1
Eteläinen Makasiinikatu 8 PL 31, 00131 HELSINKI www.defmin.fi Kuvalähde: Puolustusvoimat Taitto: Tiina Takala/puolustusministeriö Paino: Kirjapaino Keili Oy, 2007 ISBN: 978-951-25-1772-5
TIIVISTELMÄ Suomen sotilaallisella maanpuolustuksella tulee olla uskottava suorituskyky ehkäistä ennalta ja torjua Suomeen kohdistuvia sotilaallisia uhkia 2020-luvun turvallisuusympäristössä. Tämä edellyttää puolustusvoimien suorituskyvyn ylläpitoa ja materiaalista kehittämistä pitkäjänteisellä resursoinnilla turvallisuusympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti. Euroopan unionin integraatiokehitys ja erityisesti kehitys unionin puolustusmateriaalialalla vaikuttavat puolustusmateriaali- sekä tutkimus- ja teknologia-aloihimme. Järjestelmien kansainvälinen yhteensopivuus on kansallisen puolustuksen ja eurooppalaisen kriisinhallintakyvyn kannalta keskeisin vaatimus. Käytössä olevien resurssien riittävyys on keskeisin kysymys. Modernin puolustusmateriaalin hinta ja ylläpitokustannukset kallistuvat. Hintojen noususta huolimatta kolmannes Suomen puolustusvoimien määrärahoista pyritään suuntaamaan varustukseen myös tulevaisuudessa. Materiaalin elinjakson aikaisten toimintojen tehokkaalla suunnittelulla ja toteutuksella mahdollistetaan riittävän varustuksen hankinnat myös tulevaisuudessa. Puolustushallinnon materiaalipolitiikan tavoitteena on luoda edellytykset joukkojen varustuksen kustannustehokkaille hankinnoille, ajanmukaistamiselle ja ylläpidolle sekä varmistaa varustuksen käyttöedellytykset ja täydennysmahdollisuudet myös poikkeusoloissa. Laatustrategian avulla varmistetaan, että hankittavat tuotteet vastaavat asetettuja vaatimuksia ja laadunhallintajärjestelmät täyttävät kansainväliset vaatimukset. Lisäksi strategialla pyritään saavuttamaan säästöjä, huomioimaan hankintojen ympäristönäkökulmat sekä luomaan todelliset edellytykset maiden väliselle yhteistyölle kaikissa valmiustiloissa. Puolustushallinnon tutkimus- ja teknologiatoiminnalla palvellaan suorituskyvyn kehittämishankkeita ja erityisesti järjestelmien ja joukkojen varustuksen hankintoja, ajanmukaistamista ja ylläpitoa. Tutkimus- ja teknologiastrategian tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos käytettävillä olevilla resursseilla. Puolustusvoimien hankintojen tulee perustua puolustusvoimien omiin tarpeisiin ja kehittämissuunnitelmiin. Hanke- ja hankintastrategialla tavoitellaan kustannustehokkaita hankkeita, materiaalisen suorituskyvyn elinjakson edullisuutta ja sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamista. Kriittisen puolustusmateriaalin ja järjestelmien elinjakson kattava ylläpito on kyettävä toteuttamaan kotimaassa puolustusvoimien toimenpitein, kotimaisin kumppanuusjärjestelyin tai järjestelmätoimittajan toimesta. Avun vastaanottoon ja saatavan tai ostettavan materiaalin integrointiosaamiseen tulee varautua. Puolustusvoimilla tulee olla tieto materiaalin tarpeesta, saatavuudesta ja tilaamiskäytännöistä. Puolustushallinto edistää kotimaisen teollisuuden tuotannon ylläpitoa ja kehittämistä Suomen puolustuksen kannalta strategisilla ja kriittisillä kompetenssialueilla ja luo omalta osaltaan edellytyksiä alan tulevaisuudelle. Omat kansalliset hankkeet eivät yksin riitä teollisuuden kannattavan toiminnan turvaamiseen, joten teollisuuden vientiedellytyksiä ja kansainvälistymistä on tuettava aktiivisesti. Kansainvälistyminen on kotimaisen turvallisuus- ja puolustusteollisuuden tulevaisuuden olemassa olon perusta. Puolustusministeriö johtaa hallinnonalan materiaalipolitiikkaa ja ohjaa keskeisiä puolustusmateriaalihankkeita. Se määrittää noudatettavan politiikan, resurssien käytön perusteet sekä käsittelee teolliseen yhteistyöhön (vastakaupat) ja vientilupiin liittyvät asiat. 1
Sisällysluettelo 1 MATERIAALIALA... 3 1.1 Alan nykytila... 3 1.2 Materiaalialan toimijat... 4 1.3 Materiaalipolitiikan tavoitteet... 4 2 MATERIAALIALAN TULEVAISUUS JA HAASTEET... 5 2.1 Rahoitukseen liittyvät haasteet... 5 2.2 Puolustusmateriaalialan kansainvälinen kehitys... 5 2.3 Huoltovarmuuteen liittyvät haasteet... 7 3 MATERIAALIPOLITIIKAN TOTEUTTAMINEN... 8 3.1 Materiaalipolitiikan toimialueet... 8 3.2 Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen... 8 3.3 Kotimainen puolustus- ja turvallisuusteollisuus... 9 3.4 Hanke- ja hankintatoimi... 10 3.5 Laadunvarmistus... 10 3.6 Tutkimus- ja teknologiayhteistyö... 10 3.7 Kansainvälinen materiaaliyhteistyö... 11 4 TOIMEENPANO... 12 Liitteet:... 13 Liite 1: Hanke- ja hankintastrategia Liite 2: Laatustrategia Liite 3: Tutkimus- ja teknologiastrategia Liite 4: Puolustusmateriaalialan kansainvälinen strategia 2
1 MATERIAALIALA Puolustushallinnon materiaalipolitiikan tavoitteena on luoda edellytykset joukkojen varustuksen kustannustehokkaille hankinnoille, ajanmukaistamiselle ja ylläpidolle sekä varmistaa varustuksen käyttöedellytykset ja täydennysmahdollisuudet myös poikkeusoloissa. Materiaalipoliittinen strategia esittelee materiaalipolitiikan tavoitteet materiaalialan eri sektoreilla sekä esittää keinot, joilla asetetut tavoitteet saavutetaan. Strategiaan sisältyy erilliset alastrategiat hanke- ja hankintatoimesta, tutkimusja teknologiatyöstä sekä laadunvarmistuksesta. Lisäksi strategiaan sisältyy erillinen liite, joka esittelee materiaalialan kansainvälistä yhteistyötä. 1.1 Alan nykytila Puolustusvoimien rungon muodostavat maa-, meri- ja ilmavoimien valmiusyhtymät. Niiden ja koko puolustusvoimien johtaminen tulee perustumaan verkostokeskeisen sodankäynnin vaatimukset täyttävään integroituun tiedustelu- valvonta- ja johtamisjärjestelmään. Joukkojen vahvuus pienenee, mutta niiden liikkuvuus, asevaikutuksen teho ja ulottuvuus paranevat. Tärkeimpien joukkojen varustus on ajanmukaista ja pääosin puolustusvoimien hallinnassa. Puolustusvoimien muiden sodan ajan joukkojen varustamiseksi hankintaan ja varastoidaan normaaliaikana ainoastaan sellainen sotavarustus, jota kriisin tai sodan uhatessa, tai niiden aikana, ei voida muulta yhteiskunnalta ostamalla tai ottamalla saada käyttöön. Materiaalipolitiikkaan vaikuttavat tekijät ovat muutostilassa. Euroopan unionin integraatiokehitys ja erityisesti kehitys unionin puolustusmateriaalialalla vaikuttavat tutkimus- ja teknologia-alaamme sekä puolustusmateriaalihankintoihimme. Euroopan puolustusviraston koordinoimat yhteiset tutkimushankkeet ja puolustusmateriaalihankintojen käytännesäännöt pyrkivät yhtenäistämään Euroopan puolustusmateriaalialaa. Entistä vaativammat puolustusjärjestelmät, kilpailu Yhdysvaltojen puolustusmateriaaliteollisuuden kanssa ja EU:n jäsenmaiden puolustusmateriaali määrärahoihin kohdistuvat paineet kannustavat Eurooppaa yhteistyöhön. Keskeiseksi kysymykseksi on noussut käytössä olevien resurssien riittävyys. Modernin puolustusmateriaalin hinnan arvioidaan kaksinkertaistuvan aina seitsemän vuoden kuluessa. Uuden materiaalin ylläpitokustannukset kasvavat samassa suhteessa. Keskeinen hintojen nousuun vaikuttava tekijä on teknologian kehitys. Lisäksi hintoihin vaikuttaa maailmankaupan ja -talouden kehittyminen. 3
