Yhteiskäyttöautot asuntoalueilla Kyselytutkimus Väliraportti 10.3.2011
Sisällys 1 Taustaa...3 2 Kyselytutkimuksen toteutus...5 2.1 Kohdealueet...5 2.2 Kyselylomake...6 2.3 Kyselyn postitus ja vastaaminen...6 3 Vastaajien taustatiedot...8 3.1 Vastausaktiivisuus...8 3.2 Vastaajien ikä...9 3.3 Asumismuoto...10 3.4 Kotitalouksien henkilömäärä...10 3.5 Kulkutapojen käyttö...11 3.6 Joukkoliikenteen matkakortin omistus...12 3.7 Kesämökin omistaminen...13 4 Kyselytutkimuksen keskeiset tulokset...14 4.1 Auton omistus ja käyttö...14 4.2 Kiinnostus yhteiskäyttöautoihin tulevaisuudessa...18 4.2.1 Miksi yhteiskäyttöauto ei kiinnosta?...19 4.2.2 Syyt yhteiskäyttöautoista kiinnostumiselle...22 4.2.3 Yhteiskäyttöautojen käyttötiheys...24 4.2.4 Yhteiskäyttöautojen käyttötarkoitus...25 4.2.5 Tarve eri autotyypeille...26 4.2.6 Yhteiskäyttöauto nykyisen oman auton korvaajana...27 4.3 Vaikutus ajosuoritteeseen...28 4.4 Sähköautoista kiinnostuneen profiili...29 5 Tulosten tarkastelu alueittain...31 5.1 Konepaja...31 5.2 Haaga...31 5.3 Itäkeskus...32 5.4 Matinkylä...33 6 Päätelmiä...34
1 Taustaa Liikkumisen ohjaus on liikenteen kysynnän hallinnan keino, jolla pyritään edistämään kestävää liikkumista kokonaisuutena pääasiassa tiedollisen ohjauksen ja markkinoinnin keinoin. Liikkumisen ohjauksen tavoitteena on yksin omalla autolla ajamisen vähentäminen, joukko- ja kevyen liikenteen suosion kasvattaminen sekä oman auton entistä järkevämpi käyttö. Yksi keino tähän ovat yhteiskäyttöautot, joilla olevaa autokantaa kyetään käyttämään tehokkaammin ja vähentämään etenkin pysäköinnin tarvetta. Yhden yhteiskäyttöauton arvioidaan korvaavan 4 20 tavallista yksityiskäytössä olevaa henkilöautoa. Kaupunkialueilla tämän merkitys on huomattava sen vuoksi, että sen kerrannaisvaikutukset ovat suuret. Vähäisempi autopaikkatarve merkitsee, että kaupunkirakenne samoin kuin väylien mitoitus voi olla huomattavasti tavallista tiiviimpi, jolloin kävely ja pyöräily ovat yhä useammassa tilanteessa käyttökelpoisia kulkumuotoja. Myös joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat. Yhteiskäyttöjärjestelmää ei ole kuitenkaan toistaiseksi sovellettu laajamittaisesti uusissa rakennuskohteissa. Osasyynä on, että autopaikkavaatimuksista ei ole joustettu, koska edellä kuvattuja perusteita ei ole riittävästi näytetty toteen. Näyttöä toteutetuista kohteista ei ole, koska näitä ei ole rakennettu. Tarve on kuitenkin tiedostettu, sillä Helsingin kaupungin autopaikkatyöryhmä ehdottaa, että kaupungin tulisi kehittää yhteistyössä yhteiskäyttöautopalvelua tarjoavien yritysten ja asuntorakennuttajien kanssa asuntotonttimalli, joka perustuu osittain autojen yhteiskäyttöön. Työryhmän näkemyksen mukaan uusissa asemakaavoissa autopaikkanormia voitaisiin jonkin verran lieventää, mikäli alueella on yhteiskäyttöautoja. 1 Tämä tutkimus pyrkii osaltaan avaamaan pattitilannetta selvittämällä yhteiskäyttöjärjestelmän haluttavuutta eri asuntoalueilla selkeästi konkretisoidun malliratkaisun avulla ja antamalla siten tietopohjaa mahdolliseen autopaikkavaatimusten tarkistamiseen. Tutkimuksessa selvitetään, missä määrin uusien asuntoalueiden asukkaat olisivat valmiita korvaamaan oman henkilöauton yhteiskäyttöautolla. Haluttavuutta testataan kysymällä asukkaiden mielipiteitä tehostetusta yhteiskäyttöautopalvelusta, jollaista ei vielä ole saatavilla, mutta joka olisi mahdollista järjestää, mikäli kysyntää olisi riittävästi. Tavoitteena oli tutkia nykyistä parempaa palvelua, jonka toteutus mahdollistuisi olettaen, että asukkaista huomattava osa valitsisi yhteiskäyttöjärjestelmän oman auton sijaan. Kohderyhmänä ovat erityisesti pienet asuntokunnat, joiden osuus on jatkuvasti kasvussa. Yhden hengen asuntokuntien osuus on jo ylittänyt 40 prosenttia. Kolmen hengen tai suurempia kotitalouksia on enää noin 27 prosenttia asuntokunnista. Pienille kotitalouksille yhteiskäyttöjärjestelmää voi- 1 Autopaikkatyöryhmä (2009).
daan perustella sillä, että käyttäjällä on aina mahdollisuus valita käyttöönsä sopiva auto ilman suuria kertainvestointeja ja vailla huolehtimisvelvollisuutta. Auton saisi korttelin pysäköintihallista käyttöönsä yhtä helposti kuin ostoskärryn marketista. Suomessa yhteiskäyttöautopalveluja tarjoaa toistaiseksi ainoastaan City Car Club. Oman auton vaihtoehtona ovat lisäksi käytettävissä autovuokraamot. Yhteiskäyttöautoilla ja autovuokraamoilla on muutamia keskeisiä eroavaisuuksia: yhteiskäyttöautoa käyttääkseen on liityttävä klubiin, vuokraaminen on mahdollista kaikille auton käyttöönottotilanteessa ei yhteiskäyttöautoista tehdä erillistä sopimusta kuten autoa vuokratessa yhteiskäyttöauton minimivarausaika on kaksi tuntia, vuokra-autolla yleensä vähintään yksi vuorokausi yhteiskäyttöauton saa käyttöönsä minä vuorokaudenaikana tahansa ja noutopisteitä on useita, kun vuokraamoissa noudot ja palautukset on tehtävä yrityksen toimipisteeseen sen aukioloaikana Yhteiskäyttöautojen ja autonvuokrauksen välimaastossa toimivat Suomessa O2Media 2 sekä vuonna 2011 toimintansa aloittava Oliivi Autot 3. O2Median autoissa vuokra-aika on rajattu 1 3 vuorokauteen ja auton nouto ja palautus ovat mahdollisia vain vuokraamossa sen aukioloaikoina. O2Median tulonmuodostus perustuu osin autoihin myytäviin mainoksiin ja vuokraajilla on mm. velvoite ajaa 30 km vuorokaudessa mainosten näkyvyyden varmistamiseksi. Oliivi Autot suunnittelee aloittavansa yhteiskäyttöautotoiminnan vuoden 2011 aikana yksinomaan pienikokoisilla Citroen Zero -sähköautoilla. Tarkempia tietoja ehdoista ei ole tätä kirjoitettaessa käytettävissä. Suurista autovuokraamoista ainakin Hertz tarjoaa yhteiskäyttöautopalveluja useissa suurkaupungeissa 4. Connect by Hertz -tuotemerkin alla tarjottava palvelu on saatavissa 52 paikkakunnalla Yhdysvalloissa, joista useimmat ovat yliopistokampuksia. Suomea lähin palvelu on Berliinissä, jossa tarjolla on neljää eri autotyyppiä useissa eri noutopisteissä. Kullakin autoyksilöllä on oma kiinteä noutopisteensä. Käyttöaika on tunnista seitsemään vuorokauteen. 2 http://www.o2media.fi/ 3 http://www.oliivi.org 4 https://www.connectbyhertz.com
