Elä sitä, mitä jo olet!

! Co-Creating meaningful futures. Mikko Paloranta mikko.paloranta@mirrorlearning.com 040 585 0022

Elä sitä, mitä jo olet!... 1 1.1. Lukijalle... 4 2. Luomme oman todellisuutemme... 5 2.1. Minä ja todellisuuteni... 5 2.2. Luomme itsemme... 10 2.3. Suhteellisuus... 15 3. Sinulla on kaikki... 17 4. Millaisen todellisuuden haluat?... 18 5. Luomisen prosessi... 21 5.1. Minä olen... 21 5.2. Askellus... 22 6. Tiedostaminen... 23 6.1. Olemisen ja tekemisen ero... 23 6.2. Kuuntele itseäsi... 25 6.3. Korkein minämme... 28 6.4. Olen suhteessa muihin... 30 6.5. Rakkaus... 32 7. Eläminen... 40 7.1. Todeksi tietäminen... 40 7.2. Ole sitä, mihin uskot... 41 7.3. Valvo ajatuksiasi... 42 7.4. Oikein eläminen... 43 5.3. Pyyntö = Kiitos... 47 5.4. Vastuuni... 48 8. Lopuksi... 50 Co-Creating meaningful futures. 2 (50)

1. Johdanto Näetkö edessäsi tilanteita, joissa haluaisit saada aikaiseksi suuria asioita? Koetko halua tai tarvetta tehdä mahdottomia suhteessa niihin kykyihin, joita uskot itselläsi olevan? Tämän tekstin ydinviesti on, että tiedostamalla omat voimamme ja ottamalla ne käytöön, voimme tehdä jotain, jota tuskin osaamme edes kuvitella. Maailma ei ole sellainen, kuin se on, vaan se on sellainen, millaisena sen koemme. Voit yllättyä tiedosta, että luot oman todellisuutesi ja teet sitä koko ajan. Siihen meillä on kyky ja voima, vaikka emme olisi sitä tiedostaneet. Meillä ei ole edes mahdollisuutta elää luomatta jatkuvasti todellisuuttamme - kokemuksia ympäristöstämme. Sen, mitä olemme ihmisenä, määrittelee kokemuksemme ympärillä olevasta maailmasta. Koska luomme oman todellisuutemme, luomme myös itsemme. Olet luonut todellisuuttasi ja samalla itseäsi koko elämäsi ajan. Matka kestää niin kauan kuin elämä tuntemassamme muodossa jatkuu. Tässä yhteydessä on hyvä kysyä, luommeko todellisuuttamme ja itseämme tietoisesti vai tiedostamatta. Osaammeko hyödyntää voimaamme omaksi ja toistemme hyväksi, vai kääntyykö se meitä vastaan? Olemme todellisuuden luojia paitsi itsellemme, myös toisillemme. Luomme yhdessä kaiken sen, mitä ympärillämme koemme. Ei, en sanonut, että luomme kaiken sen, mitä ympärillämme on, vaan sen mitä ympäristöstämme koemme. Kaiken tämän kruunaa se, että jokaisella meistä on olemassa tietoiseen luomiseen tarvittava osaaminen. Meidän ei tarvitse oppia mitään uutta. Enemmänkin kyse siitä, että otamme käyttöön sen osaamisen ja voiman, joka meillä jo on. Millainen on tahtomme luoda itsellemme elämä, joka on meille mahdollisimman merkityksellinen ja elämisen arvoinen? Olet ehkä jo huomannut, tekstissä esitetään useita väittämiä, jotka saattavat tuntua hämmentäviltä, jopa valheellisilta. Haluan sanoa, että älä usko tästä tekstistä sanaakaan ennen kuin olet itse kokeillut niiden merkitystä itsellesi. Tutkiskele toimin- Co-Creating meaningful futures. 3 (50)

taasi, havaintojasi, kokemuksiasi, niiden tuloksia ja päätä sitten, miten suhtaudut tässä esitettyihin asioihin. Sinä luot todellisuutesi ja valitset, mikä on sinulle oikein ja uskottavaa. Albert Einstein on sanonut: Ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan erilainen ajattelumalli kuin se, joka on ne luonut. Jos haluamme ottaa elämässämme harppauksen eteenpäin, siihen tarvitaan uusia ajattelumalleja. Kaikki elämäsi osat, työsi, perheesi tai harrastuksesi voivat olla korkeintaan sen tietoisuuden, ajattelun ja toiminnan kokoisia, joka hallitsee koko elämääsi. Olemassa olevien ajattelumallien toistamisella päädymme helposti samaan paikkaan, mistä olemme lähdössä. Uusien ajattelumallien löytäminen elämälle auttaa sinua kaikissa elämäsi asioissa. 1.1. Lukijalle Sairastuin syöpään noin 20 vuotiaana, yli 30 vuotta sitten. Sen jälkeen olemme elämän kanssa katselleet toisiamme usein silmästä silmään. Vaikka elämä on roikkunut joskus ohuen säikeen varassa, se on aina hymyillyt minulle. Kiitos siitä hymystä elämä. Olen aina voinut luottaa sinuun. Matkan varrella olen kokenut löytäväni sinun syvempää olemustasi. Näkemyksiä, jotka syntyvät ensisijaisesti sinun kokemisesi kautta. Eteeni avautuneet palat ovat kuitenkin olleet sirpaleisia ja kuin liikkuvan utupilven takana. Välillä olen nähnyt palan sieltä ja toisen täältä. Vaikka itselläni on ollut tuntuma, että ne kytkeytyvät yhteen, kokonaista kuvaa en ole kyennyt niistä muodostamaan. Loppukesästä 2011 luin Naele Donald Walschin kirjan Keskusteluja Jumalan kanssa. Silloin alkoi kolista ja hetken perästä rytistä. Kaikki ne palat, joita olin elämäni aikana nähnyt muodostivat hetkessä kokonaisuuden, kuvan ihmisen voimasta ja mahdollisuuksista. Se kuva oli minulle hieno, merkityksellinen ja vähintään elämän kokoinen. Haluan tässä tekstissä jakaa tätä kuvaa teidän kanssanne. Ystävyydellä Co-Creating meaningful futures. 4 (50)

