Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn tilannekatsaus 2012

Transkriptio

1 ISBN (PDF) ISSN X Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn tilannekatsaus 2012 Kimmo Syrjänen, Mirja Rantala, Saija Sirkiä, ja Susanna Anttila, (toim.)

2 Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute -sarjassa julkaistaan tutkimusten ennakkotuloksia ja ennakkotulosten luonteisia selvityksiä. Sarjassa voidaan julkaista myös esitelmiä ja kokouskoosteita yms. Sarjan julkaisut ovat saatavissa pdf-muodossa sarjan Internet-sivuilta. ISSN X Toimitus PL Vantaa puh faksi sähköposti julkaisutoimitus@metla.fi Julkaisija Metsäntutkimuslaitos PL Vantaa puh faksi sähköposti info@metla.fi 2

3 Tekijät Syrjänen, Kimmo, Rantala, Mirja, Sirkiä, Saija & Anttila, Susanna (toim.) Nimeke Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn tilannekatsaus 2012 Vuosi 2013 Sivumäärä 44 Alueyksikkö / Tutkimusohjelma / Hankkeet ISBN ISBN (PDF) ISSN X Etelä-Suomen alueyksikkö / Vantaan toimipaikka / Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintahjelman (METSO) seuranta ja vaikutukset / Hanke 3602 Hyväksynyt Vanhempi tutkija Riitta Hänninen, Tiivistelmä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma (METSO) etenee pääosin suunnitellusti. Raportti esittelee METSO-ohjelman 14 toimenpiteen etenemisen vuonna Vuonna 2012 METSO-ohjelmassa perustettiin hehtaaria uusia suojelualueita. Yhteensä ajanjaksolla on ELY-keskuksissa toteutettu luonnonsuojelulain mukaisia pysyviä ja määräaikaisia toimenpiteitä hehtaarilla eli noin 22 prosenttia METSOn periaatepäätöksessä asetetusta kokonaistavoitteesta. Kun lasketaan mukaan Metsähallituksen vuonna 2009 pysyvään suojeluun siirtämät hehtaaria, on suojelualueverkostoa laajennettu METSOn keinoin yhteensä hehtaarilla. Vuonna 2012 laadittiin Suomen metsäkeskuksessa uusia ympäristötukisopimuksia hehtaarille. Ympäristötukisopimuksia on tehty vuosina yhteensä hehtaarille. Luonnonhoitohankkeissa on METSO-elinympäristöissä tehty maastosuunnittelua ja hoitotöiden toteutusta vuosina yhteensä hehtaarin alalla. METSOn periaatepäätöksessä asetetusta tavoitteesta Suomen metsäkeskus on vuoden 2012 loppuun mennessä saavuttanut noin 36 prosenttia. Metsähallitus on ennallistanut vuosina metsiä ja puustoisia soita ha (lisäksi yksityisillä luonnonsuojelualueilla 337 ha) sekä toteuttanut lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoitoa ha (lisäksi yksityisillä luonnonsuojelualueilla 480 ha). Vuonna 2012 ympäristöministeriö myönsi rahoitusta 18 kunnalle ja 8 seurakunnalle niiden omistamien metsien METSO-kohteiden inventointiin. Vuonna 2012 oli käynnissä kaksitoista METSO-yhteistoimintaverkostohanketta. Viisi verkostoa päättyi vuoden 2012 lopussa ja seitsemän verkostoa jatkaa toimintaansa vuonna METSOn tutkimus- ja kehityshankkeet sekä Metlan tutkimushankkeet tuottivat uutta tietoa ohjelman toteuttamisen tueksi. Vuoden aikana on tuotettu viestintä-, neuvonta- ja koulutusmateriaaleja. METSO-seurantaryhmä työsti valtioneuvoston periaatepäätöksen päivitysehdotusta, joka valmistui Sen valmistelussa hyödynnettiin ohjelman etenemisestä tehtyä ulkopuolista väliarviota. Asiasanat METSO-ohjelma, metsien monimuotoisuus, vapaaehtoiset suojelukeinot, talousmetsien luonnonhoito, metsänomistajat Julkaisun verkko-osoite Tämä julkaisu korvaa julkaisun Tämä julkaisu on korvattu julkaisulla Yhteydenotot Mirja Rantala, Metsäntutkimuslaistos, PL 18, Vantaa. Sähköposti mirja.rantala@metla.fi Muita tietoja Taitto Irene Murtovaara 3

4 Sisällys 1 Johdanto METSO-ohjelman toimenpiteet Luonnontieteelliset valintaperusteet METSOn toteutuksen organisointi ja yhteistyö Suojelualueverkoston kehittäminen Monimuotoisuuden turvaaminen yksityismetsissä Luonnonarvojen tuki talousmetsissä Metsälainsäädännön muutostarpeet Metsänomistajien neuvonta ja metsäammattilaisten koulutus Yhteistoimintaverkosto Luonnonsuojelualueiden elinympäristöjen ennallistaminen ja luonnonhoito Luontotyyppi- ja lajistoinventoinnit Luonnonhoitotoimet valtion talousmetsissä Monimuotoisuuden turvaaminen kuntien virkistysmetsissä ja valtion retkeilyalueilla Viestinnän toteuttaminen Tietopohjan parantaminen Metsien monimuotoisuuden tilan seurannan, tietojärjestelmien ja tilastoinnin kehittäminen METSO-ohjelman toimeenpanon seuranta ja arviointi Yhteenveto Toimenpiteiden eteneminen vuonna METSO vuonna Kirjallisuus Liitteet

5 1 Johdanto Valtioneuvosto hyväksyi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) periaatepäätöksen yhtä aikaa Kansallinen metsäohjelma 2015-periaatepäätöksen kanssa maaliskuussa Näiden kahden ohjelman toteutus ja tavoitteet nivoutuvat läheisesti toisiinsa. METSO-ohjelman toteutuksesta vastaavat yhteistyössä ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. METSOn tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. Ohjelman 14 toimenpiteellä turvataan monimuotoisuutta kehittämällä suojelualueverkostoa sekä talousmetsien luonnonhoitoa, mutta myös viestinnän, koulutuksen ja tutkimuksen keinoin. Keskeistä MET- SO-ohjelmassa on vapaaehtoisten monimuotoisuuden turvaamiskeinojen tarjoaminen maanomistajille. Vaikka yksityiset maanomistajat ovat METSOssa keskiössä, METSOn suojelukeinot ovat kaikkien metsää omistavien tahojen käytössä (Etelä-Suomen 2008). Valtioneuvosto esitti vuonna 2011, että METSOa jatketaan vuoteen 2020 suojelutavoitteen saavuttamiseksi. Hallitusohjelmaan kirjattiin tavoitteeksi turvata METSO-rahoitus tälle ajanjaksolle. Vuonna 2012 METSO-ohjelmaan oli käytettävissä yhteensä runsas 40 miljoonaa euroa. Valtion talousarvion rahoitus METSOn toteutukseen vuosina on esitetty taulukossa 1. METSOn toimenpiteet ovat pääosin edenneet suunnitellusti. Ohjelman toteutuksen jatkaminen vuoteen 2020 sai aikaan tarpeen päivittää valtioneuvoston periaatepäätös vuonna Työn tueksi tilattiin riippumaton ulkopuolinen väliarvio (Laita ym. 2012), jota hyödyntäen METSOn laajapohjainen seurantatyöryhmä valmisteli luonnoksen periaatepäätökseksi. METSOn väliarvion ja seurantatyöryhmän vuoden 2012 työskentelyn merkittävin johtopäätös on, että METSO-ohjelmalle asetettujen määrällisten ja laadullisten tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä vaatii lisärahoitusta sekä suojelualueverkoston laajentamisen että talousmetsien luonnonhoidon korvausmäärärahojen osalta. Erityisesti talousmetsien luonnonhoidon tavoitteiden saavuttaminen ja aseman vahvistaminen merkittävänä monimuotoisuuden turvaamisen keinona edellyttää lisärahoitusta käynnissä olevien leikkausten sijaan. Rahoitusta joudutaan kohdentamaan nykyisin pääsääntöisesti metsälakikohteisiin, mikä heikentää METSOn tavoitteiden toteutumista. Monissa ELY-keskuksissa puolestaan haasteena on METSOa toteuttavan henkilöstön vähäisyys, minkä vuoksi metsänomistaja voi toisinaan joutua odottamaan korvauspäätöstä kohtuuttoman kauan. Taulukko 1. Valtion talousarviolukuja , YM ja MMM (milj. ) METSO hankinnat ja korvaukset (YM) 7 8,5 22, Metsäluonnon hoidon edistäminen: ympäristötuki ja luonnonhoitohankkeet (MMM) 6,8 8,0 10,3 10,8 7,3 5

