Määräaikaiset suojelukorvaukset ja laskennalliset tulonmenetykset vapaaehtoisessa metsien monimuotoisuuden turvaamisessa

ISBN 978-951-40-2316-3 (PDF) ISSN 1795-150X Määräaikaiset suojelukorvaukset ja laskennalliset tulonmenetykset vapaaehtoisessa metsien monimuotoisuuden turvaamisessa Lauri Suihkonen, Anssi Ahtikoski, Jari Hynynen, Riitta Hänninen ja Maarit Loiskekoski www.metla.fi

Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute -sarjassa julkaistaan tutkimusten ennakkotuloksia ja ennakkotulosten luonteisia selvityksiä. Sarjassa voidaan julkaista myös esitelmiä ja kokouskoosteita yms. Sarjassa ei käytetä tieteellistä tarkastusmenettelyä. Sarjan julkaisut ovat saatavissa pdf-muodossa sarjan Internet-sivuilta. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/ ISSN 1795-150X Toimitus PL 18 01370 Vantaa puh. 010 2111 faksi 010 211 2101 sähköposti julkaisutoimitus@metla.fi Julkaisija Metsäntutkimuslaitos PL 18 01370 Vantaa puh. 010 2111 faksi 010 211 2101 sähköposti info@metla.fi http://www.metla.fi/ 2

Tekijät Suihkonen, Lauri, Ahtikoski, Anssi, Hänninen, Riitta, Hynynen, Jari & Loiskekoski, Maarit Nimeke Määräaikaiset suojelukorvaukset ja laskennalliset tulonmenetykset vapaaehtoisessa metsien monimuotoisuuden turvaamisessa Vuosi 2011 Sivumäärä 39 Yksikkö / Tutkimusohjelma / Hankkeet ISBN ISBN 978-951-40-2316-3 (PDF) ISSN 1795-150X Etelä-Suomen alueyksikkö / METSO-tutkimus / 352301 / Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO 2008 2016) seuranta ja vaikutukset Hyväksynyt Leena Paavilainen, tutkimusjohtaja, 6.9.2011 Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa päätöksentekijöille uutta tietoa ympäristötuella turvattavien puustoisten METSO-kohteiden korvausperusteiden määrittämisestä. Raportissa tarkasteltiin metsänomistajan laskennallista puunmyyntitulon menetystä 10 vuoden sopimuskaudella. Tutkimuksen metsäkeskuksittainen aineisto muodostui 183:sta ympäristötukisopimuksesta vuosilta 2008 2010. Puunmyyntitulojen menetysten arviointia varten testattiin Metsäntutkimuslaitoksen SuojeluMOTTIohjelmistoa ja arvioitiin sen soveltuvuutta määräaikaisen suojelun tarkasteluun. Tutkimuksessa vertailtiin SuojeluMOTTI-laskelmilla saatujen puunmyyntitulon menetysten, sopimuksista todellisuudessa maksettujen kemera-ympäristötukien sekä suunnitteilla olevan uuden kemera-laskentakaavan mukaan määritettyjen korvausten suuruuksia keskenään. Laskennassa tarkasteltiin myös tulosten herkkyyttä mm. laskentakorkokannan tai kantohintamuuttujan suhteen. Kantohintamuuttujina käytettiin sekä puutavaralajeittaisia kantohintoja että kaikki puutavaralajit sisältävää maa- ja metsätalousministeriön määrittämää keskikantohintaa. Tulosten mukaan Kemera-rahoituksella maksetut ympäristötukikorvaukset olivat keskimäärin merkittävästi korkeampia kuin SuojeluMOTTI-ohjelmistolla määritetyt laskennalliset tulonmenetykset. Erot toteutuneiden korvausten ja laskennallisten tulonmenetysten välillä johtuivat siitä, että vallitseva korvausperustekäytäntö pohjatuu pelkästään sopimushetken puuston hakkuuarvoon, eikä näin ollen sisällä odotusarvoa tulevista metsänkäsittelyistä. Laskennalliset tulonmenetykset puolestaan perustuvat nimenomaan odotusarvoon tulevista metsänkäsittelyistä. Laskennallisia tulonmenetyksiä ei kuitenkaan voida sellaisenaan pitää sopivana korvausperusteena, vaan pikemminkin minimitasona. Minimitason ylittävä osa puolestaan voisi edustaa luontoarvoille kohdentuvaa hypoteettista hintaa, joka saattaisi toteutua jos markkinamekanismi tässä yhteydessä toimisi. Tällä hetkellä yksityismetsien luontoarvot ovat kuitenkin rinnastettavissa julkishyödykkeiksi, jolloin luontoarvoille ei ole aitoja markkinoita. Ympäristötuen perusteena olevan puuston hakkuuarvon määrittämistä voidaan tarkentaa käyttämällä puutavaralajeittaisia kantohintoja ja riittävän tarkkaa puustotietojen kuvioittaista arviointia. Ympäristötuen korvausperusteiden kehittämistyössä yhtenä haasteena on se, että ympäristötuella korvataan sekä vapaaehtoisesti METSO-ohjelmaan tarjottuja kohteita että metsälain 10 kohteita, joiden ominaispiirteiden turvaaminen on lakisääteistä. Asiasanat METSO, määräaikainen suojelu, ympäristötuki, SuojeluMOTTI-ohjelma, puunmyyntitulon menetys Julkaisun verkko-osoite Tämä julkaisu korvaa julkaisun Tämä julkaisu on korvattu julkaisulla Yhteydenotot Lauri Suihkonen, Metsäntutkimuslaitos, PL 18 01301 VANTAA Sähköposti lauri.suihkonen@metla.fi Muita tietoja 3

Sisällys 1 Johdanto...5 1.1 Tausta ja tavoitteet... 5 1.2 Aiemmat tutkimukset... 6 1.2.1.Suojelukorvausten suuruus ja kohteiden tarjonta... 6 1.2.2 Suojelun kustannustehokkuus... 7 1.2.3 Suojelun korvausperusteet ja korvaukset... 8 1.2.4 Korvausperusteena metsätulon menetys... 9 2 METSO-ohjelman keinovalikoima ja korvausperusteet...10 2.1 METSO-ohjelma... 10 2.1.1 Kemeraan perustuvat METSO-keinot... 11 2.1.2 Luonnonsuojelulakiin perustuvat METSO-keinot... 14 2.2 Vapaaehtoisen metsiensuojelun korvauskäytäntöjä muualla... 15 3 Aineiston kuvaus ja menetelmät...15 3.1 Aineisto... 15 3.2 Menetelmät... 19 3.2.1 MOTTI-metsikkösimulaattori... 19 3.2.2 Nettonykyarvon laskeminen... 19 3.2.3 SuojeluMOTTI-ohjelman ja kemera-laskentakaavan soveltaminen laskennassa... 21 4 Tulokset...21 5 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset...26 Kirjallisuus...29 Liitteet...32 4

1 Johdanto 1.1 Tausta ja tavoitteet Suomi on sitoutunut kansallisin ja kansainvälisin sopimuksin turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Sitoumuksiaan Euroopan unionin ja YK:n jäsenmaana Suomi toteuttaa Kansallinen metsäohjelma 2015:n ja Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) kautta. Suomi on ollut aktiivinen metsien suojelussa jo pitkään, ja tiukasti suojeltuja metsiä on yhteensä 3,0 miljoonaa hehtaaria eli 13 % metsä- ja kitumaan pinta-alasta (Ylitalo 2009). METSO (2008 2016) -ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä (Valtioneuvoston periaatepäätös... 2008). Hallitusohjelmassa 22.6.2011 päätettiin jatkaa METSOohjelmaa vuoteen 2020. Lähtökohtana METSO-ohjelmassa on vapaaehtoisuus. Metsänomistaja voi halutessaan tarjota metsäänsä METSO-kohteeksi määräaikaiseen tai pysyvään suojeluun. METSOohjelmassa voidaan kestävän metsätalouden rahoituslain (kemera) kautta solmia määräaikainen ympäristötukisopimus koskien metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen arvokkaita elinympäristöjä ja METSO-kohteita tai toteuttaa metsäluonnon hoitohankkeita. Viime vuosina ympäristötuen korvaustaso on ollut suojeluun houkutteleva (Hannelius 2010). Kohteiden tarjonta METSO-ohjelmaan on ollut runsasta ja monin paikoin ylittänyt kysynnän, jolloin suojeluun käytettävistä budjettivaroista on ollut niukkuutta. Tämän vuoksi vaatimus suojelun kustannustehokkuudesta korostuu entisestään. Edellytyksenä kustannustehokkuuden tarkastelemiselle on, että suojelukorvausta voidaan verrata suojelulla aikaansaatuihin monimuotoisuushyötyihin (Mäntymaa ym. 2009, Horne ym. 2009, Juutinen ja Ollikainen 2010). Vertailua varten tarvitaan kuitenkin luotettavaa tietoa suojelukorvauksen määräytymisestä. Kyselytutkimusten mukaan myös metsänomistajat kaipaavat lisää tietoa palkkiosumman määräytymisestä ja korvausperusteista (Koskela 2010). Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa laskennallista tietoa kymmenen vuoden määräaikaisella ympäristötukisopimuksella suojeltujen METSO-kohteiden korvausperusteista. Työssä keskitytään metsänomistajan puunmyyntitulojen tarkasteluun. Arviointia varten on testattu Metsäntutkimuslaitoksen SuojeluMOTTI-ohjelmaversiota (esim. Hynynen ja Ahtikoski 2010) ja kehitetty sen soveltuvuutta määräaikaisen suojelun tarkasteluun. Suojelun aiheuttamien puunmyyntitulojen menetysten arviointitehtävä on haastava sekä käytännössä että teoreettisesti. Käytössä olevan kemera-ympäristötuen laskentakaavan mukaan korvaus suojelusta määräytyy pääasiassa kohteen puuston tilavuuden ja maa- ja metsätalousministeriön vuosittain määrittämän alueittaisen keskikantohinnan avulla. Korvausta laskettaessa ei arvioida puuston kehitystä eikä hakkuutuloja, joita metsänomistaja olisi mahdollisesti saanut harjoittaessaan metsätaloutta kohteella sopimuskauden aikana. Jos korvausperusteena on tulonmenetys, on tehtävä oletuksia puuston kehityksestä ja metsänkäsittelyistä sopimuskaudella. Puuston kehitys voidaan ennustaa metsikkökohtaisesti malleilla, mutta ongelmallista on tulonodotusten tarkka arviointi. Metsäntutkimuslaitoksen SuojeluMOTTI-ohjelmistolla (esim. Hynynen ym. 2005, Hynynen ja Ahtikoski 2010) voidaan tehdä laskelmia puuston kehityksestä ja mahdollisesti tehtävistä harvennuksista ja päätehakkuusta sopimuskauden aikana. Kun metsikölle 10-vuotisen sopimuskauden aikana muodostuvaa nettotulojen nykyarvoa verrataan tilanteeseen, jossa metsikköä olisi hoidettu 5

