Tuusulan rovastikunnan ja Nurmijärven rovastikunnan yhteinen matka Viron Viljandin rovastikuntaan 3-4.10.2015 Matkalla mukana: Ilkka Järvinen, Hyvinkään seurakunta, lääninrovasti Ulla Rosenqvist, Tuusulan seurakunta, lääninrovasti Anja Hänninen, Keravan seurakunta, ent. lääninrovasti Ari Autio, Keravan seurakunta, kirkkoherra Varpu Autio, Ari Aution tytär Mikko Seppälä, Mäntsälän seurakunta, kirkkoherra Ari Tuhkanen, Nurmijärven seurakunta, kirkkoherra Maria Sairanen, Mäntsälän seurakunta, talouspäällikkö Pirjo-Riitta Pitkänen, Keravan seurakunta, talousjohtaja Jouni Lätti, Hyvinkään seurakunta, talousjohtaja Marjut Helske, Tuusulan seurakunta, talousjohtaja Pekka Tukeva, Nurmijärven seurakunta, hallintopäällikkö Seija Heiskanen, Järvenpään seurakunta, diakoni, vapaaehtoisen avustustyön ohjaaja Matkamme alkoi aamuvarhaisella Helsingistä. Laiva lähti klo 8:30 ja Tallinnassa meitä odotti bussi ja Viljandin Rovastikunnan sihteeri Toivo Vilumaa. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Pöltsämaalla. Pöltsämaan seurakuntatalolla meitä oli vastassa seurakunnan kirkkoherra Markus Haamer ja seurakunnan kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Meille oli valmistettu maittava lounas, jonka nautimme seurakuntasalissa.
Lounaan jälkeen tutustuimme seurakuntakeskukseen. Seurakuntakeskuksessa järjestetään mm. rippileirejä ja muita erilaisia leirejä. Tiloihin mahtuu 25-30 hengen ryhmä ja paikalla on pidetty myös suomalaisten seurakuntien rippileirejä. Yöpymishuoneita ja erilaisia kokoontumistiloja oli runsaasti.
Seurakuntakeskuksesta on lyhyt kävelymatka kirkkoon. Kirkko sijaitsee pienen joen varrella, ja on rakennettu kiinni nyt jo raunioituneeseen kiinteistöön.
Takapihalla on teatterilava, jossa kesäaikana järjestetään erilaisia tapahtumia.
Kirkon alttaritaulu on erikoinen. Se käännetään pääsiäisen ja helluntain väliseksi ajaksi kuvaamaan naisia tyhjällä haudalla. Muuna aikana esillä on Ristiinnaulitun kuva. Alla kuvat kääntyvästä alttaritaulusta.
Kirkon kauniit lasimaalaukset ja erikoinen kastemalja herättivät kiinnostusta. Lasimaalauksessa on erikoista se, että samaan taideteokseen on sijoitettu sekä Jeesus, että Mooses.
Seuraava kohde oli Pilitsveren seurakunta. Kirkkoherra Herman Kalmus esitteli kirkon, seurakunnan alueella olevan Viron kyyditettyjen muistomerkin, ja suuren seurakuntakeskuksen. Kirkon edessä on muistomerkki seurakunnan entiselle kirkkoherralle, joka kaikin tavoin oli nykyisen kirkkoherran mukaan erikoinen. Ent. Neuvostoliiton aikana pappi ei voinut saarnata, jos hän ei saanut valtio-vallalta puhelupaa. Pappi oli vahvasti valtiovastainen, ja hänet lopulta sijoitettiin pieneen Pilistvereen, jossa hän ei voisi aiheuttaa harmia puheillaan. Kapinapappina tunnetuksi tullut kirkkoherra sai aikaan voimakkaan liikkeen valtiovaltaa vastaan ja teki seurakunnan eteen paljon asioita, kuten kaivatti lampia ja rakennutti seurakuntakeskuksen tuhotun pappilan raunioille. Kirkon tornissa on sekä risti, että kukko, joka on hyvin poikkeuksellista Virossa. Yleensä on vain toinen.
Pilistveren kirkon alttari ja saarnastuoli.