6 Raportin luvussa 2 esitellään METSO-ohjelman eteneminen toimenpiteittäin. Toimenpidekohtaisten tekstien yhteyteen on liitetty lainauksia voimassaolevasta valtioneuvoston periaatepäätöksestä sekä METSO-seurantatyöryhmässä valmistellusta uudesta periaatepäätösehdotuksesta. Toimenpiteiden etenemistä vuonna 2012 esittelevät tekstit on saatu toimenpiteiden vastuuhenkilöiltä ja muilta toteuttajilta maa- ja metsätalousministeriöstä (MMM), ympäristöministeriöstä (YM), Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolta (Tapio), Metsähallituksesta luontopalveluilta ja metsätaloudelta (MH), Metsäntutkimuslaitoksesta (Metla), METSO-ohjelman toteuttajilta Suomen metsäkeskuksesta (SMK) ja ELY-keskusten ympäristö- ja luonnonvarat vastuualueilta sekä Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE). Toimenpidekohtaisia tekstejä ovat tuottaneet seuraavat henkilöt: Susanna Anttila (SYKE), Heikki Eeronheimo (MH), Tuomas Haapalehto (MH), Erkki Hallman (MH), Katja Huumo (YM), Heidi Kaipiainen-Väre (SYKE), Terhi Koskela (Metla), Katja Matveinen-Huju (MMM), Antti Otsamo (MH), Riikka Paloniemi (SYKE), Esa Pynnönen (YM), Jussi Päivinen (MH), Mirja Rantala (Metla), Lauri Saaristo (Tapio), Matti Seppälä (SMK), Saija Sirkiä (SYKE) ja Kimmo Syrjänen (SYKE). Tekstien toimittamisesta ovat vastanneet Kimmo Syrjänen (SYKE), Mirja Rantala (Metla), Saija Sirkiä (SYKE) ja Susanna Anttila (SYKE). Lisäksi raportin laatimista ovat ohjanneet sen eri vaiheissa Mikko Kuusinen (YM) ja Ville Schildt (MMM). Lukuun 3 raportin toimittajat ovat koonneet yhteenvedon vuoden 2012 toimenpiteiden etenemisestä, onnistumisista ja haasteista sekä vuonna 2013 ajankohtaisista METSO-teemoista. 2 METSO-ohjelman toimenpiteet 2.1 Luonnontieteelliset valintaperusteet Valtioneuvosto edellyttää, että ympäristöministeriö asettaa työryhmän, jossa yhteistyössä sidosryhmien kanssa viimeistellään luonnontieteelliset valintaperusteet käytännön ohjeiksi ja laaditaan niille alueelliset painotukset vuonna Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö laativat elinympäristökohtaiset toteuttamisohjelmat, antavat toteuttamistavoitteet tulosohjauksella alueellisille ympäristökeskuksille ja metsäkeskuksille sekä seuraavat niiden toteutumista. Valintaperusteiden määrittely ja toimivuus Ympäristöministeriö asetti valintaperustetyöryhmän viimeistelemään yhteistyössä sidosryhmien kanssa luonnontieteelliset valintaperusteet käytännön ohjeiksi ja laatimaan niille alueelliset painotukset. Valintaperustetyöryhmä luovutti raportin ympäristöministeriölle toukokuussa 2008 (METSOn valintaperustetyöryhmä 2008). Valintaperusteissa keskityttiin luonnontieteellisiin perusteisiin, joiden avulla voidaan valita monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä elinympäristöjä toimintaohjelmaan. Luonnontieteelliset valintaperusteet on laadittu tukemaan päätöksiä, joita tehdään monimuotoisuuden turvaamiseksi 6

7 sekä suojelualueilla että talousmetsissä. Valintaperusteet laadittiin valtioneuvoston periaatepäätöksessä kuvatuille kymmenelle elinympäristötyypille, joita ovat: Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Harjujen paahdeympäristöt Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet Puustoiset perinnebiotoopit Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Valintaperusteissa hyödynnettiin myös monimuotoisuudelle merkittäviä puuston rakennepiirteitä ja elinympäristön ekologisia vaihtelusuuntia. Lisäksi alueen sijainti suhteessa nykyiseen suojelualueverkostoon on tärkeä valintaperuste. Suojelualueen läheisyydessä voidaan mukaan valita kehityskelpoisia kohteita joustavammin kuin etäällä suojelualueista. Alueellisessa kohdentamisessa voidaan ottaa huomioon myös vaikutukset elinkeinotoimintaan, virkistys- ja matkailukäyttöön sekä kulttuuriarvoihin. Tiettyjä luonnontilaltaan muuttuneita elinympäristöjä voidaan kunnostaa muun muassa talousmetsien luonnonhoidon keinoin. Täydentävinä valintaperusteina voidaan tarkastella uhanalaisten ja taantuneiden metsälajien esiintymäpaikkoja toimintaohjelmaan soveltuvine elinympäristöineen. Metsäntutkimuslaitos on arvioinut valintaperusteiden toimivuutta vuosina Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää METSO-ohjelmaan hankittujen uusien suojelukohteiden ekologista laatua (elinympäristötyypit, rakennepiirteet ja vaatelias lajisto). Kartoitettavana on ollut sekä pysyvästi suojeltuja kohteita (valtiolle hankitut alueet, yksityiset luonnonsuojelualueet) että määräaikaisesti turvattuja kohteita (ympäristötukikohteet). Johtopäätösten mukaan METSOn luonnontieteelliset valintaperusteet näyttävät toimivan hyvin lajistoltaan arvokkaimpien kohteiden tunnistamisessa (Koskela 2013). Myös METSOa toteuttavat ELY-keskukset ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköt ovat useissa selvityksissä arvioineet valintaperusteet varsin toimiviksi, muun muassa vuoden 2012 METSO-ohjelman väliarvion yhteydessä (Laita ym. 2012). Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat laatineet elinympäristökohtaiset toteuttamistavoitteet ELY-keskuksille ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköille koko METSOkaudelle. Vuosittaiset yksityiskohtaisemmat tavoitteet määritellään ministeriöiden ja alueellisten toteuttajien tulosneuvotteluissa. Ministeriöt seuraavat tavoitteiden toteutumista. Toimenpiteen operatiivinen toteutus ja toteuttamisohjelmien hehtaaritavoitteet on esitetty luvussa 2.2. MET- SOn toteutuksen organisointi ja yhteistyö. METSOn väliarviossa (Laita ym. 2012) luonnontieteellisiä valintaperusteita esitetään edelleen kehittäväksi sisällyttämällä metsätuhoalueet aiempaa selkeämmin valintaperusteisiin sekä laatimalla yhtenäinen ohjeistus niiden hankinnasta ja korvauksista. Väliarvio painottaa myös luonnonarvoiltaan tällä hetkellä vaatimattomien kohteiden hankinnan mahdollistamista, kuten talouskäytössä olevien nuorten ikävaiheiden (esim. avohakkuualat ja luontaisesti syntyneet ja 7

