SEKSUAALISUUTEEN SAATAVA TUKI HOITAJALTA SYÖPÄÄN SAIRASTUNEEN IHMISEN KOKEMANA Olisi todella mahtavaa, jos olisi hoitaja jolta kysyä mieltä askartavia asioita Höglund, Nora Nousiainen, Päivi Tauriainen, Niina Opinnäytetyö, Syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK) Terveydenhoitaja (AMK)
TIIVISTELMÄ Tekijät: Höglund, Nora, Nousiainen, Päivi ja Tauriainen Niina, Seksuaalisuuteen saatava tuki hoitajalta Syöpään sairastuneen ihmisen kokemana, Helsinki 2002, 46 s. 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu/Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, Hoito- ja Terveydenhoitotyö, Sairaanhoitaja (AMK) ja Terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää syöpään sairastavien seksuaalisuuteen saatavaa tukea hoitajalta. Tavoitteena oli tuoda tietoa, minkälaista tukea syöpään sairastuneet ihmiset saavat hoitajalta seksuaalisuuteeaavat hoitajalta seksuaalisuuteetaisiin toteuttaa hoitotyössä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla touko-kesäkuussa ja elo-syyskuussa 2002. Vastanneita oli kymmenen syöpää sairastavaa miestä ja naista. Vastaajat saatiin syöpäyhdistyksen kautta. Kyselyssä saatiin uutta tietoa syöpään sairastuneiden kokemuksista sairauden vaikutuksista seksuaalisuuteen sekä ovatko he saaneet tukea, minkälaista ja miten. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä sisällönanalyysiä. Kategorioita nousi aineistosta: syövän tuomat muutokset seksuaalisuuteen, seksuaalinen identiteetti, tunteet, kumppani, hoitotyö, ulkonäkö, keskustelu, non-verbaalinen viestintä ja terveydenhuolto. Kategoriointi eteni yksityiskohtaisemmaksi yläkategorioiden avulla. Tutkimuksen mukaan syövällä on vaikutuksia ihmisen seksuaalisuuteen. Ihmiset kokevat, että he eivät saa seksuaalisuutta koskeviin asioihin tarpeeksi tukea hoitajalta. Vastaajat toivoivat, että hoitaja aloittaisi keskustelun, sekä osaisi tulkita non-verbaalista viestimistä. Hoitajalta toivottiin enemmän avoimuutta asioiden käsittelyyn, sekä tietoa ja taitoa. Ihmiset eivät aloittaneet keskustelua hoitajan kanssa, syynä oli hoitajien kiire, hoitoajan lyhyys, ympäristö sekä huonetoverit. Asiasanat: syöpä, hoitaja, hoitotyö, tuki, seksuaalisuus, seksuaalinen identiteetti, viestiminen, non-verbaalinen viestiminen, terveydenhuolto, ulkonäkö
ABSTRACT Höglund, Nora & Nousiainen, Päivi & Tauriainen, Niina. Support of nurses in sexuality: experiences of cancer patients. Helsinki 2002, 46 p. 4 Appendixies. Diaconia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education, Nurse (AMK), Public Health Nurse (AMK). The aim of this thesis was to describe and to understand the people who have cancer and problems with their sexuality and the kind of help they get from nurses. The purpose was to increase knowledge of the kind of support people get in their sexuality and how this could be put into practice in caring. The research material was collected by open questionnaire from May-June and August- September 2002. The informants were 10 Finnish men and women with cancer. They were contacted via the cancer organisation. The questionnaire gave new information about cancer patients experiences of the influence of the illness on their sexuality and what kind of support they get for their sexuality, how they get it and what kind of support. The research material was analysed by means of qualitative content analysis. The following categories emerged: what kind of changes cancer brought to their sexuality, sexuality identity, feelings, life s companion, practice in caring, physical appearance, discussion, non-verbal communication and healthcare. Main categories helped the classification to proceed in greater detail. Manner of expression was classified according to importance. According to the findings, cancer was seen to influence their sexuality. The people experienced that they did not get enough support concerning their sexuality problems. The respondents wished that nurses would start the discussion and that they would be better able to notice and interpret non-verbal communication. They also wished that nurses were more open-minded concerning issues of sexuality and that they would have more knowledge and skills. The respondents stated that they didn t start discussions with the nurses because the nurses were in such hurry and short caring period, environment and the presence of roommates. Keywords: cancer patients, nurse, nursing, support, sexuality, sexual identity, communication, non-verbal communication, healthcare, physical appearance
SISÄLLYS JOHDANTO 6 1. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TARKOITUS 7 2. TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 10 2.1 Syöpä ja seksuaalisuus 10 2.2 Seksuaalisuus 13 2.2.1 Miehen seksuaalinen identiteetti 16 2.2.2 Naisen seksuaalinen identiteetti 17 2.2.3 Ulkonäkö osana seksuaalisuutta 18 2.3 Hoitajan tuki seksuaalisuudessa 19 2.4 Viestintä 22 2.4.1 Non-verbaalinen viestintä 22 2.4.2 Viestimiseen vaikuttavat tekijät 23 3. TUTKIMUSONGELMAT 25 3.1 Tutkimuksen ongelmien asettelu 25 4. TUTKIMUKSEN METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT 25 5. TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTTAMINEN 26 5.1 Tiedonantajien valinta ja kuvaus 26 5.2 Aineiston kerääminen 27 5.3 Aineiston analyysi 29 6. TULOKSET 31 6.1 Syövän tuomat ongelmat seksuaalisuuteen 31 6.2 Kumppanin saama tuki 33 6.3 Hoitaja osana ihmisen seksuaalisuutta 34 6.3.1 Keskustelutilanteiden aloitus 34 6.3.2 Keskustelutilanteen sujuminen 37 6.3.3 Tuen laatu 38 6.3.4 Seksuaalisuuden huomiointi 38 6.3.5 Hoitajien tietämys seksuaalisuudesta 40 7. TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS 41 8. TUTKIMUKSEN EETTISET KYSYMYKSET 45 9. POHDINTA 47 10. RYHMÄN TOIMIVUUS 49
LÄHTEET 51 LIITTEET LIITE 1 Saate kirjelmä 54 LIITE 2 Kyselylomake 56 LIITE 3 Mind map 60 LIITE 4 Kategoriointi 62
6 JOHDANTO Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisen kokonaisuutta. Median välityksellä seksuaalisuus ja seksi ovat jokapäiväistä antia. Media tuo seksuaalisuutta julki avoimesti, esimerkiksi mainosten välityksellä. Kävellessä kadulla voi törmätä seksiä tihkuvaaulla voi törmätä seksiä tihkuvaaa seksuaalisuudesta saa kuvan, että seksuaalisuus ja seksi ovat helposti käsiteltäviä asioita. Tästä huolimatta, todellisuudessa asia ei ole näin. Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on vaikea puhua henkilökohtaisella tasolla. Kiinnostuimme aiheesta käytännönkautta huomattuamme, että seksuaalisuuteen liittyviä asioita ei oteta tarpeeksi huomioon hoitotyössä. Varsinainen idea tähän aiheeseen lähti seuraavasta harjoittelujaksolla tapahtuneesta tilanteesta. Eräälle osastolle tuli hoitajille entuudestaan tuttu keski-ikäinen mies. Hoitajien ollessa kierrolla, he huomasivat miehen käyttäytymisessä uuden piirteen. Hän oli huumorintajustaan tunnettu, mutta hänen vitsinsä olivat yllättäen muuttuneet kaksimielisiksi seksiä koskeviksi jutuiksi. Tilanteen jälkeen kahvihuoneessa, hoitajat keskustelivat keskenään tapahtuneesta. He ajattelivat, että kyseisellä miespotilaalla voisi olla ongelmia seksuaalisuudessaan. Kukaan ei missään vaiheessa hoitojaksoa ottanut asiaa miehen kanssa puheeksi. Asia jäi käsittelemättömäksi. Ihmisen elämäntilanteet muuttuvat, sairaus voi tuoda erilaisia ongelmia elämään. Ajatellaanpa, että olemme löytäneet uuden elämänkumppanin. Tällöin seksuaalisuus ja seksi voivat olla todella tärkeitä asioita suhteessa ja elämä on ihanaa. Yhtäkkiä kuulemmekin sairastavamme esimerkiksi pahanlaatuista rinta- tai kivessyöpää. Rinta tai kives joudutaan poistamaan. Tällöin ajatuksena ja tunteena voi olla, että emme ole enään seksuaalisesti haluttavia. Eri hoitomuodot voivat aiheuttaa ongelmia seksuaalisuuteemme. Laihdumme, meillä on pahaolo ja limakalvomme kuivuvat. Seksi ja seksuaalisuus ei olekaan enään normaalia jokapäiväistä elämää. Tilanne herättää meissä paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia. Toivomme, että jossain olisi joku joka auttaisi, olisi läsnä ja kertoisi mistä saisi apua. Miten selviytyä tästä elämäntilanteesta.
