REITIT SELVIKSI 2003-2005

REITIT SELVIKSI 2003-2005 Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän palvelujen kehittämishanke Osaraportti 1 Yhteenveto Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän jäsen- ja sopimuskunnille osoitetun kyselyn vastauksista Tiia Inkeroinen Matti Mäkelä

Sisältö: 1 Kyselyn toteutus...1 2 Nykyisyyden ja tulevaisuuden näkymiä kuntien päihdetilanteesta...1 3 Kuntien päihdehuollon toimivuus ja kehittämistarpeet...2 3.1 Päihdehuollon palvelujen toimivuus...2 3.2 Palvelujen kehittäminen ja yhteistyön toimivuus päihdehuollossa...3 4 Kuntien päihdehuolto tällä hetkellä...4 4.1 Päihdehuollon organisointi kunnissa...4 4.2 Puutteet kuntien päihdehuollossa...5 4.3 Päihdetyön toteuttaminen kunnissa...6 4.4 Päihdehuollon asiakkaiden hoitojatkumot, hoidon vaikuttavuus ja seuranta...6 5 Kuntien henkilökunnan päihdeosaaminen...7 5.1 Päihdehuollon erityisosaaminen...7 5.2 Päihdehuollon koulutus- ja konsultaatiotarpeet...8 6 Näkemyksiä Mainiemen kuntoutumiskeskuksesta...8 6.1 Kuntien mielipiteet Mainiemen kuntoutumiskeskuksesta...8 6.2 Mainiemen kuntoutumiskeskuksen vahvuudet ja heikkoudet...10 7 Mainiemen kuntoutumiskeskukseen kohdistuvat odotukset ja tarpeet...11 7.1 Kuntien odotukset Mainiemen kuntoutumiskeskuksen palveluille...11 7.2 Tyytyväisyys Mainiemen kuntoutumiskeskuksen palveluihin...12 8 Keskeiset tulokset pähkinänkuoressa...13 9 Kyselyn anti Reitit selviksi -hankkeelle...14 Liite 1: Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän jäsenkunnat ja niiden väkiluku vuonna 200415 Liite 2a: Ehkäisevän päihdetyön toimivuus kunnissa...15 Liite 2b: Päihdehuollon avopalveluiden toimivuus kunnissa...16 Liite 2c: Päihdehuollon katkaisuhoitopalveluiden toimivuus kunnissa...16 Liite 2d: Päihdehuollon laitospalveluiden toimivuus kunnissa...17 Liite 2e: Tukiasumisen ja päiväkeskustoiminnan toimivuus kunnissa...17 Liite 3: Päihdehuollon palveluiden toimivuus kunnissa...18

1 1 Kyselyn toteutus Tämän osaraportin pohjana oleva Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän jäsen- ja sopimuskunnille kohdistettu kysely toimi alkukartoituksena Reitit selviksi -kehittämishankkeelle. Hankkeen tavoitteena on parantaa Mainiemen kuntoutumiskeskuksen valmiuksia palvella jäsenkuntiaan siten, että asiakkaiden tarpeet ja suunnitellut hoitopolut vastaavat paremmin toisiaan. Päämääränä on myös lisätä kuntien mahdollisuuksia hyödyntää kuntoutumiskeskuksessa olevaa päihdetyön asiantuntemusta. Kyselyn avulla selvitettiin kuntayhtymän jäsen- ja sopimuskuntien keskeisiä päihdehuollon kehittämiskohtia. Kysely lähetettiin kuntayhtymän jokaisen jäsenkunnan (46 kuntaa; ks. liite 1) ja kuuden sopimuskunnan sosiaalijohtajalle/perusturvajohtajalle. Kyselyyn osallistuneet sopimuskunnat ovat Hollola, Nokia, Urjala, Vantaa, Ylöjärvi ja Orimattila. Kyseiset kunnat valittiin mukaan sillä perusteella, että ne ovat aktiivisia Mainiemen yhteistyökumppaneita. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 37 kuntaa - vastausprosentti oli 71 %. Kysely toteutettiin postikyselynä ajalla 17.9.-27.10.2003. Tässä yhteenvedossa vastaukset on jaoteltu kuntakoon mukaan siten, että alle 4000 asukkaan kunnat muodostavat pienten kuntien joukon, 4 000-10 000 asukkaan kunnat muodostavat keskisuurten kuntien joukon ja yli 10 000 asukkaan kunnat muodostavat suurten kuntien joukon. Pienistä kunnista kyselyyn vastasi yhdeksän kuntaa (17:sta), keskisuurista kunnista 15 kuntaa (18:sta) ja suurista kunnista 13 kuntaa (17:sta). 2 Nykyisyyden ja tulevaisuuden näkymiä kuntien päihdetilanteesta Alkoholin käyttö tuottaa kunnissa eniten ongelmia kunnan asukasluvusta riippumatta. Myös sekakäyttö muodostuu merkittäväksi tai kohtalaiseksi ongelmaksi hieman yli puolessa (57 %) vastanneista kunnista. Huumeiden käyttö on kohtalainen ongelma lähinnä suurissa kunnissa; pienissä ja keskisuurissa kunnissa huumeet koetaan edelleen vähäiseksi ongelmaksi. Lääkkeiden väärinkäyttö nähdään yleisesti joko kohtalaiseksi tai vähäiseksi ongelmaksi. Ongelmia kunnissa tuottavat myös imppaus, alkoholin korvikkeet, tupakka sekä peliriippuvuus. Suurin osa (75 %) vastanneista kunnista ennustaa päihdetilanteen kehittyvän huonompaan suuntaan omassa kunnassaan seuraavan viiden vuoden aikana. Syiksi mainitaan: 1. alkoholin hinnan lasku ja kasvava kulutus alkoholiveron laskun myötä (yleisin maininta)

