RAPORTTI. Mitä metsä kestää? Suomen metsien ekologistaloudellisesti vastuullinen hakkuupotentiaali

RAPORTTI 2015 Mitä metsä kestää? Suomen metsien ekologistaloudellisesti vastuullinen hakkuupotentiaali

Sisällysluettelo Alkusanat 4 JOHDANTO 6 NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ 8 Metsien käytön nykytilasta 8 Metsäluonnon monimuotoisuus heikentynyt 11 Sitoumukset luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta 13 TALOUDELLISESTI KESTÄVÄ HAKKUUPOTENTIAALI 17 TALOUDELLISESTI KESTÄVÄN HAKKUUPOTENTIAALIN TÄYDENTÄMINEN EKOLOGISILLA REUNAEHDOILLA 18 Suojelualueiden kattavuus 17 % 18 Kaikki talousmetsät FSC:n piiriin 20 Kantojen noston lopettaminen 20 Tarkastelun rajoitukset 21 EKOLOGISTALOUDELLISESTI KESTÄVÄ HAKKUUPOTENTIAALI 22 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 23 Lähteet 26 LIITE I: Suojeluskenaarioiden ja metsänhoitomenetelmien vaikutus metsäbiomassapotentiaaliin Suomessa 30

Alkusanat Alkusanat LAURA RAHKA / WWF 4

Alkusanat Suomen lajien uhanalaisuustarkastelu (Punainen kirja) osoittaa, että Suomen metsäluonnon monimuotoisuus on edelleen heikentynyt 2000-luvulla. Kestävänä puhuttu suomalainen metsätalous ei siten täytä ekologisen kestävyyden kriteeriä. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisiin luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Nyt on aika ohjata suomalainen metsätalous ekologisesti kestäväksi. Suomalainen metsäkeskustelu on tähän mennessä perustunut lukuihin metsien kasvusta, toteutuneista hakkuista sekä laskelmiin taloudellisesti kestävistä hakkuumääristä. Analyysi luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisen huomioivista metsien käytön vaihtoehdoista on puuttunut. Tämän vuoksi halusimme tuottaa päätöksenteon tueksi ja suuren yleisön käyttöön analyysin puun saatavuudesta niin, että ekologiset reunaehdot huomioidaan. Laskelma perustuu kolmeen reunaehtoon: suojelualueverkosto laajennetaan alueellisesti ja luontotyypeittäin kattavasti 17 prosenttiin, kaikki talousmetsät käsitellään FSC-sertifioinnin mukaisin metsätalouden menetelmin ja kantojen käyttö lopetetaan. Tehdyn laskelman mukaan monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen on mahdollista ilman merkittäviä vaikutuksia nykyisiin hakkuumääriin. Suomen mahdollisuus kehittää vastuullista biotaloutta edellyttää, että metsien käyttö pysyy ekologisten reunaehtojen rajoissa. Panostaminen määrän sijaan laatuun luo sekä taloudellista että sosiaalista hyvinvointia; monimuotoinen metsäluonto on Suomelle kilpailuetu. Helsingissä 9.2.2015 Jari Luukkonen Suojelujohtaja WWF Suomi 5

JOHDANTO JOHDANTO Taloudellisen toiminnan tavoitteena on ihmisten hyvinvointi. Ihmisten hyvinvointi edellyttää ekologisen kestävyyden rajoissa toimimista. Tulokset osoittavat, että suomalaisen metsätalouden kestävyyttä voidaan merkittävästi lisätä nykyisillä hakkuumäärillä. Suojelualueiden laajentaminen 17 prosenttiin, siirtyminen FSC-sertifioinnin mukaiseen metsien käsittelyyn ja kantojen nostosta luopuminen johtavat siihen, että ekologisesti kestävä hakkuupotentiaali vastaa suunnilleen nykyistä hakkuumäärää. Verrattuna nykyiseen puun käytön tasoon ekologisesti kestävän arvion mukaan teollisuuden ainespuu on lähes täyskäytössä, ja energiapuuta olisi saatavilla hieman nykykäyttöä enemmän. Jos käytössä ei kuitenkaan ole erityisiä keinoja säästää monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita, lisäys nykyiseen hakkuutasoon on monimuotoisuuden kannalta haitallista. Lisäksi nykyisen energia- ja ilmastostrategian tavoitteen mukainen puuperäisen sähkön ja lämmön tuotannon lisääminen johtaa niukkuuteen energiapuun osalta. Viime vuosina metsille ja biomassalle on asetettu suuria toiveita, ja niiden odotetaan vastaavan globaalien megatrendien asettamiin haasteisiin. Keskustelua värittävät muuttuvan ilmaston, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen, teollisuuden rakennemuutoksen ja metsien monikäytön asettamat paineet. Politiikan haasteena onkin löytää tasapaino puupohjaisten tuotteiden ja jalosteiden, energian tuotannon, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisen, hiilensidonnan ja muiden ekosysteemipalveluiden välille (ks. ekosysteemipalveluiden taloudellisesta arvosta Jäppinen & Heliölä 2015). Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeää sinänsä, mutta se on myös edellytys ihmisille äärimmäisen arvokkaiden ekosysteemipalvelujen ylläpitämiselle. 6

JOHDANTO Laura Rahka / WWF 7

NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ Suomesta puhutaan usein metsätalouden mallimaana ja metsien käytön kestävyyden sanotaan olevan maailman huippua. Usein kuultu perustelu väitteelle on se, että Suomessa metsien vuotuinen nettokasvu on enemmän kuin poistuma. Tämä ei kuitenkaan takaa metsätalouden ekologista kestävyyttä. Kestävyyttä täytyy tarkastella myös ottamalla huomioon luonnon monimuotoisuuden tila ja sen kehityssuunta. Intensiivinen metsätalous, jota Suomessa on harjoitettu sotien jälkeisistä ajoista saakka, on dokumentoitu tarkasti puun tuotannon ja metsävarojen kehityksen näkökulmasta. Metsäluonnon monimuotoisuuden kehitystä on arvioitu luotettavasti ja vertailukelpoisesti vasta vuosituhannen taitteesta lähtien. Näiden arvioiden mukaan metsäluontoympäristön lajien monimuotoisuus onkin heikentynyt. Metsien käytön nykytilasta Metsät ovat Suomelle sekä taloudellisesti että kulttuurisesti tärkeä resurssi. Metsillä on ollut merkittävä rooli suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamisessa. Metsäteollisuus on perinteisesti ollut merkittävä työllistäjä, ja metsänomistajien puun myyntitulot ovat olleet tärkeä tulonlähde erityisesti maaseudulla. Nyt metsäsektori käy kuitenkin läpi rakennemuutosta. Koko sektorin osuus bruttokansantuotteesta on pudonnut 1980-luvun 11 prosentista nykyiseen reiluun 4 prosenttiin. Samalla aikavälillä metsäsektorin kotimainen työllisten osuus työvoimasta on laskenut 8 prosentista vajaaseen 3 prosenttiin. Viime vuosikymmenten metsäpolitiikka on ensisijaisesti pyrkinyt takaamaan teollisuudelle tasaisen, ennustettavan ja kohtuuhintaisen raaka-ainevirran. Useat tahot ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän tavoitteen, sillä luonnonsuojelulliset ja sosiaaliset tarpeet ovat osin ristiriidassa puun tuotannon kanssa. Lisäksi teollisuuden rakennemuutos, kehittyvä tutkimus, digitalisaatio, globaali markkinatalous, EU ja kansainväliset sopimukset, ovat osoittaneet vanhat toimintatavat riittämättömiksi ja muuttaneet metsien käytön suunnittelun lähtökohdat. Yhtenä esimerkkinä muutoksista on kansallinen energia- ja ilmastostrategia (TEM 2013), jossa puuenergian osuus on keskeinen. Tavoitteena on lisätä puun käyttöä sähkön ja lämmön tuotannossa 25 TWh/v vuoteen 2020 mennessä, mikä vastaa noin 13 milj. m 3 /v metsähaketta. Puuntarve on tätäkin suurempi mikäli puupohjaiset liikenteen biopolttoaineet tulevat suunnitellusti markkinoille. Biopolttoaineiden jakelu- 8

NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ velvoitteen mukainen määrä vuonna 2020 olisi noin 6 TWh (TEM 2008). Riippuen puuperäisten biopolttoaineiden osuudesta velvoitteen täyttämisessä sekä biopolttoaineen tuotannossa käytetyistä teknologioista puun käytön lisäys on karkeasti arvioiden noin 2 6 milj. m 3. Tällöin noin 10 % suomalaisen maantieliikenteen nestemäisen polttoaineen tarpeesta olisi täytetty. Viimeisin muutos metsätalouden historiassa on vuoden 2014 alusta voimaan astunut uusi metsälaki. Metsälaki lisäsi metsänomistajien vapautta tehdä päätöksiä omissa metsissään. Uuden lain on myös arvioitu heikentävän luonnon monimuotoisuutta. (Metsälain muutosehdotuksen arviointi, 2012) Suomen biotalousstrategian (2014) mukaan teollisuuden kilpailukyvyn nähdään perustuvan tulevaisuudessa yhä enemmän biotalouteen ja -tuotteisiin. Kansallisena tavoitteena on luoda 100 000 työpaikkaa ja kasvattaa biotalouden tuotos nykyisestä 60 miljardista eurosta 100 miljardiin euroon. Strategian mukaan erityisesti metsäteollisuudella on suuri rooli tavoitteen toteutumisessa sekä nyt että tulevaisuudessa. Lisäksi energia- ja ilmastostrategian (TEM 2013) tavoitteiden toteutuessa puuta kuluu sähkön ja lämmöntuotantoon vuonna 2020 noin 50 % enemmän verrattuna nykytilanteeseen. Biotalouden kasvutavoitteet asettavat paineita uusiutuvien luonnonvarojen käyttämiselle. Toisaalta on myös muistettava, että eniten lisääntynyt metsien käyttömuoto viime aikoina on ollut virkistys- ja matkailukäyttö (Hetemäki ym. 2011). Nyt tehtävillä strategisilla linjauksilla ja poliittisilla päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia sekä talouden rakenteen että luonnon hyvinvoinnin näkökulmasta. Jotta tulevaisuuden ympäristöpolitiikka pystyisi vastaamaan kaikkiin nykyajan haasteisiin laaja-alaisesti, edellyttää politiikan valmistelu eri toimijoiden välistä osallistavaa dialogia ja kokonaisvaltaista analyysia mahdollisista kehitysurista. Vuoden 2013 kotimaiset kaupalliset hakkuut olivat 56,1 miljoonaa kuutiometriä, josta tukkipuuta oli yhteensä 23,8 miljoonaa kuutiometriä ja kuitupuuta oli 32,3 miljoonaa kuutiometriä. Lähes 80 prosenttia teollisuuden käyttämästä puusta hankitaan yksityismetsistä, yhteensä 44,7 miljoonaa kuutiometriä. (Metsäntutkimuslaitos 2014a) Teollisuuspuun hakkuukertymän lisäksi vuonna 2013 käytettiin metsähaketta yhteensä 8,7 miljoonaa kuutiometriä. Runkopuun käyttö metsähakkeeksi ylitti ensimmäistä kertaa 4 miljoonaa kuutiometriä. Noin puolet metsähakkeesta tehdään siis runkopuusta, mistä pien- ja kuitupuun osuus oli 3,6 miljoonaa kuutiometriä ja järeän runkopuun puoli miljoonaa kuutiometriä. Lisäksi hakkuutähteitä käytettiin metsähakkeeksi 2,8 miljoonaa kuutiometriä sekä kantoja ja juurakoita 1,2 miljoonaa kuutiometriä. Järeää runkopuuta käytettiin hakkeen raaka-aineena saman verran kuin talousmetsien luonnonhoidon on arvioitu tuottavan uutta lahopuuta talousmetsiin vuosittain, 0,5 miljoonaa kuutiometriä. Tämä järeä runkopuu on käytännössä lahovikaista tai kuollutta puuta, joka ilman energiapuun korjuuta jäisi metsiin lahoamaan. 9

NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ Kantojen nostaminen päätehakkuiden yhteydessä on verrattain uusi ja lähes yksinomaan suomalainen menettelytapa. Vuonna 2000 kantoja käytettiin lämpö- ja voimalaitoksissa viiden tuhannen kuutiometrin verran, kun vuonna 2013 kantoja ja juurakoita käytettiin yhteensä 1,2 miljoonaa kuutiometriä (Metsäntutkimuslaitos, 2014a). Vaikka tutkimus kantojen noston vaikutuksista on lisääntynyt, ei toimenpiteen pitkäaikaisvaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle vielä tunneta kunnolla (Äijälä ym. 2014). PANU KUNTTU / WWF 10

NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ Kannot ovat merkittävä suuriläpimittaisen lahopuun lähde talousmetsissä, joten niillä on huomattava merkitys luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä. Useat tutkimukset osoittavat myös kantojen energiakäytön haitalliset ilmastovaikutukset (kts. WWF Suomi. 2012). Metsäluonnon monimuotoisuus heikentynyt Metsälajien monimuotoisuus on heikentynyt viimeisimmän, vuonna 2010 toteutetun Suomen lajien uhanlaisuusarvion mukaan. Kun tarkastellaan aitoja uhanalaisuuden luokkamuutoksia, metsäympäristössä positiivinen muutos on tapahtunut 81 lajin kohdalla. Kuitenkin samaan aikaan metsäympäristössä näkyy negatiivinen luokkamuutos 108 lajin kohdalla. Suurin osa, 36,2 prosenttia arvioon kuuluvista lajeista, elää metsissä (Rassi ym. 2010). Vuonna 2010 julkaistu Suomen lajien uhanalaisuutta tarkasteleva Punainen kirja oli vasta toinen raportti, jossa luonnon monimuotoisuutta on arvioitu IUCN:n kansainvälisesti hyväksyttyjen menetelmien ja luokitusten mukaisesti. Ensimmäinen IUCN:n metodologiaan perustuva arviointi toteutettiin vuonna 2000, joten näin ollen vuosi 2010 oli ensimmäinen kerta kun luonnon monimuotoisuuden kehitystrendiä pystyttiin arvioimaan. (Parviainen ja Västilä 2012) Ensisijainen monimuotoisuuden heikkenemisen syy suomalaisissa metsissä on elinympäristöjen muutos. Metsätaloustoimenpiteet ovat johtaneet lahopuun vähenemiseen, puulajisuhteiden muutoksiin sekä vanhojen metsien ja järeän puuston vähenemiseen. (Rassi ym. 2010) Näin ollen voidaan todeta, että suomalainen metsätalous ei täytä ekologisen kestävyyden kriteeriä. Uhanalainen korpikolva Erittäin uhanalaisen korpikolvan (Pytho kolwensis) tyypillistä elinympäristöä ovat runsaasti kookasta kuusimaapuuta sisältävät korvet ja niiden lähiympäristössä olevat runsaslahopuustoiset kangasmetsät. Sopivien elinympäristöjen määrä on vähentynyt ja laatu heikentynyt erityisesti eteläisessä Suomessa. Osassa tunnetuista esiintymistä lahopuun määrä on liian vähäinen tai lahopuujatkumo heikko taatakseen esiintymän säilymisen. Lähde: Rajasärkkä et al. 2009 JARI KOSTET / WWF 11

NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ Neljännes Suomen kaikista metsälajeista ja kolmannes uhanalaisista lajeista tarvitsee lahopuuta jossain elinkiertonsa vaiheessa. (Luonnontila 2013). Tutkimuksessa on korostunut järeän (läpimitaltaan yli 10 cm), kuolleen puuaineksen merkitys uhanalaisille lajeille. Luonnontilaisen ja talouskäytössä olevan metsän suurin ero on juuri lahopuun määrässä (Siitonen 2001a). Viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin (Metsätilastollinen vuosikirja 2014) tulosten mukaan lahopuun keskimääräinen määrä Suomen metsissä on laskenut luonnonhoidosta, säästöpuustosta ja suojelualueiden perustamisesta huolimatta. Syy on todennäköisesti energiapuun korjaamisen kasvanut määrä. Kangasmetsien luontotyypeistä 70 prosenttia on uhanalaisia. Metsien pinta-alasta hiukan vajaa puolet edustaa uhanalaisia luontotyyppejä. Metsätalouden harjoittaminen on lisännyt nuorten ja keski-ikäisten metsien luontotyyppien osuutta, mutta niiden luonnontilaisuus on heikentynyt, erityisesti lahopuun määrä niissä on huomattavan alhainen. Vanhojen metsien laatu puolestaan on keskimäärin parempi kuin nuorten metsien, mutta niiden määrä on vähentynyt. Erityisesti vanhat lehtipuuvaltaiset metsät ja karujen kasvupaikkojen luontotyypit ovat uhanalaistuneet (Raunio ym. 2008; SYKE 2013). Luonnon monimuotoisuutta voidaan turvata sekä perustamalla suojelualueita että kiinnittämällä huomiota talousmetsien käsittelyyn. Suomen metsä- ja kitumaan pinta-alasta on tiukan suojelun piirissä yhdeksän prosenttia. Varsinaisesta puuntuotantoon sopivasta metsämaasta suojeltuna on vain 5,2 prosenttia. Tiukka suojelu tarkoittaa, että metsä ei ole puuntuotannon käytettävissä ja alueella sallitaan ainoastaan toimenpiteet ekosysteemin säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Suomen metsien suojelupinta-ala on jakautunut epätasaisesti maan eri osissa. Pohjois-Suomessa tiukasti suojeltua metsää on 9,2 prosenttia ja Etelä-Suomessa vain 1,9 prosenttia metsämaan pinta-alasta. Heikoin tilanne on Kaakkois-Suomessa, missä metsä- ja kitumaasta on suojeltu vain yksi prosentti. (Metinfo 2015) Yksityisille metsänomistajille on tarjottu vuodesta 2008 lähtien mahdollisuutta suojella metsiä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn puitteissa. Tavoitteena on suojella yksityisillä mailla sijaitsevia luonnonarvoiltaan monipuolisia ja erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Valtio korvaa metsänomistajalle puunmyynnin menetyksestä aiheutuvat kustannukset. Tavoitteena on hankkia valtiolle tai perustaa yksityisiä suojelualueita 96 000 hehtaaria vuoteen 2025 mennessä. Tämä tarkoittaisi noin puolen prosentin lisäystä Suomen metsien suojelupinta-alaan. (Rantala ym. 2014). FSC-sertifikaattijärjestelmä (Forest Stewardship Council) lisää monimuotoisuutta talousmetsissä vaatimalla tiettyjä rakennepiirteitä, kuten arvokkaiden elinympäristöjen säästämistä, suojavyöhykkeitä ja säästöpuita. Lisäksi sertifioidussa tuotannossa osa metsistä jätetään talouskäytön ulkopuolelle. Sertifikaatin saamiseksi metsätalouden on täytettävä tiukat vaatimukset luonnon, työntekijöiden olojen ja alkuperäiskansojen oikeuksien huomioimisesta. 12

NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ FSC-sertifiointi pyrkii edistämään vastuullista metsätaloutta, ja sen toiminta perustuu kymmeneen pääperiaatteeseen, joiden mukaan luodaan paikallisiin olosuhteisiin ja toimintaympäristöön sopiva kansallinen standardi. Suomeen ensimmäinen kansallinen FSC-standardi saatiin vuonna 2010, ja se päivitetään viiden vuoden välein kansainvälisen FSC:n ohjeita noudattaen. FSC:n päätöksenteko tapahtuu kolmen kamarin sosiaalisen, taloudellisen- ja ympäristökamarin toimesta. Kaikilla kamareilla on yhtä suuri toimivalta ja siten kaikki näkökulmat otetaan tasa-arvoisesti huomioon. Suomessa on tällä hetkellä FSC-sertifioituna yhteensä hieman yli miljoona hehtaaria metsää (FSC 2014). Se vastaa noin viittä prosenttia koko metsätalousmaan pintaalasta. Metsäsertifiointi Sertifiointi on markkinaehtoinen lähestymistapa luonnon monimuotoisuuden huomioimiseen. Suomessa on kaksi sertifiointijärjestelmää: FSC (Forest Stewardship Council) ja PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification schemes). Nämä eroavat toisistaan vaatimusten ja itse prosessin osalta. Suomessa ympäristöjärjestöt tukevat FSC-sertifikaattia, koska se huomioi paremmin luonnon monimuotoisuuden. Lisäksi ympäristökamari on päätöksenteossa tasa-arvoisessa asemassa talous- ja sosiaalisen kamarin kanssa. Sitoumukset luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta Vuonna 1992 allekirjoitettiin kansainvälinen luonnon monimuotoisuutta koskeva Convention on Biological Diversity (CBD) -sopimus. Sen on ratifioinut 193 valtiota Suomi mukaan lukien (YM 2014b). CBD:n 10. osapuolikokous pidettiin vuonna 2010 Japanin Nagoyassa, jossa eri osapuolet hyväksyivät tavoitteet ja strategian luonnon monimuotoisuuden pysäyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Tämän kokouksen myötä syntyi niin sanottu Nagoyan sopimus, jossa osapuolet sopivat kokouksessa syntyneen lisäpöytäkirjan toimeenpanosta. Nagoyan sopimuksen 11. tavoite määrittää, että vähintään 17 prosenttia maapinta-alasta maantieteellisesti ja luontotyypeittäin edustavasti tulisi saattaa suojelu- tai muiden sellaisten toimenpiteiden piiriin, jotka takaavat monimuotoisuuden heikkenemisen pysähtymisen (VN 2012). EU:n monimuotoisuusstrategiassa on sitouduttu Nagoyan sopimuksen täyttämiseen. Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen oli kansallisena ja EU:n tavoitteena jo vuoteen 2010 mennessä. Kun tavoitteessa epäonnistuttiin, siirrettiin tavoitteen aikataulua kymmenen vuotta eteenpäin vuoteen 2020 (Euroopan komissio 2011). Nyt uuden tavoiteaikataulun puolivälissä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisen toimet näyttävät edelleen jäävän vajavaisiksi. Asiantuntijaryhmä arvioi myös uuden metsälain olevan metsäluonnon kannalta kielteinen (Metsälain muutosehdotuksen 2012). Luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen vaatii siis tarmokkaampia toimia. 13

NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ alix antell / WWF 14

NYKYINEN METSIEN KÄYTTÖ EI OLE EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄ Monimuotoisten metsien hyvinvointihyödyt Monimuotoiset metsät vaikuttavat myös ihmisten hyvinvointiin. Niillä on huomattavia positiivisia vaikutuksia niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin terveyteen. Monimuotoiset metsät vähentävät allergioita ja lievittävät myös stressiä (Luomus 2012, Lääkärilehti 2012, Ojala 2013). Myös psykologisten hyötyjen on havaittu lisääntyvät monimuotoisuuden lisääntyessä (Fuller et al. 2007). Lisäksi päätöksenteossa tulee huomioida, että asutuksen lähistöllä olevien metsien on todettu vähentävän sosioekonomisia terveyseroja. Vaikutus tulee todennäköisesti sitä kautta, että metsät kutsuvat liikkumaan ja virkistymään. Lähimetsät tarjoavatkin kaikille tulotasosta riippumatta ympäristön terveyttä edistävälle harrastustoiminnalle, joka ei vaadi satsaamista varusteisiin (Mitchell ja Popham 2008). Monimuotoinen metsäluonto sinänsä voikin olla yksi Suomen kilpailuetu. Suomessa metsiä on lähellä kaupunkeja ja ne luovat edellytykset virkistymiseen, stressistä palautumiseen ja elpymiseen. Metsät ja ilmastonmuutos Metsät ovat avainasemassa, kun etsitään vaihtoehtoja ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Metsillä on ilmastonmuutoksen torjunnassa neljä roolia: 1) metsät ovat merkittävä hiilivarasto 2) metsien hiilinielut sitovat ilmakehän hiiltä ja kasvattavat hiilivarastoja entisestään 3) puuenergialla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, kuten hiiltä ja öljyä 4) puutuotteilla voidaan korvata energiaintensiivisiä raaka-aineita ja rakennusmateriaaleja. Metsien käytön ilmastovaikutuksia koskevassa keskustelussa esitetään usein kaksi väitettä: puuenergia on hiilineutraalia, ja metsien hoito lisää hiilinieluja. Nämä eivät pidä paikkaansa. Oletus puuenergian hiilineutraalisuudesta on johdonmukainen, jos puunkäytön vaikutukset hiilinieluihin otetaan täysimääräisesti huomioon ilmastovaikutuksia tarkasteltaessa. Suomen metsien käytön 24 prosentin lisäys vuoteen 2020 mennessä johtaa hiilinielun pienenemiseen 36,4 milj. tonnista (vuosina 2001 2010) 20,1 milj. tonniin. Tämä vastaa Suomen vuotuisia liikenteen päästöjä. Mitä enemmän hakkuita lisätään, sitä enemmän hiilinielu pienenee. Lisääntyvät hakkuut pienentävät hiilinieluja, koska päätehakkuussa metsä muuttuu hiilen lähteeksi ja vapauttaa ilmakehään hiiltä noin 15 vuoden ajan. Noin 30 vuoden kuluttua puustoon ja maaperään sitoutuneen hiilen määrä saavuttaa hakkuussa vapautuneen hiilen määrän. Mitä enemmän näitä 30 vuodeksi menetettyjä hiilinieluja on, sitä pienempi on hiilinielu koko maan tasolla. (ks. Ilmasto elää metsästä -raportti, WWF 2012) 15

TALOUDELLISESTI KESTÄVÄ HAKKUUPOTENTIAALI katja nuorvala / WWF 16

TALOUDELLISESTI KESTÄVÄ HAKKUUPOTENTIAALI TALOUDELLISESTI KESTÄVÄ HAKKUUPOTENTIAALI Tässä raportissa esitettyjen laskelmavaihtoehtojen tarkastelun lähtökohtana on toiminut Salminen ym. (2013) toteuttamat laskelmat otsikolla Valtakunnan metsien 10. inventointiin perustuvat ainespuun alueelliset hakkuuarviot. Tämä arvio toimii myös lähtökohtana metsätilastollisen vuosikirjan (2013) suurimman kestävän tukki-, kuituja energiapuun vuosien 2010 2019 hakkuumahdollisuusarviolle. Kyseinen laskelma on yleisesti käytössä suomalaisen metsäpolitiikan ja -keskustelun lähtökohtana (ks. esim. Kansallinen metsästrategia 2025). Laskelman mukaiset hakkuuarviot esittävät metsänomistajan kannalta taloudellisesti kestävän hakkuupotentiaalin. Toisin sanoen Metsäntutkimuslaitoksen (Metla, nykyisin Luonnonvarakeskus LUKE) taloudellisesti kestävän hakkuumäärän arvio kertoo määrän, jota suuremmilla hakkuilla metsänomistajan puun myynnistä saatavat tulot kääntyvät jossain vaiheessa laskuun. Metlan taloudellisesti kestävän hakkuumäärän arvio ei ole myöskään tarkoitettu sellaisenaan toteutettavaksi hakkuusuunnitelmana, vaan sisältää paljon epävarmuustekijöitä, jotka tulisi ottaa huomioon käytännön puuntarjontaa ennustettaessa. Esimerkiksi metsänomistajan nettotulojen nykyarvon maksimoinnissa käytetty korkokanta vaikuttaa laskelman lopputulokseen. (Salminen ym., 2013). Laskelma ei esitä teknistaloudellisesti toteutettavissa olevaa potentiaalia, vaan teknistaloudellisesti saatava määrä on pienempi. Myös metsästrategian luonnoksessa (Kansallinen metsästrategia 2025) todetaan, että käytännössä puun tarjonta on tämän laskelman osoittamaa lukua pienempi. Nämä lähtöaineiston rajoitukset ja epävarmuudet siirtyvät siten myös tässä raportissa esiteltäviin laskelmatuloksiin. Laskelmatulokset ovat siis teoreettisia potentiaaleja, jotka eivät ole täysimääräisesti hyödynnettävissä. Lähestymistavalla on puutteensa, mutta toisaalta se on kelvannut suomalaisen metsäpolitiikan ja -keskustelun lähtökohdaksi jo usean vuoden ajan. 17

TALOUDELLISESTI KESTÄVÄN HAKKUUPOTENTIAALIN TÄYDENTÄMINEN EKOLOGISILLA REUNAEHDOILLA TALOUDELLISESTI KESTÄVÄN HAKKUUPOTENTIAALIN TÄYDENTÄMINEN EKOLOGISILLA REUNAEHDOILLA Ekologisen tutkimuksen perusteella ei ole mahdollista asettaa yksiselitteisiä rajoja ja ehtoja, jotka täyttämällä voidaan varmistua siitä, että suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysähtyy. On kuitenkin mahdollista esittää muutamia peruslähtökohtia, jotka toteuttamalla voidaan huomattavasti edistää metsäluonnon monimuotoisuutta. Tämä tarkastelu täydentää Metlan taloudellisesti kestävän hakkuupotentiaalin arviota niin, että siinä huomioidaan myös ekologinen kestävyys. Määrittelimme kolme tekijää, jotka vaikuttavat keskeisesti tulevaan metsäluonnon monimuotoisuuden kehitykseen: suojelualueiden kattavuus, metsätalouskäytännöt ja sertifiointi, sekä kantojen nosto. Näistä muotoiltiin seuraavat ekologiset reunaehdot: 1. Maapinta-alasta suojellaan Nagoyan sopimuksen mukaisesti 17 prosenttia sekä maantieteellisesti että luontotyyppien osalta kattavasti eikä nykyisiä suojelualueita leikata. 2. Kaikki metsäalueet, joilta metsäbiomassaa kerätään, käsitellään FSC-sertifikaatin kriteerien mukaisesti. 3. Kantoja ei korjata metsistä. Seuraavassa esitetään perustelut valituille reunaehdoille. Suojelualueiden kattavuus 17 % Metsätalouden piirissä on Etelä-Suomen metsistä 97 prosenttia ja Pohjois-Suomen metsistä 88 prosenttia (Metsätilastollinen vuosikirja 2014, s. 33). Metsätaloustoimet ovat heikentäneet aktiivisessa käytössä olevien alueiden elinympäristöjen luontaisia piirteitä. Monille vähemmän vaateliaille lajeille talousmetsät ovat riittävän hyviä elinympäristöjä, mutta valtaosa vaateliaista ja erikoistuneista lajeista tulee toimeen vain lajityypillisten vaatimusten mukaisessa, luonnontilaisessa tai sen kaltaisessa elinympäristössä. Näiden lajien säilyttämisen vuoksi suojelualueiden tulee olla luontotyypeittäin riittävän kattavia ja alueellisesti edustavia. (ks. esim. Hanski 2011) 18

