Valtakunnallinen ohjelma eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista 2011-2014

Eviran ohje 15903/1 Valtakunnallinen ohjelma eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista 2011-2014

Valtakunnallinen ohjelma eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista 2011-2014 Eviran ohje 15903/1

Eviran ohje 15903/1 Käyttöönotto 1.11.2010 Eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö Hyväksyjä Jaana Mikkola Esittelijä Antti Nurminen

Esipuhe Eläinlääkintähuoltoa koskeva valtakunnallinen ohjelma poikkeaa lähtökohdiltaan, rakenteeltaan ja laajuudeltaan muista Ympäristöterveydenhuollon yhteiseen valtakunnalliseen valvontaohjelmaan 2011 2014 sisältyvistä toimialakohtaisista valvontaohjelmista. Nykyistä eläinlääkintähuoltolakia valmisteleva työryhmä totesi jo työnsä alkuvaiheessa, että lakia täydentämään tarvitaan erillinen ohjelma, koska kaikkia ohjaavia normeja ei pystytä sisällyttämään itse lakiin. Yksityiskohtaisempaa ohjausta valvonnan ja eläinlääkäripalvelujen järjestämiseen on kuitenkin erityisesti kaivattu. Luonnollisesti oli tarkoituksenmukaista sisällyttää eläinlääkintähuollon valvontaohjelma myös Ympäristöterveydenhuollon yhteiseen valvontaohjelmaan elintarvikevalvonnan ja muiden ympäristöterveydenhuollon toimialakohtaisten ohjelmien rinnalle. Kunnallisen valvonnan ohjauksen lisäksi eläinlääkintähuollon valvontaohjelmassa on pitänyt ottaa huomioon myös aluehallintovirastojen merkittävä rooli eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan itsenäisenä suorittajana sekä kuntien velvollisuudet eläinlääkäripalvelujen järjestäjänä. Näin eläinlääkintähuollon ohjelmasta on pakostakin muodostunut muita laajempi. Ympäristöterveydenhuollon yhteistä valtakunnallista valvontaohjemaa pyritään edelleen kehittämään niin, että kaikille toimialoille yhteiset asiat sisältyisivät ohjelman yleiseen osaan yksityiskohtaisen ohjauksen jäädessä toimialakohtaisiin liitteisiin. Näin myös kuntien olisi entistä helpompaa toteuttaa vain yksi, kaikki ympäristöterveydenhuollon toimialat kattava valvontasuunnitelma. Myös eläinlääkintähuollon osalta on sitouduttu tähän päämäärään. Eläinlääkintähuollon valtakunnallista valvontaohjelmaa nyt ensimmäistä kertaa lain nojalla valmisteltaessa haluttiin kuitenkin kattavasti koota yksien kansien väliin kaikki valtakunnassa tehtävä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta sekä kunnallisten eläinlääkäripalvelujen järjestämistä koskeva säännöstö ja sen soveltamisohjeet. Näin päädyttiin oheiseen varsin massiiviseen pakettiin. Kaiken ympäristöterveydenhuoltoon kuuluvan valvonnan tulisi olla riskiperusteista huomioiden tietysti lakisääteiset vaatimukset. Riskiperusteisuuden soveltaminen eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin valvontaan on kuitenkin suunnittelua ja kehittämistä vaativa asia, johon ensimmäinen valtakunnallinen ohjelma ei valitettavasti vielä kovin paljon eväitä anna. Olennaista on jatkosuunnittelua ja mahdollista normien kehittämistä varten kerätä tietoa toimialan todellisesta valvonta- ja palvelutarpeesta sekä käytettävissä olevista resursseista. Sitä varten ohjelman liitteenä on kunnallisten valvontayksiköiden käyttöön tarkoitettu resurssitarpeen selvityslomake. Ohjelmaa päivitetään ainakin aluksi vuosittain. Vuosittainen päivittäminen mahdollistaa sen, että nyt tehtyjä linjauksia ja tulkintoja pystytään tarvittaessa arvioimaan uudelleen kentältä saatavan palautteen perusteella. Kunnallisten valvontaeläinlääkärin virkojen perustaminen on maassamme saatu hyvään alkuun. Tämäkin valvontaohjelma pyrkii parhaansa mukaan motivoimaan kuntia hyödyntämään

valtion rahoitusta, ja turvaamaan kestävällä tavalla valvontatehtävien ja eläinlääkäripalvelujen eriyttämisen kansallisia intressejä tyydyttävällä tavalla täyttäen samalla myös EU:n vaatimukset. Eläinlääkintähuoltolain mukaan valtakunnallisen ohjelman tulee sisältää kunnallisten eläinlääkäripalveluiden saatavuutta ja laatua koskevat yleiset tavoitteet. Suoranaisia lakisääteisiä vaatimuksia lukuun ottamatta ohjelmaan kirjatut asiat ovat todellakin tavoitteita, ja edustavat Eviran näkemystä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa. Uskon, että näin kattavana ensimmäinen valtakunnallinen valvontaohjelma on hyvänä tukena käytännön suunnittelulle sekä alue- että paikallistasolla. Jaana Husu-Kallio pääjohtaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Sisällys 1 Johdanto...8 1.1 Ohjelman tarkoitus ja lainsäädännöllinen tausta...8 1.2 Suhde muihin ohjelmiin...8 1.3 Eläinlääkintähuoltojärjestelmän yleiskuvaus ja tehtävät...9 2 Toimintaympäristö... 10 2.1 Toimintaympäristö ja sen muutokset... 10 2.2 Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue... 11 3 Alueelliset suunnitelmat ja kuntien suunnitelmat... 12 4 Voimavarat... 13 4.1 Resurssitarpeen kartoitus... 13 4.2 Henkilöresurssit, vastuualueet ja työnjako... 13 4.3 Henkilökunnan pätevyyden ja osaamisen varmistaminen... 13 4.4 Yksityinen palvelutarjonta... 14 5 Tietojärjestelmät... 15 6 Yhteistyö ja viestintä... 18 6.1 Viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedotus... 18 6.2 Erityistilanneviestintä... 18 7 Maksut... 19 8 Valvonnan toimeenpano... 20 8.1 Hankkeet... 20 8.2 Eläinten terveyden valvonta... 21 8.2.1 Eläintautivalmius... 21 8.2.2 Eläintautiepäilyt ja -tapaukset... 22 8.2.3 Zoonoosien valvonta... 23 8.2.4 Terveysvalvontaohjelmat... 23 8.2.5 Vesiviljelylaitosten terveysvalvonta... 24 8.2.6 Kyyhkyslakat... 25 8.2.7 Muu tautiseuranta... 25 8.2.8 Eläinten keinollinen lisääntyminen... 25 8.2.9 Eläimistä saatavat sivutuotteet... 26 8.2.9.1 Sivutuotealan laitosten hyväksyntä... 26 8.2.9.2 Laitosten valvonta... 26 8.2.9.3 Sivutuotteiden hautaaminen... 27 8.2.9.4 Käsittelemättömiä sivutuotteita käyttävät toimijat... 27 8.2.10 Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti... 28 8.2.10.1 Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta... 28 8.2.10.2 Valvonnan toimeenpano... 29 8.2.11 Tuonti ja eläinlääkinnällinen rajatarkastus... 29 8.2.12 Elävien eläinten ja eläimistä saatavien muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden... 29