2. Luomme oman todellisuutemme Otsikon väittämä itsestämme todellisuuden luojina voi tuntua tieteiselokuvalta, kummalliselta, säälimättömältä tai valheelliselta. Joillekkin se voi tuntua liian hyvältä ollakseen totta ja toisille pelottavalta. Merkitseekö tämä sitä, että olen itse vastuussa todellisuudestani? Kyllä, sitäkin se merkitsee. Asian merkitystä voi korostaa juuri se, että kokemus todellisuudesta on jokaisen omalla vastuulla ilman vaihtoehtoa. Elämän tarkoituksen voi halutessaan kuvata todellisuuden kokemisena. Jos asiaa haluaa tarkentaa, sen voi kuvata seuraavasti sellaisen todellisuuden, joka ilmentää sitä hyvää, mitä haluamme itse elää. Kun koemme oman todellisuutemme, koemme samalla itsemme niissä tilanteissa, joita elämä meille tarjoaa. Haluamme hyviä asioita, yleensä lisää, enemmän, vahvempaa ja parempaa. Koska olemme todellisuutemme luojia, voimme tietoisesti luoda aina enemmän sitä hyvää, mitä itsellemme haluamme. Tässä kannattaa pysähtyä hetkeksi sen kysymyksen äärelle, mistä syntyy minun perimmäinen hyväni. Mikä tai mitä on minun hyväni? Miten voimme tunnistaa todellisen hyvämme? Syntyykö se toisten kustannuksella vai toisten kautta? Voinko minä saada enemmän, suurempaa ja vahvempaa hyvää erillään ympäristöstäni vai sen osana? Jatkossa kuvataan muutamia näkökulmia, joiden avulla voit itse päättää, miten sinun todellisuutesi suhtautuu tässä esitettyyn näkemykseen elämästä. 2.1. Minä ja todellisuuteni Lahjamme on kyky luoda todellisuutemme tietoisesti sellaiseksi, joka tuottaa meille merkityksellisiä asioita. Se on suuri mahdollisuutemme. Vaikka useimmille meistä on uskoteltu asioiden olevan oikein tai väärin, hyviä tai huonoja, on hyödyksi, kun teemme valintamme tiedostaen - itse. Kokemukseemme todellisuudesta vaikuttavat monet asiat. Millaiseksi koen itseni, ympärilläni olevat ihmiset, millaisia ovat uskomukseni ja kokemukseni? On meistä itsestämme kiinni, mitä ympärillemme koemme. Lopputulos on, että luomme joka tapauksessa todellisuutemme, tietäen tai tiedostamatta. Co-Creating meaningful futures. 5 (50)

Mitä olen? Esitetään aluksi yksinkertaiselta tuntuva kysymys. Mitä minä olen? Voimme sanoa olevamme mies tai nainen. Voimme kuvata ammattimme, pituutemme tai painomme, hiusten värin, asuinpaikan tai aseman. Totta kaikki, mutta määrittelevätkö ne meidät yksilönä? Vaikka puhelinnumeromme tai henkilötunnuksemme ovat yksilöllisiä, määrittelevätkö nekään meidät ihmisinä? Eivät määrittele. Ne eivät tee meistä sitä elävää olentoa, joka koemme olevamme. Eivätkä ne määrittele meitä myöskään sellaisena yksilönä, jona ympäristömme meidät kokee. Ydinsana on kokeminen. Kokemuksemme määrittelee sen, millaisena ympäristö näyttäytyy juuri meille. Kokemuksemme ovat yksilöllisiä ja ne erottavat meidät kaikista muista ihmisistä ja asioista ympärillämme. Jokainen kokee todellisuutensa omalla tavallaan. Juuri kokeminen tekee meistä sen, mitä olemme. Vaikka pituutemme ja painomme ovat olemassa, ne määrittelevät meitä vain jos niin koemme. Muussa tapauksissa niillä ei ole tässä asiassa merkitystä. Minun todellisuuteni Ihmisenä olemme sitä, mitä koemme. Olemme sitä, millaisena näemme todellisuutemme. Emme välttämättä suoranaisesti luo tapahtumia, mutta annamme jokaiselle kokemallemme tapahtumalle merkityksen. Elämämme kokemiseen vaikuttavat vain asioille antamamme merkitykset, ei minkään asian olemassaolo sinällään. Yksinkertaistaen voi sanoa, että meille ovat olemassa vain sellaiset asiat, joilla on meille merkitystä. Arvon ja merkityksen luomme itse, joko omista kokemuksistamme tai niistä ajatuksista, joita olemme muilta omaksuneet. Esimerkki. Nuorehko mies istui työpäivän päätteeksi talonsa terassilla. Koko päivän hän oli ohjannut töitä keinovaloilla valaistussa varastossa. Nyt hän nautti lämpimässä auringonpaisteessa kehittyvästä keväästä, maisemia ihaillen. Kulautteli samalla kaljaa tuopista. Nautintoa häiritsi moottoripyörä, joka pärähti pihaan. Pyörää ajoi hänen vanha tuttunsa. Mies, jota hän ei ollut nähnyt vuosiin. Moottoripyöräilijä kiipesi terassille, jossa ensi herjojen ja ystävällisten läimäytysten jälkeen alkoi Co-Creating meaningful futures. 6 (50)

