1.2.28 Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta: Tutkimus paikallisesta sopimisesta Tutkimus Turun yliopiston työoikeuden tutkijaryhmä on professori Martti Kairisen johdolla selvittänyt vuosien 25 aikana paikallisen sopimisen oikeudellisia perusteita sekä kerännyt kyselyillä ja haastatteluilla laajasti tietoja sopimisen nykytilasta, muutoksista ja suhtautumisesta sen kehittämiseen. Edellinen vastaava tutkimus tehtiin vuonna 1998. Lähtökohtana oli laaja ja käytännönläheisesti ymmärretty paikallisen sopimisen määrittely. Tulokset perustuvat kaikkiaan yli 15 yksityisen sektorin eri kyselyiden vastauksiin ja useisiin haastattelutietoihin. Kunta- ja valtiosektoreilta saatiin yhteensä 432 vastausta. Aineistot ovat edustavia pieniä toimipaikkoja lukuun ottamatta. Tutkimus tehtiin työmarkkinajärjestöjen aloitteesta Työsuojelurahaston, ministeriöiden ja järjestöjen tuella. Yksityisen sektorin tulokset on julkaistu teoksessa Kairinen, Uhmavaara, Murto; Paikallinen sopiminen yksityisellä sektorilla, Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja A 121, Turku 28 sekä raportissa Ihalainen, Kivelä, Uhmavaara, Kairinen; Sovittaisiinko paikallisesti, Työministeriön työpoliittinen tutkimus 335/. Julkisten sektorien tulokset julkaistaan erikseen. Sopimismahdollisuudet ja suhtautuminen laajentamiseen Nykyisiä sopimisen mahdollisuuksia käytettiin kohtalaisesti hyväksi. Sopimisen tarve ja mahdollisuudet olivat eri aloilla ja toimipaikoilla erilaisia. Tarpeisiin nähden sopimisen mahdollisuudet yleensä riittivät, mutta laaja enemmistö työnantajien edustajista kannatti silti paikallisen sopimisen mahdollisuuksien lisäämistä. Henkilöstön edustajien suurin osa piti nykytilannetta sopivana, vain kolmannes kannatti lisäämistä ja mahdollisuuksien vähentämistä halusi 11 prosenttia. Verrattuna 199-luvun lopulla tehtyyn tutkimukseen ei havaittu merkittäviä muutoksia näissä suhtautumisissa, vaikka sopimisen mahdollisuuksia on laajennettu. Paikallisen sopimisen ennakoitiin kehittyvän edelleen. Sopiminen laajentunut ja monipuolistunut Sopimisen asiakohteiden painopiste on 199-luvusta lähtien siirtynyt työvoiman määrällisen jouston ja säästötarpeiden asiaryhmistä joustaviin työaikajärjestelyihin ja myös kannustavien palkkausjärjestelmien käytön suuntaan. Paikallisten sopimusten kohdeasiat ovat monipuolistuneet aikaisemmasta. Työehtosopimukseen perustuen sovittiin muun muassa monista erilaisista palkkaasioista. Myös tulos- ja voittopalkkioista on sovittu jotakin. Palkkaedut ovat yleensä parantuneet sopimusten kautta. Työaika-asioitakin sovittiin edelleen runsaasti. Kysymys oli usein työ-, vapaa- ja lomaaikoja koskevista joustoista. Henkilöstön aseman muutoksista sopiminen oli nyt myös
2 melko yleistä. Irtisanomisista, lomauttamisista ja osa-aikaistamisista syntyi myös joitakin sopimuksia. Monia muitakin henkilöstöasioita oli sopimusten kohteena. Sopimisen tavat ja sääntelyjen kehittäminen Paikalliset sopimukset laadittiin yleensä kirjallisesti ja toistaiseksi voimassa oleviksi. Osapuolina olivat enimmäkseen työnantajan ja henkilöstöryhmien edustajat, luottamusmiehet. Sopimuksia syntyi myös työnantajan ja yksittäisen työntekijän tai työntekijäryhmän välillä. Valmiudet paikalliseen sopimiseen