8.2.12.1 Sisämarkkinatuonti... 30 8.2.12.2 Sisämarkkinavienti... 31 8.2.12.3 Vienti EU:n ulkopuolisiin maihin... 32 8.3 Eläinten hyvinvoinnin valvonta... 32 8.3.1 Epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus... 33 8.3.2 Tiloilla tehtävät EU-eläinsuojelutarkastukset... 33 8.3.3 Luvan- ja ilmoituksenvaraiseen toimintaan ilman epäilyä kohdistuva tarkastus... 34 8.3.4 Eläinsuojeluvalvojat... 34 8.3.5 Eläinkuljetukset... 35 8.3.6 Teurastamot ja pienteurastamot... 35 8.3.7 Koe-eläintoiminnan valvonta... 36 8.4 Eläinten lääkitsemisen valvonta... 37 8.4.1 Eläinlääkäreiden lääkkeiden käytön, luovutuksen ja määräämisen sekä... 37 8.4.2 Tuotantotilojen lääkkeiden käytön ja lääkekirjanpidon valvonta... 37 8.5 Tukivalvonta... 38 9 Eläinlääkäripalvelujen toimeenpano... 40 9.1 Peruseläinlääkäripalvelu... 40 9.1.1 Sisältö... 41 9.1.1.1 Puhelinneuvonta... 41 9.1.1.2 Sairaanhoito... 41 9.1.1.3 Terveydenhoito... 41 9.1.1.4 Eläinten lopetus... 41 9.1.1.5 Todistukset... 42 9.2 Tuotantoeläinten terveydenhuolto... 42 9.2.1 Terveydenhuoltopalvelujen kysyntä... 42 9.2.2 Terveydenhuoltotyön resurssitarve... 43 9.3 Kiireellinen eläinlääkärinapu... 43 9.3.1 Sisältö... 43 9.3.2 Kiireellinen eläinlääkärinapu virka-ajan ulkopuolella... 44 9.3.4.1 Suureläinpäivystys... 44 9.3.4.2 Pieneläinpäivystys... 44 9.3.4.3 Keskitetty yhteydenottopalvelu... 45 9.4 Saatavuus- ja laatutavoitteet... 45 9.4.1 Ajanvaraus... 45 9.4.2 Saatavuus... 46 9.5 Toimitilat... 46 9.6 Välineresurssit... 47 9.7 Ostopalvelut... 47 9.8 Perustason ylittävät palvelut... 47 9.8.1 Erikoiseläinlääkäripalvelut... 47 9.8.2 Remissiomahdollisuudet... 47 9.8.3 Laboratoriopalvelut... 47 10 Ohjaus... 48 10.1 Suunnitelmien arviointi ja toteutumisen valvonta... 48 10.2 Koulutus ja työnohjaus... 48 11 Laatu... 49 11.1 Auditointi... 49 11.2 Palautteen kerääminen... 49 11.3 Valitusten käsittely... 49 11.4 Toiminnan kehittäminen... 49 12 Seuranta ja raportointi... 50 12.1 Annettujen määräysten ja kieltojen noudattamisen valvonta... 50 12.2 VASU-raportointi... 50 6

12.3 Muut viranomaisten pyytämät raportit ja tilastot... 50 12.4 Eläintaudeista ilmoittaminen... 51 12.5 Eläinlääkäripalvelujen käytön tilastointi... 51 Liite 1 Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontahankkeet 2011... 53 Liite 2 Resurssitarpeen kartoitus... 56 Liite 3 Käytössä olevat terveysvalvontaohjelmat... 58 Liite 4 Tarkastukset ja näytteenotto kalanviljelylaitoksilla... 63 7

1 Johdanto 1.1 Ohjelman tarkoitus ja lainsäädännöllinen tausta Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran laatiman valtakunnallisen ohjelman eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista (EHO) tavoitteena on tehostaa ja yhdenmukaistaa Eviran ohjaamaa valvontaviranomaisten toimintaa. Tarkoituksena on lisätä valvonnan suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja laatua ohjaamalla valvontaviranomaisia valvontasuunnitelman laatimisessa valvonnan toimeenpanemiseksi. Tavoitteena on erityisesti yhtenäistää valvontakäytäntöjä koko maassa ja varmistaa toiminnanharjoittajien samanarvoinen asema suhteessa valvontaan. Ohjelma sisältää lisäksi eläinlääkäripalveluiden saatavuutta ja laatua koskevat yleiset tavoitteet sekä valvontaan kuuluvat tarkastukset, näytteenotot ja muut toimenpiteet. Ohjelmalla pyritään varmistamaan, että vastuutahot varaavat riittävät henkilö- ym. resurssit valvontatehtäviin ja eläinlääkäripalveluihin koko maassa. Ohjelmasta säädetään eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 8 :ssä ja valtioneuvoston asetuksessa eläinlääkintähuollosta (1031/2009) 1 :ssä. Näiden säädösten mukaan Elintarviketurvallisuusviraston on valtakunnallista ohjelmaa laadittaessa kuultava kuntia ja aluehallintovirastoja. Valtakunnallisesta ohjelmasta tulee käydä ilmi, mitkä ohjelman osat tulevat lainsäädännössä säädetyistä velvoitteista ja mitkä osat ovat ohjeellisia. Lakisääteiset vaatimukset on ohjelmassa kirjoitettu laatikoihin Eläinlääkintähuoltolain soveltamisalaan kuuluvasta valvonnasta säädetään lisäksi elintarvikelaissa (23/2006), eläintautilaissa (55/1980), helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa (488/1960), eläinsuojelulaissa (247/1996), eläinten kuljetuksesta annetussa laissa (1429/2006), eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa (617/1997) ja tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetussa laissa (557/2005). 1.2 Suhde muihin ohjelmiin EHO on osa ympäristöterveydenhuollon yhteistä valtakunnallista valvontaohjelmaa (Ymppiohjelma) ja (EY) N:o 882/2004 valvonta-asetuksen mukaista elintarvikeketjun monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa (VASU). Ymppiohjelman tavoitteena on parantaa ja yhdenmukaistaa keskusvirastojen (Evira, Valvira, Tukes) ohjausta erityisesti kunnallisille valvontaviranomaisille sekä ohjata kuntia koko ympäristöterveydenhuoltoa koskevan riskiperusteisen valvontasuunnitelman laatimisessa. Tavoitteena on myös yhtenäistää ympäristöterveydenhuollon valvontakäytäntöjä koko maassa. Ymppiohjelmassa ovat mukana toimialakohtaiset valvontaohjelmat, joista säädetään kansanterveyslaissa (66/1972) määritellyissä ympäristöterveydenhuollon laeissa: terveydensuojelulaissa (763/1994), elintarvikelaissa (23/2006), laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004), kemikaalilaissa (744/1989), tupakkalaissa (693/1976) sekä eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009). Toimialakohtaisilla valvontaohjelmilla ohjataan viranomaisia laatimaan valvontasuunnitelmia, joissa 8