Uskottava puolustus, yhteiskunnallinen muutos ja Euroopan unionin integraatio tuovat uusia haasteita sotilaalliselle huoltovarmuudelle. Tämä edellyttää jatkossakin sekä koti- että ulkomaisia sopimusjärjestelyjä. 1.2 Materiaalialan toimijat Puolustusministeriö johtaa hallinnonalan materiaalipolitiikkaa ja ohjaa keskeisiä puolustusmateriaalihankkeita. Se määrittää noudatettavan politiikan, resurssien käytön perusteet sekä käsittelee teolliseen yhteistyöhön (vastakaupat) ja vientilupiin liittyvät asiat. Lisäksi puolustusministeriö pyrkii turvaamaan puolustus- ja turvallisuusmateriaaliteollisuuden toimintaedellytyksiä yhdessä kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa. Puolustusministeriö johtaa puolustushallinnon osallistumista puolustusmateriaalialan kansainväliseen yhteis työhön, vastaa puolustusmateriaalialan kansainvälisen toiminnan linjauksista ja ohjaa hallinnonalan teknistä tutkimus- ja teknologiatoimintaa. Puolustusministeriö vastaa hallitusten välisistä puolustusmateriaa lialan sopimusten solmimisesta. Kansallisena puolustusmateriaalijohtajana toimii puolustusministeriön resurssipoliittisen osaston päällikkö. Pääesikunta johtaa puolustusvoimien materiaaliseen valmiuteen liittyvää suunnittelu- ja kehitystyötä, tutkimus- ja teknologiatoimintaa, puolustusmateriaalihankkeiden toteutusta, hankintatoimintaa ja materiaalialan kansainvälistä yhteistyötä asetettujen linjausten ja tavoitteiden mukaisesti. Materiaalialan suunnittelu- ja valmistelutyössä keskeisiä toimijoita ovat puolustushallinnon materiaalipolitiikan johtoryhmä (MAJO) ja puolustushallinnon kaupallinen johtoryhmä. MAJO valmistelee materiaalipoliittista päätöksentekoa, ohjaa materiaalipolitiikan toteutumista ja antaa lausuntoja. MAJO käsittelee merkittävimmät hankkeet niiden alkuvaiheessa ja antaa lausuntoja hankkeista niiden elinjakson aikana. Kaupallinen johtoryhmä käsittelee suurimmat materiaalihankinnat päätöksentekoa varten. Puolustusministeri päättää esittelystä materiaalin hankinnasta ratkaisuoikeuksiensa puitteissa. Puolustushallinnon materiaalipolitiikkaa toteutetaan linjaorganisaation toimivaltaisten johtohenkilöiden päätöksillä ja hallinnollisilla ohjeilla. 1.3 Materiaalipolitiikan tavoitteet Puolustushallinnon materiaalipolitiikan tavoitteena on luoda edellytykset joukkojen varustuksen kustannustehokkaille hankinnoille, ajanmukaistamiselle ja ylläpidolle sekä varmistaa varustuksen käyttöedellytykset ja täydennysmahdollisuudet myös poikkeusoloissa. 4
2 MATERIAALIALAN TULEVAISUUS JA HAASTEET Sodan kuva on muuttumassa aseteknologian kehityksen myötä. Puolustusjärjestelmäämme ollaan uudistamassa vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Tavoitteenamme on entistä tehokkaammat puolustushaarojen yhteisoperaatiot. Suomen sotilaallisella maanpuolustuksella tulee olla uskottava suorituskyky ehkäistä ennalta ja torjua Suomeen kohdistuvia sotilaallisia uhkia 2020-luvun turvallisuusympäristössä. Tämä edellyttää puolustusvoimien suorituskyvyn ylläpitoa ja materiaalista kehittämistä pitkäjänteisellä resursoinnilla turvallisuusympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti. 2.1 Rahoitukseen liittyvät haasteet Tehtävien ja resurssien tasapainottaminen on puolustusvoimien tärkeimpiä haasteita. Sotilaallisen suorituskyvyn edellyttämät materiaali-, henkilöstö- ja toimintamenot tulee pitää tasapainossa. Uskottavan ja ajanmukaisen suorituskyvyn varmistamiseksi materiaalihankintojen osuus Suomen puolustusbudjetista pyritään pitämään yhtenä kolmanneksena. Materiaalin elinjakson aikaisten toimintojen paremmalla suunnittelulla ja toteutuksella mahdollistetaan riittävän varustuksen hankinnat myös tulevaisuudessa. Puolustusvoimien tukitoimintoja ulkoistetaan, jotta tulevaisuudessa voidaan keskittyä entistä paremmin ydintoimintoihin. Samalla pyritään saamaan aikaan säästöjä toimintamenopaineiden hillitsemiseksi. 2.2 Puolustusmateriaalialan kansainvälinen kehitys Eurooppalainen puolustusmateriaalialan kehitys vaikuttaa yhä enemmän myös Suomen materiaalipolitiikkaan ja puolustus- ja turvallisuusteollisuuteen. Keskeistä on Euroopan unionin integraatio- ja lainsäädännöllinen kehitys, unionin turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö, Euroopan puolustusviraston 1 (EDA) sekä muiden yhteistyötahojen, kuten Naton, kehitys. Perustamissopimuksen art. 296 mahdollistamista kansallisista rajauksista huolimatta ollaan siirtymässä asteittain ja maltillisesti kohti toimivampia ja avoimempia eurooppalaisia puolustusmateriaalimarkkinoita. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat Euroopan puolustusviraston puolustusmateriaalihankintojen käytännesäännöt, joilla pyritään poliittista tietä parantamaan eurooppalaisia puolustusmateriaalimarkkinoita. Myönteistä markkinakehitystä voi jarruttaa maiden yleisesti harjoittama protektionismi, joka voi estää vapaan kilpailun myös Euroopan talousalueen sisällä. 1 European Defence Agency, EDA 5