7 1. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TARKOITUS Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella, minkälaista tukea syöpään sairastunut ihminen saa hoitajalta seksuaalisuutta koskevissa asioissa. Syöpä on yleinen sairaus Suomessa. Vähintäänkin joka neljäs ihminen sairastuu elämänsä varrella johonkin syöpään (Gröhn & Maiche 1994, 7). Opinnäytetyössä tutkimme ihmisiä, joilla on jonkinlainen syöpä. Syöpä sairauden laadulla ei ole merkitystä tässä opinnäytetyössä. Syöpään tarkoitetut hoitomuodot saattavat aiheuttaa ihmisille samankaltaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Esimerkiksi sytostaattihoidot aiheuttavat usein hiusten lähtöä, väsyneisyyttä, pahaa oloa, laihtumista, sekä muutoksia limakalvoille. Edellä mainitut oireet aiheuttavat ihmisille erilaisia ajatuksia, tunteita sekä ongelmia seksuaalisuuteen. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat hyvin monelle vaikeita asioita käsitellä. Asiasta puhuminen kumppanin tai hoitajan kanssa voi tuntua epämiellyttävältä. Hoitajalla tarkoitamme tässä opinnäytetyössämme yleisesti terveydenhuoltoalan hoitajia. Terveydenhuollossa, esimerkiksi sairaalassa, sekä avoterveydenhuollossa hoitajat kohtaavat melkeinpä päivittäin syöpää sairastavia ihmisiä. Siksi on tärkeää, että myös seksuaalisuuteen liittyvät asiat huomioidaan. Ongelmat seksuaalisuudessa saattavat tuottaa ongelmia päivittäisissä toiminnoissa, kuten esimerkiksi sosiaalisessa käyttäytymisessä. Kiinnostuimme aiheesta käytännön kautta, huomattuamme, että ihmisten seksuaalisuutta ei huomioida tarpeeksi hoitosuhteessa. Hoitajien voivat huomata, että potilaalla on seksuaalisia ongelmia, mutta he eivät ota tätä puheeksi hänen kanssaan. Syynä voisi olla se, että he eivät välitä tai uskalla ottaa asiaa esille. Heidän tietonsa ja taitonsa seksuaalisuutta käsittelevissä asioissa ovat rajalliset. Voi olla, että heillä ei ole tarpeeksi elämänkokemusta tai kypsyyttä käsitellä asiaa potilaan kanssa. Aikaisempien tutkimusten perusteella tietämättömyys ja arkuus käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä asioita, johtuu koulutuksen vähyydestä, sekä työkokemuksen puutteesta.
8 Syöpään sairastuneen ihmisen seksuaalisuuteen saatavasta tuesta hoitajalta, sairastuneen ihmisen näkökulmasta, ei ole tehty aikaisempaa tutkimusta. Löysimme tutkimuksen, jossa on haastateltu multippeliskleroosipotilaita ja heidän kokemuksiaan omasta seksuaalisuudestaan. Tutkimuksessa käsiteltiin myös hoitotyötä, terveydenhuoltoa ja miten terveydenhuolto huomio seksuaalisuuden. Tutkimuksessa oli osio, jossa potilaat kertoivat henkilökohtaisia kokemuksia hoitajilta saamasta tuesta. Tutkimuksesta ilmeni, että he olivat tyytymättömiä hoitajan antamaan tukeen seksuaalisuudessa. He toivoivat, että hoitohenkilökunta olisi tehnyt aloitteen seksuaalisuutta käsittelevissä asioissa. Potilaiden mielestä keskustelutilanteita ei aloitettu, syitä he arvelivat olevan kiireellisyys, tiedonvähäisyys, asenteet, sekä ammatillisenkypsyyden ja ammattitaidon puute. Terveydenhuolto-palveluiden koettiin kohdistuvan oireen mukaiseen sairauden hoitoon, ei ihmisen kokonaisvaltaiseen auttamiseen. ( Launiainen 1996, 90-96.) Löysimme myös tutkimuksen, jossa on käsitelty hoitajan näkökulmasta asiakkaan seksuaalisuuden kohtaamista vuodeosastolla. Tutkimuksessa ilmeni, että hoitajien saama seksuaalisuuteen liittyvä koulutus oli vähäistä. Hoitayvä koulutus oli vähäistä. Hoitavät usein aloita keskustelua seksuaalisuutta käsittelevissä asioissa. Oli tilanteita, joissa potilas otti esiin seksuaalisuuden sivuamalla aihetta. Hoitajien kokemusten mukaan näyttää siltä, että osastoilla puhutaan hyvin vähän seksuaalisuudesta. Syyksi hoitajat arvelivat koulutuksen ja ammattikokemuksen vähyyden. (Esko-Asikainen 2000, 39-44.) Lisäksi löysimme tutkimuksia, joissa tutkitaan eri näkökulmista syöpää, tuen saantia, sekä seksuaalisuutta. Nämä aiheet sivuavat kuitenkin oman tutkimuksemme aihetta, joten päätimme käyttää edellä mainittuja tutkimuksia. Tutkimuksista tuli ilmi, että hoitajat ja potilaat olivat kiinnittäneet huomiota samoihin asioihin. Molemmat osapuolet olivat sitä mieltä, että seksuaalisuutta käsitellään liian vähän. Edellä mainituissa tutkimuksista ilmeni, että potilaat ovat tyytymättömiä saamaansa tukeen seksuaalisuutta koskevissa asioissa.
