JUHA HAKANEN KORKEAPAINELAMINAATTIPURISTINLINJAN VAATIMUSTENMUKAISUUSTARKASTELU CE-MERKINTÄÄ VARTEN. Diplomityö

JUHA HAKANEN KORKEAPAINELAMINAATTIPURISTINLINJAN VAATIMUSTENMUKAISUUSTARKASTELU CE-MERKINTÄÄ VARTEN Diplomityö Tarkastajat: professori Seppo Valkealahti, professori Jouni Kivistö-Rahnasto Tarkastajat ja aihe hyväksytty Tieto- ja sähkötekniikan tiedekuntaneuvoston kokouksessa 14. tammikuuta 2009

II Tiivistelmä TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO Sähkötekniikan koulutusohjelma HAKANEN, JUHA: Korkeapainelaminaattipuristinlinjan vaatimustenmukaisuustarkastelu CE-merkintää varten Diplomityö, 80 sivua, 10 liitesivua Tammikuu 2010 Pääaine: Teollisuuden sähkönkäyttötekniikka Tarkastajat: professori Seppo Valkealahti, professori Jouni Kivistö-Rahnasto Avainsanat: CE-merkintä, konedirektiivi, pienjännitedirektiivi, EMC-direktiivi, painelaitedirektiivi, riskinarviointi, yhdenmukaistetut standardit Euroopan talousalueen markkinoille saatettava kone on CE-merkittävä. CE-merkintää edellytetään myös koneelta, joka valmistetaan tai kokoonpannaan omaa käyttöä varten. CE-merkinnällä valmistaja vakuuttaa koneen täyttävän sitä koskevien direktiivien vaatimukset ja että koneelle on suoritettu asianmukainen vaatimustenmukaisuuden osoittaminen. Tässä työssä on tutkittu Uudesta-Seelannista Suomeen tuodun, CE-merkitsemättömän korkeapainelaminaattipuristinlinjan vaatimustenmukaisuutta sitä koskevien direktiivien osalta. Puristin kokoonpannaan omaa tuotantotoimintaa varten. Tutkimuksen aluksi on määritetty puristinlinjaa koskevat direktiivit, jotka ovat kone-, pienjännite-, EMC- ja painelaitedirektiivi. Kyseisiä direktiivejä vastaavat suomalaiset asetukset ovat valtioneuvoston päätös koneiden turvallisuudesta, kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähkölaitteistojen turvallisuudesta, valtioneuvoston asetus sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta sekä kauppa- ja teollisuusministeriön päätös painelaitteista. Puristinlinjaan voidaan kiinnittää CE-merkintä, mikäli näissä direktiiveissä ja niitä vastaavissa suomalaisissa asetuksissa annetut puristinlinjaan kohdistuvat vaatimukset toteutuvat. Konedirektiivin mukaisesti puristimelle on tehty konedirektiiviin liittyvien yhdenmukaistettujen standardien mukainen riskinarviointi, jonka tulosten perusteella on määritetty puristinta koskevat konedirektiivin olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Tämän lisäksi olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset on käyty kohta kohdalta lävitse, riskinarvioinnin tulosten ja puristimeen kohdistuvien olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten kattavuuden varmistamiseksi. Tutkimuksessa havaittujen vaarojen aiheuttamien riskien suuruus sekä toimenpiteet niiden pienentämiseksi on määritetty. Tärkeimmät toimenpiteet on toteutettu. Pienjännitedirektiivin vaatimukset on katsottu täyttyviksi kun puristinlinjan sähköjärjestelmä on suunniteltu ja valmistettu siihen liittyvien yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti. Velvoitteisiin, jotka koskevat koneen vaatimustenmukaisuuden arviointia sekä saattamista markkinoille tai käyttöönottoa sähköstä johtuvien vaarojen osalta, on sovellettu konedirektiiviä. Sähkömagneettiselle yhteensopivuudelle asetetut vaatimukset on osoitettu täytetyiksi EMC-direktiivissä annettujen vaatimusten kautta. Painelaitedirektiivin vaatimukset puristinlinjan painelaitejärjestelmän osalta on todettu täyttyviksi. Kuuma- ja järvivesiputkistoista sekä kattilalaitoksesta alihankkijat ovat antaneet painelaitedirektiivin mukaisen EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen. Puristin täyttää sitä koskevien direktiivien ja vastaavien suomalaisten asetusten vaatimukset, tekninen tiedosto on käytettävissä, kone on varustettu ohjeilla, vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt ovat vaaditunlaisia ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus on laadittu. Puristimeen voidaan siis kiinnittää CE-merkintä.

III Abstract TAMPERE UNIVERSITY OF TECHNOLOGY Master s Degree Programme in Electrical Engineering HAKANEN, JUHA: CE conformity study of a high pressure press Master of Science Thesis, 80 pages, 10 Appendix pages January 2010 Major: Industrial electric utilization technology Examiners: Professor Seppo Valkealahti, Professor Jouni Kivistö-Rahnasto Keywords: CE conformity marking, Machinery Directive, Low Voltage Directive, Electromagnetic Compatibility Directive, Pressure Equipment Directive, risk assessment, harmonised standards A machine which is being brought to European economic zone s market has to be equipped with a CE conformity marking. CE conformity marking is also required when a machine is build up for personal use of a person or a company. CE conformity marking is an indication which indicates that a device has been designed and build according to the demands of European directives. It also indicates that procedures of proving conformity are proper. In this study CE conformity of a high pressure press has been studied considering those directives which have to be applied to the press. The press has been transported from New Zealand to Finland and it has not been equipped with a CE conformity marking. At the beginning of this study, directives that has to be applied with the press have been defined. Those directives are Machinery, Low Voltage, Electromagnetic Compatibility and Pressure Equipment Directive. Corresponding Finnish national regulations have also been defined. The press can be equipped with a CE conformity marking if all of those relevant regulations and demands of the directives and corresponding national regulations can be fulfilled. As the Machinery Directive demands, inclusive risk analysis procedures have been made. Results of that risk analysis indicate which essential health and safety requirements have to be applied. In addition, every single one of those essential health and safety requirements has been analysed separately to make sure that risk analysis has been performed as well as possible. The risk levels being caused by found hazards have been determinated. Also the methods of reducing risks or removing hazards have been defined. The most significant risks have been reduced using those defined methods. The demands given by Low Voltage Directive have been fulfilled by using harmonised directives. Low Voltage Directive s demands that concern proving of conformity and putting devices to the market have been fulfilled by using the Machinery Directive. The demands of Electromagnetic Compatibility Directive s demands are proved to be fulfilled via fulfilling the demands that Electromagnetic Compatibility Directive requires to be used in cases of stationary installations. Pressure Equipment Directive s demands have been fulfilled. Hot and water pipelines and boiler plant are designed and assembled by subcontractors. Those subcontractors have given EC declarations of conformity concerning those systems. The high pressure press conforms the demands of introduced directives and corresponding Finnish regulations, a technical construction file can be collected together, press has been equipped with a instruction book, procedures of proving conformity are proper and EC declaration of conformity has been compiled. The high pressure press can be equipped with a CE conformity marking.

IV Alkusanat Tämän opinnäytetyön tekemisen on mahdollistanut Radiki Oy Vilppulasta tarjoamalla mielenkiintoista tutkimuksen kohdetta. Opinnäytetyön ohjaajana on toiminut Radikin projektipäällikkö Hannu Kallio. Kallio on tarjonnut laaja-alaisia, selviä ja asiantuntevia näkemyksiään korkeapainelaminaattipuristinlinjan teknisistä ominaisuuksista työn etenemisen aikana. Lisäksi hän on ottanut ahkerasti kantaa tutkimuksen menetelmiin ja tuloksiin. Hannu Kallio on toteuttanut useisiin Radikin suunnittelemiin ja kokoonpanemiin koneisiin liittyviä riskinarviointeja. Kallion riskinarviointituntemus ja -kokemus on mahdollistanut sujuvan ja tuloksellisen riskinarvioinnin toteuttamisen myös tässä työssä tarkasteltavan korkeapainelaminaattipuristinlinjan kohdalla. Radiki Oy:n toiminnalle on tyypillistä panostava ja myönteinen asennoituminen koneiden turvallisuuteen. Siihen tulisi kaikkien tekniikan alalla toimivien yritysten pyrkiä. Kiitos opinnäytetyöpaikan tarjoamisesta ja pitkäjänteisestä opastamisesta Radiki Oy:n projektipäällikkö Hannu Kalliolle sekä toimitusjohtaja Tapio Ollilalle. Kiitos myös Radikin muulle henkilökunnalle. Opinnäytetyössä tarkasteltava korkeapainelaminaattipuristin on asennettu Vilppulan Kolhoon Formica IKI Oy:n toimitiloihin. Tutkimuksen suorittaminen on vaatinut toistuvaa puristimen tarkastelua Formican tiloissa. Formicalla suoritetussa puristimen toiminnan tutkimisessa, teknisten yksityiskohtien selvittämisessä sekä tarvittavan dokumentaation hankkimisessa on auttanut suuresti Formican kunnossapidon esimies Toivo Vehmasaho. Vehmasaho on antanut näkyvän panostuksen vaatimustenmukaisuuden selvittämiseen ja hänen ansiostaan puristimen teknisiin epäkohtiin on puututtu niiden edellyttämin tavoin. Kiitos kunnossapidon esimies Toivo Vehmasaholle, puristimen projektipäällikkö Niko Niemiselle, mekaanisen kunnossapidon työnjohtaja Matti Iivoselle sekä koko Formica IKI Oy:n henkilökunnalle. 30. marraskuuta 2009 Juha Hakanen

