Sari Kemppi & Janne Kivivuori RIKOSUUTISOINNIN MÄÄRÄ YLEISRADION TELEVISION PÄÄUUTISLÄHETYKSESSÄ 1985 2003

OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTIEDONANTOJA 63 National Research Institute of Legal Policy. Research Communications. Rättspolitiska forskningsinstitutet. Forskningsmeddelanden. Sari Kemppi & Janne Kivivuori RIKOSUUTISOINNIN MÄÄRÄ YLEISRADION TELEVISION PÄÄUUTISLÄHETYKSESSÄ 1985 2003 Helsinki 2004

Sisältö 1 Tutkimuksen tausta...1 Televisio rikostiedon lähteenä...2 Yleisradion pääuutislähetys tutkimuskohteena...5 2 Tutkimusaineisto...6 3 Rikos- ja kontrolliaiheet 1985 2003...8 Yleiskuva...8 Rikosaiheiset uutiset...9 Väkivalta pääuutislähetyksessä...12 Kontrolliaiheiset uutiset...13 4 Rikosuutisten kysynnän ja tarjonnan nousu 1990-luvulla...18 Aiheen televisionomaisuus...19 Rikosseurannan tehostaminen...19 Tiivistyvät yhteydet rikostiedon lähteisiin...20 Erikoisohjelmien vaikutus...21 5 Yhteenveto...22 Lähteet...25 Liitetaulukot...27 Tiivistelmä...29 Abstract...31

1 Tutkimuksen tausta 1 Rikosten ja erityisesti väkivallan uutisointi on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt voimakkaasti. Suomessa iltapäivälehtien etusivujen väkivaltaotsikointi lähes kolminkertaistui vuosien 1980 ja 2000 välillä rikokset ja väkivalta ottivat tilaa muilta aiheilta (Kivivuori, Kemppi & Smolej 2002; Huovila 2002). Samaan aikaan väestön riski joutua väkivallan kohteeksi pysyi vakaana tai jopa laski. Myös muissa maissa on havaittu samanlainen rikosuutisoinnin määrällinen kasvu. Ruotsissa Pollack (2001) havaitsi rikosuutisoinnin määrän lisääntyneen voimakkaasti 1960-luvun jälkeen. Estrada (1999) totesi, että nuorisoväkivallan uutisointi lisääntyi Ruotsissa voimakkaasti 1980-luvun lopulta alkaen. Britanniassa niin laatu- kuin bulevardilehdistönkin rikosuutisointi on lisääntynyt toisen maailmansodan jälkeen sekä absoluuttisesti että suhteellisesti (Reiner & Livingstone 2003, 17 18). Myös Yhdysvalloissa todettiin rikosuutisoinnin voimakas, hyppäyksen omainen nousu 1990-luvulla (Beckett & Sasson 2000, 76). Trendi näyttäisi olevan samanlainen useimmissa läntisissä teollisuusmaissa, ehkä jopa maailmanlaajuisesti. Kyse saattaa olla jopa eräänlaisesta pitkän keston ilmiöstä: väkivalta on noussut kohti nykyistä lehdistön sensaatioaiheiden kärkisijaa jopa 300 vuoden aikajänteellä, siis mahdollisesti koko kaupallisen lehdistön historian ajan (Davis & McLeod 2003). Kriminologisen rikosuutisoinnin tutkimuksen taustalla on usein kysymys siitä, vastaako tiedotusvälineiden rikollisuudesta antama kuva rikollisuuden todellista määrää, piirteitä ja kehitystä. Tarkastelun kohteena ei ole yksittäinen uutinen, vaan median tai jonkin sen osa-alueen rikollisuudesta muodostama kokonaiskuva ja sen suhde rikollisuuden todellisuuteen. Tutkimus ei pyri vastaamaan eikä voi vastata kysymykseen, mikä on oikea mediahuomion taso. Sen sijaan se voi paikallistaa muutoksia huomion tasossa ja verrata niitä muihin rikollisuutta koskeviin tietoihin. Rikosuutisoinnin on arveltu vaikuttavan esimerkiksi rikoksen pelkoon, julkisten tilojen välttämiseen, sosiaalisen epäluottamuksen lisääntymiseen ja kriminaalipoliittisiin asenteisiin. Jos ihmisillä ei ole omakohtaisia kokemuksia rikoksen uhriksi joutumisesta, käsitykset rikollisuudesta saattavat suurelta osin perustua joukkotiedotusvälineiden kautta saataviin välillisiin tietoihin (ks. muun muassa Williams & Dickinson 1993; Chiricos ym. 2000; Korander 1 Kiitämme Anne Alvesaloa, Päivi Honkatukiaa, Johanna Jääsaarta, Tapio Lappi-Seppälää, Matti Rönkää ja Mirka Smolej ta, jotka antoivat arvokkaita kommentteja tämän tutkimuksen tekovaiheessa, sekä Eva Andbergia, joka teki Yleisradion arkistossa tutkimuksen perusajot.

2 1994). Ulkomaisten tutkimusten mukaan tiedotusvälineet korostavat uutisoinnissaan väkivaltarikollisuutta ja käsittelevät muita rikoslajeja niiden tosiasiallista esiintymistä vähemmän (ks. esim. Gilliam & Iyengar 2000; Schlesinger ym. 1991). Tämän kehityksen seurauksena on myös mahdollista, että yleisön käsitykset alkavat heijastella pikemminkin median konstruoimaa rikollisuuskuvaa kuin rikollisuuden tosiasiallista kehitystä. Media ei vaikuta yleisön oikeustajuun ja rangaistusnäkemyksiin yksioikoisen mekaanisesti, mutta se asettaa agendan, joka kehystää rikollisuuskysymyksestä käytävää yhteiskunnallista keskustelua (Hale 1996, 109). Rikosuutisoinnin voimakas lisääntyminen on tutkimuskirjallisuudessa liitetty riskiyhteiskunnan ja pelon kulttuurin nousuun. 2 Tällaisten yleisten yhteiskunnallisten ja kulttuuristen vaikutusten ohella rikosuutisoinnilla voi olla erityisiä vaikutuksia joihinkin väestön osaryhmiin. Esimerkiksi vanhukset on mainittu erityisryhmänä, joille tiedotusvälineet saattavat olla ainoa tai hyvin hallitseva tiedon lähde. Tämä seikka on liitetty siihen, että vanhukset pelkäävät niin sanottua katurikollisuutta enemmän kuin nuoret, vaikka joutuvat harvemmin sen kohteeksi (ks. Hale 1996; Niemi 2004, 237). Toisena erityisvaikutuksen kohteena voidaan mainita nuoret, joilla on muista syistä kohonnut alttius väkivaltaan. Rikosuutisointi lisää ainakin joidenkin vaikutuksille alttiiden ryhmien kuten nuorten rikoskäyttäytymistä (Surette 2002). Suomessa tehdyn tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että rikostodellisuuden viihteellisellä esittämisellä on etenkin poikien omaisuusja väkivaltarikollisuutta lisäävä vaikutus (Alvesalo & Santtila 2004; Kivivuori 2004). Vaikutukset ovat riippuvaisia muun muassa mediasisällöstä, kulutustilanteesta ja asuinalueiden paikallisista oloista. Sekä yleiset kulttuurivaikutukset että erityisryhmiä koskevat vaikutukset perustelevat sitä, miksi rikosuutisoinnin määrällisen kehityksen kuvaaminen on osa kriminologista perustutkimusta. Televisio rikostiedon lähteenä Tällä hetkellä käytettävissä olevat rikosuutisoinnin määrällistä kehitystä koskevat tiedot perustuvat pitkälti lehdistön tutkimukseen. Yhden tiedotusvälineen tai jonkin sen osan kehityksestä ei voi tehdä johtopäätöksiä muista tiedotusvälineistä. Ongelmallisena voidaan pitää myös sitä, että seikkaperäisimmät tiedot rikosuutisoinnin määrällisestä kehityksestä perustuvat iltapäivälehtien etusivujen rikosuutisointiin (Kivivuori ym. 2002; Huovila 2002). Tutkimustiedon valossa iltapäivälehtien uutisia pidetään eri tiedotusvälinei- 2 Aikalaisteorioista tarkemmin, ks. Kivivuori ym. 2002, 2 5.

