KELUJÄRVI-RAJALA OSAYLEISKAAVA

KELUJÄRVI-RAJALA OSAYLEISKAAVA SODANKYLÄ MAISEMASELVITYS 09.03.2007 SODANKYLÄN KUNTA

SISÄLLYS: JOHDANTO... 4 MAISEMAN YLEISPIIRTEET... 5 ASUTUKSEN SYNTY JA RAKENNETTU YMPÄRISTÖ... 6 MAISEMA... 7 Tarkennusalueiden ulkopuoliset maisema-alueet... 8 Jeesiöjoen laakso... 9 Sattasen jokilaakso... 12 Kelujoen laakso ja Kelujärven alue... 17 Kitisen laakso... 24 Ala-Postojoen alue... 28 Lähteet... 29 LIITEKARTAT: Maisema-alueet (periaatekuva) Maisemarakenne (mittakaavassa 1:50 000) Luonto- ja maisemaselvitys (mittakaavassa 1:50 000)

JOHDANTO Tämä maisemaselvitys on tehty osana Kelujärven ja Rajalan alueiden osayleiskaavatyötä. Selvityksen on tehnyt FM Johanna Kaukonen yhdessä RI, KM Anne Leskisen ja maisemaarkkitehti Terttu Kurttilan kanssa. Yleiskaava-alueelta on selvitetty maiseman perusrunko eli maisemarakenne sekä maisemakuvalliset tekijät. Näiden perusteella suunnittelualue on jaettu maisema-alueisiin. Kuvausten jälkeen on annettu suosituksia jatkotyötä varten. Tietolähteinä ovat olleet aiemmat selvitykset, peruskarttamateriaali ja maastokäynti. Lisäksi alueelta on ollut käytössä ilmakuvia. Maastokäynti on tehty heinäkuussa 2006, jolloin käytiin tarkastelemassa yleisen maisemakuvan lisäksi nykyistä rakentamista ja alueiden soveltuvuutta uudelle rakentamiselle. Maastokäynnin aikana tutustuttiin maisemaan yleensä ja käytiin tarkennusalueilla. Maiseman tarkemman tutustumisen kohteet on merkitty kartalle luonto- ja maisemaselvitys. Näkymä Sattaskönkään kohdalta Sattasvaaralle, erääseen alueen erikoisimmista maamerkeistä.

MAISEMAN YLEISPIIRTEET Peräpohjolassa ja Lapissa pinnanmuodot ovat suurpiirteisiä ja jyrkkiä. Vaarat ja tunturit ovat joko ryppäinä ketjussa tai yksittäisinä kohoumina, ja niiden lomaan jää tasaisia suo- ja metsäerämaaalueita. Tärkeimpiä vesistöjä ovat suuret, pitkät ja runsaasti haarovat joet. Järviä on kohtalaisesti ja ne ovat yleensä melko pieniä. Soita on runsaasti. Lähes koko maakunnan topografia määräytyy kalliokohoumien mukaan. Useimmiten maata peittää kivikkoinen moreeni, ja erikoispiirteenä ovat tunturi- ja vaara-alueiden vaikeakulkuiset rakkakivikot. Lapin maisemaa hallitsee luonto, sillä monet alueet ovat harvaan asuttuja ja säilyneet pitkään koskemattomina. Lapin luontoon kuuluvat paljakkaiset tunturit, jokivarsien kultamaat sekä laajat aapasuot, rääseiköt ja avohakkuualat. Lapissa on laajoja suojelualueita. Valtaosa Lapista on supra-akvaattista. Mannerjäätikön sulaessa ensin ovat paljastuneet tunturien laet, ja sulamisvedet ovat kulkeneet pitkin lieveuomia. Sulamisvedet ovat kuljettaneet soraa ja hiekkaa ja kasanneet niitä harjuiksi. Myöhemmin sulamisvedet ovat kuluttaneet muuten pyöreäpiirteisten tuntureiden rinteisiin kuruja. Ihmistoiminnan jäljet näkyvät Lapissa maisemassa metsätalouden ja turismin aikaansaamina muutoksina. Sodankylä kuuluu Suomen Kartaston (1993) maisema-aluejaossa Lapin suuralueeseen ja Metsä- Lapin maisemamaakunnan Lapin aapaseutuun. Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietinnön (1992) mukaan suunnittelualue kuuluu Aapa-Lapin seutuun. Metsä-Lapissa havumetsät ovat harvoja. Maiseman avaruutta lisäävät laajat suoalueet sekä tunturikoivikot ja tuntureiden laet, puuttomat paljakat. Metsä-Lapin talouden perusta on puuntuotannossa ja kasvullista metsämaata on pinta-alasta yli puolet lukuun ottamatta tunturiseutuja. Edellytykset maataloudelle ovat heikot. Asutus seuraa jokivarsia. Lapin aapaseutu on tasaista. Yksittäiset tunturit kohoavat jäännösvuorina. Tunturit kohoavat laakealta alustalta, minkä vuoksi vaikutelma tunturien korkeuksista ja ympäröivien alueiden tasaisuudesta on liioiteltu. Alueella on paljon laajoja aapasoita, kuten Sodankylän Isoaapa, Viiankiaapa ja Pomoaapa. Näillä soilla pintarakenteessa vuorottelevat vetiset rimmet ja roudan nostattamat jänteet. Maisemahäiriöitä muodostavat avohakkuut, syväauraukset ja metsäautotiet sekä soiden ojitukset. Aapa-Lapin seudun kuvaus on edellisen kaltainen. Aluetta sanotaan ympäristöstään poiketen tasaiseksi, laajojen aapasoiden ja metsäisten erämaiden luonnehtimaksi alueeksi. Maisemakuvassa purot halkovat asumattomia kairoja ja vaaroja on yksittäisinä kohoumina tai ryhminä. Alueen laakeus johtuu kallioperän kulumisesta. Maaperän merkitys maankamaran suurmuodoissa on keskimäärin vähäinen, mutta paikoin on paksuja kerroksia. Yleisin maalaji on pohjamoreeni. Vaarojen väliset laajat tasaiset alueet ovat soistuneet. Alueen maapinta-alasta lähes 50 % on soita. Pohjois-Lapin maakuntakaavaa varten tehdyn maisemaselvityksen tarkennetun maisema-aluejaon mukaan suunnittelualue kuuluu itäosistaan Kitisen laaksoon, länsiosistaan Keski-Lapin vaaraylänköön. Pohjois-Lapin maakuntakaavan mukaan Sodankylän kunnan eteläosa on asutushistoriansa vuoksi kulttuuriarvoja sisältävä kulttuuriympäristövyöhyke, joka poikkeaa muusta maakuntakaavaalueesta. Alueelle on tullut huomattavasti aiemmin ja määrällisesti enemmän suomalaista asutusta kuin maakuntakaavan muille osille. Saamelaiskulttuuri on mukautunut etelästä tulleisiin vaikutteisiin. Alueella on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Kohteissa on erityyppisiä kyliä, jotka ovat sijoittuneet luonnonolojen mukaan kauniisti maisemaan. Alueella kulkee myös Ruijan polku, joka on vanha reitti Kemijoelta Jäämerelle. Sodankylässä se menee Kitisen kautta Sodankylään ja siitä edelleen Sompiojärvelle. Polkua voidaan pitää valtatie 4:n edeltäjänä. Maakuntakaavassa valtatie 4 on nimetty Jäämerentieksi, jota kehitetään matkailukäytävänä. 5

