Pyhtään tuulivoimayleiskaava-alueen lepakkopotentiaalin arviointi 2012

Pyhtään tuulivoimayleiskaava-alueen lepakkopotentiaalin arviointi 2012 Timo Metsänen 11.11.2012 www.metsanen.com

2 1 JOHDANTO... 2 2 ALUEEN YLEISKUVAUS...3 3 TUULIVOIMA JA LEPAKOT...3 Suorat vaikutukset...3 Epäsuorat vaikutukset...5 4 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT...5 Olemassa olevat lepakkotiedot...5 Maastotyöt...6 Epävarmuustekijät...6 5 KOHTEIDEN ARVOTTAMINEN... 7 I Korkean riskin alueet...7 II Epävarmuusalueet... 8 III Matalan riskin alueet... 8 6 OSA-ALUEET JA TULOKSET...8 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET... 10 8 JATKOSELVITYSTARPEET...10 9 YHTEENVETO...11 10 LIITTEET... 11 Kannenkuva: Kallioalue Munapirtissä, joka oli lepakoiden mieleen Timo Metsänen 1 JOHDANTO Pyhtään kunta laatii tuulivoimayleiskaavaa koko kunnan alueelle. Tähän liittyen kunta kilpailutti kaavaan liittyvät luontoselvitykset ja valitsi tekijäksi Luontoselvitys Kotkansiiven. Lepakko-osion näistä selvityksistä laati Luontoselvitys Metsänen. Lepakkoselvityksen tavoitteena oli arvioida tarjouspyynnössä esitettyjen alueiden lepakkopotentiaali kartta- ja ilmakuvatulkinnan sekä olemassa olevan lepakkoaineiston perusteella. Lisäksi kasvillisuusselvitysten yhteydessä kerättyä luontotyyppiaineistoa hyödynnettiin arvioinnin teossa ja alueille tehtiin maastokatselmukset. Lisäksi tarkastettiin joitain rakennuksia ja alueelle sijoitettiin automaattidetektoreja tukemaan biotooppitarkastelun tuloksia. Tietoisuus tuulivoiman lepakoille haitallisista vaikutuksista on lisääntynyt ja Suomessakin on nyt ryhdytty teettämään selvityksiä, joissa pyritään huomioimaan tuulivoiman vaikutukset lepakoihin. Kaikki Suomessa tavatut lepakot kuuluvat luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin. Luonnonsuojelulaki kieltää luontodirektiivin liitteen IV a) lajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämisen ja heikentämisen. Suomi on myös ratifioinut EUROBATS-sopimuksen jonka mukaan mm. lepakoiden tärkeät ruokailualueet tulisi ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Liitteenä

3 on tietotaulukko (liite 1.) Suomessa tavatuista lepakoista, niiden levinnäisyydestä ja uhanalaisluokituksesta. Tähän mennessä Suomessa on tavattu 13 lajia, joista viisi arvioidaan yleisiksi; pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. 2 ALUEEN YLEISKUVAUS Tuulivoimayleiskaavan selvitysalue koostuu kahdeksasta eri alueesta, jotka painottuvat Pyhtään kunnan eteläosiin. Pyhtää kuuluu maisemamaakuntajaossa Suomenlahden rannikkoseutuun ja metsäkasvillisuusvyöhykkeeltään eteläboreaaliseen alueeseen. Alueen metsät vaihtelevat kitukasvuisista jäkäläpeitteisistä kalliomänniköistä ja kanervatyypin kuivista kankaista puolukkatyypin kuivahkoihin ja mustikkatyypin tuoreisiin ja lehtomaisiin kankaisiin. Lehtoja alueella on verraten vähän (Suunnittelukeskus, 2005). Kymenlaakson ja Pyhtään ilmastolla on Suomenlahden läheisyyden vuoksi selviä merellisiä piirteitä. Vuoden keskilämpötila on rannikolla noin +5 C. Vuoden kylmin kuukausi on yleensä vasta helmikuu ja lämpöisin heinäkuu (saaristossa myös elokuu), jonka keskilämpötila on noin +17 C. Vuoden sademäärä jää rannikolla yleensä alle 600 mm:n (Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009). 3 TUULIVOIMA JA LEPAKOT Tuulivoimarakentamisen negatiivisiin vaikutuksiin lepakoille on herätty noin kymmenen kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyään peruskartoituksia tehdään jo melko säännöllisesti hankkeisiin liittyen, mutta pitkäaikaiset seurannat ja kattavat tutkimukset Suomesta puuttuvat. Lisäksi edelleen Suomen lajisto, lepakoiden tiheydet, tarkat elinympäristövaatimukset, muuttoreitit ja levinneisyydet ja lajien kantojen suuruudet ja niiden vaihtelut tunnetaan vain melko karkeasti tai ei ollenkaan. Tämä vaikeuttaa aluekohtaisten selvitysten vertailua ja suhteuttamista. Ulkomaisista tutkimuksista on kuitenkin johdettavissa erilaisia vaikutuksia, joita tuulivoimarakentamisella todennäköisesti on myös Suomessa. Suorat vaikutukset Euroopassa on todettu ainakin 23 eri lepakkolajin tuulivoimaloista johtuva kuolema (Ahlén, 2010). Ruotsalaisten tutkijoiden arvioiden mukaan riskialtteimpia lajeja (Ruotsin näkökulmasta) ovat