metsänhoitosuositusten (Hyvän 2006) mukaisesti, voidaan arvioida suojelusopimuksesta aiheutuvaa tulonmenetystä metsänomistajalle. Tutkimusaineistona ovat kustakin metsäkeskuksesta tutkimusta varten pyydetyt 30 viimeisintä ympäristötukipäätöstä puustotietoineen. Koko aineiston 372 sopimuksesta SuojeluMOTTI-laskentaan soveltuvia oli 183. Sopimukset ovat vuosilta 2008 2010. Korkokannan ja vaihtoehtoisin tavoin määritetyn kantohintamuuttujan vaikutuksista tulonmenetykseen tehdään herkkyysanalyysia. Tutkimuksessa myös vertaillaan SuojeluMOTTI-laskelmilla saatujen tulonmenetysten, sopimuksista todellisuudessa maksettujen korvaussummien sekä suunnitteilla olevan uuden kemera-laskentakaavan mukaan määritettyjen suojelukorvausten suuruuksia keskenään. Vertailu antaa viitteitä siitä, miten maksetut suojelukorvaukset suhteutuvat laskennallisesti määritettyjen potentiaalisten nettotulojen menetyksiin 10 vuoden sopimuskaudella. Arvioitaessa monimuotoisuuden turvaamisen korvausperusteita on hyvä ottaa huomioon, että arvokkaiden elinympäristöjen turvaamisesta voi koitua sekä epäsuoria että suoria kustannuksia monella tavalla. Kaikkia ei pystytä tässä tutkimuksessa arvioimaan, vaan keskitytään suojelukohteen laskennallisen puunmyyntitulojen menetyksen arvioimiseen. Todellisuudessa tietyn kohteen suojelusta voi aiheutua rajoituksia ja haittoja koko metsälössä, jolloin puunkorjuussa ja metsäteiden rakentamisessa voi syntyä lisäkustannuksia. Monimuotoisuutta voidaan myös pyrkiä tietyin metsänkäsittelymenetelmin lisäämään talousmetsissä tai suojelukohteilla. Esimerkkinä tästä lahopuun tuotanto jättämällä suosituksia runsaammin säästöpuita, mikä saattaa vähentää kohteen puunmyyntituloja tulevaisuudessa. Yhteiskunnalle arvokkaiden elinympäristöjen ja lajien häviämisestä koituu kustannuksia hyvinvointitappion muodossa. Näitä kustannuksia on kuitenkin vaikea arvioida, koska luontoarvoilla ei ole markkinahintaa. Tämä tutkimus kuuluu Metlan METSO-tutkimukseen, jossa seurataan ja tutkitaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO 2008 2016) ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä tuotetaan tietoa suojelupolitiikan suunnittelijoiden ja toteuttajien tarpeisiin. 1.2 Aiemmat tutkimukset Metsien suojelukorvausten suuruutta ja kansalaisten sekä metsänomistajien suhtautumista suojeluun ja suojelukorvauksiin on tarkasteltu melko paljon kyselytutkimusten avulla. Myös suojelun kustannustehokkuutta on selvitetty, mutta varsinaista tutkimusta tai käytännön laskelmia korvausten määräytymisestä on tehty vähemmän. 1.2.1 Suojelukorvausten suuruus ja kohteiden tarjonta METSO-ohjelman kokeiluvaiheen 2002 2007 aikana testattiin uusia vapaaehtoisuuteen perustuvia metsien monimuotoisuuden turvaamisen keinoja kuten luonnonarvokauppaa ja tarjouskilpailua. Ennen METSO-ohjelman kokeiluvaihetta ja sen käynnistymisen aikoihin tehdyissä metsänomistajakyselyissä suojelukorvaukset todettiin vapaaehtoisuuden ja määräaikaisuuden rinnalla yhdeksi tärkeimmistä suojelun tarjontaan vaikuttavista tekijöistä (Horne ym. 2004b, Kumela ja Koskela 2006). Satakunnan luonnonarvokaupan kokeiluhankkeen (2003 2007) aikana havaittiin, että maksettu palkkio vaikutti voimakkaasti päätökseen luonnonarvokauppaan osallistumisesta (Juutinen ym. 2005, Kumela ja Koskela 2006). Valtaosa kansalaisista katsoi, että metsänomistajille maksettavien korvausten tulee kattaa vapaaehtoisessa, määräaikaisessa suojelussa vähintään puuntuotannon tulo- 6

jen menetykset täysimääräisinä. Suuri osa kansalaisista piti lisäsuojelua myös omaa hyvinvointiaan lisäävänä ja kansalaiset olivat halukkaita maksamaan siitä (Horne ym. 2004a). Metsänomistajille vuonna 2009 suunnatussa kyselyssä metsänomistajat olivat yleisesti sitä mieltä, että määräaikaisen sopimuksen korvauksen tulisi kattaa ainakin kaikki suojelusta aiheutuneet tulonmenetykset. Määräaikainen 10 20 vuoden suojelu kiinnosti sopivan kohteen löytyessä noin kolmasosaa metsänomistajista. Suurin osa metsänomistajista oli sitä mieltä, että pysyvässä suojelussa kauppahinnan tulisi kattaa puuston ja maan markkina-arvo. Monien metsänomistajien mielestä myös luontoarvojen tulisi vaikuttaa korvaus- tai kauppasummaan. (Koskela 2010). Hanneliuksen (2010) selvityksen mukaan ympäristötukikohteista saatujen suojelukorvausten suuruus on ollut metsien suojeluun houkutteleva tekijä. Hannelius tarkasteli kemeran ympäristötuen rahallista houkuttelevuutta vertaamalla korvauksia edustavissa metsätilakaupoissa maksettuihin kauppahintoihin. Tulosten mukaan 10 vuoden määräaikaisesta suojelusta on maksettu korvauksena keskimäärin noin puolet vastaavan kohteen markkina-arvosta. Myös METSO-toimijat ovat havainneet ympäristötuen houkuttelevuuden. METSO-ohjelman väliarviossa (Koskela ym. 2010) todetaan, että METSO-toimijoille vuonna 2010 suunnatun verkkokyselyn joissakin vastauksissa esiintyi jopa huoli siitä, ettei korvauksia pidä kasvattaa loputtomiin. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös Leskisen ja Rantalan (2011) kyselytutkimuksessa. 1.2.2 Suojelun kustannustehokkuus Maanomistajille maksettavista suojelukorvauksista aiheutuu luonnollisesti kustannuksia yhteiskunnalle. Viime aikoina on ollut havaittavissa, että suojelukohteiden tarjonta on monin paikoin ylittänyt kysynnän ja suojeluun käytettävissä olevista valtion budjettivaroista on ollut niukkuutta. Myös METSO-ohjelman väliarviossa (Koskela ym. 2010) todetaan METSO-kohteiden tarjonnan olevan runsasta. Valtion korvausvarojen rajallisuus asettaa vaatimuksia kehittää kustannustehokkuutta metsien suojelussa. Tutkimuksissa on todettu, että suojeluratkaisuun ja palkkion suuruuteen voivat vaikuttaa useat tekijät kuten esimerkiksi metsänomistajalle mieluisa toteutustapa ja metsän monikäytön mahdollisuus (Horne ym. 2004b). Mäntymaan ym. (2009) tutkimuksessa todetaan, että määräaikaisessa suojelussa voitaisiin saada kustannussäästöjä, jos sopimusneuvotteluissa lähdettäisiin liikkeelle maanomistajalta saadusta tarjouksesta. Suojelumyönteisyys voisi osalla metsänomistajista alentaa korvauspyyntöjä. Tämän suuntaisia tuloksia saatiin myös Juutisen ja Ollikaisen (2010) tutkimuksessa. Myös Hujalan ym. (2010) kyselytutkimuksen mukaan suojelumyönteisyydellä olisi merkitystä korvauksen määräytymisessä. Hujalan ym. (2010) tulosten mukaan n. 17 % metsänomistajista olisi valmis määräaikaiseen metsien suojeluun selkeästi nykyistä alemmalla korvaustasolla. Toisaalta Juutinen ym. (2005) mukaan ympäristömyönteisyys ei välttämättä realisoidu alhaisina palkkiovaateina. Juutisen ym. (2008a) mukaan monessa tapauksessa luontoarvoiltaan parhaat kohteet ovat myös hakkuutuloilla mitattuina kalliita suojelukohteita. Kun valtion budjetti on rajallinen ja suojelun kustannuksissa halutaan säästää, joudutaan tekemään valintoja suojelun kustannusten ja tietyllä korvaustasolla saatavien monimuotoisuushyötyjen välillä. Juutisen ja Ollikaisen (2010) ns. huutokauppamalliin perustuvien simulointilaskelmien mukaan kohtuullinen lasku suojelubudjetissa lisäisi määräaikaiseen suojeluun tarjottujen kohteiden lukumäärää. Tällöin nuorempia ikäluokkia sisältäviä kohteita tarjottaisiin enemmän suojeluun. Tämä ei kuitenkaan tutkimustulosten mukaan 7

