25 Samtal med apotekare Stig Collander Apoteket i Kronoby har verkat i 90 år och 1/3-del av denna tid under Stig Collanders ledning. Mycket har hänt och förändrats under dessa 30 år. Collander, som är född och uppvuxen i Helsingfors, skulle knappast ha vågat söka sig till den österbottniska slätten om han skulle ha varit en typisk asfaltpojke. Collander tillbringade dock alla sina somrar på landsbygden i Tenala och lärde sig uppskatta landsortsatmosfären. Varför det blev just Kronoby, berodde till stor del på att hans hustrus släkt härstammar från Kronoby (Björklundska släkten i Jeussen). En bidragande orsak var också de goda förbindelserna till och från Kronoby med flygfält och läget intill stambanan. Collander har aldrig på allvar sökt sig bort från Kronoby till något större apotek. Apoteket och till början också hemmet i Andelsbankens hus När Collander övertog apoteket i Kronoby fick han via Rolf Härmälä veta om möjligheten att flytta apoteket till den lokal varifrån Andelsbanken nyss hade flyttat ut. Collander tog tillfället i akt och flyttade apoteket, samt bosatte sig med sin familj i husets övre våning. Där bodde de sedan kvar tills deras egnahemshus stod klart för inflyttning i december 1981. Det hus i vilket apoteket samt Collander med familj flyttade in år 1977 var ursprungligen byggt som ett bostadshus i en våning. Till huset hade senare fogats en övre våning. Huset var inte till alla delar lämpligt som apotekslokal. Det var gammalt och takhöjden var endast två meter. Detta betydda att längre män kunde slå huvudet i lysrören om de glömde att ducka för dessa. Rören som hörde till centralvärmesystemet var ett fynd från Sverige. De hade sådana dimensioner att motsvarande rör och reservdelar inte längre kunde uppbringas. Vattnet i systemet minskade, så läckage förekom. Läckorna kunde dock inte lokaliseras och åtgärdas. Också i övrigt var apoteket fuktigt och dragit. Collander var rätt bekymrad över situationen. Till en annan banklokal År 1994 fick Collander beskedet att nu får han lov att packa sig ut huset skall rivas. Nästan samtidigt fick han veta att Sparbanken Depositas utrymmen i grannhuset skulle bli lediga. Då rådde ju bankkris och Sparbanken i Kronoby hörde till de banker som rationaliserades bort. Banklokalen byggdes om till apotek. Apoteket verkar fortfarande i dessa relativt välfungerande och rymliga utrymmen. Apteekkari Stig Collanderin kanssa rupatellen Kruunupyyn apteekki on toiminut 90 vuotta ja kolmasosan siitä Stig Collanderin johdolla. Paljon on sattunut ja muuttunut näiden 30 vuoden aikana. Helsingissä syntynyt ja kasvanut Collander uskalsi hakeutua pohja-maalle, koska ei ollut tyypillinen asfalttilapsi. Hän oli viettänyt kaikki kesänsä maalla Tenholassa ja osasi arvostaa maalaistunnelmaa. Kruunupyyn valinta riippui suurelta osin siitä, että hänen vaimonsa suku on peräisin Kruunupyystä (Björklundin suku Jeussenissa). Osansa oli myös hyvillä liikenneyhteyksillä Kruunupyystä rauta- ja lentoteitse. Collander ei ole koskaan tosissaan hakeutunut pois Kruunupyystä suuremman apteekin toiveissa. Apteekki ja aluksi kotikin entisessä Osuuspankin talossa Ottaessaan vastaan Kruunupyyn apteekin Collander sai Rolf Härmälältä vihiä mahdollisuudesta muuttaa apteekki Osuuspankilta juuri vapautuneeseen huoneistoon. Hän otti tilaisuudesta vaarin ja muutti apteekin taloon ja asettui perheineen asumaan talon yläkertaan. Siellä he asuivat kunnes heidän omakotitalonsa oli muuttovalmis joulukuussa 1981. Talo, johon apteekki sekä Collanderin perhe muutti vuonna 1977, oli alun perin rakennettu yksikerroksiseksi asuintaloksi. Taloon oli myöhemmin lisätty yläkerta. Talo ei ollut kaikilta osin sopiva apteekiksi. Talo oli vanha ja huonekorkeus vain kaksi metriä. Pitkät miehet saattoivat lyödä päänsä loisteputkiin, jos unohtivat kumartua niiden kohdalla. Keskuslämmitykseen kuuluvat putket olivat löytö Ruotsista ja mitoiltaan sellaisia, että vastaavia putkia ja varaosia ei enää löytynyt. Järjestelmän vesi väheni ja vuotoja sattui, mutta niitä ei pystytty paikallistamaan eikä korjaamaan. Apteekki oli muutenkin kostea ja vetoinen. Collander oli todella huolissaan tilanteesta. Toiseen pankkihuoneistoon Vuonna 1994 Collander sai käskyn pakata talo puretaan. Miltei samanaikaisesti tuli tieto naapuritalon Säästöpankin huoneiston vapautumisesta. Elettiin pankkikriisin aikaa ja Kruunupyyn Säästöpankki kuului lopetettaviin pankkeihin. Pankkihuoneisto muutettiin apteekiksi, ja apteekki toimii edelleen näissä suhteellisen hyvin toimivissa ja väljissä tiloissa.