4 - isolepakko - kimolepakko - pohjanlepakko - kääpiölepakko sekä harvinaisempina lajeina - metsälepakko - vaivaislepakko - pikkulepakko. Euroopassa 98 % törmäyskuolemista tuulivoimaloihin on todettu näillä lajeilla (Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J., Pettersson, J. & Green, M., 2011). Näistä riskilajeista Suomessa esiintyy tai on tavattu muut paitsi metsälepakko. Useimmat lepakkouhrit saadaan sellaisten tuulivoimaloiden luota, jotka on sijoitettu rannikon läheisyyteen tai metsäisille ympäristöään korkeammille alueille. Lineaariset reunavyöhykkeet ja käytävät lisäävät lepakoiden törmäysriskiä. Vähiten lepakkotörmäyksiä näyttää tapahtuvan intentiivisesti viljellyillä tai muuten avoimilla ja puuttomilla alueilla. Toisaalta myös maatalousympäristöstä ja sekabiotoopeista (metsää, pensaikkoa, tasankoa) on raportoitu lepakkouhreja (Rydell ym., Kunz, T., Arnett, E., Cooper, B., Erickson, W., Larkin, R., Mabee, T., Morrison, M., Strickland, M., & Szewczak, J. 2007). Tuulivoimaloiden on todettu houkuttelevan lepakoita. Syiksi tähän on esitetty mm. että voimalat keräävät hyönteisiä puoleensa - valon - lämmön - parveilualustan - ja jopa voimalan värin vuoksi. Lepakot mieltävät voimalat myös sopiviksi levähdyspaikoiksi. Ilmiöitä voi vielä voimistaa rakennettavat huoltotiet, joita pitkin lepakot mielellään liikkuvat. Lepakot voivat kuolla suoraan törmäykseen tai voimakkaaseen paineenmuutokseen, joka aiheuttaa keuhkojen/sisäelinten vaurion, voimalan roottorien välittömässä läheisyydessä. Tuulivoimaloiden lepakkouhrien kuolinsyitä on tutkittu ainakin kahdessa eri saksalaisessa tutkimuksessa ja yhdessä kanadalaisessa tutkimuksessa (Rydell ym.). Törmäysriskiin vaikuttaa myös olennaisesti sekä vuodenajan että vuorokauden ajankohta ja sää. Yhdeksänkymmentä prosenttia törmäyksistä tapahtuu loppukesän ja syksyn aikana. Auringonlaskun ja -nousun tienoo tyynellä lämpimällä säällä on lepakoiden aktiivisinta saalistusaikaa ja täten myös riskialtteinta törmäyksille. Myös kylmien rintamien jälkeinen aikaikkuna näyttää korreloivan uhrimäärien kasvun kanssa (Rydell ym.). Suomesta ei ole ilmeisesti julkaistua tietoa törmäysluvuista, joten riskiarviointi