alentaisi merkittävästi suojelun monimuotoisuushyötyjä. Avainkysymys vapaaehtoisen suojelun politiikassa kuitenkin on, missä määrin on järkevää säästää korvauksissa, jos samalla ekologiselta arvoltaan parempien alueiden tarjonta suojeluun vähenee. Tutkimuksissa on myös arvioitu sitä, tulisiko määräaikaiseen suojeluun verrattavissa oleva maan vuokraus ostoa edullisemmaksi. Juutisen ym. (2008b) tutkimuksessa asiaa tarkasteltiin vertailemalla luonnonarvokaupan kokeiluhankkeessa toteutetun määräaikaisen suojelun edullisuutta maan ostoon valtiolle. Tulosten mukaan kustannukset olivat samaa tasoa. Vertailun tulokseen vaikuttaa kuitenkin paljon sovellettu laskentakorkokanta. Kun vuosittainen suojelubudjetti on rajoitettu, määräaikaisen suojelun etuna on, että sillä saavutetaan aluksi suurempi suojelualueverkosto kuin maan ostolla. Sen jälkeen käytössä olevat rahat kuluvat sopimusten uusimiseen. Maan ostoissa suojelualueverkon koko kasvaa hitaammin. 1.2.3 Suojelun korvausperusteet ja korvaukset Ympäristötuen maksun perusteet (1996) raportissa selvitettiin metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen tarkoitettua ympäristötukea ja sen korvausperusteita. Raportti syntyi metsälain 1995 uudistamisen yhteydessä perustetussa työryhmässä, jonka tarkoituksena oli tuottaa tietoa kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisen ympäristötuen määrittämiseen. Ensisijaisena tavoitteena raportissa pidettiin silloisen metsälakiesityksen 10 :n tarkoittamien kohteiden säilymisen turvaamista. Raportissa tärkeäksi katsottiin vähäisen haitan määrittäminen. Metsänomistaja voi hakea ympäristötukea, jos monimuotoisuuden ylläpitämisestä aiheutuu vähäistä suurempaa metsäntuoton vähenemistä tai muuta taloudellista menetystä. Vähäiseen haittaan vaikuttaa hakkuutulojen menetyksen lisäksi ojituksen ja lannoituksen estyminen, kohteen hoidosta aiheutuvat lisäkustannukset sekä metsätien rakentamisessa, ojituksessa tai puunkorjuussa aiheutuvat lisäkustannukset, kun turvataan kohteen ominaispiirteitä. Metsänomistajalle korvattavan taloudellisen menetyksen määrittämiseksi raportissa tarkasteltiin myös esimerkkilaskelmin määräaikaista, 20 vuoden rauhoitusta. Laskelmien tuloksissa korvausmäärä vaihteli kohteesta riippuen 0 60 prosenttiin puuston hakkuuarvosta. Ympäristötuen maksun perusteet (1996) raportissa kehitettyä laskentatapaa ei ole sellaisenaan sovellettu ympäristötuen määrittelyyn ainakaan laajemmin. METSO-ohjelman kokeiluvaiheessa käytettiin suojeluun tarjotuille kohteille erilaisia hinnoittelutapoja. Satakunnan luonnonarvokaupan kokeiluhankkeessa 2003 2007 yhtenä korvausperusteena oli metsätulon menetys (Luonnonarvokaupan kokeiluhanke 2003 2007). Vuosina 2008 2010 määräaikaisessa suojelussa on ollut käytössä kemera-laskentakaava (luku 2.1.1), joka perustuu sopimusajankohdan puuston hakkuuarvoon, eikä näin ollen metsätulon menetykseen. METSO-ohjelman kokeiluvaiheessa käytetyissä luonnonarvokaupassa ja tarjouskilpailussa tavoitteena oli, että metsänomistajat esittäisivät hintapyynnön suojeluun tarjoamastaan kohteesta. Tämä osoittautui usein metsänomistajille hankalaksi ja käytännössä hinta-arvion teki kokeiluhankkeen vastuuhenkilö kulloinkin käytössä olleella hinnanmääritystavalla. Hinnasta neuvoteltiin sen jälkeen metsänomistajan kanssa. Tavoite, että sopimuskorvaukset määräytyisivät markkinoilla metsänomistajien keskinäisen kilpailun tuloksena, ei täysin toiminut. Vapaaehtoisin keinoin saatiin kuitenkin suojelluksi pääosin ekologisesti hyvälaatuisia kohteita. (Syrjänen ym. 2007) Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella vuosina 2003 2007 toteutetussa luonnonarvokaupan kokeiluhankkeessa metsäkeskus esitti hinta-arvion (Gustafsson & Nummi 2004). Tämän katsottiin tukevan sitä, että samanlaisista kohteista maksettaisiin suurin piirtein sama korvaus. Hinta-arvioon 8

vaikuttivat puuston hakkuuarvo, luontoarvot ja mahdolliset hoitotyöt. Puuston arvon laskelmia tehtiin Mela-ohjelmalla (Esim. Siitonen ym. 1996, Matala ym. 2009), jossa laskelmiin voidaan sisällyttää mm. metsän uudistamisen kustannukset. Verotuksen vaikutus otettiin huomioon vähentämällä 20 prosenttia Mela-ohjelmalla saadusta puuston arvosta. Vähennysten jälkeen puuston arvolle laskettiin 1 % korko 10 vuoden sopimusajalta. Puuston arvo oli pohjana hinta-arviolle. Puuston hinta-arvioon vaikuttivat myös erilaiset luonnonsuojelubiologisiin kriteereihin perustuvat monimuotoisuustekijät, joista suurin vaikutus oli lahopuulla ja järeillä lehtipuilla. Neuvottelijoille annettiin lisäksi 15 % neuvotteluvara. Luonnonarvokaupan kokeiluhankkeessa keskimääräinen korvaus 10 vuoden suojelusta oli luonnonsuojelubiologiset kriteerit täyttäviltä kuvioilta 155 /ha/vuosi ja muilta kohteilta 31 /ha/vuosi (Gustafsson 2008). Luonnonarvokaupan loppuraportissa (Gustafsson 2008) korvausta verrattiin myös valmisteilla olevan kemera-lain mukaiseen korvaukseen (vrt. laskukaava luku 2.1.1). Käytössä oli kuitenkin laskutapa, jossa 4 % omavastuu on kuviokohtainen ja jossa pinta-ala ei vaikuta korvaukseen. Vertailu tehtiin luonnonsuojelubiologiset kriteerit täyttäville metsänkäsittelyiltä rauhoitetuille kohteille eri kasvupaikoille, joissa puusto oli yli 80-vuotiasta. Keskimäärin kemera-ympäristötuki olisi ollut 228 /ha/vuosi, kun luonnonarvokaupan korvaus oli keskimäärin 156 /ha/vuosi. Suurin ero korvausten välillä oli tuoreen kankaan kohteilla ja pienillä kallioalueilla. Leppäsen ym. (2000) tutkimuksessa arvioitiin Etelä-Suomen metsien lisäsuojelun yksityistaloudellisia, kansantaloudellisia ja puumarkkinavaikutuksia. Kansantaloudelle muodostuvia suoria korvauskustannuksia arvioitaessa eroteltiin tasaisiin hakkuisiin perustuva laskelma sekä päätehakkuisiin perustuva laskelma. Menetelmien keskiarvosta lasketut yhteiskunnalle aiheutuvat suojelukorvaukset olisivat 4 % reaalikorolla laskettuna 3,2 miljardia markkaa (n. 538 milj. euroa) kymmenelle vuodelle jaksotettuna, jos suojeluala kasvaisi 2 % metsämaasta. Jos suojeluala kasvaisi 10 %:iin metsämaasta korvaus olisi vastaavasti 21,2 miljardia markkaa (n. 3,57 mrd. euroa). 1.2.4 Korvausperusteena metsätulon menetys Ympäristötukeen oikeuttavista metsien monimuotoisuuden turvaamistoimista koituu metsänomistajalle tulonmenetyksiä hakkuumäärän ja puuston kasvun muutoksista. Metsätulon menetyksiä tarkasteltiin esimerkkilaskelmin myös Ympäristötuen maksun perusteet raportissa (1996), jossa sovellettiin silloin käytössä olleita menetelmiä: SOLMU-metsäsuunnittelumenetelmää sekä Metsäntutkimuslaitoksen MELA-mallia ja Helsingin yliopiston metsikkösimulaattoria. Ne perustuivat aiempaan tutkimustietoon metsien kasvu- ja metsänkäsittelymalleista (esim. Ojansuu 1996, Hynynen 1996). Ympäristötuen maksun perusteet raportin (1996) mukaan hakkuutulojen siirtymisestä määräaikaisen suojelun vuoksi esimerkiksi 10 vuodella eteenpäin aiheutuu metsänomistajalle koron menetys, edellyttäen että metsikkö kasvaa ja järeytyy odotusaikana. Toisaalta, metsikkö voi myös lahota. Hakkuutulo voi 10 vuoden suojelujakson kuluttua olla näin ollen suurempi tai pienempi kuin nykyinen sopimusajankohdan hakkuutulo olisi. Näiden kahden tekijän yhteisvaikutus määrittää omistajan kärsimän menetyksen. Menetys voidaan laskea diskonttaamalla tulevaisuudessa odotettavissa oleva hakkuutulo nykyhetkeen ja vähentämällä siitä puuston tämän hetkinen hakkuuarvo. Erityisesti 2000-luvulla metsänkäsittely- ja puuston kasvumallien tutkimus on jatkunut vilkkaana Metsäntutkimuslaitoksessa. Laajoilla poikkitieteellisillä tutkimuksilla on selvitetty metsien käsittely- ja suojeluvaihtojen taloudellisia ja ekologisia vaikutuksia (esim. Siitonen ym. 2000, Hynynen 9