2 Kyselytutkimuksen toteutus 2.1 Kohdealueet Tutkimuksen kohteeksi valittiin asuntoyhtiöitä neljältä alueelta pääkaupunkiseudulta. Kohteiksi poimittiin sellaisia asuntoyhtiöitä, joiden asukkaiden arveltiin olevan kiinnostuneita yhteiskäyttöautoista. Tärkeänä edellytyksenä pidettiin hyviä joukkoliikennepalveluja. Koska tavoitteena oli tutkia edellytyksiä yhteiskäyttöautojärjestelmän integroimiseksi uudiskohteiden palveluvarustukseen, pääpaino oli uusissa kohteissa. Otokseen haluttiin kuitenkin poimia hieman erilaisia asuntoyhtiöitä, jotta nähtäisiin, onko niissä eroja asukkaiden kiinnostuksen suhteen. Tietoa voidaan jatkossa hyödyntää suuntaamalla palveluja sellaisille alueille, joissa kiinnostuksen voidaan olettaa olevan keskimääräistä suurempaa. Helsingin Pasilan Konepajan alue edustaa uutta keskusta-asumista, lähes kantakaupunkimaisia olosuhteita. Palvelurakenne on kaupunkimainen, ja raitiovaunu sekä useat bussilinjat palvelevat asukkaita hyvin. Uudet keskusta-asunnot ovat myös hintavia, ja hyvään varustelutasoon kuuluu muun muassa maanalainen autohalli. Alue on edelleen rakenteilla, rakentaminen etenee pitkin Aleksis Kiven katua, ja kyselyyn otettiin mukaan tähän mennessä valmistuneet taloyhtiöt. Asuntoja kohdealueella on 205 eli kohde käsittää lähes kolmanneksen koko otoksesta 5. Pohjois-Haagan asuntoalue on rakennettu 1950-luvulla ja se muodostaa yhtenäisen metsälähiötyyppisen kokonaisuuden. Kohteeksi valitun Ohjaajantien varrella on neljä kaksikerroksista rivitaloa sekä 11 kerrostaloa. Kerrostaloissa on kussakin useimmiten kaksi porraskäytävää, kolme kerrosta, eikä hissiä. Asuntoja on kerrostaloissa 150 ja rivitaloissa 28. Helsingin Itäkeskuksen alueelta otettiin mukaan yksi 1980-luvun alussa rakennettu kerrostaloyhtiö ja 1990-luvulla valmistunut rivitalo. Kauppakartanonkatu 20:ssa sijaitseva suuri kerrostaloyhtiö muodostaa viereisen, arkkitehtuuriltaan identtisen Kauppakartanonkatu 22:n kanssa yhtenäisen suurkorttelin. Talot ovat nelikerroksisia eikä niissä ole hissejä. Kadun varren taloissa on alakerrassa liikehuoneistoja. Pysäköinti on sijoitettu korttelin viereiselle pysäköintialueelle. Taloyhtiön asuntomäärä on 130. Maksaruohonpolku 3:ssa sijaitseva Hitas-rahoitteinen rivitaloyhtiö on valmistunut vuonna 2002 kerrostaloalueen laidalle ja sen asuntomäärä on 17. 5 Tutkittavien alueiden kotitalouksien määrät on arvioitu kohteiden karttatietojen sekä kerrosluvun perusteella ja tarkennettu maastokäynnin havainnoinnin perusteella. Määrät on oikaistu arvioiden yhteissumman ja osoitteellisen jakelun yhteismäärän suhteessa. Vähäisiä poikkeamia aiheuttavat mm. tapaukset, joissa kaksi asuntoa on yhdistetty sekä tyhjillään olevat asunnot.
Espoon Matinkylän alueelta valittiin tutkittavaksi kolme kohdetta. Sepetlahdentie 12:ssa sijaitsevat 3 4-kerroksiset talot on rakennettu vuonna 1985 ja niissä on 60 huoneistoa. Nuottakuninkaantie 2:n kaksikerroksiset rivitalot on rakennettu vuonna 1984 ja niissä on asuntoja 25. Koukkuniementie 6:ssa sijaitseva vuonna 1986 rakennettu paritaloyhtiö sisältää 22 asuntoa. 2.2 Kyselylomake Kyselylomake laadittiin siten, että kysymykset muokattiin web-pohjaisella ZEF Arviointi kysely- ja tiedonkeruusovelluksella. Tuloksena syntyi sähköinen lomake, johon vastaamalla tiedot siirtyivät suoraan tietokantaan. Vastaavat kysymykset muokattiin paperilomakkeeksi (liite). Kyselyyn liitettiin lyhyt yhteiskäyttöautopalvelua kuvaus. Tavoitteena oli esitellä palvelu, joka ei välttämättä ole vielä saatavilla, mutta joka olisi mahdollista toteuttaa, mikäli kysyntää olisi riittävästi. Lopulta palvelun kuvaus oli hyvin pitkälle nykyisen City Car Clubin toimintamallin mukainen, ja myös palvelun hinnoittelu esitettiin nykytilanteen mukaisena. Ainoana poikkeuksena nykyiseen oli autojen saatavuus omasta korttelista lämmitetystä pysäköintihallista. Tällainen ratkaisu olisi jo nyt mahdollinen Konepajan alueella, muualla ei ole valmista hallitilaa saatavilla. Uudisrakennuskohteissa lämpimän hallipaikan saanti on mahdollista, varsinkin jos siihen varaudutaan jo suunnitteluvaiheessa. 2.3 Kyselyn postitus ja vastaaminen Osoitetiedot poimittiin Väestörekisterikeskuksesta ja kyselyt lähetettiin osoitteellisina 636 talouteen. Kysely jaettiin kaikkiin huoneistoihin. Pelkkä mainoskieltotarra ovessa ei rajoita osoitteellista kyselyä, joten myös tämä noin 14 prosenttia asukkaista käsittävä ryhmä tavoitettiin. Tämä seikka on merkittävä kyselyn käsitellessä yhteiskäyttöautoja, joihin usein suhtaudutaan myönteisesti ympäristösyiden takia. Mainoskieltotarran takana asuvat ovat usein ympäristötietoisempia kuin mainospostia haluavat asukkaat 6. Kysely postitettiin siten, että vastaanottajat saivat kyselyn postissa 2.12, jolloin avattiin myös sähköinen vastauslomake Motivan sivuilla. Vastaajat saattoivat vastata joko internetissä tai paperilomakkeella. Postitse vastauksia palautettiin 98 kappaletta. Sähköisellä lomakkeella vastasi 43 henkeä. Postivastaukset koodattiin konsultin toimesta käyttäen samaa sähköistä lomaketta. 6 Itellan tutkimuksen mukaan mainosjakelun kieltävien kotitalouksien osuus kaikista talouksista oli vuona 2010 noin 14 prosenttia. Mainosjakelun kieltävistä talouksista 58 prosenttia ilmoitti ympäristösyiden vaikuttaneen mainoskieltoon ainakin jonkin verran. Itella (2010)
Kyselyyn saattoivat osallistua myös Motivan liikkumisen hallinnan sivulla vierailevat muut kävijät. Heidät tunnistettiin kysymällä vastaajan katuosoitetta. Kohdealueiden ulkopuolisia vastaajia oli kyselyssä vain kaksi. Lopullisessa tulosanalyysissä näitä ei raportoitu. Kyselyn avauspäivänä saatiin tieto, että sähköinen vastauslomake ei toimi. Syyksi ilmeni nettiosoitteen päivityksessä Motivan sivuille tapahtunut virhe. Virhe korjattiin vielä samana iltana. Koska oli epäiltävissä, että osa vastaajista olisi saattanut luopua pettyneenä vastaamisesta havaittuaan sovelluksen toimimattomuuden, päätettiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen lähettää muistutusviesti, pahoitella tapahtunutta ja kertoa että lomake on korjattu. Samalla vastausaikaa päätettiin jatkaa suunnitellusta (20.12) aina vuoden loppuun saakka. Postin jouluruuhkien vuoksi muistutusten jako olisi viivästynyt joulun yli, joten muistutukset jaettiin tutkijoiden toimesta suoraan asukkaiden postiluukkuihin. Jatkettuna vastausaikana uusia vastauksia tuli kuitenkin enää viisi. Juuri kyselyä ennen Yleisradion MOT-ohjelmassa oli esitetty jakso Autoklubi ohituskaistalla, jossa esitettiin kriittisiä näkemyksiä yhteiskäyttöautopalveluita tarjoavasta City Car Clubista. CCC on asiantuntijana ja ohjausryhmän jäsenenä tässä hankkeessa, ja klubin nimi mainittiin myös kyselylomakkeessa. Ohjelmassa arvosteltiin Helsingin kaupunkia yksityisen liiketoiminnan edistämisestä muun muassa luovuttamalla kadunvarsipaikkoja klubin autojen käyttöön. Ohjelmassa haastateltiin myös klubin kilpailijaa O2Mediaa, joka ei ole saanut vastaavia etuja. Ohjelmassa käytiin läpi myös klubin omistavien yritysten taustoja. Kahdessa vastauksessa olikin nähtävissä ohjelman herättämiä epäluuloja: MOT-ohjelma ei antanut kovin hääviä kuvaa city carista. Helsingin tukirahoilla liian merkittävä osuus toiminnassa. Tutkikaa myös muita alan yrittäjiä kun City Car Clubia. Ohjelmassa siteerattiin myös yhteiskäyttöautotutkimusta, jonka tekijä Ville Voltti kanteli asiasta Julkisen sanan neuvostoon, joka katsoi että Yleisradio TV1 oli rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antoi kanavalle huomautuksen. 7 Yleisesti yhteiskäyttöautoiluun suhtauduttiin myönteisesti, positiivisia kommentteja oli vapaa sana -osastossa huomattavasti enemmän: Asiallinen kysely. Hyvä idea! Hyvä että vaihtoehtoisia palveluita kehitetään! Mielestäni yhteiskäyttöautot ovat hyvä ja kannatettava liikennemuoto :) 7 Julkisen sanan neuvosto. Päätös 4459/YLE/10.
