Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava-alueiden linnustoselvitys vuonna 2011

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava-alueiden linnustoselvitys vuonna 2011 Espoo 2011

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 1 Sisällysluettelo Tiivistelmä 2 1. Johdanto 3 2. Menetelmät 3 2.1. Mykkänen 3 2.2. Tertti 6 3. Tulokset 6 3.1. Mykkänen 6 3.2. Tertti 12 4. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 19 4.1. Mykkänen 19 4.2. Tertti 19 5. Lähteet 22 Liite 1. Luokiteltujen lintulajien esittelyt 24 Liite 2. Uhanalaisluokat, erityisesti suojeltavat lajit, EU:n direktiivit, Suomen kansainväliset vastuulajit ja rauhoitetut lajit 31 Kannen kuva: Tertin Tauru-Peltolan eteläpuolella olevaa linnustollisesti tärkeää aluetta. Valokuvat Seppo Niiranen Karttakuvat Faunatica Oy Pohjakartat Maanmittauslaitos lupanro 792/MML/11 Kirjoittajat: Seppo Niiranen ja Marko Nieminen

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 2 Tiivistelmä Tässä raportissa esitellään vuonna 2011 Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaavoitettavilla alueilla tehtyjen linnustoselvitysten tulokset. Päämääränä oli paikallistaa huomionarvoisten lajien esiintymät ja linnustollisesti tärkeimmät kohteet. Selvitysalueet käytiin kolmeen kertaan kattavasti läpi. Työn tilasi Hämeenlinnan kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Mykkäsen selvitysalueella pesi tai mahdollisesti pesi ainakin 52 lintulajia vuonna 2011. Kahdeksan ainakin ajoittain alueella pesivää luokiteltua lintulajia havaittiin: pyy, teeri, metso, varpuspöllö, viirupöllö, palokärki, leppälintu ja sirittäjä. Lisäksi havaittiin kalasääski, jonka pesäpaikka on selvitysalueen ulkopuolella. Muita huomionarvoisia lintulajeja havaittiin 16. Mykkäseen rajattiin 4 linnuston kannalta merkittävää aluetta. Tertin selvitysalueella pesi tai mahdollisesti pesi ainakin 66 lintulajia vuonna 2011. 12 ainakin ajoittain alueella pesivää luokiteltua lintulajia havaittiin: pyy, teeri, ruisrääkkä, kurki, kuovi, käenpiika, palokärki, niittykirvinen, leppälintu, sirittäjä, pikkulepinkäinen ja punavarpunen. Muita huomionarvoisia lintulajeja havaittiin 24. Terttiin rajattiin 14 linnuston kannalta merkittävää aluetta.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 3 1. Johdanto Tässä raportissa esitellään tulokset vuonna 2011 Hämeenlinnan Mykkäsen n. 3,4 km 2 ja Tertin n. 5,1 km 2 asemakaavoitettavilla alueilla tehdystä linnustoselvityksestä (kuvat 1 & 2). Selvityksen päämääränä oli paikallistaa huomionarvoisten lajien esiintymät sekä linnustollisesti tärkeimmät kohteet selvitysalueilla. Työn tilasi Hämeenlinnan kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. 2. Menetelmät Linnusto laskettiin kartoitusmenetelmällä soveltaen maalintujen kartoituslaskentaohjeita (Koskimies & Väisänen 1988). Selvitysalueet ovat laajoja, joten ne jaettiin kolmeen tai neljään osaan, jotka kaikki käytiin kolmeen kertaan kattavasti läpi. Koska kartoituskäyntejä oli vain kolme, keskityttiin EU:n lintudirektiivin lajeihin (D1), uhanalaisiin lajeihin sekä muihin vähälukuisiin tai mielenkiintoisiin alueen luontoarvoista kertoviin indikaattorilajeihin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen keskityttiin linnuston kannalta parempiin alueisiin, jolloin vaikeakulkuiset taimikot ja ryteiköt kierrettiin reunoja myöten ja pysähdeltiin toistuvasti kuulostelemaan lintuja. Kaikki havainnot huomionarvoisista lintulajeista merkittiin maastossa kartoille. Lisäksi kirjattiin muistiin kaikki selvitysalueella todennäköisesti tai mahdollisesti pesivät lajit. Äänihoukutinta käytettiin lähinnä pyylle ja varpushaukalle sopivannäköisissä elinympäristöissä. Hämeenlinnalaisilta lintujen rengastajilta (Juhani Koivu, Tero Niskanen ja Mikko Ollila; myös Ollila 2010) saatiin tietoon lintuhavaintoja aiemmilta vuosilta ja Heli Jutilalta havaintoja Tertin alueelta vuodelta 2011. Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimiston tietokannasta tehtiin poiminta 13.9.2011 (Tertti) ja 15.9.2011 (Mykkänen). Tiira-tietokannasta tarkistettiin havainnot 10.9.2011. Reviirikarttojen tulkinnan ja tulosten raportoinnin teki Seppo Niiranen. 2.1. Mykkänen Maastotyöt tekivät Seppo Niiranen, Teppo Häyhä ja Gustaf Nordenswan. Havainnointi alkoi aamuisin vähän ennen auringonnousua tai viimeistään vähän auringonnousun jälkeen. Havainnointipäivät olivat: 5.5., 19.5., 7.6. (myös yölaulajat), 11.6. (myös yölaulajat) ja 23.6. (vain yölaulajat). Yölaulajia kuunneltiin kiertäen aamuyöllä autolla selvitysaluetta ja pysähdellen sopivissa paikoissa. Säät suosivat kartoituksia, sillä joka käyntikerralla oli vähintään kohtalaisen hyvä sää. Vähäistä vesisadetta oli kerran. 5.5.2011 klo 5:00-10:40. Säätila (selvityksen alussa ja lopussa): +4 C, tyyntä, pilvisyys 8/8, näkyvyys >10 km; +10 C, tyyntä, 8/8, >10 km. Hyvä sää. 19.5.2011 klo 4:05-9:35. Säätila: +6 C, tuuli W 2-3 bf, 7/8, >10 km; +12 C, SW 3-4 bf, 8/8, >10 km. Muutama vaatimaton vesisadekuuro. 7.6.2011 klo 3:00-9:10. Säätila: +16 C, S 2->3 bf, 1/8, >10 km; +22 C, S 2 bf, 0/8, >10 km. Hyvä sää 11.6.2011 klo 3:00-8:00. Säätila: +22 C, tyyntä, 0/8, >10 km; +25 C, tyyntä, 0/8, >10 km. Hyvä sää. 23.6.2011 klo 2:50-4:10. Säätila: +12 C, SW 2 bf, 8/8, >10 km. Hyvä sää.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 4 Kuva 1. Mykkäsen selvitysalueen rajaus (punainen viiva).

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 5 Kuva 2. Tertin selvitysalueen rajaus (punainen viiva).

