Kuinka tasa-arvosta ja vapaudesta tuli poliittisia käsitteitä antiikin Kreikassa? isonomia isegoria isokratia eluetheros Tasa-arvo Imaisua käytetään vastineena esim. seuraaville sanoille: latinan aequalitas, ranskan egalité, englannin equality, italian uguaglianza, saksan Gleichheit, ruotsin jämlikhet, jne. Sana tasa-arvo ei ole näiden termien kirjaimellinen käännös. aequalitas ym. ovat sanoja jotka viittaavat jollain tavalla kahden tai useamman asian samankaltaisuuteen Se kuinka voimakas tämä viittaus on vaihtelee kielestä toiseen (ruotsin sanasta jämlikhet tämä on nykyään kadonnut mutta aikaisemmin sillä on viitattu myös asioiden samankaltaisuuteen) sanan tasa-arvo kohdalla näin ei ole. sen merkityksiin ei liity minkäänlaista viittausta samanlaisuuteen vaan se viittaa suoraan ja nimenomaisesti samanarvoisuuteen. tasa-arvo ilmaantui suomenkieleen 1800- luvulla samaan aikaan kuin muut suomen kielen keskeiset poliittiset käsitteet taustalla olivat saksan ja ruotsin adjektiivit gleichwertig ja likvärdig. sanasta tasa-arvo puuttuu monimielisyys, joka leimaa monien kielien vastaavia termejä kun esimerkiksi englannin kielellä on sanottu, että all human beings are equal, tämä on voinut tarkoittaa kahta asiaa a) deskriptiivinen, kuvaile toteamus, jolla tarkoitettaan, että kaikki ihmiset ovat jossain tärkeässä suhteessa samanlaisia b) normatiivinen vaatimus siitä, että kaikkia ihmisiä tulisi pitää jossain tärkeässä suhteessa samanarvoisina tai heitä tulee kohdella jonkin tärkeän asian suhteen samalla tavalla historiallisesti deskriptiivinen ja normatiivinen merkitys ovat olleet monin tavoin toisiinsa kietoutuneita monissa keskusteluissa niitä on vaikea erottaa täsmällisesti toisistaan tämä piirre katoaa, kun asiasta aletaan puhua suomen kielellä. suomen kielellä toteamus Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia on selkeästi normatiivinen ei suoraan viittaa yleiseen samanlaisuuteen ihmisten välillä vaan nimenomaan samanarvoisuuteen Silloinkin kun latinan termiä aequalitas ja sen kansankielisiin vastineita on käytetty normatiivisesti, tähän ei ole läheskään aina liittynyt ajatusta ihmisten yhtäläisestä arvosta. Kun keskiajan ja uuden ajan alun poliittisessa kirjallisuudessa todettiin, että ihmiset ovat luonnostaan aequales, tällä viitattiin tavallisesti ainoastaan siihen, että ihmisten välillä ei vallitse pelkästään luontoon perustuvia käskyvaltasuhteita. Ilmaisun ei tavallisesti ymmärretty lausuvan minkäänlaista mielipidettä yksilöiden verrannollisesta arvosta ihmisinä tai siitä, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia heille kuluu tai kuinka heitä tulisi kohdella. 1
Ajatus yhtäläisestä arvosta on yksi näillä termeille uudella ajan alussa annettua tulkinta Ongelma on joskus yritetty välttää käyttämällä suomenkielisenä vastineena termejä tasaveroisuus tai samanveroisuus Ratkaisu ei ole tyydyttävä, sillä sanakirjoissa termin veroinen ensimmäisenä synonyyminä mainitaan arvoinen Klassisessa Kreikassa termit tarkemmin määrittyneitä Isonomia - isos (samanlainen) ja nomos (käytäntö, tapa, laki) Yhtäläiset poliittiset oikeudet Isegoria - isos ja agoreuo (puhua julkisesti) Yhtäläinen puheoikeus Isokratia isos ja kratein (hallita) Yhtäläinen valta Poliittisena käsitteenä isonomia poliittiseksi käsitteeksi liittyy demokratian syntyyn antiikin Kreikassa ja erityisesti Ateenassa Klassisen kauden Ateena on edelleen ehkä tärkein historiallinen esimerkki välittömästä demokratiasta siis poliittisesta yhteisöstä, jossa kaikki täysivaltaiset jäsenet oat oikeutettuja osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon ja hallitusvallan käyttöön Täysivaltaisten kansalaisten joukko oli Ateenassa melko pieni Poliittiset oikeudet kuuluivat vain täysi-ikäisille vapaille miespuolisille kansalaisille Ulkopuolelle jäivät naiset, orjat ja suuri joukko vapaita miehiä, jotka eivät olleet Ateenan kansalaisia Tällainen poliittinen järjestelmä on meidän silmissä epädemokraattinen Vapaiden mieskansalaisten oligarkia eli harvainvalta Myös modernit demokraattiset valtiot sulkevat osan alueellaan asuvista ihmisistä täysien poliittisen oikeuksien ulkopuolelle alaikäiset ja muiden maiden kansalaiset Historiallisessa katsannossa Ateenaa on täysi syy pitää esimerkkinä välittömästä demokratiasta ei vähiten siksi että Ateenalaiset keksivät termin demokratia Ateenan jälkeen vastaavanlaisia vapaiden miesten hallinnoimia poliittisia yhteisöjä löytyy melko vähän 1800-lukuvun kansallismielisessä historiankirjoituksessa esiintyi muinaisten germaanien tai skandinaavien demokraattisista yhteisöistä, mutta historiallinen evidenssi on kovin ohutta ja kiisteltyä Keskiajan Italiassa itsenäisiä kaupunkivaltiota, jotka eräissä suhteissa muistuttivat antiikin Ateenaa näitä kuitenkin hallitsi lähes aina joko ruhtinas tai aristokratia Ateenan demokratiaa muistuttavia poliittisia oloja kyllä esiintyi mutta erittäin harvoin ja niin lyhytaikaisesti, että ne eivät jättäneet pysyvämpää jälkeä Vapaiden miesten hallinnoimia demokratioita löytyy eräistä myöhäiskeskiajan ja uuden ajan alun Sveitsin kantoneista Islanti Ateenan demokratian alkupisteenä pidetään vuotta 507 ekr. ja päätepisteenä vuotta 322 ekr.. jolloin Makedonia lopullisesti valloitti Ateenan. Hallitusmuodossa tapahtui muutoksia, mutta etenkin 300- luvulla Ateenassa vallitsi poliittinen järjestelmä, jossa jokaisella täysi-ikäisellä miespuolisella kansalaisella oli periaatteessa yhtäläiset poliittiset oikeudet (perustava täysi-ikäisyysraja oli 20, joidenkin asioiden kohdalla 30) Tämän väestönosan suuruus oli lähteestä riippuen 20 000 40 000 henkeä kun koko Ateenan väkiluku oli n. 300 000 Jälkimmäiseen lukuun sisältyi paitsi naiset ja orjat myös verrattain suuri joukko muukalaisia, joilla ei ollut Ateenan kansalaisuutta Luvut ovat vain suuntaa antavia Ateenalaiset eivät koskaan kunnolla laskeneet edes vapaiden mieskansalaisten määrää ja orjien määrästä he esittivät vain arvauksia orjien määrä myös vaihteli suuresti 2
