Opintopolulle yksilöllisyyttä, opiskelijalähtöisyyttä ja empatiaa

Opintopolulle yksilöllisyyttä, opiskelijalähtöisyyttä ja empatiaa Korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä opiskelusta, opintojen viivästymisestä, työelämästä ja ohjauksesta

Opintopolulle yksilöllisyyttä, opiskelijalähtöisyyttä ja empatiaa. Korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä opiskelusta, opintojen viivästymisestä, työelämästä ja ohjauksesta Tekijät: Jaana O. Liimatainen, Kaisu Kanstrén, Jenni Kaisto, Kaisa Karhu, Susanna Martikkala, Maria Andersen, Riitta Aikkola, Krista Anttila, Pauliina Keskinarkaus ja Päivi Saari Taitto ja kuvitus: Harri Filppa ISBN: 978-951-42-9625-3 978-951-42-9626-0 (pdf) Painopaikka: Kalevaprint Oulun yliopisto, Oulu Ohjaus- ja työelämäpalvelut Valtti - Valmis tutkinto työelämävalttina -projekti 2011

Sisällysluettelo Lukijalle... 3 Mitä tutkittiin ja miten? 1 Tavoite ja toteutus... 5 1.1 Toteutus... 5 2 Ketkä vastasivat?... 8 2.1 Opiskelijoiden panostus opiskeluun ja työssäkäyntiin... 11 Viivästynyt? Minäkö? 3 Miksi opinnot viivästyvät?... 15 3.1 Opiskelukokemusten vaikutus... 17 3.2 Sitoutuminen opiskeluun... 19 3.3 Opetusjärjestelyjen vaikutus... 20 3.4 Työelämäodotusten vaikutus... 22 4 Opintojen viivästyminen ja viivästymisen estäminen... 25 Oikein ajoitetun ohjauksen tärkeys 5 Ohjaus ja tuki opintopolulla... 33 5.1 Keneltä opiskelijat olivat saaneet ja olisivat tarvinneet ohjausta... 33 5.2 Ohjauksen kohdistuminen... 38 5.3 Opettajilta saatu tuki ja ohjaus... 42 5.4 Ohjaushenkilöstöltä saatu tuki ja ohjaus... 44 5.5 Ohjaus ja tuki yleisesti... 50 6 Kuinka ohjausta tulisi kehittää opiskelijan näkökulma... 57 Valtti-eväät korkeakoulujen opetuksen ja ohjauksen kehittäjille 7 Kehittämissuositukset opintojen ja valmistumisen edistämiseksi... 61 Liitteet... 64

Kiitokset Ohjaukseen ja hyvinvointiin liittyvien kysymysten tekemisessä olivat tukena Oulun yliopiston opintopsykologi Sirpaliisa Euramaa (PsM), Oulun seudun ammattikorkeakoulun yliopettaja Tomi Guttorm (PsT), joka antoi myös arvokasta palautetta koko kyselyn tekemiseen, sekä Lapin yliopiston ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun yhteinen opintopsykologi Markku Gullstén (PsM). Suuret kiitokset heille. Kiitos myös muille Valtti-projektiin osallistuvien korkeakoulujen henkilöille sekä yhteistyökumppaneillemme saamistamme kommenteista ja parannusehdotuksista.

3 Lukijalle Tämä kirja Opintopolulle yksilöllisyyttä, opiskelijalähtöisyyttä ja empatiaa Korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä opiskelusta, opintojen viivästymisestä, työelämästä ja ohjauksesta on tutkimus ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden käsityksistä opinnoista ja niiden etenemisestä. Tutkimuksella haluttiin selvittää opintojen viivästymisen syitä, opiskelijoiden opiskelukokemuksia ja näkemyksiä työelämästä sekä ohjaus- ja tukikokemuksista opintojen aikana. Tutkimus on Valmis tutkinto työelämävalttina (Valtti) -projektin toteuttama. Yhtenä keskeisenä toimenpiteenä projektissa oli toteuttaa vertaisryhmiä ja kehittää ryhmäohjausmalleja tukemaan korkeakouluopiskelijoiden opintojen etenemistä ja työelämään siirtymistä. Toiminnan tueksi haluttiin saada tarkempaa tietoa projektiin osallistuneiden seitsemän korkeakoulun opiskelijoiden opintojen etenemisestä ja opintojen viivästymisen syistä. Tämän tuloksena syntyi käsillä oleva kirja. Tutkimuksen tulokset osoittavat selvästi ohjauksen ja tuen merkityksen korkeakouluopiskelijoiden sujuvan opintojen etenemisen kannalta. Opiskelijat tarvitsevat ohjausta opintojen kokonaisvaltaisessa suunnittelussa sekä opiskelu- ja arjenhallintataidoissa. Lisäksi uraohjausta ja ammattialan hahmottamiseen liittyvää ohjausta sekä työelämäyhteyksiä on tarpeellista kehittää korkeakoulussa. Tutkimuksesta on aiemmin julkaistu kaksi raporttia (Liimatainen ym., 2010 1, Kanstrén, 2011 2 ), joista tämä kirja koostuu. Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään tutkimuksen tavoitteet ja toteutus, ja sen luvut 1 ja 2 on yhdistetty mainittujen raporttien johdanto- ja aineistoluvuista. Toisessa osassa käsitellään opintojen viivästymistä siten, että luku 3 sisältää tulokset ja luku 4 johtopäätökset ensimmäisestä raportista (Liimatainen ym., 2010 1 ). Kolmas osa keskittyy opiskelijoiden opintojensa aikana saamaan ohjaukseen ja tukeen, ja sen luvussa 5 on tulokset ja luvussa 6 johtopäätökset jälkimmäisestä raportista (Kanstrén, 2011 2 ). Lopuksi luvussa 7 ovat tutkimuksesta esille nousevat suositukset korkeakoulujen ohjauksen ja opetuksen kehittämiseen. 1 Liimatainen, J. O., Kaisto, J., Karhu, K., Martikkala, S., Andersen, M., Aikkola, R., Anttila, K., Keskinarkaus, P. ja Saari, P. (2010). Viivästynyt? Minäkö? Opiskelijoiden näkemyksiä opintojen viivästymisestä, työelämästä sekä opiskelusta korkea-asteella Oulu: Oulun yliopisto, Ohjaus- ja työelämäpalvelut. Www-osoitteessa: http://www.valmistu.net/files/viivastynyt_minako_opiskelijoiden_nakemyksia_opintojen_viivastymisesta,tyoelamasta_seka_opiskelusta_korkea_asteella.pdf 2 Kanstrén, K. (2011). Enemmän empatiaa, yksilöllisyyttä ja opiskelijalähtöisyyttä. Korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä ohjauksesta heidän opintopolullaan. Oulu: Oulun yliopisto, Ohjaus- ja työelämäpalvelut. Www-osoitteessa: http://www.valmistu.net/files/enemman_empatiaa_yksilollisyytta_ja_opiskelijalahtoisyytta.pdf

Mitä tutkittiin ja miten?

