 4.2.2. Yhteenveto golfyhteisöjen menovirroista...71 4.3. Golfyhteisöjen varannot...74 4.3.1. Golfyhteisöjen omaisuuserät...75 4.3.2. Golfyhteisöjen rahoitus...77 4.3.3. Investoinnit...79 4.3.4. Yhteenveto golfyhteisöjen varannoista...81 4.4. Golfyhteisöjen työllistävä vaikutus...83 4.5. Golfharrastajien kulutusmenot...88 4.6. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista...92 4.6.1. Golftoiminnan taloudelliset ulottuvuudet euroina...93 4.6.2. Kansantalouden kerroinvaikutus...95 5. JOHTOPÄÄTÖKSET...97 5.1. Tutkimus ja sen tulokset...97 5.2. Diskussio...100 LÄHDELUETTELO...104 LIITTEET 1-3 Liite 1: FGMA-tilinpäätösaineisto tunnuslukuina Liite 2: Golfyhteisöjen tulovirrat Liite 3: Golfyhteisöjen menovirrat KUVIOLUETTELO Kuvio 1: Jäsenmäärien kehitys Suomen golfseuroissa...5 Kuvio 2: Suomen Golfliiton alaisten jäsenkenttien lukumäärä...6 Kuvio 3: Golfyhteisöjen yhtiömuodot vuoden 2005 alussa (kpl)...7 Kuvio 4: Yksinkertainen kansantalouden kiertokulkukaavio...14 Kuvio 5: Esimerkki kerrannaisvaikutuksesta golftoiminnassa...16 Kuvio 6: Golftoiminnan kansantaloudelliset ulottuvuudet...35 Kuvio 7: Keskiarvon ja mediaanin keskeinen ero...45 Kuvio 8: Tulovirtojen jakaantuminen vuonna 2004...54 Kuvio 9: Golfyhteisöjen tulovirrat Floridassa vuonna 2000...61 Kuvio 10: Menovirtojen jakaantuminen vuonna 2004...63 Kuvio 11: Palkkakustannusten jakaantuminen golfyhteisöjen tuloksissa vuonna 2004...66

4 Kuvio 12: Kentänhoidon kustannusten jakaantuminen Suomen golfkentillä vuonna 2004...68 Kuvio 13: Golfyhteisöjen menovirrat Floridassa vuonna 2000...73 Kuvio 14: Keskimääräiset tulot, menot ja tilikauden tulos eri alueiden golfyhteisöissä...74 Kuvio 15: Kustannusten jakaantuminen golfkentän perustamisvaiheessa keskimäärin...77 Kuvio 16: Taseen loppusumman keskimääräinen jakaantuminen rahoituksen osalta...78 Kuvio 17: Talkootyön jakautuminen golfyhteisöjen toimikunnissa...85 Kuvio 18: Golfharrastajien kulutusmenot vuonna 2004...89 Kuvio 19: Harrastajien kulutusmenojen jakaantuminen...90 Kuvio 20: Golftoiminnan ulottuvuudet, virrat ja varannot Suomessa vuonna 2004...94 Kuvio 21: Yhteenveto golftoiminnan virtojen ja varantojen rahallisista arvoista...95 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1: Golfvälinevalmistajat ja Suomen maahantuojat...32 Taulukko 2: Yhteenveto golfyhteisöjen tulovirroista vuonna 2004...59 Taulukko 3: Golfyhteisöjen menovirrat vuonna 2004...72 Taulukko 4: Investointien ja poistojen vaikutus golfyhteisöjen taseisiin vuonna 2004...81 Taulukko 5: Golfyhteisöjen keskimääräinen taserakenne...82 Taulukko 6: Vastikkeeton työ Suomen golfyhteisöissä vuonna 2004...87

1 1. JOHDANTO Golf on Suomessa suosittu ja voimakkaasti kasvava laji huolimatta siitä, että sääolot ovat meillä poikkeuksellisen haastavat perinteisiin golfmaihin verrattuna. Kausi kestää Suomessa noin puoli vuotta, jonka aikana suomalaiset harrastajat pelaavat suhteessa yhtä paljon kierroksia kuin ulkomaiset kollegansa koko vuonna. Harrastaja-, kenttä- ja seuramäärien jatkuvasti kasvaessa on golftoiminnasta muodostunut myös merkittävä osa kansantalouttamme ja suomalaista elinkeinoelämää. Kun yhä useampi kuluttaja on ollut valmis käyttämään osan tuloistaan golfin tuottamaan hyötyyn, on kysynnän kasvaessa lisääntynyt myös tarjonta. Tämä on luonut positiivisen kierteen, jossa harrastajamäärien kasvaessa lisääntyvät myös golfalan tarjoamat työpaikat puhumattakaan talouden kerrannaisvaikutuksista. Golftoiminta ei siis rajoitu ainoastaan golfyhteisöjen ja harrastajien välille, vaan myös lukemattomat yritykset ovat tulleet hyötymään kansainvälisestikin kasvavista golfmarkkinoista. Voidaankin todeta golfin suosion ruokkivan myös muuta liiketoimintaa. Golftoiminta ei kuitenkaan ole tuottavaa ainoastaan alalla toimiville yrityksille, vaan golf tuo myös selkeää alueellista aktiviteettia ja hyvinvointia esimerkiksi matkailun ja kesäasukkaiden muodossa. Vaikka golfia on virallisestikin pelattu Suomessa jo 1930-luvulta, on tämä ensimmäinen golftoiminnan kansantaloudellisia vaikutuksia vuoden ajalta kokoava tutkimus. Aiemmin tämän tyyppiselle tutkimukselle ei luultavasti ole nähty tarvetta, sillä vasta viimeisen 15 vuoden aikana golftoiminta on ammattimaistunut ja Suomeen on syntynyt täysin uusi golfammattilaisten ryhmä. Ilmiö ei ole uusi, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso- Britanniassa golfjohtajia ja muita alan ammattilaisia valmistuu yliopistotutkinnoilla (ks. McLeod 2002). Ammattimaisempi seurojen ja kenttien johtaminen on vaatinut avukseen myös Suomessa entistä laadukkaampia tutkimuksia ja taustatietoa alasta. Vaikka lähes kaikki golfyhteisöt toimivatkin voittoa tavoittelematta, on toiminnan lähtökohta aivan kuten muussa liiketoiminnassa omistajien ja jäsenten kokeman hyödyn maksimointi. Tämä tarkoittaa paremmin hoidettuja kenttiä, tehokkaammin käytettyjä resursseja ja tyytyväisempiä asiakkaita. Tämän vuoksi golftoiminnan kehittäminen on nyt 2000- luvulla tärkeämmässä asemassa kuin koskaan. Suomen Golfliiton alaisia seuroja on nykyään jo helposti yli satakaksikymmentä ja näiden jäseninä aktiivisia golfharrastajia yli satatuhatta, joten kysymyksessä on joka

