Valkoiset sertifikaatit: Periaatteet ja markkinakokemukset Nämä ohjeet luotiin EuroWhiteCerthankkeen puitteissa. Lisää tietoa löytyy projektin Internet sivulta tai sähköpostitse
1 JOHDANTO Euroopan unionin toimielimet (komissio, parlamentti ja neuvosto) ovat sitoutuneet parantamaan merkittävästi energiatehokkuutta Euroopan unionissa. Uusia direktiivejä on laadittu (esimerkiksi direktiivi energiatehokkuuden ja energiapalveluiden edistämisestä) ja energiatehokkuuden vihreä kirja julkaistiin kiihdyttämään uuden politiikan käynnistymistä. Valkoinen sertifikaatti järjestelmä on yksi uusista keskeisistä välineistä, joiden käyttöönotolla edistetään energiatehokkuuden parantamista. Kaupallinen valkoinen sertifikaatti järjestelmä täydentää olemassa olevaa politiikkaa sekä toimenpiteitä ja auttaa saavuttamaan nykyiset tai uudet energiatehokkuustavoitteet kustannustehokkaalla tavalla. Euroopan sisämarkkinoilla toimivana markkinaperusteisena välineenä valkoiset sertifikaatit pohjautuvat kokemuksiin, joita on saatu EU:n päästökauppajärjestelmästä (EU ETS) sekä vihreistä sertifikaateista. Tämä esite kertoo järjestelmästä saaduista kokemuksista sekä kansallisista ja Euroopan tason suunnitelmista. Esitteessä pohditaan mahdollisuutta ottaa järjestelmä käyttöön Euroopan tasolla. TAVOITTEET Energiansäästötavoite sisältää useita päämääriä. Energian kysynnän vähentäminen lisää energian huoltovarmuutta, vähentää kasvihuonepäästöjä ja parantaa ilmanlaatua. Uusien energiatehokkaiden teknologioiden käyttöönotolla voi olla suuri myönteinen vaikutus Euroopan unionin kilpailukykyyn ja työllisyyteen. Valkoisten sertifikaattien tarkoitus on helpottaa energiansäästötavoitteiden saavuttamista. Sertifioinnilla pyritään takaamaan luvattujen säästöjen toteutuminen. Kaupankäynti mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen kustannustehokkaalla tavalla. Valkoisten sertifikaattien keskeiset hyödyt: Sertifiointi takaa tavoitteen saavuttamisen. Kaupankäynnin mahdollistaminen edistää tavoitteiden saavuttamista alimmin kustannuksin. Järjestelmällä voidaan päästä käsiksi energiansäästöpotentiaaleihin ja toimijoihin, joihin muilla välineillä ei päästä. Voivat vähentää valtion budjetin kuormitusta Voivat kiihdyttää ESCO-markkinoita Valkoisten sertifikaattien mahdolliset haitat: Saattavat kohdistua vain tehokkuuden lisäykseen, ei energian kokonaiskulutuksen vähentämiseen. Voi aiheuttaa suuria transaktiokustannuksia. Euroopan laajuinen järjestelmä voi vaatia huomattavaa energiapolitiikkojen yhtenäistämistä. TOTEUTUS Valkoisia sertifikaatteja on tähän mennessä käytetty yhdessä velvoitejärjestelmän kanssa. Markkinatoimijat (yleensä jälleenmyyntienergian tarjoajat tai jakajat) on velvoitettu saavuttamaan tietyn suuruinen energiansäästö. Velvoitteen noudattamiseen vaaditaan hankkimaan energiansäästötavoitetta vastaava määrä sertifikaatteja. Sertifikaatteja voidaan luoda projekteissa, joissa saadaan aikaan energiansäästöä sekä markkinatoimijoiden tai ESCOyritysten (energy service company) toimesta. Markkinatoimija saa saavutetuista säästöistään sertifikaatteja, joita voidaan käyttää joko oman tavoitteen toteuttamiseen tai ne voidaan myydä jollekin toiselle osapuolelle. Valkoinen sertifikaatti -järjestelmä ei kuitenkaan välttämättä merkitse kaupankäyntimahdollisuuden käyttöönottoa. 1