ASUTUKSEN SYNTY JA RAKENNETTU YMPÄRISTÖ Asutus on levinnyt Sodankylään kunnan kaakkoisosista jokivarsia pitkin leviten myös eteläosien eräjärvien rannoille. Väestö on tullut jokisuistoihin läänin eteläosiin, mistä aluksi tehtiin kesäisiä kalastusretkiä pohjoisemmaksi. Asutus alkoi levitä jokivarsia pitkin ylös pohjoiseen 1600-luvulla, jonka loppupuolella Ruotsin kruunun asutuspolitiikka kannusti suomalaisia uudisasukkaita yhä syvemmälle Lappiin. 1800-luvun jälkipuoliskolla yhä useammat saamelaisetkin luopuivat kotaelämästä. Kiinteät asutukset on perustettu yleensä vanhojen lapinkylien sijaintipaikoille, eikä perinteisistä lappalaisten kausiasuttavista kylistä ole jäänyt rakennettuun ympäristöön juurikaan merkkejä. Vuonna 1944 saksalaiset tuhosivat noin 80 % Sodankylän rakennuskannasta. Jälleenrakennuskaudella sotaa edeltänyt rakennusvolyymi saavutettiin muutamassa vuodessa. Sodankylään perustettiin 84 viljelytilaa, 27 asunto-viljalystilaa ja 31 asuntotilaa. Asukasmäärä kasvoi edelleen ja uusia asutusalueita perustettiin myös kunnan eteläosiin suurten aapasoiden tuntumaan. Muuten Sodankylän rakennettu ympäristö on samoilla sijoilla kuin se on ollut 1600- luvun suomalaisasutuksen alkuajoista lähtien. Sodankylän kirkonkylä kuuluu Lapin suurimpiin asutustaajamiin. Kylän keskusta muistuttaa kaupunkimaista taajamaa. Perinteistä peräpohjalaista rakennuskantaa on Sodankylässä säilynyt linjan Rajala-Petkula-Lokka eteläpuolella. Pääosa suunnittelualueen rakennuskannasta on jälleenrakennuskaudelta (ks. Vanhan rakennuskannan kartoitus). Alueen asutus on pääosin harvaa ja se sijaitsee pienine viljelyaloineen jokien varsilla tai järvien tuntumassa. Järvenranta-asutus sijoittuu yleensä ympäristöstään kohoaville kyläkummuille. Jokirannan kulttuurivyöhyke on kapea, ja siellä on pieniä nauhamaisia tai rypälemäisiä kyliä. Maatalouden osalta ilmasto-olosuhteet ovat rajoittaneet kasvinviljelyä ja karjataloudella on ollut suurempi merkitys. Jokirannoilla on viljavia tulvaniittyjä, joiden lisäksi heinää on niitetty soilta. Poronhoito on tärkeää ja lisäelantoa on hankittu kalastamalla, metsästämällä ja luonnontuotteiden keräilyllä. Metsätaloutta haittaa metsän hidas uusiutuminen. Soita on kuivatettu jonkin verran metsien tuoton lisäämiseksi. Jokivesiä on valjastettu voimatalouden tarpeisiin ja Sodankylässä sijaitsevat maamme suurimmat tekoaltaat, Lokka ja Porttipahta. Kitisen varteen on valmistunut vuonna 2001 Kelukosken voimalaitos. Voimalaitos sijaitsee noin viisi kilometriä Sodankylän taajamasta pohjoiseen. Kelukoskessa tuotettu keskimääräinen vuosienergia riittää noin 1 900 sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutukseen. Kelukosken vesivarasto on Porttipahdan tekojärvi. Ennen Kelukoskea Porttipahdalta etelään on neljä muuta voimalaitosta. Voimalaitos vaikuttaa alueen maisemaan. Jokirakentaminen on muuttanut jokimaiseman, kosket ovat hävinneet ja alueelle on syntynyt laajoja järvimäisiä padotusaltaita. Kitisen vesistön korkeustasot vaihtelevat säännöstelyn mukaan. Pahtavaarassa sijaitsee tällä hetkellä Lapin ainoa laajamittainen teollisen kaivostoiminnan alue. Tosin kesäkuussa 2006 saatiin päätös Kittilän Suurikuusikkoon avattavasta kultakaivoksesta, joka tulee olemaan Euroopan suurin (Kaleva 06.06.2006). Pohjois-Lapin maakuntakaavan mukaan suunnittelualueella erityiskohteita ovat aapasuot, Sattasen-Kitisen joenvarsiasutus sekä Kelujärven kylän maaseudun kehittämisvyöhyke. Maakuntakaavassa suositellaan alueen rantapeltojen ja -niittyjen säilyttämistä avoimina rantakylien maisema-arvojen säilymiseksi. Alueen lisärakentamista suositellaan sijoitettavaksi nykyisten kylämaisten alueiden yhteyteen. Erityistä huolellisuutta vaaditaan Puolakkavaaran alueella. sillä tämä kylä on maakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. 6

MAISEMA Suunnittelualueella ei ole valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita (Ympäristöministeriö 1992). Rajalan, Kelujärven, Sattasen ja Siurunmaan sekä Puolakkavaaran kylät ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. Niitä on esitelty myös osayleiskaavatyön vanhan rakennuskannan kartoituksessa. Alueella on kaksi perinnemaisemaa (Kalpio & Bergman 1999), Haapalan laidun Sattasjoen rannalla sekä Onnelan laidun Kelujoen etelärannalla Siurunmaan kylässä. Suunnittelualueen maisemaselvityksessä tarkennetaan Pohjois-Lapin maakuntakaavassa esiteltyä maisema-aluejakoa. Alue on jaettu keskenään erilaisiin, mahdollisimman yhtenäisiin alueisiin. Alueella on kuusi joki- tai järvialuetta ja näiden lisäksi yhdeksän topografialtaan erilaista, pääasiassa korkeamman maan aluetta. Suunnittelualueella on hyvin vähän asutusta, ja se on sijoittunut pääosin pieniin kyliin. Kylät jaoteltiin niiden maisemaan sijoittumisen mukaan. Alueen ainoa järvikylä on Kelujärvi. Jokivarteen sijoittuvat Rajala, Asentopalo ja Siurunmaa sekä alueen suurin kylä Sattanen. Vesistöihin tukeutumatonta asutusta on Puolakkavaarassa sekä Myllykylässä ja Myllykylänpäässä. Puolakkavaara ja Asentopalo ovat nauhakyliä, muiden kylien asutus on rypälemäistä. Kelujärvi ja Puolakkavaara ovat kumparekyliä, joissa asutus on selänteen laella ja ylärinteillä. Myllykylä ja Myllykylänpää sekä Siurunmaa ovat sijoittuneet laakson keskellä kohoaville matalille ja kuiville selänteille. Sattanen on alueen suurin kylä, ja se on sijoittunut kumpareen reunalle kohti Kitistä. Asentopalon asutus on jokitörmän päällä tasaisella maalla. Rajala ja Koskenkylä ovat selkeämmin rinneasutusta, vaikkakin kylät ovat tasaisella kohdalla jokitörmän ja selänteen välissä. Rajalan kylän ylimmät tilat ovat selänteen puolella. Alueen maisema jakautuu tunturi- ja vaaraketjuihin sekä jokilaaksoihin. Jokilaaksojen maisemaalueita ovat Jeesiöjoen laakso, Sattasen jokilaakso, Kelujoen laakso ja Kelujärven alue, Kitisen laakso sekä Ala-Postojoen alue. Jokialueiden ulkopuolelle jäävät Viiankiaapa ja Suksiaapa. Korkeimmat alueet sijoittuvat itä-länsisuuntaisiin vyöhykkeisiin, joita ovat Kaarestunturin vaaraketju Sattasen ja Jeesiöjoen välillä, Nuttion ja Kannusselän alueet sekä Sattasvaaran alue Sattasjoen pohjoispuolella, Oratunturin vaarajono Kelujoen eteläpuolella sekä Nuolivaaran ja Suksivaaran alueet Kelujärven pohjoispuolella. Alueet on esitetty kartalla maisema-alueet. Tarkennusalueilla on tarkasteltu maisemarakennetta ja maisemakuvaa. Maisemarakenne on kunkin paikan maastorakenteen ja siinä vaikuttavien luontosuhteiden muodostama kokonaisuus. Maisemarakenteesta osoitetaan vyöhykkeet, joita ovat selänne-, väli- ja laaksovyöhykkeet. Ne muodostavat maiseman perusrungon. Selänteiden lakialueet ja laaksojen alatasot vesistöineen ovat yleensä maisemarakenteen äärialueita, joiden muutosten sietokyky on heikko. Väli- eli rinnevyöhykkeet sen sijaan ovat edullisia alueita, joiden muutosten sietokyky on hyvä. Maisemarakenne on kuvattu kartalla maisemarakenne. Suunnittelualueen tarkennusalueet on selvitetty maisemarakenteen osalta 1:20 000 mittakaavassa, muut alueet 1:50 000. Maisemaaluejako on esitetty periaatteellisena kuvana. Suunnittelualueen maasto on alavinta Kitisen rannoilla Sodankylän kirkonkylän pohjoispuolella, jossa maaston korkeus on noin 175 metriä. Alueen jokien rannat ovat matalia alueita. Lisäksi Kelujoen ympäristö ja joen pohjoispuolinen alue on hyvin tasaista maastoa. Peruskorkeustaso on alueella 200 300 mpy, osa vaaroista kohoaa yli 400 mpy. Tällainen on Oratunturi, joka sijaitsee suunnittelualueen kaakkoisosassa. Tunturi on alueen korkein kohta, ja laki kohoaa 455 metriin merenpinnasta. Myös länsi- ja luoteisosissa on tunturiryppäitä. Näistä korkein on Keulakkopää, joka kohoaa 425 metriin merenpinnasta. Suunnittelualueen vesistöistä on kerrottu enemmän luontoselvityksessä (Degerman 2006). Alueella on Suomen Ympäristökeskuksen luokittelemia 7