5 pitää tehdä tukeutuen ulkomaiseen aineistoon. Epäsuorat vaikutukset Tuulivoimarakentamisella (ja muullakin vastaavalla rakentamisella) on myös epäsuoria vaikutuksia lepakoihin. Ne liittyvät saalistusalueiden häviämiseen ja pirstoutumiseen tiestön, sähköverkon ja perustuksien rakentamisen yhteydessä. Samassa yhteydessä on myös mahdollista, että päivehtimispaikkoja (mm. kolopuut) häviää tai kohteet muuten heikentyvät. Leveät väylät, hakkuut ja valaistus vaikuttavat myös osaan lepakkolajeja estevaikutuksen kautta. Erityisen herkkiä näille vaikutuksille ovat viiksisiipat ja todennäköisesti myös korvayökkö. Lepakot ovat pitkäikäisiä, niillä on pieni aikuiskuolleisuus ja pieni poikastuotto. Tällaisilla lajeilla suhteellisesti pienikin kuolleisuuden lisääntyminen voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä merkittäviäkin populaatiovaikutuksia. Suomen, Kymenlaakson tai Pyhtään lepakkomääristä ei ole olemassa edes suuntaa-antavia arvioita. Tällä hetkellä populaatiotason vaikutuksia ei voida arvioida puutteellisen tiedon vuoksi. Suomeen olisi kiireellinen tarve järjestää seurantoja ja tutkimuksia, joista saataisiin mm. tuulivoimasuunnittelun kipeästi tarvitsemaa tietoa lepakoista. 4 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Olemassa olevat lepakkotiedot Selvitystä varten hankittiin olemassa olevat lepakkotiedot eri rekistereistä (Hertta, Hatikka ja SLTY:n lepakkotietokanta sekä Eläinmuseon lepakoiden rengastustiedot) ja selvitysraporteista. Lisäksi hyödynnettiin inventoijien paikallistuntemusta ja arvioitiin muun luontotiedon, karttojen, ilmakuvien yms. perusteella alueen eri kohteiden selvitystarvetta ja potentiaalisimmat alueet, joilla lepakoita voi esiintyä. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjelmän ja Eläinmuseon rengastustiedot olivat lähes identtisiä ja aineistot on yhdistetty kartalla. Näissä aineistoissa on yhteensä 6 lajia, pohjanlepakko, korvayökkö, isoviiksisiippa, viiksisiippa, vesisiippa ja pikkulepakko. Mikään rengastuspaikoista ei sijainnut hankealueilla. Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen (SLTY ry) havaintoarkistossa oli yksi lepakkohavainto, joka koski vesisiippaa. Havainnossa ei ollut koordinaattitietoja, joten se on sijoitettu kartalle nimen perusteella. Sekään ei todennäköisesti ole miltään hankealueelta. Lisäksi SLTY:n LEMU-hankkeeseen (Lepakoiden muutto) liittyen Rapholmassa pidettiin vuonna 2011 passiividetektoria, joka oli