400-luvun jälkipuoliskolla ja 300-luvulla syntyi myös demokraattinen poliittinen kulttuuri Suurin osa vapaista miehistä samaistui voimakkaasti Ateenan demokraattiseen hallitusmuotoon ja asia sai myös monia kirjallisia ilmaisuja Nämä ovat keskeinen tietolähteemme Ateenan demokratiasta Puheita, vähemmän tunnettujen tai tuntemattomien kirjoittajien lyhyitä teksteistä, runoja ja näytelmiä Myös suuret nimet kuten Thukydides, Platon ja Aristoteles ovat tärkeitä tietolähteitä mutta eivät kaikkein tärkeimpiä Edustivat aristokraattista arvomaailmaa, joka suhtautui kriittisesti demokratiaan Tärkeitä dokumentteja mm. Perikleen hautajaispuhe Thukydiseksen Peleponnesolaisodissa Aristoteleen tai hänen oppilaidensa kirjoitta tutkielma Ateenan hallitusmuodosta, joka löytyi 1880-luvulla Egyptistä. Demokratian synty Kreikassa Vaikka Ateenan demokratia rajoittui vapaisiin miehiin, on syytä ihmetellä, kuinka se syntyminen oli ylipäätään mahdollista Asiaa koskevat näkemykset ovat väistämättä jossain määrin hypoteettisia jo lähdetilanteen takia Etenkin klassista kautta edeltävältä ajalta on hyvin vähän lähteitä Monenlaisia teorioita Nojaavat väistämättä paitsi läheisiin myös tutkijan yleisempiin teoreettisiin näkemyksiin inhimillisen toiminnan ja ihmisyhteisöjen luonteesta Merkittävä rooli myös sillä mitä lähteet eivät mainitse Ateena ei välttämättä ollut ensimmäinen demokratia Antiikin Kreikassa. Joidenkin tutkijoiden mukaan arkaaisen kauden (n. 600-480) Spartassa vallitsi järjestelmä, jota voidaan kutsua demokraattiseksi Arkaaisen kauden Spartassa tiedetään kuitenkin hyvin vähän Klassisella kaudella (n. 480-330) Sparta oli yhteisö, jossa kansalaiset olivat kyllä varsin tasaveroisia keskenään mutta jossa ei vallinnut demokraattista päätöksenteko-järjestelmää. Useimpien tutkijoiden mielestä ensimmäinen varsinainen demokratia syntyi Ateenaan, mistä se sitten levisi moniin muualla Kreikkaan Muualla demokratia ei kuitenkaan saanut yhtä pitkälle institutionalisoituja muotoja Muista Kreikan demokratioista tiedetään erittäin vähän On myös esitetty, että ensimmäiset demokratia eivät syntyneet lainkaan Kreikassa Martin Bernal; Black Athena. The Afro-Asiatic Roots of Greek Civilication (1987). Kreikkalaisen sivilisaation juuret Afrikassa ja Aasiassa Juuret häivytetty näkyvistä kun on haluttu korostaa kreikkalaisen sivilisaation asemaa eurooppalaisuuden alkukotina Myytti valkoisesta Kreikasta länsimaisen sivilisaation alkukotina Bernalin kirja liittyy Yhdysvaltain akateemista maailmaa jäytävään kulttuurissotaa, jossa kaikki näkemykset ovat vahvasti poliittisia Maltillisetkin tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että kunnia itsehallinnollisesta demokratiasta kuuluu foinikialaisille Spekulaatiota: Foinikiasta ei ole olemassa asian suhteen mitään Ateenaan verrattavissa olevaa kirjallista jäämistöä Demokratia ja isonomia Kurt A. Raaflaub (s. 1941) Die Entdeckung der Freiheit. Zur historischen Semantik und Gesellschaftsgeschichte eines politischen Grundbegriffes der Griechen, 1985 Anfänge politischen Denkens in der Antike. Die nahöstlichen Kulturen und die Griechen, 1993 The Discovery of Freedom in Ancient Greece, 2004 Equalities and Inequalities in Athenian Democracy, teoksessa Demokratia. A Conversation on Democracy Ancient and Modern, ed. Josuah Ober & Charles Hedrick, 1996. 3
