Hulevesityöryhmä. Hulevesien hallinta esiselvitys organisointimalleista. Taustaraportti

Hulevesien hallinta esiselvitys organisointimalleista Taustaraportti 29.3.2007

Hulevesien hallinta esiselvitys organisointimalleista 2997-C8070 Sisältö: 1 JOHDANTO...1 2 HULEVESIEN HALLINNAN JA MAANKUIVATUKSEN OSAPUOLET...2 2.1 KUNTA...2 2.1.1 Kaavoitus...2 2.1.2 Rakennusvalvonta...3 2.1.3 Ympäristövalvonta...3 2.1.4 Kadut ja yleiset alueet...4 2.2 VESIHUOLTOLAITOS...5 2.3 KIINTEISTÖN OMISTAJA...7 2.3.1 Yleiset velvollisuudet...7 2.3.2 Asemakaava-alueen kiinteistöt...8 2.3.3 Haja-asutusalueen kiinteistöt...8 2.3.4 Maantiealueet...8 2.3.5 Rautatiealueet...9 2.3.6 Teollisuus- ja varastokiinteistöt...9 2.4 ALUEELLISET JA VALTION VIRANOMAISET...9 2.4.1 Alueellinen ympäristökeskus...9 2.4.2 Maakuntaliitot...10 2.4.3 Pelastuslaitos...10 2.5 YHTEENVETO...10 3 HULEVESIÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA ALEMMAT NORMIT...11 3.1 LAIT JA ASETUKSET...11 3.1.1 Voimassa olevat lait ja asetukset...11 3.1.1.1 Hulevesien johtamisen lainsäädäntö...11 3.1.1.2 Hulevesipalveluiden järjestäminen...11 3.1.1.3 Hulevesijärjestelmien vaatimat tilatarpeet...11 3.1.1.4 Hulevesien vaikutukset ympäristössä...11 3.1.2 Näköpiirissä olevat muutokset...12 3.1.2.1 Vesilainsäädännön kokonaisuudistus...12 3.1.2.2 Varastoalueiden hulevedet...12 3.2 RAKENNUSMÄÄRÄYSKOKOELMA...12 3.3 RAKENNUSJÄRJESTYS...13 3.4 YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYKSET...13 3.5 VESIENSUOJELUN SUUNTAVIIVAT VUOTEEN 2015, VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS...13 4 KAAVOITUS HULEVESIEN HALLINNASSA...14 4.1 KAAVAT...14 4.1.1 Maakuntakaava...14 4.1.2 Yleiskaava...14 4.1.3 Asemakaava...15 4.2 KAAVOITUSPROSESSI...15 4.3 KOHTI KOKONAISVALTAISTA MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUA...17 4.3.1 Maankäytön vaikutukset veden kiertokulkuun...17 4.3.2 Kaavoitus säätelee rakentamista...17 4.3.3 Hulevedet yleiskaavassa...17 4.3.3.1 Yleiskaavatasoinen hulevesisuunnitelma...17 4.3.3.2 Yleiskaavamääräykset...18 4.3.4 Hulevedet asemakaavassa...19 4.3.4.1 Asemakaavatasoinen hulevesisuunnitelma...19 4.3.4.2 Asemakaavamääräykset...19 4.3.4.3 Rakennustapaohjeet, tontin luovutussopimukset ja maankäyttösopimukset...20

5 HULEVESIEN HALLINNAN ONGELMAT YHDYSKUNNISSA...21 5.1 HULEVESIEN TULVIMISTA AIHEUTTAVAT TILANTEET...21 5.1.1 Toimintahäiriöt hulevesijärjestelmässä...21 5.1.2 Paikalliset rankkasateet...21 5.1.3 Vesistötulvat ja merenpinnan nousu...22 5.2 YLEISET HULEVESIEN HALLINTAAN LIITTYVÄT ONGELMAT...22 5.3 ONGELMAT HULEVESIPALVELUJEN TUOTTAMISESSA...23 5.3.1 Vesihuoltolaitoksen näkökulma...23 5.3.2 Teknisen yksikön näkökulma...25 6 HULEVESIEN HALLINNAN MUUT KEHITTÄMISALUEET...25 6.1 KOKONAISVALTAINEN HULEVESIEN HALLINNAN SUUNNITTELU...25 6.1.1 Kuntakohtainen näkemys hulevesien hallinnan suuntaviivoista...25 6.1.2 Hulevesien hallinnan alueellinen suunnittelu...26 6.1.3 Hulevesien hallinta ja haitallisten vaikutusten torjuminen...27 6.1.4 Hallintamenetelmien mitoittaminen...28 6.1.5 Hulevesien hallinnan haasteita...28 6.2 HULEVESIEN HALLINNAN KEHITTÄMISALUEET...29 6.2.1 Hulevesien laatu ja kuormituslähteet...29 6.2.2 Määrällisen ja laadullisen hallinnan keinot...30 7 HULEVESIEN HALLINNAN JÄRJESTÄMISEN HALLINTOMALLIT...32 7.1 KUNTA VASTAA JULKISEN PALVELUN MALLI...32 7.1.1 Yleistä...32 7.1.2 Hulevesipalvelun lähtökohdat...32 7.1.3 Hulevesipalvelun rahoittaminen...33 7.1.4 Hulevesipalvelu toiminta käytännössä...34 7.1.5 Kiinteistön omistaja...35 7.1.6 Maankäytön suunnittelija...36 7.1.7 Ympäristöviranomainen...36 7.1.8 Muiden edellytysten luominen...37 7.1.9 Kuntamallin edut...37 7.1.10 Keskeiset ongelmat...37 7.1.10.1 Julkisoikeudelliset maksut ja liittymissopimukset...37 7.1.10.2 Organisaatioiden toiminta ja vastuukysymykset...38 7.1.10.3 Hulevesiverkosto-omaisuuden siirto...38 7.2 VESIHUOLTOLAITOKSEN LAAJENNETUN VASTUUN MALLI...38 7.2.1 Yleistä...38 7.2.2 Vesihuoltolaitoksen ja kunnan vastuut yhdyskuntien kuivatuksessa...39 7.2.3 Toiminta ja rahoitus...39 7.2.4 Vesihuoltolaitos hulevesipalvelun tuottajana...39 7.2.5 Kunta (kunnan tekninen yksikkö)...40 7.2.6 Kiinteistön omistaja...40 7.2.7 Maankäytön suunnittelija...41 7.2.8 Ympäristöviranomainen...41 7.2.9 Vesihuoltolaitoksen laajennetun vastuun mallin edut kuntamalliin verrattuna...41 7.2.10 Keskeiset ongelmat...41 7.2.10.1 Vastuunjakoon liittyvät kysymykset...41 7.2.10.2 Yhdyskuntien kuivatus luonteeltaan julkista palvelutoimintaa...42 7.2.10.3 Veroluonteinen perusmaksu ja yksityisoikeudelliset liittymis- ja johtamismaksut...42 8 ORGANISOINTIMALLISTA RIIPPUMATTOMAT KEHITTÄMISTARPEET...42 8.1 HULEVESIJÄRJESTELMIEN SUUNNITTELUOHJEIDEN PÄIVITTÄMINEN...42 8.2 HULEVEDET PAREMMIN HUOMIOON MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUSSA...43 8.3 MAKSUJEN JA LIITTYMISEHTOJEN KEHITTÄMINEN...43 8.4 HULEVESIPALVELUN TALOUDEN ERIYTTÄMINEN...43 8.5 PALVELUALUE SIDOTAAN ASEMAKAAVA-ALUEESEEN...43 8.6 PADOTUSKORKEUDEN MUUTTAMINEN LAKITEITSE...43 8.7 HULEVESILAITTEIDEN SIJOITUSOIKEUS...44 8.8 YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEISTAMINEN...44 8.9 KUNNAN HULEVESISTRATEGIAN LAATIMINEN...44

