KVVY. Tampereen kaupunki VUONNA 2016 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU. Marika Paakkinen Kirjenro 424/17.

KOKEMÄENJOEN VESISTÖN VESIENSUOJELUYHDISTYS ry KVVY Pantone 300 Tampereen kaupunki VUONNA 2016 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU Marika Paakkinen 20.3.2017 Kirjenro 424/17

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. SÄÄ- JA VESIOLOT 2016... 1 3. VEDENLAATU... 3 3.1 Alasjärvi (Alasenjärvi)... 3 3.2 Eteläjärvi... 4 3.3 Hervantajärvi... 4 3.4 Iidesjärvi... 5 3.5 Iso Päiväjärvi... 6 3.6 Kaukajärvi... 6 3.7 Lahdesjärvi... 7 3.8 Petääjärvi... 7 3.9 Pitkäjärvi (Sorilanjoen va)... 8 3.10 Pitkäjärvi (Rikalanjärven-Jouttenuksen va)... 9 3.11 Pulesjärvi... 9 3.12 Suolijärvi... 10 3.13 Vuoreksenlammi... 11 4. VUOREKSEN ALUEEN JÄRVET... 12 4.1 Iso Virolainen (Virolainen)... 12 4.1.1. COOLOX-kunnostus... 12 4.1.2. Iso Virolaisen perustila... 12 4.1.3. Talvihapetus... 12 4.1.4. Kesäkerrosteisuus... 13 4.2 Koipijärvi... 14 4.2.1. Talvikerrosteisuus... 14 4.2.2. Kesäkerrosteisuus... 14 4.3 Koukkujärvi... 16 4.4 Pikku Virolainen... 16 4.5 Särkijärvi... 17 5. KUNNOSTUKSEN PIIRISSÄ OLEVAT JÄRVET... 17 5.1 AHVENISJÄRVI... 17 5.2 SORSALAMPI... 18 6. LYHYT TIIVISTELMÄ... 20

LIITTEET: Liite 1. Tutkimustulokset

Vesiosasto/MPa 20.3.2017 Kirjenumero 424/17 Tampereen kaupunki/ Ympäristövalvonta PL 487 33101 Tampere VUONNA 2016 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU 1. JOHDANTO Tampereen järvien vedenlaatuseurantaa jatkettiin vuonna 2016 aikaisempaan tapaan. Tutkimus tehtiin Tampereen kaupungin toimeksiannosta. Järvien veden laatu tutkittiin lopputalvella ja -kesällä. Tutkittuja järviä oli yhteensä 13 kpl. Lisäksi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) seurasi Sorsalammen tilaa erikseen. Ahvenisjärven tutkimukset liittyivät vedenkierrätyksen vaikutusten seurantaan. Vuoreksen alueen järviä (yhteensä 5 järveä) tutkitaan vuosittain Vuores-projektiiin liittyen. Kaikkiaan tuloksia oli siten 20 järvestä. Tutkimustulokset on esitetty liitteessä 1. 2. SÄÄ- JA VESIOLOT 2016 Vuoden 2015 loppupuoli oli lauha. Sadanta oli normaalia runsaampaa ja valumat jatkuivat runsaina vuoden lopulle saakka. Tammikuu oli koko maassa tavanomaista kylmempi. Vesimassa tuulettui ja viileni hyvin, koska jäätyminen tapahtui vasta joulukuun lopulla. Vesistöjen kannalta tämä merkitsi tavanomaista parempaa happitilannetta ja normaalia hitaampaa hapen kulumista vesimassan viileyden takia. Valumat tyrehtyivät pienissä ojissa. Sademäärät eivät merkittävästi poikenneet tavanomaisesta. Tammikuun loppupuoli oli puolestaan lauha ja vesisateet sulattivat nopeasti satanutta lumipeitettä. Tammikuun lopulla satoi ohut lumipeite, joka suli jälleen vesisateiden vaikutuksesta helmikuun alkupuolella. Helmikuu oli lähes koko maassa harvinaisen leuto. Helmikuu oli myös monin paikoin poikkeuksellisen sateinen. Sulamisvalumia kohdistui jokiin ja puroihin Etelä-Suomen alueella jo tässä vaiheessa. Vesisateiden jälkeen peltoaukeat olivat kokonaan lumettomia ja sulanut vesi virtasi ojissa. Ylivaluma oli jo toinen vuoden alkupuolella. Kuukauden puolivälissä lumipeite elpyi runsaiden sateiden myötä laajalti juuri ennen hiihtolomia ja sää pakastui, mikä pysäytti valumat kokonaan. Maaliskuu alkoi puolestaan lauhana. Lämpötila pysyi nollan vaiheilla, joten lumet alkoivat vähitellen sulaa. Sademäärät jäivät suuressa osassa maata alle puoleen tavanomaisesta, ja maan länsi- sekä pohjoisosassa kuukausi oli harvinaisen kuiva. www.kvvy.fi etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 03 ) 2461 111 PL 265, 33101 Tampere

2 Huhtikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi. Kuun alku oli vähäsateinen, mutta kuukauden loppupuoli oli kolea ja sateinen. Sademäärät kasvoivat jopa kaksinkertaisiin lukemiin tavanomaiseen nähden. Valumat lisääntyivät siten kuun lopulla. Jäät lähtivät heti kuun puolivälin jälkeen (16. 18.4.). Näissä oloissa järvet sekoittuivat hyvin, eikä nopeaa kerrostumista muodostunut. Vesimassa ilmastui siten tehokkaasti. Toukokuun alku oli lähes helteinen, jolloin pintavesi lämpeni nopeasti muodostaen järviin kerrosteisuuden. Sademäärät olivat pääosin keskiarvojen alapuolella. Kuun puolivälissä sateet lisääntyivät ja loppupuolella sadanta oli paikoitellen runsaampaa tuoden 15 20 mm sadekertymiä. Kuun lopulla sää poutaantui koko maassa ja alkoi uudelleen lämmetä. Kesäkuu alkoi kesäisen lämpimänä ja hellelukemia mitattiin yleisesti. Kuun alussa myrskymatalapaine toi voimakkaita tuulia etenkin Pohjanmaalle. Kesäkuun puolivälissä yllettiin hellelukemiin paikoitellen maan etelä- ja keskiosassa ja matalapaine toi mukanaan rankkasateita eri puolille maata. Loppukuusta oli kesäisen lämmintä ja sateet tulivat rankkasateina ja ukkoskuuroina. Kesäkuun sademäärä oli monin paikoin tavanomaista suurempi. Heinäkuu alkoi monin paikoin helteisenä, aurinkoisena ja melko poutaisena. Heinäkuun sademäärissä oli suurta paikallista vaihtelua. Ukkosta esiintyi lähes joka päivä. Heinäkuun lopulla oli kesän pisin yhtenäinen hellejakso, joka mahdollisti levien pintakukinnat, joita todettiinkin useissa järvissä. Elokuun alku oli kesäisen lämmin ja epävakainen. Kuun puolivälissä useampi matalapaineen osakeskus toi mukanaan jatkuvia sateita etelästä ja vuorokauden sademäärät kohosivat useana päivänä 20 ja 40 mm välille. Loppukuuta kohden Suomen eteläpuolelle pääsi idästä virtaamaan kuivempaa ja lämpimämpää ilmaa. Lämpötilat kohosivat parina päivänä jopa hellerajan yläpuolelle ja sää jatkui kesäisenä. Elokuun lopulla (27.8.) Rauli-myrskyn voimakkaat tuulenpuuskat kaatoivat puita ja sähköjä erityisesti maan keskiosassa. Aivan kuun lopussa sää oli heikkotuulisempaa ja poutaisempaa. Sinilevät esiintyvät yleensä runsaimmillaan juuri elokuussa, mutta tänä vuonna epävakainen sää esti tuolloin sinilevien runsastumista ja pintakukintojen syntyä. Syyskuu alkoi varsin kesäisissä lukemissa, mutta pian sää viileni ja yöt olivat kylmiä. Syyskuu oli kuitenkin 1 2 astetta tavanomaista lämpimämpi. Syyskuun sademäärät jäivät Lappia lukuun ottamatta pääasiassa keskiarvojen alapuolelle. Sadepäiviä oli etelässä ja lännessä poikkeuksellisen vähän. mm 140 Tampere 120 100 80 60 40 20 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 2015 2016 1981-2010 Kuva 2.1. Sademäärä kuukausittain vuosina 2015 ja 2016 sekä vuosien 1981 2010 keskiarvona Tampere- Pirkkalassa.