tärkeitä pohjavesialueita, minkä lisäksi jokilaaksoissa ja jokikerrostumissa voi olla paikallisesti merkittäviä pohjavesivarastoja. Suunnittelualue on maastonmuodoiltaan varsin tasaista. Tarkennusalueiden ulkopuoliset maisema-alueet Viiankiaapa ja Suksiaapa Viiankiaapa on laaja tasankoalue Kitisen ja Kelujoen välillä. Viiankiaavan reunoilla maaperä muuttuu kuivemmaksi, ja lounaiskulmassa on Kuusivaara. Vaara kohoaa selvästi ympäröivästä tasaisesta maastosta. Viiankiaavan keskellä on muitakin, matalampia kohoumia, mm. Viiankiaavan Petäjäsaari ja Sakattikumpu, jotka ovat metsäsaarekkeita suon keskellä. Toinen tasanko löytyy suunnittelualueen itäkulmalta, jossa Suksiaapa laskee selvästi alemmas ja tasaisemmaksi maastoksi Suksivaaraan nähden. Suotasangot ovat osa maisemarakenteen laaksoalueita. Kaarestunturin vaaraketju Sattasen eteläpuolella kohoaa suurena maamerkkinä Kaarestunturi, joka on alueen asukkaiden mieleinen virkistysalue. Vaaraketjuun kuuluvat lisäksi Sukuvaara, Saittavaara ja Keulakkopää. Kaarestunturi ja vaarat ovat suhteellisen jyrkkärinteisiä, pyöreähköjä kohoumia joiden väliin jää syviäkin laaksoja. Laaksoissa virtaa jokien haaroja ja ojia. Nuttion ja Kannusselän alueet Nuttion alueen muodostavat Nuttion laet ja Rajalavaara Sovasjoen länsipuolella. Sovasjoen itäpuolelle taas jää Kannusselän alue. Molempien alueiden suhteelliset korkeuserot eivät ole kovin suuria, ja lakien väliin jää soistumia. Alueet eroavat selvästi jokilaaksosta. Sattasvaaran alue Sattasvaaran alueella sijaitsevat korkeat vaarat Sattasvaara, Pahtavaara, Postovaara, Vanttioselkä ja Kotavaarat. Vaarojen väliin jää alavampia, osin soistuneita alueita. Alueen suhteelliset korkeuserot ovat selvästi suuremmat kuin Kannusselän alueella. Sattasvaara on maamerkkinä alueen kylille. Pahtavaarassa on kultakaivos, joka on jätealtaineen maiseman ongelmakohta. Oratunturin vaarajono Orantunturin ja Kommattivaaran välillä on muitakin korkeita lakia, jotka piirtävät taivaanrantaa alavien soistuneiden jokilaaksojen jälkeen. Vaarojen väliin jää syviäkin painanteita jokihaaroista. Vaarat ovat maamerkkejä. Nuolivaaran vaara-alue Nuolivaaran alueella sijaitsevat Nuolivaara, Palkisvaara ja Laukkuvaara. Vaarojen väliin jää soistumia, ja syviä kuruja (esim. Nuolikuru). Vaarat ovat taustamaisemana Kelujärven alueelle. Maiseman suhteelliset korkeuserot eivät ole yhtä suuria kuin Orantunturin vaarajonossa. Suksivaaran alue Suksivaara erottaa eteläpuolelle jäävän Passuvannon laakson pohjoispuolisesta Suksiaavasta. Alueella sijaitsevat mm. Suksivaara ja Vitsavaara, joiden väliin jää suoalueita. Suotasangot tulisi jättää rakentamiselta vapaiksi viher- ja virkistysalueiksi. Tunturien ja vaarojen ylärinteet sekä lakialueet tulisi jättää rakentamattomiksi ja muutenkin mahdollisimman koskemattomiksi, sillä muutokset näillä alueilla vaikuttavat pitkälle kaukomaisemiin. Nykyiset erämaiset alueet tulisi säästää, ja sijoittaa rakentaminen vanhoille kulttuurivyöhykkeille suurimpien vesistöjen varsille. Alueella on erityiskohteina Kaarestunturin, Sattasvaaran ja Kommattivaaran virkistysmaastot sekä Nuolikurun ja Nuttio-ojan ja -lammen alueet, jotka ovat maisemallisesti ja luonnonoloiltaan mielenkiintoisia, potentiaalisia virkistysalueita. 8

Jeesiöjoen laakso Jeesiöjoki saa alkunsa Kittilän Jeesiöjärvestä ja laskee Kitiseen Sodankylän kirkonkylän kohdalla. Jeesiöjoki on suunnittelualueella jaettu kahteen maisema-alueeseen, ala- ja yläjuoksuun (kartalla A ja B). Nämä eroavat toisistaan siten, että yläjuoksu on kuivempi ja alajuoksulla laakso on leveämpi ja rannoilla on enemmän metsäistä suota. Alajuoksulla ei myöskään ole selvää rinnettä, vaan maasto on tieltä katsottuna tasaista lukuun ottamatta jokitöyrästä. Yläjuoksu on kapeammassa uomassa rinteiden välissä, ja alueella on loma-asuntoja, joista suurin osa rantatöyräällä rinteessä tai töyrään päällä. Alajuoksulla on loma-asutuksen lisäksi vakituista asutusta joen pohjoispuolella. Jeesiöjokeen laskee Kaareoja, joka saa alkunsa Kaarevuomalta. Oja kulkee soistuneen alueen läpi. Alueen korkeusvaihtelut ovat suuria heti joen rannasta lähtien yläjuoksulla. Joki halkoo maisemaa Kaaresselän ja Joukhaisvaaran sekä kauemmaksi jäävän Utsamonvaaran välillä. Alajuoksulle tultaessa jokea rajaa pohjoispuolelta Sukuvaara, eteläpuolelle jää kankaita. Vedenjakajat ovat tarkennusalueen ulkopuolella suurten selänteiden lakialueilla, ja tarkennusalueelle ulottuu merkittävistä vedenjakajista Kaaresselän vedenjakaja, joka erottaa Jeesiöjoen ja Kaareojan vedet toisistaan. Alueen rakentamisen kannalta paras alue, inhimillinen vyöhyke eli välivyöhyke jää kapeaksi laakson ja nopeasti kohoavan selänteen väliin. Laajoja rinnealueita on vain alueen keskivaiheilla, Liikkuvankankaiden kohdalla. Myös Kaareojan lähelle jää soistuneita rinteitä. Rinnevyöhykettä tulee tarkastella tarkemmin rakennuspaikkakohtaisia suunnitelmia tehtäessä. Alueella on asutusta vain vähän. Alajuoksulla Sukuvaaran etelärinteellä on muutama talo peltoineen. Asutus on sijoittunut selänteen ja rinnevyöhykkeen rajalle. Alarinteessä ja osittain laaksossa on muutamia loma-asuntoja. Kuvassa yllä näkyy Jeesiöjoki, joka on suhteellisen runsasvetinen, kauniisti meanderoiva vesistö. Rantalaakso on yleensä soistunut, kuten viereisessä kuvassa alueen keskivaiheilta. Rannat ovat paikoitellen kuivia, ja maasto nousee jyrkästi heti rannasta. Paikoitellen on suota, ja tällöin ranta on märkä, pusikkoinen ja hankalakulkuinen. Alueella on seuraavalla sivulla olevan kuvan mukaista tiheää metsää, josta ei ole laajoja jokinäkymiä. Kuvassa on rantaa, jossa kulkeminen on vaikeaa. Alueella on myös paljon lähteitä, joista osa näyttää olevan vedenottokäytössä (kuva seuraavan sivun yllä oikealla). 9

