TAITEEN JA TIEDON LÄHTEILLÄ

TAITEEN JA TIEDON LÄHTEILLÄ MIELIKUVIA KUVATAITEESTA JA SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEOSTA SYVENTÄVÄ YLEISÖTUTKIMUS 2010 Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet KEHYS Aura Kivilaakso

Lukijalle Museoiden toiminnan arvioimista ja yleisösuhteen kehittämistä varten tehdään yleisön määriä, taustoja, tarpeita, ja tyytyväisyyttä selvittäviä yleisötutkimuksia. Valtion taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys tekee määräajoin näistä asteen yksityiskohtaisempia, syventäviä yleisötutkimuksia, joissa keskitytään kohdennettuun tiedonkeruuseen eri museoiden yleisöistä. Käsillä oleva tutkimus jatkaa Kehyksen syventävien yleisötutkimusten sarjaa. Se on toteutettu Sinebrychoffin taidemuseon syksyn 2010 päänäyttelyn, Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä, yhteydessä. Syventävät yleisötutkimukset ovat luonteeltaan laadullisia. Kysymyksenasettelusta riippuen ja usein monimetodisina ne tarjoavat mahdollisuuden tarkastella esimerkiksi erilaisia yleisöjä odotuksineen ja tarpeineen sekä museotoiminnan vaikuttavuutta. Kehyksen aikaisemmissa syventävissä yleisötutkimuksissa on tutkittu muun muassa taidemuseoiden tyypillisiä kävijöitä ja niin kutsuttuja eikävijöitä sekä museovieraiden taidenäyttelystä muodostamia mielikuvia ja kokemuksia. Tutkimuskenttänä ovat Valtion taidemuseoista aikaisemmin toimineet Nykytaiteen museo Kiasma sekä Ateneumin taidemuseo. Täysin Sinebrychoffin taidemuseon kävijöihin kohdennettuna tämä syventävä yleisötutkimus on ensimmäinen laatuaan. Tutkimus käsittelee kävijöiden mielikuvia Sinebrychoffin taidemuseosta, sen kokoelmatoiminnasta ja vanhasta esittävästä kuvataiteesta. Museovieraita lähestytään myös suhteessa heidän tapaansa havainnoida ja tulkita taidetta. Näiden lisäksi tutkimuksessa luodaan katsaus vierailuihin Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyssä. Museokävijöitä lähestytään tutkimuksessa tapauskohtaisesti yksilöinä. Tutkimuksen tarkoitus on edesauttaa Sinebrychoffin taidemuseon yleisösuhteen ja toiminnan kehittämistä. Samalla se voi tapauskohtaisuutensa ansiosta toimia esimerkkinä toisille, tuleville yleisötutkimuksille. On muistettava, että kuten kukin museokävijä, samaten jokainen syventävä yleisötutkimus on omanlaisensa ja

yksilöllinen. Näin ollen jokaiseen tutkimukseen tulee soveltaa sellaisia metodeja, jotka palvelevat parhaiten juuri kyseistä tutkimusasetelmaa. Tämä yleisötutkimus on räätälöity Sinebrychoffin taidemuseon toimintaa ja Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyä varten. Oikeaan kontekstiin yhdistettynä se toivomani mukaan tarjoaa aineksia paitsi Sinebrychoffin taidemuseon toiminnan, myös taidemuseosektorin ja yleisötutkimuksen kehittämistyöhön. Antoisia lukuhetkiä Sinebrychoffin taidemuseovieraiden seurassa! Helsingissä 13.12.2010 Aura Kivilaakso

Sisältö OSA I TUTKIMUS 1 Johdanto... 2 Flaamilaiset mestarit Sinebrychoffin taidemuseossa... 2 Käytetty aineisto... 4 Tutkimuksen tarkoitus... 5 Taide- ja kotimuseo kokemisen tilana... 7 2 Tutkimusaineisto... 15 Haastattelut... 15 Webropol-kyselyt... 17 OSA II MUSEOKÄVIJÄT 3 Näyttelyvieraat... 21 Haastateltavien demografia... 21 Webropol-kyselyn vastaajat... 25 4 Suhde museoon ja kokoelmien rooli... 27 Suhde Sinebrychoffin taidemuseoon... 28 Tarinat kokoelmien takana... 33 Vaihtuvaa vai pysyvää?... 34 Kokoelmien luonne... 37 Palveluiden laadukkuus ja monipuolisuus... 40 5 Suhde vanhaan ulkomaiseen taiteeseen... 45 Harrastuneisuus... 45 Taiteen merkitykset... 47 Museossa ja muualla... 48 6 Kokoelmanlukutaito... 52 Esteettinen puhuttelevuus... 53 Taiteen tyylit, tekniikat ja historia... 55 Teosten sisältö... 57 Toiveet informatiivisuuden suhteen... 61

OSA III MUSEOVIERAILU 7 Ennen käyntiä... 67 Näyttelyn tietoisuuteen tuleminen... 68 Käynnin syyt ja suunnitelmallisuus... 70 Seurue... 76 Odotukset ja niiden täyttyminen... 79 Verkkosivut ja niiden käyttö... 82 8 Käynnin aikana... 86 Museorakennus ja fyysinen miljöö... 86 Näyttelyssä eteneminen... 90 Tiedon tarjoamisen muodot... 95 Sosiaalinen ympäristö... 98 Jokaiselle jotakin?... 100 Vuorovaikutteisuus... 105 Näyttelyn vangitsevuus... 107 9 Käynnin jälkeen merkityksellisyys... 110 Näyttely oppimisen ympäristönä... 110 Vierailun vaikutukset... 114 10 Lopuksi... 117 Lähteet... 121 Liitteet

OSA I TUTKIMUS

2 1 Johdanto Flaamilaiset mestarit Sinebrychoffin taidemuseossa Sinebrychoffin taidemuseo on Suomen ainoa vanhaan ulkomaiseen taiteeseen erikoistunut taidemuseo. Museon toiminnan painopiste on eurooppalaisessa taiteessa 1300-luvun alusta 1800-luvun alkupuolelle. Maan kansainvälisesti merkittävimmät ja arvokkaimmat vanhojen mestareiden teokset löytyvät Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmista, 1 jotka ovat muodostuneet pääasiassa lahjoitusten ympärille. Merkittävimmän kokonaisuuden muodostaa Paul ja Fanny Sinebrychoffin vuonna 1921 valtiolle siirtynyt mittava lahjoitus, joka käsittää kuvataidetta sekä arvokkaita sisustusesineitä ja huonekaluja. Lahjoitus muodostaa Sinebrychoffin taidemuseon omien kokoelmien rungon ja on antanut museolle myös sen nimen. 2 Sinebrychoffin taidemuseo toimii Paul ja Fanny Sinebrychoffin entisessä kodissa Helsingissä, arkkitehti Jean Wikin suunnittelemassa, vuonna 1842 valmistuneessa kaksikerroksisessa uusrenessanssipalatsissa Bulevardin päässä Hietalahden torin läheisyydessä. 3 Rakennuksen alakerrassa nähdään vaihtuvia näyttelyitä. Myös lipunmyynti ja museokauppa sijaitsevat alakerrassa. Sinebrychoffin taidemuseon ensimmäinen kerros. Vaihtuva näyttely huoneissa 1-7. 1 KAS taidetta 1/2008, 17; Huhtamäki 2003, 4. 2 Kartio 1994, 9. 3 Jääskinen 2007, 41 42; Huhtamäki 2003, 6.

3 Toisessa kerroksessa sijaitsee puolestaan Sinebrychoffien aikaiseen asuun restauroitu kotimuseo. Yläkerran neljä kadunpuoleista salia on pyritty järjestämään juuri niin kuin ne ovat 1910-luvulla Sinebrychoffien aikana olleet alkuperäiset taideteokset, huonekalut ja esineistö on sijoitettu paikoilleen Signe Branderin vuonna 1912 ottamia valokuvia apuna käyttäen. 1 Yläkerrassa näyttely on luonteeltaan pysyvä, joskin pihanpuolen huoneissa maalausten ripustus on muunneltavissa. Sinebrychoffin puisto / pihan puoli Bulevardi / kadun puoli Taidemuseon toinen kerros. Sinebrychoffien tyyli-interiöörit kadunpuoleisissa saleissa. Sinebrychoffin taidemuseon syksyn 2010 päänäyttelyssä nähtiin flaamilaista taidetta 120 vuotta täyttävän Koninklijk Museum voor Schone Kunsten -museon kokoelmista Antwerpenistä. Belgialainen museo tunnetaan flaamilaisten mestareiden maalauksia käsittävistä kokoelmistaan erityisesti barokin ajalta sekä Peter Paul Rubensin teoksista. Syksyllä 2010 Sinebrychoffin taidemuseon Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyssä oli esillä kaikkiaan 55 kappaletta museosta lainaan saatuja vanhojen mestareiden maalauksia 1500 1700-luvuilta sekä valikoima Peter Paul Rubensin grafiikanlehtiä. Näyttelyssä nähtiin tunnettujen nimien kuten Jan Brueghelin, Jacob Jordaensin ja David Teniers nuoremman maalauksia, mutta myös vähemmän tunnet- 1 Nikula (toim.) 2003, 21.

4 tujen flaamilaistaiteilijoitten teoksia. 1 Näyttely oli koottu Sinebrychoffin taidemuseon ensimmäiseen kerrokseen seitsemään eri huoneeseen (kuva sivulla 2). Tämä syventävä yleisötutkimus lähestyy näyttelyssä vierailleita museokävijöitä. Tutkimuksen kohteena ovat tavalliset museovieraat, eikä kävijätyyppejä ole rajattu ennalta millään määrätyllä tapaa. Tutkimuksessa eritellään ja analysoidaan kävijöiden kokemuksia ja mielikuvia taiteesta, taidenäyttelystä ja -museosta. Se on tehty syksyllä 2010 näyttelyn ollessa ajankohtainen. Käytetty aineisto Tutkimuksen primääriaineistona on toiminut kaksikymmentä haastattelua. Näistä neljätoista oli yksilöhaastatteluja, kun taas kuuteen haastatteluun osallistui kaksi samaan seurueeseen kuulunutta museokävijää. Koska yhdessä haastattelussa mukana oli kahdeksanvuotias lapsi, joka ei haastattelun kulkuun juuri osallistunut, lasken, että haastatteluissa kuultuja informantteja oli yhteensä 26 kappaletta. Tutkimuksessa ei ollut tarkoitus tutkia lapsiyleisöjä, ja haastattelujen taustatietolomakkeissa ikäryhmät alkoivat 15 ikävuodesta eteenpäin. Haastattelut tehtiin Sinebrychoffin taidemuseossa heti Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyn avajaisten jälkeisinä kahtena ensimmäisenä viikonloppuna 16. 17.10. ja 23. 24.10.2010. Haastattelujen tueksi toteutettiin Webropol-kysely, jota varten pyydettiin kolmenkymmenen sattumanvaraisen museovieraan sähköpostiosoitteet. Vastauksia kyselyyn saatiin 29 kappaletta aikavälillä 19.10. 31.11.2010. Valtion taidemuseon edellisenä vuonna Ateneumin taidemuseon Kalevala-näyttelyn yhteydessä teettämässä yleisötutkimuksessa aineistoa kerättiin samoilla metodeilla, mutta myös reittiseurantojen ja ajanoton avulla. 2 Reittiseurannat ja ajan mittaus ovat hyviä tutkimusmenetelmiä kävijätutkimusta tehtäessä, ja niiden avulla voidaan tutkia vierailun etenemistä ja museovieraiden käyttäytymistä. Sen sijaan syventävää tietoa 1 Sinebrychoffin taidemuseo 2010: Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä Rubens, Bruegel, Jordaens. Lehdistötiedote. 2 Ks. Kivilaakso 2009.

5 etsittäessä eli tutkittaessa esimerkiksi näyttelyn vuorovaikutteisuutta tai sitä miten kävijä museossa oppii, on aineistoa kerättävä muuten. 1 Haastatteluilla, joissa keskustelu haastattelijan ja haastateltavan välillä on vapaamuotoista ja tilanteeseen sopeutuvaa, voidaan hyvin tutkia esimerkiksi museokävijöiden kokemuksia. Kyselyillä saadaan samankaltaisia tuloksia, mutta huomattavasti suppeammin. Kyselyvastaukset toimivatkin tässä yhteydessä niin sanoakseni kvantitatiivista painoarvoa haastattelujen kvalitatiivisille vastauksille tuovana tukiaineistona. Tutkimus on tehty tietoisena Petra Korhosen vuonna 2008 Sinebrychoffin taidemuseossa tekemistä haastatteluista ja Think Aloud -äänityksistä. Koska tutkimuksen tarkoitus tuolloin ja nyt on ollut hyvin eriluonteinen, ei parin vuoden takaisen aineiston käsittelemistä tässä yhteydessä ole nähty tarpeellisena. Korhosen aikanaan litteroimia haastatteluita ja Think Aloud -äänitteitä on kuitenkin sopivassa määrin hyödynnetty tätä tutkimusta varten kerätyn aineiston analysoinnin tukena. Tutkimuksen tarkoitus Valtion taidemuseon kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys toteuttaa säännöllisesti syventäviä yleisötutkimuksia keskeisten toimintayksiköittensä kävijöistä. Tiettyyn näyttelyyn sidottuja, yleisösuhdetta ja taiteen havainnointia tutkivia yleisötutkimuksia on tehty aiemmin Kiasmassa 2 ja Ateneumissa 3. Sinebrychoffin taidemuseossa on aiemmin testattu erilaisin metodein museokävijöiden prosesseja. Museo toimi yleisötutkimuksen metodien empiirisenä tutkimuskenttänä keväällä 2008, jolloin tarkoitus oli tarkastella tavallisten kävijöiden museovierailun vaiheita erilaisia yleisötutkimuksessa käytettäviä menetelmiä soveltaen. 4 Varsinaista kohdennettua syventävää yleisötutkimusta ei Sinebrychoffin taidemuseon kävijöistä ole kuitenkaan aiemmin tehty siinä sarjassa tämä tutkimus on ensimmäinen laatuaan. Yleisötutkimusten tekeminen on tärkeää, sillä erilaisten yleisöjen tunnistaminen ja kävijöiden tarpeiden tunteminen auttavat museotoiminnan kehittämisessä. Siinä mis- 1 Stainton 2002, 215. 2 Rautio 2006 & 2005. 3 Kivilaakso 2009. 4 Korhonen 2008, 3.

6 sä aikaisemmin museotyön fokus olivat taideteokset, on nykyään kannattavaa keskittyä myös vierailun eri vaiheisiin ja näyttelyn ulottuvuuksiin kuten mukavuuteen, sitouttavuuteen, tiedolliseen vahvistavuuteen sekä merkityksellisyyteen. 1 Tämän päivän museovieraat ovat ennemmin näyttelyyn osallistuvia, kriittiseen argumentointiin kykeneviä tekijöitä kuin pelkkiä kulttuurin kuluttajia. 2 Syventävä yleisötutkimus lähestyy museovieraita juuri tämän ajattelutavan mukaisesti. Se avaa suoran yhteyden museoyleisöön, ja sen kautta voidaan tarkastella sitä miten näyttely ja kävijä kohtaavat toisensa. 3 Syventävän yleisötutkimuksen tekeminen juuri vanhan taiteen näyttelyvieraista on relevanttia, sillä taidenäyttely on kävijälle sekä mahdollisuus että haaste. Kävijä lähestyy näyttelyä aina omasta subjektiivisesta perspektiivistään, eli näyttelyn kokemiseen vaikuttavat kävijän identiteetti ja aiemmat kokemukset. 4 Rakkaus taiteeseen ei syty hetkessä, vaan on pitkän tuttuuden tulos 5, ja siksikin taidenäyttelyssä vierailun voi kokea monella tavalla. Jotta tietäisimme miten vanha taide Sinebrychoffin taidemuseon yleisön keskuudessa vastaanotetaan ja miten vuorovaikutuksellisena näyttely koetaan, on aihetta hyvä lähestyä laadullisen tutkimuksen avulla. Syventävien yleisötutkimusten ensisijainen tarkoitus on lisätä museohenkilökunnan tietoa näyttelyvieraista niin, että näyttelyistä voidaan tehdä entistä rikkaampia, tarkoituksenmukaisia kokemuksia synnyttäviä ja saavutettavampia. 6 Parhaimmillaan näyttely tarjoaa kävijälle elämyksiä, mutta samalla se haastaa tämän oppimaan lisää. Jotta näyttely tarjoaa jotakin mahdollisimman monenlaisille yleisöille, on sen syytä sisältää viestejä mahdollisimman erilaisille kävijöille. Monipuolinen näyttely tarjoaa jokaiselle jotakin. Se myös houkuttaa keskittymään ja tutkimaan lisää. Tässä yleisötutkimuksessa tarkastellaan niitä subjektiivisia mielikuvia, joita Sinebrychoffin taidemuseon kävijät ovat vierailunsa aikana muodostaneet. Kysymyksenasettelussa on huomioitu Sinebrychoffin taidemuseon henkilökunnan toiveet. Ennen tut- 1 Ks. Serrell 2006. 2 Mats Widbomiin viitaten: Pettersson 2009, 41. 3 Heinonen & Lahti 2001, 23. 4 Stainton 2002, 213. 5 Bourdieu & Darbel, 1991, 53 57. 6 Émond 2006, 2.

7 kimuksen aloittamista asiasta on keskusteltu Valtion taidemuseon Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehyksen ja Sinebrychoffin taidemuseon välisessä kokouksessa, jossa taidemuseon henkilökunnalla museonjohtajalla, museolehtorilla ja intendentillä oli mahdollisuus kertoa omista toiveistaan tutkimuskysymysten suhteen. Kokouksessa toivottiin, että yleisötutkimus toteutetaan tavallisesta poikkeavalla tasolla. Sen sijaan, että tutkittaisiin yleisönäkökulmaa yleisellä tasolla, tutkittaisiin siis mieluummin muun muassa sitä kuinka Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmat koetaan yleisön keskuudessa, kuinka pitkä ja millainen on yleisön suhde Sinebrychoffin taidemuseoon, miten tietoa vastaanotetaan, mitä taideteoksissa havainnoidaan ja mihin käynti ylipäätään liittyy. Koska Sinebrychoffin taidemuseo on kuluvana vuonna uudistanut verkkosivujaan, toivottiin myös, että tutkitaan sitä kuinka käytettyjä Sinebrychoffin taidemuseon verkkosivut ovat museovieraiden keskuudessa. Tutkimus tarjoaa vastauksia muun muassa siihen miten kävijät havainnoivat taidetta ja näyttelyä sekä siihen kuinka sitoutuneita he ovat kuvataiteeseen, kulttuurihistoriaan ja Sinebrychoffin taidemuseoon. Taide- ja kotimuseo kokemisen tilana Seuraavassa esitellään lyhyesti tutkimuksen teoreettinen perusta. Esiteltävät teoriat ovat ohjanneet tutkimuksen kulkua ja kysymyksenasettelua. Koska toiveena oli tutkia perinteisen yleisönäkökulman sijaan sitä kuinka kokoelmat koetaan, on teorioita hyödynnetty tutkimuksessa tarkoituksenmukaisena nähdyiltä osin. Tästä syystä esimerkiksi näyttyteknisiin asioihin ja mukavuuteen liittyvät ulottuvuudet ovat jääneet tutkimuksessa tavallista pienemmälle tarkastelulle, kun taas merkittävämpään asemaan on nostettu esimerkiksi vierailun henkilökohtainen ja sosiaalinen konteksti sekä näyttelyn tiedollinen vahvistaminen ja merkityksellisyys. Teoreettinen perusta on toiminut tukena Sinebrychoffin taidemuseon yleisöjä tutkittaessa. Se ei kuitenkaan ole ollut tutkimuksen itseisarvo, sillä tarkoituksena on ollut löytää uutta tietoa Sinebrychoffin taidemuseon kävijäkunnasta. Teoriat ovat toimineet tutkimuskysymysten suuntaa-antavana pohjana sekä ohjanneet haastattelurungon räätälöimistä ja tutkimusraportin kokoamista ennen tutkimuksen aloittamista määritel-

8 tyihin kysymyksiin sekä haastattelutilanteisiin parhaiten sopiviksi. Vierailun vaiheet Museovierailu voidaan hahmottaa kronologisesti eli sen eri vaiheiden kautta. Vierailu muodostuu useista eri vaiheista, jotka vaikuttavat ennen, aikana ja jälkeen museokäynnin. Vierailun vaiheet voidaan jakaa esimerkiksi seitsemään vaiheeseen, jotka ovat: näyttelyn tietoisuuteen tuleminen, käyntiin liittyvät valinnat ja päätökset, matka, saapuminen, varsinainen vierailu, lähteminen ja lopulta muistelu. 1. Tietoisuus 7. Muistelu 2. Valinnat ja päätökset 6. Lähteminen 3. Matka 5. Varsinainen vierailu 4. Saapuminen Vierailun vaiheet Morton Smyth Ltd:n mukaan. 1 Päätös vierailusta tehdään tavallisimmin jo ennen museoon saapumista. Osa suunnitelluista museovierailuista eli potentiaalisista museovierailuista jää vain aikeeksi, kun taas toiset aikeet toteutuvat, ja potentiaalinen vierailu muuttuu aktuaaliseksi museokäynniksi. Näin tapahtuu, jos monenlaiset vierailuun vaikuttava syyt osuvat kohdalleen. 2 1 Morton Smyth Limited 2004. 2 Falk & Dierking 2002, 4.

9 Konkreettisin osa museovierailua on fyysinen museossa käynti, joka muodostuu niin ikään useasta vaiheesta. John Falk ja Lynn Dierking peilaavat museovierailun vaiheita kävijän käyttäytymiseen, joka vaihtelee käynnin aikana melko poikkeuksettomasti. 1 Heidän mukaansa tavanomainen museovierailu muodostuu neljästä keskenään erilaisesta vaiheesta. Prosessikuvaus mallintaa hyvin keskivertokävijän museovierailua, joskin vierailun kulkuun vaikuttavat myös kävijän taustat ja se kuinka usein tämä on tottunut museoissa vierailemaan. Teorian mukaan kun museoon saavutaan, kävijä alkaa ensimmäisenä valmistautua näyttelyn katsomista varten hän käy läpi orientoitumisvaiheen (orientating). Kävijä luo katsauksen ympärilleen, tarkkailee hieman muita ihmisiä ja muodostaa käsityksen siitä kuinka näyttelyssä tulee edetä ja käyttäytyä. Vasta tämän jälkeen hän alkaa keskittyä näyttelyyn. Intensiivisen katsomisen vaiheeseen (intensive looking) liittyy keskustelu ja tiedon määrätietoinen vastaanottaminen. Vaikka vaihe on hyvin rajallinen, usein alle 30 minuuttia, koetaan se tavallisesti hyvin voimakkaasti verrattuna museovierailun muihin vaiheisiin. Intensiivisen vaiheen jälkeen vieras alkaa vaellella (exhibit cruising ) ja harhailla ympäriinsä. Vaeltamiseen käytetään usein paljon aikaa ja silloin keskitytään vain yksittäisiin huomiota herättäviin teoksiin. Kun museovieras alkaa tuntea vierailunsa täyttäneen tehtävänsä, alkaa hän valmistautua lähtöä varten (leave-taking). Viimeisessä vaiheessa kävijä tarkkailee museota kokonaisuutena. Hän saattaa katsella muita ihmisiä ja hänen ajatuksensa siirtyvät museon ulkopuolisiin asioihin. Tässä viimeisessä vaiheessa näyttely jää pienemmälle huomiolle. 2 John Falkin ja Lynn Dierkingin mukaan yleistäen kaikki museovierailut käsittävät nämä neljä vaihetta, joskin museossa paljon vierailevat kuten ammattilaiset saattavat karsia vaiheet kahteen. Tällaisissa tapauksissa kävijä käy läpi ainoastaan intensiivisen katsomisen ja lähtöön orientoitumisen vaiheet. 3 Toisin sanoen kävijä kokee jo tuntevansa museon ja sen kuinka näyttelyssä tulee käyttäytyä niin hyvin, ettei vierailuun orientoitumiseen tarvitse käyttää aikaa. Myös harhailu voi jäädä vähäisemmäksi, kun kävijä kokee jo nähneensä kaiken sen mitä museoon tulikin katsomaan. 1 Falk & Dierking 2002, 58. 2 Falk & Dierking 2002, 58 63. 3 Falk & Dierking 2002, 62.