3 3. VEDENLAATU 3.1 Alasjärvi (Alasenjärvi) Alasjärvi on perustyypiltään lievästi ruskeavetinen. Humusleima vaihtelee valumien mukaan. Vuonna 2016 humusleima oli kohtalaisen alhainen ja vesi oli lähes väritöntä. Alasjärven happamuustaso on normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä. Tämä johtuu suolapitoisuuden lisääntymisestä. Veden sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus ovat selvästi luonnontasosta kohonneet. Ohi kulkevan valtatien suolaus näkyy siten valumavesien laadussa. Kesällä perustuotanto kohottaa veden ph:n lievästi emäksiseksi. Alasjärven veden laatua on seurattu vuodesta 1980 ja sitä tarkkaillaan nykyisin vuosittain. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Valumat olivat alkutalvella 2016 runsaat, mikä helpotti talviaikaista happitilannetta järvissä. Happitilanne olikin talvella 2016 Alasjärvessä hyvä. Pintavedessä todettiin kuitenkin selvää happivajetta, sillä hapen kyllästysaste oli 76 %. Edellistalveen verrattuna tilanne oli parempi. Happitilanteen häiriöt ovat olleet Alasjärvessä talviaikaan varsin säännöllisiä. Happi on kulunut pohjan läheltä vähiin tai loppunut kokonaan. Kesällä pintaveden happitilanne oli melko hyvä, mutta jo viiden metrin syvyydeltä alkaen vesimassa oli lähes hapeton. Pohjan lähellä vesi oli hapetonta. Hapettomuuden takia rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat voimakkaasti koholla pohjan lähellä pintaveteen nähden. Myös sisäinen kuormitus oli tästä johtuen voimakasta, sillä fosforipitoisuus kohosi pohjan lähellä lähes 19-kertaiseksi pintaveteen verrattuna. Happitalouden ongelmat ovat olleet loppukesällä Alasjärvessä hyvin tavanomaisia. Happitilanne on vaihdellut tyydyttävästä huonoon. Fosforitaso laski talvella karujen vesien raja-arvon (12 µg/l) alapuolelle, vaikka valumat olivat talvella ajoittain runsaitakin. Kesällä fosforipitoisuus kohosi aiempaan tapaan lievästi reheville vesille ominaiseksi. Fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2016 11-15 µg/l ja typpipitoisuus 460-800 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella melko vähän, lievästi reheville vesille ominaisesti (klorofyllipitoisuus 5,7 µg/l). Edelliskesään verrattuna levää todettiin selvästi vähemmän. Kesän 2016 sääolosuhteet eivät olleet levien kannalta suotuisat ja leviä todettiinkin järvissä tavanomaista vähemmän. Alasjärvessä on todettu aiemmin limalevää (Gonyostomum semen) ja mm. syksyllä 2009 Alasjärvessä todettiin erittäin runsas sinileväkukinta (Aphanizomenon sp.). Ravinnepitoisuudet vaihtelevat Alasjärvessä varsin voimakkaasti. Fosforipitoisuudet ovat olleet alimmillaan karujen vesien tasoa, ja enimmillään ne ovat kohonneet lähelle erittäin rehevien vesien raja-arvoa (50 µg/l). Hygieeninen vedenlaatu oli kesällä 2016 erinomainen ja vesi soveltui hyvin uimiseen. Alasjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2016 tulosten perusteella melko hyvin. Rehevyystaso oli fosforin ja klorofyllipitoisuuden osalta vain lievästi luonnontasosta kohonnut. Happitalouden häiriöt olivat kuitenkin kesällä tuntuvat. Vedenlaatu on vaihdellut eri tutkimusvuosina voimakkaasti ollen ajoittain lähellä hyvää laatuluokkaa ja ajoittain vain välttävällä tasolla. Kokonaisuutena voidaan arvioida, että Alasjärvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi.

4 3.2 Eteläjärvi Pienikokoinen Eteläjärvi sijaitsee Teiskossa Velaatanjärven Eteläpohjan länsipuolella ja se laskee vetensä Velaatanjärvestä alkavaan Kiimajokeen. Järven valuma-alue on pienikokoinen. Sen rannoilla on järven kokoon nähden melko runsaasti asutusta. Pohjoisrannalla on jonkin verran peltoviljelystä. Eteläjärven vedenlaatua on tutkittu jo 1980-luvulla, ja nykyisin sen laatua tarkkaillaan 12 vuoden välein. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Eteläjärvi on peruslaadultaan kirkasvetinen ja melko vähähumuksinen. Kemiallisen hapenkulutuksen perusteella humusleimaa voidaan luonnehtia kohtalaiseksi. Happamuustaso on järvivesille normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä. Rehevyystaso oli kohtalaisen alhainen. Fosforipitoisuus vaihteli karujen vesien raja-arvon (12 µg/l) tuntumassa. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin vähän, niin ikään karuille vesille ominaisesti. Typpitaso oli myös luonnontasolla. Talvella happitilanne oli erittäin hyvä. Kesällä todettiin pohjan läheisessä vesikerroksessa vähähappisuutta ja happitilanne oli kokonaisuutena tyydyttävällä tasolla. Sedimentin pinta lienee ollut jo hapeton, mihin viittasivat pohjan läheisessä vesikerroksessa kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet. Myös ravinnepitoisuudet olivat lievästi kohonneet. Eteläjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2016 tulosten perusteella melko hyvin. Vesi oli kirkasta, melko vähähumuksista ja rehevyystaso oli alhainen. 3.3 Hervantajärvi Hervantajärvi kuuluu Lempäälän vuolteeseen laskevan Moisiojoen valuma-alueen latvajärviin. Järvi sijaitsee kantakaupungin eteläreunalla Hervannan kaupunginosassa. Järveen kohdistuu suuri virkistyskäyttöpaine ja lisäksi järven ranta-alueelle on rakennettu jonkin verran kesämökkiasutusta. Järven veden laatua on tutkittu jo 1960-luvulta lähtien. Nykyisin sitä tarkkaillaan joka kolmas vuosi. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Hervantajärven vesi oli vuonna 2016 väritöntä, melko vähähumuksista ja vähäravinteista. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella kohtalainen. Happamuustaso oli normaali. Vedessä todettiin puskurikykyä happamoitumista vastaan tyydyttävästi, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Vielä 1980-luvulla Hervantajärvi luettiin happamoitumisuhan alaisiin järviin. Veden happamuus kävi säännöllisesti alle kuuden. Sähkönjohtavuus on järvivesien luonnontasolla. Ravinnetaso on Hervantajärvessä luonnontilaisille järvivesille ominainen. Fosforipitoisuus oli vuonna 2016 pintavedessä 8 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Hervantajärvi oli siten karujen vesien luokassa. Pintaveden typpipitoisuudet vaihtelivat 340-420 µg/l, joten typpipitoisuudetkin olivat luonnontasoa. Levää todettiin vain vähän. Klorofyllipitoisuus (2,5 µg/l) oli karujen järvien luokassa. Ajoittain fosforipitoisuuksien on todettu kohonneen lievästi rehevien vesien raja-arvon (12 µg/l) yläpuolelle. Hygieeninen laatu oli erinomainen. Happitalouden häiriöt ovat olleet Hervantajärvessä varsin harvinaisia ja happitilanne on ollut yleensä hyvä. Talvella 2016 happitilanne oli erinomaisella tasolla. Kesällä Hervantajärvessä todettiin erittäin