TALOUDELLISESTI KESTÄVÄN HAKKUUPOTENTIAALIN TÄYDENTÄMINEN EKOLOGISILLA REUNAEHDOILLA tuuli aikas / WWF 19

TALOUDELLISESTI KESTÄVÄN HAKKUUPOTENTIAALIN TÄYDENTÄMINEN EKOLOGISILLA REUNAEHDOILLA Tämän raportin ohjenuoraksi on valittu Nagoyan sopimuksen mukainen, alueellisesti ja luontotyypeittäin kattava 17 %:n suojeluosuus. Joidenkin lajien kohdalla se voi osoittautua riittämättömäksi suojeluasteeksi, mutta osana yhteisesti sovittua luonnon monimuotoisuuden suojelun tavoitetta se tarjoaa käytännöllisen lähtökohdan tälle raportille. WWF katsoo Nagoyan sopimuksen mukaisen 17 %:n suojeluosuuden tarkoittavan tiukkaa suojelua. Kaikki talousmetsät FSC:n piiriin FSC-sertifiointijärjestelmän tarkoitus on edistää ympäristön kannalta hyvää, sosiaalisesti hyödyllistä ja taloudellisesti kannattavaa metsänhoitoa. Ympäristön kannalta hyviä vaikutuksia on esimerkiksi sillä, että FSC edellyttää säästämään metsälain 10 :n kohteet koosta riippumatta sekä jättämään vähintään 10 metrin suojavyöhykkeen lampien ja järvien rannoille. Vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset korvet, rämeet, nevat, letot ja metsäluhdat jätetään käsittelyjen ulkopuolelle. Lisäksi FSC lisää lahopuuta metsissä, sillä FSC-sertifioituihin metsiin jätetään kuollutta puuta vähintään 20 kpl/ha ja järeää elävää säästöpuuta vähintään 10 kpl/ha. Myös energiapuun korjuussa kaikki yli 10 senttimetriä paksut pysty- ja maalahopuut jätetään korjaamatta ja rikkomatta. Kantojen noston lopettaminen Kannot ovat suurimpia järeän lahopuun lähteitä päätehakkuualoilla. Lahopuun määrä on yksi tärkeimmistä tekijöistä metsälajiston monimuotoisuudessa, joten energiapuun keräämisellä on mitä todennäköisimmin kielteinen vaikutus monimuotoisuuteen (Berg ym. 1994, Esseen ym. 1997, Eräjää ym. 2010). Hakkuutähteiden, pieniläpimittaisen runkopuun ja kantojen kerääminen metsästä vähentää metsään jäävän lahopuun määrää sekä tuhoaa korjuun yhteydessä lahopuuta. Lahopuuta tuhoutuu myös maanmuokkauksen yhteydessä. Vuonna 2013 maanmuokkaus tehtiin 88 prosentilla hakkuualoista (Metsätilastollinen vuosikirja 2014, s. 105). Kannoilla on huomattava merkitys puuttuvan ja järeän lahopuun korvaajana metsäekosysteemissä. Useissa tutkimuksissa on korostettu pökkelöiden, kuolleiden pystypuiden ja korkeaksi jätettyjen kantojen merkitystä lahopuusta riippuvaisille lajeille (Jonsell ym. 2004, 2005, Jonsell 2008). Erityisesti kuusen kannot ovat tärkeitä jäkälille, ja niiden merkitys harvinaisten lajien elinympäristönä on suurempi kuin hakkuutähteiden (Caruso ym. 2008). Hakkuuaukoille jätetyiltä kannoilta on havaittu samoja kovakuoriaislajeja, joita on löydetty järeästä hakkuuaukkojen lahopuusta. Mukana on ollut myös uhanalaisia lajeja (Jonsell & Hanson 2011). Lahottajasienten lajimäärän ja runsauden on havaittu vähenevän energiapuun korjuualoilla (Toivanen ym. 2012). Kantojen laajamittainen korjuu voikin aiheuttaa vielä tällä hetkellä pärjäävien lahopuulajien taantumisen ja näin lisätä uhanalaisten metsälajien määrää. 20

TALOUDELLISESTI KESTÄVÄN HAKKUUPOTENTIAALIN TÄYDENTÄMINEN EKOLOGISILLA REUNAEHDOILLA Tarkastelun rajoitukset Valitut ekologiset reunaehdot eivät ole lopullinen ratkaisu metsäluonnon monimuotoisuuden ongelmiin, mutta ne toimivat perusteltuna lähtökohtana luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi. Metsien rooli ilmastomuutoksen ehkäisyssä ja sopeutumisessa jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Sitä selvitettiin WWF:n vuonna 2012 julkaisemassa Ilmasto elää metsästä -raportissa (WWF 2012). Lisäksi tarkastelu on toteutettu koskien ainoastaan suomalaisia metsiä, eli tuontipuu on jätetty laskelmien ulkopuolelle. Seuraavassa luvussa esitettävä ekologistaloudellisesti kestävä hakkuupotentiaalilaskelma perustuu Metlan taloudellisesti kestävän hakkuupotentiaalin laskelmaan ja siihen sovellettuihin ekologisiin reunaehtoihin. Laskelman epävarmuustekijöistä osa on lähtöisin siten näistä lähtöaineistoista. Metlan laskelman epävarmuudet on lyhyesti esitelty luvussa 3, ja lisätietoja on saatavissa Gaian laskelmaraportista (liite I) sekä alkuperäisestä lähteestä (Salminen ym. 2013). Ekologistaloudellinen potentiaali on siis myös teoreettinen potentiaali, joka ei vastaa teknistaloudellisesti käytettävissä olevaa määrää, vaan teknistaloudellisesti saatava määrä on pienempi. Ekologisten reunaehtojen merkittävimmät epävarmuudet liittyvät kasvupaikkakohtaiseen metsäbiomassan saannon arviointiin, luonnonsuojelualueiden paikkatietojen paikkansapitävyyteen, arvioon FSC:n periaatteiden mukaisen metsätalouden vaikutuksista puun saantoon ja kasvupaikkatyyppiluokitteluun. Lisätietoja ekologisten reunaehtojen epävarmuuksista löytyy Gaian laskelmaraportista (liite I). Lisäksi on huomioitava, että tarkastelu rajoittuu tiettyyn ajankohtaan, eli tässä ei pyritty pidemmän aikavälin tarkasteluun. Laskelma on täydentävä analyysi, joka osoittaa ekologistaloudellisesti kestävän hakkuupotentiaalin mittaluokan kansallisella tasolla nykyhetkessä, jos ekologiset reunaehdot otettaisiin välittömästi käyttöön. Jatkotarkasteluissa on syytä ulottaa ekologisesti kestävä laskelma tulevaisuuteen huomioiden myös metsien kasvun ennusteet. Laskelmassa 17 %:n suojelupinta-alan aiheuttama hakkuun vähenemä on laskettu kasvupaikan puuston keskiarvon perusteella. Todennäköisesti hakkuun vähenemä olisi kuitenkin suurempi, koska suojelu tulee kohdistaa vanhoihin metsiin. Niissä monimuotoisuus on suurempi, ja niissä on myös enemmän puustoa. Kasvu taas on suurinta nuorissa metsissä ja ojitetuilla kohteilla. Tällä on vaikutusta myös saataviin jakeisiin. Sen vuoksi seuraavassa ei tarkastella kuitu- ja tukkipuuta erikseen, vaan nämä esitetään yhdessä teollisuuden ainespuuna. 21

EKOLOGISTALOUDELLISESTI KESTÄVÄ HAKKUUPOTENTIAALI EKOLOGISTALOUDELLISESTI KESTÄVÄ HAKKUUPOTENTIAALI WWF pyysi Gaia Consulting Oy:tä tarkentamaan Metlan taloudellisesti kestävän hakkuupotentiaalin ekologisin reunaehdoin täydennettynä. Gaian laskelmaraportti on liitteessä I. Seuraavassa esitetty taloudellinen potentiaali vastaa Gaian raportin Metlan kestävää hakkuupotentiaalia ja ekologistaloudellinen potentiaali vastaa Gaian raportin WWF:n metsävisiota. Tulokset ekologistaloudellisesta kestävästä hakkuupotentiaaliarviosta esitetään tässä luvussa rinnan nykyisen (v. 2013) hakkuumäärän ja taloudellisesti kestävän hakkuumäärän kanssa. Taulukko 1 tiivistää nykytilan ja ekologistaloudellisen hakkuupotentiaalin erot. Ekologisesti kestämätön nykytila Ekologistaloudellinen potentiaali Lähtökohta Vuoden 2013 markkinahakkuut ja puuhakkeen korjuutilastot Teoreettinen taloudellinen potentiaali täydennettynä ekologisilla reunaehdoilla Suojelualueiden osuus tuottavasta metsämaasta 5,2 % 17 % Ekologiset reunaehdot FSC:n osuus metsätalousmaasta 5 % 100 % Kantojen nosto 1,2 milj.m 3 0 milj. m 3 Taulukko 1. Ekologistaloudellisen hakkuupotentiaalilaskelman ja nykytilan erot. Ekologistaloudellisesti kestävän hakkuupotentiaalin laskelma osoittaa, että tässä tarkastelussa määriteltyjen ekologisten reunaehtojen voimassa ollessa Suomessa olisi mahdollista korjata puuta yhteensä noin 70 milj. m 3. Tästä summasta noin 58 milj. m 3 on teollisuuden ainespuuta ja noin 12 milj. m 3 energiapuuta. Vuoden 2013 toteutuneet hakkuut olivat kokonaisuudessaan 65 milj. m 3, josta teollisuuden ainespuuta oli 56 milj. m 3 ja energiapuuta 9 milj. m 3. Metlan laskelman mukainen taloudellinen hakkuupotentiaali oli 93 milj. m 3. (Kuvio 1). 22

EKOLOGISTALOUDELLISESTI KESTÄVÄ HAKKUUPOTENTIAALI Mm 3 /a 100 80 93 21 energiapuu teollisuuden ainespuu 70 65 60 12 9 40 73 Suojelualueiden kattavuus 17% -15 milj m 3 FSC-sertifiointi 100% -2 milj m 3 Kantojen osuus 0% -6 milj m 3 58 56 Monimuotoisuus heikkenee Suojelualueiden kattavuus 5,2 % FSC-sertifiointi 5% Kantojen käyttö 1,2 milj m3 20 0 Taloudellinen potentiaali Ekologistaloudellinen potentiaali Ekologisesti kestämätön nykytila Kuvio 1. Kestämätön nykytila ja eri laskelmien mukaiset hakkuupotentiaaliarviot. Laskelmat osoittavat, että suojelualueiden huomattava lisääminen ja metsätalouskäytäntöjen muuttaminen FSC-sertifikaatin mukaisiksi on mahdollista ilman merkittäviä vaikutuksia vuotuisiin hakkuumääriin. Kantojen käytöstä luopuminen vähentää puun korjuun potentiaalia noin 6 milj. m 3. Suojelualueiden laajentaminen Nagoyan tavoitteen mukaisesti 17 % alueellisesti ja luontotyypeittäin kattavaksi pienentää puun saantia noin 15 milj. m 3. Siirtyminen FSC-standardin mukaiseen metsätalouteen pienentää puun saantia noin 2 milj. m 3. Ekologistaloudellinen hakkuupotentiaali osoittautuu laskelman perusteella hieman nykyistä puun käyttöä korkeammaksi. Laskelman maksimipotentiaaliarvio on noin kaksi miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin nykyinen teollisuuden ainespuun käyttö. Energiapuun osalta taas ekologistaloudellisen potentiaalin arvio on noin 3 milj. m3 korkeampi kuin energiapuun korjuun nykytaso. Lähtötiedoista johtuen ekologistaloudellinen potentiaali on kuitenkin yliarvio suhteessa käytännössä saatavissa olevan puun määrään (ks. s. 21). 23

JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Taloudellisen toiminnan tavoitteena on ihmisten hyvinvointi. Ihmisten hyvinvointi edellyttää ekologisen kestävyyden rajoissa toimimista. Tulokset osoittavat, että suomalaisen metsätalouden kestävyyttä voidaan merkittävästi lisätä nykyisillä hakkuumäärillä. Suojelualueiden laajentaminen 17 prosenttiin, siirtyminen FSC-sertifioinnin mukaiseen metsien käsittelyyn ja kantojen nostosta luopuminen johtaa siihen, että ekologisesti kestävä hakkuupotentiaali vastaa suunnilleen nykyistä hakkuumäärää. Verrattuna nykyiseen puun käytön tasoon, ekologisesti kestävän arvion mukaan teollisuuden ainespuu on lähes täyskäytössä ja energiapuuta olisi saatavilla hieman nykykäyttöä enemmän. Jos käytössä ei kuitenkaan ole erityisiä keinoja säästää monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita, lisäys nykyiseen hakkuutasoon on monimuotoisuuden kannalta haitallista. Lisäksi nykyisen energia- ja ilmastostrategian tavoitteen mukainen puuperäisen sähkön ja lämmön tuotannon lisääminen johtaa niukkuuteen energiapuun osalta. Johtopäätöksenä WWF suosittelee seuraavia toimia metsien monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi: 1. Vahvistetaan suojelualueverkostoa ja laajennetaan sitä asteittain kohti Nagoyan sopimuksen mukaista, alueellisesti ja luontotyypeittäin kattavaa 17 prosentin tiukkaa suojelua vuoteen 2020 mennessä. - Suojellaan ensisijaisesti valtion metsien arvokkaimmat kohteet, jotka on tunnistettu ympäristöjärjestöjen Kansallisomaisuus turvaan -raportissa. - Suojelumäärärahat ja -resurssit nostetaan riittävälle tasolle. - Metsähallituksen tulostavoitetta lasketaan. - Suojelualueiden valinnat 17 %:n saavuttamiseksi tehdään ekologisin perustein. 2. FSC-sertifioinnin mukainen metsienkäsittely laajennetaan koskemaan kaikkia talousmetsiä Suomessa. - Valtion metsien metsätaloustoimet toteutetaan FSC-sertifikaatin kriteerien mukaisesti. - Julkisyhteisöjen metsiä kannustetaan sertifioimaan metsiään FSC:llä. - Julkisisissa hankinnoissa käytetään vain FSC-sertifioituja tuotteita. 24

JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 3. Lopetetaan kantojen nosto sekä muuhun teolliseen käyttöön kelpaamattoman järeän runkopuun käyttö bioenergiantuotantoon. - Lopetetaan energiapuutuen maksaminen kantojen ja jalostuskelpoisen puun sekä muuhun teolliseen käyttöön kelpaamattoman järeän runkopuun osalta. - Suljetaan kantojen nosto tavanomaisten metsätalouskäytäntöjen ulkopuolelle. - Jätetään lahovikainen sekä kuollut järeä runkopuu hakkuupaikoille. 4. Puun käyttöä ohjataan yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti. - Metsäteollisuuden uudistuminen toteutetaan kestävän hakkuumäärän puitteissa. - Päätöksenteon lähtökohdaksi otetaan resurssitehokkuus ja materiaalihierarkian toteuttaminen. - Nostetaan puun käytön jalostusarvoa, ja luodaan kannusteita esimerkiksi puurakentamiseen. Pitkäikäiset puutuotteet sitovat itseensä hiiltä, millä on positiivinen ilmastovaikutus. - Tarkistetaan puun energiakäytön osuutta nykyisessä energia- ja ilmastostrategiassa alaspäin. Se osa metsien kasvusta, joka on poltettu lämpökattiloissa, on pois biopolttoaineiden tuotannosta. - Priorisoidaan puun energiakäyttöä liikenteen biopolttoaineisiin. Raskas maantieliikenne, lentoliikenne ja vesiliikenne ovat todennäköisesti pitkälle tulevaisuuteen riippuvaisia nestemäisistä polttoaineista. Metsähakkeeseen perustuva sähkön ja lämmön tuotanto on puolestaan pitkälti korvattavissa rakennusten energiatehokkuudella, tuuli- ja aurinkoenergialla sekä lämpöpumpuilla. 5. Uudistetaan metsäpolitiikan ohjausta niin, että jatkossa metsäpoliittisissa prosesseissa on tasapuolisesti ja tasavahvoin äänioikeuksin ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten näkökulmien edustajia. - Huomioidaan päätöksenteon taustatiedoissa jatkossa tasavertaisesti ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset reunaehdot hakkuupotentiaalin laskennassa. Perustetaan Suomeen eri sidosryhmistä koostuva työryhmä arvioimaan kansallista hakkuupotentiaalia Ruotsin mallin mukaan, niin että myös ympäristöarvot huomioidaan. - Muutetaan metsäneuvoston rakennetta ja toimintaperiaatteita siten, että kaikki kestävyyden näkökulmat ovat edustettuina tasapuolisesti ja tasavahvoina. 25

