RT 93-10552 ohjetiedosto syyskuu 1994 1(12) ASUNTOJEN YHTEISET PIHA- JA LEIKKIALUEET pihat, leikkialueet gårdar, lekplatser yards, playgrounds Tässä RT -ohjekortissa esitetään asuntojen yhteisten kiinteistökohtaisten piha- ja leikkialueiden suunnittelu- ja mitoitusohjeita. Ohjeet on tarkoitettu ensisijaisesti uudisrakentamiseen. Korjausrakentamiseen niitä voidaan käyttää soveltuvin osin. SISÄLLYSLUETTELO LV/1/syyskuu 1994/6500/Vla/Rakennustieto Oy Rakennustietosäätiö 1994 1 JOHDANTO 2 SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT 2.1 Yksityisyys ja rakennusten väliset etäisyydet 2.2 Pihan pienilmasto 2.3 Näkösuojaus 2.4 Melusuojaus 3 ALUEET JA TILANTARVE 3.1 Pihatoimintojen alueet 3.2 Kulku- ja ajoväylät 3.3 Polkupyörien säilytys 3.4 Autopaikat ja autosuojat 3.5 Vaatehuollon alueet ja tilat 3.6 Kiinteistönhoito 3.7 Istutus- ja viheralueet 3.8 Muut alueet 3.9. Piha-alueiden päällystysteet 1 JOHDANTO Ohjeet koskevat asuinkiinteistöjen ulkotiloja. Julkisiin palvelutiloihin, hoito- ja majoituslaitoksiin sekä palveluasuntoihin liittyviin ulkotiloihin ohjeita voidaan käyttää soveltuvin osin. Suunnittelun tavoitteena on, että asunnot ja asuinympäristö palvelevat kaikkia käyttäjäryhmiä, myös vanhuksia, vammaisia ja liikkumisesteisiä. 2 SUUNNITTELUN LÄHTÖKOHDAT Piha-alueen tulisi olla kaunis ja viihtyisä. Sen tavoitteena on tarjota puitteet eri ikäryhmille oleskeluun erikseen tai yhdessä ja sen tulisi mielenkiintoisena ja monipuolisena tarjota mahdollisuus asukkaita yhdistävään toimintaan. Kasvillisuus liittää asuinrakennuksen pehmeästi ympäristöön. Pihat rakennelmineen muodostavat yhdessä tärkeän osan katukuvaa sekä antavat kiinteistöstä ensimmäisen kuvan vierailijoille.
RT 93-10552 ohjetiedosto 2 Pihasuunnittelun tärkeimpiä lähtökohtia ovat terveellisyyden ja viihtyisyyden tavoitteet tontin luonnonolot ja rakennettu ympäristö eri ikäisten käyttäjien tarpeet eri toimintojen tilantarpeet toiminnallinen joustavuus, samoja alueita tulisi voida käyttää moneen tarkoitukseen kasvillisuuden ja materiaalien valinnat vuodenajan vaihtelut esimerkiksi kasveja valittaessa ja alueiden käyttöä suunniteltaessa ylläpidon ja huollon vaatimukset Kuva 1. Tilan tuntu ja yksityisyyden kokeminen ulkotilassa Lynchin mukaan. 2.1 Yksityisyys ja rakennusten väliset etäisyydet Pihan koko ja rakennusten väliset etäisyydet määräytyvät usein jo kaavoituksessa. Haluttu tilavaikutelma ja yksityisyys vaikuttavat piha-alueen kokoon, kuva 1. Yksityisyyden turvaavana, esteistä vapaana vähimmäisetäisyytenä voidaan pitää 15...25 metriä. Tätä pienemmillä etäisyyksillä on syytä kiinnittää erityistä huomiota rakennusmassojen ja aukkojen sijoitteluun sekä suojaavien rakenteiden, korkeuserojen ja istutusten käyttöön. Tilavaikutelmaan liittyvä tilan sulkeutuneisuus riippuu myös tilaa rajaavien rakennusten ja rakennelmien korkeudesta. Piha-alueet voidaan jakaa julkisuudeltaan erilaisiin osiin. Suuria pihapiirejä voidaan jäsentää pienempiin alueisiin esimerkiksi 10...30 asuntoa varten. Tällainen alue voidaan jäsentää rakentein ja istutuksin esimerkiksi porrashuoneen sisäänkäynnin läheisyyteen. Kuva 2. Esimerkki rakennuksen heittämän varjon suunnista ja pituuksista kevät- ja syyspäiväntasauksen aikaan tunnin välein klo 9...17 Etelä-Suomessa. 2.2 Pihan pienilmasto Pihan ja erityisesti lasten leikkialueiden tulee saada riittävästi auringonvaloa niiden normaalina käyttöaikana. Leikkialueet pyritään sijoittamaan pihan aurinkoisimpaan paikkaan siten, että siellä on mahdollista oleskella myös varjossa. Varjoisuus saadaan miellyttävimmin aikaan kasvillisuudella. Pihan aurinkoisuutta ja esimerkiksi rakennusten varjostusta arvioitaessa otetaan huomioon auringon korkeus ja suunta eri vuorokauden- ja vuodenaikoina, kuva 2. Kasvillisuus tasaa tehokkaasti lämpötiloja. Puustoisilla alueilla latvuskerros estää varjostuksellaan alla olevaa maanpintaa ja ilmaa lämpiämästä. Yöllä latvuskerros pitää alla olevan maanpinnan ja ilman lämpimämpänä. Kuva 3. Esimerkkejä piha-alueen varjostuksen järjestämisestä.