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 6 2.2. Tertti Maastotyöt tekivät Seppo Niiranen, Aapo Ahola ja Teppo Häyhä. Havainnointi alkoi aamuisin vähän ennen auringonnousua tai viimeistään vähän auringonnousun jälkeen. Havainnointipäivät olivat: 25.4., 5.5., 7.5., 19.5., 23.5., 4.6., 11.6. (vain yölaulajat), 21.6. (myös yölaulajat), 22.6. (myös yölaulajat) ja 23.6. Yölaulajia kuunneltiin kiertäen aamuyöllä autolla selvitysaluetta ja pysähdellen sopivissa paikoissa. Säät suosivat kartoituksia, sillä joka käyntikerralla oli vähintään kohtalaisen hyvä sää. Vähäistä vesisadetta oli parilla kertaa. 25.4.2011 klo 04:55-11:00. Säätila (selvityksen alussa ja lopussa): +3 C, tyyntä, pilvisyys 0/8, näkyvyys >10 km; +12 C, tyyntä, 0/8, >10 km. Hyvä sää. 5.5.2011 klo 05:00-10:45. Säätila: +4 C, tyyntä, 8/8, >10 km; +10 C, tyyntä, 8/8, >10 km. Hyvä sää. 7.5.2011 klo 04:40-09:00. Säätila: +4 C, tyyntä, 0/8, >10 km; +10 C, tyyntä, 0/8, >10 km. Hyvä sää 19.5.2011 klo 04:10-09:45. Säätila: +6 C, tuuli W 2-3 bf, 7/8, > 10 km; +12 C, SW 3-4 bf, 8/8, >10 km. Muutama vaatimaton vesisadekuuro. 23.5.2011 klo 03:35-09:40. Säätila: +7 C, tyyntä, 0/8, >10 km; +13 C, SW 2 bf, 8/8, >10 km. Hyvä sää 4.6.2011 klo 04:30-10:30. Säätila: +11 C, tyyntä, 0/8, >10km; +12 C, W2 bf, 0/8, >10 km. Hyvä sää 11.6.2011 klo 1:50-2:45. Säätila: +22, tyyntä C, 0/8, >10 km. Hyvä sää. 21.6.2011 klo 03:30-09:00. Säätila: +12 C, W 3 bf, 8/8, 4-10 km; +15 C, W 3 bf, 8/8, >10 km. Hyvä sää. 22.6.2011 klo 03:30-09:15. Säätila: +13 C, SW 3 bf, 7/8, >10km; +17 C, SW 3 bf, 5/8, >10 km. Hyvä sää. 23.6.2011 klo 04:30-08:45. Säätila: +12 C, SW 2 bf, 8/8, >10 km; +17 C, SW 3 bf, 8/8, >10 km. Hyvä sää. 3. Tulokset 3.1. Mykkänen Linnustoselvityksen tulosten mukaan Hämeenlinnan Mykkäsen selvitysalueella pesi tai mahdollisesti pesi ainakin 52 lintulajia vuonna 2011 (taulukko 1). Luultavasti joitakin pesimälajeja jäi selvitysalueen laajuuden vuoksi huomaamatta. Esimerkiksi korpista ja tiklistä ei saatu ollenkaan havaintoja. Varpushaukalle olisi tarjolla sopivanlaista elinympäristöä, mutta lajista ei tehty yhtään havaintoa. Laji on näkyvimmillään keväällä soidinlentojen aikaan ja toisaalta poikasten lähtiessä pesästä heinäkuun loppupuolella. Hämeenlinnalaisten rengastajien mukaan Mykkäsen alueella pesi vielä 1980-luvulla kanahaukka, hiirihaukka, mehiläishaukka, lehtopöllö ja pohjantikka. Mistään näistä lajeista ei saatu havaintoa vuonna 2011. Lajikohtainen tarkastelu: EU:n lintudirektiivin, uhanalaiset, silmälläpidettävät ja Suomen vastuulajit Yhteensä yhdeksän luokiteltua lintulajia havaittiin vuonna 2011. Havaintopaikat esitetään kuvassa 3. Lajeista on tarkemmat esittelyt liitteessä 1. Kalasääski Yksi havainto: 11.5. sääksi kaarteli taivaalla kartalle merkityn paikan kohdalla. Lähin tiedossa oleva kalasääsken pesäpaikka on selvitysalueen itäpuolella, Kärkistensuon pohjoispäässä.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 7 Taulukko 1. Vuoden 2011 selvityksessä Mykkäsessä havaitut lintulajit (todennäköinen tai mahdollinen pesintä). Kalasääski Pandion haliaetus EU D1 Pensaskerttu Sylvia communis Pyy Bonasa bonasia EU D1 Lehtokerttu Sylvia borin Teeri Tetrao tetrix EU D1, NT, Vastuulaji Mustapääkerttu Sylvia atricapilla Metso Tetrao urogallus EU D1, NT, Vastuulaji Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT Fasaani Phasianus colchicus Tiltaltti Phylloscopus collybita Lehtokurppa Scolopax rusticola Pajulintu Phylloscopus trochilus Metsäviklo Tringa ochropus Hippiäinen Regulus regulus Sepelkyyhky Columba palumbus Harmaasieppo Muscicapa striata Käki Cuculus canorus Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Varpuspöllö Claucidium passerinum EU D1, Vastuulaji Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Viirupöllö Strix uralensis EU D1 Hömötiainen Parus montanus Palokärki Dryocopus martius EU D1 Töyhtötiainen Parus cristatus Käpytikka Dendrocopos major Kuusitiainen Parus ater Metsäkirvinen Anthus trivialis Sinitiainen Parus caeruleus Västäräkki Motacilla alba Talitiainen Parus major Peukaloinen Troglodytes troglodytes Puukiipijä Certhia familiaris Rautiainen Prunella modularis Närhi Garrulus glandarius Punarinta Erithacus rubecula Harakka Pica pica Leppälintu Phoenicurus phoenicurus Vastuulaji Naakka Corvus monedula Pensastasku Saxicola rubetra Varis Corvus cornix Mustarastas Turdus merula Peippo Fringilla coelebs Räkättirastas Turdus pilaris Viherpeippo Chloris chloris Laulurastas Turdus philomelos Vihervarpunen Carduelis spinus Punakylkirastas Turdus iliacus Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Kulorastas Turdus viscivorus Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Hernekerttu Sylvia curruca Keltasirkku Emberiza citrinella Pyy 19 reviiriä löydettiin. Eniten lintuja havaittiin selvitysalueen länsiosassa Loukastenharjun ja Kettukallion ympäristössä sekä koillisessa Joentaustan eteläpuolella. Alueella on vakaa pyykanta ja se kuvastaa yhtenäisen metsäalueen laajuutta. Pyy ei viihdy pienissä metsäsaarekkeissa tai laajemman asutuksen välittömässä läheisyydessä. Voimakkaat hakkuut pienentävät pyykantaa. Teeri Vain yksi soidinääntelevä koiras kuultiin Pohjaladonsuolla. Todennäköisesti selvitysalueella on kuitenkin useampi pari teeriä. Metso Runsaasti metson kevättalvisia ulosteita oli Ikkunaladonsuon ja Mykkäsen välillä. Luultavasti ainakin muutama lintu viihtyy alueella. Ruskeankivenmäen pohjoispuolella on vanhastaan tunnettu metson soidinpaikka, tuoreita soidinhavaintoja ei sieltä kuitenkaan ole. Varpuspöllö Laji havaittiin kerran: 11.5. kuultiin soidinhuutoa Mykkäsen länsirinteessä. Laji todennäköisesti pesii ainakin hyvinä myyrävuosina selvitysalueella. Viirupöllö Lajista saatiin näköhavainto 5.5. Pesintää ei varmistettu, mutta vanhojen rengastustietojen perusteella selvitysalueella on ainakin asustanut viirupöllöpari.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 8 Palokärki Kolme reviiriä merkittiin kartalle. Pesäpaikkoja tai poikueita ei löydetty. Jokunen vanha pesäkolo oli todisteena aiempien vuosien pesinnöistä. Leppälintu Vain kaksi laulavaa koirasta löydettiin selvitysalueen eteläosasta ja luoteesta, Koivukulmasta. Sopivaa elinympäristöä tuntui kuitenkin olevan useammallekin reviirille. Sirittäjä Vain yksi reviiri löydettiin kartoituksissa. Tämä ei voi olla todellinen kuva selvitysalueen sirittäjäkannasta. Sopivaa elinympäristöä olisi useammalle reviirille. Sirittäjiä oli kartoitusvuonna vähän, toivottavasti se on tilapäinen ilmiö, eikä laji ole vähenemässä näin rajusti. Lajikohtainen tarkastelu: muut huomionarvoiset lintulajit Havaintokartoille merkittiin luokiteltujen lintulajien lisäksi sellaisia lajeja, jotka tukevat linnustolle arvokkaiden alueiden määrittelyä (kuvat 4 & 5). Lehtokurpasta saatiin vain yksi havainto selvitysalueen koillisosasta. Luultavasti alueella on kuitenkin useampi reviiri. Huhtikuussa ja toukokuun alussa ilta- ja aamuyöllä tehtävillä maastokäynneillä soidinlennolla olevat lehtokurpat löytyisivät helposti. Metsäviklo havaittiin soidinlennossa Ristiniityn ympäristössä. Todennäköisesti useampikin reviiri on näin laajalla alueella. Käestä tehtiin kolmesta koiraasta havaintoja alueen itäosassa. Käpytikkoja löydettiin kahdeksan reviiriä. Ilmeisesti jokunen reviiri jäi löytymättä selvitysalueen keskiosasta, sopivaa pesimäympäristöä on tarjolla. Peukaloisia löydettiin viisi laulavaa koirasta, näistä neljä selvitysalueen koillisosassa. Pensastaskusta tehtiin reviirihavainto Iso-Harvoilan pellolta. Lisäksi merkittiin karttaan alueen pohjoisosasta reviiri, joka on hieman rajauksen ulkopuolella. Kulorastaita havaittiin kahdessa paikassa. Mustapääkerttujen reviirit keskittyivät selvitysalueen koillisosaan, Joentaustan ympäristöön. Tiltaltista merkittiin kartalle 31 reviiriä. Koiras liikkuu laulaessaan, joten saman linnun voi vahingossa tulkita parille reviirille. Tuntuu kuitenkin siltä, että tiltaltit ovat ilahduttavasti runsastuneet viime vuosina. Pyrstötiainen havaittiin kolmessa paikassa. Hömötiaisia löydettiin peräti kaksikymmentä reviiriä. Näyttäisi siltä, että viime syksyn kovan hömötiaisvaelluksen jäljiltä jäi eteläisen Suomen metsiin runsaasti hömötiaisia pesimään. Töyhtötiaisia havaittiin kahdeksalla reviirillä, jota voidaan pitää melko normaalina määränä tämän kokoiselle alueelle. Kuusitiaisista tehtiin havaintoja viidessä paikassa. Enemmänkin olisi odottanut löytyvän. Puukiipijä havaittiin viidessä paikassa. Edellinen kova talvi karsi puukiipijäkantaamme kovasti.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 9 Kuva 3. Luokiteltujen lintulajien havainnot Mykkäsen alueella vuonna 2011.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 10 Kuva 4. Muiden huomionarvoisten lintulajien havainnot Mykkäsen alueella vuonna 2011 (kartta 1/2).

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 11 Kuva 5. Muiden huomionarvoisten lintulajien havainnot Mykkäsen alueella vuonna 2011 (kartta 2/2).