tavoitteena on huomioida hallitusohjelman sekä ministeriöiden ja keskusvirastojen asettamat ympäristöterveydenhuoltoa koskevat linjaukset, strategiset tavoitteet ja valvonnan toimeenpanon tärkeysjärjestykset. Valvonta-asetuksen (EY) N:o 882/2004 edellyttämänä Evira laatii muita viranomaisia kuullen koko valvontaketjua koskevan monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman VASU:n, jonka tavoitteet perustuvat hallinnonalan, MMM:n ja Eviran strategioihin sekä toimialakohtaisiin kansallisiin strategioihin. VASU:ssa todetaan ja määritellään valvontastrategiset vaikuttavuus- ja toiminnalliset tavoitteet, keskeiset toimenpiteet, painopisteet ja hankkeet strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi sekä valvonnan linjaukset toimialakohtaisten valvontaohjelmien ja sektorikohtaisten suunnitelmien laatimista varten. 1.3 Eläinlääkintähuoltojärjestelmän yleiskuvaus ja tehtävät Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo ylimpänä viranomaisena eläinlääkintähuollon säännösten toimeenpanoa ja noudattamista. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena lainsäädännön toimeenpanoa ja noudattamista. Aluehallintovirasto puolestaan huolehtii täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta alueellaan. Aluehallintovirasto suorittaa myös itse eläinlääkintähuoltoon liittyvää valvontaa kuten EU-eläinsuojelutarkastuksia, täydentävien ehtojen valvontaa, lääkitsemislainsäädännön valvontaa ja omaehtoisesti tai kunnan valvontaviranomaisen pyynnöstä kriittisiä eläinsuojelutehtäviä. Aluehallintovirasto vastaa alueen eläintautivalmiudesta ja osallistuu tautitilanteiden hoitoon vakavissa eläintautitilanteissa apunaan erityiskoulutuksen saaneet valmiuseläinlääkärit. Paikallistasolla eläinlääkintähuollon ja siihen liittyvän valvonnan suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa kunta, kuntayhtymä tai ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue. Valtion vastuulla olevista eläintautien vastustamista ja eläinsuojelua koskevista kunnaneläinlääkärin suorittamista tehtävistä maksetaan kunnalle todellisia kustannuksia vastaava korvaus valtion varoista. Kunnat järjestävät myös merkittävän osan eläinlääkäripalveluista kuten eläinlääkintähuoltolain edellyttämän peruseläinlääkäripalvelun arkipäivisin sekä kiireellisen eläinlääkärinavun kaikkina vuorokaudenaikoina. Eläinlääkintähuoltolain keskeisenä tavoitteena on lisätä ennaltaehkäisevää toimintaa eläinlääkintähuollossa ja kuntien on muun muassa peruseläinlääkäripalvelun osana järjestettävä tuotantoeläinten ennaltaehkäisevän terveydenhuollon palveluja kysyntää vastaavasti. Yksityiset eläinlääkäripalvelut täydentävät palvelutarjontaa kohdistuen suurimmalta osaltaan pieneläimiin ja hevosiin sisältäen myös erikoiseläinlääkäritason palveluja, joita kunnatkin halutessaan voivat järjestää. Ympäristöterveydenhuoltoon kuuluviin elintarvikevalvontaan, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan sekä eläinlääkäripalveluihin käytetään kunnissa yhteensä noin kaksi kolmasosaa ympäristöterveydenhuoltoon suunnatuista noin tuhannesta henkilötyövuodesta. 9

23 Toimintaympäristö Kasvinsuojeluaineet 2.1 Toimintaympäristö ja sen muutokset Eläinlääkintähuoltolain uudistuttua marraskuussa 2009 on valtio ryhtynyt ostamaan kunnilta eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää viranomaisvalvontaa. Tavoitteena on selkeämmin erottaa viranomaisvalvontaa eläinlääkäripalveluista ja lain toimeenpanoa koskevassa ohjauksessa onkin voimakkaasti painotettu uusien päätoimisen valvontaeläinlääkärin virkojen perustamista kuntiin. Tarkoitusta varten on valtiolta saatavissa korvamerkittyä rahaa ja järjestely on lakitasolla säädetty pysyväksi. Lakiuudistuksen myötä perustettiin aluehallintovirastoihin 15 uutta valvovan eläinlääkärin virkaa ja samalla siirrettiin kunnista aluehallintovirastoihin EU:n määräämät otantaan perustuvat eläinsuojelutarkastukset sekä eläinlääkintähuoltoon liittyvä täydentävien ehtojen valvonta. Lisäksi on tarkoitus, että kunnalliset valvontaviranomaiset saavat entistä paremmin apua aluehallintovirastoista kriittisten eläinsuojelutehtävien hoitoon. Erityisesti eläinten hyvinvoinnin valvonnan toimivuus ja luotettavuus on korostetusti ollut esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosina ja tässä yhteydessä on tuotu esille uuden eläinlääkintähuoltolain merkitys valvonnan tehostamisessa ja eläinlääkäripalvelujen sekä valvonnan eriyttämisessä. Myös Euroopan komissio on tarkastuksillaan kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Vuonna 2010 lihateollisuusyritykset ovat lähteneet toteuttamaan omaa eläinten hyvinvointiin liittyvää laatutyötään. Jatkossa myös kuluttajien eettiset valinnat tulevat entistä enemmän ohjaamaan eläinten hyvinvointiin liittyvää keskustelua. Toimiva valvonta edellyttää valvojan riittävää osaamista, oikein kohdennettuja riskiperusteisia valvontakäyntejä, yhdenmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä epäkohtia todettaessa sekä korjaavien toimenpiteiden loppuunsaattamista. Valvonnalta edellytetään myös valvontakäyntien seurantaa, valvontatulosten raportointia ja analysointia, valvonnan suunnitelmallisuutta ja entistä tehokkaampaa tiedonkulkua viranomaiselta toiselle. Valvonnan yhteisten tietojärjestelmien ja rekistereiden entistä tehokkaampi käyttö myös paikallistasolla onkin edellytys yhtenäiselle, suunnitelmalliselle ja toimivalle valvonnalle. Sähköisen asioinnin kehittäminen kaikkea viranomaistoimintaa koskevaksi kuuluu valtionhallinnon IT-strategian tavoitteisiin. Eläinlääkäripalvelujen tarpeeseen vaikuttavat tuotantoeläintilojen määrän edelleen jatkuva väheneminen ja tuotantoeläinten keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin. Tuotantoeläinten ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkitys kasvaa ja kehitys asettaa haasteita myös eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnalle. Lemmikkieläinten määrä lisääntyy edelleen. Lemmikit ovat tämän päivän yhteiskunnassa perheenjäsenen asemassa ja lemmikkeihin kohdistuville eläinlääkäripalveluille asetetaan yhä suurempia odotuksia ja vaatimuksia. Hevostaloudella on merkittävä rooli eläinlääkäripalvelujen käyttäjänä sekä elinkeino- että harrastetoimintana. Eläintautilain ja eläinsuojelulain kokonaisuudistukset tulevat lähivuosina muokkaamaan valvonnan toimintaympäristöä. Eläinlääkäripalveluihin vaikuttavat tulossa olevat eläinlääkkeiden käyttöä ja luovuttamista koskevien säädösten uudistukset. 10

2.2 Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue Kunnat ylläpitävät ympäristöterveydenhuollon tehtäviä varten yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa kunnallisia ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita, joilla ne toteuttavat itsenäisesti valvontaohjelmien mukaisia valvontasuunnitelmia. Valtioneuvoston vuoden 2003 periaatepäätöksen ja sen vuodelta 2007 olevan tarkistuksen myötä kunnallisten valvontayksiköiden määrä on ollut selvässä laskussa ja vastaavasti niiden koko kasvussa. Maaliskuussa 2010 ympäristöterveydenhuollosta vastasi maassa 120 kunnallista valvontayksikköä. Kesäkuussa 2009 voimaan astuneen ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-aluelain (410/2009) myötä määrän odotetaan edelleen laskevan vuoteen 2013 mennessä tavoitteen mukaiseen 50-85 yksikköön, joissa työskentelee saman johdon alaisuudessa vähintään 10 henkilöä. Resurssien kokoaminen riittävän suuriin valvontayksiköihin mahdollistaa näin muun muassa. henkilöstön erikoistumisen ja varmistaa osaltaan jäävittömyyden valvontatehtävissä. Lisäksi eläinlääkintähuoltolaki edellyttää kuntien järjestävän eläinlääkäripäivystyksen yhden tai useamman seutu- tai maakunnan kokoisella alueella, jolla tulisi olla eriytetty pieneläinpäivystys ja keskitetty yhteydenottopalvelu. Ohjelmassa tarkoitetaan kunnalla yksittäistä kuntaa, kunnallista ympäristöterveydenhuollon yksikköä tai ympäristöterveydenhuollon lakisääteistä yhteistoiminta-aluetta. 11