Koko Jeesiöjoen laaksossa ei ole juuri pitkiä kaukonäkymiä, paitsi harvennus- tai avohakkuiden avatessa metsäistä maisemaa (kuva alla). Joen pohjoispuolella kulkee päällystämätön Jeesiön ratsutie. Tie helpottaa alueelle pääsyä. Jeesiöjoen eteläpuoli on pohjoispuolen kanssa samantyylistä maastoa, mutta alueelle menee vain huonosti ajettava metsäautotie. Myöskään jokirannasta ei ole kaukonäkymiä. Maamerkkejä ovat pohjoispuolen Kaarestunturi ja eteläpuolen Utsamonvaara, jotka näkyvät yläjuoksulla hakkuiden kohdalta. Alueella on muutamia vakituisia asuntoja ja maanviljelystä. Talot eivät muodosta kyliä, vaan ovat pääosin yksittäin peltojensa kera. Yleisesti ottaen Jeesiön ratsutien varret ovat puustoisia, joten talot peltoineen avaavat maisemaa ja ovat maamerkkejä (kuva yllä). Solmukohtia alueelta ei löydy. Maiseman ongelmakohtia ovat soranottoalueet, joita ei ole montaa, eivätkä ne juurikaan näy tielle tai joelle. Hakkuut ovat toisaalta ongelma, toisaalta maisemaa avaava elementti. 10

Yläjuoksulla on ainoastaan loma-asutusta, joka on sijoittunut pääosin rinteille. Jeesiöjoen varrella mökit ovat pieniä eli mittasuhteiltaan maastoon sopivia muutamaan poikkeusta lukuun ottamatta. Mökit on rakennettu ympäröivä luonto huomioiden, joten mökeillä ei ole pihaa eikä niitä varten yleensä ole muokattu ympäristöä. Mökit eivät pääosin näy joelle, sillä puustoa ei ole hakattu. Yläjuoksullakin loma-asunnot ovat mittakaavaltaan maastoon sopivia, mutta tiet kuluttavat kuivaan maastoon näkyviä jälkiä. Kuvassa oikealla on esimerkki loma-asunnosta, jossa on aita ympärillä. Koko suunnittelualueella aidat ovatkin yleisiä, varsinkin vakituisten asumusten lähellä. Aidat on pystytetty suojaamaan pihoja poroilta. Suositukset: Jeesiöjoen rannat ovat tällä hetkellä suureksi osaksi vapaita. Alue soveltuu hyvin mökkeilyyn, vaikka palvelut pitääkin hakea Sodankylän kirkonkylältä. Mökit tulee rakentaa nykyisen käytännön mukaan ryppäisiin kuivalle maalle. Mikäli rannassa on leveämpi suokaistale ranta ei ole rakennuskelpoista maata, eikä jokea voida hyödyntää. Rinteet ja törmien yläosat ovat paikkoja, joihin mökkejä voi sijoittaa. Rakentamisessa on kuitenkin huomioitava maaston kulutusherkkyys. Mökeille ei tule raivata suuria aukkoja puustoon tai tehdä pihoja. Alueelle menee joen pohjoispuolella maantie. Mökeille voidaan tehdä metsäautoteiden tyyppisiä kulkureittejä päätieltä. Joen eteläpuolelle kulkeminen on ongelma, muuten maasto soveltuu loma-asumiseen siinä missä pohjoispuolikin. Jeesiöjoen yläjuoksu kannattaa säilyttää loma-asutuksen alueena, alajuoksulle voidaan ohjata nykyisen lisäksi myös mahdollista vakituista asumista. 11

Sattasen jokilaakso Sattasen jokilaakso on pitkä ja vaihteleva alue. Sattasjoki on meanderoiva, matala joki jossa on paikoitellen koskia. Sattanen alkaa Kittilän soilta ja laskee Kitiseen Sattasen kylän kohdalla. Sattaseen taas laskee pohjoispuolelta Sovasjoki, joka kulkee suureksi osaksi suolla. Sattaseen laskee etelästä myös Saittajoki. Alueen selännevyöhykkeet ovat laajoja johtuen siitä, että vaarat ovat lähellä jokilaaksoa. Alueen rinteet ovat vaarojen laidoilla kapeita vyöhykkeitä. Jokien yhtymäkohdan paikkeilla on kuitenkin alue, jossa on matalaa kumpareikkoa ja rinnevyöhykkeetkin laajempia kokonaisuuksia. Asutus on sijoittunut pääosin jokirannoille rinnevyöhykkeelle, ja tämä vyöhyke onkin rakentamiselle suotuisinta aluetta. Loma-asuntoja on myös laaksossa. Sattasen jokilaakso on jaettu kymmeneen maisemakokonaisuuteen. Alajuoksulta lähdettäessä Kitisen jokilaakson jälkeen tulee Sattasen alajuoksu (A). Kitisen laajan ja alavan laakson jälkeen Sattasen laakso on kapeampi ja maasto nousee enemmän. Alajuoksulla laakso on jonkin verran soistunut. Joen pohjoispuolella vaarat kohoavat jo läheltä rantaa. Yleisesti ottaen rannat ovat suhteellisen kuivaa maata, ja alueella on jonkin verran loma-asutusta. Etelärannalla maasto on alavampaa ja vaarat pieniä. Vaarojen väliin jää soistuneita alueita. Joen keskivaiheille (B) laskevat sivujoista Saittajoki ja Sovasjoki. Soistuneita rantoja on suhteellisen vähän, ja joki kulkee kapeassa laaksossa. Asutuksen pääosa on Rajalan kyläalueella. Sovasjoen alajuoksulla (E), ennen laskemista Sattaseen rannat ovat kuivaa maata, mutta maasto ei kohoa paljoa ranta-alueilla. Korkeuserot kasvavat suuremmiksi vasta etäämmällä joesta. Sovasjoen keskivaiheille (F) laskee Naalioja, ja täällä rannat ovat etelä- ja länsipuolella alavia ja soistuneita. Sovasjoen yläjuoksu (G) suunnittelualueella on jälleen kuivarantainen, uomassaan kulkeva virta. Saittajoen laakso (D) taas on laaja, sillä Saittajoki ja siihen laskeva Riesinoja kulkevat laajoilla suoalueilla. Saittajoen laaksoon sijoittuu suuria avosoita, Heinälamminvuoma, Huutovuoma, Penikkavuoma ja Ikkarinvuoma. Suoalueiden väliin jää matalahkoja kohoumia, kuten Kaunislehto, Riesiökuusikko ja Heinälamminkuusikko. Saittajoen alajuoksulla laakso on edelleen soistunutta, mutta kapeammalla alueella. Sattasen keskivaiheilla kasvillisuus on rehevämpää verrattuna yläjuoksuun. Sattasen yläjuoksulla (C) taas on useita luontokohteita ja maasto on kuivempaa verrattuna alajuoksuun. Yläjuoksulla laaksossa ei ole suuria soita. Lähellä jokea kohoaa vaaroja, kuten Pikkunivanvaara ja Kautoselkä. Yläjuoksulta voidaan erottaa Lomajoen laakso (J), joka on Riesiövaaran ja Linjaharjun välissä. Joki kulkee uomassaan, mutta alueelle jää suuri Kolmenkymmenenvuoman avosuo. Myös Nuttiolampi (I) on laskettu omaksi kokonaisuudekseen, sillä se on suurin lampi suunnittelualueen tällä osalla. Myös Saukkokaltionaapa (H) on erotettu omaksi kokonaisuudekseen. Tämä suoalue sijaitsee 12