Euroopan unionin sotilaallisia voimavaroja kehitetään vastaamaan tulevaisuuden uhkakuviin. Puolustus- ja turvallisuusalan tutkimukseen, tuotekehitykseen ja yhteishankkeisiin suunnattujen määrärahojen uskotaan kasvavan. Unionin sotilaallisen voimavarojen kehittäjät painottavat kriisinhallintajoukkojen kehittämistä, mutta tulevaisuudessa tulee keskittyä myös sellaisten sotilaallisten suorituskykyjen kehittämiseen, jotka palvelevat myös jäsenmaiden kansallisen puolustuksen tarpeita. Teknologisen kehityksen myötä puolustus- ja turvallisuusmateriaali kallistuu selvästi normaalia hintatasoa nopeammin. Tämä tulee lisäämään kansainvälistä yhteistyötä tutkimus- ja teknologia hank keissa sekä materiaalihankkeissa. Yhteistyöllä pyritään eurooppalaiseen yhteensopivuuteen ja kansallisen puolustuskyvyn tukemiseen. Samalla se tukee puolustus- ja turvallisuusteollisuuden vientiedellytyksiä kolmansiin maihin. Materiaalialan yhteistyöjärjestelyt ovat kehittymässä myös muilla forumeilla. Yhteistyötä tehdään mm. Naton rauhankumppanuusohjelmassa (PfP) sekä Pohjoismaidenmaiden kesken (NORDAC 2 ). Lisäksi yhteistyöhön vaikuttavat lähinnä OCCAR 3 ja LoI 4 Yhteistyö Naton ja valittujen rauhankumppanuusmaiden kanssa materiaalin standardisointiin ja huoltoon liittyen jatkuu ja syvenee. Nato ja rauhankumppanuusmaat kehittävät yhdessä yhteistoimintakykyään muun muassa standardien avulla. Tämä parantaa kotimaan puolustuskykyä ja tukee yhteistoimintaa kansainvälisissä kriisinhallinta tehtävissä. Kansainvälinen yhteistyö materiaalin huollossa ja ylläpidossa tulee lisääntymään. Naton huolto- ja hankintaorganisaatio NAMSA (Nato Maintenence and Supply Agency) ja vastaavat järjestelyt vahvistuvat keskeisinä toimijoina. Teollisuuden tarjoamat huoltopalvelut kriisialueilla lisääntyvät. Kahdenvälinen yhteistyö jatkuu ja syvenee myös Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Yhteistyö tukee tutkimus- ja teknologiatoimintaa, kahdenvälistä materiaaliyhteistyötä ja kotimaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden vientiponnisteluita. Suomen ja Yhdysvaltojen vahvat puolustusmateriaalialan suhteet säilyvät myös tulevaisuudessa. Puolustusmateriaaliteollisuuden konsolidoituminen jatkuu sekä Euroopan unionin sisällä että transatlanttisia yhteistyöjärjestelyitä kehittämällä. Kansainvälinen kilpailu kiristyy ja tapahtuu jatkossa yhä enemmän monikansallisten suurten yritysten ehdoilla. Pienet ja keskisuuret yritykset säilyttävät asemansa kehittyvillä markkinoilla ainoastaan ylivertaiseen osaamiseen perustuvilla tuotteilla ja verkottumalla alihankintaketjuihin. Uuden turvallisuus- ja perinteisen puolustusteollisuuden välillä on entistä enemmän yhteneväisyyksiä ja mahdollisuuksia. Turvallisuuskäsitteen laajetessa tarvitaan ratkaisuja kokonaan uudentyyppisiin voimavaratarpeisiin. Markkinoilla voidaan hyödyntää näiden alojen osaamista tarjoavia, usein siviilisektorilla toimineita yrityksiä, 6 2 NORDAC (Nordic Armaments Cooperation) yhteistyöhön osallistuvat Islantia lukuun ottamatta kaikki Pohjoismaat. 3 OCCAR on Saksan, Ranskan, Ison-Britannian ja Italian perustama yhteinen materiaalihankintaorganisaatio 4 Loi on Saksan, Ranskan, Ison-Britannian, Italian, Espanjan ja Ruotsin sopimus puolustusmateriaaliteollisuuden vapaammasta toimivuudesta
joilla on tarjota uusia innovatiivisia, kustannustehokkaita ja nopeasti käyttöön otettavissa olevia ratkaisuja puolustuksellisiin tarpeisiin. Tämä on mahdollisuus kotimaiselle teollisuudelle. 2.3 Huoltovarmuuteen liittyvät haasteet Suomalaisen yhteiskunnan riippuvuus muista maista, erityisesti EU- ja Pohjoismaista, kasvaa ja sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen pelkästään kansallisin toimenpitein on entistä vaikeampaa. Suomi asettaa edelleenkin poikkeuksellisen korkeat vaatimukset sotilaalliselle huoltovarmuudelle. Puolustusvoimat on riippuvainen muun yhteiskunnan huoltovarmuudesta ja sitä kautta sotilaallista maanpuolustusta tukevasta tuotannosta ja järjestelmien ylläpidosta. Muun yhteiskunnan tukea tarvitaan erityisesti maanpuolustuksen kannalta kriittisen puolustusteollisuuden ylläpitoon. Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen ottomateriaalia on saatavissa muulta yhteiskunnalta entistä vähemmän. Lisäksi ottomateriaalin korjaus- ja huoltotoiminta ovat yhä vaikeammin sovitettavissa puolustusvoimien logistiikkajärjestelmään. Uskottavan (logistisen) suorituskyvyn takaamiseksi on teollisuuteen luotava sellainen logistinen kokonaisuus, joka kytkeytyy tehokkaasti muuhun yhteiskuntaan. Euroopan unionin syvenevä yhteistyö mahdollistaa EU:n ja sen jäsenmaiden voimavarojen hyödyntämisen huoltovarmuudessa. Tarve kansallisiin huoltovarmuusjärjestelyihin vähenisi turvallisuusympäristön kehittyessä suotuisasti, keskinäisriippuvuuksien lisääntyessä ja unionin sisäisten puolustustarvikesiirtojen helpottuessa. 7
3 MATERIAALIPOLITIIKAN TOTEUTTAMINEN 3.1 Materiaalipolitiikan toimialueet Puolustushallinnon materiaalipolitiikkaa toteutetaan seuraavilla materiaalialan toimialueilla hanke- ja hankintatoimi (ml. teollinen yhteistyö) tutkimus- ja teknologiatyö teollisuus ja vienninedistäminen laadunvarmistus vientivalvonta Kansainvälistä yhteistyötä tehdään kaikilla toimialueilla ja se tukee toimialan toimintaa. Nämä toimialat muodostavat kiinteän kokonaisuuden, joista jokainen linkittyy toisiinsa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kaikkien osa-alueiden hallintaa. Tämän strategian liitteinä ovat erilliset ala-strategiat: Liite 1: hankintastrategia Liite 2: laatustrategia Liite 3: tutkimus- ja teknologiastrategia Alastrategiat kuvaavat niitä toimia ja keinoja, jotka mahdollistavat kyseisen toimialueen ja siten materiaalipolitiikan tavoitteiden saavuttamisen. Materiaalialan kansainvälistä yhteistyötä ja sen eri foorumeita esitellään liitteessä 4. 3.2 Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen Materiaalipolitiikan keskeinen tavoite on sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen kaikissa tilanteissa. Kotimainen huoltovarmuus turvataan kilpailukykyisellä ja teknisesti edistyksellisellä teollisuudella, toimivilla logistisilla järjestelmillä, ostopalveluilla sekä tehokkaalla huolto- ja korjaustoiminnalla. Kansainvälinen materiaaliyhteistyö parantaa sotilaallista huoltovarmuutta. Tärkeimpien joukkojen ja johtamisjärjestelmien materiaalin on oltava ajanmukaista, ja määrävahvuisena sekä toimintakykyisenä puolustusvoimien hallussa. Puolustusvoimien muiden sodan ajan joukkojen varustamiseksi hankitaan ja varastoidaan normaaliaikana sellainen sotavarustus, jota kriisin tai sodan uhatessa tai niiden aikana ei voida muulta yhteiskunnalta ottamalla eikä ostamalla saada käyttöön. 8
