Suomen kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palveluiden ja kustannusten vertailu 2002

Suomen kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palveluiden ja kustannusten vertailu 2002 Lasten päivähoidon Kuusikko-työryhmä Anne Peltonen 17.9.2003

Viisikko Työryhmä Kuvailulehti Tekijä(t) Kuusikko-työryhmän lasten päivähoidon asiantuntijatyöryhmä, kirjoittanut Anne Peltonen Nimike Kuuden suurimman kaupungin lasten päivähoidon palvelujen ja kustannusten vertailu 2002 Julkaisija (virasto tai laitos) Helsingin sosiaalitoimi, Espoon sosiaali- ja terveystoimi, Vantaan sosiaali- ja terveysvirasto, Turun sosiaalikeskus ja terveysvirasto, Tampereen sosiaali- ja terveystoimi, Oulun sosiaali- ja terveystoimi Sarja nimike Kuusikko-työryhmän julkaisusarja Julkaisuaika 9-2003 Sivumäärä, liitteet 30 sivua + liitteet Osanumero 2/2003 ISSN-numero 1457-5078 Kieli Suomi Tiivistelmä Tässä raportissa tarkastellaan pienten lasten hoitojärjestelmää ja sen kustannuksia vuonna 2002 Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Raportti on ensimmäinen kuuden suurimman kaupungin (Kuusikko) yhteistyössä tuottama vertailu, aikaisemmin vertailua on tehty viiden suurimman kaupungin kesken. Kuusikon kunnissa oli vuoden 2002 lopussa 98 132 päivähoitoikäistä lasta. Suomen kaikista päivähoitoikäisistä lapsista lähes 30 prosenttia asui kuudessa suurimmassa kaupungissa. Päivähoidossa olevista lapsista Kuusikon osuus nousi vielä korkeammaksi. Kuusikon kunnissa pienten lasten hoitojärjestelmä on monipuolinen ja sen peittävyys on korkea. Suurin osa kuntien päivähoitoikäisistä lapsista oli päivähoidossa päiväkodeissa, jotka ovat pääosin kunnallisia. Vuoden 2002 lopussa kotihoidon tuella oli keskimäärin 27,2 prosenttia päivähoitoikäisistä lapsista. Pienten lasten hoitojärjestelmässä olevien lasten määrä väheni edellisestä vuodesta kaikissa Kuusikon kunnissa. Vuonna 2002 Kuusikon kuntien päivähoidon ja lasten kotihoidon tuen kokonaiskustannukset olivat yhteensä 689 570 570 euroa. Pienten lasten hoitojärjestelmän eri palveluiden vuosikustannuksissa lasta kohden oli merkittäviä eroja Kuusikon kuntien välillä. Espoon vuosikustannukset lasta kohden olivat Kuusikon korkeimmat kunnallisissa päiväkodeissa, hoitajan kotona tapahtuvassa ja kolmiperhepäivähoidossa ja ostopalvelupäivähoidossa. Vantaan vuosikustannukset lasta kohden olivat Kuusikon korkeimmat kunnallisessa ryhmäperhepäivähoidossa. Lasten kotihoidon tuen vuosikustannukset lasta kohden olivat korkeimmat Helsingissä ja lasten yksityisen hoidon tuen kustannukset Oulussa. Kun verrataan pienten lasten hoitojärjestelmän eri palveluiden kustannuksia yksittäisessä kunnassa, Oulu poikkesi muista Kuusikon kunnista siltä osin, että siellä vuosikustannukset lasta kohden olivat korkeimmat hoitajan kotona tapahtuvassa ja kolmiperhepäivähoidossa. Muissa kunnissa ne olivat korkeimmat joko kunnallisessa päiväkotihoidossa (Helsinki, Espoo ja Turku) tai ryhmäperhepäivähoidossa (Vantaa ja Tampere). Vuoden 2002 päivähoidon palveluiden ja kustannusten Kuusikko- raportin työstämisessä käytettiin aikaa etenkin kuntien tietojen yhtenäisyyden tarkasteluun. Lisäksi raportissa tarkasteltiin aikaisempaa tarkemmin kunnallisen päivähoidon henkilöstöä, erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten tukitoimenpiteitä sekä yksityisen hoidon tuella olevien lasten sijoittumista eri hoitomuotoihin. Jatkossa on tarpeen tarkastella edelleen perusteellisemmin muun muassa kustannustekijöitä ja lasten sijoittumista päivähoitoon, jotta kuntien välisten erojen syitä voidaan tunnistaa entistä paremmin. Asiasanat Lasten päivähoito, palvelut, kustannukset, kuntavertailu Tiedustelut Työryhmän jäsenet, liite 6 Myynti Jakelu Työryhmän jäsenet, liite 6

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 3 2 Päivähoitoikäiset Kuusikon kunnissa vuonna 2002... 4 3 Pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaisuus... 5 3.1 Päivähoitoikäisten lasten sijoittuminen pienten lasten hoitojärjestelmään vuonna 2002... 6 3.2 Pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaiskustannukset vuonna 2002... 7 4 Kunnan järjestämä ja tukema päivähoito... 8 4.1 Lapset päivähoidossa ikäryhmittäin... 8 4.2 Lapset päivähoidossa järjestämismuodoittain... 10 4.2.1 päiväkotihoito... 11 4.2.1.1 Lapset... 11 4.2.1.2 Henkilöstö... 11 4.2.1.3 Kustannukset... 13 4.2.2 perhepäivähoito... 15 4.2.2.1 Hoitajan kotona tapahtuva ja kolmiperhepäivähoito... 16 4.2.2.2 Ryhmäperhepäivähoito... 17 4.2.3 Kunnan ostama päivähoito... 18 4.2.4 Lasten yksityisen hoidon tuki... 19 4.2.4.1 Lapset... 20 4.2.4.2 Kustannukset... 20 4.3 Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevat lapset... 21 4.3.1 Tukitoimenpiteet... 21 4.4 Ympärivuorokautinen sekä ilta- ja lauantaihoito... 23 4.5 Esiopetus... 23 5 Lasten kotihoidon tuki... 24 5.1 Lapset... 25 5.2 Kustannukset... 26 6 Yhteenveto ja johtopäätökset... 27 2

1 Johdanto Tässä raportissa tarkastellaan pienten lasten hoitojärjestelmää ja sen kustannuksia vuonna 2002 Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Raportin on tuottanut kuntien edustajista koostuva työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Seija Nordqvist Espoosta ja sihteerinä Anne Peltonen. Työryhmän jäsenten yhteystiedot ovat liitteessä 6. Pääkaupunkiseudun kaupungit tekivät ensimmäisen vertailuraportin lasten päivähoidosta, toimeentulotuesta ja osasta vanhusten palveluita vuonna 1993. Vuoden 1995 toiminnan vertailusta alkaen mukana ovat olleet myös Turku ja Tampere. Vuosikymmenen loppuun mennessä työryhmien työ vakiintui vuosittain tehtäväksi Viisikko-raportiksi. Pitkän yhteistyön aikana päivähoidon määrittelyä ja mukana olevien kuntien tietotuotantoa on yhtenäistetty. Työn merkittävänä tuloksena voidaan pitää kohta kymmenen toimintavuotta kattavaa suhteellisen yhtenäistä tietoa lasten määrästä pienten lasten hoitojärjestelmässä ja päivähoidon kustannusten muutoksesta Suomen viidessä suurimmassa kaupungissa. Vertailutyö on sijoittunut ajanjaksoon, jolloin kaikille päivähoitoikäisille lapsille on tullut subjektiivinen päivähoitooikeus (vuonna 1996), yksityiseen päivähoitoon on alettu maksaa tukea (vuonna 1997) ja viimeisimpänä lapsille tuli oikeus saada maksutonta esiopetusta oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna asuinkunnassaan (vuonna 2001). Samana ajanjaksona viiden suurimman kaupungin päivähoitoikäisten lasten määrä ensin lisääntyi, mutta on kääntynyt vuosituhannen vaihteessa laskuun muissa kunnissa paitsi Espoossa. Vuonna 2003 vertailussa alkoi uusi aikakausi, kun Oulu tuli mukaan päivähoidon työryhmään. Kuuden suurimman kaupungin vertailutyöstä tuli samalla kehittämishanke, jonka tarkoituksena on muun muassa verrata mukana olevien kuntien eräiden sosiaalihuollon palveluiden kattavuutta ja niistä aiheutuvia kustannuksia yhteismitallisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt kehittämishankkeelle valtionavustusta vuosille 2003-2005. Käsillä oleva raportti on ensimmäinen Kuusikko-työnä tuotettu lasten päivähoidon palveluiden ja kustannusten vertailu. Vuoden 2002 raportin tuottamisessa on ensisijaisesti keskitytty tuotettujen tietojen yhtenäisyyden tarkasteluun etenkin henkilöstötietojen ja päivähoidon kustannusten osalta. Raportin luettavuutta on pyritty kehittämään muutamalla sen rakennetta ja lisäämällä analysoinnin osuutta. 3