6 rekisteröinyt neljän eri lepakkolajin havaintoja, muun muassa iso- ja pikkulepakon. SLTY:n lausunto on tämän raportin liitteenä (liite 2). Helsingin Eläinmuseon Hatikka-tietojärjestelmässä ei ollut julkisia havaintoja lepakoista Pyhtään alueelta. Järjestelmässä on kuitenkin ilmeisesti yksi pelkäksi lepakoksi määritetty havainto, mutta salattuna (Koivula, H. 2012). Havainnon paikka- tai koordinaattitietoja ei kuitenkaan saatu Museolta, jotta sitä olisi voitu hyödyntää tässä selvityksessä. Pyhtään kunnan alueella on lisäksi tehty ainakin kolme varsinaista lepakkoselvitystä (Hagner-Wahlsten, N. 2007, Hagner-Wahlsten, N. 2008 ja Hagner-Wahlsten & Karlsson, R. 2011). Lisäksi Munapirtin alueen luontoselvityksen yhteydessä kartoitettiin lepakoita (Parkko, P. 2011). Raporttien selvitysalueista ainostaan Munapirtin selvitys meni jossain määrin päällekkäin tuulivoimakaava-alueiden kanssa. Raportin paikkatietoaineistot eivät olleet käytettävissä tai niitä ei ollut, mutta karttojen perusteella tehdyt havainnot eivät osuneet suunnitelluille tuulivoima-alueille Munapirtissä. Selvityksissä löydetyt lajit olivat pohjanlepakko, viiksi-/isoviiksisiippa, vesisiippa, pikkulepakko ja isolepakko ja ne täydentävät kuvaa Pyhtään alueen lepakkolajistosta vaikkei havaintoja ollutkaan itse selvitysalueilta. Maastotyöt Maastotyöt tehtiin 8.-9.8.2012 jolloin kierrettiin läpi kaikki osa-alueet ja ne luokiteltiin lepakkopotentiaalinsa mukaan kolmeen luokkaan. Biotooppitarkastelua tukemaan alueille sijoitettiin viisi automaattidetektoria ja yön aikana kierrettiin lisäksi kohteita, joita ei voinut selvästi luokitella etukäteen, havainnoiden lepakoita käsidetektorilla. Neljä passiivilaitetta olivat Ciel CDP 102 -mallisia, yksi SM2+ ja käsidetektorina oli Petterssonin 240X. Cielin laitteisiin oli kytkettynä tallentimet, joissa on akustiset kytkimet. Käsidetektoriin oli kytketty Zoom H2 nauhuri, jolla äänitettiin lepakoita, joita havaittiin liikuttaessa alueilla. Kulkureitit noudattivat pääasiassa alueen teitä, polkuja ja muita uria, mutta tietyillä osa-alueilla käveltiin myös metsämaastossa polkujen puutteen vuoksi. Lisäksi lepakoille potentiaalisia päiväpiiloja (lähinnä kolopuu keskittymiä) etsittiin paikan päällä valoisaan aikaan muiden luontoinventointien yhteydessä. Maastotöiden jälkeen äänitetyt lepakoiden äänet analysoitiin tietokoneohjelmilla (BatSound ja Analook) ja havaitut yksilöt siirrettiin kartoille paikkatietoaineistoksi. Epävarmuustekijät Olemassa oleva aineisto koostui pääasiassa yksittäisistä hajahavainnoista.

7 Ainoastaan Munapirtin alueelta havaintoja ja oli kerätty systemaattisemmin (detektorihavainnointi ja rengastus). Tämä puute on pyritty huomioimaan arvioitaessa alueen kokonaistilannetta. Lepakoiden inventointimentelmiä on useita ja niiden käyttö on vielä eritasoisten kaavojen sekä hankkeiden luontoselvitysten yhteydessä vakiintumatonta ja riippuu myös kartoitettavasta alueesta sekä hankkeesta. Elinympäristö- tai biotooppitarkastelu on metodina työmäärää säästävä, mutta tiedot maamme lepakoiden erilaisista elinympäristövaatimuksista ovat edelleen puutteellisia ja julkaistu tieto on melko yleisluontoista. Koska tarjouspyyntö oli määrittänyt työn lähinnä potentiaalisuuden arviointiin olemassa olevan tiedon perusteella, maastotyömäärä voitiin pitää pienenä, mutta vastaavasti tulokset ovat yleisluontoisia etenkin lajiston koostumuksen ja tiheyksien suhteen. 5 KOHTEIDEN ARVOTTAMINEN Kohteet on arvotettu lepakoiden potentiaalin kannalta kolmeen karkeaan pääluokkaan Ahlénia (2010) mukaellen. Luokituksen etuna on se, että kattavia ja työläitä lepakkokartoituksia laaditaan pääsääntöisesti vain II-luokan alueille, joista tiedot ja ymmärrys ovat vasta kehittymässä. Arvottamisen alkuvaiheessa todennäköisesti saadaan suhteellisesti enemmän II-luokan, koska tietomme lepakoiden vaatimuksista ovat vielä vähäisiä. Kuitenkin mikäli metodia käytetään jatkossa muissakin lepakkokartoituksissa tulee tieto lisääntymään ja tämän luokan osuus vähentymään. I Korkean riskin alueet Korkean riskin alueiden valinnassa otettiin huomioon: -metsän rakenteelta lepakoille hyvät alueet (lehdot, varttuneet kuusivaltaiset metsät, metsäiset mäet) -rannikon (ja suurjärvien) niemet ja harjumuodostelmat -vanhojen rakennusten ja kulttuuriympäristön pihapiirit -tunnetut päivehtimispaikat -saalistuskeskittymät -kosteikot ja joet -tunnetut ja todennäköiset muuttoreitit -muut merkittävät maisemaelementit -avointen alueiden lineaariset elementit