3 Vastaajien taustatiedot 3.1 Vastausaktiivisuus Kaikkiaan osoitteellisia vastauksia saatiin 139 kappaletta. Vastaamisen aloitti 145 henkilöä, joista siis kuusi jätti vastaamisen kesken. Nämä keskeneräiset vastaukset poistettiin aineistosta, sillä näistä ainakin muutama oli tapauksia, jolloin kyselyn järjestäjät testasivat palvelun toimivuutta vastaajien osoitetta käyttäen. Loppuun vastatuista ja osoitteellisista vastauksista kolme oli muualta kuin kohdealueelta. Vastausten pienen määrän vuoksi tätä ryhmää ei raportoitu erikseen eikä heidän vastauksiaan otettu huomion numeerisessa tarkastelussa. Nämä vastaajat ovat jo valmiiksi valikoituneita, koska he ovat muista syistä liikkuneet energiansäästöön liittyvän organisaation, Motivan, verkkosivuilla, ja tämän vuoksi heidän vastauksensa vääristäisivät tilastollista kuvaa "tavallisten" asukkaiden mielipiteistä. Heidän vapaat kommenttinsa ovat laadullisena aineistona kuitenkin mukana tässä raportoinnissa. Kohdealueelta saatiin siis yhteensä 136 vastausta. Suurin osa vastauksista saatiin Konepajan kerrostaloista ja Haagan Ohjaajantieltä, jotka yhdessä vastasivat yli puolesta vastauksista (Kuva 1). Koko kyselyn vastausprosentiksi tuli 21,4. Alueittain tarkasteltuna vastausaktiivisuus oli korkeimmillaan Pasilassa, Haagassa ja Matinkylän Sepetlahdentiellä (Sepetlahdentie 25 %, Konepaja 25 %, Ohjaajantie 23 %) sekä Maksaruohonpolun rivitaloissa (29 %). Itäkeskuksen Kauppakartanonkadulla vastausaktiivisuus oli puolet edellisistä (13 %). Samalle tasolle jäi Espoon rivitaloyhtiöiden yhteenlaskettu vastausprosentti (15 %). Rivitaloissa vastausprosentti oli 19 % ja kerrostaloissa 22 %. 8 Kuva 1. Vastaajien määrät asuinkaduittain (n = 139). 8 Ohjaajantietä ei ole laskettu rivi- eikä kerrostaloihin, sillä kohteessa on molempia asuntotyyppejä eikä näiden vastauksia pystytty analyysivaiheessa erottamaan toisistaan.
3.2 Vastaajien ikä Vastaajat jakautuivat varsin tasaisesti eri ikäryhmiin, ja lähes kaikista ikäryhmistä saatiin vähintään yksi vastaus. Poikkeuksen muodostivat yli 80-vuotiaat, joiden osuus pääkaupunkiseudun väestöstä on muutoinkin vähäinen. Kun verrataan vastaajien määrää ikäluokittain pääkaupunkiseudun ikäjakaumaan, voidaan todeta nelikymppisten olevan vastaajien joukossa aliedustettuja ja viisikymppisten yliedustettuja väestön keskiarvoon nähden. Jakauma on kuitenkin tasapainoisempi verrattuna nykyisiin yhteiskäyttöautojen käyttäjiin, joista enemmistö on nuoria aikuisia (Kuva 2). Kuva 2. Vastaajat ikäryhmittäin (n = 136). Alemmassa vertailukuvassa väestön ikärakenne pk-seudulla vuonna 2007 (Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta 2007). Ylemmässä vertailussa yhteiskäyttöautojen käyttäjien ikäjakauma (Voltti 2010).
Kuva 3. Vastaajien asumismuoto (n = 136). 3.3 Asumismuoto Melkein 90 prosentilla vastaajista asumismuotona on omistusasunto ja lopuilla hieman yli 11 prosentilla vuokra-asunto. Yksi vastaajista vielä tarkensi asuvansa työsuhdeasunnossa (Kuva 3). 3.4 Kotitalouksien henkilömäärä Mainoskuvissa toistuva kahden aikuisen ja kahden lapsen ydinperhe ei tässä otoksessa ollut mikään normi eikä se sitä ole pääkaupunkiseudulla yleisestikään. Kaksi kolmesta vastauksesta tuli kotitalouksista, joissa asuu yksi tai kaksi aikuista. Silti yhden hengen taloudet ovat hienokseltaan otoksessa aliedustettuina, sillä vuonna 2004 pääkaupunkiseudulla yhden hengen asuntokuntien osuus oli 43 prosenttia ja Helsingissä peräti 49 prosenttia 9. Kahden hengen talouksien osuus (joko kahden aikuisen tai aikuisen ja lapsen talouksia) oli pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä noin 30 prosenttia; vastaajissa kahden hengen talouksia oli noin 38 prosenttia eli selvästi yli keskiarvon. Kolmen ja viiden hengen talouksia otoksessa on pääkaupunkiseudulle tyypillinen määrä. (Kuva 4) Nykyisistä yhteiskäyttöauton käyttäjistä on lähes puolet (44 %) lapsiperheitä ja yksineläjiä vain neljännes. Belgiassa tilanne on toinen, siellä yksineläjiä on asiakkaina 39 prosenttia, samoin Frankfurtissa yhden ja kahden hengen talouksien osuus on ollut asiakkaista 78 prosenttia, kun se pääkaupunkiseudulla jää 56 prosenttiin. 10 27 vastausta saatiin kotitalouksista, joissa asuu yhden tai kahden aikuisen lisäksi yksi tai useampi alle 18-vuotias lapsi. Kolmessa vastauksessa asuntokunnan kooksi kerrottiin kolme aikuista. Muut omin sanoin kuvaillut asuntokunnan koot koostuivat useamman aikuisen, aikuisten ja lasten tai koko perheen ja lemmikkieläinten muodostamista kotitalouksista. 9 Helsingin kaupungin tietokeskus (2006). 10 Voltti (2009), 6.
Vastanneissa kotitalouksissa oli yhteensä 263 henkilöä, eli kotitalouden keskimääräinen henkilöluku oli 1,86. Tämä on täsmälleen sama kuin Helsingin asuntokunnan keskikoko, mutta pienempi kuin pääkaupunkiseudun (2,01) ja koko maan (2,14) asuntokunnan keskikoko. Kuva 4. Asuntokunnan koko (n = 136). 3.5 Kulkutapojen käyttö Vastaajista 44 kertoi käyttävänsä eri kulkutapoja monipuolisesti. Yli puolet vastaajista (noin 53 %) kuvaili itsensä liikenteen osapuolena joko joukkoliikenteen asiakkaaksi tai autoilijaksi. Vastaukseen oli myös mahdollista kuvailla itseään omin sanoin liikenteen osapuolena. Suurin osa näistä vastauksista koostui monipuolisesti jo annetuista vaihtoehdoista, kuten pyöräilijä ja autoilija -yhdistelmästä. Muutamat vastaukset liittyvät liikkumisen ajankohtaan ja paikkaan: maalla autoilija ja kaupungissa joukkoliikenteen asiakas tai joukkoliikenteen asiakas ja viikonloppu- sekä lomaautoilija (Kuva 5).
Kuva 5. Kuvaus, millaisena liikenteen osapuolena vastaaja näkee itsensä (n = 136). Kuva 6. Joukkoliikenteen matkakortin omistus (n = 136). 3.6 Joukkoliikenteen matkakortin omistus Huomattavalla osalla kotitalouksista, joista vastauksia saatiin, vähintään yhdellä aikuisella on käytössä matkakortti, jossa on joko aikaa tai arvoa. Tähän vastaukseen oli mahdollista myös itse kertoa vastaus omin sanoin. Muutamat vastaajat vielä tarkensivat, että taloudesta löytyy molempia matkakortteja tai käytössä oleva matkakortti on työpaikan kustantama (Kuva 6).