Mitä tutkittiin ja miten? 5 1 Tavoite ja toteutus Korkeakouluopintojen viivästymisen ongelmakenttään on syvennytty niin korkeakoulukohtaisten kehittämishankkeiden kuin valtakunnallisten kehittämisohjelmien avulla. Korkeakouluohjauksella on merkitystä sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla (Vuorinen ym., 2005). Vuorisen ym. (2005) mukaan yksilötasolla ohjaus on opiskelijoiden tarpeista lähtevää opintojen, ammatillisen kasvun ja elämänhallinnan tukemista. Korkeakoulutasolla ohjaus vastaa korkeakoulujen laadun ja strategian kehittämistarpeisiin, ja yhteiskunnan tasolla toimivat ohjausjärjestelmät edistävät yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta ja osallisuutta (Vuorinen ym., 2005). Tutkimusten mukaan suomalaiset korkeakouluopiskelijat kokevat terveydentilansa hyväksi. Tästä huolimatta opiskelijat oireilevat runsaasti, ja esimerkiksi univaikeuksien, väsymyksen ja jännittämisen on havaittu lisääntyneen opiskelijoiden keskuudessa koko 2000-luvun ajan (Salmela-Aro, 2009). Näillä tekijöillä on todennäköisesti omalta osaltaan yhteys opintojen viivästymiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli osaltaan lisätä tietoa korkeakouluopiskelijoiden opintojen viivästymisen syistä. Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa tietoa opiskelijoiden ohjaus- ja tukikokemuksista korkeakouluissa, niiden yhteyksistä opintojen viivästymiseen, sekä löytää näkökulmia ohjauksen ja vertaisryhmätoiminnan kehittämiseen. Ohjauksen kehittämiseksi opiskelijoilta kysyttiin muun muassa heidän kokemuksiaan ohjauksesta, saadusta tuesta, ohjausjärjestelmän selkeydestä ja opintopsykologin ja terveydenhoitajan palvelujen sekä mielenterveyspalvelujen käytöstä. Tutkimuksen aineisto koostuu huhtikuussa 2009 tehdystä kyselytutkimuksesta, johon vastasi yhteensä 734 opinnoissaan viivästyneeksi määriteltyä opiskelijaa, 278 ammattikorkeakouluopiskelijaa ja 456 yliopisto-opiskelijaa, seitsemästä eri korkeakoulusta (Oulun yliopisto, Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Vaasan ammattikorkeakoulu ja Vaasan yliopisto). Opinnoissaan viivästyneillä opiskelijoilla tarkoitetaan tässä opiskelijoita, joiden vuosittainen opintopistekertymä on vähäinen ja opiskelijoita, joiden tutkinto on lähinnä opinnäytetyötä vaille valmis. 1.1 Toteutus Kysely kohdistettiin kahdelle erilaiselle ryhmälle viivästyneiksi määriteltyjä opiskelijoita: 1. Opinnot pitkittyneet -ryhmä: opiskelijat, joiden opintopistekertymä oli vähäinen sekä 2. Opinnäytetyö puuttuu -ryhmä: pitkään opiskelleet opiskelijat, joilta opintokokonaisuudesta puuttui lähinnä vain opinnäytetyö.

6 Opinnot pitkittyneet -kohderyhmään otettiin ammattikorkeakouluista opiskelijat, jotka olivat opiskelleet 2 10 lukukautta, ja joiden keskimääräinen opintopistekertymä oli alle 22,5 opintopistettä lukukautta kohti. Yliopistoista mukaan otettiin opiskelijat, jotka olivat aloittaneet opintonsa vuosien 1996 2005 välisenä aikana, ilmoittautuneet läsnä olevaksi, ja joiden opintopistekertymä oli vähemmän kuin 210 (tai vähemmän kuin 150 vuonna 2005 aloittaneilla ja 180 vuonna 2004 aloittaneilla). Opinnäytetyö puuttuu -ryhmään otettiin ammattikorkeakouluista opiskelijat, jotka olivat opiskelemassa opinto-oikeusajan viimeistä eli kuudetta vuotta, ja opiskelijat, jotka olivat anoneet lisäaikaa opintojensa loppuun saattamiseen. Yliopistoista ryhmän muodostivat opiskelijat, jotka olivat aloittaneet opintonsa vuosien 1993 2002 välillä, olivat ilmoittautuneet läsnä oleviksi lukuvuonna 2008 2009, ja joilla oli enemmän kuin 250 opintopistettä. Kunkin korkeakoulun tietohallinto koosti kyselyn kohdejoukon opiskelijoiden opintopistekertymien ja opintojen aloitusvuoden perusteella. Kysely lähettiin yhteensä 9037 opiskelijalle Valtti-projektiin osallistuvissa korkeakouluissa (taulukko 1), joista neljä oli ammattikorkeakouluja ja kolme yliopistoja. Kyselyistä 39 % kohdistui ammattikorkeakoulujen opiskelijoille ja 61 % yliopistojen opiskelijoille. TAULUKKO 1. Opiskelijoille lähetettyjen kyselyiden määrä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen Opinnot pitkittyneet ja Opinnäytetyö puuttuu -kohderyhmissä. Kohderyhmä Yhteensä Ammattikorkeakoulu Yliopisto Opinnot pitkittyneet -ryhmä 5447 1748 3699 Opinnäytetyö puuttuu -ryhmä 2615 765 1850 Yhteensä 9037 3488 5549 Kysely toteutettiin kaikissa Valtti-projektiin osallistuvissa korkeakouluissa sähköisenä kyselytutkimuksena, jonka laati Valtti-projektin projektihenkilöstö. Jokaisessa projektin seitsemässä korkeakoulussa käytettiin samaa kyselylomaketta, joka sisälsi monivalintakysymyksiä, Likert-asteikollisia kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Vaikka jokaisessa korkeakoulussa käytettiin samaa kyselylomaketta, oli siinä pieniä korkeakoulukohtaisia eroja nimekkeitten osalta. Ennen kyselylomakkeiden lähettämistä kysely testattiin pienellä opiskelijaryhmällä.

Mitä tutkittiin ja miten? 7 Kyselylomake muodostui eri osioista. Ne sisälsivät vastaajan taustaa käsitteleviä kysymyksiä, vastaajan työssäkäyntiin, opiskeluun käytettävään aikaan ja opintojen viivästymiseen liittyviä kysymyksiä ja väittämiä, opiskelutaitoihin liittyviä väittämiä sekä ohjaus- ja tukitoimiin liittyviä kysymyksiä. Kyselyn aineisto kerättiin huhtikuussa 2009. Kysely tapahtui Internetin kautta Webropol-kyselysovelluksella. Kaikille vastaanottajille lähetettiin sähköpostiviesti, jossa kerrottiin tutkimuksesta ja esitettiin pyyntö siihen osallistumisesta. Korkeakoulujen tietohallinnot tai Valtti-projektin avainohjaajat hoitivat kyselyn sähköpostittamisen. Kysely oli anonyymi. Vastaukset analysoitiin tilastollisesti (SPSS) ja avoimet vastaukset käsiteltiin sisällönanalyysillä. Tilastollisten analyysien tulosten tulkinnassa apuna hyödynnettiin avoimien vastausten antia.

8 2 Ketkä vastasivat? Kyselyyn vastasi yhteensä 734 opiskelijaa kaikista Valtti-projektissa mukana olevasta seitsemästä korkeakoulusta (taulukko 2). Vastaajista 278 oli ammattikorkeakouluopiskelijoita ja 456 yliopisto-opiskelijoita. Joidenkin korkeakoulujen (Diakonia-ammattikorkeakoulun Oulun yksikön, Rovaniemen ammattikorkeakoulun ja Vaasan ammattikorkeakoulun) vastaajamäärä jäi pieneksi, joten näiden korkeakoulujen tuloksia ei ole voitu käyttää kaikissa vertailuissa. TAULUKKO 2. Vastanneet opiskelijat ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen Opinnot pitkittyneet ja Opinnäytetyö puuttuu -kohderyhmissä. Lähete- Vastan- Vastaus- Opinnot Opinnäytyt neiden prosent- pitkitty- tetyö kyselyt määrä ti (%) neet puuttuu Ammattikorkeakoulut Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulun yksikkö 54 19 35,2 11 8 Oulun seudun ammattikorkeakoulu 1878 186 9,9 93 93 Rovaniemen ammattikorkeakoulu 975 49 5,0 45 4 Vaasan ammattikorkeakoulu 581 24 4,1 12 12 Yliopistot Oulun yliopisto 3438 309 9,0 139 170 Lapin yliopisto 1268 62 4,9 35 27 Vaasan yliopisto 843 85 10,1 49 36 Kaikki yhteensä 9037 734 8,1 384 350 Vastaajista 46 % oli naisia. Ammattikorkeakouluopiskelijoista hieman yli puolet ja yliopisto-opiskelijoista hieman alle puolet oli naisia (58 % ja 44 %, vastaavasti). Iältään tyypillinen ammattikorkeakoulussa opiskeleva vastaaja oli 21 25-vuotias ja yliopistossa opiskeleva vastaaja oli 26 30-vuotias. Tyypillinen aloitusvuosi yliopiston vastaajilla oli 2002 ja ammattikorkeakoulun vastaajilla 2004. Vastanneiden opiskelijoiden opintojen aloitusvuodet asettuivat laajemmalle skaalalle, kuin miten kohderyhmät alun perin määriteltiin. Yliopistoopiskelijoilla opintojen aloitusvuodet vaihtelivat vuosien 1978 2009 välillä (vuo-