8 II Epävarmuusalueet Luokka jota ei olemassa olevilla tiedoilla pystytä luokittelemaan luokkaan I tai III. -varttuneita metsiä nuoremmat tai metsätaloudellisesti hoidetut metsät -pirstoutuneet metsäalueet -tiiviisti rakennettu ympäristö III Matalan riskin alueet Matalan riskin alueilla arvioidaan lepakoiden törmäysriski pieneksi: -laajojen avoimien alueiden keskiosat, joilla ei ole johtolinjoja (esim. pellot, turvetuotantoalueet, tunturit, avohakkuut) 6 OSA-ALUEET JA TULOKSET Olemassa olevien tietojen ja tämän selvityksen havaintojen perusteella hankealueilla tai niiden lähellä on havaittu yhteensä 8 lajia lepakoita. Yleisimmiksi lajeiksi arvioidaan Suomessa muutenkin yleisimmät lajit; pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Pyhtäällä myös pikkulepakko näyttää olevan ennemminkin säännöllinen kuin satunnainen laji. Harvalukuisimmat lajit ovat isolepakko ja vaivaislepakko. Isolepakko on tavattu Munapirtissä v. 2011 ja vaivaislepakko rekisteröityi automaattidetektoriin tässä selvityksessä, niin ikään Munapirtistä. Alueen lajimäärää voidaan pitää korkeana koko maankin oloissa. Lepakoiden tiheyksiä ei alueilta ole varsinaisesti tutkittu, mutta automaattidetektorien tuloksista voisi tehdä karkeita päätelmiä, jos koottaisiin ja hankittaisiin riittävästi vertailuaineistoa. Tämä olisi hyvä huomioida ja toteuttaa alueen mahdollisissa jatkotutkimuksissa. Osa-alueiden sijainnit ja luokitukset on esitetty liitekartoilla. Alue 1. Laaja osa-alue. Maasto vaihtelevaa ja hakkuiden, peltojen, soranottoalueiden täplittämää metsämaata. Koillisosassa aluetta on turvetuotantoalue ja eteläosassa kalliolouhos. Alueella muutama hyväkin varttuneen metsän kuvio, joilla voi olla merkitystä lepakoille. Valtaosa alueesta vaatii kuitenkin jatkoselvityksiä, jotta voidaan olla varmoja tuulivoiman vaikutuksista lepakoihin. Ciel2 laite rekisteröi alueen luoteisosasta 4 lepakkohavaintoa. Alue 2. Metsäinen osa-alue. Sisältää etelässä kallioita ja madaltuu pohjoista kohden. Länsipuolella myös pienehköjä peltoja. Ciel4. Laite rekisteröi 50