2 VALKOISTEN SERTIFIKAATTIEN SUUNNITTELU Minkään sertifikaattijärjestelmän luominen ei ole helppo tehtävä. Alla oleva kaavio kuvailee sertifikaattijärjestelmän suunnittelun keskeiset vaiheet. Valitaan itsenäinen toimielin jakamaan sertifikaatteja Määritellään sertifikaatit selkeästi: koko, teknologiat, kelpoisuus, voimassaolo jne. Laaditaan pelisäännöt : kaupankäynti, osapuolet, sopimuksen noudattaminen jne. Perustetaan rekisteröinti-, valvonta- ja verifikaatiojärjestelmät Laaditaan säännöt järjestelmän noudattamiselle: asetetaan rangaistukset Järjestetään sertifikaattien lunastus Suunnitteluvaiheissa tehdyt valinnat vaikuttavat suuresti järjestelmän onnistumiseen ja toimivuuteen. Suunnittelun keskeiset kysymykset: Kuinka määrätään sopivat tavoitetasot? Mille aikavälille tavoitteet tulisi määrittää? Mitkä toimijat velvoitetaan energiansäästöihin? Kuinka voidaan varmistaa, että kaikki rahoitukseen osallistuvat asiakasryhmät hyötyvät järjestelmästä? Mikä on sopivin sopimuksen noudattamisaika? Mikä on sertifikaattien voimassaoloaika ja sallitaanko talletukset ja/tai lainanotto? Minkä tyyppiset projektit ja mitkä sektorit voivat saada sertifikaatteja? Millaisia vuorovaikutuksia on olemassa muiden politiikkavälineiden kanssa? Kuinka voidaan välttää päällekkäisyydet muiden politiikkavälineiden kanssa? Millaiset arviointi- ja verifikaatiojärjestelmät tulisi valita, jotta kustannukset ja energiansäästön tarkkuus olisivat optimaaliset ja verifiointi olisi yksinkertainen ja kustannustehokas? Kuinka voidaan varmistaa, että sertifikaattien jako on itsenäinen ja teknisesti pätevä? Kuinka voidaan taata luotujen markkinoiden riittävä likviditeetti? Kuinka järjestelmä voi nopeuttaa uudenlaisten energiansäästöteknologioiden leviämistä? Kuinka voidaan arvioida käyttötapaprojekteissa saavutetut energiansäästöt ja sisällyttää ne järjestelmää KOKEMUKSIA EUROOPASTA Useissa Euroopan maissa valkoinen sertifikaatti -järjestelmä on jo toteutettu tai suunnitellaan otettavaksi käyttöön. Italiassa järjestelmä otettiin käyttöön tammikuussa 2005, Ranskassa vuotta myöhemmin. Iso-Britannia on yhdistänyt energiansäästövelvoitteet ja mahdollisuuden käydä kauppaa velvoitteilla ja säästöillä (vain kahdenkeskisillä sopimuksilla muiden velvoitettujen osapuolien kanssa). Tanska ja Alankomaat ovat vakavasti harkinneet valkoisten sertifikaattien käyttöönottoa lähitulevaisuudessa. Belgiassa on toteutettu sähköverkkoyhtiöitä koskevat energiansäästövelvoitteet ilman kaupankäyntimahdollisuutta. Useimmissa järjestelmissä kysyntä on luotu velvoittamalla sähkön ja kaasun vähittäismyyjät säästöihin, paitsi Italiassa, jossa järjestelmään kuuluvat energian jakeluyhtiöt. Maa Tanska Ranska Iso-Britannia Italia Alankomaat Tavoite ja aikaväli 7.5 PJ/vuosi vuosina 2006-13 Yhteensä 194 PJ vuosina 2006-08 Yhteensä 468 PJ vuosina 2005-08 Yhteensä 230 PJ vuosina 2005-09 Yhteensä 65 PJ vuoteen 2020 % vuosittaisesta kysynnästä 1.7% (päätösvuosi) 1% (keskiarvo) 1% (keskiarvo) 0.5% (keskiarvo) 1.8% (päätösvuosi) 2