den vertailussa kaikkein vähiten luotettavina (Jääsaari, Kytömäki & Ruohomaa 2004, 9). Lisäksi on mahdollista, että rikosuutisten määrällinen kehitys on muissa tiedotusvälineissä maltillisempaa. Esimerkiksi tutkimuksessa, joka tarkasteli suuren päivälehden pääkirjoitusten rikosaiheita, voitiin havaita selvästi maltillisempaa rikos- ja väkivaltateeman kasvua kuin iltapäivälehdissä (Kemppi 2003). Televisio on suomalaisille keskeinen rikostiedon lähde. Vuonna 1993 tehdyssä tutkimuksessa vastaajilta kysyttiin, kuinka tärkeänä rikostiedon lähteenä he pitävät eri tiedotusvälineitä (Korander 1994). Televisio yleensä oli 83 prosentille vastaajista erittäin tai melko tärkeä rikostiedon lähde. Poliisi-TV:tä piti erittäin tai melko tärkeänä lähteenä 63 prosenttia vastaajista. Käytännössä kaikki vastaajat (98 %) pitivät lehdistöä joko erittäin tai melko tärkeänä rikostiedon lähteenä. 3 Internet 14 Aikakauslehdet 33 Iltapäivälehdet 34 Muut sanomalehdet 73 Radio 46 TV:n rikosohjelmat 52 TV:n muut ajankohtaisohjelmat 67 0 10 20 30 40 50 60 70 80 % Kuvio 1 Niiden vastaajien osuus, jotka pitivät tiedotusvälinettä erittäin tai melko tärkeänä tapahtuneita rikoksia koskevan tiedon lähteinä, % vähintään 15-vuotiaasta väestöstä (N=8 126). Lähde: vuoden 2003 kansallisen uhritutkimuksen aineisto Vuoden 2003 kansalliseen rikosuhritutkimukseen sisällytettiin samanlaisia kysymyksiä (kuvio 1). Vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten tärkeiksi he kokevat eri tiedotusvälineet ajatellen nimenomaan heidän omaa tietoaan tapahtuneista rikoksista. Vaihtoehtojen joukossa lueteltiin television rikosohjelmat kuten Rikosraportti ja Poliisi-TV sekä heti perään muut television ajankohtaisohjelmat. Kaksi kolmesta vastaajasta ilmoitti ajankohtaisohjelmat

4 erittäin tai melko tärkeäksi rikostiedon lähteeksi. Ne olivat sanomalehtien 3 jälkeen toiseksi merkittävin rikostiedon lähde. Kysymyksenasettelu ei mahdollista uutislähetysten saati tietyn kanavan uutislähetyksen merkittävyyden tarkastelua. Tulokset viittaavat kuitenkin television keskeiseen merkitykseen rikostiedon lähteenä. Vuosien 1993 ja 2003 tutkimusten vastauksia ei voi suoraan verrata keskenään, koska vastaajille luetellut vaihtoehdot olivat erilaisia. 4 Lähimmäs vertailukelpoisuutta päästään niin sanottuja rikostodellisuusohjelmia koskevissa kysymyksissä. Vuonna 1993 vastaajista 63 prosenttia piti Poliisi-TVohjelmaa itselleen erittäin tai melko tärkeänä rikostiedon lähteenä. Kymmenen vuotta myöhemmin 52 prosenttia ilmoitti, että television rikostodellisuusohjelmat ovat heille erittäin tai melko tärkeä rikostiedon lähde. Vuoden 2003 kysymyksessä annettiin esimerkkeinä Poliisi-TV ja Rikosraportti. Kun huomioidaan tämän tyyppisten ohjelmien lisääntyminen, on kiinnostavaa todeta, että niiden merkitys rikostiedon lähteinä on ilmeisesti jonkin verran vähentynyt joskin edelleen varsin suuri. Lehdistön kohdalla on voinut tapahtua samankaltaista kehitystä. Koranderin tutkimuksessa lähes kaikki (98 %) ilmoittivat valtakunnallisen lehdistön olevan erittäin tai melko tärkeä rikostiedon lähde. Vuoden 2003 tutkimuksessa 34 prosenttia piti iltapäivälehtiä ja 73 prosenttia muuta lehdistöä erittäin tai melko tärkeänä rikostiedon lähteenä. Vuoden 2003 tutkimuksen avulla voidaan tarkastella, vaihteleeko television merkittävyys rikostiedon lähteenä ikäryhmittäin. Nuorimmasta ryhmästä, 15 24-vuotiaista, 63 prosenttia piti kyseisiä ohjelmia erittäin tai melko tärkeinä rikostiedon lähteinä. Vanhemmissa ikäryhmissä vastaava osuus oli korkeampi vaihdellen 68 ja 73 prosentin välillä. Muista lähteistä tiedetään, että vanhemmat ikäryhmät käyttävät myös enemmän aikaa television katseluun kuin nuoret (Jääsaari ym. 2004, liitetaulukot). 3 Tarkoittaa muita sanomalehtiä kuin iltapäivälehtiä. Sanomalehdet viitannevat tässä ensisijaisesti niin sanottuihin päivälehtiin, mahdollisesti myös paikallislehtiin. 4 Vuoden 1993 tutkimukseen vastasi 1 249, vuoden 2003 tutkimukseen 8 164 vastaajaa.

5 Yleisradion pääuutislähetys tutkimuskohteena Tämä tutkimustiedonanto täyttää pieneltä osin tietoaukkoa laajentamalla rikosuutisoinnin määrällistä tarkastelua sähköisten viestimien television puolelle. Tavoitteena on selvittää, miten rikosuutisoinnin määrä on kehittynyt Yleisradion television pääuutislähetyksessä (TV1 klo 20.30) vuosien 1985 ja 2003 välisenä aikana. Yleisradion television pääuutislähetyksen valitsemista tutkimuksen kohteeksi voidaan perustalla usealla tavalla. Television katsojat pitävät Yleisradion television pääuutislähetystä kaikkein luotettavimpana tietolähteenä (Jääsaari ym. 2004, 9). Siksi on perusteltua selvittää, miten rikosuutisointi on määrällisesti kehittynyt uutislähteessä, johon väestöllä on korkea luottamus. Katsojat arvostavat Yleisradiota erityisesti luotettavien uutisten ja ajankohtaisohjelmien lähteenä. Vuoden 2003 yleisötutkimuksessa 89 prosenttia vastaajista piti Yleisradion TV1-kanavaa luottavien uutisten ja ajankohtaisohjelmien tarjoajana. Vastaavat prosenttiosuudet muilla kanavilla olivat 86 % (YLE TV2), 79 % (MTV3) ja 57 % (Nelonen) 5. Yleisradion klo 20.30 lähetettävän pääuutislähetyksen katsominen oli varsinkin takavuosina jopa eräänlainen iltahartauteen rinnastuva rituaali. (Jääsaari ym. 2004, 8, 36.) 6 Tämän tutkimuksen rajoitteena voidaan pitää sitä, että MTV3:n vuonna 1981 käynnistyneen uutistoiminnan rikospainotuksen kehityksestä ei ole kerätty vertailutietoa. Kyselytutkimusten mukaan myös MTV3:n uutisia pidetään varsin luotettavina, joten tässä suhteessa ero YLE1:n uutisiin on vähäinen. Pääosa tästä tiedonannosta sisältää rikosuutisoinnin määrällisten muutosten kuvailua. Seloste ei siten sisällä systemaattisia tai empiirisiä vertailuja muiden ilmiöiden kehitykseen, vaikka niitä kommentoidaan paikoin tekstissä. Lopuksi pohdimme lyhyesti ja viitteellisesti sitä, mistä tekijöistä havaitut muutokset ovat johtuneet. 5 Prosenttiluvut liittyvät keskeisesti kanavamielikuviin, esimerkiksi YLE TV2:n uutiset ovat saman toimituksen tekemiä kuin YLETV1:n uutiset. 6 Tätä raporttia laadittaessa ei ollut käytettävissä tietoa siitä, miten luotettavana rikoksia koskevan tiedon lähteenä suomalaiset pitävät television eri kanavia tai ohjelmatyyppejä. Tuoreessa saksalaistutkimuksessa vastaajat arvioivat, että televisiouutiset tarjosivat muita ohjelmatyyppejä realistisemman kuvan rikollisuuden luonteesta ja määrästä (Kania 2004).