Useimpien tutkijoiden tavoin Raaflaub löytää Ateena demokratian historialliset taustaehdot Kreikan polis-yhteisöjen erityisluonteesta. Termi polis suomennetaan usein kaupunkivaltio Jossain määrin harhaanjohtavaa, koska luo voimakkaan assosiaation moderniin valtioon Sana polis tarkoitti alun perin muuria siis paikkaa, johon ihmiset saattoivat mennä suojaan vaaran uhatessa Tällaisia oli esim. Ateenan Akropolis josta käytettiin usein pelkästään termiä polis Kun yhteisöt alkoivat organisoitua 800-luvulta eteenpäin, sana polis alkoi saada abstraktimpia merkityksiä Kenties paras tapa ymmärtää termin merkitys klassisella kaudella on kääntää se ilmaisulla me. Vastaavasti termi politai, joka tavallisesti suomennetaan kansalainen, tulisi kääntää yksi meistä Voi olla liioittelua tuo kuitenkin esiin eron modernin valtion ja poliksen välillä Tekee ymmärrettäväksi, miksi Ateenassa ja muualla kreikassa kysymys siitä, kuka on politai oli niin keskeinen Kuka on yksi meistä ja ketkä ovat muita? Raaflaubin mukaan Ateenan demokratian ilmaantumisen tekee ymmärrettäväksi tietyt kreikkalaisten polis-yhteisöjne erityispiirteet, jotka syntyivät jo arkaaisella kaudelle Arkaaisen kauden alkupuolella poliksia hallitsivat suurmaanomistajasuvut Kutsutaan aristokratiaksi vaikka termi on myöhempää perua Nämä ryhmät tekivät selkeän eron itsensä ja muiden poliksen asukkaiden välillä. Katsoivat olevansa muiden yläpuolella Tärkeää: Aristokraattien keskinäisiä suhteita leimaisivat tietyt samanveroisuuden ideat Ennen muuta ajatus, että jokaisella eliitin jäsenellä on oikeus puhua kokouksessa, jossa koskevista asioista päätetään Aristokratian jäsenet kiistelivät toistuvasti siitä, kuka oli suurin sotilas ja ketä tuli arvostaa eniten Silti he tunnustivat jokaisen ryhmänsä jäsenen yhtäläisen oikeuden osallistua kokoukseen ja puhua siellä Ennen 500-lukua näille oikeuksille ei ollut nimeä, koska kukaan ei kyseenalaistanut niitä Tämä ei sellaisenaan ainutlaatuista Keskenään solidaarisia eliitti ryhmiä tunnetaan muultakin kuin arkaaisen kauden Kreikasta. Kreikassa erityistä oli se, että polikset olivat erittäin pieniä ja jatkuvasti sodassa keskenään Nämä sodat eivät olleet mitään tahansa kahakoita jossain suuren imperiumin rajamailla Koska polikset olivat pieniä, sodissa oli aina kyse koko poliksen olemassaolosta. Jos sota hävittiin, poliksen asukkaat joko kuolivat tai mikäli oli vielä pahempaa joutuivat voittaneen poliksen orjiksi. Raaflaubin mukaan nämä seikat tulivat erityisen merkittäväksi 600-luvulla ekr. Tähän asti sodat olivat olleet mahtimiesten tai heidän lähipiriinsä välisiä koitoksia 600-luvulta eteenpäin sotatoimiin osallistui laajempi joukko poliksen miehiä Hopliitti-armeijat Hopliiti = raskasaseinen jalkaväkisotilas 4
Kuka tahansa poliksen mies ei voinut olla hopliitti Ei ollut valtiota, joka olisi tarjonnut sotilaille heidän tarvitsemansa varusteet Jokainen hopliitti hankki nämä itse. Hopliitit enimmäkseen kohtuullisesti maata omistavia miehiä Maaton köyhälistö (thetes) ei ottanut osaa poliksen sotilaalliseen puolustamiseen Tällä sodankäynnissä tapahtuneella muutoksella oli merkittäviä poliittisia seurauksia Nyt poliksen olemassaolo tuli ratkaisevasti riippuvaiseksi sitä, että huomattava osa vapaista miehistä oli valmis puolustamaan polista Eliitti ei enää voinut suhtautua yhtä suurella ylenkatseella poliksen muihin vapaisiin miehiin. Raaflaub: Yhteinen osallistuminen poliksen puolustamiseen synnytti vapaiden miesten välille luokkarajat ylittävää solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta aivan toisella tavalla kuin mitä tapahtui aikakauden suurissa valtakunnissa Kreikkalaisiin poliksiin syntyi ideologia, jossa maaomistus, sotilaskunto, kansalaisuus ja poliittiset oikeudet liittyivät jollain tapaa toisiinsa. 