V Sisällys 1. Johdanto... 1 2. Teoria.... 2 2.1. CE-merkintä............ 2 2.2. Puristinlinjaa koskevat direktiivit ja vastaavat suomalaiset asetukset... 2 2.2.1. Konedirektiivi...2 2.2.2. Pienjännitedirektiivi...... 6 2.2.3. EMC-direktiivi... 6 2.2.4. Painelaitedirektiivi....... 8 2.3. Yhdenmukaistetut standardit........10 2.4. Riskinarviointi.....10 2.4.1. Riskinarviointiprosessi...10 2.4.2. Koneturvallisuusstandardien mukainen riskinarviointi...13 3. Tutkimusmenetelmät ja -aineistot... 18 3.1. Puristinlinjan ominaisuudet ja tekninen dokumentaatio...... 18 3.1.1. Puristinlinjan toimintaperiaate...18 3.1.2. Puristinlinjan tekninen dokumentaatio...21 3.2. Puristinlinjan vaatimustenmukaisuuden tarkastelu...... 22 3.2.1. Konedirektiivi......... 22 3.2.2. Pienjännitedirektiivi...23 3.2.3. EMC-direktiivi......... 23 3.2.4. Painelaitedirektiivi...24 3.3. Puristinlinjan riskinarviointi............ 24 3.3.1. Puristinlinjan riskinarvioinnin toteuttaminen...24 3.3.2. Puristinlinjan riskinarvioinnin toteuttamismenetelmä...27 4. Tulokset... 36 4.1. Konedirektiivin vaatimusten toteutuminen.......... 36 4.1.1. Olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset....36 4.1.2. Sovellettavat konedirektiivin yhdenmukaistetut standardit...56 4.1.3. Tekninen tiedosto...57 4.2. Pienjännitedirektiivin vaatimusten toteutuminen..... 57 4.3. EMC-direktiivin vaatimusten toteutuminen.... 59 4.4. Painelaitedirektiivin vaatimusten toteutuminen....... 60 4.5. Puristinlinjan riskinarviointi........61 4.5.1. Riskinarviointipalavereiden tulokset...62 5. Tulosten tarkastelu... 69 5.1. Konedirektiivi...69 5.2. Pienjännitedirektiivi...70 5.3. EMC-direktiivi...70 5.4. Painelaitedirektiivi...71

VI 5.5. Riskinarviointi...71 5.6. CE-merkinnän edellyttämän vaatimustenmukaisuuden toteutuminen...73 6. Johtopäätökset...74 Lähteet...76 Liite: Puristinlinjan ohjeet...81

VII Termit ja niiden määritelmät Antropometria Atex-direktiivi CE-merkintä Direktiivi EMC-direktiivi IKI-levy Konedirektiivi Painelaitedirektiivi Pienjännitedirektiivi Riski Riskinarviointi Ihmisruumiin rakenteen, mittasuhteiden ja koostumuksen analysointi. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/9/ EY, joka koskee markkinoille saatettavia koneita ja laitteita, jotka on tarkoitettu käytettäväksi räjähdysvaarallisissa tiloissa. (engl. Atex Directive) CE-merkintä tuotteessa osoittaa, että valmistaja vakuuttaa tuotteen täyttävän sitä koskevien direktiivien vaatimukset. (engl. CE conformity marking) Euroopan unionin jäsenvaltioille tarkoitettu lainsäädäntöohje. Direktiivit antaa Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti yhdessä tai neuvosto yksin. (engl. directive) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/108/EY, joka koskee laitteistojen sähkömagneettista yhteensopivuutta. (engl. Electromagnetic Compatibility Directive) Korkeapainelaminaatti. IKI-levy koostuu korkealla paineella ja lämmöllä yhteen sidotuista, hartseilla kyllästetyistä kuitukerroksista. (engl. high pressure laminate) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/ 37/EY tai uudempi 2006/42/EY. Direktiivit koskevat koneiden turvallisuutta. (engl. Machinery Directive) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/9/ EY, joka koskee painelaitteiden turvallisuutta. (engl. Pressure Equipment Directive) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/95/EY, joka koskee sähkölaitteiden turvallisuutta. (engl. Low Voltage Directive) Riski muodostuu vaarallisen tapahtuman todennäköisyydestä sekä vaarallisen tapahtuman seurauksista. (engl. risk) Kohteen määrittely, vaarojen tunnistaminen ja riskien suuruuden sekä merkityksen arviointi. (engl. risk assessment)

VIII Standardi Valtioneuvosto Valtioneuvoston asetus Valtioneuvoston päätös Yhdenmukaistettu standardi Standardi on toistuvaan tapaukseen tarkoitettu yhdenmukainen ratkaisu. Standardi laaditaan konsensusperiaatteella; lähetetään ennen vahvistamista kaikille standardiin liittyville olennaisille tahoille; on tunnustetun puolueettoman tahon, yleensä standardisoimisjärjestön, hyväksymä asiakirja; on yleisesti saatavilla; on tarkoitettu yleiseen ja toistuvaan käyttöön; on vapaaehtoinen, mutta viranomaiset voivat edellyttää päätöksissään sen noudattamista. (engl. standard) Suomessa ylintä toimeenpanovaltaa käyttävä hallitus- ja hallintoasioiden päätöksentekoelin, joka muodostuu valtioneuvoston yleisistunnosta ja ministeriöistä. (engl. council of state) Valtioneuvoston antama, lakia täsmentävä tai täydentävä säädös, joka annetaan lain antaman asetukasetuksenantovaltuutuksen nojalla. Asetukset tarkkentavat lakia, mutta eivät muuta sen sisältöä. (engl. decree given by council of state) Valtioneuvoksen tekemä päätös, jolla esimerkiksi pannaan Suomessa kansallisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston antama direktiivi. (engl. decicion given by council of state) Standardi, joka on laadittu yhteisellä sopimuksella Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ilmoittamien tarkastuslaitosten toimesta ja julkaistu kansallisten menettelyjen mukaisesti. (engl. harmonised standard)

1 1. Johdanto Korkeapainelaminaattia eli IKI-levyä valmistavalle Formica IKI Oy:lle siirretään korkeapainelaminaattipuristinlinja Uudessa-Seelannissa sijaitsevasta sisaryhtiöstä. Puristinlinja on suunniteltu, valmistettu ja kokoonpantu Uudessa-Seelannissa 1960-luvulla, missä se on ollut käytössä vuoteen 2008 saakka. Euroopan Yhteisön talousalueen markkinoille saatettava kone on CE-merkittävä. CE-merkintä edellytetään myös koneelta, joka valmistetaan tai kokoonpannaan omaa käyttöä varten [1]. Korkeapainelaminaattipuristinlinjaa ei ole CE-merkitty. Puristin kokoonpannaan Formica IKI Oy:n toimitiloihin Vilppulan Kolhoon ja sitä tullaan käyttämään yrityksessä valmistettavan IKI-levyn tuotantoon. Puristimen CE-merkintä edellyttää, että puristin on sitä koskevien eurooppalaisten direktiivien vaatimusten mukainen. Tarkasteltavaan korkeapainelaminaattipuristin-linjaan sovellettavat direktiivit ovat kone-, pienjännite-, EMC- sekä painelaitedirektiivi. Puristimen valmistajan Formica IKI Oy:n tehtävä on varmistaa, että puristinlinja täyttää sitä koskevien direktiivien vaatimukset. Puristinlinjaan voidaan kiinnittää CE-merkintä kun se on todettu vaatimustenmukaiseksi. Diplomityön tavoitteena on selvittää mitä direktiivejä puristimen suunnittelussa pitää soveltaa ja analysoida toteuttaako puristinlinja kyseisten direktiivien vaatimukset. Tämän lisäksi tässä tässä työssä arvioidaan voidaanko puristinlinjasta laatia EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja voidaanko siihen kiinnittää CE-merkintä. Puristimen kokoonpano Formica IKI Oy:n toimitiloissa aloitettiin alkuvuodesta 2009 ja sen on määrä olla CE-merkitty ja tuotantotoiminnan edellyttämässä kunnossa kesään 2009 mennessä.

2 2. Teoria 2.1. CE-merkintä CE-merkintä on valmistajan laitteeseen kiinnittämä vakuutus siitä, että laite täyttää sitä koskevien direktiivien vaatimukset ja että vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyt ovat direktiiveissä annettujen vaatimusten mukaisia. Laitetta koskevat direktiivit määräytyvät direktiiveissä annettujen soveltamisalojen perusteella. Koneiden tapauksissa yleisimmät sovellettavat direktiivit ovat kone-, pienjännite-, painelaite-, sähkömagneettinen yhteensopivuus- sekä Atex-direktiivi. Mikäli kone on ominaisuuksiensa perusteella direktiivin soveltamisalaan kuuluva, tulee tätä direktiiviä soveltaa kyseiseen koneeseen. Koneiden lisäksi CE-merkittäviä tuoteryhmiä ovat muun muassa hissit, huviveneet, lelut, mittauslaitteet, kaasulaitteet, henkilösuojaimet, kuumavesikattilat, terveydenhuollon laitteet, painelaitteet, rakennustuotteet, pienjännitelaitteet sekä radio- ja telepäätelaitteet. CE-merkintä mahdollistaa tuotteiden vapaan liikkumisen Euroopan talousalueella. CE-merkinnän päämääränä on Euroopan talousalueella liikkuvien tuotteiden tekninen yhdenmukaistaminen, terveellisyys ja turvallisuus. [2] Euroopan talousalueen markkinoille saatetun koneen varustamisesta CE-merkinnällä vastaa koneen valmistaja tai Euroopan talousalueelle sijoittunut valmistajan valtuuttama edustaja. Jollei kumpikaan mainituista tahoista täytä CE-merkinnän vaatimia velvoitteita, velvoitteiden toteuttaminen jää koneen Euroopan talousalueen markkinoille saattavalle tai käyttöön ottavalle luonnolliselle tai oikeushenkilölle. Myös omaan käyttöön eri alkuperää olevista kappaleista rakennetun tai kootun koneen tulee olla CE-merkinnän edellyttämien velvoitteiden mukainen. Direktiivit, joiden vaatimukset kone täyttää, esitetään EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa. [1] CE-merkintä tulee kiinnittää koneeseen näkyvästi, hyvin paikallaan pysyvästi sekä selvästi luettavasti. Koneeseen ei saa kiinnittää muita CE-merkintää muistuttavia merkintöjä, joita voidaan luulla CE-merkinnäksi. CE-merkintää ei saa kiinnittää laitteisiin, jotka eivät kuulu direktiivien soveltamisalan piiriin tai joihin ei ole laadittu EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta. Merkinnän mittasuhteiden ja koon tulee olla muun muassa koneasetuksessa esitettyjen mukaisia. Merkintä on kiinnitettävä valmistajan tai tämän valtuutetun edustajan nimen välittömään läheisyyteen samaa tekniikkaa käyttäen. [1] 2.2. Puristinlinjaa koskevat direktiivit ja vastaavat suomalaiset asetukset 2.2.1. Konedirektiivi Korkeapainelaminaattipuristinlinjan valmistumisajankohtana Suomessa kansallisesti voimassa olevaa konedirektiiviä 98/37/EY vastaa valtioneuvoston päätös koneiden ja