3 ohjetiedosto RT 93-10552 Kuumimpaan kesäaikaan tarvitaan varjostusta erityisesti: oleskelu ja leikkialueilla etelän ja lounaan puoleisilla seinustoilla alueilla, joissa on suuria kestopäällystettyjä pintoja tiiviisti rakennetuilla umpinaisilla pihoilla. Varjostus on tarkoituksenmukaista järjestää lehtipuilla, kuva 3. Pihan suojaisuus vaikuttaa sen viihtyisyyteen. Sama lämpötila tuntuu tuulisella paikalla huomattavasti viileämmältä kuin tyynellä paikalla. Tuulen suojausta tarvitaan ennen kaikkea vallitsevia kylmiä ja toistuvia paikallisia tuulia vastaan. Tuulen voimakkuutta ja suuntaa pihoilla voidaan säädellä: rakennusten sijoittelulla rakennusten pituuden ja korkeuden valinnalla kasvillisuudella suojarakenteilla maaston muotoilulla. Rakennus tai muu umpinainen este vaimentaa tuulta takanaan ja edessään, mutta aiheuttaa pyörteisyyttä, joka kinostaa lunta. Puoliläpäisevät esteet, kuten esimerkiksi säleiköt ja kasvillisuus samoinkuin umpinaisia esteitä pehmentävät istutukset vähentävät pyörteisyyttä ja tuulen voimakkuutta, kuva 4. RT 05-10390 Ilmasto, tuulet. Kuva 4. Rakennusten ja kasvillisuuden vaikutus pihan tuulisuuteen. 2.3 Näkösuojaus Piha-alueilla tarvitaan yksityisyyttä turvaavaa näkösuojausta esimerkiksi: pihan ja kadun tai tien välillä yksityisten asuntokohtaisten pihojen ja yhteisten pihojen välillä vastakkain olevien asuntojen ikkunoiden ja parvekkeiden välillä oleskelupaikkojen, aikuisten ja nuorten toimintapaikkojen ja ikkunoiden välillä kulkuteiden ja ensimmäisen kerroksen asuntojen, saunaosastojen yms. välillä. Pihoilla on myös kohteita, joita ei haluta asettaa näkyville esimerkiksi siisteyden takiajajoidenyhteydessävoidaantarvita näkösuojan ohella suojaa melulta ja pölyltä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi: jätteiden keräyspaikat tomutustelineet pyykinkuivatustelineet lasten rakennus- ja rojuleikkipaikat pysäköintialueet. Piha-alueiden näkösuojaus saadaan luontevasti aikaan istutuksilla, luonnonkasvustolla, erilaisilla seinämillä ja aidoilla tai tasoeroilla maastossa taikka pihan ja sisätilojen välillä. Kuvat 5 ja 6. Kuva 5. Tuuheat puut ja korkeat pensaat estävät näkyvyyden asunnosta toiseen. Puut antavat suojaa myös pihalla liikkujalle ikkunoista katseltaessa. Tiiviit pensasistutukset estävät kulun ikkunoiden alla. Kuva 6. Eri korkuisia näkösuojia. Peitettävän kohteen ja katsojan ollessa lähekkäin 1,8 m korkea aita tai istutus antaa täyden suojan. 1,2...1,3 m korkea aita tai istutus peittää istuvan ihmisen. Tasoerot maastossa tehostavat näkösuojausta.