lähihistorian kertaus. Jostain syystä naapuritalon koira ei ollut innostunut asiasta. Se haukkui, mellasti ja repi kettinkiään. Naapuri ei ollut kotona, niin että olisi hillinyt koiraa. Vierailun isäntää koiran rähinä ei tuntunut paljoa haittaavan, vierasta kylläkin. Isäntä asteli sisälle hakemaan vieraalle tuopin juotavaa. Juomaa odottava vieras havaitsi terassilla kiven, sellainen kanamunan kokoisen. Sillä olisi hyvä antaa palautetta naapurissa räkittävälle koiralle. Niinpä hän heitti koiraa kivellä, tosin osumatta. Kivi lensi pusikkoon naapurin tontin taakse ja koira jatkoi rähinää entistä suuremmalla innolla. Samalla isäntä kantoi terassille kaksi kaljatuoppia. Ensi hörppäyksen jälkeen vieras kertoi yrityksestään opettaa naapurin koiraa. Kun isäntä kuuli vieraan heittäneen koiraa terassilla olleella kivellä, hän meni hiljaiseksi, miltei kalpeaksi. Vieras oli hämmentynyt ja yritti kysellä hiljaisuuden syitä. Isäntä, vastasi no, ei se mitään, kyllä kai se löytyy. Siis mikä, kysyi vieras. Se kivi, isäntä vastasi. Kivi, toisti vieras hämmentyneenä. Jep. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, sanoi isäntä, mutta se kivi on mulle tärkeä. Hän jatkoi Sain sen vaariltani kun täytin 20. Vaari oli mulle tärkeä. Silloin, samoihin aikoihin, kun täytin 20, vaari täytti 80 ja se oli jo aika heikossa hapessa. Vaari toi mulle sen kiven, laittoi kätensä mun olkapäille ja katsoi minua syvälle silmiin. Silloin mä tunsin jotain sellaista rauhaa, tai olisko se rakkautta, jota en ole sen jälkeen kokenut. Se sanoi, että tämä on vain kivi, mutta että tässä kivessä on kaikki se voima ja viisaus, jota hän on elämänsä aikana saanut. Ja että se halusi antaa sen kaiken mulle. Silloin tiesin, että vaari kuolee pian. Niin se kuolikin. Se sanoi vielä, että aina kun minulla olisi kysyttävää, kysyisin sitä tältä kiveltä ja saisin vastauksen. Ja niin mä olen tehnyt monasti. Ja aina mä olen saanut vastauksen. Olen kysynyt aina silloin kun on ollut vaikeeta. Nyt se kivi on tuolla lepikossa. Mikä oli todellisuutta? Toiselle kivi oli elämän tuki ja muisto hänelle tärkeästä henkilötä. Toiselle henkilölle kivi oli käteen sopiva heittoväline. Kumpi oli oikeassa? Varmaan molemmat. Molemmilla oli oma todellisuutensa ja ne olivat aivan yhtä oikeita. Eikä toinen ollut toistaan parempi, ne vaan olivat erilaisia. Co-Creating meaningful futures. 7 (50)

Minä ja ihmissuhteeni Nyt voit todeta, että sinun todellisuutesi ei ole kivien heittelyä. Ei varmaan. Meidän kaikkien todellisuutemme on mitä suuremmassa määrin ihmissuhteita. Koemme lähes kaikki asiat toisten ihmisten kautta. Meidän on vaikea, miltei mahdoton saada kokemuksia itsestämme ilman toisia ihmisiä, koska koemme asioita toisten ihmisten kanssa. Kokemukset itsestämme syntyvät suhteellisuudesta. Olemme pidempiä tai lyhyempiä, humoristisempia tai totisempia, määrätietoisempia tai alistuvampia kuin joku toinen ihminen. Monet meistä uskovat, että jokin asia on oikein ja jokin toinen väärin. Sen perusteella uskomme, että joku toimii oikein ja toinen väärin. Edelleen ajattelemme, että joku on hyvä jossain ja huono jossain muualla. Näistä samoista asioista ja ihmisistä toinen henkilö voi ajatella juuri toisinpäin. Suuri osa ajatuksistamme kohdistuu ihmisiin ja heidän tekemisiinsä. Sinulle joku ihminen tai tekemisen tapa on se arvokas kivi, jota haluat suojella ja joka autaa sinua jaksamaan. Toiselle henkilölle se sama ihminen tai tekemisen tapa ei herätä mitään tuntemuksia. Kumpi sitten on oikeassa? Omassa todellisuudessaan molemmat. Kumpikin heistä on luonut oman todellisuutensa, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, miten toinen asian kokee. Kumpikaan ei ole oikein tai väärin. Kysymys on enemmän siitä, miten tapamme nähdä toinen ihminen palvelee sitä, mitä itse haluamme olla ja kokea. Kokemisen synty Miten kokemisemme siis syntyy? Yksinkertaistaen voi kuvata, että leivomme kokemisemme havaintojemme ja uskomustemme taikinasta tiedostamisen työpöydälle. Voimme kokea vain sellaisia asioita, jotka tiedostamme. Kokemukseen vaikuttavat uskomuksemme ja havaintomme. Uskomukset voivat olla omien kokemustemme pohjalta rakennettuja tai muilta omaksuttuja, jota ne ovat hyvin usein. Co-Creating meaningful futures. 8 (50)

Uskomukset Havainnot Kokeminen Kuva 1. Kokeminen syntyy tiedostamisen jälkeen, havaintojen ja uskomusten tuloksena. Uskomukset ja tieto Mieleen voi nousta ajatus siitä, että tiede kertoo, miten asiat ovat. Tiede edustaa tietoa, josta on kiistattomia todisteita. Meidän uskomuksillamme ja kokemuksillamme on subjektiivinen merkitys. Tässä mielessä tuntuu ehkä väärältä rinnastaa uskomukset ja tieto. Voimme kysyä, missä kulkee uskomusten ja tiedon raja. Esimerkiksi vuonna 1960 terveellisestä ruoasta, lasten kasvatuksesta, oman kehomme ja mielemme toiminnasta tai sanottiin yhtä ja toista. Nyt, vuonna 2011 siitä sanotaan jotain muuta. Vuonna 1960 uskottiin tiedettävän jotain ja nyt tiedetään jotain muuta. Mitä uskot meidän tietävän näistä asioista vuonna 2030? Oliko tietomme vuonna 1960 tietoa vai uskomusta? Onko nykyinen tietomme tietoa vai uskomusta? Nyt keskustellaan siitä, voiko neutriinoiksi kutsutut hiukkaset rikkoa valon nopeutta. Mikä on tämän päivän tietoa, mikä huomisen tietoa ja mikä uskomusta? Jos haluat itse miettiä lisää asioita vaikkapa fysiikaan tai ihmiseen itseensä liittyvistä asioista, löydät niitä massoittain. Vuonna 1600 luulimme tietävämme yhtä ja toista, jolle nyt nauramme. Mahdetaanko meidän tiedoillemme nauraa vuonna 2100, entä vuonna 2200? Onko kaikki pelkkää uskomusta? Co-Creating meaningful futures. 9 (50)