600-luvulla tämä ideologia ei vielä saanut institutionalisoituja muotoja, mutta Raaflaubin mukaan se muodosti perustan myöhemmälle kehitykselle Synnytti sodankäyntiin osallistuvissa ryhmissä jotain sellaista, mitä me kutsuisimme poliittiseksi identiteetiksi ajatuksen siitä, että he kaikki ovat jollain tavalla täysivaltaisia poliksen jäseniä Keskiryhmien poliittinen ideologia Tämän ideologia teki mahdolliseksi sen, että keskiryhmät alkoivat hiljalleen tavoitella omia päämääriään poliksen sisäisissä kamppailuissa. Polisten demokratisoitumisen keskeinen taustaedellytys oli niiden olemassaolon riippuvuus uudenlaisesta kansalaisarmeijasta Mitä uhatumpi oli poliksen sotilaallinen asema, sitä suurempia jännitteitä vallitsi sen periteisessä luokkajaossa. Jännitteet eivät kuitenkaan automaattisesti johtaneet perinteisen hierarkian murenemiseen Asiaan vaikuttivat myös aristokraattisukujen keskinäiset konfliktit ja valtataistelut Nämä johtivat toistuvasti tilanteisiin, jossa valta keskittyi yhdelle mahtimiehelle (tyrannos) Tyrannien ilmaantuminen (jo 600-luvulla, mutta etenkin 500-luvulla) merkitsi uhkaa perinteisen aristokratian asemalla Aristokraatit alkoivat pitää entistä tärkeämpänä kaikkia sellaisia järjestelyjä, jotka ylläpitivät ajatusta heidän keskinäistä samanveroisuudestaan Ennen tyrannien kautta aristokratia oli pitänyt oikeuttaan osallistua poliksen hallintoon itsestään selvänä siksi tälle asialle ei ollut mitään nimenä. Uudessa tilanteessa aristokratia piti tarpeellisena esittää asemalleen ideologiset perustelut Tässä yhteydessä 500-luvulla termit isonomia ja isegoria ilmaantuivat kreikkalaiseen poliittiseen kielenkäyttöön Jo tällöin isonomia viittasi nimenomaan yhtäläisiin poliittisiin oikeuksiin 500-luvulla isonomiaa ei kuitenkaan yhdistetty ajatukseen demokratista Se oli osa aristokratian arvomaailmaa Isonomia viittaisi kaikkien aristokraattien yhtäläiseen oikeuksiin osallistua neuvoston kokouksiin ja puhua siellä, mille oli oma termi isegoria 5
Raaflaub siis esittää, että isonomia oli alun perin aristokraattiseen arvomaailmaan liittynyttä käsite Siitä tuli demokraattinen käsite sitä mukaan, kun sitä alettiin soveltamaan yhä suurempaan osaan vapaata miespuolista väestöä Käsitehistoriallisella jargonilla ilmaistuna 500- luvun lopulta alkaen tapahtui isonomiakäsitteen asteittainen demokratisoituminen Tämä kehitys tapahtui nimenomaan Ateenassa Mikä sai aikaan sen, että poliittiset oikeudet myönnettiin yhä suuremmalle osalle vapaista miehistä ja lopulta kaikille? Raaflaubin mukaan demokratian ilmaantumisen taustalla olivat poliittiset kriisit ja sodankäynnissä tapahtuneet muutokset Ensimmäisen kriisi syntyi 510 ekr. tyranni Hippiaan karkoittamisen jälkeen Tämä aiheutti jälleen kerran tilanteen, jossa aristokraattisuvut kamppailivat johtavasta asemasta Nyt kuitenkin myös alempiarvoisen kansalaiset - ennen muuta Ateenan maata omistavat pienviljelijät olivat aktiivisia toimijoista. Tässä tilanteessa