LIITTEET: Liite 1a. Esimerkkejä vastuunjaosta vesihuoltolaitoksen ja teknisen yksikön välillä Suomessa ja Ruotsissa (tilanne vuonna 2004) Liite 1b Hulevesien hallinta Jyväskylässä (tilanne vuonna 2007) Liite 2. Yhteenveto eri toimijoiden vastuista, ongelmista ja rajapinnoista Liite 3. Yhteenveto hulevesiä koskevista säännöksistä Liite 4. Yhteenveto kiinteistön omistajan ja hulevesilaitoksen vastuusta tulvavahingoissa

1 1 JOHDANTO Vuonna 2001 voimaan tulleen vesihuoltolain mukaan hulevesipalveluiden tuottaminen on vesihuoltotoimintaa. Hulevesipalveluiden tuottamisessa liittyjille on otettava huomioon vesihuoltolain mukaiset velvoitteet. Hulevesien ja perustusten kuivatusvesien poisjohtaminen ja käsittely on kuitenkin toimintaa, jonka palveluympäristö poikkeaa oleellisesti talousvesi- ja jätevesihuollosta. Hulevesipalvelun tarve syntyy sääilmiöiden vaikutuksesta ja on pääosin ihmisen tahdosta riippumatonta. Hulevesipalveluja on vaikea järjestää liikelaitosmaisena toimintana etenkin kun palvelusta hyötyvät myös sellaiset kiinteistöt, jotka eivät ole fyysisesti liittyneet hulevesiverkostoon. Hulevesipalvelu on perinteisesti rajoittunut hulevesien poisjohtamiseen ja purkamiseen soveliaaseen vesistöön, puroon, ojaan tai vastaavaan. Viime vuosina ympäristöviranomaiset ovat enenevässä määrin kiinnittäneet huomiota hulevesien kuormitukseen, mikä on lisännyt ns. luonnonmukaisten hulevesien hallintamenetelmien suosiota. Ne perustuvat avouomiin tai painanteisiin, viivästysrakenteisiin (lammikot/kosteikot) sekä imeyttämiseen. Vesihuoltolaitoksilta luonnonmukaiset hallintamenetelmät edellyttäisivät uudenlaista osaamista niiden suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon osalta. Lisäksi ne liittyvät yleensä kiinteästi katujen ja yleisten alueiden suunnitteluun eli kunnan teknisen yksikön vastuualueeseen. Tekninen yksikkö vastaa katujen ja muiden yleisten alueiden kuivatuksesta ja on myös merkittävä vesihuoltolaitoksen hallinnassa olevan hulevesiverkoston hyödynsaaja. Edellä mainituista syistä isompien kuntien vesihuoltolaitokset ovat pyrkineet siirtämään hulevesien hallinnan ja palvelun tuottamisen kokonaisvastuun kunnan tekniselle yksikölle. Tämä ei kuitenkaan ole onnistunut, sillä teknisen yksikön rahoitus perustuu kunnan verotuloihin. Kunnan verorasituksen lisäämistä hulevesipalvelun tuottamiseksi ei ole koettu mielekkääksi, koska vesihuoltolaki antaa mahdollisuuden hulevesipalvelun rahoittamiseen käyttäjiltä perittävien maksujen avulla. Vesihuoltolain mukainen hulevesipalvelun tuottaminen on hallinnollisesti vaativa prosessi, johon kunnan teknisellä yksiöllä ei ole osaamista niissä kunnissa, joissa se toimii erillään vesihuoltolaitoksesta. Vesihuoltolain mukaiset maksut eivät myöskään ole hulevesipalvelun hoitamisen kannalta loppuun asti mietittyjä riippumatta siitä kumpi palvelun tuottaa. Hulevesikysymystä on perinteisesti lähestytty kaupunkitulvien ehkäisemisen näkökulmasta. Kaupunkitulvien määrän ennakoidaan kasvavan ilmastonmuutoksen myötä sateiden rankkuuden kasvaessa ja pinnoitettujen alueiden määrän lisääntyessä rakennetuilla alueilla. Hulevesijärjestelmien valtakunnalliset mitoitussuositukset ovat vanhoja eivätkä vastaa nykykäsitystä riittävästä varmuudesta. Tulvareittien suunnittelu ja toteutus on osittain laiminlyöty. Hulevesien hallinnan kannalta erityinen ongelma on, että hulevesiin liittyviä asioita käsitellään useissa eri virastoissa ja laitoksissa eikä kokonaisuus ole kenenkään hallinnassa. Tämän esiselvityksen tavoitteena on tarkastella ja kehitellä tarkoituksenmukaisia työnjaon malleja yhdyskunnan kuivatukseen. Työssä käydään läpi eri toimijat (mm. vesihuoltolaitos, tekninen yksikkö, kaavoitus, ympäristöviranomaiset, kiinteistön omistajat) ja niiden nykyiset velvoitteet, hulevesiä koskeva lainsäädäntö, hulevesien hallinnan ongelmat ja niiden kehittämistarpeet. Esiselvityksessä esitellään kaksi toimintamallia, joissa tarkastellaan kunnan hulevesien hallinnan kokonaisvaltaista järjestämistä joko kunnan tuottamana julkisena palvelua tai vesihuoltolaitoksen tuottamana yksityisoikeudellisena palveluna. Malli-

2 en kehittelyssä ei ole sitouduttu olemassa olevaan lainsäädäntöön. Toimintamalleissa käydään läpi eri toimijoiden vastuita, rahoitusta ja kehittämistarpeita. Tämä esiselvityksessä yhdyskuntien kuivatusta on tarkasteltu ainoastaan rankkasateiden aiheuttamien ongelmien näkökulmasta. Merenpinnan äkillisestä noususta tai vesistötulvista johtuvat tulvaongelmat on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Esiselvitys toimii perustietopohjana mahdollisesti perustettavalla hulevesityöryhmälle, jonka tarkoituksena on valmistella vesihuoltolain muutosta hulevesikysymysten osalta. Esiselvityksen on rahoittanut Vesi- ja viemärilaitosyhdistys, Suomen Kuntaliitto, Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö, Tamperen kaupunki, Tampereen Vesi, Lahden kaupunki, LV Lahti Vesi Oy, Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän Energia Oy. Esiselvityksen on laatinut Suunnittelukeskus Oy vastuuhenkilönään tekn.lis. Jukka Meriluoto. Esiselvityksen laadinnan kuluessa rahoittajien edustajista koostuva työryhmä kokoontui neljä kertaa ohjaamaan työn sisältöä. Työryhmän työskentelyyn osallistuivat seuraavat henkilöt: Jussi Kauppi, pj. (Suomen Kuntaliitto), Rauno Piippo (VVY), Saijariina Toivikko (VVY), Jaakko Sierla (maa- ja metsätalousministeriö), Minna Hanski (maa- ja metsätalousministeriö), Jorma Kaloinen (ympäristöministeriö), Aulis Tynkkynen (ympäristöministeriö), Markku Maunula (Suomen ympäristökeskus), Erkki Santala (Suomen ympäristökeskus), Jorma Vaskelainen (Lahden kaupunki), Martti Lipponen (LV Lahti Vesi Oy), Jari Lohi (Jyväskylän kaupunki), Raimo Raninen (Jyväskylän Energia Oy), Reijo Väliharju (Tampereen kaupunki), Reijo Kuivamäki (Tampereen Vesi), Heidi Rauhamäki (Tampereen Vesi). 2 HULEVESIEN HALLINNAN JA MAANKUIVATUKSEN OSAPUOLET 2.1 Kunta 2.1.1 Kaavoitus Kunnissa maankäytön suunnittelusta vastaa kaavoittaja. Kaavoituksesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) (MRL). MRL 4 :n mukaan kunnan alueiden käytön järjestämiseksi ja ohjaamiseksi laaditaan yleiskaavoja ja asemakaavoja. Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet kunnassa. Asemakaavassa osoitetaan kunnan osa-alueen käytön ja rakentamisen järjestäminen. Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on alueiden käytön suunnittelun ja rakentamisen ohjauksen avulla luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle ja edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole suoraan säädetty sade- tai hulevesien johtamisesta tai käsittelemisestä kaava-alueilla. Se on kuitenkin keskeinen säädös, jolla voidaan vaikuttaa yhdyskuntien kuivatukseen. Lain maankäytön suunnittelua koskevat säännökset luovat pohjan tulvariskeiltään hallitun yhdyskunnan rakentamiselle. Maankäyttö- ja rakennuslain 20 :n mukaan kunnan on huolehdittava alueiden käytön suunnittelusta sekä rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Kunnalla tulee olla käytettävissään tehtäviin riittävät voimavarat ja asiantuntemus. Kunnassa, jonka asukasluku on yli 6 000, tulee olla kaavoittaja, jolla on kunnan kaavoitustehtävien hoidon edellyttämä pätevyys. Pienissä kunnissa kaavoitustehtävät on usein toteutettu yhteistyössä muiden kuntien kanssa kuntien keskinäiseen sopimukseen perustuvalla aluearkkitehtitoiminnalla.