3 laitteiden turvallisuudesta 1314/1994. Uudistettu konedirektiivi 2006/42/EY asetetaan Suomessa voimaan valtioneuvoston asetuksella koneiden turvallisuudesta 400/2008 vuoden 2009 lopussa, mutta tätä asetusta voidaan soveltaa jo aiemmin. Konedirektiivin mukainen vaatimustenmukaisuustarkastelu tullaan suorittamaan uuden konedirektiivin mukaisesti, mutta EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa käytetyksi direktiiviksi ilmoitetaan sen laatimishetkellä voimassa oleva direktiivi 98/37/EY. Uusi konedirektiivi asetetaan Suomessa voimaan valtioneuvoston asetuksella 29. joulukuuta 2009 ja puristinlinjan EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus allekirjoitetaan ennen tätä ajankohtaa. [1; 3] Koneasetusta 400/2008 sovelletaan koneisiin, vaihdettaviin laitteisiin, turvakomponentteihin, nivelakseleihin, osittain valmiisiin koneisiin, nostoapuvälineisiin sekä nostoketjuihin, -köysiin ja -vöihin. Soveltamisalan rajaukset on esitetty direktiivin pykälässä kolme. Pykälässä kolme esitettyihin laitteisiin kuuluvat muun muassa aseet, tivolien ja huvipuistojen erikoiskoneet, alkuperäisiksi varaosiksi tarkoitetut turvakomponentit sekä lento-, vesi- ja rautatieliikenteessä käytettävät liikennevälineet. Valtioneuvoston asetuksen 400/2008 mukaan koneeseen voidaan konedirektiivin puolesta kiinnittää CE-merkintä kun kone täyttää koneasetuksen liitteen yksi olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset, koneen tekninen tiedosto on käytettävissä, kone on varustettu ohjeilla, vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely on koneasetuksen mukainen ja EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus on tehty. [1] Koneasetuksen liitteessä 1 esitetään koneen suunnittelua ja rakentamista koskevat olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Liitteen 1 yleisten periaatteiden mukaisesti koneeseen on tehtävä riskinarviointi, jonka perusteella määräytyvät sovellettavat terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Koneen suunnittelussa ja rakentamisessa pitää huomioida riskinarvioinnin tulokset. Riskinarvioinnin ja riskien pienentämisen aikana koneen valmistajan tai valmistajan edustajan tulee määrittää koneen raja-arvot käyttötilanteissa sekä ennakoitavissa olevissa väärinkäyttötilanteissa. Lisäksi valmistajan tai valmistajan edustajan tulee tunnistaa koneen mahdollisesti aiheuttamat vaarat ja niihin liittyvät vaaratilanteet, arvioida riskin suuruus, arvioida täytyykö riskiä direktiivin tavoitteen mukaisesti pienentää sekä poistaa vaarat tai pienentää vaaroihin liittyviä riskejä soveltamalla liitteessä yksi määrättyjä suojaustoimenpiteitä. [1] Olennaisia terveys- ja turvallisuusvaatimuksia sovelletaan ainoastaan jos vastaava vaara on olemassa tarkasteltavassa koneessa ennakoiduissa olosuhteissa tai ennakoitavissa olevissa epätavallisissa tilanteissa. Koneasetuksen liitteen yksi turvallistamisen periaatteita sekä ohjeita ja merkintöjä koskevia velvoitteita on joka tapauksessa sovellettava. Olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset ovat pakottavia, mutta tekniikan tasosta johtuen niitä ei ole aina mahdollista täyttää. Jos näitä vaatimuksia ei voida täyttää, tulee huolehtia että kone on suunniteltu ja rakennettu mahdollisimman pitkälle vaatimuksien tavoitteita vastaavaksi. [1] Koneasetuksen liitteen VII osassa A kuvataan teknisen tiedoston laatimisessa käytettävä menettelytapa. Teknisen tiedoston tarkoituksena on osoittaa, että kone on koneasetuksen tai sitä vastaavan direktiivin vaatimusten mukainen. Teknisessä tiedostossa

4 tuodaan esille koneen suunnittelun, valmistuksen ja toiminnan vaatimustenmukaisuus. Tekninen tiedosto on laadittava vähintään yhdellä Euroopan yhteisön virallisella kielellä. Esimerkiksi suomen kieli on yksi Euroopan yhteisön virallisista kielistä. [1] Koneen tekninen tiedosto koostuu pelkästä rakennetiedostosta, mikäli kyseessä ei ole sarjatuotantotuote. Sarjatuotantotuotteen ollessa kyseessä, teknisen tiedoston tulee tulee sisältää rakennetiedoston lisäksi kuvaukset toimenpiteistä, joilla on varmistuttu että kone pysyy koneasetuksen ja sitä vastaavan konedirektiivin säännösten mukaisena konetta asennettaessa ja käytettäessä. Tämä tarkoittaa, että valmistajan on tehtävä sarjatuotettaville koneille, tarvikkeille tai komponenteille tarvittavat testit ja tutkimukset asentamisen ja käytön turvallisuudesta varmistuakseen. Näiden tutkimusten ja testien selosteet tulee liittää tekniseen tiedostoon. [1] Koneen rakennetiedostosta tulee käydä ilmi koneen yleiskuvaus, yleispiirustus ja siihen liittyvät ohjauspiirien piirustukset sekä kuvaukset ja selitykset koneen toiminnan havainnollistamiseksi. Lisäksi rakennetiedostoon kuuluu koneen yksityiskohtaiset piirustukset laskelmineen, testaustuloksineen sekä tiedot, joista käy ilmi koneen olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten mukaisuus. Rakennetiedostoon kuuluu myös riskinarvioinnin asiakirjat, joista käy ilmi konetta koskevat olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset, toteutettujen suojaustoimenpiteiden kuvaukset tunnistettujen vaarojen poistamiseksi tai riskien pienentämiseksi sekä tarvittaessa kuvaukset mahdollisista jäännösriskeistä. Riskinarvioinnin asiakirjoihin sisältyy myös eritelmät mahdollisesti käytetyistä standardeista ja niiden olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten kattavuudesta. Rakennetiedostoon sisällytetään myös koneelle tehtyjen testien tulokset, jäljennökset koneen ohjeista ja jäljennös EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta. Tarvittaessa myös jäljennökset koneeseen liitettyjen tuotteiden EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksista liitetään mukaan. Osittain valmiiden koneiden osalta rakennetiedostoon sisällytetään tarvittaessa liittämisvakuutus ja asianmukaiset kokoonpano-ohjeet. [1] Tekniseen tiedostoon ei tarvitse liittää osakokoonpanojen yksityiskohtaisia suunnitelmia, mikäli niitä ei tarvita olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten mukaisuuden selvittämisessä. Koneiden teknisen tiedoston on oltava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä vähintään kymmenen vuoden ajan. Sarjatuotettavissa koneissa teknisen rakennetiedoston on oltava käytettävissä vähintään kymmenen vuoden ajan viimeisen koneen valmistumisajankohdasta lähtien. [1] Koneiden teknisen tiedoston ei tarvitse olla jatkuvasti käytettävissä aineellisessa muodossa. Mikäli teknistä rakennetiedostoa tarvitaan aineellisessa muodossa, EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa nimetyn henkilön täytyy pystyä kokoamaan ja antamaan se käyttöön määräajassa. Kokoamis- ja käyttöönantoaika suhteutetaan teknisen rakennetiedoston monimutkaisuuteen. Jos valmistaja ei pysty toimittamaan teknistä rakennetiedostoa viranomaisille, voidaan koneen vaatimustenmukaisuutta olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten suhteen epäillä. [1] Osittain valmiin koneen rakennetiedoston sisältö on kuvattu Koneasetuksen liitteen VII osassa B. Osassa B kuvataan osittain valmiin koneen teknisten asiakirjojen keräämisohjeet. Näillä asiakirjoilla on tarkoitus osoittaa mitä koneasetuksen tai -direktiivin

5 vaatimuksia osittain valmiissa koneessa on sovellettu ja mitkä sovelletuista vaatimuksista osittain valmis kone täyttää. Asiakirjoista on siis tarkoitus käydä ilmi olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten täyttyminen suunnittelu-, valmistus- ja toimintavaiheessa. Osittain valmiin koneen tekniset asiakirjat tulee laatia vähintään yhdellä Euroopan yhteisön virallisella kielellä. [1] Koneelle laaditaan ohjeet koneasetuksen liitteen 1, kohdan 1.7.4 mukaisesti. Nämä ohjeisiin liittyvät vaatimukset koskevat kaikkia koneita. Olennaisissa terveys- ja turvallisuusvaatimuksissa esitetään vaatimukset ohjeiden laatimiselle ominaisuuksiltaan ja käyttötarkoitukseltaan eri tyyppisille koneille. Olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten kohdassa 1.7.4 esitetään ohjeiden laatimisen yleiset periaatteet, kerrotaan ohjeiden sisältövaatimukset sekä esitetään vaatimukset myyntiaineistolle. Koneasetuksen mukainen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely esitetään koneasetuksen pykälässä 7. Koneen valmistajan tai valtuutetun edustajan pitää varmistaa, että kone on koneasetuksen mukainen ja että jotain seuraavista vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmistä sovelletaan: koneen valmistuksen sisäiseen tarkastukseen perustuva menetelmä; EY-tyyppitarkastusmenettely sekä koneen valmistusmenetelmän varmistaminen; täydellinen laadunvarmistusmenettely. Täydellinen laadunvarmistusmenettely ja EY-tyyppitarkastusmenettely sekä koneen valmistusmenetelmän varmistaminen ovat tyyppitarkastettavien koneiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmiä. Koneasetuksen liitteessä IV mainituille koneille, joita ei ole valmistettu täysin yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti, tulee suorittaa täydellinen laadunvarmistusmenettely tai EY-tyyppitarkastusmenettely sekä koneen valmistusmenetelmän varmistaminen. [1] Mikäli konetta ei ole mainittu koneasetuksen liitteessä IV, ei konetta tarvitse tyyppitarkastaa. Tällöin valmistuksen sisäiseen tarkastukseen perustuva vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmä on asetuksen mukaan riittävä. Tämä vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmä kuvaillaan koneasetuksen liitteessä VIII. Liitteen menettelyjä noudattamalla valmistaja tai valtuutettu edustaja pystyy varmistamaan ja vakuuttamaan, että kone täyttää kyseisiin koneisiin sovellettavan direktiivin tai sitä vastaavan asetuksen vaatimukset. Menettelyissä vaaditaan teknisen tiedoston laatimista sekä valmistajan toimintaa kaikkien tarvittavien toimenpiteiden varmistamiseksi siitä, että valmistusmenetelmällä taataan koneen olevan teknisen tiedoston sekä koneasetuksen säännösten mukainen. [1] Koneasetuksen liitteessä II esitetään EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimisohjeet. Vakuutus koskee konetta sellaisena, kun se on markkinoille saatettu. Vakuutuksen tulee sisältää: Valmistajan toiminimi ja täydellinen osoite; teknisen tiedoston kokoamiseen valtuutetun henkilön nimi (on oltava sijoittautunut yhteisöön); kuvaus koneesta, tunniste, yleisnimike, toiminta, malli, tyyppi, sarjanumero ja kaupallinen nimi; vakuutus konetta koskevien direktiivien vaatimustenmukaisuudesta; selvitys mahdollisesta EY-tyyppitarkastusmenettelystä; selvitys mahdollisesta täyden laadunvarmistusmenettelyn hyväksyneestä ilmoitetusta laitoksesta; tarvittaessa viittaus käytettyihin yh-