Ehkä koko asian paradoksi on siinä, että uskomme tietävämme, emmekä tiedä uskovamme. Usko tai uskominen tuntuu meistä asialta, johon ei voi luottaa. Vielä pahemmalta tuntuu, jos sanomme luulevamme. Kuitenkin teemme jatkuvasti juuri sitä. Uskominen ja uskomukset ovat massiivinen osa elämäämme, vaikka harva on sitä ajatellut tai haluaa sen ääneen sanoa. Ajattelemme, että se vähentää uskottavuuttamme. Olisiko niin, että luottamusta itseemme rasittaa jo se, että luulemme tietävämme, emmekä edes tunnista, saati tunnusta toimivamme luulon ja uskomusten pohjalta? Näin tapahtuu erityisesti asioissa, joille jokainen antaa yksilölliset merkitykset, kuten ihmissuhteissa. Miksi uskomme? Kun asiaa pohtii syvemmälle, voi kysyä, mikä on uskomustemme tai uskomme merkitys. Näen sen suurena, erittäin suurena. Miksi? Siksi, että loppujen lopuksi meillä ei ole muuta kuin uskomme. Sanonta saattaa kuulostaa uskonnolliselta, mutta se mihin me uskomme ei välttämättä kytkeydy mihinkään uskontoon. Miksi meillä ei ole muuta kuin uskomme? Mitä se olisi? Kaikki muu voi lähteä meiltä pois, lupaa kysymättä. Terveytemme, ammattimme, asemamme, rahamme, perheemme, kaikki. Mitä meille jää sen jälkeen jäljelle? Vain se mihin me uskomme. Tästä syystä oma uskomisemme kannattaa rakentaa sellaiselle pohjalle, että voimme rakentaa omaa todellisuuttamme sen varaan riippumatta siitä, millaisia asioita tai tapahtumia kohdallemme osuu. Silloin meillä on olemassa kivi miltä ponnistaa, vaikka muut asiat ympärillämme olisivat muuttuneet. 2.2. Luomme itsemme Ajatus itsensä luomisesta tuntuu suurelta, juhlalliselta, jopa jumalalliselta. Sitä me kuitenkin teemme, luomme itseämme joka hetki. Olemme sitä, millaisina koemme ympäristömme. Elämästä saamiemme kokemustemme mukana kehitymme myös ihmisinä. Koemme asioita huomenna hieman eri tavalla kuin tänään. Tästä syystä olemme huomenna myös hieman erilaisia ihmisiä. Vuoden kuluttua ero on huomattavasti suurempi. Vaikka koemme olevamme sama ihminen, olemme silti muuttuneet. Co-Creating meaningful futures. 10 (50)

Koska voimme tietoisesti luoda omaa todellisuuttamme, voimme tietoisesti luoda myös omaa itseämme. Meillä on kyky luoda itseämme kohti sitä hyvää, mitä haluamme elämässämme olevan ja mitä haluamme siinä kokea. Jos haluamme kokea mahdollisuuksia, vihreitä oksia ja kauneutta, se on mahdollista. Jos taas keskitymme ongelmiin, riittämättömyyteen ja ristiriitaisuuteen, sitäkin riittää, juuri niin kauan kuin se ohjaa olemistamme. Voi tuntua utopistiselta ajatella, että luodaksemme itseämme tietoisesti, meidän ei tarvitse opetella mitään. Meillä on kaikki taidot valmiina. Se on elämän meille antama lahja. Kuitenkaan, jos emme ole tiedostaneet lahjaamme, emme voi uskoa siihen ja siten meillä ei voi myöskään olla kokemusta asiasta. Useimmille meistä on lapsesta asti kerrottu ja osoitettu riittämättömyyttämme. Ei ei pahalla, vanhempamme ovat halunneet parastamme ja ovat toimineet sen mukaan, minkä ovat oikeaksi uskoneet ja mitä silloin on ymmärretty. Kun katselemme ympärillemme, luemme lehtiä tai katsomme televisiota, näemme, mihin tämä on johtanut. Näemme, mihin on johtanut se, että suurin osa meistä on elänyt riittämättämättömyys ja pelko sydämissään. Kun alat luoda todellisuuttasi tietoisesti, mielesi (ego) saattaa olla eri mieltä sen kanssa, mitä sydämesi tietää. Kun mieli havaitsee, että sen tulisi muuttua, se kokee joutuvansa luopumaan osasta itseään. Silloin se mahdollisesti alkaa taistella vastaan. Helposti käy niin, että mieli voittaa sydämen. Näin on tapahtunut elämämme aikana jo niin monta kertaa, että sen määrää osaamme tuskin edes arvioida. Silti elämmämme on vielä tolallaan. Tietoisen luomisen kannalta on keskeistä, että huomaamme asian. Kun tiedostamme tilanteet, voimme tarkastella asiaa uudelleen ja tarvittaessa muuttaa valintojamme. Jos emme tiedosta tilannetta, meillä ei ole edes teoreettista tilaisuutta korjata asiaa. Voi olla, että vaikka nyt tiedät voimasi, pelkäät luottaa viisauteesi. Sinussa voi herätä kysymys, entä jos luon väärin tai väärää. Vastuu oman todellisuutesi luomisesta voi tuntua raskaalta. Voi olla raskasta valita esimerkiksi oman oikeaksi näkemänsä ja muiden odottaman välillä. Ehkä siksi haluat edelleen kuunnella enemmän ulkopuolisia kuin itseäsi. Siihen Co-Creating meaningful futures. 11 (50)