Normaaliolojen sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseen on kiinnitettävä enemmän huomioita, sillä yhteiskunnan toimintojen kannalta kriittisillä aloilla ei voida tehdä selvää eroa normaaliolojen ja poikkeusolojen välillä. Kriittisen puolustusmateriaalin ja järjestelmien elinjakson kattava ylläpito on kyettävä toteuttamaan kotimaassa puolustusvoimien toimenpitein, kotimaisin kumppanuusjärjestelyin tai järjestelmätoimittajan toimesta. Oman toiminnan kehittäminen voi olla varteenotettava vaihtoehto kumppanuus- tai ulkoistamisjärjestelyjen sijaan. Ennen mahdollisia kumppanuus- tai ulkoistamispäätöksiä tuleekin aina tutkia myös oman toiminnan kehittämisen mahdollisuus ja kustannukset. Suorituskykymme turvaaminen edellyttää kansainvälisiä sopimusjärjestelyjä sekä pitkäaikaista strategista kumppanuutta ma teriaalin ja palvelujen tuottajien kanssa. Ulkomaiset huoltosopimukset varmennetaan kahden tai monenvälisin teollisuussopimuksin. Muiden jär jestelmien käytettävyyteen vaikuttavien ylläpito- ja korjausosaamisen, varaosien, materiaalin ja muun tuen saatavuus taataan kansallisilla ja kansainvälisillä sopimuksilla ja järjestelyillä. Myös avun vastaanottoon ja saatavan tai ostettavan materiaalin integrointiosaamiseen tulee varautua. Puolustusvoimilla tulee olla tieto materiaalin tarpeesta, saatavuudesta ja tilaamiskäytännöistä. Toimitusvarmuus ja -nopeus varmistetaan normaalein laatu-, vastaanotto- ja hyväksymiskäytännöillä, viranomaisten yhteistyöllä sekä toimittajia koskevilla saatavuusselvityksillä. Eurooppalaisen keskinäisriippuvuuden kehittämisen myötä edellytetään myös meiltä vastavuoroista kykyä tukea muita maita. Järjestelmien kansainvälinen yhteensopivuus on kansallisen puolustuksen ja eurooppalaisen kriisinhallintakyvyn kannalta keskeisin vaatimus. 3.3 Kotimainen puolustus- ja turvallisuusteollisuus Puolustushallinto edistää kotimaisen teollisuuden tuotannon ylläpitoa ja kehittämistä Suomen puolustuksen kannalta strategisilla ja kriittisillä kompetenssialueilla ja luo omalta osaltaan edellytyksiä alan tulevaisuudelle. Kotimaisella teollisuudella on merkittävä rooli sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisessa. Puolustusvoimien kotimaahan kohdistuvilla tilauksilla parannetaan toimitusvarmuutta poikkeusolojen huolto-, ylläpito- ja korjausosaamisessa. Omat kansalliset hankkeet eivät kuitenkaan yksin riitä teollisuuden kannattavan toiminnan turvaamiseen, joten teollisuuden vientiedellytyksiä ja kansainvälistymistä on tuettava aktiivisesti. Kansainvälistyminen on kotimaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden tulevaisuuden olemassa olon perusta. Suuriin ulkomaisiin hankkeisiin sisällytettävällä teollisen yhteistyön velvoitteella pyritään ensisijaisesti turvaamaan hankittavan materiaalin ylläpito- ja yhteensovittamisosaaminen. Lisäksi sillä mahdollistetaan kotimaisen teollisuuden osallistuminen hankintoihin ja uuden teknologian saanti teollisuus- ja tutkimusyhteisön käyttöön. 9
Puolustusvoimien ulkopuolella toteutettava ylläpito, mukaan lukien sodan ajan vauriokorjaukset, perustuu tulevaisuudessa strategiseen kumppanuuteen, joka kattaa ja takaa materiaalitoimitukset sekä huolto- ja korjaustoimen saatavuuden myös poikkeusoloissa. Tämä edellyttää poikkeusoloihin varautumista koskevia sotataloussopimuksia. 3.4 Hanke- ja hankintatoimi Hanke- ja hankintastrategia tukee materiaalipolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Sen tavoitteina ovat kustannustehokkaat hankkeet, materiaalisen suorituskyvyn elinjakson edullisuus ja sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen. Tavoitetilassa puolustushallinnon materiaalihankkeita tuottavan prosessi on tehokas, pitkäjänteinen, järjestelmällisesti etenevä, materiaalipoliittiset linjaukset riittävän ajoissa varmistava ja johdon sitouttava kokonaisuus. Prosessin tulee varmistaa, että vuosittain myönnettävät määrärahat vastaavat hankintojen maksuja. Liitteenä 1 oleva hanke- ja hankintastrategia esittelee keinot, joilla edellä mainitut tavoitteet saavutetaan. 3.5 Laadunvarmistus Laatustrategian avulla varmistetaan, että hankittavat tuotteet vastaavat asetettuja vaatimuksia ja laadunhallintajärjestelmät täyttävät kansainväliset vaatimukset. Lisäksi strategialla pyritään saavuttamaan säästöjä, huomioimaan hankintojen ympäristönäkökulmat sekä luomaan todelliset edellytykset maiden väliselle yhteistyölle kaikissa valmiustiloissa. Liitteenä 2 oleva laatustrategia esittelee keinot, joilla edellä mainitut tavoitteet saavutetaan. 3.6 Tutkimus- ja teknologiayhteistyö Puolustusjärjestelmämme tarvitsee osaavaa ja kilpailukykyistä kotimaista puolustus- ja turvallisuusteollisuutta. Sen on kyettävä tuottamaan puolustusjärjestelmälle sellaista osaamista, joka parantaa puolustuksen suorituskykyä. Puolustus- ja turvallisuusteollisuuden kilpailukyvyn kehittäminen ja ylläpito edellyttävät vaativaa ja asiantuntevaa asiakasta, jonka tarpeisiin on kehitettävä tutkimusyhteisön tuella tuotteita ja palveluja pitkäjänteisesti. 10
Puolustushallinnon tutkimus- ja teknologiatoiminnalla palvellaan suorituskyvyn kehittämishankkeita ja erityisesti järjestelmien ja joukkojen varustuksen hankintoja, ajanmukaistamista ja ylläpitoa. Tutkimus- ja teknologiastrategian tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos käytettävillä olevilla resursseilla. Liitteenä 3 oleva tutkimus- ja teknologiastrategia esittelee keinot, joilla edellä mainitut tavoitteet saavutetaan. 3.7 Kansainvälinen materiaaliyhteistyö Kansainvälinen puolustusmateriaaliyhteistyö tukee materiaalipolitiikan tavoitteita. Yhteistyön tavoitteena on luoda edellytykset sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiselle ja taloudellisille materiaalihankkeille sekä edistää puolustusvoimien kykyä osallistua kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Liite 4 esittelee tarkemmin materiaalialan kansainvälisen yhteistyön tavoitteita ja keinoja eri foorumeilla. 11
4 TOIMEENPANO Kotimaisen puolustus- ja turvallisuusteollisuuden tulevaisuutta turvaava osastrategia valmistuu 1.7.2007 mennessä. Se tullaan liittämään materiaalipoliittiseen strategiaan ja sen linjauksia sisällytetään seuraavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selontekoon. Materiaalipoliittisen strategian linjaukset huomioidaan puolustus- ja turvallisuusteollisuutta käsittelevässä osastrategiassa. Materiaalipoliittiset linjaukset on huomioitava toiminnan ja talouden suunnittelussa. Pääesikunnan tulee sisällyttää tässä strategiassa esitetyt linjaukset sekä ministeriön antamat ohjeet omaan ohjeistukseensa, koulutukseensa sekä hankeauditointiin. Puolustusministeriö tulee antamaan tämän strategian pohjalta uusitun yleisohjeen puolustushallinnon hankintatoimesta. Ohjeistusta tullaan päivittämään ja täydentämään tarvittaessa. Lisäksi puolustusministeriö tulee tarpeen mukaan antamaan erillisohjeita materiaalipolitiikan eri osa-alueiden toimintatavoista ja keinoista. Materiaalipolitiikan johtoryhmä ja puolustushallinnon kaupallinen johtoryhmä toteuttavat ja seuraavat tämän strategian toimeenpanoa. Materiaalipoliittista ohjelmaa tarkistetaan noin neljän vuoden välein. Työssä huomioidaan Valtioneuvoston selonteoissa, puolustushallinnon strategisessa suunnitelmassa tai vastaavissa puolustuspoliittisissa asiakirjoissa annetut linjaukset. 12