RT 93-10552 ohjetiedosto 4 2.4 Melusuojaus Voimakas melu vähentää asuinympäristön, erityisesti pihan leikki- ja oleskelualueiden viihtyisyyttä. Yleisin melunlähde on ajoneuvoliikenne. Leikki- ja oleskelualueet tulisi suojata ajoneuvoliikenteen aiheuttamalta melulta. Samalla voidaan vähentää myös ilmansaasteita ja pölyä. Liikenneväylän mitoitus, sijainti ja etäisyys piha-alueista määräytyvät yleensä jo kaavoituksessa. Melusuojaukseen voidaan vaikuttaa esimerkiksi piha-alueiden ja rakennusten sijoituksella, meluesteillä ja yksityiskohtien suunnittelulla. Asuntojen lähiympäristössä ongelmia aiheuttavat yleensä vain vilkkaasti liikennöidyt kokoojakadut ja niitä suuremmat liikenneväylät. Myös pysäköinti- ja huoltoliikenne saattavat aiheuttaa melua. Tavanomaiset tonttikadut eivät yleensä aiheuta tarvetta erityiseen melusuojaukseen. Liikennemelun leviämistä ja sen torjuntaan liittyviä keinoja esitetään kuvassa 7. Kuva 7. Esimerkkejä melun torjunnasta. Etäisyyden kaksinkertaistuessa alenee yksittäisen ajoneuvon aiheuttama äänitaso noin 6 db ja yhtenäisen ajoneuvojonon aiheuttama äänitaso noin 3 db. Metsän tulee olla riittävän tiheä ja havupuuvaltainen.
5 ohjetiedosto RT 93-10552 3 ALUEET JA TILANTARVE Tässä luvussa tarkastellaan asuntoryhmien yhteisiin piha- ja leikkialueisiin liittyviä suunnitteluperiaatteita toiminnoittain. Taulukossa 1 esitetään mitoitusohjeita eri toimitojen alueille ja muita piha-alueiden suunnittelussa huomioon otettavia seikkoja. 3.1 Pihatoimintojen alueet Pihan toimintojen alueet sijoitetaan ja mitoitetaan siten, että ne ovat turvallisia, terveellisiä ja viihtyisiä ja soveltuvat monipuoliseen käyttöön sekä kesällä että talvella. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon eri ikäisten lasten erityispiirteet. Leikkialueiden mitoitus ja sijoitus pihalla esitetään taulukossa 1. RakMK osan G1 mukaan leikki- ja oleskelupaikoille tulee asunnoista päästä vaivattomasti ja turvallisesti. Leikkialueet Leikkialueen välineiden, kalusteiden ja rakenteiden tulisi olla turvallisia, monikäyttöisiä ja mielikuvitusta innoittavia. Keinut eristetään muusta leikkialueesta riittävän korkeilla istutuksilla tai aidalla etäisyys keinutelineestä aitaan aina 5m istuimina autonrenkaat, kumi-istuimet, muovikangasistuimet tms. pehmeät materiaalit alla vähintään 0,40 m hienorakeista hiekkaa, ei kovia alustoja. tarpeellinen yhteys ei erityistä yhteys- tai eristystarvetta eristystarve Kuva 8. Kaavio toimintojen yhteys- ja eristysvaatimuksista. Kiipeilytelineet telineiden turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota alla vähintään 0,40 m hienorakeista hiekkaa kiipeilytelineiden korkeus enintään 1...1,5 m pienille lapsille ja 2,5 m isoille lapsille kiipeilyköydet sijoitetaan siten, että heiluttaessa ei synny yhteentörmäyksiä rakenteen tulee olla sellainen, että leikkijä ei loukkaa itseään telineen osiin, vaan putoaa pehmeälle hiekalle. Tunnelit muovi-, betoni- tai puuputkea halkaisija 0,60 m putket liitetään joko ilman rakoa tai liitoksissa olevat raot 0,20 m suositeltava enimmäispituus 3,0...4,0 m. Kuva 9. Lasten toimintapiiri tavanomaisella kerrostaloalueella ikäkausittain.
RT 93-10552 ohjetiedosto 6 Liukumäet riittävän leveitä, leveys 0,75...3 m reunat 0,15 m korkeat pienille lapsille lyhyempi ja loivempi mäki kuin isommille lapsille, kaltevuus 1:1,5...1:3 alastulokohta hienorakeista hiekkaa 0,40 m riittävän laajalla alueella. Hiekkalaatikot pinta-ala 25 m 2, voi olla 80...100 m 2 monimuotoiset ratkaisut ovat suositeltavia hiekan syvyys 0,40 m, hiekan pinta samassa tasossa maanpinnan kanssa hyvä salaojitus hyvä saavutettavuus hiekan vaihtoa varten, (kuorma-auto) varusteina esimerkiksi penkkejä ja pöytiä, penkkien ja pöytien korkeus noin 0,25 m hiekan pinnasta suojataan osittain auringon valolta istuimia ja oleskeluryhmä aikuisia varten. Puomit sijoitetaan