jokaisella toki on oikeus. Keskeistä on tunnistaa tilanteet, joissa toimii niin. Silloin asiaan voi jatkossa vaikuttaa. Mietitäänpä hetki. Jos ei kiinnitetä erityistä huomiota lapsuuteen, olet jo luonut elämäsi sen jokaisena päivänä. Kaiken sen, mitä ympärilläsi koet, olet luonut. Todennäköisesti tiedostamatta, mitä olet tekemässä. Eikä se ole paha eihän? Olet edelleen hengissä, todennäköisesti varsin tyytyväinen elämääsi ja ilmeisesti kohtalaisessa voinnissa, koska luet tätä tekstiä. Kaiken tämän olet luonut tiedostamattasi. Seuraavalla hengenvedolla jatkat elämäsi rakentamista tietäen oman mahdollisuutesi. Jatka sopimalla itsesi kanssa parhaasta mahdollisesta elämäsi päämäärästä. Voisiko elämäsi lähteä sillä huonompaan suuntaan? Entä, mitä mahdollisuuksia menetät, jos jatkat kuten tähänkin asti? Millaiseksi koen itseni? Yksinkertaistaen voi sanoa, että näemme ympäristömme sen mukaan, millaiseksi koemme itsemme. Jos uskomme olevamme hyviä, riittäviä ja kelvollisia, ympäristö on ystävämme. Useille meistä on uskoteltu olevamme huonoja, puutteellisia, emmekä kelvollisia sellaisina kuin olemme. Ihmisillä on tarve olla hyvä. Meillä on tämä tarve, koska kukaan ei halua olla, eikä ole, huono, kelvoton ja riittämätön. Se ei kuulu ihmisen olemukseen. Haluamme kokea esimerkiksi arvostusta, hyväksyntää, yhteyttä, myötätuntoa, toiveikkuutta, rauhaa ja rakkautta. Jos koemme, että emme voi saada näitä asioita olemalla oma itsemme, koemme ympäristömme, esimerkiksi muut ihmiset, itsellemme uhaksi. Pyrimme osoittamaan olevamme heitä parempia ja siten varmistamaan, että meidän hyvyytemme huomataan. Tietoisessa mielessä kerromme yleensä arvostavamme itseämme. Moneen meistä on lapsesta saakka istutettu kokemus riittämättömyydestä, puolittaisuudesta, siitä, että meidän tulee omilla teoillamme ansaita hyväksyntä ja rakastetuksi tuleminen. Syvällä alitajunnassamme on uskomus siitä, että emme ole riittäviä sellaisena kuin olemme. Usein tämä uskomus ohjaa meitä ohi tietoisen mielemme. Ohjauksen näkee toiminnassamme. Ihmisten uskoa omaan riittävyyteensä ilmentää usein hänen kykynsä osoittaa arvostusta muille ihmisille. Ajatellaan asiaa esimerkin kautta. Co-Creating meaningful futures. 12 (50)

Kaksi miestä istuu työpaikan kahvihuoneessa ja keskustelee. Kumpikin kertoo näkemyksiään käynnistymässä olevasta projektista. Sopuisan alun jälkeen nuorempi kertoo näkemyksiä, jotka ovat huomattavan erilaisia sen kanssa, mitä vanhempi on jo kertonut. Heti kohta tilanteen havaittuaan vanhempi alkaa puolustaa jo aikaisemmin kertomaansa näkemystä, edes kuuntelematta nuoremman ajatuksia loppuun. Hän pyrkii osoittamaan omat ajatuksensa oikeiksi ja siinä samalla nuoremman ajatukset vääriksi. Keskustelu jatkuu väittelynä, jossa kumpikin puolustaa omaa näkemystään kysymättä toisen henkilön ajatusten taustaa, perusteita tai arvioimatta omaa näkemystään. Keskustelu päättyy siihen, että kumpikin osapuoli on kaivanut itsensä syvään puolustuspoteroon tietämättä, miltä toisen maailma näyttää. Keskustelun loppuessa kumpikaan ei ole oppinut mitään uutta, mutta on mahdollisesti näennäisen tyytyväinen siihen, että omaa kantaa ei tarvinnut muuttaa. Esimerkki on yksinkertaistettu ja silti todellinen. Sen perusteella voidaan esittää pari kysymystä. o o Miksi käymme puolustamaan omia näkemyksiämme, edes kuuntelematta toisenlaisia ajatuksia? Emme siis edes tiedä, mitä toinen tarkoittaa. Siksikö, että uskomme itseemme ja vahvuuteemme, vai siksi, että emme usko ja koemme toisten ajatukset uhaksi? Jos uskoisimme itseemme, miksi emme halulla kuuntelisi myös omista ajauksistamme poikkeavia näkemyksiä, jotka mahdollisesti tarjoavat meille uutta tietoa tai näkemystä. Miten erilaiset näkemykset voisivat olla meille haitaksi? Olemme usein tottuneet katsomaan itseämme historiamme tummennetut lasit silmillä. Siksi emme usko itseemme, syytämme itseämme ja olemme itseemme pettyneitä. Näemme helposti jotain sellaista, joka ei anna arvoa ja oikeutta meille ihmisenä. Kysymys kuuluu; haluammeko olla virheettömiä vai täydellisiä elämälle? Kun otamme muutaman askeleen etäämmälle ja katsomme tilannetta kauempaa, huomaamme, että juuri virheellisyys tekee meistä täydellisiä elämälle. Co-Creating meaningful futures. 13 (50)