2 Tutkimusaineisto Tässä selosteessa tarkastellaan Yleisradion television pääuutislähetysten (klo 20.30 alkava uutislähetys, TV 1) rikollisuuteen ja rikoskontrolliin liittyvien uutisaiheiden esiintymistä vuosina 1985 2003. Raportti sisältää rikosaiheiden määrällisten muutosten kuvauksen kuudelta eri vuodelta (1985, 1988, 1993, 1997, 2000, 2003). Tavoitteena on siten kuvata Yleisradion television pääuutislähetyksen rikossisältöjä kahden vuosikymmenen perspektiivillä. Selosteen tavoitteet ovat deskriptiiviset eli rikosuutisoinnin määrällistä kuvausta ei tässä raportissa liitetä empiirisesti muihin ilmiöihin kuten rikollisuuteen, pelkoihin tai oikeusmielipiteisiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin tekemällä haku yleisradion sähköisestä arkistosta. Haku perustui sanaluetteloon eli siihen sisältyivät ne uutispäivät, joina esiintyi ainakin yksi luettelossa olevista sanoista (ks. liitteet 1 ja 2). Haun toteutti Eva Andberg Yleisradion arkistosta. Haku kohdistui uutisissa luetun puheen sekä uutislukijan että inserttien taustalla luetun puheen tekstikoosteeseen sekä arkistoon sisältyvään kuvamateriaalin luonnehdintaan. Seuraavassa on suora lainaus arkiston tekstimateriaalista (8.2.1997). ENVA: 19970802 SISA: --20:33:41: TOIM: Antti Sillanpää (Lahti). HAAST: Rikoskomisario Ari Soronen (keskusrikospoliisi). AIHE: Poliisi kaipaa lisätietoja eilisestä ammuskelusta Lahden keskustassa. Lahtelainen mies ampui parikymmentä laukausta torin kulmalla sijainneesta asunnosta. Poliisi surmasi haulikkomiehen pidätystilanteessa. A330 M100. KUVA: Lahden ammuskelualueen kartta pöydällä. Soronen (SU+). Ammuskelupaikka Lahden keskustassa, ammuskelun jälkiä liikennemerkissä. (2 11.) Sanahaku jättää aina jotakin aiheeseen liittyvää ulkopuolelle, joten sitä on tässä pidettävä pikemminkin eräänlaisena otoksena kuin kokonaistutkimusta tavoittelevana luettelona. Hakumuotona oli sanan perusmuoto (esim. varas, murha), mutta haku toteutettiin siten, että kaikki taivutus- ja sijamuodot, myös verbimuodot, tulevat mukaan (esim. varastaa, murhanneen, vankilassa). Aluksi aineisto kerättiin samalta ajanjaksolta kuin iltapäivälehtien väkivaltaotsikoita tarkastellut tutkimus (Kivivuori ym. 2002), eli vuosilta 1980, 1988, 1993, 1997, 2000 sekä 2003. Yleisradiossa uutisten arkistointimenetelmä vakiintui kuitenkin vasta vuonna 1985, joten vuosi 1980 poistettiin ja korvattiin vuodella 1985. Vuoden 1993 alussa pääuutislähetys oli muutaman kuukauden ajan osa laajempaa makasiiniohjelmaa, joka alkoi klo 20.00, mutta tällä ei ole olennaista vaikutusta tuloksiin. Rikosuutisaineisto koostuu siis rikoksiin, rikollisuuteen ja seuraamusjärjestelmään liittyvistä Yleisradion

television pääuutislähetyksien (TV1) uutisaiheista vuosina 1985, 1988, 1993, 1997, 2000 sekä 2003. Vuosi 2003 vastaa ajanjaksoa 1.10.2002 30.9.2003 vastaten siten vuoden 2003 uhritutkimuksen muisteluväliä. Tutkimusasetelma noudattaa pitkittäisaineistoon perustuvaa kvantitatiivista sisällönanalyysia. Analyysin havaintoyksikkönä ja määrällisten trendien laskentayksikkönä on tässä raportissa uutispäivä, jona on ainakin yksi (kulloisenkin tarkastelun kannalta relevantti) hakusanaosuma. Esityksen sujuvuuden vuoksi tätä ei jokaisessa kohdassa toisteta. Niinpä esimerkiksi lause ryöstöihin liittyvät uutisaiheet vähentyivät vastaa teknisesti ilmaisua uutispäiviä, joihin sattui hakuosuma sanajuurella ryöstö, oli vähemmän, jne. Aineistoa koodattaessa todettiin, että sanaosuma merkitsi käytännöllisesti katsoen aina sitä, että uutislähetyksessä oli käsitelty rikollisuuteen tai sen kontrolliin liittyvää aihetta. Rikosaiheet koodattiin SPSS-ohjelmaan siten, että havaintoyksikkönä oli päivä (jona oli ainakin yksi sanaosuma). Jokainen rikos- ja rikoskontrolliin liittyvä sanaosuma uutistekstinä tai kuvatekstinä on koodattu omaksi muuttujakseen. Tarkasteltavat uutisaiheet on jaettu aineiston keruuvaiheessa kotimaan ja ulkomaan uutisiin. Kotimaan uutisiksi on määritelty kaikki tapaukset, jotka joko ovat tapahtuneet Suomessa tai kohdistuneet ulkomailla suomalaisiin. Seuraavat tarkastelut on rajattu kotimaan uutisiksi luokiteltaviin uutisaiheisiin. Olemme tarkastelleet erikseen rikosaiheiden ja kontrolliaiheiden uutisointia. Sen sijaan uutisten sävyn analyysi rajattiin selvityksen ulkopuolelle. Pääosin uutislähetyksen tyyliä voi luonnehtia neutraalin toteavaksi. 7

3 Rikos- ja kontrolliaiheet 1985 2003 Seuraavissa luvuissa esitellään kotimaahan liittyvien rikos- ja rikoskontrolliaiheiden esiintymistä vuosina 1985 2003. Tarkasteluissa esitetään pääasiassa tietoja siitä, kuinka monena päivänä on ollut vähintään yksi rikossanaosuma. Tyypillisesti sanaosumia oli saman päivän lähetyksessä useita, joten päivien laskeminen antaa maltillisen arvion rikosaiheiden yleisyydestä. Yleiskuva Sanahaun perusteella voidaan nähdä, että kotimaan rikollisuuteen ja rikoskontrolliin liittyvät uutiset lisääntyivät verraten tasaisesti tutkitulla jaksolla 1985 2003 (kuvio 2). Vuosien 1985 ja 2003 välinen kasvu oli 125 prosenttia eli rikosuutisoinnin määrä yli kaksinkertaistui. Vuoden 1985 uutispäivistä 19 % sisälsi rikos- tai kontrolliaiheisen uutisen, kun vastaava osuus vuonna 2003 oli 42 %. Rikosuutisointi näyttäisi lisääntyneen voimakkaimmin vuosien 1985 ja 1988 ja vuosien 1993 ja 1997 välillä. 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Kuvio 2 1985 1988 1993 1997 2000 2003 Uutispäivät, joina on ollut ainakin yksi rikos- tai rikoskontrolliaiheinen hakusanaosuma. Kotimaan aineisto, absoluuttiset luvut Kuvion 2 havaintoyksikkönä on uutispäivä, jolloin on voinut olla enemmän kuin yksi rikosuutisaihe (sanaosuma). Uutinen on lisäksi voinut käsitellä rikollista tekoa ja sen seurauksia seuraamusjärjestelmässä (muun muassa syytteen nostaminen, sakon tai vankeusrangaistuksen antaminen jne.).