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 12 Närhi löydettiin seitsemältä reviiriltä. Luultavasti närhiä on alueella enemmänkin, laji on usein vaikea havaita pesimäaikaan. Kottarainen havaittiin vain kerran golfkentällä. Ilmeisesti lajille sopivat pöntöt puuttuvat alueelta. Sopivaa ruokailumaastoa on tarjolla, joten kottaraispönttöjä kannattaisi ripustaa esim. golfkentän reunapuihin. Punatulkku havaittiin neljässätoista paikassa kuusivaltaisissa metsissä. Selvitysalueen punatulkkukanta on vahva. Luultavasti enemmänkin pareja on, koska pesimäaikaan laji on hiljainen ja huomaamaton. 3.2. Tertti Linnustoselvityksen tulosten mukaan Hämeenlinnan Tertin selvitysalueella pesi tai mahdollisesti pesi ainakin 66 lintulajia vuonna 2011 (taulukko 2). Luultavasti joitakin pesimälajeja jäi selvitysalueen laajuuden vuoksi huomaamatta. Takavuosilta on alueelta huuhkajahavaintoja, mutta laji ei liene pesinyt siellä. Lehtopöllö on pesinyt 2000-luvulla pöntössä sekä Tiirinkosken kaakkoispuolella että Suokorven pellon itäpuolella. Viirupöllön pesintä on todettu vuonna 2005 Majalahdenmäellä, hieman selvitysalueen ulkopuolella. Tuulihaukka on pesinyt ainakin vuodesta 2010 Vuorentaan peltoalueella, vuonna 2011 poikaspesiä oli kaksi. Myös kahdella viiriäiskoiraalla oli reviirit samoilla pelloilla kesällä 2011. Hiirihaukalla oli reviiri Kuuslahdessa, selvitysalueesta hieman etelään. Pesää ei löydetty, mutta reviiri ulottunee Vuorentakaan asti. Talvella oli pohjantikka tai useampi liikkunut selvitysalueella. Mitään pesintään viittaavaa ei todettu, mutta laji on erittäin huomaamaton haudonta-aikaan ja poikasten ollessa pieniä. Vasta isojen poikasten kerjuuäänet paljastavat pesän helpommin. Lajikohtainen tarkastelu: EU:n lintudirektiivin, uhanalaiset, silmälläpidettävät ja Suomen vastuulajit Yhteensä 12 luokiteltua lintulajia havaittiin vuonna 2011. Havaintopaikat esitetään kuvassa 6. Pyy Peräti 15 reviiriä löytyi kartoituksessa. Pyykannan nousuun on mahdollisesti vaikuttanut kanahaukkojen joukkotuho talvella 2009-2010. Silloin niitä ja pöllöjä kuoli runsaasti kovien pakkasten ja paksun lumikerroksen vuoksi. Selvitysalueella on runsaasti pyylle sopivaa aluetta ja talvisinkin riittää nuorta koivikkoa ruokailupaikoiksi. Kevään ensimmäisillä kartoituskäynneillä löytyi muutamasta paikasta talven jäljiltä runsaasti ulosteita. Kartoituksissa käytettiin ääniatrappia pyiden houkuttelemiseksi esiin, koska muuten osa niistä jää helposti havaitsematta. Yksi poikue löytyi 23.6. Suokorven pellon kaakkoiskulman metsänreunasta, naaras ja vähintään kuusi pientä poikasta pakenivat metsään. Vahvinta pyykanta tuntui olevan Tiirinkosken ympäristössä ja selvitysalueen eteläosissa. Sen sijaan alueen itäosassa pyitä oli niukasti, mikä johtunee taajamien läheisyydestä ja metsien kovemmasta käytöstä. Teeri Vain koiraita havaittiin kartoituksissa; naaraita onkin pesimäaikaan vaikea havaita. Havainnot keskittyivät selvitysalueen länsiosaan, aika samoille alueille kuin pyyhavainnot. Kartassa pelloilla olevat merkit ovat koiraiden soidinpaikkoja. Koko selvitysalueella on arviolta neljä

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 13 reviiriä.taulukko 2. Vuoden 2011 selvityksessä Tertissä havaitut lintulajit (todennäköinen tai mahdollinen pesintä). Sinisorsa Anas platyrhynchos Kultarinta Hippolais icterina Pyy Bonasa bonasia EU D1 Hernekerttu Sylvia curruca Teeri Tetrao tetrix EU D1, NT, Vastuulaji Pensaskerttu Sylvia communis Fasaani Phasianus colchicus Lehtokerttu Sylvia borin Ruisrääkkä Crex crex EU D1, Vastuulaji Mustapääkerttu Sylvia atricapilla Kurki Grus grus EU D1 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix NT Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus Tiltaltti Phylloscopus collybita Taivaanvuohi Gallinago gallinago Pajulintu Phylloscopus trochilus Lehtokurppa Scolopax rusticola Hippiäinen Regulus regulus Kuovi Numenius arquata Vastuulaji Harmaasieppo Muscicapa striata Metsäviklo Tringa ochropus Kirjosieppo Ficedula hypoleuca Kesykyyhky Columba livia Pyrstötiainen Aegithalos caudatus Sepelkyyhky Columba palumbus Hömötiainen Parus montanus Käki Cuculus canorus Töyhtötiainen Parus cristatus Sarvipöllö Asio otus Kuusitiainen Parus ater Käenpiika Jynx torquilla NT Sinitiainen Parus caeruleus Palokärki Dryocopus martius EU D1 Talitiainen Parus major Käpytikka Dendrocopos major Puukiipijä Certhia familiaris Kiuru Alauda arvensis Pikkulepinkäinen Lanius collurio EU D1 Metsäkirvinen Anthus trivialis Närhi Garrulus glandarius Niittykirvinen Anthus pratensis NT Harakka Pica pica Västäräkki Motacilla alba Naakka Corvus monedula Peukaloinen Troglodytes troglodytes Varis Corvus cornix Rautiainen Prunella modularis Korppi Corvus corax Punarinta Erithacus rubecula Pikkuvarpunen Passer montanus Leppälintu Phoenicurus phoenicurus Vastuulaji Peippo Fringilla coelebs Pensastasku Saxicola rubetra Viherpeippo Carduelis chloris Mustarastas Turdus merula Tikli Carduelis carduelis Räkättirastas Turdus pilaris Vihervarpunen Carduelis spinus Laulurastas Turdus philomelos Pikkukäpylintu Loxia curvirostra Punakylkirastas Turdus iliacus Punavarpunen Carpodacus erythrinus NT Viitasirkkalintu Locustella fluviatilis Punatulkku Pyrrhula pyrrhula Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum Keltasirkku Emberiza citrinella Ruisrääkkä Yksi reviiri selvitysalueen rajalla Tauru-Peltolan tuntumassa. Vuorentaan suuri peltoaukea on tunnettu hyvänä ruisrääkkäpaikkana: joskus on yhtenä yönä kuultu 8 koirasta. Kurki Kaksi reviiriä merkittiin kartalle, vaikka pesintää ei ollut. Lintuja oli selvitysalueella läpi kesän vähintään kaksi, lisäksi Heli Jutila havaitsi 13.6. kaksi aikuista ja edellisen kesän poikasta Tiirinkosken pellolla. On siis hyvin mahdollista, että lähivuosina kurki pesii alueella. Laji viihtyy mieluiten soilla ja lintujärvien rantaluhdilla, mutta on viime vuosina sopeutunut pesimään pienemmilläkin kosteikoilla ja jopa hakkuuaukioilla. Kuovi Kolme reviiriä merkittiin selvitysalueelle ja sen rajan tuntumaan. Peltoalueella näyttää olevan runsaasti isokuoveja ja töyhtöhyyppiä.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 14 Käenpiika Vain yksi havainto 19.5. Aittokorvessa. Sopivaa elinympäristöä tuntuisi olevan useammallekin reviirille. Lajin uhanalaisluokitus putosi vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneista silmälläpidettäviin. Palokärki Neljä reviiriä merkittiin kartalle. Palokärki liikkuu pesimäaikaankin melko laajalla alueella, joten karttojen pisteet ovat vain suuntaa-antavia. Pesiä tai poikueita ei löydetty. Niittykirvinen Vain yksi reviiri Perä-Tertin itäpuolen pellolla. Niittykirvinen on taantumisen vuoksi lisätty vuoden 2010 uhanalaisten lajien listalle silmälläpidettävänä (NT) lajina. Leppälintu Yllättäen saatiin vain yksi havainto: 19.5. laulava koiras Sammonmäellä. Sirittäjä Kolme reviiriä löytyi selvitysalueen eteläosista. Laji oli yllättävän vähälukuinen muuallakin tänä vuonna. Sirittäjä on vuonna 2010 lisätty uhanalaisluokitukseen silmälläpidettävänä (NT) lajina, sillä se on vähentynyt viime vuosina Suomessa. Pikkulepinkäinen Vain yksi havainto: 4.6. nähtiin koiras Leteenkallion länsipuolella, selvitysalueen rajalla. Punavarpunen Kaksi reviiriä: Pitkänpellossa ja Perä-Tertin itäpuolella. Punavarpunen on viime vuosina taantunut huomattavasti Suomessa ja laji lisättiin silmälläpidettäviin (NT) lajeihin vuonna 2010. Lajikohtainen tarkastelu: muut huomionarvoiset lintulajit Havaintokartoille merkittiin luokiteltujen lintulajien lisäksi sellaisia lajeja, jotka tukevat linnustolle arvokkaiden alueiden määrittelyä (kuvat 7 & 8). Varpushaukasta saatiin yksi havainto Tertin metsästä. Pesintää ei siellä todettu, mutta lajia on vaikea havaita kartoituksen aikaan. Heinäkuussa poikasten lähtiessä pesästä varpushaukan pesintä on helpompi varmistaa. Nuolihaukka havaittiin kerran Tauru-Peltolan eteläpuolella pellon reunassa. Pesä on useimmiten vanhassa variksen pesässä joko metsäsaarekkeessa tai metsän reunapuissa. Töyhtöhyyppiä merkittiin kartalle kuusi reviiriä selvitysalueelle ja sen rajan tuntumaan. Taivaanvuohia todettiin kaksi reviiriä. Laji pesii kosteikkojen lisäksi kosteilla hakkuualueilla. Lehtokurppa tavattiin viidessä paikassa. Reviirit olisi helpointa kartoittaa huhtikuussa ja toukokuun alussa yökäynneillä. Luultavasti reviirejä on enemmän kuin viisi. Metsäviklo havaittiin kolmessa paikassa, kaikki keskellä selvitysaluetta Tertin metsäalueella. Yllättäen ei Tiirinkosken ympäristössä ollut reviirejä, vaikka sopivaa ympäristöä tuntui olevan. Käkireviirejä merkittiin karttaan neljä, tasaisesti selvitysalueella. Sarvipöllöpoikue havaittiin 21.6. Hirsimäen lounaispuolella, hieman kartoitusalueen ulkopuolella. Reviiri kuitenkin ulottunee myös selvitysalueelle.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 15 Käpytikka on runsaslukuinen pesimälintu alueella. Jopa 20 reviiriä löydettiin kartoituksissa. Pyrstötiaisia löydettiin kolmesta paikasta, kaikissa tapauksissa havaittiin kaksi lintua. Hömötiaisia oli yllättävän paljon, 15 reviiriä levittäytyneenä melko tasaisesti selvitysalueelle. Töyhtötiaisia havaittiin vain neljässä paikassa. Laji on vähentynyt viime vuosikymmeninä monin paikoin. Kuusitiaisia oli kartoituksessa 21 reviiriä, joka vaikuttaa normaalilta määrältä näin isolle alueelle. Peukaloisia löydettiin 9 reviiriä. Tiirinkosken ympäristön metsäalueella ei havaittu yhtään peukaloista. Pensastaskun kaksi havaintopaikkaa Sammonsuolla jäivät hieman selvitysalueen rajan ulkopuolelle. Reviirit ulottunevat kuitenkin myös alueelle. Viitasirkkalintu lauloi 21.6. selvitysalueen länsiosassa. Laji on Suomessa hyvin vähälukuinen pesimälintu. Viitakerttunen lauloi yhtenä aamuna selvitysalueen itäosassa, pellon reunan vadelmapensaissa. Kultarinta havaittiin vain kerran Tertissä. Mustapääkerttu on kohtalaisen yleinen selvitysalueella, 16 reviiriä merkittiin kartalle. Tiltaltteja oli runsaasti, ja 26 reviiriä merkittiin kartalle. Laji on kuuluva ja koiras liikkuu laajalla alueella. Reviirien rajaaminen on vaikeata, joten todellinen parimäärä voi olla pienempi. Puukiipijä oli kartoitusvuonna vähälukuinen. Ankara talvi tappoi paljon Suomessa talvehtineita puukiipijöitä, eivätkä etelässä talvehtineet yksilöt pystyneet täyttämään tyhjentyneitä reviireitä. Luultavasti alueella on normaalisti huomattavasti useampi reviiri kuin nyt löydetyt kahdeksan. Närhi on runsastunut viime vuosikymmeninä Suomessa. Kartoituksissa havaittiin 12 reviiriä. Laji on pesimäaikaan huomaamaton, joten reviirejä voi olla enemmän. Syksyllä 2010 oli Suomessa kaikkien aikojen närhivaellus, paljon vaeltajista tuli idästä Venäjän rajan takaa. Tämän vaelluksen jäljiltä närhiä jäi ruokintapaikoille talveksi ja sitä kautta pesimään metsiimme. Korppi havaittiin muutaman kerran kartoituksissa. Luultavasti alueella oli kaksi reviiriä, toinen Tiirinkosken alueella ja toinen Majalahden eteläpuolella, pesäpaikka lienee selvitysalueen ulkopuolella. Punatulkku on pesimäaikaan huomaamaton kuusivaltaisessa metsämaastossa. Kartoituksessa löydettiin kuitenkin yllättäen peräti 20 reviiriä.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 16 Kuva 6. Luokiteltujen lintulajien havainnot Tertin alueella vuonna 2011.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 17 Kuva 7. Muiden huomionarvoisten lintulajien havainnot Tertin alueella vuonna 2011 (kartta 1/2).