8 hoitamattomat nuoret taimikot) hankintaa. Tämä olisi tarpeen etenkin kehitettäessä aluekokonaisuuksia pitkällä aikavälillä. Näitä kehitysehdotuksia voidaan edistää ja valintaperusteiden soveltamista kehittää ministeriöiden soveltamisohjeiden avulla. Uuteen periaatepäätösehdotukseen onkin kirjattu toimenpiteeksi valintaperusteiden osalta: Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ohjaavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia ja Suomen metsäkeskusta METSOn luonnontieteellisten valintaperusteiden soveltamisessa siten, että metsien monimuotoisuuden vapaaehtoinen turvaamien kohdentuu mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja kustannustehokkaasti, ja seuraavat ohjelman tavoitteiden toteutumista. 2.2 METSOn toteutuksen organisointi ja yhteistyö Valtioneuvosto edellyttää, että alueelliset ympäristökeskukset ja metsäkeskukset toteuttavat luonnonarvojen kauppaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa luonnontieteellisten valintaperusteiden ja alueellisten painopisteiden mukaisesti vuosina METSOssa käytettäviä luonnonsuojelulain ja kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisia toteutuskeinoja kutsuttiin vuoden 2008 periaatepäätöksessä yhteisellä nimellä luonnonarvojen kauppa. ELY-keskusten koolle kutsumat METSO-yhteistyöryhmät koordinoivat METSO-ohjelman alueellista toimeenpanoa ja seuraavat toteutusta. Ryhmän tehtävänä on muun muassa: määritellä konkreettisia alueellisia tavoitteita METSO-ohjelman toteuttamiselle ja keskustella työnjaosta eri toimijoiden kesken seurata METSO-ohjelman toimeenpanoa alueellaan suunnitella metsänomistajille tehtävien kohdennettujen tarjouspyyntöjen toteuttamista keskustella ELY-keskuksen tai Suomen metsäkeskuksen alueyksikön esiin tuomien erityiskohteiden toteutuksesta. METSOn elinympäristökohtaiset tavoitteet ELY-keskuksille ja Suomen metsäkeskuksen alueyksiköille (liitteet 1 ja 2) on asetettu yleisellä tasolla, ja niitä tarkennetaan alueellisissa yhteistyöryhmissä. Alueelliset tavoitteet toimivat apuna METSO-työn suunnittelussa ja kohdentamisessa. Yhteistyöryhmän avulla METSOn eri toteutuskeinoja voidaan kohdentaa elinympäristöverkostojen luomiseksi ja tehdä tarvittaessa alueellisia ja elinympäristökohtaisia painotuksia. Suomen metsäkeskuksen alueyksiköissä METSOn elinympäristökohtaisia tavoitteita on kehitetty vuosien 2010 ja 2011 aikana osana alueellisten metsäohjelmien päivitystä, joka valmistui vuoden 2011 lopulla. Ministeriöt (YM ja MMM) ohjaavat METSOn toteutusta tulosohjauksen keinoin ja seuraavat oman hallinnonalansa alueellisten tavoitteiden toteutumista vuosittain. 8

9 METSOn toteutus perustuu yhteistyöhön METSOn tavoitteiden toteutuminen edellyttää eri toimijoiden välistä tiivistä yhteistyötä. ELYkeskukset ja Suomen metsäkeskus tekevät viranomaisyhteistyötä tavoitteiden saavuttamiseksi. Viranomaistoimijoiden tehtävänä on muun muassa tiedottaa ja neuvoa maanomistajia METSOn vaihtoehdoista ja tavoiteltavista suojeluarvoista. Ne voivat tehdä kohdennettua markkinointia esimerkiksi tiettyjen elinympäristöjen esiintymisalueilla, nykyisten suojelualueiden läheisyydessä tai yhteistoimintaverkostojen alueella. Monimuotoisuuden turvaamiseen ja suojeluun tähtäävät toimet käynnistyvät maanomistajan aloitteesta, mikä edellyttää, että hän tuntee METSO-ohjelman ja sen tarjoamat vaihtoehdot. Metsänomistaja voi ottaa suoraan yhteyttä joko paikalliseen ELY-keskukseen tai Suomen metsäkeskuksen alueyksikköön. Näiden lisäksi metsänomistaja voi tarjota kohdettaan sellaisen toimijan kautta, joka on tehnyt yhteistyösopimuksen ELY-keskuksen kanssa. Viranomaisten käytössä olevia paikkatietoaineistoja voidaan henkilötietosuojalaissa säädetyissä puitteissa hyödyntää alueellisten painopisteiden määrittelyssä ja tarjouspyyntöjen kohdentamisessa. Sujuvan viranomaisyhteistyön lisäksi METSOn toimivuus perustuu laajaan sidosryhmäverkostoon, joka osallistuu toteutukseen. METSOn tavoitteet ja toteutus METSOssa on saavutettu 22 prosenttia ELY-keskusten kokonaistavoitteesta vuoden 2012 loppuun mennessä. Kaikkia toimintaohjelman elinympäristöjä on saatu turvattua, ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttää edelleen lisää kohteita kaikista elinympäristöistä (taulukko 3). ELY-keskusten toteutusta vuonna 2012 on esitelty tarkemmin luvussa 2.3. Suomen metsäkeskuksessa tavoitteesta on saavutettu noin 36 prosenttia, jos mukaan toteutukseen lasketaan kaikki ympäristötukikohteet ja luonnonhoidon piirissä olevien METSO-elinympäristöjen pinta-ala. Mikäli tarkastellaan luonnonhoidolla kunnostettuja ja ympäristötuella rahoitettuja muita METSO-elinympäristöjä kuin metsälakikohteita, on toteuma 14 prosenttia kokonaistavoitteesta vuoden 2012 loppuun mennessä (taulukko 5). METSOn valintaperusteiden mukaisia elinympäristöjä, jotka eivät ole metsälain 10 :n perusteella muuten ympäristötukikelpoisia, on toteutetuista ympäristötukikohteista noin 33 prosenttia. Suomen metsäkeskuksen METSO-toteutusta vuonna 2012 on esitelty tarkemmin luvussa 2.4. Seurantatyöryhmän kokoamassa periaatepäätösehdotuksessa toteutuksen tavoitteet kirjattiin seuraavasti: Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö laativat vuosittain METSOn toteuttamistavoitteet ELY-keskuksille ja Suomen metsäkeskukselle sekä seuraavat niiden toteutumista. ELY-keskusten välityssopimukset ELY-keskukset ovat sopineet eri metsäalan toimijoiden kanssa yli 50 yhteistoimintasopimusta maanomistajien tarjousten välittämisestä METSO-ohjelmaan. Sopimuksia on tehty metsänomistajien liittojen, Suomen metsäkeskuksen ja metsäyhtiöiden sekä joidenkin luonnonsuojelupiirien ja metsäpalveluyrittäjien kanssa. Välityssopimusmalli uudistettiin vuonna 2012 ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä Suomen metsäkeskuksen yhteistyönä. Tärkein syy sopimusmallin uudistamiselle on ELY-keskusten ja Suomen metsäkeskuksen organisaatioiden suuret muutokset alkuperäisen sopimuksen tekemisen jälkeen. Uudistuksessa kehitettiin samalla välityssopimuksien palkkiojärjestelmää taloudellisesti kannustavammaksi. Uudistetussa sopi- 9