2. Viron liittyminen Euroopan unioniin 3. nuorten lisääntyvä alkoholin käyttö; yhä nuoremmat käyttävät enemmän 4. huumeiden käytön ja kaupan lisääntyminen 5. kuntien liian vähäiset päihdehuollon resurssit 2 Seitsemän kuntaa (19 %) katsoo päihdetilanteen pysyvän ennallaan. Näkemystä perustellaan kehitteillä olevilla päihdehankkeilla ja päihdehuollon asiakkaiden määrän pysymisenä vuosikausia vakiona. Kaksi kuntaa (6 %) näkee tilanteen menevän tulevaisuudessa valoisampaan suuntaan: toinen kunnista perustelee näkemystä päihdeongelmaisille suunnitteilla olevalla tukitoiminnalla. 3 Kuntien päihdehuollon toimivuus ja kehittämistarpeet 3.1 Päihdehuollon palvelujen toimivuus Kyselyssä pyydettiin kuntien arviota päihdehuollon eri osien toimivuudesta omassa kunnassa. Palveluja arvioitiin asteikolla: ei toimi ollenkaan, toimii huonosti, toimii kohtuullisesti ja toimii hyvin (sekä en osaa sanoa) (ks. liite 2a-e ja liite 3). Kuntien vastausten mukaan verraten eniten päihdehuollon toimimattomuutta koetaan keskisuurissa kunnissa. Erityisesti alle 18-vuotiaille suunnatut päihdehoitopalvelut, perheiden avo- ja laitoshoito, huumeiden käyttäjien hoitopalvelut ja terveysneuvonta, tukiasuminen ja päiväkeskustoiminta kangertelevat. Pienissä kunnissa kaikki päihdehuollon palvelut arvioidaan toimivan vähintään kohtuullisesti. Ainoastaan päiväkeskustoiminnan puuttuminen nousee esille erityisenä puutteena. Suurimmassa osassa pienistä kunnista päiväkeskustoimintaa ei ole järjestetty ollenkaan. Suurissa kunnissa arvioidaan päihdehuollon palvelujen toimivan suurimmaksi osaksi kohtuullisesti tai hyvin. Tämä johtunee siitä, että suurissa kunnissa päihdehuollon palveluja on ylipäätään saatavilla, vaikka odotusajat olisivatkin pitkät. Suurissa kunnissa vähiten toimiviksi arvioitiin tukiasumispalvelut, päiväkeskustoiminta ja päihdehuollon asiakkaiden terapiapalvelut. Tarkastellessa kaikkien kuntien vastauksia, huonoimmin toimiviksi (ei toimi ollenkaan tai toimii huonosti) päihdehuollon palveluiksi mainitaan:

3 tukiasuminen päiväkeskustoiminta huumeiden käyttäjien avohoito alle 18-vuotiaiden avohoito päihdeongelman varhainen toteaminen alle 18-vuotiaiden katkaisuhoito huumeiden käyttäjien katkaisuhoito huumeiden käyttäjien terveysneuvonta 3.2 Palvelujen kehittäminen ja yhteistyön toimivuus päihdehuollossa Palvelujen kehittämistarpeet Pienet kunnat nostavat vastauksissaan ensisijaiseksi päihdehuollon kehittämiskohteeksi yleisimmin nuorten päihteiden käyttöön puuttumisen. Tämä tapahtuisi avohoitopalveluja kehittämällä (yleisesti ja alle 18-vuotiaille) ja kouluttautumalla varhaisen puuttumisen ja puheeksi ottamisen saralla. Myös perheiden hoitopalvelut ja päiväkeskustoiminta nousevat esille muutamassa vastauksessa. Resursseja päihdehuoltoon kaivataan lisää. Myös keskisuurissa kunnissa kehittämiskohdaksi nousee yleisimmin avohoito (kokonaisuutena, mutta etenkin nuorten päihteiden käyttäjien kohdalla). Nuorten ennaltaehkäisevien palvelujen kehittäminen ja päihdeongelmaan varhainen puuttuminen koetaan myös tärkeäksi. Muita kehittämiskohtia ovat perheiden päihdehoitopalvelut, päiväkeskustoiminta, tukiasuminen ja alle 18-vuotiaiden katkaisu- ja kuntoutuspalvelut. Suurissa kunnissa kehittämiskohdaksi nimetään yleisimmin resurssipula (lähinnä henkilöstöpuolella). Päihdehuollon palveluissa kehittämiskohteita ovat muun muassa huumeiden käyttäjien (avo)hoito ja jatkohoito yleisesti, päiväkeskustoiminta, tukiasuminen sekä terapiapalvelut. Yhteistyökumppanit ja yhteistyön toimivuus eri sektorien välillä Kuntien sosiaali- ja terveystoimen välinen yhteistyö toimii hyvin vaihtelevasti kyselyyn vastanneissa kunnissa. Pääosin yhteistyö vaikuttaa kyselyn mukaan olevan, etenkin pienissä ja keskisuurissa kunnissa, melko sattumanvaraista, mutta tarvittaessa myös toimivaa ja hyvää. Myöskään yhteistyö muiden viranomaistahojen kanssa ei ole säännöllistä (lähinnä sattumanvaraista), mutta toimii kohtalaisesti valtaosassa pienistä ja keskisuurista kunnista. Erityisesti nuorten kohdalla yhteistyö on vilkkaampaa ja toimivampaa kuin päihdeasioissa yleisesti.