3.7 Kesämökin omistaminen Ennakko-oletuksena oli, että kesämökin omistaminen lisää oman auton tarvetta ja vähentää kiinnostusta yhteiskäyttöautoihin ja siksi tämä kysymys otettiin mukaan kyselyyn. Suomessa oli vuonna 2009 yhteensä 485 100 kesämökkiä, ja kesämökin omistaviin asuntokuntiin kuului yhteensä 786 000 henkilöä eli noin joka seitsemäs suomalainen. 11 Tästä otoksesta noin 30 prosenttia vastaajatalouksista omisti kesämökin, eli varsin usea. Noin 61 prosenttia vastaajista eivät omista kesämökkiä. Muita omin sanoin kerrottuja vastauksia saatiin noin yhdeksän prosenttia. Näistä vastauksista suuri osa kuvasi tilanteita, joissa vastaajat kertoivat käyttävänsä kesämökkiä aktiivisesti, mutta eivät omista mökkiä. Tällöin kyseessä on yleensä joko sukulaisten omistama tai vuokrattu mökki (Kuva 7). Kuva 7. Kesämökin omistaminen (n = 136). 11 Tilastokeskus (2009)
4 Kyselytutkimuksen keskeiset tulokset Kyselytutkimuksen teemat käsittelivät vastaajien auton omistusta ja käyttöä, mahdollista kokemusta yhteiskäyttöautopalvelusta ja mahdollista kiinnostusta tulevaisuudessa hyödyntää yhteiskäyttöautopalvelua. Ne vastaajat, jotka olivat tulevaisuudessa kiinnostuneita kokeilemaan yhteiskäyttöautopalvelua, vastasivat useampaan kysymykseen kuin ne, jotka eivät olleet kiinnostuneet palvelusta. Mikäli palvelusta oli kiinnostunut, jatkokysymyksillä selvitettiin mahdollisen tulevan käytön tarkoituksia, useutta sekä sitä, olisiko vastaaja samalla valmis luopumaan omasta autostaan. 4.1 Auton omistus ja käyttö Yli puolella vastaajista (60 %) on kotitaloudessaan yksi auto. Helsingissä tuhatta asukasta kohden on keskimäärin 386 henkilöautoa 12, eli tämänkokoisella väestöllä on keskimäärin 102 henkilöautoa. Vastaajien joukossa autoja oli 98 (olettaen että "kaksi tai enemmän" vastanneilla oli kaksi autoa) eli autonomistuksen suhteen otos on varsin keskimääräinen. Autottomia kotitalouksia on vastaajista kolmasosa (Kuva 8). Ajokortteja talouksissa on kuitenkin yleensä yksi tai enemmän. Noin 43 prosentilla vastaajista on yksi ajokortti taloudessa ja noin 44 prosentilla kaksi tai useampi ajokortti. Ajokortittomia kotitalouksia vastaajien keskuudessa oli 18 kappaletta eli 13 prosenttia. (Kuva 9) Vastaajat jakautuvat ajomäärän suhteen kahteen selvästi toisistaan eroavaan pääryhmään, hyvin vähän ja toisaalta valtakunnallista keskiarvoa 13 vastaavan määrän ajaviin. Alle 2500 kilometriä vuodessa ajaa noin 22 prosenttia vastaajista, joista pääosa on autottomia. Autonomistajat ajavat tavallisesti noin 10 000 20 000 kilometriä; heitä on noin 31 prosenttia vastaajista (kuva 10). Kilometrit ovat koko talouden yhteismääriä, jotka koostuvat joko omalla, lainatulla tai vuokra-autolla, taksilla tai muulla ajoneuvolla suoritetuista matkoista. Vastaajista noin 60 prosenttia käyttää henkilöautoa yleensä joko päivittäin tai muutamia kertoja viikossa (Kuva 11). Henkilöauton käyttö on laskettu koko taloudesta yhteensä. Auto on voinut olla oma, lainattu tai vuokra-auto, taksi tai muu. 12 Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta (2010). 13 Henkilöautolla ajettiin 2004 2005 Uudenmaan alueella 17 000 km vuodessa. HLT (2005)Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus 04 05, http://www.hlt.fi/index.htm. Viitattu 21.1.2011.
Kuva 8. Autojen lukumäärä talouksissa (n = 136). Kuva 9. Ajokorttien lukumäärä talouksissa (n = 136). Kuva 10. Vuosittain ajettu kilometrimäärä (n = 139).
Kuva 11. Henkilöauton käytön yleisyys (n = 136) Auton omistavista kotitalouksista noin kolmannes omisti autopaikan. Lähes puolet autoilijoista vuokrasi autopaikkaansa, yleisimmin hinta oli alle 19 euroa kuukaudessa. Asukaspysäköintipaikkaa käytti vastaajista vain neljä. Yksitoista auton omistavaa vastaajaa (12 %) ei omistanut tai vuokrannut autopaikkaa lainkaan. (Kuva 12). Kuva 12. Autopaikan omistus ja vuokraus, autolliset vastaajat (n = 90).
Kommenteissa toivottiin kadunvarsipaikkojen lisäämistä. Eräs vastaaja kertoi käyttävänsä taloyhtiön autohallia hintaan 43 euroa kuukaudessa. Yksi vastaaja kertoi omistavansa sekä autopaikan että asukaspysäköintitunnuksen. Yksi autoton kertoi omistavansa autopaikan ja toinen omistavansa asukaspysäköintitunnuksen, muut 42 autotonta vastaajaa eivät omistaneet tai vuokranneet autopaikkaa. Lähes kaikki vastaajat, hieman yli 93 prosenttia, ovat tyytyväisiä nykyiseen autojen määrään kotitalouksissaan, eivätkä he koe tarvitsevansa useampaa autoa, mitä heillä jo on. Vain yhdeksän vastaajista näki tarpeen useammalle autolle (Kuva 13). Kuva 13. Talouksien mahdollinen tarve useammalle autolle (n = 135). Vain harva vastaaja käyttää tai on aiemmin kokeillut yhteiskäyttöautopalvelua. Viidellä vastaajalla palvelu on käytössä, viisi vastaaja on kokeillut palvelua ja 125 vastaajaa ei käytä tai ole kokeillut yhteiskäyttöautopalvelua (Kuva 14). Kuva 14. Yhteiskäyttöpalvelun käyttäminen tai kokeilu (n = 135).
Kuva 15. Kiinnostus tulevaisuudessa yhteiskäyttöautopalvelulle (n = 141). 4.2 Kiinnostus yhteiskäyttöautoihin tulevaisuudessa Noin kolmannes vastaajista on kiinnostunut tulevaisuudessa käyttämään yhteiskäyttöautopalvelua joko ehdottomasti tai luultavasti. Todennäköisesti tai varmasti palvelu ei kiinnosta suurinta osaa eli kahta kolmasosaa vastaajista ( Kuva 15). Tämän kysymyksen vastauksen perusteella vastaajat jatkoivat joko suoraan taustatietoja käsitteleviin kysymyksiin tai jatkokysymyksiin yhteiskäyttöautoista. Mikäli yhteiskäyttöautopalvelu kiinnosti tulevaisuudessa vastaajaa, siirtyi hän vastaamaan jatkokysymyksiin. Niissä pyydettiin kertomaan, miksi yhteiskäyttöauto kiinnostaa, kuinka usein ja millaisille matkoille vastaaja tarvitsisi yhteiskäyttöautoa, minkä tyyppinen yhteiskäyttöauto olisi vastaajalle mieluinen sekä olisiko mahdollista, että yhteiskäyttöautopalvelu antaisi tilaisuuden luopua ainakin yhdestä kotitalouden nykyisestä autosta. Mikäli palvelu ei vastaajaa kiinnostanut, pyydettiin häntä tarkentamaan syitä, miksi palvelu ei kiinnosta ja sitten siirtymään taustatietokysymyksiin. Kiinnostuneita on noin viisinkertainen määrä (51) yhteiskäyttöautoa käytävien tai sitä kokeilleiden määrään (10) nähden.