3 2.1.2 Rakennusvalvonta 2.1.3 Ympäristövalvonta Kuntakoon kasvaessa kuntien omat resurssit mahdollistavat oman kaavoittajan tai oman kaavoitusyksikön ylläpitämisen, joka kunnassa hoitaa MRL:ssä mainittuja maankäytön suunnittelun velvoitteita. Kaavoituksen asema kunnan virastoorganisaatiossa vaihtelee. Maankäytön suunnittelu voi olla suoraan kunnan/kaupunginjohtajan alaisuudessa tai alistettuna joko teknisen toimen tai ympäristötoimen vastuualueelle. Maankäytön suunnittelun rahoitus tulee kunnan budjetista. Luvussa 4 on tarkemmin esitelty eri kaavoja ja kaavoitusprosessia hulevesien hallinnan kannalta. Rakentamisen neuvontaa ja valvontaa varten kunnassa tulee olla rakennustarkastaja. MRL 21 :n mukaan rakennusvalvonnan viranomaistehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus. Kunnan rakennusvalvonnassa tulvasuojeluongelmat liittyvät lähinnä jo olemassa oleviin rakennuksiin. Koska jo rakennetun rakennuspaikan tulvasuojeluratkaisuihin tai niiden puuttumiseen ei maankäyttöja rakennuslain keinoin ole mahdollista jälkikäteen vaikuttaa, korvausvastuu tulvavahingosta ei myöskään rakennusvalvonnan osalta koske rakennusluparatkaisun jälkeen tapahtuneita muutoksia tulvavahinkoriskissä tai sen arviointiperusteissa. (Tulvavahinkotyöryhmä 2006) Maankuivatukseen ja hulevesiin liittyvissä tehtävissä ympäristöviranomaisen vastuut on määritelty maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi vesilaissa, ympäristönsuojelulaissa ja vesihuoltolaissa. Ympäristöviranomaistehtäviä hoitaa alueellisen ympäristökeskuksen lisäksi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Vesilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta (laillisuusvalvonta) kuuluu alueellisille ympäristökeskuksille ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ojituksiin liittyvissä riitakysymyksissä (mm. ojan tekeminen toisen maa-alueelle, veden johtaminen toisen puroon tai ojaan) päätösvaltaa, silloin kun asiasta ei osapuolien kesken sovita tai siitä muutoin syntyy erimielisyyttä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on myös oikeus velvoittaa ojan käyttäjän toisen maalla olevan ojan kunnossapitoon (teettämisuhka). Hule- ja kuivatusvesien mahdolliset ympäristöön kohdistuvat haitalliset vaikutukset ympäristönsuojelulain noudattamista valvova viranomainen arvioi tapauskohtaisesti. Kunnalle kuuluvista lain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa lain mukaisessa päätöksenteossa. Vesihuoltolain mukaisia valvontaviranomaisia ovat mm. alueellinen ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on valvontatehtävän lisäksi oikeus mm. vapauttaa kiinteistö hulevesiverkostoon liittämisestä laissa määrätyin edellytyksin.

4 2.1.4 Kadut ja yleiset alueet Kunnan teknisellä yksiköllä (synonyymeja tekninen toimi, tekninen osasto, tekniset palvelut, yhdyskuntapalvelut) tarkoitetaan tässä esiselvityksessä organisaatiota, joka vastaa katujen ja yleisten alueiden suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Kunnan tekninen yksikkö vastaa kunnan vastuulla olevien yleisten alueiden (katualueet, torit ja virkistysalueet, puistot, satamat) toteutuksesta ja kunnossapidosta. Kunnan lisäksi yleisestä alueesta saattaa vastata valtio (mm. yleiset tiet, rautatiet, lentokentät) tai joku muu julkisyhteisö. Yleisestä alueesta, katualueesta ja liikennealueesta säädetään MRL 83 :ssä. Sen mukaan katualue käsittää asemakaavassa osoitetun katualueen maanalaisine ja maanpäällisine sekä yläpuolisine johtoineen, laitteineen ja rakenteineen, jollei kaavassa toisin ole osoitettu. Kadunpito (MRL 84 ) käsittää kadun suunnittelemisen, rakentamisen ja sen kunnossa- ja puhtaanapidon sekä muut toimenpiteet, jotka ovat tarpeen katualueen ja sen yläpuolisten ja alapuolisten johtojen, laitteiden ja rakenteiden yhteen sovittamiseksi. Kadunpidon järjestäminen kuuluu kunnalle. Kunta voi antaa sille kuuluvan kadunpidon kokonaan tai osittain muiden tehtäväksi. Maankäyttöja rakennusasetuksen mukaan katusuunnitelmasta tulee käydä ilmi mm. kuivatus ja sadevesien johtaminen, kadun korkeusasema ja päällystemateriaali. Lumenvastaanottopaikat ovat isojen kuntien erityispalvelu, joiden toiminnasta kaupunkien tekniset yksiköt vastaavat. Kiinteistöltä kerätty lumi on kiinteistön vastuulla niin kauan, kun lumenkaatopaikan pitäjä on ottanut sen vastaan. Rakennetuilta alueilta kerättyä lunta ei ympäristöministeriön tulkinnan mukaan pidetä jätteenä eikä jätelainsäädäntöä sovelleta lumenkaatotoimintaan. Tekninen yksikkö joutuu kuitenkin arvioimaan lumenkaatopaikkaa perustettaessa mm. lumen sisältämien lika-aineiden vaikutuksen ympäristössä. Kadun ja muiden kunnan omistuksessa olevien yleisten alueiden kuivatus on kunnan vastuulla. Katualueella vastuuraja vesihuoltolaitoksen ja teknisen yksikön välillä on yleensä määritelty siten, että katualueen ritiläkaivot yhdysviemäreineen ( ns. viiksikaivot ) sekä katualueen kuivatusta palvelevat avo-ojat kuuluvat katuyksikön vastuulle. Vesihuoltolaitoksen vastuulla katualueella on hulevesiviemärin runkolinja silloin kun se on rakennettu putkesta. Tällöinkin vesihuoltolaitos tavallisesti ostaa katurakenteeseen sijoittuvan hulevesiviemärin suunnittelun ja rakentamisen palvelun tekniseltä yksiköltä, joka hoitaa em. tehtävät vesihuoltolaitoksen kustannuksella. Yleisillä alueilla vastuujako noudattaa samaa periaatetta. Tekninen yksikkö vastaa kunnan vastuulla olevien ojien kunnossapidosta silloin kun ojat eivät ole osana vesihuoltolaitoksen hulevesien johtamisjärjestelmää. Pääosa ojista on teknisen yksikön vastuulla. Erilaisia käytäntöjä vastuunjaosta vesihuoltolaitoksen ja teknisen yksikön välillä Suomessa ja Ruotsissa on esitetty liitteessä 1a ja 1 b. Kunnan alueilla sijaitsevien puistojen ja muiden viheralueiden rakentamisesta vastaa tavallisesti tekninen yksikkö. Isoissa kunnissa kyseiset toiminnot on keskitetty omaan yksikköönsä, joka toimii teknisen toimen alaisuudessa. Teknisen yksikön rahoitus perustuu kunnan talousarviossa osoitettuihin määrärahoin, jotka valtuusto päättää vuosittain.