Lähteet Lähteet Anttila, P., Nivala, M., Laitila, J. & Korhonen, K.T. 2013. Metsähakkeen alueellinen korjuupotentiaali ja käyttö. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 267. 24 s. ISBN 978-951-40-2420-7 (PDF). Ladattavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2013/mwp267.htm. Berg, Å., Ehnström, B., Gustafsson, L., Hallingbäck, T., Jonsell, M. ja Weslien, J. 1994.Threatened Plant, Animal, and Fungus Species in Swedish Forests: Distribution and Habitat Associations. Conservation Biology. 8(3): 718-731. Caruso, A., Rudolphi, J. ja Thor, G. 2008. Lichen species diversity and substrate amounts in young planted boreal forests: A comparison between slash and stumps of Picea abies. Biological Conservation. 141(1): 47 55. Eräjää, S., Kotiaho, J.S., Markkanen, A. ja Toivanen, T. 2010. The Volume and Composition of Dead Wood on Traditional and Forest Fuel Harvested Clear-Cuts. Silva Fennica. 44(2): 203 211. Esseen, P.-A., Ehnström, B., Ericson, L. ja Sjöberg, K. 1997. Boreal Forests. Ecological Bulletins. 46: 16-47. Euroopan komissio 2011. Our life insurance, our natural capital: an EU biodiversity strategy to 2020. SEC(2011) 541. Fuller, R. A., Irvine, K. N., Devine-Wright, P., Warren, P. H., Gaston, K. J. 2007. Psychological benefits of greenspace increase with biodiversity. Biol. Lett. (2007) 3, 390 394. Ladattavissa: http://www.fullerlab.org/wp-content/uploads/2011/02/fuller-et-al-2007b.pdf Hallituksen esitys 17.12.2014 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain 5 ja 25 :n muuttamisesta. Hanski, I., 2011. Habitat Loss, the Dynamics of Biodiversity, and a Perspective on Conservation. Ambio. May 2011; 40(3): 248 255. doi: 10.1007/s13280-011-0147-3 Hautala, H., Jalonen, J., Laaka-Lindberg, S. ja Vanha-Majamaa, I. 2004. Impacts of retention felling on coarse woody debris (CWD) in mature boreal spruce forests in Finland. Biodiversity and Conservation. 13(8): 1541 1554. Hetemäki, L., Niinistö, S., Seppälä R. & Uusivuori, J. (toim.) 2011. Murroksen jälkeen - Metsien käytön tulevaisuus Suomessa. Metlan hanke 50168. Ihalainen, A., Mähelä, H. 2009. Kuolleen puuston määrä Etelä- ja Pohjois-Suomessa 2004 2007. Metsätieteen aikakauskirja 1/2009: 35 5. Ladattavissa: http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff09/ff091035.pdf Jonsell, M., Nitterus, K. ja Stighall, K. 2004. Saproxylic beetles in natural and man-made deciduous high stumps retained for conservation. Biological Conservation. 118(2): 163. Jonsell, M., Schroeder, M. ja Weslien, J. 2005. Saproxylic beetles in high stumps of spruce: Fungal flora important for determining the species composition. Scandinavian Journal of Forest Research. 20(1): 54 62. Jonsell, M. 2008. The Effects of Forest Biomass Harvesting on Biodiversity. Sustainable Use of Forest Biomass for Energy. A Synthesis with Focus on the Baltic and Nordic Region. Managing Forest Ecosystems. 12: 129 154. Jonsell, M. ja Hanson, J. 2011. Logs and stumps in clearcuts support similar saproxylic beetle diversity: Implications for bioenergy harvest. Silva Fennica. 45(5): 1053 1064. Jäppinen, J.P., Heliölä, J. (toim.) 2015. Towards A Sustainable and Genuinely Green Economy. The value and social significance of ecosystem services in Finland (TEEB for Finland). The Finnish Environment 1/2015. Ladattavisssa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/152815 [viitattu: 9.2.2015] Kansallinen metsästrategia 2025. 2014. Kansallinen metsästrategia 2025, Luonnos 16.12.2014. Ladattavissa: http://www.mmm.fi/attachments/metsat/metsastrategia/1xi6aqqvj/141210_metsatrategia.pdf Laitila, J., Leinonen, A., Flyktman, M., Virkkunen M. ja Asikainen, A. 2010. Metsähakkeen hankinta- ja toimituslogistiikan haasteet ja kehittämistarpeet. VTT tiedotteita research notes 2564. Ladattavissa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/t2564.pdf [viitattu: 20.11.2014] Luomus Luonnontieteellinen keskusmuseo. 2012. Kaupunkimetsät auttavat palautumaan arkipäivän stressistä. Ladattavissa: http://www.luomus.fi/fi/tiedote/kaupunkimetsat-auttavat-palautumaan-arkipaivan-stressista Luonnontila. 2013. http://luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsat/me6-lahopuun-maara [viitattu: 27.1.2015] Lääkärilehti. 2012. Yhteys luontoon voi ehkäistä allergioita. 9.5.2012. Ladattavissa: http://www.laakarilehti.fi/uutinen. html?opcode=show/news_id=12021/type=1 [viitattu: 29.1.2015] 26

Lähteet Maaseudun tulevaisuus. 2014. Kantojen nosto on vähentynyt. 19.11.2014 Maaseudun tulevaisuus. Mantau, U. ym. 2010. EUwood - Real potential for changes in growth and use of EU forests. Final report. Hamburg/Germany, June 2010. 160 p. Metinfo 2015. Metsien suojelu, Metinfo tilastopalvelu, Luke. Ladattavissa: http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/suojelu/suojelu_taulukot.html Metso. 2014. Internetsivu: Metsonpolku.fi. Ladattavissa: http://www.metsonpolku.fi/fi/index.php [viitattu: 24.10.2014] Metsä Group. 2014. Metsäliitto osuuskunta, Pörssitiedote 23.4.2014: Metsä Group suunnittelee uuden sukupolven biotuotetehtaan rakentamista Suomeen. Ladattavissa: https://newsclient.omxgroup.com/cdspublic/viewdisclosure.action?disclosureid=605401&lang=fi [viitattu: 23.10.2014] Metsälain muutosehdotuksen (17.8.2012) vaikutusten arviointi. Metla, Tapio ja Syke. Ladattavissa: http://www.mmm.fi/attachments/metsat/newfolder/6d3kpubac/121220_metsalaki_vaikutusten_arviointi.pdf Metsäntutkimuslaitos. 2014a. Metsätilastotiedote 21/2014: Teollisuuspuun hakkuut alueittain 2013. Elina Mäki-Simola, Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu. 23.5.2014 Ladattavissa: http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/ mtt/2014/hakpoi13.pdf [viitattu: 14.11.2014] Metsäntutkimuslaitos. 2014b. Metsätilastotiedote 31/2014: Puun energiakäyttö 2013. Jukka Torvelainen, Esa Ylitalo ja Paul Nouro, Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu. 8.7.2014 Ladattavissa: http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/ julkaisut/mtt/2014/puupolttoaine2013.pdf [viitattu: 20.11.2014] Metsäntutkimuslaitos. 2014c. Metsätilastotiedote 19/2014: Puun käyttö 2013: Metsäteollisuus. Jukka Torvelainen ja Martti Aarne, Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu. 16.5.2014 Ladattavissa: http://www.metla.fi/tiedotteet/ metsatilastotiedotteet/2014/kaytto_metsateollisuus13.htm [viitattu: 3.12.2014] Metsätilastollinen vuosikirja 2014. 2014. Metsäntutkimuslaitos. Tammerprint Oy, Tampere. 428 s. Mitchell, R., Popham, F. 2008. Effect of exposure to natural environment on health inequalities: an observational population study. The Lancet, Volume 372, No. 9650, p1655 1660. Ladattavissa: http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/piis0140-6736%2808%2961689-x/fulltext Ojala, A. 2013. Luonnossa oleskelun ja ulkoilun vaikutus stressiin. Ladattavissa: http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/ Hankkeet/Rakennerahastohankkeet/Luontoliikuttamaan/Ajankohtaista/Documents/Ann_Ojala_esitys_170913.pdf [viitattu: 29.1.2015] Parviainen, J. & Västilä, S. 2012. 5/2011 Suomen metsät 2011 (päivitetty versio 2012) Kestävän metsätalouden kriteereihin ja indikaattoreihin perustuen. Maa- ja metsätalousministeriö ja Metsäntutkimuslaitos. Ladattavissa: http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/index.htm [viitattu: 24.10.2014] PEFC Suomi [PEFC]. 2014. PEFC-sertifioidut metsät. Ladattavissa: http://www.pefc.fi/pages/fi/etusivu.php [viitattu: 10.11.2014] Rabinowitsch-Jokinen, R. ja Vanha-Majamaa, I. 2010. Immediate effects of logging, mounding and removal of logging residues and stumps on coarse woody debris in managed boreal Norway spruce stands. Silva Fennica. 44(1): 51 62. Rajasärkkä, A., Mannerkoski, I. & Ilmonen, J. 2009. Metsähallituksen vastuulajien tila ja suojelutaso vuonna 2006. Korpikolva Pytho kolwensis Sahlberg. Tietolomake, lajit. Metsähallitus, 4 s. http://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/pdf/luo/ korpikolva_2006.pdf [viitattu 29.1.2015] Rantala, Mirja, Kuusela, Saija, Syrjänen, Kimmo & Anttila, Susanna (toim.). 2014. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma 2008-2020 METSOn tilannekatsaus 2013. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 293. 39 s. ISBN 978-951-40-2472-6 (PDF). Ladattavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2014/mwp293.htm. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. SUOMEN YMPÄRISTÖ 8, Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1 - Tulokset ja arvioinnin perusteet. Ladattavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37930/sy_8_2008_ Osa_1.pdf?sequence=16 [viitattu: 29.1.2015] Salminen, O., Hirvelä, H. & Härkönen, K. 2013. Valtakunnan metsien 10. inventointiin perustuvat ainespuun alueelliset hakkuumahdollisuusarviot. Metsätieteen aikakauskirja 3/2013: 199 268 27

Lähteet Siitonen, J., Martikainen, P., Punttila, P. ja Rauh, J. 2000. Coarse woody debris and stand characteristics in mature managed and old-growth boreal mesic forests in southern Finland. Forest Ecology and Management. 128(3): 211 225. Siitonen, J. 2001a. Forest Management, Coarse Woody Debris and Saproxylic Organisms: Fennoscandian Boreal Forests as an Example. Ecological Bulletins. 49: 11 41. Siitonen, J. 2001b. Energiapuun hankinta ja metsälajiston monimuotoisuus. Teoksessa: Nurmi, J. ja Kokko, A. Biomassan tehostetun talteenoton seurannaisvaikutukset metsässä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja. 816: 66 74. Stora Enso. 2014. Stora Enso Oyj, Company Announcement 25.4.2014: Stora Enso makes EUR 110 million transformation investment in conversion of Varkaus Mill fine paper machine to light-weight containerboard. Ladattavissa: https://newsclient.omxgroup.com/cdspublic/viewdisclosure.action?disclosureid=606026&lang=en [viitattu: 23.10.2014] Suomen biotalousstrategia. 2014. Kestävää kasvua biotaloudesta: Suomen biotalousstrategia. Ladattavissa: https://www.tem.fi/files/39784/suomen_biotalousstrategia.pdf [viitattu 21.10.2014] Suomen Ympäristökeskus SYKE. 2013. Metsäluontotyypit. http://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/luontotyypit/luontotyyppiryhmat/metsat [viitattu 27.1.2015] Tahvonen, O. 2009. Optimal choice between even- and uneven-aged forestry. Natural Resource Modeling. 22(2): 289 321. Tahvonen, O. 2010. Optimal management of uneven-aged Norway spruce stands. Forest Ecology and Management. 260(1): 106 115. Toivanen, T., Markkanen A., Kotiaho, J. S. ja Halme, P. 2012. The effect of forest fuel harvesting on the fungal diversity of clear-cuts. Biomass and Bioenergy. 39: 84 93. Työ- ja elinkeinoministeriö [TEM]. 2008. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. Työ- ja elinkeinoministeriö [TEM]. 2010. Kiinteiden puupolttoaineiden saatavuus ja käyttö Suomessa vuonna 2020. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto. 66/2010. Työ- ja elinkeinoministeriö [TEM]. 2013. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 20. päivänä maaliskuuta 2013. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto. 8/2013. UPM. 2014. UPM-Kymmene Oyj, Pörssitiedote 28.2.2014: UPM investoi Kymin tehtaaseen markkina-aseman varmistamiseksi sellumarkkinoilla. Ladattavissa: http://www.upm.com/fi/media/uutiset/pages/upm-investoi-kymintehtaaseen-markkina-aseman-varmistamiseksi-sellumarkkinoilla-001-fri-28-feb-2014-08-15.aspx [viitattu 23.10.2014] Valkeapää, A. 2014. VALUES, FAIRNESS AND LEGITIMACY : IN THE CONTEXT OF FINNISH FOREST AND NATURE CONSERVATION POLICY. Ladattavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/136562 Valkeapää, A., Paloniemi, R., Vainio, A. Vehkalahti, K., Helkama, K., Karppinen, H., Kuuluvainen, J., Ojala, A., Rantala, T., Rekola, M. 2009. SUOMEN METSÄT JA METSÄPOLITIIKKA kansalaisten näkemyksiä. Ladattavissa: http://www.helsinki.fi/metsatieteet/tutkimus/pdf/report55.pdf Valtioneuvosto [VN]. 2012. Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta vuosiksi 2012 2020, luonnon puolesta ihmisen hyväksi. Ladattavissa: http://www.ym.fi/download/noname/%7b2f8a3282-6861-4757-a8a9-ce5abe48b3a2%7d/31254 [viitattu: 3.11.2014] Vastuullisen metsänhoidonyhdistys ry [FSC]. 2014. FSC numeroina. Ladattavissa: http://fi.fsc.org/index.htm [viitattu: 10.11.2014] WWF Suomi. 2012. Ilmasto elää metsästä. Ladattavissa: http://wwf.fi/mediabank/2666.pdf [viitattu 21.10.2014] Ympäristöministeriö [YM]. 2014a. Mitä on kestävä kehitys. Ympäristöministeriön internetsivu. Ladattavissa: http://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys [viitattu: 23.10.2014] Ympäristöministeriö [YM]. 2014b. Kansainvälinen yhteistyö - luonnonsuojelu. Ladattavissa: http://www.ym.fi/fi-fi/luonto/luonnon_monimuotoisuus/kansainvalinen_yhteistyo [viitattu: 3.11.2014] Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2014. Metsänhoidon suositukset. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. 28

