Oikeudellisten asioiden valiokunta ILMOITUS JÄSENILLE (50/2011)

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten asioiden valiokunta ILMOITUS JÄSENILLE (50/2011) Aihe: Italian tasavallan senaatin perusteltu lausunto ehdotuksesta Euroopan neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa (KOM(2011)0127 C7-0094/ /0060(CNS)) Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevassa pöytäkirjassa N:o 2 olevan 6 artiklan mukaisesti kukin kansallinen parlamentti voi kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä koskeva esitys on toimitettu, antaa Euroopan parlamentin puhemiehelle sekä neuvoston ja komission puheenjohtajille perustellun lausunnon syistä, joiden perusteella se arvioi, että kyseessä oleva esitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Euroopan parlamentin työjärjestyksen mukaan toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen liittyvät asiat kuuluvat oikeudellisten asioiden valiokunnan toimivaltaan. Jäsenille lähetetään tiedoksi Italian tasavallan senaatin perusteltu lausunto edellä mainitusta ehdotuksesta. CM\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 KOMISSION HYVÄKSYMÄ PÄÄTÖSLAUSELMA EUROOPAN UNIONIN ASIAKIRJASTA (COM(2011) 127 lopullinen) (Asiakirja XVIII, nro 97) LIITE Tarkasteltuaan unionin tointa (KOM(2011) 127 lopull.), joka on ehdotus neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa, oikeusasioiden valiokunta, joka hyväksyy liitteenä olevat Euroopan unionin politiikan alojen valiokunnan esittämät huomautukset, vastustaa ehdotusta. /allekirjoitus/ PE v /6 CM\ doc

3 14. PYSYVÄN VALIOKUNNAN HUOMAUTUKSET JA EHDOTUKSET Unionin tointa koskevat huomautukset: (Euroopan unionin politiikan alat) Asetuksen 144 artiklan 1 kohta (Laatija: FLERES) Roomassa 25. toukokuuta 2011 Ehdotus neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa (KOM(2011) 127 lopullinen) 14. pysyvä valiokunta, joka on tarkastellut asiakirjaa KOM(2011) 127 lopullinen ja joka ottaa huomioon, että eräs Euroopan unionin tavoitteista on luoda oikeudellinen alue, joka perustuu oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, ottaa huomioon, että päätösten vapaa liikkuvuus vastaa yhteiskunnalliseen tarpeeseen, joka on seurausta siitä tosiasiasta, että yhä suurempi joukko ihmisiä liikkuu maasta toiseen ja perustaa perheitä, joiden jäsenet ovat eri maiden kansalaisia tai asuvat eri maissa, ottaa huomioon, että 14 jäsenvaltiota, joihin Italia ei lukeudu, on omaksunut rekisteröidyt parisuhteet osaksi kansallista lainsäädäntöään, on punninnut vaikeuksia, joita kansainväliset pariskunnat kohtaavat erityisesti parisuhteen purkautuessa joko eron tai kumppanin kuoleman vuoksi ja jotka johtuvat kansallisten oikeusjärjestysten eroavaisuuksista, ottaa huomioon, että Euroopan unioni on tällaisten ongelmien ratkaisemiseksi äskettäin hyväksynyt asetuksen, joka koskee avioeroon ja asumuseroon sovellettavaa lakia, ja että parhaillaan neuvoteltavana on myös perintöasioita koskeva asetus, jossa säädetään puolueettomista perusteista sovellettavan lain ja toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi kansainvälisen pariskunnan asumuseroa, avioeroa tai perimystä koskevissa asioissa, ottaa huomioon, että kyseisellä toimella pyritään täydentämään edellä mainittuja oikeudellisia puitteita, koska sillä säännellään kansainvälisten pariskuntien varallisuussuhteita koskevia kysymyksiä ja säädetään erityisesti seuraavista asioista: a) oikeuspaikka (toimivaltainen tuomioistuin), b) sovellettavan lain valinta ja c) päätösten vapaa liikkuvuus, ottaa huomioon, että Euroopan komissio katsoo ehdotuksen liittyvän "perheoikeuteen", jolle ei Euroopan unionin lainsäädännössä ole annettu täsmällistä normatiivista määritelmää, vaikka Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY 2 artiklan mukaan "direktiivissä tarkoitetaan" perheenjäsenellä muun muassa "b) kumppania, jonka kanssa unionin kansalainen on rekisteröinyt parisuhteen jonkin jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, jos vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä CM\ doc 3/6 PE v01-00