3 Alueelliset suunnitelmat ja kuntien suunnitelmat Aluehallintoviraston on laadittava alueellinen suunnitelma kuntien järjestämistä eläinlääkäripalveluista sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan järjestämisestä alueellaan. Suunnitelman tulee sisältää eläinlääkäripalvelujen saatavuutta ja laatua koskevat alueelliset tavoitteet sekä valvontaan kuuluvat tarkastukset, näytteenotot ja muut toimenpiteet. Alueellisessa suunnitelmassa on otettava huomioon valtakunnallinen ohjelma, ja se on arvioitava ja tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein. Kunnan on laadittava suunnitelma järjestämistään eläinlääkäripalveluista sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan järjestämisestä alueellaan. Suunnitelman tulee sisältää tiedot eläinlääkäripalvelun tuottamistavasta, saatavuudesta, laadusta ja mitoituksesta sekä valvontaan kuuluvista tarkastuksista, näytteenotoista ja muista toimenpiteistä. Palvelun mitoitusta suunniteltaessa on otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien kunnan alueella tarjoamat palvelut. Kunnan suunnitelmassa on otettava huomioon valtakunnallinen ohjelma ja alueellinen suunnitelma ja se on arvioitava ja tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein. Aluehallintovirasto ohjaa kunnan suunnitelman laatimista sekä valvoo ja arvioi sen toteutumista. Aluehallintoviraston suunnitelmassa tulee kuvata aluehallintoviraston omat valvontakohteet, lupa- ja hyväksymismenettelyt, tarkastusten suunnittelu ja toteutus, näytteenotto, hallinnolliset pakkokeinot sekä kunnaneläinlääkäreiden suorittaman valvonnan ohjaus. Lisäksi tulee kuvata aluehallintoviraston ja kunnaneläinlääkäreiden suorittaman valvonnan toteutumisen seuranta ja raportointi (ks. luku 11). Aluehallintoviraston on suunnitelmassaan esitettävä, miten se valvoo ja arvioi kunnallisten eläinlääkäripalvelujen saatavuutta sekä laatua ja toimintaedellytyksiä, kuten toimitilojen ja toimintavälineiden asianmukaisuutta sekä henkilökunnan ammattipätevyyden ylläpitoa ja kehittämistä. Kunnallisessa suunnitelmassa kunnan tulee kuvata miten kunnaneläinlääkärille määrättyjen eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontatehtävien hoito on alueella järjestetty. Erityisesti tulee kuvata valvontakohteet, hyväksymismenettelyt, tarkastusten suunnittelu ja toteutus, näytteenotto, hallinnolliset pakkokeinot sekä valvonnan toteutumisen seuranta ja raportointi (ks. luku 12). Kunnan on suunnitelmassaan osoitettava, että eläinlääkäripalvelut on järjestetty eläinlääkintähuoltolain vaatimusten mukaisesti. Luvut 4.-12. sisältävät yksityiskohtaisia ohjeita alueellisen suunnitelman ja kunnan suunnitelman sisällöstä. Aluehallintoviraston suunnitelman sisältöä koskevat asiat on kirjoitettu punaisella fontilla. Kunnan suunnitelman sisältöä koskevat asiat on kirjoitettu sinisellä fontilla. 12

4 Voimavarat Valvonta-asetuksen 4.artiklan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että valvonta on tehokasta ja asianmukaista koko pellolta pöytään ketjussa ja virallinen valvonta sekä valvontavelvollisuudet hoidetaan tehokkaasti ja tosiasiallisesti. Luvussa 8. esitetään saatavuus- ja laatutavoitteet kuntien järjestämille eläinlääkäripalveluille 4.1 Resurssitarpeen kartoitus Kunnan on valvontasuunnitelmaansa varten suoritettava resurssitarvekartoitus valvonta- ja palvelutarpeen selvittämiseksi. Kartoitus on suoritettava käyttäen tämän valvontaohjelman liitteenä olevaa lomaketta Resurssitarpeen kartoitus (liite 2). Lomake on saatavana myös sähköisessä muodossa. Lomake on toimitettava aluehallintovirastoon valvontasuunnitelman ja sen päivityksien liitteenä. 4.2 Henkilöresurssit, vastuualueet ja työnjako Aluehallintoviraston on valvontasuunnitelmassaan esitettävä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan ja sen tukitehtäviin sekä valvonnan ohjaukseen ja johtamiseen käytettävissä olevat henkilötyövuodet ja arvioitava niiden riittävyys EU:n valvonta-asetuksen edellyttämään valvontaan. Kunnan on valvontasuunnitelmassaan osoitettava, että yksiköllä on kartoitetun resurssitarpeen täyttämiseen riittävä määrä pätevää henkilökuntaa. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueiden muodostaminen mahdollistaa työnjaon ja erikoistumisen ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoiden kesken. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että valvontatehtäviä ei suorita henkilö, joka on kyseiseen valvontakohteeseen kiinteässä asiakassuhteessa. Kunnaneläinlääkäreiden vastuualueet ja työnjako tulee esittää kunnan suunnitelmassa. Kuntien tulee ensisijaisesti pyrkiä hoitamaan valvontatehtävät perustamalla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueille valvontaeläinlääkärin virkoja. Eläinlääkäripalvelujen asianmukaiseen järjestämiseen tarvitaan monessa tapauksessa eläinlääkäreiden lisäksi myös muuta henkilökuntaa. Pieneläinvastaanotolla ja erityisesti eriytetyssä pieneläinpäivystyksessä tarvitaan ammattitaitoisia avustajia/eläinhoitajia kuten myös keskitetyn yhteydenottopalvelun järjestämisessä. Avustajien/eläinhoitajien lisäksi myös välinehuoltoon, siivoukseen, toimistopalveluihin sekä muihin tukipalveluihin varatut henkilöresurssit on esitettävä kunnan suunnitelmassa. 4.3 Henkilökunnan pätevyyden ja osaamisen varmistaminen Valvonta-asetuksen 6. artiklan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki sen virallista valvontaa harjoittava henkilöstö pysyy ajan tasalla toimivaltansa alalla ja saa säännöllistä lisäkoulutusta tarvittaessa. 13