ennen vaaroja, joen rantaa kohti tultaessa on maastossa muualle tyypillisten soistumien sijaan kohoumia. Sattasen jokilaakson tärkeimmät maamerkit ovat lähistön suuret kohoumat Kaarestunturi ja Sattasvaara sekä paikoitellen horisontissa siintävät Riesiövaara ja Keulakkopää. Varsinkin Rajalasta on pitkät näkymät Kaarestunturille. Maamerkkejä ovat myös jokia ylittävät sillat, jotka ovat samalla solmukohtia. Sillat näkyvät erityisesti joelta katsottaessa. Sen sijaan joki ei näy kuin parista paikasta, sillä se kulkee syvässä uomassa. Joen rannoilta ei myöskään ole näkymiä kauas kuin jokea pitkin. Asutuskeskittymät ovat tärkeitä maiseman vaihtelevuudelle. Pellot ovat viljelykäytössä. Alueella harjoitetaan karja- ja lammas- ja porotaloutta. Maiseman ongelmakohtia ovat muutamat maa-ainestenottoalueet ja avohakkuualueet. Alueella on voimalinja, joka viiltää aukon maisemaan. Voimalinja ei kuitenkaan ole leveä ja kulkee metsän keskellä, joten se näkyy vain paikallisesti. Sattasjoen lähistöllä Nuttio-ojan vierellä on asukkaille tärkeä Nuttion kämppä. Tämän lisäksi Ylikosken kohdalla sillan kupeessa on Sattaspirtti, joka on maamerkkinä tiellä liikkujille. Joen pohjoispuolella kulkee maantie, joka on päällystetty Rajalan kylälle ja siitä hieman eteenpäin vakituisen asutuksen mukaan. Tämän jälkeen tie muuttuu hyväkuntoiseksi hiekkatieksi. Tietä voidaan pitää maisematienä sillä se kulkee metsässä, johon aukkoja tuovat asutukset peltoineen. Sattasen varrella on vakituista asutusta Rajalassa ja Asentopalossa. Yksittäisiä taloja peltoineen on joen pohjoispuolella kulkevan tien varrella muuallakin. Rajala on pieni kylä, jossa talot ovat suurten peltoaukeiden keskellä (kuvassa yllä Rajalan kylämaisemaa). Talot ovat pääosin vanhoja. Varsinaisia maamerkkejä kylässä ei ole, kaikki rakennukset ja taustalla siintävä Kaarestunturi ovat maisemassa erottuvia. Kylässä muusta rakennuskannasta erottuu kauppa. Pellot ovat maisemapeltoja. Rajalasta on jokinäkymä rantatöyrään reunalta. Alhaalla rannassa on lampaita laiduntamassa (kuvassa yllä oikealla). Rajalaan kuuluva Koskenkylä eroaa Rajalasta maisemallisesti, sillä asutus ei aukea tielle, vaan talot ovat tien ja joen välillä peltoineen. Tien vierellä on puustoa, ja Kaarestunturi näkyy kaukomaisemassa paikoitellen. 13

Asentopalo on pitkä nauhakylä joen törmän päällä. Asentopalossa on avaria peltoaukeita (kuvassa yllä), ja sekä vakituista että loma-asutusta. Rakennukset sijaitsevat rantatörmällä ja ovat puustolta suojassa joelta katsottuna. Pihoja ei ole suuremmin muokattu, joten maasto on lähes luonnonmukaisessa tilassa. Asentopalossa tie menee lähellä jokea, ja joelle näkyy törmän päällä seisottaessa (kuvassa yllä). Sattasjoen rannat ovat paikoitellen hyvää rakennusmaastoa, mutta paikoitellen ranta on esimerkiksi hankalakulkuista kivikkoa. Sattaseen laskee ojia, joiden rannat voivat olla hyvin pusikkoisia. Kuvassa yllä vasemmalla Kivipurnuoja, oikealla Nuttio-ojan laskukohta Sattaseen. 14

Myös Sattasen alueella loma-asunnot ovat suurimmaksi osaksi mittakaavaltaan maastoon sopivia. Rakennusten ympärille on jätetty puustoa, eikä pihaa ole muokattu. Muutamia rakennuksia on tehty avoimille paikoille joen rantaan, ja ne näkyvät pitkälle joelta katsottaessa. Saittajoki on pienehkö joki, joka laskee Sattaseen. Saittajoki on umpeenkasvava ja matala (kuva yllä vasemmalla). Saittajoen rannoille kuiville kohdille rakentaminen on mahdollista. Saittajoen ympärillä maasto on tasaista monin paikoin, joten kaukonäkymiä esimerkiksi Kaarestunturille on. Alueella on reitistöjä Kaarestunturilta Rajalaan, ja joen yli menee silta reitistöjen käyttäjiä varten. Saittajoella on loma-asuntoja Pahtakosken kohdalla. Täällä maasto on rakentamiselle sopivampaa korkean törmän vuoksi. Mökit on tehty kuivaan kangasmetsään (kuva yllä). Osalle mökeistä on kaivettu rantaa. Sovasjoki laskee Sattaseen pohjoisesta. Jokien yhtymäkohdassa on kivikkoista, ja tällainen ranta jatkuu myös ylempänä ainakin paikoitellen. Sovasjoen alajuoksulla on loma-asuntojen lisäksi vakituista asutusta ja peltoja. Pellot ovat viljelykäytössä, ja rakennukset sijaitsevat rantatörmän 15

päällä. Mökit on tehty tälläkin alueella mittakaavaltaan maastoon sopiviksi, eikä niitä varten ole muokattu liiaksi luonnonympäristöä. Suositukset: Sattasen ja Sovasjoen rannat soveltuvat periaatteessa rakentamiselle, mikäli ranta ei ole soistunut. Rakennuskelpoisia alueita löytyy Sattasen ylä- ja keskiosista sekä Sovasjoen laaksosta. Soistuneilla alueilla rantapuusto ja muu kasvillisuus estävät liikkumisen. Lomarakentaminen on tällä hetkellä mittakaavaltaan pienimuotoista ja maastoon sopivaa. Mökit on yleensä tehty vähintään kahden rakennuksen ryppäiksi, ja väliin jää rakentamatonta tilaa. Sattasen rannoille ja Sovasjoen varrelle pääsee hyväkuntoisia teitä myöten. Saittajoen laaksossa rannat ovat osaksi rakentamiskelpoista, mutta maasto on hyvin kulutusherkkää kangasmetsää rantakaistaleen jälkeen. Saittajoen alueelle kulkeminen on ongelmallista, etenkin alajuoksulle. Koko tarkennusalueella on paljon luonnon kannalta merkittäviä kohteita sekä Saittajoen alajuoksulla reitistöjä. Nämä tulee huomioida rakentamista suunniteltaessa. Luontokohteita on eritoten Sattasen yläjuoksulla. Myös Sattasen alajuoksun soistuneisuus tulee huomioida. Saittajoelle sen sijaan tulee sijoittaa rakentamista harkiten. Vakituista asutusta voi lisätä varsinkin nykyisillä kylillä. Rajalassa nykyisiä tien lähipeltoja tulisi varjella kulttuurimaiseman vuoksi. Koskenkylässä rakentamista voi harkiten sijoittaa nykyisen asutuksen ja tien väliin. Asentopalossa voi jatkaa nauhakylän kasvamista, mikäli peltoalueita säästetään maiseman avoimuuden vuoksi. Kylille voi sopia myös lomarakentaminen, mikäli se tehdään ympäristöön sopivasti ja sitä turmelematta. 16