5 jyrkkä lämpötilakerrosteisuus. Kevättäyskierto oli jäänyt lyhyeksi, mihin viittasi alusveden viileys sekä pohjan läheisen vesikerroksen sameus ja pintaveteen nähden kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet. Happitilanne oli silti kokonaisuutena kesälläkin melko hyvä, vaikka alusvedessä todettiin selvää happivajetta. Hervantajärvi soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti, sillä vesi on väritöntä, melko vähähumuksista ja vähäravinteista. 3.4 Iidesjärvi Iidesjärvi on perustyypiltään matala ja voimakkaasti rehevöitynyt järvi. Järven vesi on erittäin sameaa ja sillä on lievä ruskea värisävy. Samennusta lisää tulovesien samentuneisuus. Humusleima vaihtelee kemiallisen hapenkulutuksen perusteella lievästä kohtalaiseen. Vedenlaatu vaihtelee Iidesjärvessä eri vuodenaikoina varsin voimakkaasti veden nopean vaihtuvuuden seurauksena. Sateisina aikoina vesi samenee ja ravinnetaso kohoaa, kuivina jaksoina tilanne kehittyy päinvastaiseen suuntaan. Veden laatua Iidesjärvessä on tarkkailtu vuodesta 1980 alkaen ja nykyisin sitä tutkitaan vuosittain. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Talvella 2016 veden ph-taso oli neutraali. Kesällä perustuotanto kohotti veden ph:n voimakkaan emäksiseksi (ph 8,7). Puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä. Veden sähkönjohtavuus oli luonnontasoon nähden 2-3-kertainen valuma-aluetekijöistä johtuen. Valuma-alueelta kohdistuu Iidesjärveen kuormitusta mm. asutusalueiden hulevesistä, pelloilta tulevasta hajakuormituksesta sekä tiealueiden talvisuolauksesta. Suolapitoisuus on suurempi kuin Alasjärvessä tai Ahvenisjärvessä. Talven 2016 happitilanne oli tyydyttävä alkutalven runsaiden valumien ansiosta. Normaalitalvina hapen kuluminen on jään alla voimakasta ja järvessä on todettu säännöllisesti voimakkaita happitalouden häiriöitä, vaikka Iidesjärveä on hapetettu säännöllisesti. Kesäisin happitilanne ei muodostu ongelmalliseksi järven mataluuden ja veden tehokkaan sekoittumisen takia. Vesimassaan ei muodostu kesällä merkittävää lämpötilakerrosteisuutta, ja happitilanne on siten erinomainen pinnasta pohjaan. Näin oli myös kesällä 2016, jolloin vesimassassa todettiin hapen ylikyllästystä (110-120 %) runsaan levätuotannon takia. Iidesjärven rehevyystaso oli talvella pintavedessä reheville järville ominainen. Kesällä fosforipitoisuus (59 µg/l) oli erittäin reheville vesille ominainen. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella jopa ylireheville vesille ominaisesti. Klorofyllipitoisuus oli 61 µg/l. Runsaan leväkukinnan seurauksena koko vesimassa oli voimakkaan sameaa. Näkösyvyys oli vain 0,6 m. Hygieeninen vedenlaatu oli vuonna 2016 hyvä. Vedessä todettiin vain vähäistä hygieenistä nuhraantumista. Iidesjärven soveltuvuus virkistyskäyttöön oli vuoden 2016 tulosten perusteella tyydyttävän ja välttävän rajalla. Veden laatua heikentävät erittäin voimakas rehevyys ja talvella todetut lievät happitalouden häiriöt. Iidesjärven soveltuvuutta virkistyskäyttöön heikentävät lisäksi runsas vesikasvillisuus ja järven mataluus. Korkea rehevyystaso mahdollistaa voimakkaat leväkukinnat.

6 3.5 Iso Päiväjärvi Iso Päiväjärvi on Sorilanjoen valuma-alueen suurin järvi. Järven ensisijaisena kuormittajana on hajakuormitus. Järveä on tutkittu 1970-luvun alusta lähtien. Rannalla on jonkin verran asutusta. Lähivaluma-alueella on aiemmin suoritettu jonkin verran suo-ojituksia (Peräsuo). Järveä on tutkittu 1970-luvun alusta lähtien ja sen veden laatua tarkkaillaan nykyisin kuuden vuoden välein. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Iso Päiväjärvi on perustyypiltään niukkaravinteinen karu järvi. Sen vesi on lievästi humuspitoista ja niukkasuolaista. Vesi on lievästi hapanta, mutta puskurikyky on tyydyttävä. Iso Päiväjärvi kerrostuu voimakkaasti lämpötilan mukaan. Happitilanne oli lopputalvella 2016 melko hyvä, sillä happipitoisuus oli pohjan lähelläkin lähes 2 mg/l. Pintavedessä happivaje jäi vähäiseksi. Kesällä happitilanne oli heikompi kuin talvella ja kokonaisuutena tyydyttävällä tasolla. Happivaje oli varsin tuntuva jo 5 metrin syvyydellä ja pohjan lähellä vesi oli käytännössä hapetonta (<0,2 mg/l). Pohjan lähellä todettiin liuenneen runsaasti rautaa ja mangaania, mikä viittasi sisäisen kuormituksen käynnistyneen. Ravinnepitoisuuksissa todettiin kuitenkin vain vähäistä nousua pintaveteen nähden. Fosforipitoisuus oli sekä talvella että kesällä karujen järvien luokassa (7-12 µg/l). Typpipitoisuus vaihteli 350-460 µg/l ollen järvivesien luonnontasolla. Levää todettiin varsin niukasti. Klorofyllipitoisuus ylitti kuitenkin lievästi rehevien vesien raja-arvon. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomaisen hyvä. Iso Päiväjärvi soveltuu virkistyskäyttöön erittäin hyvin. Ilman alusveden happiongelmia järven tila olisi jopa erinomainen. Vedenlaatua heikentävät alusveden säännölliset hapettomuudet kerrosteisuuskausien lopuilla. Virkistyskäytössä tällainen haitta on vähäinen, mutta ekologiselta kannalta varsin merkittävä. 3.6 Kaukajärvi Kaukajärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Veden hitaasta vaihtuvuudesta johtuen vedenlaatukin vaihtelee vuodenajoittain ja eri vuosien kesken vain vähän. Kaukajärven pintavesi oli sekä talvella että kesällä väritöntä ja erittäin vähähumuksista. Humusleima oli vuonna 2016 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella erittäin vähäinen. Talvinen näkösyvyys oli peräti 8,2 m, jota voidaan pitää erittäin hyvänä maamme järvissä. Happamuustaso oli normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan erinomaisen hyvä. Tampereen kaupunki seuraa Kaukajärven vedenlaatua säännöllisesti vuosittain. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Happitilanne on pysynyt kokonaisuutena erittäin hyvänä. Hapen kuluminen on pohjan lähelläkin suhteellisen vähäistä alhaisen rehevyystason ja vähäisen humusleiman ansiosta. Talvella happea oli pohjalla erittäin hyvin (7,2 mg/l). Kesällä lämpötilakerrosteisuus oli erittäin jyrkkä. Pohjan läheinen vesikerros oli loppukesällä viileää, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi. Happitilanne oli siitä huolimatta hyvä, sillä pohjan läheisenkin veden happipitoisuus oli 2,4 mg/l. Karun luonteen ansiosta Kaukajärvessä ei ole todettu voimakkaita happitalouden häiriöitä. Veden karuudesta kertoo se, että kesällä happimaksimi oli välivedessä. Tämä on mahdollista vain lähes neitseellisissä luonnontilaisissa