26 Collander har trivts med sitt arbete. Han tycker att han som apotekare har haft större frihet men mindre fritid än som en avlönad provisor. I synnerhet i början hade han personalbrist. Han fick för en tid hjälp av kretsfarmaceuten (i apotekskretsen ambulerande farmaceut) Inger Keto. Snart nog stod han dock utan denna hjälp och hans dagar blev både långa och tunga. Kunderna har fått ringa och kalla honom till apoteket praktiskt taget vilken tid på dygnet som helst. En del kunder hade i början svårt att förstå att hans hustru Birgit inte fick sälja mediciner åt dem. De var nämligen vana vid att apotekarhustrun var farmaceut till utbildningen. När Collander kom till Kronoby tillverkades fortfarande en hel del mediciner på apoteket. Speciellt djurmediciner kunde tillverkas i stora satser. Även konserveringsmedel, färg- och fläckborttagningsmedel, kryddblandningar samt specialprodukter för tandläkare tillverkades ofta. Populära växtdroger var blåbärsblad, svinlingon (mjölon), svartrot, björkblad, sennapulver och sennate. När Collander blev apotekare i Kronoby fanns ännu inget utgångsdatum vare sig på medicinförpackningar eller kilovaror (råvaror för medicinframställning). På medicinburkarna fanns visserligen en kod som avslöjade medicinens tillverkningsmånad, men den koden öppnade sig inte för användaren. Så säkert använde många personer klart föråldrade mediciner. Mediciner som kanske förlorat sin effekt eller som blivit direkt hälsovådliga. Vad kilovarorna beträffar gällde regeln, att de fick användas så länge de såg bra ut och luktade som de skulle. Avfallshantering Collander berättar även att avfallshanteringen var ett betydande problem i början av hans apotekartid. Då fanns ju inte Ekokem, dit gamla mediciner nu får skickas. Hälsovårdsnämnden krävde ändå att apoteket skulle ta emot och förstöra kundernas medicinavfall. Med medicinavfallet kom naturligtvis också mycket annat mer eller mindre suspekt material till apoteket. Collander on viihtynyt työssään. Hänellä on apteekkarina ollut suurempi vapaus, mutta vähemmän vapaaaikaa kuin palkattuna proviisorina. Etenkin alussa hänellä oli puutetta henkilökunnasta. Jossakin vaiheessa hän sai apua piirifarmaseutti Inger Kedolta. (apteekkipiirissä kiertävä farmaseutti). Pian tämäkin apu loppui, ja hänen päivänsä venähtivät pitkiksi ja raskaiksi. Asiakkaat saivat soittaa ja pyytää häntä tulemaan apteekkiin mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Osa asiakkaista ei aluksi ymmärtänyt sitä, ettei hänen vaimonsa Birgit saanut myydä heille lääkkeitä. Oltiin nimittäin totuttu siihen, että apteekkarin vaimolla oli farmaseutin koulutus. Collanderin tullessa Kruunupyyhyn valmistettiin apteekissa edelleenkin melko paljon lääkkeitä. Erityisesti eläinlääkkeitä tehtiin suuria määriä. Myös säilöntäaineita, värin- ja tahranpoistoaineita, mausteseoksia sekä erikoistuotteita hammaslääkärille valmistettiin usein. Suosittuja kasvirohtoja olivat mustikanlehdet, sianpuolukka, mustajuuri, koivunlehti, sennajauhe ja sennatee. Lääkkeissä ja kilotavaroissa (raaka-aineita lääkkeiden valmistukseen) ei Collanderin aloittaessa apteekkarina ollut vielä vanhenemispäiväystä. Lääkepakkauksissa oli tosin koodi, joka paljasti lääkkeen valmistuskuukauden, mutta käyttäjälle koodi ei auennut. Niinpä monet ihmiset käyttivät vanhentuneita lääkkeitä, jotka olivat menettäneet tehonsa tai mahdollisesti tulleet suorastaan vahingollisiksi terveydelle. Kilotavaroita oli tapana käyttää niin kauan, kun ne näyttivät hyviltä ja tuoksuivat siltä, miltä pitikin. Jätteiden käsittely lapsen kengissä Collanderin mukaan jätteiden käsittely oli melkoinen ongelma hänen apteekkariaikansa alussa. Ei ollut Ekokemiä, jonne lääkejätteet nykyään lähetetään. Terveyslautakunta vaati kuitenkin apteekkia ottamaan vastaan ja tuhoamaan asiakkaiden lääkejätteet. Lääkejätteiden mukana tuli apteekkiin tietenkin paljon muutakin enemmän tai vähemmän epäilyttävää. Det nuvarande apotekshuset vilket befinner sig på nästan exakt samma plats som det allra första apotekshuset. Apotekets närmaste grannar är bokhandeln Info och frisörsalong Maggie. Nykyinen apteekkitalo, joka sijaitsee lähes tarkalleen samassa kohdassa kuin ensimmäinen apteekkitalo vuonna 1909. Lähinaapureina apteekilla on talossa Info-kirjakauppa ja kampaamo Maggie.