Liite 1 Suojeluskenaarioiden ja metsänhoitomenetelmien vaikutus metsäbiomassapotentiaaliin Suomessa 21.1.2015 Laura Ylimäki, Tiina Pursula, Teresa Lindholm, Paula Tommila Gaia Consulting Oy

SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 2 2 Menetelmät... 2 2.1 Luonnon monimuotoisuus... 2 2.2 Lähtötietojen kuvaus ja tehdyt oletukset... 3 2.3 Laskentamenetelmät... 7 2.4 Aineistoihin liittyvät epävarmuudet... 10 3 Tulokset... 13 3.1 Suojeluskenaariot... 13 3.2 FSC:n arvioitu vaikutus... 15 3.3 Kokonaistulokset... 17 4 Pohdintaa... 18 Lähteet... 19 Liite 1. Lisätietoa kasvupaikkatyypeistä Metlan paikkatietoaineistossa.20 Liite 2. Lisätietoa Luonnonsuojelu- ja erämaaalueiden paikkatiedoista 21 Liite 3. Nykytilanteen sekä suojeluskenaarioiden mukaiset suojelupintaalat... 22 1

1 Johdanto WWF Suomi on tilannut Gaia Consulting Oy:ltä selvityksen suojeluskenaarioiden ja metsänhoitomenetelmien vaikutuksesta metsäbiomassapotentiaaliin Suomessa. Metsäbiomassan määrää ja käytön potentiaalia on Suomessa selvitetty pohjautuen taloudelliseen kestävyyteen 1. Aiemmat laskelmat eivät kuitenkaan kata näkökulmaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Tämän vuoksi tässä selvityksessä tarkastellaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen vaikuttavien suojelutavoitteiden ja metsänhoitomenetelmien vaikutusta metsäbiomassan potentiaaliin. 2 Menetelmät Tämä selvitys pohjautuu avoimien paikkatieto- ja metsävaratietokantojen hyödyntämiseen. Pääasiallisia lähteitä selvityksessä ovat Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) julkaisema Metsätilastollinen vuosikirja 2013 2, Metlan tarjoama avoimen paikkatiedon karttapalvelu 3 sekä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ylläpitämä Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu 4. 2.1 Luonnon monimuotoisuus Luonnon monimuotoisuus on käsitteenä laaja. WWF:n perimmäisenä tavoitteena on pysäyttää suomalaisen metsäluonnon köyhtyminen. Tarkastelun lähtökohdaksi WWF on identifioinut keskeisiä toimenpiteitä, jotka toteuttamalla on todennäköistä, että metsäluonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysähtyy tai ainakin hidastuu. Tässä tarkastelussa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen on rajattu koskemaan seuraavia asioita: Kantoja ei korjata metsistä Kaikki metsäalueet, joilta puubiomassaa kerätään, hoidetaan FSC-sertifikaatin periaatteiden mukaisesti Suojelualueilla katetaan Nagoyan sopimuksen mukaisesti 17 % metsätalousmaan pinta-alasta siten, että se tehdään maantieteellisesti (eli metsäkeskuksittain) ja luontotyyppikohtaisesti (eli kasvupaikkatyyppikohtaisesti) kattavasti. Nämä näkökulmat on valittu yhdessä WWF Suomen kanssa kuvaamaan metsien kannalta merkittäviä luonnon monimuotoisuuden näkökulmia. Tämän lisäksi metsät ovat merkittäviä 1 Ks. esimerkisi Metsätilastollinen vuosikirja 2013. Saatavissa http://www.metla.fi/julkaisut/metsatilastollinenvsk/tilastovsk-sisalto.htm, Viitattu 9.6.2014 2 Metsätilastollinen vuosikirja 2013. 3 Metla, Avoimien aineistojen tietopalvelu. Saatavissa http://kartta.metla.fi/, Viitattu 9.6.2014 4 Oiva ympäristö ja paikkatietopalvelu, Saatavissa www.ymparisto.fi/oiva, Viitattu 9.6.2014 2

hiilensidonnan näkökulmasta. Lisäksi metsäbiomassan korjuu vaikuttaa olennaisesti metsien hiilivarastoihin ja nieluihin, mutta tämä näkökulma metsien vaikutuksista hiilensidonnan ja ilmastonmuutoksen kannalta on tarkastelun ulkopuolella 5. Myöskään metsien merkitystä ekosysteemipalvelujen näkökulmasta ei ole tässä tarkastelussa huomioitu. 2.2 Lähtötietojen kuvaus ja tehdyt oletukset Tiedot metsäbiomassan saannosta perustuvat Metsätilastollisen vuosikirjan 2013 tietoihin suurimmasta kestävästä tukki-, kuitu- ja energiapuun hakkuumahdollisuusarviosta metsäkeskuksittain vuosille 2010 2019. Tiedot on tilastoitu metsäkeskuksittain ja jakeittain (tukki-, kuitu- sekä energiapuu). Lähtötietona käytetty laskelma kuvaa teollisuus- ja energiapuun hakkuukertymän ylärajaa (Suurin kestävä aines- ja energiapuun hakkuukertymä). Metsätilastollisen vuosikirjan mainituissa tiedoissa kestävyys on määritelty 50 vuoden jaksolle siten, että hakkuukertymien ja niiden mukaisten nettotulojen on säilyttävä koko ajan samalla tasolla tai olla nousevia. 6 Tässä selvityksessä kantobiomassa on rajattu käytön ulkopuolelle, eikä se ole mukana energiapuujakeessa. Tässä selvityksessä energiapuujae kattaa energiapuuksi korjattavan runkopuun ja oksat. Tukki- ja kuitupuujakeet kattavat kumpikin vastaavasti tukki- tai kuitupuuksi korjattavan männyn, kuusen ja lehtipuut. 7 Luontotyyppien määritelmänä on käytetty Metlan paikkatietoaineistossa tilastoituja kasvupaikkatyyppejä. Kasvupaikkatyypit ovat 5 Lisätietoja metsät ja ilmasto -näkökulmasta WWF:n Ilmasto elää metsästä -raportista, saatavissa wwf.fi/mediabank/2666.pdf, Viitattu 25.8.2014 6 Metla, Metsätilastollinen vuosikirja 2013, Luku 1: Metsävarat, Taulukko 1.30 Suurin kestävä tukki-, kuitu- ja energiapuun hakkuumahdollisuusarvio vuosille 2010 2019 Saatavissa: http://www.metla.fi/julkaisut/metsatilastollinenvsk/tilastovsk-sisalto.htm, Viitattu 9.6.2014 Mukana metsäkeskukset 1-13 (Metsäkeskus 0, Ahvenmaa, vaikutus tuloksiin on alle 1 %. 7 Tukkipuujae: Tukkipuun kuorellisena minimilatvaläpimittana mäntytukki 15 cm, kuusitukki 16 cm ja lehtipuutukki 18 cm. Kuitupuujae: Kuitupuun kuorellisena minimiläpimittana männyllä 6,3 cm ja kuusella sekä lehtipuilla 6,5 cm. Tukkiosan minimipituus on 4,3 m ja kuituosan 2,0 m. Energiapuujae kattaa energiapuuksi korjatun 1) runkopuun, 2) oksat ja lehdet sekä 3) kannot ja juuret. Harvennushakkuissa energiapuun runkojakeeseen voi sisältyä myös kuitupuukokoista puuta, mikäli harvennushakkuussa korjataan vain energiapuuta. Harvennushakkuissa voitiin korjata joko vain ainespuuta, ainespuuta ja energiapuuta (integroitu korjuu) tai vain energiapuuta. Integroidussa korjuussa energiapuu koostui männyn, kuusen, koivun ja haavan osalta rinnankorkeusläpimittaluokista 4 9 cm ja muilla puulajeilla kaikista rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 4 cm puista. Lisätietoa jakeista Metlan metsätalouden analyysi- ja suunnitteluohjelmiston (MELA) tulospalvelun (MELA TuPA) laatuselosteesta. Saatavissa: http://mela2.metla.fi/mela/laatuselosteet/2012/vaiheet.htm 3

1) Lehdot sekä lehtomaiset ja lettosuot (luonnontilaiset, ojikko- ja muuttumasuot) ja lehtoturvekankaat. 2) Lehtomaiset kankaat ja ruohoiset suot sekä turvekankaat. 3) Tuoreet kankaat ja suursaraiset sekä mustikkaiset suot ja turvekankaat. 4) Kuivahkot kankaat ja piensaraiset sekä puolukkaiset suot ja turvekankaat. 5) Kuivat kankaat ja tupasvillaiset sekä isovarpuiset suot ja turvekankaat. 6) Karukkokankaat ja rahkaiset suot sekä turvekankaat. 7) Kalliomaat ja hietikot sekä vesijättömaat. 8) Lakimetsät ja tuntureiden heikkokasvuiset havumetsät. Kasvupaikkatyypit 1-6 ovat metsämaita. Kasvupaikkatyyppi 7 ja kasvupaikkatyyppi 8 käsitellään kitu- ja joutomaana 8. Tarkempi metadata ja kuvaukset kasvupaikkatyypeistä on saatavilla Paikkatietoikkunan metatietotulosteena Monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) 2011 kartta-aineistosta. 9 FSC:n metsänhoitoperiaatteiden vaikutuksesta metsäbiomassapotentiaaliin ei ole vielä todennettua tietoa. Useat FSC:n metsänhoitoperiaatteet vaikuttavat sertifioiduista metsistä saatavan puubiomassan määrään. Näitä periaatteita on kerätty taulukkoon 2.1. Taulukko 2.1. FSC:n metsänhoitoperiaatteita, joilla on suora vaikutus sertifioinnin piirissä olevista metsistä saatavaan metsäbiomassaan. 10 Hakkuut eivät pitkällä aikavälillä ylitä metsän kestävää hakkuumahdollisuutta. Kuolleita puita (rinnankorkeusläpimitta yli 10 cm) säästetään metsätaloustoimenpiteissä aina vähintään 20 kpl/ha, kun niitä löytyy alueelta. Lehtilahopuu säästetään aina. Energiapuun korjuussa jätetään tasaisesti korjuualalle jakautuneena vähintään 30 % hakkuutähteistä. Kaikki yli 10 cm paksut pysty- ja maalahopuut jätetään korjaamatta ja rikkomatta. Metsänomistaja jättää uudistushakkuukuviolle pysyvästi keskimäärin vähintään 10 järeää (rinnankorkeusläpimitta Etelä-Suomessa yli 20 cm, Pohjois-Suomessa yli 15 cm) 8 Ks. lisää Laskentamenetelmät -luvun taulukosta 2.1. ja kasvupaikkojen yhteydestä metsäbiomassan saantoon. Metlan MELA-laskenta, jolla on laskettu suurin kestävä hakkuumahdollisuusarvio, perustuu oletukseen, että jouto- ja kitumaille ei kohdisteta hakkuita. 9 Metatietotuloste 16.7.2013 http://www.paikkatietoikkuna.fi/catalogue/portti-metadata-printoutservice/metadataprintoutservlet?lang=fi&title=metatietotuloste&metadataresourceuuid=38ec 2985-f219-4949-a166-7e9d822c8960 10 Suomen FSC-yhdistys (2011). Suomen FSC-standardi (Suomennos 12.5.2011). 2010 Forest Stewardship Council A.C 4

elävää, alkuperäistä puulajia olevaa säästöpuuta hehtaaria kohden. Vähintään 25 kpl/ha halkaisijaltaan yli 15 cm paksuja kantoja (savi- ja silttimailla vähintään 50 kantoa/ha) jätetään korjaamatta tasaisesti korjuualalle jakautuneena. Mahdollisuuksien mukaan jätetään eri puulajien kantoja. Halkaisijaltaan alle 15 cm kannot ja vanhat, lahot kannot jätetään korjaamatta. Havupuuvaltaisissa metsissä Harvennuksessa lehtipuuosuutta ei vähennetä alle 10 % harvennuskokoisen puuston runkoluvusta. Taimikonhoidossa säilytetään lehtipuita vähintään 10 % runkoluvusta. Metsänomistaja varmistaa määritelmän mukaisten korkean suojeluarvon alueiden suojeluarvojen turvaamisen tai lisäämisen toteuttamalla metsäsuunnitelmassa määritellyt toimenpiteet. Harvinaisten ja uhanalaisten lajien sekä niiden elinympäristöjen (esim. pesintä- ja ruokailualueet) suojelemiseksi on määriteltävä toimenpiteet (mm. suojavyöhykkeet). Metsänomistaja jättää vesistöjen (mukaan lukien merenrannat) ja pienvesien ympärille maastomuotojen ja maalajin perusteella määräytyvän suojavyöhykkeen. Harvinaisten ja uhanalaisten lajien sekä niiden elinympäristöjen (esim. pesintä- ja ruokailualueet) suojelemiseksi on määriteltävä toimenpiteet. Suojavyöhykkeitä ja suojelualueita on perustettava metsien käsittelyn laajuus ja voimaperäisyys sekä toiminnan kohteena olevien luonnonarvojen ainoalaatuisuus huomioon ottaen. Metsänomistaja (>20 ha) säästää vähintään 5 % sertifioidun alueen metsämaasta metsätalouden ulkopuolelle luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Taulukossa 2.1. esiteltyjen kriteerien vaikutus metsäbiomassan saantoon on tässä selvityksessä huomioitu seuraavaksi esitellyillä tavoilla. Ensinnäkin FSC:n metsänhoitoperiaatteiden mukaisessa metsänhoidossa hakkuut eivät saa pitkällä aikavälillä ylittää metsän kestävää hakkuumahdollisuutta. Tämä periaate on yhdenmukainen tässä selvityksessä lähtötietona käytetyn Metlan määrittelemän suurimman kestävän tukki-, kuitu- ja energiapuun hakkuumahdollisuusarvion kanssa. Toiseksi periaatteisiin kuuluu myös kantojen jättäminen tietyin osin korjaamatta (ks. taulukko 2.1.), ja tässä selvityksessä tarkastellaan tilannetta, jossa kantoja ei korjata eli energiapuujakeen hakkuumahdollisuusarvioon ei sisällytetä kantojen biomassaa. Kolmanneksi edellä mainittujen periaatteiden vaikutusten lisäksi muiden taulukossa mainittujen FSC:n periaatteiden mukaisen metsänhoidon vaikutusta metsäbiomassapotentiaaliin on arvioitu 5

