VÄESTÖLIITON LAUSUNTO ULKOMINISTERIÖLLE LIITTYEN YK:N LAPSEN OIKEUKSIEN SOPIMUKSEN SUOMEN NELJÄNNEN MÄÄRÄAIKAISRAPORTIN VALMISTELUUN Väestöliitto esittää Suomen neljännen määräaikaisraportin valmistelussa huomioon otettavaksi seuraavat maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten oikeuksien toteutumiseen liittyvät seikat: Etnisiin vähemmistöihin liittyvän tietopohjan kehittäminen Lapsen oikeuksien komitea kiinnittää päätelmissään ((CRC/C/15/Add272 30. syyskuuta 2005) huomiota siihen seikkaan, että vähemmistöihin kuuluvia lapsia on edellisessä määräaikaisraportissa käsitelty riittämättömästi tai vain osittain. Komitea suosittelee myös, että lapsia koskevan tiedon laaja alaista kokoamista on kehitettävä, erityisesti kaikkein haavoittuvammassa asemassa olevien, muun muassa vähemmistöryhmiin kuuluvat lapset. Vaikka maahanmuuttajataustaisten, ns. uusiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten määrä on kasvanut voimakkaasti kahden viime vuosikymmenen aikana, ei yhdenmukaista ja säännöllisesti kerättyä tietoa heidän hyvinvoinnistaan ja elinolosuhteistaan ole saatuvilla. Vieraskielisiksi rekisteröityjä alle 18 vuotiaita lapsia asui Suomessa vuonna 2005 noin 34 000, eli runsas kolme prosenttia kaikista lapsista. Suurimman kieliryhmän muodostivat venäjänkieliset lapset (8000), seuraavaksi tulevat somalinkieliset (4500), vironkieliset (3000), arabiankieliset (2200), albaniankieliset (2200) ja kurdinkieliset (2000). (Tilastokeskus 2007) Ongelmana Suomessa on, että maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret ovat väestöryhmänä lukumäärältään vielä sen verran pieni, että heistä ei saada luotettavaa tietoa otoksiin perustuvista aineistoista. Täytyykin kehittää muita tapoja saada sekä tutkimus että tilastotietoa. Lapsiasianvaltuutetun kokoama Lapsitieto työryhmä tarkastelee ja kehittää tietojenkeruujärjestelmää. Tässä työssä tulisi huomioida erityisesti se, millaista tietoa etnisiin vähemmistöihin kuuluvista lapsista ja nuorista tarvitaan ja miten sitä saadaan.
Tietojen keruuta suunnitellaan myös sisäasiainministeriön Maahanmuutto osaston kotouttamisyksikössä, jossa valmistellaan maahanmuuttajien kotoutumisen seuranta ja arviointimallia. Mallia varten luodaan indikaattoreita, joiden avulla kotoutumista ja tasa arvon toteutumista voidaan mitata. Tässä työssä tulisi erityisesti kiinnittää huomiota niiden indikaattoreiden määrittelyyn, joilla voidaan seurata lasten ja nuorten kotoutumista niin, että varhainen puuttuminen epätasa arvoa ja pahoinvointia tuottaviin ongelma alueisiin mahdollistuu. Indikaattoreiden määrittelyssä on huomioitava, että lasten ja nuorten kotoutumisen, hyvinvoinnin ja tasa arvon suhteen varhaiskasvatuksella, koululla ja vanhemmuudella on keskeinen rooli. Suomessa tulisi myös vakavasti tarkastella lainsäädännön antamia mahdollisuuksia kerätä mm. terveyteen liittyvää tietoa rekisteröimällä esimerkiksi terveyspalveluiden käyttäjien henkilötietojen lisäksi äidinkieli. Eri kieliryhmien palvelujenkäyttöön perustuva tieto ja tiedon analysointi antaisi tärkeää tietopohjaa mm. palvelujen tarpeesta ja käytöstä. Äidinkieli voitaisiin ottaa systemaattisesti taustamuuttujaksi myös erilaisissa survey tutkimuksissa, esimerkiksi kouluterveyskyselyssä. Hyvinvointipolitiikan kehittäminen ja implementointi on vaikeaa ilman hyvää tietopohjaa. Julkisen sektorin palvelujen käyttöön liitetyn äidinkielen rekisteröinnin tarkoituksena olisi siis ainoastaan luoda anonyymejä, ryhmätasoisia, palvelujen ja politiikan kehittämiseen tähtääviä kuvauksia ja johtopäätöksiä. Tilastotiedon