4 Myös suurissa kunnissa yhteistyön koetaan olevan pääosin hyvää; on yhteisiä koulutuksia, verkostopalavereita yms. Toisaalta eräässä kunnassa koetaan, että terveystoimi ei ota vastuuta päihdeasioista; yksi kunta sanoo yhteistyön olevan heikkoa ja toinen toteaa lääkäripulan heijastavan myös päihdehuoltoon. Suurissa kunnissa yhteistyö muiden viranomaistahojen kanssa toimii paremmin ja sitä on enemmän kuin pienissä ja keskisuurissa kunnissa. Neljässä vastanneista suurista kunnista on moniammatillinen päihdetyöryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti. Yhteistyön esteiksi eräässä kunnassa nähdään mm. tiedon puute ja epäluulo toisten toimintaa/toimimattomuutta kohtaan sekä yhteisen linjauksen puuttuminen. Tärkeimmiksi yhteistyökumppaneikseen kunnat nimeävät yleisimmin A-klinikat, terveystoimen ja eri päihdekuntoutuslaitokset tässä järjestyksessä. 4 Kuntien päihdehuolto tällä hetkellä 4.1 Päihdehuollon organisointi kunnissa Päihdehuollon organisointi ja palvelujen toimivuus koetaan hyvin vaihtelevasti kyselyyn vastanneissa kunnissa. Osassa kunnista päihdehuolto koetaan toimivan pääosin hyvin ja asiakkaat saavat palveluja toivomustensa mukaan. Näin on etenkin pienissä kunnissa, joissa päihdehuollon asiakkaita on vähän. Resurssit ovat kuitenkin vähäiset (suurimmassa osassa kunnista) tarpeeseen nähden ja yhdessä vastauksessa todetaan, että päihdehuolto jää isompien sektoreiden jalkoihin. Noin kolmasosa keskisuurista kunnista näkee päihdehuollon organisoinnin hajanaisena, josta puuttuu kokonaisote. Niin ikään kolmasosa sanoo päihdehuollon toimivan hyvin, mutta jotkut palvelualueet kangertelevat. Suurten kuntien vastaukset ovat samankaltaisia keskisuurten kuntien vastausten kanssa: osittain päihdehuolto toimii ja on hyvin organisoitua (resursseihin nähden), mutta osittain löytyy kehittämisen varaa (mm. yhteistyötavat, palvelurakenteen yksipuolisuus). Muutamassa kunnassa koetaan, että palvelut ovat liiaksi ostopalvelujen varassa. Joissakin kunnissa on lähdetty kehittämään palveluohjausta. Suurin osa suurista kunnista vastaa kuitenkin päihdehuollon organisaation ja palvelujen toimivan joko hyvin tai kohtalaisesti.

4.2 Puutteet kuntien päihdehuollossa 5 Kyselyssä tiedusteltiin millaisia puutteita kunnan päihdepalvelujen saatavuudessa, riittävyydessä ja järjestämistavassa koetaan tällä hetkellä olevan. Erityisesti pienissä ja keskisuurissa kunnissa merkittäväksi ongelmaksi nähdään mm. välimatkojen pituus A-klinikalle ja muihin (lähinnä avo-) päihdepalveluihin/toimintoihin. Myös joidenkin kuntien omassa päihdeosaamisessa koetaan puutteita; erityistyöntekijöitä ei ole ja sosiaalityöntekijä hoitaa päihdeasiat muiden töiden ohella. Budjetit ovat niukat ja näin on täytynyt luoda tiukat kriteerit kenelle laitoskuntoutuspalvelut kohdennetaan. Muutamassa vastauksessa painotetaan, että myös päihteiden vaikutuksen alaisena tulisi päästä palvelujen piiriin; ajanvarauksen palvelut reagoivat hitaasti akuuteissa tilanteissa. Isojen kuntien päihdehuollon puutteet liittyvät yleisimmin resurssien (henkilöstö, raha, aika) riittämättömyyteen ja joissakin kunnissa palvelujen vähäisyyteen ( ei terveyskeskuspalveluja, ei matalan kynnyksen palvelupistettä, paikkakunnalta puuttuu oma kuntoutusyksikkö ; Ei ole tarjota tukiasuntoja tai jatkohoitoa laitoshoidon jälkeen ; katkaisuhoitoon jonossa n. 60-65 asiakasta, keskitettyä asiakasohjausta tarvitaan, erityisesti huumeiden käyttäjien ja sekakäyttäjien hoitoajat liian pitkiä. Palveluissa myös sattumanvaraisuutta yms.) Kyselyn mukaan keskeiset puutteet kuntien päihdehuollossa tällä hetkellä ovat: resurssien vähyys välimatkat/etäisyys palveluihin päihdeosaamisen puuttuminen palvelujen puute; tukiasumispalvelut, alle 18-vuotiaiden palvelut, nuorten palvelut, päiväkeskustoiminta päihdehuollon ja -hoitojen koordinointi ( polku puuttuu ) sattumanvaraisuus päihdepalveluissa avohuollon palvelujen puuttuminen Lisäksi asiakasryhmät, joiden ei koeta saavan riittävästi tai oikeanlaisia palveluja, ovat: huumeiden käyttäjät (etenkin suurissa kunnissa) kaksoisdiagnoosiasiakkaat nuoret ja alle 18-vuotiaat naiset lapsiperheet ns. vaikeat tapaukset : motivoitumattomat, krooniset alkoholistit ja suurkuluttajat, syrjäytyneet maahanmuuttajat iäkkäät ja sairaat henkilöt, jotka eivät hyödy keskusteluavusta (toiminnalliset palvelut)

4.3 Päihdetyön toteuttaminen kunnissa 6 Yleisimmin (68 %) kunnissa päihdehuollon sosiaalityö on järjestetty osana kunnan yleistä sosiaalityötä. Kahdessa kunnassa on erityisesti päihdehuoltoon erikoistunut sosiaalityöntekijä. Seitsemässä kunnassa (19 %) perustason päihdetyön asiantuntemus hoituu muulla tavoin, mm. päihdetyöntekijän tai osa-aikaisen päihdetyöntekijän turvin, ostopalveluna A-klinikalta tai päihdeterveydenhoitajan ja huumeprojektityöntekijän kautta. Päihdehuollon asiakkaiden hoitojatkumojen suunnittelu vaikuttaa kyselyn mukaan melko heikolta monissa kunnissa; valtaosassa (70 %) kuntien päihdehuollossa kuntoutussuunnitelma asiakkaalle tehdään ainoastaan osassa tapauksista. Tilanteita, joissa kuntoutussuunnitelma tehdään, ovat muun muassa: 1. asiakas on laitoskuntoutuksessa 2. asiakas on erityisen motivoitunut tai asiakkaalla on toistuvia katkaisuhoitoja vuodeosastolla 3. lastensuojelu- ja perhetapauksissa 4. asiakas on ohjattu hoitoon työterveydenhuollosta/työpaikalta 5. asiakas on nuori Lähes neljänneksessä (22 %) kunnista vastataan, että kuntoutussuunnitelmaa ei päihdehuollossa laadita asiakkaalle lainkaan. Yhdessä kunnassa laaditaan kuntoutussuunnitelma ainoastaan tahdonvastaisissa tapauksissa ja kahdessa kunnassa kaikissa päihdehuollon tapauksissa. 4.4 Päihdehuollon asiakkaiden hoitojatkumot, hoidon vaikuttavuus ja seuranta Päihdehuollon asiakkaiden hoitojatkumojen seuranta vaikuttaa olevan suuressa osassa vastanneista kunnista satunnaista ja tapauskohtaista. Pienissä kunnissa seuranta tapahtuu lähinnä sosiaalitoimen asiakkuuden kautta. Eli seurantaa on ja se toimii, jos asiakas on vakituinen asiakas kunnan sosiaalitoimessa. Laitoshoidon jälkeinen jatkohoito toimii pienissä kunnissa tapauskohtaisesti joko avohoitona A-klinikalla tai sovittuna tapaamisena/tapaamisina sosiaalitoimistossa tai terveyskeskuksessa. Keskisuurissa kunnissa asiakkaiden hoitojatkumojen seuranta on hajanaisempaa ja satunnaisempaa kuin pienissä kunnissa (joissa päihdehuollon asiakkaita on suhteellisen vähän). Myös keskisuurissa kunnissa seuranta tapahtuu lähinnä sosiaalitoimen asiakkuuden kautta. Kolmanneksessa vastauksista sanotaan, että seurantaa ei käytännössä ole lainkaan tai se on satunnaista. Hoitopolkuihin ja hoidon seurantaan kaivataan lisää suunnitelmallisuutta. Laitoshoidon jälkeinen jatkohoito toteutuu