Mitä tutkittiin ja miten? 9 sien 1993 2005 sijaan) ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla vuosien 1998 2008 välillä (vuosien 2003 2008 sijaan). Syynä tähän saattaa olla se, että opiskelijalla oli enemmän kuin yksi opinto-oikeus, jolloin hän vastatessaan kysymykseen opintojen aloitusvuodesta saattoi vastata eri opinto-oikeuden perusteella, kuin millä kysely oli hänelle lähetetty. Ammattikorkeakoulujen rajoitettu opinto-oikeusaika näkyy vastauksissa siten, että vastaajien jakauma ei poikkea niin paljon määritellystä kuin yliopisto-opiskelijoilla. Opintopisteidensä määrän kertoi 728 vastaajaa (kuva 1). Opinnäytetyö puuttuu -ryhmässä tyypillisellä ammattikorkeakouluvastaajalla oli 201 250 opintopistettä ja yliopistovastaajalla 251 300 opintopistettä. Ammattikorkeakoulun vastaajat valittiin Opinnäytetyö puuttuu -ryhmään opiskeluajan perusteella, kun taas yliopiston vastaajilla yhtenä valintaperusteena oli, että opintopisteitä piti olla vähintään 250. Opinnot pitkittyneet -ryhmässä tyypillinen opintopistemäärä oli ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla 51 100 (valintaperusteena vähemmän kuin 22,5 opintopistettä lukukaudessa eli 45 225 opintopistettä opiskeluvuosista riippuen), ja yliopistojen opiskelijoilla 101 150 opintopistettä (valintaperusteena vähemmän kuin 150, 180 tai 210 opintopistettä opintojen aloitusvuodesta riippuen).

10 KUVA 1. Vastanneiden ammattikorkeakoulu opiskelijoiden (amk) ja yliopistoopiskelijoiden (yo) kyselyn aikaiset opintopistemäärät. 100 80 Vastaajien määrä 60 40 20 0 amk yo 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1983 1978 Opintojen aloitusvuosi Lähes puolet kyselyyn vastanneista yliopisto-opiskelijoista ja kolmasosa ammattikorkeakoulujen opiskelijoista käytti opiskeluun korkeintaan 10 tuntia viikossa (taulukko 3). Mediaaniluokka ammattikorkeakoulujen opiskelijoitten Opinnäytetyö puuttuu -ryhmässä oli 11 20 tuntia ja Opinnot pitkittyneet -ryhmässä 21 30 tuntia. Yliopistojen opiskelijoilla vastaavat mediaaniluokat olivat Opinnäytetyö puuttuu -ryhmässä alle 10 tuntia viikossa ja Opinnot pitkittyneet -ryhmässä 11 20 tuntia viikossa. Yliopisto-opiskelijat opiskelivat siis tuntimääräisesti vähemmän kuin ammattikorkeakouluopiskelijat. TAULUKKO 3. Opiskelijoiden viikoittain opiskeluun käyttämä aika. Viikoittainen opiskeluaika Ammattikorkeakoulu (%) Yliopisto (%) Alle 10 tuntia 29,8 47 11 20 tuntia 28 22,8 21 30 tuntia 21,8 18,8 31 40 tuntia 13,5 7,1 Yli 40 tuntia 6,9 4,2

Mitä tutkittiin ja miten? 11 Koska kysely oli suunnattu tavalla tai toisella opinnoissaan viivästyneille opiskelijoille, ei ollut yllättävää, että enemmistö (67 %) opiskelijoista koki, että opinnot eivät edenneet vastaajan itsensä toivomassa aikataulussa. Kuitenkin kolmasosa opiskelijoista oli tyytyväisiä opintojensa etenemistahtiin. Tyytyväisempiä opintojensa etenemistahtiin olivat ammattikorkeakouluopiskelijat, joista Opinnäytetyö puuttuu -ryhmässä opintojen etenemistahtiin tyytyväisiä oli 39 % ja Opinnot pitkittyneet -ryhmässä 41 %. Yliopisto-opiskelijoiden vastaavat luvut olivat Opinnäytetyö puuttuu -ryhmässä 35 % ja Opinnot pitkittyneet -ryhmässä 24 %. 2.1 Opiskelijoiden panostus opiskeluun ja työssäkäyntiin Ammattikorkeakouluopiskelijat opiskelivat päätoimisemmin kuin yliopisto-opiskelijat (taulukko 4), kun taas yliopisto-opiskelijat opiskelivat ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän sivutoimisesti. Työssäkäyviä ammattikorkeakouluopiskelijoita oli yhteensä 28,8 % ja yliopisto-opiskelijoita 45,9 % (opiskelee sivutoimisesti tai ei lainkaan). TAULUKKO 4. Opiskelijoiden opiskelun ja työssäkäynnin suhde. Ammatti- Opiskelu ja työssäkäynti korkeakoulu (%) Yliopisto (%) Opiskelen, en käy töissä 44,4 31,1 Opiskelen, käyn sivutoimisesti töissä 22,7 18,5 Käyn töissä, opiskelen sivutoimisesti 22,7 35,5 Käyn töissä, en opiskele 6,1 10,4 En opiskele enkä käy töissä 4,0 4,6 Melkein puolet opintojen ohessa työssäkäyvistä ammattikorkeakoulu- ja yliopistoopiskelijoista työskenteli yli 30 tuntia viikossa (taulukko 5). Noin kolmasosa ammattikorkeakouluopiskelijoista ja neljäsosa (24 %) yliopisto-opiskelijoista opiskeli alle 10 tuntia viikossa.

12 TAULUKKO 5. Työssäkäyvien opiskelijoiden opintojen ohessa tekemä keskimääräinen työaika viikossa. Keskimääräinen työaika / viikko opintojen ohessa Ammattikorkeakoulu (%) Yliopisto (%) Alle 10 tuntia 30,5 24,0 11 20 tuntia 16,2 16,4 21 30 tuntia 9,7 14,1 Yli 30 tuntia 43,5 45,4 Yli puolella sekä ammattikorkeakouluopiskelijoista että yliopisto-opiskelijoista työ oli oman alan työtä (taulukko 6). Opinnäytetyö puuttuu -ryhmän opiskelijat olivat useammin oman alan töissä kuin Opinnot pitkittyneet -ryhmän opiskelijat. Opintojen edetessä mahdollisuus päästä oma alan töihin näyttää siis kasvavan. TAULUKKO 6. Työssäkäyvien opiskelijoiden työn vastaavuus oman alan työhön. Työ on opiskelemani alan / oman alan työtä Ammattikorkeakoulu (%) Yliopisto (%) Kyllä 54,8 53,9 Osittain 25,2 24,5 Ei lainkaan 20,0 21,6 Suurin osa yliopisto-opiskelijoista koki työssäkäynnin hidastavan opintojen etenemistä paljon tai erittäin paljon (taulukko 7, yhteensä 71 %). Ammattikorkeakouluopiskelijoista näin koki noin puolet vastaajista (yhteensä 49,6 %).

Mitä tutkittiin ja miten? 13 TAULUKKO 7. Työssäkäyvien opiskelijoiden käsitys työssäkäynnin yhteydestä opintojen hitaaseen edistymiseen. Työssäkäynti hidastaa opinnoissa edistymistä Ammattikorkeakoulu (%) Yliopisto (%) Ei lainkaan 31,2 13,3 Jonkin verran 19,2 15,5 Paljon 24,8 26,9 Erittäin paljon 24,8 44,3 Opinnäytetyö puuttuu -ryhmässä ammattikorkeakouluopiskelijoiden käsitykset siitä, hidastaako työssäkäynti opintojen edistymistä, jakautuivat hyvin tasaisesti annettuihin neljään luokkaan (ks. taulukko 7), ja Opinnot pitkittyneet -ryhmässä 35 % vastaajista ei kokenut työssäkäynnin hidastavan opintoja ollenkaan. Yliopistojen vastaajat molemmissa kohderyhmissä kertoivat työssäkäynnin hidastaneen opintojen edistymistä paljon tai erittäin paljon (Opinnäytetyö puuttuu -ryhmässä yhteensä 68 % ja Opinnot pitkittyneet -ryhmässä yhteensä 76 %).

Viivästynyt? Minäkö?