10 Edellä kuvattuja vierailun vaiheita on hyödynnetty tässä tutkimuksessa aineiston keruussa sekä tutkimuksen jäsentämisessä. Raportti jakautuu kolmeen osaan, joista viimeisessä käsitellään museovierailua. Viimeinen osa on jaettu lukuihin Morton Smyth Ltd:n hahmottelemia vierailun vaiheita mukaillen. John Falkin ja Lynn Dierkingin teoria on sen sijaan ollut apuna lähinnä haastateltavia rekrytoidessa. Museovieraita havainnoidessa on lähestytty sellaisia museovieraita, jotka näyttivät jo jättäneen intensiivisen katsomisen vaiheen. Tällä tavoin haastatteluun on pyritty löytämään kokonaiskäsityksen museosta sekä näyttelystä jo muodostaneita informantteja. Museokäynnin kolme kontekstia John Falkin ja Lynn Dierkingin mukaan museovierailu rakentuu kolmesta kontekstista: henkilökohtaisesta, sosiaalisesta ja fyysisestä kontekstista. Heidän mukaansa jokaiseen museovierailuun liittyy nämä kontekstit, jotka toimivat osin vuorovaikutuksessa keskenään. 1 Henkilökohtainen konteksti. Jokaiseen museovierailuun vaikuttaa kävijän aiempi tietotaso, kiinnostuksenkohteet ja kokemukset. Aiemmat kokemukset kyseisestä museosta tai samankaltaisesta paikasta ohjaavat sitä mihin kävijä kiinnittää huomiota ja miten hän museon tarjoaman tiedon vastaanottaa. Kävijä etsii näyttelystä usein elementtejä, jotka jollakin tapaa muistuttavat häntä jostakin hänen aiemmin tuntemastaan. Tästä syystä museoammattilaisten on monesti vaikea ymmärtää sitä miten voimallisesti osa museovieraista kokee itselleen uudet ja ennennäkemättömät asiat. 2 Sosio-kulttuurinen konteksti. Sosiaalinen konteksti tai sosio-kulttuurinen konteksti muodostuu piirteistä, jotka kävijään vaikuttavat yhteisöllisellä tasolla. John Falkin mukaan museokäynnit ovat aina sosiaalisia tapahtumia myös silloin kun kävijä saapuu museoon yksin. Museokävijöitä tarkastelemalla voi nähdä, että vieraat käyttäytyvät näyttelyn katsomisen aikana tietoisina muista ihmisistä. He joko konkreettisesti keskustelevat keskenään, tarkastelevat toisiaan tai sopeutuvat muulla tavalla sosiaaliseen ympäristöön. Falk on tutkimuksissaan huomannut, että myös museossa 1 Falk & Dierking 2002, 1 9. 2 Falk 2009, 96.

11 yksin vierailevilla on tarve keskustella näkemästään toisten kanssa, oli keskustelukumppani sitten toinen museovieras tai museon henkilökuntaa. 1 Tämä yleistys selittänee senkin, miksi omien kokemusteni mukaan museovieraita on ollut helppo rekrytoida yleisötutkimusten yhteydessä tehtäviin haastatteluihin kävijöillä on ollut tarve jakaa kokemuksensa jonkun kanssa verekseltään. Fyysinen konteksti. Fyysisillä tekijöillä kuten näyttelyn värimaailmalla, kylttien luettavuudella ja valaistuksella on tärkeä rooli kokonaisvaltaisen museovierailun kokemisessa. Myös näyttelyn äänimaailma ja vuorovaikutteisuus lukeutuvat vierailun fyysisiin puitteisiin. On sanottu, että vain noin 20 40 % näyttelyssä esillä olevista objekteista vangitsee museokävijän keskittymisen ja saa tämän pysähtymään. 2 Yksittäisillä teoksilla ja niiden esillepanolla on siis merkittävä asema museovierailulla syntyvien kokemuksien muodostamisessa. Aineellista ympäristöä analysoitaessa on myös muistettava, että fyysinen konteksti on käsitteenä museon sisätiloja laajempi. Vierailusta muodostuvaan kokemukseen vaikuttaa niin ikään rakennus ulkopuolelta sekä museon saavutettavuus. Nämä kolme kontekstia tiedostamalla voidaan hahmotella sitä miten museovierailu koetaan kävijän perspektiivistä. Niitä on hyödynnetty myös tämän tutkimuksen kokoamisessa sen kaikissa vaiheissa. Museovierailuun ja sen etenemiseen on sen sijaan perehdytty erityisesti seuraavassa esiteltävän, vierailun ulottuvuuksiin paneutuvan Framework-työkalun avulla. Vierailun ulottuvuudet Yhdysvaltalainen museokonsultti Beverly Serrell kehitti vuonna 2000 työryhmineen Chicagossa uuden arviointimenetelmän, Framework-analyysin, 3 jonka avulla oli tarkoitus tunnistaa parhaiten museovieraan huomioonottavat näyttelyt. Arviointimenetelmän avulla oli tarkoitus myös kehittää museoalaa sekä museoammattilaisten asiantuntijuutta. Menetelmä perustuu varsinaisesti museoammattilaisten väliseen ver- 1 Falk 2009, 99 100. 2 Beverly Serrelliin viitaten: Falk 2009, 97 99. 3 Ks. Serrell 2006.

12 taisarviointiin, mutta menetelmää varten kehitetyn Framework-työkalun avulla analyysimenetelmää voi soveltaa myös yleisötutkimuksessa. Tässä Sinebrychoffin taidemuseon kävijöihin suunnatussa tutkimuksessa yhtenä kysymyksenasettelun ohjaajana on toiminut Framework-työkalu. Framework-työkalussa näkökohdat on jaettu neljän pääotsikon alle. Näitä näyttelykäyntiin vaikuttavia tekijöitä ovat näyttelyn mukavuus, vangitsevuus, tiedollinen vahvistaminen ja merkityksellisyys. Mukavuus. Onnistunut näyttely on mukava ja läsnä sekä fyysisesti että henkisesti. Kävijä on huomioitu näyttelyssä muun muassa valaistuksen, lämpötilan ja muiden ärsykkeiden suhteen. Näyttely tarjoaa myös riittävästi levähdyspaikkoja ja vastaanottaa tasavertaisesti erilaiset kävijätyypit. Vangitsevuus. Näyttelyn vangitsevuus syntyy, kun näyttely kiinnittää kävijän sataprosenttisen huomion. Näyttely houkuttelee kävijää keskittymään ja uppoutumaan sen sisältöön esimerkiksi erilaisia aistiärsykkeitä apunaan käyttäen. Näyttelyn vangitsevuus on ensimmäinen askel kohti museovierailun merkityksellisyyttä. Tiedollinen vahvistaminen. Työkalun kolmas näkökohta on näyttelyn kognitiivinen eli tiedollinen vahvistaminen. Kognitiivisella vahvistamisella tarkoitetaan sitä, että näyttely tarjoaa kävijälle mahdollisuuden tuntea itsensä fiksuksi. Usein kokemus omasta älykkyydestä syntyy, kun näyttelyn sanoma kyetään yhdistämään johonkin jo aiemmin tiedettyyn. Tiedollisesti kävijää vahvistavassa näyttelyssä tieto on pilkottu sopiviin osiin, mutta näyttely on silti eheä kokonaisuus. Tiedollisesti vahvistavassa näyttelyssä kaikki näyttelyn elementit toimivat toisiaan tukevina komponentteina. Merkityksellisyys. Viimeisimpänä näkökohtana työkalussa on näyttelyn merkityksellisyys. Kun näyttelyn merkityksellisyys on huipussaan, kävijä muodostaa museokäynnistään henkilökohtaisesti merkityksellisen kokemuksen. Hän ei ainoastaan uppoudu näyttelyyn, vaan myös ymmärtää sen sisältämät viestit ja parhaimmillaan oppii jotakin uutta. Näyttely vaikuttaa siten niin tiedollisella, emotionaalisella kuin asenteellisellakin tasolla.

13 Serrellin jaottelu on onnistunut ja soveltuu hyvin monenlaisten näyttelyiden arvioimiseen. Ateneumin taidemuseossa tehdyn syventävän yleisötutkimuksen 2009 yhteydessä todettiin, että Framework-analyysissä määritellyt vierailun ulottuvuudet soveltuvat hyvin myös suomalaisten taidemuseoyleisöjen tutkimiseen. Tässä yhteydessä Framework-työkalu on toiminut museovierailun hahmottelemisen tukena. Taiteen kokemisesta Tutkimuksessa on käsitelty myös taiteen esteettistä kokemista eli sitä kuinka museovieras havainnoi ja ymmärtää vanhaa taidetta. Taideteosten esteettistä tulkitsemista apuna on käytetty lähinnä Andrea Weltzl-Fairchildin ja Anne-Marie Émondin teorioita. 1 Andrea Weltzl-Fairchild on tutkinut esteettistä kokemusta ja kehittänyt teorian, jossa erittelee taiteen parissa koettuja samanmielisyyksiä ja erimielisyyksiä. 2 Hän jakaa sekä yhdenmukaisuudet että ristiriidat viiteen typologiaan, jotka jakautuvat edelleen alaluokkiin. 3 Weltzl-Fairchildin mukaan ristiriitaa voi ilmetä: 1) suhteessa kävijän aiempaan tietämykseen, havainnointiin tai ymmärrykseen 2) kävijän odotusten ja tapahtuman tai museon välillä 3) taideteoksessa itsessään, esimerkiksi sen sisällöissä tai ilmaisussa 4) suhteessa kävijän makuun: hän voi esimerkiksi tulkita taiteilijan maun huonoksi, sekä 5) odottamattomissa muodoissa Weltzl-Fairchildin mukaan samanmielisyydet sen sijaan liittyvät: 1) katsojan tiedolliseen tasoon (Knowledge): kävijä ymmärtää taidetta ja kykenee vastaanottamaan sen tarjoaman uuden tiedon 1 Émond 2006; Émond 2005; Weltzl-Fairchild 1991. 2 Toisessa teoriassaan hän jakaa taidenäyttelyssä syntyvät esteettiset kokemukset kronologisesti: Weltzl- Fairchild 1991, 277. 3 Andrea Weltzl-Fairchildiin viitaten: Émond 2005, 10-11.

14 2) kävijän minuuteen tai itseen (Self): kävijä peilaa kokemusta muistoihinsa, makuunsa tai tietoisuuteen itsestä ja muista (metakognitioon) 3) taideteokseen itseensä (Work of Art): kävijä tunnistaa teoksen sisällön, symbolit ja tyylin sekä kokee sen olevan hyvin tehty, informatiivinen ja täynnä elämää 4) taiteilijaan (Artist): kävijä kokee taiteilijan olleen lahjakas, kertovan menneestä ja ilmaisevan itseään ymmärrettävästi, sekä 5) selittämättömissä muodoissa kuten maussa ( pidän siitä ) tai kauneuskäsityksessä ( se on kaunis ) Anne-Marie Émond nimittää teoriaa kognitiivisen konsonanssin ja dissonanssin koherenssiksi. Selkokieleen käännettynä teoria käsittelee sitä miten katsoja yhdistää kokemansa samanmielisyydet ja ristiriidat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, tiedolliseksi synteesiksi. Kun taidekokemus löytää tämän koherenssin, katselija kokee olevansa harmoniassa taiteen kanssa ja liittää sen tarjoaman uuden tiedon ilman ristiriitaa yhteen oman sisäisen skeemansa kanssa. 1 Weltzl-Fairchildin ja Émondin tapa lähestyä aihetta on äärimmäisen teoreettinen. Tähän tutkimukseen sovellettuna se auttaa silti ymmärtämään museovieraan tapaa havainnoida ja tehdä tulkintoja taiteesta. Haastattelutilanteissa, joissa kysymykset käsittelivät myös muita vierailuun liittyviä ulottuvuuksia, teoreettisten kysymysten esittäminen ei tuntunut sopivalta. Niillä muutamilla kerroilla, kun haastateltavilta koetettiin kysyä myötämielisyyksistä tai ristiriidoista, eivät nämä tuntuneet tarttuvan syöttiin, vaan tyytyivät myötäilemään esitettyjä kysymyksiä. Teoria on kuitenkin ohjannut tutkimustyössä ja edesauttanut lähestymään kokoelmanlukutaitoa käsittelevää subjektiivisesti koettavaa aihealuetta. 1 Émond 2006, 3.

15 2 Tutkimusaineisto Tutkimuksen primääriaineistona on toiminut kaksikymmentä puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelut ovat käsitelleet etukäteen määrättyjä aiheita ja kysymyksiä, mutta ne ovat edenneet vapaamuotoisesti vastausvaihtoehtoja ei ole annettu etukäteen eikä haastateltavan kerronnan kulkua ole pyritty autoritäärisesti ohjaamaan. Tutkimusta varten on kerätty aineistoa myös Webropol-alustalla toteutetulla sähköisellä kyselyllä. Sekundaariaineistona on palvellut Sinebrychoffin taidemuseossa Museokävijän prosessikuvausta 1 varten vuonna 2008 kerätty aineisto eli litteroidut haastattelut ja Think Aloud -äänitteet. Sekundaariaineistoksi voidaan lukea myös laaja museologinen kirjallisuus. 2 Vaikka myös Webropol-kysely on toteutettu ainoastaan tätä tutkimusta varten, aineistoja analysoitaessa kyselyvastaukset pysyvät silti taka-alalla. Ne herättävät ajatuksia, mutta ovat painoarvoltaan haastatteluja huomattavasti vähäisempiä. Kysely siis toimii laadullisen tutkimuksen tukena sille lisäarvoa tuoden. Haastattelut Haastattelutyypit jaetaan tavallisesti haastattelun luonteen perusteella kolmeen ryhmään: täysin vapaamuotoiseen eli strukturoimattomaan haastatteluun, aiheiden ja keskustelua ohjaavien kysymysten mukaan etenevään puolistrukturoituun sekä tiukan strukturoituun haastatteluun, jossa keskustelu etenee täysin kysymysten varassa ja joka ei siten juuri jätä tilaa tulkinnoille. 3 Koska tämän tutkimuksen fokus on syventävä, on aineistoksi tehty kaksikymmentä kappaletta puolistrukturoituja, sattumanvaraisille museovieraille suunnattuja haastatteluja. Haastattelut ovat edenneet haastattelijan ennalta hahmottelemien teemojen ja haastattelurungon mukaisesti, mutta vapaamuotoisesti ilman ehdotonta etenemiskaavaa. 4 1 Korhonen 2008. 2 Aineistojen arvottamisesta: McNeill & Chapman 2005, 131. 3 Patton 2002, 342. 4 Hirsjärvi & Hurme 2000, 47 48, 66.

16 Informaalia keskustelua on moderoitu kysymyksillä, joihin ei kuitenkaan ole tarjottu valmiita vastausvaihtoehtoja. Vastauksista on näin saatu subjektiivisia, ennalta arvaamattomia ja johdattelemattomia. Haastateltaville on annettu vapaus vastata kysymyksiin omin sanoin ja täysin omien mieltymystensä mukaan. Kaikki haastattelut tehtiin Sinebrychoffin taidemuseon salongissa (kuva s. 3) museon toisessa kerroksessa lokakuussa 2010. Haastateltaville tarjottiin tutkimukseen osallistumisesta palkkioksi kahvia ja leivonnaisia. Jälkikäteen tarkasteltuna siitä huolimatta, että näyttelytila oli intiimi haastateltavia oli helppo rekrytoida. Haastattelijan oli vain osoitettava tahdikkuutta ja odotettava, että näyttelyyn muodostuu sopivanoloinen rauhallinen tilanne, jotta museovierasta tai -vieraita saattoi pyytää salonkiin haastatteluun ilman suurempaa sosiaalista painostusta. Haastateltavat rekrytoitiin silmällä pitäen sitä, että museovierailu oli saavuttamassa loppuaan eli vaelteluvaiheessa. Koska haastattelutila sijaitsi kotimuseon puolella rakennuksen toisessa päädyssä, tuntui luontevimmalta pyytää museovieraita haastatteluun lähellä salonkia. Vierailun vaiheen arvioiminen ilman jatkuvaa seurantaa on kuitenkin toisinaan vaikeaa, ja siksi kahdella haastateltavalla alakerta oli vielä ensisilmäystä lukuun ottamatta tarkemmin näkemättä. 1 Haastatteluihin lukeutuu sekä yksilöhaastatteluita että parihaastatteluita. Yksilöhaastatteluita on yhteensä 14 kappaletta, kun taas kuudessa haastattelussa informantteja on kaksi. 2 Kaikissa parihaastatteluissa informantit ovat toisilleen tuttuja he ovat tulleet museoon samassa seurueessa. Osa yksilöhaastateltavista oli tullut museoon yksin, mutta muutama oli seurassa. Näissä tapauksissa seurue jäi odottamaan haastattelun ajaksi näyttelyn puolelle. Haastattelu rakentui erilaisten teemojen ympärille (Liite 1). Teemat oli haastattelurungon mukaan järjestelty keskustelun luontevaa etenemistä silmällä pitäen, joskin yksilöllisistä haastattelutilanteista johtuen toisissa tapauksissa järjestys saattoi olla joku muukin. Ensinnä museokävijöiltä kysyttiin vierailuun johtaneista syistä ja siihen 1 Haastattelu 4 (H4): Nainen, 45 54 vuotta, Viro ja H1: Nainen, 55 64 vuotta, Englanti. 2 Haastattelu, jossa haastateltavan naisen mukana oli kahdeksanvuotias lapsi, on päätetty tutkimusasetelman rajaamisen takia käsitellä yksilöhaastatteluna. Ks. sivu 4.

17 liittyneistä odotuksista. Sen jälkeen kysyttiin museovierailusta ja siitä mistä syystä museoissa ylipäätään vieraillaan. Omana kokonaisuutenaan keskusteltiin myös Sinebrychoffin taidemuseon yleisölähtöisyydestä, paneuduttiin Sinebrychoffin taidemuseon yleisön lojaaliuteen sekä siihen kuinka hyvin museon kävijät tuntevat museon ja vanhan ulkomaisen taiteen eli kuinka harrastuneita he ovat. Haastattelun ydin olivat kokoelmanlukutaitoa käsittelevät kysymykset, joissa haastateltavat pääsivät kertomaan siitä minkälaisia ulottuvuuksia he havainnoivat taidetta katsoessaan ja museossa liikkuessaan. Tämän jälkeen kysyttiin näyttelyn vangitsevuudesta ja vierailun merkityksellisyydestä sekä vielä keventävänä kysymyksenä museon kotisivuista ja niiden tunnettuudesta. Lopuksi haastateltaville annettiin tilaisuus kertoa vapaamuotoisesti vierailun herättämistä tunnelmistaan. Haastattelut nauhoitettiin ja niitä tehtäessä ei kirjoitettu taustatietolomaketta (Liite 2) lukuun ottamatta minkäänlaisia muistiinpanoja. Näin keskustelutilanne pysyi haastateltavien kannalta mahdollisimman mukavana. Haastattelu toteutettiin ennalta suunnitellun haastattelurungon mukaisesti ja nauhoitetut keskustelut litteroitiin lopuksi analyysivaiheen käyttöä varten. Haastattelu aineistotyyppinä palvelee syventävän yleisötutkimuksen tekemistä, sillä sen avulla voidaan parhaiten tarkkailla subjektiivista tietoa kuten kokemuksia ja tunteita sekä mielikuvia. Puolistrukturoitu haastattelu sopii syventävään tutkimukseen, sillä haastattelutilanteessa haastattelija voi pitää yllä haastateltavan kiinnostusta aiheeseen täsmentävillä lisäkysymyksillä. 1 Kun haastattelut litteroidaan jää haastatteluaineistosta jäljelle koko keskustelu. Näin aineisto jää elämään mahdollisia uusia tutkimuksia varten, ja jatkoanalyysin käytettävissä on koko sanatarkka keskustelu: myös haastattelijan esittämät kysymykset. 2 Webropol-kyselyt Haastatteluiden tueksi tehtiin 29 vastausta käsittänyt Webropol-kysely (Liite 3). Kysely aineistonkeruumenetelmänä on huomattavasti rajatumpi, sillä sen avulla ei voida 1 Hirsjärvi & Hurme 1991, 46. 2 Alasuutari 1993, 75.

18 tarkastella sisältöjä kovinkaan syvällisesti. Kyselyn avulla voidaan kuitenkin helposti tavoittaa laaja otanta vastaajia. Näin ollen menetelmä on erinomainen kartoitettaessa jotakin ilmiötä tai haluttaessa kerätä laaja aineisto. 1 Huolimatta siitä, että tämä yleisötutkimus on laadullinen, kyselyaineiston käyttäminen haastatteluiden tukena on perusteltua kahta aineistonkeruumenetelmää käyttämällä voidaan tutkimusaihetta tarkastella laajemmin. Kvantitatiivisen aineiston suurin tutkimuksellinen arvo onkin juuri siinä, että sen avulla tutkimus on aina paremmin yleistettävissä. 2 Tässä tutkimuksessa käytetty Webropol-kysely rakentuu niin avointen kuin suljettujen kysymysten varaan. Avoimet kysymykset ovat luonteeltaan kvalitatiivisia, joskin haastatteluissa saatuihin tiedonantoihin verrattuna kuitenkin huomattavasti suppeampia. Suljetut kysymykset ovat puolestaan puhtaasti kvantitatiivisia. 3 Kyselyvastauksia jäsentelemällä ja tulkitsemalla voidaan ne liittää luontevasti primääriaineiston analyysin tueksi. Kyselyt täsmentävät haastatteluissa esiin nousseita asioita ja toisaalta kartoittavat sitä mitkä asiat toistuvat museovieraiden mielipiteissä useimmin. Kyselyssä haettiin vastauksia samoihin kysymyksiin kuin kasvotusten tehdyissä haastatteluissa. Sähköisen lomakkeen luonne asettaa kysymyksenasettelulle kuitenkin aina omat haasteensa. Liian pitkä ja vaikea lomake tai liian monitasoiset kysymykset voivat väsyttää vastaajan. Lomakkeessa ei siksi tulisi käyttää negaatioita, epätäydellisiä lauseita tai puhekieltä, muttei myöskään liian porrastettuja kysymyksiä. 4 Tästä syystä lomake muotoiltiin mahdollisimman kompaktiksi. Kysymyksenasettelu muotoiltiin siten, että avoimet kysymykset jättävät tilaa vastaajien subjektiivisille mielipiteille ja mielikuville. Tarkoituksenmukaista ei ole, jos kysymykset johdattelevat vastausten antamisessa niin, että vastaaja kokisi olevan jonkinlaisia oikeita ja vääriä vastauksia. Päinvastoin, kysymysten tarkoitus on ohjata vastaajan ajattelua siihen suuntaan mitä tutkimuksessa selvitettiin. Näin kysely tuottaa painoarvoltaan tärkeää vertailuaineistoa suullisten haastatteluiden rinnalle. 1 Leimu 2005, 77. 2 Diamond 1999, 23. 3 Fink 2003, 35 38. 4 Fink 2003, 27 34.

19 Koska suljetut kysymykset koetaan tavallisesti helpompina ja niihin on nopeampi vastata, oli suljetut kysymykset sijoitettu lomakkeen alkuun ikään kuin kyselyn johdannoksi. Suljetuilla kysymyksillä selvitettiin muun muassa vastaajien demografiaa ja sitä kuinka aktiivisia museokävijöitä he ovat. Avoimissa kysymyksissä sen sijaan vastaaja pääsi omin sanoin kertomaan näyttelykäynnistään, mielikuvistaan ja kokemuksistaan. Avoimia vastauskenttiä oli yhteensä kymmenen. Niiden väliin oli harkitusti sijoitettu yksi suljettu kysymys keventämään kaavakkeen ulkoasua. Osaan vastauskentistä sisällytettiin useampi samankaltainen kysymys tukemaan ja helpottamaan vastaajan ajattelua. Näin rakennettu kyselylomake ohjasi vastaajan ajattelun kohti tarkoitettua aihepiiriä, mutta jätti vastaajalle vapauden kertoa aidoista subjektiivisista kokemuksistaan ja näkemyksistään. Saatujen tulosten perusteella lomakkeen kysymyksenasettelu oli varsin onnistunut. Kyselyaineiston kvantitatiivisen luonteen takia kaikkien kyselyvastausten erittelyä ja analysointia ei ole nähty syventävän yleisötutkimuksen yhteydessä tarkoituksenmukaisena. Näin ollen Webropol-kyselyn vastaukset löytyvät liitteestä 3. Käsillä oleva raportti on koottu haastatteluaineiston pohjalta, joskin kyselyvastauksia on paikoin hyödynnetty kerronnan tukena. Aineiston keräämistä Webropol-kyselyn avulla kokeiltiin Valtion taidemuseon syventävässä yleisötutkimuksessa 2009 Ateneumin taidemuseon Kalevala-näyttelyssä. Tuolloin nuorilta museokävijöiltä kerättiin 30 sähköpostiosoitetta. Vastalahjaksi tutkimukseen osallistumisesta kävijät saivat muistikirjan. Vastausprosentti oli tuolloin korkea, joten samaa metodia sovellettiin tässä tutkimuksessa Sinebrychoffin taidemuseossa. Tällä kertaa osoitteita ei kuitenkaan pyydetty nuorilta, vaan museokävijöiltä ylipäätään. Jälleen kävijöille selitettiin mistä on kysymys, minkä jälkeen suostuneille annettiin palkkioksi museon muistivihko. Vastausprosentti oli entistä parempi. 30 potentiaalisesta vastaajasta 29 osallistui kyselyyn ja jaksoi vieläpä täyttää lomakkeen loppuun asti. Liki 97 % vastausprosentista voi vain todeta, että tulos ylitti positiivisesti myös tutkijan odotukset.