5 2.2 Vesihuoltolaitos Vesihuoltolaitoksen hulevesiin liittyvät vastuut on määritelty vesihuoltolaissa. Lakia sovelletaan asutuksen vesihuoltoon sekä asutukseen rinnastuvan elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan vesihuoltoon. Laissa vesihuollolla tarkoitetaan mm. viemäröintiä eli jäteveden, huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamista ja käsittelyä. Lain perustelujen mukaan huleveden poisjohtamiseen vesihuoltolain säännöksiä sovellettaisiin silloin kun hulevettä johdetaan kiinteistöltä erilliseen verkostoon erillisviemärijärjestelmässä tai sekaviemäriin sekaviemäröintijärjestelmässä. Vastaavasti lain säännöksiä sovelletaan myös perustusten kuivatusvesien johtamiseen. Perustelujen mukaan lakia ei sovellettaisi maan kuivattamiseen, josta säädetään vesilaissa. Toisaalta yksinomaan huleja perustusten kuivatusveden vastaanottaminen kiinteistöltä saattaa yhdyskuntaa palvelevan vesihuoltolaitoksen lain soveltamisalaan. Vesihuoltolain perusteluista voidaan päätellä, että laki koskee hulevesien poisjohtamista viemärijärjestelmässä. Lähtöoletuksena on, että hulevesien johtamisjärjestelmä toimii suunnitellulla tavalla. Suurtulvatilanteissa hulevesijärjestelmä kykenee johtamaan vain osan vedestä, jolloin merkittävä osa vedestä kulkeutuu maanpintoja (esim. katuja) pitkin aiheuttaen kaupunkitulvan. Vesihuoltolailla pyritään ensisijaisesti turvaamaan asutuksen vesihuolto. Kotitalouksien lisäksi lakia sovelletaan talousvesihuollon tarpeiden sekä jätevesihuollolle asetettavien vaatimusten kannalta niihin rinnastuviin elinkeino- ja vapaaajan toimintoihin. Vesihuoltolaitokset palvelevat näitä toimintoja samalla tavoin kuin asutustakin. Vedentarpeen tai jätevesien laadun tai määrän suhteen asutuksesta poikkeava elinkeinotoiminta on rajattu soveltamisalan ulkopuolelle. Vesihuoltolaissa ja sen perusteluissa ei ole soveltamisalan osalta erikseen käsitelty hulevesien ja perustusten kuivatusvesien johtamista. Näin ollen niiden osalta voitaneen soveltaa vastaavia periaatteita kuin talousvesihuollon ja jätevesihuollon osalta. Tällöin vesihuoltolaki ei esim. koskisi suurien teollisuusalueiden hulevesihuollon järjestämistä, jos alue ei nimenomaan ole keskittynyt elintarviketeollisuuteen. Jos soveltamisalan lähtökohdaksi otetaan hulevesien osalta asuinalueilta tyypillisesti muodostuva hulevesimäärä, kaikki suuret pinnoitetut teollisuus- ja kauppa-alueet sekä yleiset alueet rajautuisivat ulkopuolelle. Käytännössä vesihuoltolain soveltamista hulevesipalveluiden suhteen ei liene rajattu jälkimmäisellä kriteerillä. Vesihuoltolaitoksen kannalta toiminta-alue on keskeinen toiminnan reunaehto. Jätevesihuollon toiminta-alueeseen voi sisältyä erillinen hulevesiverkoston alue, jossa vesihuoltolaitos tarjoaa hulevesipalveluja. Toiminta-alue velvoittaa sekä vesihuoltolaitosta että kiinteistöä. Vesihuoltolaitos on velvollinen hoitamaan toiminta-alueella olevan kiinteistön vesihuoltopalvelun, toisaalta kiinteistö on velvollinen palveluun liittymään. Kiinteistöllä ei ole velvollisuutta liittyä viemäriin huleveden ja perustusten kuivatusveden poisjohtamiseksi, jos vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista, liittäminen on kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuutonta, kiinteistön hulevesi ja perustusten kuivatusvesi voidaan poistaa muutoin asianmukaisesti. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää hakemuksesta vapautuksen. Kuluttajavalituslautakunnan tekemän ratkaisun mukaan fyysisestä liittymisestä vapauttaminen ei kuitenkaan vapauta kiinteistöä hulevesien perusmaksusta silloin kun kiinteistö sijaitsee hulevesilaitoksen toiminta-alueella. Kiinteistön on katsottu tällöinkin olevan hyödynsaaja hulevesijärjestelmästä.

6 Vesihuoltolaitos saa kieltäytyä liittämästä laitoksen viemäriin kiinteistöä, jolta viemäriin johdettavan jäteveden laatu ja määrä vaikeuttaisi laitoksen toimintaa tai edellytyksiä huolehtia muiden kiinteistöjen vesihuollosta. Laki ei sisällä säännöstä menettelytavasta, kun hulevesien määrä tai laatu vaarantaa hulevesilaitoksen toimintaedellytyksiä. Vesihuoltolaitosta tai kuivatuksesta vastaavaa yksikköä toisaalta sitoo ympäristönsuojelulain selvilläolovelvollisuus, jonka mukaan toiminnanharjoittajan (esim. kunta) on oltava riittävästi selvillä toimintansa vaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Vesihuoltolaitoksen tulee määrätä jokaista verkostoonsa liitettävää kiinteistöä varten liittämiskohdat, joiden tulee sijaita kiinteistön välittömässä läheisyydessä. Käytännössä liittämiskohta fyysisiin järjestelmiin määritellään liittymissopimuksen liitteenä olevissa asiakirjoissa. Kiinteistön hulevedet voidaan liittää joko putkitettuun hulevesiviemäriin tai avouomaan. Liittymissopimuksen yhteydessä määritellään myös hulevesijärjestelmän padotuskorkeus. Mikäli liittyjä viemäröi padotuskorkeuden alapuolisia tiloja, laitos ei vastaa padotuksesta (viemäritulvasta) mahdollisesti aiheutuvasta haitasta tai vahingosta Kunnissa on yleisesti käytössä Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja Kuntaliiton yhteistyössä laatimat liittymissopimusmallit. Liittymissopimusta täydentää sopimusasiakirjoihin kuuluva Vesihuoltolaitoksen yleiset toimitusehdot 29.6.2001, jonka sisältö on kuluttaja-asiamiehen hyväksymä. Yleisissä toimitusehdoissa mm. määritellään hulevesiviemärin padotuskorkeudeksi kiinteistöä palvelevan kadun tai maan pinta + 100 mm tonttiviemärin liitoskohdassa, jos padotuskorkeutta ei ole liittymissopimuksessa määritelty. Vesihuoltolaitokset ovat pyrkineet uusimaan vanhoja liittymissopimuksia uusien mallien mukaiseksi. Pääsääntöisesti sopimukset on saatu uusittua. Jäljellä on kuitenkin vanhoja voimassa olevia sopimuksia, joissa hulevesiviemärin padotuskorkeus alittaa yleisten toimitusehtojen mukaisen padotuskorkeuden. Vesihuoltolain mukaan kiinteistöllä tulee olla sopimus kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitoksen verkostoon. Lisäksi tulee olla sopimus laitoksen palvelujen toimittamisesta tai käyttämisestä. Sopimusten on oltava kirjallisia. Erillisellä palvelusopimuksella on mm. haluttu korostaa sitä, että liittämissopimuksen tekijä ja vesihuollon palvelujen käyttäjä voivat olla eri tahoja (esim. vuokralainen). Säännös mahdollistaa kuitenkin myös nykyisin yleisen käytännön, jonka mukaan liittämissopimus ja sopimukset vesihuoltolaitoksen palveluista tehdään samalla asiakirjalla, jos liittyjä ja palvelujen käyttäjä ovat sama taho. Vesihuoltolaissa on myös säännökset vesihuollon virheestä. Tällöin palvelu ei vastaa sitä, mitä sopimuksen tai säännösten perusteella voidaan edellyttää. Vesihuoltolaitos on velvollinen korvaamaan vesihuollossa olevasta virheestä aiheutuneet vahingot lain määräämällä tavalla. Vesihuoltolaitos rahoittaa toimintansa perimillään maksuilla. Lain mukaan Vesihuoltolaitoksen tulee periä käyttömaksua. Käyttömaksu peritään kiinteistön poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti käyttömaksua olisi mahdollista periä kiinteistöltä myös poisjohdettavan veden arvioidun määrän perusteella. Lisäksi laitos voi periä liittymismaksua ja perusmaksua sekä muita maksuja laitoksen toimittamista palveluista. Säännöksen tarkoittamia muita maksuja voivat olla esim. hule- ja perustusten kuivatusveden poisjohtamisesta perittävä maksu siltä osin, kun se ei sisälly jäteveden poisjohtamisesta perittävään maksuun. Käyttömaksua lukuunottamatta maksut voivat olla eri alueilla erisuuruisia, jos se on tarpeen kustannus-