27 Collander lyckades komma överens med brandkårschefen, att brandkåren tog emot avfallet och brände upp det på avstjälpningsplatsen vid Tössbacken i samband med sina övningar. I gengäld fick brandmännen apotekets bruna hostdroppar, som både gav dem extra krafter och underlättade andningen bland rök och brandgaser. Avfallshanteringen var ett bryderi också för gemene man på den tiden. Knepen var många och sedda med nutida ögon ibland hårresande. Collander berättar om en kemilärare, som vid sin pensionering planerade att göra sig av med ett kilo natriummetall genom att slänga eländet i ån från åbron. Skulle han ha gjort detta skulle förmodligen både bron och han själv ha flugit i luften. (Natriummetall är ytterst explosiv vid kontakt med vatten.) Collander lyckades få läraren på bättre tankar. Flera medicinskåp Läkemedelsförsörjningen i glesbygden har alltid varit ett dilemma så även i Kronobynejden. Collander försökte för sin del lindra problemen för folket i utbyarna genom att satsa på medicinskåp. Redan då han tog emot apoteket hade det tre medicinskåp. Dessa fanns i Kållby, Lepplax och Knivsund. Själv inrättade Collander medicinskåp i Jeussen, Snåre och Bodö. En av de största besvikelserna Collander upplevde under sin tid som apotekare i Kronoby var att kommunen från och med millenniumskiftet började beställa mediciner till sina åldringshem från MÖCS. Collander har fortfarande svårt att begripa att Kronoby kommun gynnar utsocknes företag framför företag i den egna kommunen. Samtidigt uttrycker han sin frustration över att så många ortsbor stolta körde förbi det egna apoteket, och i stället utnyttjade apotekstjänsterna i grannstäderna. På det hela taget är Collander dock nöjd med samarbetet med kommunen samt kontakterna till läkarna och kunderna i Kronoby. Collanderin onnistui sopia palopäällikön kanssa, että palokunta otti jätteet vastaan ja poltti ne kaatopaikalla palokunnan harjoituksissa. Vastapalkaksi palomiehet saivat apteekin ruskeita yskäntippoja, jotka antoivat heille lisävoimia ja helpottivat hengitystä savussa ja palamiskaasuissa. Jätteiden käsittely oli yleisestikin pulma siihen aikaan. Keinot olivat monet ja nykysilmin katsottuna välillä kauhistuttavat. Collander kertoo kemianopettajasta, joka eläkkeelle jäädessään suunnitteli pääsevänsä eroon kilosta natriummetallia heittämällä sen sillalta jokeen. Jos hän olisi niin tehnyt, olisi todennäköisesti sekä silta että hän itse lentänyt ilmaan. (Natriummetalli on erittäin räjähdysherkkä joutuessaan tekemisiin veden kanssa.) Collanderin onnistui saada opettaja parempiin ajatuksiin. Lisää lääkekaappeja Haja-asutusseudun lääkehuolto on aina ollut pulmallista näin myös Kruunupyyn seudulla. Collander yritti lieventää kylien asukkaiden ongelmaa panostamalla lääkekaappeihin. Hänen ottaessaan vastaan apteekin sillä oli jo kolme lääkekaappia. Ne olivat Kolpissa, Lepplaxissa ja Knivsundissa. Itse Collander perusti lääkekaapit Jeusseniin, Snåreen ja Bodöhön. Suuren pettymyksen Collander koki apteekkariaikanaan Kruunupyyn kunnan alkaessa vuosituhannen vaihteessa tilata vanhainkoteihinsa lääkkeet Keski- Pohjanmaan keskussairaalalta. Hänen on edelleenkin vaikea ymmärtää, että kunta suosii ulkopuolista yritystä oman kuntansa yrityksen kustannuksella. Samalla hän ilmaisee turhautumisensa siitä, että niin monet kuntalaiset ajoivat oman apteekkinsa ohi ja käyttivät sen sijaan naapurikuntien apteekkipalveluja. Kaiken kaikkiaan Collander on kuitenkin tyytyväinen yhteistyöhön kunnan sekä lääkäreiden ja asiakkaiden kanssa.
28 Raili Härmälä (född Viitanen, Kankaanpää 13.6.1932), farmaceut vid Apoteket i Kronoby 1971-1976 samt 1990-1994. Pensionär i Borgå Raili Härmälä var lärare i Vasa, innan hennes man utsågs till apotekare i Kronoby. Då det inte fanns någon lämplig lärartjänst i Kronobytrakten, och eftersom det å andra sidan rådde brist på arbetskraft på apoteket, beslöt hon sig för att utbilda sig till farmaceut. Hon fungerade först som elev på Apoteket i Kronoby och från och med år 1971 som farmaceut. Familjen bodde i apotekshuset. Både Härmäläs familj och personalen använde den dörr, som fanns på gårdssidan. Från ingången kom man in i en tambur. Om man från tamburen tog till vänster kom man in till apoteket. Tog man till höger kom man in i apotekarfamiljens kök (se Raili Härmäläs ritning). Från tamburen ledde en trappa upp till övre våningen. Denna våning beboddes av apotekarfamiljen, men där fanns också förrådsutrymmen för apotekets varor. Med sparkstötting efter mjölkbilen På den tid paret Härmälä fungerade i Kronoby var antalet produktionsdjur stort. Veterinärmediciner tillverkades och såldes i betydande mängder. Veterinären ringde in recepten åttatiden på morgonen. De färdiga medicinerna skulle sedan transporteras med mjölkbilarna till kunderna. Mjölkbilarna startade från mejeriet redan niotiden. Så, det rådde en hiskelig brådska på apoteket mellan klockan åtta och nio. Ibland hade mjölkbilarna redan hunnit starta innan medicinerna var färdiga. Lyckligtvis for bilarna vanligtvis via Ferms affär eller Snåres bageributik. Där hann Raili ofta ifatt bilarna. Vintertid var sparkstöttingen till stor hjälp, när det gällde att jaga mjölkbilarna. Ni eller du Raili Härmälä berättar att hon på grund av sin bakgrund som lärare i Vasa, var van