EUROOPAN PARLAMENTTI 2009-2014 Oikeudellisten asioiden valiokunta 15.6.2011 ILMOITUS JÄSENILLE (49/2011) Asia: Italian tasavallan senaatin perusteltu lausunto ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa (KOM(2011)0126 C7-0096/2011 2011/0059(CNS)) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevassa pöytäkirjassa N:o 2 olevan 6 artiklan mukaisesti kukin kansallinen parlamentti voi kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä koskeva esitys on toimitettu, antaa Euroopan parlamentin puhemiehelle sekä neuvoston ja komission puheenjohtajille perustellun lausunnon syistä, joiden perusteella se arvioi, että kyseessä oleva esitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen liittyvät asiat kuuluvat oikeudellisten asioiden valiokunnan toimivaltaan. Jäsenille lähetetään tiedoksi Italian tasavallan senaatin perusteltu lausunto edellä mainitusta ehdotuksesta. CM\870418.doc PE467.147v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
KOMISSION HYVÄKSYMÄ PÄÄTÖSLAUSELMA EUROOPAN UNIONIN ASIAKIRJASTA (KOM(2011) 126 lopullinen) (Asiakirja XVIII, nro 96) LIITE Tarkasteltuaan unionin tointa (nro KOM(2011) 126 lopull.), joka on ehdotus neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa, oikeusasioiden valiokunta, joka hyväksyy liitteenä olevat Euroopan unionin politiikan alojen valiokunnan esittämät huomautukset, vastustaa ehdotusta. /allekirjoitus/ PE467.147v01-00 2/5 CM\870418.doc
14. PYSYVÄN VALIOKUNNAN HUOMAUTUKSET JA EHDOTUKSET Unionin tointa koskevat huomautukset: (Euroopan unionin politiikan alat) Asetuksen 144 artiklan 1 kohta (Laatija: FLERES) Roomassa 25. toukokuuta 2011 Ehdotus neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa (KOM(2011) 126 lopullinen) joka 14. pysyvä valiokunta, joka on tarkastellut asiakirjaa KOM(2011) 126 lopullinen ja ottaa huomioon, että eräs Euroopan unionin tavoitteista on luoda oikeudellinen alue, joka perustuu oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, ottaa huomioon, että päätösten vapaa liikkuvuus vastaa yhteiskunnalliseen tarpeeseen, joka on seurausta siitä tosiasiasta, että yhä suurempi joukko ihmisiä liikkuu maasta toiseen ja perustaa perheitä, joiden jäsenet ovat eri maiden kansalaisia tai asuvat eri maissa, on punninnut vaikeuksia, joita kansainväliset pariskunnat kohtaavat erityisesti parisuhteen purkautuessa joko asumuseron, avioeron tai puolison kuoleman vuoksi ja jotka johtuvat kansallisten oikeusjärjestysten eroavaisuuksista, ottaa huomioon, että Euroopan unioni on tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi äskettäin hyväksynyt asetuksen, joka koskee avioeroon ja asumuseroon sovellettavaa lakia, ja että parhaillaan neuvoteltavana on myös perintöasioita koskeva asetus, jossa säädetään puolueettomista perusteista sovellettavan lain ja toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi kansainvälisen pariskunnan asumuseroa, avioeroa tai perimystä koskevissa asioissa, ottaa huomioon, että kyseisellä toimella pyritään täydentämään edellä mainittuja oikeudellisia puitteita, koska sillä säännellään puolisoiden aviovarallisuussuhteita koskevia kysymyksiä ja säädetään erityisesti seuraavista asioista: a) oikeuspaikka (toimivaltainen tuomioistuin), b) sovellettavan lain valinta ja c) päätösten vapaa liikkuvuus, ottaa huomioon, että Euroopan komissio katsoo ehdotuksen liittyvän perheoikeuteen, jolle ei Euroopan unionin lainsäädännössä ole annettu täsmällistä normatiivista määritelmää, vaikka Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY 2 artiklan mukaan direktiivissä tarkoitetaan perheenjäsenellä muun muassa a) aviopuolisoa, ottaa huomioon, että avioliiton käsite vaihtelee valtiosta toiseen ja että ehdotuksessa tarkoitetaan avioehtosopimuksella sopimusta, jolla puolisot järjestävät keskinäiset omistussuhteensa sekä omistussuhteet suhteessa kolmansiin. Kyseessä on siis tyypillisesti varallisuuteen liittyvä käsite, joka liittyy suhteena käsitettävään avioliittoon; käsite näyttää kuitenkin viittaavaan avioliittoon sopimuksena, joka määritellään kansallisissa laeissa, kuten muistutetaan ehdotuksen johdanto-osan 10 kappaleessa, CM\870418.doc 3/5 PE467.147v01-00