4 rekisteröity parisuhde rinnastetaan avioliittoon, ja vastaanottavan jäsenvaltion asiaa koskevassa lainsäädännössä säädettyjen edellytysten mukaisesti", ottaa huomioon tarpeen turvata perusoikeudet ja kaikenlaista syrjintää koskevan kiellon noudattamisen, muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on asiassa C-147/08, Römer, 10. toukokuuta 2011 antamassaan tuomiossa todennut, että "unionin oikeuden nykytilassa lainsäädäntö, joka koskee henkilöiden siviilisäätyä, kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan". Tämän arvion yhteydessä Euroopan unionin tuomioistuin kuitenkin totesi, että mikäli kyseisen jäsenvaltion (esillä olleessa asiassa Saksan) oikeusjärjestyksessä avioliitto on varattu eri sukupuolta oleville henkilöille ja se on rinnakkain voimassa rekisteröidystä parisuhteesta annetun lainsäädännön kanssa, kyse on (direktiivin 2000/78/EY mukaisesti) sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvasta välittömästä syrjinnästä silloin, jos kansallisessa oikeudessa kyseisen rekisteröidyn parisuhteen osapuolen oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne on vertailukelpoinen avioliitossa olevan henkilön oikeudellisen ja tosiasiallisen tilanteen kanssa, mutta kyseinen rekisteröidyn parisuhteen osapuoli saa kuitenkin avioliitossa olevaa henkilöä pienempää lisäeläkettä, esittää toimivaltansa rajoissa vastalauseita seuraavin perustein: Euroopan komission valitsema oikeusperusta on 81 artiklan 3 kohta, jossa säädetään, että neuvostolla on toimivalta antaa lainsäädäntöä "perheoikeuden" piiriin kuuluvista toimenpiteistä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia; neuvosto säätää näistä toimenpiteistä erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan. Esitämme nimenomaisen vastalauseemme rekisteröityjen parisuhteiden katsomisesta perheoikeuden alaan kuuluviksi: tällaisen oikeusperustan valinta on perusteltava asianmukaisesti; ehdotus aiheuttaa joka tapauksessa hämmennystä toissijaisuusperiaatteen osalta. On kylläkin totta, että tavoite, joka koskee henkilöiden vapaan liikkuvuuden edistämistä Euroopan unionissa, kansainvälisten parien mahdollisuutta järjestää varallisuussuhteensa ja yleisesti oikeusvarmuuden parantamista, voidaan saavuttaa ainoastaan unionintasoisilla yhteisillä säännöksillä. Oikeusperustaan liittyvä problematiikka edellyttää kuitenkin, että ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen mukaisuutta pohditaan tarkemmin; edellä todetusta huolimatta ehdotus ei vaikuta suhteellisuusperiaatteen vastaiselta, koska se ei ylitä sitä, mikä on välttämätöntä tavoitteiden saavuttamiseksi, ja sen pitäisi vaikutusten arviointiin sisältyneiden Euroopan komission arvioiden mukaan yhdessä ehdotuksen KOM(2011) 126 lopull. kanssa leikata kustannuksia nykytilanteeseen verrattuna 0,4 miljardilla eurolla; hämmennystä aiheuttaa asetuksen soveltaminen Italian oikeusjärjestyksessä. Kuten tunnettua, se ei tunne rekisteröityjä parisuhteita, mutta käsittää eräitä siviilioikeudellisia järjestelyjä, joita sovelletaan avopuolisoihin oikeuskäytännössä tai myös lainsäädännön perusteella; tällainen on esimerkiksi vuoden 1978 lain nro :n säännös avopuolison perintöoikeudesta vuokrasopimuksen yhteydessä. Kyse on kuitenkin yksittäistapauksista. Sitä paitsi Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen johdanto-osassa mainitussa asiassa Römer 15. heinäkuuta 2010 antaman ratkaisuehdotuksen mukaan "jäsenvaltioille jätetty PE v /6 CM\ doc