ym. 2005). Tutkimustyö on mahdollistanut myös Metsäntutkimuslaitoksen MOTTI-metsikkösimulaattorin kehittämisen (Hynynen ym. 2005), josta on edelleen kehitetty SuojeluMOTTI-ohjelmisto (esim. Hynynen ym. 2005, Hynynen ja Ahtikoski 2010). SuojeluMOTTI-ohjelmiston avulla voidaan tutkia sekä määräaikaisen että pysyvän suojelun aiheuttamaa tulonmenetystä metsänomistajalle sopimuskauden aikana (Ahtikoski ym. 2007, Hynynen ja Ahtikoski 2010). Laskentamenetelmän mukaan suojelusopimuksen aiheuttama tulonmenetys sopimusjakson aikana saadaan metsänomistajan suojelukaudella menettämien nettotulojen nykyarvona, jos metsänomistaja päättää suojella metsänsä sen sijaan että käsittelisi sitä metsänhoitosuositusten mukaisesti (Hyvän 2006). Kun laskentamenetelmää sovellettiin Etelä-Suomen 65-vuotiaaseen tuoreen kankaan kuusikkoon, nettotulon menetys 10 vuoden suojelussa 3 % laskentakorolla oli 2 713 hehtaarilta. Metsikkö oli käsittelemätön ja aikanaan viljellen perustettu. Pysyvä suojelu osoittautui tulosten mukaan erittäin kalliiksi, mutta antoi esimerkkitapauksessa määräaikaista suojelua paremman monimuotoisuushyödyn. 2 METSO-ohjelman keinovalikoima ja korvausperusteet 2.1 METSO-ohjelma Valtioneuvosto hyväksyi METSO 2008 2016:n periaatepäätöksen yhtä aikaa Kansallisen metsäohjelman, KMO2015 kanssa maaliskuussa 2008 (Valtioneuvoston periaatepäätös... 2008). Hallitusohjelmassa 22.6.2011 päätettiin jatkaa METSO-ohjelmaa vuoteen 2020. METSO sisältää 14 toimenpidettä ja sen toteutuksesta vastaavat ympäristöministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö. Ohjelman kehyssuunnitelmassa kokonaisbudjetiksi vuosille 2008 2012 on kaavailtu noin 180 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 METSO-ohjelmaan oli käytössä yhteensä 22,15 milj. ja vuonna 2010 yhteensä 39,95 milj., josta YM:n osuus 28,95 milj. ja MMM:n 11 milj.. Vuoden 2011 valtion talousarvioon on varattu rahoitusta YM:lle noin 29 miljoonaa euroa METSO-ohjelman mukaiseen yksityismaiden suojeluun ja MMM:lle noin 11,3 miljoonaa euroa talousmetsien ympäristötukeen, luonnonhoitohankkeisiin sekä valtakunnallisiin kehittämishankkeisiin. (Koskela ym. 2010). Valtioneuvoston 16.12.2010 vahvistamassa tarkistetussa Kansallisessa metsäohjelma 2015:ssä METSO-ohjelma säilyi keskeisenä metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimenpiteenä (Kansallinen metsäohjelma 2015). METSO-ohjelma perustuu maanomistajan vapaaehtoisuuteen. Ohjelmassa vapaaehtoista suojelua toteutetaan sekä pysyvin keinoin (osto suojelualueeksi, yksityisen suojelualueen perustaminen, maan vaihto) että määräaikaisesti (kemera-ympäristötuella sekä luonnonsuojelulain mukaisella määräaikaisella 20 vuoden sopimuksella). Ohjelmaa toteutetaan myös metsäluonnonhoitohankkeilla. Tavoitteena on vuoteen 2016 mennessä perustaa yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi tai hankkia valtiolle yhteensä 96 000 ha. Yksityismetsissä on tavoitteena lisätä monimuotoisuutta turvaavia kohteita 82 000 173 000 hehtaaria, joihin sisältyy 400 800 kpl luonnonhoitohankkeita. METSO-ohjelmassa turvattavat kohteet valitaan luonnontieteellisten valintaperusteiden avulla. Laadittujen luonnontieteellisten valintaperusteiden avulla voidaan toimintaohjelmaan valita monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä elinympäristöjä. Valintaperusteet laadittiin valtioneuvoston periaatepäätöksessä kuvatuille kymmenelle elinympäristötyypille, ja ne kattavat metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät elinympäristöt ja rakennepiirteet (METSOn valintaperustetyöryhmä 2008). Valintaperusteissa hyödynnettiin monimuotoisuudelle merkittäviä puuston 10

rakennepiirteitä ja elinympäristön ekologisia vaihtelusuuntia. Toimintaohjelmaan soveltuvat eri elinympäristöjen kohteet ryhmiteltiin kolmeen hyvyysluokkaan I-III. Näistä I ja II luokan kohteet ovat jo nyt monimuotoisuudelle merkittäviä, ja III luokan kohteissa luontoarvot ovat nopeasti kehittyviä. Alueen sijainti suhteessa nykyiseen suojelualueverkostoon on yksi tärkeä valintaperuste. Muita alueellisessa kohdentamisessa huomioon otettavia seikkoja voivat olla vaikutukset elinkeinotoimintaan, virkistys- ja matkailukäyttöön sekä kulttuuriarvoihin. Täydentävinä valintaperusteina voidaan tarkastella uhanalaisten ja taantuneiden metsälajien esiintymäpaikkoja toimintaohjelmaan soveltuvine elinympäristöineen. Luonnontieteelliset valintaperusteet tukevat päätöksiä, joita tehdään monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä suojelualueilla että talousmetsissä, mutta niitä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi tiukkoina sääntöinä. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat laatineet elinympäristökohtaiset toteuttamisohjelmat Elinkeino-, liikenne- ja ympäristö (ELY)-keskuksille ja metsäkeskuksille (taulukko1). Alueelliset tavoitteet on tehty yleisellä tasolla ja niitä tarkennetaan alueellisten metsäohjelmien (AMO) laadinnan yhteydessä yhteistyössä alueellisten yhteistyöryhmien kanssa. Ensimmäiset luonnokset AMOihin sisältyvistä elinympäristökohtaisista toteutussuunnitelmista valmistuivat lokakuun 2010 loppuun mennessä, ja ne viimeistellään vuoden 2011 loppuun mennessä. Työ auttaa kohdentamaan resursseja haluttujen elinympäristöjen hankintaan. 2.1.1 Kemeraan perustuvat METSO-keinot Kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötuella rahoitettavien keinojen tavoitteena on luontaisesti pienialaisten, hoitoa vaativien tai luontoarvoiltaan muuttuvien kohteiden sekä metsätaloustoimien ohella säilytettävien luontoarvojen turvaaminen. Sopimuksen teossa yhteystahona toimii metsäkeskus. Ympäristötuen maksamiselle asetetaan rahoituslain 19 :ssä kaksi edellytystä. Tukea voidaan maksaa, jos metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonhoito tai metsien muu kuin puuntuotannollinen käyttö otetaan huomioon laajemmin kuin mitä metsälaissa säädetään metsänomistajan velvollisuudeksi tai rahoituslain 7 :n nojalla määrätään. Tästä maanomistajal- Taulukko 1. Ministeriöiden asettamat METSO-elinympäristökohtaiset hehtaaritavoitteet ELY- ja metsäkeskuksissa kaudella 2008 2016. ELY-keskukset/LSL Metsäkeskukset/kemera yhteensä Lehdot 4650 15000 19650 Kangasmetsät 62800 40000 102800 Pienvesien lähimetsät 3700 5000 8700 Puustoiset suot 15100 5210 20310 Metsäluhdat ja tulvametsät 1280 300 1580 Harjujen paahdeympäristöt 360 200 560 Maankohoamisrannikon kohteet 5000 3000 8000 Puustoiset perinnebiotoopit 150 190 340 Kalkkikalliot ja ultraemäksiset maat 200 100 300 Metsäiset kalliot yms. 2600 13000 15600 Yhteensä 95840 82000 177840 Lähde: (Koskela ym. 2010) ha 11