Kiinnostuneista puolet on autollisia, puolet autottomia. Autottomista vastaajista 24 (52 %) oli kiinnostunut yhteiskäyttöautoista, autollisista sen sijaan 23 (26 %). Joka toinen kiinnostunut on siis autoton, joka haluaa lisävaihtoehtoja liikkumiseensa, joka toinen on autoilija, joka harkitsee omasta autosta luopumista. Autollisten ja autottomien kotitalouksien vastaajien perustelut kiinnostukselleen erosivat myös hieman toisistaan. Autolliset vastaajat kertoivat olevansa kiinnostuneita yhteiskäyttöautopalvelusta erityisesti ympäristösyistä (55 %) ja haluttomuudesta huolehtia auton ylläpidosta (50 %). Autottomat vastaajat olivat kiinnostuneet yhteiskäyttöautopalvelusta erityisesti siitä syystä, ettei heidän taloudessaan ole autoa, mutta tarvitsevat sitä toisinaan (100 %). Myös palvelun edullisuus (58 %) ja haluttomuus huolehtia auton ylläpidosta (58 %) keräsivät heiltä ääniä. Kahden tai useamman auton omistajista vain yksi oli kiinnostunut yhteiskäyttöautoista, ja tämäkin vastaaja ilmoitti kiinnostuksen syyksi auton puutteen. Kyse lienee virheestä vastauslomakkeen täytössä, sillä kyse on muiden vastausten perusteella vähän ajavasta kahden joukkoliikennettä käyttävän aikuisen taloudesta Konepajalla. Autollisten ja autottomien kiinnostuksessa eri alueilla ei havaittu olennaisia eroja. Konepajalla, jossa autottomia oli paljon, oli lievä määrällinenkin enemmistö kiinnostuneista autottomia. Autollisia kiinnostuneita löytyi alueen 205 kotitalouden joukosta yhdeksästä taloudesta eli noin neljässä prosenttia talouksista. Alueen kotitalouksista oli vastaavasti vajaa kuusi prosenttia sellaisia, jotka olivat sekä autottomia että yhteiskäyttöautopalvelusta kiinnostuneita. Rivitalokohteissa autottomuus oli harvinaista, ja siellä suhteellisen matala kiinnostus (25 % vastanneista) koostui pääasiassa auton omistajista. Kiinnostus oli suurinta keskustan kerrostaloissa. Eniten kiinnostuneita oli vastanneiden joukossa Konepajalla (41 %). Muissa Helsingin kerrostalokohteissa noin kolmannes vastaajista oli kiinnostunut. Espoon kohteissa kiinnostuneita oli noin yksi neljästä vastanneesta. Kun otetaan vastausprosentti huomioon ja lasketaan kiinnostuneiden osuus koko asuntomäärästä, erottuu Konepajan alue tässäkin vertailussa kiinnostuneimpana (11 %). Ohjaajantie (7,7 %) ja Matinkylän kerrostalokohde (6,8 %) edustavat keskikastia, ja vähiten kiinnostusta tunnettiin Itäkeskuksen kerrostaloissa (4,5 %) ja rivitalokohteissa Itäkeskuksessa ja Matinkylässä (4,8 %). 4.2.1 Miksi yhteiskäyttöauto ei kiinnosta? Vastaajia, jotka tulevaisuudessa eivät olleet kiinnostuneita käyttämään yhteiskäyttöautopalvelua, pyydettiin kertomaan syitä, miksi yhteiskäyttöautopalvelu ei sovellu heille. Vaihtoehtoja pystyi valitsemaan useampia sekä lisäksi kertomaan omin sanoin muita syitä. Kaksi yleisintä syytä liittyivät vastaajien taloudellisiin ja ajallisiin resursseihin. Vastaajista noin 41 prosenttia kertoi tarvitsevansa autoa niin usein, että oma auto tulee heille edullisemmaksi. Myös 41 prosenttia vastaajista haluaa auton käyttöön lyhyellä varoitusajalla, jonka takia he mieluummin suosivat omaa autoa (kuva 16). Nämä vastaukset olivat erityisesti autollisen enemmistön perusteita. Autottomia vastaajia, joita
palvelu ei kiinnostanut, oli otoksessa 22. Yleisin syy tähän oli ajokortin puuttuminen (59 %). Muita syitä olivat korkea hinta, auton saatavuus muilla keinoin tai se ettei tarvitse autoa lainkaan. (Kuva 16) Osa vastaajista mainitsi myös pitkän matkan noutopaikkaan. Tämä kysymys oli hieman kyseenalainen, sillä kyselyn instruktiossa pyydettiin vastaamaan sillä perusteella, että auto olisi saatavilla omassa korttelissa ja vieläpä lämpimässä parkkihallissa. Esimerkiksi Itäkeskuksessa, jossa lähimmät noutopisteet ovat naapurikaupunginosissa Puotilassa ja Roihuvuoressa, tämä mainittiin tavallista useammin perusteena. Palvelusta tietämättömyys mainittiin perusteena vain harvoin.
Kuva 16. Syitä, miksi yhteiskäyttöautopalvelu ei sovi vastaajalle (n = 94). Omin sanoin annettiin monipuolisia vastauksia: Pääasiallinen autonkäyttö tapahtuu mökkikunnassa Ylitorniolla. Työn takia (myyntimies). Olen kesät maalla mökillä, jossa ei pärjää ilman omaa autoa. Talvella en oikeastaan tarvitsisi koko autoa. 5 kk täysaikakäyttö sopisi minulle erinomaisesti, jos hinta olisi kohtuullinen. Matkustan junalla töihin, vain vapaa-ajalla tarvitsen autoa. Olen kesät maalla (4kk) ja tarvitsen autoa siellä jatkuvasti. Auto käytössä vielä ainakin viisi vuotta vain huolto ja bensa kulut. Ikääntyminen. Kun en enää aja, siirryn taksiin. Suurin osa kilometreistä tulee kesämökkireissuista (180km suuntaan), yhteiskäyttöauto ei sovellu tähän. Puoliso tarvitsee autoa niin usein, että oma auto tulee edullisemmaksi. Tarvitsen usein pakua/ tila-autoa jolla voi hinata myös traileria (min. veto 1500kg). Olen kuuro, yhteydet eivät onnistu, tarvitsen autoa lyhyellä varoitusajalla ja käytän taksia. Omistan ajokortin, mutta en aja. Taksi riittää julkisten lisänä.
Olen eläkkeellä, ei ole tarvetta. Yhteiskäyttöautopalvelu on erittäin kannatettava, hyvä ja järkevä idea. Elämäntilanteemme ei valitettavasti mahdollista sen järkevää hyödyntämistä. Olen periaatteessa kiinnostunut vähentämään autoilua ja tulen luultavasti käyttämään palvelua, kun nykyinen auto on liian vanha käytettäväksi. Olisin ilman muuta kiinnostunut, jos saatavilla olisi nykyisen käytön lisäksi järkevä osavuosikäyttömahdollisuus (itselle kesä). Voisiko tätä kehitellä eteenpäin? Kyselytutkimuksenne on erittäin kannatettava, hyvä ja järkevä. Elämäntilanteemme ei valitettavasti mahdollista sen järkevää hyödyntämistä johtuen alle kaksi vuotiaista kaksosista, joiden kera matkaamme päivittäin muun muassa päiväkotiin ja takaisin. Tarvitsen autoa myös työolosuhteissa. Olen liikunta-rajoitteinen. tarv. avustajaa Mökin vuoksi auto. Kaupunkiliikkumiseen yleiset kulkuvälineet. Veneen tarvikkeiden siirrossa auto välttämätön. Käytin clubin autoja ennen mökkiä ja omaa autoa. En todennäköisesti käyttäisi tätä palvelua, vaikka minulla olisi ajokortti. Tarvitsisin autoa niin usein, että oma olisi käytännöllisempi mm. hankalien työaikojen vuoksi. 4.2.2 Syyt yhteiskäyttöautoista kiinnostumiselle Yhteiskäyttöautopalvelu herätti vastaajissa kiinnostusta moninaisista syistä. Merkittävimpiä tekijöitä olivat autottomien vastaajien tarve autolle, ympäristösyyt, hintatekijät sekä haluttomuus huolehtia oman auton vaatimasta ylläpidosta. Jokainen näistä vastausvaihtoehdoista keräsi 45 54 prosenttia äänistä (Kuva 17). Jakauma poikkeaa jonkin verran nykyisten käyttäjien vastaavasta 14 : tärkein peruste nykyisille käyttäjille niin pääkaupunkiseudulla (79 %) kuin Belgiassakin (69 %) on oman auton puute. Toinen tässä kyselyssä kiinnostuneiden ja nykyisten käyttäjien ero on ympäristöasenteissa; kiinnostuneille ympäristö oli merkittävämpi (46%) kuin pääkaupunkiseudun (37 %) ja Belgian (35 %) nykyisillä käyttäjillä. Kiinnostuneille ei myöskään ollut yhtä tärkeää käyttää sopivan kokoista autoa eri tarpeisiin, mikä oli tärkeää erityisesti pääkaupunkiseudun nykyisille käyttäjille. Tällä voi olla tekemistä sen kanssa, että pääkaupunkiseudun nykyisistä asiakkaista suurempi osa on lapsiperheitä. 14 Voltti (2010), 9.