olivat henkilöstöpuolella kohtalaiset, työnantajapuolella ne olivat tätä parempia. Aloitteen tekijänä oli useimmiten työnantaja. Henkilöstön edustajat tekivät aloitteita etenkin palkka- ja työaika-asioissa. Oikeudelliset puitteet sopimiselle olivat pääosin kunnossa. Kuitenkin tarvitaan nykyistä selkeämpiä normeja sovittavista asioista, menettelyistä ja sopimusten oikeusvaikutuksista. Sopimustasapainon parantaminen ja ennakollisen ja jälkikäteisen oikeusturvan kehittäminen olisi perusteltua. Tasavertaisuus ja luottamus Työnantajien edustajien enemmistön mukaan sopijapuolten välillä vallitsi riittävä tasavertaisuus. Henkilöstön edustajien enemmistö taas koki, että riittävää tasavertaisuutta ei ollut. Tämä käsitys on hieman vahvistunut. Vajaa kolmannes henkilöstön edustajista katsoi riittävän tasavertaisuuden vallinneen. Kaikkien vastaajien enemmistön mukaan kyse oli työnantajapuolen ehdoilla tapahtuvasta sopimisesta, jossa henkilöstön näkemyksiä ja ehdotuksia otettiin huomioon. Käsitykset eivät ole muuttuneet aiemmasta. Luottamus ja paikallisten sopimusten synty kytkeytyvät toisiinsa myös tämän tutkimuksen mukaan. Luottamus ja tasavertaisuuskokemus olivat yhteydessä myös sopimusten vaikutusten arviointeihin. Myönteisiä kokemuksia sopimuksista Kokemukset sopimuksista olivat voittopuolisesti myönteisiä varsinkin työnantajien mutta myös henkilöstön puolella. Myönteisyyskokemus lisääntyi hieman aiemmasta. Palkkaedut yleensä parantuivat nyt paikallisesti sopien. Kaikkein myönteisimpiä kokemuksia saatiin nyt, kuten aikaisemminkin, työaika-asioiden sopimisesta. Työaikoja koskevat asiat sopivat parhaiten paikallisen sopimisen kohteeksi. Vähimmäistasot ja sopimisten kehykset tulee kuitenkin asettaa valtakunnallisin normein. Sopimisesta oli molemmille osapuolille hyötyä. Kun asioista aidosti sovitaan työnantajan ja henkilöstön edustajien kesken, toimintatapa tuottaa hyödyllisiä vaikutuksia työnantajille, henkilöstölle ja yhteiskunnallekin. Kysymys on ns. win-winwin vaikutuksista. Parantavia vaikutuksia oli muun muassa toiminnan joustavuuteen, tuottavuuteen, työehtoihin ja työhön sitoutumiseen. Varsinkin työnantajat katsoivat parantavia vaikutuksia olleen lisäksi osapuolten väliseen luottamukseen, henkilöstön hyvinvointiin, neuvotteluilmapiiriin, toiminnan vastuullisuuteen sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen.
3 Paikallinen sopiminen julkisilla sektoreilla Kuntasektorilla paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat laajat ja perustuvat mm. kunnalliseen pääsopimukseen sekä kunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa sovittuihin määräyksiin. Yleisimpiä sopimiskohteita olivat työn vaativuuden arviointia ja työaikajoustoja koskevat asiat. Keskeisimpiä syitä sopimiselle olivat joustavuus ja tehokkuus. Myös kuntasektorilla työnantajien ja henkilöstön edustajien kokemukset paikallisesta sopimisesta olivat pääsääntöisesti myönteisiä ja kehittyneet myönteiseen suuntaan aikaisempaan verrattuna. Säästösopimuksien aika kunnissa on ohi. Myös valtiosektorilla paikallisesta sopimisesta on saatu pääosin myönteisiä kokemuksia. Valtiosektorilla paikallisen sopimisen keskeinen kohdeasia on ollut uusi palkkausjärjestelmä, josta sopimisen työnantajat ovat kokeneet