Seuraavaksi on tarkasteltu erikseen rikosaiheita (liitteen 1 sanaluettelo) 1 ja rikoskontrolliaiheita (liitteen 2 sanaluettelo). Huomattakoon, että samana päivänä on voinut olla molempien luettelojen mukaisia sanaosumia. Siksi erillistarkastelut eivät summaudu kuvion 2 kokonaislukuihin. Rikos- ja rikoskontrolliaiheiden tarkastelua voitaneen pitää kahtena eri näkökulmana samaan asiaan, television rikosuutisointiin, ei niinkään eri uutisaiheiden tarkasteluna. 9 Rikosaiheiset uutiset Rikosaiheiset uutiset lisääntyivät tutkimusajanjaksolla (kuvio 3). Kasvu oli melko tasaista vuoteen 1993 asti, jonka jälkeen rikosaiheisten uutispäivien määrä miltei kaksinkertaistui. Merkittävin muutos rikosuutisissa tapahtui vuosien 1993 1997 välillä, jolloin rikosaiheisten uutispäivien määrä lisääntyi noin 60 %. Vuonna 1997 saavutettu taso oli noin kaksinkertainen verrattuna 1980-luvun tasoon. Nykyään keskimäärin noin joka kolmantena tai neljäntenä päivänä esiintyy rikosaihe television pääuutislähetyksessä. 140 120 100 80 60 40 20 Jolon tapaus päivän ainoa rikosaihe Uutispäivät, joina rikossanaosuma 26 0 1985 (N=44) 1988 N(=58) 1993 (N=63) 1997 (N=101) 2000 (N=109) 2003 (N=108) Kuvio 3 Päivät, joina rikosaiheita sekä päivät, joina Jolon tapaus ainoana rikosuutisena Aineistossa oli muutamia yksittäistapauksia, joista uutisoitiin erityisen paljon sekä peräkkäisinä päivinä että useampana kuukautena. Muutamat näistä yksittäistapauksista muun muassa Jolon panttivankitapaus ja Kauko Juhan- 1 Sisältää kaikki kombinaatiot sanajuuresta rikos, pois lukien yhdistelmät rikoslaki ja rikosilmoitus, jotka on tässä selosteessa yhdistetty rikoskontrolliaiheisten uutisten tarkasteluun.

10 talon oikeudenkäynti nostivat rikosaiheisten uutisten määrää sen verran, että niiden esiintymistä päätettiin tarkastella erillään muista rikosuutisista. Tarkastelussa havaittiin, että niin sanottu Jolon panttivankidraama oli ainoa määrällisesti merkittävä yksittäistapaus. Muilta osin vuosien väliset erot eivät selity yksittäisillä rikostapauksilla. Kuvion 3 tarkastelussa on eritelty Jolon tapauksen vaikutus vuoden 2000 rikosuutisointiin. Kaiken kaikkiaan 26 päivänä oli pelkästään Jolon tapaukseen liittyvä rikossanaosuma, eli ilman kyseistä tapausta näinä päivinä ei (ehkä) olisi ollut rikosuutisointia. Jos Jolon tapauksen vaikutus poistetaan, havaitaan, että vuonna 1997 saavutettu rikosuutisoinnin taso on pysynyt verraten vakaana sen jälkeen. Kuviossa 4 on esitetty eri rikosaiheiden esiintyminen pääuutislähetyksissä. Väkivalta on tässä kuvioissa määritelty kattamaan kaikki ne uutiset, joissa on käsitelty pahoinpitelyjä, murhia, tappoja, surmia, ryöstöjä, raiskauksia sekä panttivankeutta 2. Talousrikoksia ovat ne aiheet, joissa on ollut maininta petoksesta, kavalluksesta, väärennöksestä, lahjonnasta tai rahanpesusta. 3 Huumeaihetta kuvaava käyrä sisältää uutiset, joissa on ollut jokin mainita huumeista. Omaisuusrikos kuvaa murtoihin, varkauteen, vahingontekoon sekä ilkivaltaan liittyvien uutisaiheiden määrää. 60 50 40 30 20 10 0 1985 1988 1993 1997 2000 2003 Väkivalta Huumeet Talousrikos Omaisuusrikos Kuvio 4 Rikosuutispäivät rikoslajeittain 1985 2003. Jolon tapaus mukana 2 Tähän osaan kuuluvat myös ne uutiset, joissa on mainittu ainoastaan sana väkivalta. 3 Petosten, kavallusten, väärennösten ja rahanpesun sisällyttäminen tekee kategoriasta laajemman kuin talousrikostutkimuksessa yleensä käytetään. Pääuutislähetyksessä raportoidut petokset, kavallukset ja väärennökset ovat kuitenkin usein liike- ja yritystoimintaan liittyviä.

Vuoden 1993 jälkeen tapahtunut rikosuutisoinnin kasvu näyttäisi liittyvän selvimmin väkivaltaa ja huumeita käsittelevän uutisoinnin lisääntymiseen. Välillä 1993 1997 kaikkia neljää rikoslajia koskeva uutisointi lisääntyi, mutta sen jälkeen kasvu liittyi vain väkivaltaan ja huumeisiin. Talousrikoksiin liittyvä uutisointi näyttää jopa vähentyneen vuoden 1997 jälkeen. Rikoslajikohtainen analyysi tuottaa kuvan, jossa 1980-luku oli melko vakaan ja alhaisen rikosuutisoinnin aikaa, joka jatkui vielä 1990-luvun alkuun asti. Sen jälkeen tapahtui voimakasta uutisoinnin kasvua. Vuoden 2000 suurta lukua väkivaltauutisoinnissa selittää osin Jolon panttivankitapaus (vrt. kuvio 3). Omaisuusrikokset näyttävät olevan ainoa rikosaihe, jonka uutisoinnin määrässä ei ole tapahtunut huomattavia muutoksia viimeisten vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana. Verrattuna muihin rikosaiheisiin omaisuusrikoksista on kaiken kaikkiaan uutisoitu suhteellisen vähän. Talousrikollisuudesta uutisoitiin hyvin tasaisesti vuoteen 1993 asti. Vuonna 1997 talousrikosaiheita oli kaksi kertaa useammin kuin aikaisemmin, jonka jälkeen uutisoinnin määrässä palattiin miltei 1980-luvun lukuihin. Havainto on linjassa aiempien tutkimusten kanssa: 1990-luvun puolivälin jälkeen poliisiorganisaation kiinnostus talousrikollisuuden tutkintaan oli huipussaan, minkä jälkeen huomio hiipui. Vastaavaa huomion vähenemistä oli havaittavissa myös päivälehtitason talousrikosuutisoinnissa. (Alvesalo 2003, 59.) Vuonna 2000 huumeet ohittivat talousrikosaiheet uutistiheydessä. Vaikka huumeista uutisoitiin 1980-luvulla erittäin vähän, vuoden 1993 jälkeen tilanne on muuttunut huomattavasti. Vuoteen 1997 mennessä uutisoinnin määrä oli kolminkertaistunut ja vuoteen 2000 tultaessa jopa viisinkertaistunut vuoteen 1993 nähden. Vuonna 2003 huumeista uutisoitiin hieman vähemmän kuin ennen. Muuten uutisoinnin määrä ei ole laskenut alle aikaisempien vuosien. Kuvion 4 tarkastelun päätuloksena voidaan pitää sitä, että rikosuutisoinnin taso pysyi kolmen ensimmäisen tarkasteluvuoden aikana, siis jaksolla 1985 1993, varsin vakaana. Myös rikoslajien keskinäinen yleisyysjärjestys pysyi tuolloin melkein samana. Sen sijaan vuodet 1997 2003 erottuvat näistä selvästi sekä korkean rikosuutisoinnin määrän puolesta että vaihtelun voimakkuuden kannalta. Seuraavalla sivulla olevassa kuviossa 5 on havainnollistettu rikosuutisoinnin vakaan kauden vaihtumista nousun ja turbulenssin kaudeksi 1990-luvun puolivälissä. 11

12 50 40 1985-1993 1997-2003 30 20 10 0 Omaisuusrikokset Talousrikokset Huumeet Väkivalta Kuvio 5 Päiviä, joina rikosaihe mainittu keskimäärin yhtä vuotta kohden jaksoilla 1985 1993 ja 1997 2003. Jolon tapaus mukana Kaikissa rikoslajeissa vuotuiset sanaosumat olivat 1985 1993 selvästi vähäisempiä kuin 1997 2003. Talousrikosten uutisointi kaksinkertaistui, omaisuusrikosten ja väkivallan uutisointi kolminkertaistui, ja huumeita koskeva uutisointi kahdeksankertaistui siirryttäessä jakson alkupuolelta sen loppupuolelle. Kun kaikissa neljässä rikoslajissa tapahtui kasvua, niiden suhteelliset osuudet eivät muuttuneet yhtä rajusti. Huumeet ovat lisänneet ja talousrikokset vähentäneet osuuttaan rikosuutisoinnista. Väkivalta pääuutislähetyksessä Edellä tarkasteltiin pääuutislähetysten väkivalta-aiheen esiintymistä laajana aihepiirinä, jossa väkivalta kuvasi summamuuttujaa, johon oli yhdistetty eri väkivallan muotoja (pahoinpitely, murha, tappo, surma, ryöstö, raiskaus, panttivankeus). Kuviossa 6 olemme tarkastelleet sitä, minkälaisesta väkivallasta väkivaltauutisointi on koostunut tarkastelujaksolla. 4 4 Panttivankeutta koskevat uutiset on poistettu tästä tarkastelusta (N=65). Väkivalta sisältää myös kaikki osumat sanoille väkivalta ja pahoinpitely. Huom. tarkastelu sisältää uutisia, jotka voivat käsitellä näiden ilmiöiden kontrollia.