6 denmukaistettuihin standardeihin ja muihin teknisiin erittelyihin; EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen antamisen aika ja paikka; valmistajan valtuuttaman, vaatimustenmukaisuusvakuutuksen antavan henkilön nimi ja allekirjoitus. EY-vaatimustenmukaisuusvakuutusta tulee säilyttää vähintään kymmenen vuotta viimeksi valmistuneen koneen valmistuspäivästä. [1] 2.2.2. Pienjännitedirektiivi Pienjännitedirektiiviä 2006/95/EY sovelletaan vaihtovirralla nimellisjännitealueella 50-1000 volttia sekä tasavirralla nimellisjännitealueella 75 1500 volttia toimiviin sähkölaitteisiin. Pienjännitedirektiivin mukaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden tulee toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta sähkölaite voidaan saattaa markkinoille vain, mikäli se on valmistettu yhteisössä voimassa olevan hyvän turvallisuusteknisen käytännön mukaisesti siten, ettei se oikein asennettuna, huollettuna ja käytettynä aiheuta vaaraa omaisuudelle, ihmiselle tai kotieläimille. Jäsenvaltioiden tehtävänä on myös varmistaa, että jäsenvaltion hallintoviranomaiset katsovat pienjännitedirektiiviin liittyvien yhdenmukaistettujen standardien turvallisuusvaatimusten mukaan valmistetun sähkölaitteen täyttävän pienjännitedirektiivin sille asettamat vaatimukset. Pienjännitedirektiiviin liittyvät standardit katsotaan yhdenmukaistetuiksi kun ne on laadittu yhteisellä sopimuksella jäsenvaltioiden ilmoittamien tarkastuslaitosten toimesta ja julkaistu kansallisten menettelyjen mukaisesti. Yhdenmukaistetut standardit tulee pitää ajan tasalla tekniikan kehitys ja turvallisuusteknisen käytännön muutokset huomioiden. Pienjännitedirektiivin tarkoituksena on lisäksi taata sähkölaitteiden vapaa liikkuvuus Euroopan yhteisön alueella sekä estää sähköntoimittajien mahdollisuus asettaa sähköverkkoihin liitettävien laitteiden turvallisuusvaatimuksia direktiivin vaatimuksia tiukemmiksi. Pienjännitedirektiivi on saatettu Suomessa voimaan kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä sähkölaitteiden turvallisuudesta 30.12.1993/1694. [4; 5] Sähkölaitteesta ei saa aiheutua vaaroja ihmisille, eläimille tai omaisuudelle oikein asennettuna, huollettuna ja käytettynä. Näihin päämääriin liittyvät turvallisuustavoitteet on esitetty pienjännitedirektiivin liitteessä 1, Tietyllä Jännitealueella Toimivien Sähkölaitteiden Turvallisuustavoitteiden Pääkohdat. Liitteessä ilmoitetaan vain turvallisuustavoitteiden pääkohdat suppeasti periaatetasolla. Pienjännitedirektiivissä esitetyt turvallisuusvaatimukset katsotaan täytetyiksi kun sähköjärjestelmät on suunniteltu ja valmistettu pienjännitedirektiiviin liittyvien yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti. [4; 5] 2.2.3. EMC-direktiivi EMC-direktiivillä 2004/108/EY säännellään laitteistojen sähkömagneettista yhteensopivuutta. EMC-direktiivin tavoitteena on varmistaa että laitteistojen sähkömagneettinen

7 yhteensopivuus on tasoltaan riittävää Euroopan sisämarkkinoilla. EY:n jäsenvaltiot eivät voi sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen liittyvistä syistä estää EMC-direktiivin vaatimusten täyttämien laitteistojen markkinoille saattamista tai käyttöön ottamista. Laitteistolla tarkoitetaan mitä tahansa laitetta tai kiinteää asennusta. EMC-direktiivi on saatettu Suomessa voimaan valtioneuvoston asetuksella sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta 27.12.2007/1466. [6; 7] EMC-direktiivissä laite määritellään loppukäyttäjän käyttöön tarkoitetuksi valmiiksi laitteeksi tai yhtenä toiminnallisena yksikkönä toimivaksi yhdistelmäksi, joka todennäköisesti aikaansaa sähkömagneettisia häiriöitä tai jonka toiminta voi sellaisesta häiriöstä häiriintyä. Kiinteäksi asennukseksi katsotaan monentyyppisten laitteiden tai kojeiden yhdistelmää, joka on koottu, asennettu ja tarkoitettu pysyvästi käytettäväksi ennalta määritetyssä paikassa. Sähkömagneettinen yhteensopivuus tarkoittaa laitteen kykyä toimia sähkömagneettisessa ympäristössään aiheuttamatta kohtuuttomia sähkömagneettisia häiriöitä saman ympäristön muulle laitteistolle. Sähkömagneettinen häiriö on sähkömagneettinen ilmiö, joka voi heikentää laitteiston toimintaa. Sähkömagneettisiksi häiriöiksi katsotaan sähkömagneettinen kohina, ei-toivotut signaalit ja muutokset etenemisympäristössä. Sähkömagneettisena ympäristönä pidetään tietyssä paikassa havaittavissa olevien sähkömagneettisten ilmiöiden kokonaisuutta. Laitteiston häiriönsiedolla tarkoitetaan laitteiston tarkoitetun toiminnan kykyä pysyä häiriintymättömänä kun siihen kohdistuu sähkömagneettisia häiriöitä. [6; 7] EMC-direktiivin ja sitä vastaavan valtioneuvoston asetuksen olennaiset vaatimukset on esitetty direktiivin liitteessä 1. Olennaisten vaatimusten ensimmäisessä kohdassa annetaan laitteistoon kohdistuvat suojausvaatimukset. Suojausvaatimusten mukaan laitteisto on suunniteltava ja valmistettava tekniikan taso huomioon ottaen siten, että varmistetaan ettei laitteiston aiheuttama sähkömagneettinen häiriö ylitä tasoa, jonka ylittyessä radio- ja telelaitteet tai muut laitteistot eivät voi toimia niille tarkoitetulla tavalla. Lisäksi laitteiston sille tarkoitetussa käytössä odotettavissa olevan sähkömagneettisen häiriön siedon tason tulee olla sellainen, että laitteisto toimii tarkoitetun käytön heikentymättä kohtuuttomasti. Olennaisten vaatimusten toisessa kohdassa annetaan kiinteitä asennuksia koskevat erityisvaatimukset, joiden mukaan kiinteän asennuksen asentamisessa on noudatettava hyviä teknisiä käytäntöjä ja otettava huomioon komponenttien aiottua käyttötarkoitusta koskevat tiedot ensimmäisen kohdan suojausvaatimusten täyttymisen varmistumiseksi. Nämä hyvät tekniset käytännöt tulee kirjata asiakirjoihin ja niiden tulee olla saatavilla tarvittavia viranomaisten tarkastuksia varten niin kauan, kun kiinteä asennus on käytössä. [6; 7] EMC-direktiiviin liittyvien yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti suunnitellun ja valmistetun laitteiston katsotaan olevan liitteen 1 olennaisten vaatimusten mukainen. Yhdenmukaistettujen standardien käyttäminen ei kuitenkaan ole pakollista. [6; 7] Direktiivin toisessa luvussa kuvaillaan toimenpiteet laitteiden vaatimustenmukaisuuden arvioimiseksi sekä esitetään laitteiden CE-merkinnän käyttöä koskevat vaatimukset. Laitteita koskevista muista merkinnöistä ja tiedoista annetaan myös asianmukaiset vaatimukset.

8 EMC-direktiivin kolmas luku käsittelee kiinteitä asennuksia ja niihin asennettavia laitteita. Kiinteään asennukseen sijoitettavaan laitteeseen tulee soveltaa kaikkia direktiivin säännöksiä. Poikkeuksena voidaan kuitenkin pitää laitetta, joka on tarkoitettu asennettavaksi kiinteään asennukseen ja jota ei ole muutoin kaupallisesti saatavilla. Tällaisen laitteen mukana seuraavissa asiakirjoissa tulee yksilöidä kyseinen kiinteä asennus ja sen sähkömagneettisen yhteensopivuuden ominaispiirteet. Lisäksi on ilmoitettava varotoimenpiteet, joita laitteen asentaminen kiinteään asennukseen edellyttää, jotta kyseisen asennuksen vaatimustenmukaisuutta ei vaaranneta. Tällaisessa laitteessa tulee olla myös tunnistetietoina tyyppi, valmistuserä, sarjanumero tai muut laitteen tunnistamisen mahdollistavat tiedot. Tällaisen laitteen mukaan tulee liittää valmistajan nimi ja osoite. Mikäli valmistaja ei ole sijoittautunut yhteisöön, liitteeksi laitetaan laitteen saattamisesta yhteisön markkinoille vastaavan yhteisöön kuuluvan valtuutetun edustajan tai henkilön nimi ja osoite. [6; 7] 2.2.4. Painelaitedirektiivi Painelaitedirektiiviä 97/23/EY ja sitä vastaavaa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä painelaitteista 30.9.1999/938 sovelletaan sellaisten painelaitteiden ja laitekokonaisuuksien arviointiin, joiden suurin sallittu käyttöpaine on yli 0,5 baaria. Näissä annettujen vaatimusten päämääränä on markkinoille saatettavien ja käyttöönotettavien painelaitteiden ja laitekokonaisuuksien terveellisyys ja turvallisuus asianmukaisesti asennettuina, huollettuina sekä tarkoitustaan vastaavalla tavalla käytettyinä. [8; 9] Painelaitedirektiivin mukaan laitekokonaisuus on valmistajan painelaitteista kokoama yhtenäinen ja toiminnallinen kokonaisuus. Painelaitteeksi direktiivi määrittelee säiliöt, putkistot, varolaitteet ja paineenalaiset lisälaitteet. [8; 9] Painelaitteiden liittäminen ei kuulu direktiivin soveltamisalaan, mikäli se tapahtuu asennuksena käyttäjän vastuulla. Tällöin asennus jää kansallisen lainsäädännön piiriin. Mikäli liittäminen suoritetaan valmistajan vastuulla ja lopputuloksena on painelaitedirektiivin mukainen laitekokonaisuus, on laitekokonaisuuden oltava direktiivin määräysten mukainen. [10] Painelaitedirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät laitteet, joiden vaatimustenmukaisuutta tarkastellaan esimerkiksi konedirektiivissä asetettujen vaatimusten kautta ja jotka kuuluvat painelaitedirektiivin mukaan korkeintaan luokkaan yksi [8]. Hydrauliset järjestelmät jäävät painelaitedirektiivin ulkopuolelle mikäli niiden putkistot ja yhdysosat on tarkoitettu ryhmän 2 nesteille (muun muassa hydrauliikkaneste) ja niiden nimellishalkaisija on alle 200 mm tai kun nimellishalkaisija on yli 200 mm ja suurin sallittu käyttöpaine on alle 500 baaria. Lisäksi painelaitedirektiivin ulkopuolelle jätetään ryhmän 2 kaasuille tarkoitetut putkistot ja yhdysosat kun suurimman sallitun käyttöpaineen ja nimellishalkaisijan tulo on korkeintaan 3500 barmm tai kun nimellishalkaisija on korkeintaan 100 mm. Ryhmän 2 nesteillä tarkoitetaan sisältöjä, jotka eivät ole räjähtäviä, erittäin helposti syttyviä, helposti syttyviä, syttyviä (jos korkein sallittu lämpötila on