7 2.3 Kiinteistön omistaja 2.3.1 Yleiset velvollisuudet ten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Liittymismaksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon myös kiinteistön käyttötarkoitus. Maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle. Maksujen tulee olla kohtuulliset ja tasapuoliset. Maksujen suuruudessa voidaan ottaa huomioon jäteveden poikkeuksellinen laatu tai määrä. Vesihuoltoa voidaan tukea julkisista varoista. Laki velvoittaa vesihuoltolaitosta tiedottamaan riittävästi mm. siitä, miten vesihuollosta perittävät maksut muodostuvat. Kunnallisen vesihuoltolaitoksen kirjanpito tulee eriyttää kunnan kirjanpidossa. Laitoksen on laadittava tilikausittain erillinen tilinpäätös. Tarkoituksena on varmistaa vesihuoltolaitoksen taloudenpidon ja maksujen perusteiden läpinäkyvyys ja vertailtavuus. Isojen kuntien vesihuoltolaitokset ovat yleensä kuntien liikelaitoksia, joilla on oma johto- tai lautakuntansa. Pienemmissä kunnissa vesihuoltolaitokset ovat osa kuntien teknistä palvelutointa, joissa kirjanpito on eriytetty laskennallisesti. Suomessa toimii kuitenkin myös kuntien omistamia (kokonaan tai pääosin) osakeyhtiömuotoisia vesihuoltolaitoksia sekä osakkaiden omistamia vesiosuuskuntia. Vesihuoltolain mukaan hulevesiviemäröinti on osa vesihuoltoa ja siitä yleensä vastaa sama vesihuoltolaitos, joka vastaa kiinteistöjen jätevesihuollosta. Vesihuoltolain säännökset tekevät käytännössä erillisen hulevesilaitoksen perustamisen varsin monimutkaiseksi. Tavallista kuitenkin on, että varsinkin pienissä kunnissa kaava-alueen kuivatus hoidetaan osana kadun ja yleisen alueen hoitoa. Yleiset velvollisuudet koskevat kaikkia kiinteistöjä riippumatta siitä, sijaitsevatko ne kaava-alueella vai haja-asutusalueella. Vesihuoltolain mukaan kiinteistön omistaja vastaa kiinteistönsä vesihuollosta. Jos rakennuspaikkana olevan kiinteistön maanpinnan luonnollista korkeutta muutetaan tai suoritetaan muita toimenpiteitä, jotka muuttavat luonnollista vedenjuoksua kiinteistöllä, kiinteistön omistaja tai haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei toimenpiteistä aiheudu huomattavaa haittaa naapurille. Sama vaatimus koskee myös kadun, liikennealueen ja muun yleisen alueen omistajaa. (MRL 165 ) Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee selvittää mm. rakennuspaikan pohjaolosuhteet ja niiden mukainen rakennustapa rakennuslupaa varten. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä on myös huolehtimisvelvollisuus siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti. Pelastuslain (468/2003) 8 :ssä säädetään omatoimisesta varautumisesta vaaratilanteissa. Säännöksen mukaan rakennuksen omistaja ja haltija, teollisuusja liiketoiminnan harjoittaja, virasto, laitos ja muu yhteisö on asianomaisessa kohteessa ja muussa toiminnassaan velvollinen ehkäisemään vaaratilanteiden syntymistä, varautumaan henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa ja varautumaan sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät. Tulvavahingon uhatessa kiinteistön omistaja ja haltija

8 2.3.2 Asemakaava-alueen kiinteistöt 2.3.3 Haja-asutusalueen kiinteistöt 2.3.4 Maantiealueet ovat näin ollen velvollisia mahdollisuuksiensa mukaan estämään tai rajoittamaan vahinkoja esimerkiksi tekemällä väliaikaisia tulvasuojelurakenteita ja suojaamalla irtainta omaisuutta kastumiselta. (Tulvavahinkotyöryhmä 2006). Jos kiinteistö sijaitsee hulevesilaitoksen toiminta-alueella, kiinteistö vastaa hulevesien poisjohtamisesta alueeltaan hulevesilaitoksen osoittamaan paikkaan hulevesijärjestelmässä. Vastuurajan vesihuoltolaitoksen ja kiinteistön välillä määrittelee padotuskorkeus, joka on määritelty kiinteistön ja laitoksen välisessä liittymissopimuksessa. Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (31.8.1978/669) velvoittaa tontinomistajan tarvittaessa poistamaan jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sadevesikouru lumettomana ja jäättömänä. Kunta voi kuitenkin erillisellä päätöksellä ottaa kyseisen velvollisuuden hoitaakseen. Asemakaava-alueella rakennuspaikan sopivuusharkinta tehdään kaavan laatimisen yhteydessä. Lupaviranomaisella tai rakennushankkeeseen ryhtyvällä ei ole normaalitilanteessa syytä epäillä voimassaolevaan kaavaan perustuvan rakennushankkeen toteuttamismahdollisuuksia rakennuspaikan osalta. Myös kaava- alueella rakennuspaikan ominaisuuksien vaikutus rakentamiseen arvioidaan kuitenkin viime kädessä rakennuslupavaiheessa. Vaikka alue olisikin kaavoitettu rakentamiseen, rakennushankkeeseen ryhtyvän on selvitettävä pohjaolosuhteet ja niiden mukainen rakennustapa rakennuslupaa varten. (Tulvavahinkotyöryhmä 2006) Rakennusjärjestyksessä voidaan antaa paikallisista oloista johtuvia rakentamismääräyksiä. Ne voivat koskea esimerkiksi rakentamiskorkeutta tulvaherkillä alueilla. Vesilain ojitusta koskevien säännösten perusteella maanomistajalla on oikeus ryhtyä ojittamiseen viljelys- tai metsämaan kuivattamiseksi taikka muunlaisen alueen käyttöä haittaavan veden poistamiseksi. Vesilaki antaa mm. oikeuden ojan tekemiseen toisen omistamalle alueelle. Maantiealuilta syntyy runsaasti kuivatusvesiä. Niiden johtamiseen tiehallinto varautuu omilla kuivatusjärjestelmillään tai johtamalla kuivatusvesiä toisten ojiin tai puroihin. Tiehallinto on 2.3.2006 antanut luonnoksena testikäytössä olevan ohjeen koskien sade- ja sulamisvesien (hulevesien) ja puhdistettujen jätevesien johtamista maantien sivuojaan. Pääsääntöisesti Tiehallinto ei anna johtamiseen suostumusta, jolloin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tarpeen mukaan antaa asianomaiselle tällaisen vesilain 10 luvun 6 :ssä mainitun oikeuden. Mikäli toiminta edellyttää ympäristölupaa, asia ratkaistaan toimivaltaisessa viranomaisessa (kunta / ympäristökeskus / ympäristölupavirasto). Tiehallinnon ohjeluonnoksen mukaan sopimus hulevesien johtamisesta voidaan tehdä, jos hulevesien määrä ja laatu (haitallisuus) on vähäistä. Tiepiiri voi harkintansa mukaan sallia vesien johtamisen maantien sivuojaan ja tehdä asianomaisen kanssa sopimuksen. Veden johtaja on velvollinen suorittamaan sellaiset uoman (sivuojan) suurentamis- ja kunnostustoimet, jotka johtuvat lisävesien