3 Sektoreiden ja teknologioiden kattavuus vaihtelee järjestelmittäin suuresti. Ranskassa periaatteessa kaikkien sektoreiden ja kaikkien energiamuotojen säästöt ovat mukana, kunhan ne eivät kuulu päästökaupan piiriin, kun taas Iso-Britanniassa rajoitutaan ainoastaan kotitalouksien säästämiseen ja vaatimuksena on toteuttaa vähintään puolet säästötavoitteesta julkisella asuntosektorilla. Italiassa järjestelmään kuuluvat kaikki energian loppukäyttäjäsektorit sekä kaasua välillisesti käyttävät sektorit. Italia on myös asettanut erikoissäädöksen, että vähintään puolet energiansäästöistä tulee toteuttaa vähentämällä sähkön ja kaasun loppukäyttöä. MITTAUS JA VERIFIKAATIO ENERGIAN KÄYTTÖ Mittaus ja verifikaatio (M&V) ovat perusedellytyksiä tehokkaalle sertifikaattijärjestelmälle, jonka tarkoituksena on loppukäyttäjien energiatehokkuuden parantaminen. Koska säästämistä ei voi mitata suoraan, täytyy se laskea vertaamalla energian käyttöä tai kysyntää säästöohjelmaa ennen (ns. energiankäytön perusura) ja jälkeen (ks. alla oleva kuvio). PERUSURA ENNEN ENERGIANSÄÄSTÖ MITATTU ENERGIAN KÄYTTÖ JÄLKEEN Kuitenkin perusuran olosuhteet voivat muuttua säästöohjelman aloittamisen jälkeen. Tällaiset muutokset voivat johtua perusuran olosuhteiden, laitteiden toimintakyvyn tai ulkoisten olosuhteiden (esim. säätila) muutoksista. Epäilemättä projektien ja niiden energiansäästöjen verifiointi- ja sertifiointijärjestelmät ovat välttämättömiä luotettavalle sertifikaattijärjestelmälle. Tähän on käytettävissä useita menetelmiä, jotka eroavat toisistaan tarkkuuden ja kustannusten mukaan. Menetelmät vaihtelevat tarkkoihin laskelmiin perustuvista teknisistä menetelmistä loppukäytön mittaamiseen, missä energiankäyttö määrätään erikoislaitteilla ja asiantuntemuksella. Mitä monimutkaisempi menetelmä on, sitä korkeammat ovat kustannukset. Ei ole olemassa yleistä menetelmää, joka olisi paras jokaiseen projektiin. Kattava ja monimutkainen M&V voi olla liian kallis pienille ja keskisuurille projekteille. Järjestelmän osapuolet ovatkin kehittäneet ennustavia M&V protokollia, jotka määräävät säästötekijät ennalta erilaisiin projekteihin. Näitä menetelmiä käyttämällä on merkittävästi vähennetty mittauksen ja verifikaation kustannuksia ja siten myös sertifioinnin kokonaiskustannuksia. Kolmessa maassa on menestyksekkäästi kehitetty ja testattu pienille ja keskisuurille projekteille sopivia etukäteisarviointimalleja. Esimerkiksi italialaisessa loistelamppujen käyttö projektissa käytettiin ainoastaan yhtä säästötekijää lamppua kohden, mikä kuvaa lampun todennäköistä energiansäästöä ja se ottaa huomioon lampun käyttöiän, eilisättävyyden, viat, rikkoontumisen jne. Kaikki arviot on laskettu tilastollisesti. Huolimatta siitä käytetäänkö ennustavaa vai toteutuneen energiankäytön mittausmenetelmää, prosessin yhtenäistäminen ja verifikaatio ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan välttää markkinoiden epävarmuus, päällekkäiset panostukset sekä mahdollinen uskottavuuden puute. M&V menetelmät voidaan standardoida tietynlaisille projekteille sekä joillekin erityisille sektoreille. Järjestelmän päätoimijat Hallituselimet: laativat järjestelmän ja valitsevat järjestelmän toimintaa kontrolloivan tahon. Energia jälleenmyyjät tai jakajat: ovat yleensä markkinatoimijoita, joille on määrätty energiansäästötavoite. ESCO-yritykset voivat luoda sertifikaatteja energiansäästöprojekteissa. Asunto-osakeyhtiöt voivat luoda sertifikaatteja rakennusten remonttien yhteydessä. EU:n päästökaupan osapuolet, jotka tarvitsevat hyvitystä noudattaakseen EU:n päästökauppajärjestelmää. 3
