Opetus- ja kulttuuriministeriölle

1 25.9.2015 Opetus- ja kulttuuriministeriölle Lastensuojelun Keskusliiton lausunto Lastensuojelun Keskusliiton lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle varhaiskasvatuslain (36/1973) 11 a ja 11 b :n muuttamisesta sekä valtioneuvoston asetukseksi lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 6 :n 1 momentin muuttamisesta Diaarinumero: OKM/53/010/2015 Lastensuojelun Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi liittyen varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b :n sekä päivähoidosta annetun asetuksen 6 :n 1 momentin muuttamiseen. Varhaiskasvatuslain pykälässä säädetään lapsen oikeudesta saada kunnan järjestämää varhaiskasvatusta päiväkodissa tai perhepäivähoidossa eli niin kutsutusta subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen. Päivähoidon asetus koskee varhaiskasvatuksen henkilömitoitusta. Esityksen mukaan jokaisella lapsella olisi oikeus saada varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa. Lapsella olisi oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, mikäli lapsen vanhemmat tai muut huoltajat työskentelevät kokoaikaisesti taikka päätoimisesti opiskelevat, toimivat yrittäjinä tai omassa työssä. Lapsella olisi lisäksi oikeus laajempaan varhaiskasvatukseen siinä laajuudessa kuin se on tarpeellista lapsen vanhemman tai muun huoltajan osa-aikaisen tai väliaikaisen työssäkäynnin, työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen, kuntoutuksen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Varhaiskasvatus olisi myös aina järjestettävä nykyisen laajuisena, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista. Vastaava rajaus tehdään myös yksityisen hoidon tukeen 1. Päiväkodeissa noudatettaviin henkilöstömitoituksiin esitetään muutosta jonka mukaan yli 3-vuotiaiden lasten ja kasvattajien määrän suhdetta nostetaan 1/7:stä 1/8:aan. Esitetyt muutokset perustuvat pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan 2 1 Lastensuojelun Keskusliitto on antanut lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta (annettu 25.9.15) 2 Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 27.5.2015 http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/ratkaisujen+suomi_fi_yhdistetty_netti.pdf/8 01f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82 L A S T E N S U O J E L U N K E S K U S L I I T T O C E N T R A L F Ö R B U N D E T F Ö R B A R N S K Y D D Armfeltintie 1, 00150 Helsinki Armfeltsvägen 1, 00150 Helsingfors Puhelin/Telefon (09) 329 6011 Faksi/Fax (09) 329 60299 toimisto@lskl.fi www.lskl.fi

2 Lastensuojelun Keskusliitto ei kannata lausunnoilla olevan esityksen ehdotuksia lapsen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta ja henkilöstömitoituksen väljentämisestä. Lastensuojelun Keskusliitto ei katso, että esitykset vastaisivat hallitusohjelman lapsi- ja perhepalvelujen tavoitteita. Tavoitteissa korostetaan perheiden monimuotoisuuden huomioimista ja lapsen edun edistämistä. Lisäksi halutaan vahvistaa vanhemmuutta sekä matalan kynnyksen palveluita sekä kehittää koulua ja varhaiskasvatusta tukemaan lapsen hyvinvointia 3. Esitetyt muutokset ovat myös täysin vastoin juuri uudistetun varhaiskasvatuslain tavoitteita ja keskeisiä periaatteita. Keskusliitto pitää myös erityisen huolestuttavana, että nyt esitetyt muutokset koskevat juuri niitä tekijöitä, joita muun muassa OECD:n maa-arvioinneissa on pidetty Suomen varhaiskasvatuksen keskeisinä vahvuuksina ja laatutekijöinä 4. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea kehotti viimeisissään päätelmissään Suomelle (2011) kiinnittämään huomiota varhaiskasvatuspalvelujen kattavuuteen ja laatuun muun muassa lisäämällä hoitohenkilöstön määrää sekä korjaamalla henkilöstön ja lasten määrän välistä epäsuhtaa siten että ryhmien kokoja rajoitetaan ja hoitosuhteiden jatkuvuus turvataan nykyistä paremmin 5. Nyt suuntaus on valitettavasti päinvastainen. Lastensuojelun Keskusliitto kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin: - Lastensuojelun Keskusliitto ei pidä hallituksen esitystä nykyisen laajuisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta perusteltuna, sillä se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan riippuen lapsen vanhemman tai muun huoltajan perhe- ja työmarkkinatilanteesta. Erilaisten tarveharkintaan perustuvien arviointikriteeristöjen luomisella on taipumus leimata niiden käyttäjiä ja uhkana on, että perheissä joissa voimavarat ovat vähäiset ja jaksaminen koetuksella, laajennetun varhaiskasvatusoikeuden hakeminen jää tekemättä. - Varhaiskasvatusoikeutta koskeva esitysluonnoksen 11 a on kielellisesti raskas ja vaikealukuinen. Esityksessä ei tuoda selkeästi esille sitä kuka tai mikä taho arviointia 3 Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015, s. 21 4 Vahvuuksina OECD piti Suomen universaaleja palveluja: subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen takaa jokaiselle mahdollisuuden osallistuja ja turvaa lasten välistä tasa-arvoa. Muita vahvuuksia ovat OECD:n näkemyksen mukaan hoidon ja opetuksen toteuttaminen ehyenä kokonaisuutena, erityistä tukea tarvitsevien lasten integrointi peruspalveluihin ja aikuisten ja lasten välisen henkilöstömitoituksen ja henkilöstön kelpoisuusehtojen sääntely. http://www.oecd.org/edu/school/startingstrongiiearlychildhoodeducationandcare.htm 5 http://formin.finland.fi/public/download.aspx?id=82628&guid=08815486-c2f7-4348-a1dc- 0985FA9542EC

3 suorittaa eikä myöskään sitä, millaisen selvityksen varassa ja millaisessa prosessissa arvio varhaiskasvatuksen laajuudesta tehdään. Lastensuojelun Keskusliitto pitää keskeisenä, että arviointiprosessiin kokonaisuudessaan kiinnitettään jatkovalmistelussa huomiota sekä selkiytetään sitä. - Esityksen perusteluissa on syytä tuoda nykyistä vahvemmin esille, että harkinta kunkin lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuudesta tulee perustua YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaiseen lapsen etuun. - Lastensuojelun Keskusliito korostaa, että lapsen varhaiskasvatusoikeuden muutos ei saa missään tapauksessa johtaa siihen että vanhemman perhe- tai työllisyystilanteen muuttuessa lapsi siirretään tarpeettomasti varhaiskasvatuspaikasta toiseen. Ihmissuhteiden pysyvyyteen ja turvallisuuteen tulee kiinnittää huomiota. - Lastensuojelun Keskusliitto vastustaa ehdottomasti esitettyä varhaiskasvatuksen henkilömitoituksen muuttamista. Aikuisten määrä suhteessa lapsiin on varhaiskasvatuksen keskeinen laatutekijä, jota ei tule lähteä heikentämään. Erityistä huomiota tulee kiinnittää osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa oleviin sekä erityistä tukea tarvitseviin lapsiin. - Esitysten lapsi- ja perhevaikutusten arviointi on tehty puutteellisesti. Myös esitysten taloudelliset vaikutukset tulee arvioida nykyistä tarkemmin ja realistisemmin. On toivottavaa, että päätöksenteossa kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota varhaiskasvatuksen merkitykseen lapselle sekä sen kustannusvaikuttavuuteen erityisesti vähävaraisempien perheiden, ja heikommassa asemassa olevien lasten kohdalla 6. Investoimalla peruspalveluihin ja ehkäisevään työhön säästetään kalliista korjaavista toimenpiteistä. Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen lisää eriarvoisuutta Lastensuojelun Keskusliitto ei pidä hallituksen esitystä nykyisen laajuisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta perusteltuna, sillä se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan riippuen lapsen vanhemman tai muun huoltajan perhe- ja työmarkkinatilanteesta. Tämä on keskeinen kysymys lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Kyse on lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ja perheillä tulee olla mahdollisuus päättää ja valita lapsen edun kannalta paras varhaiskasvatusmuoto. Voimassa olevan varhaiskasvatuslainsäädännön 6 Sipilä Jorma ja Österbacka Eva (2013). Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013 http://www.2014.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/08_muut_julkaisut/20130408e nemmae/perhe_netti.pdf ; Varhaiskasvatuksen taloudellisia vaikutuksia yhteiskunnalle on korostanut mm. talousnobelisti James Heckman: http://heckmanequation.org/content/resource/4- big-benefits-investing-early-childhood-development; Myös OECD on tuonut esille varhaiskasvatuksen sosiaalisia ja taloudellisista hyötyjä: http://www.oecd.org/education/school/earlychildhoodeducationandcare.htm