2 tapauksessa merkittävä toimiala Suomen elinkeinoelämälle. Tämä tutkimus kartoittaa suomalaisen golftoiminnan taloudellisia ulottuvuuksia ja mittasuhteita niin golfyhteisöjen, -harrastajien kuin yrityssektorinkin näkökulmasta. Se, kuinka golftoiminnan rahallinen vaikutus muodostuu ja kuinka se lopulta jakautuu yhteisöille, yrityksille ja julkisille laitoksille, on epäilemättä hyödyllistä sekä mielenkiintoista informaatiota kaikille golfin parissa toimiville. 1.1. Tutkimuksen merkitys ja tutkimusongelma Tämä tutkimus on Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulussa suoritettu opinnäytetyö. Tutkimuksen toimeksiantaja on Suomen Golfliitto ry, joka hyödyntää työn tuloksia omassa toiminnassaan. Golfliitolla on täysi julkaisu- sekä käyttöoikeus niin tutkimustuloksiin, kuin kaikkeen muuhunkin tähän tutkimukseen liittyvään aineistoon. Tekijänoikeus säilyy kuitenkin tekijällä. Tämä tutkimus kuuluu Helialta tilattuun golftutkimusten sarjaan, jonka tilaajana on Suomen Golfliitto. Sarjan muut opinnäytetyöt ovat: Jäsenten tyytyväisyys golfseurojen palvelun laatuun (Björk & Kykkänen 2006) sekä Tutkimus golfyhteisöjen taloudesta ja vaikutuksesta kansantalouteen (Tynnilä & Vakkuri 2006). Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää golftoiminnan kansantaloudelliset vaikutukset Suomessa vuonna 2004. Kokonaistavoite voidaan jakaa selkeästi kahteen erilliseen tutkimusongelmaan: golftoiminnan muodostamiin kansantalouden virtoihin sekä niiden tuottamiseksi sidottuihin varantoihin. Kansantalouden virtojen osalta tutkimusongelmaksi määritellään: 1. Minkälaisia virtoja kansantalouteen syntyi golftoiminnan seurauksena vuonna 2004? Tätä tutkimusongelmaa voidaan käsitellä seuraavin jatkokysymyksin: Kuinka suuri tulovirta golfyhteisöille muodostui vuoden aikana ja kuinka tämä tulovirta keskimäärin jakaantui yhteisöjen tuloslaskelmissa?

3 Kuinka suuren menovirran golfyhteisöt kokivat ja kuinka se jakaantui yhteisöjen tuloslaskelmissa? Kuinka paljon golfharrastajat käyttävät vuosittain rahaa harrastukseensa ja kuinka kulutusmenot jakaantuivat? Kuinka suuri osa golfharrastajien kulutusmenoista päätyi tulovirtoina golfmarkkinoilla toimiville yrityksille? Toimeksiannon määrittämän tavoitteen toinen puoli koskee golftoimintaan sitoutuneita varantoja. Näiden osalta tutkimusongelma voidaan määritellä seuraavasti: 2. Minkälaisia varantoja golftoimintaan oli sitoutunut vuoden 2004 lopussa? Toisin sanoen tutkimusongelmana tältä osin on, kuinka paljon omaisuutta vaadittiin virtojen ja harrastajien kokeman kumulatiivisen hyödyn tuottamiseksi. Tämä ongelma voidaan puolestaan jakaa seuraaviin jatkokysymyksiin: Kuinka suuri omaisuus golfyhteisöillä on hallussaan ja kuinka se jakaantui yhteisöjen taseisiin vuoden 2004 lopussa? Kuinka paljon Suomen golfkentille hankittiin vuoden aikana lisää käyttöomaisuutta? Virtojen ja varantojen ulkopuolelta tutkimuksessa vastataan kansantaloudelliseen kysymykseen siitä, kuinka suuri oli golftoiminnan työllistävä vaikutus sekä palkallisen, että talkootyön osalta. Tämän tutkimuksen päämääränä on vastata asetettuihin tutkimusongelmiin ja niiden jatkokysymyksiin erillisistä tutkimusaineistoista, golfyhteisöjen tilinpäätöstiedoista, opinnäytetöinä kerätyistä kyselyistä sekä yritys- ja yhteisölähteistä hankitun aineiston perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida golftoiminnan vaikutuksia ja mittasuhteita koko Suomen osalta. Kansantaloudellisia vaikutuksia tutkitaan työssä nimenomaan virtojen ja varantojen avulla, ei niinkään golftoiminnan aikaansaaman arvonlisän kannalta.