13 Väkivalta Henkirikos Raiskaus Ryöstö 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % 1985 (N=16) 1988 (N=17) 1993 (N=20) 1997 (N=44) 2000 (N=29) 2003 (N=49) Kuvio 6 Eri väkivaltalajien esiintyminen pääuutislähetyksessä 1985 2003 Tarkastelun päätuloksena voitaneen pitää sitä, että yleinen tappeluväkivalta sekä henkirikollisuus ovat voimistaneet asemaansa uutisaiheina. Niiden osuus on lisääntynyt melko tasaisesti vuodesta 1985 lähtien vuoden 1997 lievää laskua lukuun ottamatta aina vuoteen 2003 saakka. Kun vuoteen 1997 asti väkivaltaa ja pahoinpitelyä oli kaikista väkivalta-aiheista enintään noin kolmannes, vuonna 2000 niiden osuus oli puolet ja vuonna 2003 yli puolet kaikista väkivalta-aiheista. Raiskaukset ja ryöstöt näyttäisivät vähentäneen osuuttaan televisiouutisten väkivallasta. Tulosta arvioitaessa on huomioitava, että trendit nojaavat verraten alhaisiin absoluuttisiin sanaosumien vuotuismääriin. Kontrolliaiheiset uutiset Kontrolliaiheiset uutiset tarkoittavat tässä uutisia, joissa on jokin liiteluettelossa 2 määritelty sanaosuma. Käytännössä kyse on uutisista, joissa käsitellään sellaisia aiheita kuin esitutkinta, rikoslaki, syytteen nostaminen, tuomioistuinkäsittely ja annetut tuomiot. Myös keskusrikospoliisiin ja suojelupoliisiin liittyvät uutisaiheet ovat tässä osassa mukana. Yleiskuva rikoskontrollin uutisoinnista. Rikoskontrolliin liittyvät uutisaiheet ovat lisääntyneet melko tasaisesti vuodesta 1985 lähtien, jolloin niitä oli keskimäärin noin kerran viikossa. Vuosina 1988 ja 1993 rikoskontrolliaihe oli

14 uutisena joka neljäs päivä, jonka jälkeen aihetta on käsitelty keskimäärin noin joka kolmas päivä. Suhteellisesti ja absoluuttisesti suurin muutos kontrolliaiheisissa uutisissa tapahtui vuodesta 1985 vuoteen 1988, jolloin uutismäärä lisääntyi 40 %. Vuonna 1993 uutismäärät olivat miltei samat kuin edellisenä havaintovuonna. Vuonna 1997 kontrolliaiheuutiset nousivat jälleen. Vuonna 2003 kontrolliuutiset tavoittivat aineiston korkeimman tason. Tuona vuonna 135 päivänä uutisointiin rikosten kontrollista. 140 120 100 80 60 40 20 0 1985 1988 1993 1997 2000 2003 Kuvio 7 Päivät, joina kontrolliaiheita 1985 2003 Kontrolliaiheisten uutispäivien määrät ja muutokset tutkimusvuosien välillä muistuttavat pitkälti kuviossa 3 esitettyjä rikosaiheisten uutispäivien lukuja. Kuten edellä todettiin, kyse ei ole välttämättä eri päivistä, vaan samana päivänä on voinut olla (ja onkin usein ollut) sekä rikoksia että rikoskontrollia koskevaa uutisointia. Siksi kyse on oikeastaan näkökulmista samaan kehitykseen, ei kahden täysin erillisen uutisaiheen kehityksen vertailusta. Sekä rikollisuuteen, yksittäisten rikostapausten seuraamiseen että rikoskontrolliin kiinnitetty huomio on pääuutislähetyksissä lisääntynyt viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana. Seuraamusjärjestelmän eri vaiheet. Rikoskontrolliin liittyvät hakusanat on kuviossa 8 luokiteltu karkeasti sen mukaan, missä aikajärjestyksessä ne sijoittuvat rikollisuuden kontrollijärjestelmään. Esimerkiksi hakusanat esitutkinta, keskusrikos- tai suojelupoliisi, rikosilmoitus ja valvonta on yhdistetty muuttujaksi poliisikontrolli. 5 Muuttuja syyte sisältää hakusanat 5 Valvonta viittaa eräissä tapauksissa tullin toimintaan.

syyttäjä ja syyte. Tuomio kattaa kaikki hakusanat, jotka viittaavat tuomioistuimen päätöksiin sekä annettuihin rangaistuksiin. Poikkeuksena on osumasana vanki, joka on pidetty erillään tässä tarkastelussa. Se sisältää kaikki sanat, jotka liittyvät jollakin tavalla vankilaan, sen viranomaisiin tai vankiin henkilönä (ei kuitenkaan panttivankeuteen). 15 80 60 Poliisikontrolli Tuomio Syyte Vanki 40 20 0 1985 1988 1993 1997 2000 2003 Kuvio 8 Päivät, joina kontrolliaiheisia uutisia, kontrollilajeittain 1985 2003 Absoluuttiset luvut Rikoskontrollin lisääntyvä uutisointi on ilmentänyt kaikkien rikoskontrollin vaiheiden lisääntyvää uutisointia. Varsinkin vuosien 2000 ja 2003 välillä kasvua ilmenee kaikkien kontrollivaiheiden uutisoinnissa. Kaiken kaikkiaan television pääuutislähetys näyttäisi käsittelevän verraten tasapainoisesti rikoskontrollijärjestelmän eri vaiheita. Lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että joitakin eroja on havaittavissa. Kuviossa 9 edellisen kuvion tietoja on tarkasteltu siten, että vertailutasoksi on otettu vuosi 1985 ja muiden vuosien taso on suhteutettu siihen. Tällöin havaitaan, että poliisikontrollin uutisoinnin kasvu eroaa muiden rikoskontrollin vaiheiden uutisoinnin kehityksestä. Poliisikontrollin uutisointi on noin kuusinkertaistunut, kun muiden kontrollivaiheiden kohdalla uutisnäkyvyys on vain kaksin- tai kolminkertaistunut.

16 700 600 500 Poliisikontrolli Tuomio Syyte Vanki 400 300 200 100 0 1985 1988 1993 1997 2000 2003 Kuvio 9 Päivät, joina kontrolliaiheisia uutisia, kontrollilajeittain 1985 2003 Indeksitarkastelu, vuoden 1985 taso = 100 Poliisi televisiouutisissa. Tämän tutkimuksen otoksessa (sanaluettelossa) ei ollut mukana pelkkää sanajuurta poliisi. Se jätettiin tietoisesti pois, koska sen arveltiin paisuttavan muutenkin laajaa tutkimusmateriaalia ja sisältävän runsaasti esimerkiksi liikenne- ja muihin onnettomuuksiin liittyviä osumia. Sen sijaan tutkimukseen otettiin sanat suojelupoliisi ja keskusrikospoliisi. Tämän lisäksi huumepoliisi, huumeratsia ja rikospoliisi tulivat systemaattisesti mukaan alkuosansa vuoksi. Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis poliisin uutisnäkyvyyttä luotaava otos. 80 60 Muu poliisiaiheinen maininta Krp/rikospoliisi 40 20 0 1985 1988 1993 1997 2000 2003 Kuvio 10 Uutispäiviä, joina poliisiin liittyviä sanaosumia