2 Päivähoitoikäiset Kuusikon kunnissa vuonna 2002 Päivähoitolain mukaan lapsen huoltajien oikeus saada lapselleen kunnan järjestämä päivähoitopaikka alkaa vanhempainrahakauden päättyessä ja loppuu, kun lapsi siirtyy oppivelvollisena kouluun. Kunnan järjestämän päivähoitopaikan vaihtoehtona huoltajat voivat valita joko lasten yksityisen hoidon tuen tai kotihoidon tuen tietyin edellytyksin. Päivähoitoikäisinä lapsina tarkastellaan tässä raportissa edellä mainittua valintaoikeuden piiriin kuuluvaa ikäryhmää (10 kk 6 v). Päivähoitoikäiset 31.12.2002 Kuusikon kunnissa sekä muutos vuodesta 2001 lasten määrä määrän muutos muutos % Helsinki 32 679-766 -2,3 Espoo 19 269-9 -0,05 Vantaa 14 512-253 -1,7 Turku 10 149-180 -1,7 Tampere 12 344-430 -3,4 Kuusikon kunnissa oli vuoden 2002 lopussa yhteensä 98 132 päivähoitoikäistä lasta. Koko Suomen päivähoitoikäisistä Kuusikon kuntien osuus oli 27,5 prosenttia. Vuodesta 2001 päivähoitoikäisten lasten määrä väheni kaikissa Kuusikon kunnissa verrattuna edelliseen vuoteen. Eniten lasten määrä väheni Helsingissä ja Tampereella, Espoossa muutos oli pieni. Oulusta vuoden 2002 raporttiin koottiin takautuvasti ainoastaan osa vuoden 2001 lapsitiedoista. Oulu 9 179 Kuusikko 98 132 Päivähoitoikäisistä oli 10 kk- 2-vuotiaita lapsia keskimäärin 36 prosenttia. Oulussa (37,5 %) ja Helsingissä (36,4 %) heidän osuutensa oli hieman muita kuntia korkeampi (liite 2A). 10 kk-2- vuotaiden lasten määrä lisääntyi edellisestä vuodesta ainoastaan Espoossa. 1,10 1,05 1,00 0,95 0,90 0,85 0,80 Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Kuvio 1. Päivähoitoikäisten lasten määrän muutos viidessä suurimmassa kaupungissa 1996-2002, kun vuosi 1996 = 1 Kun tarkastellaan päivähoitoikäisten lasten määrän muutosta 1990-luvun loppupuolelta vuoteen 2002, väheneminen on ollut samansuuntaista muissa kunnissa paitsi Espoossa. Lasten määrä verrattuna vuoteen 1996 on vähentynyt sekä absoluuttisesti että suhteellisesti eniten Helsingissä. 4

% 6,40 6,18 5,98 5,84 9,31 9,08 8,89 8,70 8,70 8,49 8,21 7,98 6,30 6,11 5,95 5,81 6,95 6,73 6,46 1999 2000 2001 2002 7,36 6,18 7,25 7,03 6,82 6,71 Vuoden 2002 lopussa Kuusikon kuntien väestöstä keskimäärin 6,7 prosenttia oli päivähoitoikäisiä lapsia. Osuus väestöstä oli suurin Espoossa ja Vantaalla ja pienin Turussa ja Helsingissä. Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko Päivähoitoikäisten osuus Kuusikon väestöstä on vähentynyt tasaisesti koko 2000-luvun alun samalla, kun Kuusikon väestön kokonaismäärä on lisääntynyt. Kuvio 2. Päivähoitoikäisten osuus väestöstä Kuusikon kunnissa vuosien 1999-2002 lopussa 3 Pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaisuus Pienten lasten hoitojärjestelmällä tarkoitetaan varhaiskasvatuksen kokonaisuutta, joka kattaa kunnan järjestämän päivähoidon eli kunnallisen ja kunnan ostaman päivähoidon, kunnan tukeman päivähoidon eli yksityisen hoidon tuen, kotihoidon tuen, esiopetuksen ja leikki- ja muun toiminnan (kuvio 3). Vanhemmat voivat valita tästä kokonaisuudesta lapselleen ja omaan elämäntilanteeseensa sopivan vaihtoehdon. Pienten lasten hoitojärjestelmästä säädetään laissa (36/1973) ja asetuksessa (239/1973) lasten päivähoidosta, laissa lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta (1128/1996) ja perusopetuslaissa (628 / 1998). Oppivelvollisuuden aloittaminen 7-vuotiaana Koululaisten iltapäivätoiminta Yksityinen päivähoito Kunnan järjestämä päivähoito Ostopalvelu Esiopetus, 6-vuotiaat Vanhemmat hoitavat itse/ järjestävät päivähoidon Yksityisen hoidon tuki Kuntalisät Leikki- ja muu päivähoitotoiminta Kotihoidon tuki Kuntalisät PIENTEN LASTEN HOITOJÄRJESTELMÄ VANHEMMAT VALITSEVAT Kuvio 3. Pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaisuus (Lähde: mukaillen STM, 2002) Pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaisuus eritellään tässä yhteydessä kunnan järjestämään ja tukemaan päivähoitoon (myöhemmin päivähoito) ja kotihoidon tukeen. Päivähoidon leikki- ja muu päivähoitotoiminta on jätetty pois tästä vertailusta. Esiopetukseen osallistuneet lapset ovat mukana siinä päivähoidon muodon lapsimäärässä, jossa opetus tapahtuu. 5

Jos esiopetukseen osallistuva lapsi on lisäksi ollut päivähoidossa siten, että päivän kesto on yli viisi tuntia, lapsi on mukana kokopäivähoidon lapsimäärässä. Esiopetukseen osallistuneiden lasten määrää käsitellään lisäksi erikseen kappaleessa 4.5. Esiopetuksen kustannuksia ei eritellä päivähoidon kokonaiskustannuksista. 3.1 Päivähoitoikäisten lasten sijoittuminen pienten lasten hoitojärjestelmään vuonna 2002 Kuviossa 4 tarkastellaan päivähoitoikäisten lasten sijoittumista pienten lasten hoitojärjestelmään. Vuoden 2002 lopussa pienten lasten hoitojärjestelmässä oli Kuusikon kunnissa keskimäärin 93,4 prosenttia päivähoitoikäisistä lapsista. Päivähoidossa olevien lasten osuus oli keskimäärin 66,7 prosenttia, kotihoidon tuella olevien osuus 27,2 prosenttia. Päivähoidossa olevien lasten osuus oli suurin Turussa ja pienin Vantaalla. Päivähoitoikäisistä lapsista yli 50 prosenttia oli kunnallisessa päiväkotihoidossa Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Espoossa ja Vantaalla on muita kuntia enemmän kunnallista ryhmäperhepäivähoitoa, mistä johtuen kunnallisen perhepäivähoidon osuus oli korkeampi kuin muissa Kuusikon kunnissa. Ostopalvelupäivähoidossa olevien päivähoitoikäisten lasten osuus oli suurin Espoossa ja pienin Vantaalla. Oulussa ei ollut ostopalveluna hankittua päivähoitoa vuonna 2002. Päivähoidossa on myös muita kuin päivähoitoikäisiä lapsia. Kunta on velvollinen järjestämään päivähoidon lapsille, joiden perusopetuksen aloittamista on siirretty. Lisäksi päivähoidossa on muita 7 vuotta täyttäneitä lapsia johtuen muun muassa erityisen hoidon ja kasvatuksen tai ilta- ja ympärivuorokautisen päivähoidon tarpeesta tai heitä on päivähoidon järjestämässä koululaisten iltapäivähoidossa. Pienten lasten hoitojärjestelmän käyttäjissä on jonkin verran päällekkäisyyttä. Esimerkiksi esiopetukseen osallistuvasta lapsesta voidaan maksaa myös kotihoidon tuen sisarkorotusta. Järjestelmän ulkopuolella oleviin lapsiin sisältyvät muun muassa erilaisissa laitoksissa ja ulkomailla tilapäisesti asuvat lapset. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Helsinki 65,8 53,1 5,7 3,6 3,4 28,2 Espoo 66,9 39,6 8,6 9,1 9,6 26,8 Vantaa 64,2 49,5 8,0 4,3 2,4 28,9 Turku 68,7 48,7 7,0 4,1 8,9 23,7 Tampere 65,2 52,6 4,3 1,9 6,4 26,0 Oulu 66,7 51,6 6,3 7,5 27,1 Kuusikko 66,7 49,3 7,0 4,3 5,6 27,2 Kunnan järjestämä ja tukema päivähoito, josta kunnallinen päiväkoti kunnallinen perhepäivähoito ostopalvelupäivähoito yksityisen hoidon tuki Kotihoidon tuki Kuvio 4. Päivähoitoikäisten lasten jakautuminen kunnan järjestämään ja tukemaan päivähoitoon sekä lasten kotihoidon tuelle vuonna 2002 6