vid att människorna niade varandra. Men i Kronoby duade alla varandra. Hon märkte snart att vissa personer t.o.m. tog illa upp, om de blev tilltalade i ni-form. Hon ville bättra sig, och en måndag morgon beslöt hon, att från den stunden skulle hon säga du åt alla kunder. Hur det nu råkade sig, var första kunden en förnäm dam från Helsingfors, som utbrast: har ni inte ens på apoteket här i Kronoby, lärt er att säga ni. Hur Raili än försökte, blev det fel! Raili Härmälä (o.s. Viitanen, synt. Kankaanpäässä 13.6.1932), farmaseutti Kruunupyyn apteekissa 1971-1976.sekä 1990-1994. Eläkeläinen Porvoossa Raili Härmälä oli opettajana Vaasassa, kun hänen miehensä valittiin Kruunupyyn apteekkariksi. Kruunupyyn seudulta ei löytynyt sopivaa opettajan virkaa, ja apteekki kaipasi toisaalta lisää työvoimaa. Niinpä Raili Härmälä päätti opiskella farmaseutiksi. Hän toimi Kruunupyyn apteekissa aluksi oppilaana ja vuodesta 1971 lähtien farmaseuttina. Vasen vai oikea Härmälän perhe asui apteekkitalossa. He ja apteekin henkilökunta kulkivat pihanpuoleisesta ovesta. Sisään tultiin eteiseen, josta vasemmalle mentäessä päästiin apteekkiin ja oikealta päädyttiin apteekkariperheen keittiöön. Eteisestä johtivat rappuset yläkertaan, josta suurinta osaa asui apteekkariperhe, mutta tiloja oli myös apteekin tavaroiden säilytykseen. Potkukelkalla maitoauton perään Härmälän parin aikana Kruunupyyssä oli paljon tuotantoeläimiä. Niinpä eläinten lääkkeitä valmistettiin ja myytiin suuria määriä. Eläinlääkäri määräsi puhelimitse reseptit aamuisin kello kahdeksan, ja lääkkeet piti sitten kuljettaa maitoautoilla asiakkaille. Maitoautot lähtivät meijeriltä jo kello yhdeksän. Apteekissa vallitsi siis hirmuinen kiire kello kahdeksan ja yhdeksän välillä. Joskus maitoautot ehtivät lähteä ennen kuin lääkkeet olivat valmiit, mutta onneksi ne ajoivat yleensä Fermin kaupan tai Snåren leipomon kautta. Siellä Railin onnistui usein saada autot kiinni. Talviaikaan potkukelkasta oli suuri apu maitoautoja jahdattaessa! Te vai sinä Raili Härmälä oli tottunut opettajavirassaan Vaasassa siihen, että ihmiset teitittelivät toisiaan. Mutta Kruunupyyssä taas kaikki sinuttelivat toisiaan. Hän huomasi varsin pian, että jotkut henkilöt suorastaan pahastuivat, jos heitä teititeltiin. Hän halusi parantaa tapansa, ja eräänä maanantaiaamuna hän päätti jatkossa sanoa sinä kaikille asiakkaille. Kuinka ollakaan ensimmäinen asiakas osui olemaan helsinkiläinen hieno rouva, joka tuhahti: Ettekö te täällä Kruunupyyssä ole oppineet edes apteekissa sanomaan te. Miten päin tahansa Raili yrittikin, väärin meni!
29 Birgitta Östdahl (f. Lybäck), praktikant vid apoteket Fascinerande och intressant. Med dessa två ord kan min tid som praktikant på Kronoby apotek under mitten av 1960-talet karaktäriseras. Apoteksbranschen var spännande nästan lite mystisk. Den är ju en värld för sig. För en fjortonåring var det en mycket lärorik tid och med perspektiv på livet också ett ansvarsfullt arbete. Apotekaren Ingrid Sarkio eller någon av dåvarande farmaceuterna Astrid Lillvik eller Elli Inberg hade givetvis det yttersta ansvaret. De var hjälpsamma och hade ett gott tålamod. Som tonåring lärde jag mig känna kronobyborna. De flesta hade minusbok och det var ju roligt ifall man inte alltid behövde fråga: hur va namnet. På den tiden trillades piller. Mediciner blandades både för djur och människor. Pulver och salvor vägdes in. Min uppgift var att ta fram de olika ämnen, dels flytande dels i pulverform som behövdes. Vissa vätskor förvarades ute i förrådet i fem eller tio liters flaskor. De skulle hämtas in. Ingredienser till pulver och salvor förvarades antingen på vinden i ett förråd eller i kylrummet. En praktikant fick givetvis inte blanda mediciner. Min uppgift var att putsa innerkanterna i glasburkarna med spatel. Att fylla kamferdroppar, anisdroppar och kanske en del andra droppar i små bruna flaskor om 50 ml eller 100 ml, fick jag också göra. Korkarna skulle täckas med rosa pappershattar. Etiketterna skrevs på maskin. Att sätta salvor exempelvis vaselin i låga askar av plåt hörde också till. På den tiden vägdes pulver som aspirin och huvudvärkspulver i pulverkapslar. Det var ett stort steg när jag betroddes den uppgiften. Man höll tio kapslar i vänstra handen och försökte ta så jämna tag med måttskeden som möjligt. Om vikten stämde var det bara att vika ihop kapslarna och fortsätta. Salmiak som pastiller och pulver vägdes också in i små vita påsar. Apoteket hade medicinskåp, bland annat i Öja,Kållby, Lepplax, Snåre. De så kallade handköpsmedicinerna skulle packas i lådor som jag förde till bussen. På den tiden var busstrafiken livlig. Även mjölkbilarnas förare utnyttjades som kurirer vid medicintransporten. Dammet skulle torkas dagligen. Jag kom en halv timme innan apoteket öppnade för att hinna torka damm av de tre lägsta hyllorna där flaskor och burkar stod i prydliga rader med lämpligt avstånd emellan. Stämningen var god och jag trivdes bra på Kronoby apotek där Siv Abbors arbetade som tekniskt biträde på den tiden och Solveig Stenbäck som praktikant en sommar. Birgitta Östdahl (o.s. Lybäck), harjoittelija kysyä hur va namnet. Kiehtovaa ja mielenkiintoista. Näillä kahdella sanalla voi luonnehtia aikaa harjoittelijana Kruunupyyn apteekissa 1960-luvun keskivaiheilla. Apteekkiala