Laissa eläinlääkärinammatin harjoittamisesta (29/2000, 18 ) säädetään, että eläinlääkärinammatin harjoittaja on velvollinen ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää ammattitaitoa sekä perehtymään ammattitoimintaansa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin. Eläinlääkärinammatin harjoittajan työnantajan tulee luoda edellytykset sille, että ammatinharjoittaja voi osallistua tarvittavaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Aluehallintoviraston tulee valvontasuunnitelmassaan kuvata, miten se huolehtii oman henkilökuntansa ajan tasalla pysymisestä ja lisäkoulutuksesta. Lisäksi suunnitelmassa on kuvattava, miten aluehallintovirasto valvoo kuntien valvontahenkilöstön ja eläinlääkäripalveluja antavan henkilöstön ajan tasalla pysymistä ja lisäkoulutusta. Erityisesti tulee osoittaa miten aluehallintovirasto varmistaa, että aluehallinnon ja kuntien valvovilla viranomaisilla on riittävä ja asianmukainen hallintomenettelyjen tuntemus. Kunnan tulee suunnitelmassaan kuvata, miten se varmistaa rekrytoimansa henkilökunnan riittävän pätevyyden ennen työsuhteen solmimista. Lisäksi tulee kuvata miten varmistetaan, että muille kuin eläinlääkäreille ei annetta työtehtäviä, jotka säädösten mukaan kuuluvat eläinlääkärin tehtäväksi. Esimerkiksi lääkkeiden luovutus vastaanotolta edellyttää aina eläinlääkärin päätöstä asiasta. Kunnan on suunnitelmassaan osoitettava miten se varmistaa, että kunnan valvovilla viranomaisilla on riittävä ja asianmukainen hallintomenettelyjen tuntemus. Suunnitelmaan on sisällytettävä kunnan eläinlääkintähuollon henkilökunnan monivuotinen täydennyskoulutussuunnitelma. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman mukaan ympäristöterveydenhuollon henkilökunnan olisi päästävä osallistumaan ammatilliseen täydennyskoulutukseen vähintään kahdeksana päivänä vuodessa. 4.4 Yksityinen palvelutarjonta Eläinlääkintähuoltolain 10 :n mukaan kunnan on palvelun mitoitusta suunniteltaessa otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien kunnan alueella tarjoamat palvelut. Lain 11 :n mukaan kunnan on välttämätöntä järjestää arkipäivisin virka-aikana peruseläinlääkäripalvelu muille kotieläimille kuin hyötyeläimille vain, jos palvelua ei ole muuten saatavissa yhteistoiminta-alueella. Eläinlääkintähuoltolain 13 edellyttää, että kunnan on järjestettävä kiireellistä eläinlääkärinapua alueellaan olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokaudenaikoina. Kunta voi eläinlääkintähuoltolain 17 :n perusteella tehdä yksityisen eläinlääkäripalvelun tuottajan kanssa sopimuksen kunnan velvollisuutena olevan peruseläinlääkäripalvelun ja kiireellisen eläinlääkärinavun tuottamisesta. Jos kunta ei itse arkipäivisin järjestä peruseläinlääkäripalvelua muille kotieläimille kuin hyötyeläimille, on kunnan osoitettava suunnitelmassaan, että peruseläinlääkäripalvelua on muutoin saatavissa kyseisille eläimille riittävästi ja keskeytyksettä. Jos kunta ei itse järjestä arkipäivisin kiireellistä eläinlääkärinapua muille kotieläimille kuin hyötyeläimille, on kunnalla oltava sopimus yksityisen eläinlääkäripalvelujen tuottajan kanssa siitä, että kiireellistä eläinlääkärinapua on tarvittaessa saatavissa tarvetta vastaavasti. Tuotantoeläinten terveydenhuollon resurssitarvetta kartoittaessaan kunnan on huomioitava yksityisten palveluntarjoajien solmimat terveydenhuoltosopimukset. 14

5 Tietojärjestelmät Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa tukemassa on käytössä useita toisiinsa liittyviä tietojärjestelmiä ja rekistereitä. Lisäksi tuonnissa ja sisämarkkinakaupassa käytetään TRACES-järjestelmää. TRACES (Trade Control and Expert System) on komission ylläpitämä, internetissä toimiva järjestelmä, jonka tarkoituksena on parantaa elävien eläinten ja eläintuotteiden jäljitettävyyttä ja valvontaa EU:n jäsenvaltioiden välisessä sisämarkkinakaupassa sekä tuonnissa EU:n ulkopuolisista maista. Järjestelmän kautta lähetetään sisämarkkinakaupassa sähköinen terveystodistus. TRACESn avulla voidaan seurata ja jäljittää lähetyksiä ja eri osapuolet saavat tietoa lähetyserää koskevista tarkastuksista ja niiden tuloksista. Lisäksi se sisältää kartaston, jonka avulla voi tehdä eläville eläimille vaadittavan reittisuunnitelman sekä voimassa olevan yhteisölainsäädännön valvonnan koskien elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden sisämarkkinakauppaa ja tuontia kolmansista maista. TRACES-järjestelmää käyttävät sekä viranomaiset (kunnaneläinlääkärit ja läänineläinlääkärit) että toimijat. Eläinlääkintähallinnon tietojärjestelmä (Elite) on maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston, aluehallintovirastojen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja Maatalouden laskentakeskus Oy:n (MLOY) sekä Eviran käytössä oleva valvontatyökalu, jolla ylläpidetään hallinnonalan perusrekistereitä ja tietoja tehdyistä viranomaistehtävistä. Järjestelmä on otettu käyttöön vaiheittain vuoden 2002 aikana. Elitessä on eläinlääkäri-, eläinkuljettaja-, eläinvälittäjä- ja lääkevalmisterekisterit sekä lammas-/vuohi-korvamerkkien tilausjärjestelmä. Lisäksi Eliteen tallennetaan virkatoimituksia, tautitapauksia, tautivastustusohjelmat (MV:n, CAE:n ja Scrapien osalta), täydentävien ehtojen tarkastukset, luvan- ja ilmoituksenvaraiset eläinten pitopaikat sekä rajoittavat määräykset. Elite käyttää maataloushallinnon kanssa yhteistä asiakas- ja pitopaikkarekisteriä ja siinä on myös näkymä nautarekisteriin nautaselaimen kautta. Tekninen ratkaisu, jolla Elite on toteutettu, joudutaan uudistamaan. Samassa yhteydessä tehdään järjestelmän kokonaistarkastelu, jossa toteutetaan myös toimintaa ja käytettävyyttä koskevia muutoksia. Tässä yhteydessä tullaan käsittelemään myös Eliten kytkeminen kohde- ja asiakastietojärjestelmään sekä toisaalta eläinrekistereihin, rokotusrekisteriin ja Kartturiin helpottamaan tautitapausten käsittelyä. Tavoitetilana on myös, että kunnaneläinlääkärit tulevaisuudessa käyttävät Eliteä jokapäiväisenä työkaluna. Eläinten hyvinvointisovellus (Elvis) on vuonna 2007 käyttöön otettu komissiolle raportoitavien EU-eläinsuojelutarkastusten tulosten tallennusta ja raportointia varten laadittu tietojärjestelmä. Elvis on selainsovellus, joka käyttää asiakas- ja maatilarekistereitä sekä Eliteä. Elviksen pääasiallisia käyttäjiä ovat läänineläinlääkärit. Eliten kokonaisuudistuksen yhteydessä tulee harkittavaksi, siirretäänkö kaikki eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvät toiminnallisuudet Eliteen, jolloin Elvis poistuu käytöstä. Rajoitusvyöhyke sovelluksen eli Kartturin avulla hallinnoidaan helposti leviävien eläintautien vastustustoimenpiteitä. Todetun tartuntapisteen ympärille on säädösten mukaisesti perustettava suoja- ja valvontavyöhykkeet. Kartturi sovelluksella tehdään rajoitusvyöhykkeet sekä haetaan vyöhykkeille tilat, joilla on taudille herkkiä eläinlajeja. Taudille herkkien eläinten ja niistä 15