hiekka-alustalle, hiekan syvyys 0,40 m eri levyisiä ja korkuisia, korkeus 0,60 m. Rakennusleikkipaikat Rakennusleikkipaikka suojataan tuulelta ja ulkopuolisilta katseilta aidalla. Paikalla tulisi olla varastorakennus työkalujen ja rakennustarvikkeiden säilytystä varten sekä sadekatos. Pelikentät Piha-alueelle soveltuvia pelejä ja niiden tilantarpeita on esitetty RT-ohjekorteissa RT 97-10450 Tenniskentät ja RT 996.341 Urheilualueet, pallokenttien mitoitus. suositeltava kentän koko on noin 100...200 m 2 esimerkiksi pelikenttä, jonka mitat ovat 9 m 18 m, soveltuu lentopallon, sulkapallon, sählyn sekä pienimuotoisen jalkapallon ja koripallon pelaamiseen kentän varusteina kiinnitystolpat verkon kiinnitystä varten mahdollisia varusteita ovat myös koripallokorit ja siirrettävät sählymaalit kentän päätyihin on suositeltavaa sijoittaa riittävän korkeat suoja-aidat pintarakenne vettä läpäisevä kivituhka kentän pinta muotoillaan siten, että se ei kerää sadevettä sijoitetaan riittävän etäälle pienten lasten leikkialueista, oleskelualueista, autopaikoista ja ikkunoista. Suositeltava vähimmäisetäisyys on ympäristöstä riippuen noin 8...15 m. Pelikenttien aiheuttamaa häiriötä ja vaaraa voidaan pienentää tiheillä istutuksilla Auton huolto- ja pesutilat sisällä tai ulkona sijoitus pysäköintialueen tai autosuojan yhteyteen kova ja vettä läpäisemätön pintarakenne, asfaltti, betoni tms varustetaan viemärillä, kaivon yhteydessä bensanerotin yms. määräysten mukaiset varusteet erotetaan muista toiminnoista aitauksella suositellaan varustettavaksi katoksella ja sähköpisteellä vapaa sisäkorkeus vähintään 2,2 m vesipiste ja viemäri. Viljelypalstat sekä hyötyviljelyalueita että koristeviljelyalueita hyötyviljelyalueet esim. vuokrattavia sijoitetaan rauhalliseen ja kasvuolosuhteiltaan edulliseen pihan osaan mahdollisuus aidata koristeviljelyalueet sisäänkäyntien, oleskelualueiden, kulkuväylien yms. yhteyteen. Oleskelualueet mieluummin useita pienempiä ryhmiä kuin yksi suuri sekä varjoisia että aurinkoisia alueita sijoitetaan ensisijaisesti muiden pihatoimintojen yhteyteen (lasten leikkialueet, porrashuoneiden yhteyteen yms.) myös erillisiä, katseilta suojattuja rauhallisia oleskeluryhmiä ainakin yksi oleskeluryhmä vähintään 50 m etäisyydellä asunnosta tai porrashuoneesta ainakin osa oleskelu- ja istuinryhmistä varustetaan katoksin kalusteina pöydät ja penkit mahdollisia kalusteita myös ulkogrilli tai -takka, istutusaltaat ja -laatikot yms alustana kova pinta, esimerkiksi laatoitus. Leikkialueiden ja -välineiden turvallisuus ja hygienia Leikkialueiden ja -välineiden turvallisuuteen ja hygieniaan tulee kiinnittää huomiota suunnittelussa ja rakentamisessa. Turvallisuuden ja hygienian kannalta tärkeitä seikkoja ovat mm., että: pihalla ei ole myrkyllisiä kasveja pihalla ei ole vaarallisia tasoeroja, jotka aiheuttavat putoamisvaaran tukimuurit ja tasoerot eivät sisällä teräviä ja kovia särmiä leikkivälineissä lapsi ei vahingoita itseään vaikka käyttäisikin leikkivälinettä varomattomasti tai toisin kuin on tarkoitettu leikkivälineet ovat rakenteeltaan kestäviä ja turvallisia, eikä niissä ole rosoisia tai teräviä reunoja, kulmia, eikä niistä lähde tikkuja käytetyt aineet ovat vaarattomia ja myrkyttömiä niiden leikkivälineiden, joissa on putoamismahdollisuus, alla on pehmeää hiekkaa vähintään 0,40 m. Hiekka voidaan joissain tilanteissa korvata riittävän paksulla kiintellä turvamatolla leikkialueiden hiekkapäällysteiden ja hiekkalaatikon hiekka vaihdettavissa leikkivälineiden kuntoa valvotaan ja huolletaan jatkuvasti pihalla ei ole karuselleja yms., joiden keskipakovoima voi muodostaa vaaran leikkijälle pihan läheisyydessä (kerrostalon maantasokerroksessa) on yhteisessä käytössä oleva wc- tila, jonka käyttö ja siisteys on helposti valvottavissa piha-alueella ei ole suunnittelemattomia vettä kerääviä alueita.