oli jännittävä ja miltei mystinenkin oma maailmansa. Neljätoistavuotiaalle se oli opettavaista aikaa ja sittemmin ymmärsin, kuinka vastuullista apteekkityö on. Apteekkari Ingrid Sarkiolla tai toisella silloisista farmaseuteista Astrid Lillvikilla tai Elli Inbergilla oli lopullinen vastuu. He olivat avuliaita ja kärsivällisiä. Opin teini-iässä tuntemaan kruunupyyläiset. Useimmilla oli miinuskirjat, ja oli hauskaa, jos ei aina tarvinnut Siihen aikaan pyöritettiin pillereitä. Lääkkeitä sekoitettiin sekä eläimille että ihmisille. Pulvereita ja voiteita punnittiin. Tehtävänäni oli ottaa esiin tarvittavat aineet, osa oli nestemäisessä muodossa, osa oli jauheena. Joitakin nesteitä säilytettiin ulkovarastossa viiden tai kymmenen litran pulloissa. Ne piti hakea sisään. Pulvereiden ja voiteiden ainesosat säilytettiin ullakkovarastossa tai kylmähuoneessa. Harjoittelija ei tietenkään saanut sekoittaa lääkkeitä. Tehtävänäni oli puhdistaa lasipurkkien sisäreunat lastalla. Sain myös täyttää kamferttititippoja, anistippoja ja ehkä muitakin tippoja pieniin ruskeisiin 50 tai 100 ml:n pulloihin. Korkit peitettiin vaaleanpunaisilla paperihatuilla. Etiketit kirjoitettiin koneella. Voiteita esim. vaseliinia laitoin mataliin metallirasioihin. Siihen aikaan punnittiin pulvereita kuten aspiriini ja päänsärkypulvereita pulverikuoriin. Oli suuri askel, kun minulle uskottiin tämä tehtävä. Pidettiin kymmentä kuorta vasemmassa kädessä ja yritettiin ottaa ruokalusikalla mahdollisimman tasaisia määriä. Jos paino piti paikkansa, kuori suljettiin ja jatkettiin. Salmiakkia pastilleina ja jauheena punnittiin myös pieniin valkoisiin pusseihin. Apteekilla oli lääkekaapit Öjassa, Kolpissä ja Lepplaxissa. Niin kutsutut käsikauppalääkkeet pakattiin laatikoihin, jotka vietiin linja-autoon. Siihen aikaan bussiliikenne oli vilkasta. Maitoautojen kuskejakin käytettiin kuriireina lääkekuljetuksissa. Pölyt piti pyyhkiä päivittäin. Tulin töihin puoli tuntia ennen avaamisaikaa ehtiäkseni pyyhkiä pölyt alimmilta hyllyiltä, joilla pullot ja purkit seisoivat komeina riveinä ja sopivalla etäisyydellä toisistaan. Tunnelma työpaikalla oli hyvä, ja viihdyin mainiosti Kruunupyyn apteekissa, jossa samaan aikaan työskentelivät Siv Abbors teknisenä apulaisena ja Soveig Stenbäck harjoittelijana..
30 Kerstin Thodén Farmanom på Apoteket i Kronoby sedan 1977 Det var första augusti 1977 som jag inledde mitt förvärvsliv vid Apoteket i Kronoby. Jag skulle utbilda mig till farmanom och för att få gå på farmanom-kursen, så måste man ha ett års praktik på apotek. Som ny praktikant var nog inte arbetsuppgifterna så väldigt avancerade, första månaden var nog min största uppgift att väga in salmiakpulver. Åtgången var enorm. Helena vår farmaceut blandade pulver i stora mängder och jag vägde in pulvret i små påsar, som sedan skolbarnen inmundigade med god aptit. Annat som skulle göras var att hälla hjorthornsolja på flaskor, men den odören var inte önskvärd på insidan av apotek så jag blev utskickad på bakgården för att hälla oljan i flaskorna. Man använde oljan bl.a. för att skrämma bort trastar från jordgubbsodlingarna. Med tiden kom andra uppgifter. Många olika tabletter kom i stora förpackningar med tusen tabletter, vilka sedan skulle räknas på trettio, femtio eller hundra per burk. T.ex. Kamfertabletter, C-vitaminer, Kalk-tabletter m.m. Man hällde upp en mängd tabletter på en bricka och med ett plastkort var det bara att börja räkna 5, 10, 15, 20 och sedan hälla dem i burk. Det blev många burkar under året. Att blanda till medicin var förr ett dagligt göromål på apoteket, men det var ju farmaceutens uppgift. Varje morgon ringde veterinären in telefonrecept och för det mesta var det nog någonting som skulle blandas ofta någonting i pulverform. Vi hade en egen juversalva Mattssons salva som blandades i större mängder. Arbetet utfördes på apotekets köksbord. När beredningen sedan var klar åt vi vår lunch bland pulverdammet. Inte var man så noga förr. Det kunde nog hända att vi, och i synnerhet vår farmaceut Helena Björklund, hade lite huvudvärk på kvällen efter alla dessa ångor. Min uppgift var att väga upp salvan i 250 och 500 grams burkar. Pulverskedningen var också ett stort arbetsprojekt på apoteket. Pulverkapslar skulle räknas, vikas och blåsas upp. Sedan skedades en sked pulver i varje kapsel och därefter satte man tio kapslar åt gången på vågen. Ifall vikten inte stämde var det bara att hälla ut allting och börja på nytt. Efter ett års arbete väntade en några månaders kurs i Vasa. Som färdig farmanom blev jag erbjuden jobb på Apoteket i Kronoby. Farmanomutbildningen gav på den tiden rättighet att expediera kunder och ta emot recept. Kerstin Thodén Farmanomi Kruunupyyn apteekissa vuodesta 1977 Oli ensimmäinen päivä elokuuta 1977 aloittaessani työelämäni Kruunupyyn apteekissa. Aioin kouluttautua farmanomiksi ja päästäkseni farmanomikurssille minun tuli harjoitella vuoden verran apteekissa. Uuden harjoittelijan työtehtävät eivät olleet valtavan vaativia, ensimmäisen kuukauden aikana suurin työni oli punnita salmiakkijauhetta. Menekki oli valtava. Farmaseuttimme Helena sekoitti suuret määrät jauhetta ja minä punnitsin jauheen pieniin pusseihin, joista koululapset sitten nauttivat jauhetta hyvällä ruokahalulla. Toisena tehtävänä oli