7 myös keskisuurissa kunnissa tapauskohtaisesti (ja osassa kunnista satunnaisesti) A-klinikalla, tapaamisina päihdetyöntekijän tai sosiaalityöntekijän kanssa, vertaistukena AA-ryhmissä, vapaaehtoisen tukihenkilön avulla ja/tai päivätoiminnan kautta. Osassa vastanneista suurista kunnista hoitojatkumojen seurantaa ollaan kehittämässä ja tehostamassa palveluohjauksen, asiakaspalvelujärjestelmien, hoitosuunnitelmien ja verkostopalaverien kautta. Joissakin kunnissa koetaan, että seuranta ja hoidon vaikuttavuuden arviointi puuttuu kokonaan tai on satunnaista. Hoitopolkujen seuranta on selkeä kehittämisalue kuntien päihdehuollossa. Suurista kunnista neljä sanoo laitoshoidon jälkeisen jatkohoidon toimivan joko huonosti tai ei ollenkaan. Vaihtoehtoja etenkin suurissa kaupungeissa on kuitenkin hyvin tarjolla. Näitä ovat muun muassa avohoito A-klinikalla, sosiaalityöntekijän tai päihdetyöntekijän tapaamiset, mielenterveystoimiston palvelut, asumispalvelut, päiväkeskustoiminta, intervallihoito ja nuorisoaseman palvelut. 5 Kuntien henkilökunnan päihdeosaaminen 5.1 Päihdehuollon erityisosaaminen Suurimmassa osassa (68 %) kunnista päihdehuollon erityisosaamisen saatavuus on vastausten mukaan turvattu tavalla tai toisella. Pienissä kunnissa asia hoidetaan ostopalveluilla ja päihdekonsultaatiolla (A-klinikka, päihdelääketieteeseen erikoistunut lääkäri ja terveydenhoitaja). Keskisuurissa kunnissa järjestetään koulutusta, pyydetään konsultaatiota (A-klinikka, Pikassos Oy), joissain kunnissa on oma päihdetyöntekijä. Palvelut, joita kunnalla ei ole mahdollisuus itse järjestää, ostetaan ulkopuolelta. Suurissa kunnissa erityispalvelut ja -osaaminen ovat pääasiallisesti hyvin laajasti saatavilla monin tavoin. Noin neljänneksessä (24 %) vastanneissa kunnissa koetaan, että päihdehuollon erityisosaamista kunnassa ei ole turvattu. Etenkin keskisuurissa kunnissa koetaan vahvimmin näin. Kantaa perustellaan muun muassa sillä, että erityiskursseja päihdetyöstä ei ole järjestetty tai päihdetyöntekijän virka puuttuu, vaikka se olisi tarpeen. Muutamassa kunnassa erityisosaamista koetaan olevan, mutta joillain osa-alueilla osaaminen on puutteellista: Hoitoon ohjaus ja avovastaanotto toimii, laitoshoitoa järjestyy kaikille halukkaille (ostopalv.), mutta nuorten tavoittaminen vaikeaa, tukiasuminen ja muut palvelut puuttuu ; Ostopalveluina saadaan hyvät palvelut, mutta lähettävä taho eli lääkärit ja sosiaalityöntekijät tarvitsevat lisäkoulutusta.

5.2 Päihdehuollon koulutus- ja konsultaatiotarpeet 8 Kaikissa kunnissa nähdään olevan päihdehuoltoon liittyviä koulutus- ja tietojen päivitystarpeita. Resurssit ovat kuitenkin monissa, etenkin pienissä kunnissa, koulutukseen riittämättömiä. Ensisijaisesti koulutusta kaivataan perustason työntekijöille etenkin päihdeongelman varhaisen toteamisen ja puheeksi ottamisen saralla. Myös huumeasiakkaisiin liittyvää koulutusta kaivataan edelleen huomattavasti. Seuraavassa on listattu keskeisimmät vastauksissa esille tulleet koulutustarpeet: huumeasiakkaat ja huumeisiin liittyvä koulutus päihdeongelman ennaltaehkäisy ja varhaisen riskikäytön toteaminen mm. päiväkoti- ja kotipalveluhenkilöstölle; kaikille hallintokunnille päihdeongelmaan puuttumisen (puheeksi ottaminen) ja hoitoon ohjauksen koulutusta perustason työntekijöille sosiaali- ja terveystoimessa; koulutusta mini-interventioiden lisäämiseksi tietoa hoitoreiteistä koulutusta asiakkaan kohtaamiseen koulutusta lakiasioista, esim. milloin ja miten lastensuojeluilmoitus on tehtävä koulutusta työyhteisöjen päihdeongelmista keskusteluterapiakoulutusta (motivointi, kognitiivinen terapia/keskustelu) Konsultaation tarvetta esiintyy kuntien vastausten mukaan satunnaisesti ja useimmiten sitä on myös tarvittaessa saatavilla. Erityisesti huumeasioissa ilmenee konsultaation tarvetta kaikissa kunnissa. Seuraavassa on listattu niin ikään keskeisimmät vastauksissa esille tulleet konsultaatiotarpeet: huumeasiakkaat ja huumeasiat yleisesti; opiaattiriippuvaisten korvaushoidot sekakäyttö vaikea päihderiippuvuus yhdistettynä mielenterveyshäiriöön (kaksoisdiagnoosiasiakkaat) päihdeperheiden palvelut erikoissairaanhoitoon liittyvät asiat yleisesti; infektioiden terveysneuvonta päihdeasiakkaan kohtaaminen, hoitoon ohjaus ja lastensuojeluperheet hoitoketjun suunnittelu ja toteuttaminen, palvelujärjestelmän yleinen kehittäminen nuoret, alle 18-vuotiaat päihteiden käyttäjät; nuorten huumeiden käyttäjien hoitokäytännöt hoitomotivaation herättäminen 6 Näkemyksiä Mainiemen kuntoutumiskeskuksesta 6.1 Kuntien mielipiteet Mainiemen kuntoutumiskeskuksesta Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän jäsen- ja sopimuskunnissa mielipiteet ja käsitykset Mainiemen kuntoutumiskeskuksesta ovat pääsääntöisesti hyvin myönteisiä. Etenkin asioiminen Mainie-