asiantuntijahaastatteluiden pohjalta 11. Keskimääräinen arvio tästä FSC:n mukaisen metsänhoidon vaikutuksesta metsäbiomassapotentiaaliin on noin 3 prosenttiyksikön vähenemä metsäbiomassan saannossa. Korkeimpien arvioiden mukaan FSC:n mukainen metsänhoito vähentää saantoa jopa 10 %. 12 Tiedot nykyisistä suojelualueista sekä valtion mailla että yksityisillä mailla perustuvat Suomen Ympäristökeskuksen OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelun paikkatietoon. 13 OIVA-palvelussa on Luonnonsuojelualueet-paikkatietokanta, josta on tämän raportin laskelmia varten käytetty uusinta aineistoa, eli aineistoa, joka vastaa 1.1.2014 voimassa ollutta suojelutilannetta. 14 Luonnonsuojelualueet-paikkatietokannan Luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet -aineisto koostuu luonnonsuojelulain nojalla lailla tai asetuksella valtion maille tai lääninhallituksen päätöksellä yksityismaille perustetuista luonnonsuojelualueista. Aineistoon kuuluvat myös luonnontilaisina säilytettävät ja osittain luonnonmukaisesti käsiteltävät laaja-alaiset erämaaalueet 15. Aineistoa tuotetaan valtion maiden suojelualueiden osalta Metsähallituksessa, yksityisten maille tehtävät suojelupäätökset käsitellään ELY-keskuksissa (Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue). ELY-keskukset toimittavat tiedot yksityisten maille tehtävistä suojelualueista tilastointia varten SYKElle. 16 Aineistossa mukana olevat päällekkäisyydet on poistettu samojen suojelualueiden kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi. 11 WWF:n luottamukselliset toimijahaastattelut touko-kesäkuussa 2014. 12 Arviot koskevat sitä metsäpinta-alaa, joka on FSC:n piirissä ja jolta kaadetaan puubiomassaa. Lisäksi FSC:n kriteerit edellyttävät, että metsänomistaja (>20 ha) säästää vähintään 5 % sertifioidun alueen metsämaasta metsätalouden ulkopuolelle luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tämä FSC:n kriteerien vaatima 5 %:n suojelualue sisällytetään tässä selvityksessä Nagoyan sopimuksen mukaiseen 17 %:n suojelutavoitteeseen. Jos näin ei olisi, tulisi tässä toimijahaastattelujen perusteella tehtyihin arvioihin metsäbiomassan saannon vähentymisestä lisätä myös tämän 5 %:n suojelualueen aiheuttama saannon vähentyminen. Tässä valitut oletukset tukevat laskentaa metsäkeskustasolla eivätkä ota kantaa siihen, miten metsäpinta-alaa jaetaan tilakohtaisesti suojeltavaan metsään ja metsään, josta puuta voidaan kaataa. 13 Oiva-palvelu saatavissa: www.ymparisto.fi/oiva 14 SYKE on päivittänyt aineiston viimeksi 17.6.2014. 15 Aineistossa mukana olevat, luonnontilaisina säilytettävät ja osittain luonnonmukaisesti käsiteltävät laaja-alaiset erämaa-alueet sijaitsevat Lapin metsäkeskuksen alueella, valtion mailla. Näiden erämaa-alueiden kokonaispinta-ala on 14 891 km 2 eli noin 16 % koko Lapin metsäkeskusalueen pinta-alasta ja noin 59 % Lapin alueella suojellusta metsätalousmaan pinta-alasta. Mainitut erämaa-alueet huomioituna suojeltu metsätalousmaan pinta-ala Lapin metsäkeskuksen alueella on 28 %, jolloin hankkeessa asetetun Nagoyan lähtökohdan (17 % metsätalousmaan pintaalasta suojeltu metsäkeskuksittain kattavasti) mukaista lisäsuojelutarvetta ei ole. Jos tätä erämaaaluetta ei lasketa tiukan suojelun piiriin kuuluvaksi alueeksi, Lapin metsäkeskuksen alueella on suojeltu noin 11 % metsätalouspinta-alasta. Tällöin Lapin metsäkeskuksen alueen lisäsuojelutarve (6 % metsätalouspinta-alasta) on 5 400 km 2, jotta saavutetaan 17 %:n suojelutavoite. Tämän suojelualueen lisääminen vastaa noin 0,5 miljoonan m 3 :n vähennystä Suomen kokonaisbiomassan saannosta. 16 Luonnonsuojelualueiden metatietokuvaukset, www.ymparisto.fi/oiva. Viitattu 28.7.2014 6

2.3 Laskentamenetelmät Selvityksessä on laskennallisin menetelmin tarkasteltu luvussa 2.1 kuvattujen luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta merkittävien toimien vaikutusta metsäbiomassan saantoon. 17 Tuloksilla arvioidaan metsäbiomassan saantoa hetkellisenä tilanteena eli yhtenä vuonna, jolloin käytetyt oletukset pätevät. 1. Luontotyyppien (Metlan kasvupaikkatyyppien) metsämaapinta-alat metsäkeskuksittain 2. Arvio luontotyypin vaikutuksesta puubiomassan saantoon 3. Metlan määritelmän mukainen kestävä metsäbiomassan hakkuumahdollisuusarvio metsäkeskuksittain ja luontotyypeittäin / ha 4. Suojelupinta-alat (kunkin skenaarion mukaan) 5. Käytettävissä oleva metsämaapinta-ala 6.Arvio FSC:n mukaisen metsänhoidon vaikutuksesta puubiomassan saantoon Arvio metsäbiomassan saannosta Suomessa Kuva 2.1. Laskentamenetelmän vaiheet. Laskennan vaiheet on esitetty kuvassa 2.1 ja esimerkkilaskenta kuvassa 2.2. Vaiheessa 1 määritettävät luontotyyppien metsämaapinta-alat perustuvat Metlan paikkatietoon kasvupaikkatyypeistä ja maaluokista. Maaluokka-aineisto koostuu kolmesta maaluokasta: metsämaa, kitumaa ja joutomaa, joista tässä on valittu tarkasteluun metsämaa, sillä kitu- ja joutomaa-alueita ei katsota suurinta kestävää hakkuumahdollisuusarviota tehtäessä hakkuiden piiriin kuuluviksi metsä-alueiksi. 18 Vaiheessa 1 paikkatietoaineistosta määritetty metsämaa-alue skaalattiin metsäkeskuksittain vastaamaan suurinta kestävää hakkuumahdollisuusarviota laskettaessa käytettyä metsämaapinta-alaa. Tämä skaalaus 17 Metsäbiomassan saannon tulokset esitetään 1 miljoonan m 3 tarkkuudella. Varsinainen virhemarginaali riippuu kuitenkin lähtötietojen virhemarginaalista (mm. paikkatietojen osalta). Suojeluskenaarioissa pinta-alat on tasattu yhden prosenttiyksikön tarkkuudella. 18 Joutomaa-alueet eivät ole mukana MELA-laskennalla tehtävässä suurimman kestävän hakkuumahdollisuusarvion määrittämisessä. Myöskään kitumaille ei kohdisteta hakkuita. Käytännössä valtion mailla hakkuita ei tehdä kitumailla, ja yksityismetsien kohdalla suositus on, ettei kitumaille kohdistettaisi hakkuita. 7

tehtiin, jotta aineistoja voitaisiin käsitellä yhteismitallisina, vaikka ne perustuvat eri taustaaineistoihin. 19 Esimerkkilaskenta: Metsäkeskus 1: Rannikko, Kasvupaikkatyyppi 1: Lehdot sekä lehtomaiset ja lettosuot (luonnontilaiset, ojikko- ja muuttumasuot) ja lehtoturvekankaat. Suojeluskenaario 1, FSC Perus. 1. Metsämaapinta-ala: 16 300 ha (Monilähdeinventointi), VMIaineistoon skaalattuna 15 100 ha 2. Kasvuluvun mukainen painokerroin metsätyypille Lehto on 10,5, eli esimerkiksi verrattuna metsätyyppiin CIT (kasvuluku 1), saanto hehtaaria kohden on 10,5-kertainen. 3. Tukkipuu: 3 m3/ha, Kuitupuu 5 m3/ha, Energiapuu 2 m3/ha 4. Suojelupinta-ala: 2 600 ha (17 %) 5. 15 100 ha 2 600 ha = 12 500 ha 6. - 3 % * saanto jakeittain Hakkuumahdollisuusarvio: 36 000 m3 tukkipuuta, 61 000 m3 kuitupuuta ja 24 000 m3 energiapuuta. Kuva 2.2. Esimerkki laskennan vaiheista kasvupaikkatyypille 1 metsäkeskus 1:n alueella. Skenaarioksi valittu Vertailuskenaario A: Tasasuojeluskenaario ja FSC Perus. Vaiheessa 2 on arvioitu vaihetta 3 varten puubiomassan saannon yhteyttä kasvupaikkatyyppiin. Tämä tehtiin perustuen pituusboniteettiin eri metsätyypeille, jonka perusteella voidaan arvioida puubiomassan vuosittainen kasvu (m 3 /ha/a) eri metsätyypeille. Metsätyypit vastaavat tiettyjä kasvupaikkatyyppejä, ja tämä vastaavuus sekä käytetyt arvot on esitetty taulukossa 2.1. 20 Vaiheen 3 laskennassa on ensin selvitetty Metla 19 Kasvupaikkatyyppien paikkatietoaineisto pohjautuu Metlan Monilähdeinventointiin, jossa pintaalat on määritetty perustuen Maanmittauslaitoksen maastotietokantaan, kun taas Metlan MELAohjelmistolla määritetyn suurimman kestävän hakkuumahdollisuusarvion pinta-alat perustuvat Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineiston koealoihin, jotka antavat oikeamman tuloksen pinta-aloista. Lisätietoja VMI:stä http://www.metla.fi/ohjelma/vmi/info.htm ja Monilähdeinventoinnista http://www.metla.fi/ohjelma/vmi/vmi-moni.htm 20 Tässä pituusboniteetin ja kasvupaikkatyypin yhteys on Etelä-Suomeen, mutta sitä voidaan käyttää arviona, kun haluttu tulosten tarkkuus on Suomen tasolla (miljoonia m 3 ). Kasvulukuihin on laskettu männyn ja kuusen keskiarvo, ja tarkat luvut saa käyttämällä yhtälöitä kuusi iv = 0,11+0,0095xH² ja 8

n määritelmän mukainen kestävä hakkuumahdollisuusarvio metsäkeskuksittain. Suurin kestävä hakkuumahdollisuusarvio perustuu Metsätilastollisen vuosikirjan 2013 tietoihin suurimmasta kestävästä aines- ja energiapuun hakkuukertymästä 21. Tämän jälkeen saanto hehtaaria kohden kullekin kasvupaikkatyypille, kullakin metsäkeskusalueella, on arvioitu painottamalla kunkin kasvupaikan pinta-ala taulukon 2.1. kasvuluvulla ja jakamalla koko metsäkeskuksen hakkuumahdollisuusarvio näiden painotettujen pinta-alojen suhteessa. Taulukko 2.1. Puubiomassan saannon yhteys kasvupaikkatyyppiin. Vertailuskenaario A: Tasasuojeluskenaarion mukainen pinta-ala perustuu Nagoyan sopimuksen mukaisen suojelutavoitteen täyttämiseen. Nagoyan sopimus edellyttää, että vuoteen 2020 mennessä 17 % maa-alueista on suojelun piirissä 22. Tässä jokaista luontotyyppiä (kasvupaikkatyyppiä) oletetaan suojeltavan 17 % pinta-alastaan jokaisella metsäkeskusalueella. Näin suojelu on sekä maantieteellisesti että luontotyypeittäin edustavaa. Tämä oletus on teoreettinen siltä osin, että Suomen metsätalousmaasta on suojeltu jo noin 11 % ja suojelu jakautuu tällä hetkellä epätasaisesti painottuen Pohjois- Suomeen ja Lappiin. Näitä jo olemassa olevia luonnonsuojelualueita ei siis ehdoteta purettavaksi, vaan Vertailuskenaario A: Tasasuojeluskenaarion teoreettinen tarkastelu ja Kasvupaikkatyyppi Kasvu, m3/ha/v Metsätyyppi Pituusboniteetti, H100 Lehdot sekä lehtomaiset ja lettosuot (luonnontilaiset, 1 ojikko- ja muuttumasuot) ja lehtoturvekankaat. 10,50 Lehto 33,00 Käenkaalimustikkatyypi Lehtomaiset kankaat ja ruohoiset suot sekä 2 8,55 turvekankaat. (OMT) 30,00 Tuoreet kankaat ja suursaraiset sekä mustikkaiset suot Mustikkatyyppi 3 6,85 ja turvekankaat. (MT) 27,00 Kuivahkot kankaat ja piensaraiset sekä puolukkaiset Puolukkatyyppi 4 5,40 suot ja turvekankaat. (VT) 24,00 Kuivat kankaat ja tupasvillaiset sekä isovarpuiset suot ja Kanervatyyppi 5 2,70 turvekankaat. (CT) 18,00 6 Karukkokankaat ja rahkaiset suot sekä turvekankaat. 1,00 Jäkälätyyppi (CIT) 12,00 7 Kalliomaat ja hietikot sekä vesijättömaat. 0,00 Kitu- ja joutomaata, ei tuottoa 8 Lakimetsät ja tuntureiden heikkokasvuiset havumetsät. 0,00 Vaiheessa 4 laskettiin suojeluskenaarioiden mukaiset pinta-alat. Kitu- ja joutomaata, ei tuottoa WWF:n metsävision mukaisessa skenaariossa täytetään 17 % suojelutarve siten, että huomioidaan nykyiset suojelualueet ja lisäksi määritellään lisäsuojeltava alue luontotyypeille, joita ei ole jo joka metsäkeskusalueella suojeltu 17 %. Lisäsuojeltava alue täytetään siten, että jokaisen luontotyypin suojeluala kasvatetaan 17 %:iin jokaisella metsäkeskusalueella. Tällä hetkellä yli 17 %:sti suojeltuja luontotyyppien suojelumääriä ei leikata. mänty iv = -0,44+0,0098xH². Kasvuluvut (m3/ha/v) perustuvat Vuokila, Y. & Väliaho, H. (1980) Viljeltyjen havumetsiköiden kasvatusmallit. 271 s. Summary: Growth and yield models for conifer cultures in Finland. MTJ/CIFF 99.2 21 Metsätilastollinen vuosikirja 2013, Taulukko 1.30 Suurin kestävä tukki-, kuitu- ja energiapuun hakkuumahdollisuusarvio vuosille 2010 2019. Tiedot saatavissa myös MELA TuPa-hakupalvelusta http://mela2.metla.fi/mela/tupa/tupaindex.htm. 22 Ks. lisätietoja Nagoyan sopimuksesta esimerkiksi http://www.cbd.int/sp/targets/ 9

siihen pohjautuvat tulokset toimivat vertailukohtana Vertailuskenaario B: Kansallisen tason suojeluskenaariolle, jossa huomioidaan myös jo olemassa olevat luonnonsuojelualueet. Vertailuskenaario B: Kansallisen tason suojeluskenaariossa täytetään 17 % suojelutarve siten, että huomioidaan nykyiset suojelualueet ja lisäksi määritellään lisäsuojeltava alue luontotyypeille, joita ei ole jo kansallisesti suojeltu 17 %. Lisäsuojeltava alue täytetään siten, että jokaista luontotyyppiä, jota ei ole jo kansallisesti suojeltu 17 %, suojellaan lisää prosentuaalisesti yhtä paljon jokaisella metsäkeskusalueella (kuitenkin korkeintaan 17 %:iin kullakin metsäkeskusalueella). Lisäsuojelutarve täytetään siihen asti, että kutakin luontotyyppiä on suojeltu kansallisella tasolla 17 %. Tällä hetkellä yli 17 %:sti suojeltuja luontotyyppien suojelumääriä ei leikata, muttei myöskään korjata maantieteellisesti kattavaksi. Vaiheessa 5 käytettävissä oleva metsämaapinta-ala on laskettu metsäkeskuksittain ja kasvupaikkatyypeittäin, vähentämällä metsäkeskuksittain kunkin kasvupaikkatyypin metsämaa-alasta vuorotellen kunkin suojeluskenaarion mukainen suojeltava pinta-ala. Tämän jälkeen, vaiheissa 6 ja 7, on arvioitu metsäbiomassan saanto sekä ilman FSC:n arvioitua vaikutusta että arvioitu vaikutus huomioiden. Arvioidut vaikutukset on huomioitu kolmena skenaariona. FSC-skenaarioita on kolme; matala, perus- ja korkea skenaario. Skenaarioissa arvioitu FSC:n mukaisen metsänhoidon vaikutus metsäbiomassan saantoon koskee hakkuiden piirissä olevaa metsäpinta-alaa, eli sitä metsäpinta-alaa, josta on jo poistettu FSC:n kriteerien vaatima 5 %:n suojelualue. Tämä 5 %:n suojelualue on sisällytetty suojeluskenaarioiden 17 %:n suojelutavoitteeseen. Skenaariot on esitetty taulukossa 2.2. Taulukko 2.2. FSC:n arvioitujen vaikutusten skenaariot. Skenaario FSC:n mukaisen metsänhoidon vaikutus metsäbiomassan saantoon FSC matala 0 % FSC perus - 3 % FSC korkea -10 % 2.4 Aineistoihin liittyvät epävarmuudet Suurin kestävä hakkuumahdollisuusarvio On huomattava, että Metsätilastollisen vuosikirjan 2013 tiedot suurimmasta kestävästä tukki-, kuitu- ja energiapuun hakkuumahdollisuusarviosta metsäkeskuksittain vuosille 2010 2019 eivät pyri kuvaamaan markkinoilla tarjottavan puun määrää, ja arvioissa on mukana epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä. Esimerkiksi mukana on oletus 5 %:n taloudellisesta tuottovaatimuksesta, ja tämän oletetun korkokannan mahdollinen muutos 10