kaataa hirvensarviöljyä pulloihin. Löyhkää ei kuitenkaan haluttu apteekin sisälle, joten jouduin takapihalle kaatamaan öljyä pulloihin. Öljyä käytettiin mm. pelottamaan rastaita mansikkamailta. Ajan mittaan sain muita tehtäviä. Monet pillerit tulivat suurissa tuhannen pillerin pakkauksissa, ja niitä piti laskea 30, 50 tai 100 kappaletta purkkia kohti. Näitä olivat mm. kamferttitabletit, C-vitamiinit ja kalkkitabletit. Kaadettiin jokin määrä tabletteja tarjottimelle ja alettiin laskea 5, 10, 15, 20 ja sitten kaadettiin ne purkkiin. Purkkeja tuli vuoden mittaan monia. Lääkkeiden sekoittaminen on aikaisemmin päivittäistä puuhaa apteekissa, mutta se olikin farmaseutin tehtäviä. Joka aamu eläinlääkäri soitti puhelimitse reseptin, ja useimmiten erilaisia jauhemaisia aineita piti sekoittaa lääkevalmisteeksi. Meillä oli oma utarevoide Mattsonin salva, jota sekoitettiin suuria määriä. Sekoituspaikkana oli keittiön pöytä. Kun urakka tuli valmiiksi, söimme lounaamme samassa tilassa pulveripölyssä. Ennen vanhaan ei ollut niin noko nuukaa. Saattoi kyllä sattua, että meillä ja etenkin farmaseutti Helena Björklundilla oli hieman päänsärkyä illalla näistä höyryistä. Tehtäväni oli punnita voide 250 ja 500 gramman purkkeihin. Pulvereiden lusikoiminen oli myös suuri urakka apteekissa, pulverikuoret laskettiin, taitettiin ja puhallettiin auki, lusikoitiin lusikallinen jauhetta joka kuoreen ja sitten asetettiin 10 kuorta kerralla vaakaan. Jos ei täsmännyt, kaikki kaadettiin pois ja aloitettiin alusta. Vuoden työskentelyn jälkeen kävin muutaman kuukauden kurssin Vaasassa, ja valmistuttuani farmanomiksi minulle tarjottiin työtä Kruunupyyn apteekissa. Koulutus antoi siihen aikaan oikeuden palvella asiakkaita ja ottaa vastaan reseptejä.
31 Första dagen som farmanom var spännande Det var en spännande dag att komma tillbaka till apoteket. Vi stod i köket på morgonen och hörde att dörren öppnades och en kund kom in. De andra sade till mig nå farr tu nu å seli. I Kronoby på slutet av 70 talet var finska språket inte så allmänt, så jag hade nog funderat hur jag skulle klara mig på det andra inhemska språket. Och så blev det så att min allra första kund talade endast finska! Efter 32 år så är Kronoby Apotek fortfarande min arbetsplats - vem skulle ha trott det! Under dessa år har det skett många förändringar. Från att ha skrivit in recepten för hand i receptjournalen och etiketterna på skrivmaskin, så är det datatekniken som gäller idag vid behandling och prissättning av recept. Vår nya apotekare Stig Ekman skaffade genast dataprogram för kassarutinerna och för övervakningen av varulagret. Detta var nog en utmaning för personalen. Mycket att lära och förstå. Men efter två års träning, så löper det väldigt bra nu. Om man jämför med hur vi tidigare hade koll på lagret, är skillnaden enorm. Vi behöver bara se efter på datorskärmen, så vet vi om preparatet finns i lager, hur många burkar vi har för tillfället, hur många som har sålts per månad m.m. Förr hade alla varor egna beställningskort, vilka skulle fästas med gummiband på burken eller flaskan. På beställningskorten antecknades det datum varan hade anlänt till apoteket, samt hur många burkar eller flaskor vi hade beställt. Det var en hel del kort att hålla reda på! Naturligtvis var en hel del kort på villovägar, och ibland var vi så ivriga att vi i misshugg sålde kortet tillsammans med medicinburken. I dylika fall var vi ganska ställda när nästa beställning skulle göras. Men visst finns det sånt som är som förr och det är den personliga kontakten med våra kunder. Den kan nog inga datorer ersätta! Ensimmäinen päivä farmanomina jännitti Oli jännittävää tulla takaisin apteekkiin. Seisoimme aamulla keittiössä, kuulimme oven käyvän ja asiakas astui sisään. Muut sanoivat minulle; mene nyt myymään. Suomen kieli ei ollut 70-luvulla kovin yleistä Kruunupyyssä, ja olin pohtinut, miten toisella kotimaisella pärjäisin. Mutta niin vain kävi, että ensimmäinen asiakkaani puhui vain suomea! Ja 32 vuoden jälkeen Kruunupyyn apteekki on edelleenkin työpaikkani - kukapa sitä olisi uskonut! Näiden vuosien aikana on todella muuttunut paljon. Kirjoitettiin reseptejä käsin päiväkirjaan ja etikettejä koneella. Nyt päivän sana reseptien käsittelyssä ja hinnoittelussa on tietotekniikka. Uusi apteekkarimme Stig Ekman hankki heti tietokoneohjelmat kassarutiineihin ja varaston valvontaan. Tässä oli haastetta henkilökunnalle. Paljon oli opittavaa ja ymmärrettävää. Mutta kahden vuoden harjoittelun jälkeen kaikki sujuu hienosti. Ero entiseen varaston hallintaan on valtava. Nyt tarvitsee vain katsoa tietokoneen näytöltä ja saa tietää, onko tuotetta varastossa ja kuinka monta purkkia, kuinka monta on myyty kuukaudessa jne. Aikaisemmin kaikilla tuotteilla oli omat tilauskortit, jotka kiinnitettiin kuminauhoilla purkkiin tai pulloon. Tilauskorttiin merkattiin päivämäärä, jona tuote oli saapunut apteekkiin sekä kuinka monta kappaletta sitä olimme tilanneet. Kortteja oli koko joukko hallittavana! Tietenkin osa korteista oli kateissakin, ja välillä myimme vahingossa kortin lääkepurkin mukana. Näissä tapauksissa olimme melko epätietoisia, milloin seuraava tilaus pitäisi tehdä. Mutta jotakin vanhasta ajasta on säilynyt: henkilökohtainen kosketus asiakkaihimme sitä eivät tietokoneet voi korvata!