Olet elämälle täydellinen Siitä hetkestä alkaen, kun haluat olla oman todellisuutesi seppä, seuraava tietoinen ihmissuhde kannattaa sopia itsensä kanssa. Kerro itsellesi, että olet täydellinen olento luomaan elämää, sinun todellisuuttasi. Haluatko elämän, joka palkitsee sinua suuremmilla ja aina paremmilla kokemuksilla niin kauan, kuin tuntemamme elämä jatkuu? Vai tuntuisiko sellainen elämä paremmalta, jossa et voisi kokea mitään uutta? Jos olisimme virheettömiä, elämän lahjapöytä olisi jo kokonaisuudessaan korkattu, eikä sillä olisi meille enää mitään annettavaa. Silloin todellisuutemme luomisessa siis elämisessä - ei olisi mitään mielekkyyttä. Kaikki olisi jo koettu. Jokainen meistä on lahja itselleen. Koska emme ole virheettömiä, meillä on mahdollisuus saada loppumatton määrän uusia, elämäämme rikastuttavia ja sen mielekkääksi tekeviä kokemuksia. Jokaisen uuden kokemuksen saadessamme huomaamme, että lahjapöytä on suurempi, kuin olemme siihen asti nähneet. Elämällä on tarjottavana lahjoja, joita emme aikaisemmin osanneet edes kuvitella mahdollisiksi. Virheellisyytemme mahdollistaa kehittymisen. Kehittyessämme löytämämme aina uusia ja entistä suurempia mahdollisuuksia elää ja saada haluamiamme kokemuksia. Miksi emme siis olisi sydämestämme kiitollisia siitä, että olemme juuri sellaisia kuin olemme? Mitä tämän enempää tai parempaa voisimme olla? Jos emme usko omaan täydellisyyteemme, pidämme toista ihmistä itseämme suurempana tai arvokkaampana. Jonain päivänä se alkaa kalvamaan meitä. Jos koemme olevamme vähemmän kuin muut, alamme esimerkiksi ampua alas toisten suuruutta. Ammumme toiset oman pienuuden kokemuksemme tasolle, tai varmuuden vuoksi vähän alemmaksi. Minä en ole hyvä, mutta et ole sinäkään. Näin tapahtuu, kun uskot olevasi alle sen, mitä muut ovat. Toisten nöyryyttäminen ja alistaminen on yksi merkki oman pienuuden kokemisesta. Usein henkilö ei itse edes tunnista toimivansa alistavasti, koska hänellä ei ole kokemusta olla rakastettu sellaisena kuin on. Silloin hän ei tiedosta omaa täydellisyyttään. Päin vastoin. Hän on kokenut (usein lapsesta asti) riittämättömyyttä ja huonoutta. Hänen on tarvinnut esimerkiksi ansaita hyväksytyksi tuleminen. Nyt hän Co-Creating meaningful futures. 14 (50)

pyrkii tasavertaisuuteen niittämällä ympäristönsä itsensä mittaiseksi. Kun näemme esimerkiksi alistamista, se kutsuu meidät kokemaan itseämme haasteen edessä. Mitä minä haluan tässä tilanteessa olla? Millaisen osan omasta suuruudestani haluan kokea? Voimme kysyä itseltämme esimerkiksi mitä rakkaus tekisi?. Kun koemme itsemme arvollisiksi ja riittäviksi, toisten ihmisten tekemiset ja sanomiset eivät loukkaa. Nyt ne loukkaavat siksi, että annamme tietäen tai tietämättämme toisille ihmisille itseämme suuremman arvon. Huomaamme asian selvästi, kun meitä pyrkii loukkaamaan joku sellainen ihminen, joka silmissämme on vähempiarvoinen. Tai jos ei vähempiarvoinen, niin ei ainakaan vastuullinen itsestään, kuten pikkulapsi. Sillä hänhän ei ymmärrä mitä puhuu. On lähes sama, mitä tällainen ihminen sanoo, sillä ei ole vaikutusta meihin. Kun sitten saman asian sanoo joku tavallinen ihminen, pysähdymme ja mietimme, mikä meissä on vikana. Voimme loukkaantua tai pyrkiä muuttamaan toimintaamme kuulemamme perusteella, vaikka emme olisi edes samaa mieltä. Silloin luovumme osasta itseämme ja muutumme vähemmäksi kuin olemme. Alamme luoda todellisuuttamme muiden odotusten mukaisesti. Kun uskomme omaan riittävyyteemme, luomme itseämme ravitsevaa todellisuutta. Miksi tässäkin asiassa olemme itsellemme tärkeämpiä kuin joku muu? Kun todellisuutemme tyydyttää itseämme, meillä ei ole tarvetta etsiä muista ihmisistä syitä oman todellisuutemme huonouteen. Lopputuloksena myös ympäristömme hyvä toteutuu oman hyvämme kautta. 2.3. Suhteellisuus Mikään asia ei ole mitään, jos emme anna sille jotain arvoa tai merkitystä. Voimme antaa asioille arvon tai merkityksen vain suhteessa toisiin asioihin. Jokin voi olla pitkä vain jos jokin on sen rinnalla lyhyt. Meidän on helppo ymmärtää näiden asioiden merkitys fyysisten kappaleiden kanssa. Sama pätee kuitenkin koko elämässä. Emme voi kokea hyvää, jos meillä ei ole kokemusta huonosta, emme kokea kaunista, jos ei olisi kokemusta rumasta. Co-Creating meaningful futures. 15 (50)