3.2 Pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaiskustannukset vuonna 2002 Pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaiskustannusten vertailussa käytetään kuntien tilinpäätösten mukaisia bruttokustannuksia ilman hallinnon vyörytyseriä. Nettokustannusten käyttöä ei pidetä tarkoituksenmukaisena, koska Kuusikon kunnissa päätökset asiakasmaksujen määräytymisestä poikkeavat jonkin verran toisistaan. Kustannuksissa ei ole mukana päivähoidon leikki- ja muu toiminta. Raportissa olevissa tauluissa ja kaavioissa kustannusten vertailu aikaisempiin vuosiin on tehty absoluuttisista kustannuksista. Liitteessä 3D on aikaisempien vuosien kustannukset muutettu eli deflatoitu vuoden 2002 rahan arvoon. Vertailua tehdessä on syytä ottaa huomioon, että Turku kuuluu II kalleusluokkaan, jossa osalla henkilöstöstä alin peruspalkka on hieman pienempi kuin I kalleusluokassa, johon muut Kuusikon kunnat kuuluvat. Vuonna 2002 Kuusikon kuntien pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaiskustannukset olivat 689,6 miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset kasvoivat edellisestä vuodesta kaikissa kunnissa, joista vertailutieto oli koottu. Kun vuoden 2001 kustannukset muutetaan vuoden 2002 rahan arvoon, jäi kasvu alle yhden prosentin Tampereella, Helsingissä ja Turussa, Vantaalla kokonaiskustannukset nousivat 1,4 % ja Espoossa 1,9 % (liite 3D). Pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaiskustannukset vuonna 2002 sekä muutos vuodesta 2001 euroa muutos % Helsinki 258 174 314 2,5 Espoo 144 821 212 3,7 Vantaa 101 484 720 3,2 Turku 62 087 776 2,7 Tampere 72 176 246 2,2 Oulu Kuusikko 50 826 302 689 570 570 Pienten lasten hoitojärjestelmän vuosikustannukset päivähoitoikäistä lasta kohden olivat korkeimmat Helsingissä ja pienimmät Oulussa (kuvio 5). Kustannuksissa ovat mukana myös päivähoidossa olleiden seitsemän vuotta täyttäneiden lasten kustannukset, mutta vertailu on tehty päivähoitoikäisten ikäluokkaan. Helsingissä päivähoidossa oli 7 vuotta täyttäneitä lapsia enemmän kuin muissa Kuusikon kunnissa. 0 3 000 6 000 9 000euroa Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere 5 746 5 979 4 738 5 408 6 144 4 644 5 386 5 976 4 862 4 956 5 430 5 854 6 118 4283 4324 4900 5530 5838 6 751 7 529 7 900 7 133 7 516 6 662 6 993 1995 1997 1999 2001 2002 Oulu Kuusikko 5 539 5065 5414 6085 6831 7032 Kuvio 5. Pienten lasten hoitojärjestelmän vuosikustannukset kunnan päivähoitoikäistä (10 kk 6v) lasta kohden vuosina 1995-2002 7

Kunnan asukasta kohden pienten lasten hoitojärjestelmän vuosikustannukset olivat 356 (Turku) 654 (Espoo) euroa (liite 3C). Espoossa päivähoitoikäisiä lapsia on kunnan asukkaista enemmän kuin muissa Kuusikon kunnissa (liite 2A). 17,5 % 16,2 % 18,4 % 12,7 % 14,6 % 16,1 % 16,4 % Kotihoidon tuki 1,4 % 4,0 % 2,3 % 4,8 % 5,9 % 4,1 % 5,2 % 1,2 % 3,2 % 4,9 % 4,9 % 1,9 % 6,0 % 1,2 % 5,0 % 5,1 % 2,2 % 10,4 % 5,0 % 3,2 % 9,1 % 6,8 % 5,8 % 5,9 % 5,8 % 5,6 % 70,0 % 56,8 % 64,6 % 67,5 % 73,1 % 68,9 % 66,4 % Yksityisen hoidon tuki ryhmäperhepäivähoito pph päiväkoti (77,1 %) (68,6 %) (75,5 %) (76,5 %) (79,4 %) (78,7 %) (75,1 %) (kunnallinen päivähoito yhteensä %) Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko Kuvio 6. Kunnan järjestämän ja tukeman päivähoidon sekä kotihoidon tuen osuudet (%) pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaiskustannuksista vuonna 2002 Kuviossa 6 esitetty pienten lasten hoitojärjestelmän kokonaiskustannusten jakautuminen noudattelee lasten sijoittumista hoitojärjestelmään. Kokonaiskustannuksista keskimäärin ¾ oli kunnallisen päivähoidon kustannuksia. Kunnallisen päivähoidon osuus bruttokustannuksista oli vuonna 2002 korkein Tampereella ja pienin Espoossa. Ostopalvelupäivähoidon kustannusten osuus oli korkein Espoossa (10,4 %), muissa kunnissa sen osuus oli alle viisi prosenttia. Lasten kotihoidon tuen osuus kustannuksista oli korkein Vantaalla ja Helsingissä. Yksityisen hoidon tuen osuus oli 5-6 prosenttia Espoossa, Turussa ja Oulussa. Helsingissä ja Vantaalla sen osuus jäi 1,5 prosentin tuntumaan ja Tampereellakin alle 2 prosentin. 4 Kunnan järjestämä ja tukema päivähoito 4.1 Lapset päivähoidossa ikäryhmittäin Kuviossa 7 on kuvattu päivähoidossa olevien päivähoitoikäisten lasten osuutta päivähoitoikäisten ikäluokasta vuodesta 1995 vuoteen 2002. Kaikki päivähoitoikäiset lapset tulivat subjektiivisen päivähoito-oikeuden piiriin vuoden 1996 alusta. Vuonna 1997 tuli voimaan laki lasten yksityisen hoidon tuesta. Tällöin pienten lasten hoitojärjestelmä laajeni kattamaan myös yksityisen päivähoidon kokonaisuuden. Laki liitettiin aikaisemmin voimaan tulleeseen lakiin lasten kotihoidon tuesta. Samalla lasten kotihoidon tukeen tehtiin muutoksia. 8