OSA II MUSEOKÄVIJÄT

21 3 Näyttelyvieraat Luvussa luodaan katsaus tutkimuksen informanttien demografisiin piirteisiin tulosten ymmärtämisen tueksi. On muistettava, että kyseessä on luonteeltaan laadullinen ja syventävä yleisötutkimus, eikä sen kautta siksi voida tarkastella Sinebrychoffin taidemuseon kävijöiden taustoja yleisellä tasolla. Tutkimus ei suppean otantansa takia ole riittävä kuvaamaan Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyn vieraita määrällisesti. Seuraavassa eritellyt demografiset tekijät kertovat siis ainoastaan tutkimukseen osallistuneiden museokävijöiden ikä-, sukupuoli- ja maantieteellisestä jakaumasta. Katsaus perustuu haastattelujen yhteydessä täytettyihin taustatietolomakkeisiin sekä annettuihin Webropol-vastauksiin. Tiedoista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä Sinebrychoffin taidemuseon yleisöistä vaan lukuja on tarkasteltava irrallisena otoksena. Mikäli museokävijöistä halutaan tilastotietoa laajemmin, on aineistonkeruumuodon oltava kvantitatiivinen. Haastateltavien demografia Haastattelut tehtiin sattumanvaraisille museokävijöille, joita lähestyttiin tilanteissa, joissa he näyttivät vaeltelevan näyttelyssä vailla näkyviä sitoumuksia. Koska Sinebrychoffin taidemuseo on julkisena tilana pienehkö ja rauhallinen, rekrytointitilanteissa pyrittiin herättämään mahdollisimman vähän yleistä huomiota. Tästä syystä, vaikka tarkoituksena oli saada mukaan kaikenlaisia museokävijöitä, jätettiin useamman hengen ryhmiä tietoisesti lähestymättä. Muutama haastateltava oli tullut museoon seurueessa, mutta liikkui näyttelyssä rekrytointihetkellä yksin ja kävi ennen haastatteluun tuloa ilmoittamassa seuralaisilleen yleisötutkimukseen osallistumisesta aiheutuvasta viiveestä.

22 Haastattelut tehtiin lauantai- ja sunnuntaipäiväisin heti kahtena näyttelyn avajaisten jälkeisenä viikonloppuna. Näin ollen otanta kuvaa parhaiten Sinebrychoffin taidemuseossa viikonloppuisin vierailevia kävijöitä. Koska haastatteluun pyydettiin ainoastaan yksittäisiä tai pienessä seurueessa liikkuneita museovieraita, on syytä olettaa, ettei otanta kuvaa objektiivisesti sitä missä suhteessa museossa vieraillaan yksin, perheen tai ystävien seurassa tai vastaavasti ryhmän kanssa. Kotimuseo oli luonteva tila haastateltavien rekrytoimiseen. Vaikka haastattelut tehtiin ajallisesti lähellä toisiaan, oli niiden kesto verrattain pitkä, 15 45 minuuttia, mikä helpotti seuraavien haastateltavien etsimistä, kun tilanne näyttelyssä ehti jäsentyä uudelleen haastattelun aikana. Tästä syystä informanteiksi saatiin suhteellisen erilaisia museokävijöitä. Haastatteluihin osallistui kävijöitä kaikista taustatietolomakkeessa määritellyistä ikäluokista. Ikäluokkien 55 64 vuotta ja yli 64 vuotta ylivaltaisuuden saattoi arvata, mutta 26 haastateltavasta myös nuoria oli yllättävän paljon. Viisi haastateltavaa lukeutui ikäluokkaan 25 34 vuotta ja yksi ikäluokkaan 15 24 vuotta. Sen sijaan keski-ikäisiä kävijöitä museossa näyttää haastattelupäivinä liikkuneen vähän: sekä ikäluokkaan 35 44 että 45 54 kuuluneita haastateltavia oli yhteensä ainoastaan neljä. Ikä 1 9 5 2 2 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 yli 64 7 Haastateltavien ikäjakauma oli odotettua tasaisempi.

23. Monien aiempien yleisötutkimusten perusteella tyypillinen museokävijä on keskiikäinen, naispuolinen, korkeasti koulutettu ja sosio-ekonomisesti hyvässä asemassa oleva museokävijä. 1 Kun haastateltujen ikäjakauma esitetään rinnakkain sukupuolijakauman kanssa, voidaan huomata, että otanta muistuttaa tyypillisen museokävijän määritelmää. yli 64 5 4 55-64 6 1 45-54 35-44 25-34 1 2 1 0 4 1 Nainen Mies 15-24 0 1 0 2 4 6 8 10 Haastateltavien ikä- ja sukupuolijakauma palkkidiagrammina esitettynä kertoo haastateltavien olleen iäkkäitä ja enimmäkseen naisia. Ulkomaat 2 1 Muu paikkakunta Suomessa 3 5 Harrastaa kuvataiteita Pääkaupunkiseutu 1 Ei harrasta kuvataiteita Helsinki 5 9 0 5 10 15 Haastateltavista valtaosa oli helsinkiläisiä. Kuvataiteita kertoi harrastavansa alle puolet. 1 Liukkonen 2004, 1.

24 Huomionarvoisinta on, että ikäluokkiin 45 54 ja 55 64 lukeutuneet haastateltavat olivat yhtä lukuun ottamatta naispuolisia. Myös 25 34-vuotiaista 80 % oli naisia, kun taas yli 64-vuotiaiden ja 35 44-vuotiaiden kohdalla tilanne meni tasan. Jos asiaa tarkastellaan vielä siinä valossa, moniko haastateltavista miehistä osallistui haastatteluun yksin, voidaan huomata, että museossa yksin liikkuneista kävijöistä valtaosa oli tämän suppean otannan perusteella naisia. Ainoastaan yksi miespuolinen haastateltava 1 oli tullut museoon ilman seuraa. Kaikkiaan 26 haastateltavasta 18 eli 69 % oli naisia. Ulkomailla asuvia haastateltavista oli kolme: englantilainen turisti, virolainen työmatkalainen sekä Venäjällä asuva, alun perin helsinkiläinen lomailija. Haastateltavista yli puolet oli käynyt museossa useita kertoja aiemmin. Toisaalta myös ensikertalaisia oli paljon, kun taas toista tai kolmatta kertaa museossa vierailulla oli ainoastaan yksi haastateltava 2. Valtaosa informanteista arvioi vierailevansa museoissa ylipäätään enemmän kuin kerran vuodessa. Monesko käynti museossa 8 7 1 10 Ensimmäinen Toinen tai kolmas Ainakin neljäs Ainakin kymmenes Haastateltavien joukossa oli tasaisesti sekä vakiokävijöitä että ensikertalaisia. 1 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Rauma.

25 Suurin osa haastateltavista kertoi käyvänsä museoissa säännöllisesti. Webropol-kyselyn vastaajat Vaikka sekä haastatteluissa että Webropol-kyselyssä tutkittiin samoja teemoja ja vaikka molemmissa aineistonkeruumuodoissa kohteena olivat sattumanvaraiset museokävijät, informanttien taustat näiden kahden aineistolajin välillä olivat erilaisia. Tämä johtuu siitä, että aineistot ja niiden keruutavat ovat luonteeltaan hyvin poikkeavia. Koska kyselylomake lähetettiin sähköpostitse, oli sähköpostiosoitteita luonnollisempaa kysyä henkilöiltä, joiden saattoi olettaa käyttävän internetiä säännöllisesti. Tästä syystä kyselyyn vastanneiden ikäjakauma oli haastateltuja tasaisempi ja nuorempi. yli 64 3 55-64 6 45-54 5 35-44 7 25-34 15-24 4 4 Webropol-kyselyyn vastanneiden kävijöiden ikäjakauma.

26 Webropol-kyselyn ikäjakauma muistuttaa vääjäämättä tyypillisen museokävijän stereotypiaa. Ikäjakauma painottui keski-ikäisiin ja yhteensä yli 40 % vastaajista lukeutui ikäryhmiin 35 44 ja 55 64 vuotta. Toisaalta myös nuoria oli mukana paljon, sillä ikäryhmiin 15 24 ja 25 34 vuotta lukeutui molempiin 13,8 % vastaajista. 19 henkilöä eli 65,5 %, oli naisia. Helsinkiläisiä vastaajista oli 62,1 %. Mies Nainen 10 19 0 5 10 15 20 Kyselyyn vastanneista 65,5 % oli naisia ja 34,5 % miehiä. Museossa ensikertaa vierailleita vastanneista oli 34,5 %. Vähiten vastaajia sijoittui jälleen kaksi tai kolme kertaa museossa aiemmin vierailleisiin, kun taas Sinebrychoffin taidemuseon vakioasiakkaita mukana oli kahdeksan eli 27,6 %. Liki puolet vastanneista sanoi käyvänsä museoissa 5-10 kertaa vuoden aikana, kun taas yli kymmenen kertaa ja alle viisi kertaa vuoden aikana museossa vierailevia oli vastaajien joukossa kumpaakin kahdeksan henkilöä. Kukaan vastanneista ei sanonut käyvänsä museoissa harvemmin kuin kerran vuodessa. Monesko käynti museossa 8 7 4 10 Ensimmäinen Toinen tai kolmas Ainakin neljäs Ainakin kymmenes Webropol-kyselyn vastaajiin lukeutui tasaisesti sekä vakiokävijöitä että ensikertalaisia. Haastateltuihin verrattuna (s. 25) jakauma on hämmästyttävän samankaltainen.

27 4 Suhde museoon ja kokoelmien rooli Nykyaikaisen museon sydämen muodostavat kävijät, museovieraat, ja museoiden toiminta on tänä päivänä entistä yleisölähtöisempää. Yleisökäsite on kuitenkin muuttunut moniaineksisemmaksi, ja museoiden tulee pyrkiä toimimaan avoimena kohtaamispaikkana eri verkostojen keskellä. 1 Yleisösuhteiden selvittämisellä museoiden palveluita voidaan kehittää kävijäorientoituneemmiksi ja entistä paremmin erilaiset yleisöt huomioon ottaviksi. 2 Ymmärtääksemme Sinebrychoffin taidemuseon erilaisia käyttäjäryhmiä, luodaan seuraavassa katsaus museon yleisösuhteeseen sekä kävijöiden erityispiirteisiin ja näkemyksiin Sinebrychoffin taidemuseosta ja museon kokoelmatoiminnasta. Aihetta lähestytään ensin tarkastelemalla sitä kuinka kauan museovieraat ovat tienneet museon olemassaolosta ja kuinka hyvin he sen tuntevat. Tämän jälkeen paneudutaan kokoelmien rooliin eli siihen millaisia mielikuvia kävijät museon kokoelmatyöhön liittävät. Yleisön mielikuvia eritellään myös taide- ja kulttuurihistorian suhdetta Sinebrychoffin taidemuseossa käsittelevässä kappaleessa. Lopuksi luodaan katsaus tämän päivän teknologiaan museon kotisivujen tunnettuutta ja käytettyyttä tarkastelemalla. Käsillä olevaa yleisötutkimusta luettaessa on syytä muistaa tutkimuksen syventävä luonne. Tutkimuksessa on lähestytty ainoastaan museon käyttäjiä eli aineisto on kerätty aktuaalisten museokävijöiden keskuudesta. Aineisto käsittää näin ollen vain museossa konkreettisesti vierailleitten kävijöitten mielipiteitä. Mikäli haluttaisiin tavoittaa myös sellaisia yleisöjä, jotka eivät museossa paikan päällä vieraile, olisi tutkim, uksen perspektiiviä laajennettava ja aineistoa kerättävä myös niin kutsuttujen eikävijöiden keskuudesta. 3 1 Arkio 2008, 16. 2 Falk 2009, 185. 3 Ei-kävijyydestä: ks. Karhio 2003.

28 Suhde Sinebrychoffin taidemuseoon Edellisessä luvussa todettiin informanttien joukossa olleen sekä ensikertalaisia että museon vakiovieraita, muttei juuri museossa vain pari kertaa käyneitä. Haastatteluissa tämä tieto vahvistui edelleen. Aiheesta keskusteltaessa kävi ilmi, että osa museossa ensimmäistä kertaa vierailleista oli tiennyt jo pitemmän aikaa museon olemassaolosta. Tällaiset ensikertalaiset monesti totesivat, että museoon oli ollut tarkoitus tulla jo joskus aikaisemmin, mutta että potentiaalinen museovierailu ei kuitenkaan koskaan ennen ollut johtanut aktuaaliseen käyntiin paikan päällä. Haastateltaviin lukeutui esimerkiksi 55 64-vuotias nainen puolisoineen, joka oli lukenut Sinebrychoffien keräilijäpariskunnasta kertoneen kirjan. 1 Vaikka pariskunta asui Helsingissä, kertoivat he kuulleensa museosta vasta taannoin kirjaa lukiessaan. Kirja puolestaan oli kulkeutunut heille sattumalta, ja sen valintaa oli edesauttanut Helsingin Sanomissa julkaistu arvostelu. Museo tuli siis kävijöiden tietoisuuteen mediassa tehdyn huomion sekä kirjakauppavierailulla koetun sattuman kautta: Mä tarvitsin lukemista ja sit menin kirjakauppaan ja katselin kirjoja pöydällä ja löysin ja luin siitä takaa sen osion ja ajattelin, että tää vois olla ihan mielenkiintoinen. Ehkä tää liittyy kans siihen, että kun kiinnostui juuri tästä kirjasta, niin siitä oli Hesarissa arvostelu. Mä olin kyllä lukenut sen arvostelun ja sitten kun me luettiin vähän aikaa sitten se Koneen ruhtinas joka kertoi toisesta tällaisesta suvusta, niin mua ainakin kiehtoo se, että tämmöiset sukutarinat merkittävistä suomalaisista suvuista, sellaiset on kiinnostavia. 2 Kirjan lukeneet eivät olleet ainoita ensimmäistä kertaa museossa vierailleita helsinkiläisiä, joille museo nimenä ja tarinana oli entuudestaan tuttu, vaan tällaisia kävijöitä oli joukossa myös muita. Muut museossa ensi kertaa vierailleet helsinkiläiset tuntuivat silti tunteneen museon jo kauemmin, vaikkeivät olleetkaan siellä varsinaisesti tätä ennen vierailleet. Museosta oli luettu esimerkiksi sanomalehdistä: Mies (M): No siis käymällä en oo tuntenut, mutta oon nyt kuullut. Aura Kivilaakso (AK): Miten te löysitte tämän? M: Helsinkiläiset löytää kaiken. 3 1 Oletettavasti kirjan: Mäkelä-Alitalo, Anneli 2009. Sinebrychoffit. Helsinki: Sinebrychoffin taidemuseo/ Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 2 H2: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki ja mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H8: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki.

29 Kyllä mä tiesin vähän siitä huolimatta, että tää on ensimmäinen kerta mitä odottaa, koska mä oon toki lukenut sen lehdistä tästä etukäteen, että siinä on aina, jos täältä on jotain kertomusta ja kirjoittamista ollut, niin kyllä ne kuuluu niinkun kulttuurisivuilla niihin aiheisiin, joita mä kyllä luen mielelläni, niin siinä mielessä vähän tiesin mistä on kysymys. 1 Omanlaisiaan kävijäryhmiä muodostivat myös museon vakiovieraat, joista yllättävän moni kertoi löytäneensä museon aikanaan kadulla rakennuksen ohi käveltyään. Kun museoon oli kerran tullut sisään, oli sinne helppo tulla yhä uudestaan. Satunnainen ja odottamaton vierailu oli siis saattanut johtaa pitempiaikaiseen, vakiintuneeseen museosuhteeseen: Nainen (N): Tulin etruskinäyttelyä katsomaan ja silloin olin ekaa kertaa. AK: Miten sä löysit tämän silloin (2003)? Suositteliko joku vai? N: Mä varmaan kävelin tosta ohi ja huomasin, että täällä on etruskinäyttely. AK: Ootko sä sen jälkeen sitten käynyt? N: Oon mä sit välillä aina käynyt. 2 Omaperäisimpiin kertomuksiin siitä kuinka museo oli aikanaan tullut kävijän tietoisuuteen, lukeutui huonekalukonservaattorina esittäytyneen haastateltavan tarina. Hän kertoi vierailleensa museossa ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten, sillä halusi nähdä kotimuseossa esillä olevan sylinterilippaan. Kävijä oli tiennyt museoesineen olemassaolosta jo jonkin aikaa ennen vierailua. Suunniteltu museovierailu muuttui todelliseksi, kun mies sai ulkopuolisen syyn toteuttaa aiottu museovierailu. Yksittäisen museoesineen innoittama yksittäinen vierailu muuttui niin ikään ajan saatossa vakituiseksi museosuhteeksi: M: Me tultiin katsomaan sitä sylinterilipasta mikä on tuolla. AK: Siis sillon joskus vai nyt? M: Kymmenen vuotta sitten. AK: Kertoko joku kaveri siitä? M: No kato kyl mä tiesin jo. Se ruottalainen lipasto, niin kaks mun ruottalaista kaveria, huonekalukonservaattoreita, niin piti keksiä niille jotain tekemistä sit, ni aattelin, et näytetään niille, niin niin mä näytin sen lipaston niille. Siit se lähti. 3 Myös nuorten informanttien suhde museoon tuntui tiiviiltä. 25 34-vuotias Helsingin likellä asuva nainen kertoi käyneensä museossa ensimmäisen kerran noin kymmenen vuotta sitten eli teini-ikäisenä. Hän kertoi käyneensä museossa ensimmäistä ker- 1 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 2 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki. 3 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki.

30 taa koulun kanssa luokkaretken tai muun vastaavan tapahtuman yhteydessä. 1 Toinen 25 34-vuotias kertoi puolestaan käyneensä museossa säännöllisesti noin 12:den vuoden ajan eli sen ajan kun oli asunut Helsingissä. Vain harva kertoi kuulleensa museosta tuttaviltaan. Keskusteluissa korostui mieluummin se, että museo oli ollut oma löytö: Ei täällä niinkun käy kukaan muu niinkun semmoisesta mun vanhemmasta tuttavapiiristä, jotka on asunut täällä. Tai eivät käy niinkun taidenäyttelyissä ylipäätänsä hirveesti. Mulla on semmoinen mielikuva, että mä oon vaan kävellyt tästä ohi. 2 Eri ikäryhmiä vertailtaessa voidaan huomata, että sukupolvien väliset tarinat museon löytämisestä olivat samankaltaisia. 1960-luvulla Ateneumissa taideopintoja suorittanut graafikko kertoi löytäneensä museon jo tuolloin, muttei kuitenkaan muistanut miten ja mitä kautta. Hänen mielikuvansa oli, että museo oli ollut oma löytö, joskin hän kertoi museon olleen yksi myös muitten taideopiskelijoiden vakiopaikoista. 3 Museon erittäin pitkään tunteneitten kertomukset muodostivat aivan oman sarjansa. Monikaan heistä ei kyennyt muistamaan miten tai milloin oli aikanaan museosta kuullut, mutta vakiintuneen suhteen muistettiin silti olevan hyvin pitkä. Kaksi tällaista haastateltavaa kertoi perineensä suhteen museoon kauan sitten vanhemmiltaan heidät oli osin kasvatettu vierailemaan museossa. Toisessa tapauksessa vastaajan äiti oli aikanaan hoitanut museorakennuksessa olleita kukkia, kun taas toisessa vastaajan isä oli ollut taiteen harrastaja. Vaikka molemmissa tapauksissa seuraus oli ollut sama eli pitkäaikaisen museosuhteen solmiminen, olivat syyt silti molemmissa kertomuksissa omanlaisensa. Ensimmäinen esimerkkitapaus liittyi paikkaan solmittuun suhteeseen, kun taas toisen perustana oli taide itsessään: Mä olin ihan lapsi silloin, ja mun äiti kävi täällä tuota itse asiassa hoitamassa täällä näitä kukkia mitä täällä oli, koska hän oli yliopiston puutarhalla puutarhurina, ja se kuului sitten yliopiston puutarhan tehtäviin huolehtia näistä, ja hän toi silloin jonkun kirjan tästä ja mut että silloin se oli, siis mä olin todella ihan lapsi silloin, ja siit on aikaa. 4 Sitä on niinkun hirveen vaikea muistaa milloin mä oon sitten ollut niinkun täällä ihan ekaa kertaa, mutta aikanaan mun isä oli kauhean kiinnostunut taiteesta ja tavallaan niinkun kasvatti mut katselemaan ja sitten aikoinaan on ollut hyvät opettajat, jotka sitten veivät kaikennäköisiin 1 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 2 H16: Nainen 25 34 vuotta, Helsinki. 3 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 4 H5: Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä.

31 kulttuuririentoihin ja tota ehkä sitten tää tämmöinen, että ja nyt sitten kun joo. Et en mä tosiaankaan en pysty muistamaan et koska mä oon ensimmäisiä kertoja ollut täällä. 1 Kauas kolmen- ja neljänkymmenen vuoden taakse ulottui myös muutamien muiden vastaajien tarinat. He kertoivat kuitenkin löytäneensä museon itse: M: Silloin, kun alettiin autolla Helsingissä käymään, silloin joskus 70-luvun alussa N: Siitä on pitkä aika! M: niin silloin varmaan on ensimmäisen kerran tultu tänne. 2 Minä muutin tohon nykyiseen asuntoon kahdeksankymmentä. Ja minä ajattelin heti, kun näin tämän museon, että tuo on hyvän lähellä ja minä kävisin. Ensimmäisiä kertoja silloin minä oon käynyt. 3 Vastausten perusteella voisi ajatella, että Sinebrychoffin taidemuseoon liittyy kävijöiden keskuudessa enemmän pitkäaikaisia, syviä kokemuksia kuin ainutkertaisia elämyksiä. Museo liitetään nimenomaan vanhojen mestareiden taiteeseen ja sitä kautta pitkään kulttuuriseen jatkumoon. Museo ja sen näyttelyissään esittelemä kuvataide koetaan osana omaa kulttuurista juurta. Se on kestävää ja sen takia nautinnollista: Kyllä sitä on niinkun ihana katsoa välillä sellaista todella kestävää taidetta. 4 Kun edellä kävijät on jaoteltu pääasiassa ensikertalaisiin, joille museo oli entuudestaan tuttu sekä Sinebrychoffin taidemuseon vakiokävijöihin, oli imatralaispariskunnan kertomus sen sijaan poikkeava. Helsingissä lomalla ollut pariskunta kertoi löytäneensä museon juuri ennen matkaansa etsiessään tietoa Helsingin taidenäyttelyistä internetistä. Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttely oli osunut heidän silmiinsä kaupungin näyttelykalenterista, ja löytö oli johtanut museovierailuun. Historianopettajana työskentelevälle miehelle alue oli kuitenkin ollut tuttu jo kauan. Mies jutteli mielellään paikan historiasta ja Sinebrychoffien suvusta ja tuntui tuntevan vastaavanalisia sukutarinoita paljon enemmänkin. Pariskunta koki museovierailun olleen miljöön ja alueen historian ansiosta elämyksellinen. Tästä huolimatta he olivat kokeneet käynnillään tärkeimpänä vaihtuvan näyttelyn: 1 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 2 H6: Mies, yli 64 vuotta, Forssa ja nainen, yli 64 vuotta, Forssa. 3 H7: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 4 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

32 Tiedän kyllä, et oluttehtailijat tuppaa kokoamaan taidetta: sehän oli tämä Carlsbergien poika tämä, josta se oli se TV-sarjakin se Carlsbergien suvusta, niin sehän ne sinne Kööpenhaminaan perusti taidemuseon, et se heidän poika tykkäs kerätä taidetta kovasti, ja se oli kovin edustava kokoelma, mut et sitten nämä Sinebrychoffit täällä, niin se on ollut kyllä yllätys, et kun miettii, et Sinebrychoffin olueen liittyy vähän ehkä semmoinen junttimainen maine, et kun kattelee sitä 80-90-lukujen mainoksiakin ja näitä mitä on ollut, et sinänsä ihan mielenkiintoistakin nähdä, et on sitten noin kultivoitunut suku ollut sitten aikanaan. 1 Koska monet kävijät kertoivat vierailevansa museossa säännöllisesti, mutta silti satunnaisesti, voi tuloksesta vetää johtopäätöksen, että Sinebrychoffin taidemuseon kävijäryhmien tavoittamisessa olennaiseen rooliin nousevat vaihtuvat näyttelyt. Samanaikaisesti on kuitenkin muistettava, että kotimuseo profiloi Sinebrychoffin taidemuseon ja antaa sille yleisön silmissä sen omaleimaisen identiteetin. Vaihtuvat näyttelyt innostavat yleisön lähtemään museoon yhä uudelleen uudenlaisia elämyksiä vastaanottamaan vaihtuvat näyttelyt aikaansaavat ainutkertaiset vierailuelämykset. Museovieraiden suhteet museota kohtaan liittyvät kuitenkin pitempiaikaiseen kokemukseen ja vakituisuuteen. Ihannetila siis on, kun yleisöille voidaan tarjota sekä jotakin yllättävää että jotakin perinteistä. Moni kertoi löytäneensä museon itse ohi kävellessään. Kuva: Aura Kivilaakso 2010. 1 H3: Mies, 25 34 vuotta, Imatra.