7 järvissä, jollainen Kaukajärvi edelleenkin on. Happitilanne täyttää myös lohikalojen happivaatimukset. Viime vuosina ravinnetaso on pysynyt kesäisinkin karuille vesille ominaisena. Ravinnetaso pysyi myös kesällä 2016 karujen vesien tasolla. Pohjan lähellä fosforipitoisuudet kohosivat pintaveteen nähden aineiden sedimentaation takia. Pintaveden typpipitoisuudet vaihtelivat 240-320 µg/l eli typpipitoisuudetkin olivat luonnontasolla. Myös levien määrä oli elokuussa klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin vähäinen (klorofyllipitoisuus 2,2 µg/l). Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Kaukajärvi soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti. Vesi on kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Planktonleviä on erittäin vähän järven karun luonteen ansiosta. Järven pitkän viipymän vuoksi Kaukajärvi kestää vain heikosti siihen kohdistuvaa kuormitusta ja siksi kuormitus tulisikin pyrkiä minimoimaan. Suhteellisen pienikin kuormitus voi heikentää järven kuntoa merkittävästi ja aiheuttaa mm. leväsamennuksia. 3.7 Lahdesjärvi Tampereen kantakaupungin eteläreunalla sijaitseva Lahdesjärvi on kapean salmen välityksellä yhteydessä Särkijärveen. Järvien vedenpinnankorkeus on molemmilla sama. Sen melko luonnontilaisina pysyneillä rannoilla asutus on varsin harvaa. Järvi on kaupungin kasvaessa kasvavan virkistyskäytön kohde. Lahdesjärven veden laatua tarkkaillaan nykyisin kolmen vuoden välein. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Perusluonteeltaan Lahdesjärven vesi on melko kirkasta, väritöntä ja niukkahumuksista. Humusleima on kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vähäinen. Happamuustaso on normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus on pysynyt järvivesille normaalina. Ravinnetaso on erittäin alhainen, sillä fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2016 vesimassassa <5-8 µg/l. Typpipitoisuus oli pintavedessä 210-320 µg/l eli luonnontasoa. Levää todettiin erittäin vähän. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Hapen kulumisnopeus on hidas alhaisen rehevyystason sekä vähäisen humuksen määrän ansiosta. Happitilanne olikin sekä talvella että kesällä erinomainen. Kesäisin vesimassa ei kerrostu lämpötilan mukaan järven mataluuden takia, joten koko vesimassa saa happitäydennystä ilmakehästä. Lahdesjärven vedenlaatu oli vuonna 2016 erinomainen, sillä vesi oli väritöntä, vähähumuksista ja vähäravinteista, eikä happitalouden ongelmia esiintynyt. 3.8 Petääjärvi Petääjärvi sijaitsee Tampereen kaupungin Terälahden kylän eteläpuolella. Se laskee vetensä Kiimajokeen juuri ennen kuin Kiimajoki saavuttaa Terälahden. Järven itäreunaa lukuun ottamatta rannat on otettu viljelymaiksi. Metsäinen valuma-alue on harvaan asuttua.

8 Petääjärven vedenlaatua on tarkkailtu vuodesta 2004 lähtien. Tarkkailuväli on 12 vuotta. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Petääjärven vesi on peruslaadultaan lievästi ruskeasävytteistä ja melko niukkahumuksista. Humusleima on kemiallisen hapenkulutuksen perusteella kohtalainen. Vesi on happamuudeltaan lähes neutraalia, ja puskurikyky on alkaliniteetin perusteella hyvä. Veden sähkönjohtavuus on luonnontasolla. Rehevyystaso on vaihdellut lievästi rehevien ja rehevien vesien tasolla. Fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2016 pintavedessä 24-33 µg/l ja typpipitoisuus 540-840 µg/l. Levän määrää kuvastava klorofyllipitoisuus oli reheville vesille ominainen. Rehevyystasossa ei ole havaittavissa muutosta reilussa 10 vuodessa. Happitilanne oli talvella tyydyttävällä tasolla, sillä happivaje oli melko tuntuva koko vesipatsaassa. Kesällä tilanne oli parempi. Vesimassassa todettiin vain loiva lämpötilakerrosteisuus, ja onkin todennäköistä että vesimassa saa happitäydennystä ilmakehästä kesän kuluessa tuulten päästessä sekoittamaan vettä. Kokonaisuudessaan Petääjärvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi. Vedenlaatua heikentää luonnontasosta selvästi kohonnut rehevyystaso, joka mahdollistaa ajoittain runsaankin levätuotannon. 3.9 Pitkäjärvi (Sorilanjoen va) Sorilanjoen pohjoisen haaran Iso ja Vähä Lumojan yläpuolella sijaitsee keskikokoinen Pitkäjärvi. Lumoojat ja Pitkäjärven yhdistää Pitkäjärvenoja. Oja on aikoinaan kaivettu veden virtauksen helpottamiseksi. Järven ensisijainen kuormittaja on hajakuormitus. Sen itäpäässä on suoalueita, joilta järven sekä itä- että luoteisnurkkaan on johdettu ojia pitkin humuspitoista vettä. Rannat ovat varsin asuttuja. Pitkäjärveä on tutkittu 1980-luvun alusta lähtien. Uusimmat vedenlaatutiedot ovat vuodelta 2016. Pitkäjärven vesi on perustyypiltään melko vähähumuksista ja lievästi sameaa. Pitkäjärvi oli vielä 1980- luvulla selkeästi happamoitunut järvi. Veden happamuusarvo oli tuolloin yleisesti alle kuuden. Nykyisin se on vain lievästi happaman puolella ja kesäaikaan veden ph on kohonnut järvivesien normaalille tasolle. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on edelleen alkaliniteetin perusteella vain välttävää tasoa. Happitilanne oli talvella hyvä, sillä happea riitti pohjaan saakka. Loppukesällä happitilanne oli selvästi heikompi. Vesimassa oli käytännössä hapetonta (<0,2 mg/l) 8 metrin syvyydeltä lähtien. Happitilanne oli tyydyttävän ja välttävän rajalla. Ajoittain koko alusvesi on muodostunut kesän kuluessa hapettomaksi. Hapettomuuden vuoksi rautaa ja mangaania oli liuennut alusveteen. Fosforia ei kuitenkaan ollut merkittävästi vapautunut, vaikka fosfori olikin kaksinkertainen pintaveteen nähden. Fosforitaso oli vuonna 2016 karujen järvien luokkaa. Fosforipitoisuus oli pintavedessä 6-8 µg/l. Typpipitoisuus vaihteli 390-1100 µg/l. Talvella typpitaso oli luonnontasosta kohonnut todennäköisesti lumien sulamisvesien vaikutuksesta. Levää todettiin vain vähän. Klorofyllipitoisuuden perusteella levämäärä oli kuitenkin lievästi reheville vesille ominainen. Ajoittain myös fosforitaso on kohonnut lievästi rehevien vesien tasolle. Hygieeninen vedenlaatu oli vuonna 2016 erinomainen.

9 Pitkäjärvi soveltui virkistyskäyttöön vuoden 2016 tulosten perusteella hyvin. 3.10 Pitkäjärvi (Rikalanjärven-Jouttenuksen va) Pitkäjärvi kuuluu Rikanjärven-Jouttenuksen valuma-alueella Rikalanjärveen laskevan haaran latvajärviin. Se sijaitsee yli 140 m meren pinnan yläpuolella. Sen vedet laskevat Ylisenjärven kautta Halojaa pitkin Ruoveden kunnan alueella sijaitsevaan Rikalanjärveen. Järven ympäristö on harvaan asuttua ja varsin luonnontilaista. Valuma-alue koostuu mäkisestä metsämaasta ja kohoutumien väliin jäävistä pienialaisista suopainanteista, joita on jonkin verran ojitettu. Pitkäjärven veden laadun tarkkailu on aloitettu vuonna 2004 ja tarkkailua suoritetaan 12 vuoden välein. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Pitkäjärven vesi on peruslaadultaan kirkasta, mutta ruskeasävytteistä humusvettä. Humusleima on kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahva. Pitkäjärvi luettiin 1980-luvulla happamoituneisiin järviin, sillä veden ph-taso oli yleisesti alle kuuden ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli huono. Tilanne ei ole sittemmin merkittävästi kohentunut, sillä veden happamuustaso on nykyisinkin sekä talvella että kesällä alle tason 6,0. Vesi on siten liian hapanta esimerkiksi rapujen viihtyvyyttä ajatellen. Rehevyystaso on valuma-alueen luonnontilaisuuden ansiosta alhainen. Fosforipitoisuus vaihteli vuonna 2016 pintavedessä 9-10 µg/l ja typpipitoisuus 450-540 µg/l. Levän määrää kuvastava klorofyllipitoisuus oli niin ikään karujen vesien tasolla. Happitilanne oli talvella erinomaisen hyvä alhaisen rehevyystason ansiosta. Kesällä vesimassassa todettiin erittäin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi. Pohjan läheinen vesikerros ei ollut siten hapettunut täysin kierron aikana. Alusvedessä todettiinkin selvää happivajetta, mutta pohjan läheinen vesikerros oli silti hapellinen. Kokonaisuutena happitilanne oli vielä hyvä. Kokonaisuudessaan Pitkäjärvi soveltuu virkistyskäyttöön tyydyttävästi. Veden kirkkaudesta ja niukkaravinteisuudesta huolimatta vesi on ruskeasävytteistä ja runsashumuksista. Veden happamuus heikentää myös vedenlaatua. 3.11 Pulesjärvi Pulesjärvi sijaitsee Teiskossa Pulesjärven kylässä. Järvi jakaantuu kahteen erilliseen altaaseen. Pohjoinen osan pinta-ala on yli 60 % järven kokonaispinta-alasta. Järven luusua sijaitsee eteläosan eteläkärjessä. Järven rannat on tiheästi asuttuja. Kuormitus koostuu pääosin hajakuormituksesta. Hajakuormitus vaivaa matalampaa eteläistä allasta enemmän kuin pohjoista ja siksi pohjoisen altaan veden laatu on hivenen parempi kuin eteläisen. Järveä on tutkittu 1960-luvulta lähtien ja nykyisin sen veden laatua tarkkaillaan kolmen vuoden välein. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Perustyypiltään Pulesjärvi on lievästi ruskeavetinen humusjärvi. Aiemmin 1980-luvulla Pulesjärvi kuului happamoitumisuhan alaisiin järviin. Nykyisin veden happamuustaso on molemmissa altaissa järvi-