Helsingissä, Espoossa ja Tampereella päivähoidossa olevien lasten osuus päivähoitoikäisistä on ollut suurimmillaan vuonna 1999, jonka jälkeen se on kääntynyt laskuun. Espoossa päivähoidossa olevien päivähoitoikäisten lasten osuus päivähoitoikäisistä väheni vuonna 2002 edellisestä vuodesta 2,1 prosenttiyksikköä. Vantaalla osuus on pysynyt hieman yli 64 prosentissa vuodesta 1999 lähtien ja Turussa lisääntynyt tasaisesti vuodesta 1997 lähtien. 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere 55,2 % 65,7 % 68,0 % 66,7 % 65,8 % 53,2 % 63,7 % 70,2 % 69,0 % 66,9 % 50,3 % 61,3 % 64,1 % 64,6 % 64,2 % 54,2 % 65,7 % 66,4 % 67,9 % 68,7 % 49,4 % 57,3 % 67,2 % 66,1 % 65,2 % 1995 1997 1999 2001 2002 Oulu Kuusikko 53,1 % 65,4 % 63,4 % 67,5 % 66,9 % 66,2 % Kuvio 7. Päivähoidossa olevien päivähoitoikäisten lasten osuus kunnan päivähoitoikäisistä lapsista vuosina 1995-2002 (31.12.) Päivähoidossa olevien 10 kk 2-vuotiaiden lasten osuus omasta ikäluokastaan väheni 1-2,3 prosenttiyksikköä edellisestä vuodesta muissa kunnissa paitsi Turussa, jossa osuus lisääntyi 1,5 prosenttiyksikköä. Turussa alle 3-vuotiaista 42,6 prosenttia oli päivähoidossa, muissa Kuusikon kunnissa 34,1(Helsinki ja Vantaa) 39,8 (Oulu) prosenttia (liite 2C). Päivähoidossa olevien 3 6-vuotaiden lasten osuus omasta ikäluokastaan oli 80,6 (Tampere) 84 (Helsinki) prosenttia. Kotihoidon tuen vaikutus näkyi selvästi 3-vuotiaiden lasten kohdalla. Tällöin päivähoidossa olevien lasten osuus omasta ikäluokasta nousi 70 prosentin tuntumaan, kun 2- vuotiaista lapsista noin puolet oli päivähoidossa. 6-vuotiaista lapsista yli 90 prosenttia oli päivähoidossa. 6-vuotiaiden määrässä ovat mukana esiopetukseen osallistuneet lapset (liitteet 2B ja 2C). Päivähoidossa on myös muita kuin päivähoitoikäisiä lapsia. 7 vuotta täyttäneitä lapsia oli vuonna 2002 eniten päivähoidossa Helsingissä, koska Helsinki järjesti muita Kuusikon kuntia laajemmin koululaisten iltapäivähoitoa päivähoitona. Lisäksi Helsingissä päivähoito järjesti muista kunnista poiketen vammaisten lasten ja nuorten iltapäivätoiminnan päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Myös Turussa ja Tampereella päivähoito järjesti vammaisten lasten ja nuorten iltapäivätoimintaa, mutta se järjestettiin leikkitoimintana eikä siten ole mukana tässä raportissa. Vuonna 2002 Kuusikon kunnissa oli päivähoidossa yhteensä 66 097 lasta, joka oli 3 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2001. 9

4.2 Lapset päivähoidossa järjestämismuodoittain Lasten sijoittumisessa kunnan järjestämään ja tukemaan päivähoitoon (kuvio 8) on eroja johtuen muun muassa kuntien erilaisista käytännöistä tukea yksityistä päivähoitoa ja järjestää päivähoitopalveluita. Kuusikon kunnissa päivähoito järjestetään ensisijaisesti kunnallisena. Yksityinen päivähoito täydentää palveluita tarjoten esimerkiksi vaihtoehtopedagogista päivähoitoa (Steiner, Montessori), muun kuin suomen- tai ruotsinkielistä päivähoitoa tai profiloituen muulla tavoin. Lisäksi Espoossa tavoitteena on lisätä yksityisen päivähoitotoiminnan osuutta siten, että uusista päivähoitopaikoista puolet olisi yksityisten palveluntuottajien toteuttamaa. Helsinki ei ole linjannut yksityisen päivähoidon osuutta ostopalvelupäivähoidon ja yksityisen hoidon tuella toteutettavan päivähoidon osalta vuonna 2002. Vuoden 2002 lopussa Oulussa, Helsingissä ja Vantaalla noin 90 prosenttia päivähoidossa olevista lapsista oli kunnallisessa päivähoidossa. Kunnallisessa päivähoidossa olevista lapsista suurin osa oli päiväkodeissa. Kunnallisessa perhepäivähoidossa olevien lasten osuus oli suurin Espoossa ja pienin Tampereella. Turussa ei ollut ryhmäperhepäivähoitoa, Tampereella, Oulussa ja Helsingissä sen osuus oli pieni. Espoossa ostopalvelupäivähoidossa ja yksityisen hoidon tuella olevien lasten osuus oli 27,5 prosenttia. Espoossa on varsinkin ostopalvelupäivähoidon osuus muita kuntia selvästi korkeampi. Yksityisen hoidon tuella olevien lasten osuus oli pienin Vantaalla ja Helsingissä ja suurin Espoossa ja Turussa. 100 % 80 % 60 % 4,9 5,7 2,7 6,2 80,5 3,7 14,2 6,6 12,9 9,7 11,3 2,9 5,4 1,3 5,9 5,2 13,5 7,1 10,2 7,3 6,9 6,1 59,3 77,1 71,0 80,8 79,1 2,3 8,4 6,5 3,7 6,9 74,5 Yksityisen hoidon tuki ryhmäperhepäivähoito pph päiväkoti 40 % 20 % 0 % (89,4) (72,3) (89,7) (81,2) (87,4) (90,8) (85,1) Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko (kunnallinen päivähoito yhteensä %) Kuvio 8. Lapset päivähoidossa 31.12.2002 Kokopäivähoidossa olevien lasten osuus on kasvanut tasaisesti vuodesta 1995 lähtien. Vuonna 2002 kokopäivähoidossa oli keskimäärin 89,2 prosenttia kunnan järjestämässä päivähoidossa olevista lapsista. Heidän osuutensa oli suurin Tampereella (92,6 %) ja Vantaalla (92,5 %) ja pienin Turussa(85,6 %) (liite 2E). Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan tarkemmin pienten lasten hoitojärjestelmää hoitomuodoittain. Laskettaessa eri päivähoitomuotojen kustannuksia lasta kohden, on kustannukset jaettu vuosien 2001 ja 2002 joulukuun lapsimäärän keskiarvolla. Alku- ja loppuvuoden ero palvelua käyttäneiden lasten määrässä saattaa olla merkittävä johtuen muun muassa siitä, että kouluun elokuussa lähtevä ikäluokka on suurempi kuin uutena ikäluokkana päivähoitoon tuleva. Keskiarvoa käyttämällä saadaan otettua jonkin verran huomioon vuoden aikana tapahtunut muutos eri päivähoitomuodoissa olleiden lasten määrässä. 10