4 SERTIFIKAATTIEN KAUPATTAVUUS JA LIKVIDITEETT Kaupankäynti mahdollistetaan yleensä siksi, että asetetut tavoitteet saavutettaisiin pienimmin kustannuksin. Kustannustehokkuuden saavuttamiseksi markkinoiden tulee olla riittävän läpinäkyvät ja likvidit. Optimaalisilla markkinoilla tulisi olla suuri määrä kaupankäyjiä, joilla on riittävästi informaatiota tuotteista ja hinnoista sekä riittävät mahdollisuudet käydä kauppaa. Markkinoiden läpinäkyvyyttä ja likviditeettiä voidaan parantaa mm: julkaisemalla vaihtotapahtumien hintoja ja määriä laajentamalla markkina-aluetta (esim. yhdistämällä muihin järjestelmiin tai sallimalla sertifikaattien tuonti ja vienti) sallimalla (rajoitettu) sertifikaattien talletus ja lainaaminen turvaamalla kysynnän varmuus (esimerkiksi laatimalla pitkän ja keskipitkän aikavälin tavoitteet) kehittämällä tulevaisuuden markkinoita ottamalla käyttöön rahoitustuotteet VUOROVAIKUTUS MUIDEN JÄRJESTELMIEN KANSSA Valkoiset sertifikaatit sekä EU:n energiapolitiikan muut tärkeät järjestelmät ja tavoitteet voivat vaikuttaa toisiinsa voimakkaasti. Sertifikaattien panostus lisäenergiansäätöihin johtaa energian kysynnän vähenemiseen ja vähentää siten kasvihuonepäästöjä. Näin ollen valkoiset sertifikaatit voivat alentaa päästökaupan kustannuksia. Koska uusiutuvan sähköenergian tavoiteltu määrä ilmaistaan usein osuutena sähkön kokonaiskysynnästä, valkoisten sertifikaattien aiheuttama energiansäästö voi alentaa uusiutuvan energian osuuden kasvattamisen kustannuksia. Toisaalta, koska sähkön kysynnän lasku alentaa keskimääräisiä sähkön tukkuhintoja, sertifikaatit voivat kuitenkin nostaa uusiutuvan energian lisäämistavoitteen kustannuksia. Valkoiset sertifikaatit vähentävät energiansäästötukien tarvetta, mutta samalla ne vähentävät energiaverotuksen tuottoa (jos veroaste pysyy samana). Suositeltavaa on, että markkinoiden läpinäkyvyyttä parantavia ja järjestelmän osapuolille sekä energian käyttäjille säästämisen vaihtoehdoista, mahdollisuuksista ja kustannuksista kertovia tukevia toimenpiteitä (kuten energiakatselmukset tai tieto olennaisista kustannustehokkaista energiansäästötavoista) lisätään. ESIMERKKIPROJEKTEJA Millaisia projekteja voidaan sisällyttää valkoisiin sertifikaatteihin? Seuraavat esimerkit osoittavat millaisia valkoisten sertifikaattien järjestelmään sopivia projekteja on toteutettu, minkälaisia osapuolia on ollut mukana ja kuinka paljon energiansäästöä on saatu aikaiseksi. Suurtehomoottoreiden käyttö portugalilaisessa teollisuuslasitehtaassa Vanhojen moottoreiden korjaamisen sijasta yhtiö hankki uudet ja tehokkaammat moottorit, vaikka näiden hankinta oli kunnostamista kalliimpaa. Saavutettu energiansäästö oli 144 060 kwh vuodessa. 4