Liitteet: Liite 1: Hanke- ja hankintastrategia... 15 Yleiset hankintaperiaatteet... 21 Liite 2: Laatustrategia... 23 Liite 3: Tutkimus- ja teknologiastrategia... 25 Liite 4: Puolustusmateriaalialan kansainvälinen strategia... 27 13
LIITE 1 HANKE- JA HANKINTASTRATEGIA Tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella hanke- ja hankintastrategialla tuetaan materiaalipolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Liite 1 Hanke- ja hankintastrategian tavoitteet ovat: kustannustehokkaat hankkeet materiaalisen suorituskyvyn elinjakson edullisuus sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen Tavoitetilassa puolustushallinnon materiaalihankkeita tuottavan prosessi on tehokas, pitkäjänteinen, järjestelmällisesti etenevä, materiaalipoliittiset linjaukset riittävän ajoissa varmistava ja johdon sitouttava kokonaisuus. Prosessin tulee varmistaa, että vuosittain myönnettävät määrärahat vastaavat hankintojen maksuja. Tämä hanke- ja hankintastrategia esittelee keinot, joilla nämä tavoitteet ja tavoitetila saavutetaan. Tämän strategian liitteenä ovat yleiset hankintaperiaatteet, joihin on koottu keskeiset hankintoja koskevat linjaukset. 1 Yleistä hankkeista ja hankinnoista Hankinnat on tehtävä valtiontalouden kannalta mahdollisimman edulli sesti ottaen huomioon materiaalin elinjakson aikaiset kustannukset. Olemassa olevat kilpailumahdollisuudet on käytettävä hyväksi ja ehdokkaita ja tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä. Hankinnat on suunniteltava huolellisesti ja kansainvälistä yhteistyötä, yhteishankintoja ja yhteishankintayksiköitä on hyödynnettävä, aina kun se on mahdollista ja luo säästöjä. Hankkeiden ja hankintojen suunnittelussa on otettava huomioon eri käyt täji en, puo lustushaarojen ja mahdollisuuksien mukaan muun val tion hallinnon tarpeet kokonaisuuk sina, jotta hankin noissa voidaan pää stä kokonaistaloudelliseen edullisuuteen ja mah dollisimman edulli siin sopimusehtoihin. Eri puolustushaarojen ja aselajien samaan tarkoitukseen kohdistuvat hankinnat on yhdistettävä aina, ellei erityistä estettä ole. Suunnittelussa ja päätöksenteossa tulee huomioida koko elinjakson kustannukset ja kokonaisvaikutukset resurssien käyttöön. Kustannustehokkuuden lisäämiseksi on tarpeettomasta materiaalista kyettävä luopumaan suunnitelmallisesti. Ympä ristönäkökohdat huomioidaan niin hyvin, kuin puolus tusmateriaalihankintojen erityisluonteen takia on mahdollista. Hankittavalle tuotteelle asetetaan mahdollisuuk- 15
Liite 1 sien mukaan ympäristökriteeri ja tärkeimmiltä puolustusmateriaalia tuottavilta toimittajilta edellytetään ympäristöjärjestelmää, joka täyttää ISO 14001 vaatimukset. Hankintamenettelyn valinnassa huomioidaan hankintaprosessis ta aiheutuvat kustannukset. Leasing- vuokraus- tms. järjestelyitä voidaan käyttää ostamisen vaihtoehtona silloin kun se on tarkoituksenmukaista ja ostamista edullisempaa. Erityisesti ns. harmaan alueen hankintojen toteuttamista EY:n hankintadirektiivien mukaisesti tulee pyrkiä lisäämään. Nämä ovat hankintoja, joihin ei liity erityisiä valtion turvallisuuteen, sotilaalliseen huoltovarmuuteen tai teolliseen yhteistyöhön liittyviä erityisvaatimuksia. 2 Hankkeen taustalla pitkäjänteinen ja tehokas suunnittelu Strategisen suunnittelun avulla määritetyt puolustusjärjestelmän suorituskykyvaatimukset muodostavat perustan puolustusvoimien kehittämisohjelmalle. Kullekin kehittämisohjelmalle nimetään vastuutaho, jolla on edellytykset ohjelmien johtamiseen. Kehittämisohjelman suorituskykyvaatimusten toteuttamiseksi laaditaan vaihtoehtoisia hankekonsepteja, joilla saavutettava suorituskyky ja synergiaedut sekä kokonaiskustannukset ja yhtenevyys materiaalipoliittisen strategian kanssa analysoidaan. Valitut hankkeet sisällytetään taloussuunnitteluun sopiviksi tilausvaltuuksiksi yhdistettyinä. Kuten luvussa 1 on mainittu, tulee hankkeen suunnitteluvaiheessa huomioida hankkeen elinjaksokustannukset seurannaisvaikutuksineen. Jokaisen uuden suorituskyvyn rakentamisen yhteydessä on määritettävä, mistä sen ylläpitäminen ja purkaminen rahoitetaan. Tämän perusteella tulee määritellä, mistä suorituskyvystä luovutaan ja minkä suorituskyvyn vaatimuksia lasketaan. Näin uuden suorituskyvyn ostamiseen kohdennetaan rahoitus, joka vapautuu olemassa olevien järjestelmien purkamisella, kunnossapitovaatimusten keventämisellä sekä teknisen elinjakson hallitulla vaiheittaisella alasajolla. Hankkeen ja hankinnan määrärahatarpeet on esitettävä TTS- ja TAE suunnitelmissa mahdollisimman tarkasti. Tämä edellyttää, että hanke on valmisteltu riittävän pitkälle. Talousarvioehdotukseen vietävät tilausvaltuudet tulee muodostaa hankkeista, joihin sisältyvistä hankinnoista on pääsääntöisesti saatu tarjous tai muu luotettava hintatieto. Tilausvaltuuden käyttötarkoitus on ilmaistava täsmällisesti ja sen tulee olla rajattu. Hankkeiden etenemistä tulee seurata jatkuvasti ja siitä on raportoitava vuosittaisissa tulosneuvotteluissa. Tarvittaessa on kyettävä tekemään hankkeiden edellyttämiä muutoksia määrärahojen käyttösuunnitelmaan. Puolustusvoimien sisäisin toimenpitein on varmistettava rahoituksen jatkuvuus merkittäviin, koko puolustusvoimia koskeviin hankkeisiin. 16