4.2.1 päiväkotihoito Päivähoitolain myötä varsinkin suuret kunnat laajensivat päivähoitoa eniten kunnallisena päiväkotihoitona johtuen muun muassa siitä, että päiväkoteja lisäämällä saatiin nopeimmin vastattua kasvavaan kysyntään ja vuonna 1996 voimaan tulleeseen subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. päiväkotihoito onkin yleisin päivähoidon muoto kaikissa Kuusikon kunnissa. Samoihin aikoihin subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa alkanut päivähoitoikäisten lasten määrän väheneminen muissa kunnissa paitsi Espoossa on näkynyt etenkin kunnallisessa päiväkotihoidossa; päiväkoteja on jouduttu lakkauttamaan lapsiväestöltään vähenevillä asuinalueilla ja samanaikaisesti on ollut tarve rakentaa päiväkoteja kasvaville ja uusille asuinalueille. 4.2.1.1 Lapset Kunnallisessa päiväkotihoidossa olevien lasten määrä väheni vuodesta 2001 kaikissa kunnissa. Eniten kunnallisessa päiväkotihoidossa olevien lasten määrä väheni Tampereella, Helsingissä ja Espoossa. Väheneminen johtui pääosin päivähoitoikäisten lasten määrän vähenemisestä. Alle 3-vuotiaiden osuus kunnallisessa päiväkotihoidossa olevista lapsista oli suurin Oulussa (19,1 %) ja pienin Vantaalla (15,8 %). Helsingissä, Turussa ja Tampereella alle 3-vuotiaiden osuus oli noin 16 prosenttia, Espoossa 18,1 prosenttia.(liite 2D) Lapsia kunnallisissa päiväkodeissa 31.12.2002 sekä muutos vuodesta 2001 lasten määrä määrän muutos muutos % Helsinki 18 012-579 -3,1 Espoo 7 753-243 -3,0 Vantaa 7 245-74 -1,0 Turku 5 002-46 -0,9 Tampere 6 554-281 -4,1 Oulu 4 821-57 -1,2 Kuusikko 49 387-1 280-2,5 4.2.1.2 Henkilöstö Päivähoitoasetuksen mukaan päiväkodissa tulee hoito- ja kasvatustehtävissä olla enintään neljää alle 3-vuotiasta lasta kohden vähintään yksi henkilö, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehtojen mukainen kelpoisuus. Kolme vuotta täyttäneitä kokopäiväpäivähoidossa olevia lapsia saa olla yhtä vastaavaa hoito- ja kasvatustehtävissä työskentelevää henkilöä kohden enintään seitsemän ja osapäivähoidossa olevia lapsia enintään 13. Lisäksi erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevat lapset tulee ottaa huomioon hoidettavien lasten määrässä tai hoito- ja kasvatustehtäviin osallistuvien henkilöiden lukumäärässä. Näistä suhdeluvuista voidaan poiketa, jos lasten keskimääräiset hoitopäivät ovat jatkuvasti huomattavasti vähäisemmät kuin toimintapäivät.(asetus lasten päivähoidosta 239/1973 6 ) Edellä mainitun hoito- ja kasvatushenkilöstön lisäksi päiväkodeissa on avustavaa henkilöstöä erityistä hoitoa ja kasvatusta tai muista syistä tukea tarvitsevia lapsia varten. Lisäksi on ns. laitoshuollon henkilöstöä, joiden tehtäviin kunnista riippuen kuuluu päiväkodin siivous- ja vaatehuoltoa sekä lapsiryhmien avustamista. Helsingissä, Turussa ja Tampereella päiväkodin henkilöstöön kuuluu pääosin myös päiväkotien keittiöhenkilöstö, Espoossa, Vantaalla ja Oulussa keittiöhenkilöstö kuuluu pääosin erillisen ruokapalveluyksikön henkilöstöön. Vuoden 2002 päivähoidon henkilöstötietojen koontia tarkennettiin aikaisemmista vuosista (liite 4A). Tavoitteena oli ryhmitellä henkilöstö tehtäviensä mukaisesti mahdollisimman yhtenäisesti riippumatta siitä, millä nimikkeellä kukin työntekijä työskentelee. 11

Hoito- ja kasvatushenkilöstön osalta ryhmittely ei muuttunut merkittävästi, ainoastaan kiertävät erityislastentarhanopettajat koottiin omaksi ryhmäkseen. Aikaisemmin he olivat joko päiväkotien erityislastentarhanopettajien lukumäärässä tai puuttuivat päivähoidon henkilöstömääristä. Päiväkodin johtajat, jotka työskentelevät lapsiryhmässä johtamisen lisäksi, ovat mukana hoito- ja kasvatushenkilöstössä. Päiväkodin muu henkilöstö ryhmiteltiin erikseen lapsiryhmää avustavana, laitos- ja vaatehuollon ja ruokahuollon henkilöstönä. Henkilöstön määrää koottaessa osa-aikaiset työntekijät on muutettu kokoaikaisiksi. Päiväkodin hallinnolliset johtajat koottiin aikaisempien vuosien tavoin erikseen. Hallinnollisen johtajuuden perusteena on yleensä päivähoitoyksikössä hoidettavien lasten ja / tai työssä olevan henkilökunnan määrä. Vantaalla ja Espoossa hallinnollinen johtaja on yleensä useamman päivähoidon toimipaikan esimies, tavallisin käytäntö on johtaa päiväkodin lisäksi lähialueen perhepäivähoitoa. Muiden kuntien hallinnollisista johtajista osalla tehtävä on samanlainen kuin Vantaalla ja Espoossa. Vantaalla kaikki päiväkodin johtajat olivat hallinnollisia, Espoossa päiväkodin johtajista oli hallinnollisia oli yli 80 prosenttia. Muissa kunnissa päiväkodin johtajista oli hallinnollisia 11,6 (Oulu) 50,1 (Helsinki) prosenttia. Tässä raportissa päiväkodin eri työntekijäryhmien osuuksia vertailtaessa hallinnollisia päiväkodin johtajia ei ole pääosin laskettu mukaan. Vuoden 2002 joulukuussa Kuusikon kuntien kunnallisissa päiväkodeissa työskenteli yhteensä 12 059 työntekijää. Heistä hoito- ja kasvatustehtävissä oli 71,7 (Espoo) 81,9 (Oulu) prosenttia. Hoito- ja kasvatustehtävissä työskentelevien määrä lisääntyi edellisestä vuodesta eniten Vantaalla ja väheni eniten Helsingissä (liite 4B). Vantaalla kasvu johtui ainakin osittain aikaisempaa tarkemmasta tietojen koonnista. Helsingissä päivähoitoikäisten lasten määrän vähenemisestä johtuva päiväkotien lakkauttaminen alkoi vaikuttaa myös henkilöstön määrään. Päivähoitoasetuksen mukaan hoito- ja kasvatushenkilöstöstä vähintään joka kolmannella (33 %) tulee olla vähintään lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai vastaava koulutus. Vuoden 2002 Vähintään lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai vastaavan tutkinnon suorittaneiden osuus päiväkotien hoito- ja kasvatushenkilöstöstä (%) joulukuu 2002 Helsinki 41,9 Espoo 37,5 Vantaa 40,2 Turku 44,3 Tampere 42,5 Oulu 45,1 Kuusikko 41,6 Kunnallisten päiväkotien henkilöstö sekä hallinnolliset johtajat 31.12.2002 Hoito- ja kasv.henkilöstö mukaan lukien hallinnolliset johtajat 46,6 44,8 46,6 45,8 45,7 46,0 46,1 Hallinnolliset johtajat Avustaminen ja laitoshuolto Hoito- ja kasvatustehtävät Ruokahuolto Yhteensä Helsinki 156 3 340 703 195 4 394 Espoo 107 1 481 552 33 2 173 Vantaa 87 1 359 365 21 1 832 Turku 14 888 205 65 1 171 Tampere 36 1 154 137 138 1 465 Oulu 8 832 96 89 1 024 Kuusikko 408 9 054 2 057 541 12 059 lopussa näiden henkilöstöryhmien osuus hoito- ja kasvatushenkilöstöstä oli 37,5 (Espoo) 45,1 (Oulu) prosenttia. Kuntien välisiin eroihin vaikuttaa eniten kuntien erilaiset käytännöt päiväkotien johtamissa. Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa, joissa suurin osa johtajista työskentelee myös lapsiryhmässä, kyseisen henkilöstön osuus oli suurempi kuin esimerkiksi Vantaalla, jossa kaikki johtajat ovat hallinnollisia. Kun edellä mainittuun ryhmään otetaan mukaan myös hallinnolliset johtajat, kuntien väliset erot tasoittuivat merkittävästi. 12