Viivästynyt? Minäkö? 15 3 Miksi opinnot viivästyvät? Viisi yleisintä viivästymisen syytä niin ammattikorkeakouluopiskelijoilla kuin yliopisto-opiskelijoilla olivat työssäkäynti, opiskelumotivaation puute, henkinen hyvinvointi (esimerkiksi jaksaminen tai masennus) ja perhe-elämään tai ihmissuhteisiin liittyvät asiat (esimerkiksi lähimmäisen sairastuminen tai vanhempainvapaa) sekä laiskuus (taulukko 8). Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden tulokset erosivat merkitsevästi työssäkäynnin osalta, sillä yliopisto-opiskelijat kokivat ammattikorkeakouluopiskelijoita vahvemmin työssäkäynnin viivästyttävän opinnoissa edistymistä (taulukko 8). Erityisesti opiskelijoilla, jotka kuuluivat luokkaan käyn työssä, en opiskele (ks. taulukko 4), tärkein viivästymisen syy oli työssäkäynti (72 %). Opiskelumotivaation puute nousi esiin niin vastaajilla yleensä (taulukko 8) kuin myös työssäkäyvien opiskelijoiden luokassa (56 %). Opintoihin motivoitumiseen saattaa olla yhteydessä perhe (sijalla 4) ja työ (sijalla 1), jotka yhdessä tai erikseen viivästyttävät opintojen suorittamista. Motivaation puute sekä henkiseen hyvinvointiin liittyvät ongelmat (jaksaminen, masennus) nousivat esiin myös avoimissa vastauksissa. Laiskuus oli vastauksissa sijalla viisi. Laiskuuteen liittyviä tekijöitä nousi esiin myös avoimissa vastauksissa. Näitä olivat muun muassa turhautuminen opiskeluun, vaikeudet opintomateriaalin saamisessa, opettajien asenteet ja opetusmenetelmät. Vastaajien mukaan esimerkiksi opinnäytetyön viivästyminen oli yhteydessä opettajien asennoitumiseen ja ohjauksen puutteeseen sekä opiskelijan motivaatioon, ajanhallintaan ja itsenäiseen työskentelyyn liittyviin ongelmiin. Työssäkäyvillä vastaajilla, jotka eivät omien sanojensa mukaan opiskelleet vastaushetkellä lainkaan (ks. taulukko 4), työssäkäynnin ja opiskelumotivaation puutteen jälkeen tärkeimmiksi syiksi viivästymiseen nousivat laiskuus (42 %), opinnäytetyön viivästyminen (41 %) ja ohjauksen puute (39 %). Edelleen vastaajat toivat avoimissa vastauksissaan esille, että opettajien perehtyneisyys opetettavaan asiaan oli varsin vaihtelevaa. Opetuksen järjestämisessä ei otettu huomioon opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita kovin hyvin, ja tiedottamisessa oli puutteita. Ohjausta vastaajien mukaan sai, jos sitä pyysi, mutta oikean tahon löytäminen oli monesti haasteellista. Yliopisto-opiskelijoiden mielestä ohjauksen puute oli merkitsevämpi opintoja hidastavana tekijänä kuin ammattikorkeakouluopiskelijoiden mielestä (taulukko 8) ja he kaipasivat ohjausta erityisesti opintojen alkuvaiheisiin. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden avoimien vastausten perusteella siirtyminen uuteen opiskelijaryhmään, mikä johtui opintojen viivästymisestä, oli ongelmallista. Myös siirto-opiskelijat sanoivat jäävänsä ohjauksen ulottumattomiin.

16 TAULUKKO 8. Opiskelijoiden opintojen viivästymisen syyt. Vastaaja sai valita useita vaihtoehtoja. Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden prosenttilukujen merkitsevät erot on esitetty violetilla värillä. Ammattikor- Väittämät opintojen Yhdistetty keakoulu Yliopisto viivästymisen syiksi (%) (%) (%) 1 Työssäkäynti 48,1 36,0 55,5 2 Opiskelumotivaation puute 42,1 38,8 44,1 3 Henkinen hyvinvointi (esim. jaksaminen) 39,1 41,4 37,7 4 Perhe-elämä, ihmissuhteet 37,7 38,5 37,3 5 Laiskuus 37,3 32,4 40,4 6 Opinnäytetyön viivästyminen 30,2 30,2 30,3 7 Opintojen järjestämiseen liittyvät asiat 28,7 27,3 29,6 8 Ohjauksen puute 27,7 20,5 32,0 9 Valmistumisella ei ole kiirettä 25,3 16,2 30,9 10 Taloudelliset vaikeudet 24,9 23,4 25,9 11 Vaikeudet toteuttaa suunnitelmia 24,8 21,6 26,8 12 Vaikeudet suunnitella ajankäyttöä 23,3 21,2 24,6 13 Työssä käynti alan työkokemuksen hankkimiseksi 18,7 10,1 23,9 14 Jokin muu syy 18,1 17,3 18,6 15 Opiskelu on kuormittavaa 17,8 21,9 15,4 16 Aktiivinen järjestö-/ harrastetoiminta 16,8 9,7 21,1 17 Epävarmuus työllistymisestä 16,3 16,9 16,0 18 Opiskelupaikkakunnan ulkopuolella asuminen 14,3 7,6 18,4 19 Puutteelliset opiskelutaidot 13,9 10,1 16,2 20 Vaikeudet tiettyjen oppiaineiden opiskelussa 12,8 15,5 11,2 21 Fyysinen terveydentila 12,3 13,7 11,4 22 Valmistumisen pelko 10,6 10,1 11,0 23 Opiskeltavat asiat ovat vaikeita 9,7 8,6 10,3 24 Muu kuin tutkintoon liittyvä opiskelu 9,4 3,6 12,9 25 Myöhäinen valvominen / juhliminen 7,8 5,8 9,0

Viivästynyt? Minäkö? 17 Yliopisto-opiskelijoilla ei ollut niin kiirettä valmistua kuin ammattikorkeakouluopiskelijoilla (taulukko 8). Toisaalta avoimien vastausten perusteella muun muassa useamman tutkinnon suorittaminen tai pääaineen vaihtaminen vaikuttivat opintojen pitkittymiseen. Järjestö- tai harrastustoiminta viivästytti enemmän yliopisto- kuin ammattikorkeakouluopiskelijoiden opintoja (taulukko 8). Puutteelliset opiskelutaidot viivästyttivät yliopisto-opiskelijoita ammattikorkeakouluopiskelijoita useammin (taulukko 8). Ammattikorkeakoulun opiskelijat arvioivat kuitenkin yliopisto-opiskelijoita enemmän, että opintojen kuormittavuus hidasti opintojen etenemistä (taulukko 8). Avoimissa vastauksissa opinnoissa viivästymisen syiksi mainittiin lisäksi, että vaikeudet tiettyjen aineiden opiskelussa olivat johtaneet opintojen pitkittymiseen. Vastauksissa nousivat useimmin esille ongelmat matematiikan, fysiikan, ohjelmoinnin ja kielten opiskelussa. Avoimissa vastauksissa tuli myös esille, että opiskelua hidastivat erilaiset oppimisvaikeudet, kuten lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet, tarkkaavaisuus- ja/tai ylivilkkaushäiriöt tai Aspergerin oireyhtymä. 3.1 Opiskelukokemusten vaikutus Hieman yli puolet ammattikorkeakouluopiskelijoista ja yliopisto-opiskelijoista sanoi olevansa motivoituneita opiskelemaan (51,1 % ja 53,4 %, taulukko 9), toisaalta aiemmin (taulukko 6) noin 40 % opiskelijoista oli sitä mieltä, että opiskelumotivaation puute viivästytti opintoja. Tarkasteltaessa vain niitä vastaajia, jotka kävivät työssä eivätkä opiskelleet (ks. taulukko 4), opiskeluun motivoituneita oli 22 % eli huomattavasti paljon vähemmän kuin kaikkien vastaajien joukossa (taulukko 9). Peräti kolmasosa ammattikorkeakoulun ja neljäsosa yliopiston opiskelijoista oli sitä mieltä, että opinnot etenivät heille itselleen sopivalla tavalla (taulukko 9), tosin työssäkäyvien luokassa näin vastasi vain 9 %. Lisäksi 40 % vastaajista arvioi saavuttavansa opiskelulleen asettamansa tavoitteet. TAULUKKO 9. Opiskelumotivaatio ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoittain. Vastaaja sai valita useamman vaihtoehdon. Luvut kertovat kuinka monta prosenttia vastaajista valitsi kyseisen vaihtoehdon. Opiskelumotivaatio Ammattikorkeakoulu (%) Yliopisto (%) Olen motivoitunut opiskelemaan 51,1 53,4 Olen haaveillut opiskelevani tällä alalla 45,3 50,3 Olen saavuttamassa opiskelulleni asettamani tavoitteet 41,0 39,1 Opintoni etenevät sopivalla tavalla 33,1 24,4