4 Tutkimus pohjautuu hyvin vahvasti empiiriseen aineistoon, joten tulosten reliabiliteettiin ja toistettavuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Tämä seikka on erityisen tärkeä, sillä kaikki tutkimuksessa käytetty aineisto on alun perin tarkoitettu muiden tutkimusten käyttöön. Vastaavasti kansantaloudellisen kirjanpidon teorian painoarvoa on työssä jouduttu vähentämään. Suomessa ei vastaavaa tutkimusta ole aikaisemmin tehty. Aiemmat vastaavat tutkimukset ovat pääsääntöisesti kohdistuneet Pohjois-Amerikan golftoiminnan alueellisiin vaikutuksiin. Näistä muutamaa on käytetty työssä vertailututkimuksina niiltä osin kun ne ovat olleet vertailukelpoisia aineistonsa tai tutkimusmenetelmiensä osalta. Merkittävimmät vertailututkimukset tätä työtä laadittaessa olivat: The Economic Impact of Golf Course Operations on Local, Regional & National Economics (NGF 1992), Economic Impact of Golf in Ocean City, Maryland (Thompson 2000) sekä Economic Impacts of the Florida Golf Course Industry (Haydu & Hodges 2002). Näitä on tutkimuksessa käytetty vertailuaineistona niin tulosten kuin käyttökelpoisten tutkimusmenetelmien osalta. Johdannon loppuosa koostuu suomalaisen golftoiminnan esittelystä. Tämän tarkoituksena on selventää golftoiminnan perusteita ja rakenteita sekä suomalaista golfkulttuuria. Luvussa 2. käydään läpi tutkimukseen liittyvä teoriapohja sekä siitä muodostettu teoreettinen viitekehys. Luvun pääpaino on kansantaloudellisten käsitteiden määrittelyllä, jotka tämän tutkimuksen alueeseen kuuluvat. Tärkeä merkitys luvussa 2. on myös golftoiminnan taloudellisten ulottuvuuksien hahmottamisella. Luvussa 3. käsitellään tämän tutkimuksen metodologiaa. Aluksi esitellään tutkimuksen empiirinen aineisto, jonka jälkeen käydään läpi aineiston muokkaamiseksi käytetyt tilastolliset ja kansantaloudelliset menetelmät. Luvun lopuksi pohditaan kriittisesti aineiston, käytettyjen menetelmien ja tutkimusotteen reliabiliteettia, validiteettia sekä mahdollisia puutteita laajassa kansantaloudellisessa tutkimuksessa. Luvussa 4. aineistosta johdetaan tutkimustulokset, joilla pyritään vastaamaan mahdollisimman perusteellisesti asetettuihin tutkimusongelmiin. Luvun pääpaino on aineiston analysoinnin reliabiliteetissa sekä tulosten toistettavuudessa. Tuloksia myös havainnollistetaan lukuisilla kuvioilla ja taulukoilla. Viimeisessä luvussa käydään läpi tutkimustulosten perusteella laaditut johtopäätökset, joiden tehtävänä on kerätä yhteen tutkimuksen oleellisin sisältö, sekä herättää mielipiteitä ja keskustelua tutkimuksesta sekä golftoiminnan vaikutuksista yleisemminkin. Luvun lopussa on tutkimuksen diskussio-osuus, jossa keskustellaan

5 toteutetusta tutkimuksesta hieman laajemmasta näkökulmasta, sekä pohditaan tulevaisuuden haasteita golftutkimuksen alalta. 1.2. Golftoiminta Suomessa Golfin lähtökohta on yksinkertainen: paikallaan olevaa palloa yritetään mailalla pelaten saada reikään mahdollisimman vähin lyönnein. Kenttänä toimii tavallisesti 9- tai 18- reikäinen viheralue. 27- tai 36-reikäiset kentät ovat näiden kerrannaisia. Täysimittainen kierros tarkoittaa 18 reiän pelaamista. Jokainen reikä vaatii aloituspaikan, väylän sekä viheriön, jolla reikä aina sijaitsee. Viheriölle pääsyä hankaloitetaan erilaisin tavoin, kuten vesiesteillä ja bunkkereilla. Golftoiminnan voidaan Suomessa sanoa alkaneen, kun ensimmäinen golfseura perustettiin vuonna 1932. Tämä oli Helsingin Golfklubi, joka toimii samalla paikalla Talin kartanon kupeessa edelleen. Vuonna 1957 perustettiin neljän seuran voimin Suomen Golfliitto ry. Seurojen yhteinen jäsenmäärä oli tuolloin 587. (Laukkanen, Saarinen & Walden 2006, 11) Kuvioissa 1. ja 2. on esitetty Suomen Golfliiton ylläpitämän jäsenrekisterin perusteella sekä lajin harrastajien että jäsenseurojen lukumäärien kehitys 1970 luvulta vuoteen 2005 saakka. 110 185 76 522 45 267 30 401 1 800 2 145 3 001 6 671 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 Kuvio 1: Jäsenmäärien kehitys Suomen golfseuroissa (Golf.fi 2005)

6 Kuten kuvioista 1. ja 2. huomataan, on lajin suosion kasvu ollut jatkuvaa niin harrastajien kuin seurojenkin lukumäärän osalta. Merkittävintä kasvu oli vuoden 1985 jälkeen, jolloin esimerkiksi harrastajien määrä viidessä vuodessa yli nelinkertaistui. Lamavuosien jälkeen kasvuluvut lähtivät uudestaan nousuun 1990-luvun lopulla, kunnes kasvuvauhti on viime vuosina jälleen hieman heikennyt. Kuvioissa huomattavaa on myös se, kuinka harrastajien määrän suhteellinen kasvu on ollut huomattavasti voimakkaampaa kuin kenttien. Kun esimerkiksi vuonna 1980 Suomen noin 3000 harrastajaa jakaantuivat 13 kentälle melko väljästi (noin 230 pelaajaa per kenttä), on vuonna 2005 ollut jo huomattavasti ahtaampaa. Pelaajia yhtä kenttää kohden on jo lähes tuhat. Luonnollisin selitys tähän on luonnollisesti kenttien koon merkittävä kasvu. Vaikka suurin osa kentistä onkin edelleen 18-reikäisiä, yleistyvät 36-reikäiset kentät jatkuvasti. Pickala Golf Clubin kentällä on jopa 54 pelattavaa reikää noin 200 hehtaarin suuruisella alueella (Pickala Golf 2006). Tämä tarkoittaa kolmea täysimittaista golfkierrosta. 114 89 97 59 9 11 13 18 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 Kuvio 2: Suomen Golfliiton alaisten jäsenkenttien lukumäärä (Golf.fi 2005) Tämän tutkimuksen laskelmissa käytetty kenttien lukumäärä on 110, mikä vastaa heinäkuun 2004 tilannetta (Saarinen 2004). Lajin harrastajia vuoden 2004 lopussa oli 105.576 henkilöä (Golf.fi 2005). Tätä lukua on käytetty golfharrastajien kulutusmenoja laskettaessa.