32 Kundernas syn på apoteket När Britta Huggare var liten och gick i Påras skola, var August Lund apotekare. Hon har inte ha så många minnen av apoteket, som låg rätt undangömt under stora björkar mellan Ferms butik och handarbetsaffären. Hon var dock inne på apoteket några gånger och köpte hostmedicin åt sina föräldrar av apotekare Lund. Barn som hon var, uppfattade hon apotekare Lund som gammal. Britta Huggare berättar att hon bättre kommer ihåg Pomoell och de senare apotekarna och apoteken. Hon tycker att alla apotekare har varit bra att ha att göra med. Britta Huggare och Margareta Hedman nämner dock att apotek, liksom banker, tidigare var ställen, där det gick mycket formellt och stelt till. Även detta har numera helt förändrats tycker Britta Huggare och Margareta Hedman. Både Britta Huggare och Margareta Hedman var lottor under kriget och de förtäljer att de då bar en kamferbit inlindad i förbandstyg i en rem runt halsen. Kamferångorna skulle ha bakteriedödande effekt. Även många skolbarn i Kronoby hade likadana kamferpåsar på den tiden. Kamfern avdunstade ju och biten minskade, så efter en tid fick man söka sig till apoteket och köpa en ny kamferbit skrattar Britta Huggare och Margareta Hedman. Margareta Hedman och Britta Huggare erinrar sig, att andra apoteksvaror som flitigt användes vid den tid när de var unga, var hostmediciner och värkpulver. De vuxna använde ofta Hota-pulver, åt barnen gavs Aspirin (numera rekommenderas Aspirin inte för barn under 12 år / redaktionens anmärkning). Huggare och Hedman berättar att Thielemanns droppar togs för magsjuka och Nervin droppades på sockerbitar och inmundigades med sockerbiten. De minns också att anis och fänkål kokades till dekokt mot småbarnskolik. Margareta Hedman tycker att den medicinska vården har tagit väldiga kliv framåt under hennes levnadstid. När Margareta Hedman och Britta Huggare var barn grasserade sjukdomar som difteri, kikhosta, scharlakansfeber och tyfus också i våra trakter. Sjukdomar mot vilka få effektiva botemedel fanns. Nu är dessa sjukdomar borta. Får man ändå med åldern någon krämpa, så finns det numera nästan alltid mediciner med vilka funktionsförmågan kan bibehållas, tycker Margareta Hedman och Britta Huggare, samt uttrycker sin stora tillfredsställelse med detta. De intervjuade damerna säger sig också ha varit nöjda med Apoteket i Kronoby och dess trevliga personal. Asiakkaana apteekissa Kun Britta Huggare oli pieni ja kävi koulua Pårasissa, oli August Lund apteekkarina. Monia muistoja hänellä ei tuolta ajalta ole apteekista, joka oli piilossa suurien koivujen alla Fermin kaupan ja käsityöliikkeen välissä. Hän kävi kuitenkin muutaman kerran apteekissa ostamassa vanhemmilleen yskänlääkettä apteekkari Lundilta, joka tuntui lapsesta vanhalta. Brita Huggare kertoo muistavansa Pomoellin ja seuraavat apteekkarit ja apteekit paremmin. Kaikkien apteekkareiden kanssa tuli hyvin toimeen. Hän ja Margareta Hedman mainitsevat kuitenkin että apteekit ja pankit olivat aikaisemmin paikkoja, joissa oli erittäin muodollista ja jäykkää. Myös tämä on heidän mukaansa nykyään täysin muuttunut. Britta Huggare ja Margareta Hedman olivat lottia sodan aikana ja paljastavat kantaneensa sideharsoon kiedottua kamferttipalaa remmissä kaulan ympäri. Kamferttihöyryillä uskottiin olevan bakteereita tappava vaikutus. Myös monilla kruunupyyläisillä koululapsilla oli siihen aikaan samanlaiset kamferttipussit. Kamfertti haihtui ja pala pieneni, joten jonkin ajan kuluttua piti hakeutua apteekkiin ostamaan uutta kamferttipalaa, nauravat naiset. Margareta Hedman ja Britta Huggare muistelevat, että muita ahkerasti käytettyjä apteekkitavaroita olivat heidän nuoruudessaan yskänlääkkeet ja särkylääkkeet. Aikuiset käyttivät usein Hota-pulveria ja lapsille annettiin Aspiriinia (nykyään Aspiriinia ei suositella alle 12- vuotiaille / toimituksen huomautus). Thielemannin tippoja otettiin vatsavaivoihin ja Nerviniä nautittiin sokeripaloihin tiputettuna. Naiset muistavat myös että anista ja fenkolia keitettiin pikkulasten koliikkiin. Margareta Hedmanin mielestä lääkehoito on ottanut huiman harppauksen eteenpäin hänen elinaikanaan. Margareta Hedmanin ja Britta Huggaren ollessa lapsia seudulla esiintyi sellaisia sairauksia kuin kurkkumätä, hinkuyskä, tulirokko ja lavantauti. Näihin sairauksiin ei ollut tehokkaita hoitokeinoja. Nyt nämä sairaudet ovat poissa. Jos kuitenkin iän mittaan tulee jotakin vaivaa, löytyy apteekin hyllyltä melkein aina aineita, joilla toimintakyvyn saa säilymään. Tätä Margareta Hedman ja Britta Huggare pitävät erittäin hyvänä asiana. Haastatellut naiset kertovat olleensa tyytyväisiä myös Kruunupyyn apteekkiin ja sen iloiseen henkilökuntaan. Britta Huggare och Margareta Hedman, trogna kunder i apoteket Britta Huggare ja Margareta Hedman ovat apteekin uskollisia asiakkaita