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 18 Kuva 8. Muiden huomionarvoisten lintulajien havainnot Tertin alueella vuonna 2011 (kartta 2/2).

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 19 4. Johtopäätökset ja toimenpidesuositukset 4.1. Mykkänen Hämeenlinnan Mykkäsen selvitysalueella pesi tai mahdollisesti pesi ainakin 52 lintulajia vuonna 2011. Näistä yhdeksän on EU:n lintudirektiivissä listattuja, uhanalaisia tai muita luokiteltuja lajeja. Lajimäärä on ilmeisesti suurempikin, sillä ainakin pikkulepinkäinen ja punavarpunen voisivat pesiä alueella, vaikkakaan niistä ei tässä kartoituksessa saatu havaintoja. Vaikka selvitysalue on tehokkaassa metsätalouskäytössä, alueella on ehdottomasti linnuston suojelemisen kannalta arvokkaita kohteita. Kuvaan 9 on rajattu linnuston kannalta merkittävimmät alueet. Metsäalueella esiintyy kolme kanalintulajia: pyy, teeri ja metso. Kun näiden lajien elinmahdollisuudet turvataan säästämällä sopivan laajoja yhtenäisiä alueita voimakkailta toimenpiteiltä, säilytetään samalla elinympäristöä muille metsiemme arvokkaille linnuille. Selvitysalueen pohjoisosassa, valtatien tuntumassa olevan rehevän puronvarren lintutiheys oli suuri. Loukastenharjun ja Kettukallion välisessä maastossa on iäkkäämpää puustoa ja siellä mm. pyyt viihtyvät hyvin. Selvitysalueen eteläosassa Mykkäsen alueella oli myös runsaasti lintuja. Joentaustan ja Kurjenpesänsuon välillä on pienehkö kuusivaltainen metsä, missä on jäljellä jonkin verran kolopuita (kuva 11). 4.2. Tertti Hämeenlinnan Tertin selvitysalueella pesi tai mahdollisesti pesi ainakin 66 lintulajia vuonna 2011. Näistä 12 on EU:n lintudirektiivissä listattuja, uhanalaisia tai muita luokiteltuja lajeja. Määrää voidaan pitää melko suurena, joten alueella on ehdottomasti linnuston suojelemisen kannalta arvokkaita kohteita. Koska tutkittava pinta-ala oli suuri ja käytettävissä oleva aika vähäinen, niin mahdollisesti joitain lintulajeja jäi huomaamatta, mutta tuskin kuitenkaan uhanalaisluokitukseen kuuluvia lajeja. Kuvaan 10 on rajattu linnustollisesti merkittävimpiä alueita (ks. myös kansikuva & kuvat 12 & 13). Linnuston kannalta olisi tärkeätä säästää rakentamiselta pienten, luontoarvoltaan arvokkaiden alueiden lisäksi yhtenäisempiä ja laajempia kokonaisuuksia, vaikka osa säästettävästä alueesta vaikuttaisikin tällä hetkellä vähemmän tärkeältä. Selvitysalue on kuitenkin sen verran suuri, että ihmisasutusta karttavat arat lajit voivat viihtyä siellä, kunhan sopiva pesäpaikka ja ravintoa löytyy. Selvitysalueen keskeltä, Tertin metsäalueelta ei löytynyt mainittavia paikkoja. Metsä on aika tehokkaassa käytössä, sillä tuoreitakin hakkuita ja eri-ikäistä taimikkoa on paljon. Vanhaa puustoa ja kolopuita on vain pienissä laikuissa.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 20 Kuva 9. Mykkäsen tärkeimmät lintualueet.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 21 Kuva 10. Tertin tärkeimmät lintualueet.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 22 5. Lähteet Koskimies, P. & Väisänen, R. A. 1988: Linnustoseurannan havainnointiohjeet. 2., uusittu painos. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Rengastustoimiston tietokanta: Rengastetut linnut Hämeenlinnan Tertin alueella. Viitattu 13. & 15.9.2011. Ollila, M. 2010: Talkoot Alajärven petolinturuudulla. Kanta-Hämeen Linnut, vuosikirja 30, s. 11-12. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus - punainen kirja. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. <http://atlas3.lintuatlas.fi> (viitattu 15.9.2011) ISBN 978-952-10-6918-5. Kuva 11. Kurjenpesänsuon koillispuolista linnustollisesti tärkeätä aluetta Mykkäsessä.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 23 Kuva 12. Palokärjen tuottamaa haketta Tiirinkosken länsipuolisella linnustollisesti tärkeällä alueella Tertissä. Kuva 13. Hevonpiertämän linnustollisesti tärkeä alue Tertin eteläosassa on järeää kuusikkoa, jossa on myös melko paljon lehtipuustoa sekä kohtalaisesti lahopuuta.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 24 Liite 1. Luokiteltujen lintulajien esittelyt. Kirjoittajat: Seppo Niiranen & Marko Nieminen. Kalasääski eli sääksi (EU D1, NT) Kalasääski pesii laajalti koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa sitä tavataan harvakseltaan koko maassa, kunhan vain sopiva, rauhaisa pesäpaikka löytyy kalaisan vesistön tuntumasta. Kanta on vahvin eteläisessä Suomessa, alueilla missä sille on tekopesiä tarjolla. Kalasääskeä on autettu rakentamalla pesälavoja isojen mäntyjen latvoihin, paikkoihin joista on esteetön näköala ympäristöön. Pesäpaikaksi ovat myös kelvanneet aiemmin kolmiomittaustornit, nykyään teleliikennemastot tai muut rakennelmat, joiden päässä on sopiva tasanne pesän rakentamiseksi isoista oksista. Pareja pesii jopa laivaväylien isojen linjamerkkien päällä. Viimeisen sadan vuoden aikana Suomen kalasääskikanta taantui ollen pienimmillään 1920 1930- luvuilla. Syinä taantumiseen ovat olleet DDT ja muut ympäristömyrkyt, sopivien pesäpaikkojen puute sekä vaino meillä, muuttomatkan varrella ja talvehtimisalueilla Afrikassa. Vaino on loppunut pesimäalueilla, mutta jatkuu edelleen talvehtimisalueilla. Kalasääskeä varten aloitettiin vuonna 1971 valtakunnallinen sääksitutkimus, joka jatkuu edelleenkin. Lajin levinneisyys ja kannanmuutokset ja vuosittaiset pesinnän onnistumiset tunnetaan paremmin kuin minkään muun Suomessa yhtä runsaana pesivän lintulajin. Nykyiseksi parimääräksi Suomessa arvioidaan 1 200. Kuovi (Suomen vastuulaji) Kuovin levinneisyys ulottuu Euroopasta Itä-Venäjälle. Suomessa sitä esiintyy etelärannikolta Lapin keskiosiin asti. Laji on jonkin verran taantunut ja esiintymisessä on laikkuisuutta. Kuovi eli isokuovi on meillä rantaniittyjen, avosoiden ja viljelymaiden asukas. Lajin taantuma johtunee maatalousympäristön muutoksista, metsästyksestä ja petojen aiheuttamista pesätappioista. Ravintonaan kuovi käyttää erilaisia pikkueläimiä: matoja, hyönteisiä, monisukasmatoja ja äyriäisiä. Se syö myös jonkin verran marjoja, kuten karpaloita ja variksenmarjoja. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan 50 000-90 000 paria kuoveja. Taantumasta huolimatta kantaa pidetään edelleen elinvoimaisena. Koko Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan noin 300 000 paria, joten aika suuri osa kuoveista pesii Suomessa. Kurki (EU D1) Kurkea esiintyy Euroopassa ja Länsi-Aasian pohjoisosissa. Suomessa se on lähes koko maahan levinnyt, vain aivan pohjoisimmasta Lapista se puuttuu. Laji perinteisesti pesii soilla ja rehevillä lintujärvillä Viime vuosina pesintöjä on todettu pienissä kosteikoissa ja jopa hakkuuaukeilla peltojen tuntumassa. Lajin pääasiallista ravintoa ovat erilaiset kasvien osat: juuret, versot, ruohot, karissut vilja, pelloille jääneet perunat. Eläinravinnosta erilaiset hyönteiset, nilviäiset, kastemadot, jyrsijät ja jopa avomaiden lintujen poikaset kelpaavat kurjelle. Suomen linnut talvehtivat Etelä- Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Kurjen pesimäkanta on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä Suomessa. Nykyiseksi kannaksi arvioidaan 30 000-40 000 paria. Kurki on yllättävän hyvin sopinut muuttuvaan ympäristöön ja pesii jopa lähellä asutusta. Käenpiika (NT) Käenpiika esiintyy Euroopan länsiosista Japaniin asti. Meillä kanta painottuu Etelä- ja Keski- Suomeen, missä se viihtyy lehti- ja sekametsissä. Käenpiika on viime vuosikymmeninä vähentynyt Suomessa ja Länsi-Euroopassa huomattavasti. Syyt eivät ole pelkästään täällä pesimäalueilla, vaan myös muuttomatkan varrella ja talvehtimisalueilla trooppisessa Afrikassa. Käenpiika pesii