4 tavoitteena on nimenomaan turvata lasten välistä yhdenvertaisuutta ja varmistaa, että varhaiskasvatusta ja sen muotoa koskeva valinta voidaan tehdä lapsen tarpeista käsin 7. Varhaiskasvatusoikeuden rajaamiselle on vaikea löytää perusteita myös siitä syystä että suomalaislapset osallistuvat jo nyt varhaiskasvatukseen merkittävästi vähemmän kuin valtaosassa EU-maissa 8. Nykyisenlaajuisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen voi jättää kokopäiväisestä varhaiskasvatuksesta hyötyviä ja sitä tarvitsevia lapsia sen ulkopuolelle. Rajaaminen lisää kynnystä hakea kokopäiväistä varhaiskasvatuspaikkaa ja erilaisten tarveharkintaan perustuvien arviointikriteeristöjen luomisella on taipumus leimata niiden käyttäjiä. Uhkana on, että perheissä joissa voimavarat ovat vähäiset ja jaksaminen koetuksella, laajennetun varhaiskasvatusoikeuden hakeminen jää tekemättä. Rajaamisen vaikutuksia tulisikin vakavasti harkita erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten, mukaan lukien vammaisten lasten ja heidän sisaruksiensa, kehitysvammaisten tai vastaavia haasteita omassa arjessaan omaavien vanhempien lasten, maahanmuuttajataustaisten perheiden lasten, yhden vanhemman perheiden lasten sekä monikkoperheiden lasten näkökulmasta 9. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että varhaiskasvatuspalvelut ovat keskeinen ehkäisevän lastensuojelun muoto, jonka avulla voidaan ehkäistä jatkossa lastensuojelun sekä korjaavien erityispalvelujen tarvetta. Harkinta kunkin lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuudesta tulee aina perustua lapsen etuun Varhaiskasvatusoikeutta koskevan esitysluonnoksen 11 a on kielellisesti raskas ja vaikealukuinen. Esitysluonnoksessa ei tuoda selkeästi esille sitä kuka tai mikä taho arviointia suorittaa eikä myöskään sitä, millaisen selvityksen varassa ja millaisessa prosessissa arvio varhaiskasvatuksen laajuudesta tehdään. Vaarana on, että jatkossa lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on epäselvyyttä sen suhteen missä tilanteissa ja millä perusteilla heidän lapsellaan on oikeus kokopäiväiseen tai 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen. On mahdollista että myös kunnat tulkitsevat pykälää eri tavoin eivätkä perheet eri puolilla maata ole tässä suhteessa yhdenvertaisessa asemassa. Muutos lisäisi myös varhaiskasvatukseen liittyvän neuvonnan tarvetta, johon tulee varata riittävästi resursseja. 7 YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 2 artiklassa tuodaan esille, että lasta tulee suojella kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat muun muassa hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin. 8 Euroopan Komission tiedonanto (2011) Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle. 9 Näihin liittyen muun muassa Vammaisfoorumi sekä Monimuotoiset perheet - verkosto ovat antaneet omat lausuntonsa.

5 Kuten edellä todetaan, esitysluonnos ei ole selkeä sen suhteen millaisen selvityksen perusteella päätös kokoaikaiseen tai 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen tulisi tehdä. Toisaalta esityksen perusteluissa painotetaan lapsen vanhempien tai muiden huoltajien kanssa varhaiskasvatusyksikössä käytävää avointa keskustelua ja neuvottelua ja korostetaan, että kynnys kokopäiväisen varhaiskasvatuksen järjestämiselle tulee olla matala ja hoitoaikojen muutoksissa tulee käyttää perhekohtaista harkintaa. Samalla esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa kuitenkin todetaan, että lapsen vanhemman tai muun huoltajan tulee osoittaa perusteet laajemmalle varhaiskasvatusoikeudelle. Pykälätekstissä