Som nämns i andra delar av denna skrift, har det funnits ett flertal medicinskåp underställda Apoteket i Kronoby. Avsikten med medicinskåpen har varit att trygga läkemedelsförsörjningen i de byar, där grundandet av ett apotek inte är ekonomiskt lönsamt. Ofta har medicinskåpen funnits i anslutning till någon butik. Läkemedelsverkets tolkning av den nuvarande läkemedelslagen är dock, att avståndet från ett medicinskåp till närmaste apotek bör vara flera tiotals kilometer. Därför har Läkemedelsverket indragit tillståndet för ett flertal medicinskåp. Apoteket i Kronoby förlorade sitt sista medicinskåp i februari 2008. Nyligen har framlagts ett förslag till ny läkemedelslag. Där föreslås bl.a. att medicinskåp skall kunna grundas efter en enkel anmälan till Läkemedelsverket. Om lagförslaget godkänns i denna form betyder det, att medicinskåp igen kan inrättas i snart sagt alla byar. Apoteket i Kronoby inväntar med spänning den nya lagen och Läkemedelsverkets tolkning av densamma. 33 Medicinskåp Lääkekaapit Kruunupyyn apteekin alaisuudessa on ollut useita lääkekaappeja. Lääkekaappien tarkoituksena on turvata lääkehuolto kylissä, joihin ei ole taloudellisesti kannattavaa perustaa apteekkia. Usein lääkekaapit olivat jonkin kaupan yhteydessä. Lääkelaitoksen tulkinta nykyisestä lääkelaista on kuitenkin, että lääkekaapin etäisyyden lähimmästä apteekista tulee olla useita kymmeniä kilometrejä. Siksi Lääkelaitos on peruuttanut useiden lääkekaappien luvan. Kruunupyyn apteekki menetti viimeisen lääkekaappinsa helmikuussa 2008. Äskettäin on esitetty ehdotus uuteen lääkelakiin. Siinä ehdotetaan mm., että lääkekaapin saisi perustaa yksinkertaisella ilmoituksella Lääkelaitokselle. Jos lakiehdotus hyväksytään tässä muodossa, voi lääkekaapin perustaa moniinkin kyliin. Kruunupyyn apteekki odottaa jännittyneenä uutta lakia ja Lääkelaitoksen tulkintaa siitä. Ann-Mari Dahlskog berättar om medicinskåpet i Knivsund I början på 1960-talet bodde jag och min man på handelslaget i Öja i övre våningen. Jag blev då tillfrågad av apotekare Pomoell om vi kunde inhysa ett medicinskåp, som just då var på ropet i alla byar. Vi svarade naturligtvis ja. Vi hade då en avsats i trappuppgången som var lämplig och där sattes skåpet. Skåpet skulle vara låst. När kunderna kom in i trappuppgången och ropade "Ann-Mari", kom jag med nycklarna och låste upp skåpet. Oftast behövdes hostoch värkmediciner. Värkmedicinerna var i form av pulver. Speciellt populära var huvudvärkspulver. Också värksalvor såldes i större mängder. Min man var då föreståndare i butiken nedanför och kunde vikariera mig ibland eftersom jag hade småbarn. Det gick bra och recept kunde vi också förmedla. Vi sålde för cirka 400-500 mark i månaden, som vi redovisade månadsvis. Vi fortsatte med skötseln av medicinskåpet under apotekare Sarkios och Härmäläs tider och också närmare 10 år under Collanders tid. Men sedan flyttade vi bort från butiken till ett eget hus i Tjäru och kunde inte längre hålla skåpet. Medicinskåpet i Knivsund fanns dock ännu kvar fram till år 1991. De sista åren under Kristina Möllers föreståndarskap. En bidragande orsak till att medicinskåpet indrogs, var att myndigheternas fordringar blev allt strängare. Jag har fortfarande glädje av jobbet, eftersom jag får en liten pension från apotekens pensionskassa. Det var apotekare Collander som förträffligt skötte om den saken. Ann-Mari Dahlskog piti lääkekaappia Knivsundissa Asuin mieheni kanssa 1960-luvun alussa kaupan yläkerrassa Öjassa. Apteekkari Pomoell kysyi minulta, voisinko pitää lääkekaappia, joita silloin ilmestyi moneen kylään. Vastasin tietenkin myöntävästi. Meillä oli rappukäytävässä sopiva tasanne ja sinne kaappi laitettiin. Kaapin tuli olla lukittu. Tullessaan rappuihin asiakkaat huusivat Ann-Mari, minä tulin alas avaimien kanssa ja avasin kaapin. Usein tarvittiin yskän- ja särkylääkkeitä. Särkylääkkeet olivat pulverin muodossa. Erityisen suosittuja olivat päänsärkypulverit. Myös särkyvoiteita myytiin suuria määriä. Mieheni oli alakerran kaupan hoitaja, ja hän saattoi tuurata minua välillä lasten ollessa pieniä. Kaikki sujui hyvin ja saimme välittää myös reseptejä. Myyntimme oli kuukaudessa noin 400-500 markkaa. Tilitimme sen kuukausittain. Jatkoimme lääkekaapin hoitoa apteekkari Sarkion ja Härmälän aikana sekä lähes 10 vuotta Collanderin kaudella. Sitten muutimme pois kaupalta omaan taloon Tjäruun, emmekä enää voineet pitää kaappia. Lääkekaappi pysyi Knivsundissa kuitenkin vielä vuoteen 1991 asti, viimeiset vuodet se oli Kristina Möllerin hoidossa. Osasyynä lääkekaapin peruuttamisen oli myös siinä, että viranomaisten vaatimukset kovenivat. Minulla on edelleenkin iloa työstä, sillä saan pientä eläkettä apteekin eläkekassasta. Apteekkari Collander huolehti erinomaisesti asiasta. Ann-Mari Dahlskog