9 korkeampi kuin leimahduspiste), erittäin myrkyllisiä, myrkyllisiä tai hapettavia. Konedirektiivin mukaan suoritetun vaatimustenmukaisuustarkastelun myötä voidaan painelaitedirektiivin ulkopuolelle jättää myös korkeintaan luokkaan I kuuluvat paineenalaiset lisälaitteet, hydrauliset ja pneumaattiset toimilaitteet, pumput ja säätöventtiilit. [10] Painelaitedirektiivin mukaan laitteet, joissa on kammioita tai mekanismeja ja joiden mitoitus, rakenneaineiden valinta ja valmistussäännöt pohjautuvat ensisijaisesti kestävyys-, jäykkyys- ja stabiliteettiperusteisiin käyttötilanteiden rasitukset huomioiden ja joiden suunnittelussa paine ei ole merkittävä tekijä, eivät kuulu painelaitedirektiivin soveltamisalaan [8; 9]. Näihin laitteisiin voi kuulua moottoreita, höyrykoneita, kaasu- ja höyryturbiineja, turbogeneraattoreita, kompressoreita, pumppuja sekä apukäynnistimiä [8; 9]. Tämän perusteella voidaan painelaitedirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jättää hydrauliset- ja pneumaattiset toimilaitteet, pumput sekä säätöventtiilit [10]. Painelaitedirektiivin teknisissä vaatimuksissa on eritelty painelaitteet, joiden tulee ominaisuuksiensa johdosta täyttää direktiivin liitteen 1 mukaiset olennaiset vaatimukset. Nämä laitteet on luokiteltu säiliöihin, liekillä tai muutoin lämmitettäviin painelaitteisiin, putkistoihin sekä varolaitteisiin ja paineenalaisiin lisälaitteisiin. Direktiivin mukaan markkinoille saatettavien ja sellaisenaan käyttöönotettavien laitekokonaisuuksien, jotka sisältävät vähintään yhden näistä painelaitteista, tulee täyttää liitteen 1 olennaiset vaatimukset. Liitteen 1 vaatimusten katsotaan toteutuvan mikäli painelaitteet ja laitekokonaisuudet ovat painelaitedirektiiviin liittyvien yhdenmukaistettujen standardien mukaisia. Yhdenmukaistettuja standardeja ei kuitenkaan ole pakko käyttää. Mikäli painelaite tai laitekokonaisuus ominaisuuksiensa puolesta jää sille tarkoitettujen rajojen alapuolelle, tulee se suunnitella ja valmistaa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa noudatettavan hyvän konepajakäytännön mukaisesti, eikä sitä varusteta CE-merkinnällä. [8; 9] Painelaitedirektiivi luokittelee painelaitteet kasvavan vaaran mukaan direktiivin liitteen 2 mukaisesti. Liitteessä 2 on annettu graafiset esitykset, joiden avulla painelaitteiden luokitus tehdään. Luokitus määräytyy tilavuuden, suurimman sallitun käyttöpaineen, nimellishalkaisijan ja painelaitteen sisällön perusteella. Luokkia on neljä. Useasta kammiosta koostuva säiliö luokitellaan siihen kuuluvan korkeimman luokan kammion mukaan. Painelaitteen luokan perusteella määräytyy siihen sovellettava vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt käyvät ilmi direktiivin liitteestä kaksi. Laitekokonaisuuksien kohdalla kuhunkin laitekokonaisuuden osana toimivaan painelaitteeseen sovelletaan kyseisen painelaitteen luokan mukaista vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä, mikäli kyseistä painelaitetta ei ole vielä CE-merkitty. Lisäksi laitekokonaisuuksien eri osien yhdistämisen arviointi suoritetaan korkeimman luokan omaavan laitteen mukaisesti ja laitekokonaisuuden käyttöarvojen pysyminen sallituissa rajoissa arvioidaan suojeltavien laitteiden luokan mukaisesti. [8; 9]

10 2.3. Yhdenmukaistetut standardit Yhdenmukaistettuja standardeja soveltamalla direktiiveissä annetut säännökset katsotaan toteutuviksi. Uuden lähestymistavan direktiiveissä ei puututa yksityiskohtiin, vaan annetaan olennaiset vaatimukset, jotka siis katsotaan toteutetuiksi kun yhdenmukaistettuja standardeja on sovellettu. Muun muassa pienjännitedirektiivi on hyvä esimerkki uuden lähestymistavan direktiivistä, sillä siinä annetut vaatimukset ovat erittäin pääpiirteisiä ja varsinainen laitteen tai laitteiston vaatimustenmukaisuus osoitetaan pienjännitedirektiiviin liittyviä yhdenmukaistettuja standardeja soveltamalla. Pääpiirteisyys onkin direktiivien kohdalla välttämättömyys, sillä erilaisia laitteita ja laitekokonaisuuksia on olemassa lukematon määrä. Jos kaikkiin laitteisiin ja laitekokonaisuuksiin annettaisiin yksityiskohtaiset vaatimukset, muodostuisi direktiiveistä hallitsemattoman laajoja sekä vaikeasti tulkittavia. Yhdenmukaistetuissa standardeissa on esitetty tarkat tekniset menetelmät sekä muut suunnittelussa ja asennuksissa huomioitavat seikat muun muassa terveellisyyden, turvallisuuden, toimintavarmuuden sekä yhteensopivuuden edistämiseksi. Standardien käyttö ei ole pakollista, mutta niiden kautta on usein helppo osoittaa laitteen direktiivienmukaisuus. [11] Yhdenmukaistettu standardi on julkaistu kansallisena standardina Euroopan talousalueelle sijoittuneessa valtiossa. Viittaukset yhdenmukaistettuihin standardeihin löytyvät Euroopan Yhteisöjen virallisesta lehdestä. Suomessa näitä standardeja kutsutaan yhdenmukaistetuiksi SFS-standardeiksi. SFS-lyhenne tulee sanoista Suomen Standardisoimisliitto. Suomen standardisoimisliittoon kuuluu Suomen valtio ja elinkeinoelämän järjestöjä. SFS:n tehtävänä on huolehtia, että Suomeen laaditaan maan tarpeita vastaavat standardit, jotka noudattavat eurooppalaisia ja kansainvälisiä sopimuksia. SFS:n tehtäviin kuuluu myös standardisoinnista tiedottaminen sekä standardisoinnin tietojärjestelmien ylläpito. SFS:ltä on saatavissa Euroopan komission toimeksiannosta laaditut, uuden lähestymistavan mukaisiin direktiiveihin liittyvät yhdenmukaistetut kansalliset standardit, SFS-standardit. [12] 2.4. Riskinarviointi 2.4.1. Riskinarviointiprosessi Riskinarviointi koostuu riskinanalyysistä ja riskin merkityksen arvioinnista. Riskianalyysissä määritellään tarkasteltava kohde, tunnistetaan vaarat ja arvioidaan vaarallisen tapahtumien tapahtumistodennäköisyyksiä sekä seurausten vakavuutta. Tapahtumien todennäköisyyksien ja seurausten vakavuuksien avulla suoritetaan riskin suuruuden arviointi, joka on riskianalyysin tuottama tulos. Toisin sanoen riskianalyysillä selvitetään ei-toivottuihin seurauksiin johtavia tapauksia, tapausten aikaansaamia seurauksia sekä seurausten todennäköisyyksiä. Kun riskianalyysiin toimenpiteiden lisäksi mukaan ote-