vetoaa Italian perustuslain 29 :n 1 momenttiin, jossa todetaan, että tasavalta tunnustaa perheen oikeudet avioliittoon perustuvana luonnollisena yhteiskuntana, vetoaa myös perustuslakituomioistuimen 15. huhtikuuta 2010 antamaan tuomioon nro 138, jossa vahvistetaan vuoden 1942 siviililaissa määritelty käsite avioliitosta on säädetty (ja säädetään edelleen), että aviopuolisoiden on oltava vastakkaista sukupuolta olevia henkilöitä. Lissabonin sopimuksen, jolla Euroopan unionin perusoikeuskirjalle annetaan sama oikeudellinen arvo kuin perustamissopimuksilla, voimaantulolla ei voida perustella yhteensopimattomuutta siviililain kanssa, jossa avioliitto määritellään kahden vastakkaista sukupuolta olevan henkilön väliseksi liitoksi. Vaikka perusoikeuskirjan 9 artikla, jossa vahvistetaan oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe, joka on myönnetty Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12 artiklalla avioliittoiässä oleville miehille ja naisille, näyttää kulkevan kohti samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen avioliiton tunnustamista; perusoikeuskirjan samassa 9 artiklassa, kuten myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12 artiklassa, vaaditaan kuitenkin noudattamaan edellä mainittua oikeutta säänteleviä kansallisia lainsäädäntöjä, jolloin harkintavalta asiassa osoitetaan parlamentille. Ja kuten perustuslakituomioistuin edellä mainitussa tuomiossa lisää, perusoikeuskirjan 9 artiklasta annetuilla selityksillä ei ole lain asemaa mutta ne toimivat kuitenkin epäilemättä tulkintavälineinä. Kyseisissä 9 artiklan selityksissä selvennetään, ettei avioliittoaseman myöntämistä samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisille liitoille kielletä eikä siitä määrätä tässä artiklassa, pitää välttämättömänä, että tilanne tuodaan eurooppalaisen lainsäätäjän tietoisuuteen, jotta tämä ottaisi sen huomioon tulevissa neuvotteluissa niin, että vältetään mahdollisten kiistanalaisuuksien ja epäselvyyksien syntyminen kyseisistä määritelmistä, mikä johtaisi epätietoiseen tilanteeseen, muistuttaa lopuksi, että Euroopan unionin tuomioistuin on asiassa C-267/06, Makuro, 1. huhtikuuta 2008 antamassaan tuomiossa todennut, että siviilisääty ja siitä riippuvat etuudet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan eikä yhteisön oikeus saa vaikuttaa kyseiseen toimivaltaan. Tuomioistuin on kuitenkin todennut, että jäsenvaltioiden on tätä siviilisäätyä koskevaa toimivaltaa käyttäessään noudatettava yhteisön oikeutta, erityisesti syrjintäkiellon periaatteeseen liittyviä määräyksiä, joista on säädetty yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa annetussa direktiivissä 2000/78/EY, esittää toimivaltansa rajoissa vastalauseita seuraavin perustein: Euroopan komission valitsema oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan ensimmäinen kohta, jossa säädetään, että neuvostolla on toimivalta antaa lainsäädäntöä perheoikeuden piiriin kuuluvista toimenpiteistä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia; neuvosto säätää näistä toimenpiteistä erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan. Kuten edellä on todettu, Italian perustuslain 29 :ssä perhe määritellään avioliittoon perustuvaksi luonnolliseksi yhteiskunnaksi, eikä ehdotuksen oikeusperustan, jossa säädetään