Poliisiin liittyvä uutisointi nousi voimakkaasti 1990-luvun puolivälissä (kuvio 10). Nousu johtui siitä, että uutisissa esiintyi aikaisempaa selvästi useammin viittauksia keskusrikospoliisiin tai yleisemmin rikospoliisiin. Kuviossa 10 esitetty kategoria muu poliisiin liittyvä sanaosuma kuvaa päiviä, joina uutislähetyksessä on ollut pelkästään muu kuin keskusrikospoliisiin tai rikospoliisiin viittaava poliisiaiheinen sanaosuma (käytännössä huumepoliisi tai suojelupoliisi). Vuoden 2003 kohdalla pylvään valkoinen yläosa johtuu melkein kokonaan suojelupoliisin tiheästä esiintymisestä uutislähetyksissä, lähinnä niin sanotun Alpo Rusin tapauksen johdosta. Vuonna 2000 poliisin maininta uutisissa notkahti väliaikaisesti. Ei liene mahdotonta, että tuona vuonna Filippiineillä tapahtunut Jolon panttivankitapaus otti tilaa uutisilta, joissa olisi viitattu suomalaiseen poliisiin. Kuvion 10 osoittama sarja ei kerro muuta kuin sen, että poliisi on mainittu uutislähetyksessä, käytännössä aina rikosaiheen yhteydessä. Sitä, onko julkisuus ollut myönteistä vai kielteistä, analyysi ei kerro. Osa poliisiin liittyvistä uutisista on voinut olla kriittistä. Epäsystemaattisen vaikutelman perusteella poliisi on yleensä mainittu neutraalissa sävyssä rikostapahtumien kuvaamisen yhteydessä. 17

4 Rikosuutisten kysynnän ja tarjonnan nousu 1990-luvulla Edellä esitetyt havainnot osoittavat, että Yleisradion television pääuutislähetyksessä rikosaiheiden ja rikoskontrollia käsittelevien aiheiden määrä lisääntyi selvästi tarkastelujaksolla. Rikosaiheiden voimakkain nousuvaihe ajoittui 1990-luvun puolivälin molemmille puolille. Kontrolliaiheita tarkasteltaessa kehitys on tasaisempaa, vaikkakin kehityksen suunta on samalla tavalla nousujohteinen kuin rikosaiheidenkin kohdalla. Rikosuutisoinnin määrän kehitys Yleisradion television pääuutislähetyksessä on samankaltaista kuin iltapäivälehtien etusivujen rikosotsikoinnin kehitys. Tosin iltapäivälehdissä voimakkain rikosuutisoinnin kasvuvaihe tapahtui aikaisemmin vuosien 1988 ja 1993 välillä kun taas television pääuutislähetyksessä muutosvaihe ajoittui vuosien 1993 ja 1997 välille. Rikosteeman määrällisen kehityksen tarkastelussa voitaneen kuitenkin puhua näiden tiedotusvälineiden konsonanssista eli yhdenmukaisuudesta: rikosten uutisoinnin useus on antanut molempien tiedotusvälineiden seuraajille samansuuntaista kuvaa rikollisuuden määrästä. Uutisoinnin sisäisessä rakenteessa medioiden välillä oli kuitenkin selkeitä eroja. Iltapäivälehtien voimakkaasti lisääntynyt rikosuutisointi keskittyi lähes yksinomaan väkivaltaan. Yleisradion televisiouutisissa kasvu näkyi tasapainoisemmin eri rikoslajeissa ja myös rikollisuuskontrollin uutisoinnissa. 1 Sekä iltapäivälehtien että Yleisradion television pääuutislähetyksen rikosuutisointi lisääntyi selvimmin jaksolla, jolloin väestön keskimääräinen riski joutua väkivallan kohteeksi pysyi vakaana (Heiskanen ym. 2004). Vaikka median tavoitteena ei ole sovittaa uutishuomion määrää sen paremmin tilastoidun kuin kokonaisrikollisuudenkaan tasoon, tämä on kriminologisesti kiinnostava havainto muun muassa uutisoinnin erilaisten mahdollisten seurausten johdosta. Miksi televisiouutisten rikosuutisointi sitten lisääntyi? Muutosten syiden selvittämiseksi otimme yhteyttä Yleisradion uutistoimitukseen ja pyysimme saada haastatella henkilöä, joka on ollut mukana uutistoimituksessa ainakin 1990-luvun alusta lähtien. Haastateltavaksi lupautui TV1:n uutislähetysten esimies Matti Rönkä. Seuraavat lainaukset, joissa ei ole erillistä lähdeviitettä, perustuvat kyseisen haastattelun nauhoitukseen. 1 Vertailu on varsin viitteellinen, koska iltapäivälehtien analyysi nojasi vain etusivuotsikoihin, ei koko lehden sisältöön.

19 Aiheen televisionomaisuus Röngän mukaan uutiskriteereistä tärkein on aiheen yhteiskunnallinen merkittävyys. Uutisaiheiden valintaan vaikuttaa kuitenkin myös ilmiön tai tapahtuman televisionomaisuus. Mahdollisuus saada hienoa, jännittävää tai erikoista kuvamateriaalia vaikuttaa uutisointipäätökseen. On rikosuutisaiheita, jotka valikoituvat meille sen takia, että ne ovat televisioon sopivia. Televisiouutisten päälähetystä ei voi tehdä sillä lailla että pannaan ranskalaisilla viivoilla tärkeimmät asiat peräjälkeen. Koitetaan palvella asiakasta televisionomaisesti, joku voisi sanoa myös viihteellisesti tai elämyksellisesti. Tämä liittynee mediamarkkinoiden kovenevaan kilpailuun. Kilpailussa menestyminen ei kuitenkaan näyttäisi välttämättä edellyttävän yhdenmukaistumista, vaan keinona voi olla myös erilaistuminen. Yleisradion uutiset ovat Röngän mukaan kilpailijoita pidättyvämpiä esimerkiksi siinä, käydäänkö kurkkaamassa, millaiselta keskiluokkaiselta asuinalueelta [rikoksen tekijä on kotoisin]. Yleisradion uutislähetyksiä onkin yleisöpalautteessa kiitetty siitä, että toimitus on ollut tässä suhteessa pidättyväisempi kuin television kilpailevat uutistoimitukset. Rikosseurannan tehostaminen Eräs keskeinen rikos- ja rikoskontrolliuutisten lisääntymistä selittävä tekijä liittyy toimitusten sisäisiin muutoksiin. Uutistoimituksissa ja journalistisissa käytännöissä tapahtui tämän tutkimuksen tarkastelujakson kuluessa taloudellisista syistä ja sukupolvien vaihtumisen myötä toimintakulttuurin muutoksia, jotka johtivat tuotannon tehostumiseen: Toimituksista on tullut normaaleja työpaikkoja sillä tavalla, että niissä on jokin järjestäytynyt työnjohto, järjestäytynyt suunnitelmallisuus, noudatetaan jonkinlaisia työaikoja. Tuotannon tehokkuus on ihan toista luokkaa. Voimakas ammattimaistuminen täällä uutisten tekijäpuolella, siis erikoistuminen. Erikoistuminen merkitsi muun muassa sitä, että televisiouutisiin organisoitiin rikostoimitukset. Käytännössä tämä tarkoitti rikosasioihin keskittyvän toimittajan nimeämistä. Tämä muutos tapahtui Röngän mukaan noin vuosina 1993 1995 ja johti rikosuutisoinnin kasvuun. Se lieneekin tärkeä selitys sille, miksi rikosuutisoinnin vakaan ja alhaisen tason kausi päättyi ja korvautui