9 johtamisesta. Samoin tarvittavat ojarummun suurentamis- ym. toimet suoritetaan veden johtajan toimesta ja kustannuksella, ellei kyse ole maankuivatusvesien johtamisesta, jolloin silta ja rumpu on perustuksineen tienpitäjän kustannuksellaan tehtävä ja kunnossapidettävä (vesilain 6 luvun 33 ). Mikäli toimet palvelevat myös Tiehallinnon etua, Tiehallinto osallistuu kustannuksiin. Hulevesiverkoston toiminta-alueella tiealueita voidaan käsitellä hulevesiverkoston liittyjinä, milloin kuivatusvedet johdetaan vesihuoltolaitoksen hulevesiverkostoon. 2.3.5 Rautatiealueet 2.3.6 Teollisuus- ja varastokiinteistöt 2.4 Alueelliset ja valtion viranomaiset 2.4.1 Alueellinen ympäristökeskus Vuoden 2008 alussa voimaan tulevalla ratalailla säädellään rautatien suunnittelua, rakentamista, kunnossapitoa ja lakkauttamista. Lain mukaan, jos rautatien kuivattamiseksi on tarpeen perustaa oikeus laskuojan pitämiseen toisen maalla tai oikeus johtaa kuivatusvettä toisen ojaan tai puroon, on tästä mainittava ratasuunnitelmassa, jossa on osoitettava laskuojaksi tarvittava alue. Radanpitäjälle perustetaan rasiteoikeus ratasuunnitelmassa osoitettuun laskuoja-alueeseen. Jos ratasuunnitelmassa ei sovita yhteisestä ojituksesta tai jos muutoin on erityisiä syitä (esim. laskuojan rakentaminen voi koskea alavalla ja vesiperäisellä alueella lukuisia kiinteistöjä), voidaan ojitusta koskeva asia siirtää käsiteltäväksi vesilaissa tarkoitetussa ojitustoimituksessa. Ratahallintokeskus ei salli hulevesiviemärien vesien johtamista radan sivuojaan, mikäli se voi vaarantaa radan rakenteita. Vedet tulee johtaa suoraan radan alitukseen. Mikäli hulevesien lisäämä virtaama edellyttää rummun suurentamista, neuvotellaan toteuttamisesta tapauskohtaisesti. Hulevesiverkoston toiminta-alueella rata-alueita voidaan käsitellä hulevesiverkoston liittyjinä, milloin kuivatusvedet johdetaan vesihuoltolaitoksen hulevesiverkostoon. Teollisuus- ja varastokiinteistöille on tyypillistä pinnoitettujen alueiden suuri määrää ja suuret kattopinta-alat. Tällaisilla alueilla hulevesien imeytyminen on vähäistä ja hulevesien huippuvirtaamat suuria. Monet teollisuus- ja varastokiinteistöt ovat vesihuoltolain soveltamisalan ulkopuolella. Sen vuoksi niille on mahdollista antaa erityisehtoja niiden liittyessä hulevesiverkostoon. Ehdot voivat koskea esim. hulevesivirtaaman tasaamista. Hulevesivirtaamien tasaamisvelvoite voidaan tarvittaessa sisällyttää myös ko. alueiden kaavamääräyksiin (kts. luku 4). Jos teollisuus- ja varastokiinteistöissä harjoitettu toiminta on ollut ympäristöluvanvaraista, lupamääräyksissä on voitu antaa hulevesiin liittyviä määräyksiä. Alueellisella ympäristökeskuksella on useita merkittäviä viranomaistehtäviä hulevesien hallinnan ongelmakentässä. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunnan ja alueellisen ympäristökeskuksen kesken käydään vähintään kerran vuodessa kehittämiskeskustelu (MRL 8 ), jossa muun alueiden käytön suunnittelun ja kehittämisen ohella voidaan käsitellä tulva-alueiden kaavoitustarvetta

10 kunnassa. Kehittämiskeskusteluissa ympäristöviranomainen voi myös tuoda esille näkemyksensä kaavoitettavien alueiden hulevesikuormitukseen ja sen hallintaan liittyviä selvitystarpeita. Valtion viranomaisen vaikutusmahdollisuus kunnallisen kaavan sisältöön rajoittuu kaavaehdotusta koskevan lausunnon antamiseen sekä lakisääteisissä viranomaisneuvotteluissa esitettyihin kannanottoihin. MRL 18 :n mukaan alueellinen ympäristökeskus edistää ja ohjaa kunnan alueiden käytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämistä. Alueellisen ympäristökeskuksen on mm. valvottava, että kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa alueiden käytössä otetaan huomioon mm. alueiden käyttöä ja rakentamista koskevat tavoitteet sekä kaavoitusasioiden ja rakennustoimen hoitoa koskevat säännökset. Alueellinen ympäristökeskus ohjaa ja edistää ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista alueellaan, valvoo näiden säännösten noudattamista sekä käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa lain mukaisessa päätöksenteossa. Alueellinen ympäristökeskus vastaa myös vesihuoltolain noudattamisen yleisestä valvonnasta. 2.4.2 Maakuntaliitot Maakuntien liitot ovat lakisääteisiä kuntayhtymiä, jotka toimivat aluekehityslain mukaisina aluekehitysviranomaisina. Liitossa mm. laaditaan maakunnan kehittämisstrategia ja maakuntakaava. Myös maakunnan viranomaisten toiminnan ja muiden tahojen toimenpiteiden yhteensovittaminen on liiton toiminnassa merkittävää. 2.4.3 Pelastuslaitos Pelastustoimintaan kuuluu pelastuslain 43 :n mukaan muun muassa uhkaavan onnettomuuden torjuminen sekä vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen. Pelastusviranomaisten keskeisin tehtävä on johtaa pelastustoimintaa tulvatilanteessa. Pelastusalueen palokunnat osallistuvat tulvatilanteessa tulvantorjuntaan myös muun muassa pumppaamalla vettä pois omalla kalustolla, osallistumalla rakennusten suojaamiseen, suunnittelemalla väestönsiirtoja sekä siirtämällä kansalaisia pois tulvaalueelta. Pelastuslainsäädäntö ei ole aivan selkeä siltä osin, missä määrin pelastusviranomaisten tulee kustannuksellaan osallistua esimerkiksi tulvantorjuntaan ja ennakkovarautumiseen. Pelastuslaitos ei ole ensisijaisessa vastuussa operatiivisesta tulvantorjunnasta. (Tulvatyöryhmän mietintö) 2.5 Yhteenveto Yhteenveto eri osapuolien vastuista, ongelmista, rahoituksesta ja rajapinnoista on esitetty liitteenä 2 olevassa taulukossa.