Kelujoen laakso ja Kelujärven alue Suunnittelualueen itäpuolella oleva Kelujärvi on Sodankylän kuudenneksi suurin järvi. Kelujärveen laskevat Kousioja, Sepruoja ja Rottosoja. Kelujärvestä lähtee Kelujoki, joka laskee Kitiseen Sodankylän kirkonkylän pohjoispuolella. Kelujokeen laskevat Kommattioja, Rovajoki sekä Passuvanto. Tarkennusalueen pohjoispuolelle jäävät Viiankiaavan suuret suotasangot. Tasangot ulottuvat tarkennusalueelle Kelujärven pohjoispuolelle, jossa on myös turvetuotantoalueita. Suuria suoalueita ovat Saariaapa ja Korppiaapa. Kelujoen laakso on jaettu kuuteen maisema-alueeseen. Kelujoen alajuoksu (A) on ennen Kitiseen laskua kapeahko alue. Se eroaa muusta maastosta siten, että joen rannoilla on pieniä, matalahkoja selänteitä. Nämä ovat kuivempia kohoumia, eikä joki virtaa soiden keskellä. Kelujoen eteläpuolelle jää Kommattiojan ja Rovajoen laakso (B). Alueella on suuria ja tasaisia suoalueita, jotka rajoittuvat korkeisiin vaaroihin, kuten Kommattivaaraan. Laakso kapenee Kommattilammen kohdalla, sillä lampi jää Kommattivaaran ja Kuolpuvaaran rotkoon. Lammen jälkeen alue jatkuu Upsalonojan soistuneena laaksona. Passuvanto laskee Kelujokeen pohjoisesta. Passuvannon laakso (C) on suuri ja alava suolaakso. Laakso jatkuu sivuhaaroja myöden Säynäjälammen alueelle, jonka keskeltä kohoavat hieman muuta maastoa korkeammalle Säynäjälehto (K) ja Kaikkivaltiaanlehto (L). Alueen itäpuolelle jää Vasavaaranaapa (M), joka on Vinttuurikuusikkoa lukuun ottamatta laaja avosuo. Kelujärven alue on oma maisema-alueensa, joka jakautuu useaan osaan. Kelujärveltä lähtee Kelujoki (D), jossa joen ympärillä on kuivempia alueita soiden keskellä. Alueella sijaitsevat Myllykylä ja Myllykylänpää, joissa on vakituista asutusta. Kelujärven rannoista etelä- ja länsiosat (I) ovat soistueita. Pohjoisranta (H) ja Puolakkovaaran alue (F) ovat kuivempia, ja järven pohjoispäässä maasto vaihtuu nopeasti vaaroiksi. Kelujärven länsiosa (G) on soistunutta. Parnitsaaavan (E) turvetuotantoalue on ihmisen muokkaama ympäristö. Myös Petsiäinen (J) on erotettu omaksi alueekseen, sillä se virtaa Kommattiojan alueeseen verrattuna kapeahkossa suolaaksossa. Suotasangot on laskettu kuuluvaksi laaksovyöhykkeeseen, mutta niiden voidaan katsoa myös olevan soistuneita alarinteitä tai taustaselänteitä. Alueilta voi löytyä rakentamiseen soveltuvia, kuivempia kohtia. Alueen jokien laaksot ovat leveitä, mutta paikoitellen rannoilla on korkeahkoja kumpareita. Kelujärven rannat ovat osittain suotasankoja, paikoitellen korkeammalle kohoavia rantatöyräitä. Selännevyöhykkeet ovat laajoja kokonaisuuksia. Niistä suurimmat muodostuvat vaaroista, jotka ovat alueen eteläosassa jonossa. Kommattivaara ja Palkisvaara ovat laajoja, Kannusvaara taas korkein. Myös suotasankojen välillä on pääasiassa kaakko-luoteissuuntautuneita kumparejaksoja, joista suurella osalla on selkeä selänne lakialueineen ja vedenjakajineen. Rinteet ovat vaarojen reunalla kapeita vyöhykkeitä, mutta matalampien kohoumien kohdalla laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi Rouvaaran ja Muotkattivaaran pohjoispuolella alarinne on soistunut kokonaan, jolloin rinne ei sovellu rakentamiseen. Alueella sijaitsevat Puolakkovaaran, Kelujärven, Myllykylän ja Siurunmaan kylät. Siurunmaassa ja Myllykylässä asutus on pääosin rinnevyöhykkeellä, mutta osittain selänteen ja myös lakivyöhykkeen puolella. Puolakkovaarassa asutus on kokonaan selänteellä, kuten pääosa myös Kelujärven asutuksesta. Näiden kylien voidaan katsoa olevan vaaranlakiasutusta, eli asutus on kumpareiden lakialueilla. Kelujärven ympärillä on loma-asutusta, joka on pääosin rinnevyöhykkeellä mutta paikoitellen myös laaksoalueella. Laaksoalueelta voi tarkemmassa tarkastelussa löytää kohoumia, joille rakentaminen on mahdollista. Muuten alueella kannattaa suosia alarinteitä tai matalia kumpareita. Kumparekylien lakiasutusperinnettä voidaan jatkaa. 17

Kommattivaaran laskettelukeskus sijoittuu alueen länsiosiin. Kommattivaaran rinteillä on kuntopolkuja. Alueella on paljon metsää ja suota, joten kaukonäkymiä on laajojen suoalueiden ylitse tai maanteiltä noustaessa korkeille kummuille. Tällöin kaukomaisemassa siintävät tunturit. Tunturien lisäksi maiseman maamerkkeihin lukeutuu Kelujärven kylällä silta, joka näkyy kauas ja jolta on näkymiä järvelle ja muuhun ympäristöön. Maisemaan vaihtelevuutta tuovat asutuskeskittymät peltoineen. Pellot on hoidettu lukuun ottamatta Kommattivaaran koillispuolta, jossa vanhat pellot ovat pusikoituneet. Maiseman ongelmakohtia ovat hakkuu- ja soranottoalueet, joita ei kuitenkaan ole montaa. Ongelmina näkyvät myös yksityiset kaatopaikat, alueet joille on kasattu tavaraa. Kommattivaaran laskettelukeskus ei näy Sodankylän kirkonkylän ja Kelujärven väliselle päätielle. Parnitsa-aavan turvetuotantoalue on ihmisen muokkaama ympäristö, joka näkyy sekä ohi kulkevalle maantielle että läheiselle Puolakkavaaran kylälle. Kelujoen rannat ovat paikoitellen kuivia, korkeita töyräitä. Rannoilla on kuitenkin myös soistuneita alueita. Yläjuoksullaan ennen yhdistymistään Petsiäisen kanssa Kelujoki on kaivettu suoremmaksi. Rannat ovat pusikkoisia. Kelujoen alajuoksulla Juontokoskella on sekä mökkejä että vakituisia asuntoja. Kuivan maan kohdalla, soiden välillä rantatöyrään päällä on mahdollisia rakennuspaikkoja. Soistuneilla alueilla maasto on rakentamiseen soveltumatonta. 18

Kelujokea yläjuoksulle mentäessä on Kaunisvuopaja, jossa on laavu joen rannassa. Paikalle vie hyväkuntoinen metsätie. Kaunisvuopajasta länteenpäin on Kuusivuopaja, jossa loma-asunto. Tämä mökki on rinteessä törmän päällä puuston suojassa, mutta mökin edessä on soistunut alue, joka on lähes kulkukelvoton. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten rakentaminen ja asutus muokkaavat maisemaa, sillä mökkiläinen on kaivanut kanavan soistuman lävitse joelle. Kelujoen haarajoista Pikku-Petsiäisen varrella on Hevosenharjut. Kuvassa näkyy maisemaa alueelta. Joki kulkee suon keskellä uomassaan. Harjut nousevat jokilaaksoa selvästi ylemmäksi, ja maasto on kuivaa. Alueelle menee tie, joka on kuitenkin huonokuntoinen. Kuvan loma-asunto on mittakaavaltaan maastoon sopiva, mutta sille ei ole jätetty suojapuustoa. 19

Kelujoen varrelle asettuu Siurunmaan kylä, joka on pieni asutuskeskittymä. Kylä avautuu ensimmäisten peltojen myötä, ja maisema on avointa. Talojen välillä on peltoja ja puukujia, ja tienvieren pellot ovat maisemapeltoja. Kylän maamerkkejä ovat kahden suuremman tien risteyksen eteläpuolella oleva kivinavetta, silta, sekä itäpuolella viimeisen pellon keskellä oleva maisemapuu (mänty). Itäänpäin avautuu jokivarsi, jossa on peltoa, perinnemaisemaa ja kauempana siintävät tunturit. Rannan maisemaa hoitaa hevonen (kuva yllä oikealla). Kelujoen ja Passuvannon välille jäävät Myllykylä ja Myllykylänpään pienet asutuskeskittymät. Myllykylässä on maatiloja ja hoidettuja peltoja. Itäpuolella virtaa Kelujoki, jonka rannat ovat soistuneiden alueiden ulkopuolellakin pusikkoisia. Myllykylässä maisema avautuu peltojen ansiosta, ja talot näkyvät maantielle. Myllykylänpäässä asutus on tien vierellä, ja pellot pääosin taloista erillään tien toisella puolella tai pihapiirien takana. Kylät ovat pieniä, eikä niillä ole varsinaisia maamerkkejä. Kelujärven alueella on Puolakkavaaran kulttuuriympäristöltään arvokas kylä. Kylä on sijoittunut Parnitsa-aavan turvetuotantoalueen viereen kummulle. Talojen pihoilta näkyy suolle paikoin. Kylä 20