9 lepakkohavaintoa alueen eteläosan kalliolla. Aikaisemmin tiedossa ollut pohjanlepakkoyhdyskunta sijaitsee alueen itä-koillispuolella reilun kilometrin päässä. Ruotsalaisen de Jongin (1994) tutkimuksen mukaan valtaosa keskiruotsissa olevan pohjanlepakkoyhdyskunnan yksilöistä saalisti 600 metrin sisällä koloniasta. Rydellin (1989) tutkimuksessa 80% yksilöiden saalistuksesta tapahtui 400 metrin päässä ja kaikki saalistus 1200 metrin säteellä. Todennäköisesti tämän yhdyskunnan yksilöt lähtevät saalistamaan enimmäkseen poispäin osaalueesta 2, kohti idässä olevia rantoja. Täten tuulivoimasuunnittelulla ei todennäköisesti ole merkittäviä vaikutuksia ko yhdyskuntaan. Alue 3. Mootoritiehen rajautuva alue, joka on valtaosin mäntykangasta. Alueen eteläosassa on ampurata. Alueella on myös laajat avohakkuukuviot, jotka arvioitiin luokkaan III. Ciel3 detektori rekisteröi alueelta 29 lepakkohavaintoa. Alue 4. Läntisin osa-alue on metsien ja peltojen pirstoma. Linnustoselvityksen yökuuntelun yhteydessä alueella havaittiin siippoja. Ciel1 passiividetektori äänitti sijoituspaikaltaan 91 lepakkohavaintoa. Näistä ainakin kolme koskee todennäköisiä pikkulepakoita. Alueella on pari hyvää metsäkuviota ja melkoisesti avonaisia alueita, mutta myös runsaasti II-luokkaan sijoitettuja kokonaisuuksia. Alue 5. Munapirtin alue arvioidaan passiividetektorin havaintojen, maastonmuotojen ja maantieteellisen suuntautumisensa perusteella potentiaaliseksi lepakoiden muuttoreitiksi. Alueelle ei suositella tuulivoimasuunnittelua ennen tarkentavia selvityksiä. SM-passiividetektori rekisteröi sijoituspaikaltaan 70 lepakkohavaintoa mm. harvinaisen vaivaislepakon. Alue 6. Munapirtin alue arvioidaan passiividetektorin havaintojen, maastonmuotojen ja maantieteellisen suuntautumisensa perusteella potentiaaliseksi lepakoiden muuttoreitiksi. Alueelle ei suositella tuulivoimasuunnittelua ennen tarkentavia selvityksiä. Välittömästi alueen pohjoispuolella olevat rakennukset vaikuttavat potentiaalisilta lepakoiden päivehtimispaikoilta. Alue 7. Koostuu kahdesta erillisesta alueesta. Pohjoisempi on puhtaasti metsämaata, mutta eteläisempään kuuluu myös asutusta. Eteläisemmän kuvion metsästysmajan saunasta löydettiin kuollut lepakko, mutta sitä ei pystytty määrittämään ruhon mädäntymisen vuoksi (Kyheröinen, E-M. 2012). Samaisessa pihapiirissä havaittiin pohjanlepakko ja lepakoiden ulosteita. Kohde on mahdollinen lepakoiden päivehtimispaikka. Eteläosan rakennusten luona havaittiin lisäksi 2 pohjanlepakkoa auringonnousun aikoihin, joka viittaa siihen että lähellä on päivehtimispaikka. Nämä alueet luokiteltiin I-luokan kohteiksi, mutta niiden tarkastaminen potentiaalisina lisääntymispaikkoina on suositeltavaa.

10 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET I-luokan alue Olemassa olevin tiedoin ja selvityksen maastotöiden sekä analysoinnin perusteella I-luokan alueiksi luokitelluille vyöhykkeille ei suositella tuulivoimatuotannon osoittamista. Lisääntymispaikkojen läheisyyttä suunniteltaessa tulisi harkita suojaetäisyyksiä tuulivoimaloihin. Esimerkiksi pohjanlepakolla karkea metrimääräinen suositus voisi olla 500 metrin luokkaa. Nämä suojaetäisyydet saattavat laajentaa olemassa olevia biotooppiluokitusten rajauksia mikäli niitä jatkoselvityksissä löytyy. II-luokan alue Tuulivoimasuunnittelua ei suositella II-luokan alueille ennen kattavia kartoituksia ja lisätietoja lepakoista. Jatkoselvitysten perusteella voidaan todennäköisesti osalle II-luokankin alueista sijoittaa tuulivoimaloita ilman että niistä on lepakoille merkittävää haittaa. III-luokan alue Tuulivoimasuunnittelua voidaan jatkaa. Jatkoseuranta on suositeltavaa, koska Suomesta ei ole julkaistuja tutkimuksia näistä biotoopeista ja niiden merkityksestä lepakoille. Mikäli III-luokan alue rajautuu metsään tai muuhun vastaavaan lineaariseen maisemaelementtiin tulisi tuulivoimasuunnittelussa huomioida reunavaikutus. Riskilajeille suositellaan 100 m varoetäisyyttä ja alueille, joilta on isolepakkohavaintoja 200 metrin varoetäisyyttä reunaelementistä voimaloihin. 8 JATKOSELVITYSTARPEET Mikäli tuulivoimasuunnittelua jatketaan II-luokan alueilla, tulee niillä teettää kattavat lepakkokartoitukset. Kartoitusten tulee sisältää 3-4 käyntikierrosta per kartoitettava osa-alue (yhdessä yössä ehtii kartoittaa max. 100 ha osa-alueen) kattavasti touko-elokuun välillä. Lisäksi alueille on sijoitettava passiividetektoreita havainnoimaan lepakoiden aktiivisuutta ja mahdollista muuttoliikettä huhtilokakuun väliseksi ajaksi. Peruskartoituksen lisäksi tulisi työssä arvioida tulosten perusteella mihin kenties voidaan tai ei voida sijoittaa tuulivoimaa. Suomen Lepakkotieteellinen Yhdistys on laatinut lepakoiden kartoitusohjeen, jota voidaan käyttää ohjenuorana (SLTY, 2012). Selvityksien tuloksissa olisi hyvä raportoida lepakoiden tiheyksiä sekä