5 toimivalta siviilisäätyä koskevissa asioissa merkitsee sitä, että jäsenvaltioille kuuluu lainsäädännön antaminen avioliitosta tai missä tahansa muussa muodossa vahvistettavasta samaa tai vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden oikeudellisesti tunnustetusta liitosta samoin kuin lasten ja muiden perheenjäsenten oikeudellisesta asemasta laajasti ymmärrettynä. On yksin jäsenvaltioiden asiana päättää, hyväksytäänkö niiden kansallisessa oikeusjärjestyksessä jokin homoseksuaalisille pareille avoin oikeudellisen suhteen muoto vai ei ja onko avioliittoinstituutio varattu yksinomaan vastakkaista sukupuolta oleville henkilöille" (ratkaisuehdotuksen 75 ja 76 kohta). Tällaisen kansallisen sääntelyn puutteessa keskeinen haaste liittyy sellaisten parien oikeudellisten oikeuksien ja velvollisuuksien selvittämiseen, jotka ovat Italian oikeusjärjestyksessä halunneet olla solmimatta avioliittoa. Edellä mainittu ehdotus on mahdollista saattaa lainsäädännön mukaiseksi myös Italian oikeusjärjestyksen osalta, jos sen vaikutus rekisteröityjen parisuhteiden tunnustamiseen suljetaan pois vastaavasti kuin ehdotuksessa asetukseksi KOM(2011) 126 lopull., jossa on erotettu toisistaan avioliittoa koskeva sääntely, joka säilyy jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvana asiana, ja puolisoiden varallisuussuhteita koskeva sääntely, jota säännellään Euroopan laajuisella yhteisellä lainsäädännöllä. Mikäänhän ei estä kahta ihmistä, jotka eivät ole keskenään naimisissa eivätkä ole rekisteröineet parisuhdettaan, määräämään avoliittonsa tai yhteiselämänsä päättymisen vaikutuksista varallisuussuhteisiinsa puhtaasti yksityisoikeudellisin keinoin ja yksinomaan asianosaisten välisin vaikutuksin. Avoparien, jotka ovat tertium genus suhteessa aviopareihin ja rekisteröityihin pareihin, vapaus määrätä itse asioistaan voitaisiinkin turvata paremmin avopuolisoiden välisten varallisuussuhteiden perinteisellä sääntelyllä kuin velvoittamalla heidät tietynlaiseen sääntelyyn ex lege. Tällöin myöskään tällaisten varallisuussuhteiden perinteisen sääntelyn eurooppalainen liikkuvuus ei merkitsisi rekisteröityjen parisuhteiden epäsuoraa tunnustamista, vaan siinä keskityttäisiin kahden ihmisen välisen (de facto) liiton purkautumisesta johtuvien ongelmien parempaan määrittelyyn. Tällöin perheoikeuteen keskittyvän 81 artiklan 3 kohdan merkitys oikeusperustana laimenisi mikä poistaisi joitakin näissä huomautuksissa esitettyjä ongelmia, koska asetus siirtyisi tällöin yleisen yksityisoikeudellisen yhteistyön piiriin, josta säännellään SEUTsopimuksen 81 artiklan 1 ja 2 kohdassa. Näin Italiassa säilyisi vahingoittumattomana mahdollisuus omaksua tulevaisuudessa erityinen säädös, jolla otettaisiin perinteisen perheen rinnalle käyttöön myös säänneltyjä yhteiselämän muotoja. Kuten Corte costituzionale on 15. huhtikuuta 2010 antamassaan tuomiossa nro 138 todennut, vain parlamentilla on nimittäin oikeus säätää "edellä mainittujen parisuhteiden suojan ja tunnustamisen muodoista" (esillä olleessa asiassa oli kyse homoseksuaalien parisuhteista). Corte costituzionalen mukaan sanottu ei kuitenkaan vaikuta "mahdollisuuteen toimia erityisten tilanteiden turvaamiseksi perustelluissa tapauksissa, jos avioparin ja homoseksuaalisen parin yhtäläisen kohtelun tarve on todettavissa". Näiden huomautusten lisäksi tulisi joka tapauksessa huolellisesti tarkistettava asetusehdotuksen 24 artikla, jonka mukaan rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia näkökohtia koskevan päätöksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta ei voida kieltäytyä sillä perusteella, että sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, CM\ doc 5/6 PE v01-00

6 ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen käsitettä tai ei säädetä vastaavista varallisuusoikeudellisista vaikutuksista mikä siis on Italian tilanne. Sitä paitsi ehdotuksen 5 artikla, jossa säädetään tuomioistuimille mahdollisuus luopua toimivallasta ratkaista rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevia kysymyksiä, jos niiden lainsäädännössä ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen käsitettä, on ristiriidassa 24 artiklan kanssa, joka tulisi siksi laatia uudelleen. Tähän säädökseen pikemminkin kuin ehdotuksen KOM(2011) 126 lopullinen mukaiseen eri säädökseen tulisi lisäksi sisällyttää samaa sukupuolta olevien puolisoiden varallisuussuhteita koskeva sääntely. Salvatore Fleres /allekirjoitus/ PE v /6 CM\ doc