on nauhamaisena Puolakkovaaran rinteessä. Kylän läpi menee maantie, jolta ei ole juurikaan näkymiä, sillä tien vieret kasvavat puustoa. Talot ovat puuston suojassa, ja talojen takana avautuvat pellot. Maisemanäkymiä avautuu vain paikoitellen. Tie kulkee pienessä painanteessa. Kylässä on yhtenäinen ilme, sillä kaikki talot ovat 1960-luvun alkupuolella rakennettuja tai tehty tyylin mukaiseksi. Kylän yleisilme jää kuitenkin pusikkoiseksi, eikä varsinaisia maamerkkejä, solmukohtia tai sisään- ja ulostulokohtia löydy. Kelujärven ympärillä kulkee maanteitä. Vakituista asutusta ja lomamökkejä on kaikilla rannoilla, vaikkakin pääosa asutuksesta on Kelujärven kylässä. Alueen tärkein maamerkki on silta, josta näkyy koko järvi rantoineen. Sillan vierellä on asukkaille tärkeä uimaranta laavuineen, pukukoppeineen ja wc-tiloineen. Idästä tultaessa siltaa kohti avautuu peltomaisemia. Kelujärven länsi- ja pohjoisrannalla on yksittäisiä loma-asuntoja sekä taloja. Loma-asutus on suurimmaksi osaksi hyvin lähellä rantaa metsän peitossa pienen töyrään päällä. Teeriniemessä on omakotitalo. Ranta on pääosin soistunutta, mutta kuivemmilla kohdilla ranta on hyvä ja helppokulkuinen. Pohjoisrannalla loma-asutusta on tehty myös suolle. Mökit ovat pääosin mittakaavaltaan maastoon sopivia ja ympäristön huomioivia, mutta muutama poikkeus löytyy. Pihojen laitto muokkaa maisemaa ja ympäristöä. 21

Kelujärven pohjoispuolitse kiertävän tien varsilta on järvinäkymiä vain Rantavaaran kohdalla kun peltoaukea tekee maisemaan aukon. Kauniisti harvennettu metsä avaa näkymiä ja antaa maisemalle perspektiiviä. Maisemassa häiritsevänä tekijänä ovat hakkuut. Kelujärven koilliskulmalla Seprulahdella loma-asutus sekä vakituinen asutus ovat sijoittuneet rinteeseen. Talolta avautuu järvimaisema peltojen kohdalta, mökit ovat metsän suojassa. Kelujärven eteläosan, Matalajärven rannoilla on rakennettu loma-asuntoja soistuneelle alueelle. Mökeille on hankala päästä huonokuntoisten teiden vuoksi, ja ympäristö on pusikkoa. Anttilan tila Kousilahden kohdalla on ylempänä kuivalla maalla. Pellot ulottuvat rantaan, ja peltojen kohdalla ranta on kuivempi, mutta heti vieressä alkaa soistunut maasto. Kelujärven kylä on sijoittunut kumpareelle, niemelle järvialtaiden väliin. Kylämaisema on hyvin avoin taloineen ja peltoineen sekä puukujineen ja puustokaistaleineen. Kylän läpi menee maantie, josta näkyy joka puolelle kylää. Pellot on hoidettu, ja taloista vain muutama on autioitunut. 22

Kylän maamerkkejä ovat talot sekä kyläkoulu. Koulu on sijoittunut pienen kohouman päälle teiden risteykseen. Koulun vieressä kohoaa asukkaidenkin mielestä tärkeä kuusikko. Teiden risteys on sillan lisäksi kylän sisääntulokohta ja solmukohta. Kelujärven kylällä on muutamia loma-asuntoja järven rannassa. Mökit ovat pieniä ja ne ovat puiden suojassa sekä kylälle että järvelle päin. Ne sijaitsevat matalalla pienen töyrään päällä. Suositukset: Kelujoen maisema-alueella sekä Kommattiojan ja Rovajoen että Passuvannon laaksot ovat isoksi osaksi soistunutta, ja näin ollen huonoa rakennusmaata. Kuivemmilla ja korkeammilla kohdilla on jo rakentamista, ja lisärakentaminen kannattaa sijoitta tällaisille kohdille sekä vaarojen ja harjujen rinteille. Mikäli rantasuo ei haittaa voi rakentamista ajatella myös hieman kauemmas joesta, mikäli tällaisia paikkoja löytyy. Alueen mökit ovat suureksi osaksi pieniä ja mittakaavaltaan maastoon sopivia. Mökeille on jätetty suojapuustoa ja ympäristö luonnontilaiseksi. Kelujärven kylällä loma-asutus on rannoilla puuston suojassa. Tällaista tyyliä tulee suosia jatkossakin. Vakituista asutusta voidaan lisätä maisema-alueen kylillä. Nauhakylissä, Puolakkavaarassa ja Myllykylällä voi harkita tiivistämistä, tai sitten nauharakennetta tulee jatkaa. Kelujärvellä on isoja peltoaukeita, jotka ovat toisaalta maisemapeltoja, mutta tyyliin sopiva lisärakentaminen ei pieninä määrinä vielä pilaa yleisilmettä. Siurunmaalla tien lähipellot ovat maisemapeltoja. 23

Kitisen laakso Kitinen on Kemijoen latvahaara. Joki alkaa maanselältä ja laskee Kemijokeen Pelkosenniemellä. Maisema-alueena Kitisen laakso on suuri. Kitinen virtaa ennen Sodankylän kirkonkylää alavalla ja soistuneella alueella, jossa on suuria avosoita kuten Vanttioaapa, Myllyaapa ja Kotiaapa. Samanlaisessa maastossa ovat Sattasen alajuoksu ja Kitisen alue Sattasjoen yhtymäkohdassa. Laakso on jaettu kolmeen osa-alueeseen. Laaksoalueesta (A) erottuu Sattasen kylän kohdalla joen molemmin puolin olevat vaarat, länsipuolella Sattasen kylän kumpu ja itäpuolella Kuusivaara (B). Tällä kohdin ranta on kuivaa maata. Kitinen jatkuu suunnittelualueen pohjoisrajaan virraten Sahankankaan ja Viiankiaavan välillä (C). Tällä kohden ranta on kuiva ja alueella on nauhamaista asutusta. Vaaraselänteet ovat suhteellisen matalia. Selänteet ovat suuria vain Sattasen kylän kohdalla ja Sahankankaalla. Lakialueiden määrittely on tässä mittakaaavassa paikoitellen mahdotonta, mutta vedenjakajia on alueella runsaasti. Rinnevyöhykkeet ovat laajoja kokonaisuuksia ja vain osittain soistuneita. Lähestyttäessä Sodankylän taajamaa jokien rannat muuttuvat törmiksi. Suurin kylä on Sattanen, joka on Isopalon rinteessä. Osittain rakentamista on myös selänteellä. Muualla alueella rakentaminen on pääosin rinnevyöhykkeillä, paikoitellen myös selänteen alaosissa. Kitisen rantoja on muokannut voimalaitosrakentaminen. Voimalaitos sijaitsee suunnittelualueen eteläosassa. Maisemaa on muokannut voimalaitoksen lisäksi siihen liittyvät altaat, padot ja muut rakenteet. 24

Kitisellä on näkymiä jokea pitkin sekä kaukonäkymiä joen yli kaukana siintäville vaaroille ja tuntureille. Maamerkkejä ovat voimalaitoksen lisäksi joen ylittävät sillat, jotka näkyvät kauas ja joilta avautuu näkymiä. Maamerkkeihin voi laskea myös Sattasen kylän, joka sijaitsee peltoaukeineen rinteessä, ja näkyy silloille sekä vastarannalle (kuva alla). Kitisen länsirannalla kulkee vilkkaasti liikennöity tie (vt4), joka on joen rannassa patovallin takana. Joen itäpuolella kulkee yksityisteitä, joille pääsee voimalaitosten siltojen kautta. Sillat ovat liikenteen maamerkkejä ja Sattasen kylälle menevät tienhaarat liikenteen solmukohtia. Maiseman ongelmakohtia ovat soranottoalueet sekä muutamat hakkuut. Sattasen kylä on suurehko asutustaajama Kitisen rannalla. Kylä on sijoittunut kumpareelle, ja maisema on avointa peltojen ja talojen näkyessä kauas vastarannalle. Kylältä on jokinäkymät. Taloja on matalallakin joen rannassa, ja kylän edustalla olevassa saaressa on asuntoja sekä laiduntavia eläimiä maisemanhoitajana (kuvat alla). 25