Asian syntyy merkitys, jos se voi olla ja jos se voi olla myös olematta. Ilman lämmöllä on meille merkitys, koska se voi olla lämmintä tai se voi olla olematta lämmintä, jolloin se on kylmää. Sen sijaan, vaikka ilmalla on paino, sillä ei yleensä ole meille merkitystä. Kauppakassi voi olla painava tai kevyt. Ilman paino on sijaan meidän kokemuksemme perusteella aina vakio. Meidän kehomme ei kykene havaitsemaan siinä muutoksia. Siksi ilman painolla ei yleensä ole meille merkitystä. (ps. tiedän että ilman paine on tärkeä, mutta se ensisijaisesti mitataan, ei koeta). Meillä on usein halu ajatella, että sitä huonompaa puolta ei tarvittaisi. Tai, että sitä saisi ainakin olla vähemmän. Miksi sitten tarvitaan suurta pahaa tai kärsimystä? Omassa kokemusmaailmassamme jokin on aina suurinta tuntemaamme. Näin on myös hyvässä ja pahassa. Meille jokaiselle jokin on suurinta, kunnes koemme jotain, joka on vielä suurempaa. Jos mietimme suurta pahaa, meidän kannattaa katsoa asiaa yksittäistä tilannetta etäämmältä. Onko pahempaa se, että jossain ihmisiä kuolee vaikkapa nälkään, vai onko pahempaa se pelosta johtuva epäluottamus toisiin ihmisiin, jota esimerkiksi tiedostusvälineet (jota me niiden maksajina ruokimme) levittävät ympärillemme? Kumman johdosta maailmassa on enemmän kärsimystä? Kuten huomaamme suuri paha ei välttämättä ole pelkästään yksittäisiä tekoja vaan vähemmän pahalta vaikuttavaa jatkuvaa tuhoamista. Millaista sitten voisi olla sellainen suuri hyvä, jota jokainen meistä voisi päivittäin toteuttaa? Voisiko se olla esimerkiksi ihmisten itsekunnioituksen tukemista ja toisiimme luottamusta rakentavaa toimintaa? Millaiset vaikutukset sillä olisi jos 20% meistä toteuttaisi näitä määrätietoisesti. Elämä ei tuomitse mitään, ei suurintakaan pahaa. Hyvää ja kaunista ei voisi olla olemassa ilman, että olisi sitä, mitä sanomme pahaksi ja rumaksi. Elämälle huono ei ole huonoa. Se on edellytys sille, että hyvä voisi olla jotain sitä parempaa. Me voimme toki toimia sen eteen, että se, mitä sanomme huonoksi, vääräksi tai likaiseksi, muuttuisi hyväksi, oikeaksi tai puhtaaksi. Kuitenkaan huonous tai likaisuus ei koskaan ansaitse tuomiota. Kun tuomitsemme jonkin tai jotain, tuomitsemme samalla oman mahdollisuutemme toimia asian parantamiseksi. Emme voi Co-Creating meaningful futures. 16 (50)

auttaa pientä olemaan suuri tai likaisen puhdasta, jos tuomitsemme niiden olemassaolon. Jos huonoksi kokemiamme asioita ei olisi, emme voisi toteuttaa itsessämme sitä hyvää, jota perimmiltämme haluamme olla. 3. Sinulla on kaikki Oman todellisuutemme tietoinen luominen erityisesti oman itsensä luominen saattaa kuulostaa isolta nakilta. Sitä ei opeteta missään koulussa. Eikä se ole missään otsikoissa. Miksi? Hyvä kysymys. Olisimmeko kenties liian huonosti muiden ohjattavissa, jos asia tiedostettaisiin yleisesti? Olisiko se kenties näennäisesti jonkun etujen vastaista? Hän vastaa ken tietää. Eräs upeimmista lahjoistamme on kuitenkin se, että meillä kaikilla on paitsi mahdollisuus tietoiseen todellisuutemme luomiseen, myös siihen tarvittavat kyvyt. Tiedämme ja osaamme tarpeeksi. Kykymme muuttamisessa toiminnaksi on kaksi kynnystä. Ensimmäinen on tiedostaminen. Voit olla todellisuutesi ja itsesi tietoinen rakentaja vain, jos tiedostat, että voit olla sitä. Koska luet tätä, tiedät sen nyt. Uskotko, se on toinen asia. Toinen kysymysmerkki on tahtomme. Mitä olemme valmiita tekemään, kokeaksemme mahdollisimman paljon asioita, jotka antavat elämällemme tarkoituksen ja ilon nousta sängystä joka aamu. Mitä olemme valmiita tekemään saadaksemme elämällämme mahdollisimman paljon merkitystä ja energiaa selvitä tilanteista, joita päivät kohdalle kantavat? Sitä, onko sinulla kykyjä ei tarvitse miettiä. Olet elämäsi kyvykkäin, paras ja ainoa rakentaja. Vain sinä voit tietoisesti luoda sitä, mitä haluat olla. Kykysi ovat lahja itsellesi. Miten haluat lahjasi käyttää? Tietoisessa luomisessa kysymys on pitkälle siitä, kuinka valmiita olemme kuuntelemaan itseämme ja toimimaan sen mukaan, mitä haluamamme hyvä edellyttää. Silloin joudumme miettimään asioita uusista näkökulmista ja kohtaamaan tilanteita, joissa toimimme toisin, kun totutut mallit edellyttäisivät. Kysymys on luottamuksesta itseemme. Meissä voi herätä kysymys entä jos haluan jotain väärin tai väärää. Silloin on hyvä kysyä, mikä on väärin tai väärää. Kun sinä haluat hyvää elämääsi, et voi aidosti saada sitä, jos aiheutat tietoisesti toiselle vahinkoa. Tätä näkökulmaa on käsitelty enemmän luvusta 6.3 alkaen. Erheen, Co-Creating meaningful futures. 17 (50)