7 ohjetiedosto RT 93-10552 Taulukko 1. Suosituksia piha-alueiden suunnitteluun ja mitoitukseen. Alue Koko Sijoitus Kulku Muuta Varusteet Leikkialueet suos. 10 m 2 /100 m 2 etäisyys ulko - ovelta väylällä ei risteävää auringonvaloa riittävästi ja monitonttikohtaiset asuinkerrosalaa alle 50 m ajoneuvo liikennettä varjostusta osalle aluetta puolisia suos. koko 200...300 m 2 suora yhteys porras- turvallinen, helppo suojaus tuulelta, toimintatavaltaan, yli 300 m 2 alueet huoneesta pölyltä ja melulta rakenteeltaan ja jaetaan aidoilla tai näköyhteys asunnosta istutukset kestäviä ja materiaaliltaan istutuksilla kahteen tai eristetty autopaikoista myrkyttömiä turvallisia useampaan osaan yhteys vapaa-ajan- valaistus tiloihin Oleskelualueet suos. jäsentely suojaisa, miellyttävä vanhusten ja liikkumis- aurinkoisia ja tuulen- penkit 10...30 paikka esteisten kulkuväylät suojaisia katokset asunnon ryhmiin otettava huomioon osa katettua näkösuojaus istutuksilla ja aitauksilla eri ikäisten ryhmien käyttöön Kulku- ja ajoväylät katso RT 98-10481 ei tarpeetonta haittaa väylien kaltevuus alle2 % valaistus asukkaille jalankulku asuntoihin luiskien kaltevuus alle 5 % tärkeimmät koneellisesti paikoitusliikenteestä aurattavissa erotettuna 2 paikkaa (1,5 m 2 )/ asunto talvi 0,75 m 2 / asunto Polkupyörien säilytys kesä asuntojen porrashuoneiden läheisyyteen osa katettuna osaa alueesta voi talvella käyttää lumen keräilyyn pyörätelineet kuva 12 Autopaikat väh. 1/ asunto ellei useinmiten asuinalueen ulkopuolella muita toimintoja ei saa häiritä pihan asemakaavassa ole sanottu toisin vähintään 8 m asuntojen erotetaan vieraspaikat ilmanottoaukoista esim. istutuksilla invalidipaikat ikkunoista, leikki- ja oleskelualueista suositeltava vähimmäisetäisyys 15 m valaistus Vaatehuollon alueet 1 teline (40...60 m kuiv.pituutta)/ 10...30 asuntoa talopesulan lähellä pyykin kuivaus lisäksi toinen alle 50 m etäisyydellä asunnosta rauhallinen, erossa muista toiminnoista pölyltä suojattu esim. istutuksilla pyykinkuivausteline kuva 13 tomutus 1 teline/ 10...30 asuntoa alle 50 m asunnosta, lähelle porrashuonetta etäisyys vähintään 8 m asuntojen ilmanottoaukoista suositeltava vähimäisetäisyys 15 m tomutusteline kuva 14 Jätehuollon alueet katso RT 69-10419 kulkureitin varrelle tyhjennys ei saa katettu keräilyastiat pyörillä (esim. paikoitusalueelle aiheuttaa vaaraa suoja-aitaus varustettuja, kestäviä johtavan) ei peruuttamista varjostus lajittelumahdollisuus suosit. alle 50 m tontilla kasvillisuudella kompostorit, seosaineasunnosta leikki- ja valaistu astiat kierrätys (hyllyt) oleskelualueista suositeltava vähimmäisetäisyys 15 m vähintään 8 m asuntojen ilmanottoaukoista Lumenkeräilypaikat kulkureittien varrelle kasvillisuuden kestettävä läjitys sulamisvesien poisjohtaminen lumen poiskuljetus mahdollisuus
RT 93-10552 ohjetiedosto 8 3.2 Kulku- ja ajoväylät RakMK osan G1 mukaan hissillä varustettavan kiinteistön välttämättömät ulkokäytävät tulee soveltua liikkumisesteisille. Kulkuväylät Kulkuväylät sijoitetaan eri toimintojen ja sisäänkäyntien suhteen luontevasti ja tarkoituksenmukaisesti siten, että pihan käyttäjille ei synny tarvetta oikaista istutus- ja nurmikkoalueiden kautta. Pihalle soveltuvien kulkuväylien mitoitus on esitetty kuvassa 10. Asuntoihin, porrashuoneisiin, rakennuksen muihin käyttötiloihin ja keskeisille piha-alueille on pääsy kulkuväylillä ilman portaita tai jyrkkiä luiskia. Mikäli tällaisilla kulkuväylillä käytetään portaita, tulee niille aina suunnitella myös portaaton vaihtoehtoreitti, jossa olevat tasoerot ratkaistaan loivin luiskin. Käytävien ja kulkureittien pintamateriaalien tulee olla kovia ja luistamattomia sekä siten muotoiltuja, että ne eivät kerää vettä. Sisäänkäynnin jäätyminen tulisi estää. Kuva 10. Esimerkkejä piha-alueen kulkuväylien mitoituksesta. 1:200. Portaat ja luiskat Ulkoportaiden ja luiskien mitoitus on kuvassa 11. Ulkoportaat varustetaan käsijohteilla ja portaiden sekä luiskien reunaan mahdollisesti liittyvät tasoerot suojakaiteilla, RT 88-10470 Portaat ja luiskat ja RT 89-10063 Päällystykset ja portaat maastossa. Ajoväylät, huoltoliikenteen reitit Huoltoliikennettä tulisi välttää piha-alueella. Mikäli huoltoliikennettä joudutaan johtamaan piha-alueen kautta, tulee väylä suunnitella hitaasti liikennöitäväksi käyttämällä ajoväylällä erilaisia esteitä. Erityisesti tulee välttää ratkaisuja, joissa huoltoauto joutuu peruuttamaan pihalla. Väylien korkeusmitoituksessa noudatetaan RakMK osan F2 ohjeita. Kuva 11. Piha-alueen portaiden ja luiskien mitoitus. 1:50. Kuva 12. Esimerkkejä polkupyörien säilytystilojen mitoituksesta. 1:100.