saatavien tuotteiden siirtoa vyöhykkeiltä ulos ja vyöhykkeiden sisällä rajoitetaan ja taudin esiintymisen valvontaa tiloilla tehostetaan. Rajoitusvyöhykkeiden perustamiseen on aikaisemmin käytetty peltokarttasovellusta, joka kuitenkin poistuu käytöstä. Kartturin käyttöön on koottu oma tarkastuskohdetietoaineisto ja sovellus otetaan käyttöön syksyllä 2010. Kartturi on pääasiassa läänineläinlääkäreiden käytössä. Rokotusrekisteri on pääasiassa nautojen, lampaiden ja vuohien rokotusrekisteri, jolla voidaan hallinnoida viranomaisten edellyttämien rokotusten tietoja muun muassa mahdollisen sinikielitautiepidemian aikana. Rekisteriin kerätään eläimille annettujen rokotusten ajantasaiset tiedot, jotta tehtyjen rokotusten kattavuutta, etenemistä ja toteutumista voidaan seurata. Rokotusrekisteri on tarvittaessa laajennettavissa koskemaan myös muita eläimiä. Rokotusrekisteriä tulevat käyttämään Evira, läänineläinlääkärit, kunnaneläinlääkärit ja heidän avustajansa sekä eläintenpitäjät. Vuonna 2006 käynnistetyn yleisen eläinrekisterin kehittämishankkeen tavoitteena on luoda yksi eläinrekisterijärjestelmä, johon eläintietojen ilmoittaminen tehdään yhtenäisiä palveluja käyttäen ja jonka tiedot ovat järkevästi eläinten pitäjien, viranomaisten ja muiden asianosaisten käytettävissä. Yleisen eläinrekisterin tietoja hyödynnetään mm. eläintautien torjunnassa ja maatalouden tukihallinnon palveluissa. Sen ensimmäinen osio, lammas- ja vuohirekisteri, otettiin käyttöön vuonna 2008. Lammas- ja vuohirekisteri toimii Eviran internetsivuilla selainpohjaisena sovelluksena. Yleisen eläinrekisterin määrittelyissä otettiin huomioon jo osaltaan siat, hevoset, naudat ja siipikarja, jotka toteutetaan tulevina vuosina. Yleiseen eläinrekisteriin on myös tehty rajapintapalveluja sidosryhmien tietojen siirtoa varten. Yleistä eläinrekisteriä käyttävät eläintenpitäjät, eläinvälittäjät, teurastamot, ELY-keskukset, läänineläinlääkärit, Tike, MMM sekä Evira. Sikarekisteri-sovellus on ollut käytössä vuodesta 2002. Rekisterin siirto osaksi yleistä eläinrekisteriä on aloitettu keväällä 2009. Sikarekisterin toteutus jatkuu 2010 2011. Rekisteriin ilmoitetaan sikojen ostot, myynnit ja tilan pitopaikkojen väliset siirrot sekä pitopaikkakohtaisesti tilan eläinten määrät ja eläinkuolleisuudet. Sikojen siirroista tallennetaan mm. siirtopäivämäärä, siirrettävän ryhmän merkintätunnus, eläintyyppi sekä sikojen lukumäärä. Nautarekisteri on perustettu vuonna 1995 ja se on ollut toiminnassa nykyisessä muodossaan vuodesta 2003. Nautarekisteri on Suomen ensimmäinen virallinen yksilöeläinrekisteri. Eläimen yksilötietoihin luetaan eläimen EU-tunnus, syntymäaika, pitopaikkatiedot, rotu, sukupuoli, omistajatiedot jne. Näiden lisäksi teurastamot ja välittäjät tekevät teurastus- ja välitysilmoitukset nautarekisteriin. Nautarekisterin avoin rajapinta (NAVRA) on avattu vuonna 2007. Sen avulla hävityslaitokset pystyvät tekemään hävitysilmoituksia keräämistään naudoista, joten jokaisen naudan jäljitettävyys varmistetaan. Nautarekisterin tietoja on selattavissa mm. seuraavissa sovelluksissa: Tukisovellus, Elite, Vipu-palvelu, IDsovellus ja Naseva. Myös nautarekisteri tullaan siirtämään osaksi yleistä eläinrekisteriä. ID-valvonta -sovellusta käytetään eläinten merkintää ja rekisteröintiä koskevan täydentävien ehtojen valvontojen tietojen ylläpitoon. Tietojärjestelmistä ID-valvonta -sovellus on yhteydessä Tukisovellus- ja Elite-tietojärjestelmiin. Rekistereistä ID-valvonta -sovellus käyttää lammas- ja vuohi-, nauta-, sika-, eläintenpitäjä-, maatila-, asiakas-, tarkastuskohde- ja eläintenvälittäjärekistereitä. ID-valvonta -sovellusta käytetään ELY-keskuksissa, aluehallintovirastoissa, Evirassa sekä MMM:ssä. Eläintenpitäjärekisteri-sovellus on Eviran omistama eläintenpitäjien rekisteröintiin tarkoitettu sovellus. Sovelluksella rekisteröidään kaikki lammas-, nauta-, sika- sekä vuohieläintenpitäjät ja munintakanalat, jotka toimittavat myyntiin kananmunia. Myös muun siipikarjan, kyyhkyjen sekä riikinkukkojen pitäminen pitää ilmoittaa rekisteriin viimeistään huhtikuun 2011 loppuun mennessä. Sovelluksella rekisteröidään myös eläinten pitopaikat ja muodostetaan eläintenpitäjien tarvitsemat merkintätunnukset. Broilereiden suojeludirektiivin toimeenpano, turkistarhoilla tapahtuvan lajinsisäisen sivutuotteen käytön valvonta ja haaskaruokintapaikkojen rekisteröinti ovat seuraavat rekisteriin tehtävät täydennykset. Eläintenpitäjärekisteriä käyttävät Evira, läänieläinlääkärit, ELY-keskukset sekä kunnan maaseutuviranomaiset. Keväästä 2010 lähtien myös kunnaneläinlääkärit ovat voineet hakea 16

selausoikeuksia eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Valvonnan viranomaisekstranet tarkoittaa suljetussa verkkoympäristössä toimivaa, valvonnan tarpeita vastaavaa, vuorovaikutteista viestintäkanavaa, joka mahdollistaa toimialaan liittyvien valvontapalvelujen tuottamisen ja viestimisen nykyistä tehokkaammin. Yleisesti ekstranet -ratkaisut parantavat määritetylle kohderyhmälle suunnattua viestintää, tiedonkulkua ja yhteistyötä. Ekstranetin avulla voidaan mm. yksinkertaistaa ja nopeuttaa ohjeistuksen, lausuntojen ja tulkintojen antamista, vähentää sähköpostien ja erityisesti liitetiedostojen määrää, korvata vaikeasti ylläpidettävät sähköpostituslistat ja helpottaa tiedon jakamista ja etsimistä. Tavoitteena on saada syksyllä 2010 käyttöön Eviran valvonnan viranomaisekstranetti ja organisoida verkkopalvelun ylläpito siten, että siitä tulee aktiivisesti käytetty, käyttäjälähtöinen ja toimiva viranomaisviestinnän työväline. Sähköisen asioinnin mahdollistaminen ja kaikinpuolinen kehittäminen on tavoitteena koko eläinlääkintähuollon kentässä. Viranomaiskäytössä olevien tietojärjestelmien lisäksi toimijoilla on käytössään erilaisia seurantajärjestelmiä: Naseva eli nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä on Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry:n ylläpitämä selainpohjainen internetsovellus, jota käyttävät nautatilat, eläinlääkärit sekä muut toiminnan yhteistyötahot, kuten meijerit, teurastamot ja neuvonta. Nasevaan tallennetaan terveydenhuollon toimenpiteet niiltä lypsykarja- ja naudanlihantuotantotiloilta, jotka solmivat terveydenhuoltosopimuksen. Kansallisen eläinten terveydenhuollon puitteissa on määritelty terveydenhuollon kansalliset toimenpiteet nautatiloille. Nasevan avulla voidaan seurata tiloilla tehtyjä terveydenhuoltokäyntejä sekä terveydenhuollon kansallisten tavoitteiden toteutumista. Näitä ovat maidon- ja naudanlihantuotannossa mm. vapaus BVD:stä, salmonellasta ja pälvisilsasta, ennakoiva tautien torjunta, jäämien hallinta sekä eläinten hyvinvointi ja hyvä maidon ja lihan laatu. Eläinlääkärit ja tuottajat voivat hyödyntää Nasevaa lääkitys- ja hoitotietojen kirjauksessa sekä tuottajat ketjuinformaatiotietojen välittämisessä. Sikava eli sikaloiden terveydenhuollon seurantajärjestelmä on selainpohjainen internetsovellus, jota käyttävät sikatilat, eläinlääkärit sekä muut toiminnan yhteistyötahot, kuten teurastamot ja neuvonta. Rekisteriä ylläpitää ETT ry. Sikava yhdistää teurastamoiden sikaloita koskevat terveysluokitusjärjestelmät yhdeksi keskitetyksi kansalliseksi rekisteriksi. Ratkaisu mahdollistaa sikaloiden terveysluokitusten ja luokitusmuutosten reaaliaikaisen seurannan, sikaloiden tautitilanteen ja sioille annettujen lääkkeiden sekä lääkkeiden käyttötarpeiden syiden seurannan, ketjuinformaatiotietojen välittämisen sekä tarjoaa runsaasti muuta informaatiota eri käyttäjäryhmille. Rekisterin terveysluokitustietojen perusteella teurastamot voivat suunnitella eläinkuljetukset ja teurastukset siten, että terveet siat eivät saa tartuntoja sairaista sioista. Aluehallintoviraston tulee valvontasuunnitelmassaan kuvata, miten se huolehtii eläinlääkintähallinnon käytössä olevien tietojärjestelmien ja eläinrekistereiden tehokkaasta käytöstä valvonnan apuna. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi riittävien resurssien ja osaamisen varmistaminen myös tietojärjestelmien käytön osalta. Kunnan tulee valvontasuunnitelmassaan kuvata, miten se huolehtii eläinlääkintähallinnon käytössä olevien tietojärjestelmien ja eläinrekistereiden tehokkaasta käytöstä valvonnan apuna. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi riittävien resurssien ja osaamisen varmistaminen myös tietojärjestelmien käytön osalta. 17