sen voi yleensä korjata. Esimerkiksi ihmissuhde on yleensä erheen tunnustamisen ja korjaamisen jälkeen vahvempi kuin se oli sitä ennen. Erhe toimii hyödyksesi. Silloin olet löytänyt itsestäsi lisää viisautta tehdä sitä, mikä parhaiten palvelee todellista hyvääsi. Jatkossa toimit uuden näkemyksesi mukaan. Virheellä ja erheellä on ero. Virhe on sellainen erhe, jota ei ole korjattu, vaikka se on havaittu. Mieti, mikä on suurin mahdollinen, realistinen erhe, jonka voisit tehdä? Mikä olisi sen vaikutus muille, ennen kuin korjaat sen? Kun tunnet itsesi ja keskustelet itsesi kanssa, saat varmaan vastauksen tuskin mitään merkittävää. Ja sellaisia erheitä kaikki meistä tekevät päivittäin. 4. Millaisen todellisuuden haluat? Nyt kun tiedät kyvystäsi luoda todellisuutta, huomaat omaavasi avaimet kokemukseen, josta et ehkä osannut edes uneksia. Sinulla on pääsy elämäsi aarreaittaan. Ja vain sinä voit käyttää kädessäsi - tai oikeastaan sydämessäsi - olevia avaimia. Kerrataan. Itsensä ja elämänsä luominen perustuu ajatukseen, että ihminen on sellainen, millaisena hän todellisuutensa kokee. Hän on oman kokemuksensa kaltainen. Sama asia kääntäen pätee siinä, että todellisuutesi on sellainen, kuin sinä olet. Jos haluat muuttaa kokemustasi todellisuudesta, sinun tulee muuttaa tai oikeastaan päättää, mitä sinä olet. Mitä haluat olla? On mahdollista, että historiassa on asioita, joista et ole ylpeä. Ne eivät silti estä sinua olemasta tästä eteenpäin juuri sitä, mitä haluat. Menneen olemisesi seuraukset saattavat vaikuttaa jonkin aikaa, mutta elämä ei milloinkaan kanna kaunaa tai rankaise. Halutessasi ne ovat myös voimasi. Voit käyttää kokemuksiasi tulevaisuutesi rakentamiseen. Etsi kokemuksistasi tietoa ja viisautta, joka auttaa sinua olemaan sitä, mitä haluat olla. Jokainen meistä haluaa kokea ja rakentaa hyvää. Sellainen halu on sisäänrakennettu kaikkiin ihmisiin. Voimme kehittyä ja kasvaa kohti sitä hyvää, mitä haluamme, määrätietoisemmin ja nopeammin, kun tunnistamme elämämme tavoitteen. Voit päättää elämääsi ohjaavan tavoitteen heti, kun niin haluat. Voit alkaa elää kohti uutta tavoitettasi heti, huomenna tai et koskaan. Jos haluat nähdä elämän tavoitteen yksikertaisena se onnistuu. Jos Co-Creating meaningful futures. 18 (50)

taas pidät asiaa vaikeana ja monimutkaisena, se on sinulle sitä. Sinä päätät. Tavoite tai tarkoitus antaa sinulle mahdollisuuden käyttää luomisen voimaasi määrätietoisesti. Elämisen tavoitetta kannattaa katsoa näkökulmasta, joka on kestävä ja kattava ohjaamaan toimintaamme kaikissa tilanteissa. Yksi tapa jaotella tavoitteita on jakaa ne aineellisiin, tekemisen ja olemisen tavoitteisiin. Olemiset Onni Ilo Tekemiset Asiantuntija Viisaus Myötätunto Rakkaus Aineelliset Asunto Auto Loma Harrastus Kehittää xx asiaa Kyetä hoitamaan yy tilanteet Päästä zz tehtävään Rauha Vapaus Aitous Kuva 2. Olemisen tavoitteilla voidaan ohjata koko elämää Ylemmän tason tavoitteista voidaan johtaa alemman tason tavoitteita, ja niin kannattaakin tehdä. Alemman tason tavoitteista ei voida johtaa ylemmän tason tavoitteita. Aineelliset tavoitteet Aineelliset tavoitteet ovat niitä asioita, joita olemme tottuneet tavoitteiksi ajattelemaan. Ne liittyvät yleensä vähintään epäsuorasti rahaan. Tavoitteemme voi olla saada suurempi asunto, parempi toimeentulo, uusi harrastus tai vaikkapa saada koti järjestykseen. Aineellisia tavoitteita tarvitaan, mutta niillä ei voi korvata ylemmän tason tavoitteita. Tekemisen tavoitteet Tekemisen tavoitteet kuvaavat asioita, joissa haluamme esimerkiksi olla hyviä tai tilanteita, joita haluamme oppia käsittele- Co-Creating meaningful futures. 19 (50)

mään itseämme tyydyttävällä tavalla. Esimerkkejä tekemisen tavoitteista voivat olla: o o o o o o Oppia uusi kieli. Saada jokin tutkinto tai pätevyys. Kehittyä hyväksi esimieheksi. Juosta maraton. Oppia ratkaisemaan ristiriitatilanteita. Lenkkeillä vähintään kolme tuntia viikossa. Olemisen tavoitteita Olemisen tavoitteille on tyypillistä, että ne kuvataan tunteina. Tunne kuvaa sitä olotilaa, arvoa tai merkitystä, joka on itselle tärkeä. Olemisen tavoitteita voivat olla esimerkiksi vapaus, avoimuus, rohkeus, ilo, viisaus, rakkaus, yhteisymmärrys tai myötätunto. Toki olemisen tavoitteita voivat olla myös viha, pelko, katkeruus, synkkyys tms. Kuka kuitenkaan sellaista itselleen haluaisi? Olemisen tavoitteista kattavin ja koko olemisen käsitettä parhaiten kuvaava on rakkaus. Kun tapahtumien syyketjua puretaan kohti asioiden syvimpiä juuria, jää jäljelle yleensä kaksi vaihtoehtoa. Tekemisemme juotavat juurensa joko pelosta tai rakkaudesta. Kestäviä ja kattavia Kaikki tavoitetasot ovat tärkeitä. Olemisen tavoitteiden kattavuus ja kestävyys elämän tilanteissa on kertaluokkaa merkittävämpi kuin materiaalisten tavoitteiden. Tekemisen tavoitteet ovat sillä välillä. Kun sovimme itsemme kanssa, että esimerkiksi ilo, viisaus tai rakkaus on elämisemme tavoite, meidän ei ehkä tarvitse muuttaa sitä koko elämämme aikana. Halutessamme ilo, viisaus tai rakkaus luo erilaiset tilanteet ja elämän vaiheet kestävän pohjan tarkastella ajatteluamme ja sen ohjaamaa toimintaa. Olemisen tavoitteen avulla voimme antaa elämällemme suunnan, jota ei tarvitse vaihtaa tilanteen mukaan. Toisin on materiaalisten tavoitteiden kanssa. Ne ovat yleensä lyhytaikaisia. Niiden ohjausvoima yksittäisissä tilanteissa voi olla suuri, mutta yleensä niistä on hyötyä vain harvoissa tilanteissa. Mitä saamme tulokseksi erimielisyystilanteesta, jos ainoa tavoitteemme on Co-Creating meaningful futures. 20 (50)