9 Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli, selvittää minkälaisia kokemuksia syöpään sairastuneilla ihmisillä on tuen saannista hoitajalta, seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Opinnäytetyö perustuu syöpään sairastuneiden kokemuksiin. Tarkoituksena oli tehdä kysely miehille ja naisille. Lähtökohtana on ihmisen saama tuki sairauden tuomiin seksuaalisiin ongelmiin. On tärkeää, että ihmisen seksuaalisuus otetaan huomioon hoidon suunnittelussa. Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmistä. Seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat aiheuttavat ihmiselle psyykkisiä, fyysisiä sekä sosiaalisia oireita, jotka ilmenevät eri tavoin. Hoitotyössä on suhteellisen vähän tietoa siitä, miten syöpää sairastavat ihmiset saavat apua seksuaalisuutta käsittelevissä asioissa ja ongelmissa. WHO:n mukaan terveydenhuollon palveluissa tulisi pystyä kohtaamaan ihmisten tarpeet myös tällä alueella. Hoitajilla tulisi olla valmiudet seksuaali-kysymyksissä ohjaamiseen ja auttamiseen. Hoitajan olisi hyvä pohtia omaa suhtautumistaan seksuaalisuuteen, ennen kuin voi kohdata toisen ihmisen seksuaalisuuden. (Kontula, Kauttu & Miettinen 1998, 157-158.) Opinnäytetyössämme halusimme syventää tietoa siitä, mitä, miten ja minkälaista tukea potilaat saavat hoitajilta, minkälaiseksi he kokevat keskustelutilanteet ja minkälaisia odotuksia heillä on hoitajilta. Tarkoituksenamme oli saada tietoa tästä asiasta, koska aihetta käsitellään hyvin vähän opinnoissa, sekä työyhteisöissä. Haluaisimme, että tulevaisuudessa tästä opinnäytetyöstä olisi hyötyä syöpää sairastaville ihmisille, oppilaitoksille sekä työyhteisöille. Olisi tärkeää, että seksuaalisuudesta puhuttaisiin avoimesti. Seksuaaliasioista keskusteleminen voi auttaa jokaista suhtautumaan asiaan luontevammin. Auttamalla ja tukemalla ihmisiä kokonaisvaltaisesti hoitosuhteessa, lisätään ihmisille hyvinvointia myös tälle osa-alueelle. Syöpää sairastuneille ihmisille tutkimus antaa lohtua, että he eivät ole ainoita kenellä on ongelmia seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Heille opinnäytetyö tuo tietoa heidän
10 oikeuksistaan saada tietoa ja tukea seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Aikomuksena oli tuottaa tietoa, miten kohdata syöpään sairastuneen ihmisen seksuaalisuus. 2. TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Tuomi ja Sarajärvi (2002) toteavat teorian merkityksestä seuraavaa. Teorian merkitys kvalitatiivisessa tutkimuksessa on tärkeä, ja siksi sitä tarvitaan välttämättä. Tutkimuksen teorialla tarkoitetaan tämän työn yhteydessä tutkimuksen käsitteistä tulevaa teoriaa. Eskola ja Suoranta (1998) toteavat, että hyvä tutkimus lähtee teoriasta ja jälleen palaa siihen. Tutkimuksemme teoriaan kuului aluksi käsitteinä seksuaalisuus, syöpä ja tuki. Vastausten perusteella voidaan palata alkutekijöihin, selvittämään saiko teoria tukea, vai ei. Opinnäytetyössämme ilmeni vastauksista alkuperäistä teoriaa tukevaa materiaalia, sekä sieltä tuli uutta teoriaa. Vastausten analysointi vaiheessa saimme teoriaan uusia käsitteitä, kuten viestiminen, non-verbaalinen viestintä, miehen ja naisen seksuaalinen identiteetti ja ulkonäkö osana seksuaalisuutta. Miehen ja naisen identiteetti on sisällytetty seksuaalisuus käsitteeseen. Seuraavassa osuudessamme kuvaamme opinnäytetyön aloittamisvaiheessa, sekä kyselylomakkeiden vastauksista esiin tulleita käsitteitä. 2.1 Syöpä ja seksuaalisuus Salminen (2000) kirjoittaa syövästä. Suomessa on todettu vuosittain 20 000 uutta syöpätapausta, ja lukumäärä on tähän saakka kasvanut lähes kolmasosalla viiden vuoden välein. Suurin syy uusien syöpätapausten määrän kasvuun on ikääntyneiden ihmisten lukumäärän kasvu. 35 prosentilla 40 65-vuotiaista ihmisistä tavataan syöpää. Nuoremmilla kuin 40-vuotiailla tavataan syöpää alle viidellä prosentilla ihmisistä. Nuorilla aikuisilla tavataan useimmin hyväennusteinen imusolmukesyöpä, kivessyöpä tai melanooma. Ikääntyvimmillä ihmisillä yleisimmät syövät ovat rinta- ja eturauhassyöpä, suolistosyövät ja keuhkosyöpä sekä urologiset ja gynekologiset syövät. Syöpä on pahanlaatuisten kasvainten yleisnimi. Syövän yhteisenä piirteenä pidetään solujen kontrolloimatonta jakautumista. Eri syöpämuotojen syyt ja kula. Eri syöpämuotojen syyt ja kulltaisen ja samalla lailla levinneen syövän eteneminen voi olla hyvin
11 erilainen eri yksilöillä. Toisella hoito tehoaa ja syövän kasvu pysähtyy tai hidastuu, kun taas toisella syöpä voi edetä hoidoista riippumatta. Uusiutumisajassa voi olla huomattavia eroja potilaiden välillä. (Salminen 2000, 13.) Kasvaessaan syöpä tuhoaa ympäröivää tervettä kudosta ja suurentuessaan se aiheuttaa kyseisen elimen toiminnan häiriintymisen. Syöpä voi aiheuttaa seuraavanlaisia ensioireita sekä löydöksiä: kyhmy tai kovettuma, parantumaton haava tai luomen muuttuminen tai ärtyminen, yskä tai käheys, suoliston toiminnan muuttuminen, verenvuoto eritteessä, virtsassa, siemennesteessä tai vaihdevuosien jälkeinen vuoto. (Salminen 2000, 17.) Syöpä voi aiheuttaa epäselviä yleisoireita, kuten väsymystä, anemiaa, yleistä epämukavuutta ja sairauden tuntua (Hietanen, Lammi 1991, 8). Syöpä ja syöpähoitojen vaikutus potilaan seksuaalisuuteen voidaan jakaa psyykkisiin ja toiminnallisiin ongelmiin. Sairauden laatu, hoitomuodot, potilaan elämäntilanne, suhtautuminen seksuaalisuuteen sekä parisuhteeseen ja hänen kykynsä selviytyä, ovat tässä tilanteessa ratkaisevia. Seksuaalisuuteen liittyvien alueiden syövät, kuten rintasyöpä, eturauhassyöpä ja gynekologiset sekä urologiset syövät, voivat aiheuttaa suurempia ongelmia. (Rosenberg 2000, 174 176; Gröhn & Maiche, 1994, 45-47.) Syöpä ja sen eri hoitomuodot aiheuttavat ihmiselle muutoksia seksuaali-identiteettiin sekä seksielämään. Sairaudesta ja hoidoista aiheutuu ihmiselle psyykkisiä, fyysisiä sekä sosiaalisia ongelmia. Psyykkisellä osa-alueella ihmiselle tulee seksuaalisuuteen liittyviä tunteita esim. - Masennusta ja ahdistusta, kuten pelko kuolemasta. - Pelkoa kyvyttömyydestä sukupuolielämään. - Pelkoa parisuhteen menettämisestä tai uuden kumppanin löytämisestä. - Pelkoa myös, että ei ole seksuaalisesti haluttava esim. kehon muutoksien takia. - Emotionaalisia tunne-elämän ailahtelua eli mielialan äkillisiä muutoksia. - Ihminen voi tuntea syyllisyyttä omasta sairastumisestaan. (Rosenberg 2000, 174 176; Gröhn & Maiche, 1994, 45-47.)
12 Seksuaalisuuden fyysisellä osa-alueella, naisella ilmeneviä ongelmia voi olla erilaiset tuntopuutokset, arpikudosvauriot ja kiihottumisongelmat emättimen alueella. Myös oireina voi olla limakalvon ärtymistä ja kostumisongelmia, joista aiheutuu yhdyntäkipuja. Seksuaalista halukkuutta voi vähentää myös orgasminsaantivaikeus. Kuukautisten poisjääminen ja vaihdevuosien käynnistyminen voi aiheutua myös syöpähoidoista esim. lääkkeistä. Kehon muutokset esim. rinnanpoisto voi aiheuttaa naiselle estoja sukupuoliyhdyntään. (Rosenberg 2000, 176 177; Gröhn & Maiche 1994, 47-48.) Miehellä tavallisimpia fyysisen seksuaalisuuden ongelmia ovat erektiohäiriö, impotenssi sekä hermovauriot, joka aiheuttaa tunnottomuutta. Myös kiveksen poisto aiheuttaa miehelle estoja sukupuolielämässä. Ongelmana voi olla myös liian aikainen, viivästynyt tai puuttuva siemensyöksy, sekä yhdyntäkivut. (Rosenberg 2000, 177 179; Gröhn & Maiche 1994, 47-48.) Yhtenäisiä vaivoja miehillä ja naisilla on orgasmin saannin sekä kiihottumisen vaikeus ja fertiliteetti eli hedelmällisyysongelmat. Ulkonäölliset muutokset, kuten laihtuminen, hiusten lähtö, hikoilu, väsyneisyys ja limakalvojen kuivuminen aiheuttavat seksuaalisia ongelmia. Seksuaaliseen halukkuuteen vaikuttavat hormonituotannon, kuten estrogeenin ja testosteronin väheneminen. (Gröhn & Maiche 1994, 47-51.) On tavallista, että syövän lääke- tai muu hoito aiheuttavat steriliteetin, hedelmättömyyden, joko tilapäisen tai pysyvän. Tällä on merkittävä vaikutus monen ihmisen seksuaaliseen identiteettiin, erityisesti, jos kysymys on pysyvästä tilasta ja nuoresta potilaasta. Tietoisuus siitä, ettei voi tulla raskaaksi tai siittää lasta voi aiheuttaa alemmuuden tunteita naisena tai miehenä ja vaikeuttaa tyydyttävää sukupuolielämää. (Gröhn & Maiche 1994,46.) Lääke- ja sädehoito sekä itse sairaus vaikuttavat myös usein ulkomuotoon. Hiustenlähtö tai painonmuutokset voivat masentaa ja vaatia psyykkisen luopumisprosessin, surun, läpikäymistä. Merkittävin tekijä sopeutumisessa on ihmisen itsetunto: mitä tärkeämpää osaa ulkoinen olemus siinä näyttelee, sitä herkempi se on vaurioitumaan. Ihminen joutuu vähitellen etsimään uuden tasapainon. (Gröhn & Maiche 1994,47.)