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 25 mielellään kottaraispönttöön tikankolojen puuttuessa tai viime aikoina erityisesti lajia varten suunniteltuun pönttöön. Parimääräksi Suomessa arvioidaan nykyisin 10 000-20 000. Koska jyrkimmän kannanlaskun arvellaan olevan ohi, käenpiika siirrettiin uusimmassa uhanalaisluokituksessa vaarantuneista lajeista silmälläpidettäviin. Leppälintu (Suomen vastuulaji) Leppälintu pesii lähes koko Euroopassa, ja levinneisyysalue ulottuu pitkälle Aasiaan. Suomessa lajia tavataan koko maassa, levinneisyysaukkoja on vain ulkosaaristossa ja tunturipaljakoilla. Leppälintu on vähentynyt viime vuosikymmeninä koko Euroopassa, mihin suurimpana syynä pidetään afrikkalaisilla talvehtimisalueilla tapahtuneita muutoksia, erityisesti kuivuutta. Leppälintu pesii mielellään isoreikäiseen pikkulinnunpönttöön, joten lajia voidaan auttaa alueilla, joilla tehometsätalouden vuoksi pesäpaikoista on pulaa. Suomen pesimäkanta on pudonnut muutaman vuosikymmenen aikana yli miljoonasta parista nykyiseen noin 500 000-800 000 pariin. Kuitenkin leppälintukantaa pidetään elinvoimaisena. Metso (EU D1, NT, Suomen vastuulaji) Metsoa esiintyy Euraasian havumetsävyöhykkeellä Keski-Siperiaan asti. Suomessa metso puuttuu laajemmin vain Tunturi-Lapista. Laji vaatii kohtalaisen ison metsäisen alueen soidinpaikoilleen, joten esiintymisalueet ovat laikuttaisia. Ravinto koostuu hyvin suureksi osaksi kasveista, pienet poikaset käyttävät lisänä hyönteisiä. Talvisin pääravinto on männynneulaset, syksyllä haavanlehdet. Kesällä metso etsii ravintonsa maasta: se syö erilaisia varpujen lehtiä, varsia ja marjoja. Suomen pesimäkanta on nykyään noin 300 000 paria. Lajin kanta pieneni eniten 1960 1990- luvuilla, johtuen lähinnä tehostuneesta metsätaloudesta. Suomessa EU:n pesimäkannasta on lähes 70 %, joten meillä on hyvin merkittävä rooli metson säilymisessä. Niittykirvinen (NT) Niittykirvinen pesii Euraasiassa. Suomessa sen levinneisyys kattaa koko maan, mutta Järvi- Suomessa on jonkin verran aukkoisuutta. Niittykirvinen viihtyy erilaisilla avomailla. Pohjois- Suomessa parimäärät ovat tiheimmät suoympäristöissä ja tunturinummilla, Etelä-Suomessa vastaavasti merensaaristossa, rantaniityillä ja erilaisilla avo-ojitetuilla pelloilla. Lajin Suomen kanta talvehtii Etelä-Euroopassa. Ravintonaan niittykirvinen käyttää hyönteisiä, talviaikaan myös muut pikkueläimet ja siemenet kelpaavat. Niittykirvinen runsastui Suomessa 1940-luvulta lähtien; syinä arvellaan olevan avohakkuiden lisääntyminen ja ilmaston lämpenemisen vaikutus talvehtimiseen. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana lajin Suomen pesimäkanta on kuitenkin merkitsevästi taantunut ja niittykirvinen onkin lisätty tuoreessa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviin lajeihin. Tähän taas ainakin osasyynä voivat olla maatalouden muutokset. Pesimäkannaksi arvioidaan 400 000-700 000 paria. Palokärki (EU D1) Palokärkeä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa ja Aasiaa. Suomessa se pesii runsaimmin Etelä- ja Keski-Suomessa, Lapissa sitä tavataan harvinaisena koko havumetsävyöhykkeellä. Aiemmin palokärki viihtyi lähinnä vain erämaametsissä. Nykyään se pesii jopa kaupunkiympäristössä. Palokärki vaatii kuitenkin kohtalaisen ison männyn tai haavan pesäpuukseen, joten pelkästään nuorta puuta kasvavat metsät eivät sille riitä. Lisäksi ravinnoksi pitää olla tarjolla riittävästi hevos- ja kekomuurahaisia. Parimääräksi arvioidaan 30 000-50 000. Laji taantui selkeästi metsätalouden tehostumisen myötä, mutta viime aikoina palokärki on selvästi pystynyt sopeutumaan muutoksiin ja parimäärä on ollut

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 26 kasvussa. Pikkulepinkäinen (EU D1, NT) Pikkulepinkäinen esiintyy suuressa osassa Eurooppaa ja Länsi-Aasiaa. Suomessa lajin levinneisyysalue ulottuu Etelä-Suomesta Oulun-Kainuun korkeudelle. Laji suosii pensoittuvia peltoja, rantaniittyjä ja hakkuualueita. Pesänsä pikkulepinkäinen rakentaa yleensä pieneen kuusentaimeen tai katajaan. Parimääräksi arvioidaan 50 000-80 000. Vuosittaiset vaihtelut ovat hyvin suuria, joten pitkäaikaismuutoksien selvittely on vaikeaa. Linjalaskentojen mukaan pikkulepinkäinen runsastui 1950-luvun noin 42 000 parista 1970-luvun 160 000 pariin, mutta 2000-luvulla lajin kanta on ollut hieman kasvamaan päin ja se poistettiin silmälläpidettävistä lajeista. Punavarpunen (NT) Punavarpunen on levittäytynyt Suomeen idästä. Sitä tavataan Keski-Euroopasta Tyynellemerelle saakka ulottuvalla alueella. Suomessa sen levinneisyysalue ulottuu etelärannikolta Etelä-Lappiin asti. Laji muuttaa aikaisin syksyllä talvehtimisalueilleen Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Punavarpusen pääasiallista ravintoa ovat kasvien osat, kuten pihlajan, herukoiden ja omenapuiden lehti- ja kukkasilmut. Myös hyönteisiä ja erilaisia siemeniä se käyttää ravintonaan, onpa se viime aikoina oppinut vierailemaan lintujen ruokintapaikoilla syömässä mm. auringonkukansiemeniä. Punavarpunen runsastui voimakkaasti 1900-luvulla, sitä ennen se oli harvinainen pesijä lähinnä Kaakkois-Suomessa. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana laji on kuitenkin taantunut voimakkaasti ja se lisättiin uhanalaisluokituksen silmälläpidettäviin lajeihin. Nykyinen pesimäkantamme on 250 000-300 000 paria, kun se parhaimmillaan oli noin 400 000 paria. Pyy (EU D1) Pyy asustaa Euraasian havumetsävyöhykkeellä ja Suomessakin lähes koko havumetsäalueellamme. Se on hyötynyt metsien kuusivaltaistumisesta, mutta toisaalta lepikoiden vähentyminen vaikeuttaa pyyn ravinnonsaantia talviaikaan. Silloin se käyttää lähes pelkästään koivujen ja leppien norkkoja. Pyy on yksi linnustomme selväpiirteisimmistä paikkalinnuista. Poikueiden hajaannuttua syksyllä voivat pyyt liikkua pidempiä matkoja, joskus niitä tavataan jopa meren lähisaaristossa. Pariskunnat liikkuvat kuitenkin koko vuoden yhdessä hyvin suppealla alueella. Pyyn poikaset pystyvät lentämään lyhyitä matkoja muutaman päivän ikäisinä untuvikkoina paetessaan saalistajaa. Parimääräksi arvioidaan nykyään 500 000. Aiemmissa parimääräarvioissa on ollut selvästi pienempiä määriä: 200 000-300 000, mutta ne ovat olleet alakanttiin. Joka tapauksessa pyy on vähentynyt viimeisen puolen vuosisadan aikana, parin viimeisen vuosikymmenen aikana taantuminen on ilmeisesti pysähtynyt. Metsästyksestä pienikokoinen pyy ei kärsi yhtä pahasti kuin isommat kanalinnut. Kanahaukalle pyy on tärkeä saaliskohde ja kanahaukan väheneminen on saattanut vaikuttaa pyyn runsastumiseen joillakin alueilla. Ruisrääkkä (EU D1, NT, Suomen vastuulaji) Ruisrääkkä pesii Länsi-Euroopasta Keski-Aasian aroille. Suomessa se on vähälukuinen pesimälintu ja painopiste on Etelä- ja Keski-Suomen viljelymailla. Mieluiten laji asustaa pensaattomilla pakettipelloilla, kuivahkoilla rantaniityillä ja heinäpelloilla. Näissä on ruisrääkälle enemmän ravintohyönteisiä kuin viljapelloilla. Ruisrääkkäkanta on romahtanut viimeisen sadan vuoden aikana Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Syynä romahdukseen on maanviljelymenetelmien muuttuminen. Salaojitus sekä heinän- ja viljankorjuun koneellistuminen ja aikaistuminen on ollut ruisrääkälle tuhoisaa. Paljon hautovia lintuja ja poikueita on jäänyt niittokoneiden teriin. Nykyiseksi ruisrääkän pesimäkannaksi