le aiheutuvat lisäkustannukset tai taloudelliset menetykset voidaan korvata osittain tai kokonaan valtion varoilla. Ympäristötuen maksun perusteet -raportissa (1996) ympäristötuen ensisijaisena tavoitteena on metsälakiesityksen 10 :n tarkoittamien kohteiden säilymisen turvaaminen. Metsälain 10 :ssä luetellut kohteet ovat luonteeltaan sekä kasvualustan viljavuuden, sekä puuston määrän ja järeyden, puulajirakenteen ym. ominaisuuksien suhteen hyvin vaihtelevia. Kohteet ovat pääsääntöisesti kuitenkin hakkaamattomia ja päätehakkuuikäisiä. Raportin mukaan perustapaukseksi voidaan katsoa avohakkuun viivästyminen, jolloin taloudellisen menetyksen määrittämisen lähtökohtana olisi puuston sopimuksentekohetken hakkuuarvo. Virkistyskäyttöä ei ole syytä korvata, sillä se ei ole kiellettyä sopimuskauden aikana. Metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt lasketaan mukaan METSO-ohjelman toteutushehtaareihin. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt, 2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot 3. rehevät lehtolaikut, 4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, 5. rotkot ja kurut, 6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät, sekä 7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Vaikka METSO-valintaperusteet täyttävien kohteiden suojelu on vapaaehtoista, on tärkeää huomata, että yllämainittujen metsälakikohteiden ominaispiirteiden turvaaminen on metsänomistajalle lakisääteinen velvollisuus. Näillä metsälain 10 kohteilla hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Ympäristötukisopimuksia on tehty pelkästään 10 kohteille, pelkästään METSOn valintaperusteet täyttäville kohteille tai näiden kahden yhdistelmille, jotka on rajattu yhdeksi kohteeksi. Vuosina 2008 2010 tehdyistä ympäristötukisopimuksista 12 844 ha oli tehty metsälain 10 kriteerit täyttäville ja 5 363 ha METSOn valintaperusteet täyttäville alueille. Taulukossa 2 on esitettynä METSO-kaudella 2008 2016 vuoden 2010 loppuun mennessä tehtyjen ympäristötukisopimusten jakautuminen elinympäristöihin. Vuonna 2009 kemera-ympäristötuella turvattiin uusia elinympäristöjä yhteensä 6626 hehtaaria ja vuonna 2010 yhteensä 5 007 hehtaaria. Vuonna 2009 ympäristötukea maksettiin 5,3 miljoonaa euroa ja vuonna 2010 yhteensä 7,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2010 ympäristötukimaksuissa oli reilu miljoona euroa vanhojen 30-vuotisten sopimusten toisen 10-vuotiserän maksua (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion tilastot 2009 ja 2010). Kemera-ympäristötuen myöntämisen edellytyksenä on, että kohteen puuston hakkuuarvo on vähintään 4 000 tai vähintään 4 % hakijan saman kunnan alueella omistamien kaikkien metsien hakkuuarvosta. Ympäristötukisopimus tehdään 10 vuodeksi kerrallaan. Vuotta kohti laskettu ympäristötuki on hakkuarvokorvaus jaettuna 30:llä. Jos sopimus koskee metsälain 10 tarkoittamia 12

Taulukko 2. Ympäristötukisopimusten elinympäristöjen kumulatiivinen kertymä 2008 2010. Metsälain 10 :n elinympäristöt, ha Pienvedet 2950 Rehevät korvet ja letot 798 Lehtolaikut 548 Kangasmetsäsaarekkeet 234 Rotkot ja kurut 14 Jyrkänteet alusmetsineen 144 Vähätuottoiset elinympäristöt 8158 Yhteensä 12844 METSO-elinympäristöt, ha Lehdot 196 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 1628 Pienvesien lähimetsät 557 Puustoiset suot 1710 Metsäluhdat ja tulvametsät 113 Harjujen paahdeympäristöt 11 Maankohoamisrannikon metsät 401 Puustoiset perinneympäristöt 27 Kalkkivaikutteiset ja ultraemäksiset metsät 1 Muut metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 72 Yhteensä 5363 Ympäristötukisopimukset yhteensä 18208 Lähde: (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion tilastot 2010) erityisen tärkeitä elinympäristöjä, on kohteen luontoarvot säilytettävä myös sopimuskauden jälkeen. Pelkästään METSO-valintaperusteet täyttävien kohteiden osalta tällaista vaatimusta ei ole. Käytössä oleva kemera-ympäristötuki koostuu puuston hakkuuarvokorvauksesta, peruskorvauksesta, sekä muusta korvauksesta. Hakkuuarvokorvaus muodostuu ympäristötukikohteen hakkuuarvosta, josta on vähennetty 4 % suuruinen vähäisen haitan omavastuu (taulukko 3). Omavastuu lasketaan hakijan kaikkien saman kunnan alueella omistamien metsien puuston hakkuuarvosta. Ympäristötukikohteen hakkuuarvo lasketaan kertomalla kohteen välittömästi hakattavissa olevan puuston määrä maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla kantohinnalla, josta käytetään seuraavassa nimitystä MMM-keskikantohinta. MMM-keskikantohinta määritellään vuosittain kullekin metsäkeskusalueelle keskiarvona kolmen edellisen kalenterivuoden kantohinnoista. Peruskorvaus lasketaan kertomalla MMM-keskikantohinta 10:llä jokaista ympäristötukikohteen alkavaa hehtaaria kohden. Muuta korvausta voi saada sopimukseen tarvittavasta metsänarvioinnista, kohteen hoidon ja käytön suunnittelusta, ympäristön hoitotöistä sekä rajaamis- ja merkitsemistöistä. Korvaus on verovapaata. Suunnitteilla on uusi kemera-ympäristötuen laskentatapa, joka eroaa hieman nykyisestä laskentatavasta. Kemera-ympäristötuki koostuisi uuden laskentakaavan mukaan kohteen hakkuuarvosta sopimuksenteko hetkellä sekä muusta korvauksesta. Peruskorvausta ei tässä laskentatavassa käytettäisi. Myös vähäisen haitan laskentatapaa muutettaisiin. Kemera-ympäristötuen nykyinen ja uusi laskentakaava on esitetty taulukossa 3 esimerkkikohteen avulla. Esimerkkikohteen pinta-ala on 1,2 hehtaaria ja kohteella hakattavissa oleva puusto on 13