Vantaalla sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt vuonna 2000 erityispäivähoidon kehittämislinjauksena, että lastentarhanopettajien vakansseilla työskentelevien osuus päiväkotien hoito- ja kasvatushenkilöstöstä pidetään vähintään 40 prosenttina. Muissa Kuusikon kunnissa ei ole asiasta lautakuntatasoista tai vastaavaa päätöstä. Päivähoitoasetuksen toteutumista kunnissa voidaan arvioida myös siten, että verrataan hoito- ja kasvatushenkilöstön määrää päiväkotihoidossa olleiden lasten laskennalliseen määrään. Laskennallinen lasten määrä saadaan muuttamalla päiväkotihoidossa olevat lapset päivähoitoasetuksen määrittelemien suhdelukujen avulla 3 vuotta täyttäneiksi kokopäivälapsiksi ja ottamalla erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevat lapset lisäksi erikseen huomioon. Tässä raportissa käytetty laskentatapa on kuvattu liitteessä 1 (s.3). Laskennallisia lapsia päiväkodeissa yhtä hoito- ja kasvatustehtävissä työskentelevää henkilöä kohden 31.12.2002 (suluissa vuosi 2001*) Lapsia 2002 (2001) Helsinki 6,52 5,99 Espoo 6,48 6,61 Vantaa 6,55 6,65 Turku 6,38 6,34 Tampere 6,58 6,56 Oulu 6,88 Kuusikko 6,54 6,31 * Helsinki, Espoo ja Vantaa mukana varahenkilöstö Laskennallisten lasten määrä hoito- ja kasvatushenkilöä kohden oli korkein Oulussa ja alhaisin Turussa. Se lisääntyi hieman edellisestä vuodesta Helsingissä ja Tampereella, oli sama Turussa ja laski Espoossa ja Vantaalla. Kaikissa kunnissa laskennallisten lasten määrä jäi alle asetuksen määrittämän seitsemän lapsen johtuen muun muassa siitä, että ilta- ja ympärivuorokautisen päivähoidon hoito- ja kasvatushenkilöstön määrää ei ole säännelty erikseen ja kunnissa on siltä osin erilaisia käytäntöjä. Lisäksi päiväkotitilat saattavat vaikuttaa sijoitettavien lasten määrään. Avustajia ja laitoshuollon henkilöstöä oli suhteessa eniten Espoossa ja vähiten Oulussa. Päiväkotihoidossa olevien lasten määrä yhtä avustamis- ja laitoshuollon tehtävissä olevaa työntekijää kohden oli Espoossa 14 ja Oulussa 50, muissa Kuusikon kunnissa määrä oli 20(Vantaa) 48 (Tampere). Näissä luvuissa ei ole mukana työllistämisvaroin palkattu henkilökunta. Oulussa erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten avustamistehtävissä oli paljon työllistämisvaroin palkattuja työntekijöitä (yli 70 henkilöä). Pääkaupunkiseudulla työllistämisvaroin palkatun henkilöstön määrä on vähentynyt viime vuosina johtuen muun muassa vaikeudesta saada tehtäviin soveltuvaa työllistämistukeen oikeutettua henkilöstöä. Tampereella ja Turussa oli vuonna 2002 jonkin verran työllistämisvaroin palkattua henkilöstöä lähinnä laitos- ja ruokahuollon tehtävissä. Liitteeseen 4A on koottu erikseen myös päiväkotien varahenkilöstö, joka on osa päivähoidon henkilöstön sijaisjärjestelyjä. Varahenkilöstöä on eniten pääkaupunkiseudun kunnissa, joissa henkilöstön lyhytaikaisiin poissaoloihin on vaikea saada ulkopuolisia sijaisia. Vuonna 2002 Turussa oli varahenkilöstöä kokeiluluonteisesti tilapäisillä palkkaamisluvilla, Oulussa varahenkilöitä oli hoito- ja kasvatushenkilöstöllä. Tampereella ei ollut päiväkotien varahenkilöitä, siellä lyhytaikaisiin sijaisuuksiin palkattiin sopimuksen mukaan sijainen. Varahenkilöstön lisäksi kuntien päiväkodeissa käytetään tarvittaessa ulkopuolisia sijaisia. Helsinki ja Espoo käyttävät myös vuokratyövoimaa osana henkilöstön sijaisjärjestelyjä. 4.2.1.3 Kustannukset Kunnallisen päivähoidon kustannusten koonnin ja jakamisen perusteita kunnallisen päivähoidon eri muotoihin tarkennettiin vuonna 2002. Tarkentamisen myötä kaikkien Kuusikon kuntien kustannuksissa on vuonna 2002 mukana päivähoidon tukemisen ja hallinnon henkilöstön kustannuksia. Kustannusten vertailun kannalta muutoksella ei ole juurikaan merkitystä, sillä päivähoidon 13

tukemisen ja hallinnon henkilöstön kustannusten osuus kunnallisen päivähoidon kokonaiskustannuksista oli 1-3 prosenttia. Vuonna 2002 kunnallisten päiväkotien kokonaiskustannukset olivat 458,1 miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset nousivat edellisestä vuodesta 3,6 (Tampere) 5,6 (Vantaa) prosenttia (liite 3C). 1.3.2002 yleiskorotus nosti henkilöstön peruspalkkaa 1,9 prosenttia. Lisäksi tehtiin kuntakohtaisia palkantarkistuksia. Koska päiväkotihoidon kustannuksista suurin osa on henkilöstökustannuksia, oli yleiskorotuksen vaikutus kokonaiskustannusten nousuun merkittävä. Kunnallisten päiväkotien kustannusten osuus päivähoidon kokonaiskustannuksista nousi vuodesta 2001 noin yhdellä prosenttiyksiköllä. Kunnallisessa päiväkotihoidossa ollutta lasta kohden kustannukset olivat keskimäärin 9 157 euroa. Pääkaupunkiseudun kunnissa, erityisesti Espoossa, kus- muutos 2002 euroa muutos % tannukset lasta kohden olivat selvästi korkeammat Helsinki 9 874 644 7,0 kuin muissa Kuusikon kunnissa. Oulun kustannukset Espoo 10 446 659 6,7 lasta kohden jäivät yli 600 euroa pienemmiksi kuin Vantaa 9 005 481 5,6 Tampereen, jonka kustannukset ovat aikaisemmin Turku 8 334 446 5,6 olleet ja olivat edelleen selvästi pienemmät kuin Helsingin, Espoon, Vantaan ja Turun. Oulun muita kun- Tampere 7 866 455 6,1 tia edullisempiin kustannuksiin saattaa vaikuttaa se, Oulu 7 222 että Oulussa kokeillaan osassa kunnallisia päiväkoteja ns. tilaaja-tuottajamallin sovellusta, jonka yhtenä tavoitteena on tehostaa taloutta ja Kuusikko 9 157 toimintaa. Kuusikon kunnissa suurin osa erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten päivähoidosta ja ilta- ja ympärivuorokautisesta päivähoidosta järjestetään kunnallisessa päiväkotihoidossa. Espoossa ja Vantaalla kunnallisessa päiväkotihoidossa olleista lapsista noin 9 prosenttia oli erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia, Turussa ja Helsingissä heidän osuutensa oli noin 8,5 prosenttia. Tampereella ja Oulussa erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten osuus jäi noin 7 prosenttiin. Erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevan lapsen päivähoidon kustannukset ovat tukitoimenpiteistä johtuen suuremmat kuin muiden päivähoidossa olevien lasten kustannukset. Ilta- ja ympärivuorokautisessa päivähoidossa kustannuksia nostavat muun muassa henkilökunnan ilta- ja viikonloppulisät sekä se, että lasten ja hoito- ja kasvatushenkilöstön välinen suhdeluku on yleensä alhaisempi kuin muussa päivähoidossa. Paremman käsityksen kuntien välisistä eroista kunnallisen päiväkotihoidon kustannuksissa saa, kun kustannukset suhteutetaan päiväkotien laskennallisten lasten määrään. Tällöin päiväkotihoidossa olleiden lasten määrä lapsen iästä tai hoidon laajuudesta riippumatta saadaan vertailukelpoiseksi. Kunnallisten päiväkotien vuosikustannukset laskennallista lasta 1) kohden sekä muutos vuodesta 2001 2002 muutos euroa muutos % Helsinki 8 602 524 6,5 Espoo 8 856 429 5,1 Vantaa 7 719 356 4,8 Turku 7 392 370 5,3 Tampere 6 837 349 5,4 Oulu 6 157 Kuusikko 7 919 1) lasten määrä vuosien 2001 ja 2002 joulukuun keskiarvo Laskennallisten lasten käyttö kustannusten jakajana vähensi lasta kohden laskettuja kustannuksia eniten Espoossa, jossa kunnallisessa päiväkotihoidon lapsista erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten korkean osuuden lisäksi oli paljon alle 3-vuotiaita lapsia (18,1 % päiväkotihoidon lapsista). Turussa laskennallisten lasten käytön vaikutus oli pienin. Siellä oli muita kuntia enemmän lapsia osapäivähoidossa. 14 Kunnallisten päiväkotien vuosikustannukset lasta 1) kohden sekä muutos vuodesta 2001