messä koetaan joustavaksi ja henkilökunta palvelualttiiksi ja ystävälliseksi (82 % samaa mieltä - vastauksia molempiin väittämiin) (ks. taulukko 1). 9 Myös kehittämiskohtia nousi vastauksista esille. Hoidon hinta Mainiemessä on epätyydyttävä neljänneksen (25 %) mielestä vastanneista; joskin suurempi osa vastasi tähänkin väittämään myönteisesti (38 % samaa mieltä -vastauksia). Tiedon kulussa ja tiedottamisessa Mainiemestä ulospäin vaikuttaa olevan joitakin ongelmia. Noin viidennes (21 %) kunnista ei koe saaneensa riittävästi tietoa Mainiemessä käytettävistä hoitomenetelmistä ja -käytännöistä; 35 % kunnista kokee, että kuntoutumiskeskuksen asiakkaan hoidosta antama palaute ei ole riittävää (38 % kokee sen riittäväksi). N Eri mieltä Samaa mieltä En osaa sanoa Mielestäni Mainiemeen pääsee hoitoon riittävän nopeasti 34 3 % 71 % 27 % Asiointi Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa on joustavaa 34 3 % 82 % 15 % Mainiemi on hoitopaikkana viihtyisä 34 3 % 74 % 24 % Mainiemen henkilökunta on palvelualtista ja ystävällistä 34-82 % 18 % Mainiemen henkilökunnan kanssa on mielekästä asioida 34-79 % 21 % Mainiemessä hoito on laadukasta 34-62 % 38 % Mainiemessä hoidon hinta on edullinen 32 25 % 38 % 38 % Olen saanut riittävästi tietoa Mainiemessä käytettävistä 34 21 % 68 % 12 % hoitomenetelmistä ja -käytännöistä Kuntoutumiskeskuksen yhteydenpito lähettävään tahoon on riittävää 34 41 % 38 % 21 % Kuntoutumiskeskuksen asiakkaan hoidosta antama palaute on 34 35 % 38 % 26 % riittävää Odotan jokaiseen hoitojaksoon sisältyvän verkostopalaverin 34 15 % 71 % 15 % (ei koske katkaisuhoitoa) Kunta haluaa olla mukana asiakkaan jatkohoitosuunnitelmaa valmisteltaessa 34 3 % 88 % 9 % Taulukko 1. Mitä mieltä olette seuraavista Mainiemen kuntoutumiskeskusta koskevista väittämistä? Kuntoutumiskeskuksen ilmeisin ongelma liittyy yhteydenpitoon. Tämä oli ainoa väittämä, johon suurin osa kunnista vastasi kielteisesti (41 % eri mieltä -vastauksia). Vastaavasti selkeä enemmistö (71 %) kunnista toivoo, että asiakkaan hoitojaksoihin sisältyisi verkostopalaveri Mainiemen henkilökunnan kanssa. Kunnista 88 % haluaa olla mukana asiakkaan jatkohoitosuunnitelmaa valmisteltaessa.

10 Kyselyssä vastaajia pyydettiin kuvailemaan Mainiemen kuntoutumiskeskusta kolmella ensiksi mieleen tulevalla adjektiivilla. Yleisimmät adjektiivit ovat viihtyisä, luotettava, asiantunteva, yhteistyökykyinen/yhteistyöhaluinen, kehittyvä ja etäinen. Ilmapiiriä, tunnelmaa/tunnetta, Tulevaisuuteen pyrkivät, fyysistä ympäristöä kuvaavat posit. kehitystä kuvaavat viihtyisä (6) tasokas rauhallinen uudistumaan pyrkivä pieni asiantunteva (3) hoitava yhteistyökykyinen (3) hoidollinen tehokas asiallinen monipuolinen turvallinen osaava luotettava (3) uskottava hyvä asiakaslähtöinen kodikas yhteistyöhaluinen (3), läheinen nykyaikainen edullinen avoin joustava kiinnostunut (kehityksestä) tuttu virkeä kaunis ympäristö (2) kehittyvä (2)/kehittää palveluhalukkuus etäinen (3) laitosmainen neutraali epämääräinen tuntematon vaihteleva perinteinen / perinteikäs pysyvä vanha käytetty ilmapiiriä, tunnetta, fyysistä ympäristöä kuvaavat negat. Menneisyyteen viittaavat, jämähtäneet Kuva 1. Mainiemen kuntoutumiskeskusta kuvaavat adjektiivit nelikentässä 6.2 Mainiemen kuntoutumiskeskuksen vahvuudet ja heikkoudet Yleisimmin Mainiemen vahvuudeksi kunnat nimeävät palvelujen nopean saatavuuden ja joustavuuden. Kunnan koko ei juuri tuo eroa vastauksiin. Kunnan sijainti sitä vastoin vaikuttaa: lähellä olevat kunnat laskevat eduksi Mainiemen maantieteellisen läheisyyden; toisaalta yksi kunta huomauttaa, että Mainiemi on sopivan kaukana. Oma kuntayhtymä koetaan luotettavaksi yhteistyökumppaniksi. Myös Mainiemen huumeosaaminen huomioidaan muutamassa vastauksessa Mainiemen vahvuudeksi. Lisäksi hoidon hinnan ja hinta-laatu -suhteen koetaan olevan kohdallaan. Heikkouksiksi nousi yleisimmin kaukana sijaitsevien kuntien näkökulmasta Mainiemen etäisyys ja huonot kulkuyhteydet. Heikkoudeksi mainitaan myös jo aiemminkin todettu kehittämiskohta: yhteydenpito lähettävään tahoon (neljä mainintaa) ja tiedottaminen. Kahdessa vastauksessa kritisoi-