Taulukko 3. Esimerkki kemeran ympäristötuen määrittämisestä nykyisen ja uuden suunnitteilla olevan laskentakaavan mukaan. Nykyinen laskentakaava uusi laskentakaava Koko puuston hakkuuarvo 1000 m 3 30,00 /m 3 = 30 000 Kohteen hakkuuarvo 250 m 3 30,00 /m 3 = 7 500 250 m 3 30,00 /m 3 = 7 500 Vähäinen haitta 4% 4 % = 30 000 0,04 = 1 200 7 500 0,04 = 300 Hakkuuarvokorvaus 7 500-1 200 = 6 300 7 500-300 = 7 200 Peruskorvaus 2 (10 30,00 /m 3 ) = 600 Muu korvaus (esim arviointi, merkintä, hoitotyöt) 410 410 Ympäristötuki yhteensä (6 300 + 600 )/3 + 410 =2 710 7 200 /3 + 410 = 2 810 250 m 3. Ympäristötuen hakijan koko kunnan alueella omistama puusto on 1000 m 3 ja MMM:n määrittämä alueen keskikantohinta 30 /m 3. Kemera-tuella rahoitettujen luonnonhoitohankkeiden tavoitteena on luonnonarvojen ylläpitäminen, lisääminen tai metsän palauttaminen luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt suunnitellaan yhdessä maanomistajan kanssa eikä metsänomistajalle aiheudu hoidosta kuluja. Tuki kattaa kaikki luonnonhoidon suunnittelun ja toteutuksen kulut. Maanomistajalle ei makseta korvausta hankkeeseen osallistumisesta. Vuonna 2009 metsäluonnonhoitohankkeita toteutettiin 2,3 miljoonalla eurolla ja vuonna 2010 2,5 miljoonalla eurolla. Toteutetuista luonnonhoitohankkeista on melkein puolet vesiensuojeluhankkeita (Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion tilastot 2009 ja 2010). 2.1.2 Luonnonsuojelulakiin perustuvat METSO-keinot Luonnonsuojelulain kautta METSOssa voidaan myydä kohde valtiolle suojelualueeksi, perustaa yksityinen suojelualue tai rauhoittaa kohde enintään 20 vuoden määräajaksi. Myös maanvaihto suojelutarkoituksiin on mahdollinen. Yhteystahona on alueellinen ELY-keskus. Luonnonsuojelulain nojalla tapahtuvassa alueen myynnissä valtiolle kauppahinta perustuu käypään hintaan (maapohjan ja puuston arvoon). Hinnoittelu tapahtuu summa-arvomenetelmällä sekä Metsähallituksen määrittämillä hintataulukoilla maapohjalle ja taimikoille. Eduskunta hyväksyi 22.12.2009 lain tuloverolain muutoksesta. Vuoden 2010 alusta lähtien myyjän ei enää tarvitse maksaa luonnonsuojelulain nojalla tapahtuvassa alueen myynnissä myyntivoitosta veroa. Pääsääntö ennen vuotta 2010 oli, että ns. hankintameno-olettama oli luonnonsuojelukaupoissa 80 % ja lopusta meni veroa 28 % eli useimmissa tapauksissa veroa meni käytännössä kauppasummasta 5,6 %. Toinen luonnonsuojelulain mukainen pysyvä METSO-suojelukeino on yksityisen suojelualueen (YSA) perustaminen. Yksityisen suojelualueen rauhoitussäännöksistä aiheutuvat taloudelliset menetykset (pääosassa puunmyyntitulojen menetys) korvataan maanomistajalle kertaluontoisena korvauksena. Korvaus on verovapaata. Suojeltavan alue voidaan myös vaihtaa vastaavaan valtion omistamaan alueeseen. Hinnoittelu perustuu myös vaihtokaupassa valtion alueen käypään hintaan. Vaihto on mahdollista, jos tarjolla on sijainniltaan ja arvoltaan sopivaa vaihtomaata. Luonnonsuojelulain nojalla voidaan tehdä myös määräaikaista metsien suojelua. Alueellinen ELYkeskus ja maanomistaja voivat tehdä luonnon- tai maisemansuojelun edistämiseksi sopimuksen alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta joko kokonaan tai tiettyjen toimenpiteiden osalta. Suojelujakson pituus on korkeintaan 20 vuotta. Suojelujakson pituus määritellään alueen luonnonarvojen ja maanomistajan toiveiden perusteella. Määräaikaisen suojelun korvausten laskennan lähtökohtana 14

on tuloverolain 80 :n mukainen taloudellisen hyödyn menetys, jolloin korvaus on säädetty verosta vapaaksi. Arvion yleisenä lähtökohtana arvioidaan kohteen puusto puutavaralajeittain sekä puuston kehitys ja mahdolliset laatutappiot suojelujakson aikana. Lisäksi laskennoissa käytetään valittua laskentakorkokantaa. Tuen määrä pohjautuu arvioon kiinteistöstä saatavien tuottojen menetyksestä sekä kiinteistön arvon muutoksesta rauhoitusajalta. Tuottojen menetyksen arvioinnissa on vuoden 2010 kesäkuusta lähtien käytetty apuna SuojeluMOTTI-ohjelmistoa. 2.2 Vapaaehtoisen metsiensuojelun korvauskäytäntöjä muualla Lisääntyneen ympäristötietoisuuden sekä kansainvälisten ja kansallisten sopimusten myötä luonnon monimuotoisuutta turvataan monenlaisilla ohjelmilla eri puolilla maailmaa. Vapaaehtoisessa suojelussa on sovellettu tarjouskilpailua esimerkiksi Yhdysvalloissa kahdessa laajassa ohjelmassa. Tarjouskilpailuun perustuvia kokeiluohjelmia on esimerkiksi Australiassa, Saksassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa (Latacz-Lohmann ja Schlizzi 2005). Alkujaan ohjelmat ovat koskeneet etupäässä maatalousmaita. Vapaaehtoisesta metsänsuojelusta korvauksia on maksettu esimerkiksi Isossa-Britanniassa Entry Level of Environmental Stewardship -ohjelmassa. Korvaukset ovat perustuneet ainoastaan alueen pinta-alaan ilman puuston määrittämistä. Korvaus on ollut suuruudeltaan 30 puntaa/ha/vuosi, jos alue on alle 15 hehtaaria. Yli 15 hehtaarin alueesta korvaus on ollut 8 puntaa /ha/vuosi. Kanadan Ecological gifts program -ohjelmassa korvaukset ovat perustuneet puolestaan erilaisiin verohelpotuksiin. Ruotsissa on käytössä mm. Naturvårdsavtal -tuki (luonnonarvotuki). Korvaus perustuu maanomistajalle suojelusta aiheutuneisiin kuluihin ja menetyksiin. Korvaus lasketaan puuston arvosta, josta vähennetään hakkuukustannukset (ts. nettokantohinta) sekä otetaan huomioon sopimuksen kesto (vuodessa 1,2 % kantohinta-arvosta). Esimerkiksi 50 vuoden suojelusta saa noin 60 % alueen kantohinta-arvosta korvaukseksi suojelusta. Lisäksi kertakorvauksena maksetaan 8 000 kruunua sopimuskauden alussa. Sopimus perustuu maanomistajan vapaaehtoisuuteen ja suojelujakso on 1 50 vuotta riippuen maanomistajan toiveista (käytännössä useimmiten 50 vuotta). Sopimuksessa sovitaan, kuinka luontoarvoja tulee vaalia ja kehittää. Suojelusta koituvat kustannukset kuuluvat tavallisesti maanomistajalle, samoin kuin mahdolliset puuntuotannosta saadut tulot suojelujakson aikana. Luonnonarvotuella on suojeltu metsiä vuoteen 2009 mennessä noin 26 259 hehtaaria. Kokonaisuudessaan korvauksia on luonnonarvotuella maksettu noin 258 miljoonaa kruunua. Keskimääräinen hehtaarikohtainen korvaus on noin 9 800 kruunua. (Skogstyrelsen, Min näturvård) 3 Aineiston kuvaus ja menetelmät 3.1 Aineisto Tutkimuksen SuojeluMOTTI-laskentoja varten tarvittiin kattava aineisto metsäkeskusten tekemistä ympäristötuki sopimuksista. Kaikkia 13 metsäkeskusta pyydettiin toimittamaan 30 viimeisintä ympäristötukipäätöstä kohteista, joihin sisältyy metsämaaksi luokiteltuja metsikkökuvioita (kasvu > 1 m 3 /ha/v). Metsäkeskusten lähettämät ympäristötukisopimusten yleistiedot sisälsivät tiedot sopimuksen teon päivämäärästä, sopimusalueen puuston kokonaistilavuudesta ja pinta-alasta, maanomistajalle maksetusta korvaussummasta jaettuna peruskorvaukseen, hakkuuarvokorvaukseen ja muuhun korvaukseen. Yleistietojen lisäksi metsäkeskuksia pyydettiin toimittamaan korvauspäätöksen perusteena käytetyt puustotiedot sähköisessä muodossa (SOLMU-tiedostoina). Suoje- 15