11 taan riskin merkityksen arviointi, muodostaa kokonaisuus riskinarvioinnin. Tämä riskinarviointi laajenee edelleen riskien hallinnaksi kun riskin pienentämisen toimenpiteet toteutetaan ja riskejä valvotaan. [13] Laadultaan hyvä riskianalyysi tuottaa todenmukaisia tuloksia. Tämä edellyttää yleensä perusteellista suunnittelua, hyvää toteuttamista sekä laadukasta dokumentointia. Riskinarvioinnin yksityiskohtaisempina osa-alueina voidaan pitää tavoitteen määrittelyä, kohteen rajausta, oikeiden menetelmien valintaa kohde ja tavoitteet huomioiden, lähtötietojen laatua, vetäjän pätevyyttä, resurssien varausta, dokumentointia, tulosten ja toteutuksen tavoitteenmukaisuutta sekä tulosten viestintää. Mitä enemmän näihin osaalueisiin panostetaan, sitä laadukkaampi on riskianalyysin tulos. [13] Riskianalyysin kohteesta ja tarpeesta päättäminen on riskianalyysin valmistelun ensimmäinen vaihe. Aloite riskianalyysin aloittamisesta voi tulla lainsäädännöstä, teollisuuslaitoksen elinkaaren vaiheen sanelemana, investoinneista tai muutostöistä, yrityksen aikataulutetusta riskianalyysien suorittamisesta, aiemman riskianalyysin vanhenemisesta tai vaarallisen tapahtuman toteutumisen myötä. Tarkoituksenmukaisin riskianalyysin toteuttamistapa tulee selvittää itse. Toteuttamistapaa suunniteltaessa on kuitenkin pyrittävä systemaattisuuteen, järjestelmällisyyteen ja säännönmukaisuuteen. Tällöin riskianalyysin kattavuudelle on hyvät edellytykset. [13] Riskianalyysin valmistelun toisessa vaiheessa asetetaan tavoite. Mitä selkeämpi tavoite on, sitä selkeämmin riskianalyysi ohjautuu. Yleisimmät riskianalyysin yleisen tason tavoitteet ovat turvallisuuden parantaminen, muutosten hallinta sekä johtamisen ja uusien hankkeiden suunnittelun tukeminen. Tavoite dokumentoidaan kirjalliseen muotoon ja se esitetään esimerkiksi ensimmäisessä järjestettävässä analyysikokouksessa. [13] Riskianalyysin valmistelun kolmannessa vaiheessa valitaan riskianalyysin toteuttamismenetelmä ja riskianalyysityö koordinoidaan. Toteuttamismenetelmät jaetaan yleensä vaarojen tunnistamismenetelmiin, onnettomuuksien mallintamismenetelmiin sekä seurausanalyyseihin. Vaarojen tunnistamismenetelmiä käytetään yleensä rajattujen kohteiden tutkimiseen. Onnettomuuksien mallintamismenetelmillä saadaan yksityiskohtaisesti selville tapahtumien kulkua jonka lisäksi ne antavat pohjaa onnettomuuksien todennäköisyyden arvioinnille. Seurausanalyysien avulla arvioidaan mahdollisten onnettomuuksien välittömiä seurausvaikutuksia. Riskianalyysin valinta vaikuttaa vaarojen tunnistamisen työtapoihin. Monissa näistä menetelmistä riskin suuruuden määrittämiseen on useita eri vaihtoehtoja, joten riskiin liittyvien seurausten ja todennäköisyyksien määrittämisen sekä riskin suuruuden arvioinnin menetelmät jäävät erikseen päätettäviksi. Riskianalyysityön koordinoinnissa määritetään riskianalyysin tilaajan vastuuhenkilö, riskianalyysin vetäjä ja kirjuri sekä riskianalyysiryhmä. Näiden lisäksi voidaan määrittää riskianalyysin ohjausryhmä, mikäli kyseessä on suuri analyysihanke tai monta erillistä riskianalyysia. [13] Riskianalyysin valmistelun neljäs vaihe on kohteeseen perehtyminen. Riskianalyysin toteuttajat eli analyysin vetäjä ja kirjuri perehtyvät kohteeseen siihen liittyvää dokumentaatiota ja muuta saatavilla olevaa tietoa hyödyntäen. Riskianalyysin kohde osite-

12 taan yleensä pienempiin kokonaisuuksiin riskianalyysimenetelmän edellyttämällä tavalla. Tällöin analyysissä voidaan tarkastella osittamalla aikaansaatuja prosessin tiettyjä osia tai työvaiheita. Kohteen ositukset ja rajaukset selvitetään myös kaikille muille riskianalyysityöhön osallistuville henkilöille analyysin alkuvaiheessa. [13] Riskianalyysiryhmä muodostetaan riskianalyysin valmistelun viimeisessä vaiheessa. Riskianalyysimenetelmien käyttö perustuu usean henkilön ryhmässä suorittamaan työhön, jokaisen ideointia, pohtimista ja tietoja hyödyntäen. Riskianalyysikokouksiin on tärkeää saada mukaan analysoitavaa kohdetta eri näkökulmista tuntevia ihmisiä. Pienimmillään riskianalyysiryhmä koostuu muutamasta asiantuntijasta tai parhaimmillaan 6 8 kohteen tuntijasta ja eri alojen asiantuntijoista. Ryhmässä olisi hyvä olla päättäviä, asiantuntevia ja toteuttavia henkilöitä. Analyysiryhmään olisi hyvä sisällyttää myös henkilö, kenellä on valtuudet päättää heti korjaavista toimenpiteistä. Riskianalyysiryhmän olisi hyvä pysyä samanlaisena koko analyysityön ajan. Tosin ryhmään voidaan kutsua tarvittaessa asiantuntijoita yksittäisiin kokouksiin tai tiettyihin teemoihin liittyen. Myös koko tarkastelukohteen henkilökunnan näkemyksiä voidaan tarvittaessa kuulla, esimerkiksi pyytämällä heiltä kommentteja analyysin tuloksiin. [13] Riskianalyysin valmistelun jälkeen vuoroon tulee ensimmäinen analyysikokous. Ensimmäisen analyysikokouksen tehtävälista on seuraava: tilaisuuden avaus, esittäytyminen, menetelmän esittely, riskianalyysin kohteen kuvaus, toteutustavan esittely, kohteen jäsentäminen valittuun menetelmään soveltuvalla tavalla ja riskianalyysityön aloittaminen. [13] Aloituskokouksen jälkeen analyysikokouksia järjestetään riittävä määrä kunnes analyysityö saadaan päätökseen. Analyysikokousten välissä aineistoa työstetään, järjestetään, täydennetään ja tarkistetaan. Varsinainen analyysin toteutustapa määräytyy valitun riskianalyysimenetelmän mukaan. Menetelmän valinnasta riippumatta analyysissä tulee noudattaa riskianalyysiprosessia, joka muodostuu vaarojen tunnistamisesta, riskinarvioinnista, riskin merkityksestä päättämisestä sekä ja toimenpidesuositusten antamisesta. Tämän lisäksi analyysia suoritettaessa on tärkeää organisoida työtä riittävästi, hyödyntää tietoja tehokkaasti, käyttää työtapoja monipuolisesti ja noudattaa asetettuja sääntöjä. Analyysin oikeanlaisen etenemisen varmistamiseksi on hyvä asettaa tarkastuspisteitä etenkin laajojen riskianalyysikokonaisuuksien tapauksissa. Näissä tarkastuspisteissä varmistetaan analyysin ohjautuminen haluttuun päämäärään. Joskus riskianalyysin työsuunnitelman saatetaan havaita vaativan muutoksia, jolloin analyysin ositusta on tarpeellista muuttaa. Riskianalyysien muutokset on kuitenkin toteutettava hallitusti, jolloin riskianalyysin vastuuhenkilöiltä edellytetään hyvää analyysin etenemisen seurantaa ja kokonaisuudessaan vahvaa otetta analyysiin. [13] Riskianalyysin jälkeisiin toimenpiteisiin kuuluu loppuraportin laatiminen, riskianalyysin jälkeinen viestintä ja riskianalyysin loppuarviointi. Raportointi aloitetaan jo ennen ensimmäistä riskianalyysikokousta, kun analyysin tavoitteet ja rajaukset kirjataan ylös. Suurin osa riskianalyysin tuloksista tulee kirjatuksi analyysikokousten aikana ja niiden välissä. Riskianalyysikokouksia tulisi ohjata niin, että dokumentointia on helppo tehdä. Riskianalyysin vetäjän tehtävänä on tehdä yhteenveto analyysikokouksien sisäl-

13 löstä kokouksien aikana ja tarkastaa, että kirjuri on dokumentoinut keskusteluiden pääkohdat. Olisi hyvä, että analyysiryhmän jäsenet kommentoisivat kokouksissa kirjattuja analyysin tuloksia jo kyseisten kokousten aikana. Riskianalyysin dokumentoinnin tulee olla helposti ymmärrettävää. Kun kaikki suunnitellut ja tarpeen vaatimat riskianalyysikokoukset on pidetty, laaditaan riskianalyysin loppuraportti. Loppuraportti on laaja työselostus, joka sisältää riskianalyysityön kuvauksen, analyysin keskeiset tulokset, tulosten tulkinnan ja tuloksista tehdyt johtopäätökset. Loppuraporttiin liitetään myös riskianalyysilomakkeet, analyysissä käytetyt kaaviot ja muut vastaavat dokumentit. [13] Riskianalyysin jälkeisen viestinnän aiheena on riskianalyysin loppuunsaattaminen ja keskeiset tulokset. Tämän viestinnän tarkoituksena on jakaa riskeihin liittyvää tietoa, riskien seurauksista ja vaihtoehtoisista riskienhallintatoimenpiteistä. Viestinnän kohderyhmänä ovat henkilöt, joita nämä asiat ja niihin liittyvä päätöksenteko koskevat. Riskianalyysin jälkeistä viestintää aiempi viestinnän painopiste sijoittuu riskianalyysin aloituspäätöksen ajankohtaan. Tällöin viestinnän päämääränä on ilmoittaa asian osaisille henkilöille, että riskianalyysia ryhdytään toteuttamaan. [13] Riskianalyysin loppuarvioinnissa verrataan saavutettuja tuloksia analyysityön alussa määritettyyn tavoitteeseen. Loppuarvioinnissa tarkastellaan asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä toteutustavan työsuunnitelman ja analyysin alkuperäisen tarkoituksen mukaisuutta. Näiden seikkojen lisäksi kannattaa myös pohtia hyvin onnistuneita analyysityön osia ja miettiä miltä kohdin analyysityötä olisi ollut mahdollista parantaa. [13] 2.4.2. Koneturvallisuusstandardien mukainen riskinarviointi Konedirektiiviin liittyvässä yhdenmukaistetussa standardissa SFS-EN ISO 14121-1 (Koneturvallisuus. Riskin arviointi. Osa 1: Periaatteet) kuvataan riskinarvioinnin yleiset periaatteet, joiden tavoitteena on saattaa yhteen tietoja ja kokemuksia koneiden suunnittelusta, käytöstä, epätavallisista tapauksista, tapaturmista ja vahingoista koneen elinkaaren eri vaiheiden aikana esiintyvien riskien poistamiseksi. Standardin osassa 1 annetaan opastusta riskinarvioinnin suorittamiseen vaadittavista tiedoista ja annetaan menettelytapoja vaarojen tunnistamiseen sekä riskin suuruuden ja merkityksen arviointiin. Standardissa opastetaan myös turvallisuuteen liittyvässä päätöksenteossa sekä suoritetun riskinarvioinnin todentamiseen tarvittavien asiakirjojen laatimisessa. [14] Standardin SFS-EN ISO 14121-1 mukaan riskinarviointi koostuu koneen raja-arvojen määrittämisestä, vaaran tunnistamisesta, riskin suuruuden arvioinnista, riskin merkityksen arvioinnista sekä riskin pienentämisen riittävyyden arvioinnista. Riskinarviointia seuraa tarvittaessa riskin pienentäminen, johon on annettu keinoja standardissa SFS-EN ISO 12100-1 (Koneturvallisuus. Perusteet ja yleiset suunnitteluperiaatteet. Osa 1: Peruskäsitteet ja menetelmät). Riskinarvioinnin ja pienentämisen prosessin toistaminen voi olla tarpeellista, jotta varmistutaan mahdollisimman tehokkaasta vaarojen poistamisesta ja riskien pienentämisestä suojaustoimenpiteitä toteuttamalla. Mikäli riskinarvioinnin viimeisen vaiheen eli riskin merkityksen arvioinnin jälkeen tullaan tulokseen, että riskiä