11 3 HULEVESIÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA ALEMMAT NORMIT 3.1 Lait ja asetukset 3.1.1 Voimassa olevat lait ja asetukset 3.1.1.1 Hulevesien johtamisen lainsäädäntö 3.1.1.2 Hulevesipalveluiden järjestäminen Hulevesiin liittyviä säännöksiä löytyy useista eri laeista ja asetuksista. Keskeiset lait ovat vesihuoltolaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä vesilaki. Hulevesien ja perustusten kuivatusvesien johtamista suunnittelu, johtamisvelvollisuus ja oikeus, kunnossapito ja korvaukset - koskevia säännöksiä on koottu liitteenä 3 olevaan muistioon. Vesihuoltolaki (119/2001) säätelee laitosmaista vesihuoltotoimintaa. Sen mukaan kunnalla on vesihuollon järjestämisessä huolehtimisvelvollisuus. Kunnan on huolehdittava, että ryhdytään tarvetta vastaavan vesihuoltolaitoksen perustamiseen, olemassa olevan toiminta-alueen laajentamiseen tai muun tarpeellisen palvelun saatavuuden turvaamiseen, jos suurehkon asukasjoukon tarve taikka terveydelliset tai ympäristönsuojelulliset syyt sitä vaativat. Kunta myös hyväksyy alueensa vesihuoltolaitosten toiminta-alueet. Ennen hyväksymistä (tai muuttamista) on pyydettävä lausunto valvontaviranomaiselta sekä varattava alueen kiinteistöjen omistajille tai haltijoille tilaisuus tulla kuulluksi. Toimintaalueen tulee olla sellainen, että vesihuolto on taloudellisesti ja asianmukaisesti hoidettavissa. Kunnan huolehtimisvelvollisuus koskee myös hulevesiviemäröintiä. Vesihuoltolain huolehtimisvelvollisuus ei rajoitu kaava-alueelle. Asemakaava-alueiden ulkopuolinen hulevesipalveluiden huolehtimisvelvoite ei tunnu perustellulta. Vesihuoltolain 5 :n mukaan kunta vastaa alueellaan vesihuollon kehittämissuunnitelman laadinnasta. Suunnitelmassa tulee kiinnittää erityistä huomiota vesihuollon järjestämiseen kaava-alueilla tai alueilla, joilla kaava on vireillä sekä alueilla, joita koskevat ympäristönsuojelulain 19 :n säännökset (kunnan ympäristönsuojelumääräykset). Vesihuollon kehittämissuunnitelma on kunnan oma vesihuollon ohjausväline ja tarkoituksena on asettaa mm. tavoitteita vesihuollon kehittämiselle koko kunnan alueella. 3.1.1.3 Hulevesijärjestelmien vaatimat tilatarpeet Hulevesijärjestelmille voidaan varata tilaa kaavoituksen yhteydessä. Asiaa on käsitelty tarkemmin kaavoitusta koskevassa luvussa (luku 4). 3.1.1.4 Hulevesien vaikutukset ympäristössä Ympäristönsuojelulailla pyritään ehkäisemään ympäristön pilaantumista. Hulevesien johtamista vesistöön tai vesiin ei ole laissa säädetty luvanvaraiseksi toiminnaksi eikä laissa ole hule- tai kuivatusvesiä koskevia mainintoja. Hulevesien laadusta riippuen johtamista voidaan kuitenkin pitää toimintana, josta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Vesihuoltolaitoksen on näin ollen oltava selvillä johtamiensa hulevesien laadusta ja huolehdittava tarvittaessa hulevesien puhdistamisesta ennen vesistöön johtamista.

12 3.1.2 Näköpiirissä olevat muutokset Vesilain (264/1961) pohjaveden muuttamiskielto (1 luku 18 ) pitää ottaa huomioon pohjavesialueelle rakennettaessa mm. suunniteltaessa hulevesien poisjohtamista. Pohjavesialueilla olisikin pyrittävä ehkäisemään hulevesien syntyä imeytysratkaisuja suosimalla. 3.1.2.1 Vesilainsäädännön kokonaisuudistus 3.1.2.2 Varastoalueiden hulevedet 3.2 Rakennusmääräyskokoelma Vesilainsäädännön kokonaisuudistus tullee muuttamaan luonnontilaisia puroja koskevaa sääntelyä (Vesilakitoimikunta, luonnos 2004). Luonnontilaisten purojen merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta on suuri. Vesilakityöryhmän mietinnön (2006) mukaan luonnontilaiset purot on asianmukaisella tavalla otettava lainsäädännössä huomioon ja varmistettava, että niiden säilyminen ei vaarannu. Luonnontilaisia puroja koskevien lakimuutosten voimaantulo vaikuttanee myös yhdyskuntien kuivatuksen järjestämiseen mm. selvitystarpeita lisäämällä. Toisaalta luonnontilaisen puron käsitteelle ei ole olemassa täsmällistä määritelmää, vaan asia on toistaiseksi ratkaistu tapauskohtaisesti. Ympäristölupavelvollisten toiminnanharjoittajien ympäristöluvissa on voimassa olevan lainsäädännön puitteissa voitu antaa määräyksiä myös hulevesien johtamiseen liittyen. Määräykset ovat yleensä koskeneet hulevesien johtamisvelvoitetta pohjavesialueiden ulkopuolelle. Toiminnanharjoittajille ei ole annettu velvoitteita hulevesien laadun parantamiselle. Vesilain kokonaisuudistukseen liittyen vesilakitoimikunta on ehdottanut, että ympäristönsuojelulakiin lisätään jätevettä koskeva määritelmä. Ehdotuksen mukaan jätevedellä tarkoitetaan käytöstä poistettua vettä tai muuta ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan käytetyltä alueelta johdettavaa vettä, josta voi aiheutua ympäristön pilaantumista. Vesilakitoimikunnan yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että jätevetenä pidettäisiin esimerkiksi varastoalueilta johdettavaa hulevettä. Sen sijaan yleisten tieliikennealueiden ja yleisessä käytössä olevien pysäköintialueiden hulevesiä ei pidettäisi jätevetenä. Vesilakitoimikunnan ehdotuksen toteutuessa varastoalueilta tarkoituksellisesti johdettavasta hulevedestä annettaisiin määräyksiä toiminnanharjoittajan ympäristöluvassa. Perustelujen mukaan säätelyllä voidaan puuttua ainoastaan hulevesien pilaaviin ominaisuuksiin kuten ravinteisiin, happea kuluttavaan ainekseen, kiintoaineeseen ja muihin haitallisiin aineisiin. Säädös antaa välillisesti mahdollisuuden myös varastoalueilta tulevia virtaamahuippujen tasaamiseen, sillä tasausaltaiden avulla hulevedestä voidaan poistaa kiintoaineeseen sitoutuneiden epäpuhtauksia. Suomen rakentamismääräyskokoelmassa voidaan antaa MRL:ää täydentäviä velvoittavia määräyksiä (MRL 13 ). Rakentamismääräyskokoelman osa D1 koskee kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteista. Niissä mm. määrätään, että sadeveden poisto kiinteistön alueelta on järjestettävä luotettavalla tavalla ja siten, että siitä ei aiheudu vahingon- tai tapaturmanvaaraa, tulvimista tai muuta haittaa. Ohjeissa todetaan, että sadevedet johdetaan paikallisista olosuhteista riippuen joko yleiseen sadevesi- tai sekaviemäriin, avo-ojaan, vesistöön tai maaperään. Ohjeet eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin niissä esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset. Suomen ra-