10 musmallissa jokaisesta ELY-keskukseen tarjottavasta METSOn valintaperusteet täyttävästä kohteesta maksetaan välityssopimuksen mukainen 240 euron korvaus ja jos sopimus syntyy, kohteen pinta-alan mukaan lisäksi euroa hehtaarilta. Aiemmin välittäjä sai korvauksen vain kohteista, joista tehtiin suojelusopimus. ELY-keskukset tarjoavat uutta sopimusmallia kaikille niille tahoille, joiden kanssa on voimassa aikaisempikin sopimus. Uudistetut välityssopimukset pyritään ottamaan käyttöön vuonna Suomen metsäkeskus yhtenäistää METSO-välitystoimintaansa ja pyrkii tarjoamaan samanlaiset palvelut metsänomistajille ja ELY-keskuksille METSOalueen eri osissa. Välityssopimusten tuottamien tarjousten määrä on vaihdellut huomattavasti maan eri osissa. Toisilla alueilla noin kolmannes maanomistajien tarjouksista ELY-keskuksille on tullut vireille välityssopimusten kautta, kun toisilla alueilla osuus on hyvin pieni. Pääosa kyselyistä ja tarjouksista tulee ELY-keskuksiin suoraan metsänomistajilta. Zonation METSOn toteutuksen ja markkinoinnin apuna Kohteiden sijoittuminen suhteessa ympäröivän maiseman luontoarvoihin on keskeinen METSOohjelman valintaperuste. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella käynnistettiin vuonna 2010 projekti, jolla pyritään lisäämään METSO-elinympäristöjen kytkeytyneisyyttä ekologisten päätösanalyysien avulla (MetZo-hanke). Helsingin yliopistossa kehitetyllä Zonation-ohjelmistolla toteutetaan laajoihin paikkatietoaineistoihin perustuvia analyysejä. Zonation tuottaa karttoja, joiden avulla voidaan paikantaa luontoarvoiltaan merkittävimpiä, toisiinsa hyvin kytkeytyneitä kohteita maisemasta. Suojeluratkaisuja tekevät viranomaiset voivat käyttää tuloksia yhtenä apuvälineenä METSOn vapaaehtoisten suojelu- ja luonnonhoitotoimenpiteiden kohdentamisen markkinoinnissa. Elinympäristöjen kytkeytyvyyden aiempaa parempi huomioiminen voi merkittävästi parantaa monimuotoisuuden säilymisen todennäköisyyttä pitkällä aikavälillä. Lisäksi se voi antaa entistä useammalle maanomistajalle mahdollisuuden tarjota metsäänsä METSO-kohteeksi, koska luonnonarvoiltaan vielä kehittymässä olevat kohteet voivat sijainnin perusteella sopia ohjelmaan. Metsähallituksen luontopalvelujen koordinoimassa kehitystyössä ovat mukana Suomen ympäristökeskus, Tapio, Suomen metsäkeskus, Metsäntutkimuslaitos, Metsähallituksen metsätalous, Lapin ELY-keskus sekä Helsingin ja Jyväskylän yliopistot. Menetelmien kehitystyön lisäksi keskeisessä roolissa ovat viestintä ja avoin yhteistyö METSOn sidosryhmien kuten metsänomistaja- ja luontojärjestöjen kanssa. Vuonna 2012 valmistuivat kaikille Suomen metsäkeskuksen alueyksiköille metsäelinympäristöjen Zonation-analyysit. Ensimmäiset tulosten käyttökokemukset ovat lupaavia. Analyyseissä arvokkaimmiksi määritetyt kohteet ovat osoittautuneet METSO-valintaperusteet täyttäviksi myös maastossa. Analyysitulosten käyttäjät ovat kokeneet tuloskartat hyödyllisiksi apuvälineiksi. Vuonna 2012 valmistui myös analyysi, jossa arvotettiin valtion suojelualueita lähinnä Naturaluontotyyppien perusteella. Tuloksia tullaan käyttämään suojelualueiden hoitoon ja käyttöön liittyvässä suunnittelussa. Vuoden 2012 aikana on valmisteltu myös koko maan kattavia metsä- ja suoluonnon analyysejä, jotka on tarkoitus toteuttaa vuonna Niiden tuloksia voidaan käyttää kohteiden luontoarvojen vertailemiseen valtakunnan mittakaavassa. Alueelliset METSO-yhteistyöryhmät ovat olleet tärkeässä roolissa laadittaessa METSOn metsäisten elinympäristöjen Zonation-analyysejä. Zonation METSOn päätöksenteon tukena projektin puitteissa yhteistyöryhmille järjestetyn koulutuksen avulla on välitetty maakunnallisille METSO- 10

11 toimijoille tietoa Zonation-menetelmästä. Lisäksi yhteistyöryhmät ovat osallistuneet analyysien laatimiseen määrittelemällä laskennallisia yksityiskohtia kuten maakunnallisia luontoarvopainotuksia ja kytkeytyvyyden huomioimista analyyseissä. METSO-yhteistyöryhmät tulevat tulevaisuudessakin toiminaan METSO-seurantatyöryhmän ohella keskeisenä osallistamisen ja tiedonvälityksen kanavana Zonation-menetelmän kehitystyössä. Zonation-ohjelmistolla tehdyt analyysit voivat auttaa METSO-yhteistyöryhmiä hahmottelemaan METSOn toteuttamisen alueellisia tavoitteita tai toimien kohdentamisen painopistealueita. Tuloksia voidaan käyttää apuna esimerkiksi METSO-keinojen kohdennettuun markkinointiin. Seurantatyöryhmän periaatepäätösehdotuksessa pyritään turvaamaan toteutuksen joustavuus ja tiedonkulun sujuvuus: Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö turvaavat alueellisten yhteistyöryhmien toimintaedellytykset, edistävät tiedonkulkua toteuttajien välillä, tarjoavat tukea alueilla tehtävään markkinointiin sekä huolehtivat siitä, että toteuttajien käytössä ovat METSOn tehokkaaseen toteutukseen tarvittavat julkiset tietoaineistot. 2.3 Suojelualueverkoston kehittäminen Valtioneuvosto asettaa tavoitteeksi, että maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita perustetaan yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi tai hankitaan valtiolle yhteensä hehtaaria vuoteen 2016 mennessä. Metsähallituksen luontopalvelut laatii yhteistyössä metsätalouden kanssa luonnonvarasuunnittelun yhteydessä ehdotukset metsien monimuotoisuudelle merkittävien suojelualueiden laajentamisesta valtionmailla ha pinta-alalla vuosina Vuonna 2012 ELY-keskusten yhteinen METSO-kohteiden vuositavoite hehtaaria ylitettiin hehtaarin kokonaistuloksella. METSO-kohteiden lukumäärä ja pinta-ala sekä maksetut korvaukset on esitetty taulukossa 2. Elinympäristöistä eniten suojeltiin runsaslahopuustoisia kangasmetsiä sekä puustoisia soita ja soiden metsäisiä reunoja. Määrärahaa käytettiin yhteensä 33,9 miljoonaa euroa. Kaikissa edellä esitetyissä luvuissa, määräaikaisten rauhoitusten pinta-alaa ja korvauksia lukuun ottamatta, tapahtui kasvua verrattuna vuoteen METSO-kohteiden hehtaarimäärät sekä jakautuminen eri elinympäristöihin on esitetty taulukoissa 3 ja 4. Taulukko 2. METSOn toteutus ELY-keskuksissa vuonna Hankinnat valtion omistukseen ELY-keskukset* Päätökset yksityisistä suojelualueista (LSL 24 ) Alueen määräaikainen rauhoittaminen (LSL 25 ) Sopimukset, kpl Kiinteistöt, kpl Pinta-ala, ha *Kaupat, vaihdot, lunastukset, perinnöt ym. saannot 11