6 Yhteistyö ja viestintä Hallintolain (434/2003) mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa ja asian vaatimassa laajuudessa avustettava toista viranomaista tämän pyynnöstä hallintotehtävän hoitamisessa sekä muutoinkin pyrittävä edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä. Viranomaisten välisestä virka-avusta säädetään erikseen. Eläintautilaissa ja eläinsuojelulaissa on säännöksiä eri viranomaisten velvollisuuksista ilmoituksiin ja yhteistyöhön eläintauti- ja eläinsuojelutapauksissa. Valvonta-asetus edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset noudattavat toiminnassaan suurta avoimuutta. Yleisöllä on oikeus tutustua toimivaltaisten viranomaisten valvontatoimia ja niiden tehokkuutta koskeviin tietoihin sekä valvontaraportteihin. Viestinnän periaatteina tulee olla luotettavuus, avoimuus, tasapuolisuus ja nopeus. Viestinnästä ja viestinnän kuvaamisesta valvontasuunnitelmissa ohjeistetaan ymppiohjelman luvussa 12. eläinlääkintäviranomaisten ja kuntien eläinlääkintäviranomaisten sekä keskushallinnon viranomaisten välillä. Samoin tulee esittää yhteistyö ja viestintä aluehallinnon ja muiden viranomaisten kuten poliisin, pelastusvaranomaisten ja ELYkeskusten kanssa lukuun ottamatta erityistilanneviestintää, joka on kuvattu valtakunnallisessa/ alueellisessa valmiussuunnitelmassa. Lisäksi aluehallintoviraston suunnitelmassa on esitettävä menettelytavat yhteydenpidosta terveysviranomaisiin zoonoositapauksissa sekä yhteydenpidosta sidosryhmiin ja alan toimijoihin kuten meijereihin ja teurastamoihin. Tiedotuksen vastuuhenkilöt on kuvattava kuten myös tiedotus- ja viestintäkanavat. Kunnan suunnitelmassa on kuvattava viestinnän ja tiedotuksen vastuuhenkilöt sekä tiedotuskanavat ja yhteydenpito aluehallintovirastoon sekä muihin paikallisiin viranomaisiin kuten poliisiin ja terveysviranomaisiin. 6.2 Erityistilanneviestintä Aluehallintoviraston suunnitelmassa voidaan erityistilanneviestinnän osalta viitata valtakunnalliseen/alueelliseen valmiussuunnitelmaan. Kunnan suunnitelmassa voidaan erityistilanneviestinnän osalta viitata kunnan valmiussuunnitelmaan. 6.1 Viranomaisten välinen yhteistyö ja tiedotus Aluehallintoviraston suunnitelmassa on kuvattava tiedonkulku ja yhteistyö aluehallintoviraston 18

7 Maksut Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaan ja kunnallisiin eläinlääkäripalveluihin liittyvistä maksuista ja korvauksista on säädetty eläinlääkintähuoltolain 5. luvussa ja eläinlääkintähuollosta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 :ssä. Kunnan valvontaviranomaisen (monijäseninen lautakunta tai vastaava toimielin) on vahvistettava kunnalle mahdollisesti perittävien klinikkamaksujen ja keskitetystä yhteydenottopalvelusta perittävien maksujen suuruudet. Klinikkamaksuja vahvistettaessa tulee huomioida klinikan varustustaso. Jos kunta ostaa praktiikkapalveluja yksityisiltä eläinlääkäripalvelujen tuottajilta, on kunnan valvontaviranomaisen vahvistettava ostosopimuksessa, että palvelujen tuottaja perii kotieläinten omistajilta tai haltijoilta enintään sen suuruiset maksut, jotka kyseinen palveluntuottaja on ilmoittanut tarjousasiakirjassaan. Eläinlääkintähuoltolain 22 :n mukaan kunta voi osallistua peruseläinlääkäripalvelusta ja kiireellisestä eläinlääkärinavusta kotieläimen omistajalle tai haltijalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Varmistaakseen sen, että sairasta eläintä ei jätetä hoitamatta matkoista johtuvien kustannusten takia ja turvatakseen kuntalaisten tasapuoliset oikeuden lakisääteisten peruspalvelujen käyttäjinä, pitäisi kuntien asettaa tietty omavastuuosuus matkoista johtuviin kustannuksiin (kunnallisen eläinlääkäritaksan matkasta riippuva käyntimaksu ja kilometrikorvaukset) ja subventoida eläinlääkäripalvelujen käyttöä omavastuuosuuden ylittävältä osalta. Jokaisella kunnalla on lain nojalla mahdollisuus päättää omista subventioistaan, mutta suositeltavaa on tehdä päätös koko yhteistoiminta-alueen osalta. Kunnan valvontaviranomaisen vahvistamat maksut on sisällytettävä kunnan suunnitelmaan. 19