Kysymykseen oli mahdollista kertoa myös omin sanoin syitä kiinnostukselle. Useimmin mainittu syy oli kotitalouden tilapäinen tarve toiselle autolle. Alueittaiset erot siinä, miksi yhteiskäyttöautopalvelu kiinnostaa olivat aika vähäisiä. Konepajan alueella, jossa kiinnostus oli suurinta, korostui halu välttää pysäköintihuolet ja maksut (50 %). Itäkeskuksen kaikki kuusi kiinnostunutta vastaajaa mainitsi perusteeksi palvelun edullisuuden omaan autoon verrattuna; muita korostuvia syitä olivat Itäkeskuksessa ympäristösyyt (67 %) sekä halu ajaa uudella ja hyvin huolletulla autolla (50 %). Aikuistalouksien ja lapsiperheiden perusteluissa ei myöskään ollut suuria eroja. Lapsiperheiden kohdalla ympäristösyyt korostuivat (58 %) aikuistalouksiin (44 %) verrattuna. Kuva 17. Syitä, miksi yhteiskäyttöautot kiinnostavat (n = 47). Hinnoittelu jakoi mielipiteitä. Palvelua pidettiin sekä edullisena että kalliina, ja hinnalla saatettiin sekä perustella kiinnostusta yhteiskäyttöautoon että omassa autossa pitäytymistä. Omaan autoon vertailtaessa vaikuttaa myös se, onko auto jo hankittu ja sen kustannuksiin jo sitouduttu. Auton voi myydä, mutta autopaikan kustannukset voivat olla jo asunnon hinnassa, eikä autopaikan vapauttaminen hyödytä autosta luopuvaa taloudellisesti.. Tällä hetkellä oman auton käyttö ylivoimaisinta taloudellisesti.
Jos palvelu olisi edullisempi, olisi sitä houkuttelevampi käyttää. Raha ratkaisee onko edullisempaa club vai auton vuokraus. luovuimme autosta takaisin kaupunkiin muuttaessa, keskustassa asuessa auto on omistettuna turha rahareikä. Saattaisin käyttää mökkiviikonloppuina, mutta tulee kalliiksi edestakainen matka n. 50 km, mutta aikaveloitus tekee käytöstä kalliin. Koska autoni ja autohallipaikkani on maksettu, oma auto tulee halvemmaksi. Alle 9000km vuodessa kesämökillä käyntiin ja raitiovaunu kulkee vieressä kaupungilla käyntiin. Jos hinta ja saatavuus kohdallaan, niin tämä on hyvä homma! 4.2.3 Yhteiskäyttöautojen käyttötiheys Noin kolmannes yhteiskäyttöautoista kiinnostuneista vastaajista käyttäisi yhteiskäyttöautoa kerran tai muutaman kerran viikossa. Kolmannes arveli käyttävänsä yhteiskäyttöautoa muutaman kerran kuukaudessa. Kolmas kolmannes käyttäisi autoa kerran kuussa tai harvemmin. Päivittäin yhteiskäyttöautoa käyttäisi vain yksi vastaajista. (Kuva 18). Kuva 18. Yhteiskäyttöautopalvelusta kiinnostuneiden arvio palvelun käytön yleisyydestä (n = 47). Alueiden kesken käytön tiheydessä paljastui eroja. Itäkeskuksessa vastaajien jakauma oli selvästi kaksihuippuinen. Enemmistö eli kaksi kolmannesta vastaajista arvioi käyttävänsä yhteiskäyttöautoa harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Vähemmistö eli kolmannes käyttäisi yhteiskäyttöautoa ainakin kerran viikossa. Matinkylän vastaajien tarpeet olivat kuin peilikuva Itäkeskuksesta, yli puo-
let vastaajista arvioi käyttävänsä yhteiskäyttöautoa muutaman kerran kuukaudessa. Konepajalla muutaman kerran viikossa käyttäviä on hieman enemmän kuin muualla (19 %). Autollisten vastaajien joukossa korostui muutaman kerran viikossa autoa käyttävien ryhmä (26 %) ja vastaavasti harvoin käyttävien osuus oli keskimääräistä pienempi. Autottomat vastaajat puolestaan käyttäisivät yhteiskäyttöautoa selvästi harvemmin, kukaan ei käyttäisi yhteiskäyttöautoa useammin kuin muutaman kerran kuukaudessa. Aikuistalouksien ja lapsitalouksien välillä ei ollut merkittäviä eroja. 4.2.4 Yhteiskäyttöautojen käyttötarkoitus Yhteiskäyttöautoja käytettäisiin mieluiten ostosmatkoihin ja tavarankuljetukseen. Toinen merkittävä käyttötarkoitus ovat epäsäännöllisesti toistuvat ja usein pitemmät vapaa-ajan matkat, kuten matkat mökille, lomamatkat ja vierailumatkat. Sen sijaan säännöllisiin harrastuksiin, koulu- ja opiskelumatkoihin sekä työ- ja työasiamatkoihin ei yhteiskäyttöautoja juurikaan ajateltu käyttää. (Kuva 19). Tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin nykyisilläkin asiakkailla 15. Kiinnostuneilla tavarankuljetus nousee voimakkaammin esille kuin nykyisillä asiakkailla, mutta tämä selittynee sillä, että asiakkaiden kyselyssä tavaran kuljetus ei ollut alkujaan vaihtoehdoissa, vaan sen osuus koottiin vapaamuotoisista vastauksista. Kuva 19. Matkatyypit, joihin yhteiskäyttöautoja käytettäisiin (n = 47). 15 Voltti (2010), 10.
Asuinpaikka vaikutti auton käyttötarkoituksiin vain vähän. Haagalaiset käyttäisivät yhteiskäyttöjä muita harvemmin vierailumatkoilla (31 %) mutta hieman useammin lomamatkoilla (39 %). Vain kaksi vastaajaa koko kyselyssä arveli käyttävänsä yhteiskäyttöautoa koulu- ja opiskelumatkoihin, ja he molemmat olivat Haagasta. Itäkeskuksen vastaajat kertoivat käyttävänsä yhteiskäyttöautoa erityisesti tavaroiden kuljetukseen (83 %). Konepajalla asuvat käyttäisivät yhteiskäyttöautoa erityisesti ostosmatkoilla (76 %). Matinkyläläiset arvioivat käyttävänsä yhteiskäyttöautoa eniten vierailumatkoilla (57 %) ja harrastusmatkoilla (29 %), mutta muita harvemmin ostosmatkoihin (43 %) ja etenkin tavaran kuljetukseen (29 %). Matinkyläläiset eivät myöskään innostuneet auton käytöstä lomamatkoilla (14 %). Autolliset vastaajat kertoivat hyödyntävänsä yhteiskäyttöautoa erityisesti tavaroiden kuljetukseen (65 %) ja ostosmatkoihin (52 %). Autottomat vastaajat käyttäisivät yhteiskäyttöautoa monipuolisemmin: ostosmatkoihin (63 %) sekä vierailumatkoihin (54 %). Lapsitalouksissa yhteiskäyttöautoa käytettäisiin erityisesti ostosmatkoihin (67 %). 4.2.5 Tarve eri autotyypeille Vastaajia pyydettiin kertomaan, mitä nykyisin saatavilla olevista autotyypeistä he pitäisivät itselleen tarpeellisimpina. Vastaaja sai rastittaa enintään kolme vaihtoehtoa. Kaikkia nykyisin tarjolla olevia yhteiskäyttöautotyyppejä katsottiin tarvittavan. Selvästi suosituimpia olivat kuitenkin pienemmät autot. Mielenkiintoista oli, että myös sähkökäyttöinen ajoneuvo oli suosittu. 9 hengen minibussia arveli vain harva tarvitsevansa. (Kuva 20) Kuva 20. Toivottu yhteiskäyttöautotyyppi (n = 47).