10 vesien normaalilla tasolla ja puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä. Välitöntä happamoitumisen vaaraa ei ole. Rehevyystaso oli pohjoisessa altaassa varsin alhainen. Fosforipitoisuuden (6-8 µg/l) perusteella se voitiin luokitella karuksi. Typpipitoisuudet olivat järvivesien luonnontasoa (400-560 µg/l). Myös levää todettiin vain vähän (4,1 µg/l). Ravinnetaso oli eteläisessä altaassa voimakkaamman hajakuormituksen vaikutuksesta aavistuksen korkeampi ja indikoi lievää rehevyyttä. Fosforipitoisuus oli 13 µg/l ja typpipitoisuus 550-1100 µg/l. Myös levää todettiin hiukan enemmän. Hygieeninen vedenlaatu oli molemmissa altaissa erinomainen. Happitilanne oli molemmissa altaissa talvella 2016 hyvä. Kesällä happitilanne oli tyydyttävällä tasolla hapen kuluttua vähiin syvimmästä vesikerroksesta. Ajoittain happitalouden häiriöt ovat olleet voimakkaampiakin, ja happitilannetta on voitu luonnehtia välttäväksi. Pulesjärvi soveltuu virkistyskäyttöön hyvin. Hajakuormitus vaivaa matalampaa eteläistä allasta hiukan enemmän kuin pohjoista ja siksi pohjoisen altaan veden laatu on hivenen parempi kuin eteläisen. 3.12 Suolijärvi Suolijärvi sijaitsee Hervannan kaupunginosassa Tampereen eteläreunalla. Suolijärvi saa vetensä yläpuolisesta hyvälaatuisesta Särkijärvestä. Järveen laskee suolaisia ja sameita hulevesiä Hervannan katualueilta. Suolijärven ensisijainen kuormitus tulee lähiympäristöstä. Suolijärven välitön ranta-alue on jätetty rakentamatta muutoin kaupunkimaiseksi rakennetussa Hervannassa. Järveä on tutkittu 1960-luvun alusta lähtien. Nykyisin sen veden laatua tarkkaillaan 3 vuoden välein. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Suolijärven vesi on peruslaadultaan melko kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Humusleima vaihteli vuonna 2016 kemiallisen hapenkulutuksen perusteella heikosta kohtalaiseen. Happamuustaso oli normaali. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus oli pintavedessä järvivesien normaalilla tasolla. Pohjan lähellä todettiin kohonnut sähkönjohtavuus sekä talvella että kesällä. Myös kloridipitoisuus oli hiukan luonnontasoa suurempi. Muutos johtuu Hervannan katualueiden valumista. Pintaveden ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä luonnontilaisille järville ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 6-10 µg/l ja typpipitoisuus 240-600 µg/l. Pitoisuudet suurenivat syvemmälle siirryttäessä aineiden sedimentaation ja myös sisäisen kuormituksen seurauksena. Suolijärven ravinnetaso on talvisin yleensä karu, mutta on kohonnut melko säännöllisesti kesäisin lievästi reheväksi. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella fosforipitoisuuden tavoin karuille vesille ominaisesti. Hygieeninen vedenlaatu oli hyvä, vaikka vedessä todettiin pieniä määriä lämpökestoisia kolibakteereja. Happitilanne oli talvella hyvän ja tyydyttävän tason rajalla. Selvää happivajetta todettiin koko vesimassassa. Kesällä vesimassa oli kerrostunut jyrkästi lämpötilan mukaan. Alusvesi oli varsin viileää, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi. Pintavedessä happipitoisuus oli melko hyvä, mutta jo viiden metrin syvyydeltä lähtien happi oli kulunut lähes loppuun. Happitilanne oli siten kokonaisuutena vain välttävää tasoa. Suojaisesta sijainnista johtuen kevät- ja syystäyskierrot voivat jäädä lyhyeksi, eikä vesimassa ehdi hapettua kunnolla, mikä altistaa Suolijärven happitalouden ongelmille.

11 Kokonaisuutena Suolijärvi soveltui virkistyskäyttöön vuonna 2016 hyvin, sillä vesi oli väritöntä, vähähumuksista ja vähäravinteista. Vedenlaatua heikensi kuitenkin loppukesällä todettu varsin voimakas happitalouden häiriö alusvedessä. Merkittävää sisäistä kuormitusta ei kuitenkaan havaittu, joten välitöntä rehevyysuhkaa ei ole. 3.13 Vuoreksenlammi Vuoreksenlammi sijaitsee Sääksjärvellä, Tampereen ja Lempäälän rajalla. Se on valuma-alueensa latvajärvi, joka laskee vetensä viisi metriä alempana olevaan Särkijärveen. Järven rannalla kohoaa Vuoresvuori, joka luo järven rannoille jylhät, erämaiset piirteet. Pienen valuma-alueensa, jyrkkien rantaprofiiliensa ja alusveden suhteellisen suuren volyymin vuoksi lampi on herkkä valuma-alueelta tulevalle kuormitukselle. Lammen vedenlaatua on seurattu vuodesta 1980 joka kolmas vuosi. Uusimmat vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2016. Vuoreksenlammen vesi on peruslaadultaan kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Veden happamuustaso on sekä talvella että kesällä normaali, ja puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä. Happamoitumisen vaaraa ei siten ole. Veden sähkönjohtavuus oli järvivesien normaalilla tasolla. Ravinnetaso oli sekä fosforin että typen osalta alhainen. Fosforipitoisuus oli pintavedessä 5-6 µg/l ja typpipitoisuus 210-370 µg/l. Fosforipitoisuuden perusteella Vuoreksenlampi voitiin luokitella karuksi. Myös typpipitoisuus oli luonnontilaisille järvivesille ominainen. Klorofyllipitoisuuden perusteella levämäärä oli ravinnepitoisuuksien tavoin karuille järville ominainen. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Alhaisen rehevyystason ja humuksen vähyyden ansiosta hapen kuluminen on Vuoreksenlammissa hidasta. Happitilanne oli talvella erinomainen, vaikka lievää happivajetta todettiin koko vesimassassa. Kesällä vesimassassa todettiin erittäin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus, mikä viittasi kevättäyskierron jääneen lyhyeksi. Pohjan läheinen vesikerros ei ollut siten hapettunut täysin kierron aikana. Alusvedessä todettiinkin selvää happivajetta, mutta pohjan läheinen vesikerros oli kuitenkin niukasti hapellinen. Kokonaisuutena happitilanne oli tyydyttävä. Sedimentin pinta lienee ollut jo hapeton, mihin viittasivat voimakkaasti pintaveteen nähden kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet. Vuoreksenlammen vedenlaatu oli vuonna 2016 erinomainen, sillä vesi oli kirkasta, väritöntä, vähähumuksista ja vähäravinteista. Lievä happitalouden häiriö rajoittui syvimpään vesikerrokseen, eikä se merkittävästi heikentänyt virkistyskäyttöä.