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 27 Suomessa arvioidaan 3 000-7 000 paria. Vuosittaiset vaihtelut ovat suuria, kevään ja alkukesän säiden mukaan. Pientä elpymistä kannassa on tapahtunut 1960-luvulta lähtien, mutta sata vuotta sitten meillä epäilemättä pesi kymmeniä tuhansia pareja ruisrääkkiä. Sirittäjä (NT) Sirittäjää esiintyy suuressa osassa Eurooppaa ja idässä Keski-Aasiaan asti. Suomessa se on eteläinen laji esiintymisrajan kulkiessa Oulun tienoilla. Laji viihtyy lehti- ja sekametsissä, varsinkin lehtomaisissa koivikoissa ja rehevissä kuusikoissa, joissa on runsaasti lehtipuuta. Sirittäjä muuttaa hyvin aikaisin syksyllä ja talvehtii trooppisessa Afrikassa. Suomeen se palaa toukokuussa. Ravintona laji käyttää lähes yksinomaan hyönteisiä, joita se hakee puiden yläosista. Sirittäjä oli Suomessa vähälukuinen pesimälaji 1800-luvulle, jonka jälkeen se runsastui noin sadan vuoden ajan ja levittäytyi pohjoisemmaksi. Parin viimeisen vuosikymmen aikana sirittäjä on kuitenkin vähentynyt voimakkaasti ja se liitettiin viimeisimmässä uhanalaisluokittelussa silmälläpidettäviin lajeihin. Syy vähenemiseen on ilmeisesti muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla, elinympäristössä Suomessa ei ole tapahtunut niin rajuja muutoksia, että ne selittäisivät vähenemisen. Nykyiseksi parimääräksi arvioidaan 100 000-200 000, kun se 1980- luvulla oli jopa 300 000 paria. Teeri (EU D1, NT) Teeri esiintyy Euraasian havumetsävyöhykkeellä ja Suomessa se pesii Lapin tunturialueita lukuun ottamatta. Se viihtyy sekä lehti- että havumetsissä suosien valoisia metsänreunoja, hakkuuaukioita ja soita, lisäksi niitä näkee saarissa ja pelloilla. Talvisin teeriä löytää helpoimmin koivikoista; teeren pääasiallinen ravinto talvella ovat koivun norkot. Keväällä soidinaikaan koiraat kerääntyvät avoimille paikoille: soille, järvien jäille, pelloille ja hakkuille. Pesät ovat kuitenkin suojaisissa paikoissa metsien ja taimikoiden tiheiköissä. Linjalaskentojen perusteella parimäärää on vaikea arvioida, sillä laskentojen aikaan se piileskelee ja lisäksi naaraita on enemmän kuin koiraita. Nykyisen parimäärän arvioidaan olevan noin 700 000. Kanta on romahtanut 50-70 % viimeisten 50 vuoden aikana. Suurimpana syynä lienee kaskikauden synnyttämien koivikoiden väheneminen, mutta myös metsästyksellä voi olla osuutta asiaan. 2000- luvulla on ollut havaittavissa jopa pientä kasvua lajin kannassa, mutta edelleen teeri luokitellaan silmälläpidettäväksi. Varpuspöllö (EU D1, Suomen vastuulaji) Varpuspöllöä esiintyy Keski- ja Pohjois-Euroopasta Tyynellemerelle asti. Suomessa lajia pesii etelärannikolta Oulun korkeudelle. Varpuspöllö viihtyy havupuuvaltaisissa vanhoissa metsissä ja tarvitsee vanhan tikankolon pesäpaikakseen. Se huolii myös pöntön, kunhan siinä on riittävän paksu etuseinä, jolloin pönttö muistuttaa enemmän tikankoloa. Laji saalistaa sekä pikkujyrsijöitä että lintuja. Talvisin varpuspöllö varastoi ylimääräiset saaliseläimet joko koloihin tai pönttöihin. Varpuspöllön arvellaan runsastuneen viimeisten vuosikymmenien aikana. Nykyiseksi pesimäkannaksi arvioidaan 6 000 paria. Koska vasta viime aikoina on panostettu lajille sopiviin pönttöihin, on vaikea arvioida varpuspöllökannassa tapahtuneita muutoksia. Aiemmin se pesi hyvin salassa metsissämme, lähinnä vain luonnonkoloissa. Viirupöllö (EU D1) Viirupöllö pesii pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja Aasiassa. Se on tyypillinen taigan lintu, joka viihtyy etenkin vanhoissa metsissä. Viirupöllö käyttää pesäpaikkanaan luonnonkoloja, isokokoisia pönttöjä tai vanhoja petolintujen pesiä. Lajin pääasiallista ravintoa ovat jyrsijät ja sen pesintä on hyvin riippuvainen myyräkannoista. Myös linnut kuuluvat viirupöllön