13 Joillakin syöpälääkkeillä on myös psyykkisiä sivuvaikutuksia. Eräät sytostaattihoidot, ja hormonihoidoista erityisesti keltarauhashormoni, aiheuttavat osalle potilaista emotionaalista tunne-elämän ailahtelua. Syöpähoitojen psyykkisiä sivuvaikutuksia on vaikea erottaa itse sairauden ja rankan elämäntilanteen aiheuttamista ongelmista. (Gröhn & Maiche 1994,47.) Syövän hoidossa käytettävät kipulääkkeet voivat aiheuttaa väsymystä ja ummetusta. Sairauden aiheuttamaa ahdistusta voidaan helpottaa lääkityksen avulla. Näiden lääkkeiden sivuvaikutuksina esiintyy usein haluttomuutta, erektiohäiriöitä ja orgasmin saannin vaikeuksia, jotka kuitenkin loppuvat, kun lääkitys päättyy. (Suomen syöpäpotilaat 2001, 5.) Virtasen (2002) mukaan monilla kemiallisilla aineilla on vaikutuksia sukupuoliviettiin, haluun ja seksuaaliseen reaktiosarjaan. Joissakin tapauksissa vaikutus on myönteinen ja sitä voidaan käyttää hoidollisessa tarkoituksessa. Viimevuosikymmenien aikana on otettu käyttöön sellaisia aineita, joiden lääkehoidollinen, seksuaalitoimintoja aktivoiva vaikutus ja teho on ollut tutkimuksellisesti osoitettavissa. Useimmiten lääkeaineiden vaikutuksella on kuitenkin seksuaalisuuden kannalta häiritsevä tai estävä haittavaikutus. 2.2 Seksuaalisuus Hietasen (1994) mielestä seksuaalisuus on merkittävä, syvällinen ja herkästi vaurioituva osa ihmistä. Ihminen on seksuaalinen olento koko ikänsä, vaikka seksuaalisuuden toteuttamismuodot muuttuvat elämän eri vaiheissa ja tilanteissa. Seksuaalista tyydytystä laajempi asia on tunne naisena tai miehenä olemisesta. Seksuaalisuus kuuluu yhtenä osana meidän jokapäiväiseen elämäämme. Kontula (1997) kirjoittaa, että seksuaalisuus voi tuoda tullessaan elämämme kauneimpia ja ekstaattisimpia kokemuksia, mutta myös kipeimpiä traumoja ja pahimpia pettymyksiä. Seksuaalisuus tekee kuitenkin elämästä elämisen arvoisen.
14 Mielestämme seksuaalisuus on läheisyyttä, hyvänolon ja turvallisuuden tunnetta, nautintoa sekä sukupuolista kanssakäymistä. Seksuaalisuus pitää sisällään seksuaalisen kontaktin, tunteita, mielikuvia sekä reaktioita. Seksuaalisuuden tuomat tuntemukset ovat jokaiselle yksilöllisiä. Sukupuolisen nautinnon keskeisenä asiana ovat ihmisen keho ja sen erogeeniset alueet. Kehon aistimukset saavat eritt. Kehon aistimukset saavat eritelen kautta. Seksuaalisuudessa kohtaavat ihmisen fysiologiset, psykologiset ja sosiaaliset tarpeet. (Ronkainen ym. 1994, 20.) Psyykkisellä käsityksellä seksuaalisuudessa tarkoitetaan ihmisen omaa henkilökohtaista näkemystä omasta seksuaalisuudestaan. Se on ihmisen itseensä liittyvä kokemus, eikä sitä voi muuttaa. Sosiaalisella seksuaalisuudella tarkoitetaan naiselle ja miehelle yhteiskunnassa annettuja rooleja, joita voidaan muokata sosiaaliseen ympäristöön sopiviksi. Fysiologisella seksuaalisuudella tarkoitetaan sukupuolisuutta sekä sukupuolielämää. (Palo & Palo 1999, 289-290.) Seksuaalisuudesta ei voi päästä eroon, vaan se kulkee aina mukana, halusipa sitä tai ei. Parhaimmillaan seksuaalisuus antaa voimia ja iloa elämään niin, että on hyvä olla yksilönä, parisuhteessa ja muissa sosiaalisissa suhteissa. (Eriksson 2000, 173.) Seksuaalisuus voi olla myös taakka, vaikeuksien ja surujen aiheuttaja. Esimerkiksi huono itsetunto, selkeytymätön tai haavoittunut sukupuoli-identiteetti, vaikeat ihmissuhteet ja elämänkokemukset, sairaus, vammaisuus ja syrjäytyneisyys voivat rikkoa seksuaalisen eheyden ja estää ihmistä nauttimasta elämästä. (Eriksson 2000, 173.) Yhteiskuntamme kautta opimme, mitä seksi on, mitä sen tulisi olla, mikä on oikeaa seksuaalisuuden toteuttamisen tapa. Opimme millainen on oikeanlainen partneri, mikä on sukupuolisuuden arvo, millaisista asioista ja mitä koskettamalla seksuaalisuudesta saa nauttia ja pitäisikö seksuaalisuudesta nauttia. (Ronkainen ym. 1994, 24.) Erikssonin (2000) mielestä seksi on yksilöllistä ja merkitsee ihmisille erilaisia asioita. Seksin kohdalla käsite normaali voidaan kokonaan unohtaa, sillä kaikki mikä tuntuu miellyttävältä ja aiheuttaa tyydytystä eikä loukkaa toisia, on sallittua seksissä. Virtanen (2001) mainitsee, että seksi koostuu kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä toiminnasta ja käsittää ajattelun, tunteet ja fantasiat. Ne ilmentyvät toiminnan tasolla,
15 kumppanin valinnan, sukupuolisena aktiivisuutena toisen ihmisen kanssa, sekä erilaisina seksuaalisuuteen liittyvinä asioina. Hyvä tyydyttävä seksi nostaa elämisen laatua. Se antaa energiaa, ehkäisee ja laukaisee stressiä, parantaa terveyttä, lisää parisuhteen toimivuutta ja luo ihmissuhteita ja vuorovaikutusta (Eriksson 2000, 174.) Virtanen (2001) kirjoittaa seksuaaliterveydestä. WHO määrittelee seksuaalisenterveyden ruumiillisten, emotionaalisten, älyllisten ja sosiaalisten tekijöiden integraatioksi eli yhdistämäksi. Edellä mainitut tekijät rikastavat ja vahvistavat persoonallisuutta, kommunikaatiota ja rakkautta. Seksuaaliseen terveyteen kuuluu kolme peruselementtiä. Ensimmäiseksi siihen kuuluu kyky nauttia ja kontrolloida seksuaalista kanssakäymistä. Toiseksi esiin tulee seksuaalisuutta, sekä sukupuoliyhteyttä estävät tunteet kuten häpeä, syyllisyys, pelko, väärät uskomukset, sekä muut psyykkiset tekijät, joista pitäisi pyrkiä vapaaksi. Kolmantena peruselementtinä on pyrkiä vapaaksi orgaanisista häiriöistä, taudeista ja vajeista, jotka häiritsevät seksuaalisuutta. (Virtanen 2001, 12.) Seksuaalisessa terveydessä on kysymys myös elämäntyylistä, seksuaalirooleista ja ihmissuhteista. Se on kiinni kulttuurissa, ajassa, yhteiskunnanarvoissa ja normeissa. Seksuaalisesti terve ihminen kokee seksuaalisuutensa miellyttävänä ja turvallisena. Hän pystyy toteuttamaan seksuaalisuuttaan ilman syyllisyyden tunteita tai ahdistuksen tunteita. (Virtanen 2001, 22.) Virtasen (2001) mielestä seksuaalisuuden ymmärtäminen vaatii persoonan kypsyyttä ja valistuneisuutta. Joudumme hyväksymään seksuaalisuudessa neljä tosiasiaa. Seksuaalisuus sisältää suuren määrän vaihtoehtoja, joten meidän tulee luottaa seksuaalisuuteemme, itseemme, kykyymme toimia, sekä partneriimme. Lääketieteellinen lähestymistapa tarkastelee seksuaalisuutta ihmisen kehollisena tai psykososiaalisena toimintana, joka toimii tai ei toimi. Tarvittaessa lääketiede tutkii toimintahäiriöiden syitä. Diagnosoi, luokittelee, hoitaa ja seuraa hoitotuloksia. Käyttäytymistieteiden lähestymistapa on lähellä lääketiedettä, vaikka se tarkastelee myös normaalia seksuaalisuutta. Erektiokyky on vain yksi osatekijä naisen ja miehen välisessä