todetaan, että vanhempien tai muiden huoltajien tulee kunnan päättämin määräajoin esittää selvitys kokopäiväisen varhaiskasvatuksen edellytyksistä, ja kunta voi muutoinkin perustellusta syystä edellyttää mainitun selvityksen esittämistä. Tarvittavan selvityksen laatuun tai muotoon esityksessä ei kuitenkaan selkeästi oteta kantaa. Riittävänä ohjeistuksena ei voitane pitää yksityiskohtaisten perustelujen mainintaa siitä, että oikeuden laajuuteen vaikuttavat seikat tulee riittävässä määrin selvittää. Esityksen perusteluissa mainitaan myös mahdolliset ulkopuoliset arviot ja lausunnot, joita voidaan joutua hankkimaan selvityksen tueksi. Perusteluissa ei kuitenkaan määritellä selkeästi, milloin ja missä tilanteissa ulkopuolista arviota tai lausuntoa voidaan vaatia ja toisaalta sitä, mikä niiden merkitys asian ratkaisemisessa on. Epäselväksi muun muassa jää, missä tilanteissa vanhemman tai muun huoltajan oma ilmoitus tosiasiallisesta työskentelystä ei ole riittävä. Esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa asiaa vain sivutaan todeten, että koska kunnan varhaiskasvatushenkilöstöllä ei voida katsoa olevan edellytyksiä tai resursseja arvioida opiskelun, yrittäjyyden tai oman työn pää- tai sivutoimisuutta, vanhemman tai muun huoltajan työmarkkinatilanteen selventämiseksi ulkopuoliseen arvioon, esimerkiksi työ- ja elinkeinoviranomaisen työttömyysturvalain mukaisesti antamaan työvoimapoliittiseen lausuntoon, tulee tarvittaessa tukeutua. Se, millaisissa tilanteissa näin tulisi toimia, jää tulkinnan varaiseksi. Toisaalla esityksessä myös todetaan, että arvioitaessa kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarvetta lapsen edun, kehityksen, tuen tarpeen tai perheiden olosuhteiden takia kynnys kokopäiväisen varhaiskasvatuksen järjestämiseen tulisi olla matala, eikä asiantuntijalausuntoja tai muuta vastaavaa selvitystä lähtökohtaisesti vaadittaisi. Kuitenkin poikkeustilanteissa, esimerkiksi jos lapsen huoltajien ja kunnan näkemykset eroavat toisistaan, lisäselvitystä voitaisiin joutua hankkimaan. Vaikka se ei lainsäätäjän tarkoitus olekaan, voi muutos tosiasiallisesti johtaa siihen että voimassa olevan lain laajuista varhaiskasvatusoikeutta joudutaan hakemaan esimerkiksi lastensuojelun tai muiden viranomaisten, kuten perheneuvolan, kautta. Esitysluonnoksessa ei ole myöskään ole otettu kantaa siihen siitä kuka tai mikä taho kunnassa päätöksen lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuudesta tekee. Kysymys liittyy keskeisesti muun

6 muassa kunnissa käytettävissä olevaan asiantuntemukseen. Kuten Vammaisfoorumi on aiemmassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista koskeneessa päätöksessään tuonut esille, kunnissa oleva asiantuntemus esimerkiksi vammaisuudesta vaihtelee suuresti 10. Keskeinen haaste tulee olemaan myös se, miten päätökset tehdään niin että voidaan toisaalta ottaa lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet ja tilanne mahdollisimman hyvin huomioon samalla kuitenkin kaikkien perheiden yksityisyyden suoja ja yhdenvertaisuus turvaten. Lastensuojelun Keskusliitto pitää keskeisenä, että mikäli lapsen varhaiskasvatusoikeutta muutetaan esitysluonnoksen mukaisesti, tulee arviointi- ja päätösprosessia selkiyttää yllä mainitut seikat huomioon ottaen. Nykyistä selvästi vahvemmin tulee korostaa myös sitä, että viime kädessä harkinta kunkin lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuudesta tulee perustua YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaiseen lapsen etuun. Jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet keskiössä Lapsen turvallisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen näkökulmasta jatkuvat ja pysyvät ihmissuhteet ovat erittäin tärkeitä. Muutos ei saa missään tapauksessa johtaa siihen, että vanhempien tai huoltajien työllisyystilanteen muuttuessa lasta siirrellään tarpeettomasti paikasta toiseen. Lastensuojelun Keskusliitto pitää hyvänä että esitysluonnoksen mukaisesti lapsen oikeus samaan paikkaan säilyy päiväkodissa, vaikka