11 daan hoitoa ja hoidon laadun säilyttämistä seuraavasti: Hoitoideologia ja hoito-ohjelma väljiä ; kuntaliitto-organisaatio jäykkä. Palvelujen laatu ja sisältö edellyttää riittävän henkilöstöresurssin (valvonta!). Muutamassa kommentissa huomautetaan hoidon kalleudesta ja kehittämisehdotuksena toisessa ehdotetaan porrastettuja hintoja palvelun mukaan. Lisäksi ehdotetaan joidenkin lisäpalvelujen tuottamista (huumekatkaisu, naisten yhteisön laajentaminen, perheyhteisö, korvaushoito ja sen aloittaminen). 7 Mainiemen kuntoutumiskeskukseen kohdistuvat odotukset ja tarpeet 7.1 Kuntien odotukset Mainiemen kuntoutumiskeskuksen palveluille Valtaosa (73 %) kyselyyn vastanneista kuntayhtymän jäsen- ja sopimuskunnista ei odota Mainiemen kuntoutumiskeskuksen tuottavan uusia palvelumuotoja. Toisaalta 27 %:lla kunnista on toiveita Mainiemen palvelutarjonnan suhteen. Ylivoimaisesti eniten (kuudessa vastauksessa kymmenestä) uusista palvelumuodoista toivottiin perheille osoitettua päihdekuntoutusta. Tukiasumispalvelua toivottiin kahdessa vastauksessa. Muita toiveita olivat alle 18-vuotiaille ja maahanmuuttajille osoitettu päihdekuntoutus sekä huumeiden käyttäjien katkaisuhoito. Perhehoidon tarve on kyselyvastausten perusteella ilmeinen (ks. taulukko 2). Myös huumekuntoutuksen edelleen kehittäminen ja huumeiden käyttäjien katkaisuhoidon järjestäminen koetaan tarpeelliseksi. N Kyllä Ehkä Ei 1. Perheille tarkoitetut päihdepalvelut 34 65 % 32 % 3 % 2. Odottaville äideille tarkoitetut päihdepalvelut 34 50 % 41 % 9 % 3. Intervallihoitojaksot osana laitoskuntoutusta 32 50 % 41 % 9 % 4. Verkostotapaamiset kuntoutumiskeskuksen ja kunnan välillä 33 39 % 58 % 3 % 5. Konsultaatiopalvelut 33 30 % 61 % 9 % 6. Tahdosta riippumaton hoito (PhL 10 ) 31 45 % 26 % 29 % 7. Kunnan henkilökunnan koulutuspalvelut 32 28 % 56 % 16 % 8. Sopimushoidot rikosseuraamusvaihtoehtona 32 16 % 59 % 25 % 9. Vapautuville vangeille suunnatut palvelut 33 9 % 67 % 24 % 10. Kunnan henkilökunnan työnohjauspalvelut 31 13 % 52 % 35 % 11. Rattijuopumuksesta kiinni jääneille osoitetut palvelut 32 16 % 44 % 41 % Taulukko 2. Olisiko kuntanne valmis käyttämään seuraavia palveluja kuntayhtymän tuottamina? Vastauksena tarpeeseen vuoden 2004 alusta Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa aloitti kokeiluluontoisesti kaksipaikkainen perheyksikkö osana huumekuntoutumisyhteisö Pähkinän toimintaa.

7.2 Tyytyväisyys Mainiemen kuntoutumiskeskuksen palveluihin 12 Kyselyyn vastanneet kunnat ovat hyvinkin tyytyväisiä Mainiemen kuntoutumiskeskuksen tarjoamiin palveluihin; asteikolla 1-5 (1=erittäin tyytymätön 5=erittäin tyytyväinen) Mainiemi sai keskiarvokseen 3,5. Pienet kunnat (ka 3,7) ja suuret kunnat (ka 3,7) olivat hieman tyytyväisempiä Mainiemen kuntoutumiskeskuksen palveluihin kuin keskisuuret kunnat (ka 3,3). Hyvin tyytyväiset kunnat (4-5 pistettä antaneet) perustelivat tyytyväisyyttään muun muassa yhteistyön sujuvuudella ja ammattitaitoisuudella, asiakkaiden tyytyväisyydellä ja avunsaannilla ja hoitoon pääsyn nopeudella: Asiakkaan huomiointi kattavaa ja avun/tuen saantimahdollisuus toimivaa ; yhteistyö toimii, hoito (nimenomaan huume-) tuloksellista, kehittäminen aktiivista. Kolme pistettä antaneilla kunnilla oli jotain pientä huomauttamista tai huonosti tietoa Mainiemestä vähäisen käytön vuoksi: Ei käyttöä viime vuosina. Kollegoiden/muiden kuntien kokemukset olleet hyviä. Hinta on varsin epätyydyttävä/korkea ; Lääkevieroitukset onnistuneet hyvin. Muissa tapauksissa hoitotulos ei ole ollut yhtä hyvä ; Aikaisemmin useat kuntoutujat keskeyttäneet hoidon. Tänä vuonna saatu asiakaspalaute on myönteistä. Ainoastaan kaksi pistettä antanut kunta perustelee vastaustaan seuraavasti: Toiminnan pitäisi olla jäsentynyttä, tuote. Ammatillisuuden, työnohjauksen, koulutuksen lisäämistä henkilökunnalle.