lumotti-ohjelma käyttää laskennassa SOLMU-tietoja, joissa puusto on kuvattu puustojaksojen ja puulajien mukaisina ositteina. Ositteista on määritettyinä puuston keski-ikä, pohjapinta-ala tai runkoluku, keskiläpimitta, keskipituus ja puulajin osuus (SOLMU-maastotyöopas 2009). Kaikista 13 metsäkeskuksesta saatiin yhteensä 372 sopimusta, joista kuitenkin osa karsiutui pois laskennasta. Aineistossa olleiden epätarkkuuksien vuoksi laskentaan mukaan otetut kohteet valittiin tiettyjen valintakriteerien perusteella, jolloin laskentaan soveltuva sopimusmäärä oli korkeintaan 20 sopimusta jokaisesta metsäkeskuksesta. Valintakriteereinä käytettiin pinta-alaa sekä metsäkeskusten maastosta kerätyn puustotiedon ajantasaisuutta. Pinta-alan osalta sallittiin korkeintaan 30 % ero sopimuksen yleistiedoissa esitetyn kohteen pinta-alan ja metsäkeskuksen metsäsuunnittelussaan määrittämän metsikkökuvion (SOLMU-tiedon) pinta-alan välillä. Ero sopimuksissa ilmoitetuissa pinta-aloissa sekä puustotiedoissa (SOLMU) ilmoitetuissa pinta-aloissa johtui siitä, että ympäristötukisopimuksen kuviointi ei välttämättä aina täsmännyt metsäsuunnittelun (SOLMU) kuvioinnin kanssa. Joissakin tapauksissa puustotiedot oli saatavilla vain kokonaisilta metsäsuunnittelun metsikkökuvioilta, kun taas ympäristötukisopimuksen aluerajaus saattoi koskea vain osaa metsäsuunnittelun metsikkökuvioista. Metsäkeskusten puustotietojen tuli puolestaan olla Etelä- Suomen metsäkeskuksissa korkeintaan 4 vuotta vanhaa, Väli-Suomen metsäkeskuksissa korkeintaan 6 vuotta vanhaa sekä Pohjois-Suomen metsäkeskuksissa korkeintaan 8 vuotta vanhaa. Lopullisen aineiston kooksi muodostui 183 ympäristötukisopimusta. Ympäristötukisopimukset olivat vuosilta 2008 2010. SuojeluMOTTI-laskelmien perustana olevat kuvioiden puustotiedot kasvupaikkatyypin ja pääpuulajin mukaan on tiivistetysti kuvattu taulukossa 4. Puustotiedoista taulukossa ovat esitettyinä puuston keski-ikä (Ikä), pohjapinta-ala (Ppa), keskipituus (Hg), keskiläpimitta (Dg), kuvioiden pinta-ala (P-a), kuvioiden puuston hehtaarikohtainen tilavuus (m3/ha) ja kuvioiden pinta-alan osuus koko aineiston pinta-alasta (490 hehtaaria). Aineiston kuvioista hieman yli 70 % oli mänty- tai kuusivaltaista metsää. Tuoreen kankaan kuusikoita oli aineistossa eniten (22,6 %). Taulukon 4 mukaan pääpuulajien kuusi, mänty, hieskoivu, rauduskoivu sekä harmaaleppä peittävyys on noin 88 %. Loput 12 % kuvioiden puustotiedoista on pääasiassa muita puulajeja esimerkiksi tervaleppä-, tai haapavaltaista metsää. Myös turvemaakuviot on laskettu mukaan kyseiseen kasvupaikkajakoon. Kuivahkoon kasvupaikkatyyppiin sisällytettiin sekä puolukka- että varputurvekankaat Tuoreeseen kasvupaikkatyyppiin puolestaan laskettiin mukaan mustikkaturvekankaat. Aineistossa sopimusalueiden puustosta osa on ei kaupallisia puulajeja (esim. haapa ja harmaaleppä). Jos laskennassa käytetään MMM-keskikantohintaa, nämä puulajit arvotetaan kuitenkin yhtä arvokkaiksi kuin kaupalliset puulajit (mänty, kuusi ja koivu). Puutavaralajeittaisen hinnoittelun käyttäminen korvausta laskettaessa johtaisi esimerkiksi harmaaleppä-valtaiselle kuviolle pienempään korvaussummaan kuin MMM-keskikantohintaa käyttäen saataisiin. Eri metsäkeskusten sopimusten alueilla kasvupaikkatyyppijakaumissa ja puulajijakaumissa oli selvää eroa. Metsäkeskuksittaiset puustotiedot on esitetty liitteen 1 taulukossa. Sopimuskohteiden tietojen luotettavuuteen vaikuttaa olennaisesti kuvioittaisen arvioinnin luotettavuus, sillä suojelualueen korvattavan puuston mittaaminen perustuu kunkin arvioijan omaan näkemykseen. Kuvioittainen arviointi on subjektiivinen inventointimenetelmä, jossa suunnittelija käyttää omaa harkintaansa jo kuvioiden rajaamisesta lähtien. Tarkkuus pohjautuu pitkälti siis arvioijan ammattitaitoon. Kuvioittaisen puustoarvion luotettavuutta on tarkastellut mm. Haara ja Korhonen 2004. Haaran ja Korhosen tutkimuksessa puuston keskitilavuuden keskivirheeksi muodostui n. 21 %. Tutkimuksessa havaittiin suurta vaihtelua eri arvioijien mittauksissa. Keskitilavuuden 16

Taulukko 4. Koko tutkimusaineiston puustotunnusten keskiarvot puulajin ja kasvupaikan mukaan. Pääpuulaji / kasvupaikka Ikä (v) Ppa (m 2 ) Hg (m) Dg (cm) P-a (ha) Tilavuus (m 3 /ha) Osuus koko pinta-alasta Kuusi Lehto 89,2 14,2 20,8 26,9 35,9 215,3 7,3 % Lehtomainen 89,2 14,7 20,6 26,2 97,5 235,2 19,9 % Tuore 97,5 14,0 18,6 23,2 111,0 203,6 22,6 % Mänty Tuore 92,3 10,3 17,9 24,5 37,6 185,3 7,7 % Kuivahko 106,2 13,7 14,8 21,8 63,3 139,0 12,9 % Kuiva 118,9 13,1 14,2 23,1 11,1 107,6 2,3 % Muut puulajit 72,7 % Hieskoivu Lehto 58,3 25,7 17,7 20,0 15,1 144,3 3,1 % Lehtomainen 56,2 13,7 16,6 17,9 20,2 165,1 4,1 % Tuore 57,1 11,0 15,3 16,9 22,6 127,2 4,6 % Rauduskoivu Lehto 60,4 11,6 22,9 27,0 6,7 211,1 1,4 % Lehtomainen 53,3 22,0 21,5 24,7 2,1 243,4 0,4 % Tuore 38,0 20,5 17,4 17,5 0,3 241,2 0,1 % Harmaaleppä Lehto 34,9 10,4 13,9 14,3 9,2 117,4 1,9 % Yht. 88,3 % Ppa=pohjapinta-ala, Hg=keskipituus, Dg=keskiläpimitta,P-a=pinta-ala mittaajakohtainen virhe vaihteli 10,6 %:sta 33,9 %:iin kun taas pinta-alan osalta mittaajakohtainen keskivirhe vaihteli 6,6 %:sta 24,5 %:iin. SuojeluMOTTI-laskentoja varten kerättiin suojelusopimusten lisäksi kattavat metsänhoidon yksikkökustannus- ja kantohinta-aineistot (taulukot 5 ja 6). Laskennassa käytetyt metsäkeskuksittaiset metsänhoidon yksikkökustannukset sekä kantohintatiedot kerättiin metsäntutkimuslaitoksen Metinfo-tietokannasta. Kantohintatilastot sisälsivät kaupallisten pääpuulajien (kuusi, mänty ja koivu) hintatiedot. Muiden puulajien hinnat arvioitiin energiapuun hinnan mukaan. Energiapuun hinnaksi arvioitiin 5 /m 3. Metsänhoidon yksikkökustannuksina käytettiin sopimuksentekovuotta edeltävien kolmen vuoden nimellisten yksikkökustannusten keskiarvoja. Taulukossa 5 on esitettynä vuoden 2010 sopimusten osalta laskennassa käytetyt (vuosien 2007 2009 keskiarvo) yksikkökustannukset. Kantohintoina käytettiin MMM-keskikantohintoja sekä sopimuksentekovuotta edeltävien kolmen vuoden puutavaralaijittaisia nimellisiä keskiarvokantohintoja. Vuoden 2010 (vuosien 2007 2009 keskiarvo) sopimusten putavaralaijittaiset kantohinnat sekä MMM-keskikantohinnat ovat esitettynä taulukossa 6. Ympäristötukialueiden puustotietojen sekä kerätyn kantohinta- ja metsänhoidon yksikkökustannustietojen avulla SuojeluMOTTI-ohjelmalla laskettiin arvio sopimusalueen 10 vuoden rauhoituksesta maanomistajalle aiheutuneesta tulonmenetyksestä. Ympäristötukisopimusten yleistietojen avulla sopimusalueelle laskettiin uuden kemera- korvauskaavan mukainen korvaus. 17

Taulukko 5. Laskennassa käytetyt metsänhoidon yksikkökustannukset metsäkeskuksittain vuoden 2010 lukuina. Metsäkeskus Uudistusalan raivaus Äestys Mätästys Kylvö Istutus Taimikonhoito Kunnostusojitus /ha Rannikko 180 158 314 187 604 379 173 Lounais-Suomi 158 166 315 196 664 341 205 Häme-Uusimaa 182 192 338 206 740 388 234 Kaakkois-Suomi 164 185 290 181 587 343 227 Pirkanmaa 218 186 295 210 657 374 177 Etelä-Savo 210 177 302 217 671 360 162 Etelä-Pohjanmaa 170 162 298 192 626 306 180 Keski-Suomi 184 186 295 208 579 343 141 Pohjois-Savo 183 166 285 243 659 390 145 Pohjois-Karjala 211 188 291 192 619 354 145 Kainuu 169 138 287 192 596 259 148 Pohjois-Pohjanmaa 92 154 278 171 512 294 157 Lappi 79 151 306 177 624 372 166 Taulukko 6. Laskennassa käytetyt metsäkeskuksittaiset kantohinnat vuoden 2010 lukuina. Metsäkeskus MMMkeskihinta Tukkipuu Kuitupuu Mänty Kuusi Koivu Mänty Kuusi Koivu 3 edellisen vuoden keskiarvo ( /ha) Rannikko/Etelärannikko 34,87 55,76 55,59 43,38 15,17 22,15 14,18 Rannikko/Pohjanmaa 30,91 55,29 55,28 38,91 15,40 22,94 14,99 Lounais-Suomi 38,17 57,47 57,45 39,04 16,17 23,18 14,69 Häme-Uusimaa 39,70 57,13 57,55 44,87 14,47 22,50 13,93 Kaakkois-Suomi 37,31 57,56 57,15 46,12 15,02 21,78 14,00 Pirkanmaa 39,29 56,91 57,85 42,74 15,47 22,79 14,40 Etelä-Savo 37,68 57,58 57,27 46,94 15,18 21,21 14,55 Etelä-Pohjanmaa 32,77 56,45 56,81 41,97 16,48 22,90 15,98 Keski-Suomi 37,55 56,58 58,06 44,35 15,05 21,61 14,50 Pohjois-Savo 34,86 55,74 57,05 43,19 14,30 20,93 14,26 Pohjois-Karjala 33,99 57,03 56,43 44,05 15,39 20,37 14,14 Kainuu 31,13 55,83 56,17 42,91 16,58 21,86 15,76 Pohjois-Pohjanmaa 27,43 54,40 54,23 43,28 17,14 21,44 16,53 Lappi 27,20 51,16 47,84-17,12 21,15 15,91 18