varhaiskasvatusoikeuden laajuus muuttuisi esitysluonnoksessa ehdotetun rajauksen seurauksena. Esityksen perusteluissa mainitaan että lasta ei voitaisi siirtää vastoin vanhempien tai muiden huoltajien tahtoa esimerkiksi toisessa päiväkodissa olevaan osapäiväisten lasten ryhmään. Pohdittavaksi vielä jää miten myös päiväkodin sisällä tapahtuvia ryhmänvaihdoksia voitaisiin välttää, jotta lapselle voidaan tarjota mahdollisimman jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Perhepäivähoidossa tai ryhmäperhepäivähoidossa olevien lasten kohdalla oikeutta samaan paikkaan ei pystytä esityksen mukaan takaamaan. Perustelut ovat ymmärrettäviä perhepäivähoitajan näkökulmasta, mutta tämä asettaa lapset väistämättä eriarvoiseen asemaan riippuen siitä minkä varhaiskasvatusmuodon vanhemmat tai muut huoltajat ovat valinneet. Huomioon tulee ottaa myös lapsen kaverisuhteet ja niiden merkitys. Esityksen mukaan kunnan tulee tarjota vanhemmille tai huoltajille vähintään kaksi vaihtoehtoista tapaa järjestää viikoittainen varhaiskasvatus, joista toinen osapäiväinen ja toinen osaviikkoinen. Esityksen mukaan kunta voi kuitenkin päättää säännöllisen toiminta-ajan viikonpäivän ja kellonajan tarkkuudella. Eteen voi tulla 10 Vammaisfoorumi ry:n lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi lasten päivähoidosta annetun lain 11 a :n muuttamisesta ja lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 3 :n muuttamisesta http://www.vammaisfoorumi.fi/tiedosto/140523lpaivahoito-oikeus.doc

7 tilanne jossa lapsi on varhaiskasvatuksessa eri aikoina kuin hänen kaverinsa. On keskeistä että päätöksenteossa otetaan huomioon lapsen etu, eikä päätöksiä tehdä puhtaasti taloudellisten perusteiden pohjalta ja toiminnan tehokkuutta korostaen. Avoimen keskustelun ja yhteistyön kautta Lainsäädännön kautta rajaamisen sijaan olisi toivottavaa että perhetilanteen muuttuessa esimerkiksi vanhemman työtilanteen tai vauvan syntymän myötä, perheen lapsen varhaiskasvatuksen tarpeesta ja laajuudesta käytäisiin avointa keskustelua perheen ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä ja pyrittäisiin näin löytämään paras ratkaisu. Mikäli lapsella tai perheellä on tarvetta muunlaiselle tuelle, olisi perhe mahdollista ohjata näiden palvelujen pariin. Inhimillisesti katsoen tämä olisi huomattavasti kestävämpi tie. Tätä tukee myös se, että pääsääntöisesti vanhemmat pyrkivät mahdollisimman lyhyisiin lasten hoitoaikoihin. Kotona olevien vanhempien lasten päivähoitotilanteesta tehdyt selvitykset 11 antavat viitteitä siitä että lasten tosiasiallinen kokoaikahoito vanhemman ollessa kotona on melko harvinaista ja yleensä sen taustalta löytyi jokin painava syy, esimerkiksi mielenterveysongelma tai nuoremman sisaruksen vaikeahoitoisuus. Kuten myös esitysluonnoksessa tuodaan esille, tänä päivänä vanhempien elämäntilanteet ovat moninaisia ja esimerkiksi työssäolo ja työttömyysjaksot saattavat vaihdella nopeastikin. Toisaalta myös erilaisista epätyypillisistä työsuhteista on tullut yhä tyypillisempiä ja päivittäinen tai viikoittainen työaika voi vaihdella suurestikin. Myös sen ennakointi voi olla vaikeaa. Voidaankin esittää kysymys miksi lainsäädäntöä halutaan viedä kohti menneitä, jäykkiä rakenteita, ja lisätä byrokratiaa kun suuntaus nimenomaan tulisi olla kohti joustavampaa sekä lasten ja perheiden tarpeet paremmin huomioonottavaa mallia. Jotta lasten ja perheiden yksilölliset tarpeet voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon, tulisi kunnissa kiinnittää huomiota myös siihen, että perheille on tarjolla tosiasiallisia vaihtoehtoja kokopäiväiselle tai osa-aikaiselle varhaiskasvatukselle, kuten laadukkaita ja lapsen iän huomioivia avoimen varhaiskasvatuksen palveluita. Lisäksi Lastensuojelun Keskusliitto esittää, että varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen sijaan pohdittaisiin vaihtoehtoisia tapoja saada tarvittavia 11 Sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä Kuntaliiton kanssa vuonna 2004 tekemän kuntakyselyn mukaan niiden kokopäivähoidossa olevien lasten osuus, joiden vanhempi oli kotona äitiys- tai vanhempainlomalla tai hoitovapaalla, oli 3 prosenttia kaikista päivähoidossa olevista lapsista. Suurin osa hoidossa olleista lapsista oli yli 3-vuotiaita ja päivähoitohenkilöstön arvioiden mukaan lapset olivat päivähoidossa keskimäärin 26 tuntia viikossa. Ks. myös Kontula, Anna ja Kyllönen, Sanna (2013) Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen vaikutuksia http://www.vasemmistofoorumi.fi/wpcontent/uploads/2013/09/paivahoitoraportti_taitto_netti.pdf