8 Keskeiset tulokset pähkinänkuoressa 13 Alkoholin käytöstä koituu eniten ongelmia kunnan suuruusluokasta riippumatta, myös sekakäyttö muodostunut merkittäväksi tai kohtalaiseksi ongelmaksi monissa vastanneista kunnista (57 %). Suurin osa (75 %) kyselyyn vastanneista kunnista ennustaa päihdetilanteen kehittyvän huonompaan suuntaan: yleisimmiksi syiksi mainitaan alkoholiveron ja näin alkoholin hinnan lasku sekä Viron liittyminen Euroopan unioniin. Verraten eniten päihdehuollon toimimattomuutta koetaan keskisuurissa kunnissa. Kaikkia vastauksia tarkastellessa huonoimmin toimiviksi palveluiksi mainitaan: tukiasuminen, päiväkeskustoiminta, alle 18-vuotiaiden avo- ja katkaisuhoito, päihdeongelmien varhainen toteaminen, huumeiden käyttäjien avo- ja katkaisuhoito ja huumeiden käyttäjien terveysneuvonta. Keskeiset puutteet kuntien päihdehuollossa ovat: resurssien vähyys, välimatkat/etäisyys palveluihin (pienissä ja keskisuurissa kunnissa), päihdeosaamisen ja palvelujen puuttuminen, päihdehuollon ja -hoitojen koordinointi ja sattumanvaraisuus päihdehuollossa. Asiakasryhmät, jotka eivät saa riittävästi/oikeanlaisia palveluja kyselyn mukaan ovat: huumeiden käyttäjät, kaksoisdiagnoosiasiakkaat, nuoret ja alle 18-vuotiaat, naiset ja lapsiperheet. Suurin palveluntarve kyselyn mukaan kunnissa kohdistuu perheiden päihdepalveluihin. Kunnat ovat keskimääräistä tyytyväisempiä Mainiemen palveluihin. Keskiarvoksi Mainiemi sai 3,5 asteikolla 1-5 (1=erittäin tyytymätön-5=erittäin tyytyväinen). Pienet ja suuret kunnat olivat tyytyväisempiä kuin keskisuuret kunnat. Jäsen- ja sopimuskuntien mielipiteet Mainiemestä ovat pääosin hyvin myönteisiä. Etenkin asioiminen Mainiemessä koetaan joustavaksi ja henkilökunta palvelualttiiksi ja ystävälliseksi. Mainiemen vahvuudeksi nimetään myös palvelujen nopea saatavuus. Kehittämiskohtina esille nousi tiedottaminen ja yhteydenpito Mainiemestä ulospäin asiakkaan lähettävään tahoon. Kolmea Mainiemeä kuvaavaa adjektiivia kysyttäessä yleisimmät olivat viihtyisä, luotettava, asiantunteva, yhteistyöhaluinen, kehittyvä ja etäinen.

9 Kyselyn anti Reitit selviksi -hankkeelle 14 Kyselyvastauksissa nousi esille selkeästi päiväkeskustoiminnan tarve, välimatkojen pituus päihdehuollon avopalveluihin sekä asiakkaiden hoitojatkumojen sattumanvaraisuus. Tämän tiedon pohjalta lähtökohtana oli miettiä, mitä kyseisten asioiden parantamiseksi kuntayhtymän alueella voisi hankkeen puitteissa tehdä. Näissä ajatuksissa valitsimme pilottikuntaehdokkaat, joita ovat Kangasala, Janakkala, Kärkölä, Kuhmalahti, Pälkäne ja Tampere. Tammi-helmikuun 2004 aikana neuvoteltiin kuntien sosiaalitoimen edustajien kanssa pilottikunnaksi ryhtymisestä ja mahdollisen pilotoinnin sisällöstä. Tämän osaraportin viimeistelyhetkellä helmikuussa 2004 muutaman kunnan pilotointisuunnitelmat ovat vielä kesken ja muutoksia kuntavalinnassakin voi tapahtua. Pilottikunnissa päätettiin lähteä kokeilemaan jalkautuvia päihdepalveluja ja minipäiväkeskustoimintaa kuntayhtymän tuottamana. Tavoitteena on selvittää, olisiko kuntayhtymän tarvetta kehittää tämäntyyppisiä toimintoja uusiksi palvelutuotteikseen ja miten kyseiset palvelumuodot käytännössä toimivat. Lisäksi jokaisessa pilottikunnassa kartoitetaan asiakkaiden hoitopolkuja hoitojatkumon mallintamiseksi. Pilottikunnissa toiminta lähtee käyntiin kunnan omilla edellytyksillä ja oman tarpeen pohjalta, joten toiminnan luonne räätälöityy kunkin kunnan tilanteen mukaan. Toiminta pyrkii olemaan myös mahdollisimman verkostollista ja yhteistyömyönteistä. Mainiemen henkilökunnasta pilottikunnissa tulee toimimaan neljä henkilöä kukin 20 % työpanoksella. Mainiemen kuntoutumiskeskuksen sisäisessä kehittämisessä kiinnitetään erityisesti huomiota hoitopalautejärjestelmän sekä sisäisen ja ulkoisen tiedottamisen tehostamiseen. Hankkeen puitteissa aloitetaan myös Mainiemen kuntoutumiskeskuksen kehittäminen opiskelijoiden harjoitteluyksiköksi ja kehittämiskeskukseksi, jossa harjoittelu tapahtuu suunnitellusti ja ammattitaitoisessa ohjauksessa. Näiden tehtävien parissa Mainiemessä toimii kehittämisryhmät, joiden yhteisajankäytöstä kertyy laskennallisesti yhden henkilön 20 % työpanos.