9 ohjetiedosto RT 93-10552 Kulku- ja ajoväylien puhtaanapito Kulku- ja ajoväylien suunnittelussa kiinnitetään huomiota myös puhtaanapidon ja lumenaurauksen asettamiin vaatimuksiin. Päivittäisessä käytössä olevien tärkeimpien kulkuväylien tulisi olla sellaisia, että ne ovat koneellisesti aurattavissa. Tällainen kulkuväylä ei saa sisältää portaita. Kulkuväylien yhteydessä tulee varata tila lumen keräilylle. 3.3 Polkupyörien säilytys Polkupyörien ulkosäilytystä käsitellään taulukossa 1 ja kuvassa 12. RT 98-10249 Polkupyörien pysäköinti ja säilytys, Asuinrakennusten yhteistilat. 3.4 Autopaikat ja autosuojat Autopaikoista on ohjeita taulukossa 1 ja RT-ohjekorteissa RT 98-10494 Pysäköintialueet ja RT 98-10541 Autosuojat ja - tallit. Kuva 13. Esimerkki pyykin ulkokuivausalueesta 1:200 ja pyykinkuivaustelineistä 1:100. 3.5 Vaatehuollon alueet ja tilat Pyykinkuivausalueet Tontilla tarvitaan pyykin ulkokuivausta varten kuivaustelineet. Osa kuivaustelineistä voi sijaita myös katoksessa. Pyykinkuivaustelineen sijoitusta ja pyykinkuivauksen tilantarvetta käsitellään taulukossa 1. Esimerkki ulkokuivausalueen mitoituksesta ja kuivaustelineestä esitetään kuvassa 13. Tuuletusalueet Tontilla tarvitaan tekstiilien tuuletusta ja tomutusta varten tomutustelineet, taulukko 1. Alustan tulisi olla kovapintainen ja suora. Esimerkki tuuletusalueen mitoituksesta ja tomutustelineestä esitetään kuvassa 14. Kuva 14. Esimerkki tomutustelineen sijoituksesta1:200 ja tomutustelineestä 1:100. Kuva 15. Pyykinkuivauspaikkaa ympäröivät pensaat suojaavat puhtaita vaatteita pölyltä ja estävät lasten leikkien leviämisen kuivausalueelle. Pensaat antavat myös näkösuojaa. Käytettäessä esimerkiksi puuaitaa voi sen tehoa parantaa köynnöksillä. Vastaavat ratkaisut tomutuspaikan ympärillä suojaavat puolestaan ympäristöä tomutuksen aiheuttamaltä pölyltä.