33 Tarinat kokoelmien takana Keskustelun siirtyessä tarinoihin Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmien takana, moni tuntui tietävän mistä kokoelmat ovat tulleet ja kenen omaisuutta esillä olevat museoesineet ovat olleet. Haastateltavat tiesivät hyvin myös sen mistä museo on saanut nimensä: Kato kun tää oluenpanija niin rupes keräämään taidetta. Sil oli asiamiehiä Tukholmassa ja Bukowski keräs sille. 1 Tarina tunnettiin kuitenkin vain pintapuolisesti. Keskustelun sävystä huomasi esimerkiksi sen, että moni oletti kotimuseon aina olleen alkuperäisessä asussaan. Kävijät eivät huomioineet sota-aikaa, jolloin rakennus evakuoitiin, eivätkä aikaa, jolloin talo oli Teknillisen korkeakoulun käytössä. 2 Osa kävijöistä ajatteli, että talo on kerran museoitu ja se on säilynyt samassa asussa siitä lähtien: Ilmeisesti hänen perintöään on suurin osa noista. Esimerkiks interiööripuolen huonekalut ja teokset siellä on aika paljon esim. alkuperäisessä ripustuksessakin. Et kyllä mä jotain tiedän, mutten niin paljon kun pitäis. - - - Kyllä mun mielestä on hirveen mielenkiintoinen, että on varsinkin se, että ne on siinä ulkoasussa, kun silloinkin, että se on sen koko ajan tai sen kerääjän näkemys siitä, että minkälaisessa ne on, et se on musta hirveen mielenkiintoista kyllä, et se on säilytetty ihan semmoisenaan kuin se oli silloin, et mä kyl tykkään siitä tosi paljon. 3 No mä muistelen, että tai sit se oli joku toinen museo kun tää mutta oli joku pariskunta, joka keräili taidetta ja omisti tän paikan, niin sitä jäämistöä ja sitä pidetään yllä. 4 Sitä puhuttiin, et onkohan tää sit säätiöity niinkun aika pian, koska tää on säilynyt niin hyvin kuitenkin? 5 Laajuudessa mitattuna Sinebrychoffien keräilijäpariskuntaan liittyvä kulttuurihistoriallinen tarina oli hyvin tunnettu sekä helsinkiläisten että ulkopaikkakuntalaisten keskuudessa. Keskusteluissa nousi esiin myös muita vastaavanlaisia tarinoita suomalaisista mahtisuvuista. Yllättävää kyllä, yhdessäkään keskustelussa ei silti missään vai- 1 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 Huhtamäki 2003. 3 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu. 4 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 5 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa.

34 heessa mainittu muita suomalaisia kotimuseoita. 1 Sen sijaan yksi haastateltava kertoi käyneensä Tukholmassa Wilhelmina von Hallwylin museossa ja liitti Hallwylin tarinan yhteen Paul ja Fanny Sinebrychoffien historian kanssa: Tälle ystävättärelle mä just kerroin ja kysyin, että onko hän käynyt Tukholmassa täällä Wilhelmina von Hallwylin museossa, että se on samanlainen kotimuseo, ja nämä oli sellaisia kilpailijoita aikoinaan, että kilpailivat sekä tauluista että huonekaluista. Mutta Hallwyl oli ilmeisesti vähän varakkaampi, et hänellä oli mahdollisuus ostaa vähän enemmän. 2 Koska monien haastateltavien suhde museoon oli pitkä, olivat kokoelmiin liittyvät tarinat osin jo unohtuneetkin. Kun suhde museoon vakiintuu, kokoelmien syntyhistoriaa ei enää aina välttämättä ajatella tapa vierailla museossa rutinoituu. Tällainenkin käynti voi silti jokaisella kerralla koskettaa sisintä: Kun tää perustettiin niin kyllä mä siitä olen lukenut, ja osa on nyt jo unohtunut, tämä ikä tekee sen jo. Ne nautinnot jää, ne hyvänolontunteet ja ne nautinnot nyt sitten vaan näistä tämmöisistä käynneistä. 3 Ensikertalaisille tarinat kokoelmien takana olivat erityisen tärkeitä. Muutama haastateltava kertoi tutustuneensa museon tarinaan vasta nyt ensimmäistä kertaa museossa vieraillessaan, ja esimerkiksi toisen kerroksen erkkereissä esillä ollutta kirjaa kerrottiin luettaneen vierailun lomassa. Selväksi kävi, että oli tarina entuudestaan tuttu tai ei, on se taatusti merkittävä osa Sinebrychoffin taidemuseon omintakeista identiteettiä. Se kiehtoo yhtä lailla heitä, jotka siitä vasta kuulevat, kuin heitä, jotka ovat suhteensa museoon jo kauan sitten vakiinnuttaneet. Vaihtuvaa vai pysyvää? Sinebrychoffin taidemuseon erityispiirre on se, että museo muodostuu kahdesta toisistaan erillisestä kokonaisuudesta. Ensimmäisessä kerroksessa nähdään vaihtuvia näyttelyitä, kun taas yläkerrassa sijaitseva kotimuseo on staattisempi. Tutkimuksessa selvitettiin kumman museovieraat kokevat vierailullaan merkityksellisempänä: vaihtu- 1 En lue keskusteluissa esiintyneitä Serlachiuksen taidemuseota enkä Amos Andersonin taidemuseota kotimuseoiksi, vaikka ne molemmat toimivat entisissä asuinrakennuksissa eli Joenniemen kartanossa Mäntässä ja Mercatorin talossa Helsingissä. 2 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H18: Nainen, yli 64 vuotta, Sysmä.

35 van näyttelyn vai Sinebrychoffien tyyli-interiöörit ja museon omat kokoelmat. Haastatteluissa hahmoteltiin myös taide- ja kulttuurihistorian suhdetta museossa eli sitä kumpaan yleisöt museovierailullaan ennen muuta keskittyvät. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta museovieraat olivat tulleet järjestäen katsomaan vaihtuvaa näyttelyä eli Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyä. Muutama kävijä kertoi silti yllättyneensä kotimuseon runsaudesta ja informatiivisuudesta. Yläkerta yllätti esimerkiksi museossa ensikertaa vierailleen ulkopaikkakuntalaisen miehen sekä helsinkiläisnaisen, joka oli käynyt museossa useita kertoja aiemminkin. Suora kysymys siitä, kumpi näyttely kävijän mielestä oikeastaan oli merkityksellisempi, tuntui monesti silti liian vaikealta. Esimerkiksi helsinkiläisnainen kertoi kokeneensa kotimuseon olleen käynnillään merkityksellisempi, vaikka hän haastattelun muissa vaiheissa painotti taideteosten merkitystä museokäynnillensä: M: Tää oli sinänsä yllätys, et tää on aika laaja tää yläkerta, et ihan mielenkiintoinen tämäkin puoli. AK: Joo, niin miten arvelette, että kumpaa katsotte kauemmin tai enemmän? Kumpi vie teiltä [enemmän aikaa]? Vai onko se tasapuolisesti? M: Kyl se vie se alakerta enemmän suhteessa, et kun tää yläkerta on enemmän tämmöinen yleiskokoelma käsittääkseni sitten. Ehkä tuo alakerta on enemmän se erikoisuus, minkä takia on tullut tähän museoon, mut kyllä kieltämättä tää on ihan mielenkiintoinen itse rakennuksenakin. 1 N: Esimerkiksi mä en niinkun muistanut sitä, että täällä on nää ihanat huoneet, nää kalustetut huoneet yläkerrassa, ja mun mielestä tää on just sitä yllätyksellistä, et niinkun elämyksellistä ehkä sitten. - - - AK: Nyt jälkiviisaana, niin kumpi oli oikeastaan merkityksellisempi sulle: se vaihtuva vai sitten tää kotimuseo? N: Tämä. Kotimuseo. 2 Selvää on, että vaihtuvat näyttelyt houkuttelevat kävijöitä museoon. Harva jaksaa vuodesta toiseen käydä katsomassa samaa perusnäyttelyä. Moni vakiokävijöistä kertoi silti käyvänsä yläkerrassa aina samalla, kun tulee katsomaan alakerran näyttelyä. Yläkerta koettiin merkityksellisenä ja tärkeänä osana museovierailua, vaikka vaihtuva näyttely olisikin ollut se mitä museoon varsinaisesti tultiin näkemään. Tämänkaltaiset kommentit liittyivät nimenomaan kävijän ja museon väliseen pitkään ja vakiintuneeseen suhteeseen: 1 H3: Mies, 25 34 vuotta, Imatra ja nainen, 25 34 vuotta, Imatra. 2 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki.

36 M: Aina on mukava katsoa sekin [kotimuseo], vaikka tietysti se uus on se syy miksi tulee, mut kuitenkin. N: On ja se tietysti, et just tää kodin puoli, et taas nää huonekalut ja nää eri tyylit ja verhot ja tuolit ja kaikki nää jaksaa aina innostaa uudestaan. 1 Toisaalta on huomioitava, että haastateltavat rekrytoitiin tietoisesti yläkerrassa kotimuseon puolella ja sen läheisyydessä. Näin ollen haastatteluihin valikoitui tarkoituksella ainoastaan sellaisia kävijöitä, jotka olivat varta vasten tulleet yläkertaan ja katsoneet myös kotimuseon. Yksi vakiokävijä kertoi aina käyvänsä myös kotimuseon puolella katsomassa tiettyjä lempitaulujaan. Vaihtuvat näyttelyt vastaaja koki itselleen silti merkityksellisempänä. Samassa seurueessa museoon ensimmäistä kertaa tullut kävijä kertoi sen sijaan kokeneensa kotimuseon merkityksellisempänä. Myös miehensä seurassa museoon tullut, nyt ensimmäistä kertaa näyttelyssä vieraillut helsinkiläinen nainen kertoi tulleensa katsomaan ensisijaisesti museon omia kokoelmia. On siis selvää, että kotimuseo vaikuttaa eniten heihin, jotka eivät siihen ole aikaisemmin vielä tutustuneet: N: Omassa kokoelmassa on jotain semmoisia lempitauluja mitä on kiva tulla katsomaan. Ja sitten kun näkee uudestaan, niin sen näkee aina jotenkin paremmin. AK: Katotko sä aina molemmat kerrokset kun tuut? N: Joo. - - - Mä käyn [aina] molemmat [kerrokset]. Voin käydä tän [yläkerran] silleen nopeasti, että käyn katsomassa vaan niitä lempitauluja. AK: No sun (miehen) tuoreempi näkökulma sitten? Kumpi oli mielenkiintoisempi? M: Tää yläkerta. Että tää oli hyvä kun tääl oli näitä huonekaluja, musta ne sopii paremmin vielä. Tulee parempi vaikutelma. AK: Se oli elämyksellisempi? M: Joo. 2 N: Oli sillä merkitystä, koska mä halusin sitten erityisesti tämän päänäyttelyn (kotimuseon) täällä nähdä, kun mä en ollut täällä aikaisemmin käynyt. AK: Kumpaa tulitte ensisijaisesti nyt tällä kertaa katsomaan: tätä flaamilaista taidetta, joka on vaihtuva näyttely, vai tätä museon peruskokoelmaa? N: Ensisijaisesti nyt tällä kertaa tätä perusmuseota. 3 Vaikuttaa siis siltä, että kotimuseo on yksi Sinebrychoffin taidemuseon tärkeimmistä ominaispiirteistä. Vaikka museovieraat suuntaavat käyntinsä pääsääntöisesti vaihtuviin näyttelyihin, kotimuseo on kuitenkin se, mikä tekee museosta nimenomaan Sinebrychoffin taidemuseon. Museo on paikalleen luonnollisesti syntynyt, mikä erään 1 H6: Mies, yli 64 vuotta, Forssa ja nainen, yli 64 vuotta, Forssa. 2 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki ja mies, 25 34 vuotta, Valkeala. 3 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

37 haastateltavan sanoman mukaan onkin sen olemuksessa parasta. Museo ei ole keinotekoisesti tehty, vaan historiallisen tarinan mukaisesti kaupunkitilassa paikkansa lunastanut: N: Kyllä mä ajattelen niitä ihmisiä, jotka on asunut täällä ja jotenkin istunut ja katsonut näitä ja tuossa on tehnyt töitä ja tuossa on tehnyt, istunut ja tehnyt käsitöitä ja... Se on niinkun minusta yksi tärkeä osa, että tää on jonkun ihmisen koti! - - - Kyllä mä taidenäyttelyyn tulen, mut nyt mä vähän katon, että tässä ovat asuneet ja niinkun perustaneet oman kodin mistä se on alkanut kaikki. AK: Eli onko se semmoinen tämän museon juttu, että se on koti? N: Se on tämän museon juttu! Että se on koti, se ei ole niinkun nykytaiteen museo, et se rakennettiin ja sinne viedään kokoelmat ja viedään pois ja AK: Eli että tää on luonnostaan tähän syntynyt? N: Joo! Se! Se on se tämän museon juttu! 1 Kokoelmien luonne Jotta museovieraiden ajatuksia ja mielikuvia voitaisiin hahmottaa paremmin, haastatteluissa kysyttiin kärjistetysti myös taidehistorian ja kulttuurihistorian suhteesta Sinebrychoffin taidemuseossa. Tarkoituksena ei ollut vetää rajaa taiteen ja kulttuurin, eikä liioin korkeakulttuurin ja populaarin välille. Aiheesta keskustelemisella oli lähinnä tarkoitus selvittää mihin museovieraat Sinebrychoffin taidemuseossa vieraillessaan kiinnittävät huomionsa ja millaisia asioita he museon näyttelyissä havainnoivat. Taide- ja kulttuurihistoriasta keskusteltaessa tuntui siltä, että valtaosa haastateltavista harrasti historiaa sen eri muodoissa. Vaikka moni vähätteli omaa harrastuneisuuttaan, keskusteluiden aikana paljastui, että moni oli saattanut joskus menneisyydessään esimerkiksi opiskella taidehistoriaa yliopistossa. Moni korosti ylipäätään olevansa aktiivinen museoissa vierailija: No me ollaan vaan kulttuurin suurkuluttajia ylipäätään, että vaikee sanoa mikä niissä kiehtoo, että se on semmoinen niinkun itsestään selvä asia: kulttuuri tai taide, niin se vaan kuuluu meidän maailmaan. 2 Kysyttäessä taide- ja kulttuurihistorian suhteesta Sinebrychoffin taidemuseossa, tuskin kukaan kävijöistä tuntui ajatelleen asiaa käynnillään. Historian eri lajit nivottiin kä- 1 H7: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

38 sitteinä tiiviisti yhteen. Moni ajatteli, ettei ole taidehistoriaa ilman kulttuuria eikä myöskään päinvastoin: Vaikee sanoo mitään siihen, et kyl tietenkin se kulttuurihistoria tulee, et kun se kuvastaa eri aikakautta, niin se taide tulee siihen vähän niinkun kaupanpäällisiksi, et sit se on myöskin taide Hyvin mun mielestä niinkun yhdistyy siinä [museossa] aika ja taide ja se on nyt vähän semmoinen veteen piirretty viiva mikä se näyttely on. 1 Vaikka Sinebrychoffin taidemuseo on taidemuseo, ei kulttuurihistoriallinen museo, huomattavasti suurin osa haastatelluista silti sanoi ehkä kysymyksestä yllättyneenä mieltävänsä museon ennen muuta kulttuurihistoriasta kertovana instituutiona. Osa vastaajista jaotteli eri näyttelyt erilaisiksi: kotimuseon kulttuurihistorialliseksi ja vaihtuvan näyttelyn taidehistorialliseksi: Jos mä nyt sanoisin, et kuitenkin siitä kulttuurihistoriasta. Et jos se nyt kuitenkin olis vähän lähempänä. 2 Varmasti kallistuu ehkä kulttuurihistoriaan miljöönsä puolesta enemmän, mutta sit tietysti esimerkiksi tää näyttely, niin varmasti tietysti on sitten taidehistorioitsijoille hyvinkin antoisa. 3 Well maybe cultural history, because there are some furniture and it s important this that Sinebrychoff family had possibilities to make this complex at that time, but I like the more look for the art, but sometimes it is very nice to see how they completed this all. 4 Kulttuurihistoriaan kallistuivat myös monien vastaukset siitä, minkälaisia ajatuksia museovierailu oli heissä herättänyt. Museon ajateltiin ilmentävän esimerkiksi ihmiskunnan kehityksen ajallista jatkumoa sekä siinä ilmeneviä katkoksia kehitystä ja muutoksia: N: Mulle ensimmäiseksi tulee mieleen se, et miten maailma on muuttunut. AK: Eli tämmöinen kehityskaari? N: Niin ja sit ihminen on kuitenkin säilynyt samana. 5 Moni toivoi saavansa enemmän tietoa nimenomaan Sinebrychoffien sukuhistoriaan liittyvistä tapahtumista, henkilöhahmoista kokoelmien takana ja talon entisten omistajien arkeen liittyvistä asioista. Tästä huolimatta kukaan ei kertonut tuntevansa muse- 1 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H3: Mies, 25 34 vuotta, Imatra. 4 H4: Nainen, 45 54 vuotta, Viro. 5 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Rauma.

39 on verkossa julkaisemaa Paul Sinebrychoffin kokoelmien kartuttamista käsittelevää kirjearkistoa. Ehkä sitä, että miten ne on täällä elänyt ja Ehkä kiinnostais se päivärytmi ja tämmöiset. Miten ne on syönyt ja semmoiset arkiset asiat mitkä olis jäänyt mieleen. Olis kiva tietää niiden päivärytmistä ketkä tääl on asunut. - - - Jotain minkälaista se on ollut se arki täällä, niin se olis kiinnostavaa. 1 Keskustelun tässä yhteydessä taide itsessään liitettiin ensinnä osaksi taidehistoriaa. Sen sijaan keskusteltaessa taiteen havainnoimisesta ja sen tulkitsemisesta moni ryhtyi kuitenkin pohtimaan teosten kulttuurihistoriallisia ulottuvuuksia: Yks mikä muuten tuli mieleen, niin naisen asema ennen ja nyt. Ei nytkään se vielä oo oikein hyvä, ei oo tasavertainen Suomessakaan, niin tutkittiin tätä. Siellä oli monessa taulussa, mitä Siellä oli joku mies ja viettelys, niin mietittiin mikä se viettelys on: onko se se viinilasi vai se nainen vai Sitten kanssa tämä asia, et miten nainen on ollut niin epätasa-arvoinen ennen vanhaan ja miten vieläkään ei ole päästy siihen. 2 Webropol-kyselyn vastaukset jakaantuivat tässä kohdassa sekä taide- että kulttuurihistorian kesken melko tasaisesti. Moni tiedosti museon tehtävän Suomen ainoana ja siksi merkittävimpänä ulkomaiseen taiteeseen erikoistuneena taidemuseona. Joukossa oli silti myös kulttuurihistoriaan kallistuneita vastauksia. Sinebrychoffin taidemuseo yhdistettiin esimerkiksi kulttuurihistorialliseen museoon, joka käsittää kaikki historian ulottuvuudet: Kulttuurihistoriallinen museo, jossa voi tutustua sekä arkkitehtuuriin, esinehistoriaan, taidehistoriaan ja Sinebrychoffien suvun tarinaan. 3 Kaikkiaan voidaan todeta, että museon kansansivistyksellinen tehtävä mielletään nykykävijöiden keskuudessa tärkeänä yhä edelleen, missä suhteessa maan ainoalla vanhaan ulkomaiseen taiteeseen keskittyneellä taidemuseolla on erityinen asema. Sinebrychoffin taidemuseo tarjoaa kävijöille mahdollisuuden tutustua omaan ja Euroopan historiaan niin taiteen kuin kulttuurikehityksen saralla: On tärkeää tarjota ihmisille tuulahduksia muualta. - - - Mun mielestä sen pitäis olla tärkeää, että on mahdollisuus nähdä mitä muualla on. Ja kyllähän se niinkun jotenkin eroaa siitä mitä täällä on tehty niinkun vaikka 1500-luvulla ja 1600-luvulla, niin kyllä se taide on aika erilaista. 1 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Rauma. 3 Ote Webropol-kyselyistä, ks. Liite 3.

40 Niin. Niin se on tärkeää siksi. Ja noin niinkun yleisesti ottaen sehän olis hirveen kauheaa, jos kukaan ei näkis ikinä noita. 1 Tärkeämpää kuin vetää rajaa historian eri lajien välille on siis säilyttää menneisyys kaikenlaisille kävijöille ikään, sukupuoleen, kulttuuriseen tai sosio-ekonomiseen taustaan katsomatta avoimena. Taide on osa kulttuurista pääomaa ja se kuuluu meille kaikille. Palveluiden laadukkuus ja monipuolisuus Haastatteluissa esitettiin kysymyksiä myös Sinebrychoffin taidemuseon palveluista ja niiden tasosta. Kysymyksillä pyrittiin selvittämään miten monipuolisina ja laadukkaina kävijät kokivat museon palvelut ja toisaalta miellettiinkö museo yllätyksellisenä vai perustason museona. Kun kysymys esitettiin aluksi ilman täydentäviä lisätietoja, vastaajat alkoivat tavallisesti arvioida museon palveluiden tasoa yleisesti. He myös yhdistivät kysymyksen suoraan asiakaspalveluun. Suurella osalla haastateltavia oli tarve kertoa palvelun laadun olevan hyvä, ellei erinomainen. Kävijät kokivat, että heidät huomioidaan yksilöinä ja että henkilökunnan palvelualttius on kiitettävää: I think it is very pleasant to come in to somewhere, which is sort of tranquil and helpful, and you know the lady on the door was very helpful and she told me where I could go and where I could put my things 2 Jos oikein muistan, niin joka kerta, kun tuun, niin täällä on mielestäni oikein hyvä vastaanotto, mikä on mun mielestä hieno juttu. Sitä ei joka museossa oo. 3 Tarkemmin ajateltuna asiakaspalvelun laatu miellettiin hyvänä kuitenkin myös muissa kulttuuri-instituutioissa. Museoiden ajateltiin ylipäätään olevan paikkoja, joihin ei arkielämän kiire ja stressi ulotu: Museossa kyllä yleensä on hyvin, ja vois sanoo kirjastoissakin, et he auttaa, et ne on semmoisia, et ne ei niinkun kiristy, et ihmiset ne tulee sinne niinkun museoonkin niin viihtymään. 1 1 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 2 H1: Nainen, 55 64 vuotta, Englanti. 3 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula.

41 Kävijöiden mielikuvat museon palveluiden tasosta olivat erittäin korkeat myös suhteessa koko museoalaan. Palvelun laadukkuus liittyi mielikuvissa paitsi asiakaspalveluun, se ulotettiin koskemaan myös museorakennusta fyysisesti. Esimerkiksi helsinkiläisnainen koki, että Sinebrychoffin taidemuseo teki kulttuuriteon restauroidessaan vanhan rakennuksen. Samaan tyyliin ja asiantuntevuuteen liitettiin myös henkilökunnasta muodostetut mielikuvat: Tästä Sinebrychoffin palvelutasosta, niin hyvinhän asiantuntevaa väkeä täällä on, et jos jotain kysyy, niin hyvinhän neuvotaan, ja sit nyt noi alakerran tilat, niin ne on aivan upeat nyt sit sen kaiken entisöimisen jälkeen ja et se on hyvä, et on pidetty. 2 Positiivisia kommentteja annettiin myös siitä, että näyttelytiloissa saa olla rauhassa. Henkilökunta ei ole liian hyökkäävää, vaan museovieras saa keskittyä omaan näyttelyelämykseensä, katsoa taidetta läheltäkin ja syventyä omiin ajatuksiinsa. Haastattelujen perusteella valtaosa taidemuseokävijöistä nautti taiteesta mieluiten omassa rauhassa. Vierailun ajalle ei toivottu ylimääräistä sosiaalista kanssakäymistä, eikä myöskään turhia palveluita. Haastateltavat tuntuivat ajatelleen, että jos jokin asia askarruttaa, osaa hän kysyä neuvoa itse. Omaa rauhaa Sinebrychoffin taidemuseossa lisäsi avaruus. Kun näyttely ei ollut liian tiiviisti ripustettu, koettiin, että näyttelyssä oli tilaa katsoa: Musta oli tuota sillä tavalla miellyttävä tää alakerran näyttely, että niitä ei ollut sillä tavalla niitä tauluja sullottu liian lähelle toisiaan, että siitä tuli sellainen, että pystyi keskittymään niinkun tauluun kerrallaan eikä ollut mitenkään hirveesti porukkaa, vaikka se ryhmä siellä olikin. Sai olla rauhassa. 3 Kun haastateltavilta tiedusteltiin erityisesti palveluiden monipuolisuudesta, monen oli vaikeaa keksiä kysymykseen vastausta. Museokävijät olivat lähinnä keskittyneet näyttelyyn tutustumiseen, mistä syystä muita, käyttämättömiä palveluita oli vaikea arvioida. Sen sijaan osa haastateltavista assosioi kysymyksen muihin puutteena kokemiinsa seikkoihin kuten näyttelytekniikkaan: 1 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa. 2 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 3 H2: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki ja mies, yli 64 vuotta, Helsinki.