18 Noin puolet kaikista vastaajista viihtyi korkeakoulussaan. Yliopisto-opiskelijat viihtyivät paremmin (57 %) kuin ammattikorkeakouluopiskelijat (46 %). Kuitenkin peräti 60 % ammattikorkeakouluopiskelijoista ei pitänyt opiskeluaikaa mukavana ja yliopisto-opiskelijoistakin puolet oli tätä mieltä. Noin kolmasosa vastaajista oli harkinnut opiskelualan vaihtoa, ja ammattikorkeakouluun (20 %) hakeuduttiin hetken mielijohteesta yliopistoa (15 %) enemmän. Suurin osa vastaajista oli tutustunut muihin opiskelijoihin ja yli puolet oli sitä mieltä, että heidät hyväksytään opiskelukavereiden joukossa (taulukko 10). Ammattikorkeakouluopiskelijat tunsivat näin hieman yliopisto-opiskelijoita enemmän. Opiskeluyhteisöön kuulumisen tunne oli kuitenkin vähäistä, joskin ammattikorkeakouluopiskelijat kokivat olevansa osa opiskeluyhteisöä enemmän kuin yliopisto-opiskelijat (41,7 % ja 31,9 %, vastaavasti), ja he olivat toistensa kanssa tekemissä niin opiskeluun liittyvissä asioissa kuin vapaa-aikanakin hieman yliopisto-opiskelijoita useammin. Sen sijaan yliopisto-opiskelijat osallistuivat ammattikorkeakouluopiskelijoita hieman useammin yhteisiin opiskelun ulkopuolisiin tilaisuuksiin. Työssäkäyvien vastaajien luokassa (ks. taulukko 4) olivat taulukossa 10 esitettyihin väittämiin liittyvät prosenttiluvut noin 20 yksikköä pienemmät kuin taulukon 10 luvut (paitsi väittämän Olen osallistunut opiskelijabileisiin tms. yhteisiin tilaisuuksiin kohdalla, 41 %). TAULUKKO 10. Kokemukset opiskeluyhteisöstä ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoittain. Vastaaja sai valita useamman vaihtoehdon. Luvut kertovat, kuinka monta prosenttia vastaajista valitsi kyseisen vaihtoehdon. Kokemus opiskeluyhteisöstä Ammattikorkea- Yliopisto (%) koulu (%) Olen tutustunut toisiin opiskelijoihin 73,0 65,1 Minut hyväksytään opiskelukavereiden joukossa 67,6 55,4 Minulla on opiskelukavereita, joiden kanssa olen tekemisissä myös opintojen ulkopuolella 59,7 51,4 Olen osallistunut yhteisiin tilaisuuksiin (esim. opiskelijabileisiin) 41,0 50,5 Tunnen kuuluvani opiskeluyhteisööni 41,7 31,9 Keskustelen opiskelukavereiden kanssa opintoihini liit-tyvistä asioista 69,8 55,6 Minua kohdellaan oikeudenmukaisesti 48,9 50,1 Saan opiskelukavereilta tukea opiskeluun liittyvissä asioissa 59,3 43,3 Tuen toisia opiskelijoita opiskeluun liittyvissä asioissa 57,2 42,9

Viivästynyt? Minäkö? 19 3.2 Sitoutuminen opiskeluun Enemmistö kaikista vastaajista (59,4 %) oli vahvasti sitoutunut opiskeluun (taulukko 11) ja ammattikorkeakouluopiskelijoista useampi oli sitoutunut kuin yliopisto-opiskelijoista. Ammattikorkeakouluopiskelijoista ja yliopisto-opiskelijoista saman verran piti opiskeltavaa alaa kiinnostavana. Työssäkäyvien vastaajien luokassa (ks. taulukko 4) tilanne oli täysin toinen, sillä vain kolmasosa sanoi olevansa sitoutunut opiskeluun. Kuitenkin kolme neljäsosaa työssäkäyvistä opiskelijoista oli edelleen alastaan kiinnostunut. Sitoutumista opiskeluun osoittaa myös se, että 70 %:lla vastaajista opiskelu ei rajoittunut vain luennoilla käymiseen vaan opiskelutöitä tehtiin myös muulla ajalla (taulukko 11). Yliopisto-opiskelijat opiskelivat itsenäisesti ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän. Yli puolet tutustui opintojaksojen kuvauksiin aktiivisesti ennen opintojaksojen alkua ja opintojen etenemistä seurattiin säännöllisesti. Vastaajat kokivat voivansa vaikuttaa kohtuullisesti ryhmässä laadittavien oppimistehtävien sisältöön. Peräti 86 % (ja lähes 80 % työssäkäyvistä opiskelijoista, ks. taulukko 4) sanoi voivansa vaikuttaa opiskelujensa etenemiseen, ja yliopisto-opiskelijoilla näin oli ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän. Opintojen suunnittelussa ei ollut suuria eroja yliopisto-opiskelijoiden ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä (taulukko 11). Aktiivisesti opintojaan suunnittelevia oli 52 % kaikista vastaajista. Töissäkin olevista vastaajista (ks. taulukko 4) kolmasosa suunnitteli opintojaan. Silti vain 8 % kaikista vastaajista pystyi täysin noudattamaan laatimaansa opiskeluaikataulua. Toisaalta vain 13 % opiskelijoista jätti usein menemättä tenttiin tai jätti tentissä tyhjän paperin eli tentit tehtiin suunnitelmien mukaisesti. Kolme neljäsosaa kaikista vastaajista koki kesken olevat opintojaksot ahdistavana. Työssäkäyvien vastaajien luokassa (ks. taulukko 4) näin vastasi lähes 80 %. Puolet vastaajista (ja lähes 70 % työssäkäyvistä) oli sitä mieltä, että he eivät suoriudu opinnoistaan toivomallaan tavalla, joskin yliopisto-opiskelijat olivat hieman tyytyväisempiä suoriutumiseensa kuin ammattikorkeakouluopiskelijat. Yliopisto-opiskelijoiden avoimissa vastauksissa painottuivat puutteet opiskelutaidoissa, kuten ryhmätyöskentelyssä ja kirjoittamisessa. Ongelmallisena pidettiin sitä, etteivät opinnot sisältäneet perehdytystä yliopisto-opiskeluun ja opiskelutekniikoihin. Ammattikorkeakoulun vastaajat nostivat esille opintojen aikatauluttamiseen liittyvät hankaluudet, esimerkiksi itseopiskelua oli paljon ja ryhmätöiden aikataulujen sopiminen oli vaikeaa.

20 TAULUKKO 11. Opiskelijoiden arvio opintojen etenemiseen liittyvistä opiskelijalähtöisistä väittämistä asteikolla 1(= täysin eri mieltä) 4 (= täysin samaa mieltä). Ne väittämät, joiden kohdalla ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen vastausprosentit eroavat toisistaan merkitsevästi, ovat violetilla, ja näistä 1:llä on merkitty ne, joissa ammattikorkeakoulun vastaajat vastasivat useammin samaa tai täysin samaa mieltä kuin yliopiston vastaajat, 2:lla on merkitty päinvastaiset vastaukset. Opintojen eteneminen 1 2 3 4 Sitoutumiseni opiskeluun on vahvaa. 1 9,1 31,5 38,4 21,0 Opiskeluni rajoittuu luennoilla/harjoituksissa käymiseen, enkä juuri tee opiskelutöitä tämän ajan ulkopuolella.1 37,4 31,6 23,8 7,2 Jätän usein menemättä tenttiin tai jätän tentissä tyhjän paperin. 2 67,7 19,2 8,7 4,3 Suunnittelen tulevia opintojani aktiivisesti (opintojaksovalinnat, HOPS jne.). 15,1 32,3 36,6 15,8 Tutustun opintojaksojen kuvauksiin ennen opintojaksojen alkamista. 2 10,1 30,1 36,5 23,2 Seuraan opintojeni etenemistä ja opintopistekertymiä säännöllisesti. 1 6,5 16,5 38,8 38,1 Suoriudun opinnoistani toivomallani tavalla. 1 18,7 32,1 38,6 10,6 Voin vaikuttaa opiskeluni etenemiseen. 2 4,2 9,9 39,1 46,7 Pystyn noudattamaan laatimaani opiskeluaikataulua. 1 15,1 40,8 35,7 8,4 Kesken olevien opintojaksojen suorittaminen ahdistaa/vaivaa. 1 7,6 14,8 32,9 44,7 Opiskelemani ala kiinnostaa minua. 6,1 10,0 29,8 54,1 Tunnen voivani vaikuttaa ryhmässä laadittavien oppimistehtävien sisältöön. 13,0 32,8 40,1 14,1 3.3 Opetusjärjestelyjen vaikutus Suurin osa vastaajista (noin 73 %) tunsi saavansa opinnoistaan työelämässä hyödynnettäviä taitoja (taulukko 12). Yli puolet vastasi, että opetustarjonnasta puuttui joustavuutta, mikä vaikeutti oman opintosuunnitelman tekemistä. Kuitenkin yli puolet vastaajista (noin 62 %) arvioi suoritusmenetelmissä olevan vaihtoehtoja, mutta tehtävänantojen olevan epämääräisiä. Yli puolella vastanneista päällekkäiset opintojaksot eivät vaikuttaneet opintojen etenemiseen.