8 Valvonnan toimeenpano Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tavoitteena on toteuttaa eläintautilainsäädännössä, eläinsuojelulainsäädännössä ja eläinten lääkitsemislainsäädännössä sekä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa ja tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetussa laissa asetettuja päämääriä. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa toteutetaan alue- ja paikallistasolla. Valvonnan eri tasoilla on oltava selkeästi määritellyt vastuut ja tehtävät. Lisäksi viranomaisten ja toimijoiden on toimittava hyvässä yhteistyössä. Valvonnan suuntaamisessa pyritään riskiperusteisuuteen ottaen kuitenkin huomioon säädösten edellyttämät vaatimukset. Valvontaa suoritetaan sekä ennalta suunniteltuna valvontana että epäilyyn perustuvana valvontana. Osa valvontakohteista sovitaan erikseen hankkeina, jotka voivat koskea yhden tai useamman aluehallintoviraston toimialuetta. Ennalta suunniteltua valvontaa on mm. otantaan perustuva valvonta, kuten EU-eläinsuojelutarkastukset ja täydentävien ehtojen valvonta. Eläintilojen EU-eläinsuojelutarkastukset ja tietyt osiot täydentävien ehtojen valvonnoista tekevät vuodesta 2010 lähtien pelkästään läänineläinlääkärit. Otantaan perustuvan valvonnan osalta on tarkoituksenmukaista, että sama tarkastaja huolehtii myös korjaavien toimenpiteiden loppuunsaattamisesta. Valvonnan toimeenpanossa huomioidaan Eviran valvontastrategian mukaiset valvonnan tavoitteet. Eviran valvontastrategian vuosille 2009 2013 tarkoituksena on tukea Eviran toimialaan kuuluvan valvonnan tuloksellista toimintaa varmistamalla viraston strategiassa asetettujen päämäärien, tavoitteiden ja hankkeiden toteuttaminen valvonnan tehtäväalueilla. Valvonnan strategisena tavoitteena koko valvontaketjussa on, että: valvonta toimii esimerkillisesti koko valvontaketjussa valvonta on koko maassa vaikuttavaa, tehokasta, yhtenäistä ja riskiperusteista valvonnan osaaminen on korkeaa tasoa valvonta on asiakaskeskeistä ja laadukasta valvonnan viestintä on tehokasta ja ennakoivaa laboratoriotoiminta ja tiedonhallinta tukevat tehokkaasti valvontaa; ja että valvontaan luotetaan ja sitä arvostetaan 8.1 Hankkeet Valtakunnalliseen ohjelmaan mukaan otettujen hankkeiden tavoitteena on tukea uuden ja osittain myös pidempään voimassa olleen lainsäädännön toimeenpanoa ja näille alueille asetettuja keskeisiä kansallisia tavoitteita. Hankkeet, joita painotetaan aluehallintovirastojen lakisääteisten tehtävien joukossa, koskevat kaikkia aluehallintovirastoja ja valitaan lakisääteisten tehtävien joukosta painopistealueiksi kullekin vuodelle. Hankkeiden, joihin eri aluehallintovirastot voivat osallistua tarpeidensa mukaisesti, tavoitteena on kehittää valvonnan ohjeistusta ja/tai menetelmiä. Mahdollisimman monen aluehallintoviraston ja kuntien odotetaan osallistuvan niihin. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa koskevat painotukset ja hankkeet päivitetään vuosittain. Vuotta 2011 koskevat painotukset ja hankkeet on esitetty tämän ohjelman liitteessä 1. 20

8.2 Eläinten terveyden valvonta 8.2.1 Eläintautivalmius Varautuminen helposti leviävien eläintautien leviämisen uhkaan on keskeinen osa eläinten terveyden valvontaa. Tautitapausten varhainen havaitseminen, nopeasti käynnistettävät hallintatoimet ja kustannustehokkuus toimenpiteiden valinnassa taudin torjunnan vaarantumatta sekä tarvittavan välineistön nopea saatavuus vaativat runsaasti etukäteissuunnittelua, hankintoja, sopimusten tekoa, tiedon aktiivista jakamista, toimijoiden kouluttamista ja käytännön harjoittelua. Myös muun välttämättömän eläinlääkintähuollon toimiminen ja henkilöresursointi poikkeustilanteessa on syytä suunnitella etukäteen. Poikkeustilanteisiin varaudutaan kaikilla eläinlääkintähuollon tasoilla. Evira toimittaa kansalliset valmiussuunnitelmat EU:n komissiolle sekä laatii yksityiskohtaiset toimintaohjeet eläinlääkäreille helposti leviävien eläintautien varalta. Eläintautikohtaisissa erityissäännöksissä edellytetään lisäksi, että läänineläinlääkäri laatii aluekohtaisen valmiussuunnitelman vähintään suu- ja sorkkataudin (maa- ja metsätalousministeriön päätös suu- ja sorkkataudin vastustamisesta nro 5/EEO/95), klassisen sikaruton (maa- ja metsätalousministeriön asetus klassisen sikaruton vastustamisesta nro 22/EEO/2002), swine vesicular taudin (maa- ja metsätalousministeriön päätös swine vesicular taudin vastustamisesta nro 31/EEO/95) ja korkeapatogeenisen lintuinfluenssan varalta (maaja metsätalousministeriön asetus korkeapatogeenisen lintuinfluenssan vastustamisesta nro 1/EEO/2008). EU-lainsäädäntö edellyttää lisäksi, että varosuunnitelmat on laadittu afrikkalaisen sikaruton (Neuvoston direktiivi 60/2002/EY) sekä sinikielitaudin (Neuvoston direktiivi 2000/75/EY) ja eräiden muiden eksoottisten eläintautien varalta. Näillä suunnitelmilla varmistetaan, että käytössä on tarvittaessa tilat, henkilökunta ja kaikki ne välineet ja tarvikkeet, joita tarvitaan taudin hävittämiseksi nopeasti ja tehokkaasti. Aluehallintovirastojen valmiussuunnitelmat helposti leviävien eläintautien varalta päivitetään toimipistekohtaisesti vuosittain ja toimitetaan Eviran EHYT-yksikköön tammikuun loppuun mennessä. Päivittämisen tarkoituksena on varmistaa, että aluehallintoviraston jokaisella toimipisteellä on aina eläintautitapauksen sattuessa käytettävissään riittävät tilat ja varusteet, ja että yhteystiedot ja tiedot käytettävissä olevista resursseista ovat ajan tasalla. Kunnaneläinlääkäri huolehtii eläintautilain ja sen nojalla annettujen säännösten täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta kunnan alueella. Kunnan on huolehdittava kunnaneläinlääkärille eläintautilaissa ja helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetun laissa (488/1960) säädettyjen, tai näiden lakien nojalla määrättyjen valvontatehtävien hoidon edellytysten järjestämisestä. Kuntien osalta erillisten toimintaohjeiden laatimista ei suoraan edellytetä, mutta valvonta-asetuksen 4. artiklassa edellytetään, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valmiit varosuunnitelmat ja ne ovat valmiita toteuttamaan suunnitelmat hätätapauksissa. Vaatimus kattaa siis myös kunnan toimivaltaiset viranomaiset. Läänineläinlääkärillä on oikeus tarvittaessa määrätä kunnaneläinlääkäri toimimaan myös muun kunnan alueella saman aluehallintoviraston toimialueella, ja Eviralla on vastaava oikeus kaikkien eläinlääkärien ja koko maan osalta. Osa kunnaneläinlääkäreistä on nimetty valmiuseläinlääkäreiksi, jotka ovat saaneet lisäkoulutusta helposti leviävien eläintautien vastustustyöhön. Läänineläinlääkäri pitää luetteloa toimialueensa valmiuseläinlääkäreistä. On tarkoituksenmukaista, että valmiuseläinlääkärien perehtyneisyyttä hyödynnetään eläintautitapauksissa ensisijaisesti, ja että he osallistuvat eläintautien torjuntatyöhön tarvittaessa. Tautia epäiltäessä ja taudinpurkauksen varhaisessa vaiheessa käytetään ensisijaisesti oman aluehallintoviraston toimialueen virka- ja valmiuseläinlääkäreitä. Tapauksen vakavuudesta ja laajuudesta riippuen aluehallintovirasto voi pyytää Eviraa määräämään muiden aluehallintovirastojen toimialueiden valmiuseläinlääkäreitä tai läänineläinlääkäreitä taudin vastustamistyöhön. Aluehallintoviraston valmiussuunnitelmassa tulee olla suunnitelma eläinlääkintähuollon turvaamiseksi toimialueellaan, taudinpurkauksen sattuessa. Kuntien suunnitte- 21