42 No tietenkin mulla tulee mieleen semmoisia ihan niinkun näyttelyteknisiä asioita, mikä tietenki johtuu siitä, että mä opiskelen konservointia, mut ihan niinkun palveluihin en mä oikein osaa keksiä mitään. - - - No siis esimerkiks jotkut teokset oli valaistu silleen, et niihin tulee aika pahoja kiiltoja, et niitä oli välillä vaikee nähä, mut se voi olla tietenkin välillä vaikee valaista silleen, et teos näkyis niin ettei tuu niitä kiiltoja. 1 Muutamia parannusehdotuksiakin annettiin. Eräs museon vakioasiakkaista tuntui pohtineen jo pitemmän aikaa sitä, miksi Sinebrychoffin taidemuseolla ei ole omaa kanta-asiakkaille tarkoitettua yhdistystä museon ystäviä: Mä toivoisin jotain semmoista tyyliin Ateneumin ystävät tai tän tyyppistä toimintaa tähän lisää, että vaikka sitten maksaa jonkun tietyn vuosimaksun tai jotain sellaista ja siitä sitten tulee sitä informaatiota lisää, että hei että ens kuussa on sitten semmoiset ja semmoiset jutut. - - - Perustakaa tänne ihmeessä semmoinen Sinebrychoffin museon ystävät tai joku vastaava, että niin kuin Ateneumilla on tai muilla, että sillä tavalla pysyisi ajan tasalla, ja että koska teillä on nettisivut täällä, niin se semmoinen joku sähköpostilistan tekeminen ei ole iso asia, ei tarvii maksaa postimaksuja eikä mitään sellaisia ja kun museolaitos tarvii rahaa kuitenkin, niin musta tuntuu, että siinä olis varmaankin Mä luulen, että tällä on aika vankka kävijäkunta tällä museolla. 2 Ainoastaan yksi haastateltava kommentoi museon pääsylipun hintaa. Kävijä tuntui ajattelevan, että valtion omistaman museon kokoelmat on tarkoitettu kaikille avoimiksi, mutta että lipun korkea hinta karsii potentiaalisia kävijöitä. 26 haastattelusta kommentti oli kuitenkin yksittäinen. Jotta asenteista voisi tehdä varsinaisia johtopäätöksiä, pitäisi asiaa tutkia laajemmassa mittakaavassa. Yksittäinen kommentti annettiin myös museon liian suppeina koetuista aukioloajoista. Helsinkiläispariskunnan huomio kohdistui kuitenkin suomalaiseen museokenttään yleensä, ei ainoastaan Sinebrychoffin taidemuseoon: M: Oikein kiva museo, mutta liian kallis sisäänpääsy, kahdeksan euroa. AK: Onko se tarjontaan nähden liian kallis? M: Niin, niin kun ajattelee, että tää on kuitenkin valtion omistama, niin lipun pitäisi olla puolet. Neljä euroo, se vois olla sopiva. 3 Yks ainoa mikä kiinnittää huomiota tai mikä näissä kaikissa on, kun on joku juhlapäivä tai joku semmoinen, et kun on niinkun kaupungissa paljon ulkolaisia, niin meillä on kaikki paikat kiinni! - - - Just tää, että nää isot museot, niin ne on kaikki semmoisina juhlapyhinä, et kun ihmiset liikkuu, niin ne on aina kiinni. - - - Meitä se ei haittaa, mut joskus kiinnittää huomiota siihen, et ihmiset nykii ovia ja kaikki on kiinni, kun ne voisi olla auki. 4 1 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu. 2 H5: Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä. 3 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 4 H20: Mies, 55 64 vuotta, Helsinki.

43 Kokonaisuutena museo koettiin selvästi laadukkaana, mutta valittaessa yllätyksellisestä ja perustasosta, kuvattiin museota miltei poikkeuksetta perustason museoksi, joskin laadukkaaksi perustason museoksi. Kävijäkunta tuntui vakiinnuttaneen mielipiteensä museosta, joka ei tarjoa suuria yllätyksiä, mutta jonne aina kannattaa silti tulla. Nykyaikaisessa elämysten tulvassa yllätyksettömyys ja peruslaatu koettiin ennen muuta positiivisena piirteenä: N: En mä ikinä oo kokenut täällä mitään suuria yllätyksiä. Aina kovin mielenkiintoista, mut että en mä oikein osaa kuvailla sitä. Mut sen tietää, että täällä aina on jotain mielenkiintoista katsottavaa. AK: Elikkä tää oon laadukas? N: Joo. AK: Ja tulet mielelläsi uudelleen? N: Joo, ilman muuta. 1 Museo koettiin luokkansa ainoana Suomessa. Kuva: Eino Saarela Rossi 2010. Laadukkuutta lisäsi se, että museo koettiin luokkansa ainoana Suomessa. On mielenkiintoista, että keskusteluissa ei vilahdellut niminä maan muut kotimuseot kuten Lönnströmin taidemuseo tai Palanderin talo. Koettiin mieluummin, että Sinebrychoffin taidemuseo on Suomessa ainut laatuaan: 1 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu.

44 Kyllä mä koen tän laadukkaana, että tietenkin, jos on ensimmäisen kerran ollut, tulee toisenkin, niin mä tota esimerkiksi tää Sinebrychoffin huone täällä yläkerrassa, niin tää on ainutlaatuinen Suomessa. Eihän tämmöistä täällä oo. 1 Arvioitaessa Sinebrychoffin taidemuseon laadukkuutta ja palveluita, voidaan todeta, että kävijöille kaikista merkittävintä on kuitenkin museoelämyksestä ja taiteesta nauttiminen. Vanha taide riittää puhuttelemaan ja täyttää tarpeen saada palvelua jo itsessään. 1 H19: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

45 5 Suhde vanhaan ulkomaiseen taiteeseen Harrastuneisuus Keskustelujen eri vaiheissa kävi ilmi, että haastateltavat olivat taiteen ja kulttuurin suhteen pääasiassa erittäin harrastuneita. He vierailivat aktiivisesti taidenäyttelyissä, ja etenkin vanha ulkomainen taide oli heille maunmukaista ja tuttua. Kysyttäessä omasta harrastuneisuudesta suhteessa taiteeseen ja sen historiaan vaikutti kuitenkin siltä, että moni haastateltavista väheksyi omaa tietotasoaan. Haastattelutilanne arvostetun taidemuseon salongissa museon henkilökunnaksi mielletyn haastattelijan seurassa saattoi osaltaan vaikuttaa tiedonantoihin niin, ettei osa haastateltavista välttämättä kehdannut tilanteessa kehua itseään. Moni näytti silti silmäilevän haastattelun aikana seinälle ripustettuja maalauksia sekä salongissa pidettävien kirjojen nimikkeitä. Voi olla, että haastateltavat sekoittivat tilanteessa keskenään harrastuneisuuden ja ammattilaisuuden. Ilmiselvää kuitenkin oli, että moni omaa tietämystään vähätelleistä harrasti taidetta ja kulttuuririentoja erittäin aktiivisesti: Mä siis harrastan sitä ja käyn kaikenlaisissa taidemuseoissa, mutta kun sitä on niin paljon ja tuo järkipuoli on heikonlainen, niin se (nauraa) Annan itselleni arvosanan tyydyttävä. 1 Harrastuneisuudesta ei kuitenkaan kerro ainoastaan museoissa käynnin aktiivisuus. Taidetta ja kulttuuria voi harrastaa monissa muissakin muodoissa ja myös kotona. Esimerkiksi Sinebrychoffien keräilijäpariskunnasta kirjan lukeneet museokävijät olivat sitä mieltä, etteivät vieraile museoissa kovin aktiivisesti. He tuntuivat silti seuraavan kulttuuria esimerkiksi juuri lukemalla. Pariskunta koki, että muussa yhteydessä hankitut taustatiedot vähentävät kynnystä tulla museoon: M: Niin, kyllä täähän oli ainakin tässä tapauksessa hyvä pohja lukea se Sinebrychoffin historia, tai luin sen kirjan. Se antoi sitten tän impulssin tulla tänne museoon. N: Niin, kyllä tietysti voihan sitä sitten niinkun telkkarin kauttakin tutustua näihin asioihin. Sarjoja... M: Sellaiset taustatiedot kun on olemassa, niin sitten on helppo tulla. 2 1 H19: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H2: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki ja nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

46 Vastaukset suhteessa harrastuneisuuteen olivat hyvin yksilöllisiä. Esimerkiksi ammattiarkeologi oli sitä mieltä, ettei vanha esittävä kuvataide ole hänen oman makunsa mukaista. Tämä ei silti vähentänyt vastaajan harrastuneisuutta vaan päinvastoin: keskustelun muussa yhteydessä hän kertoi esimerkiksi toisinaan käyttävänsä vanhaa kuvataidetta tutkimuslähteenä: Mä tiedän, että mä en oikeesti pidä niinkun tän aikakauden esittävästä kuvataiteesta tai en niinkun hirveesti pidä tästä tyylistä ylipäätään, ja se niinkun vahvistui [käynnin aikana]. Mutta ihan siis mielenkiinnosta [oli tulla museoon], koska mä en livenä aikaisemmin oo nähnyt näitä nimenomaisia taiteilijoita, niin sit mä ajattelin, että mä tuun kattoo. Ja siis mä tykkään kyllä niinkun tästä näyttelystä ja osaan arvostaa sitä, että ne ihmiset osasi oikeesti niinkun maalata hienosti ja teknisesti, mutta ei vaan oo niinkun mun juttu. 1 Myös Webropol-kysely tuki ajatusta siitä, että Sinebrychoffin taidemuseon kävijät ovat pitkälti taidehistoriaa jonkin verran tuntevia ja sitä harrastavia. Kuten haastateltaviin, myös kyselyvastaajiin lukeutui taidehistoriaa aikanaan yliopistossa opiskelleita. Seuraavat sitaatit ovat lainauksia Webropol-kyselyn vastauksista (Liite 3): Olen opiskellut taidehistoriaa yliopistossa ja asiat helposti unohtuvat, vaikka käynkin paljon museoissa eri puolilla maailmaa. Tunnen vanhaa kuvataidetta, koska olen opiskellut taidehistoriaa ja käynyt ulkomailla museoissa. Tunnen myös kirjallisuuden kautta tyylejä ja sisältöjä. Pidän varhaiskeskiaikaisesta taiteesta, sekä erityisesti Vermeer van Delftin, Lucas Cran[a]chin ja Hieronymus Boschin töistä. Tutkimustulosten perusteella Sinebrychoffin taidemuseossa vierailee siis eniten kuvataidetta jonkin verran tai aktiivisesti harrastavia. Mukaan lukeutuu sekä taiteesta paljon tietäviä että heitä, jotka tulevat taidenäyttelyihin ainoastaan nauttimaan taiteen esteettisyydestä. Kenttää hyvin tuntevalle kävijäryhmälle museo edustaa perinteistä ja laadukasta taidenäyttelyä. Se yhdistetään samaan sarjaan ulkomaisten suurten vanhaan taiteeseen keskittyneitten museoiden kanssa. Informanteista suuri osa harrasti taidenäyttelyissä käyntiä paljon myös ulkomailla. It is surely the best art museum in Helsinki and it can match international comparable art museums. 2 1 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 2 Ote Webropol-kyselyistä, ks. Liite 3.

47 Taiteen merkitykset Julkisissa diskursseissa taiteen merkitykset liitetään usein etenkin sen terveyttä ja hyvinvointia edistäviin vaikutuksiin. Haastatteluissa nimetyt perusteet vanhan taiteen tärkeydestä liittyivät kuitenkin toisenlaisiin teemoihin. Valtaosa haastatelluista koki vanhan ulkomaisen taiteen nimenomaan itselleen tärkeänä ja lähestyi aihetta omista subjektiivisista premisseistään. Joissakin tapauksissa taiteen merkityksellisyyttä perusteltiin pelkästään sen esteettisyydellä ja ymmärrettävyydellä. Ymmärtääkseen taidetta kävijän täytyy tavallisesti löytää siitä jotakin tunnistettavaa. Vanha esittävä kuvataide puhutteli osaa kävijöistä nimenomaan tunnistettavuudellaan sekä lähestyttävyydellään ja se koettiin siksi miellyttävämpänä verrattaessa esimerkiksi abstraktimpaan nykytaiteeseen: M: No sanotaan, että vanha tämän tyyppinen mikä täälläkin, että siitä ymmärtää. Ettei ne ole jotain mitä vaan. AK: Joo. No miksi se on tärkeää? M: No se on tärkeää sen takia, että se on kaunista ja ymmärrettävää. 1 Suurin osa perusteluista kohdistui kuitenkin taiteeseen liitettyyn historialliseen kehityskaareen ja sen ymmärtämiseen. Ajateltiin, että vanha kuvataide auttoi osaltaan ymmärtämään muutakin taidetta. Vaikka Sinebrychoffin taidemuseossa nähtyjen teosten tyylit eivät välttämättä olleet oman maun mukaisia, nähtiin ne silti pitkän taidehistoriallisen kehityksen perustana, jonka päälle kaikki muu länsimaisen taiteen historia rakentuu: Vaikka on sitä mieltä, että sitä ei kotiinsa välttämättä niinkun himoitsisi, niin totta kai se kertoo siitä omasta elämästä ja auttaa muunkin taiteen ymmärtämisessä, et jos ei sitä pohjaa oo, niin vaikee sitten ymmärtää muutakaan taidetta. 2 Huomionarvoista on, että suurimmassa osassa haastatteluja informantti lähestyi vanhaa ulkomaista taidetta osana omaa kulttuurista taustaansa. Kävijät siis tekivät rajanvetoa, ei niinkään Suomen ja ulkomaiden, vaan Euroopan ja muun maailman välillä: 1 H8: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

48 Se on jotenkin niinkun meikäläisellä kun tähän Eurooppaan kuuluu, niin se on kuitenkin tärkeempi kuin joku amerikkalainen tai joku kiinalainen tai joku sinne päin, niin mulle se on tärkeempi tää lähiympäristö. 1 Aina eivät vastaukset liittyneet edes aikaan. Esimerkiksi taidegraafikkona esittäytynyt haastateltava ymmärsi taiteen ajattomina kertomuksina ihmisestä ja inhimillisyydestä. Hänen ajatuksensa oli, että aika ja tyylihistoria ovat taidetta tulkitessa ulottuvuuksina toissijaisia: Ne oli niin kerta kaikkiaan hyviä maalareita monesti, ettei se tota noin mulle edes oikeastaan vanha taide, vaan mun mielestä ne on ihan kuin eilen tehtyjä monet noista vanhoista maalauksista. Ne on niin akuutteja sellaisia, et aika ei tunnu sillä lailla. Jos ne on hyviä töitä maailmasta, taiteilija on tehnyt jotakin mitä sydämensä kyllyydestä tulee läpi. Ei se oo sit enää sillä tavalla vanhaa taidetta, vaan se on puhuttelevaa aina. Et siihen ei koske tää ajan kulku sillä tavalla. 2 Kaikkiaan Sinebrychoffin taidemuseossa nähty taide koettiin haastatteluiden valossa osana omaa kulttuurista perustaa. Webropol-kyselyiden vastauksissa korostui kysymyksenasettelusta johtuen puolestaan se, että ulkomaiseen taiteeseen erikoistunut museo koettiin tärkeänä osana Helsingin kulttuuritarjontaa. Museon rooli nähtiin sivistävänä ja tietynlaista tiedollista avoimuutta edistävänä. Aineistoja yhdisti se, että vastaajat kokivat vanhan kuvataiteen sekä itselleen että muille tärkeänä. Museossa ja muualla Itse katselen vanhaa eurooppalaista taidetta mieluiten sille luontevassa ympäristössä, eurooppalaisissa taidemuseoissa Pariisissa, Amsterdamissa, Wienissä, Madridissa jne. Nykyisin halpalentojen aikakaudella yhä useammalla on mahdollisuus matkustella. 3 Vaikka Sinebrychoffin taidemuseon rooli maan ainoana vanhaan eurooppalaiseen taiteeseen erikoistuneena taidemuseona on merkittävä, on ymmärrettävä, että suuri osa suomalaisista matkustaa ja näkee taidetta paljon myös maan rajojen ulkopuolella. Sekä haastatteluiden että kyselyaineiston perusteella näin tekevät myös Sinebrychoffin taidemuseon kävijät. 1 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 Ote Webropol-kyselyistä, ks. Liite 3.

49 Kysyttäessä haastateltavilta missä muualla he ovat tekemisissä vanhan taiteen tai vanhan ulkomaisen taiteen kanssa, enemmistö kertoi näkevänsä sitä pääasiassa ulkomailla. Osa luetteli kuitenkin myös suomalaisia museoita nimeltä. Huomionarvoista on, ettei vastauksiin lukeutunut yhtäkään suomalaista kotimuseota. Vastaajat samastivat Sinebrychoffin taidemuseon ennemmin muihin suuriin taidemuseoihin kuten Ateneumiin ja Amos Anderssonin taidemuseoon, mutta myös kotiseudullaan sijaitseviin museoihin. 1 Haastateltavat samastivat Sinebrychoffin taidemuseon ennemmin kotimaisiin ja ulkomaisiin suuriin taidemuseoihin kuin toisiin kotimuseoihin. Kuva: Eino Saarela Rossi 2010. Selkein ero tehtiin suhteessa nykytaiteeseen. Sinebrychoffin taidemuseon koetaan edustavan vastakohtaa esimerkiksi nykytaiteen museo Kiasmalle: N: Ulkomailla ja Ateneumissa, että tietysti kyllä me Retretissäkin käydään. Nyt ei oo joinakin vuosina kyllä käyty, mutta siellähän on usein kans vanhaa taidetta. M: Mieluummin johonkin tämäntapaiseen paikkaan kuin Kiasmaan. 2 M: No kun mä olin Amsterdamissa, niin mä menin katsomaan sitä Rembrandtia ja sellaista. 1 Vanhaa taidetta kerrottiin nähtäneen esim. Lappeenrannassa, H3: Mies, 25 34 vuotta, Imatra. 2 H2: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki ja mies, yli 64 vuotta, Helsinki.

50 AK: Eli ulkomailla? M: Joo. Mutta kyllä Pohjanmaan museossa Vaasassakin on vanhaa taidetta. Mä oon sieltä kotoisin. 1 Yksi informantti kertoi käyvänsä säännöllisesti Wilhelmina von Hallwylin kotimuseossa (Hallwylska museet). Hän tiedosti Sinebrychoffin taidemuseon ja Hallwylin museon yhteneväisyydet (vrt. sivut 34 35) ja oli huomannut museoiden tekevän toisinaan yhteistyötäkin: Sielläkin mä käyn aika usein siellä Hallwylin museossa. Ja teillähän on niinkun keskinäistä kanssakäymistä, että teillä on ollut sieltä ja sieltä on ollut täällä? 2 Huolimatta siitä, että Hallwylin museo on yksi Sinebrychoffin taidemuseon toiminnallisesti samantapaisimmista ja maantieteellisesti lähimmistä museoista, ei kukaan muu haastatelluista maininnut museota nimeltä, eikä liioin kertonut näkevänsä vanhaa taidetta Ruotsissa. Sen sijaan Webropol-kyselyyn vastanneiden joukosta osa mainitsi näkevänsä vanhaa taidetta myös Tukholmassa. Haastatteluissa tiedonannot suuntautuivat kuitenkin lähinnä Keski- ja Etelä-Eurooppaan ja sen suurkaupunkeihin. Yksi haastateltava muisteli museovierailuaan jopa New Yorkissa. 3 Vanha ulkomainen taide rinnastettiin eritoten Euroopan suuriin museoihin kuten Rijksmuseumiin. Vastauksiin saattoi tosin vaikuttaa juuri nähty flaamilasta taidetta esitellyt näyttely. Voi olla, että esimerkiksi italialaista taidetta käsittävän näyttelyn yhteydessä toteutetuissa haastatteluissa vastaukset olisivat suuntautuneet enemmän Euroopan eteläosiin. Haastateltavat tuntuivat matkustavan paljonkin. Matkustelua haastatteluaineiston pohjalta tarkasteltaessa on korostettava, että eniten ja aktiivisimmin maailmalla tuntuivat liikkuneet vanhempiin ikäluokkiin kuuluneet informantit, mikä oli tietenkin oletettavaakin: Mä oon paljon näitä hollantilaisia taiteilijoita nähnyt. Olen käynyt Hollannissa ja olen käynyt Antwerpenissa just tässä toisessa museossa, Rijksmuseumissa olen käynyt ja mä tykkään just siitä ajasta. 4 1 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 4 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

51 No mä matkustan aika paljon. Viimeksi mä taisin käydä missähän mä viimeksi kävin. Strelnassa! Siel on avattu just se niin sanottu Putinin palatsi (Pietarin Konstantinov-palatsi). Siinä mä oon viimeks ollut. Pari viikkoa sitten. 1 Osa nuorista vastaajista tuntui matkustavan vähemmän. Esimerkiksi 25 34-vuotias tuusulalaisnainen kertoi näkevänsä vanhaa taidetta erittäin vähän hän kertoi ylipäätään käyvänsä museoissa harvoin. Vastaaja koki kuvataiteen kuitenkin itselleen tärkeänä ja kertoi joskus myös jonkin verran opiskelleensa taidehistoriaa. Oletukseksi jäi, että kyseisen informantin elämäntilanne oli sellainen, ettei museoissa käynnille ollut viimeaikoina riittänyt aikaa: N: Tosi vähän oon tekemisissä [vanhan taiteen kanssa], ja se missä nään, on kirjoja ja julisteita ja muuta, muttei semmosta live-juttua. Tosi vähän tulee nähtyy, jos ei missään museossa käy. AK: Koetko sä sen tärkeeksi sitten? N: Koen! AK: Mistä syystä? N: En tiiä. Kuvissa on voimaa. Sieltä saa aina jotain joka kerta vähän erilailla. 2 Tiivistettynä voidaan todeta, että tutkimuksen informantit näkevät vanhaa ulkomaista taidetta nimenomaan ulkomailla Euroopan suurkaupungeissa matkustaessaan. Sinebrychoffin taidemuseota verrattiin aineiston perusteella mieluiten suuriin ulkomaisiin taidemuseoihin, ei niinkään toisiin kotimuseoihin. Lisäksi mainittakoon, että Sinebrychoffin taidemuseon kävijät tuntuvat vierailevan ahkerasti myös muissa Valtion taidemuseon toimintayksiköissä sekä muissa helsinkiläisissä suuremmissa museoissa kuten Designmuseossa, Amos Anderssonin taidemuseossa sekä Taidemuseo Tennispalatsissa. 1 H19: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula.

52 6 Kokoelmanlukutaito Esteettiset kokemukset, joita taidenäyttelyissä koetaan, ovat aina subjektiivisia. Ne muodostuvat monien tekijöiden summasta, ja kokemuksen perustana toimii kullakin museovieraalla tämän aiempi kokemusmaailma, ennakkotiedot, -odotukset ja - asenteet. 1 Esteettisen kokemuksen tutkiminen on näin ollen aina tapauskohtaista. Kokoelmanlukutaitoa käsittelevässä luvussa syvennytään väläyksittäin, tarkasti ja todenmukaisesti kuvaillen niihin piirteisiin, joita tutkimuksen informantit kertoivat havainnoineensa näyttelyssä liikkuessaan ja kuvataidetta katsoessaan. Tapauskohtaisilla huomioilla ei pyritäkään teoretisoimaan tai yleistämään tavallisten museovieraiden kokoelmanlukutaitoa. Tarkoituksena on päinvastoin asian valaiseminen eli sen erittely ja analyyttinen tarkastelu taidemuseon omaa käyttöä varten. 2 Subjektiivisena koettavaa asiaa ei ole tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista kollektivisoida. Yksittäisiä huomioita voidaan kuitenkin hyödyntää museon näyttelytoiminnan ja yleisösuhteen kehittämisessä. Luku on jaettu kolmeen taiteen havainnointia käsittelevään kappaleeseen sekä loppukappaleeseen, jossa käsitellään sitä millaisista asioista museovieraat toivoisivat saavansa informaatiota vierailunsa aikana. Kokoelman havainnointia analysoivat kappaleet lähestyvät aihetta subjektiivisten kertomien mukaan. Informanttien kommentit on jaoteltu sen perusteella käsittelevätkö ne enemmän taiteen ulkoasua ja estetiikkaa, sen tyylejä, tekniikoita ja teoksen historiaa vai sisältöjä, ajankuvaa ja merkityksiä. 3 1 Esim. Weltzl Fairchild 1991. 2 Tapaustutkimuksen tavoin, ei teoretisoiden vaan analyyttisesti yleistäen. Tapaustutkimuksesta: Eriksson, Päivi & Koistinen, Katri 2005. Monenlainen tapaustutkimus. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 4: 2005. Helsinki. 3 Jaottelussa on omavaltaisesti sovellettu Erwin Panofskyn ikonologista analyysia. Ks. Panofsky 1962.

53 Esteettinen puhuttelevuus En ole taiteen asiantuntija, vaan enemmän tunnelmien ja nautinnon etsijä. 1 Teosten kauneutta eniten havainnoineet informantit perustelivat esteettisen puhuttelevuuden tärkeyttä sillä, etteivät olleet alan ammattilaisia tai muuten tunteneet kuvataiteen historiaa riittävän hyvin. Sama johtopäätös voidaan vetää sekä haastatteluja että Webropol-kyselyitä tarkastelemalla. Tuntui siis siltä, että osa museokävijöistä keskittyi eniten teosten esteettiseen puhuttelevuuteen silloin, kun heidän oma tietämyksensä ei riittänyt sen syvempään teosanalyysiin. 2 Toisaalta myös muutama taidetta erittäin hyvin tuntenut kertoi tulevansa museoon lähinnä katselemaan ympärilleen ja nauttimaan visuaalisista elämyksistä. 3 Näissä tapauksissa kävijän suhde taiteeseen lienee olleen ammatin takia jo niin vakiintunut, ettei taidetta joka hetkenä jaksanut analysoida juurta jaksain välillä ammattilainenkin haluaa lähestyä taidetta vain rentoutumismielessä visuaalisesti aistimalla. Teosten havainnoinnista kysyttäessä osa haastateltavista kertoi myös ensimmäisenä kiinnittävänsä huomion taideteoksen kauneuteen, sen ulkoisiin piirteisiin ja miellyttävyyteen, ja sen jälkeen sisältöön. Esteettisyys yhdistettiin siis yksittäisten teosten puhuttelevuuteen: esteettisen kokemuksen perusteella osa vierailijoista teki päätöksen mitä teoksia ryhtyy tutkimaan tarkemmin. Näin ajateltuna esteettinen puhuttelevuus ratkaisi sen mihin teoksiin kävijä museovierailullaan varsinaisesti kiinnitti huomionsa, se siis toimi eräänlaisena kiinnostuksen herättäjänä. Teosten ulosannin havainnoinnista siirryttiin sitten seuraavalle tasolle ja edelleen kohti teoksen sisältö- ja kulttuurihistoriallista analyysiä: Mun tulee ensimmäisenä mieleen, että mitä tämä herättää minussa. Sit sitä alkaa tutkimaan sitä tekotapaa ja tämmöistä. Ja sit miettii sitä taulun historiaa, et missä oloissa se on tehty, mikä sen viesti on ja kaikkia ajatuksia, just tommoisia mikä sen on saanut aikaiseksi. 4 1 Ote Webropol-kyselyistä. Ks. Liite 3. 2 Haastatteluista esim. H8: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki ja H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu. 4 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Rauma.