Kitisen länsiranta on rakennettu voimalaitokselta Känsäsaarenmaahan saakka. Rakennetut rannat on maisemoitu. Myös itärannalla on rakennettuja kohtia. Voimalaitoksen eteläpuolella, Kelujoen laskukohdassa on hakkuita ja rannalle kasattua maa-ainesta. Itse Kelujoen ranta on kuitenkin luonnonmukaisessa tilassa. Kitisen länsirannalla Känsäsaarenmaalla on rakentamista, joka on puuston suojassa. Rakennuksilta on jokinäkymät. Vastaranta Kelukoskelta Känsävuopajaan on soistuneita kohtia lukuun ottamatta kuivaa kangasmetsää, jonka rannassa on kapea puuton kaistale. Kitisen rannalla Känsäsaarenmaan jälkeen on pieni saari, jonka pohjoispäähän oli istutettu mäntyjä. 26

Kitisen varrella Sattasen kylän pohjoispuolella on kaksi lampea, jotka ovat syntyneet voimalaitosrakentamisen seurauksena (kuvassa edellisellä sivulla vasemmalla Jerusaleminlampi, oikealla Tuormuslampi). Lampien rannoille kuuluu tiemelu selvästi. Alueella on jonkin verran asutusta ja loma-asutusta. Tuormuslammen ranta on kuivaa kangasmetsää. Valtatie 4:n itäpuolelle jää asuin- ja loma-asuntoalue, jonka kohdalla rakennukset sijaitsevat rantatöyrään päällä kuivan kangasmetsän keskellä. Lomarakennuksille ei ole raivattu pihoja ja ne ovat puuston peitossa. Jerusaleminlammen pohjoispuolella on suuri soranottoalue. Se ei juuri näy tielle tai joelle, mutta työkoneiden melu voi kuulua kauaskin. Soranottoalueen takana on sekametsä (kuva yllä oikealla). Vastarannalla on kuivaa mäntymetsää. Vastarannalla kulkee tie, jonka itäpuolelle sijoittuu Viiankiaavan luonnonsuojelualue. Jokitörmä on melko korkea. Suositukset: Kitisen rannat ovat pääosin rakennettuja. Länsirannalle on voimalaitospatona valli, joten ranta on rakennuskelpoista Kelukosken alapuolella olevalla, jo rakennetulla kaistaleella, sekä Känsäsaarenmaalta Sattasen kylälle ulottuvalla alueella. Itäranta soveltuu rakentamiseen muilta kuin soistuneilta osiltaan. Kelujoen ranta-alueella tilanne on samanlainen. Sattasen kylältä pohjoiseen, lampien rannoille, voidaan rakentaa mikäli ne eivät ole soistuneita. Suunnittelualueen pohjoisosa tien ja rannan välillä on jo rakennettu, ja rakennuskantaa voi täydentää. Ison soranottoalueen ja joen välissä on sekametsä, jossa ei ole rakentamista, ja johon sitä ei kannata osoittaakaan. Itäranta täälläkin soveltuu rakentamiseen, suojelualueen rajaan saakka. Nykyisenkaltainen rakennustyyli sopii alueelle, mutta tulisi jättää myös vapaita rantoja. Tiemelu tulee huomioida. 27

Ala-Postojoen alue Ala-Postojoki on Kitiseen laskeva pieni joki, jonka sivuhaaroja suunnittelualueella ovat Paskahaara ja Koserusjoki. Maisema-alueena Ala-Postojoen laakso jatkuu haarajokiensa kohdalla (A). Postoaapaan on tasainen avosuoalue (B). Joen ja sen haarojen laaksot ovat paikoitellen kapeita, sillä maasto kohoaa heti joen rannasta korkeana töyräänä. Paikoitellen laaksot ovat hyvinkin laajoja, tällöin joet virtaavat soistuneiden alueiden läpi. Suuria soita alueella on Postoaavan lisäksi Visa-aapa. Selänteet ovat selviä kohoumia soistuneesta maastosta. Suurimpina nousevat Postovaara ja Enon Kotavaara. Selänteillä on selkeät lakialueet, joiden kautta kulkevat tärkeimmät vedenjakajat. Rinnevyöhykkeet selänteiden ja laakson välillä ovat kapeita, sillä selänne nousee suhteellisen jyrkkänä. Paikoitellen on pienempiä kohoumia suon keskellä. Alueella on vain muutamia lomaasuntoja, jotka ovat sijoittuneet jokien törmien päälle. Alueella ei ole vakituista asutusta. Ala-Postojoella on suuria suoalueita, joten rakentaminen soveltuu vain pienelle osalle aluetta. Maamerkkejä ovat suurimmat tunturit. Maiseman ongelmakohtiin lukeutuu voimalinja, joka joen ylittäessään näkyy kauas. Jokea pitkin on näkymiä. Joki on melko matala, ja rannat ovat paikoitellen kivikkoisia. Joen rannalla on muutamia loma-asuntoja, jotka ovat mittakaavaltaan maisemaan sopivia. Mikäli mökille on raivattu piha, se näkyy maisemassa ja eritoten joelle. Pihan tekeminen myös kuluttaa maastoa. Suositukset: Ala-Postojoella soistuneet alueet ovat vaikeakulkuisia ja rakentaminen kannattaa sijoittaa muualle. Myös täällä rakentaminen kannattaa tehdä ryppäisiin, ja jättää tilaa myös muille toiminnoille. Alueelle täytyy kulkea metsäautoteitä myöten, mikä voi olla ongelmallista teiden osittain huonon kunnon vuoksi. 28

Yhteenveto Suunnittelualue on suureksi osaksi rakentamatonta luonnonmaisemaa, jossa merkittäviksi kohteiksi nousevat maamerkit, näkymäkohdat sekä ihmisen muokkaamat kyläympäristöt ja virkistysalueet. Alueella kaikki suuret vaarat ja tunturit sekä rakentamattomat erämaat tulisi jättää mahdollisimman luonnontilaisiksi. Vaarojen ja tunturien yläosat tai laet eivät sovellu rakentamiselle, erityistä varovaisuutta tulee noudattaa maamerkkeinä kohoavien Kaarestunturin, Sattasvaaran, Oratunturin, Palkisvaaran, Kommattivaaran ja Postovaaran osalla. Oratunturin jatkeena on erityinen Nuolikurun alue. Myös soistuneet alueet, erityisesti avosuot tulee säilyttää luonnontilaisina. Tunturien ja soiden muodostama monimuotoinen maisema on alueen tärkeimpiä vetovoimatekijöitä. Jokivarsista maiseman kannalta erityisiksi kohteiksi nousevat Nuttiolammen ja ojan alue ja Kivilammelle jatkuva laakso, vaaran rinteen vieressä oleva Kommattilampi, Sattasköngäs sekä Sovasjoen meanderoiva alajuoksu. Myös Kitisen rantapellot sekä Kelujärvi alueen ainoana suurena järvialtaana nousevat maiseman kohokohdaksi. Maisemallinen solmupiste löytyy Kitiseltä Sattasen laskukohdasta. Tässä solmupisteessä kohtaavat joet sekä ihmisen toiminnasta kylämiljöö ja jokea ylittävät sillat. Olevien kylien kohdalla lisärakentaminen tulee tehdä noudatellen vanhaa rakennusperinnettä sekä sijoittelussa että rakennusten ulkonäössä. Vakituinen asuminen kannattaa sijoittaa kylien yhteyteen yhdyskuntarakenteen hajautumisen estämiseksi. Lähteet Alalammi Pentti (toim.) (1993). Suomen kartasto 350. Maisemat, asuinympäristöt. Maanmittaushallitus, Suomen maantieteellinen seura. Degerman, Aija (2005). Kelujärvi-Rajala Yleiskaava. Luontoselvitys. Kaleva 06.06.2006. Kittilään Euroopan suurin kultakaivos. Kalpio, Satu ja Tarja Bergman (1999). Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116, Lapin Ympäristökeskus ja Metsähallitus. Lapin liitto (2005). Pohjois-Lapin maakuntakaava. Kaavaselostusluonnos. Lapin liitto (2005). Pohjois-Lapin maakuntakaavaluonnos. Maisemaselvitys. Lokio, Jarmo (1997). Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin Ympäristökeskus. Ympäristöministeriö (1992). Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I, Mietintö 66/1992. 29