8 säästöjä kasaan, esimerkiksi tarkastelemalla päivähoitomaksujärjestelmää. Asiakasmaksujen kautta myös varhaiskasvatuspalvelujen käyttöä voitaisiin ohjata nykyistä paremmin. Laadukkaan varhaiskasvatuksen perusedellytyksenä on ammattitaitoinen ja riittävä henkilöstö Lastensuojelun Keskusliitto ei kannata lausunnoilla olevan esityksen mukaista henkilöstömitoituksen alentamista 12. Monien tutkimusten mukaan aikuisten määrä suhteessa lapsiin on varhaiskasvatuksen keskeinen laatutekijä 13, eikä sitä ole syytä lähteä heikentämään. Henkilömitoituksia tarkasteltaessa on syytä muistaa ja huomioida, että vaikkakin Suomessa nykyisin voimassa oleva henkilöstön mitoitus suhteessa ryhmän lapsimäärään on kansainvälisesti verraten hyvä, vaihtelevat tilanteet päiväkodeissa päivittäin ja myös päivien sisällä. Lyhytaikainen suhdeluvun ylitys voi käytännössä tapahtua aamulla ja aamupäivällä, kun suuri osa lapsista on jo tullut päiväkotiin, mutta seuraavan työntekijän vuoro ei ole vielä alkanut, sekä iltapäivällä ja illalla, kun suuri osa lapsista on vielä paikalla, mutta aamuvuorolaisen työvuoro on jo päättynyt. Myös muut lyhytaikaiset suhdeluvun ylitykset ovat mahdollisia erilaisten palaverien tai koulutusten vuoksi, puhumattakaan tilanteista joissa sijaista ei syystä tai toisesta saada. Huomiota tulisikin kiinnittää laskennallisen suhdeluvun sijaan todelliseen suhdelukuun, jolla on merkittävä vaikutus lapsiryhmän toiminnan järjestämisen kannalta. Lisäksi Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että mikäli henkilöstömitoitusta lähdetään muuttamaan, tulisi siinä erityisesti ottaa huomioon osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa olevat sekä erityistä tukea tarvitsevat lapset. On keskeistä, että osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa olevien yli 3-vuotiaiden lasten ryhmiä koskee sama henkilöstömitoitus kuin kokopäiväisessä varhaiskasvatuksessa. Mitään perusteita nykyisenkaltaiselle erolle ei ole 14. Tämä on erityisen keskeistä nyt, kun subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden muuttamisen seurauksena osapäiväiseen varhaiskasvatukseen siirtyvien lasten määrän arvioidaan kasvavan. On tärkeää, että myös osapäiväiseen varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten varhaiskasvatuksen laatu turvataan ja mahdollistetaan varhaiskasvatuslaissa säädettyjen varhaiskasvatuksen tavoitteiden 12 Esityksen mukaan päiväkodeissa noudatettaviin henkilöstömitoituksiin esitetään muutosta, jonka mukaan yli 3-vuotiaiden lasten ja kasvattajien määrän suhdetta nostetaan 1/7:stä 1/8:aan. 13 Varhaiskasvatuksen historia, nykytila ja kehittämisen suuntalinjat. Tausta-aineisto varhaiskasvatusta koskevaa lainsäädäntöä valmistelevan työryhmän tueksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:12. 14 Lasten päivähoidosta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 :n 2 momentin mukaan Päiväkodissa tulee hoito- ja kasvatustehtävissä olla vähintään yksi henkilö, jolla on 1 momentissa mainittu ammatillinen kelpoisuus enintään 13 osapäivähoidossa olevaa kolme vuotta täyttänyttä lasta kohden. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730239