12 4. VUOREKSEN ALUEEN JÄRVET 4.1 Iso Virolainen (Virolainen) 4.1.1. COOLOX-kunnostus Iso Virolaiseen Vuoreksen rakentamisen yhteydessä muodostunutta suolakerrosteisuutta ryhdyttiin purkamaan ns. COOLOX- menetelmällä tammikuussa 2015. Menetelmässä vesimassa saatetaan liikkeelle potkurien avulla, jolloin vesimassa sekoittuu, viilenee ja alusvesi saa samalla happitäydennystä. Sekoitus purkaa vähitellen muodostuneen lämpötila- ja suolakerrosteisuuden. 4.1.2. Iso Virolaisen perustila Ison Virolaisen vesi on peruslaadultaan selvästi humussävytteistä sekä melko ruskeaa. Viime vuosina humusleimassa on tapahtunut huomattavaa vähentymistä, mikä liittynee valuma-alueen rakennustoimintaan ja siinä yhteydessä vähentyneeseen soistuneeseen maa-alaan. Humusleima oli 2000- luvun alkupuolella 16-18 mg/l laskien vähitellen nykytasolleen 10-12 mg/l. Veden väriarvot ovat samaan aikaan puolittuneet. Happamuustaso on normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä. Aikaisemmin sähkönjohtavuus kertoi valuma-alueen olevan pääosin luonnontilainen, mutta nyt Vuoreksen rakentamisen seurauksena tilanne on muuttunut selvästi. Liuenneiden suolojen määrä on nelinkertaistunut pohjan läheisyydessä muutamassa vuodessa. Suolapitoisuuden kohoaminen alusvedessä esti vesimassan tuulettumisen, jolloin alusveteen muodostui hapeton vesikerros, jossa oli voimakas rikkivedyn haju. Hapettomuuden seurauksena fosforipitoisuudet alkoivat kohota pohjalla voimakkaasti. Vuodesta 2012 lähtien pohjan pinta ei ollut sekoittunut kiertoaikoina ollenkaan, vaan vesi pysyi hapettomana läpi vuoden. Tilanne jatkui vuoteen 2015 saakka, jolloin aloitettiin kerrosteisuuden purkaminen COOLOX-menetelmällä. 4.1.3. Talvihapetus Suolakerrosteisuuden purkaminen aloitettiin jo edellistalvena ns. COOLOX- menetelmällä. Menetelmä perustuu veden kierrätykseen potkurivirran avulla. Sekoitus viilentää vesimassaa vähitellen. Samalla alusvesi saa happitäydennystä ja kerrosteisuus alkaa purkautua. Kerrosteisuus oli lopputalvella jo heikko, joten vesimassa sekoittui kevätkierrossa ja alusvesi hapettui normaalisti (vrt. vihreä pylväs). Sähkönjohtavuus laski kevätkierron jälkeen pohjalla vuoden 2011 tasolle. Pintavedessä hienoinen nousu jatkui vuoteen 2016 saakka (kuva 4.1). Talven 2016 alussa suolakerrosteisuus oli edellistalvea vähäisempää, koska kerrosteisuus saatiin purettua jo talven 2015 aikana eikä suolapitoisuus kohonnut kesän aikana enää aikaisemmalle tasolle. Näin ollen vesimassan sekoittuminen oli edellistalvea nopeampaa ja kerrosteisuus purkautui jo maaliskuuhun mennessä.

13 ms/m pinta 30 25 ms/m pohja 30 25 talvi kevät 2015 20 15 talvi kesä 20 15 kesä 10 10 5 5 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kuva 4.1. Iso Virolaisen päällys- ja alusveden sähkönjohtavuus 2007-2016. Happitilanne oli alkutalvella hyvä tehokkaan syyskierron jälkeen ja pysyi hyvänä kevääseen saakka. Pohjallakaan ei todettu enää merkittävää happivajetta. Virrankehitin viilensi vesimassaa ja toi happitäydennystä syvempiin vesikerroksiin (kuva 4.2). Happipitoisuus oli alimmillaan pohjan lähellä 4,0 mg/l kohoten maaliskuussa tasoon 8,6 mg/l. Lämpötila laski pohjaa myöten voimakkaasti ollen maaliskuussa pohjalla 1,2 o C (tammikuu 3,1 o C). Veden viileneminen hidastaa osaltaan hapen kulumista. Sekoitus saavutti pohjan pinnan jo helmikuun lopulla. oc 5 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Veden lämpötila 10 metrin syvyydellä kevätkierto mg/l 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Veden happipitoisuus 10 metrin syvyydellä 27.4.2016 14.3.2016 24.2.2016 27.1.2016 12.1.2016 5.3.2014 27.4.2016 14.3.2016 24.2.2016 27.1.2016 12.1.2016 5.3.2014 Kuva 4.2. Lämpötila ja happipitoisuus 10 metrin syvyydellä talven 2016 aikana. 4.1.4. Kesäkerrosteisuus Vesimassa kerrostui nytkin nopeasti alusveden jäätyä kylmäksi. Selvää suolakerrosteisuutta ei kuitenkaan enää ollut. Happea oli kulunut jonkin verran kesäkuun puoliväliin mennessä. Elokuun lopulla pohjan pinta oli mennyt hapettomaksi. Pohjanläheisen veden laatu oli kuitenkin selvästi edellisvuosia parempi. Fosforipitoisuus oli 21 µg/l (2015 44 µg/l ja 2014 jopa 290 µg/l) ja sähkönjohtavuus 13,3 ms/m (2015 15,2 ja 2014 jopa 22,7 ms/m). Tulokset kertovat alusveden merkittävästä paranemisesta, mikä vahvistaa menetelmän toimineen odotetusti. Päällysveden rehevyydessä ei ole todettu muutoksia. Pintavesi oli erittäin vähäravinteista (kok.p 9 µg/l) ja melko levätöntä (klorofylli 4,2 µg/l). Näkösyvyys oli 3,0 m.

14 4.2 Koipijärvi 4.2.1. Talvikerrosteisuus Järvelle on normaalisti tyypillistä korkea alusveden lämpötila, mikä lisää hapen kulutusta. Happea oli nyt pohjan läheisessä vedessä 5,3 mg/l (2015 4,0 mg/l). Happitilanne oli pohjalla normaali. Pohjanläheisen veden fosforipitoisuus pysyi alhaisena veden hapellisuuden takia eikä sisäistä kuormittumista ollut todettavissa. Päällysvesi oli lopputalvella ravinnepitoisuusiltaan karun järviveden tasoa (kok. P 8 µg/l, kok. N 450 µg/l). Kokonaistyppipitoisuus oli viime vuosien keskitasolla. Fosforia oli nytkin erittäin vähän. Koipijärveen Myllyojan kautta tulevat vedet ovat vähäravinteisia, mikä edesauttaa Koipijärven pysymistä karuna ja niukkatuottoisena. Poikkeamana 2000-luvun alkuvuosiin on sähkönjohtavuuden selvä nousu pohjan läheisessä vedessä lopputalven tuloksissa (2016 29,3 ms/m). Sähkönjohtavuus on lähes kolminkertaistunut lyhyessä ajassa (kuva 4.3). Typpipitoisuuden nousu on sen sijaan taittunut, koska Virolaisenojan typpipitoisuus on nykyisin normaali (kuva 4.4). 4.2.2. Kesäkerrosteisuus Mataluudesta (kok.syvyys 7,0 m) johtuen Koipijärvi kerrostuu kesällä yleensä heikosti, joten myös pohjan pinta pysyy hapellisena, vaikka ajoin havaitaan selvää happivajetta. Merkittävää sisäistä kuormittumista ei ole todettu, mikä kertoo pohjasedimentin hyvästä kunnosta. Kesäaikana sekoittuminen on talvista tehokkaampaa, eikä pohjalla ole todettu voimakasta sähkönjohtavuuden nousua talven tapaan. Loppukesällä Koipijärven päällysveden fosforipitoisuus (11 µg/l) oli lievästi rehevien vesien tasolla. Pitoisuus oli alhaisimpia viime vuosiin, mikä osoittaa hajakuormituksen vähäisyyttä. Päällysveden leväbiomassa (klorofylli-a 6,8 µg/l) oli aikaisempien vuosien tapaan lievästi rehevässä luokassa. Klorofyllipitoisuus on pysynyt viime vuodet tason 10 µg/l alapuolella. Sähkönjohtavuus on selvässä nousussa myös päällysvedessä (kuvat 4.5). Nousu alkoi vuoden 2008 jälkeen, joka ajoittuu Vuoreksen rakennusvaiheen alkuun. Liuenneita suoloja valuu koipijärveen Virolaisenojaa pitkin.