Kirkon urut ovat harvinaiset. Vastaavia on jäljellä vain kahdet, nämä ja toiset Saksassa. Nämä ovat suunnittelijansa itse pystyttämät, ja sointi on erittäin kaunis. Vierailijoita käy paljon urkuihin tutustumassa. Seurakunnan alueella on Virosta kyyditettyjen muistomerkki. Merkki on vaikuttava ja alue kauniisti hoidettu. Alueella on myös poikkeuksellisesti muistokivi myös Suomipojille. Muistomerkin jalustassa on molempien kyyditysten päivämäärät.
Varsinaista ristiä ympäröivät maakuntakivet, niiden maakuntien, joista kyyditettyjä oli. Lisäksi sivulla on nämä 5 kiveä, josta yksi on omistettu Suomipojille ja yksi Metsäveljille.
Pilistveren seurakunnan seurakuntakeskus toimii myös leirikeskuksena, jossa järjestetään paljon myös suomalaisten seurakuntien rippileirejä. Mm. Helsinki käyttää Pilistvereä paljon rippileireillään. Tilat ovat isot ja piha-alue suuri sekä uimaranta vieressä. Seurakuntatalo toimii monitoimitalona, jossa on paljon erilaista toimintaa, pääosin vapaaehtoisten voimin. Erityisesti nuorille pyritään löytämään tekemistä.
Seurakuntatalo on rakennettu vanhan hävitetyn pappilan kivijalkaan. Kun grillikatokselle tuli tarvetta, sitä alettiin rakentamaan vanhan käytöstä poistetun navetan tilalle. Vanhat kiviseinät säilytettiin siltä osin kuin se oli mahdollista. Viimeinen kohde oli Viljandin Rovastikunnan Jaanin kirkko. Meitä oli vastassa Viljandin rovastikunnan lääninrovasti ja Viljandin Jaanin seurakunnan kirkkoherra Marko Tiitus. Tutustuimme kirkkoon lääninrovasti johdolla. Varsinaista alttaritaulua ei ollut. Ikkuna toimi alttaritauluna. Kirkossa erikoista olivat penkit. Ne olivat käännettävissä sen mukaan, oliko kyseessä jumalanpalvelus vai urkukonsertti.
Jaanin kirkon urut. Tutustumisen jälkeen siirryimme kokoustiloihin, joissa meille tarjottiin iltapala. Sen jälkeen kävimme keskustelua seurakuntiemme välisestä yhteistyöstä sekä tuestamme Viljandin rovastikunnalle. Lääninrovastit sopivat, että tapaavat asian tiimoilta vielä uudelleen tänä vuonna, ja paikkana on Tallinna. Tällöin ovat tiedossa eri seurakuntien hyväksymät avustusmäärät. Jouni Lätti, Hyvinkään talousjohtaja, esitteli isännillemme meillä rovastikuntiemme alueella tehtävää selvitystyötä seurakuntayhtymästä sekä kertoi myös seurakuntiemme taloudesta ja jäsenkehityksestä. Seurakunnat lahjoittivat isännillemme erilaisia tuliaisia Suomesta. Kuvassa lääninrovastit Ulla Rosenqvist ja Ilkka Järvinen, sekä Viljandin lääninrovasti Marko Tiitus ja apulaislääninrovasti Markus Haamer.
Yövyimme Viljanissa hotellissa ja sunnuntaiaamuna ryhmämme hajaantui rovastikunnan eri kirkkoihin avustamaan jumalanpalveluksessa. Ulla Rosenqvist saarnasi Jaanin kirkossa Marko Tiituksen apuna. Ari Tuhkanen Helmen avusti kirkossa, Ilkka Järvinen Suure-Jaanin kirkossa, Mikko Seppälä Pöltsamaan kirkossa ja Anja Hänninen Köpun kirkossa. Kuva Jaanin kirkosta Ulla Rosenqvistin saarnatessa. Kotimatka sujui taas hyvin; linja-autolla Tallinnaan, ja sieltä laivalla Helsinkiin. Ne, jotka olivat Mäntsälän seurakunnan järjestämässä pikkubussissa, jatkoivat sillä Keravan ja Järvenpään kautta Mäntsälään. Yö oli pitkällä, ennen kuin muistion kirjoittaja pääsi Myrskylään asti, sillä auton rengas oli tyhjentynyt reissun aikana Mäntsälässä.
Muistion laati Marjut, jolta kaikki matkan aikana tekemät muistiinpanot (irtopaperit) katosivat kotimatkalla.