Kleisthenes niminen aristokraatti onnistui kääntämään alemmat ryhmät kilpailijoitaan vastaan lupaamalla niille aikaisempaan huomattavasti laajempaa asemaa osallistumisoikeutta poliksen keskeisiin hallinnollisiin instituutioihin Tutkijat erimielisiä siitä, mitkä olivat Kleistheneksin todelliset motiivit ajoiko hän vain omaa etuaan vai kannattiko oikeasti demokraatisempaa hallintoa Monien mielestä lähdeaineisto ei tarjoa tähän kysymykseen vastausta Keskeistä on, että tässä yhteydessä Ateenan syntyi ensimmäistä kertaa demokraattiseksi luonnehdittavan poliittinen järjestelmä Järjestelmään jäi edelleen aristokraattisia piirteitä Kaikkia vain aristokratialle varattuja poliittisia instituutiota ei lakkautettu eikä kaikille vapaille miehille myönnetty osallistumisoikeutta kansankokoukseen (eklesia) Tässä vaiheessa isonomia koski vain hopliittiarmeijan muodostavia pienviljelijöitä Asiasta ei ollut tarkkoja määräyksiä, mutta sosiaaliset konventiot jättivät köyhälistön (thetes) systeemin ulkopuolelle Muutos kohti laajempaa demokratiaa tapahtui 460- luvulla. Keskeisessä roolissa jälleen sodankäynnissä tapahtunut muutos 400-luvun alkuun asti Ateenan sotavoimien runkona hopliitti-armeja Laivaston rooli oli erittäin pieni Tilanne muuttui Persiaa vastaan käydyn pitkällisen sodan aikana (499-480) Konfliktin aikana Ateena rakensi itselle suuren laivaston ja siitä tuli johtava merivalta Laivaston avulla Ateena teki monia valloituksia, hankki siirtokuntia ja rakensi lopulta klassisen Kreikan oloissa ainutlaatuisen suuren imperiumin Ateenan turvallisuus ja lopulta imperiaalinen asema tuli riippuvaiseksi laivastosta Tällä oli merkittäviä sisäpoliittisia seurauksia Laivaston ylläpitäminen vaati paljon miehiä, ennen muuta soutajia Siksi myös vapaa köyhälistö (thetes) täytyi ottaa mukaan sodankäyntiin Muutoksen seurauksena Ateenan turvallisuus tuli riippuvaiseksi siitä, että myös köyhin miesväestö tunsi lojaalisuutta polistaan kohtaan Syntyi paineita laajentaa poliittiset oikeudet omaavien kansalaisten määrää 6
Asiasta käytiin 460-luvulla kiivasta debattia, jossa demokratia voitti 462 viimeiset aristokratian hallussa olleet poliittiset instituutiot menettivät valtaansa kansalaisten kokoukselle Nyt keskeiset polista koskevat päätökset teki kokous, johon kaikki vapaat miehet olivat oikeutettuja osallistumaan. Samalla julkiset virat tulivat avoimiksi myös kaikkein köyhimmille 400-luvun lopulla köyhemmän väen poliittisia oikeuksia ja osallistumismahdollisuuksia entisestään lisättiin Kokouksiin osallistumisen ja viran hoito tulivat myös taloudellisesti mahdolliseksi Kansankokoukseen osallistumisesta maksettiin palkkio ja virkamiehille alettiin maksamaan palkkaa Ensimmäinen tunnettu kirjallinen jäänne, jossa esiintyy sanan demokratia, on 400-luvun puolivälistä. Demos = kansa ja kratein = hallita. Alun perin sana demos tarkoitti kylää sai hiljalleen merkityksen, joka voidaan kääntää termillä kansa. Sanan merkityksestä ja laajuudesta ei kuitenkaan koskaan vallinnut yksimielisyyttä. Demokratian kannattajat tarkoittivat sillä kaikkia vapaita miehiä, Demokratin vastustajien kielenkäytössä se viittaisi erityisesti köyhempiin kansansalaisiin Ateenan eliitti ei nähnyt