Pieni kaupunkiauto ja pieni kaupunkiauto sähkökäyttöisenä söivät hieman toistensa ääniä. Toisen vaihtoehdon valitseminen ei kuitenkaan juurikaan vähentänyt halukkuutta rastittaa myös toista vaihtoehtoa. Pienen sähköauton kannatus oli muutaman prosenttiyksikön alhaisempi pienen kaupunkiauton valinneiden keskuudessa kuin otoksessa keskimäärin, ja samoin toisinpäin. Haagalaiset toivoivat keskimääräistä useammin isoa farmaria (46 %) ja vastaavasti hieman harvemmin tätä pienempiä autoluokkia. Konepajan vastaajat pitävät muita enemmän pienestä kaupunkiautosta sähkökäyttöisenä (52 %) tai keskikokoisesta farmariautosta (52 %). Matinkylässä pieni kaupunkiauto (83 %) ja pieni farmari (67 %) erottuivat suosituimpana. Itäkeskuksessa ja Matinkylässä ei kukaan arvellut tarvitsevansa isoa farmariautoa. Kun tarkastellaan erikokoisten autojen tarvitsijoiden taustatietoja, on niissä joitakin eroavaisuuksia. Pienempiä autoja tarvitsevat yleensä lähes kaikenlaiset käyttäjät. Pienen kaupunkiauton kysyntä on keskimääräistä suurempaa rivitaloissa sekä yhtäältä sinkkutalouksissa ja toisaalta suuremmissa lapsiperheissä, mikä viittaisi siihen että tätä autoa käytettäisiin myös kakkosauton roolissa. Sähköautosta kiinnostuneet käyttivät muutenkin monipuolisesti eri liikkumistapoja, ja heitä oli suhteellisesti vähemmän Haagassa. Pieni farmariauto oli erityisesi yhden hengen talouksien suosiossa. Keskikokoista farmariautoa suosittiin etenkin pienissä talouksissa, joissa asui kolmekymppisiä joukkoliikenteen suosijoita, jotka eivät harrastaneet kesämökkeilyä. Heitä oli etenkin Konepajalla. Ison farmariauton tarvitsijoita oli suhteellisen paljon Haagassa, ja heistä monet olivat pariskuntia tai lapsiperheitä, ja heissä oli tavallista enemmän pyöräilijöitä. Pakettiautoa tarvitsivat eniten kolmekymppiset kahden aikuisen tai kahden aikuisen ja yhden lapsen taloudet. Auton omistavat vastaajat toivoivat autotyypin olevan keskimääräistä useammin pieni kaupunkiauto sähkökäyttöisenä (56 %). Keskikokoista farmariautoa toivottiin keskimääräistä harvemmin. Autottomien toivomuksissa painottuivat pieni kaupunkiauto (61 %) tai keskikokoinen farmariauto (57 %), mutta sähköauton suosio oli keskimääräistä alhaisempi. Kenties kokeneemmat autoilijat ovat valmiimpia kokeilemaan uudentyypistä ajoneuvoa kuin harvoin ajavat. Aikuistalouksissa toivotuin autotyyppi on pieni farmariauto (51 %). Lapsitalouksissa autotyypin toivotaan olevan pieni kaupunkiauto (64 %) tai sama sähkökäyttöisenä (64 %); farmariautojen suosio on kokonaisuutena keskimääräinen mutta auton kokotoive painottuu suurempiin luokkiin. Kerrostalojen asukkaat suosivat pienimpiä autoluokkia. Rivitalojen asukkaiden toivomukset yhteiskäyttöauton tyypille jakautuivat tasaisesti, kuitenkin siten, että pieni kaupunkiauto on suosituin (100 %) ja isoa farmaria ei tarvinnut yksikään. 4.2.6 Yhteiskäyttöauto nykyisen oman auton korvaajana Kiinnostuneista vastaajista kolmannes piti mahdollisena, että he voivat luopua ainakin yhdestä autosta yhteiskäyttöauton ansiosta. Käytännössä kyse on talouden ainoasta autosta, sillä kuten
edellä todettiin, yhteiskäyttöautoista kiinnostuneita ei ollut kahden tai useamman auton omistajissa. Puolet yhteiskäyttöautopalvelusta kiinnostuneista on autottomia, joten mahdollisuutta autosta luopumiseen ei luonnollisesti ole (Kuva 21). Tosin yksi autotonkin vastaaja ilmoitti, että voisi luopua autostaan. Kuva 21. Mahdollisuus, että yhteiskäyttöauto korvaisi ainakin yhden talouden nykyisistä autoista (n = 50). Yhden auton omistajat, jotka olivat kiinnostuneita yhteiskäyttöautoista ja arvioivat voivansa luopua omasta autosta ajoivat yleensä 10 000 20 000 km vuodessa, käyttivät autoa useampia kertoja viikossa ja omistivat autopaikan. He asuivat todennäköisimmin Konepajalla, Haagassa tai Itäkeskuksen kerrostalossa, mutta yksittäisiä luopujia oli lähes kaikissa kohteissa. Valtaosa heistä asui yksin, lapsiperheitä tässä joukossa oli vain yksi. Kaikilla oli omistusasunto ja kesämökin omistaminen oli tässä ryhmässä keskimääräistä yleisempää. Yhteiskäyttöautoon siirtyjien kiinnostus perustui ensisijaisesti kahteen tekijään: ympäristösyihin (71 %) sekä haluttomuuteen huolehtia auton ylläpidosta (71 %). He suosisivat etenkin pientä sähköautoa (69 %) tai muita pieniä ajoneuvoja. He ilmoittivat käyttävänsä autoa vähintään muutaman kerran kuukaudessa, mutta yleisesti vastaukset olivat yhden vastausvaihtoehdon verran harvemman käytön suunnassa kuin mitä he olivat ilmoittaneet nykyisin ajavansa. Yhteiskäyttöautoon siirtymisen he siis arvelivat vähentävän hieman myös ajamisen määrää, mikä onkin hyvin linjassa ilmoitetun ympäristöllisen perustelun kanssa. 4.3 Vaikutus ajosuoritteeseen Yhteiskäyttöautoilu vaikuttaa ajosuoritteeseen eniten, mikäli runsaasti autoilevat siirtyvät yhteiskäyttöautoon ja samalla lisäävät kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä. Tämän ryhmän tutkimiseksi vastaajista poimittiin erikseen ne henkilöt, jotka omistivat auton ja ajoivat sillä yli 10 000 km vuodessa, ilmoittivat olevansa kiinnostuneita yhteiskäyttöautoista ja myös pitävänsä mahdollisena luopua autostaan yhteiskäyttöautoilijaksi ryhtyessään. Tällaisia vastaajia oli kaikkiaan yhdeksän. He käyttivät autoa tyypillisesti päivittäin tai muutaman kerran viikossa.
Tärkein peruste autosta luopumiseen olivat ympäristösyyt. Palvelun edullisuus ja vapautuminen oman auton ylläpidosta olivat seuraavaksi tärkeimpiä syitä. Yhteiskäyttöautoa ei käytettäisi päivittäin, vaan muutaman kerran viikossa tai harvemmin. Vastaukset olivat samansuuntaiset kuin edellisessä luvussa käsiteltyjen kaikkien omasta autosta luopujien kohdalla eli vastaukset olivat yhden vastausvaihtoehdon verran harvemman käytön suunnassa kuin mitä he olivat ilmoittaneet nykyisin ajavansa. Ajokkina olisi sähköauto tai pieni farmariauto. Iältään nämä paljon ajavat mutta luopumista harkitsevat olivat 40 65-vuotiaita; huippu näyttäisi muodostuvat 60 ikävuoden alapuolelle. Otos on näillä ehdoilla poimittuna kuitenkin jo sen verran pieni, että tämä arvio on vain suuntaaantava. 4.4 Sähköautoista kiinnostuneen profiili Sähköautot osoittautuivat suosituiksi, vaikka niistä ei ole monellakaan omakohtaista kokemusta. Vastaajia, jotka olivat kiinnostuneita yhteiskäyttöautoista ja olivat rastittaneet sähköauton yhtenä haluamistaan autotyypeistä, oli otoksessa 20. Määrä on pieni, joten tulosten tulkinnassa on oltava pidättyväinen. Alueittain tarkasteltuna sekä Konepajan että Haagan alueilla kiinnostus oli suurinta (Konepaja 5,4 % kaikista talouksista, Haaga 6,4 %). Haagan osalta on huomattava, että siellä oltiin kiinnostuneita myös muista autoista ja itse asiassa sähköautoja kohtaan tunnettu kiinnostus oli suhteessa hieman vähäisempää kuin muilla alueilla. Espoossa ja Itäkeskuksessa sähköautosta kiinnostuneiden osuudet olivat 1,9 ja 1,4 prosenttia talouksista. Sähköautoista kiinnostuneiden profiili oli hyvin samantyyppinen kuin yhteiskäyttöautoista kiinnostuneiden muutenkin. 30 40-vuotiaita oli keskimääräistä enemmän ja he olivat pääosin yhden tai kahden aikuisen talouksia; näiden ohella korostuivat kahden aikuisen ja yhden lapsen taloudet. Pyöräilijöitä oli hieman keskimääräistä enemmän. Sähköautoista kiinnostuneilla ei ollut autopaikkaa tai he omistivat sellaisen; vuokraajia ei juurikaan ollut. Sähköautoa käytettäisiin hieman useammin kuin muita yhteiskäyttöautoja, 85 prosenttia käyttäisi muutaman kerran kuussa tai useammin. Syinä mainittiin erityisesti ympäristö sekä vapautuminen auton ylläpidosta huolehtimisesta. Hinta ei ollut yhtä merkittävä peruste kuin muille yhteiskäyttöautosta kiinnostuneille.