16 erotiikassa, jossa tunteilla, käyttäytymisellä ja viestinnällä on usein keskeisempi merkitys. (Virtanen 2001, 22-23.) 2.2.1 Miehen seksuaalinen identiteetti Väitetään, että alle 40-vuotias mies ajattelee seksiä tavalla tai toisella, jopa kuusi kertaa tunnissa. Toisen tutkimuksen mukaan, seksi voi olla ajatuksissa noin 700 kertaa viikossa. Lisäksi tulevat vielä unet. Yli nelikymppisellä miehellä seksin ajatteleminen vähenee hiukan, mutta kiinnostus asiaan säilyy voimakkaana. Mies saattaa hakea seksistä elämyksiä, valloitusta, kiihottumista ja vastapainoa kaikelle arkiselle. (Junkkari & Junkkari, 2001, 154-156.) Useimmille miehille seksuaalinen itsetunto on tärkeä. Seksuaalisuuteen liittyy usein suoritustarvetta ja näyttämisenhalua, joten siihen väistämättä tulee mukaan myös ahdistusta. Jos mies joutuu nöyryytetyksi seksuaalisuutensa alueella, se voi tuottaa hänelle suurta ahdistusta, sillä miehen koko identiteetti voi olla sidoksissa seksuaaliseen suorituskykyyn. (Junkkari, Junkkari, 2001, 157.) Kaikki sukupuolielämään liittyvät pelot ja häiriöt, erityisesti erektio-ongelmat, uhkaavat miehen sukupuoli-identiteettiä. Epäonnistunut rakastelu ei ole kuitattavissa ajatuksella sattuuhan sitä, vaan se koskettaa syvemmältä, herättää epäilyn itsestä miehenä. (Ronkainen, Pohjolainen & Ruth 1994, 134.) Vastuu toiminnasta, sekä toiminnan ja onnistumisen pakko ja paine kasautuvat miehelle subjektina. Hänellä on oikeus olla seksuaalinen ja hän kokee sen olevan pakollista. Hänellä on oikeus, mutta myös velvollisuus tuntea ja hallita sukupuolisuus. Avuttomuutta hän ei voi paljastaa, ja näin tilanteissa, joissa apua kenties tarvitsisi, sitä on vaikea hakea. Asiantuntijuuteen liittyy myös oikeassa olemisen ja hallinnan paine. (Ronkainen ym. 1994, 134-135.) Miehisessä sukupuolikulttuurissa seksuaalinen aktiivisuus merkitsee ennen kaikkea aktiivista yhdyntäseksuaalisuutta. Hellyys ja hyväilyt näyttäytyvät vähempiarvoisena yhdynnän rinnalla ja ne saattavat tuntua jopa ahdistavilta. Niinpä, jos hän ei voi olla jostain syystä aktiivisesti yhdyntäkeskeinen, hänen on vaikea keksiä, mitä muuta hän
17 voisi olla. Miesten seksuaaliterapiassa olisikin tärkeä huomioida sensuaalisuuden, aistillisuuden ja kosketusherkkyyden lisääminen. (Ronkainen ym. 1994, 135.) Mieheys, yhtälailla kuin miehen seksuaalisuus ovat alueita, joita ei ole problematisoitu. Sekä tieteellisessä tutkimuksessa, että arkiajattelussa miestä on kohdeltu selviönä, ihmisyyden normina. Tällöin on jäänyt havaitsematta ne tavat, joilla miehen sukupuoliroolit estävät tai muovaavat hänen inhimillisenä ihmisenä elämisen mahdollisuuksiaan. (Ronkainen ym. 1994, 136.) Edellä mainitussa tekstissä ilmenee, kuinka tärkeää miehelle on seksuaalisuus ja seksi. Miehen sairastuttua hän voi menettää kyvyn harrastaa seksiä ja tämä on miehelle raskasta. Hoitajan olisi hyvä kiinnittää huomiota miehen seksuaalisuuteen liittyviin asioihin ja mitä se miehelle merkitsee. 2.2.2 Naisen seksuaalinen identiteetti Historian kuluessa naisen seksuaalisuus on määritelty eri tavoin: puhtaasta neitsyestä siveelliseen aviovaimoon, paheellisesta viettelijästä tyydyttämättömään nymfomaaniin, rutinoidun seksikkäästä kansikuvatytöstä tee se itse tietoiseen naiseen. Useammat tutkimukset korostavat edelleen naisen seksuaalisuuden kokonaisvaltaisuutta. (Tasaarvoasiain neuvottelukunta 1990, 41.) Nainen reagoi herkemmin kuin mies hyväilyihin koko vartalollaan ja seksuaalisuus on hänelle monitahoinen, kehollinen kokonaisuus. Miehen sukupuolisuus rajoittuu usein genitaali alueille. Naisen seksuaalisuutta voidaan kuvata seuraavalla tavalla: Naisen seksuaalisuus ei rajoitu rintoihin ja alapäähän. Oli seksi miehelle mitä oli, naiselle se merkitsee hyvin erilaisia kokemuksia, jotka eivät ole yksinomaan genitaalisia. Seksiin sisältyy meidän koko ruumiillisuutemme ja se saa eri muotoja eri aikoina naisen elämässä. (Ronkainen ym. 1994, 128.) Naisenkaan ei välttämättä tarvitse olla mielettömän rakastunut voidakseen nauttia seksistä, mutta useimmiten hän haluaa tuntea olonsa partnerin kanssa rentoutuneeksi, tur-
18 valliseksi ja luottavaiseksi. Hän haluaa tietää sen, että mies suhtautuu myönteisesti häneen naisena. Naisen avainsanoja seksin suhteen ovat oikea henkilö, oikea aika ja oikea paikka. Monet naiset tarvitsevat ennen yhdyntää enemmän hyväilyjä. Naiselle on myös tärkeää, että mies hoivaa häntä ilman seksuaalisia taka-ajatuksia. (Junkkari & Junkkari 2001, 160.) Naiselle seksuaalisuus merkitsee enemmän tunteita. Naisen on vaikeampi hyväksyä itseänsä naisena, jos hänen ulkomuotonsa muuttuu. 2.2.3 Ulkonäkö osana seksuaalisuutta Ruumiinkuvalla tarkoitetaan ihmisen käsitystä omasta kehostaan ja sen toiminnoista, etenkin sellaisina kuin muut ne havaitsevat. Aikuistumiseen liittyvän kehityksen jälkeen useimmilla ihmisillä on käsitys omaan ulkonäköönsä liittyvistä hyvistä ja huonoista puolista. Käsitys perustuu paljolti yhteisössä vallitsevaan kauneuskäsitykseen. (Palo & Palo 1999, 196.) Hyvä fyysinen ulkonäkö ja itsensä hyvän näköiseksi tunteminen ovat sukupuolisuuden perusominaisuuksia ja tärkeitä asioita sukupuolisuhteessa. Ulkonäön turmeltuminen muuttaa ihmisen käsityksen omasta sukupuolisuudesta. Se saattaa saada miehen tai naisen pelkäämään, ettei hän pysty viehättämään partneriaan tai ettei häntä pidetä seksuaalisesti viehättävänä tai että aviopuoliso hylkää hänet. (Roper, Logan & Tierney 1992, 295.) Turunen (1996) kertoo ihmisen kehollisuudesta. Kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla ja sen jälkeen fyysinen olemus tulee läheisemmäksi. Fyysinen keho todella huomataan. Eikä tämä usein johdu siitä, että se osoittaisi ensimmäisiä rappeutumisen merkkejä, jos siitä ei ole pidetty riittävästä huolta. Fyysisen olemuksensa löytäminen merkitsee myös sitä, että yksilö löytää seksuaalisen olemuksensa. Viimeistään keski-iässä monia alkaa huolettaa ikääntymiseen väistämättä liittyvä eroottisen viehätysvoiman hiipuminen ja seksuaalisen suorituskyvyn heikkeneminen. Jos pelko saa suuren otteen, se riittää yksin heikentämään miehen sukupuolis-