54 No kauneutta ainakin ja semmoista noita tauluja kun ajattelee, niin tota se millä lailla kuvattiin tiettyä aikaa. Ja vallankin tämä hollantilainen taide, niin täähän on niin runsasta, että sieltä löytyy niin paljon yksityiskohtia ja erilaisuuksia sitten täällä ajan kuvaamista. 1 Taiteen miellyttävät ominaisuudet yhdistettiin myös elämyksellisyyteen ja puhuttelevuuteen. Taide koettiin erittäin henkilökohtaisena, ja sen puhuttelevuus saattoi liittyä täysin sattumanvaraisiin teoksiin. Toisaalta taiteen kokemiseen vaikuttivat myös muut kuin visuaaliset seikat. Huomattavan moni kehui museon lähes käsinkosketeltavan omaperäistä tunnelmaa, mikä sekin on aistittavaa: Semmoista elämyksellistä taidetta, että se voi olla miltä aikakaudelta tahansa, että löytäisi semmoisen. Semmoista etsimistä se aina on, että löytäisi taulun, joka jollakin tavalla puhuttelee on se sitten miltä aikakaudelta hyvänsä, niin se on se mitä... Semmoinen löytäjän ilo sitten kulkiessaan, et sitähän varten sitä museoihin meneekin. 2 Miellyttävä tunnelma täällä, voi sanoa, että on rauhallista tasapainoista. 3 Haastateltavien joukossa oli ainoastaan muutama näyttelyssä puhtaasti esteettiseen elämykseen keskittynyt kävijä. Tällainen oli esimerkiksi nainen, joka ei lukeutunut taidemuseoissa aktiivisesti vierailevien joukkoon: AK: Miten toi alakerran [näyttely], kun se oli vähän sekoitettu ne tekijät, et se oli vähän niinkun teemoittain, huomasitko sä sitä? N: En itse asiassa. Ihan vaan kiertelin, en mä niin niitä katsonut. Huomasin kyllä, että oli saman tekijän samassa huoneessa, tai siis aina useampia töitä vierekkäin. 4 Harva kuitenkaan kertoi havainnoineensa näyttelyssä ainoastaan taiteen visuaalisia piirteitä. Taiteen havainnoinnista keskusteltaessa haastateltavat ryhtyivät mieluummin erittelemään teosten sisältöjä ja sanomia. Useampi kertoi siirtyvänsä tarkastelemaan tiettyjen teosten sisältöjä kuitenkin vasta esteettisen arvioinnin jälkeen. Esimeriksi englantilaisnainen kertoi valitsevansa näyttelyssä esteettisen puhuttelevuuden perusteella yhden tai kaksi teosta ja jäävänsä sitten niiden ääreen keskittymään: I usually look initially for the overall what I just sit or stand and be quiet. That sounds a bit funny, but that s just what I do. To be there and be quiet with them. 5 1 H18: Nainen, yli 64 vuotta, Sysmä. 2 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 3 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa. 4 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 5 H1: Nainen, 55 64 vuotta, Englanti.

55 Vaikka haastatteluiden perusteella puhtaasti kauneuteen tai miellyttävyyteen perustuvaa havainnointia taidenäyttelyssä tehdään vähän, on selvää, että museovieraat havainnoivat myös esteettiseen kokemuksen perusteella. Tutkimusaineiston pohjalta voisi jopa sanoa, että esteettinen puhuttelevuus ohjaa koko taidenäyttelyvierailua. Loppukädessä enemmän painoarvoa annetaan kuitenkin sisältöön liittyville huomioille. Vaihtoehtona tosin on sekin, että sisällöstä keskusteleminen koetaan yleisesti ottaen helpompana. Sisällöt ovat ehkä konkreettisemmin selitettävissä. Taiteen tyylit, tekniikat ja historia Haastateltavista vain harva kertoi keskittyvänsä taidetta katsoessaan teoksen tekniikkaan. Webropol-kyselyssä tekniikkaa ei kertonut katsovansa juuri kukaan. Tekniikkaan tuntui kiinnittävän huomiota lähinnä kävijät, joiden työ tai harrastus liittyi läheisesti taiteeseen. Esimerkiksi akvarellimaalausta harrastanut nainen kertoi omaksuvansa taidenäyttelyissä vaikutteita omiin töihinsä, kun taas vanhan taiteen konservointia opiskellut nainen sanoi lähestyvänsä taidetta osin omasta ammatillisesta perspektiivistään: No hirveesti nyt kun mä oon ite ruvennut maalaamaan akvarellia, niin miten on tehty, et saanko mä maalauksesta jotain ideaa itselleni niistä. 1 Että tietenkin itelle tulee usein sellain, et mitähän tolle pitäis tehdä tolle teokselle, et se säilyis paremmin. 2 Taidemuseossa työskentelevä ulkomaalainen museokävijä kertoi tekevänsä taidenäyttelyssä vertailua. Hän sanoi etsivänsä teoksista niiden välisiä eroavaisuuksia lähinnä yksityiskohtiin keskittyen. Periaatteessa vertailu liittyi teosten sisältöihin. Tässä yhteydessä vastaus voidaan liittää kuitenkin myös taiteen historiaan, sillä nainen tarkoitti tekevänsä vertailua taidehistoriallisessa ja osin kronologisessakin mielessä. Hän sanoi myös arvioivansa kollegoittensa eli kuraattoreiden työtä vertailun kautta: N: I can say that I look their differences. AK: Differences? 1 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu.

56 N: Yes, because if you know all this art history, sometimes you look something very important from the centuries You look this what the artist put there. And sometimes it is simple, but sometimes you must look more than one AK: So you look details and? N: Yes! Details! Because I Now it s very important for me because the big picture I have, but sometimes the little details are very important. 1 Edelleen todettakoon, että taideteosten tekniikoita havainnoivat eniten ammattilaiset ja asianharrastajat. Jopa ilmeisen paljon kenttää tunteva nainen, joka kertoi aikanaan opiskelleensa taidehistoriaa yliopistossa ja sittemmin jopa toimittaneensa aiheeseen liittyviä kirjoja, arvioi tuntevansa tekniikoita sen verran huonosti, ettei kiinnittänyt niihin taidenäyttelyssä huomiota. Tyylit hän sen sijaan arvioi tuntevansa niin hyvin, että saattoi suorittaa tietämyksensä valossa teosten keskinäistä vertailua. Kulttuurihistoriallinen aspekti oli hänen mukaansa lopulta kuitenkin se kaikista helpoiten lähestyttävä kuvataiteen ulottuvuus: Mulla ei niinkun asiantuntemus riitä arvioimaan jonkun tekniikkaa, että onko se ollut hyvää vai sillä tavalla, mut että tavallaan miten niin joku on kuvannut jonkun asian, ja sitten joku toinen taiteilija on mitä ite muistaa, niin saattoi olla vähän eri tavalla. - - - Jotta mä en kauheasti valehtelisi, kyllä mä ensisijaisesti katson kulttuurihistoriaa, mutta sen jälkeen kun hairahduin istumaan kaksi vuotta yliopistolla opiskelemassa taidehistoriaa, niin sen jälkeen sitä osaa kattoa myös taidehistorian puolelta, mutta kyllä mä ehkä enemmän katson sitä kulttuurihistorian puolelta. 2 Tyylihistoriasta puhuttiin haastatteluissa loppujen lopuksi melko vähän. Taidetta ja taidenäyttelyissä käyntiä paljon harrastava nainen intoutui kuitenkin analysoimaan kuvataiteen historian pitkää linjaa ja toisaalta sen aikana tapahtuneita muutoksia: Kun ajattelee noin niinkun modernia taidetta, niin sehän on reaktio johonkin mikä oli ennen! Niinkun ajattelee sitten Ranskan impressionisteja, niin nehän totisesti kyllästyi niihin ruskeisiin lehmiin pitkin peltoja, et tuli sit tämä tavallaan valohämy ja näin poispäin. 3 Webropol-kyselyissä tyyleistä kirjoitettiin sen sijaan paljonkin. Moni kertoi tuntevansa tyylejä ainakin pääpiirteittäin ja antoi niistä jopa esimerkkejä: Osaan ehkä sijoittaa tyylipiirteiden perusteella länsimaisen taiteen oikeille vuosisadoille tai ainakin tyylijaksoihin kuten antiikki, keskiaika, renessanssi, barokki jne. Käyn aina Roomassa katsomassa Caravaggioita. 4 1 H4: Nainen, 45 54 vuotta, Viro. 2 H5: Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä. 3 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 4 Ote Webropol-kyselyistä, ks. Liite 3.

57 Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyssä rakennuksen pohjakaavassa keskelle sijoittuvalla käytävällä nähtiin valikoima Peter Paul Rubensin grafiikkaa. Vedosten yhteyteen oli liitetty informaatiota Rubensin työpajasta, sen toiminnasta ja mestarille työskennelleistä apureista. Tällainen tietyn taiteilijan teosotannan sekä oheistekstin kombinaatio tuntui tehneen kävijöihin vaikutuksen, sillä teksti oli innostanut eräänkin seurueen yhdessä pohtimaan Rubensin työpajatoimintaa sekä tutkimaan teoksia ja niiden tekniikkaa lähemmin: Se tuli taas mieleen, että ne oli semmoisia isoja työpajoja missä tehtiin, että niissä lopullisissa tauluissa saattaa olla aika vähän tätä nimenkirjoittajan työtä, et hän oli ehkä viimeistellyt vaan sen. 1 Toisaalta vastaavanalaisia, taiteen tekemiseen liittyviä huomioita oli tehty myös ilman oheistekstiä. Toinen pariskunta kertoi ihmetelleensä näyttelyssä sitä miten 1500- ja 1600-luvuilla ylipäätään pystyttiin maalamaan teknisesti niinkin korkealaatuisia tauluja, kun taiteilijoilla ei ollut nykyaikaisia valaisimia käytettävissään: M: Nyt just keskusteltiin noista isoista tauluista siitä sen tekemisestä ja se valaistus, et miten se, kun voi vain päiväsaikaan siihen aikaan tehdä! N: Oletettavasti niinkun maalattiin päiväsaikaan, kun M: Et siinähän on mennyt vuos, kaks hyväs lykyssä, kun on maalattu se! 2 Teosten tekniikoista, tyyleistä ja historiasta on lopuksi todettava, että suhteessa sisältöihin, teosten tekotapaa ja taidehistoriallista asemaa tarkasteltiin näyttelyissä melko vähän. Tärkeämpään rooliin nousivat siis esteettiset kokemukset ja ennen kaikkea teosten sisällöt. Teosten sisältö Keskusteltaessa taiteen havainnoimisesta sekä eriteltäessä kuvataiteen eri ulottuvuuksia, tutkimukseen osallistuneista informanteista valtaosa kertoi kiinnittävänsä huomionsa taidenäyttelyssä erityisesti teosten sisältöihin. Teosten aiheet ja kulttuurihistoriallinen sisältö olivat näin ollen kävijöiden mielestä helpoimmin lähestyttäviä, ymmärrettävimpiä ja mieleenpainuvimpia aspekteja: 1 H6: Mies, yli 64 vuotta, Forssa. 2 H20: Mies, 55 64 vuotta, Helsinki ja nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

58 N: Nyt vanhemmiten on ruvennut enemmän kiinnostamaan se elämäntyyli miten ennen elettiin. Et on alkanut enemmän miettiä just sitä kulttuurihistoriallista puolta. AK: Entä sitten näissä maalauksissa? N: Maalauksissakin just se, että miten silloin elettiin. 1 Huomio sopi hyvin yhteen aiemmin todetun kanssa, että moni informanteista arvosti vanhaa kuvataidetta juuri sen takia, että se on esittävää, kaunista ja siksi ymmärrettävää. Taiteesta kerrottiin etsittävän muun muassa yksityiskohtia ja epookeista kertovia todisteita: Kyllä tietysti mä katon, että vaatteet ja korut ja hiuslaitteet ja sit mä koitan kattoo niinkun maalarin ne maneerit ja tämmöiset. Eli etsin siitä taiteesta niinkun kulttuurihistoriallisia piirteitä. Mitkä oli tyypillistä tietyllä ajalla. Ja tuolla panin mieleen, että tiettyinä aikoina miehillä oli peruukit ja sillä tavalla. 2 Katselen minkälaisia maalauksia ne on tehnyt ja minkälaisia maisemia ja minkälaisia vaatteita niillä on ja sitä ja jotakin muuta. Mä huomasin tuolla oli Hollannista piirretty kanava, niin se oli jäässä ja siellä luisteltiin. Eihän nykyaikana kanavat mene jäähän! Nyt sitä tekee niinkun tällä tavalla huomioita. 3 Mielenkiintoisina sisältöihin liittyvinä ulottuvuuksina mainittiin esimerkiksi henkilöhistoriat ja teosten aiheet. Sen sijaan allegorioita ja symboleja tunnettiin hyvin huonosti, jos ollenkaan. Jopa kuvataiteen ammattilaiset kuten taidekonservoinnin opiskelija myönsivät symbolien ja allegorioiden olevan itselleen vaikeita. Vastakohdan tälle muodosti sen sijaan arkeologi, joka kertoi tuntevansa sisältöjä erittäin hyvin. Hän sanoi jopa toisinaan käyttävänsä vanhaa kuvataidetta työssään historiallisena kuvalähteenä: AK: Tunnetko sä symboleita tai allegorioita tai tämmösiä mitä noissa on? N: Tunnen, mutten ehkä ton ajan, että voi olla, etten ymmärrä niitä kyllä oikein. Voi sekottua aika iloisesti keskenään. 4 Koska sitä on jotenkin niinkun niin ehkä koulittu tai koulutettu tavallaan huomaamaan kaiken minkä sä voit ottaa irti siitä mitä sä näet saadakseen selville sen mitä vaan voit niistä ihmisistä, niin se on tavallaan sen koulutuksen syytä, että kyllähän aika paljon, että kun mietitään keskiajan tai historiallisen ajan arkeologiaa, niin käytetään maalauksia aika paljon sillä tavalla lähteinä, että voidaan katsoa minkälaista esineistöä siellä on ollut ja se on aika tärkeäkin lähde tietysti siinä aiheessa. 5 1 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 3 H7: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 4 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 5 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki.

59 Toisaalta vaikeana koettiin myös antiikin tarinat ja niiden muistaminen. Yhdessä seurueessa mukana oli latinaa yliopistossa aikanaan opiskellut nainen, joka ilmaisi seuralaisineen huolensa sellaisten museokävijöiden puolesta, jotka eivät ymmärrä teosten latinankielisiä nimiä kuten Vanitas. Kyseinen informantti pohti myös itse muistavansa valitettavan huonosti vanhat, kauan sitten opetellut tarinat. Hän totesi, että mytologiaa olisi syytä jälleen kerrata: Sit se Euroopan ryöstö tästä taas niinkun antiikin puolelta, antiikin aihe, niin kyllä mun sekin täytyy taas tarkistaa se. No niin. Tää nyt on et sillä tavalla tulee, et rupee raksuttaa täällä. Et tarttis tehdä jotain. 1 Andrea Weltzl-Fairchildin ja Anne-Marie Émondin teorian innoittamana muutamalle haastateltavalle koetettiin otollisen tilanteen tullen esittää kysymyksiä siitä millaisia samanmielisyyksiä tai erimielisyyksiä suhteessa taiteeseen he museovierailunsa aikana olivat kokeneet. Vapaamuotoisessa tilanteessa, jossa käsiteltiin myös muita näyttelyvierailuun liittyneitä asioita, spesifit ja vaikeasti hahmotettavat kysymykset lienevät kuitenkin olleen liian johdattelevia, sillä niihin ei oikeastaan osattu vastata. Mikäli teoriaa haluttaisiin testata suomalaisella taidemuseoyleisöllä, pitäisi haastattelu oikeastaan suunnata vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta varten se voisi myös olla asteen strukturoidumpi. Joissakin tilanteissa tosin osoittautui, että haastateltava oli kokenut samanmielisyyttä, tai vastaavasti halunnut tuntea sitä esimerkiksi taiteilijan kanssa: N: No ehkä sellaistakin, että tota ihmisten ilmeitä ja sitä mitä se taiteilija haluaa sanoa sillä kuvauksellaan asioita minkälaisia asioita ja ihmisten ilmeitä ja miten se suhtautuu siihen mitä se tapahtuma esittää. AK: Eli pohdit sitä mitä se taiteilija on ajatellut? N: Niin! Niin, ja että miten se kuvataan. 2 Sen sijaan erimielisyydestä voidaan ajatella kertoneen esimerkiksi kommentin, jonka perusteella museovieras oli ihmetellyt taiteilijan ilmaisutapaa. Edelleen vastauksen tarkoitus oli havainnollistaa, että vastaaja oli kiinnittänyt näyttelyssä eniten huomiota taideteosten kulttuurihistoriallisiin sisältöihin: 1 H20: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H18: Nainen, yli 64 vuotta, Sysmä.

60 I think, probably cultural history. Things like why are the amazons portrayed like that in the Rubens Poor habitants! 1 Teosten aiheita ja niiden visualisointia kerrottiin myös vertailleen. Eri taiteilijoiden tapa käsitellä samaa motiivia on sekä teosten sisältöön että niiden tyyliin, tekotapaan ja historiaan liittyvä teema, joka kiinnostaa osaa museokävijöistä. Tässä suhteessa teemoittain koottu taidenäyttely on kiitollinen. Teemoittain kootussa näyttelyssä vertailua voi tehdä helposti paikan päällä: Sitä jatkuvaa ihmettelyä sitten taiteilijoitten motiiveista maalata tiettyjä aiheita tai millä tavalla ne sit sitä tekee. Kyllä mä teen vertailuja. Tuolla alhaalla just kun on tää flaamilaisen taiteen näyttely, et tietenkin niin siinä tuli tehtyä eri taiteilijoitten, niin hyvinkin samankaltaisista aiheista heidän tekemien versioiden välillä. 2 Varmaa kuitenkin on, että museokävijät tarkastelivat taidenäyttelyssä eniten teosten sisältöjä kuten motiivia, henkilöhistorioita sekä ajasta ja paikasta kertovia yksityiskohtia. Yksityiskohtiin keskittyvät kommentit olivat puolestaan yhtä yksilöllisiä kuin museokävijätkin: Siellä oli semmoiset kyläbileet! Ja sit siellä taustalla oli kirkko missä ihmiset oli menossa messuun samalla kun toiset piti bileitä siinä. Sitä me katottiin aika tarkkaan! 3 Tämä kuninkaitten vierailu oli tämä yks suht. koht. iso taulu, niin se on aika jännä, että täällä puolella täällä alalaidassa, niin ne ihmiset, jotka katseli, niin ne oli aika hilpeen näköisiä. Ne oli aivan erityyppisiä kun sit taas täällä toisella, et siis ehkä semmoista oman aikansa rahvasta oli kuvattu siinä, vaikkei se mitenkään nyt tähän jouluseimeen kuulu. 4 Ne ei ollutkaan semmoisia pelkkiä demonihahmoja, jotka sitä Pyhää Antoniusta kiusasi, vaan ne oli kääpiöitä ja kaikkia muita, ne oli semmoisia satuolentoja. Se oli mun mielestä aika kiinnostavaa itse asiassa. 5 Huomasin, että yhdessä taulussa oli nuottivihko maalattu. Tästä siis opin, että nuotit ovat vanha keksintö, niitä oli jo 1500-luvulla. 6 Vaikka museokävijöistä valtaosan kiinnostus kohdentui teosten sisältöön, kerrottiin symboleita ja allegorioita katsottaneen kuitenkin vähemmän. Niiden rinnalla antiikin tarinat kuuluivat tuntemattomampaan alueeseen, joka pääsääntöisesti koettiin kiin- 1 H1: Nainen, 55 64 vuotta. Englanti. 2 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 3 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki. 4 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 5 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 6 Ote Webropol-kyselyistä, ks. Liite 3.

61 nostavana, mutta vieraana. Harvalla nykykävijällä on ennen museoon saapumista kontekstitietoa näistä asioista. Siitä haluttaisiinkin kuulla museovierailun yhteydessä. Kävijät ovat erilaisia, ja niin myös heidän kokoelmanlukutaitonsa ja toiveensa informatiivisuuden suhteen. Kuva: Eino Saarela Rossi 2010. Toiveet informatiivisuuden suhteen Oheismateriaalien suunnittelu ja toteutus ovat merkittävä osa näyttelyiden suunnittelua. Vaikka jokunen tähän tutkimukseen osallistunut museovieras kertoi jättäneensä vierailullaan oheismateriaalin tyystin koskematta, museohenkilökunnan työlle annettiin silti paljon arvoa. Oheismateriaalin olemassaolo huomattiin ja sitä pidettiin suotavana:

62 Kyllä mun mielestä saa olla [oheismateriaalia]. Siellä tulee kuitenkin sitten erilaisia näkökulmia mitä aikaisemmin on lukenut ja ainahan täällä harrastelijoita on. Täällä on kuitenkin ammattilaiset nämä tehnyt. 1 Keskusteltaessa siitä mistä asioista kävijät vierailun aikana halusivat kontekstitietoa saada, vastattiin kysymykseen melko yksilöllisesti. Pääsääntöisesti valinta tuntui kuitenkin olleen vaikeaa. Kysyttäessä kävijät halusivat vastaanottaa oikeastaan kaikkea teoksiin liittyvää tietoa: Jos se [katalogi] on pelkkä kuvaluettelo, niin mä harvemmin semmoista viitsin esimerkiksi hankkia, mutta sitten, jos siinä on se tekstiosuus esimerkiksi, jossa on puhuttu myös siitä tekniikasta, mutta myös sitten siitä kuinka se nivoutuu siihen aikaan ja siihen kulttuuriin sitten, niin se on oikeastaan vähän semmoinen kombinaatio niistä. 2 Mielipiteet painottuivat silti jälleen helposti ymmärrettävään kulttuurihistoriaan ja yleistietoon. Vastausten perusteella kävijät tietävät jo museoon tullessaan melko paljon taiteesta, ja he toivoisivat museossa saavansa sekä tukea entuudestaan jo tietämälleen että oppivansa jotakin uutta: No se ainakin se kulttuurihistoriallinen asia ja jotain yleistietoa. Kyllä jonkun verran mä sitten etukäteen välillä tiedän tai mistä on kiinnostunut, niin siitä tulee luettua aina noista tiedotusvälineistä, että jotain tietoa on, mutta kyllä se aina lisää vaan tuo, vaikka joskus välillä sitten unohtuukin. 3 Oheismateriaalin toivottiin selventävän sitä mitä taiteella on alun perin tarkoitettu sanoa. Kuvataide ymmärrettiin kuvina ajoista, jolloin yhteiskunta ei vielä ollut yhtä informaatiokeskeinen kuin tänä päivänä. Yksi haastateltava toivoi lisätietoa taideteosten ajasta, paikasta ja sosiaalisesta kontekstista siis yhteiskunnasta ja kulttuurista. Toinen samaa asiaa toivonut puolestaan pyysi, että taiteilijoitten taustoista kerrottaisiin vähemmän hän koki ne puuduttavina: N: Ymmärrystä, kun ei ole historiaa itse lukenut, niin sen ajan yhteiskunta niihin asioihin. Et kun itse ajattelee, et se taide kertoo sen ajan oloista. AK: Elikkä kulttuurihistoriaa? N: Niin, et sen ajan, kun ei ole ollut välttämättä tiedonvälitys muuten mitään mahdollisuutta, niin taiteilijatkin oli tavallaan sellaisia provokaattoreita tai tavallaan kertoi jotakin semmoista mitä ei ehkä muuten olis uskallettu sanoakaan. 4 1 H19: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H5: Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä. 3 H18: Nainen, yli 64 vuotta, Sysmä. 4 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Rauma ja nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

63 Enemmän kaipaisin tutkittua ja aiheellista tietoa teosten syntyajan kulttuurista ja taideelämästä yleisemmin. Tekijöiden puuduttavat biografiat voisi huoletta jättää vähemmälle, ne pikemminkin tylsistyttävät näyttelyä ja sitä tietoa on saatavilla muualta helposti. Lisää tietoa kuvataiteen merkityksestä ja asemasta kunakin aikana. 1 Oheisinformaatio koettiin osin myös inspiroivana. Sen kerrottiin innostavan tutkimaan lisää ja tavallaan jatkamaan museovierailua vielä käynnin jälkeenkin. Tällaisen ajattelutavan mukaan museossa kannattaisi siis panostaa houkuttelevaan, muttei liian selventävään tietoon. Museossa tarjottavan informaation tulisi toimia motivoijana kävijöille, jotka ovat alttiita aloittamaan uudenlaisen oppimisprosessin: M: Mua kyllä aika paljon [kiinnostaa] just se sisältö, se kulttuurihistoria siinä. Et just ne vanhat taulut, ne esitti silloin kun ei ollu valokuvausta, niin ne esitti aina jotain asiaa kyllä, mutta totta kai on aikaa myöten sitten vähän ruvennut tätä taidepuoltakin ajattelemaan. N: Mä ajattelen, että aikansa kukin mitä nyt käsillä tekee kukin. Että on huonekaluja ja sen aikaisia kaikkia, et aattelee, et se kuvastaa sitä aikaansa. AK: Joo, eli mieluummin lukisitte sitten tämmöisistä sisältöön liittyvistä asioista? M: Joo, ja sit monta kertaa sitten siitä tuleekin semmoinen aihe minkä takia alkaa lukemaan siitä samasta aiheesta vielä [lisää]. 2 Kulttuurihistoriaa ja yhteiskunnallista asetelmaa tuntui painottavan myös huonekalukonservaattori muita museovieraita ajatellessaan. Hän korosti tuntevansa taiteen ja taidehistorian henkilökohtaisesti jo niin hyvin, ettei itse halunnut tutustua oheismateriaaliin museovierailullaan, vaan halusi keskittyä sen sijaan esteettiseen elämykseensä. Muita, alaa vähemmän tuntevia ajatellessaan hän kuitenkin painotti kulttuurihistoriallisen näkökulman olevan sekä helpommin lähestyttävämpi että mukaansa ottavampi. Enemmän kulttuurihistoriasta kertomalla museo voisi tavoittaa uudenlaisia kävijäryhmiä: M: No kyllä mä tuolla pärjään, mut sit just ihmiset, jotka tulee ensimmäistä kertaa, niin niille pitäis just järjestää mahdollisimman helpoksi se informaatio ja tiedonsaanti. AK: Joo, onko sulla ideoita, et miten se olis paras tarjota? M: No sillä tavalla, ettei välttämättä painottaisi sitä, että mikä maalaus tai taiteen mestarin nimi on, koska se on elänyt ja kaikkee tällaisia, vaan siitä taulusta vois kertoo justiin sen, et mitä kaikkee siitä taulusta saa kulttuurihistoriallisella näkökulmalla. 3 Toisaalta kulttuurihistoria ja kontekstitieto voivat kiinnostaa myös alalla pitkään toimineita kuten Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyssä vieraillutta taidegraafik- 1 Ote Webropol-kyselyistä, ks. Liite 3. 2 H6: Mies, yli 64 vuotta, Forssa ja nainen, yli 64 vuotta, Forssa. 3 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki.