Kuva 22. Sähköautosta kiinnostuneiden joukossa oli suhteellisesti enemmän yhden lapsen talouksia (n=20) Kuva 23. Sähköautosta kiinnostuneiden syyt kiinnostukselle (n=20).
5 Tulosten tarkastelu alueittain Alueittaisessa tarkastelussa on keskitytty kunkin alueen niihin piirteisiin, joissa alueen vastausten on havaittu poikkeavan keskimääräisestä. Kuvauksia on syytä tarkastella yhdessä edellä kerrotun yleisen linjan kanssa. Kokonaisuutena erot eri alueiden välillä osoittautuivat vähäisiksi. 5.1 Konepaja Konepajan asukkaat olivat aktiivisimpia kyselyyn vastaajia. Vastausprosentti oli korkea ja myös kiinnostus yhteiskäyttöautoja kohtaan suurinta. Iältään asukkaat ovat melko nuoria ja aikuiset pariskunnat ovat vastaajien joukossa yleisempiä kuin muualla. Asunnot ovat myös keskeisen sijaintinsa ja uutuutensa vuoksi melko hintavia, joten pikainen luonnehdinta asukkaista voisikin olla dink (double income, no kids) eli nuorehkot työssäkäyvät pariskunnat, joiden kulutustottumuksia lapsiperheen velvoitteet eivät rajoita. Keskeinen sijainti ei näy auton omistuksessa ja käytössä, mikä on hyvin samanlaista kuin tutkimusalueilla keskimäärin. Päivittäinen käyttö on hieman vähäisempää ja muutaman kerran viikossa tapahtuva käyttö hieman yleisempää kuin keskimäärin. Joukkoliikennettä alueella suositaan ja matkakortteja on talouksissa runsaasti. Autopaikan vuokraajia ei Konepajalla juuri ole, näiden harvojen maksama vuokra on yli 50 euroa kuussa. Auton omistajat omistavat myös autohallipaikan ja autottomilla ei ole minkäänlaista autopaikkaa. Yhteiskäyttöauton suurimpana esteenä pidetään auton tarvetta lyhyellä varoitusajalla. "Muita syitä" esitettiin Konepajalla runsaasti, monet liittyivät mökkimatkoihin ja muuhun vapaa-ajan käyttöön. Kiinnostuneista oli Konepajalla suuri osa autottomia. Vastaajat näkivät satunnaisen auton tarpeen tärkeimmäksi perusteeksi yhteiskäyttöauton harkintaan. Ympäristöasiat ja palvelun edullisuus olivat keskimääräistä vähemmän perusteena. Pysäköintihuolien välttäminen oli Konepajalla tärkeämpi peruste kuin muualla. Konepajan asukkaat käyttäisivät yhteiskäyttöautoja lähes kaikkiin tarkoituksiin enemmän kuin muut vastaajat. He siis rastittivat vastatessaan luettelosta useamman kohdan, eli heidän käyttötarpeensa ovat moninaisempia kuin muilla. Suhteessa suurin tarve kohdistui ostosmatkoihin; lähistön palveluvarustus on monipuolinen, mutta ostosmahdollisuudet lähikauppatasoa. Autovalikoiman suhteen Konepajalla toiveet ovat samansuuntaisia kuin muuallakin, sähköauto ja keskikokoinen farmari nousevat hienokseltaan muiden edelle. 5.2 Haaga Haagassa vastaajien ikäjakauma painottui hienokseltaan varttuneempiin ikäluokkiin. Liikkumistavoiltaan haagalaisissa on hieman enemmän pyöräilijöitä ja vähemmän autoilijaksi itsensä tunnista-
via kuin muualla. Ajokortittomia talouksia on hieman enemmän kuin otoksessa keskimäärin (20 % vs 13 %). Autopaikkojen omistus tai vuokraus on vähäisempää kuin muualla, kadunvarsipaikoitusta käytetään sen sijaan tai asukkaat vuokraavat autopaikkaa 20 49 euron kuukausihintaan, mikä on korkeampi kuin muilla alueilla. Yhteiskäyttöauton soveltumattomuuden syyksi mainittiin muita useammin ajokortin puute ja muita harvemmin auton tarve lyhyellä varoitusajalla. Yhteiskäyttöauton perusteista nousi Haagassa tärkeimmäksi vapautuminen auton ylläpidosta huolehtimisesta. Vapaissa kommenteissa mainittiin myös pysäköintipaikkojen vähäisyys, vaikka pysäköintimaksut ja -huolet eivät vastauksissa muuten korostuneet. Kakkosauton ajoittainen tarve tuotiin sen sijaan useammassakin vastauksessa esiin. Haagalaisten tyypillinen tarve olisikin ajallisesti muutaman kerran kuukaudessa tai harvemmin. Muista poiketen haagalaiset toivoivat keskimääräistä useammin isoa farmaria ja vastaavasti hieman harvemmin tätä pienempiä autoluokkia. Vaikka sähköautosta kiinnostuneita oli Haagassa runsaasti, oli muista autotyypeistä kiinnostuneita vielä enemmän eli kaikenlaisille autoille on kysyntää. Haagalaiset käyttäisivät yhteiskäyttöautoja muita harvemmin vierailumatkoilla (31 %) mutta hieman useammin lomamatkoilla (39 %). Vain kaksi vastaajaa koko kyselyssä arveli käyttävänsä yhteiskäyttöautoa koulu- ja opiskelumatkoihin, ja he molemmat olivat Haagasta. 5.3 Itäkeskus Itäkeskuksessa kiinnostus yhteiskäyttöautoihin oli tutkimuksen laimeinta, molemmissa kohteissa jäätiin alle viiden prosentin koko asuntomäärästä laskettuna. Itäkeskuksen kiinnostuneiden perustelut erosivat jonkin verran keskimääräisestä, alueella painottuivat muita enemmän palvelun edullisuus omaan autoon verrattuna (100 %); muita korostuvia syitä olivat ympäristösyyt ja vapaus auton ylläpidosta (67 %) sekä halu ajaa uudella ja hyvin huolletulla autolla (50 %). Pysäköintihuolet ja maksut eivät sen sijaan Itäkeskuksessa olleet kenellekään perusteena. Vastaajat olivat etupäässä yhden tai kahden aikuisen talouksia. Ajomäärät ovat maltillisia, 60 prosenttia ajaa alle 10 000 km vuodessa. Autoilevat ajavat joko päivittäin tai useamman kerran viikossa, tai sitten eivät juuri ollenkaan. Pysäköintiratkaisuista tavallisinta on vuokrata autopaikkaa alle 19 euron kuukausihintaan tai sitten paikkaa ei ole lainkaan; kukaan ei Itäkeskuksessa omista autopaikkaansa. Kukaan vastanneista ei nähnyt tarvetta useammalle autolle kuin mitä heillä jo on; tämä selittänee myös vähäistä kiinnostusta yhteiskäyttöautoihin. Ilmoitettuina syinä korostuivat etenkin auton tarve niin usein, että oma auto tulee edullisemmaksi, sekä auton tarve lyhyellä varoitusajalla. Myös pitkä matka noutopaikkaan mainittiin muita useammin, samoin ajokortin puute. CCC:n autojen käyttö on äärimmäisen vähäistä lähinnä siksi, ettei itäkeskuksessa ole ccc:n parkkipaikkaa josta auton voisi noutaa. jos auton saisi käyttöönsä ilman metromatkaa, käyttäisimme autoa oleellisesti useammin. parkkipaikka voisi olla vaikka puotinharjun tai marjaniemen puolella, kunhan autoa ei tarvitsisi metrolla hakea.