19 ta suorituskykyä ja voi vähentää naisenkin kykyä nauttia sukupuolielämästä. (Palo & Palo 1999, 340.) Syöpäpotilaita, lähinnä rintaleikattuja ja avanne potilaita koskevissa tutkimuksissa on ilmennyt, että osalle ihmisiä ei sukupuolielämä sairauden takia ole palautunut entiselle tyydyttävälle tasolle. Osa on joutunut luopumaan siitä jopa kokonaan. Kirurgiset toimenpiteet eivät vaikuttaneet kyseisiin ongelmiin, vaan vaikeudet kuuluivat psyykkiselle alueelle. Ne koskivat kuvaa itsestä ja omasta kehostaan. Vaikeus hyväksyä oma muuttunut keho aiheuttaa sen, ettei sairas voi uskoa toisenkaan häntä sellaisena rakastavan. Tällöin hän välttää kaiken seksuaalisen kanssakäymisen. (Nurmi 1993, 411.) 2.3 Hoitajan tuki seksuaalisuudessa Tässä tutkimuksessa tarkoitamme tuella hoitajan ja potilaan välistä toimivaa luottamus- ja vuorovaikutussuhdetta. Potilaan kuunteleminen, tukeminen ja opastaminen seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa on erityisen tärkeää. Hoitaja kunnioittaa ja vahvistaa potilaan voimavaroja ja ongelmanratkaisukykyä. Hoitajalla pitäisi olla tietoa seksuaaliasioiden neuvomisesta ja tarvittaessa kyky ohjata potilas asiantuntijalle. Hoitajan olisi hyvä kyetä lukemaan sanatonta viestimistä, sillä seksuaalisuus on joillekin hyvin arka ja henkilökohtainen asia. Kuuppelomäki (1994) kirjoittaa, että emotionaalisen tuen tarpeen arviointi käynnistetään heti hoitosuhteen alussa ja sitä tulee jatkaa koko hoitosuhteen ajan. Tuen tarve huomioidaan samassa yhteydessä kun potilaalle laaditaan hoitotyön suunnitelmaa yhteistyössä hänen itsensä kanssa. Hoitajan tulisi tarkkailla käyttäytymistä, puheen sävyä sekä sisältöä, kasvojen ilmeitä, ryhtiä, käsien liikkeitä ja ulkoista olemusta koko hoitojakson ajan. Hoitajan pitäisi kysellä aktiivisesti. Tunteiden havaitseminen ja emotionaalinen tukeminen on tärkeää. Emotionaalisella tukemisella tarkoitetaan ihmisen auttamista sairauden eri vaiheissa. Potilaalle annetaan mahdollisuus purkaa tunteita ja auttaa hallitsemaan niitä. Tavoitteena on mahdollisim-
20 man tasapainoinen tunne-elämä ja hyvä olo. Tällöin potilas hyväksyy itsensä, ilmaisee tunteitaan, arvostaa ja kunnioittaa itseään, on vapaa vihan, ahdistuksen, masennuksen, syyllisyyden ja yksinäisyyden tunteista, eikä pelkää sairaana elämistä. Hoitajan ja potilaan kanssa käytyjen keskustelujen perusteella hoitaja tekee arvioinnin ihmisen emotionaalisen tuen tarpeesta. Tällöin hoitaja voi todeta, että potilaalla ei ole merkittäviä tunne-elämän ongelmia. (Kuuppelomäki 1994, 141-142.) Syöpään sairastunut ihminen ei usein kerro hoitajalle oma-aloitteisesti tunteistaan. Kysymyksien avulla hoitaja voi saada tietoa ihmisen ajatuksista ja tunteista. On tärkeää, että hoitaja antaa ihmiselle mahdollisuuden puhua omista tunteistaan. Hoitajan tulisi myös tunnistaa mitkä tilanteet vaikuttavat erityisen voimakkaasti ihmisen tunneelämään. (Kuuppelomäki 1994, 142.) Kuuppelomäen (1994) mukaan hoitajan tulisi kyetä empaattisuuteen, jotulisi kyetä empaattisuuteen, joihmisille. Empatia on herkkyyttä toisen ihmisen tunteille. Tämä tarkoittaa hoitajan taitoa tarkastella maailmaa yksilön näkökulmasta, eli samaistua potilaan tilanteeseen. Empaattisuus ilmentää psyykkistä kypsyyttä, jolla tarkoitetaan, että hoitajalla on uskallusta eläytyä potilaan tunteisiin pelkäämättä kuitenkaan oman identiteettinsä menettämistä. Empatian vaatimus on välttämätön ehto potilaan emotionaalisessa auttamisessa. Empatian lisäksi auttaminen vaatii positiivista, ystävällistä, hyväksyvää sekä lämmintä suhtautumista ihmiseen. Avoimuutta pidetään myös hyvin tärkeänä asiana. (Roper ym. 1992, 126.) Syöpää sairastavan ihmisen tukeminen edellyttää tiettyjen psyykkisten kriisireaktioiden tuntemista hoitajalta. Tietämystä asiasta sekä myötäelämis- eli empatiakykyä pidetään kaiken inhimillisen vuorovaikutuksen perustana. (Gröhn & Maiche 1994, 39.) Hoitajan tulisi olla tietoinen myös omasta seksuaalisuudestaan, jotta hän kykenee suhtautumaan asiaan normaalisti. Hänellä on myös oltava hyvä itsetuntemus, koska työntekijä ei toimi potilaan kanssa neutraalina ulkopuolisena. Hänen omalla elämän
21 historialla ja psyykkisellä ominaisuudella on vaikuttava tekijä vuorovaikutuksen syntymiseen. (Gröhn & Maiche 1994, 39.) Mitä paremmin hoitaja ymmärtää ja tiedostaa omia tunteitaan, sitä taitavampi hän on havaitsemaan hoidettavien ja autettavien mielialoja. Aidon empatian edellytyksenä on myös suhteellisen terve itsetunto ja tasapainoinen mieliala. Stressaantunut tai ahdistunut hoitaja tuskin pystyy havaitsemaan tarkasti potilaan tunteita ja virittäytyminen toisen mielialaan tällöin vaikeutuu. (Kuuppelomäki 1994, 143.) On tärkeää rohkaista potilasta käsittelemään seksuaalisuuteen liittyviä asioita, ottamalla itse asia puheeksi, kysymällä suoraan ja selvästi. Hoitojakson aikana on tärkeää, että potilas saa puhua seksuaalisuuteen liittyvistä tunteistaan ja peloistaan. Hänen täytyisi ymmärtää, että hänellä on lupa puhua seksuaalisuudesta. Potilaalle tulee antaa tarvittavat tiedot sairauden ja hoitojen vaikutuksesta seksuaalisuuteen ilman, että odotetaan hänen sitä kysyvän. Hoitaja voi myös korostaa potilaan ainutkertaisuutta ja sitä mitä positiivista sairaudesta ja hoidoista huolimatta jää jäljelle, sekä käyttämättömän voimavaraston käyttöönottoa. (Rosenberg 2000, 184-186.) Tuki on tärkeää parisuhteelle, joka kuuluu kiinteästi ihmisen elämään. On tärkeää huomioida sairastuneen ihmisen puoliso ja ottaa hänet huomioon hoitosuhteessa. Hoitajan kehotus avoimeen keskusteluun kukehotus avoimeen keskusteluun ku se auttaa ja helpottaa kumppania ymmärtämään. Parisuhteen säilymiselle on tärkeää, että kumppani osallistuu potilaan kanssa käytäviin keskusteluihin ja neuvontatilanteisiin. (Rosenberg 2000, 187-188.) 2.4 Viestintä 2.4.1 Non-verbaalinen viestintä Sanattomaan viestintään liittyvät ilmeet, katseyhteys, asento ja eleet. Jokainen tuo viestimistilanteeseen omat mielipiteensä, uskomuksensa, arvonsa ja ennakkoluulonsa. Edel-