12 Taulukko 3. METSOn toteutus ELY-keskuksissa elinympäristöittäin vuonna 2012 (ha). Hankinnat Yksityiset suojelualueet Määräaikaiset rauhoitukset Yhteensä 2012 Lehdot 47,7 153,1 8,0 209 Runsaslahopuustoiset kangasmetsät 1 140, ,5 122, Pienvesien lähimetsät 93,7 210,1 5,0 309 Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat 1 022,6 819,4 8, Metsäluhdat ja tulvametsät 33,4 55,4 2,5 91 Harjujen paahdeympäristöt 16,9 26, Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet 42,1 24,9 4,8 72 Puustoiset perinnebiotoopit 5,3 13,7 7,7 27 Kalkkikalliot ym. 0 9,5 4,0 14 Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 103,3 231,1 4,5 339 Muut 578,9 538,7 3, Pinta-ala yhteensä 3 084, ,2 170, Taulukko 4. METSOn elinympäristökohtaisten hehtaaritavoitteiden toteutuminen valtakunnallisesti ELY-keskuksissa (ha). Yhteensä (ha) Osuus tavoitteesta (%) Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Harjujen paahdeympäristöt Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet Puustoiset perinnebiotoopit Kalkkikalliot ym Metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Muut Pinta-ala yhteensä Suojelualueiden laajentaminen julkisyhteisöjen mailla Metsähallitus sai valmiiksi jo vuonna 2009 esityksen monimuotoisuuden kannalta merkittävien suojelualueiden laajentamisesta hehtaarilla. Lisätietoja, kuten luettelo kaikista kohteista ja niiden pinta-aloista, löytyy Metsähallituksen internetsivuilta: Nykyiseen hallitusohjelmaan (Pääministeri Jyrki Kataisen 2011) on kirjattu tavoite, jonka mukaan METSO-suojelualueiden laajentamista valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöiden mailla jatketaan. Tätä kautta pyritään osoittamaan uusia suojeltavia alueita yhteensä hehtaaria. Tästä tavoitteesta noin hehtaaria on tarkoitus toteuttaa valtion maiden lisäsuojelulla ja loput kuntien ja muiden julkisyhteisöjen kuten seurakuntien maiden vapaaehtoisella suojelulla. Metsähallitus on asettanut suojelualueiden laajentamiseksi projektin, jonka tulosten on määrä valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä. 12

13 Periaatepäätösehdotuksessa yksityismaiden tavoitteet säilytettiin ennallaan ja julkisyhteisöjen tavoitetta kehitettiin hallitusohjelman linjauksen mukaisesti: Maanomistajien vapaaehtoisesti tarjoamia alueita perustetaan yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi, hankitaan valtiolle tai rauhoitetaan määräajaksi yhteensä hehtaaria vuoteen 2020 mennessä. Metsähallitus valmistelee hallitusohjelman mukaisesti valtion maiden lisäsuojeluun tähtäävän hankkeen. Hanke valmistuu vuoden 2013 lopussa. 2.4 Monimuotoisuuden turvaaminen yksityismetsissä Luonnonarvojen tuki talousmetsissä Valtioneuvosto asettaa tavoitteeksi, että yksityismetsissä lisätään monimuotoisuutta turvaavia kohteita hehtaaria vuoteen 2016 mennessä. Näihin kohteisiin sisältyy kpl luonnonhoitohankkeita. Metsistämme noin 90 prosenttia on eriasteisessa talouskäytössä. Monimuotoisuuden turvaaminen yksityismetsissä edellyttää talousmetsien luonnonhoidon soveltamista ja kehittämistä. Luonnonhoitoa toteutetaan osana metsätaloutta muun muassa metsäsertifioinnin, metsänhoitosuositusten, metsäsuunnittelun ja neuvonnan kautta. Metsätalouden ohessa tehtävä talousmetsien luonnonhoito muodostaa merkittävän osan monimuotoisuuden turvaamisesta talousmetsissä. Tärkeimpiin keinoihin lukeutuvat muun muassa metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttäminen sekä elävien säästöpuiden ja lahopuiden jättäminen. Myös metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamisen mahdollisuudet metsälain uudistamisen myötä tuovat mahdollisuuksia kehittää talousmetsien luonnonhoitoa osana metsätaloutta (Työryhmämuistio 2012). METSO-ohjelman kautta talousmetsien monimuotoisuutta voidaan turvata tätä laajemmin. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain nojalla voidaan rahoittaa ympäristötukikohteita ja metsäluonnonhoitohankkeita. Vuonna 2012 ympäristötuella turvattiin elinympäristöjä yhteensä hehtaaria ja ympäristötukisopimuksia solmittiin maanomistajien kanssa kaikkiaan 714 kappaletta. Ympäristötukea maksettiin vuonna 2012 yhteensä 5,2 miljoonaa euroa. Vuosina ympäristötukea on käytetty yhteensä 31,5 miljoonaa euroa. Kaikkiaan ympäristötukisopimuksin on METSO-kaudella suojeltu hehtaaria. Taulukossa 5 on esitetty vuosina toteutuneet ympäristötukisopimukset elinympäristöittäin. 13

14 Taulukko 5. Ympäristötukisopimukset METSO-kaudella, vuoden 2012 toteutuma ja kumulatiivinen pinta-ala (ha) vuosilta Metsälain 10 :n elinympäristöt Pienvedet Rehevät korvet ja letot Lehtolaikut Kangasmetsäsaarekkeet Rotkot ja kurut 2 19 Jyrkänteet alusmetsineen Vähätuottoiset elinympäristöt Yhteensä METSO elinympäristöt Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot Metsäluhdat ja tulvametsät Harjujen paahdeympäristöt 3 30 Maankohoamisrannikon metsät Puustoiset perinneympäristöt 5 34 Kalkkivaikutteiset ja ultraemäksiset metsät 0 1 Muut metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Yhteensä Ympäristötukisopimukset yhteensä Metsäluonnonhoitohankkeita on toteutettu yhteensä 11 miljoonalla eurolla. Tästä 1,6 miljoonaa euroa käytettiin vuonna Metsäkeskukset ovat vuosien välisenä aikana toteuttaneet tai toteuttamassa noin 790 metsäluonnonhoitohanketta. Vesiensuojeluhankkeita on toteutetuista luonnonhoitohankkeista noin puolet. METSOa toteuttavia luonnonhoitohankkeita ovat esimerkiksi uhanalaisten lajien esiintymien hoito sekä monimuotoisuudelle tärkeiden elinympäristöjen kunnostaminen tai ennallistaminen kuten pienvesien kunnostaminen, soiden ennallistaminen sekä paahdeympäristöjen hoito. Näitä hankkeita on metsäkeskuksessa toteutettu tai työn alla noin 230 kappaletta. Vuonna 2012 luonnonhoitohankkeiden maastosuunnittelua tehtiin 567 hehtaarille ja toteutustyötä 242 hehtaarille. Kunnostamistoimet kohdistetaan luonnontilaltaan muuttuneisiin, mutta kunnostamiskelpoisiin elinympäristöihin sekä hoitoa tarvitseviin elinympäristöihin, kuten paahde-elinympäristöihin. Luonnonhoitohankkeiden tilastointia on pyritty kehittämään vaikutushehtaarien osalta. Luonnonhoitohankkeista osa on METSOa toteuttavia. Pinta-alallisesti suurin osa on KMO 2015:ta toteuttavia hankkeita, kuten vesiensuojeluhankkeet. Hankkeiden vaikutushehtaarit arvioidaan hankesuunnitelmissa. Hankesuunnitelmassa kunkin elinympäristön vaikutuspinta-ala on laskettu niiden elinympäristökuvioiden perusteella, joihin maastosuunnittelu kohdistuu. Toteutetuissa hankkeissa elinympäristökohtaiset vaikutushehtaarit lasketaan toteutettujen kuvioiden pinta-alasta. 14