käyttöön liittyvät joidenkin etnisten ryhmien stigmatisointiin liittyvät riskit on kuitenkin tiedostettava ja niiltä suojauduttava tarpeellisten säännösten ja valvonnan avulla. EU:n komissio [COM (2006) 643 du 30/10/2006] toteaa, että etnistä tilastointia jäsenmaissa voidaan Data Protection direktiiviä huomioiden tehdä, jos sille on selkeä yhteiskunnallinen mielenkiinto ( substantial public interest ) diskriminaation vastaisessa työssä. [ks. myös ECRI European Commission against Racism and Intolerance (2007) Ethnic statistics and data protection in the Council of Europe countries. Study report. Patric Simon. Strassbough]. Turvapaikanhakijana olevista lapsista ei ole saatuvilla tietoa, sillä he eivät kuvaudu Suomen väestötietojärjestelmään perustuvissa tilastoissa. Tämän erittäin haavoittuvaisessa asemassa olevan ryhmän oikeuksien toteutumiseksi ja hyvinvoinnin seurannaksi ja kehittämiseksi olisi luotava erillinen, mutta säännöllinen tiedonkeruun järjestelmä. Lapsiin kohdistettavat voimavarat ja tiedottaminen lapsen oikeuksien sopimuksesta Lapsen oikeuksien komitea suosittelee, että Suomessa arvioidaan ja analysoidaan lapsiin kohdistetut voimavarat ja ryhdytään toimenpiteisiin, että lapsilla olisi asuinkunnasta riippumatta tasa arvoinen pääsy palveluihin.
Suomessa kunnat resursoivat maahanmuuttajien kotouttamistoimintaa hyvin eri tavoin. Tietojärjestelmän kehittämiseen viitaten olisi myös luotava seurantajärjestelmä sille, millaisia ovat kotoutumisen tuloksia eri kunnissa saavutetaan. Suomen kolmannen määräaikaisraportin lapsen oikeuksien koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa selvittävässä raportissa (heinäkuu 2003, s. 6) mainitaan, että (maahanmuuttaja)lasten kotoutuminen toteutuu perhekohtaisen kotoutumissuunnitelman avulla ja käytännössä lähinnä päivähoidon ja peruskoulun kautta. On kuitenkin todettava, että tosiasiassa kotoutumissuunnitelmia tehdään vain työttömille tai toimeentulotukea hakeville kotoutumisvaiheessa (alla kolme vuotta oleskelunluvalla oleille). Suuri osa maahanmuuttajista, heidän puolisoistaan ja lapsistaan jää siis ilman kotoutumissuunnitelmaa. Niidenkin kohdalla, joiden kanssa suunnitelma tehdään, ei läheskään aina huomioida muita perheenjäseniä. Muun muassa lapsia kotona hoitavan puolison ja perheen lasten kotoutumisen erityiset tarpeet jäävät huomioimatta. Perhekohtaisen kotoutumissuunnitelman teossa on todennäköisesti paljon myös kuntakohtaisia eroja. Väestöliitto on korostanut perhelähtöisen kotouttamisen merkitystä. Tällä tarkoitetaan perheen ymmärtämistä dynaamisena kokonaisuutena, jossa muutokset (mm. maahanmuuton vaikutukset) heijastuvat perheenjäsenten välisiin suhteisiin. Perhelähtöinen kotouttaminen huomioi myös vanhemmuuden tukemiseen liittyvät tarpeet. Monet vanhemmat ovat uudessa yhteiskunnassa hämmennyksissään, sillä he eivät tiedä yhteiskunnan palveluista, lainsäädännöstä ja heidän kasvatuskäsityksensä eivät toimi uudessa elinympäristössä. uusiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla vanhemmilla on vähän tietoa saatuvilla omalla äidinkielellään. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on jaossa kotimaisten kielten lisäksi vain englanniksi. Pelkkä sopimus tekstinä omalla äidinkielellä ei ole kuitenkaan riittävä, vaan moniin etnisiin ryhmiin kuuluvien vanhempien kanssa tarvitaan pitkäkestoista dialogia sopimuksen sisällön sisäistämiseksi niin, että sillä on vaikutusta arjen kasvatuskäytäntöihin. Suomalaisilla viranomaisilla on usein virheellinen käsitys siitä, että maahanmuuttajalapsi kotoutuisi vain päiväkodin ja koulun toimesta. Lapsen vanhempien ja kodin merkitys unohdetaan. Vanhemmat voivat joko edistää tai estää lapsen kotoutumista ja hyvinvointia. Yhteiskunta ei voi syrjäyttää eikä korvata vanhempia, mutta se voi tukea vanhempia kasvatustehtävässään uudessa ja monille hyvin oudossa ja erilaisessa ympäristössä. Väestöliitto on vuodesta 2003 lähtien kehittänyt osaamista maahanmuuttajataustaisten perheiden tukemiseksi. Kotipuu yksikkö on monikulttuurinen osaamis ja resurssikeskus, joka kouluttaa julkisen sektorin työntekijöitä, etenkin varhaiskasvatuksen ja opetussektorin ammattilaisia. Keskus tuottaa myös
uusia monikulttuurisuutta huomioivia työmalleja julkisen sektorin käyttöön ja tekee vaikuttamistyötä. Maahanmuuttajataustaisille vanhemmille järjestetään vanhemmuutta tukevia vertaisryhmiä eri kielillä. Keskuksen monikulttuurinen ja moniammatillinen henkilökunta puhuu kahdeksaa eri kieltä, mm. daria, persiaa, somalia, sorania ja venäjää. Maahanmuuttajataustaisen väestön lisääntyessä Suomessa voimakkaasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana myös kahdenkulttuurin avioliittojen ja sitä myöten myös näiden liittojen erot ovat lisääntyneet. Kahdenkulttuurin liittojen eroihin näyttää liittyvän keksimääräistä suurempi riski erittäin vaikeista huoltajuuskiistoista, jotka osittain selittyvät erilaisilla kulttuurisilla käsityksillä lapsen kasvatuksesta, huoltajuudesta ja isän ja äidin suvun oikeudesta lapseen. Suomessa asiantunteva, erikoistunutta neuvontapalvelu kahdenkulttuurin parisuhteiden neuvontaan ja eroneuvontaan on vähäistä ja hajallaan. Väestöliitossa valmistellaan kahdenkulttuurin parisuhteisiin liittyvän tietopankin ja neuvontapalvelun aloittamista. Syrjimättömyys Komitea on huolissaan siitä, että maahanmuuttajat ja vähemmistöryhmät kohtaavat arkielämässään syrjintää ja muukalaisvihaa. Todetaan, että Suomessa tulisi enemmän kiinnittää huomiota myös rakenteelliseen syrjintään. Rakenteellinen syrjintä on syrjinnän salakavalin muoto, sillä sitä voi tiedostamatta tapahtua erilaisissa hallinnollisissa menettelyissä ja palveluissa, silloin kun ei tunnisteta kohderyhmän erityisiä lähtökohtia ja tarpeita. Samat hallinto ja palveluprosessit eivät välttämättä tuota samaa lopputulosta tai hyötyä kieli ja kulttuurivähemmistöjen kohdalla kuin valtaväestön kohdalla. Tällä hetkellä ei ole riittävää tietopohjaa vähemmistöjen elinolosuhteista, hyvinvoinnista eikä palvelujen tarpeesta, käytöstä eikä tuloksista niin että voitaisiin arvioida, toimivatko palvelut tasa arvoa edistävällä tavalla vai onko niissä rakenteellista syrjintää tuottavia prosesseja. Käytännön työ maahanmuuttajien parissa tuottaa kuitenkin ns. hiljaista tietoa siitä, että kansainvälisesti vertailukelpoisessa palvelujärjestelmässä on epätasa arvoa tuottavia käytäntöjä. Koulutus. Koulutusjärjestelmä on osa suomalaista hyvinvointijärjestelmää, jonka tavoitteena on nimenomaisesti tasata lasten erilaisia lähtökohtia ja antaa kaikille tasa arvoiset mahdollisuudet. Lapsen oikeuksien komitea on huolestunut romanilasten korkeasta koulun keskeyttämisasteesta. On kuitenkin todettava, että muun muassa Helsingin kaupungin selvitys (Ranto 2008) viittaa huolestuttavaan kehityssuuntaan myös maahanmuuttajataustaisten lasten suhteen. Selvityksen mukaan 85 % suomen ja ruotsinkielisistä nuorista osallistui toisen asteen koulutukseen vuonna 2005, mutta muunkielisistä vain 55%. Lukioissa oli muunkielisiä nuoria osuuteensa suhteutettuna puolet vähemmän kuin suomen ja ruotsinkielisiä. Koulutus ei siis riittävästi tasaa lasten erilaisia lähtökohtia eikä johda tasa arvoiseen