RT 93-10552 ohjetiedosto 10 3.6 Kiinteistönhoito Jätehuolto Jätehuollon järjestelyitä, menetelmiä, alueita ja tiloja sekä niihin liittyviä suunnitteluohjeita on käsitelty RT-ohjekortissa RT 69-10419 Kiinteistön jätehuolto. Erityisesti pienkiinteistöihin liittyviä kompostointimenetelmiä ja -tapoja on käsitelty RT-ohjekortissa RT 69-10167 Kompostointi. Asuinhuoneistoista kertyvä jäte kerätään kiinteistön jätteiden keräilypaikkaan, joka voi olla ulkona tai rakennuksessa. Keräilypaikan suunnittelussa ja mitoituksessa otetaan huomioon myös jätteiden lajittelun vaatimukset. Ulkona olevan jätteiden keräilypaikan tulisi olla katettu. Suuret suljetut jätesäiliöt eivät tarvitse katettua tilaa. Keräilypaikat varustetaan näkösuojan tarjoavalla aidalla, katokseen liittyvillä seinämillä tai istutuksilla. Keräilypaikkaa sijoitettaessa tulee ottaa huomioon, että: (katso taulukko 1) se on asukkaiden helposti tavoitettavissa se on turvallinen se ei aiheuta melu- eikä hajuhaittaa jätteet voidaan helposti kuljettaa pois. Piha-alueella tulee olla myös riittävästi pieniä roska-astioita. Roska-astioiden tulee olla perustuksiltaan ja rakenteeltaan vankkoja, helposti tyhjennettäviä (kipattavia) ja sellaisia, että ne eivät kerää sadevettä. Lipputanko Lipputanko sijoitetaan näkyvälle paikalle ja riittävän etäälle esteistä. Lipputanko voidaan sijoittaa pihalle, rakennuksen julkisivuun tai kattoterassille. Lipputangon paikan valinnassa kiinnitetään huomiota myös siihen, että lipun nosto ja lasku voi tapahtua turvallisesti ja helposti. Lipun tulisi tyynellä säällä löysänä riippuessaan näkyä yksi- ja kaksikerroksisen rakennuksen harjan yli. Useampikerroksisessa rakennuksessa lipputanko normaalisti valitaan niin, että se ulottuu kolmannen kerroksen korkeudelle. Maasta kohoavassa salossa käytetään lippua, jonka korkeus on 1/6 salon korkeudesta. Seinä- ja kattotangoissa lipun korkeus on tavallisesti 1/3 tangon pituudesta. Korkeissa rakennuksissa enemmän, KH-ohjekortti KH 14-00130 Liputusohjeita kiinteistöille. Postilaatikot Postilaatikko tai postilaatikkoryhmä kiinnitetään jalustaan, joka tuetaan maahan siten, että postilaatikon kansi on 1100... 1300 mm:n korkeudella seisomatasosta. Laatikot voidaan kiinnittää myös seinään, aitaan tai porttiin. Sijoituksessa otetaan huomioon jakelureitti, sekä saavutettavuus asukkaan kannalta. Yleensä postilaatikot suositellaan sijoitettavaksi jakelureitillä ajoväylän oikealle puolelle. Postilaatikoiden sijoittamisesta saa ohjeita posti- ja lennätinhallitukselta. Kuva 16. Esimerkki jätteiden keräilypaikan sijoittamisesta. Taulukko 2. Esimerkkejä piha- alueelle soveltuvista pensaista Kasvilaji hedelmiltään syötävä tuomipihlaja* Amelanchier spp. koristearonia* Aronia melanocarpa siperian hernepensas Caragana arborescens Lorbergii spp. kanukka Cornus spp. pähkinäpensas Corylus avellana orapihlaja* Crataegus spp. hopeapensas Elaeagnus commutata pensashanhikki Potentilla fruticosa taikinamarja* Ribes alpinum kultaherukka Ribes aureum ruusut* Rosa spp. tuoksuvatukka Rubus odoratus ruusuangervo Spiraea bumalda pihlaja-angervo Sorbaria sorbifolia syreeni* Syringa spp. * kasvit hyönteisiä houkuttelevia soveltuu kansija astiaistutukseen
11 ohjetiedosto RT 93-10552 3.7 Istutus- ja viheralueet Pihan istutukset ja viheralueet tehdään erikoissuunnitelman mukaan. Suunnitelmassa tulee esittää myös maanpinnan käsittely, pintarakenteet ja pintavesien johtaminen. Pihan istutusten ja viheralueiden suunnittelussa otetaan huomioon olemassaoleva kasvillisuus, hoidon mahdollisuus ja pihan kasvuolot. Istutukset tulisi pyrkiä sijoittamaan kiinteiksi, riittävän suuriksi ja kulutusta kestäviksi alueiksi siten, että ne jäsentävät pihaaluetta toiminnallisesti ja visuaalisesti sekä muodostavat tuulensuojaa, melunsuojaa ja tarvittavaa näkösuojaa. Esimerkkejä pihaalueelle soveltuvista pensaista on taulukossa 2. Taimimäärien suunnitteluohje esitetään taulukossa 3. Kasvien valinnassa ja sijoittelussa tulee ottaa huomioon myös talviolot; kasvien talvenkesto-ominaisuudet, lumen keräyspaikat ja auraus. Kasvien tulee olla myrkyttömiä. Tavallisimmat myrkylliset pihakasvit on taulukoissa 4 ja 5. Pihalla voi olla myös hyötyviljelyyn tarkoitettuja alueita. Piha-alueella olevien istutusten, esimerkiksi puiden valaiseminen iltaisin lisää viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Vihertöitä on käsitelty RT-ohjekortiston osassa 89. Taulukko 3. Suosituksia puiden ja pensaiden määristä. talotyyppi puita kpl pensaita kpl pensailla istutettu tontinosa Kerrostalot tonttitehokkuus e = 0,3...0,7 tonttitehokkuus e = 0,7... 