22 lä mainitut ovat muodostuneet ihmisten aiemmista kokemuksista sekä sosiaalinen tausta on vaikuttanut niihin voimakkaasti. Niihin vaikuttavat myös sen hetkiset tarpeet. (Roper ym. 1992, 119.) Liikkeet välittävät kehon sanomaa samalla tavoin kuin sanat suullisessa viestimisessä. Kinetiikan eli liikkeen merkitystä lisää se, ettei sanatonta viestimistä voi tietoisesti valvoa yhtä hyvin kuin sanallista viestimistä. Kävellessään ihminen ilmaisee itseään vartalollaan. Huoneeseen astuessaan hän paljastaa mielialansa. Asento saattaa välittää ikävystyneisyyttä, väsymystä, hyvän- tai huonotuulisuutta. (Roper ym. 1992, 120.) Ilmeet ovat viestimisessä erittäin tehokkaita. Silmät paljastavat tunteet ja niillä voi ilmaista myös epäuskoa. Katse välittää torjumisen, vihan, mielihyvän, rakkauden tai ymmärtämyksen tunteita. Viestimisessä käsien liikkeet tehostavat puhetta. Sormien naputtelu viestii hermostuneisuutta ja pelokkuutta. Jalkojen liikutteleminen sekä varpaiden naputtelu voi kertoa jännittyneisyydestä ja levottomuudesta. Vaatteet voivat kertoa mielialasta tai taloudellisesta tilanteesta. Sanalliset ja sanattomat viestit voivat olla ristiriidassa keskenään. Roper ym. (1992) mukaan inhimillisten suhteiden luominen ja ylläpitäminen on yksi viestimisen päätarkoitus. Viestimistilanne perustuu aina henkilökohtaisiin uskomuksiin omiin ja toisten ja nämä uskomukset vaikuttavat ihmistenväliseen kanssakäymiseen. Kysymys on myös siitä, minkälainen käsitys ihmisellä on itsestään. Tämän käsityksen väitetään alkavan kehittyä jo syntymähetkestä lähtien. Siitä saa alkunsa myös itseluottamuksen tunne. Itseluottamuksen tunteesta taas kehittyy kyky huomata omat vahvuudet ja heikkoudet. Ihmissuhteiden luomiselle ja ylläpitämiselle on tärkeää itsekunnioitus ja itseluottamus, muiden kunnioittaminen ja heistä huolehtiminen. (Roper ym. 1992, 120.) 2.4.2 Viestimiseen vaikuttavat tekijät Kuten kaikkiin muihinkin ihmisten elämisen toimintoihin vaikuttavat myös viestimiseen monet fyysiset, psykologiset, sosiokulttuuriset ja ympäristölliset tekijät. (Roper ym. 1992, 121.)
23 Fyysiset tekijät vaikuttavat ihmisen kykyyn viestiä sanallisesti ja sanattomasti. Voidakseen ymmärtää puhetta, on kuultava mitä sanotaan. Voidakseen lukea on oltava ainakin jonkinasteinen näkökyky, minkä lisäksi kirjoittaminen edellyttää jonkinasteista käden toiminnan hallintaa. Kehon kieli on riippuvainen hermo- ja lihasjärjestelmien toimintakyvystä. (Roper ym. 1992, 121.) Psykologisissa tekijöissä älykkyystaso vaikuttaa viestimiseen ja sitä kautta oppimiseen. Ihminen, jolla on hyvin suppea sanavarasto, pystyy toimimaan tutussa ympäristössä, mutta hänen on vaikea selviytyä pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa. Hermostuneisuus ja levottomuus vaikuttavat viestimiskykyyn ja ahdistuneisuus vaikeuttaa kanssakäymistä niin, että keskustelun aloittaminen voi olla vaikeaa. Mielialan voi helposti havaita sanattomasta käyttäytymisestä, levottomista käsistä, laajentuneista pupilleista, suun ja huulten asennosta. (Roper ym. 1992, 121-122.) Roper ym. (1992) kirjoittavat, että mieliala vaikuttaa tuntuvasti viestimiseen. Kiihtynyt ihminen puhuu nopeasti, kovalla äänellä ja elehtii tavallista enemmän. Masennus latistaa äänen ja saa ihmisen näyttämään alakuloiselta. Onnellisuus sitä vastoin kirkastaa äänen ja koko ulkoinen olemus hymyilee. Viestiminen on aina kaksisuuntaista, joten myös vastaanottajan mieliala on tärkeä tekijä viestimisessä. Itsekunnioituksen ja itseluottamuksen puute voivat tehdä viestimisestä ongelmallisen. Psykologiset tekijät vaikuttavat sekä sanalliseen että sanattomaan viestimiseen. Sosiokulttuurissa tekijöissä ilmenee, että nyky-yhteiskunta on liikkuva ja monikulttuurinen. Sosiokulttuuristen tekijöiden vaikutukseen on kiinnitettävä huomiota enemmän kuin koskaan ennen. Jonkin ammattiryhmän jokapäiväisessä käytössä olevat ilmaukset saattavat olla täysin vieraita ulkopuolisille. Terveydenhuollonhenkilökunnan sanastoa on ulkopuolisen yleensä vaikea ymmärtää. Silloin kun puheesta kuullaan ja ymmärretään vain osa, seurauksena saattaa olla väärinkäsityksiä, jotka aiheuttavat asiakkaalle ja hänen perheelle paljon huolta. (Roper ym.1992, 122.) Niillä ihmisillä on todennäköisesti kaikkein vaikeinta, jotka eivät puhu paikallista kieltä. Yhteiskuntien monikulttuurisuuden lisääntyessä näitä potilaita on kaikkialla maail-
24 massa. Ongelma on kansainvälinen ja monet järjestöt ovat julkaisseet monikielisiä luetteloita hoitotyössä käytettävistä tavallisista lauseista. On myös saatavissa vapaaehtoista tulkkausapua. Jos tulkkia ei ole käytettävissä, auttaa empatia, eleet, ilmeet ja kekseliäisyys. Silloinkin, kun sairaanhoitaja ja potilas puhuvat samaa kieltä, voi syntyä vaikeuksia murteista. Ongelma vältetään puhumalla hitaasti ja selkeästi sekä selittämällä asia tavallista tarkemmin. (Roper ym. 1992 127-128.) Hyvä fyysinen ympäristö edistää viestimisen onnistumista. Siihen vaikuttaa ilman laatu ja lämpötila. Esimerkiksi huono ilman laatu voi aiheuttaa epämukavuutta ja häiritä keskittymistä. Ympäristön melu saattaa vaikuttaa viestimiseen. Joidenkin ihmisten on helpompi keskustella yksityisasioistaan, jos ympärillä on melua, toisia taas pienikin ääni häiritsee. Hoitotyössä on tärkeää, ettei konsultaatiohuoneesta kantaudu puhe muiden korviin. (Roper ym. 1992, 123.) Ympäristöllisissä tekijöissä vaikuttaa viestimiseen ympäristö, jossa keskustelu käydään. Sairaalassa on usein monen hengen huoneet, joten yksilöllisyys jää huomioimatta. Intiimeistä asioista ei ole mukava keskustella toisten kuullen. Koemme tärkeäksi hoitajan ja ihmisen välisessä vuorovaikutus-suhteessa nonverbaalisen viestimisen. Viestiminen on jokapäiväistä elämää ja sitä ei tule ajatelleeksi kuinka moni asia siihen vaikuttaa. 3. TUTKIMUSONGELMAT 3.1 Tutkimuksen ongelmien asettelu Tutkimusongelman täsmentäminen tapahtuu yleensä vähitellen, kun tutustuu aihetta koskevaan aiempaan kirjallisuuteen ja tutkimukseen. Tutkimusongelmat on hyvä esittää kysymyksen muodossa, koska ne ovat aineistolle asetettavia kysymyksiä. (Uusitalo 1991, 115-116.) Tutkimuksen ongelmiksi nousivat seuraavat kysymykset:
25 1) Miten syöpä vaikuttaa seksuaalisuuteen? 2) Miten potilaan kumppani huomioidaan seksuaalisuudessa? 3) Miten hyvin syöpää sairastavat ihmiset saavat tukea seksuaalisuuden ongelmiin hoitajilta? 4) Minkälaista tukea syöpää sairastavat ihmiset saavat seksuaalisuuden ongelmiin hoitajilta? 5) Miten ihmiset kokevat hoitajien tietämyksen seksuaalisuutta käsittelevissä asioissa? 6) Minkälaista tukea hoitajalta syöpää sairastavat ihmiset toivoisivat seksuaalisuuteensa? Teoriamme tukee tutkimusongelmia. Teoria osuudessamme selvitämme mitä tarkoitamme tuella, seksuaalisuudella sekä miten syöpä vaikuttaa seksuaalisuuteen. Teorian tuen osuudessa selvitämme, minkälaista tietoa hoitajilla tulisi olla seksuaalisuudesta. 4. TUTKIMUKSEN METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT Tutkimuksemme lähestymistapa on kvalitatiivinen. Laadullista tutkimusta tehtäessä otos on pieni. Tutkimus on kvalitatiivinen, koska se perustuu ihmisten kokemuksiin, käyttäytymiseen ja ajatuksiin. Opinnäytetyömme vastauksissa ilmenee ihmisten kokemuksia syöpään sairastumisen tuomista ongelmista seksuaalisuuteen. Heidän tulkintojaan ja ajatuksiaan miten hoitajan käyttäytyy seksuaalisuutta koskevista asioista puhuttaessa. (Krause, Kiikkala 1996, 78 80; Syrjälä, Ahonen, Syrjäläinen, Saari 1994, 126; Uusitalo 1991, 80-81.) Tuloksia analysoidaan mahdollisimman perusteellisesti sekä monipuolisesti, tulos tehdään myös mahdollisimman ymmärrettäväksi. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineiston kerääminen, käsittely ja analyysi lomittuvat toisiinsa. Analyysissä saattaa ilmetä, että aineistoa on liian vähän ja sitä on kerättävä lisää. (Krause, Kiikkala 1996, 78 80; Syrjälä ym. 1994, 126; Uusitalo 1991, 80-81.)
26 Aineistossa tulee ilmetä lisäksi tutkimusongelman kannalta olennaiset piirteet. Tutkimuksessa tutkimusongelma ei välttämättä ole täsmällisesti ilmaistavissa tutkimuksen alussa, vaan se täsmentyy koko tutkimuksen ajan. Tutkimus on laadullinen, sillä menetelmän avulla pyritään ymmärtämään inhimillisiä kokemuksia ja siinä myös tarkastellaan ihmisten todellisuutta yksilöllisestä näkökulmasta käsin ja kuvaillaan ihmisten kokemuksia sellaisina kuin ne on eletty. (Krause, Kiikkala 1996, 78 80; Syrjälä ym. 1994, 126; Uusitalo 1991, 80-81.) 5. TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTTAMINEN 5.1 Tiedonantajien valinta ja kuvaus Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeä valita oikeanlainen vastaajaryhmä. Merkityksellistä on keneltä, kuinka paljon ja millaista tietoa saadaan. Tutkittavien valinta perustui tutkimuksen tarkoitukseen ja tutkimusongelmiin. Tutkimuksen tarkoituksen ja ongelmien perusteella valitsimme tutkittavan kohderyhmän. Kriteerinä oli, että tukittavat sairastivat/sairastavat syöpää. Syöpä nousi kriteeriksi, koska se on yleistyvä sairaus Suomessa. Tiedon antajaksi valikoitui henkilöitä, joilla oli omakohtaisia kokemuksia syövästä ja sen vaikutuksesta heidän seksuaalisuuteensa. Heillä oli myös kokemuksia hoitajan antamista palveluista. Kriteereillä pyrittiin turvaamaan tiedonantajien kokemus ja asiantuntemus tutkittavasta ilmiöstä. (Krause & Kiikkala 1996, 73.) Opinnäytetyöhön saimme kymmenen kappaletta vastauksia. Kyselylomakkeet toimitimme syöpäyhdistykseen, josta ne annettiin syöpään sairastuneille miehille ja naisille. Teoreettinen osuus tutkimukseen saatiin aikaisempia tutkimuksia ja kirjallisuutta hyväksi käyttäen.
27 Tutkimuksen alussa ajattelimme, että toimittaisimme kyselylomakkeet Helsingin syöpäklinikalle. Päädyimme kuitenkin syöpäyhdistykseen, koska ajattelimme, että syöpäklinikalla ihmiset käyvät hoitamassa sairauttaan. Syöpäklinikalla toteutetaan syöpään kuuluvia hoitoja, jotka voivat usein olla hyvinkin raskaita. Siinä tilanteessa ihminen ei välttämättä jaksa keskittyä ajattelemaan tutkimuksen kysymyksiin vastaamista. Syöpäyhdistyksessä ihmiset käyvät omasta halustaan, lähinnä hakemassa vertaistukea ja tietoa omasta sairaudestaan. 5.2 Aineiston kerääminen Opinnäytetyössämme vastausten keräämiseen käytimme kyselylomaketta, jossa oli avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeessa on kysymys menettelytavasta, jossa tiedonantajat itse täyttävät lomakkeen. Lomake täytetään joko valvotussa tilassa tai kotona. Tarkoituksenamme oli kerätä ihmisiltä tietoa tuen saannista hoitajilta avoimia kysymyksiä käyttäen, koska tutkimuksella haluamme saada tietoja vastaajan kokemuksista sekä tunteista. Oletimme, että vastaajilla on luku- ja kirjoitustaito eikä heillä ole esimerkiksi kirjoitusta haittaavia tekijöitä. Lisäksi arvioimme, että vastaajat kykenisivät, haluaisivat tai osaisivat ilmaista itseään kirjallisesti tarkoittamallaan tavalla. (Sarajärvi & Tuomi 2002, 75.) Kyselylomakkeella voidaan kysyä tutkimuksen tarkoituksen ja ongelman asettelun kannalta merkityksellisiä kysymyksiä. Jokaiselle kysymykselle pitää siis löytyä perustelu tutkimuksen viitekehyksestä eli tutkittavasta ilmiöstä eli jo aiemmin tiedetystä. (Sarajärvi & Tuomi 2002, 77.) Kyselylomakkeessa vastaamattomuus saattaa nousta merkittäväksikin ja toisaalta avoimet vastaukset saattavat olla kovin niukkasanaisia (Sarajärvi & Tuomi 2002, 76). Kaikki ihmiset eivät osaa ilmaista itseään kirjoittamalla. Vanhemmalle sukupolvelle voi olla vielä vaikeampaa ilmaista itseään ja ajatuksiaan kirjoittamalla, koska heille sitä ei välttämättä ole opetettu koulussa.