15 Taulukko 6. Vuonna 2012 ja kumulatiivisesti vuosina rahoitettujen METSO-elinympäristöjen hoitotöiden vaikutushehtaarit. Luonnonhoidon elinympäristöt Maastosuunnittelu 2012* (ha) Toteutustyöt 2012* (ha) Maastosuunnittelu (ha) Toteutustyöt (ha) Lehtojen hoito ja kunnostus Pienvesien kunnostus Suon ennallistaminen Paahdeympäristöjen hoito Muiden elinympäristöjen hoitotyöt ** Yhteensä * Osa vuoden 2012 tiedoista metsäkeskuksen alueilta perustuu arvioon. **Hankkeessa kohteena useita elinympäristötyyppejä, toimenpiteet sisältävät mm. monimuotoisuuspoltot. Taulukossa 6 on Suomen metsäkeskuksen METSO-ohjelman mukaisten luonnonhoitohankkeiden elinympäristöjen hoidon vaikutushehtaarit METSO-kaudella rahoitettujen hankkeiden osalta. Suunniteltujen ja toteutettujen elinympäristöjen hoidon pinta-ala on viime vuosina luonnonhoitohankkeissa kasvanut Kemeran rahoituksen supistumisesta huolimatta. Seurantatyöryhmän esityksessä periaatepäätökseksi yksityismaiden talousmetsien monimuotoisuuskohteiden turvaamista jatketaan aiempaa tarkemmin määritetyllä tavoitteella: Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamalla ympäristötuella, mahdollisella luonnonarvotuella ja luonnonhoitohankkeilla turvataan monimuotoisuutta yksityismetsissä hehtaarilla vuoteen 2020 mennessä. ja rahoituksen uudistamismahdollisuuksia selvitetään: EU:n valtiontukisäännösten ja kestävän metsätalouden rahoituslain uudistamisen yhteydessä maa- ja metsätalousministeriö selvittää ja tekee selvityksen perusteella esityksen METSO-ohjelman rahoituksen muutostarpeista mukaan lukien luonnonhoito sekä mahdollinen luonnonarvotuki vuoden 2013 aikana Metsälainsäädännön muutostarpeet Valtioneuvosto edellyttää, että maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa tutkimustiedon perusteella metsän hyönteis- ja sienituhojen torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä vioittuneiden havupuiden poistamisen kynnysarvojen osalta. Maa- ja metsätalousministeriö selkeyttää metsän hyönteis- ja sienituhojen torjuntaa koskevan lain ja metsälain välistä suhdetta metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi pitäen kuitenkin lähtökohtana sitä, että lahopuun lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa siten, ettei metsien terveyttä vaaranneta. Maa- ja metsätalousministeriö jatkaa toimenpiteitä metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen tulkintojen yhdenmukaistamiseksi maan eri osissa. 15

16 Metsätuholaki Uutta metsätuholakia valmistellut työryhmä jätti muistionsa Vahingoittuneiden puiden määrän raja-arvo, jonka ylimenevä osuus tulee poistaa metsästä ja välivarastosta, ilmoitettaisiin yksinkertaisesti kuutiometreinä (10 m 3 /ha) entisen kappalemäärän ja prosenttiosuuden sijasta. Työryhmän ehdotus lähtee siitä, että vahingoittuneiden puiden poistovelvoite 10 m³/ha ylittävältä osalta koskee myös metsälain 10 :n erityisen tärkeitä elinympäristöjä, kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 19 ja 20 :ssä tarkoitettuja ympäristötukikohteita ja metsäluonnon hoitohankkeita sekä metsälain soveltamisalan piiriin kuuluvia Natura 2000-alueita. Muistion liitteenä on eriävä mielipide Metsähallituksen luontopalveluilta, Metsäteollisuus ry:ltä, Suomen luonnonsuojeluliitolta ja ympäristöministeriöltä. Lisäksi Koneyrittäjien liitto jätti täydentävän mielipiteen. Muistio löytyy osoitteesta: Metsälain elinympäristöt On tärkeää, että metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen tulkinnat ovat yhdenmukaiset maan eri osissa. Metsälain uudistamisen yhteydessä erityisen tärkeiden elinympäristöjen määrittelyä tarkennetaan. Suomen metsäkeskus jatkaa toimenpiteitä tulkintojen yhdenmukaistamiseksi. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä ei niiden suuren lukumäärän vuoksi merkitä maastoon, kuten menetellään luonnonsuojelulailla suojeltujen luontotyyppien osalta. Kohteiden tunnistaminen, rajaaminen ja tiedonkulku eri toimijoiden välillä ovat kuitenkin edellytys niiden ominaispiirteiden säilymiselle metsätaloustoimenpiteissä. Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevia säännöksiä ja niiden yhtenäistä tulkintaa on käsitelty Suomen metsäkeskuksen neuvottelu- ja koulutustilaisuuksissa. Lisäksi Suomen metsäkeskuksessa on tehty päätös metsälain ja METSOn elinympäristöjen tulkintaa koskevien ohjeiden päivittämisestä vuonna Valtakunnallisissa kehittämishankkeissa on tuotettu luonnonhoidon ja METSO-elinympäristöjen hoidon materiaalia metsätalouden toimijoiden käyttöön. Materiaali on koottu metsä vastaa -verkkosivuille: Metsänomistajien neuvonta ja metsäammattilaisten koulutus Valtioneuvosto edellyttää, että maa- ja metsätalousministeriö kehittää METSOn toteutuksen tueksi metsänomistajien monimuotoisuusneuvonnan sisältöä ja kohdentamista ottaen erityisesti huomioon erilaisten metsänomistajien lähtökohdat ja tavoitettavuus. Samalla METSOn keinojen tunnetuksi tekeminen kytketään osaksi kaikkea metsäneuvontaa. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö järjestävät METSOa toteuttaville henkilöille koulutusta ohjelman keinoista ja luonnontieteellisistä valintaperusteista sekä täydentävät metsäammattilaisten monimuotoisuusosaamista. Talousmetsien monimuotoisuuden turvaaminen osana metsätaloutta edellyttää metsänomistajien neuvontaa ja metsäammattilaisten koulutusta. Monimuotoisuuteen liittyvää neuvontaa antavat Suomen metsäkeskus, metsänhoitoyhdistykset, muut metsäalan toimijat sekä ELY-keskukset. 16