3 Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen hankinnoissa 3.1 Kotimainen teollisuus ja tutkimus Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen on keskeinen hanke- ja hankintastrategian tavoite. Keinoja huoltovarmuuden turvaamiseksi ovat: kriittisen puolustusmateriaalin ennakoiva hankinta hankinnat kotimaiselta teollisuudelta kotimaisen puolustusmateriaaliteollisuuden rooli kumppanuussopimukset teollisuuden kanssa kotimaisen alan tutkimuksen toimintaedellytysten tukeminen hankittavan materiaalin yhteensopivuus kansainvälinen yhteistyö Liite 1 Suuriin ulkomaisiin hankkeisiin sisällytettävällä teollisella yhteistyöllä (Industrial Participation, IP) pyritään ensisijaisesti turvaamaan hankittavan materiaalin ylläpito- ja yhteensovittamisosaaminen. Lisäksi sillä mahdollistetaan kotimaisen teollisuuden osallistuminen hankintoihin ja uuden teknologian saanti teollisuus- ja tutkimusyhteisön käyttöön. Etusijalla on kotimaisen teollisuuden kanssa tapahtuva ja hankkeeseen liittyvä suora teollinen yhteistyö, jolla turvataan hankittavan materiaalin ylläpito- ja yhteensovittamisosaaminen. Hankkeessa tulee määritellä, minkälaista osaamista hankinta edellyttää kotimaiselta teollisuudelta. Epäsuora teollinen yhteistyö tukee puolustus- ja turvallisuusteollisuuden kilpailukykyä ja siten myös huoltovarmuutta. Eri hankintojen teollista yhteistyötä ja velvoitteiden hyödyntämistä tulee koordinoida mahdollisimman suuren hyödyn saamiseksi puolustusvoimille sekä kotimaiselle puolustus- ja turvallisuusteollisuudelle. Teollisuuden mahdollisuuksia osallistua hankkeisiin jo niiden suunnitteluvaiheessa tulee parantaa. Keinona on mm. osallistuminen kehittämisohjelmaa tukevaan projektiryhmään ns. IPT -menettelyssä 5. Teollisuuden osallistumisessa on huomioitava tasapuolisuus ja objektiivisuus. On huomioitava, että IPT -menettely saattaa myös sulkea yrityksen(t) hankkeen myöhemmässä vaiheessa toteutettavan kilpailutuksen ulkopuolelle. Jos hankittavan materiaalin elinjakson aikainen huolto- ja ylläpito tullaan tekemään kumppaniyrityksessä, tulee kumppani ottaa mukaan hankinnan valmisteluun jo esisuunnitteluvaiheessa. 5 IPT-menettelyllä (Integrated Project Team -menettely) tarkoitetaan yhteistyön käynnistämistä kehittämisohjelmien alkuvaiheissa. IPT-menettelyn päämääränä on valmistella ja tukea puolustusvoimien hankehenkilöstön työtä uskottavan hanke- tai esisuunnittelupäätöksen aikaansaamiseksi. IPT-menettelyyn kuuluvat olennaisesti eri osapuolten väliset kumppanuussopimukset, joissa tulee kuvata rajapintojen roolit, oikeudet, valtuudet sekä vastuut ja velvollisuudet. 17
Liite 1 3.2 Materiaalin yhteensopivuus sotilaallisen huoltovarmuuden osana Kaikissa järjestelmähankkeissa otetaan huomioon ensisijaisesti kansallisen puolustuskyvyn vaatimukset. Lisäksi, kun määritetään varustettavan joukon yhteistoimintakyvyn vaatimuksia, on huomioitava viranomaisyhteistyön ja kansainvälisen kriisinhallintayhteistyön tarpeet. Joukkojen varustamiseen käytetyn materiaalin yhteensopivuuteen pyritään kansallisesti ja kansainvälisesti. Eri puolustushaarojen, aselajien ja joukkojen käytössä olevan materiaalin tulee olla mahdollisimman yhtenevää. Materiaalin ja joukkojen yhteensopivuus (compatibility) kansainvälisessä kriisinhallintayhteistyössä saavutetaan hankkimalla samaa materiaalia kuin muut. Materiaalin hankinnoissa tulee pyrkiä Nato -yhteensopivuuteen, jota on kolmea eri tasoa: 1. perustaso yhteensopivuuden alin taso tehtävä kyetään täyttämään määrätyissä olosuhteissa toisten joukkojen toimintaa vaikeuttamatta avun vastaanotossa esteitä 2. vaihdettavuuden taso täyttää myös teknisiä STANAG vaatimuksia voidaan esim. käyttää samoin ehdoin tai vaihtaa varaosia avun vastaanotto mahdollista, mutta tehtävä tarkoin rajauksin jotta saatava materiaali on hyödynnettävissä 3. yhtenevyyden taso täysin samanlainen materiaali kuin jollakin muulla maalla vaihdettavuus täydellistä avun vastaanotossa ei ongelmia Heti hanketta asetettaessa on operatiivisten vaatimusten asettajan otettava kantaa missä laajuudessa yhteensopivuutta vaaditaan ja kenen kanssa halutaan olla yhteensopivia. Viimeistään tarjouspyyntövaiheessa on perusteltava hankinnan yhteensopivuuden laajuus. Kansalliseen puolustukseen käytettävän materiaalin tulee täyttää kansainväliset yhteensopivuusvaatimukset. Tällä hetkellä käytössä olevaa, ei yhteensopivaa materiaalia, korvataan vaatimukset täyttävällä materiaalilla hankintojen myötä. Kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa yhteensopivuusvaatimukset korostuvat. Suomen osallistuessa entistä vaativimpiin rauhanturvaoperaatioihin on joukkojen käytössä olevan materiaalin oltava mahdollisimman yhteensopivaa, jopa yhdenmukaista, jotta vältytään mittavilta huoltojärjestelyiltä. Kriisinhallinta- ja rauhanturvajoukoille hankittavan materiaalin tulee kuitenkin palvella myös kansallisen puolustuskyvyn vaatimuksia. 18
Kansallisista erityisvaatimuksista on tarvittaessa tingittävä yhteensopivuuden saavuttamiseksi. Ulkomailta hankittavan materiaalin kohteena on pääsääntöisesti oltava tuotteita ja järjestelmiä, jotka ovat valmiita ja joiden toiminnallisesta luotettavuudesta on riittävä näyttö. Suomi ei saa olla hankittavan ulkomaisen materiaalin ainoa käyttäjä. Hankittavan ulkomaisen materiaalin modifiointi tulee kyseeseen vain poikkeustapauksissa. Hankitun materiaalin pitäminen eurooppalaisesti yhteensopivana edellyttää koko elinjakson aikaista käyttäjien välistä yhteistyötä ja vaatimusten yhteensovittamista. Liite 1 3.3 Kansainvälinen yhteistyö keinona hanke- ja hankintastrategian tavoitteiden saavuttamiseksi Kansainvälinen yhteistyö hankkeissa ja hankinnoissa tukee huoltovarmuuden turvaamista ja kustannustehokkuuden saavuttamista. Eurooppalaiset ja kansainväliset yhteistyömahdollisuudet tulee selvittää hankkeen varhaisessa suunnitteluvaiheessa ja aina ennen uuden hankinnan käynnistämistä huomioiden elinkaaren hallinta ja huoltovarmuus. Kahden- tai monenväliset yhteiset hankkeet johtaessaan keskinäisriippuvuuteen voivat merkittävästi auttaa huoltovarmuutta ja tuoda kustannussäästöjä. Myös hyllytavaratyyppisten tuotteiden ostoyhteistyön mahdollisuuksia tulee selvittää. Hankinnoissa sekä tutkimus-, kehittämis- ja testaustoiminnassa on hyödynnettävä muiden maiden vaatimuksia ja testejä sekä niiden tuloksia. Nato -standardit täyttävä ja muussa tunnetussa käyttäjämaassa vaatimukset täyttävänä hyväksytty materiaali on pääsääntöisesti hyväksyttävä sotavarusteeksi myös Suomessa toistamatta jo muualla tehtyjä testejä ja kokeita. 6 Samoin materiaalin vastaanotossa on sovittava käytettäväksi ko. maan vastaanottovaatimuksia ja laadunvarmistuselinten palveluita (ks. tarkemmin laatustrategia). Yhteistyö- ja huoltovarmuustavoitteet merkitsevät kiinteää yhteistyötä sekä valmistavan myyjän että valmistajamaan puolustusvoimien/hallinnon kanssa. Aina ulkomaalaista puolustusmateriaalia hankittaessa on luotava elinjakson mittainen yhteistyö muiden samaa materiaalia käyttävien maiden kanssa tarkoituksena käyttökokemuksista oppiminen, yhteiset päivitykset ja yhteensopivuuden säilyttäminen. Keskeisin yhteistyökanava on Euroopan puolustusvirasto. Puolustusmateriaalihankinnat toteutetaan Euroopan puolustusviraston käytännesääntöjen mukaisesti niiden piiriin kuuluvissa hankinnoissa. Myös tällaisissa hankinnoissa tulee pyrkiä yhteistyöhön ja yhteishankintaan muiden maiden kanssa tarvittaessa sovittaen yhteen aikatauluja ja vaatimuksia. Puolustusmateriaalihankintojen käytännesäännöistä poiketaan vain perustelluissa erityistapauksissa. 6 Muu tunnettu käyttäjämaa on maa, jonka kanssa Suomella on voimassa laadunvalvontasopimus tai sopimus yhteistyöstä puolustusmateriaalihankinnoissa. 19