asemaan muun muassa työmarkkinoilla. Vähemmistöjen koulutuksen kehittämisessä tulee tasapainoisesti huomioida sekä lapsen kognitiiviset että myös psyykkiset ja sosiaaliset edellytykset oppimiselle. Vanhemmat voivat merkittävällä tavalla tukea lapsen koulunkäyntiä ja koulumenestystä. Vanhempia vahvistaa heidän tarpeistaan lähtevä kodin ja koulun yhteistyö. Tulkinkäytön mahdollisuuksista ja oikeuksista näissä vuorovaikutus ja tiedotustilanteissa tulee tiedottaa nykyistä selvemmin sekä henkilöstölle että vanhemmille itselleen. Väestöliiton Kotipuu yksikkö on kehittänyt vanhempain vertaisryhmätoimintaa uudeksi julkisen sektorin työmalliksi, jolla koulussa ja päiväkodissa voidaan tukea vanhemmuutta kotoutumisvaiheessa olevissa perheissä. Väkivalta, hyväksikäyttö ja laiminlyönti Suomessa lainsäädäntö joka kieltää lapsiin kohdistuvan väkivallan käytön. Vaikka tieto laista on todennäköisesti melko hyvin tavoittanut valtaväestön, on käyttäytymiseen liittyvä muutos hidasta: lapsiin kohdistuu edelleen väkivaltaa ja osa vanhemmista kokee sen kuritus /kasvatusmielessä hyväksyttävänä. Muutosta on vaikea saada toteutumaan etenkin siinä osassa maahanmuuttajaväestöä, joka tulee kulttuureista, joissa lapsiin kohdistettu väkivalta kasvatuskeinona on ollut normi. Maahanmuuttajaväestöön kohdistuva vanhemmuuskasvatus (parental training) on tässä asiassa tarpeellista. Vanhemmat tarvitsevat tietoa lainsäädännöstä, mutta myös ohjausta löytääkseen uusia kasvatuksen keinoja, joilla ohjata ja kontrolloida lapsia. Väestöliitto on kehittänyt vanhempain vertaisryhmätoimintaa, jossa muun muassa tähän asiakokonaisuuteen puututaan. Vertaisryhmämallia pyritään juurruttamaan julkisen sektorin (lastenneuvolat, varhaiskasvatus & koulut) toimintamalliksi muun muassa kouluttamalla näiden alojen työntekijöitä. Malli on saanut positiivisen vastaanoton, vaikkakin työntekijöiden muut työvelvollisuudet asettavat esteitä uuden toimintamallin käyttöönotolle. Väestöliitto ehdottaakin, että kotoutumisvaiheessa (alla kolme vuotta maassa) olevat lapset lasketaan kahdenkertaisella asiakaskertoimella niin että julkisissa palveluissa pystyttäisiin paremmin huomioimaan näiden lasten ja heidän vanhempiensa erityiset tiedon ja tuen tarpeet. Lapset turvapaikanhakijoina ja lasten osallistuminen aseellisiin selkkauksiin Lapsen oikeuksien komitea on huolissaan siitä, että yksin saapuvien lasten perheiden yhdistämiseen kuluu liian kauan aikaa. On myös huomioitava, että nämä lapset ovat kokeneet traumaattisen ilman vanhempien suojelua tehdyn pakomatkan sekä psyykkistä kehitystä vaurioittavan eron vanhemmistaan. Nämä lapset ja nuoret ovat lähes poikkeuksetta asiantuntevan terapian tarpeessa. Suomessa ei ole tällä hetkellä pakolaisja turvapaikanhakijalasten problematiikkaan erikoistunutta terapiatarjontaa eikä tahoa joka tätä osaamista
kehittäisi. Moninkertaisesti traumatisoituneilla lapsilla ja nuorilla ei ole psyykkistä energiaa kotoutumiseen, jos he eivät saa tukea käydä läpi kokemuksiaan. Terapiapalveluiden tarve koskee myös aseellisiin selkkauksiin joutuneita lapsia ja nuoria. Suomessa on muun muassa lapsisotilaiksi kaapattuja ja pakotettuja nuoria. Turvapaikanhakija ja pakolaislasten, etenkin yksintulleiden, taustojen ja kokemusten selvittäminen ja aikuisen luottamuksellisen suhteen mahdollistaminen on tärkeää jo heti tulovaiheessa. Asiantuntijoiden koulutukseen ja terapiapalvelujen kehittämiseen tarvitaan resursseja. Helsinki, 27.3.2008 VÄESTÖLIITTO RY Helena Hiila toimitusjohtaja Anne Alitolppa Niitamo monikulttuurisuusasioiden päällikkö