1/100 tontti-m 2 1/75 tontti-m 2 10/100 tontti-m 2 10/75 tontti-m 2 5 % tontin alasta ) 5 % tontin alasta ) Rivitalot ja kytketyt pientalot 1/125 tontti-m 2 10/75 tontti-m 2 5 % tontin alasta ) Omakotitalot 3/tontti 20/tontti 5 % tontin alasta ) ) taimitiheys 0,5...2,0 kpl/m 2 puuntaimien korkeus vähintään 2 m havupuiden korkeus vähintään 1 m pensastaimien korkeus vähintään 0,5 m, ei ns. piiskataimia taimien tulisi olla ensisijaisesti kotimaisia taimien tulee istutettaessa täyttää viralliset kauppakelpoisuusvaatimukset 3.8 Muut alueet Muita mahdollisia piha-alueen tiloja ja alueita ovat esimerkiksi: laajempaa kokonaisuutta palvelevat yhteistilat päiväkotirakennukset, korttelikoulut, vanhusten palvelutilat ja niiden ulkoalueet myymälät ja työtilat sekä niiden huoltoalueet ym. 3.9 Piha-alueiden päällysteet Päällysteiden valinnassa otetaan huomioon maaperän laatu ja maaperästä aiheutuvat painumat valmiissa rakenteissa, kiinteistöhuollon vaatimukset, edustavuuteen ja ympäristön visuaaliseen laatuun liittyvät tavoitteet, käyttöturvallisuus ja pintavesien poistaminen yms. Reunusten, istutusten suoja-aitojen ja eri päällysteiden väliseen rajaukseen kiinnitetään erityistä huomiota, kuva 17. Piha-alueilla käytettäviä päällysteitä ovat: sora- ja murskepäällystys asfaltti- ja betonipäällystys betoni- tai luonnonkivilaatoitus betonikiveys nupu- ja noppakiveys tiilipäällystys puupäällystys nurmikko. Taulukko 4. Tavallisimpia myrkyllisiä pensaita. Lähde Myrkytystieto Kasvilaji aitalikusteri Ligustrum vulgare alppiruusut Rhododendron spp. euroopansorvarinpensas Euonymus europaeus hevoskastanja Aesculus hippocastanum kanadantuija Thuja occidentalis kultasade Labúrnum alpinum lumimarja Symphoricarpos rivularis marjakuuset Taus spp. pensasväriherne Genista tinctoria rohtokataja Juniperus sabina rusokuusama Lonicera tatarica terttuselja Sambucus racemosa tuhkapensas Cotoneaster spp. tuomi Prunus padus Myrkyllinen osa marjat ja lehdet lehdet ja kukat, erityisesti siemenet, erityisesti nuoret kävyt, erityisesti siemenet marjat marjat ja kukat siemenet, puun kuori
RT 93-10552 ohjetiedosto 12 Piha-alueiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon kiinteistöhoidon tarpeet siten, että: (katso myös taulukko 1) vältetään ulkoportaita ja jyrkkiä luiskia, jotka aiheuttavat liukastumisvaaraa ja ovat vaikeita puhdistaa lumen keräilyyn varataan riittävästi alueita kulkuväylillä sisäänkäyntien läheisyydessä käytetään kovia päällysteitä, jotka eivät aiheuta lian ja hiekan kulkeutumista rakennuksiin rakennusten maantasokerroksiin, porrashuoneiden ja muiden yhteistilojen yhteyteen varataan riittävästi tiloja kiinteistöhoidon tarpeisiin, Asuinrakennusten yhteistilat sadevedet katoilta ja pihalta poistetaan niin, ettei synny lammikoita sadevesien käyttö istutusten mahdollisena kasteluvetenä harkitaan vedellä pestävien alueiden pintamateriaalit sekä vesipisteiden sijainti putkien ja maakaapeleiden si- Taulukko 5. Tavallisimpia myrkyllisiä perennoja. Lähde Myrkytystieto. Kasvilaji aitoukonhattu Aconitum napellus kevätesikko Primula veris jättiputki Heracleum mantegazzianum kielo Convallaria majalis lehtoakileija Aquilegia vulgaris lupiini Lupinus polyphyllus lyhtykoiso Physalis alkekengi mooseksenpalavapensas Dictamnus albus myrkkylilja Cólchicum autumnále pikkutalvio Vinca minor rohtosormustinkukka Digitalis purpurea ruusupapu Phaseolus coccineus taponlehti Asarum europaéum Myrkyllinen osa erityisesti juurakko, myös muut kasvin osat maavarsi ja juuri, lehtien kosketuksesta iho-oireita kasvineste ärsyttää ihoa ja limakalvoja, erityisesti kukat ja marjat, erityisesti siemenet, erityisesti kypsät siemenet vihreät lehdet ja raaka marja, erityisesti seimenkota ja lehdet aiheuttavat kosketusärsytystä (hengenvaarallinen) papu raakana ja kuivattuna Kuva 17. Esimerkkejä piha-alueen päällysteiden yksityiskohdista ja kasvien suojaamisesta. 1:20.