7 Yhtiömuodoltaan golfyhteisöt ovat Suomessa joko täysin yhdistyspohjaisia (ry), perinteisiä osakeyhtiöpohjaisia (ry/oy), tai niin sanottuja uusia sijoittajapohjaisia osakekenttiä (oy/ry). Sijoittajapohjaisissa golfyhteisöissä pelaajilla on vain pieni osa omistuksesta, ja päätösvalta yhteisön asioista säilyy sijoittajaomistajilla. Golfseura ei käytännössä voi omistaa kenttää arvonlisäverosyistä, minkä vuoksi kentällä toimii yleisesti kaksi tahoa: golfseura (ry) ja kenttäyhtiö (oy) (Pekkala 2004). Yhdistysmuotoisissa golfseuroissa asioista päättävät sen jäsenet, osakeyhtiössä puolestaan omistajat eli osakkaat. Yhdistyksen etuna on selkeästi yleishyödyllinen status, joka tuo sille suuria veroetuja. Verohallituksen (2005b) mukaan nämä edut saadakseen yhdistyksen on osoitettava, ettei sen tarkoituksena ole rikastuttaa jäseniään, vaan sen tulee käyttää kaikki tulonsa yleishyödyllisiin kohteisiin. Osakeyhtiöperiaatteiden mukaisesti osakeomisteisen kentän pääasiallinen tehtävä taas on tuottaa omistajilleen lisäarvoa. Tämä tarkoittaa golftoiminnassa ensisijaisesti laadukkaita peliolosuhteita, mutta myös omistuksen arvon tasaista kasvua. Jakauma golfyhteisöjen yhtiömuotojen osalta on esitetty kuviossa 3. Kyseessä on vuoden 2005 alun tilanne. Kuvion 116 yhteisöä selittyy sillä, että kahdella Golfliiton alaisella seuralla ei kyseisenä vuonna ollut lainkaan kenttää, mistä syystä ne on myös jätetty pois kenttien määrää koskevista virallisista laskelmista. Vuonna 2004 ainoastaan 15 kenttäyhtiötä ilmoitti tavoittelevansa toiminnallaan selkeästi voittoa (Saarinen 2004). 20 14 RY RY / OY OY / RY 82 Kuvio 3: Golfyhteisöjen yhtiömuodot vuoden 2005 alussa (kpl) (Tutkimus golfyhteisöjen taloudesta ja vaikutuksesta kansantalouteen 2005)

8 1980-luvulla lajin suosion kasvaessa golfosakeyhtiöt korvasivat suurelta osin perinteiset yhdistyspohjaiset kentät. Vuonna 2004 vain neljätoista kenttää toimi enää kokonaisuudessaan yhdistyksenä. Muutos johtui luultavasti suurelta osin siitä, että osakemuodossa kentän perustamiseen tarvittava rahoitus saatiin kerättyä joustavammin ja osakkeenomistajat voivat myös hyötyä rahallisesti omistuksestaan. Osakeyhtiömuotoiset kentät rahoittavat huomattavan osan perustamisvaiheen kustannuksista myymällä golfosakkeita ja toimintansa jatkumisen ne rahoittavat omistajilta kerätyillä vastikemaksuilla. Golfosakkeen, eli golfosakeyhtiön yhden omistusosuuden hinnan keskiarvo oli noin 5.000 vuonna 2004, joskin on muistettava, että alueelliset erot ovat todella merkittäviä. Kalleimpia golfosakkeet ovat luonnollisesti Uudellamaalla ja halvimpia Pohjanmaalla. (Tutkimus golfyhteisöjen taloudesta ja vaikutuksesta kansantalouteen 2005) Yhdistyspohjainen yhteisö, kuten esimerkiksi Talin kentällä toimiva Helsingin Golfklubi ry, kerää pääosan kentänhoidon ja muun toiminnan kustannusten kattamiseen tarvittavista varoista jäseniltään liittymismaksuina sekä vuosittaisina jäsenmaksuina. (Talin Golfklubi ry 2006) Golfkentät voidaan jakaa myös kenttätyypin mukaan kaupunki- ja maaseutukenttiin, jotka voivat olla myös Country Club- (CC), Resort- tai etäjäsenkenttiä. Kaupunkikentillä tarkoitetaan golfkenttiä, joihin on noin puolen tunnin ajomatka suuren kaupungin keskustasta. Näitä kaupunkeja ovat Suomessa esimerkiksi Helsinki, Espoo, Tampere, Turku ja Oulu. Kaupunkikenttiä oli vuonna 2004 Suomessa 20 kappaletta. Maaseutukenttiä ovat kaikki muut kuin kaupunkikentät, joten se on ylivoimaisesti yleisin kenttätyyppi. CC-kentillä voi harrastaa muitakin lajeja, kuten esimerkiksi tennistä ja ratsastusta. Resort puolestaan tarkoittaa mahdollisuutta yöpyä golfyhteisön tiloissa. (Tynnilä & Vakkuri 2006) Niin kutsuttuja etäjäsenkenttiä oli Suomessa 14 kappaletta. Tämä kenttätyyppi tarkoittaa sitä, että jotkut maakuntien kentät tarjoavat edullisia etäjäsenyyksiä, jotka eivät edellytä golfosakkeen ostamista, tai edes pelioikeuksien vuokraamista. Etäjäsen liittyy siis jonkin kaukaisen seuran jäseneksi, mutta pelaa kuitenkin lähinnä Uudellamaalla maksamalla pelaamisestaan green feen, eli vierailevan pelaajan kierros- tai päivämaksun. Vähäisillä kierrosmäärillä tämä tulee huomattavasti halvemmaksi kuin osakkeen osto tai