9 nykyistä parempi toteutuminen myös osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa. Nykyisenkaltaisella henkilöstömitoituksella vaarana on, että lapsiryhmät kasvavat kohtuuttoman suuriksi suhteessa aikuisten määrään. Muutoksia ei tule tehdä vain lyhyen tähtäimen taloudellisten tekijöiden valossa, vaan lapsen etua harkiten. Lastensuojelun Keskusliitto haluaa kiinnittää huomiota myös henkilöstömitoitusta koskevan asetusmuutoksen perustelumuistioluonnoksen mainintaan, jonka mukaan henkilöstömitoituksen muutos ei koske erityisen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa olevia lapsia. Vaikka näiden lasten oleminen ryhmässä on edelleen lasten päivähoidosta annetun valtioneuvoston asetuksen 6 3 momentin mukaisesti otettava huomioon lasten ja ryhmän aikuisten lukumäärässä tai osoitettava lapselle avustaja, kasvattaa muutos silti jatkossa myös niitä ryhmiä, joissa erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat. Ryhmäkoon kasvaessa suhteessa aikuisten määrään, ei aikuisilla enää välttämättä ole mahdollisuutta samassa määrin havainnoida ja huomioida kunkin lapsen yksilöllisiä tarpeita, mistä heikoimmassa asemassa olevat ja tukea tarvitsevat lapset todennäköisesti kärsivät eniten. Myös nämä asiat, samoin kuin erityistä tukea tarvitsevien lasten vaikutus varhaiskasvatusryhmän kokoon, tulisi harkita tarkoin jatkovalmistelussa. Mitoituksen muuttaminen asettaa haasteita myös päiväkotien tiloille. Monet päiväkotien käytössä olevat tilat on tehty pienemmälle lapsimäärälle eikä tilojen joustava käyttö ole aina mahdollista. Turvallisen ja terveellisen varhaiskasvatusympäristön näkökulmasta on keskeistä, että päiväkotien sisäilmaongelmiin puututaan tehokkaasti sekä hengitysilman riittävyyteen kiinnitetään riittävästi huomiota. Myös päiväkotitoimintaan käytettävien erilaisten väistö- ja väliaikaistilojen tulee olla toiminnan tarkoitukseen soveltuvia. Lapsi- ja perhevaikutusten arviointi puutteellista Esitysluonnoksissa on kuvattu hyvin yleisesti esitysten vaikutuksia lapsiin. Lastensuojelun Keskusliitto pitää esitysten lapsi- ja perhevaikutusten arviointia puutteellisena. Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edun ensisijaisuuden toteuttaminen edellyttää kaikkien lapsiin suorasti tai epäsuorasti liittyvien toimien ja päätösten lapsivaikutusten arviointia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on määritellyt lapsivaikutusten arvioinnin yhteiskunnallisten päätösten arvioinniksi lasten kannalta. Oikeusministeriön ohjeen mukaisesti säädösehdotusten arvioinnissa tulee selvittää edistääkö lainsäädäntöhanke lapsen etua. Erityisesti varhaiskasvatusoikeuden laajuutta koskevassa esitysluonnoksessa varsinainen lain muutosten arviointi lapsen edun näkökulmasta on jäänyt vähemmälle ja osiossa kuvataan lähinnä sitä, mitä varhaiskasvatuspalveluiden tulisi olla ja kuinka ne tulisi järjestää. Lisäksi kummassakaan nyt lausunnoilla olevassa esityksessä arviointia ei ole lainkaan tehty eri lapsiryhmien kuten

10 vammaisten lasten tai maahanmuuttajataustaisista perheistä tulevien lasten osalta. Myös perhevaikutusten arviointi puuttuu esityksistä käytännössä katsoen kokonaan. Vaikkakin varhaiskasvatus on keskeinen lapsille suunnattu palvelu, on sillä keskeinen merkitys koko perheen näkökulmasta. Varhaiskasvatusoikeuteen ehdotettu muutos koskettaa hyvin eri tavoin lapsia riippuen siitä, mikä on hänen vanhempiensa tai muiden huoltajiensa perhe- sekä työmarkkinatilanne. Näin ollen esitysten vaikutuksista lasten ja perheiden arkeen, tulee olla tutkittua tietoa ja selvitystä. Esitysluonnoksissa kokonaisvaltaista lapsen edun pohdintaa enemmän on keskitytty niiden taloudellisten vaikutusten arviointiin. Myös näiden realistisuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Mikäli harkinta lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuudesta tehdään todella yksilöllisesti, matalalla kynnyksellä ja lapsen etua harkiten, kuten esityksen perusteluissa useaan kertaan todetaan, tulevat taloudelliset säästöt suurella todennäköisyydellä muodostumaan oletettua pienemmiksi. Toisaalta myös perheiden valintoja on vaikea ennustaa. Esitysluonnoksissa ei ole myöskään otettu huomioon kokonaisuutena niitä kaikkia leikkauksia, joita perhe-, kasvatus- ja koulutuspalveluihin ollaan parhaillaan suunnittelemassa. Kyse ei ole vain yksittäisistä toimenpiteistä vaan laajemmasta kokonaisuudesta, jolla lasten ja perheiden asemaa ja oikeuksia ollaan heikentämässä. Keskusliitto pitää keskeisenä että muutosten vaikutukset erilaisten lapsiperheiden arkeen arvioidaan kokonaisuudessaan 15. Kyse on niin keskeisestä asiasta, että tähän tulee löytyä aikaa ja resursseja. Vain näin muutosten ja leikkausten vaikutuksia voidaan arvioida tarkemmin ja myös lieventää niitä erityisesti heikommassa asemassa olevien lasten ja perheiden kannalta. 