20.2.2003 2.3.2004 8.3.2005 7.3.2006 6.3.2007 4.3.2008 3.3.2009 10.3.2010 23.3.2011 20.3.2012 18.3.2013 12.3.2014 3.3.2015 25.2.2016 20.2.2003 2.3.2004 8.3.2005 7.3.2006 6.3.2007 4.3.2008 3.3.2009 10.3.2010 23.3.2011 20.3.2012 18.3.2013 12.3.2014 3.3.2015 25.2.2016 15 ms/m 35 Koipijärven alusveden sähkönjohtavuus lopputalvella 30 25 20 15 10 5 0 Kuva 4.3. Koipijärven alusveden sähkönjohtavuudet talvella 2000-2016. µg/l 1600 Koipijärven alusveden typpipitoisuus lopputalvella 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kuva 4.4. Koipijärven alusveden typpipitoisuudet talvella 2000-2016. *Sähkonj ms/m 16 14 12 10 8 6 4 2 0 3.3.2015 31.7.2013 30.8.2012 16.8.2011 3.5.2011 17.8.2010 5.8.2009 5.8.2008 7.8.2007 8.8.2006 9.8.2005 4.8.2004 7.8.2003 5.9.2002 26.3.2002 22.3.2000 31.3.1998 Kuva 4.5. Koipijärven päällysveden sähkönjohtavuus vuosina 1998-2016.

16 4.3 Koukkujärvi Koukkujärven vesi on peruslaadultaan erittäin ruskeaa ja runsashumuksista. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella erittäin voimakas. Talvella veden happamuus oli ph kuuden kohdalla. Happamuustasoa 6,0 voidaan pitää esimerkiksi rapujen kannalta kriittisenä rajana. Puskurikyky happamoitumista vastaan on vain välttävä. Sähkönjohtavuus oli suovesille tyypillisesti alhainen eikä hajakuormituksen tai hulevesien vaikutuksia todettu. Ravinnetaso oli kokonaisuudessaan lievästi reheville järville ominainen. Fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä 17-23 µg/l. Typpipitoisuus vaihteli 710-1000 µg/l eli molemmat ravinnepitoisuudet olivat luonnontilaiselle humusjärvelle ominaisia. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi reheville vesille ominaisesti (klorofylli 9,8 µg/l). Ajoittain klorofyllipitoisuutta ovat kohottaneet limalevät, jotka viihtyvät erityisen hyvin runsashumuksisissa ja ruskeavetisissä järvissä. Limalevillä on myös mahdollisuus säädellä esiintymissyvyyttään valon määrän ja ravinnemäärän mukaan. Koukkujärven happitilanne oli talvella hyvä, sillä happivajetta oli vain pohjan läheisyydessä. Pintavedessä hapen kyllästysaste oli 74 % ja pohjallakin 26 %. Sisäinen kuormitus ei ollut merkittävää. Kesällä todettiin hyvin loiva lämpötilakerrosteisuus. Pintaveden happikyllästys oli 74 %. Myös pohja oli hapellinen. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Koukkujärvi soveltuu virkistyskäyttöön vedenlaadun perusteella tyydyttävästi. Veden laatua heikentävät luonnontasosta kohonnut rehevyystaso, voimakas humusleima ja alusvedessä todettavat happitalouden häiriöt. Nämä olivat vuonna 2016 tavanomaista lievempiä. 4.4 Pikku Virolainen Pikku Virolaisen veden laatua seurataan joka toinen vuosi. Vuosi 2016 oli välivuosi. Aikaisemman seurannan perusteella vesi on peruslaadultaan lievästi sameaa, ruskeasävytteistä ja runsashumuksista. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella vahva ja selvästi voimakkaampi kuin Iso Virolaisessa mm. runsaan hajoavan vesikasvillisuuden takia. Happamuustaso oli humusvedelle normaali sekä talvella että kesällä. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Sähkönjohtavuus on alkanut kohota vähitellen samaan tahtiin kuin Iso Virolaisen päällysvedessä. Vuoreksen rakentamisen vaikutukset eivät ole ulottuneet Pikku Virolaiseen kuitenkaan yhtä voimakkaina. Pikku Virolainen soveltuu virkistyskäyttöön kokonaisuutena välttävästi. Vedenlaatua heikentävät todetut voimakkaat happitalouden häiriöt ja runsashumuksisuus. Merkittävää rehevöitymistä ei ole todettavissa. Virkistyskäyttöluokka on tyydyttävä. Järven pienuus ja mataluus sekä runsas vesikasvillisuus heikentävät veden laadun ohella järven virkistyskäyttöluokitusta.

17 4.5 Särkijärvi Särkijärven vesi on peruslaadultaan väritöntä, kirkasta ja vähähumuksista. Näkösyvyys oli talvella 4,5 m ja kesällä 3,7 m. Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella lievä sekä talvella että kesällä. Happamuustaso oli sekä pintavedessä että alusvedessä lähellä neutraalia. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Myös sähkönjohtavuus oli lähellä järvivesien luonnontasoa. Ravinnetaso oli sekä talvella että kesällä luonnontilaisille järvivesille ominainen. Fosforipitoisuus oli pintavedessä 6 µg/l ja typpipitoisuus 280 320 µg/l. Levää todettiin klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin vähän (1,8 µg/l). Särkijärvi voitiin luokitella sekä fosforipitoisuuden että klorofyllipitoisuuden perusteella karuksi. Fosforipitoisuudet ovat pysyneet muinakin vuosina sekä talvella että kesällä karuille vesille ominaisena. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Alhaisen rehevyystason ja heikon humusleiman ansiosta hapen kuluminen on Särkijärvessä vähäistä. Happitilanne oli sekä talvella että kesällä hyvä. Kesällä vesimassa oli kerrostunut lämpötilan mukaan jyrkästi. Särkijärvessä tuulettuminen oli kuitenkin tapahtunut kohtuullisesti ja alusvesi oli reilusti hapellista. Happitilanne täyttää myös lohikalojen vaatimukset. Kokonaisuutena Särkijärvi soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti, sillä vesi oli väritöntä, vähähumuksista ja vähäravinteista. Lisäksi happitilanne oli hyvä. 5. KUNNOSTUKSEN PIIRISSÄ OLEVAT JÄRVET 5.1 AHVENISJÄRVI Ahvenisjärvi on pienikokoinen, mutta suhteellisen syvä järvi (syvyys 15 m). Valuma-alue on voimakkaasti luonnontilasta muuttunut järven ympärillä olevan tiiviin asutuksen seurauksena järven sijaitessa keskellä Hervannan asuinaluetta. Valuma-alueelta tulevien hulevesien vaikutus näkyy luonnontasosta kohonneena sähkönjohtavuutena (15-20 ms/m). Vesi on peruslaadultaan lievästi ruskeaa ja melko vähähumuksista. Vuonna 2016 humusleima oli kohtalainen (COD Mn noin 10 mg/l). Veden happamuus on normaalia vähäisempää ja puskurikyky happamoitumista vastaan on kohonneesta suolapitoisuudesta johtuen hyvä. Elokuussa veden ph oli kohonnut emäksiseksi (ph 7,8) runsaan levätuotannon takia. Happitilanne oli heikentynyt voimakkaasti sekä lopputalvella että -kesällä. Happitilanne oli kokonaisuutena välttävä tai jopa huono. Happea oli talvella pintavedessä välttävästi, kiitos virransekoittimen (COOLOX-laitteen), joka sai aikaan laajan sula-alueen, jota kautta happea pääsi pintaveteen. Lisäksi laite viilensi tuntuvasti vesimassaa ja vähensi näin hapen kulumisnopeutta. Edelleen laite vei hapekasta vettä syvempiin vesikerroksiin. Pohjan läheltä happi kului silti loppuun jo helmikuussa. Fosforipitoisuus pysyi korkeana koko vesimassassa hapetuksesta huolimatta. Ravinnetaso oli pintavedessä talvella erittäin reheville vesille ominainen (58-73 µg/l). Pohjalla fosforipitoisuus oli erittäin korkea (120-260 µg/l). Myös typpipitoisuus oli luonnontasoon verrattuna selvästi koholla. Keväällä huhtikuussa vesimassa oli täysin sekaisin. Vesi oli viileää ja happipitoisuus oli kohonnut kierron myötä talveen verrattuna. Happivaje oli silti koko vesimassassa tuntuva (kyllästysaste 53-54 %).