9 pelioikeuden vuokraus. Etuna on lisäksi se, että green fee pelaajat eivät sitoudu yhteen kenttään kuten omistajat. Etäjäsenyyden seurauksena monet kentät ovat kuitenkin nostaneet green fee maksujaan, tai antavat alennusta niille, joilla on jäsenyys jossain lähiseudun yhteistyöseurassa (ks. Miettinen 2005). Janne Tarmio (2004) arvioi, että Suomen neljällätoista etäjäsenkentällä olisi noin 25.000 28.000 jäsentä, joista vain häviävän pieni vähemmistö pelaisi kotikentällään. Nykyisin on myös täysin mahdollista liittyä jäseneksi johonkin virolaiseen seuraan, ja pelata sen kautta green fee maksuilla myös Suomessa (ks. esim. Audru Golfiklubi 2006). Luonnollisesti tämä aiheuttaa vastalauseita varsinkin Uudenmaan golfpiireissä, sillä Viroon maksettavien seuramaksujen katsotaan olevan suoraan pois suomalaisesta golftoiminnasta. Yleisesti golfosaketta voidaan verrata asunto-osakkeeseen ja vuokrapelioikeuden ostamista vuokralla asumiseen. Tällöin green fee pelaamisen voidaan sanoa olevan kuin hotellissa yöpymistä. Osakkeenomistajat pysyvät paikallaan, eivätkä muuta tai vaihda kenttää kovin usein. He ovat sitoutuneita osakeyhtiönsä asioihin ja haluavat usein myös vaikuttaa niihin niin golf- kuin asunto-osakeyhtiössäkin. Omistajat maksavat osuudestaan molemmissa myös vuosittaisen yhtiövastikkeen. Vuokralla pelaavat ja vuokralla asujat ovat myös sitoutuneita omaan alueeseensa, mutta eivät niin tiukasti kuin omistajat. Vuokrapelioikeus lunastetaan usein kaudeksi kerrallaan, jonka jälkeen voidaan joko vaihtaa kenttää tai lunastaa uusi pelioikeus. Asuntomarkkinoilla kierto on usein vielä nopeampaa. Green fee pelaajat taas käyvät kentillä harvoin ja maksavat kierroksestaan aina huomattavasti kovempaa hintaa kuin esimerkiksi omistajat. He ovat nimensä mukaisesti vieraspelaajia, joita ei kiinnosta golfyhteisön asiat. Heille tärkeintä on vain se kierros jota he kulloinkin pelaavat. (ks. Helsingin Sanomat 2005)

10 2. GOLFTOIMINNAN VIRRAT JA VARANNOT Varsinainen tutkimus alkaa kansantaloudellisen käsitteistön rakentamisella ja golfyhteisöjen tuottamien virtojen ja varantojen esittelyllä. Kokonaisuutena luvusta muodostuu työn teoreettinen viitekehys, joka kulkee läpi työn sen selkärankana. Tutkimuksen seuraamisen kannalta on oleellista ymmärtää, mitä tarkoitetaan virroilla ja varannoilla ja minkälaisista eristä näiden tässä tutkimuksessa arvioidaan muodostuvan. 2.1. Tutkimuksen kansantaloudellinen perusta Kansantaloudellinen viitekehys rakentuu aina niukkuuden käsitteen ympärille. Niukkuus tarkoittaa kansantaloudessa sitä, että kaikkien taloudellisten toimijoiden, niin kuluttajien, yritysten kuin yhteisöjenkin, on tehtävä valintoja. Taloudellisen toiminnan päämäärän voidaan sanoa olevan mahdollisimman korkean hyvinvoinnin saavuttaminen niukkoja resursseja haaskaamatta (Mäkelä 2001, 2). Kansantalouden lähtökohtana on periaate, että kaikki talouden toimijat haluavat enemmän hyvinvointia kuin niiden on mahdollista saada. Tämä taas johtuu siitä, että potentiaalinen kysyntä ylittää aina potentiaalisen tarjonnan. Potentiaalisen tarjonnan niukkuudesta päästään toiseen kansantalouden peruskäsitteeseen, eli subjektiivisen hyödyn kokemiseen. Jos verrataan kahden tuotteen kustannuksia ja hyötyjä, voidaan toinen lähes poikkeuksetta todeta toista paremmaksi. Yleiskielessä puhutaan hinta-laatu suhteesta. Kun resurssit ovat niukat, johtaa jonkin hyödykkeen valinta jostain toisesta luopumiseen. Valinta sisältää siis aina myös uhrauksen. Valinnan tulos riippuu rationaalisella toimijalla siitä, kuinka suureksi hän kokee tuotteesta saamansa hyödyn suhteessa siitä maksamaansa vaihtoehtoiskustannukseen. Vaihtoehtoiskustannus tarkoittaa valinnan aiheuttamaa hyödyn menetystä. Kuluttaja tekee valinnan ja syö ravintolassa 10 maksavan salaatin. Samalla hinnalla hän olisi saanut esimerkiksi 20 kiloa perunoita, joista olisi riittänyt ravinnoksi monta viikkoa. Valinta perustui vaihtoehtoiskustannukseen. Kuluttaja oli valmis luopumaan kahdestakymmenestä kilosta perunoita yhden salaattiannoksen vuoksi. Toisin sanoen salaatista saatu hyöty oli valintahetkellä subjektiivisesti suurempi kuin yksikään sen vaihtoehtoiskustannuksista. Loppuen lopuksi kansantaloudellinen tutkimus käsitteleekin