Viivästynyt? Minäkö? 21 TAULUKKO 12. Opiskelijoiden arvio opintojen etenemiseen liittyvistä opetusjärjestelyjä koskevista väittämistä asteikolla 1 (= täysin eri mieltä) 4 (= täysin samaa mieltä). Ne väittämät, joiden kohdalla ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen vastausprosentit eroavat toisistaan merkitsevästi, ovat violetilla, ja näistä 1:llä on merkitty ne, joissa ammattikorkeakoulun vastaajat vastasivat useammin samaa tai täysin samaa mieltä kuin yliopiston vastaaja, 2:lla on merkitty päinvastaiset vastaukset. Opetusjärjestelyt 1 2 3 4 Saan opinnoistani sellaisia taitoja, joita voin hyödyntää työelämässä. 1 3,7 23,0 57,9 15,3 Opintojaksot ovat opetustarjonnassa joustavasti, joten oman opintosuunnitelman rakentaminen onnistuu. 2 22,1 37,1 35,4 5,5 Opettajat käyttävät vaihtoehtoisia suoritusmenetelmiä opintojaksoilla (kuten suullinen tentti, essee, oppimispäiväkirja, ryhmätehtävä). 1 12,4 26,0 43,6 18,1 Tehtävänannot ovat epämääräisiä. 1 9,7 50,9 29,1 10,3 Useiden opintojaksojen päällekkäisyys on niin stressaavaa, että jään opinnoissa jälkeen. 31,2 30,8 30,3 7,8 Opintojen suorittaminen muista koulutusohjelmista nopeuttaa valmistumistani. 2 35,7 37,6 22,8 3,9 Voin suunnitella opintojani, koska tulevasta opintojaksotarjonnasta kerrotaan hyvissä ajoin etukäteen. 16,0 38,7 35,3 9,9 Yliopisto-opiskelijoiden mielestä he pystyivät vaikuttamaan opintosuunnitelmiensa etenemiseen ja nopeuttamiseen paremmin kuin ammattikorkeakouluopiskelijat arvioivat (taulukko 12). Ero yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksissa opintojen nopeuttamiseksi oli merkitsevä. Työssäkäyvistä vastaajista (ks. taulukko 4) vajaa kolmannes sanoi, että heillä oli mahdollisuus oman opintosuunnitelman rakentamiseen. Yliopisto-opiskelijat voivat ammattikorkeakouluopiskelijoita paremmin nopeuttaa opintojensa etenemistä suorittamalla opintoja esimerkiksi muista kuin oman koulutusohjelmansa opintotarjonnasta (taulukko 12). Avoimissa vastauksissa nousi esille, että yliopisto-opiskelijat myös pääsivät haluamilleen opintojaksoille ammattikorkeakouluopiskelijoita helpommin, koska opiskelijakiintiöitä opintojaksoille ei ole. Sen sijaan ammattikorkeakouluopiskelijat arvioivat saavansa opinnoista enemmän sellaisia taitoja, joita he voivat hyödyntää työelämässä (taulukko 12). Työssäkäyvien vastaajien luokassa (ks. taulukko 4) hieman yli puolet oli tätä mieltä. Ammattikorkeakouluissa opintojaksoilla käytettävät suoritusmenetelmät olivat monipuolisempia

22 kuin yliopistoissa. Opiskelijoiden mukaan opettajia pidettiin asiantuntijoina, mutta opetushenkilöstön opetus- ja ohjaustaidoissa oli kehitettävää (70 %). Avoimet vastaukset osoittavat, että opiskeluun liittyvät vaikeudet ovat useimmiten opettaja- tai oppiainekohtaisia. Erot opettajien välillä arvioitiin suuriksi. Opiskelijoiden avoimissa vastauksissaan erikseen esille nostamia epäkohtia olivat muun muassa se, että luennot olivat opettajan yksinpuhelua, materiaalit olivat vaikeasti saatavilla ja tehtävien ohjeistukset olivat epäselviä, jolloin motivaatio ja keskittyminen kärsivät. Avoimet vastaukset osoittavat myös, että etenkin ammattikorkeakoulussa opettajan ja opiskelijoiden väliset suhteet ja jännitteet vaikuttivat suuresti opintojen sujumiseen. Yliopisto-opiskelijat kritisoivat myös opettajien työelämätietämystä, ja ajantasaisen työelämätiedon puuttuminen koettiin ongelmaksi. Aiemmin (taulukko 11) todettiin, että opintojaan aktiivisesti suunnittelevia opiskelijoita oli hieman yli puolet vastaajista. Opetusjärjestelyjen näkökulmasta vastaavasti noin puolet vastaajista kertoi, etteivät he voineet suunnitella opintojaan kunnolla, koska tieto tulevasta opetuksesta ei tullut ajoissa (taulukko 12). Lisäksi yli kolmasosan mielestä opintojaksojen päällekkäisyys on stressaavaa. Avoimissa vastauksissa korostui, että ohjauksen saamista hankaloitti opiskelijoiden tietämättömyys ohjauksesta, ohjaavan opettajan vaihtuminen ja eri ohjaustahojen väliset työnjaolliset epäselvyydet. Opiskelijat kokivat tarvitsevansa henkilökohtaista ohjausta opintojen suunnitteluun kokonaisuudessaan tutkinnon yksilölliseen suorittamiseen, urasuunnitteluun ja sivuainevalintoihin kaivattiin enemmän ohjausta. He kaipasivat välittämisen tunnetta, opiskelijalähtöisyyttä ja aikaa keskusteluihin. Puutteet opinnäytetyön ohjaamisessa, kuten ohjaajan välinpitämättömyys, inhimillisen vuorovaikutuksen puute ja kiire, hidastivat valmistumista. Kehuja opettajat saivat juuri tuesta ja kiinnostuksesta opiskelijoita kohtaan. 3.4 Työelämäodotusten vaikutus Opiskelijat suhtautuivat työelämään vaihtelevasti (taulukko 13), vaikkakin kohtalaisen positiivisesti. Yli puolet (57 %) vastaajista katsoi, että tulevaisuus työllistymisen suhteen näytti melko positiiviselta, kun toisaalta yli 40 % vastaajista piti työllistymistilannetta varsin heikkona. Valtaosalle opiskelijoista työelämä näyttäytyi kuitenkin mielenkiintoisena ja 70 % opiskelijoista myös koki työelämän motivoivana tekijänä opintojen loppuun saattamisessa. Eritoten ammattikorkeakouluopiskelijat vastasivat näin, ja lisäksi opiskelijoista, jotka kävivät työssä eivätkä opiskelleet (ks. taulukko 4), peräti 83 % oli tätä mieltä. Innolla työelämää vastaajista odottikin kolme neljäsosaa opiskelijoista (taulukko 13); myös tämä tulos oli merkitsevästi suurempi ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Edelleen liki 80 % vastaajista halusi valmistua päästäkseen työelämään. Opiskeluala nähtiin kiinnostavana (83,9 %).