3.2 Menetelmät 3.2.1 MOTTI-metsikkösimulaattori Tässä tutkimuksessa käytettävä SuojeluMOTTI-ohjelmisto perustuu Metsäntutkimuslaitoksen kehittelemään MOTTI-metsikkösimulaattoriin. MOTTI-metsikkösimulaattori sisältää etäisyydestä riippumattomat yksittäisen puun kasvumallit puuston synnylle, kasvulle ja kuolleisuudelle. Puuston kasvu ennustetaan viisivuotisjaksoittain. MOTTI-metsikkösimulaattori on suunniteltu ennustamaan puuston kehitystä vaihtoehtoisilla metsänkäsittelyillä eri kasvupaikoilla, pääpuulajeilla ja sekametsissä koko Suomessa (Matala ym. 2003, Hynynen ym. 2005, Salminen ym. 2005). Kannattavuuslaskelmia varten MOTTI-metsikkösimulaattoriin voidaan lisätä haluttu laskentakorkokanta, kantohinnat ja metsänhoidon yksikkökustannukset vapaasti (Hynynen ym. 2005). Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että MOTTI-metsikkösimulaattorilla laaditut kehitysennusteet Suomen olosuhteissa vastaavat varsin hyvin mitattujen koealojen mukaista kasvua, kun kehitysennusteiden ja mitattujen kasvujen taustalla on samanlainen metsänkäsittely (Matala ym. 2003, Ahtikoski ym. 2004, Huuskonen ja Ahtikoski 2005). SuojeluMOTTI-laskentaan sisältyy kuitenkin vielä monia, etenkin taloudellisten suureiden ennustamiseen liittyviä epävarmuustekijöitä, kuten kantohintojen, puun korjuuteknologian ja reaalikorkokannan kehitys (esim. Brukas ym. 2001, Lu & Gong 2005, Alvarez & Koskela 2007, Hepburn ja Koundouri 2007, Gong ja Löfgren 2007, Kuuluvainen ja Valsta 2009). Myös mahdolliset verotuksen muutokset vaikuttavat tuloksiin (Koskela ja Alvarez 2007). On kuitenkin vaikea arvioida, miten tällaiset epävarmuudet lopulta vaikuttavat suojelusta aiheutuvan tulojenmenetyksen suuruuteen, sillä tulonmenetys lasketaan nettotulojen nykyarvojen erotuksena. 3.2.2 Nettonykyarvon laskeminen Suojelun aiheuttamien tulonmenetysten arvioimiseksi verrataan nettotulojen nykyarvoja 10 vuoden suojelusopimuskaudella metsänhoitosuositusten mukaiseen metsänkäsittelyn nettotulojen nykyarvoon. Nettotulojen nykyarvo on tulojen ja kustannusten erotus, kun eri ajanjaksona syntyneet tulot ja kustannukset on tehty yhteismitallisiksi metsänomistajalle sopivalla laskentakorolla. Nettotulojen nykyarvon laskennassa eri ajankohtiin sijoittuvat tulot ja kustannukset yhteismitallistetaan diskonttaamalla ne päätöksentekohetkeen. Täten nettonykyarvon laskennassa puuntuotannon kannattavuuteen vaikuttavat kustannukset ja tulot sekä metsänomistajan soveltama korkokanta. Suomen olosuhteissa metsätalouden tuottoarvolaskelmissa voidaan yleisesti soveltaa 3 5 % reaalikorkoa. (Hyytiäinen ym. 2007, Paananen ym. 2009). Laskennassa tarvittavat puuston kasvuennusteet tuotetaan tässä tutkimuksessa SuojeluMOTTI-ohjelmistolla. SuojeluMOTTI-ohjelmistolla kahden metsänkäsittelyvaihtoehdon nettotulojen nykyarvojen erotus (NNA1-NNA2) lasketaan siten, että nykypuuston hakkuutulojen nykyarvoon lisätään seuraavien puusukupolvien paljaan maan arvo vertailtavissa vaihtoehdoissa (metsänhoitosuositusten mukainen metsien käsittely vs. suojelu). Teknisesti nettotulojen nykyarvon laskenta toteutetaan seuraavien laskentakaavojen mukaisesti. Nettotulojen nykyarvo lasketaan kaavalla: 19

NNA a N PMA r) Y y + y y= 0 (1 + r) (1 + = Y, [1} missä NNAa = nettotulojen nykyarvo metsänkäsittelyvaihtoehdossa a, /ha Ny = nykyisen puuston hakkuutulot vaihtoehdon a mukaan, /ha (a=1 tai 2) Y = aika päätehakkuuseen nykyhetkestä, vuosia y = aika simuloinnin aloittamisesta, vuosia (simuloinnin aloitusvuosi t 0 ) PMA = saman kasvupaikan seuraavien puusukupolvien (päättymätön sarja) paljaan maan arvo, /ha (paljaan maan arvo pohjautuu Tapion suositusten mukaiseen metsien käsittelyyn seuraavissa puusukupolvissa, riippumatta siitä, onko nykypuusukupolvea suojeltu vai ei) r= laskentakorkokanta, 1 6 % (reaalinen) Kuvioittaiset metsänkäsittelyvaihtoehdot simuloinneissa olivat: Metsänhoitosuositusten mukainen (Hyvän 2006) metsänkasvatus (a=1) ja 10 vuoden määräaikainen suojelu (a=2). Teknisesti yllä esitetty laskentakaava [1] on lähes identtinen Pukkalan (2009) esittämän laskentakaavan kanssa. Käytännössä 10 vuoden määräaikainen suojelu poikkeaa metsänhoitosuositusten (Hyvän 2006) mukaisesta kaavan [1] osalta siten, että kaavan ensimmäinen oikeanpuoleinen termi saa absoluuttisesti eri lukuarvon ja toisessa oikeanpuoleisessa termissä nimittäjän eksponentti Y on 10 vuoden suojelun mukaan Y+10. Kaavan [1] paljaan maan arvo, PMA puolestaan lasketaan Hyytiäisen ja Tahvosen (2001) julkaisussa esitetyllä yhtälöllä: s m R i i c k ik PMA = ( ) ( 1+r) -i = 0 = 1, [2] s 1 (1 + r ) missä PMA = paljaan maan arvo, /ha Ri= hakkuutulot metsikön iällä i, /ha cik= metsänhoidon k kustannukset metsikön iällä i, /ha s = metsikön ikä päätehakkuussa, vuosia r = laskentakorkokanta, 1-6 % (reaalinen) Käsiteltäessä metsää metsänhoidon suositusten (Hyvän 2006) mukaisesti metsänomistaja saa nettotuloja metsänhoidosta. Nämä nettotulot diskontataan nykyarvoon yllä esitetyn mukaisesti laskentakorkokannoilla 1 6 %. Näin saatua nettotulojen nykyarvoa verrataan tässä 10 vuoden suojelun mukaisiin nettotulojen nykyarvoihin. Pääsääntöisesti metsänhoitosuositusten mukainen nettotulojen nykyarvo on suurempi kuin määräaikaisen suojelun mukainen nettotulojen nykyarvo. Tämä johtuu siitä, että useimmiten suojeluun tarjottavat metsiköt ovat jo lähellä päätehakkuikää, jolloin metsänhoitosuositusten mukaan hoidettuna metsikkökuvio olisi heti päätehakattavissa. Kun metsikkö päätehakataan heti, tilalle perustetaan uusi puusukupolvi. Vastaavasti, esimerkiksi 10 vuoden määräaikaisessa suojelussa samainen metsikkö päätehakattaisiin vasta 10 vuoden kuluttua, minkä jälkeen perustettaisiin uusi puusukupolvi. Suojelun mukainen metsänkäsittely viivästyttää siis tässä 10 vuodella päätehakkuuta, mistä koituu tulonmenetyksiä metsänomistajalle. Tulevien puusukupolvien metsänkäsittely on samanlainen, suojeltiin metsikkö tai ei. 20