11 useimmiten inhimillisten tarpeiden tyydyttämistä ja maksimaalisen hyödyn tavoittelua (Sloman 2003, 4-7). 2.1.1. Golfmaailman taloudelliset toimijat Tässä tutkimuksessa on käsitelty kolmenlaisia taloudellisia toimijoita. Golfharrastajien intresseissä on pelata mahdollisimman paljon, mahdollisimman hyvillä kentillä niin, että heidän kokemansa hyöty harrastuksestaan on maksimaalinen. Niukkuuden vallitessa golffari joutuu kuitenkin tekemään valintoja, koska resurssit ovat aina rajalliset. Moni menee esimerkiksi aamulla mieluummin töihin kuin golfaamaan, koska töistä poisjäännin vaihtoehtoiskustannus on usein huomattavasti suurempi kuin golfkentälle menemättä jättämisen. Sama pätee myös toisin päin. Jos golffari tarvitsee uuden kirjahyllyn, mutta rahallisesti yhtä arvokas mailasarja tyydyttää hänen tarpeitaan enemmän, jää kirjahylly ostamatta. Koska myös suurin osa golfyhteisöjen valinnoista tehdään golfharrastajien toimesta, sisältää näiden hyödyn maksimointi usein samoja asioita kuin yksittäisten harrastajien. Golfyhteisöt pyrkivätkin useimmiten maksimoimaan omistajiensa ja jäsentensä golftoiminnasta kokeman hyödyn. Muutamat yhteisöt toimivat kuitenkin sijoittajavetoisesti. Tällöin yhteisön hyötyä mittaa ainoastaan se, kuinka paljon sijoittajataho saa rahoilleen vastinetta. Jos korvaus sijoitetusta pääomasta ei riitä, toisin sanoen vaihtoehtoiskustannus on liian suuri, luopuu sijoittaja kentästä ja investoi rahoillaan esimerkiksi kiinteistöihin. Luonnollisesti sijoittajan tekemä tulos riippuu kuitenkin viime kädessä siitä, kuinka suureksi hän saa muodostettua golffareiden kentällä kokeman hyödyn. Toisin sanoen kuinka paljon harrastajat ovat valmiita uhraamaan pelatakseen kyseisellä kentällä. Golftoiminnassa mukana olevat yritykset haluavat myös maksimoida voittonsa. Ne tuottavat golfvälineitä ja palveluja, koska ajattelevat saavansa näistä suurimman mahdollisen hyödyn omistajilleen. Hyöty golfyrityksille tulee harrastajien valmiudesta panostaa välineisiin ja elämyksiin, jotka tuottavat erityistä lisäarvoa perinteisen golfharrastuksen lisäksi. Lisäksi on paljon yrityksiä, jotka eivät millään tavalla liity golftoimintaan, mutta hyötyvät silti huomattavasti alueen golfaktiviteetista. Näitä ovat esimerkiksi ravintolat, majoitusliikkeet ja muu alueellinen liike-elämä. On selvää, että paikallinen golfyhteisö houkuttelee niin kuluttajia kuin yrityksiäkin vaikutusalueelleen.

12 Kaikki rationaaliset valinnat perustuvat kansantaloudessa siihen, että taloudellinen toimija valitsee itselleen aina hyödyllisimmän mahdollisen vaihtoehdon. Tämä taas riippuu valinnan subjektiivisista eduista ja kustannuksista. Golftoimintaa on siis Suomessa ainoastaan siksi, että golfin kautta koettu hyöty on lajin harrastajille tyydyttävin mahdollinen vaihtoehto sijoittaa osa rajallisista resursseistaan. Kun harrastajat ovat valmiita maksamaan muun muassa kenttien rakennuksesta, välineiden valmistuksesta ja golfmatkailun järjestämisestä, aiheuttaa tämä kansantalouteen positiivisen kierteen. Tällä kierteellä tarkoitetaan golftoiminnan kansantaloudellisia vaikutuksia, joita tässä tutkimuksessa käsitellään. Golftoiminnan vaikutukset näkyvät kansantaloudessa ensisijaisesti virtoina. Virroilla tarkoitetaan jonkin tietyn ajan kuluessa jollekin talouden toimijalle saapuvaa, tai siltä lähtevää rahavirtaa. Virta viittaa aina määrän muutokseen. (Sloman 2003, 241) Tässä tutkimuksessa mitattava suure on raha. Virrat koostuvat tuotoista, pääomatuloista, tuista ja palkoista, jotka ikään kuin virtaavat talouden toimijalta toiselle. Kokonaisuudessaan tulovirrat tarkoittavat tässä tutkimuksessa kaikille Suomen golfyhteisöille vuoden 2004 aikana virranneita tuloja, ja menovirrat taas niiden kokemia kustannuksia eli menoja. Pekkarinen ja Sutela (2002, 171) määrittävät tulot ja menot virtasuureiksi, jotka lasketaan aina kertymänä tietyltä ajanjaksolta. Merkittävin golftoiminnassa näkyvä virta on luonnollisesti golfharrastajien kulutus. Ilman sitä ei Suomessa olisi yhtäkään golfyhteisöä eikä golftuotteita tarjoavaa yritystä. Tämän tutkimuksen virrat tarkoittavat vuoden 2004 aikana kansantalouteen golftoiminnan vaikutuksesta syntyneitä rahavirtoja. Kaikkien virtojen tuottamiseksi tarvitaan varantoja. Varannot tarkoittavat tässä tutkimuksessa golfyhteisöjen varallisuutta, eli sitä kuinka paljon pääomaa golftoimintaan on Suomessa sitoutunut. Laajimmassa merkityksessään varanto (stock) tarkoittaa yksinkertaisesti määrää. (Sloman 2003, 241) Tässä varannoilla tarkoitetaan kaikkea omaisuutta, jolla on mahdollista synnyttää tulovirtoja nyt tai tulevaisuudessa (Bannock, Baxter & Davis 2003, 43). Merkittävin osa varantoja on golftoiminnassa yhteisöjen käyttöomaisuus, jota tarvitaan golfpalveluiden tuottamiseen. Näkyvin osa tätä on itse kenttä. Käyttöpääoma ja maaalueet, joilla golfkentät sijaitsevat, muodostavat golftoiminnan näkyvän omaisuuden.