17 Neuvontaa annetaan metsänomistajille osana muuta toimintaa muun muassa tilakäynneillä, metsäsuunnittelun yhteydessä ja luonnonhoitohankkeissa tai metsänomistajan yhteydenoton perusteella. METSO-ohjelma ja monimuotoisuus ovat olleet esillä myös metsäsektorin asiakastiedotteissa, -lehdissä ja messuilla. Annetun neuvonnan vaikuttavuudesta kertoo, että kestävän metsätalouden rahoituslain (ympäristötuki ja luonnonhoitohankkeet) varat on käytetty viime vuosina kokonaan. Metsänomistajille suunnatun neuvonnan on todettu lisänneen heidän tietämystään sekä puuntuotannosta että metsien monimuotoisuusarvoista. Tutkimusten mukaan metsänomistajista runsas neljännes on kiinnostunut hyvän metsänhoidon suositustason ylittävästä, monimuotoisuutta turvaavasta toiminnasta omalla tilallaan (Koskela 2011). Metlan toteuttaman metsänomistajakyselyn (Koskela 2011) mukaan metsänhoitoyhdistykset ovat keskeisessä asemassa metsänomistajien neuvonnassa. Metsänomistajat kokivat luontevimmaksi tilanteeksi METSO-asioiden läpikäyntiin asioinnin metsänhoitoyhdistyksen neuvojan kanssa. Sama havainto nousee esiin METSOn väliarviossa (Laita ym. 2012): Erityisesti maanomistajan henkilökohtaisesti tavoittava, olemassa olevaan luottamukselliseen asiakassuhteeseen nojautuva neuvonta on avainasemassa. Tiedottamisella ja neuvonnalla aikaansaatavaan kohteiden tarjontaan on pystyttävä vastaamaan kohtuullisessa ajassa, jotta maanomistajien suhtautuminen pysyy jatkossakin positiivisena. Suomen metsäkeskus kehittää uusia palveluita metsänomistajille ja metsäalan toimijoille. Palvelut sisältävät metsänomistajille metsävaratietoon pohjautuvia tiedotteita sekä uuden sähköisen Metsään.fi -verkkopalvelun, joka avattiin marraskuussa Palvelujen kehittämisessä huomioidaan myös monimuotoisuuden turvaaminen. Palvelujen kehittämisen eri vaiheissa tuotteita on testattu metsänomistajilla. Metsäsektorin organisaatiouudistus on jossain määrin hidastanut METSO-koulutuksen ja neuvonnan valtakunnallista järjestämistä vuonna Vuoden 2012 aikana on kuitenkin kehitetty muun muassa seuraavia neuvonta- ja koulutusmateriaaleja: -sivuston päivitys metsävastaa.net -sivuston METSO-aineistojen päivitykset erilaista opasmateriaalia (mm. Minun METSOni, METSO-opas metsäalan toimijoille) Lisäksi on järjestetty seminaareja ja retkeilyjä METSOn toteuttajille vuosina suunnattujen kyselyjen mukaan valintaperusteista, toteutuskeinoista ja kohteiden välityksestä kaivataan edelleen koulutusta etenkin maastokohteilla. Myös METSOn väliarvion 2012 mukaan metsänhoitoyhdistysten, puunostajien ja metsäteollisuuden toimijoiden METSO-tiedotusta ja -koulutusta tulisi edelleen jatkaa (Laita ym. 2012). Toistuville koulutuksille on tarvetta muun muassa henkilöstömuutosten vuoksi. Tähän tarpeeseen tuotettiin vuonna 2012 Metlan METSO-opas (Hujala & Rantala 2012), jota jaettiin laajalti ko. toimijoille ja METSOn alueellisille toteuttajaorganisaatioille. Materiaalit ovat myös vapaasti ladattavissa metsonpolku.fi-sivuilta. METSO-ohjelman väliarvion mukaan metsänomistajille suunnatun viestinnän tulee olla jatkuvaa, jotta laadukkaita kohteita saadaan riittävästi tarjolle (Laita ym. 2012). Oleellista olisi parantaa myös metsänomistajien keskinäistä tiedonkulkua METSOn mahdollisuuksista. Tähän on pyritty 17

18 muun muassa valtakunnallisen luonnonhoidon kehittämishankkeen tuottaman Minun METSOni -esitteen avulla (Nissinen 2012). Väliarvion mukaan vertaistiedonkulkua voisi parantaa myös muun muassa METSO-retkeilyillä, joita toteutettiin vuonna 2012 osana ELY-keskusten alueellisia viestintähankkeita. Minun METSOni -esite: METSOn keinot ja luonnontieteelliset valintaperusteet Luonnontieteellisistä valintaperusteista järjestettiin valtakunnallisia koulutustilaisuuksia MET- SOn toteuttajille laajalti eri puolilla maata ohjelman alkuvuosina. Valintaperusteet-raportista (METSOn valintaperustetyöryhmä 2008) on otettu kaksi painosta ja METSOn keinoista sekä valintaperusteista on tehty esitteet (katso luku 2.11). Suomen metsäkeskus ja ELY-keskukset ovat järjestäneet vuosina useita koulutustilaisuuksia luonnontieteellisistä valintaperusteista, METSOn keinoista ja kohteiden rajaamisesta eri puolilla maata. Näihin tilaisuuksiin on osallistunut muun muassa metsäteollisuuden puunhankkijoita ja metsänhoitoyhdistysten henkilöstöä. Valintaperusteet ovat tulleet koulutustilaisuuksien myötä tutuiksi noin METSOn toteuttajalle ja sidosryhmien edustajalle. METSOn valintaperusteista ja kohteiden rajaamiskäytännöistä järjestettiin vuonna 2012 ELYja metsäkeskusalueilla useita koulutustilaisuuksia. Tilaisuudet toteutettiin yhteistyössä alueellisten yhteistyöryhmien kanssa. Useilla alueilla on toteutettu lisäksi erilaista alueellista viestintää ja koulutusta ympäristöministeriön METSO-viestintärahalla. Monet hankkeet on tehty ELY-keskuksen ja alueellisen metsäkeskuksen yhteistyönä. Osa hankkeista on julkaissut myös opasmateriaalia, esimerkkinä Uudenmaan ELY-keskuksen tekemä metsänomistajaesite: Uudenmaan arvokkaat kalkkikalliot ja lehdot. Esite löytyy osoitteesta: arvokkaat kalkkikalliot ja lehdot.pdf Luonnonhoidon koulutus metsäammattilaisille METSOa toteuttaville yrityksille järjestettiin luonnonhoitohankkeista koulutusta osana METSO luonnonhoito -hanketta Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Koulutusten tavoitteena oli antaa tietoa, materiaaleja ja maastoesimerkkejä uudesta luonnonhoitohankkeiden toteutuksesta METSOn valintaperusteiden mukaisissa elinympäristöissä. Koulutuksissa tutustuttiin METSOn tarjoamiin luonnonhoidon rahoitusmahdollisuuksiin sekä luonnonhoitohankkeiden uusiin menetelmiin. Metsäammattilaisille on tarjolla luonnonhoito-osaamista täydentävä tutkinto, jolla henkilö voi varmistaa ja osoittaa työnantajalleen osaamisensa talousmetsien luonnonhoidossa. Metsäalan luonnonhoitokortti myönnetään osaamiskokeen hyväksytysti suorittaneille. Vuonna 2008 uudistetun Metsäalan luonnonhoitokortin ja sitä edeltäneen luonnonhoitotutkinnon on suorittanut vuosina yhteensä metsäammattilaista. Vuonna 2012 luonnonhoitotutkinnon suoritti 562 henkilöä. METSO-kaudella vuodesta 2008 alkaen Metsäalan luonnonhoitokortin suorittaneita on metsäalan ammattilaista. Lisätietoa kortista: Koulutuksen ja neuvonnan jatkuminen sekä ylläpito todettiin tärkeäksi myös periaatepäätösehdotuksessa: Maa- ja metsätalousministeriö kehittää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa METSOn toteutuksen tueksi metsänomistajien monimuotoisuusneuvonnan sisältöä ja kohdentamista ottaen erityises- 18