14 on pienennetty riittävästi, voidaan riskinarviointi saattaa päätökseen. Mikäli riskiä ei ole saatu pienennettyä riittävästi, sovelletaan standardissa SFS-EN ISO 12100-1 annettuja riskin pienentämisen keinoja, jonka jälkeen palataan takaisin koneen raja-arvojen määrittämiseen. Kiertoa jatketaan, kunnes lopputuloksena on riittävästi pienennetty riski. Riskinarviointi on toteutettava siten, että käytetty menetelmä ja siitä saadut tulokset on mahdollista dokumentoida. [14] Riskinarvioinnin suorittamiseen tarvitaan tietoja koneen hyödyntäjistä, koneen elinkaaresta ja vaiheista, koneen luonteesta, tarvittavista energianlähteistä, samankaltaisten koneiden suunnitelmista sekä koneen käytön luonteesta. Myös standardeihin ja muihin soveltuviin asiakirjoihin liittyviä tietoja tarvitaan. Näistä esimerkkeinä koneen kohdalla sovellettavat säädökset, standardit, tekniset eritelmät ja turvallisuuteen liittyvät tietolomakkeet. Tieto käyttökokemuksista antaa niin ikään pohjaa riskinarvioinnille. Käyttökokemukset voivat liittyä kyseisen tai samankaltaisen koneen tapaturmiin, epätavallisiin tapauksiin, toimintahäiriöihin, mahdollisiin koneen aiheuttamiin päästöihin sekä käytettävien kemikaalien tai käsiteltävien materiaalien aikaansaamiin terveyshaittoihin. Myös kyseeseen tulevat ergonomiset periaatteet tulee huomioida. Lueteltuja tietoja tulee päivittää suunnittelun etenemisen myötä ja kun koneeseen tehdään muutoksia. [14] Riskinarvioinnin ensimmäisessä vaiheessa eli koneen raja-arvojen määrittämisessä otetaan huomioon kaikki koneen elinkaaren vaiheet. Raja-arvojen määrittäminen tarkoittaa koneen ominaisuuksien ja suoritusarvojen sekä niihin liittyvien ihmisten, ympäristön ja tuotteiden tunnistamista koneen raja-arvoilla ilmaistuna. Raja-arvoja ovat käyttö-, tila- ja aikarajat sekä muut raja-arvot. [14] Käyttörajoihin sisältyy tarkoitettu käyttö ja kohtuudella ennakoitavissa oleva käyttö. Käyttörajoja tarkasteltaessa tulee huomioida koneen erilaiset toimintatavat, koneen hyödyntäjien puuttuminen eri tavoilla koneen toimintaan sekä konetta käyttävien henkilöiden fyysiset ominaisuudet. Fyysisiä ominaisuuksia ovat esimerkiksi sukupuoli, ikä, näkö, kuulo, kätisyys, lihasvoima ja antropometria. Koneen hyödyntäjien oletettu koulutustaso, kokeneisuus ja kyvyt tulee myös huomioida sekä muiden henkilöiden altistuminen koneeseen liittyville vaaroille silloin kun se on kohtuudella ennakoitavissa. Tilarajoja tarkasteltaessa huomioidaan liikkeiden laajuus, koneen kanssa vuorovaikutuksissa olevien henkilöiden vaatima tila, ihmisen vuorovaikutus koneen kanssa (esimerkiksi käyttäjän ja koneen rajapinta) ja rajapinta koneen ja tehonsyötön välillä. Aikarajoja tarkasteltaessa huomioidaan koneen ja mahdollisesti sen osien ennakoitavissa oleva elinikä sekä suositeltavat huoltovälit. Esimerkkejä muista raja-arvoista ovat ympäristöön (muun muassa koneen lämpötilan-, kosteuden-, auringonvalon-, ja pölynsieto), puhtaanapitoon sekä käsiteltävään materiaaliin liittyvät raja-arvot. [14] Riskinarvioinnissa raja-arvojen määrittämistä seuraa vaaran tunnistaminen. Vaaran tunnistamiseen kuuluu koneen kaikkien elinkaaren vaiheiden aikaisten ja kohtuudella ennakoitavissa olevien vaarojen, vaaratilanteiden ja vaarallisten tapahtumien tunnistaminen. Koneen elinkaari koostuu kuljetuksesta, kokoonpanosta ja asennuksesta; käyttöönotosta; käytöstä; käytöstä poistosta, purkamisesta ja hävittämisestä. Oletuksena voidaan pitää, että koneessa oleva vaara johtaa ennemmin tai myöhemmin vahinkoon, jos

15 mitään vaaran poistamistoimenpiteitä tai suojaustoimenpiteitä ei toteuteta. Vasta vaarojen tunnistamisen jälkeen voidaan suorittaa toimenpiteitä niiden poistamiseksi tai riskien pienentämiseksi. [14] Vaarojen tunnistamiseksi on välttämätöntä tunnistaa koneella suoritettavat käyttötoiminnot sekä tehtävät, joita koneen kanssa vuorovaikutuksessa olevien henkilöiden on tarkoitus suorittaa. Käyttötoimintojen ja tehtävien tunnistamisessa on otettava huomioon koneen eri osat, mekanismit tai toiminnot, mahdolliset käsiteltävät materiaalit sekä ympäristö, jossa konetta voidaan käyttää. Tehtävien tunnistamisessa on huomioitava koneen koko elinkaari. Tehtävät voidaan luokitella seuraavasti: asetusten teko, testaus, opettamalla ohjelmointi tai ohjelmointi, prosessin tai työkalun muuttaminen, käynnistäminen, kaikki toimintatavat, syöttäminen koneeseen, tuotteen poistaminen koneesta, koneen pysäyttäminen, koneen pysäyttäminen hätätilanteessa sekä toiminnan palauttaminen tukkeuman jälkeen, uudelleenkäynnistäminen suunnittelemattoman pysähdyksen jälkeen, vianetsintä tai häiriön syyn selvitys, puhdistus ja ylläpito, ennakoiva kunnossapito sekä korjaava kunnossapito. Kaikki näihin tehtäviin liittyvät kohtuudella ennakoitavissa olevat vaarat, vaaratilanteet ja vaaralliset tapahtumat tulee tunnistaa. Lisäksi kohtuudella ennakoitavissa olevat vaarat, vaaratilanteet ja vaaralliset tapahtumat, jotka eivät liity suoraan tehtäviin tulee tunnistaa. Esimerkkejä näistä ovat luonnonmullistukset, melu, koneen rikkoutuminen ja paineenalaisen letkun repeäminen. [14] Vaaratilanteeseen liittyvän riskin suuruus määräytyy riskin osatekijöiden perusteella. Riskin osatekijät ovat vahingon vakavuus ja kyseisen vahingon esiintymistodennäköisyys. Vahingon vakavuutta voidaan arvioida ottamalla huomioon esimerkiksi vammojen ja terveyshaittojen vakavuus sekä vahingon laajuus. Vammat ja terveyshaitat voidaan luokitella esimerkiksi lieviksi, vaikeiksi tai kuolemaksi. Vastaavasti vahingon laajuus voidaan luokitella esimerkiksi yhtä tai useita henkilöitä koskevaksi. Esiintymistodennäköisyys muodostuu henkilön tai henkilöiden altistumisesta kyseiselle vaaralle, vaarallisen tapahtuman esiintymistodennäköisyydestä sekä teknisistä ja henkilöstä riippuvista mahdollisuuksista välttää tai rajoittaa kyseistä vahinkoa. Henkilöiden vaaroille altistumista arvioitaessa huomioitavia tekijöitä ovat muun muassa vaaravyöhykkeelle pääsyn tarve, pääsyn luonne, vaaravyöhykkeellä oloaika, pääsyä tarvitsevien henkilöiden lukumäärä sekä pääsyn taajuus. Vaarallisten tapahtumien esiintymistä arvioitaessa huomioitavia tekijöitä ovat koneen luotettavuus ja muut tilastolliset tiedot, tapaturmatiedot, tiedot terveyshaitoista sekä riskien vertailu. Arvioitaessa mahdollisuutta välttää tai rajoittaa vahinkoa huomioidaan kaikki henkilöt, jotka voivat altistua vaaralle. Lisäksi on otettava huomioon kuinka nopeasti vaarallinen tapahtuma voi johtaa vahinkoon. Myös tietoisuus riskin olemassaolosta, inhimilliset kyvyt välttää tai rajoittaa vahinkoa sekä käytännön kokemukset ja tietämys ovat huomioon otettavia tekijöitä. [14] Riskin suuruuden arvioinnissa tulee huomioida kaikki henkilöt, joiden kohtuudella voidaan ennakoida altistuvan vaaralle. Altistumisen tapaa, taajuutta ja kestoa tulee arvioida analysoiden koneen kaikkia toimintatapoja sekä työmenetelmiä. Vaaralle altistumista ja sen vaikutusten suhdetta on tarkasteltava jokaisen vaaratilanteen osalta altistumisen kertyminen ja yhteisvaikutteiset seuraukset yleisesti tunnustetut tiedot huomioi-