15 Lapsi- ja perhejärjestöt: Hallituksen säästötoimet lisäävät eriarvoisuutta http://www.lskl.fi/tiedottaa/ajankohtaista/lapsi- _ja_perhejarjestot_hallituksen_saastotoimet_lisaavat_eriarvoisuutta.3802.news

11 LAUSUNNON KESKEINEN SISÄLTÖ: Lastensuojelun Keskusliitto ei kannata lapsen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamista. Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen asettaa lapset eriarvoiseen asemaan riippuen lapsen vanhemman tai muun huoltajan perhe- ja työmarkkinatilanteesta. Tämä on keskeinen kysymys lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Kyse on lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ja perheillä tulee olla mahdollisuus päättää ja valita lapsen edun kannalta paras varhaiskasvatusmuoto. Rajaaminen lisää kynnystä hakea kokopäiväistä varhaiskasvatuspaikkaa, ja erilaisten tarveharkintaan perustuvien arviointikriteeristöjen luomisella on myös taipumus leimata niiden käyttäjiä. Uhkana on, että perheissä joissa voimavarat ovat vähäiset ja jaksaminen koetuksella, laajennetun varhaiskasvatusoikeuden hakeminen jää tekemättä. Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen sijaan lapsen varhaiskasvatuksen tarpeesta ja laajuudesta tulee käydä avointa keskustelua perheen ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä. Varhaiskasvatusoikeutta koskevan esitysluonnoksen 11 a on kielellisesti raskas ja vaikealukuinen. Esitysluonnoksessa ei tuoda selkeästi esille sitä kuka tai mikä taho arviointia suorittaa eikä myöskään sitä, millaisen selvityksen varassa ja millaisessa prosessissa arvio varhaiskasvatuksen laajuudesta tehdään. Lastensuojelun Keskusliitto pitää keskeisenä, että jatkovalmistelussa arviointiprosessiin kokonaisuudessaan kiinnitettään huomiota sekä selkiytetään sitä. Nykyistä vahvemmin tulee tuoda esille se, että harkinta kunkin lapsen varhaiskasvatuksen laajuudesta tulee perustua YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaiseen lapsen etuun. Lastensuojelun Keskusliito korostaa, että lapsen varhaiskasvatusoikeuden muutos ei saa johtaa siihen että esimerkiksi vanhemman työllisyystilanteen muuttuessa lasta siirrellään tarpeettomasti paikasta toiseen. Ihmissuhteiden pysyvyyteen ja turvallisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Lastensuojelun Keskusliitto ei pidä lausunnoilla olevan esityksen mukaista henkilöstömitoituksen alentamista perusteltuna. Monien tutkimusten mukaan aikuisten määrä suhteessa lapsiin on varhaiskasvatuksen keskeinen laatutekijä, eikä sitä ole syytä lähteä heikentämään. Erityistä huomiota tulee kiinnittää osa-aikaisessa varhaiskasvatuksessa oleviin sekä erityistä tukea tarvitseviin lapsiin. Esitysten lapsi- ja perhevaikutusten arviointi on tehty puutteellisesti, eikä arvioinnissa ole otettu huomioon kokonaisuutena kaikkia niitä leikkauksia, joita perhe-, kasvatus- ja koulutuspalveluihin ollaan parhaillaan suunnittelemassa. Kyse ei ole vain yksittäisistä toimenpiteistä vaan laajemmasta kokonaisuudesta, jolla lasten ja perheiden asemaa ja oikeuksia ollaan heikentämässä. Myös esitysten taloudelliset vaikutukset tulee arvioida nykyistä tarkemmin ja realistisemmin. On toivottavaa, että päätöksenteossa kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota

12 varhaiskasvatuksen merkitykseen lapselle sekä sen kustannusvaikuttavuuteen erityisesti huonoosaisten perheiden, ja heikommassa asemassa olevien lasten kohdalla. Investoimalla peruspalveluihin ja ehkäisevään työhön säästetään kalliista korjaavista toimenpiteistä.