Viivästynyt? Minäkö? 23 TAULUKKO 13. Opiskelijoiden arvio työelämää koskevista väittämistä asteikolla 1 (= täysin eri mieltä) 4 (= täysin samaa mieltä). Ne väittämät, joiden kohdalla ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen vastausprosentit eroavat toisistaan merkitsevästi, ovat violetilla, ja näistä 1:llä on merkitty ne, joissa ammattikorkeakoulun vastaajat vastasivat useammin samaa tai täysin samaa mieltä Työelämäväittämä 1 2 3 4 Työelämä vaikuttaa mielenkiintoiselta. 4,6 13,1 32,5 49,8 Työelämään siirtyminen motivoi suorittamaan opinnot loppuun. 1 11,4 16,6 29,2 42,8 Tiedän, millaisiin työtehtäviin haluan valmistumisen jälkeen. 10,1 18,2 30,8 40,9 Odotan innolla työelämää. 1 7,6 17,2 34,6 40,7 Olen suunnitellut valmistumisen jälkeistä työuraa. 11,9 22,7 35,1 30,3 Valmistuttuani voin toteuttaa itseäni alan ammattilaisena. 10,4 21,5 36,3 31,8 Seuraan aktiivisesti koulutusalaani liittyviä työllistymisnäkymiä. 11,0 23,0 35,3 30,8 Tiedän mahdollisia työpaikkoja, joissa voisin työskennellä valmistuttuani. 10,9 15,1 35,5 38,4 Tulevaisuus työllistymisen suhteen tuntuu positiiviselta. 20,8 22,3 27,2 29,8 Tulevaisuuden työkenttä näyttäytyy minulle epämääräisenä. 27,7 27,8 24,1 20,5 Valmistuminen ahdistaa minua. 41,6 28,7 20,0 9,7 Valmistumisen jälkeen työllistyn minulle mielekkäisiin työtehtäviin. 6,3 30,5 35,5 27,6 Valmistun oikealle alalle. 6,5 19,1 32,3 42,1 Tiedän, missä tulen valmistuttuani työskentelemään. 34,6 21,9 16,8 26,7 Olen tehnyt omaan alaani liittyviä töitä opiskelujeni aikana. 22,9 15,4 17,4 44,2 Haluan valmistua, jotta pääsen työelämään. 9,3 12,4 24,4 53,9 Suurin osa vastaajista (75 %) arvioi valmistuvansa oikealle alalle, kuitenkin työssä käyvistä vähemmän (64 %; taulukko 13). Toisaalta yli neljännes vastaajista tunsi valmistumisen ahdistavaksi. Oman alansa työllisyysnäkymiä oli aktiivisesti seurannut kaksi kolmasosaa vastaajista, ja yli 70 % tiesi, millaisiin työtehtäviin halusi valmistumisen jälkeen. Mahdollisia työpaikkoja oli tiedossa 65 % vastaajista. Opintojen aikana oman alansa töitä oli tehnyt yli 60 % vastaajista, kun taulukon 4 mukaan oman alan töissä tällä hetkellä oli noin 55 %. Avoimien vastausten perusteella yliopisto-opiskelijoiden motivaatio opiskeluun kärsi työelämäyhteyksien puutteesta. Opintojen ei uskottu valmistavan työelämän haasteisiin. Myös taloudellinen tilanne aiheutti pelkoa työttömyydestä ja hidasti valmistumista. Ammattikorkeakouluopiskelijat nostivat avoimissa vastauksissa puolestaan esille epävarmuuden ja pelon työpaikan saamisesta. Omaa ammattitai-

24 toa epäiltiin ja omaan osaamiseen ei luotettu. Alueelliset työmarkkinat mietityttivät ja omat mahdollisuudet työllistyä paikkakunnalle koettiin rajallisiksi. Avoimet vastaukset osoittivat myös, että osa vastaajista oli jo koulutusta vastaavissa tehtävissä tai täydentämässä ammattitaitoaan, ja aikoi jatkaa samassa työssä myös valmistumisen jälkeen. Osalla uralla eteneminen, parempi palkkaus tai pätevöityminen oli mahdollista vain tutkinnon avulla, jolloin motivaatio opiskeluun säilyi työelämän kautta.

Viivästynyt? Minäkö? 25 4 Opintojen viivästyminen ja viivästymisen estäminen Työssäkäynti on luvun 3 perusteella suurin yksittäinen opintojen viivästymisen syy. Yliopisto-opiskelijoista suurin osa ja ammattikorkeakouluopiskelijoista puolet piti työssäkäyntiä opintojen etenemistä hidastavana tekijänä. Toisena viivästymisen syynä on opiskelumotivaation puute, joka osittain liittyy työssäkäyntiin. Kolmanneksi yleisin syy on henkiseen hyvinvointiin liittyvät ongelmat. Perhe-elämä, ihmissuhdeongelmat sekä laiskuus (vrt. aikaansaamattomuus) ovat myös merkittäviä opintojen etenemiseen vaikuttavia tekijöitä. Mielenkiintoisesti opinnäytetyön viivästyminen on vasta kuudennella sijalla opintojen viivästymisen syissä. Ammattikorkeakouluopiskelijoista kolmannes ja yliopisto-opiskelijoista melkein puolet kävi töissä (opiskeli sivutoimisesti tai ei lainkaan). Puolet opiskelijoista työskenteli yli 30 tuntia viikossa ja yli puolet työskenteli oman alan töissä. Luvussa 3 esitetyt tulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa (esim. Kauppi, 2005; Matikka, 2007; Mäntymäki, 2007). Esimerkiksi Suomen Ekonomiliiton teettämän, kauppatieteilijöille suunnatun, tutkimuksen mukaan työ on merkittävin opintoja viivästyttävä tekijä, toisena on opinnäytetyön viivästyminen ja kolmantena on opiskelu ulkomailla (Matikka, 2007). Vaasan yliopistossa tehdyissä selvityksissä (Kauppi, 2005; Mäntymäki, 2007) työ, motivaatio, perhesyyt, opinnäytetyön viivästyminen ja oma aikaansaamattomuus ovat keskeisiä viivästymisen syitä. Myös mielenterveyteen liittyvät ongelmat nousevat selvityksissä esille. Vaikka noin 40 % opiskelijoista sanoo opiskelumotivaation puutteen viivästyttävän opintoja, kertoo kuitenkin puolet vastaajista olevansa motivoituneita opiskelemaan ja sitoutuneensa vahvasti opiskeluun. Tulokset osoittavat, että opiskelumotivaatiota ja sitoutumista opiskeluun laskee erityisesti työssäkäynti, mutta myös opetusjärjestelyt, epämääräiset opintojen suorittamista koskevat tehtävänannot, huono ohjauksen saatavuus, opiskelijan heikot opiskelu- ja arjenhallintataidot sekä vaikeudet tietyissä oppiaineissa vaikuttavat. Suurin osa opiskelijoista tuntee saavansa opiskelusta työelämässä hyödynnettäviä taitoja, etenkin ammattikorkeakouluopiskelijat kertovat näin. Opiskelumotivaatiota laskee kuitenkin työelämäyhteyksien puuttuminen opiskelusta. Etenkin yliopisto-opiskelijoiden mielestä opettajien ajantasaisen työelämä-

26 tiedon puuttuminen on ongelma eivätkä he usko opintojen antavan eväitä työelämään. Ohjauksen puute hidastaa opintoja ja valmistumista. Etenkin yliopisto-opiskelijat ja pääsääntöisesti työssä käyvät (töitä yli 30 tuntia viikossa) opiskelijat kertovat, että he eivät saa ohjausta opintojen eteenpäin saattamiseen. Tosin apua ja ohjausta opiskeluun saa, jos on itse aktiivinen. Opiskelijat eivät kuitenkaan tunne ohjausjärjestelmää, eivätkä tiedä, kuka ohjaa missäkin asiassa. Myös opetushenkilöstön opetus- ja ohjaustaidoissa arvioidaan olevan kehitettävää. Erityisesti opintojen kokonaisuuden suunnitteluun ja opinnäytetyön tekemiseen kaivataan tukea, kuten myös opintojen alkuvaiheen ohjaukseen varsinkin yliopisto-opiskelijoiden osalta. Myös Kurrin (2006) tutkimuksessa tuli esille opintojen suunnittelun vaikeudet opintoja pitkittävinä tekijöinä sekä puutteellinen ohjaus. Noin puolet opiskelijoista viihtyy korkeakoulussaan ja pitää opiskeluaikaa mukavana. Suurin osa tuntee olevansa hyväksytty opiskelijakavereiden joukossa. Työssäkäynti vähentää viihtyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ammattikorkeakoulussa opiskelu on yhteisöllisempää ja siellä tuetaan toisia opiskelijoita opintoihin liittyvissä asioissa enemmän kuin yliopistossa. Sen sijaan yliopisto-opiskelijat osallistuvat korkeakoulun ulkopuolisiin tapahtumiin (esimerkiksi juhlimiseen) ammattikorkeakouluopiskelijoita enemmän. Huomionarvoista on, että vastaajista jopa puolet tuntee saaneensa epäoikeudenmukaista kohtelua opintojensa aikana. Alle puolet sanoo kuuluvansa opiskeluyhteisöön. Lähes puolet opiskelijoista arvioi opintojen etenevän heidän laatimassaan aikataulussa ja neljännes kertoo, että opinnot etenevät heille sopivalla tavalla. Melkein puolet myös on saavuttamassa opiskelulleen asettamansa tavoitteet. Opiskelijat myös suunnittelevat aktiivisesti opintojaan, silti opinnot eivät etene heidän toivomassaan aikataulussa ja he eivät pysty noudattamaan tekemäänsä opiskeluaikataulua. Etenkin ammattikorkeakouluopiskelijoilla arvioivat, että heillä on ongelmia opintojen aikatauluttamisessa. Edelleen puolet opiskelijoista sanoo, etteivät he suoriudu opinnoista toivomallaan tavalla. Kesken olevat opinnot vaivaavat opiskelijoita, erityisesti työssäkäyviä. Tosin valmistumisella ei välttämättä ole kovinkaan kiire varsinkaan yliopistoopiskelijoiden keskuudessa. Yli puolet opiskelijoista kertoo, että opintojärjestelyt eivät ole joustavia, alle puolet pitää tehtävänantoja epämääräisinä ja yli kolmasosaa stressaa opintojaksojen päällekkäisyys. Nämä osaltaan vaikeuttavat oman opetussuunnitel-