puolisoiden aviovarallisuussuhteen tietyistä näkökohdista, valinnasta ole siten vastalauseita. Ehdotetussa oikeusperustassa esitetään kuitenkin ongelmallisia näkökohtia, jotka liittyvät samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisten liittojen katsomiseen perheen käsitteeseen kuuluviksi. Ehdotus aiheuttaa joka tapauksessa hämmennystä toissijaisuusperiaatteen osalta. On kylläkin totta, että tavoite, joka koskee henkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämistä Euroopan unionissa, puolisoiden mahdollisuutta järjestää varallisuussuhteensa ja yleisesti PE467.147v01-00 4/5 CM\870418.doc
oikeusvarmuuden parantamista, voidaan saavuttaa ainoastaan unionintasoisilla yhteisillä säännöksillä. On myös totta, että ehdotuksella ei pyritä puolisoiden varallisuusoikeutta koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamiseen, eikä se vaikuta jäsenvaltioiden kansalliseen verolainsäädäntöön. Oikeusperustaan liittyvä problematiikka edellyttää kuitenkin, että ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen mukaisuutta pohditaan tarkemmin. Edellä todetusta huolimatta ehdotus ei vaikuta suhteellisuusperiaatteen vastaiselta, koska se ei ylitä sitä, mikä on välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi, ja sen pitäisi vaikutusten arviointiin sisältyneiden Euroopan komission arvioiden mukaan yhdessä ehdotuksen KOM(2011) 127 lopull. kanssa leikata kustannuksia nykytilanteeseen verrattuna 0,4 miljardilla eurolla. Italia katsoo, että avioliiton käsite olisi määriteltävä tarkemmin epäselvyyksien välttämiseksi. Kun otetaan huomioon perustuslakituomioistuimen 15. huhtikuuta 2010 antama tuomio nro 138, jonka sisältöön on viitattu johdannossa, Italialla olisi vaikeuksia katsoa avioliitoksi ja siten tunnustaa kyseisellä asetusehdotuksella puolisoille myönnetyt aviovarallisuusoikeudet kahden samaa sukupuolta olevan henkilön välinen liitto. Tällainen avioliitto olisi ristiriidassa perustuslain 29 :n ja perustuslakituomioistuimen pykälästä vuonna 2010 tekemän tulkinnan kanssa. Edellä esitetyn problematiikan selvittämiseksi ehdotetaan, säilyttäen samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuuden määrittää keskinäisen varallisuussuhteensa, ja perusoikeuskirjan 21 artiklan syrjimättömyysperiaatteen täytäntöönpanemiseksi, säätämään, että samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitot voidaan ainakin Italiassa katsoa toisen, myöskin tarkastelun alla olevan, rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevista asioista annetun asetusehdotuksen KOM (2011) 127 lopull. alaisuuteen kuuluviksi. Vaihtoehtoisesti olisi harkittava mahdollisuutta: a) lisätä ehdotuksen 5 artiklaan rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevista asioista annetun asetusehdotuksen KOM (2011) 127 lopull. 5 artiklan 2 kohdan mukainen lauseke, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin päättää puolisoiden välisistä varallisuussuhdetta koskevista asioista asuinpaikan käsitteeseen liittyvien kriteerien pohjalta ja voi ilmoittaa, ettei se ole toimivaltainen, mikäli kansallisessa oikeudessa ei tunnusteta samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoa; b) muuttaa 23 artiklaa niin, että siinä annettaisiin jäsenvaltioille, joilla on perutuslakinsa vuoksi ongelmia tunnustaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoja, mahdollisuus sisällyttää tuomioon ilmoitus toimivallan puuttumisesta; c) muuttaa 27 artiklaa niin, että jäsenvaltioilla, joilla on perutuslakinsa vuoksi ongelmia tunnustaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoja, olisi mahdollisuus käyttää tätä perusteena tietyn päätöksen tunnustamisesta kieltäytymiselle. Salvatore Fleres /allekirjoitus/ CM\870418.doc 5/5 PE467.147v01-00