demokratiaa kansanvaltana vaan köyhälistön valtana Jälkimmäinen puhetapa välittyi jälkimaailmalle Aristoteleen teoksessa Politiikka Yleisesti katsotaan, että suurin osa Ateenan mieskansalaisista kannatti demokratiaa Näin voidaan päätelle mm. siitä, että ilman laajaa kannatusta kansalaisten aktiiviseen osallistumiseen nojaava poliittinen järjestelmä ei voi pysyä kovin pitkään pystyssä Koko demokratia periodi vuodesta 504 vuoteen 322 tuntee vain kaksi vallankaappausta, joita seurasi oligarkkinen harvainvaltainen - kausi 411 ja 404 Molemmat kuitenkin lyhyitä episodeja, jotka liittyivät sodan aiheuttamaan poikkeustilanteeseen. Oletusta kannatuksesta on kuitenkin olemassa hyvin vähän dokumentteja Tälle seikalle on esitetty olevan ainakin kaksi syitä: 1) koska demokratia nautti niin laajaa kannatusta, ei ollut eritystä tarvetta esittää sille kirjallisia perusteluja 2) Ateenan demokratia oli keskeisesti verbaalinen poliittinen kulttuuri kirjoitetuilla teksteillä ei ollut kovin suurta merkitystä poliittisessa elämässä Myöhemmin kuuluisiksi tulleet filosofiset kirjoitukset eivät näytelleet juuri minkäänlaista roolia Ateenan poliittisessa elämässä Paljon suurempi merkitys oli näytelmillä, joita kokoonnuttiin katsomaan suurin joukoin Niinpä demokratiaa puolustaneet puheenvuorot tunnetaan lähinnä demokratian vastustajien kirjoituksista välityksellä Ns. sofistien tiedetään kirjoittaneen demokratiasta, mutta näitä kirjoituksia ei ole säilynyt Lähes ainoa lähteemme sofistien ajatuksiin ovat ne dialogit, jotka Platon kirjoitti osoittaakseen heidän käsitystensä virheellisyyden Jonkinlaisen poikkeuksen tekee historiankirjoituksen isäksi tituleerattu Herodotos (n.484-425 ekr.). Herodotos ei ollut syntyjään ateenalainen mutta viimeisteli teoksensa Historiai Ateenassa. Suuri Ateenan ihailija ja lienee suhtautunut verrattain positiivisesti myös sen demokraattiseen järjestelmään. Tällaisen vaikutelman saa historiateokseen sisältyvästä kuvauksesta persialaissodista tämä on varhaisin tunnettu demokratiaa puolustanut puheenvuoro. 7
Tähän sisältyy katkelma, jossa kolme persialaisesta aristokraattia keskustelee (Otanes, Megabyzus ja Darius) eri hallitusmuodoista Herodotoksen teoksessa keskustelu on sijoitettu vuoteen 521 -- tuolloin Ateenassa ei vielä ollut demokratiaa Demokratiasta puhutaan sellaisena kuin se vallitsi teoksen valmistumisajankohtana 430-luvulla Keskustelussa Otanes kehuu demokratiaa ensinnäkin siitä, että sillä on kaikkein kaunein nimi, isonomia Tämän jälkeen hän täsmentää, että se toimii aivan toisin kuin monarkia. Virkamiehet valitaan arpomalla ja he ovat vastuullisia teoistaan Lisäksi kaikki poliksen asioita koskeva pohdinta tehdään kansakokouksen edessä. Otanes kysyy, että mitä hyvää voi olla monarkiassa, kun kuningas voi tehdä mitä tahtoo eikä ole tekemisistään kenellekään vastuussa. Tämä huomautus vastuullisuudesta on ainoa argumentti joka Otaneksen puheenvuoroon sisältyy Onkin esitetty, että termistä aneuthynos olisi tullut 400-luvulla demokratian puolustajien poliittinen iskusana Se esiintyy monissa jo ennen Herodotoksen historiateosta kirjoitetuissa teksteissä - joskin Herotodos lienee ensimmäinen tunnettu kirjoitta, joka käyttää sitä puolustamaan