18 Elokuun alussa todettiin jyrkkä lämpötilakerrosteisuus ja alusvesi oli viileää, mikä osoitti kevätkierron jääneen lyhytaikaiseksi. Vesimassa oli hapetonta tai erittäin vähähappista 5 metrin syvyydeltä lähtien. Sisäinen kuormitus oli erittäin voimakasta, sillä pohjan lähellä oli fosforia 500 µg/l. Päällysvedessäkin oli runsaasti fosforia (42 µg/l). Levän määrä oli klorofyllipitoisuuden perusteella jopa erittäin reheville vesille ominainen. Ahvenisjärven vedenlaatu oli vuonna 2016 välttävää tasoa voimakkaiden happitalouden häiriöiden ja voimakkaasti luonnontasosta kohonneen rehevyystason takia. 5.2 SORSALAMPI Sorsalampi sijaitsee keskellä Sorsapuistoa. Järveen on tullut kuormitusta ympäröivältä kaupunkialueelta. Rannalla on ollut tiilitehdas, nahkatehdas ja eläinpuisto, jotka ovat kuormittaneet lampea. Sorsalampi oli rehevöitynyt vuosien saatossa voimakkaasti. Vesi oli kesäisin ylirehevää ja levien vihreäksi värjäämää. Talvella jään alta loppui happi ja vesi haisi rikkivedylle. Vain ruutana selviää hengissä näissä oloissa. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi fosfori päätettiin saostaa kemiallisesti. Ensimmäinen saostus tehtiin kevättalvella 2011 (jään päälle), ja toinen syksyllä 2011 (avoveteen). Saostukseen käytettiin alumiinikloridiliuosta, jossa tehoaineena on alumiini. Fosforipitoisuus oli ennen saostusta jätevesimäisissä lukemissa (jopa 900 µg/l) laskien odotetusti minimitasolleen heti kemikaalin levityksen jälkeen. Fosforipitoisuus oli alimmillaan toukokuussa 2011 48 µg/l. Fosforipitoisuus kohosi hiljalleen kesän aikana, koska fosforia vapautui pohjasta veteen. Elokuussa pitoisuus oli 130 µg/l eli huomattavasti aikaisempaa alhaisempi, mutta kuitenkin erittäin rehevän järven luokassa. Saostus uusittiin syksyllä, jolloin fosforipitoisuus laski karujen järvien tasolle ollen joulukuussa vain 12 µg/l. Elokuussa 2012 fosforipitoisuus oli jäälleen kohonnut tasolle 160 µg/l. Lopputalven 2013 fosforipitoisuus (59 µg/l) oli kuitenkin alle 10 % talven 2011 tasosta. Saostuksella oli siten päästy huomattavasti alhaisempaan rehevyystasoon, missä oltaisiin ilman toimenpiteitä (kuva 5.1). Saostus uusittiin keväällä 2013 ja se ajoittui kesäkuun alkuun. Voimakas leväkukinta ehti käynnistyä ennen saostusta jo toukokuun aikana ja klorofyllipitoisuus oli jopa 120 µg/l. Vesi oli silmin nähden vihreää. Saostuksen aikana koettiin yllättäen ns. flotaatioilmiö, jossa kaasut nostavat veden kiintoaineksen pintaan. Kaasuja erkaantuu vedestä suolapitoisuuden noustessa, koska kaasujen liukoisuus veteen tällöin pienenee. Levä nousi saostuksen jälkeen pintaan ja kellui siinä kunnes se vähitellen hajosi. Levämassan ravinteet vapautuivat takaisin veteen, joten saostustulos jäi olennaisesti suunniteltua heikommaksi (kuva 5.1). Fosforipitoisuus aleni vain 30 %, joka oli täysin riittämätöntä. Leväsamennus palasikin Sorsalampeen heti saostuksen jälkeen ja tavoiteltu tulos jäi saavuttamatta. Tulosten perusteella todettiin, ettei saostusta kannata tehdä keväällä rehevissä järvissä levätuotannon jo käynnistyttyä.

20.1.2011 8.3.2011 8.4.2011 20.4.2011 12.5.2011 30.5.2011 10.6.2011 29.8.2011 8.11.2011 2.12.2011 7.12.2011 1.2.2012 15.3.2012 3.5.2012 23.5.2012 14.8.2012 11.10.2012 10.1.2013 12.3.2013 22.5.2013 6.6.2013 26.6.2013 2.9.2013 9.1.2014 13.3.2014 16.4.2014 12.5.2014 20.5.2014 13.8.2014 21.10.2014 23.10.2014 2.12.2014 11.12.2014 8.1.2015 3.3.2015 21.4.2015 25.8.2015 14.1.2016 7.3.2016 1.9.2016 19 µg/l 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Sorsalammen fosforipitoisuudet 2011-2016 Kuva 5.1. Sorsalammen fosforipitoisuuden muutokset 2011-2016. Talvi 2014 oli sääoloiltaan suotuisa vesistöjen kannalta. Sorsalammenkin vesi pysyi niukasti hapellisena. Fosforipitoisuus laski talven aikana tasoon 42 µg/l eli jopa alhaisemmaksi kuin edellistalvena. Kesällä rehevyys lisääntyi ja fosforipitoisuus oli elokuussa 190 µg/l ja klorofylli samoin 190 µg/l. Molemmat edustavat ylirehevää tuotantotyyppiä. Saostus toistettiin jälleen lokakuun lopulla tuotantokauden mentyä ohi. Alumiini saosti jälleen lähes kaiken fosforin, koska fosforipitoisuus oli saostuksen jälkeen vain 6 µg/l. Annostus oli hieman ylisuuri, koska ph laski tasoon 5,1. Alumiinipitoisuus oli samaan aikaan 7000 µg/l. Reilun kuukauden kuluttua ph oli normalisoitunut ja fosforipitoisuus kohonnut tasoon 39 µg/l. Sorsalampi oli edelleen jäätön. Sorsalammen tila oli edelleen vuonna 2014 välttävä/huono. Talvi 2015 oli edellistalven tavoin sääoloiltaan suotuisa vesistöjen kannalta. Sorsalammessa happitilanne oli silti heikentynyt välttäväksi jo tammikuun alussa ja maaliskuun alussa vesimassa oli hapeton. Heikentyvästä happitilanteesta huolimatta fosforipitoisuus laski talven kuluessa saavuttaen minimin maaliskuussa, jolloin fosforipitoisuus (19 µg/l) oli lievästi rehevien vesien tasolla. Huhtikuussa rehevyys oli lähtenyt nousuun ja fosforipitoisuus oli kohonnut rehevien vesien raja-arvon tuntumaan (30 µg/l). Kesän kuluessa rehevyys lisääntyi ja elokuussa fosforipitoisuus oli jo 140 µg/l ja klorofylli 120 µg/l. Molemmat edustavat ylirehevää tuotantotyyppiä. Tilanteesta voidaan päätellä, että voimakkaasti pilaantuneen vesistön kunnostustoimet vaikuttavat hitaasti ja vaativat kärsivällisyyttä. Tammikuun alussa vuonna 2016 happitilanne oli edellisvuosia parempi, sillä happipitoisuus oli vielä 6,4 mg/l. Maaliskuun alussa happi oli silti kulunut loppuun. Fosforipitoisuus suureni talven kuluessa vain lievästi, mutta oli edellistalviin verrattuna suurempi sekä alku- että lopputalvella. Kesällä puolestaan rehevyystaso pysyi edelliskesiä selvästi pienempänä. Fosforipitoisuus oli 47 µg/l ja klorofyllipitoisuus 30 µg/l. Fosforipitoisuus oli reheville ja klorofyllipitoisuus erittäin reheville vesille ominainen. Kesän näytteenotto ajoittui syyskuun alkuun, ja onkin mahdollista ettei näytteenotto ajoittunut maksimipitoisuuksien aikaan.