13 3.3 Rakennusjärjestys 3.4 Ympäristönsuojelumääräykset kentamismääräyskokoelman osassa B3 "Pohjarakenteet" annetaan tarkempia määräyksiä ja ohjeita tulva- ja sortumariskialueille rakentamisesta ja osassa C2 "Kosteus" määräyksiä ja ohjeita kosteudesta johtuvien vaurioiden ja haittojen välttämisestä rakentamisessa. MRL 14 :n mukaan kunnassa tulee olla rakennusjärjestys. Rakennusjärjestyksessä olevia määräyksiä ei sovelleta, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa, asemakaavassa tai Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on asiasta toisin määrätty. Rakennusjärjestyksessä voidaan antaa mm. sade- ja sulamisvesien poisjohtamiseen ja imeyttämiseen liittyviä määräyksiä, esim. sade- ja pintavedet sekä salaojiin kertyvä vesi on maaperäolosuhteiden niin salliessa imeytettävä omalla tontilla. Rakennusjärjestyksessä voidaan myös mm. valtuuttaa ympäristölautakunta määräämään useampia kiinteistöjä suunnittelemaan ja toteuttamaan yhteisen sade- ja pintavesijärjestelyn, mikäli se alueen vesiolosuhteiden johdosta on välttämätöntä. Kunnanvaltuusto voi ympäristönsuojelulain 19 :n mukaan antaa lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä, jotka koskevat muuta kuin lain mukaan luvanvaraista tai ilmoitusvelvollista toimintaa. Määräykset voivat koskea esim. toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia; vesien tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisen vesienhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. (30.12.2004/1300) Kohta soveltunee yleisten määräysten antamiseen esim. hulevesien hallintamenetelmiin liittyen, kun se on tarpeen hulevesien aiheuttaman kuormituksen tai eroosiohaittojen vähentämiseksi. Ennen ympäristönsuojelumääräysten antamista on asianomaiselle alueelliselle ympäristökeskukselle sekä työvoima- ja elinkeinokeskukselle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. 3.5 Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015, valtioneuvoston periaatepäätös Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 on laadittu ohjaamaan vesiensuojelua jo asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä vastaamaan aiempien ohjelmien jälkeen esille tulleisiin vesiensuojelun uusiin haasteisiin. Yhdyskunnille on hulevesien osalta kirjattu suuntaviivaksi mm. seuraavaa: Hulevesien laatua ja merkitystä vesistöjen kuormittajana selvitetään edelleen. Alueilla, joilla hulevesien osuus pintavesien kuormittajana on merkitsevä ja vesien tilaa on tarpeen parantaa, toteutetaan suunnitelmallisia toimia hulevesien ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Vesiensuojelun suuntaviivat eivät sellaisenaan velvoita toiminnanharjoittajia. Ne kuitenkin ohjaavat viranomaistoimintaa. Sen vuoksi onkin odotettavissa, että ympäristöviranomaisten kiinnostus myös hulevesiin ja niiden merkitykseen kuormittajana kasvaa.

14 4 KAAVOITUS HULEVESIEN HALLINNASSA 4.1 Kaavat 4.1.1 Maakuntakaava 4.1.2 Yleiskaava Maankäyttö- ja rakennuslain 25 :n mukaan maakunnan suunnitteluun kuuluu alueiden käytön suunnittelua ohjaava maakuntakaava. Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa tai sen osaalueella. Siinä esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet sekä osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakuntakaavan tehtävänä on ratkaista valtakunnalliset, maakunnalliset ja seudulliset alueiden käytön kysymykset. Maakuntakaava voidaan laatia myös vaiheittain, jotakin tiettyä aihekokonaisuutta käsittelevänä kaavana. Maakuntakaava ohjaa kuntien kaavoitusta ja viranomaisten muuta alueiden käyttöä koskevaa suunnittelua. Maakuntakaavan laatimisesta vastaa maakunnan liitto ja sen hyväksyy maakunnan liiton liittovaltuusto. Kaavan vahvistaa ympäristöministeriö, minkä jälkeen se saa lainvoiman. MRL 28 :n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin (esim. tulvariskialueet). Lisäksi luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten samoin kuin luonnonsuojelulain mukaisten maisemaalueiden täytyy olla ohjeena kaavaa laadittaessa. Lisäksi on erityisesti kiinnitettävä huomiota maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen; sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen. MRL 9 mukaan yleiskaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. MRL 39 mukaan yleiskaava laadittaessa on mm. otettava huomioon mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla; ympäristöhaittojen vähentäminen; rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen Em. seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

15 4.1.3 Asemakaava Alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten laaditaan asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla. (MRL 50 ) MRL 116 :ssä erikseen todetaan, että asemakaava-alueella rakennuspaikan sopivuus ratkaistaan asemakaavassa. 4.2 Kaavoitusprosessi MRL 54 :n mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Asemakaavamääräyksistä säädellään MRL 57 :ssä. MRL 7 :n mukaan kunnan tulee vähintään kerran vuodessa laatia katsaus kunnassa ja maakunnan liitossa vireillä olevista ja lähiaikoina vireille tulevista kaava-asioista, jotka eivät ole merkitykseltään vähäisiä (kaavoituskatsaus). Kaavoituskatsaus toimii informaatiokanavana myös kunnan sisällä, josta kunnan eri yksiköt saavat tietoa tulevista kaavahankkeista. Yksittäisen kaavan kaavoitusprosessi etenee kaavion 1 periaatteiden mukaisesti. Kunta tekee päätöksen kaavoituksen aloittamisesta oman toimintasääntönsä mukaisesti. Kunta joko laatii kaavan itse tai teettää kaavan suunnittelutyön.

16 Kaavio 1 Kaavoitusprosessin eri vaiheet (lähde: Roininen, Horelli & Wallin 2003: Osallistuminen ja vuorovaikutus kaavoituksessa. Seurannan ja arvioinnin viitekehys ja menetelmät. Suomen ympäristö 664, Ympäristöministeriö, Helsinki) MRL 63 :n mukaan kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Suunnitelma kutsutaan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaksi (OAS). Valmisteltaessa kaavaa, joka koskee valtakunnallisia tai tärkeitä seudullisia alueidenkäyttö-tavoitteita tai joka muutoin on maankäytön, luonnonarvojen, kulttuuriympäristön tai valtion viranomaisen toteuttamisvelvollisuuden kannalta merkittävä, on oltava yhteydessä alueelliseen ympäristökeskukseen. Alueellisen ympäristökeskuksen ja kunnan kesken on järjestettävä neuvottelu tällaisen kaavan laadintaan liittyvien valtakunnallisten, seudullisten ja muiden keskeisten tavoitteiden selvittämiseksi. Neuvotteluun on kutsuttava ne viranomaiset, joiden toimialaa asia saattaa koskea. (MRL 66 ) Tarvittaessa viranomaisneuvotteluja järjestetään useampi kuin yksi kappale. Näin menetellään, jos kaavoitettava alue on 66 :n mukaisesti vaativa, sillä valtion viranomaisella on muutoksenhakuoikeus kaavaa koskevasta kunnan hyväksymispäätöksestä. Käytännössä kunnan maankäytönsuunnittelusta vastaava informoi kaavahankkeista kunnan muita yksiköitä (mm. tekninen toimi, vesihuoltolaitos, ympäristötoimi). Hyvin hoidetuissa kaavahankkeissa eri yksiköiden edustajat pyritään kytkemään mukaan itse kaavoitusprosessiin erikseen perustettavien työryhmien tai erillisneuvottelujen avulla.