11 linjakartoitusten että passiivilaitteiden tulosten avulla. Niille alueille, joille tuulivoimaa rakentuu, tulee järjestää systemaattinen seuranta lepakoiden aktiivisuudesta voimalan vaikutusalueella ja tutkimusta mahdollisten törmäysuhrien löytämiseksi. Näiden tulosten tulee olla julksia ja aktiivisuusseurannan tulisi kattaa vaiheet ennen rakentamista, rakentamisen aikaan ja voimalan ollessa toiminnassa. Lisäksi olisi tarpeellista selvittää mahdollisuus luvittaa tuulivoimaloiden toimintaa kaavamääräyksin tai muilla tavoin (ympäristölupa?). Esimerkiksi Saksassa tuulivoimaloita pysäytetään riskiajoiksi tai jos uhreiksi joutuu uhanalaisia lajeja. Otaksutut lepakoiden päivehtimispaikat osa-alueilla 6. ja 7. olisi hyvä tarkastaa lepakoiden lisääntymisaikana (kesä-heinäkuussa). 9 YHTEENVETO Pyhtään tuulivoimayleiskaavaa varten laadittiin olemassa olevaan lepakkotietoon, kartta- ja ilmakuvatulkintaan perustunut lepakkopotentiaalin arviointi, jota täydennettiin maastokatselmuksella, passiivi- ja aktiividetektorihavainnonnilla ja rakennusten tarkastuksilla. Tuloksena selvitysalueet luokiteltiin karkeasti kolmeen luokkkaan lepakkopotentiaalinsa perusteella. I-luokan alueille ei suositella tuulivoimatuotantoa, II-luokan alueille ei suositella tuulivoimatuotannon suunnittelua ennen kattavia lepakkoselvityksiä ja III-luokan alueilla voidaan jatkaa tuulivoimatuotannon suunnittelua, koska niitä pidettiin vähäriskisinä alueina lepakoille. Lisäksi raportissa kerrottiin tuulivoiman vaikutuksista lepakoihin ja esitettiin olemassa ollut ja kerätty lepakkotieto kartoilla ja annettiin alueiden jatkosuunnittelua varten ohjeita miten ja millaisia selvityksiä tarvitaan. 10 LIITTEET Liite 1. Suomessa tavatut lepakot, niiden levinneisyys ja uhanalaisluokitus. Liite 2. SLTY:n lausunto Pyhtään passiividetektorin havainnoista. Liite 3. Passiividetektorien havainnot. Liitekartta 1. Selvitysalueet. Liitekartta 2. Olemassa olevat lepakkotiedot. Liitekartta 3. Passiivilaitteiden sijainnit ja inventointiyön havainnot. Liitekartta 4. Osa-alueen 1 luokitus Liitekartta 5. Osa-alueiden 2, 3 ja 7 luokitukset

12 Liitekartta 6. Osa-alueen 4 luokitus Liitekartta 7. Osa-alueiden 5 ja 6 luokitus LÄHTEET Ahlén, I. 2010. Vindkraft kräver hänsyn till fauna och känslig natur. Kungl. Skogsoch Lantbruksakademiens TIDSKRIFT nr 3 2010. De Jong, J. 1994. Habitat use, home-range and activity pattern of the northern bat, Eptesicus nilssoni, in a hemiboreal coniferous forest. Mammalia 58(4): 535548. Hagner-Wahlsten, N. 2007. Pyhtään Heinlahden osayleiskaava-alueen lepakkoselvitys. Sähköinen dokumentti. Hagner-Wahlsten, N. 2008. Pyhtään Siltakylän osayleiskaava-alueen lepakkoselvitys. Sähköinen dokumentti. Hagner-Wahlsten, N & Karlsson, R. 2011. Pyhtään Sammalkallion lepakkoselvitys. Sähköinen dokumentti. Kersalo, J. & Pirinen, P. 2009. Suomen maakuntien ilmasto. Ilmatieteenlaitos. Raportti 2009:8. Koivula, H. 2012. Sähköpostiviesti 9.10.2012. Ympäristöministeriö. 2007. Lajien suojelu. [www-dokumentti]. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=475&lan=fi Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen M. 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 742. Helsinki. 114 s. SLTY, 2012. Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suositus lepakkokartoituksista. Sähköinen dokumentti [http://www.lepakko.fi/docs/slty_lepakkokartoitusohjeet.pdf]. Luettu 20.10.2012. Kunz, T., Arnett, E., Cooper, B., Erickson, W., Larkin, R., Mabee, T., Morrison, M., Strickland, M., & Szewczak, J. Assessing impacts of wind-energy development