13 Rahoitusomaisuus eroaa näkyvästä omaisuudesta, koska se ei itseisarvollaan kasvata golfpalvelujen tuotantoa. Rahalla voi kuitenkin välillisesti hankkia lisää tuotannontekijöitä. Yhdessä työvoima, maa-alue ja käyttöomaisuus muodostavat tuotannontekijät, joilla golfpalveluita on mahdollista tuottaa. (Begg 2000, 214) Sitoutunut omaisuus on varantosuure, jonka suuruutta tarkastellaan aina tiettynä hetkenä (Pekkarinen & Sutela 2002, 171). Luonnollisin ajankohta varantojen arvioimiselle on tilinpäätöksen kohdalla. Tässä tutkimuksessa golftoiminnan varantoja arvioidaan golfyhteisöjen vuoden 2004 tilinpäätösten perusteella. Golftoiminnan virtoja ja varantoja tarkastellaan tässä tutkimuksessa kirjanpidon näkökulmasta, jolloin virtojen voidaan sanoa vastaavaan tuloslaskelmaa ja varantojen puolestaan tasetta. Näin ollen myös virtoihin ja varantoihin pätevät kahdenkertaisen kirjanpidon lait. Ajattelua voidaan soveltaa esimerkiksi siten, että tulovirrat lisäävät aina omaisuutta ja menovirrat vähentävät sitä. Kaikkein vahvimmin tutkimuksen kirjanpidollinen pohja tulee vastaan investointien erittelyssä tuloslaskelmaan ja taseeseen. Kirjanpidon perusteiden hallitseminen helpottaakin merkittävästi tutkimuksen seuraamista ja joidenkin metodologisten ratkaisujen hyväksymistä. Näihin perusteisiin ei kuitenkaan tässä esityksessä ole syytä paneutua. Golftoiminnan kansantaloudelliset ulottuvuudet tarkoittavat lyhyesti sitä, kuinka eri talouden toimijoiden varannot eli resurssit liittyvät toisiinsa muodostaen golftoiminnan virrat. Golfyhteisöjen ja yritysten resursseja ovat esimerkiksi niiden tuotannontekijät, harrastajien resursseja puolestaan ovat käytettävissä olevat aika ja raha. Taloudellinen aktiviteetti perustuu vaihdantaan, jota kuvataan yleisesti rahan, hyödykkeiden ja tuotannontekijöiden kiertokulkuna. Siinä kuluttajat haluavat hyödykkeitä, joista ovat valmiita maksamaan rahaa. Kansantaloudessa on myös yrityksiä, joiden mielestä hyödykkeiden markkinahinta on tarpeeksi korkea, jotta niitä kannattaa tuottaa. Hyödykkeitä tuottaakseen yritykset tarvitsevat tuotannontekijöitä, kuten työvoimaa. Tätä ne ostavat kuluttajilta ja maksavat työstä korvaukseksi rahaa. Kuluttajat ostavat taas työstä saamallaan palkalla tuotettuja hyödykkeitä. Kuviossa 4. on esitetty kansantalouden yleinen kiertokulkukaavio. Samalla periaatteella havainnollistetaan suomalaisen golftoiminnan taloudellisia ulottuvuuksia luvun lopussa olevassa kuviossa 6. Kansantalouden mittakaavassa kysyntä on aivan yhtä riippuvaista tuotannosta kuin tuotanto kysynnästä. Tämä johtuu siitä, että ilman tuotantoa ei ihmisillä olisi rahaa

14 myöskään ostaa hyödykkeitä. Golftoiminnassa harrastajien kokonaiskysyntä ei ole riippuvainen golfpalveluiden tarjonnasta. Jos golftoiminta lopetettaisiin, kuluttaisivat ihmiset rahansa seuraavaksi suurimman vaihtoehtoiskustannuksen hyödykkeeseen. Golfpalveluiden tarjonta puolestaan on täysin riippuvaista sen kysynnästä. Jos tuotannon kustannukset nousevat liian korkeaksi siitä maksettuun korvaukseen nähden, ei tuotanto enää kannata. Tämä koskee myös voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä. HYÖDYKEMARKKINAT hyödykkeitä rahaa Kotitaloudet Kuluttavat hyödykkeitä Omistavat tuotannontekijät Yritykset Tuottavat hyödykkeitä Ostavat tuotannontekijöitä rahaa tuotannontekijöitä TUOTANNONTEKIJÄMARKKINAT Kuvio 4: Yksinkertainen kansantalouden kiertokulkukaavio (Pekkarinen & Sutela 2002, 61 mukaillen) 2.1.2. Golftoiminnan kansantaloudelliset vaikutukset Yleisesti kansantaloudellisia vaikutuksia voidaan määrittää tietyn taloudellisen toiminnan tuomana muutoksena tietyn alueen talouteen. Golftoiminnan kansantaloudelliset vaikutukset tarkoittavatkin muutosta, jonka golftoiminta on tuonut Suomen kansantalouteen. Tämän tutkimuksen keskeisimpänä tavoitteena on määrittää golftoiminnan aiheuttamat virrat sekä näiden synnyttämiseksi vaaditut varannot. On kuitenkin huomattava, että taloudellinen toiminta golfmaailmassa tuo muutoksia myös muille talouden aloille ja näin lähettää taloudellisia aaltoja kaikkialle kansantalouteen.