Liite 1 Tarjouspyynnöt ja puolustusmateriaalihankinnat on kohdistettava ensisijaisesti EUmaihin tai muihin Pohjois maihin. Tarjouspyyntöjen suuntaamisessa sekä mahdollisuuk sien mukaan hankintapäätöksiä tehtäessä tulee erityisesti huomioida eurooppalaisen ja kotimaisen puolustusmateriaaliteollisuuden yhteistyömah dollisuudet. Kotimaiselle teollisuudelle tulee pyrkiä luomaan taloudellinen ja poikkeusoloissa tarvittava ylläpito-osaaminen (ks. kohta 3.1). Yhteishankintayksiköitä kuten NAMSA (Nato Maintenance and Supply Agency) on käytettävä aina varaosia ja huoltoa koskevissa hankinnoissa, ellei perustelluista syistä muuta johdu tai kotimaahan ei ole luotu tarvittavaa huoltokykyä. 4 Siviilihankinnat Ns. siviilihankintoihin (muu kuin pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön) sovelletaan materiaalipoliittisen strategian ja sen alastrategioiden linjauksia soveltuvin osin. Siviilihankinnoissa pyritään valtion konsernitason hankintastrategian (26.1.2004) sekä talousarviolain (447/2006) mukaisesti säästöihin yhteishankintojen kautta. Valtiohallinnolle kilpailutettua yhteishankinnan sopimusta on käytettävä aina, ellei perustelluista syistä muuta johdu. Mahdolliset poikkeamisperusteet on kirjattava hankintapäätöksen perusteluihin. Valtionhallinnossa toteutettavilla keskitetyillä kilpailuilla ja yhteishankinnoilla on mahdollista saada aikaan mm. säästöjä hankintatoimessa ja tehostaa henkilöresurssien käyttöä. Keskitetty hankinta mahdollistaa myös nykyistä paremman yhteensopivuuden hallinnon sisällä. Poikkeusolojen hankintatoiminnan osalta noudatetaan näitä periaatteita soveltuvin osin. 20
HANKE- JA HANKINTASTRATEGIAN LIITE: YLEISET HANKINTAPERIAATTEET 1. Puolustushallinto edistää kotimaisen teollisuuden tuotannon ylläpitoa ja kehittämistä Suomen puolustuksen kannalta strategisilla ja kriittisillä kompetenssialueilla ja luo edellytyksiä alan tulevaisuudelle. Hankittavan materiaalin ylläpito- ja yhteensovittamisen turvaamiseksi, tulee hankkeessa määritellä riittävän aikaisessa vaiheessa, minkälaista osaamista edellytetään kotimaiselta teollisuudelta Liite 1 a) b) Teollisella yhteistyöllä (Industrial Participation, IP) pyritään ensisijaisesti turvaamaan hankittavan materiaalin ylläpito- ja yhteensovittamisosaaminen, kotimaisen teollisuuden osallistuminen hankintoihin sekä uuden teknologian saanti teollisuus- ja tutkimusyhteisön käyttöön. Hankintojen teollista yhteistyötä ja velvoitteiden hyödyntämistä tulee koordinoida mahdollisimman suuren hyödyn saamiseksi puolustusvoimille sekä kotimaiselle puolustus- ja turvallisuusteollisuudelle. 2. 3. 4. 5. 6. Hankinnat on tehtävä valtiontalouden kannalta mahdollisimman edulli sesti ottaen huomioon materiaalin elinjakson aikaiset kustannukset. Kilpailumahdollisuudet on käytettävä hyväksi ja ehdokkaita ja tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä. Hankinnat on suunniteltava huolellisesti ja kansainvälistä yhteistyötä, yhteishankintoja ja yhteishankintayksiköitä on hyödynnettävä, aina kun se on mahdollista ja luo säästöjä. Eri puolustushaarojen ja aselajien samaan tarkoitukseen kohdistuvat hankinnat on yhdistettävä aina, kun se on mahdollista. Suomi ei saa olla hankittavan ulkomaisen materiaalin ainoa käyttäjä. Ulkomailta hankittavan materiaalin kohteena on pääsääntöisesti oltava tuotteita ja järjestelmiä, jotka ovat valmiita ja joiden toiminnallisesta luotettavuudesta on riittävä näyttö. Hankittavan ulkomaisen materiaalin modifiointi tulee kyseeseen vain poikkeustapauksessa. Suunnittelussa ja päätöksenteossa tulee huomioida koko elinjakson kustannukset ja kokonaisvaikutukset resurssien käyttöön. Kustannustehokkuuden lisäämiseksi on tarpeettomasta materiaalista kyettävä luopumaan suunnitelmallisesti. Puolustusmateriaalihankinnat toteutetaan Euroopan puolustusviraston käytännesääntöjen mukaisesti niiden piiriin kuuluvissa hankinnoissa. Käytännesäännöistä poiketaan vain perustelluissa erityistapauksissa. Erityisesti ns. harmaan alueen hankintojen toteuttamista EY:n hankintadirektiivien mukaisesti tulee pyrkiä lisäämään. Siviilihankinnoissa pyritään valtion konsernitason hankintastrategian (26.1.2004) sekä talousarviolain (447/2006) mukaisesti säästöihin yhteishankintojen kautta. Valtiohallinnolle kilpailutettua yhteishankinnan (esim. Hansel) sopimusta on käytettävä aina, ellei perustelluista syistä päädytä muuhun ratkaisuun. Poikkeamisperusteet on kirjattava hankintapäätöksen perusteluihin. 21
Liite 1 7. 8. Ympä ristönäkökohdat huomioidaan mahdollisimman hyvin. Hankittavalle tuotteelle asetetaan mahdollisuuksien mukaan ympäristökriteeri ja tärkeimmiltä puolustusmateriaalia tuottavilta toimittajilta edellytetään ympäristöjärjestelmää, joka täyttää ISO 14001 vaatimukset. Tarjouspyynnöt ja puolustusmateriaalihankinnat on kohdistettava ensisijaisesti EU-maihin tai muihin pohjoismaihin. Eurooppalaiset ja kansainväliset yhteistyömahdollisuudet tulee selvittää hankkeen varhaisessa suunnitteluvaiheessa ja aina ennen uuden hankinnan käynnistämistä huomioiden elinkaaren hallinta ja huoltovarmuus. Ulkomaalaista puolustusmateriaalia hankittaessa on luotava elinjakson mittainen yhteistyö muiden samaa materiaalia käyttävien maiden kanssa. 9. Materiaalin yhteensopivuuteen pyritään kansallisesti ja kansainvälisesti. Eri puolustushaarojen, aselajien ja joukkojen käytössä olevan materiaalin tulee olla mahdollisimman yhtenevää ja materiaalihankinnoissa tulee pyrkiä Nato yhteensopivuuteen. Kansallisista erityisvaatimuksista on tarvittaessa tingittävä yhteensopivuuden saavuttamiseksi. 10. Hankinnoissa sekä tutkimus-, kehittämis- ja testaustoiminnassa on hyödynnettävä muiden maiden vaatimuksia ja testejä sekä niiden tuloksia. Nato -standardit täyttävä ja muussa tunnetussa käyttäjämaassa vaatimukset täyttävänä hyväksytty materiaali on pääsääntöisesti hyväksyttävä sotavarusteeksi myös Suomessa toistamatta jo muualla tehtyjä testejä ja kokeita. Samoin materiaalin vastaanotossa on sovittava käytettäväksi ko. maan vastaanottovaatimuksia ja laadunvarmistuselinten palveluita. Suorituskyvyn ja laadun varmistaminen toteutetaan pääsääntöisesti vain pistokokein. 22