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 28 saaliseläimiin. Pesällään viirupöllö usein puolustaa poikasiaan raivokkaasti ja käy rohkeasti myös ihmisen kimppuun. Viirupöllön pesimäkanta on hiljalleen runsastunut ja nykyiseksi parimääräksi arvioidaan 3 000. Lajin kanta arvioidaan elinvoimaiseksi varsinkin sisämaassa, rannikolla sitä pesii vähemmän. Muita huomionarvoisia lajeja Kottarainen Kottaraista tavataan lähes koko Euroopassa, pitkälle Aasiaan asti. Suomessa kottaraisen ydinaluetta on Lounais- ja Etelä-Suomi, Lapissa se on harvinaisempi. Suomen linnut talvehtivat Länsi- ja Etelä- Euroopassa. Kottarainen runsastui Suomessa 1970-luvulle asti parimäärän ollessa 200 000, mutta sen jälkeen laji on taantunut. Suurimpana syynä pidetään maatalouden muutoksia, varsinkin karjanlaiduntamisen vähenemistä. Kottaraisen pääasiallista ravintoa poikasaikaan ovat vaaksiaisen toukat, joita se löytää helpoiten matalakasvuisilta laitumilta. Parhaiten poikasia tuottavatkin karjatilojen tuntumissa pesivät parit. Nykyiseksi parimääräksi arvioidaan 100 000. Kottaraiskanta on viime aikoina ilahduttavasti kasvanut ja laji poistettiin uusimmassa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettävistä. Käki Käki on hyvin laajalle levinnyt; sitä tavataan Euroopasta Tyynellemerelle asti. Suomessa sitä tavataan koko maassa, lukuun ottamatta Lapin tunturialueita. Mäntykankaat, kalliot ja rämeet ovat käen tapaamiselle otollisimpia paikkoja. Lajin reviiri on iso, joten sama yksilö voi kukkua laajalla alueella. Käki munii toisten lajien pesiin, joissa kussakin varttuu yksi käenpoikanen. Tärkein isäntälaji on leppälintu, muita lajeja ovat esimerkiksi västäräkki, harmaasieppo ja pensastasku. Suomessa käen munia on tavattu kaikkiaan yli 40 lajin pesistä. Parimääräksi arvioidaan nykyään 120 000 paria. Käki taantui jonkin verran eteläisessä Suomessa 1970 1990-luvuilla, mutta Pohjois-Suomen kanta on pysynyt kutakuinkin ennallaan. Viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa käen pesimäkanta todettiin elinvoimaiseksi ja laji poistettiin listalta. Metsäviklo Metsäviklo asustaa Euraasian havumetsävyöhykkeellä. Suomessa sen levinneisyysalueen painopiste muista vikloista poiketen on eteläinen. Sitä tavataan kuitenkin aivan Lapin tunturialueiden rajoille asti. Laji pesii kuusikoiden ja sekametsien korpipainanteissa, suoreunaisilla metsälammilla ja pienten purojen varsilla. Metsäviklo karttaa laajoja viljelyalueita ja taajamia. Aivan pienet metsiköt eivät sille riitä, vaan se suosii takamaita. Pesänään se käyttää vanhaa rastaan pesää. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan 150 000paria, jonkin verran on vaihteluita vuosien välillä. Viime vuosikymmeninä metsäviklo on runsastunut Suomessa, 50 vuotta sitten parimäärä oli arviolta puolet pienempi. Nuolihaukka Nuolihaukka on laajalle levinnyt Länsi-Euroopasta Tyynellemerelle asti. Suomessa sitä tavataan etelärannikon saaristosta Metsä-Lappiin asti. Tihein kanta on vesistöjen läheisyydessä, etenkin Kaakkois-Suomen isoilla järvillä. Ravinto koostuu linnuista ja isoista hyönteisistä. Linnuista tärkeimpiä ovat avomaiden linnut, kuten västäräkit, kirviset ja kiurut. Nuolihaukka saalistaa myös nopeita pääskyjä. Hyönteisistä tärkeimpiä ovat varsinkin loppukesällä ja syksyllä runsaina vesistöillä esiintyvät sudenkorennot. Myös jonkin verran lepakoita joutuu nuolihaukan saaliiksi.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 29 Pesä sijaitsee useimmiten vanhassa variksenpesässä saaressa tai peltojen metsäsaarekkeissa. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan 3 000 paria ja nuolihaukkakantaa pidetään elinvoimaisena. Petolintuseurannan mukaan laji on jopa runsastunut viime vuosikymmeninä. Pensastasku Pensastaskua tavataan lähes koko Euroopassa, pitkälle Aasiaan saakka. Suomessa se pesii lähes koko maassa, vain Lapissa Käsivarren alueella pesintä on satunnaisempaa. Pensastasku viihtyy ojitetuilla pelloilla, soilla ja hakkuualueilla. Laji on kärsinyt tehomaataloudesta, mutta lajin pesimäkantaan ovat varmaan vaikuttaneet myös muutokset Saharan eteläpuolen talvehtimisalueilla, etenkin kuivuus Sahelissa. Suomen parimääräksi arvioidaan 300 000, muutama vuosikymmen sitten pensastaskuja pesi yli 600 000 paria. Sarvipöllö Sarvipöllö on hyvin laajalle levinnyt. Sitä tavataan Euraasian lisäksi Pohjois-Amerikassa. Suomessa laji pesii runsaimmin maan etelä- ja keskiosissa pohjoisrajan ollessa hieman Oulun pohjoispuolella. Sarvipöllö on tyypillinen avomaiden saalistaja ja käyttää lähes yksinomaan myyriä ravinnokseen. Pesä sijaitsee useimmiten vanhassa variksen tai harakan pesässä, pellon reunassa. Pesintä paljastuu helpoiten poikasten ollessa isoja ja kerjätessä yöaikaan ruokaa emoiltaan. Suomen linnut talvehtivat Keski- ja Etelä-Euroopassa. Jonkin verran pöllöjä jää hyvinä myyrävuosina talvehtimaan Suomeenkin. Petolintuseurannan mukaan sarvipöllökantamme on jonkin verran taantunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Vuosittaiset vaihtelut ovat suuria ja kannaksi arvioidaan 2 000-10 000 paria. Taivaanvuohi Taivaanvuohi asustaa pohjoisen pallonpuoliskon kosteikoilla. Jokunen aika sitten eriytettiin Pohjois-Amerikan taivaanvuohi omaksi lajikseen amerikantaivaanvuoheksi. Suomessa taivaanvuohia tavataan koko maassa, painopiste on kuitenkin pohjoisilla soilla, missä se on liron ohella runsaslukuisin kahlaaja. Taivaanvuohi runsastui huomattavasti muutama vuosikymmen sitten, ilmeisesti 1970-luvun leutojen talvien ja vesistöjen umpeenkasvun myötä. 1980-luvulta laji on kuitenkin taas vähentynyt. Nykyiseksi pesimäkannaksi arvioidaan 80 000-120 000 paria, 1970-luvun lopulla kannaksi arveltiin jopa 150 000 paria. Lajin kanta katsotaan kuitenkin elinvoimaiseksi uusimmassakin uhanalaisluokituksessa. Tiltaltti Tiltalttia esiintyy Euroopasta Tyynellemerelle asti. Tiltaltin eri alalajeja ollaan tätä nykyä määrittelemässä omiksi lajeikseen. Laji pesii Suomessa kuusivyöhykkeellä, runsaampana Etelä- ja Keski-Suomessa ja harvinaisempana Lapissa. Suomalaiset linnut talvehtivat lähinnä trooppisessa Afrikassa, jonkin verran myös Välimeren ympäristössä. Tiltaltti viihtyy vanhoissa tai keskiikäisissä kuusivaltaisissa metsissä ja on vaatelias elinympäristönsä suhteen. Sen reviiri on selvästi laajempi kuin lähisukulaisen pajulinnun, ja tiltaltti suosii metsän keskiosia, pajulintu taas viihtyy avoimemmilla metsän reuna-alueilla. Parimääräksi nykyään arvioidaan 250 000-300 000, kun se puoli vuosisataa sitten oli vielä tuplasti suurempi. Tiltaltti on ilmeisesti kärsinyt metsien pirstoutumisesta ja nuorentumisesta. Myös talvehtimisalueiden sademäärien vähenemistä on epäilty osasyyksi kannan pienentymiseen. Kuitenkin uusimmassa uhanalaisarvioinnissa tiltaltin pesimäkanta määriteltiin elinvoimaiseksi.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 30 Varpunen Varpunen esiintyi alun perin laajalla alueella Euroopasta Aasiaan. Nykyään sitä tavataan istutettuna eri puolilla maapalloa, ihmisen seuralaisena taajamissa. Suomessakin varpunen pesii taajamissa, runsaimmin Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta paikoin myös pohjoisinta Lappia myöten. Suomen kannaksi arvioidaan 240 000 paria. Taantumista on tapahtunut Etelä-Suomessa, mutta varpunen on runsastunut paikoin pohjoisempana. Viitakerttunen Viitakerttunen on linnustomme tulokaslaji kaakosta, missä sitä tavataan Venäjältä Keski-Aasiaan. Ensimmäiset havainnot nykyalueillamme tehtiin 1930-luvulla. Laji viihtyy Etelä- ja Keski-Suomen pensaikkoalueilla, joissa on aluskasvillisuutena esim. vadelmaa, horsmaa tai mesiangervoa. Useimmiten lähistöllä on vesistöä. Tällaisia sopivia pesimäympäristöjä syntyy pensoittuville pelloille. Kilpailu näillä paikoilla on vähäistä, joten se voi olla yksi syy viitakerttusen räjähdysmäiseen leviämiseen meille ja Baltiaan. Muualla Länsi-Euroopassa se on vielä vähälukuinen. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan 5 000-15 000 paria. Vuosivaihtelut ovat suuret, lämpiminä kaakkoisvirtauksisina loppukeväinä yksilömäärät ovat korkeimmillaan. Levinneisyysalueen painopiste on edelleen Kaakkois- ja Itä-Suomessa, viitakerttusia on selvästi vähemmän länsirannikolla. Viitasirkkalintu Viitasirkkalintua tavataan Itä- ja Keski-Euroopasta lounaiseen Siperiaan ulottuvalla alueella. Suomessa on uusi tulokas, ensimmäinen havainto on tehty puolitoista vuosisataa sitten. Sen levinneisyys on itäinen, keskittyen Etelä- ja Keski-Suomeen. Laji viihtyy muista sirkkalinnuista poiketen jonkin verran korkeampaa pensaikkoa kasvavissa rehevissä paju-, koivu- ja leppäpensaikoissa ja metsänreunoissa. Aluskasvillisuutena on useimmiten mesiangervoa ja vadelmaa. Viitasirkkalintu talvehtii itäisessä Afrikassa. Ravintonaan se käyttää hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Viitasirkkalinnun parimääräksi arvioidaan 1 000-2 000 paria ja pesimäkanta on ollut edelleen kasvussa. Lähteet Lokki, J & Palmgren, J. 1990: Suomen ja Pohjolan linnut. WSOY, Hongkong. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Rengastustoimiston tietokanta. Viitattu 22.10.2010. Solonen, T. 1985: Suomen linnusto. SLY:n lintutieto, Helsinki. Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A.2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. <http://atlas3.lintuatlas.fi> (viitattu [15.9.2011]) ISBN 978-952-10-6918-5. Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otavan kirjapaino, Keuruu.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 31 Liite 2. Uhanalaisluokat, erityisesti suojeltavat lajit, EU:n direktiivit, Suomen kansainväliset vastuulajit ja rauhoitetut lajit. 1. Uhanalaisluokat Suomen lajien uusimmassa (2010) uhanalaisuusarvioinnissa on sovellettu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokitusta. Siinä lajien uhanalaisuutta arvioidaan määrällisten kriteerien avulla, ja uhanalaisuutta arvioitaessa otetaan siis huomioon myös ihmisestä riippumaton uhka. Uhanalaisuuden kriteereitä on viisi, ja niillä arvioidaan lajien populaatiokokoa ja populaation pienenemistä, levinneisyys- ja esiintymisalueen suuruutta ja pirstoutumista sekä häviämisriskiä (ks. Rassi ym. 2010). Kaikki lajit on sijoitettu johonkin seuraavista luokista: Arviointiin soveltumattomat (NA, Not Applicable) Arvioimatta jätetyt (NE, Not Evaluated) Puutteellisesti tunnetut (DD, Data Deficient) Hävinneet (RE, Regionally Extinct) Luonnosta hävinneet (EW, Extinct in the Wild) Äärimmäisen uhanalaiset (CR, Critically Endangered) Erittäin uhanalaiset (EN, Endangered) Vaarantuneet (VU, Vulnerable) Silmälläpidettävät (NT, Near Threatened) Elinvoimaiset (LC, Least Concern). Uhanalaisuutta arvioitaessa päätetään aluksi, otetaanko laji ylipäänsä arvioinnin piiriin. Arviointiin soveltumattomia ovat lajit, joiden ei katsota kuuluvan arvioinnin piiriin. Arvioimatta jätetyiksi luokitellaan lajit, joista on liian vähän tietoja kriteerien soveltamiseksi. Arvioitaviksi valituista lajeista todetaan, riittävätkö tiedot luotettavaan kriteerien mukaiseen arvioon vai jäävätkö lajit puutteellisesti tunnettuina arvioinnin ulkopuolelle. Riittävästi tunnettuja lajeja tarkastellaan yksityiskohtaisesti kriteereittäin. Ainoastaan yleiset lajit, joiden kanta ei ole taantuva, siirretään elinvoimaisiin lajeihin. Muista lajeista varmistetaan, onko laji hävinnyt. Jos laji ei ole hävinnyt, tarkastellaan, täyttääkö se äärimmäisen uhanalaisen, erittäin uhanalaisen, uhanalaisen, vaarantuneen tai silmälläpidettävän lajin kriteerit. Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiseksi, erittäin uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi luokitellut lajit (luokat CR, EN & VU) (Ympäristöministeriö 2001a, b). Uhanalaisluokkien kuvaukset Arviointiin soveltumattomia (NA) ovat lajit, jotka eivät esiinny Suomessa luonnonvaraisina tai luontaisella levinneisyysalueellaan, uustulokkaat ja satunnaisesti esiintyvät lajit. Arvioimatta jätettyjä (NE) ovat lajit, joiden katsotaan esiintyvän Suomessa vakituisesti, mutta tiedot ovat liian niukkoja niiden arviointiin. Puutteellisesti tunnettuja (DD) ovat lajit, joista tiedot niiden runsaudesta, levinneisyydestä tai