Viivästynyt? Minäkö? 27 man laatimista ja opintojen etenemistä. Silti vaihtoehtoisia suoritusmenetelmiä on vastaajien mukaan tarjolla ja he pystyvät kohtalaisesti vaikuttamaan omien opintojensa etenemiseen. Yliopisto-opiskelijoilla opiskelu on joustavampaa kuin ammattikorkeakouluopiskelijoilla. Sen sijaan ammattikorkeakoulussa suoritusmahdollisuudet ovat monipuolisemmat, tosin yliopistossa opiskelijat pääsevät paremmin haluamilleen opintojaksoille. Opiskelijat suhtautuvat työelämään positiivisesti. Opiskeltava ala kiinnostaa. Suurin osa pitää työelämää mielenkiintoisena, valtaosa tietää, mitä työelämältä haluaa ja odottaa innolla sinne siirtymistä. Yli puolella on jo tiedossa työpaikka, jonne voisi mahdollisesti työllistyä ja yli puolet ei pidä työllistymistä ongelmana. Etenkin työssäkäyvät ja ammattikorkeakouluopiskelijat haluavat valmistua, jotta he pääsevät siirtymään työelämään. Suhteellisen positiivinen käsitys työelämästä ja sinne siirtymisestä johtunee siitä, että suurin osa vastaajista on jo ollut oman alan töissä. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että yli kolmanneksella ei ole oman alan työkokemusta, ja monen mielestä valmistuminen ja työelämään siirtyminen ahdistavat. Osa opiskelijoista myös epäilee omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan. Tämä aiheuttaa pelkoa työelämään siirtymisessä. Luvun 3 tulokset korostavat korkeakoulujen ohjauksen ja ohjausjärjestelmien merkitystä sujuvan ja mielekkään opiskelun kannalta. Opiskelijat tarvitsevat ohjausta erityisesti opintojen kokonaisvaltaisessa suunnittelussa, työelämätietouteen liittyvissä asioissa sekä opiskelu- ja arjenhallintataidoissa. Ohjauksessa tulisi paneutua myös opintojen eteenpäinviemiseen sekä opiskelijan omien vahvuuksien tunnistamiseen ja urasuunnitteluun. Tulokset ovat linjassa aiempien selvitysten tulosten kanssa. Esimerkiksi Kaupin (2005) ja Matikan (2007) tutkimukset osoittavat, että ohjauksen ongelmat hidastavat selvästi opintojen etenemistä. Tutkimus nostaa esiin korkeakoulujen opetus- ja ohjaushenkilökunnan ohjausosaamisen syventämisen ja laajentamisen tarpeen. Tärkeitä kokonaisuuksia ja teemoja ovat opiskeluprosessin yksilö- ja ryhmäohjaus, uraohjaus ja työelämävalmennus. Myös opiskelijoiden akateemisten opiskelutaitojen ja opintojen suunnittelun ohjaukseen pitäisi kiinnittää huomiota. Edelleen tutkimus antaa viitteitä siitä, että korkeakouluopintojen sisältöjä tulisi päivittää enemmän työelämän tarpeita vastaaviksi ja korkeakoulujen ja työnantajien välistä yhteistyötä olisi vahvistettava etenkin yliopistoissa. Uraohjauksen ja työelämätiedon lisääminen kiinteäksi osaksi opiskelua ja opiskelijoiden urasuunnittelutaitojen kehittäminen on tarpeellista, sillä ne toisivat opiskelijoille tietoa työelämästä ja auttaisivat opiskelijoita rakentamaan mieliku-

28 via tulevaisuuteen. Eriksson ja Mikkonen (2003) korostavat, että valmistumisen ja työllistymisen kannalta on tärkeää mahdollisimman vapaasti rakentaa tutkintoa, tehdä urasuunnitelmia ja orientoitua työelämään. Ilman näitä suunnitelmia opinnot eivät etene, koska niiltä puuttuu motiivi. Valittu opintokokonaisuus ja ala, opintojen edistyminen sekä työllistyminen ja omat uravalinnat ovat isoja haasteita monelle opiskelijalle. Joidenkin opiskelijoiden tulevaisuuskuva saattaa olla hyvinkin hämärä. Monelle opiskelijalle on haastavaa hahmottaa työelämää ja sen tarjoamia mahdollisuuksia, tunnistaa omia vahvuuksiaan ja taitojaan tai suhteuttaa niitä työelämän vaatimuksiin. Epävarmuus heijastuu opintojen etenemiseen ja jarruttaa valmistumista. Uraohjauksen avulla opiskelijat kykenisivät tunnistamaan ja jäsentämään omia vahvuuksiaan paremmin. Myös Valtti-projektin ohjauskeskusteluissa on noussut esiin opiskelijoiden huoli omasta työelämäosaamisesta (Valtti-avainohjaajat, suullinen tieto), mikä osaltaan vahvistaa uraohjauksen ja työelämätiedon lisäämisen tarvetta. Uraohjauksen ohella ohjauksessa on tärkeää viestiä elämän kokonaisvaltaisuuden ja keskeneräisyyden merkityksestä on sallittua tuntea olevansa kesken. Valtti-projektin ryhmissä on noussut esiin, että opiskelijana oleminen voidaan kokea turvalliseksi vaihtoehdoksi (Valtti-avainohjaajat, suullinen tieto). Opiskelija-asemaan liittyy tiettyjä vapauksia ja työelämään siirtyminen tarkoittaa aikuiseksi kasvamista. Opiskelijoilla on myös mielikuva, että valmistunut on täysin valmis ja osaa kaiken. Opiskelijana on sallitumpaa tehdä virheitä. Edelleen opinnäytetöiden ohjaukseen on syytä kiinnittää huomiota. Suositeltavaa on kehittää ja laajentaa niin yksilö- kuin opinnäytetyöryhmäohjausta. Opinnäytetyöprosessia tukevat ryhmät tarjoavat opiskelijoille vertaistukea, joka vie opinnäytetyöprosessia eteenpäin. Mäntymäen (2007) selvityksessä opinnäytetyössään viivästyneiden keskuudessa graduryhmää pidettiin toivottavana. Myös Stenlund (2010) toteaa, että opinnäytetyön ohjausta tulisi kehittää opiskelijoiden keskinäistä vertaisohjausta ja vertaistukea hyödyntäen. Ryhmäohjaus luo opiskelijoille turvallisen paikan esittää kysymyksiä, joita opiskelija pitää tyhminä. Tämä on mahdollista esimerkiksi ryhmässä, jonka ohjaaja ei osallistu opinnäytetyön arviointiin (Valtti-avainohjaajat, suullinen tieto), koska kysymyksien esittämiseen voi liittyä opiskelijan pelko niiden vaikutuksesta työn arviointiin. Mäntymäen (2007) selvityksessä opinnoissaan viivästyneet opiskelijat pitivät hyvänä opintojen loppuvaiheen ohjausta sekä opintosuunnitelman tekoa opintojen loppuun saattamiseksi. Myös Oulun yliopiston opintopolkukyselyssä (2010) nousi esille, että loppuvaiheen ohjaukseen on tarvetta.