vaikuttaa arvioon oleellisesti. Mukana ei ole vaatimusta tilakohtaisista kestävyystavoitteista tai -rajoitteista eikä laskennassa ole huomioitu metsänomistajakohtaista hakkuu- tai puun myyntikäyttäytymistä. Edellä mainitun tilakohtaisen kestävyysvaatimuksen vallitessa suuralueiden kestävien hakkuumahdollisuuksien on arvioitu alenevan hieman yli 10 %. Tilakohtaisen tarkastelun ottaminen hakkuumahdollisuusarvion perustaksi ei ole perusteltua, kun tavoitteena oli määritellä alueellisten metsävarojen mahdollistama suurin kestävä hakkuukertymä. 23 Lisätietoa menetelmästä ja tilastoinnin taustasta on saatavilla artikkelissa Salminen et. al (2013) Valtakunnan metsien 10. inventointiin perustuvat ainespuun alueelliset hakkuumahdollisuusarviot 24. Metlan määrittämiä suurimpia kestäviä hakkuumahdollisuusarvioita on valittu käytettäväksi lähtötietona sellaisenaan, jotta tämän selvityksen tulokset pysyvät vertailukelpoisina Metsätilastollisen vuosikirjan tietoihin. On siis huomioitava, että tämän selvityksen tulokset on tarkoitettu tarkasteltavan skenaarioina, joiden toteutuminen on mahdollista, mikäli tulevaisuudessa kehitys on taustaoletusten mukainen. Kasvupaikkakohtainen metsäbiomassan saanto Koska metsäbiomassan saanto perustuu edellä mainittuun aineistoon suurimmista kestävistä hakkuumahdollisuusarvioista metsäkeskusalueittain, ei saantoa eri luontotyypeille ole aineistossa valmiiksi määritetty. Oletuksena tässä on, että eri luontotyypit tuottavat biomassaa taulukon 2.1. kasvulukujen mukaan. Tämä painotus näyttää sen, että mikäli suojelutarve kohdistuu tietyn metsäkeskuksen sisällä esimerkiksi erityisesti tuottavammalle metsämaalle, myös saanto vähenee enemmän, kuin jos suojelu kohdistetaan vähemmän tuottavalle metsämaalle. Tähän menetelmään on päädytty siksi, että koko Suomen kattavaa aineistoa suurimmista hakkuumahdollisuusarvioista luontotyypeittäin eri metsäkeskusalueilla ei ole saatavilla. Luonnonsuojelualueet Lähtötietojen suhteen havaittiin epävarmuutta luonnonsuojelualueiden paikkatiedon paikkansapitävyydessä. Nyt selvityksessä on käytetty SYKEn ylläpitämän OIVA ympäristöja paikkatietopalvelun tietoa suojelualueista. Tiedot valtion mailla olevien suojelualueiden osalta on toimittanut Metsähallitus ja yksityisillä mailla sijaitsevien suojelualueiden osalta ELY-keskus. Aineisto perustuu tämän hetkiseen parhaaseen tietoon suojelualueista, joten 23 Salminen, O., Hirvelä, H. & Härkönen, K. (2013). Valtakunnan metsien 10. inventointiin perustuvat ainespuun alueelliset hakkuumahdollisuusarviot. Metsätieteen aikakauskirja 3/2013: 199 268. Saatavissa http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff13/ff133199.pdf. 24 Salminen, O., Hirvelä, H. & Härkönen, K. (2013). Valtakunnan metsien 10. inventointiin perustuvat ainespuun alueelliset hakkuumahdollisuusarviot. Metsätieteen aikakauskirja 3/2013: 199 268. Saatavissa http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff13/ff133199.pdf. 11

sitä on perusteltua käyttää tässä selvityksessä. 25 Esimerkiksi MELA-laskennassa suojelupinta-ala poikkeaa SYKEn aineistosta, ja eroja saattaa olla erityisesti Metsähallituksen suojelualueiden osalta. MELA-laskennassa käytetyistä suojelualueista ei kuitenkaan ole paikkatietoaineistoa saatavilla ja aineisto perustuu vuosien 2008-2012 suojelutilanteeseen. FSC:n periaatteiden mukainen metsänhoito FSC:n periaatteiden mukaisen metsänhoidon vaikutuksesta metsäbiomassan saantoon ei ole tehty kattavia tutkimuksia. Arviot vaikutuksista on tehty perustuen asiantuntijahaastatteluihin. Mahdolliset epävarmuudet asiantuntija-arvioissa on huomioitu muodostamalla skenaariot FSC:n vaikutuksista metsäbiomassan saantoon. Skenaariot perustuvat keskimääräiseen arvioon FSC:n vaikutuksista metsäbiomassan saantoon, ja sen ympärille tehtyihin konservatiivisempaan ja rohkeampaan arvioon. Kasvupaikkatyypit Metlan paikkatietoaineisto kasvupaikkatyypeistä sisältää kahdeksan kasvupaikkatyypin lisäksi myös määrittelemättömän luokan. Tämä luokka sisältää alueet, joiden kasvupaikkatyyppiä ei ole voitu pilvien tai muun syyn takia määrittää. Tämän luokan osuus kokonaispinta-alasta on 1,4 %. 99 % tästä luokittelemattomasta alueesta sijaitsee Lapin metsäkeskuksen alueella, jossa noin 4 % pinta-alasta on luokittelematonta. Vaikutus muilla metsäkeskusalueilla on pieni. Tässä selvityksessä tämä luokittelematon osuus on lisätty kunkin metsäkeskusalueen sisällä kasvupaikkatyyppien pinta-aloihin, kunkin kasvupaikkatyypin suhteellisen osuuden mukaisesti. Luontotyypit voidaan jakaa tässä käytetyn jaon lisäksi myös huomattavasti tarkemmin, jopa kymmeniin luontotyyppeihin. Tässä käytetyn Metlan aineiston lisäksi kasvupaikkatyypeistä tai luontotyypeistä ei ole kuitenkaan tehty tarkempaan jaotteluun perustuvaa, koko Suomea kattavaa paikkatietoaineistoa. Metlan jaottelu kahdeksaan kasvupaikkatyyppiin vastaa esimerkiksi SYKEn käyttämää jaottelua metsäluontotyypeistä 26. Metlan kasvupaikkatyypit pitävät sisällään myös suotyypit, kun taas SYKE luokittelee metsäluontotyyppien lisäksi rämeet ja korvet erikseen omaksi luokakseen. Tämän selvityksen kannalta on tärkeää huomioida myös soiden suojelu, joten on perusteltua pitää myös suoalueet mukana kasvupaikkatyypeissä. Metlan kasvupaikkatyypit 25 Luonnonsuojeluaineistoon liittyvä epävarmuus liittyy esimerkiksi Natura-alueisiin. Natura-alueet ovat osittain tiukan suojelun ja osittain rajoitetun käytön piirissä. SYKE on digitoimassa tietoa Natura-alueilla olevista kohteista, joissa hakkuut ovat mahdollisia. Yksityismetsien osalta tietoja keräävät ELY-keskukset, mutta tiukan suojelun piirissä olevista Natura-alueista ei ole saatavilla yhtenäistä paikkatietoa. Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt työryhmän selvittämään luonnonsuojelualueiden tilastoinnin kehittämistä. Työryhmän tuloksia odotetaan vuoden 2014 lopulla, jonka jälkeen suojelualueista lienee saatavilla entistä luotettavampaa tietoa. 26 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2 Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008 12

ja SYKEn metsäluontotyypit on esitetty taulukossa 2.3. Lisätietoa kasvupaikkatyypeistä on Liitteessä 1. Taulukko 2.3. Metlan kasvupaikkatyyppien vastaavuuus SYKEn metsäluontotyyppeihin. Metlan kasvupaikkatyyppi SYKEn metsäluontotyyppi 1 Lehdot sekä lehtomaiset ja lettosuot (luonnontilaiset, ojikko- ja muuttumasuot) ja lehtoturvekankaat. 2 Lehtomaiset kankaat ja ruohoiset suot sekä turvekankaat. 3 Tuoreet kankaat ja suursaraiset sekä mustikkaiset suot ja turvekankaat. 4 Kuivahkot kankaat ja piensaraiset sekä puolukkaiset suot ja turvekankaat. 5 Kuivat kankaat ja tupasvillaiset sekä isovarpuiset suot ja turvekankaat. 6 Karukkokankaat ja rahkaiset suot sekä turvekankaat. 1 Lehdot 2 Lehtomaiset kankaat 3 Tuoreet kankaat 4 Kuivahkot kankaat 5 Kuivat kankaat 6 Karukkokankaat 7 Kalliomaat ja hietikot sekä vesijättömaat. 8 Lakimetsät ja tuntureiden heikkokasvuiset havumetsät. 3 Tulokset 3.1 Suojeluskenaariot Tämän selvityksen tuloksena on saatu WWF:n metsävision mukaista skenaariota sekä vertailuskenaarioita A ja B vastaavat tulokset metsäbiomassan arvioidulle saannolle Suomessa. WWF:n metsävision mukaisessa skenaariossa on huomioitu nykyiset suojelualueet, ja lisäksi kasvatettu suojelualue jokaisella metsäkeskusalueella 17 %:iin sellaisten kasvupaikkatyyppien osalta, joilla tämä ei vielä täyty. Vertailuskenaario A: 13

Tasasuojeluskenaariossa puolestaan suojelualueet on jaettu tasaisesti koko Suomen alueelle siten, että joka metsäkeskusalueella on suojeltu 17 % jokaista kasvupaikkatyyppiä. Vertailuskenaario B: Kansallisen tason suojeluskenaariossa puolestaan on huomioitu nykyiset suojelualueet sekä lisäksi asetettu suojeltavaksi niitä kasvupaikkatyyppejä, joita on nykyisellään suojeltu alle 17 %, siten, että 17 %:n kasvupaikkakohtainen tavoite täyttyy valtakunnallisesti. Nykytilanteen sekä suojeluskenaarioiden mukaiset suojellut metsämaapinta-alat kasvupaikkatyypeittäin on esitetty taulukossa 3.1. Tarkemmin suojelupinta-alat metsäkeskuksittain on esitetty liitteessä 3. Kuvassa 3.1 on esitetty suojeluskenaarioiden mukaiset metsäbiomassan arvioidut saannot. Taulukko 3.1. Nykytilanteen sekä suojeluskenaarioiden mukaiset suojellut metsämaapinta-alat kasvupaikkatyypeittäin. WWF:n metsävision mukainen skenaario Kasvupaikkatyyppi Nykytilanne Vertailuskenaario A: Tasasuojeluskenaario Vertailuskenaario B: Kansallisen tason suojeluskenaario Nyky-tilanne (ha) WWF:n metsävision mukainen skenaario (ha) Vertailuskenaario A: Tasasuojeluskenaario (ha) Vertailuskenaario B: Kansallisen tason suojeluskenaario (ha) 1 2 % 17 % 17 % 17 % 2 683 29 859 29 859 29 594 2 2 % 18 % 17 % 17 % 57 701 445 282 418 255 416 230 3 4 % 17 % 17 % 17 % 369 641 1 753 677 1 753 677 1 766 165 4 6 % 17 % 17 % 17 % 358 709 1 024 369 1 024 369 1 014 328 5 5 % 17 % 17 % 17 % 59 182 196 886 192 390 196 723 6 11 % 18 % 17 % 17 % 3 105 5 218 4 961 4 948 7 n/a n/a n/a n/a 0 0 0 0 8 n/a n/a n/a n/a 0 0 0 0 Suomi yht. 4 % 17 % 17 % 17 % 851 020 3 455 291 3 423 511 3 427 988 100 93 90 80 21 72 73 73 milj. m3/a 70 60 50 40 39 12 12 12 32 32 32 30 20 10 34 28 28 28 0 Metlan kestävä hakkuupotentiaali WWF:n metsävision mukainen skenaario Vaihtoehtoinen skenaario A: Tasasuojeluskenaario Vaihtoehtoinen skenaario B: Kansallisen tason suojeluskenaario Tukkipuu Kuitupuu Energiapuu Kuva 3.1. Suojeluskenaarioiden mukaiset metsäbiomassan saannot. 14

3.2 FSC:n arvioitu vaikutus FSC:n mukaisen metsänhoidon arvioidaan asiantuntijahaastatteluiden tulosten mukaisesti vaikuttavan saatavaan metsäbiomassaan siten, että se vähentää saantoa keskimäärin noin 3 %:ia (FSC Perus). Alla on esitetty aiemmin kuvattujen FSC-skenaarioiden (FSC Matala 0%, FSC Korkea -10 %) mukaiset metsäbiomassan arvioidut saannot, pohjautuen sekä WWF:n metsävision mukaiseen skenaarioon että vertailuskenaarioihin A ja B. 100 93 90 milj. m3/a 80 70 60 50 40 21 39 72 70 12 12 32 31 65 11 29 30 20 10 34 28 27 25 0 Metla FSC Matala FSC Perus FSC Korkea Tukkipuu Kuitupuu Energiapuu Kuva 3.2. FSC-skenaariot perustuen WWF:n metsävision mukaiseen skenaarioon. 100 93 90 milj. m3/a 80 70 60 50 40 21 39 73 70 12 12 32 31 65 11 29 30 20 10 34 28 27 25 0 Metla FSC Matala FSC Perus FSC Korkea Tukkipuu Kuitupuu Energiapuu Kuva 3.3. FSC-skenaariot perustuen Vertailuskenaario A: Tasasuojeluskenaarioon. 15

100 93 90 milj. m3/a 80 70 60 50 40 21 39 73 70 12 12 32 31 65 11 29 30 20 10 34 28 27 25 0 Metla FSC Matala FSC Perus FSC Korkea Tukkipuu Kuitupuu Energiapuu Kuva 3.4. FSC-skenaariot perustuen Vertailuskenaario B: Kansallisen tason suojeluskenaarioon. 16