19 ti huomioon erilaisten metsänomistajien lähtökohdat, tavoitteet ja tavoitettavuus. Samalla MET- SOn keinojen tunnetuksi tekeminen kytketään osaksi kaikkea metsäneuvontaa. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa Suomen metsäkeskusta jatkamaan Metsään.fi -palvelun kehittämistä niin, että myös METSO-ohjelman tavoitteet tulevat otetuksi huomioon. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö järjestävät yhteistyössä eri toimijoiden ja oppilaitosten kanssa koulutusta METSOn keinoista ja luonnontieteellisistä valintaperusteista sekä täydentävät metsäammattilaisten monimuotoisuusosaamista. Koulutusta on tarpeen järjestää kaikille metsäammattilaisille, mukaan lukien metsäkoneenkuljettajat ja metsäsuunnittelijat. 2.6 Yhteistoimintaverkosto Valtioneuvosto edellyttää, että ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö luovat edellytykset luonnon monimuotoisuuden turvaamisen yhteistoimintaverkostoille. Yhteistoimintaverkostojen tarkoitus on metsien suojelun, hoidon ja muun kestävän käytön yhteensovittaminen metsänomistajien, viranomaisten ja muiden tahojen yhteistoiminnalla. Tavoitteena on toisiinsa kytkeytyvien metsien monimuotoisuuden ja sen hyödyntämiseen liittyvän elinkeino-, yritys- ja virkistystoiminnan kehittäminen. Verkostot voivat myös edistää ympäristökasvatusta tai muita sosiaalisia arvoja. Verkostot toimivat yleensä paikallisesti, mutta tavoitteena on tuottaa toimivia käytäntöjä, joita on mahdollista levittää laajempaan käyttöön. Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö rahoittavat verkostohankkeita yhdessä. Vuosina rahoitus on yhteensä noin miljoona euroa, hankekohtaisen rahoituksen vaihdellessa euron välillä. Vuonna 2012 oli käynnissä yhteensä kaksitoista METSOyhteistoimintaverkostohanketta. Näistä viisi verkostoa päättyi vuoden 2012 lopussa ja seitsemän verkostoa, jotka ovat olleet käynnissä 1 3 vuotta, jatkavat toimintaansa vuonna Päättyneiden verkostojen tulokset Päättyneet verkostot, niiden koordinaatiotaho ja rahoituskausi: 1. Luonnonhoitoa liekillä (Suomen metsäkeskus, Kaakkois-Suomen alueyksikkö) Metsätalouden luonnonhoidon yleissuunnittelu (Varsinais-Suomen ELY-keskus) Männikkömetsät ja rantojen raidat Keski-Suomen yhteistoimintaverkosto (Suomen metsäkeskus, Keski-Suomen alueyksikkö) Samarbete i Storskogen (Suomen metsäkeskus, Rannikon alueyksikkö) Tahkolta Kinahmin lehtoihin lehtokeskuksesta vetovoimaa Tahkon matkailuun (Suomen metsäkeskus, Pohjois-Savon alueyksikkö) Päättyneet verkostot toteuttivat neljän vuoden aikana 190 monimuotoisuustoimenpidettä yhteensä noin hehtaarin alalla. Näistä lähes 130 (550 hehtaaria) toteutettiin Kemera-rahoituksella (ympäristötukisopimuksin ja luonnonhoitohankkeina) ja 47 (530 hehtaaria) luonnonsuojelulain mukaisina pysyvinä tai määräaikaisina rauhoituksina. Toimenpiteet kohdistuivat pääosin runsaslahopuustoisiin kangasmetsiin, puustoisiin soihin, lehtoihin ja muihin elinympäristöihin. Lisäksi Luonnonhoitoa liekillä -verkostossa toteutettiin yhteensä 14 luonnonhoidollista kulotusta tai 19

20 säästöpuupolttoa noin 12 hehtaarin alalla. Kuloalueille järjestettyjen kasvi- ja kovakuoriaisseurantojen avulla voitiin osoittaa, että alueille palaa harvinaista lajistoa. Metsätalouden luonnonhoidon yleissuunnittelu -hankkeessa kehitettiin kokonaisvaltainen suunnittelumenetelmä, jonka avulla kartoitettiin yhteensä 250 monimuotoisuuden turvaamisen kannalta potentiaalista METSO- ja kosteikkokohdetta. Hanke on menestyksekkäästi yhdistänyt maatalous- ja metsäalueiden verkostot, mikä on lisännyt yhteistyötä ja mahdollistanut erilaisten vapaaehtoisten maankäyttömenetelmien yhtäaikaisen esittelyn maanomistajille. Männikkömetsät ja rantojen raidat -hankkeessa toteutettiin runsaasti metsänomistajien neuvontaa ja METSOn markkinointia. Hankkeessa onnistuttiin parantamaan verkoston luontokohteiden kytkeytyneisyyttä sekä ympäristötukisopimuksin että luonnonsuojelulain mukaisin rauhoituksin yhteensä yli 800 hehtaarin alalla. Luontomatkailun mahdollisuuksia konkretisoitiin tutkimushankkeen Oppivat verkostot metsien monimuotoisuuden hoidossa järjestämien tapahtumien myötä. Samarbete i Storskogen -verkosto on lisännyt metsänomistajien ja eri viranomaisten välistä vuoropuhelua ja tukenut paikallisia asukkaita alueen maankäytön muutoksissa. Tältä osin verkosto on lisännyt Sipoon alueen sosiaalisesti kestävää suunnittelua ja käyttöä. Käytännössä verkosto on muun muassa osallistunut uuden Sipoonkorven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman suunnittelutyöhön ja luonut luonnonhoidon mallin kolmelle metsätilalle. Tahkolta Kinahmin lehtoihin -hankkeessa onnistuttiin huolellisella viestinnällä ja metsänomistajien henkilökohtaisella neuvonnalla turvaamaan merkittävästi lehtojen ja muiden tärkeiden elinympäristöjen luontoarvoja. Arvokkaita luontokohteita ja lehtolajistoa kartoitettiin hehtaarin alalta. Neuvonnan myötä maanomistajien suhtautuminen luontoasioihin muuttui useimmissa tapauksissa myönteiseksi. Päättyneiden verkostojen toimijoiden yhteistyö parani hankkeiden edetessä ja tulosten ekologinen ja sosiaalinen vaikuttavuus ovatkin merkittäviä. Verkostoissa toteutettu viestintä- ja neuvontatyö on edistänyt koko METSO-ohjelman tunnettavuutta ja muuttanut aiemmin kielteisiä asenteita positiiviseen suuntaan. Asenneilmapiirin muokkaaminen ja ymmärrys siitä, miten metsänomistajia kannattaa lähestyä, saattaakin olla koko toimenpiteen merkittävin innovaatio tähän mennessä. Heikoimmaksi jäi tulosten taloudellinen vaikuttavuus. Etenkin luontomatkailuyrittäjien aktivointi osoittautui luultua vaikeammaksi. (Sirkiä 2013.) Jatkavien verkostojen tulokset Jatkavat verkostot, niiden koordinaatiotaho ja rahoituskausi: 1. Ilmastonmuutos metsässä rupilisko huippumalliksi, METSO turvaverkostoiksi (Pohjois- Karjalan ELY-keskus) Riistaa reunoilta METSO-yhteistoimintaverkostohanke (Suomen Riistakeskus) Koulumetsät arvoonsa yhteistyöllä suojelua ja ympäristökasvatusta (Suomen luonnonsuojeluliitto ry) Talous-METSO: Erirakenteinen metsänkasvatus METSO-kohteiden tukena kunnissa (Innofor Finland Oy) Kun toimeen tartutaan kudotaan Hämeeseen luonnonhoitoverkko! (Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymä) Palojatkumo yksityismetsiin (Metsänomistajien Liitto Järvi-Suomi) Puustoisten perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella (WWF Suomi)