13 on nocturnally active birds and bats: a guidance document. Journal of Wildlife management 71(8): 2486; 2007. Kyheröinen, E-M. 2012. Sähköpostiviesti 18.10.2012. Parkko, P. 2011. Pyhtään Munapirtin luontomatkailuun liittyvä luontoselvitys. Sähköinen dokumentti. Rydell, J. 1989. Site fidelity in the northern bat (Eptesicus nilssoni) during pregnancy and lactation. J. Mamm. 70: 614-617. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J., Pettersson, J. & Green, M. Vindkraftens effekter på fåglar och fladdermöss. Naturvårdverket, 2011. Suunnittelukeskus, 2005. Pyhtään ja Ruotsinpyhtään kuntien yhteinen osayleiskaava. Luontoselvitys. Sähköinen dokumentti. [luettu 6.11.2012].

Liite 1. Suomessa tavatut lepakot, niiden levinneisyys ja uhanalaisluokitus. Nimi Isolepakko (Nyctalus noctula ) Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) Etelänlepakko (Eptesicus serotinus) Kimolepakko (Vespertilio murinus) Korvayökkö (Plecotus auritus) Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) Ripsisiippa (Myotis nattereri) Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Vesisiippa (Myotis daubentonii) Lampisiippa (Myotis dasycneme) Levinneisyys Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttaja Laajalle levinnyt, Etelä- Lappiin, joitain havaintoja pohjoisempaakin Havainto yhdestä yksilöstä Etelä-Suomesta 2008 Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttaja Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, 63 asti Laikuttainen, Etelä-Suomi. (Ensihavainto 1979; ensimmäinen lisääntymishavainto 2006) Laikuttainen, Etelä-Suomi (ensihavainto 2001) Yksi havainto Etelä-Suomesta 2007 harvinainen, Etelä-Suomi, uhanalainen Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, 64-65 N asti Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, 64-65 N asti Laajalle levinnyt, Etelä- ja Keski-Suomi, lähes 67 N asti Laikuttainen, Itä-Suomi (1 talvehtimishavainto 2002, havainto kahdesta yksilöstä kesällä 2006) Lähde: LTKM, 2012 [http://www.luomus.fi/elaintiede/selkarankaiset/tietoa/lepakot/lajit.htm] Luettu 17.10.2012 UHEX-luokka LC LC VU EN LC LC LC -

15 Liite 2.

Liite 3. Passiividetektorien havainnot 8.-9.8.2012. Laite Songmeter Ciel1 Ciel2 Ciel3 Ciel4 Pohjanlepakko 28 45 0 16 15 Siippalaji 38 40 4 13 28 Pikkulepakko Vaivaislepakko 2 1 3 0 0 0 0 0 0 0 Lepakkolaji 1 3 0 0 7 Yht. 70 91 4 29 50

Liitekartta 1. Selvitysalueiden sijainti. Pohjakartat Maanmittauslaitos, 2012.

Liitekartta 2. Olemassa olleet lepakkotiedot. Pohjakartat Maanmittauslaitos, 2012.

Liitekartta 3. Passiivilaitteiden sijainnit ja inventointiyön havainnot. Pohjakartat Maanmittauslaitos, 2012.

Liitekartta 4. Osa-alueen 1 luokitus. Pohjakartat Maanmittauslaitos, 2012.

Liitekartta 5. Osa-alueiden 2, 3 ja 7 luokitukset. Pohjakartat Maanmittauslaitos, 2012.

Liitekartta 6. Osa-alueen 4 luokitus. Pohjakartat Maanmittauslaitos, 2012.

Liitekartta 7. Osa-alueiden 5 ja 6 luokitus. Pohjakartat Maanmittauslaitos, 2012.