myönteisenä, mutta josta henkilöstöpuolella on ollut myös kielteisiä kokemuksia. Järjestelmän kehittäminen on osaltaan lisännyt valmiuksia ja osaamista sopia asioista paikallisesti. Työaikajärjestelyistä sopimisen osalta osapuolten kokemukset ovat valtiosektorilla kaikkein myönteisimpiä. Ennen muuta henkilöstön työehdot ja joustavuus ovat parantuneet valtion toimipaikoilla. Tiedote.2.28: Turun yliopiston sivulta www.utu.fi Lisätietoja: professori Martti Kairinen, 5 531 64 Työsuojelurahaston tutkimus- ja kehityshanke 1555 Keskeisiä kuvioita tutkimuksesta:
4 Suhtautuminen paikallisen sopimisen mahdollisuuksien laajentamiseen 1992-26 Mitä mieltä olette paikallisesta sopimisesta työsuhteen ehtojen sopimistapana? (%) 1 9 8 7 6 5 3 2 1 6 58 51 5 53 42 33 3 23 25 18 21 4 6 9 11 5 1 1 3 1992 1998 26 1992 1998 26 Työnantajan edustajat Henkilöstön edustajat sopimiseen tulisi lisätä erittäin paljon sopimiseen tulisi lisätä jonkin verran Nykytilanne on sopiva sopimiseen tulisi vähentää Mitä mieltä olette paikallisesta sopimisesta (%) 9 8 7 6 5 3 2 1 77 53 53 5 44 38 3 3 25 23 18 11 3 4 5 5 1 2 36 11 12 Yksityinen Kunnat Valtio Yksityinen Kunnat Valtio sopimiseen tulisi lisätä erittäin paljon sopimiseen tulisi lisätä jonkin verran Nykytilanne on sopiva sopimiseen tulisi vähentää Työnantajan edustajat Henkilöstön edustajat
5 1 9 8 7 6 5 3 2 1 84 Paikallisen sopimisen tasavertaisuus 1998 ja 26 Onko sopijaosapuolten asema ollut sopimuksia tehtäessä riittävän tasavertainen? (%) 1 Työnantajan edustajat 1998 79 14 6 7 Työnantajan edustajat 26 35 32 44 Henkilöstön edustajat 1998 31 17 52 Henkilöstön edustajat 26 Kyllä En osaa sanoa Ei 1 Paikallisen sopimisen hyöty 1998 ja 26 Työnantajan edustajat (%) 8 6 2 49 42 6 47 41 8 1 1 9 1 3 2 2 1 1998 26 1998 26 62 Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Vaikea sanoa Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Paikallisesta sopimisesta on hyötyä työnantajalle Paikallisesta sopimisesta on hyötyä henkilöstölle
6 Paikallisen sopimisen hyöty 1998 ja 26 Henkilöstön edustajat (%) 1 8 6 2 53 47 52 38 43 34 25 19 14 11 14 12 1 14 1 1 1 5 5 1998 26 1998 26 Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Vaikea sanoa Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä Paikallisesta sopimisesta on hyötyä työnantajalle Paikallisesta sopimisesta on hyötyä henkilöstölle Paikallisen sopimisen vaikutukset Vastaajien osuus, jotka arviovat paikallisen sopimisen parantaneen asiain tilaa Työnantajan edustajat vuosina 1998 ja 26 (%) 1 2 3 5 6 7 8 9 1 Tuottavuus 74 74 Henkilöstön työehdot 65 76 Henkilöstön hyvinvointi Henkilöstön sitoutuminen työhön 58 66 69 67 1998 26 Luottamus henkilöstön ja työnantajan välillä 65 68 Neuvotteluilmapiiri työnantajan ja henkilöstön välillä 62 64 Suhteet henkilöstöryhmien välillä 44
7 Paikallisen sopimisen vaikutukset Vastaajien osuus, jotka arviovat paikallisen sopimisen parantaneen asiain tilaa Henkilöstön edustajat vuosina 1998 ja 26 (%) 1 2 3 5 6 7 8 9 1 Tuottavuus 62 59 Henkilöstön työehdot 46 61 Henkilöstön hyvinvointi Henkilöstön sitoutuminen työhön 48 54 51 1998 26 Luottamus henkilöstön ja työnantajan välillä 42 55 Neuvotteluilmapiiri työnantajan ja henkilöstön välillä 46 47 Suhteet henkilöstöryhmien välillä 37
8