20 korkean rikosuutisoinnin kaudella (kuvio 5). Rikostoimituksen organisoituminen johti rikosaihepiirin kattavampaan käsittelyyn. Tiivistyvät yhteydet rikostiedon lähteisiin Rikosten uutisointi lisääntyi myös siksi, että aiheeseen liittyvät kontaktit lisääntyivät ja tiivistyivät. Toimittaja integroitui rikosvihjetietoa tarjoaviin tahoihin ja verkostoihin, esimerkiksi poliisiin. Ihan samalla tavalla kuin sille ympäristötoimittajalle, politiikan toimittajalle tai taloustoimittajalle käy, niin myös [rikostoimittajalle] tulee luottamuksellisia syväkurkkuja, siis henkilöiltä joilta saat tietoa. Rikosjuttujen osalta on tietyllä tavalla käynyt niin, että me saamme sitten myös sellaisia juttuja, vinkkejä ja keissejä, jotka ovat sillä rajalla, että ovatko ne meidän linjan mukaisia uutisia. Rikosuutistoimituksen synty ja sen integroituminen kontrollijärjestelmän verkostoihin johti siis rikosuutisoinnin kasvuun. Prosessi ei kuitenkaan ollut yksipuolinen eikä kokonaan toimitusvetoinen. Myös rikostiedon tarjonta uutisaiheiksi lisääntyi samaan aikaan. Ulkopuolinen tarkkailija kuvasi tätä muutosta 1990-luvun puolivälissä seuraavasti: Rikosasioissa ykköslähde on ollut ja on edelleen poliisi. Muiden lähteiden kohdalla en ole pannut merkille suuria muutoksia viime vuosina; poliisi sen sijaan on viranomaisena selvästi alkanut panostaa julkisuuteen. Poliisiosasto ja keskusrikospoliisi ovat selvästi nostaneet profiiliaan taustalla on tulosajattelun tuleminen. (Aromaa 1995, 7.) Aromaan aikalaiskommentti kuvaa vaihetta, jolloin television pääuutislähetyksen rikostoimitus ammattimaistui ja järjestyi. Juuri samaan aikaan esimerkiksi keskusrikospoliisin esiintyminen television pääuutislähetyksessä lisääntyi, mikä voi kertoa tehostuneesta uutisaiheiden tarjonnasta ja ylipäätään uutistoimituksen ja poliisin tiivistyvistä suhteista. Television rikosuutisoinnin voimakas lisääntyminen 1990-luvun kuluessa heijasti siis sekä uutisten lisääntynyttä ja systemaattista kysyntää toimitusten taholta että uutisten lisääntynyttä ja systemaattista tarjontaa poliisin taholta. Ulkomaisessa tutkimuksessa on esitetty, että poliisiorganisaatiot luovat tiedottamistoiminnallaan agendan, joka määrittelee tiedotusvälineille, mitä rikoksia on olemassa ja mitä niistä voidaan sanoa. Joskus kyse on siitä, että uudet tai muuten imagoaan rakentavat poliisiyksiköt tietoisesti pyrkivät vaikuttamaan tiedotusvälineisiin (Fishman 1981). Poliisin ja tiedotusvälineiden suhdetta on kuvattu jopa symbioottiseksi (Reiner 2002, 404; King

2003, 70). Toisaalta tiedotusvälineiden suhdetta poliisin tiedotukseen ei voi pitää kritiikittömänä. Esimerkiksi Yleisradion uutistoimituksessa oltiin 1990- luvun puolivälissä lähdekriittisiä sen suhteen, masinoiko poliisi itärikollisuusuhkaa suuremmaksi kuin se on saadakseen jotain resursseja. Lisäksi mainintojen määrällinen laskeminen kätkee sen mahdollisuuden, että kyse on poliisin kannalta kriittisestä julkisuudesta. 2 21 Erikoisohjelmien vaikutus Rikollisuutta käsittelevä todellisuustelevisio -ohjelmatyyppi tuli Suomeen vuonna 1989. Ensimmäisen rikostodellisuusohjelman tuottajan mukaan ohjelmatyyppi raivasi tietä rikosuutisoinnin nousulle tehden rikoksesta salonkikelpoista uutismateriaalia ja lisäten rikostoimittajien määrää ja arvostusta (Hakonen 2004, 13). Nämä näkemykset sopivat hyvin yhteen tässä tutkimuksessa havaittujen määrällisten trendien kanssa. Rikosaiheiden lisääntyminen Yleisradion television pääuutislähetyksessä ajoittuu vuoden 1989 jälkeiseen aikaan. Tätä tutkimusta varten haastateltu Matti Rönkä katsoi, että uusien, yhä spesifimpien televisio-ohjelmien tulo mediamaisemaan vaikuttaa siihen, mitkä asiat nousevat uutisaiheiksi. Tosin hänen mukaansa rikostodellisuusohjelmien vaikutus uutislähetykseen on kaksijakoinen. Toisaalta ne voivat johtaa rikosaiheiden hylkäämiseen, jos ne tuntuvat sopivan paremmin rikosohjelmiin. Toisaalta rikostodellisuustelevisio voimistaa rikollisuuden painoarvoa uutisten keskinäisessä kilpailussa ja voi johtaa sitä kautta uutisten lisääntymiseen myös varsinaisissa uutislähetyksissä. Ilmiö, josta tehdään erikoisohjelmaa, on varteenotettavampi aihe kuin ilmiö, josta ei erikoisohjelmia tehdä. 2 Esim. Suojelupoliisin saama julkisuus vuonna 2003 ei ollut yksinomaan myönteistä.

5 Yhteenveto Kyselytutkimusten perusteella televisio ja erityisesti sen ajankohtaisohjelmat ovat kansalaisten suurelle enemmistölle merkittävä rikoksia koskevan tiedon lähde. Siksi television rikosuutisoinnissa mahdollisesti tapahtuvat määrälliset muutokset ovat kriminologisesti kiinnostava ja kriminaalipolitiikan toimintaympäristöön vaikuttava ilmiö. Tässä raportissa on tarkasteltu rikosuutisten määrällistä kehitystä Yleisradion television pääuutislähetyksessä vuosien 1985 ja 2003 välisenä aikana. Tulokset osoittavat, että rikosten uutisointi on lisääntynyt koko jakson ajan. Vuoden 1985 uutispäivistä 19 % sisälsi viittauksen rikos- tai rikoskontrolliaiheeseen, kun vastaava osuus vuonna 2003 oli 42 %. Voimakkain nousuvaihe ajoittui vuosien 1993 ja 1997 välille. Erityisesti väkivallan ja huumeiden uutisointi on lisääntynyt. Talous- ja omaisuusrikosten kohdalla uutisointi on vähäisempää eikä siinä ilmene yhtä ilmeistä kasvua. Myös rikollisuuden kontrollia käsittelevät aiheet ovat lisääntyneet, mutta hieman hitaammassa tahdissa. Kontrollin uutisointi painottaa vahvasti ja enenevästi esitutkinnan tasoa (poliisitasoa), myöhempien prossessivaiheiden uutisointi on vähäisempää. Poliisitason uutisoinnin kasvu näyttäisi liittyvän melko voimakkaasti keskusrikospoliisin toiminnan uutisointiin. Myös syyteportaan, tuomioistuinten toimintaan ja vankilalaitokseen liittyvä uutisointi on lisääntynyt, mutta selvästi maltillisemmin kuin poliisitoiminnan. Rikosaiheisista uutisista eniten käsitelty aihepiiri on väkivalta; toisena ovat huume- ja talousrikosaiheet riippuen tutkimusvuodesta. Vuoden 1997 jälkeen talousrikosaiheet ovat antaneet tilaa huumerikosaiheille. Tämä kehitys heijasti poliisin huomion samanaikaista siirtymistä talousrikoksista huumerikollisuuteen (Alvesalo 2003, 61). Omaisuusrikokset ovat ainoa rikosryhmä, jonka esiintymistiheydessä ei ole tapahtunut suurta muutosta vuosien 1985 2003 välillä. Väkivallan käsittely näyttäisi painottuneen henkirikoksiin ja muuhun yleiseen väkivaltaan muun muassa ryöstöjen ja raiskausten kustannuksella. Yhteenvetona voi todeta, että rikosuutisoinnin kasvuun ovat vaikuttaneet keskeisesti myös sellaiset rikosuutisten tuotantoon liittyvät tekijät, jotka eivät liity rikollisuuden tosiasialliseen määrään tai piirteisiin. Tällaisia tekijöitä olivat: # kilpailun koveneminen mediakentällä ja siihen liittyvä tarve esittää visuaalista ja elämyksellistä aineistoa, # uutistoimitusten toimintakulttuurin yleinen ammattimaistuminen, # erityisen rikostoimittajan roolin luominen uutistoimituksiin, # rikostoimittajan yhteistyö rikos- ja vihjetiedon antajien kanssa,