5 ESIMERKKIPROJEKTEJA Pienloistelamppujen myynninedistäminen Ranskassa kunnanhallinto on edistänyt pienloistelamppujen (compact fluorescent lights - CFL) käyttöä. Paikallinen energiavirasto jakoi 10 000 loistelamppua 22 000 asukkaan kaupungissa Clermont Ferrandissa. Yhteensä 12 396 lamppua myytiin paikallisissa tavarataloissa ja yhteistyössä ammattijärjestöjen kanssa saavutettiin lähes 6000 MWh energiansäästö kuudessa vuodessa. Koulujen peruskorjaus Unkarissa Óbuda (Budapestin pohjoisosa) on 127 000 asukkaan kunta ja siellä on 108 kunnallista rakennusta, joiden keski-ikä on 30 40 vuotta. Kuusi näistä rakennuksista (kouluja) peruskorjattiin, joissa vaihdettiin 4721 m2 ikkunankehyksiä, 1794 m2 julkisivun eristyksiä ja 8466 m2 kattoeristeitä. Remontin jälkeen energiansäästön arvellaan olevan 6276 GJ vuodessa, joka vastaa 30 % energiankulutuksesta ennen peruskorjausta. Käsitteet Lisättävyys: valkoisten sertifikaattien järjestelmässä olevien projektien tulee toteuttaa energiansäästöä sen lisäksi, mitä säästetään perusurassa. Perusura: energian käytön vertailukehitys tietyssä projektissa, ilman valkoisia sertifikaatteja Energian loppukäyttö: mittaa sähkön ja lämmön sekä rakennusten lämmityksen polttoaineiden, liikennepolttoaineiden ja teollisuuden prosessipolttoaineiden kulutusta. Se eroaa kokonaiskulutuksesta sillä, että siitä on vähennetty energian siirto- ja muuntohäviöt. Se on siis yritysten, kotitalouksien ja muiden kuluttajien käyttöön jäävä energiamäärä. Energiansäästön etukäteisarviointi: arviointimenetelmä, joka määrää energian käytön ja säästön ennen säästötoimenpiteiden aloittamista. Energiansäästön jälkiarviointi: energiansäästön laskeminen säästötoimenpiteiden toteutumisen jälkeen 5
6 http://www.eurowhitecert.org 6
EuroWhiteCert is supported by the European Commission and several national governments. It is conducted under the auspices of the Intelligent Energy for Europe (IEE) Programme of the European community and fifteen national agencies: Austria AEA, the Austrian Energy Agency; Bulgaria EnEffect, Centre for Energy Efficiency; ESD Bulgaria Ltd, Energy for Sustainable Development; Finland VATT, the Government Institute for Economic Research; France ARMINES, Contract research organisation of the Ecole des Mines de Paris; ADEME, French Agency for Environment and Energy Management; Germany ZSW, Centre for Solar Energy and Hydrogen Research; Greece CRES, Centre for Renewable Energy Sources; Hungary CEU, Department of Environmental Sciences and Policy of the Central European University; Italy eerg, end-use Efficiency Research Group of Politecnico di Milano with the support of la220; APAT, the Italian Agency for Environmental Protection and Technical Services; The Netherlands - Ecofys, international consultancy company specialised in sustainable energy and climate change issues; Portugal ISR-UC, research and technology transfer institute associated with the University of Coimbra; Sweden IIIEE, the International Institute for Industrial Environmental Economics with the support of ELFORSK (Swedish Electrical Utilities R&D Company) and STEM (Swedish Energy Agency); United Kingdom ESD, Energy for Sustainable Development Ltd with the support of DEFRA (Department for Environment, Food and Rural Affairs) The sole responsibility for the content of this document lies with the authors. It does not represent the opinion of the European Communities. The European Commission is not responsible for any use that may be made of the information contained therein.