15 Liite 1: Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän jäsenkunnat ja niiden väkiluku vuonna 2004 Suuret kunnat Väkiluku Keskisuuret kunnat Väkiluku Pienet kunnat Väkiluku Tampere 201107 Hattula 9191 Hauho 3934 Lahti 98274 Orivesi 8826 Padasjoki 3715 Hämeenlinna 46939 Asikkala 8548 Vesilahti 3657 Riihimäki 26648 Elimäki 8502 Kalvola 3452 Kangasala 23462 Toijala 8312 Kuhmoinen 2865 Valkeakoski 20476 Hausjärvi 8267 Kuru 2764 Forssa 18085 Loppi 7733 Ypäjä 2669 Anjalankoski 17084 Jämsänkoski 7577 Kylmäkoski 2624 Lempäälä 17393 Mänttä 6670 Humppila 2596 Janakkala 15520 Tammela 6433 Luopioinen 2369 Nastola 14738 Vilppula 5593 Renko 2338 Pirkkala 14349 Jokioinen 5679 Juupajoki 2258 Lammi 5620 Sahalahti 2231 Ruovesi 5447 Hämeenkoski 2179 Viiala 5320 Längelmäki 1730 Kärkölä 4992 Tuulos 1535 Pälkäne 4316 Kuhmalahti 1094 Liite 2a: Ehkäisevän päihdetyön toimivuus kunnissa (keskiarvo vastauksista kuntakoon kukaan) 4 3 3,00 3,00 2,85 2,89 2,83 2,78 2,80 2,69 pienet kunnat 2,47 keskisuuret kunnat 2,44 2,36 2,38 suuret kunnat 2 1 ennaltaehkäisevä päihdetyö päihdeong. varhainen puheeksi ottaminen mini-interventio toteaminen 1= ei toimi ollenkaan, 2=toimii huonosti, 3= toimii kohtuullisesti, 4= toimii hyvin

16 Liite 2b: Päihdehuollon avopalveluiden toimivuus kunnissa (keskiarvo vastauksista kuntakoon mukaan) 4 3 2 3,08 3,00 3,00 3,00 2,93 2,92 2,83 2,85 2,83 2,83 2,71 2,71 2,63 2,50 2,67 pienet kunnat 2,54 keskisuuret kunnat suuret kunnat 2,31 2,17 1,93 1,83 2,77 1 avohoitopalvelut lääkehoito terapia alle 18v. avohoito perheiden huumeiden huumeiden yleisesti avohoito käyttäjien käyttäjien terveysneuvonta avohoito 1= ei toimi ollenkaan, 2=toimii huonosti, 3= toimii kohtuullisesti, 4= toimii hyvin Liite 2c: Päihdehuollon katkaisuhoitopalveluiden toimivuus kunnissa (keskiarvo vastauksista kuntakoon mukaan) 4 3,69 3,36 3 2 3,25 3,18 3,15 2,75 3,00 3,07 2,93 3,00 2,43 2,23 2,77 2,29 2,77 pienet kunnat keskisuuret kunnat suuret kunnat 1 katkaisuhoitopalvelut avokatkaisu laitoskatkaisu alle 18 v. katkaisuhoito huumeiden käyttäjien yleisesti katkaisuhoito 1= ei toimi ollenkaan, 2=toimii huonosti, 3= toimii kohtuullisesti, 4= toimii hyvin

17 Liite 2d: Päihdehuollon laitospalveluiden toimivuus kunnissa 4 (keskiarvo vastauksista kuntakoon mukaan) 3 3,36 3,25 3,20 3,08 3,00 2,92 2,83 2,80 2,70 2,71 2,67 pienet kunnat 2,60 2,60 2,58 keskisuuret kunnat 2,47 2,43 suuret kunnat 2,25 2,21 2 1 laitoshoitopalv. alle 18 v. laitoshoito perheiden laitoshoito huumeiden käyttäjien intervallihoito jatkohoito yleisesti laitoshoito 1= ei toimi ollenkaan, 2=toimii huonosti, 3= toimii kohtuullisesti, 4= toimii hyvin Liite 2e: Tukiasumisen ja päiväkeskustoiminnan toimivuus kunnissa (keskiarvo vastauksista kuntakoon mukaan) 4 3 2 pienet kunnat 2,54 keskisuuret kunnat suuret kunnat 2,38 2,27 1,86 1,60 1 tukiasuminen 1,00 päiväkeskustoiminta 1= ei toimi ollenkaan, 2=toimii huonosti, 3= toimii kohtuullisesti, 4= toimii hyvin

18 Liite 3: Päihdehuollon palveluiden toimivuus kunnissa % N Ei toimi ollenkaan Toimii huonosti Toimii kohtuullisesti Toimii hyvin En osaa sanoa Ennaltaehkäisevät 36 3 % 36 % 53 % 8 % 3 % päihdepalvelut Päihdeongelman 37-46 % 49 % 3 % 3 % varhainen toteaminen Päihdeongelman puheeksi 37-24 % 62 % 14 % - ottaminen Mini-interventio 35 3 % 31 % 49 % 3 % 14 % Avohoito 33-18 % 64 % 18 % - * lääkehoito 36-17 % 64 % 8 % 11 % * terapia 35 9 % 26 % 54 % 3 % 9 % * alle 18-vuotiaiden avohoito 35 14 % 34 % 31 % 11 % 9 % * perheiden avohoito 34 3 % 35 % 41 % 12 % 9 % * huumeiden käyttäjien 37 8 % 32 % 38 % 5 % 16 % terveysneuvonta * huumeiden käyttäjien 37 8 % 41 % 35 % 5 % 11 % avohoito Katkaisuhoito 30-3 % 67 % 30 % - * avokatkaisu 37-24 % 49 % 22 % 5 % * laitoskatkaisu 36-11 % 50 % 39 % - * alle 18-vuotiaiden 37 16 % 30 % 27 % 16 % 11 % katkaisuhoito * huumeiden käyttäjien 37 5 % 35 % 38 % 11 % 11 % katkaisuhoito Kuntouttava laitoshoito 27-22 % 59 % 15 % 4 % * alle 18-vuotiaiden laitoshoito 34 9 % 26 % 38 % 15 % 12 % * perheiden laitoshoito 36 8 % 25 % 42 % 14 % 11 % * huumeiden käyttäjien 36 6 % 17 % 53 % 14 % 11 % laitoshoito * intervallihoito 35 11 % 17 % 43 % 14 % 14 % * laitoshoidon jälkeinen 36 11 % 22 % 53 % 8 % 6 % jatkohoito Tukiasuminen 34 32 % 32 % 18 % 12 % 6 % Päiväkeskustoiminta 36 42 % 14 % 19 % 17 % 8 % Verkostotyö 36 3 % 8 % 61 % 17 % 11 % Päihdekonsultaatio 36 6 % 11 % 56 % 17 % 11 % Päihdetyön koulutus 35 6 % 26 % 46 % 20 % 3 % Työnohjaus 36 25 % 25 % 25 % 17 % 8 % Muu, mikä? 1-100 % - - -