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 32 populaation tilasta eivät riitä häviämisriskin arviointiin. Lajista tarvitaan lisää tietoa sen sijoittamiseksi oikeaan luokkaan. Todennäköisesti merkittävä osa puutteellisesti tunnetuiksi arvioiduista lajeista on uhanalaisia. Laji on hävinnyt (RE), kun sen epäilyksettä viimeinen yksilö on kuollut tai siirtynyt tarkastelualueen ulkopuolelle riittävän pitkäksi katsotun ajan kuluessa. Ajan pituus ja etsintätehokkuuden riittävyys on arvioitu tapauskohtaisesti lajin löydettävyyden ja elintapojen tuntemuksen perusteella. Laji on luonnosta hävinnyt (EW), kun sen tiedetään säilyneen ainoastaan viljeltynä, vankeudessa tai luontoon palautettuna populaationa tai populaatioina selvästi alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolella. Lajin yhtään yksilöä ei ole tavattu perusteellisissa etsinnöissä tunnetussa tai oletetussa elinympäristössä sopivina aikoina koko tunnetulla levinneisyysalueella. Laji on äärimmäisen uhanalainen (CR), kun siihen kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. Laji on erittäin uhanalainen (EN), jos se ei täytä äärimmäisen uhanalaisten kriteerejä, mutta siihen kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. Laji on vaarantunut (VU), jos se ei täytä äärimmäisen uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten kriteerejä, mutta siihen kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta minkä tahansa uhanalaisuuskriteerin perusteella määriteltynä. Silmälläpidettäviä (NT) ovat lajit, jotka lähes täyttävät vaarantuneiden kriteerit. Ne ovat muun muassa taantuneita tai harvinaisia lajeja, jotka eivät aivan täytä uhanalaisen kriteereitä. Lisäksi silmälläpidettäviä ovat huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöjen tiedetään olevan uhanalaisia tai taantuvia. Silmälläpidettäviin kuuluu myös arviointikriteerien mukaan uhanalaisia lajeja, jotka saavat täydennystä rajojemme takaa. Elinvoimaisia (LC) ovat hyvin tunnetut lajit, jotka ovat yleisiä tai runsaita tai joiden kanta on niin vakaa, että ne eivät ole uhanalaisia. Elinvoimaisten lajien säilyminen maassamme lähitulevaisuudessa arvioidaan turvatuksi. Jotkut silmälläpidettäväksi tai elinvoimaiseksi luokitelluista lajeista ovat osassa levinneisyysaluettaan taantuvia tai esiintymisalue on pirstoutunut. Tällaisia ovat esimerkiksi monet soilla elävät perhoslajit, jotka ovat pohjoisessa yleisiä, mutta Etelä-Suomessa harvinaisia ja paikoittaisia. Nämä lajit ovat alueellisesti uhanalaisia (RT, Regionally Threatened) niissä levinneisyysalueensa osissa, joissa esiintyminen täyttää uhanalaisuuden kriteerit (Ympäristöministeriö 2001c). Alueellisen uhanalaisuuden arvioinnissa aluejakona on käytetty metsäkasvillisuusvyöhykkeitä. Alueellista uhanalaisuutta on arvioitu vain niistä eliöryhmistä, joissa käytettävissä olevan tiedon taso on riittävä.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 33 2. Erityisesti suojeltavat lajit Luonnonsuojelulain 46 nojalla uhanalaiseksi lajiksi voidaan asetuksella säätää sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen on vaarantunut. Erityisesti suojeltavaksi voidaan luonnonsuojelulain 47 nojalla asetuksella säätää sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen (Luonnonsuojelulaki 1996; Luonnonsuojeluasetus 1997/2005; Ympäristöministeriö 2008a). Ympäristöministeriön on tarvittaessa laadittava ohjelma erityisesti suojeltavan lajin kannan tai kantojen elvyttämiseksi. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty, kun viranomainen on rajannut esiintymän ja saattanut sen tiedoksi maanomistajalle. 3. EU:n lintu- ja luontodirektiivit Lintu- ja luontodirektiivit ovat Euroopan yhteisön keskeiset luonnonsuojelusäädökset. Lintudirektiivi koskee Euroopan luonnonvaraisia lintuja, luontodirektiivi luonnonvaraista eläimistöä, kasvistoa ja luontotyyppejä. Luontodirektiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. Lintudirektiivin yleistavoite on ylläpitää tietyt lintukannat sellaisella tasolla, joka vastaa ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia. Lintu- ja luontodirektiivit edellyttävät sekä lajien että niiden elinympäristöjen suojelua. Direktiivit kieltävät niissä lueteltujen eläinlajien yksilöiden tahallisen tappamisen, pyydystämisen, häiritsemisen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallisen käytön. Lisäksi luontodirektiivi kieltää tiettyjen kasvilajien hävittämisen, keräämisen tai siihen rinnastettavan toiminnan sekä kaupallisen käytön. Luontodirektiivi myös kieltää tiettyjen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen ja heikentämisen. Direktiivit edellyttävät, että osalle lajeista on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita Natura 2000 -verkostossa. Direktiivit lajiliitteineen löytyvät suomeksi ja ruotsiksi EU:n komission verkkosivuilta (Council Directive 1979, 1992; Ympäristöministeriö 2007a, b). Luontodirektiivin lajiliitteisiin sisältyy vain osa eliöryhmistä. Ulkopuolelle jäävät muun muassa sienet, jäkälät ja pääosa selkärangattomista eläimistä. Lintu- ja luontodirektiivien lajiliitteet on laadittu lähinnä keskieurooppalaisten suojelutarpeiden pohjalta. Liitteistä puuttuukin valtaosa Suomen uhanalaisista lajeista. Luontodirektiivin lajiliitteet Luontodirektiivin II-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -verkosto). Luontodirektiivin IV-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä luonnonsuojelulain 49 mukaisesti. Luontodirektiivin V-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä.

Hämeenlinnan Mykkäsen ja Tertin asemakaava alueiden linnustoselvitys 2011 34 4. Suomen kansainväliset vastuulajit Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Vastuulajien luettelon ja valintakriteerit on laatinut ympäristöministeriön uhanalaisten lajien toinen seurantatyöryhmä (Rassi ym. 2001; Ympäristöministeriö 2008b). Suomen vastuulajit ovat lajeja tai alalajeja, jotka ovat kotoperäisiä Suomelle tai Pohjois-Euroopalle. Tarkastelualueena on ainoastaan Euroopan maantieteellinen alue, ja joitakin kotoperäisiksi tulkittuja lajeja tavataan myös Euroopan ulkopuolella, lähinnä Venäjän Aasian puoleisissa osissa. Vastuulajeiksi on lisäksi valikoitunut lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on suppea ja kanta kaikkialla harva, sekä lajeja, joiden kokonaislevinneisyys on laaja, mutta ne ovat yleisiä vain pienellä osalla aluetta, josta merkittävä osa (vähintään 15-20 %) on Suomessa. Perhosista valittujen vastuulajien ja -alalajien joukossa on erityisesti pohjoisia tunturilajeja sekä suoperhosia. Mukana on myös useita Suomesta kuvattuja pikkuperhosia, joita edelleenkin tunnetaan Suomen ulkopuolelta vain harvoista paikoista. Samoin mukana on laajemmalle levinneiden perhosten vain suppealla alueella Fennoskandiassa eläviä alalajeja. Vastuulajeista 24 on Suomessa uhanalaisia, kuusi jopa äärimmäisen uhanalaista. 5. Suomessa rauhoitetut lajit Luonnonsuojelulaki (6. luku) rauhoittaa kaikki linnut ja nisäkkäät, jotka eivät kuulu riistaeläimiin tai rauhoittamattomiin eläimiin (Ympäristöministeriö 2009a). Kasvit sekä nisäkkäisiin tai lintuihin kuulumattomat eläinlajit voidaan erikseen rauhoittaa asetuksella. Luonnonsuojeluasetuksella on rauhoitettu 62 eläintä, 131 putkilokasvia ja 13 sammalta (Ympäristöministeriö 2009a). Luonnonsuojeluasetuksessa on myös luettelo kaloista, joihin sovelletaan luonnonsuojelulakia. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Rauhoitetun eläimen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen on kiellettyä. Kiellettyä on myös pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen. Rauhoitettuja eläimiä ei saa tahallaan häiritä. Lisäksi luonto- ja lintudirektiivi säätelee lajien hallussapitoa ja kauppaa. Viranomaisten merkitsemät lintujen pesäpuut ovat rauhoitettuja, samoin kuin kaikki suurten petolintujen (kotka, merikotka, kiljukotka, pikkukiljukotka, kalasääski) säännöllisesti käytössä olevat pesäpuut. Alueellinen ympäristökeskus tai koko maata koskevissa hakemuksissa ympäristöministeriö voi myöntää luvan poiketa eläin- tai kasvilajin rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinten, liitteessä IV (b) mainittujen kasvien ja lintudirektiivin artiklassa 1 mainittujen lintujen rauhoitusmääräyksistä voidaan kuitenkin poiketa vain luonto- ja lintudirektiivissä mainituin perustein.

Lansantie 3 D 02610 Espoo http://www.faunatica.fi/ Pekka Robert Sundell Toimitusjohtaja p. 0400 783 355 pekka.sundell@faunatica.fi Marko Nieminen Dosentti, tutkimussuunnittelija p. 0400 628 328 marko.nieminen@faunatica.fi Kari Nupponen FM, projektipäällikkö p. 0400 333 688 kari.nupponen@faunatica.fi Aapo Ahola LuK, tutkimussuunnittelija p. 040 739 1013 aapo.ahola@faunatica.fi