64 koa. Silloin, kun kävijä kokee jo tuntevansa riittävästi tyylit, tekniikat ja taiteen tekijät, voi kontekstitieto tuntua uudelta, erilaiselta ja sitä myöten kiehtovammalta: No itellä jonkin verran on jo tommosta materiaali- ja taustatietoa kertynyt, että ehkä se tavallaan se konteksti kiinnostaisi mua enemmän, niinkun se tarina. Varsinkin jos just liittyy johonkin esimerkiks vaikka mytologisiin tarinoihin, mitä ite ei hirveen hyvin vielä tunne. 1 Arvioitaessa sitä onko Sinebrychoffin taidemuseo yllätyksellinen vai perustason museo, valtaosa kielsi kokeneensa museovierailun aikana mitään yllätyksellistä. Museon laadukas tavanomaisuus ymmärrettiin kuitenkin hyvänä piirteenä, joskaan ei pidetty huonona ajatuksena tarjota välillä jotain yllättävääkin. Symboleista, allegorioista, mytologiasta tai vaikkapa antiikin taruista kertominen voisi ehkäpä täyttää juuri tämän toiveen. Ihmiset tuntevat tällaiset tarinat huonosti, mutteivät välttämättä osaa niistä tietoa etsiäkään. Nyky-yhteiskunta on jo melko vieraantunut kyseenomaisista aiheista: Se olis hyvä [että kerrottaisi enemmän mm. symboleista ja allegorioista], koska ei niitä kaikkia edes huomaakaan, vaikka niistä on jonkun verran lukenutkin, ja sit semmoinen mistä en tiedä mitään, niin et sä sitä osaa etsiäkään. Ja ne on nykyään melko tuntemattomiakin kaikki antiikin tarinat ja nää, niin eihän niitä ihmiset voi enää tuntea. En mä usko, että noita uskonnollisia juttujakaan. Esimerkiksi mun ensimmäinen tehtävä, kun mä menen nyt kotiin, on katsoa kuka oli Pyhä Antonius! 2 Mä luulen, että noin niinkun yleisesti ottaen ihmisiä kiinnostaa enemmän se symboliikka ja sisältö aika paljon varmaan, koska sehän on sellainen maalauksien tai taiteen salattu elämä, mikä varmaan on se mikä ihmisiä kiinnostaa. 3 Mä oon aikanaan suorittanut latinasta cum lauden, et mun pitäis niinkun muistaa, mutkun siitä on 40 vuotta suurin piirtein, niin on menneet noi jumalat vähän sekaisin, ja tota sitten nyt täs kun oli näitä muutamia näitä pyhimyksiä, ne meni pikkaisen sekaisin, ja sit jotakin, kun oli näitä historiallisia muotokuvia, niin jotain, ettei sano mitään, mutta tartteeko välttämättä sanoakaan, et kun siellä oli joku mikä Henrik Philip voittanut jotakin tota, niin hänestä oli sitten maalattu kuva, niin tota se nyt riittää, että katsoo sitä maalaamisen kannalta, mut joskus ihan jelppais, et kun muistaa ne tarinat. 4 Toisaalta symboliikasta tai vastaavasta kerrottaessa on oltava varovainen. Nimenomaan siitä syystä, että yhteiskunta on vieraantunut, mutta osin samalla juurta jaksain kyllästetty näillä aiheilla, voi moni kokea aiheet vanhoillisina ja siksi pitkästyttä- 1 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu. 2 H19: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 4 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

65 vinä. Tällaisten aiheiden esittelemiseen ajateltiin sopivan erityisesti opastetun kierroksen: Joo, kyllä [kiinnostaa symbolit ja allegoriat]. Sen takia on joskus kiva kattoa ja kuunnella opastettua kierrosta, koska siellä yleensä tulee tämmöistä informaatiota, mutta sitten taas ei taas niinkun mä en välttämättä jaksa kuunnella enää mitään semmoista, että tässä on nyt taas tämä katolinen taulu tai joku maalaus, missä tämä symboloi sitä ja sitä, koska sen on tavallaan ite käynyt aika tarkkaan niin usein. 1 Näyttelyn suunnittelijoiden kannattaa tiedostaa valta, joka heillä on monien museokävijöiden suhteen. Osalla kävijöistä ei ole tiedostettuja ennakko-odotuksia, vaan he ovat valmistautuneet ainoastaan vastaanottamaan tarjottua tietoa. Impulsiiviset kävijät antautuvat kuraattoreiden ohjattavaksi, eivätkä esitä vaatimuksia. Tässä mielessä he ovat myös ongelmallisia, sillä jollakin tapaa myös tällaisiin kävijöihin olisi hyvä vaikuttaa, jotta vierailu muodostuu merkitykselliseksi: Ei sitä voi oikein eritelläkään, että mihin [näyttelyssä kiinnittää huomiota]. Se asia vie monta kertaa ihan, että se ei mene niin, että kun sanoin, että hakeutuu johonkin, vaan sitten voi ihan yllättävätkin asiat viedä. Niinkun nytkin kun oon eläkkeellä, niin tätä en oo aikaisemmin tullutkaan ajatelleeksi, niin ottaa sitten Perehtyy johonkin ja impulsiivisesti. 2 Lopuksi täytyy todeta, että sekä museovieraat että heidän mielipiteensä olivat erittäin yksilöllisiä. Kokonaiskuvaa hahmotettaessa enemmistö toivoi silti saavansa museokäynnillään tietoa taiteesta historiallisena dokumenttina eli teoksesta kuvalähteenä. Taiteen sisällöt olivat valtaosalle tutkimuksen informanteista helpompia hahmottaa ja ne koettiin myös kiehtovampina. Toisaalta myös vaikeammat aiheet kuten allegoriat ja symbolit saattoivat oikein esitettyinä vangita kävijän kiinnostuksen ne olivat aiheina vieraita ja siksi opettavaisia. Jotta näyttely tavoittaisi mahdollisimman monenlaisia kävijätyyppejä, on myös perusasiat kuitenkin esitettävä. Faktatiedot tekijästä ja tekoajasta on museovieraidenkin mielestä aina löydyttävä. 1 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 2 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

OSA III MUSEOVIERAILU

67 7 Ennen käyntiä Museokäynti on vain harvoin äkillinen mielijohde. Yleensä vierailua suunnitellaan pitemmän aikaa sopivaa ajankohtaa odottaen. Ennen vierailua on kuitenkin tehtävä päätös, johon vaikuttavat muun muassa henkilökohtaiset ja sosiaaliset intressit sekä museon saavutettavuus kuten liikenneyhteydet ja vierailuun liittyvä yleinen informaatio. Jotta potentiaalinen museovierailu muuttuu aktuaaliseksi, haluaa moni kävijä tietää esimerkiksi museon aukioloajat tai vaikkapa lippujen hinnat. Ennen käyntiä kävijä punnitsee mielessään vierailun mielekkyyttä: onko museossa kannattavaa käydä? Tuleeko käynti tarjoamaan vastinetta rahalle tai vierailuun käytettävälle ajalle? Onko näyttely interaktiivinen, voiko siellä osallistua vai tarkkaillaanko siellä näytteillä olevia objekteja? Olennaista on myös se kuinka houkuttelevana näyttely koetaan. 1 Houkuttelevuuteen vaikuttavat ennakkoon näyttelystä muodostetut odotukset ja mielikuvat. Aktuaalisilla museovierailuilla on aina jokin motiivi syy, miksi museoon on ylipäätään lähdetty. Motiiveja voivat olla tahto löytää tietoa, kokea jotakin normaalista poikkeavaa tai täyttää sosiaalisia tarpeita. Museota voidaan siis lähestyä oppimisen tilana, huvittelumielessä tai sosiaalisista syistä. Marilyn Hood on jaotellut motiivit kuuteen ryhmään. 2 mennään: Hänen mukaansa museoon 1) sosiaalisista syistä, siis viettämään aikaa yhdessä 2) tekemään jotakin merkityksellistä 3) rentoutumaan 4) kokemaan jotain uutta 5) oppimaan tai 6) osallistumaan aktiivisesti 1 Falk & Dierking 2002, 11 24. 2 Hood 2004, 150 157.

68 Päätös museovierailusta sisältää tietoisia ja tiedostamattomia valintoja, joiden perusteella museoon joko lähdetään tai ei lähdetä. Jokainen valinta on yksilöllinen ja muodostuu erinäisten tekijöiden summasta. Luvussa tarkastellaan sitä miten Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttely tai vastaavasti museo alkuaan museovieraiden tietoisuuteen tuli, millaiset motiivit kävijät museoon toivat, millaisessa seurueessa he tulivat ja millaisia ennakko-odotuksia heillä käynnin suhteen oli. Luvussa syvennytään siis vierailijoitten erilaisiin agendoihin. 1 Näyttelyn tietoisuuteen tuleminen Suusanallisella tiedolla on todettu olevan tärkein rooli siinä miten aktuaaliset museovieraat ovat näyttelystä tai museosta alun perin kuulleet. Kun ihmiset etsivät ideoita vapaa-ajan käytölleen, he siis kääntyvät ensisijaisesti tuttaviensa puoleen ja luottavat näiden suosituksiin ennemmin kuin mainontaan. 2 Sinebrychoffin taidemuseon kävijähaastatteluissa merkittävämpään asemaan nousi suosittelijoiden sijaan kuitenkin media. Suurin osa haastatelluista kertoi lukeneensa Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelystä artikkelin tai mainoksen. Keskusteluissa korostui, että kyseessä oli oma löytö, ei kenenkään toisen antama suositus: Kyllä se on tullut ihan sanomalehdistä, uutisten kautta. 3 Oma löytö, kun lukee lehtiä. Että yleensä mä katon just Hesarista. Mulle tulee Hesari ja Hufvudstadsbladet, niin yleensä mä luen just arvostelut ja näyttelykalenterit ja katon mihin mä menen seuraavaksi. 4 Kun aiemmin todettiin kävijöiden korostaneen museo- ja kulttuuriharrastuneisuuttaan, keskusteltaessa näyttelyn tietoisuuteen tulemisesta kävijät tuntuivat korostavan sitä kuinka paljon ja kuinka aktiivisesti he seuraavat uutisia ja sanomalehtiä. Yksi haastateltava kertoi jopa säästävänsä kulttuuritapahtumien arvostelut ja lukevansa ne vasta vierailun jälkeen. Näin hän ajatteli suojautuvansa ulkopuolisilta vaikutteilta, jotka voisivat vaikuttaa museoelämyksen autenttisuuteen: 1 Henkilökohtaisiin agendoihin liittyvät kävijän kiinnostuksenkohteet, arvot, aiemmat kokemukset, vierailun motivaatiot ja odotukset. Falk & Dierking 2000, 79. 2 Falk & Dierking 2002, 28 29. 3 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 4 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

69 Sitten kun tulee kyseisestä kappaleesta ja niinkun teatterista tulee arvostelut, niin mä leikkaan ne arvostelut lehdestä ja sit mä pistän ne yhteen laatikkoon ja [siihen] asti kun mä oon itse käynyt paikan päällä, niin sit mä luen ne, mut siis tää on mä en tiedä itteni lisäks ketään muuta [joka tekee näin]. 1 Se, mikä monille vastauksille oli kuitenkin yhteistä, oli halu pysyä ajan hermoilla ja tietoisena siitä millaista kulttuuritarjontaa kaupungissa kulloinkin on jopa silloin kun vaihtuva näyttely tuli tietoisuuteen vasta museon ulko-ovella: M: Me nähtiin oikeastaan tämä aihe vasta tossa kun tultiin tohon ulkopuolelle ja nähtiin, että täällä on niitä flaamilaisia. N: Mutta onhan tästä ollut lehdissä juttuja, et kun lehtiä lukee, niin onhan tästä ollut. Sit mä muistin vasta että aha, mutta en mä tätä ajankohtaa muistanut, että tää oli yllätys, että tää oli nyt tänään. 2 Yksi pariskunta oli tullut museoon luettuaan Paul ja Fanny Sinebrychoffeista kertoneen kirjan (ks. sivu 29). Vaikka kyseessä oli helsinkiläinen pariskunta, kertoivat he kuulleensa museosta ensimmäistä kertaa vasta jokin aika sitten kirjaa lukiessaan. Kirja puolestaan oli sattumanvarainen löytö. Mielenkiintoiselta tuntunut kirja oli päätynyt kirjakaupassa ostoskoriin ja sitä kautta avannut väylän entuudestaan täysin tuntemattomaan maailmaan: Sinebrychoffin taidemuseoon. Keskustelun aikana pariskunta pohti muun muassa sitä kuinka paljon museon kävijäluvut nousivat kirjan julkaisemisen jälkeen. 3 Näyttelyn tietoisuuteen tulemisesta on todettava, että valtaosa museoon saapuneista kertoi lukeneensa näyttelystä painetusta mediasta eli lehdestä. Onkin sanottu, että myös media on nykyaikaisen diffuusin yleisökäsitteen mukaan yksi yleisö, niin kutsuttu vaikuttajayleisö. 4 Koska niin moni informantti korosti löytäneensä museon ja näyttelyn itse sanomalehtien välityksellä, voi vastauksista vetää johtopäätökset, että Sinebrychoffin taidemuseon kävijät ovat paitsi kulttuuria paljon harrastavia, myös aikaansa seuraavia, ja että media todellakin on yksi Sinebrychoffin taidemuseon yleisöistä. Toisaalta museoon suuntautuviin vierailuihin vaikutti myös perinne suuri osa haastatteluihin osallistuneista oli Sinebrychoffin taidemuseon vakiokävijöitä. 1 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 2 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa ja mies, yli 64 vuotta, Forssa. 3 H2: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki ja mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 4 Heinonen & Lahti 2001, 222.

70 Käynnin syyt ja suunnitelmallisuus Kuten todettu, informanteista valtaosa kertoi vierailevansa museoissa erittäin aktiivisesti. Osa heistä myös korosti haastattelutilanteessa omaa harrastuneisuuttaan. Tällaisesta käyttäytymisestä voisi vetää johtopäätöksen, että osalle museoissa aktiivisesti käyviä museoissa käynti liittyi oman identiteetin määrittelyyn joko itselle tai muille. Museoharrastuksen kautta ehkä koettiin mielihyvää, joka liittyi omaan kulttuuriseen tai sosiaaliseen asemaan. Museoharrastus oli siis osa omaa minäkuvaa niinkin voimallisesti, että sitä oli haastattelutilanteessa korostettava entuudestaan tuntemattomalle haastattelijalle: Mä oon kaikkien museoiden vakioasiakas. 1 Me ollaan kiinnostuneita kuvataiteista ja mielellään katsotaan sekä ulkomaissa että täällä kotimaassa. Saadaan niihin kutsujakin, että kyllä siitäkin syystä tulee lähetyksi ja jotain kuvataiteilijoitakin on. 2 Aktiivisten museokävijöiden motiivit museoissa vierailemiselle olivat haastatellusta riippuen kuitenkin hyvin vaihtelevia. Tietyllä kävijäryhmällä käynti liittyi osaksi laajempaa vapaa-ajan viettoon kuuluvaa kaupunkikierrosta. Joukossa oli esimerkiksi taidegraafikko, joka kertoi tekevänsä usein sunnuntaisin vastaavanlaisia galleria- ja taidenäyttelykierroksia. Vastaaja oli helsinkiläinen, mutta kertoi tulleensa kaupunkiin kauempaa omalla autollaan. Tällainen kävijä siis tulee keskustaan harvakseltaan, mutta tullessaan käy läpi systemaattisesti ennalta valitsemansa kohteet. Myös huonekalukonservaattori kertoi tulleensa keskustaan kauempaa kaupungin rajojen sisältä. Näissä tapauksissa museossa käynti liittyi vapaa-ajan viettoon ja Marilyn Hoodin jaotteluun (s. 68) peilaten oletettavasti eniten tarpeeseen rentoutua: Mä oon nyt semmoisella galleriakierroksella tuota Kuljen nää keskustan galleriat mitkä on kävelyetäisyydellä tässä. - - - No aina silloin tällöin mä harrastan tämmöistä, että käyn useampia. Sunnuntaipäivä on sopiva, että on vähemmän liikennettä ja muuta. - - - Mä oon kuvataiteilija itse. Mä oon kiinnostunut mitä tapahtuu ja mä katselen sitten. Mä oon jo sen ikäinen, että mä katselen mitä huvittaa ja mikä kiinnostaa. On mulle itselleni tärkeetä, että mä en enää sillä tavalla niinkun opiskele. Varsinaisesti en kierrä oppiakseni vaan ihan nauttiakseni muidenkin taiteesta. Kaikennäköisestä. 3 1 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 2 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 3 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

71 Mä asun tossa lähellä, viidentoista minuutin päässä junalla, niin tää oli yks käyntikohde, johon mä tuun käymään tänään kun mä tuun kaupunkiin. Et tää oli niinkun suunniteltu reissu. 1 Samankaltainen vapaa-ajan viettoon liittyvä syy toi museoon myös lähialueiden asukkaita. Pari informanttia toinen lauantaikävijä, toinen sunnuntaikävijä - kertoi käynnin liittyvän ulkoiluun: Mä tulin varta vasten tänne, tai siis päätin lähtee päiväkävelylle ja tänne sitten samalla. Ulkoiluun. Tämä liittyy ulkoiluun tavallaan. 2 Sunnuntaisin aika useinkin aatellaan, et on kiva lähteä kävelylle silleen, et on joku kohde. Ja sitten tää nyt on jäänyt, vaikka asutaan tässä lähelläkin, niin mies on käynyt useamminkin, mut mulle tää oli ensimmäinen kerta. 3 Joukossa oli myös sosiaalisista syistä museoon tulleita. Esimerkiksi Raumalta Helsinkiin tullut nainen oli liikkeellä ystävättärensä kanssa. Vierailun syyt kuulostivat samankaltaisilta kuin rentoutumismielellä yksin liikkuneilla. Ystävättären kanssa liikkuminen ja yhdessä tekeminen nousivat motiiveina silti selvimmin pintaan haastattelun aikana: Meidän piti mennä Tallinnan risteilylle, mutta mä unohdin passin kotiin ja keksin jotakin tänne tekemistä. - - - Mä oon ohjelmoinut tänään tän päivän kun ei tullut sitä toista ohjelmaa (risteilyä), niin ollaan ens käyty brunssilla ja sit piti ens mennä tohon Aleksanterin teatteriin, mut se on peruttu se esitys. 4 Sosiaalisista syistä liikkeellä olivat myös helsinkiläisnaiset, joista toinen osallistui haastatteluun. Tässä tapauksessa syyt olivat päivänselvästi sosiaaliset haastateltava kertoi haastattelun aikana jopa sen miten hän oli aikanaan tutustunut ystävättäreensä, vaikkei tieto keskustelun aihetta varsinaisesti sivunnutkaan: Me mennään nyt salaatille ja sitten me mennään Akateemiseen, kun siel on tämä Kohtauspaikan 40-vuotispäivä, niin me mennään tutustumaan sinne. 5 Sosiaalista syistä museoon tuli myös heitä, jotka olivat lähteneet jonkun toisen mukaan. Kun esimerkiksi serkkunsa pyynnöstä museoon lähtenyt nuori nainen tuli näyttelyyn todennäköisesti vain ja ainoastaan tuttavan houkuttelemana, ystävättärensä 1 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 3 H17: Nainen 55 64 vuotta, Helsinki. 4 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Rauma. 5 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

72 kanssa sosiaalisista syistä vieraillut eläkeläisnainen olisi kertomansa mukaan tullut museoon muutenkin. Hän oli suunnitellut käyntiä jo pitkään ja oli seurueesta kenties se osapuoli, joka houkutteli ystävättären museovierailulle: Se oli mun serkku, [joka] pyys mukaan, että käytiin tossa Taidehallissa ekaks ja sitten tultiin tänne - - - Kiinnosti tää flaamilainen taide täällä. Lähinnä Rubens on semmoinen ja se grafiikka mikä mua kiinnostaa lähinnä. - - - Me käytiin jo siellä [Taidehallissa] ja sit syömään ja - - - Siin on mun vapaapäivä. 1 Kyllä mä olisin tullut joka tapauksessa tänne. Tää oli ihan suunnitelmallinen. Kun hän [ystävätär] on vielä työelämässä, niin me ei päästä kun lauantaisin. 2 Myös seurue, johon kuului 15 24-vuotias mies ja 35 44-vuotias nainen, oli tullut museoon sosiaalisista syistä, mutta samalla myös oppimiseen liittyen. Nainen oli tuonut Helsingissä käymässä olleen oletettavasti sukulaispoikansa näyttelyyn, ja käynti liittyi kertoman mukaan pojan äidinkielen taide-esseeseen. Helsinkiläinen halusi näyttää museon ja kokoelmat ulkopaikkakuntalaiselle seuralaiselleen, mutta suuntasi käynnin nimenomaan Sinebrychoffin taidemuseoon myös omien intressiensä perusteella: No tota erikoisnäyttelyä [tulin katsomaan] ja sitten myös tätä taloa ja museota halusin näyttää Tuomakselle. Hän on tuolta Valkealasta ja on Helsingissä käymässä. Ja sitten taulua, mä rakastan tota Rembrandtia (Lukevaa munkkia) tuolla. 3 Moni kertoi käyvänsä museoissa aina matkoilla ollessaan. Kun kävijä kertoi käyvänsä museoissa uusiin paikkoihin tutustuessaan, liittyi museovierailu eritoten haluun kokea jotain uutta. Toisaalta matkoilla näyttelyissä käynti voi liittyä myös haluun oppia: museot koetaan pedagogisina tiloina, joiden odotetaan tarjoavan uutta tietoa ja matkoilla ollessa monesti nimenomaan kyseiseen maahan tai paikkakuntaan liittyen: Yleensä, jos sanotaan, että mennään johonkin vieraaseen, muuhun kaupunkiin kuin missä asuu, niin kyllä sitä mielellään hahmottaisi museon käymällä, et joskus on sitten ollut kun on ollut tommoisia viikonloppureissuja, ettei ole oikein ehtinyt, kun on ollut sitten muuta menoo, käyty syömässä ja semmosta, mut kyllä yleensä on aina museossa käyty. 4 N: Me vaan tykätään käydä, että aina kun on jossain ulkomailla tai missä vaan, niin aatellaan, että mennään nytten katsomaan taidetta. M: Kyllä siinä jonkunlainen halu on mennä niinkun oppii jotakin N: Totta! 1 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 2 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki. 4 H3: Mies, 25 34 vuotta, Imatra.