demokratiaa suhteessa muihin hallitusmuotoihin Aristoteles (384-322 ekr.) Syntyi poliksessa nimeltä Strageira Isä Makedonian kuninkaan henkilääkäri, minkä seurauksena Aristoteellä oli läheiset yhteydet Makedonian hoviin Muutti 367 Ateenaan opiskelemaan Platonin akatemiaan Filosofiassaan Aristoteles piti ihmiselämän korkeimpana käytännöllisenä päämääränä aktiivista toimitaan poliksen hyväksi Korkein teoreettinen päämääränä oli olevaisen filosofinen pohdiskelu Yksi Aristoteles-tutkimuksen klassisia teemoja on näiden kahden elämänpäämäärän suhde 343 Makedonian kuningas Fillippos II kutsui Aristoteleen poikansa Aleksanterin kotiopettajaksi siis tulevan Aleksanteri suuren Aleksanterista tuli kuningas 335, jolloin Aristoteles palasi Ateenaan Perusti Aleksanterin tuella Lykeionin gymnaasiumiin oman filosofikoulun, jossa oli laaja kirjasto ja monipuoliset luonnontieteelliset kokoelmat (Lyseo) Tällä kaudella Aristoteles kirjoitti suuren osan nykyään tunnetusta tuotannostaan Aleksanteri suuri lähetti materiaalia valloitusretkiltään Aleksanteri kuoli 323 ja tällöin Ateenassa syntyi vahvasti Makedonialaisvastainen mieliala Aristoteles yhdistettiin Aleksanteriin ja Makedoniaan Aristoteles pakeni Khalkis nimiseen polikseen välttyäkseen Sokrateen kohtalolta Kuoli seuraavana vuonna Teoksessa Politiikka kuuluisa hallitusmuotojen luokittelunsa Hallitusmuodot jakaantuvat kolmeen päätyyppiin sen mukaan käyttikö niissä valtaa yksi henkilö, jokin osa kansalaisista vaiko kaikki kansalaiset Päätyypit jakaantuvat kahteen alalajiin, hyviin ja huonoihin sen mukaan onko niiden päämääränä yhteinen hyvä vaiko jonkin yksilön tai ryhmän etu monarkia - tyrannia aristokratia - oligarkia politeia - demokratia 8
Luokittelussa kaksi huomionarvoista piirrettä 1) Aristoteles pitää demokratiaa yhtenä huonoista hallitusmuodoista Demokratia on polis, jossa päätösvalta kuuluu kaikille kansalaisille mutta jossa kansalaiset eivät käytä tätä valtaa edistääkseen yhteistä hyvää vaan tietyn ryhmän etuja Aristoteleen kielenkäytössä demos viittasi poliksen köyhempään väestön osaan Käsityöläisiin, päivätyöläsiin ja palvelijoihin Demokratia on köyhien valtaa, jonka päämääränä oli edistää köyhien etuja suhteessa muihin kansalaisiin Demokratia on toki myös enemmistön valtaa mutta vain siksi, että köyhiä on aina eniten 2) Demokraattinen vallankäyttö oli Aristoteleen mielestä epäoikeudenmukaista Demokratioissa köyhät pyrkivät jakamaan asiat mahdollisimman tasan kaikkien kansalaisten kesken Tästä oli esimerkkinä virkamiesten valitseminen arvalla eikä pätevyyden perusteella 2Myös monet taloudelliset päätökset tähtäsivät varallisuuden jakamiseen vaikka mihinkään sosialismiin ei pyritty Aristoteleen mielestä tasajako ei ollut oikeudenmukaista Oikeudenmukaisuus on sitä, että kukin saa sen mitä hänelle kuuluu Sen, mikä kullekin kuuluu, määrittää se kuinka hyvä tämä ihminen on, kuinka kaukana tai lähellä hän on ihmisen lajipäämäärää Aristoteles piti ilmeisenä että köyhät olivat verrattain kaukana ihmisen lajipäämäärästä He ovat saanee huonon kasvatuksen, minkä lisäksi se, että heidän piti tehdä päivittäin työtä merkitsi, että he eivät kykene kehittämään luonnettaan ja teoreettista ymmärrystään 9