15 Näiden aaltojen vaikutuksesta golftoiminnan kansantaloudellinen kokonaisvaikutus on huomattavasti suurempi kuin virtojen määrittämä golfmaailman sisäinen muutos. Kansantaloudellisten kokonaisvaikutusten laskemisen keskeisimpiä teorioita on niin kutsuttu kerroinvaikutus (multiplier effect). Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että jokaisesta tienaamastaan eurosta talouden toimija laittaa tietyn osan takaisin kiertoon. Analyysi perustuu Keynesiläiseen ajatteluun. (ks. Sloman 2003, 465) Malli olettaa, että kokonaiskysyntä määrittää talouden kokonaistuotannon ja tätä kautta myös työvoiman kysynnän. Tämä on helposti ymmärrettävissä, sillä yritykset haluavat tuottaa ainoastaan niin paljon kuin saavat myytyä. Jos talouden toimijat saavat lisää rahaa käyttöönsä, lisääntyy kokonaiskysyntä ja sitä kautta myös kokonaistarjonta. Se, kuinka paljon tietyn summan lisääminen kansantalouden kiertoon todella kasvattaa kansantuotetta, on vaikeampi ennustaa. Kerroinvaikutus esittää teoreettisen arvion siitä, kuinka paljon kokonaistuotanto muuttuu kun kokonaiskysyntään tulee muutoksia. Tähän päästään rajakulutuksen käsitteen (MPC, Marginal Prospensity to Consume) avulla. Tämän lukuarvo kertoo sen, kuinka suuri osa tulojen lisäyksestä kansantaloudessa keskimäärin palautetaan kiertoon omassa kansantaloudessa (Bannock ym. 2003, 240). MPC:n arvo on luonnollisesti välillä 0-1, missä 1 tarkoittaisi 100 prosenttia ja 0 puolestaan sitä, että yhtään senttiä ei palautuisi kotimaiseen kiertoon. Kun kaikkien talouden toimijoiden oletetaan kuluttavan saman suhteellisen osuuden verran tuloistaan, päästään geometrisen päättymättömän sarjan mukaisesti kaavaan: 1 / (1-MPC) = kerroinvaikutus. Toisin sanoen mitä enemmän tuloista palautetaan kiertoon, sitä pienemmäksi jakaja muodostuu ja sitä suurempi on kerroinvaikutus. Malli olettaa, että rahan lisäys näkyy ainoastaan tuotannon lisäyksenä, eikä esimerkiksi inflaationa tai rahan ulkoisen arvon laskuna. Kun geometrisessa sarjassa on päästy loppuun, on kaikki kansantalouteen virrannut raha myös poistunut sieltä. Poistuma tapahtuu kolmea reittiä: säästämisenä, veroina tai maksuina ulkomaille. (Sloman 2003, 471-473) Teoriaa käytetään tutkimustulosten yhteenvedossa mallintamaan talouden kiertokulkua laskettujen virtojen perusteella. Kuviossa 5. on esitetty kerrannaisvaikutusten yksinkertaistettu perusidea golftoiminnan osalta mallin mukaan, jonka on laatinut alun perin National Golf Foundation. Mallissa kulutus lisääntyy 100, mikä tuottaa

16 kerroinvaikutuksen golfyhteisön kautta yrityksiin ja niistä työntekijöiden palkkoihin. Osa rahasta saattaa jopa päätyä uudelleen golfyhteisölle. Golfari maksaa green fee-maksun 100 Kenttäyhtiö budjetoi osan summasta kentänhoitoon 60 Kentänhoitaja ostaa osalla lannoitetta ja huollattaa koneita 50 Lannoiteyritys ostaa lisää materiaalia ja huoltoyritys uusia työkaluja 20 Lisäksi kaikki ketjun toimijat maksavat työntekijöilleen palkkaa ylimääräisestä työstä Kuvio 5: Esimerkki kerrannaisvaikutuksesta golftoiminnassa (NGF 1992, mukaillen) National Golf Foundation sai omassa tutkimuksessaan Chicagon alueen kerroinvaikutuksen lukuarvoksi 2,3, jolloin MPC:n arvoksi saataisiin noin 0,56 (NGF 1992). Uudemmassa tutkimuksessa Thompson (2000) käytti kuitenkin keskimääräisenä MPC:n arvona 0,69, mikä tarkoittaisi suurempaa kotimaista kulutusta yhtä dollaria kohden kuin aiemmin. Tämä tarkoittaisi noin 3,2 suuruista kerroinvaikutusta. Tässä tutkimuksessa laskettuun esimerkkiin on MPC:n katsottu olevan huomattavasti Yhdysvaltoja matalampi. Sen arvon on oletettu olevan tasan 0,5. Tätä voidaan perustella Yhdysvaltoja huomattavasti korkeammalla veroprosentilla. Säästämisaste molemmissa maissa on ollut huomattavan matalaa: Suomessa vuonna 2004 hieman yli 2 % ja Yhdysvalloissa ajoittain jopa negatiivista (Suomen Pankki 2004). Merkittävin poistuma tapahtuu siis verotuksen seurauksena, mutta myös ulkomaille virtaa rahaa. Veroaste bruttokansantuotteesta oli Suomessa Akavan Työmarkkinatutkimuksen (2004) mukaan vuonna 2004 noin 44 %, kun se Yhdysvalloissa oli noin 26 % (OECD 2006). Tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvalloissa jää bruttokansantuotteesta lähes 20 prosenttiyksikköä enemmän suoraan kiertoon kuin Suomessa.