3.3 Kokonaistulokset Kuvassa 3.5 on nähtävissä arvio siitä, kuinka kantojen jättäminen metsiin, luonnonsuojelualueiden lisääminen Nagoyan sopimuksen mukaisesti sekä FSC:n mukainen metsänhoito vaikuttaa metsäbiomassan saantoon. Kantojen jättäminen metsiin vaikuttaa saatavan energiapuun määrään. Kuten edellä on todettu, WWF:n metsävision mukainen skenaario ja Tasasuojelu- ja Kansallisen tason suojeluskenaariot eivät poikkea suuresti toisistaan metsäbiomassan saannon kannalta. FSC:n vaikutuksesta kokonaissaanto vähenee keskimäärin 3 %:ia. milj. m3/a 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 93 21 87 15 39 39 34 34 Metlan määritelmän mukainen kestävä metsäbiomassan saanto Kannot jätetään metsiin 70 70 70 12 12 12 31 31 31 27 27 27 WWF:nmetsävision mukainen skenaario + FSCperus Vaihtoehtoinen skenaario A: Tasasuojeluskenaario + FSCperus Vaihtoehtoinen skenaario B: Kansallisen tason suojeluskenaario + FSCperus Tukkipuu Kuitupuu Energiapuu Kuva 3.5. Skenaariot ja metsäbiomassan saanto. 17

4 Pohdintaa Teollisuuspuun hakkuukertymä vuonna 2013 on ollut tukkipuun osalta 23 807 000 m 3 ja kuitupuun osalta 32 274 000 m 3 eli kaikkiaan 56 081 000 m 3. Vuoden 2013 hakkuumäärä oli poikkeuksellisen korkea ja ajanjaksolla 1982-2013 vain vuosina 2000 ja 2007 hakkuumäärä on ollut samalla tasolla tai korkeampi kuin vuonna 2013. 27 Metsähakkeen käyttö on vuonna 2013 ollut kokonaisuudessaan noin 8 700 000 m 3, mikä on metsähakkeen käytön uusi ennätys. 28 Hankkeen tulosten perusteella luonnonsuojelualueiden lisääminen 17 %:n tavoitteeseen asti ei vähennä metsäbiomassan hakkuumahdollisuusarviota alle vuonna 2013 toteutuneiden kokonaishakkuiden. Myöskään FSC:n kriteerien mukaiseen metsänhoitoon siirtyminen ei vähentäisi kokonaismetsäbiomassan hakkuumahdollisuusarviota alle vuonna 2013 toteutuneiden hakkuiden, mikäli FSC:n mukaisen metsänhoidon toteuttaminen vähentää metsäbiomassan saantoa korkeintaan kolme prosenttia. Kuitupuun osalta hakkuumahdollisuusarvio kuitenkin näyttäisi laskevan alle vuonna 2013 toteutuneiden hakkuiden. FSC:n mukaisen metsien hoidon arvellaan vaikuttavan nykykäytäntöihin verrattuna siten, että saatava metsäbiomassan määrä vähenee jonkin verran. Tuloksia tarkastellessa tulee edelleen pitää mielessä se, ettei FSC:n mukaisen metsänhoidon vaikutuksesta ole vielä tarkkaa tutkimustietoa. Tämän vuoksi epävarmuudet on pyritty ottamaan huomioon skenaarioilla, joiden vaihteluvälit ovat varsin suuret. On myös pidettävä mielessä, että puun käyttöön liittyy myös monia muita kysymyksiä kuin tässä käsitellyt puubiomassan saatavuus metsissä ja metsätalouskäytössä oleva pinta-ala. Teknis-taloudelliset näkökulmat kuten kuljetusetäisyydet, puun lukuisat eri käyttökohteet ja käyttötavat tukki-, kuitu- ja energiapuujakeina sekä puun hinta vaikuttavat merkittävästi metsäbiomassan käyttöön. Lisäksi metsäbiomassan käytön kestävyyteen liittyy monia seikkoja metsänhoidollisten toimenpiteiden lisäksi. Näitä ovat esimerkiksi metsien merkitys hiilensidonnan näkökulmasta sekä erilaisten ekosysteemipalveluiden tarjoaminen. Metsien kestävä käyttö on siis monen tekijän summa, jonka kattava arvioiminen edellyttää hyvin laaja-alaista tarkastelua. 27 Teollisuuspuun hakkuut alueittain 2013. Metsätilastotiedote 21/2014, Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu, Elina Mäki-Simola 23.5.2014. Saatavissa: http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/mtt/2014/hakpoi13.pdf, viitattu 28.7.2014. 28 Puun energiakäyttö 2013. Metsätilastotiedote 31/2014, Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu, Jukka Torvelainen, Esa Ylitalo, Paul Nouro, 8.7.2014. Saatavissa: http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/mtt/2014/puupolttoaine2013.pdf, viitattu 28.7.2014 18

Lähteet Metsäntutkimuslaitos (2014). Puun energiakäyttö 2013. Metsätilastotiedote 31/2014, Metsätilastollinen tietopalvelu, Jukka Torvelainen, Esa Ylitalo, Paul Nouro, 8.7.2014. Saatavissa: http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/mtt/2014/puupolttoaine2013.pdf Viitattu 28.7.2014 Metsäntutkimuslaitos (2014). Avoimien aineistojen tietopalvelu. Saatavissa http://kartta.metla.fi/, Viitattu 9.6.2014 Metsäntutkimuslaitos (2014). Teollisuuspuun hakkuut alueittain 2013. Metsätilastotiedote 21/2014, Metsäntutkimuslaitos, Metsätilastollinen tietopalvelu, Elina Mäki-Simola 23.5.2014. Saatavissa: http://www.metla.fi/metinfo/tilasto/julkaisut/mtt/2014/hakpoi13.pdf, Viitattu 28.7.2014 Metsäntutkimuslaitos (2013). Metsätilastollinen vuosikirja 2013. Päätoimittaja Esa Ylitalo, Saatavissa http://www.metla.fi/julkaisut/metsatilastollinenvsk/, Viitattu 9.6.2014 Metsäntutkimuslaitos (2013). Monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) kartta-aineisto 2011 - Metatietotuloste 16.7.2013. Saatavissa: http://www.paikkatietoikkuna.fi/catalogue/portti-metadata-printoutservice/metadataprintoutservlet?lang=fi&title=metatietotuloste&metadataresourceu uid=38ec2985-f219-4949-a166-7e9d822c8960, Viitattu 9.6.2014 Raunio, Anne; Schulman, Anna; Kontula, Tytti (2008). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2 Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen FSC-yhdistys (2011). Suomen FSC-standardi (Suomennos 12.5.2011). 2010 Forest Stewardship Council A.C SYKE (2014). Oiva ympäristö- ja paikkatietopalvelu, SYKE. Saatavissa www.ymparisto.fi/oiva, Viitattu 9.6.2014 19

Liite 1. Lisätietoa kasvupaikkatyypeistä Metlan paikkatietoaineistossa Sekä satelliittikuvat että VMI-koealat ositetaan ennen analyysia Maanmittauslaitoksen maastotietokannan mukaisiin kivennäismaihin ja soihin. Jokaiselle kuvanalkiolle ennustetaan todennäköisin neljästä edellä mainitusta VMI:n päätyypistä. Siten ositteen sisällä voi olla sekä VMI:n mukaisia kivennäismaita että soita. Kivennäismaiden metsämaat jaetaan seitsemään kasvupaikkatyyppiin Lehto ja Leikolan (1987) mukaan. Seitsemäs luokka, kalliomaat ja hietikot voivat olla myös kitu- tai joutomaata. Pohjois-Suomessa kahdeksannen luokan muodostavat lakimetsät ja tunturit ja ne ovat aina kitumaata tai joutomaata. Sekä korvet, rämeet että avosuot luokitetaan kuuteen kasvupaikkaluokkaan riippumatta maaluokasta. Sekä satelliittikuvat että VMI -koealat ositetaan ennen analyysia Maanmittauslaitoksen maastotietokannan mukaisiin kivennäismaihin, puustoisiin soihin ja avosoihin. Jokaiselle kuvanalkiolle on ennustettu karttaositteen sisällä todennäköisin kasvupaikkatyyppi. Siten karttaositteen sisällä voi olla sekä VMI:n mukaisia kivennäismaita että soita. Kuvanalkion tasolla ennustevirhe on suurehko, mutta pienenee alueen koon kasvaessa. Tarkat määritelmät löytyvät myös seuraavista julkaisuista: Tomppo, E., Heikkinen, J., Henttonen, H.M., Ihalainen, A., Katila, M., Mäkelä, H., Tuomainen, T. & Vainikainen, N. 2011. Designing and conducting a forest inventory - case: 9th National Forest Inventory of Finland. Springer, Managing Forest Ecosystems 21. 270 p. ISBN 978-94-007-1651-3 ja Tomppo, E., Henttonen, H., Korhonen, K.T., Aarnio, A., Ahola, A., Heikkinen, J., Ihalainen, A., Mikkelä, H., Tonteri, T. & Tuomainen, T. 1998. Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat ja niiden kehitys 1968-97. Julkaisussa: Etelä-Pohjanmaa. Metsävarat 1968-97, hakkuumahdollisuudet 1997-2026. Metsätieteen aikakauskirja - Folia Forestalia 2B/1998: 293-374. 20

Liite 2. Lisätietoa Luonnonsuojelu- ja erämaaalueiden paikkatiedoista Luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet -aineisto koostuu luonnonsuojelulain nojalla lailla tai asetuksella valtion maille tai lääninhallituksen päätöksellä yksityismaille perustetuista luonnonsuojelualueista. Aineistoon kuuluvat myös luonnontilaisina säilytettävät ja osittain luonnonmukaisesti käsiteltävät laaja-alaiset erämaa-alueet. Aineistoa tuotetaan valtion maiden suojelualueiden osalta Metsähallituksessa, yksityisten maille tehtävät suojelupäätökset numeeristetaan ELY-keskuksissa (Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue). Valtion maiden suojelualueiden rajat pohjautuvat pääosin Metsähallitukselta saatuihin tietoihin. Yksityiset rauhoituspäätökset (ns. YSA alueet) on alun perin digitoitu Ympäristöministeriössä olevista päätöskartoista ja Suomen säädöskokoelmasta. Vuoden 1997 jälkeen tehdyt päätökset on digitoitu alueellisissa ympäristökeskuksissa vastaamaan digitointiajankohdan numeerisen kiinteistörajakartan (NKRK) rajoja. Joissakin ympäristökeskuksissa myös nämä vanhat päätökset on korjattu vastaamaan NKRK-aineistoa. DigPohja-kenttä kertoo kunkin kohteen tilanteen. Yksityisten omistamilla mailla olevien luonnonsuojelualueiden rauhoituspäätösten, yksityisten suojelualueiden määräaikaisten rauhoituspäätösten, luontotyyppi-rauhoituspäätösten ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkojen rauhoituspäätösten rajaukset vastaavat 1.1.2014 ajankohdan tilannetta. Nykyisin aineistoa tuottaa ELY-keskusten Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue. Aineisto sisältää osittain päällekkäisiä kohteita. Ei sisällä Ahvenanmaan tietoja. Paikkatieto ja tarkat metatiedot saatavilla: www.ymparisto.fi/oiva: Luonnonsuojelualueet-paikkatietokanta 21

Liite 3. Nykytilanteen sekä suojeluskenaarioiden mukaiset suojelupinta-alat Nykytilanne (metsämaa, ha/kasvupaikkatyyppi/metsäkeskus) MK 1 MK 2 MK 3 MK 4 MK 5 MK 6 MK 7 MK 8 MK 9 MK 10 MK 11 MK 12 MK 13 Yht 1 479 239 313 175 113 180 21 35 78 206 39 221 584 2 683 2 4 940 112 170 208 28 271 9 512 476 1 043 2 080 1 637 46 215 57 701 3 14 485 5 970 6 308 3 706 6 609 9 732 3 836 6 740 5 779 9 581 17 324 38 501 241 067 369 641 4 3 229 1 834 1 119 1 317 3 925 3 349 6 168 4 303 2 519 9 340 7 894 16 873 296 839 358 709 5 715 2 011 989 197 1 209 308 4 701 1 211 704 2 588 2 073 4 226 38 249 59 182 6 26 166 95 19 80 52 216 90 17 19 37 1 735 552 3 105 7 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 8 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Yht. 23 876 10 333 8 995 5 621 11 964 13 892 14 952 12 890 9 574 22 778 29 447 63 194 623 506 851 020 Nykytilanne (%) MK 1 MK 2 MK 3 MK 4 MK 5 MK 6 MK 7 MK 8 MK 9 MK 10 MK 11 MK 12 MK 13 Yht 1 3 % 3 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 0 % 1 % 1 % 1 % 1 % 6 % 2 % 2 4 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 0 % 1 % 5 % 2 % 41 % 2 % 3 3 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 2 % 3 % 10 % 4 % 4 2 % 1 % 2 % 1 % 2 % 2 % 1 % 1 % 1 % 2 % 1 % 2 % 14 % 6 % 5 2 % 66 % 5 % 1 % 3 % 1 % 3 % 2 % 2 % 2 % 1 % 2 % 18 % 5 % 6 2 % 5 % 9 % 2 % 4 % 10 % 4 % 6 % 3 % 3 % 4 % 17 % 29 % 11 % 7 n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a 8 n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a Yht 3 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 1 % 2 % 2 % 3 % 13 % 4 % WWF:n metsävision mukainen skenaario (metsämaa, ha/kasvupaikkatyyppi/metsäkeskus) MK 1 MK 2 MK 3 MK 4 MK 5 MK 6 MK 7 MK 8 MK 9 MK 10 MK 11 MK 12 MK 13 Yht 1 2 570 1 560 4 681 2 297 1 806 3 081 622 1 608 2 251 4 105 985 2 543 1 751 29 859 2 21 913 26 277 61 761 25 219 33 127 56 394 10 413 42 095 65 992 31 119 7 798 16 959 46 215 445 282 3 86 592 104 678 77 037 72 545 80 388 112 071 89 857 121 905 116 932 116 296 155 242 205 210 414 924 1 753 677 4 23 077 33 644 10 935 23 346 31 738 31 003 85 191 57 330 34 359 73 830 99 331 154 208 366 378 1 024 369 5 4 983 2 011 3 735 2 834 7 640 3 574 29 726 10 911 7 682 22 822 25 793 36 928 38 249 196 886 6 180 518 188 137 342 88 891 258 92 97 140 1 735 552 5 218 7 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 8 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Yht 139 315 168 688 158 338 126 378 155 040 206 210 216 699 234 107 227 307 248 268 289 289 417 583 868 069 3 455 291 WWF:n metsävision mukainen skenaario (%) MK 1 MK 2 MK 3 MK 4 MK 5 MK 6 MK 7 MK 8 MK 9 MK 10 MK 11 MK 12 MK 13 Yht 1 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 2 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 41 % 18 % 3 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 4 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 5 17 % 66 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 18 % 17 % 6 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 29 % 18 % 7 n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a 8 n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a n/a Yht 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 17 % 18 % 17 % 22

23

Gaia Group Oy Bulevardi 6 A, FI-00120 HELSINKI, Finland Tel +358 9686 6620 Fax +358 9686 66210 FINLAND SWITZERLAND CHINA ETHIOPIA ARGENTINA You will find the presentation of our staff, and their contact information, at www.gaia.fi

Mitä metsä kestää? Suomen metsien ekologistaloudellisesti vastuullinen hakkuupotentiaali Miksi meitä tarvitaan? Tavoitteemme on pysäyttää luonnon köyhtyminen ja rakentaa tulevaisuus, jossa ihmiset ja luonto elävät tasapainossa. wwf.fi LAURA RAHKA / WWF