# rikostiedon tehostuva tarjonta poliisin taholta, # vuonna 1989 käynnistynyt rikosaiheinen todellisuus-televisio nosti rikosteeman asemaa uutisagendalla. Näiden tekijöiden lisäksi uutisoinnin määrälliseen kasvuun vaikutti myös uudenlaisten piirteiden tulo suomalaiseen rikollisuuteen. Erityisesti organisoituneen rikollisuuden esiintulo 1990-luvulla vaikutti asiaan. Rikollisuus on organisoitunut, ammattimaistunut ja kansainvälistynyt, minkä vuoksi sen yhteiskunnallinen huomioarvo on lisääntynyt. Myös huumeiden lisääntyvä nousu uutisaiheeksi heijasti huumeiden käytön ja siihen liittyvän rikollisuuden kasvua. Kolmantena tekijänä voitaneen mainita nuorten henkirikollisuuden kasvu 1990-luvun lopulla. (Kivivuori ym. 2002, 84; Lehti & Kivivuori 2004.) Rikosuutisointi reagoi voimakkaasti määrällisesti harvinaisten tapausten todellisiin muutoksiin. Sen kasvu ei siten ole pelkästään konstruktio, vaan heijastaa myös rikostodellisuutta ja yhteiskunnan muuttumista. 23

Lähteet Alvesalo, Anne. 2003. The Dynamics of Economic Crime Control. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 14. PAKK, Helsinki. Aromaa, Kauko. 1995. Mediapeliä kriminaalipolitiikassa. Uusi Kriminaalihuolto12:3, 6 9. Chiricos, Ted & Padgett, Kathy & Gertz, Marc. 2000. Fears, Tv News and the Reality of Crime. Criminology 38:3, 755 785. Davis, Hank & McLeod, S. Lyndsay. 2003. Why humans value sensational news. An evolutionary perspective. Evolution and Human Behavior 24, 208 216. Estrada, Felipe. 1999. Ungdomsbrottslighet som samhällsproblem. Utveckling, uppmärksamhet och reaktion. Kriminologiska institutionen, Stockholms universitet. Fishman, Mark. 1981. Police News. Constructing an Image of Crime. Urban Life 9:4, 371 394. Gilliam, Franklin D Jr. & Iyengar, Shanto. 2000. Prime Suspects: The Influence of Local Television News on the Viewing Public. American Journal of Political Science 44:3, 560 574. Hakonen, Anna. 2003. Viisitoista vuotta Poliisi-TV:n matkassa. Poliisi 1/2004, 13. Hale, C. 1996. Fear of Crime: A Review of the Literature. International Review of Victimology 4, 79 150. Heikkinen, Susan. 2001. 70 julmaa kuolemaa. Suomen Kuvalehti 46/2001. Heiskanen, Markku & Sirén, Reino & Aromaa, Kauko. 2004. Suomalaisten turvallisuus 2003. Vuoden 2003 haastattelututkimuksen ennakkotietoja suomalaisten tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta ja pelosta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 58. Huovila, Tapani. 2002. Lööppi iskee aikamme julkisuuteen. Teoksessa Touko Perko & Raimo Salokangas & Heikki Luostarinen (toim.): Median varjossa. Mediainstituutti, Jyväskylä. Jääsaari, Johanna & Kytömäki, Juha & Ruohomaa, Erja. 2004. Arvostukset luottamuksen perustana. Yleisökertomus 03. Yleisradio, Helsinki. Kania, Harald. 2004. TV Crime Reports and the Construction of Subjective Realities. Teoksessa Hans-Jörg Albrecht ym. (toim.): Images of Crime II. Max- Planck-Institut für ausländisches und internationales Strafrecht, Freiburg. Kemppi, Sari 2003: Pääkirjoitusten väkivalta. Tutkimus Helsingin Sanomien pääkirjoitusten väkivaltakommentoinnista 1980 2000. Sosiologian pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto. King, Peter. 2003. Moral panics and violent street crime 1750 2000: A comparative perspective. Teoksessa Barry Gorfrey, Clive Emsely & Graeme Dunstall (ed.): Comparative Histories of Crime. UK: Willan Publishing. Kivivuori, Janne & Kemppi, Sari & Smolej, Mirka 2002: Etusivujen väkivalta. Väkivalta iltapäivälehtien etusivuilla, todellisuudessa ja ihmisten peloissa 1980 2000. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 196, Helsinki. Kivivuori, Janne. 2004. Rikosuutisoinnin seuraamisen yhteys nuorten rikoskäyttäytymiseen. Tiedotustutkimus 27:4/5. (Ilmestyy.) Korander, Timo 1994: Suomalaisten turvallisuuden kokeminen ja suhtautuminen poliisiin 1993. Sisäasiainministeriön poliisiosaston julkaisuja 10, Helsinki.

26 Lehti, Martti & Kivivuori, Janne. 2004. Kuolemaan johtanut väkivalta. Teoksessa Rikollisuustilanne 2003. Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 209, Helsinki. Mustonen, Anu. 2001. Mediapsykologia. WSOY, Helsinki. Niemi, Hannu. 2004. Rikollisuuden pelko. Teoksessa Rikollisuustilanne 2003. Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 209. Pollack, Ester. 2001. En studie i medier och brott. Institutionen för journalistik, medier och kommunikation. Stockholms universitet. Reiner, Robert. 2002. Media made criminality: the representation of crime in the mass media. Teoksessa Mike Maguire, Rod Morgan & Robert Reiner (toim.): The Oxford Handbook of Criminology. Oxford University Press, Great Britain. Reiner Robert & Livingstone, Sonia & Allen, Jessica. 2003. From law and order to lynch mobs: crime news since the Second World War. Teoksessa Paul Mason (toim.): Criminal Visions. Media representations of crime and justice. Willan Publishin, UK. Williams, Paul & Dickinson, Julie. 1993. Fear of Crime: Read All About It? The Relationship between Newspaper Crime Reporting and Fear of Crime. British Journal of Criminology 1. 33 56.

Liitetaulukot Liitetaulukko 1 Rikossanaosumat 1985 2003 a Sana 1985 1988 1993 1997 2000 2003 Rikos b 7 14 20 49 20 39 Rikollisuus b 0 2 7 3 9 10 Rikollinen b 0 0 5 9 4 11 Yhteensä 7 16 32 61 33 60 Väkivalta 0 4 4 10 11 19 Pahoinpitely 3 1 3 4 3 8 Yhteensä 3 5 7 14 14 27 Murha 1 6 3 9 4 8 Tappo 0 0 1 1 3 2 Surma 3 1 2 12 8 8 Yhteensä 4 7 6 22 15 18 Raiskaus 0 1 4 4 0 4 Ryöstö 9 4 3 4 0 0 Panttivanki 8 11 3 4 38 1 Petos 7 9 3 11 4 5 Kavallus 1 0 0 3 1 1 Väärennös 1 2 10 5 3 5 Lahjonta 0 0 0 4 1 1 Lahjus 4 2 1 4 9 6 Rahanpesu 0 0 2 0 1 0 Ylikorkotili 0 0 0 0 0 0 Talousrikokset yhteensä 13 13 16 27 19 18 Salakuljetus 0 5 8 7 5 6 Murto 2 1 0 0 4 3 Varkaus 0 2 2 5 7 5 Yhteensä 2 3 2 5 11 8 Vahingonteko 0 0 0 3 0 1 Ilkivalta 0 2 2 2 1 3 Yhteensä 0 2 2 5 1 4 Ylinopeus 0 1 2 1 0 3 Rattijuoppous 0 0 0 1 2 1 Yhteensä 0 1 2 2 2 4 Yhteensä osumia 50 72 91 175 167 175 a) Huom. Luvut kuvaavat osumien määriä, ei uutispäivien määriä, joina kukin sana on esiintynyt. Esim. sanat murha ja surma voivat esiintyä samassa uutisessa. Tällöin henkirikokseen viittaavia sanaosumia on kaksi, mutta henkirikollisuutta käsitteleviä uutispäiviä yksi. Taulukon lukemat eivät siten ole yhdenmukaisia suhteessa tekstissä oleviin kuvioihin, joissa on laskettu rikosaiheiden esiintymispäivien lukumäärää. b) Nämä muuttujat sisältävät kaikki maininnat ko. sanoista. Esimerkiksi väkivaltarikollisuus on koodattu muuttujaan väkivalta ja rikollisuus ; vastaavasti huumerikollinen on koodattu muuttujiin huume ja rikollinen. Sana rikos ei kuitenkaan sisällä muun muassa sanoja rikoslaki ja rikosilmoitus, koska niille on olemassa oma muuttuja kontrolliaiheita käsittelevässä osassa.