Henkilöstökustannukset Tilakustannukset Muut kustannukset 8 856 euroa 8 602 euroa 11,03 % 14,13 % 15,25 12,90 % 7 719 euroa 7 392 euroa 14,26 % 6,79 % 12,72 % 12,64 % 6 837 euroa 8,40 % 9,88 % 6 157 euroa 17,25 % 7 926 euroa 11,84 % 13,44 % 13,02 % 73,72 % 72,96 % 73,02 % 80,56 % 81,72 % 69,73 % 74,72 % Helsinki Espoo Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko Kuvio 9. Kustannusten jakautuminen menolajeittain laskennallista lasta kohden kunnallisissa päiväkodeissa vuonna 2002 Suurin osa päiväkotihoidon kustannuksista on henkilöstökustannuksia. Turussa henkilöstön palkkataso on hieman alhaisempi kuin muissa Kuusikon kunnissa johtuen siitä, että se kuuluu ainoana Kuusikon kunnista II kalleusluokkaan. Tampereella ja Oulussa oli päiväkotihoidon kustannuksissa vähemmän muun kuin hoito- ja kasvatushenkilöstön kustannuksia kuin muissa Kuusikon kunnissa johtuen siitä, että työllistämisvaroin palkatun henkilöstön kustannuksia ei ole mukana tässä vertailussa. Turussa ja pääkaupunkiseudun kunnissa oli vähän työllistämisvaroin palkattua henkilöstöä. Helsingissä tilakustannusten osuus oli 15,2 prosenttia, kun se muissa kunnissa oli noin 13 prosenttia, Tampereella ainoastaan 9,9 prosenttia. Kustannuksiin vaikuttaa muun muassa kunnan yleinen vuokrataso ja tehokkuus tilojen käytössä. Lisäksi kuntien sisäiset sopimuksen tilakustannusten perimisestä ovat erilaisia. Muihin kustannuksiin Espoossa, Vantaalla ja Oulussa sisältyvät päiväkotien kaikki ruokahuollon kustannukset, ne ostetaan kunnan ruokapalveluyksiköstä. Muissa Kuusikon kunnissa keittiöhenkilökunnan kustannukset sisältyvät henkilöstökustannuksiin, elintarvikkeet ja muut ruokahuollon kustannukset ovat muissa kustannuksissa. Päiväkodin sijaisjärjestelynä käytetyn vuokratyön kustannukset sisältyvät Helsingissä ja Espoossa muihin kustannuksiin. Muissa kunnissa ei käytetä vuokratyövoimaa, niissä kaikki sijaiskustannukset ovat henkilöstökustannuksissa. Muissa kustannuksissa on ns. yhteisinä menoina Turussa, Tampereella ja Oulussa päivähoidon tukemisen ja hallinnon henkilöstökustannuksia enemmän kuin muissa kunnissa. Kaikkiaan yhteisten menojen osuus kokonaiskustannuksista on kuitenkin niin vähäinen, että sillä ei ole merkitystä kuntien välisiä eroja tarkasteltaessa. Kunnallisen päiväkotihoidon, lähinnä lasten päivähoitomaksuista koostuvat, tulot olivat 25,6 miljoonaa euroa, ne kattoivat kunnallisen päiväkotihoidon kustannuksista 10 (Espoo) 14,3 (Tampere) prosenttia. 4.2.2 perhepäivähoito Kunnallista perhepäivähoitoa järjestetään Kuusikon kunnissa perhepäivähoitona hoitajan kodissa, kolmiperhepäivähoitona hoidettavien lasten kodeissa ja ryhmäperhepäivähoitona erillisessä ryhmäperhepäiväkodissa. Vuonna 2002 Turussa ei ollut ryhmäperhepäivähoitoa. Siellä kolmiperhe- 15

päivähoidon osuus kunnallisesta perhepäivähoidosta oli suhteessa suurempi kuin muissa Kuusikon kunnissa. Vantaalla ei ollut kolmiperhepäivähoitoa. Perhepäivähoitoa ovat aikaisemmin johtaneet pääosin perhepäivähoidon ohjaajat. Kun perhepäivähoidon johtamista on yhdistetty päiväkodin johtajan tehtäviin, perhepäivähoidon ohjaajat ovat siirtyneet päiväkodin hallinnollisiksi johtajiksi tai muihin tehtäviin. Vuoden 2002 lopussa perhepäivähoidon ohjaajia oli Kuusikon kunnissa yhteensä 39, heistä 17 oli Helsingissä (liite 4A) Kunnallisessa perhepäivähoidossa oli vuoden 2002 lopussa 6 700 lasta, joka oli 5,2 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2001 lopussa. Espoossa yli puolet (53,1%) kunnallisessa perhepäivähoidossa olevista lapsista oli ryhmäperhepäivähoidossa. Muissa kunnissa ryhmäperhepäivähoidossa olevien lasten osuus oli 19,8 (Tampere) 43,3 (Vantaa) prosenttia. 4.2.2.1 Hoitajan kotona tapahtuva ja kolmiperhepäivähoito Hoitajan kotona tapahtuvassa ja kolmiperhepäivähoidossa (raportin liitteissä tavallinen perhepäivähoito) oli vuoden 2002 lopussa 453 lasta vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Lasten määrän väheneminen johtui pääosin perhepäivähoitajien vähenemisestä. Kuusikon kunnissa eläkkeelle siirtyneiden tai muista syistä lopettaneiden perhepäivähoitajien tilalle on ollut vaikeuksia saada palkattua uutta henkilöstöä. Tampereella osa kunnallisista perhepäivähoitajista on siirtynyt yksityisiksi perhepäivähoitajiksi. Lapsia ja henkilöstöä hoitajan kotona tapahtuvassa ja kolmiperhepäivähoidossa 31.12.2002 sekä muutos vuodesta 2001 lasten määrä määrän muutos muutos % perhepäivähoitajien ja kolmipp.hoitajien määrä määrän muutos Helsinki 1 384-35 -2,5 369-8 Espoo 798-210 -20,8 244-28 Vantaa 670-99 -12,9 188-23 Turku 721-18 -2,4 179-1 Tampere 425-81 -16,0 123-27 Oulu 446-10 -2,2 153 Kuusikko 4 444-453 -9,3 1 256 Alle 3-vuotiaiden osuus näissä hoitomuodoissa olevista lapsista oli suurin Tampereella (51,1 %) ja pienin Espoossa (31,3 %). Helsingissä ja Turussa alle 3-vuotiaiden lasten osuus oli 40 %, Vantaalla 44,3 % ja Oulussa 48,7 %. Varsinkin hoitajan kotona tapahtuvan perhepäivähoidon ongelmana on, että sitä ei kyetä tarjoamaan kysyntää vastaavasti. Kuntien tavoitteena on perhepäivähoidon lisääminen tai ainakin suhteellisen osuuden säilyttäminen nykyisellä tasolla. Hoitajan kotona tapahtuvan ja kolmiperhepäivähoidon vuosikustannukset lasta 1) kohden sekä muutos vuodesta 2001 muutos 2002 euroa muutos % Helsinki 8 922 514 6,1 Espoo 8 970 887 11,0 Vantaa 8 308 472 6,0 Turku 7 710 267 3,6 Tampere 7 909 552 7,5 Oulu 7 663 Kuusikko 8 425 1) lasten määrä vuosien 2001 ja 2002 joulukuun keskiarvo Turussa kolmiperhepäivähoidon osuus perhepäivähoidosta on merkittävä. Siellä kolmiperhepäivähoitajia oli 19,6 prosenttia perhepäivähoidon henkilöstöstä. Helsingissä kolmiperhepäivähoitajien osuus oli 11,4 %, Espoossa, Tampereella ja Oulussa 4,6-6,6 prosenttia. Vantaalla ei ollut kolmiperhepäivähoitoa vuonna 2002. Hoitajan kotona tapahtuvan ja kolmiperhepäivähoidon vuosikustannukset olivat 39,3 miljoonaa euroa, lasta kohden laskettuna ne olivat Kuusikon kunnissa keskimäärin 8 425 euroa. Kustannukset nousivat edellisestä vuodesta eniten Espoossa ja vähiten Turussa. Perhepäivähoitajille maksetut kustannuskorvaukset nousivat keskimäärin 4,5 prosenttia vuodesta 2001. 16

Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Turussa perhepäivähoitajilla on valtakunnallisesta sopimuksesta poikkeava paikallinen sopimus. Espoossa paikallista sopimusta tarkennettiin vuonna 2002 siten, että omassa kodissa työtä tekeville perhepäivähoitajille alettiin maksaa ns. takuuajan palkkaa ja palkkaa tarkastettiin 1.1.2002, 1.5.2002 ja 1.9.2002. Sijaishoitojärjestelyihin on lisätty resursseja muun muassa palkkaamalla ryhmäperhepäivähoitoon ja päiväkoteihin perhepäivähoidon varahoitajia. Sijaishoidon uudet järjestelyt nostivat varsinkin Espoon perhepäivähoidon kustannuksia vuodesta 2001. Aikaisemmin sijaishoitojärjestelyt on hoidettu pääosin siten, että lapsen oman hoitajan poissa ollessa lapsi on sijoitettu toiselle perhepäivähoitajalle. Tällöin perhepäivähoitajalla samanaikaisesti hoidossa olevien lasten määrä on ollut aika ajoin hankalaa pitää päivähoitoasetuksen mukaisena. Hoitajan kotona tapahtuvan ja kolmiperhepäivähoidon asiakasmaksuista koostuvat tulot kattoivat näiden hoitomuotojen kokonaiskustannuksista 12,6 (Espoo) - 21,7(Tampere) prosenttia. 4.2.2.2 Ryhmäperhepäivähoito Ryhmäperhepäiväkodissa kaksi hoitajaa voi hoitaa samanaikaisesti enintään kahdeksaa lasta sekä kahta esiopetukseen osallistuvaa tai koululaista osapäiväisesti. Jos ryhmäperhepäiväkodissa on hoidossa samanaikaisesti enemmän lapsia, on yhdellä perhepäivähoitajalla oltava vähintään lastenhoitajan, lähihoitajan tai vastaava koulutus. Ryhmäperhepäiväkodissa voi kolme hoitajaa hoitaa enintään kahtatoista lasta.(asetus lasten päivähoidosta 239 / 1973 8 ) Ryhmäperhepäivähoidossa hoidossa olevien lasten määrä lisääntyi edellisestä vuodesta Espoossa ja Vantaalla. Espoossa ryhmäperhepäivähoitoa kehitetään osana pienten lasten hoitojärjestelmää. Vantaalla sitä lisätään harkinnan ja mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi alueille, joissa on huono päivähoitotilanne. Tampereella ja Oulussa on tavoitteena pitää ryhmäperhepäivähoito nykyisessä laajuudessaan yhtenä vaihtoehtoisena hoitomuotona. Turussa ei ole ryhmäperhepäivähoitoa. Lapsia kunnallisessa ryhmäperhepäivähoidossa 31.12.2002 sekä muutos vuodesta 2001 lasten määrä Alle 3-vuotiaiden lasten osuus ryhmäperhepäivähoidossa olleista lapsista oli 27 (Vantaa ja Espoo) 52 (Tampere) prosenttia. määrän muutos muutos % Helsinki 596-56 -8,6 Espoo 905 128 16,5 Vantaa 511 28 5,8 Turku - Tampere 105-12 -10,3 Oulu 139-15 -9,7 Kuusikko 2 256 73 3,3 Kunnallisen ryhmäperhepäivähoidon henkilöstö 31.12.2002 Henkilöstö josta lastenhoitajia, lastentarhanopettajia tai vast. työntekijöitä Helsinki 223 24 (10,8 %) Espoo 272 70 (25,7 %) Vantaa 139 38 (27,3 %) Turku Tampere 31 1 (3,2 %) Oulu 38 9 (23,7 %) Kuusikko 703 142 (20,2 %) Kuusikon kuntien kunnallisissa ryhmäperhepäiväkodeissa työskenteli vuoden 2002 lopussa 703 työntekijää, heistä 20,2 prosenttia oli vähintään lastenhoitajan tai vastaavan koulutuksen suorittaneita. Helsingissä oli enemmän kahden hoitajan ryhmäperhepäiväkoteja kuin muissa kunnissa. Espoossa suurin osa uusista perustettiin kahdentoista lapsen ryhmäperhepäiväkodeiksi. Vantaalla osassa kolmen hoitajan ryhmäperhepäiväkodeista oli hoidossa 12 lasta ja osassa 10 lasta johtuen palo-, pelastus- tai muista vastaavista määräyksistä. Vantaalla 10 lapsen ryhmäperhepäiväkodeista pyritään luopumaan. 17

Vantaalla ryhmäperhepäivähoidossa työskenteli myös lastentarhanopettajia. Heitä oli ryhmäperhepäiväkodeissa, jotka on suunniteltu erityisen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa oleville lapsille. Kunnallisen ryhmäperhepäivähoidon vuosikustannukset lasta 1) kohden sekä muutos vuodesta 2001 2002 muutos euroa muutos % Helsinki 9 357 835 9,8 Espoo 10 037 356 3,7 Ryhmäperhepäivähoidon vuosikustannukset olivat 21,4 miljoonaa euroa. Vuosikustannukset ryhmäperhepäivähoidossa ollutta lasta kohden olivat yli 10 000 euroa Vantaalla ja Espoossa. Ne nousivat edellisestä vuodesta eniten Helsingissä. Vantaa Turku Tampere Oulu Kuusikko 10 246-8 099 7 585 9 634 327 188 3,3 2,4 Erot ryhmäperhepäivähoidon rakenteessa vaikuttavat eniten kuntien välisiin kustannuseroihin. Vantaalla lasta kohden laskettuja kustannuksia nostivat etenkin 10 lapsen ryhmäperhepäiväkodit ja erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia lapsia varten suunnitellut ryhmäperhepäiväkodit. Ryhmäperhepäivähoidon 1) lasten määrä vuosien 2001 ja 2002 joulukuun keskiarvo henkilöstön sijaiskustannuksista osa on kunnal- listen päiväkotien kustannuksissa; ryhmäperhepäiväkodit käyttävät päiväkotien varahenkilöstöä. Huoneistokustannusten osuus ryhmäperhepäivähoidon kustannuksista oli Helsingissä 15,2 %, Vantaalla 11,8 %, Espoossa 9,8 % ja Tampereella ja Oulussa alle 7 %. Ryhmäperhepäivähoidon asiakasmaksuista koostuvat tulot kattoivat 6,4 (Espoo) - 22,4(Oulu) prosenttia kokonaiskustannuksista. 4.2.3 Kunnan ostama päivähoito Kunnan ostamaan päivähoitoon (myöhemmin ostopalvelupäivähoito) sisältyvät päivähoito, josta kunta on tehnyt ostopalvelusopimuksen yksityisen palveluntuottajan kanssa ja päivähoito, jossa kunta antaa maksusitoumuksen yksittäisestä lapsesta yksityiselle palveluntuottajalle tai toiselle kunnalle. on pääosin päiväkotihoitoa. Ostopalvelupäivähoidossa oli vuoden 2002 lopussa 4 325 lasta. Helsingissä ostopalvelupäivähoidossa olevien lasten määrä väheni edellisestä vuodesta lähes kymmenen prosenttia. Muissa kunnissa ostopalvelupäivähoidossa olevien lasten määrä ei muuttunut merkittävästi. Lapsia ostopalvelupäivähoidossa 31.12.2002 sekä muutos vuodesta 2001 lasten määrä määrän muutos muutos % Helsinki 1 286-136 -9,6 Espoo 1 770 10 0,6 Vantaa 619 9 1,5 Turku 413-8 -1,9 Tampere 237-13 -5,2 Oulu - Kuusikko 4 325-138 -3,1 Ostopalvelupäivähoidossa on vähemmän erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia lapsia kuin kunnallisessa päivähoidossa. Espoossa on ostettu myös erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten päivähoitoa, ostopalvelupäiväkodeissa on esimerkiksi integroituja erityisryhmiä. Muissa kunnissa lapsia päivähoitoon sijoitettaessa erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevat lapset sijoitetaan yleensä kunnalliseen päivähoitoon. Näissä kunnissa ostopalvelupäivähoidossa olevat erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevat lapset ovat pääosin lapsia, joille erityisen hoidon ja kasvatuksen tarve on tullut päivähoidon aikana. Ostopalvelupäivähoidossa olevista lapsista oli erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia Espoossa 4,5 % ja Helsingissä 4,4%, muissa kunnissa näiden lasten osuus oli 0,7 (Turku) - 3,6 (Tampere) prosenttia. 18