LIITE 2 LAATUSTRATEGIA 1 Tavoite Liite 2 Laatustrategian avulla varmistetaan, että hankittavat tuotteet vastaavat vaatimuksia ja laadunhallintajärjestelmät täyttävät kansainväliset vaatimukset. Lisäksi strategialla pyritään saavuttamaan säästöjä, huomioimaan hankintojen ympäristönäkökulmat sekä luomaan todelliset edellytykset maiden väliselle yhteistyölle kaikissa valmiustiloissa. 2 Keinot Puolustusvoimien materiaalihankkeissa noudatetaan vaatimusohjatun toimintamallin periaatteita, eli materiaalihankkeiden suunnittelu käynnistetään suorituskykyvaatimusten perusteella ja niistä johdetaan materiaalille asetettavat vaatimukset. Näin varmistetaan että puolustusvoimille hankittavat tuotteet vastaavat puolustusselonteossa ja PTS-työssä asetettuja tavoitteita. Sen varmistamiseksi, että hankittavat tuotteet vastaavat vaatimuksia, noudatetaan seuraavia, kohdissa 2.1 2.3 mainittuja laadunhallintaan liittyviä menettelyjä: 2.1 Vaatimukset toimittajille Puolustusmateriaalia koskeviin tarjouspyyntöihin ja hankintasopimuksiin sisällytetään sopimusvaatimukseksi asiaankuuluva AQAP-julkaisu. Tärkeimmiltä puolustusmateriaalia tuottavilta toimittajilta vaaditaan ainakin puolustustarviketuotannon osalta ISO 9001- ja AQAP-vaatimukset täyttävä laadunhallintajärjestelmä, jonka hyväksytty organisaatio on sertifioinut. Muiden toimittajien osalta vaaditaan hanke- tai hankintakokonaisuuskohtainen laatusuunnitelma, joka on AQAP 2105 mukainen. Tärkeimmiltä puolustusmateriaalia tuottavilta toimittajilta edellytetään ympäristöjärjestelmää, joka täyttää ISO 14001 vaatimukset. Tärkeimmän materiaalin toimittajilta edellytetään voimassa olevaa turvallisuussopimusta. Näitä menettelyjä sovelletaan kotimaisiin ja ulkomaisiin toimittajiin materiaalin elinjakson eri vaiheissa. 23
2.2 Vaatimukset materiaalihankkeille Liite 2 Materiaalihankkeisiin osallistuvan henkilöstön on tunnettava laadunvarmistuksen periaatteet ja käytännöt. Koska kansallinen ja kansainvälinen yhteistoimintakyky on ehdoton edellytys uskottavalla puolustuskyvylle, tulee hankehenkilöstön tuntea ja käyttää kansainvälisiä standardeja suunnitelmallisesti. Puolustusvoimien varikoilta, korjaamoilta ja laitoksilta vaaditaan ISO 9001 - vaatimukset täyttävä laadunhallintajärjestelmä ja ISO 14001 vaatimukset täyttävä ympäristöjärjestelmä. Lisäksi puolustushaarojen materiaalilaitoksilta vaaditaan AQAP-vaatimukset täyttävä laadunhallintajärjestelmä. Näiden järjestelmien sertifioinnista vastaa puolustusvoimat. Kaikissa kehittämisohjelmien mukaisissa materiaalihankkeissa noudatetaan hankeauditointimenettelyä. Auditoinnilla varmistutaan hankittavan tuotteen laadunhallintajärjestelmästä sekä kehitetään henkilöstön osaamista. 2.3 Laadunvarmistusmenettelyt Nato-standardit täyttävä ja muussa tunnetussa käyttäjämaassa vaatimukset täyttävänä hyväksytty materiaali on pääsääntöisesti hyväksyttävä sotavarusteeksi myös Suomessa toistamatta jo muualla tehtyjä testejä ja kokeita. Materiaalin vastaanotossa on sovittava käytettäväksi ko. maan vastaanottovaatimuksia ja laadunvarmistuselinten palveluita. Hankinnan toteuttamisessa käytetään Naton laadunvarmistusmenettelyä GQA (Government Quality Assurance), joka on kuvattu AQAP (Allied Quality Assurance Publication) -julkaisuissa. Asianmukaisen AQAP-julkaisun sisällyttäminen sopimusvaatimukseksi mahdollistaa laadunvarmistusmenettelyn toteuttamisen (vrt. kohta 2.1). Ulkomailta hankittaessa ministeriöiden solmimien kahdenvälisten laadunvarmistussopimusten perusteella valtuutetaan myyjämaan viranomaiset tekemään laadunvarmistusmenettelyt. Sopimukset ovat voimassa sekä normaali- että poikkeusoloissa. Laadunvarmistusmenettelyillä varmistutaan tuotteiden välittömästä käyttöönotosta, säästetään puolustusvoimien resursseja ja voidaan paremmin varmistua hankittavan materiaalin vaatimustenmukaisuudesta. Laadunvarmistussopimukset edellyttävät myös Suomen puolustusvoimilta vastavuoroista laadunvarmistustyötä silloin, kun tuotteita toimitetaan Suomesta muille puolustusvoimille. Puolustusvoimien on varattava riittävät resurssit tämän toiminnan mahdollistamiseksi. 24
LIITE 3 TUTKIMUS- JA TEKNOLOGIASTRATEGIA 1 Strategian tavoite Liite 3 Puolustushallinnon tutkimus- ja teknologiatoiminnalla palvellaan suorituskyvyn kehittämishankkeita ja erityisesti järjestelmien ja joukkojen varustuksen hankintoja, ajanmukaistamista ja ylläpitoa. Tutkimus- ja teknologiastrategian tavoitteena on saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos käytettävillä olevilla resursseilla. Puolustusvoimien yleiset tutkimuksen ja kehittämisen periaatteet esitetään puolustushallinnon tutkimus- ja kehittämisstrategiassa 2025. 2 Toimijat Puolustusministeriö ohjaa hallinnonalan teknistä tutkimus- ja teknologiatoimintaa ja vastaa kansainvälisten tutkimussopimusten solmimisesta. Pääesikunta johtaa puolustusvoimien materiaaliseen valmiuteen liittyvää suunnittelu- ja kehitystyötä, tutkimus- ja teknologiatoimintaa, puolustusmateriaalihankkeiden toteutusta, hankintatoimintaa ja tutkimus- ja teknologiatoiminnan kansainvälistä yhteistyötä asetettujen linjausten ja tavoitteiden mukaisesti. Tutkimus- ja teknologiastrategiaa toteuttavat teknologianeuvosto ja TTK -koordinaatioryhmä (Tekninen Tutkimus- ja tuotekehitys) sekä näiden ympärille muodostuneet asiantuntijaverkostot. Pitkäjänteisen kehittämisen tukena olevassa teknologianeuvostossa tutkimus ja teollisuus pidetään tietoisena suunnitellusta tutkimuksen, tuotekehityksen ja materiaalihankintojen muodostamasta loogisesta ketjusta. Pääesikunnan operatiivinen johtoryhmä kokoontuu tarvittaessa T&K-kokoonpanossa ja johtaa puolustusvoimien teknillistä tutkimusta ja kehittämistä. Puolustusvoimien voimavarojen rakentamista tukevaa teknologista kehittämistä tehdään puolustushallinnon tutkimusorganisaatioiden lisäksi teollisuudessa ja tutkimusyhteisössä. Tunnustettu osaaminen avaa kotimaisille toimijoille mahdollisuuden olla mukana kansainvälisissä hankkeissa. Euroopan puolustusviraston yhteistyö on Suomen ensisijainen tutkimus- ja teknologia-alan kansainvälinen yhteistyökanava. Tutkimus tuo suomalaiseen puolustukseen yhteistoimintakykyä ja yhteensopivuutta eurooppalaisten toimijoiden kanssa sekä muodostaa perustan aidolle verkottumiselle. 25