16 den. [14] Inhimilliset tekijät voivat vaikuttaa riskiin ja ne tulee huomioida muun muassa henkilöiden ja koneen vuorovaikutusta, henkilöiden välistä vuorovaikutusta, stressiä, ergonomiaa, koulutusta, kokemusta, kykyjä sekä väsymystä silmällä pitäen. Koulutus, kokemus ja kyvyt voivat vaikuttaa riskiin, mutta ne eivät saa korvata rakenteellisin tai suojaustoimenpiteellisin keinoin toteutettavissa olevaa vaaran poistamista tai riskin pienentämistä. [14] Riskin suuruutta arvioitaessa tulee huomioida suojaustoimenpiteiden sopivuus määritettyyn tehtäväänsä. Suojaustoimenpiteisiin liittyen tulee tunnistaa vahinkoon johtavat olosuhteet, vertailla suojaustoimenpiteitä vaihtoehtoisiin suojaustoimenpiteisiin sekä tuottaa tietoa sopivien suojaustoimenpiteiden valintaan. Komponentteihin ja järjestelmiin, jotka vikaantuessaan aikaansaavat vaaran tai suurentavat välittömästi riskiä, tulee kiinnittää erityisen suurta huomiota. Käytännössä koetellut suojaustoimenpiteet tulee pitää ensisijaisina työn organisointia, oikeaa käyttäytymistä, tarkkaavaisuutta, henkilösuojainten käyttöä, taitoja tai koulutusta vaativiin suojaustoimenpiteisiin nähden. Riskinarvioinnissa on huomioitava suojaustoimenpiteiden toimimattomiksi tekemisen mahdollisuus tai kiertäminen. Houkuttimena toimimattomaksi tekemiseen tai kiertämiseen voivat olla suojaustoimenpiteiden tuotantoa hidastavat vaikutukset, vaikeakäyttöisyys, suojauksen kohdistuminen muihin kuin itse käyttäjään ja suojaustoimenpiteen tunnistamattomuus tai sen pitäminen tarkoitukseensa epäsopivana. Riskinarvioinnissa on huomioitava myös suojaustoimenpiteiden tarkoituksenmukaisen toimintakunnon ylläpitäminen. [14] Riskin merkityksen arvioinnin tarkoituksena on päättää tarvitaanko riskin pienentämistä. Mikäli riskien pienentämistä tarvitaan, valitaan ja toteutetaan tarkoitukseen soveltuvat suojaustoimenpiteet. Tämän jälkeen riskinarviointimenettely uusitaan aiemmin kuvatuin keinoin. Tavoitteena on selvittää, pienensikö toteutettu suojaustoimenpide riskin suuruutta, ilmaantuiko uusia vaaroja tai suurenivatko muut riskit. Mikäli uusia vaaroja ilmaantuu, tulee kuvaukset niistä lisätä tunnistettujen vaarojen luetteloon riskinarviointia varten. [14] Vaaran poisto tai riittävä riskin pienentäminen suojaustoimenpiteiden avulla katsotaan standardin SFS-EN ISO 12100-1 (Koneturvallisuus. Perusteet ja yleiset suunnitteluperiaatteet. Osa 1: Peruskäsitteet ja menetelmät) mukaan toteutetuksi mikäli se on suoritettu seuraavan kolmen askeleen menetelmän mukaisessa järjestyksessä. [14] Ensimmäisessä askeleessa vaaran poistamiseksi tai riskin pienentämiseksi tehdään rakenteelliset toimenpiteet, siirrytään vähemmän vaaraa aiheuttaviin materiaaleihin ja aineisiin tai sovelletaan ergonomisia periaatteita. Toisessa askeleessa sovelletaan suojausteknisiä toimenpiteitä ja täydentäviä suojaustoimenpiteitä riskin riittäväksi pienentämiseksi tarkoitetussa ja kohtuudella ennakoitavissa olevassa väärinkäytössä. Näiden ratkaisujen tulee olla sopivia kyseisiin tapauksiin. [14] Jos askeleen 2 soveltaminen ei käytännössä ole mahdollista tai askeleen 2 toimenpiteet eivät pienennä riskiä riittävästi, käyttöä koskeviin tietoihin on laitettava kolmannen askeleen mukaisesti ilmoitus kaikista jäännösriskeistä. Näihin tietoihin tulee sisällyttää

17 vähintään seuraavat seikat: koneen käyttöön liittyvät toimintamenettelyt koneeseen liittyville vaaroille altistuvien henkilöiden kyvyt huomioiden; koneen käytön turvalliset työmenetelmät sekä koulutusvaatimukset riittävästi kuvattuina; riittävästi tietoa ja varoituksia koneen elinajan eri vaiheiden jäännösriskeistä; suositeltujen henkilösuojainten kuvaus niiden tarvetta tarkentaen sekä niiden käyttöön liittyvät koulutustarpeet. [14] Riittävä riskin pienentäminen katsotaan saavutetuksi kun seuraavat seikat on prosessissa huomioitu: kaikkia toimintaolosuhteita ja toimintaan puuttumisen menettelyjä on tarkasteltu; vaarat on poistettu tai riskejä on pienennetty alimmalle mahdolliselle tasolle; suojaustoimenpiteiden aikaansaamat vaarat on käsitelty asiaan kuuluvalla tavalla; käyttäjiä on tiedotettu ja varoitettu jäännösriskeistä; suojaustoimenpiteet ovat toisiinsa nähden yhteensopivia; ammatti- ja teollisuuskäyttöön suunnitellun koneen hyödyntämisen seuraukset muunlaisessa käytössä on huomioitu; suojaustoimenpiteet eivät vaikuta kielteisesti koneen käytettävyyteen tai työskentelyolosuhteisiin. [14] Riskejä voidaan vertailla muihin samankaltaisiin koneisiin tai koneiden osiin liittyviin riskeihin. Tämä kuitenkin edellyttää, että vertailtavan koneen käytön eri muodot, suunnittelu, rakennetapa, vaarat, riskit, tekniset eritelmät sekä käyttöä koskevat ehdot ovat vertailukelpoisia. Lisäksi vertailtavan samankaltaisen koneen tulee olla asianmukaisten standardien mukaisesti suunniteltu ja valmistettu. [14] Koneen riskinarvioinnin asiakirjoista tulee käydä ilmi riskinarvioinnissa noudatetut menettelyt sekä saavutetut tulokset [14]. Riskinarvioinnin asiakirjat tulee liittää konedirektiivissä määritettyyn tekniseen tiedostoon, johon lisätään myös eritelmät mahdollisesti käytetyistä standardeista ja niiden olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten kattavuudesta [1].

18 3. Tutkimusmenetelmät ja -aineistot 3.1. Puristinlinjan ominaisuudet ja tekninen dokumentaatio Kokoonpantavalla laminaattipuristinlinjalla valmistetaan korkeapainelaminaattia, joka koostuu korkealla paineella ja lämmöllä yhteen sidotuista, hartseilla kyllästetyistä kuitukerroksista. Valmistusprosessissa hartsi imeytetään paperiin, paperit kuivataan ja leikataan arkeiksi, jonka jälkeen levyaihiot puristetaan korkeapainelaminaatiksi. Paperiin imeytettävät hartsit ovat fenoli-, formaliini- ja melamiinihartseja. [15] Korkeapainelaminaattipuristimen toiminta kokonaisprosessissa sijoittuu levyaihioiden puristamiseen. Muut prosessin toimenpiteet suoritetaan tehtaan muissa tiloissa. 3.1.1. Puristinlinjan toimintaperiaate Puristukseen menevät levyaihiot ladotaan ladontapaikalla pohjapeltien päälle. Kun oikea määrä levyaihioita on pinottu yhden pohjapellin päälle, imukuppinostin nostaa välipellin nipun päälle. Kasattuja nippuja siirretään ketjukuljettimilla hissille, kunnes kertapuristukseen mahtuva nippujen määrä on täynnä. Hissi nostaa niput puristimen tasolle, jonka jälkeen niput työnnetään puristimen leukojen väliin. Puristimen leuat suljetaan ensin pienemmällä paineella, jonka jälkeen suoritetaan varsinainen puristus korkeammalla paineella. Korkeapaineinen puristus tapahtuu nostetussa lämpötilassa. Puristuksen jälkeen niput työnnetään purkupuolen hissille, joka laskee niput alas josta ne kuljetetaan yksitellen ketjukuljettimilla purkupuolen imukuppinostimen kanssa samaan linjaan. Purkupuolen imukuppinostin nostaa päällyspellin ladontapaikalle vievän kuljettimen päälle ja valmiit levyt nostetaan käsin pois purkupaikalta. Pohjapellit siirtyvät alimmalla tasolla sijaitsevan ketjukuljettimen avulla takaisin ladonpaikalle uutta täyttöä varten. Ladonta- ja purkupaikkojen edessä on saksinosturit levyjen käsittelyn helpottamiseksi. Puristimen rakennepiirustus on esitetty kuvassa 1 ja levyjen kulku prosessin aikana kuvassa 2.

19 Kuva 1. Puristimen rakennepiirustus.

20 Kuva 2. Levyjen ja peltien liikkeet prosessissa [16].

21 Puristimen purkupaikkaa tullaan myöhemmin vuonna 2009 täydentämään puristimeen nähden poikkisuuntaisella imukuppivaunulla, jonka avulla valmiit levyt kuljetaan saksinosturille tai kiskovaunulle. Saksinosturi siirtää levyt automaattiseen hyllyyn, joka säilöö valmiit levyt kuormalavoille kolmeen kerrokseen. Kuormalavat voidaan hakea trukilla suoraan automaattihyllystä tai kiskovaunulta. Kiskovaunu liikkuu kiskoja pitkin poikittaisen imukuppikuljettimen rinnalle. Myöhemmin lisättävän kuljetinjärjestelmän periaate on esitetty kuvassa 3. Kuva 3. Myöhemmin vuonna 2009 lisättävä kuljetinjärjestelmän osa [17]. 3.1.2. Puristinlinjan tekninen dokumentaatio Puristinlinjan konepiirustukset on laadittu vuonna 1963. Piirustukset on laatinut australialainen A. Goninan & Co Ltd. Piirustukset kokonaisuudessaan on skannattu sähköiseen muotoon ja niistä käy ilmi puristimen teräsrakenteet. Puristinlinjan sähkö- ja automaatiojärjestelmät on Suomessa uusittu Radiki Oy:n toimesta. Radiki Oy vastaa näiltä osin suunnitelmien laatimisesta ja asennusten suorittamisesta. Lähestulkoon kaikki sähkö- ja automaatiokomponentit vaihdetaan uusiin. Radiki Oy on toimittanut piirustukset suunnittelemistaan ja asentamistaan järjestelmistä Formica IKI Oy:lle. Radiki Oy toimittaa tarvittaessa lisää puristimen tekniseen tiedostoon tarvittavaa sähkö- ja automaatiojärjestelmää koskevaa dokumentaatiota. Puristimen hydrauliikka- ja pneumatiikkajärjestelmät on piirretty Suomessa uudelleen Formica IKI Oy:n alihankkijoiden toimesta ja piirustukset on toimitettu Formicalle. Näiden järjestelmien suunnittelussa ja valmistuksessa noudatetusta hyvästä konepajakäytännöstä sekä koeponnistuksista on saatu todistukset Kitkamet Oy:ltä.