73 M: koska me aina niitä kirjojakin ostetaan matkalta. 1 Myös ulkomaalainen nainen, joka työskenteli itse taidemuseossa Tallinnassa, sanoi tulevansa Sinebrychoffin taidemuseoon ajan salliessa aina Helsingissä käydessään. Hän vaikutti tuntevan museon ja sen kokoelmat hyvin ja kertoi myös aina suosittelevansa museota tuttavilleen, jotka tulevat kaupunkiin. Hän oli itse aikanaan kuullut Sinebrychoffin taidemuseosta suomalaiselta kollegaltaan. 2 Forssalaispariskunta kertoi puolestaan aina Helsingissä ollessaan käyvänsä ylipäätään taidenäyttelyissä. Haastattelun aikana he mainitsivat nimeltä Designmuseon, Taidemuseo Tennispalatsin, Kiasman, Ateneumin ja Amos Anderssonin taidemuseon ja kertoivat vierailleensa myös Kaapelitehtaalla sekä Arabian museossa. Helsinkiin tulon syy oli aina kuitenkin jokin muu kuin museossa käynti. Tällä kerralla he olivat esimerkiksi tuoneet lapsenlapsensa Helsinkiin kurssille ja odottivat tätä nyt kurssilta kotiin kuljetettavaksi. 3 Tässä tapauksessa voisi katsoa, että motiivi museoon tulemiseen oli halu tehdä jotain merkityksellistä sillä välin, kun lapsenlapsi oli kurssilla. Haastatteluissa esiin nousseet oppimiseen liittyvät syyt olivat moninaisia. Muutama vastaaja kertoi museoon tulon motiiviksi oman tiedonjanon sekä kiinnostuksen taiteeseen, historiaan ja kulttuuriin. Tällaisissa keskusteluissa pintaan nousivat kulttuurihistoriaan liittyvät aiheet, jotka olivat sekä materiaalisia että esimerkiksi tapakulttuuriin ja mentaliteetteihin liittyviä: AK: Mistä syystä te menette museoon? M: Mua kiinnostaa kulttuurihistoria, taidehistoria ja historia. AK: Joo, eli menette niinkun oppimaan vai? M: Oppimaan tai niin no oppimaan menneestä elämästä. AK: Tiedon hakua? M: Tiedon hakua, joo. Se edellinen kulttuuri kiinnostaa. 4 Mua kiinnostaa taide, ja mua kiinnostaa historia, ja vanhat esineet, huonekalut, astiat, kaikki tämä tämmöinen ja miten ennen elettiin. 5 Vierailu taidenäyttelyssä koettiin myös maailmaa avartavana kokemuksena. Vanhaa taidetta katsomalla saattoi oppia näkemään arkisia ilmiöitä erilaisesta perspektiivistä. 1 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa ja mies, yli 64 vuotta, Forssa. 2 Ateneumin taidemuseon entiseltä johtajalta Soili Sinisalolta. H4: Nainen, 45 54 vuotta, Viro. 3 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa ja mies, yli 64 vuotta, Forssa. 4 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 5 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

74 Taide siis koettiin opettavana suhteessa katseeseen taiteen avulla voidaan kertoa asioista, joita ei välttämättä tavallisessa tilanteessa huomaa. Taiteilijan kyky nähdä asioita koettiin tavanomaista herkempänä. Katsoja siis saattoi kokea myötämielisyyttä 1 taiteilijaa ja tämän sanomaa kohtaan, ja tätä myötämielisyyttä hän saattoi tulla museoon etsimäänkin: Ne on ihmiset maalattu niin hienosti. Tulee ne luonteet esille. Ja sitten kun on maisemia maalattu, niin ehkä just se taidemaalari osaa tuoda sen niinkun jotain tiettyjä asioita siitä luonnosta mitä se on havainnut, niin se tuo eri tavalla niitä esille siinä maalauksessa kuin jos itse katsoisi luontoa. Ehkä sitä oppii näkemään asioita paremmin. 2 Teoksia näin analyyttisesti lähestyviä vastauksia joukossa ei kuitenkaan ollut montaa. Museoissa käynti liittyi kävijöillä useammin yleissivistykseen tai uteliaisuuteen - oppimiseen, jonka päämäärä ei ole kävijälle itsellekään täysin selvä. Uteliaisuus on omanlaisensa tarve oppia, jota ei kuitenkaan koeta samalla tavalla opettavana. Uteliaisuus on oikeutettua ilman täsmentävää lisäkysymystä: miksi? Se riittää perusteeksi jo itsessään. 3 Sanotaan, että [käyn museossa] ihan yleissivistyksen vuoksi. Joo! Siit saa mielihyvää. - - - En [keskustele käynnistä muiden kanssa]! Hyvin vähän Ehkä tossa nyt justiinsa, kun oli ryhmässä, niin tuli vähän keskusteltua siitä aihemaailmasta ja näin. - - - Jos oon seurassa, niin silloin, mutta en mä jälkikäteen kyllä [keskustele]. 4 Muutama haastateltava nimesi museoon tulon syyksi esteettisen kokemuksen, joka liitettiin kauneuteen. Tällaisen myötämielisyyden taideteoksen tai näyttelyn kanssa voidaan ajatella liittyvän Marilyn Hoodin luokittelun mukaan rentoutumisen ja vapaaajan vieton ohella käynnin merkityksellisyyteen: museovieras on halunnut nähdä ja kokea museossa jotakin kaunista ja siksi merkityksellistä. Vierailun motiivi on siis ollut jonkin tärkeänä koetun tavoittaminen: AK: Why do you visit museums? N: Because I like to see things of beauty, and also things that aren t very beautiful, the art that isn t very beautiful like the things that I saw in Kiasma yesterday! I think that it is an important part of being human being and relating to the things surrounding and just looking! AK: Okay, so is it the aesthetic experience that brings you to museums? N: Yes! 5 1 Vrt. Weltzl-Fairchild ja Émond kappaleessa Taiteen kokemisesta. 2 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki. 3 Rounds 2004, 393. 4 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 5 H1: Nainen, 55 64 vuotta, Englanti.

75 N: Taidenäyttelyyn? Ihan ihastelemaan, katselemaan tykätään niinkun kauniista. 1 Museovierailun motiiveita ei kuitenkaan kannata kategorisoida liikaa. Motivaatiot kuten oppimisen, uteliaisuuden ja rentoutumisen syyt kulkevat nimittäin osin myös limittäin. Kokonaisvaltaisesti museokäyntiä ajatellen yhteen vierailuun voi liittyä useitakin motiiveita. Esimerkiksi taidekonservoinnin opiskelija sanoi käynnin liittyvän tavallaan omaan alaansa, mutta totesi pohdinnan jälkeen, että käynti liittyy yhtä lailla taiteesta nauttimiseen: N: No mä oon kiinnostunut kuvataiteesta ja sitten mä opiskelen maalaustaiteen konservointia, niin se liittyy tavallaan mun alaankin. AK: Elikkä onko semmoiset ammatilliset intressit? Yritätkö sä oppia vai? N: No vois sanoa joo. Mä oon aina ollut kiinnostunut kuvataiteesta. AK: Voisko sanoa, että menet museoon oppimissyistä? N: No se ehkä molemmat: oppiminen ja se nauttiminen taiteesta. Kulkee käsi kädessä kuitenkin. 2 Haastatteluissa korostui ilman muuta se, että haastateltavat olivat aktiivisia museoissa ja taidenäyttelyissä kävijöitä. He, joilla museoissa käynti ei kuulunut vapaa-aikaan, korostivat sitä, että kulttuuririennoissa olisi syytä käydä useammin. Vaikka yksikään haastateltava ei myöntänyt käyvänsä museoissa siksi, että se niin sanotusti kuuluu asiaan, tuntui siltä, että näin kuitenkin oletetaan. Osa haastateltavista korosti ehkä turhankin paljon omaa harrastuneisuuttaan, kun taas toiset tuntuivat soimaavan itseään siitä, etteivät he käy museoissa riittävän usein. Museoissa vieraileminen oli siis haastateltujen museovieraiden keskuudessa oletusarvo: M: No, aika harvoin, liian harvoin kyllä. N: Siis teoriassa kyllä puhutaan, et ois kiva mennä sinne ja tänne, mut tää on aika poikkeuksellista mennä määrätietoisesti, että lähdettiin pelkästään tätä tarkoitusta varten. 3 Käynnin suunnitelmallisuudesta kysyttäessä haastateltavat vastasivat yleensä, että käynnistä oli päätetty heti, kun vaihtuva näyttely tuli kävijän tietoisuuteen. Yleistäen sanottuna vierailua pisimpään suunnitelleet siis tulivat katsomaan lähinnä Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyä. Tästä huolimatta joukossa oli muutamia kävijöitä, jotka kertoivat päättäneensä vierailusta vasta kadulla museon ohi kävellessään: 1 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa. 2 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu. 3 H2: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki ja mies, yli 64 vuotta, Helsinki.

76 N: I decided definitely this morning when I walked past. AK: So you saw the museum from the street and came in? N: Yes. I knew of it before, but I definitely made the decision when I walked past. - - - It was an unexpected visit. I hadn t been at this part of Helsinki. I thought that when I go and have a look at the market place down there and then I walked past and I thought: Aah! This is where this is! 1 Kymmenen minuuttia aikaisemmin, kun me tuolta alhaalta tultiin. Me oltiin ihan ohikulkumatkalla tuossa. Katsottiin, että onko täällä joku uusi menossa. 2 N: Mä aattelin mennä ensin tonne mikä on Designmuseossa, tämä AK: Tsaarien [metsästys aarteita Kremlin kätköistä]? N: Tsaarien, mutta sit meil on niin paljon aikaa. M: Me lähettiin vaan kävelemään tännepäin. N: Ja siinä matkalla se muodostui, että mehän ei olla pitkään aikaan käyty, että täällähän oli myöskin jotain korjaustöitä, et me ei olla sen jälkeen käyty. 3 Vaikka haastateltavien mielikuvissa, tavoissa ja näkemyksissä oli monin paikoin yhteneväisyyksiä, museoon saapumisen motiivit olivat silti hyvin yksilöllisiä. Mukaan lukeutui niin museoon oppimisen syistä tulleita, vapaa-ajan kuluttajia, sosiaalisia kävijöitä että elämysten etsijöitäkin. Sen sijaan osallistumaan aktiivisesti museoon ei oltu tultu. Haastateltujen mielikuvia suhteessa museon vuorovaikutteisuuteen käsitellään tarkemmin luvussa Käynnin aikana. Seurue Moni museovierailu tehdään sosiaalisista syistä. Aiempien tutkimusten mukaan on jopa todettu, että osa museokäynneistä liittyy nimenomaan muiden ihmisten tapaamiseen. 4 Kun kävijä lähtee museoon ryhmän mukana, muuttuu myös museo sosiaaliseksi näyttämöksi. Näyttelyn katsomisen sijaan keskeisempään asemaan nouseekin seurue ja sosiaalinen kanssakäyminen näyttely muuntuu vierailun aikana tapahtuvan kohtaamisen kulissiksi. Haastateltavista harva sanoi menevänsä museoon sosiaalisista syistä. Vierailun tarkoitukseksi nimettiin mieluummin taide itsessään. Silti moni kertoi käyvänsä museos- 1 H1: Nainen, 55 64 vuotta, Englanti. 2 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 3 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa ja mies, yli 64 vuotta, Forssa. 4 Falk & Dierking 2002, 41; Taivassalo 2003, 49.

77 sa usein jonkun toisen kanssa. Museoon kerrottiin mentävän tavallisesti perheen kanssa tai tapaamaan ystäviä: N: Lähinnä jonkun kanssa. AK: Eli se on enemmän sosiaaliset syyt? N: Kyllä, jos joku saa houkuteltua mukaansa, niin sillai tulee tavattuu kavereitakin. 1 Jos mä meen ystävättärien kanssa, niin me ihan erikseen se järjestetään ja sovitaan, että nyt mennään sinne. Että ne ei oo sit sellaisia et kuljetaan museon ohi ja hellurei mennäänpä tonne! 2 Yllättävän moni kertoi kuitenkin käyvänsä museossa mieluiten yksin. Kun mukana ei ole seuraa, voi näyttelyä lähestyä juuri siinä järjestyksessä kuin haluaa. Yksin museossa vieraileminen on vapauttavaa ja rauhoittavaa. Toisekseen yksin on myös helpointa keskittyä näyttelyyn syventyminen ja taiteen katsominen on silloin intensiivisempää: Some people like going round with someone else, I can t say I never do, but basically I like The nicest is to come in to be quiet with the art learn from it, learn about it and afterwards or before to do some research. But basically I like to be left alone with the pictures. 3 Oikeestaan sekä [seurassa] että [yksin]. Mutta mä teen paljon asioita myöskin yksin. Käynti museossa on hirveen paljon vapauttavaa ja rauhoittavaa [yksin]. 4 Mieluummin yksin. Niin saa mennä kato oman aikataulun mukaan ja oman kiinnostuksen mukaan. Jos museon sulkemisaikaan on tunti, niin mä en mee, koska se on liian lyhyt aika. Joutuu vaan kiirehtii turhaa. Pitää varata semmoinen kaks tuntii ainakin. 5 Kun seuralainen oli perheenjäsen tai muuten läheinen, ei seurueen ja seurueettomuuden välille tehty sen suurempaa eroa. Museoissa mieluiten yksin viihtyvät voivat kokea lähipiirissä liikkumisen yhtä lailla miellyttävänä. Läheisen kanssa museossa vieraillessa kumpikin saattaa keskittyä omaan museoelämykseensä, kun yhdessäolo ei vaadi tavanomaisesta poikkeavaa sosiaalista kanssakäymistä: Ite taisin käydä silloin oliko se elokuussa, kun olin silleen Helsingissä käymässä ihan itekseni, niin silloin [kävin yksin], mut jos nyt yleensä, niin on käyty kyllä silloin ihan kaksistaan. 6 1 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 2 H2: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 3 H1: Nainen, 55 64 vuotta. Englanti. 4 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 5 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 6 H3: Mies, 25 34 vuotta, Imatra ja nainen, 25 34 vuotta, Imatra.

78 Vaikka museossa kävisi yksin, voi käynnistä keskustella tuttavien kanssa joko ennen tai jälkeen. Vaikka haastatteluissa korostui se, että museovieraat eivät käy museossa siitä syystä, että se jotenkin kuuluisi asiaan, kulttuuria aktiivisesti harrastavat tuntuivat keskustelevan näyttelyistä. Eläkeläisnainen kertoi käyvänsä museoissa sekä yksin että yhdessä ystävättäriensä seurassa ja arvioi tämän suhteeksi puolet ja puolet. Hän kertoi juttelevansa vierailuista aina jonkun kanssa. Ystävien kesken levisi tieto siitä missä mitäkin näyttelyjä on ja kannattaako niissä käydä: Kyllä tulee ystävättärien kans puhuttua ja se, et on toinenkin käynyt siellä ja sit vinkata, et mene nyt kattomaan sitä. 1 Myös taidegraafikko kertoi keskustelevansa museovierailuista kollegoittensa kanssa. Taiteilija kertoi Sinebrychoffin taidemuseon olevan yksi hänen ja ymmärrettävästi myös hänen kollegoittensa vakiomuseoistaan Helsingissä: Tästä tulee aina puhuttua kollegoiden kanssa tästäkin, et mitä täällä on. Tää on sellainen osa tätä meidän, et täällä mä käyn ja Ateneumin kokoelmissa, Kiasmassa harvemmin, että Tämmöiset pienemmät kokoelmat tai tämmöiset systeemit. Mä oon ihan tyytyväinen, että tää jatkuu näin, tämmöisessä Tää on niin hyvä paikka tässä Bulevardilla, et sekin tietysti. 2 Jos aiemmat tutkimukset osoittivat, että museoissa vieraillaan mieluiten sosiaalisista syistä, tämän yleisötutkimuksen yhteydessä tehtyjen haastattelujen perusteella yleistäisi mieluummin, että Sinebrychoffin taidemuseossa on nautinnollisinta käydä yksin. Kun näyttelyssä etenee täysin itsenäisesti, saa taiteeseen keskittyä rauhassa. Huomionarvoista silti on, että kaikista kahdestakymmenestä haastattelusta 14 oli sellaisia, joissa haastateltu tai haastatellut olivat tulleet museoon seurassa, kun taas yksin kävijöitä oli ainoastaan kuusi. 3 Webropol-kyselyn tulokset tukevat tätä huomiota, että museoon tullaan mieluiten pienessä seurassa ja useimmiten läheisten kanssa. 29:sta vastaajasta vain yksi oli tullut museoon ryhmän mukana ja kahdeksan yksin, kun taas jopa kaksikymmentä vieraili museossa yhden tai useamman tuttavan tai perheenjäsenen kanssa. 1 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 Osa haastatelluista oli seurassa, vaikka osallistui haastatteluun yksin. Ks. sivu 16.

79 Odotukset ja niiden täyttyminen Odotukset käyvät käsi kädessä museovierailuun johtavien motiivien kanssa. Ne tarkoittavat kuitenkin hieman eri asiaa. Odotukset ovat ennakkoon asetettuja mielikuvia siitä mitä museossa tullaan näkemään, kun taas motiivit liittyvät perimmäiseen syyhyn miksi museoon lähdetään. John Falk ja Lynn Dierking kirjoittavat kävijöiden erilaisista ennakko-odotuksista. Odotukset vaikuttavat vierailuun eli sen etenemiseen, sen kokemiseen ja sitä edelleen muistelemiseen. Ennakko-odotuksiin vaikuttavat aiemmat vierailut vastaavanlaisissa paikoissa, mutta myös esimerkiksi kuullut, tuttavien kertomat tai oletetut muistot. Falkin ja Dierkingin mukaan odotukset vaihtelevat kävijätyypeittäin. Toisilla niitä on paljon, kun taas toisilla ei juuri lainkaan. 1 Graham Black kirjoittaa niin ikään, että odotukset vaihtelevat kävijätyypeittäin. Hänen mukaansa perinteisten museovieraiden eli museoissa paljon käyvien odotukset liittyvät usein rentoutumiseen ja vapaa-ajan viettoon, oppimiseen tai epämuodolliseen seurusteluun tuttavien kanssa samoihin asioihin kuin motiivitkin. Blackin mukaan sen sijaan museossa vähemmän käyvien odotukset liittyvät useammin sosiaalisiin syihin. He siis odottavat enemmän yhteiseltä ajalta tuttaviensa kanssa kuin itse museovierailulta. Tällöin näyttelyltä odotetaan enemmän monipuolisuutta: sen toivotaan tarjoavan jotakin jokaiselle seurueen jäsenelle. 2 Voisi siis ajatella, että museoiden suurkuluttajat keskittyvät mieluummin itseensä ja omaan näyttelykokemukseensa, kun taas vähemmän museoissa käyvät ajattelevat myös läheisiään ja näiden viihtymistä. Vaikka haastateltavien joukossa oli monia, jotka olivat tulleet museoon sosiaalisista syistä, kukaan ei kertonut odotustensa liittyneen seurueeseen, vaan haastateltavat assosioivat kysymyksen välittömästi museoon, näyttelyyn ja taiteeseen. Haastatteluiden perusteella voisi kuitenkin ajatella, että seurueen mukana museoon lähteneillä ei välttämättä ollut yhtä paljon odotuksia kuin kävijöillä, jotka olivat itse toimineet vierai- 1 Falk & Dierking 2002, 25 37. 2 Black 2005, 22 27.

80 lun organisoijana. Esimerkiksi miehensä ehdotuksesta museoon lähtenyt kävijä kertoi, ettei hänellä ollut lainkaan ennakkoajatuksia museosta tai näyttelystä: Kyllä mä lähden sillä tavalla ihan vaan avoimin mielin, että en luo mitään ennakkokuvaa. Kyllä mä pystyn lähteä ihan niin, ja varsinkin kun tämä tuli niin äkkiä tämä lähtö, että se oli mun mies, joka ehdotti, että jos lähdettäisi tänne, niin mä olin heti valmis lähtemään mukaan. 1 Selvää kuitenkin on, että kävijät tiesivät millaiseen taiteeseen Sinebrychoffin taidemuseo on profiloitunut. Moni heistä kertoi odottaneensa näkevänsä nimenomaan tuttua ja turvallista vanhaa taidetta. Kävijäkunta tuntui arvostavan erityisesti esittävää kuvataidetta, ja odotukset liittyivät esteettisiin kokemuksiin. Vastauksista kävi selväksi, että odotuksiin vaikuttivat aiemmat käynnit vastaavissa paikoissa: Mä oon joskus asunut Brysselissä, niin siellä minä tykkäsin kävellä monena sunnuntaina niissä museoissa, ne oli kauniita - mä oikein odotin, että kun tuo näyttely avautuu, tuo alakerran, niin mä pääsen sitä katsomaan. 2 Kauneutta odotti näkevänsä myös englantilaisnainen, joka vertasi käyntiään edellispäivän käyntiinsä Kiasmassa. Hän rinnasti vanhan taiteen tarkoituksenmukaiseen ja kauniiseen tarkoittaen mitä ilmeisimmin teosten sisältöä: I expected to see I think the opposite what I saw yesterday in Kiasma. I thought it would be nice to see some more functional, beautiful art. 3 Sinebrychoffin keräilijäpariskunnasta kirjan lukeneella pariskunnalla odotukset liittyivät lukuelämyksen todentamiseen eli kokoelman näkemiseen. Museoon tulon motiivi ja siihen liitetyt odotukset olivat siis oikeastaan yksi ja sama asia. Kirjan lukemisen aikana muotoutui mielikuvia henkilöistä, elämäntavasta ja paikasta, minkä myötä pariskunta päätti lähteä toteamaan asian paikanpäälle. Haastattelun edetessä toinen heistä kuitenkin pohti, ettei koko kokoelma välttämättä ollut esillä. Äänensävy kokoelmien suhteen oli kuitenkin positiivinen, eli ennalta asetetut odotukset täyttyivät: N: Se oli siinä kirjassa niin kiehtovasti kerrottu noista taideostoista mitä ne [Sinebrychoffit] haki tuolta ympäri Eurooppaa, ja jotenkin niinkun halusi nähdä. Siinähän oli siinä kirjan takakannessa muistaakseni semmoinen kuva tuosta kotimuseosta ja noista tauluista, niin halusi vaan niinkun nähdä että kuinka laaja tämä on tämä kokoelma ja minkälainen tämä miljöö on, ja että saa niinkun 1 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 2 H7: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H1: Nainen, 55 64 vuotta, Englanti.

81 M: Joo, se kirja oli kyllä lähtökohta, että syy oli tulla katsomaan. 1 Odotuksista kysyttäessä palaute oli pääsääntöisesti kiitollista eli odotukset täyttyivät hyvin. Erityisesti vaihtuva näyttely koettiin odotettua laajempana ja monipuolisempana: M: Kyllä ihan hyvin täyttyi [odotukset], että tuo on semmoinen ihan edustava kokoelma tuota flaamilaista taidetta. AK: Joo, viittaat tuohon ensimmäisen kerroksen? M: Ensimmäisen kerroksen näyttelytiloihin, että ihan kyllä niinkun yllättävän iso kokoelma saatu sieltä, ja aika perustava kokoelma kaikkiaan. Kyllä se aika lailla vastas kuvitelmaa, ja ehkä vähän enemmänkin oli niitä teoksia, kun on aina mieltänyt, että tää olis hyvinkin pieni museo ja ettei niitä niin kauheen paljon ole. 2 Toisaalta myös kotimuseon loistokkuus sekä taidetarjonta yllättivät osan kävijöistä kotimuseon ei odotettu olevan niin runsas ja monipuolinen. Näin kävi myös vakiovieraalle, joka oli aiemmin vieraillut museossa äitinsä kanssa, muttei muistanut silti ikinä nähneensä Sinebrychoffien tyyli-interiöörejä. Hän tuntui pahoittelevan sitä, ettei edellisellä kerralla ollut äitinsä kanssa PERU 2000 vuotta hopeataidetta -näyttelyssä vierailleessaan ymmärtänyt tulla yläkertaan: No positiivinen yllätys, tää oli parempi vielä kuin odotin. - - - No täällä oli aika paljon kaikkia erilaisia tauluja ja niissä oli... tai oli täs ainakin tehtävää. 3 Mun äiti olis myös nauttinut tästä yläkerrasta! 4 Vaikka odotukset olivat pääsääntöisesti täyttyneet hyvin, muutama kommentti tuli kuitenkin myös näyttelyn rajallisuudesta. Koska näyttelyä oli markkinoitu Rubensin, Brueghelin ja Jordaensin nimillä, olisivat kävijät odottaneet näkevänsä näyttelyssä myös Rubensin öljyväritöitä. Grafiikkaosuus oli pidetty, mutta osa kävijöistä koki sen mainontaan nähden riittämättömänä. Grafiikan rinnalle olisi toivottu Rubensilta myös maalauksia: Mä olisin halunnut nähä Rubenseja vielä isompia tauluja. Mut oli ne ihan hienoja ne kaiverrustyöt. 5 1 H2: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki ja mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H3: Mies, 25 34 vuotta, Imatra. 3 H15: Mies, 25 34 vuotta, Valkeala. 4 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 5 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki.

82 Ei mul varmaan mitään ihmeellisiä odotuksia ollut. Lähinnä vaan ehkä eniten mua kiinnosti just toi Rubens ja toi grafiikka. - - - Aika suppee se oli kyllä se osuus siinä, mut ihan tarpeeksi kuitenkin, että kyllä ihan miellyttävää. 1 Joo [vastasi odotuksiin], mutta olis täällä voinut olla yks öljyvärityö Rubensilta! 2 Odotuksista voidaan todeta, että vakiokävijöillä ne tuntuivat olleen melko realistiset. Kävijät odottivat löytävänsä museosta samaa varmaa laatua, johon ovat aikaisemmilla käynneillään tottuneet. Ensikertalaisten odotukset olivat sen sijaan vaikeammin hahmotettavia. Heistä moni oli ennen museoon saapumista ollut lähinnä utelias näkemään mitä näyttelyt tarjoavat. Kuten todettu, Sinebrychoffin taidemuseon profiili on hyvin tunnettu. Kävijät odottavat näkevänsä Sinebrychoffin taidemuseossa vanhaa, esittävää kuvataidetta ja vanhojen mestareiden teoksia. Näyttelyvierailu vastasi odotuksiin hyvin. Sen sijaan Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttely koettiin toisinaan odotettua suppeampana. Koska moni haastatelluista oli käynyt Euroopan suurkaupungeissa ja niiden huomattavasti laajemmissa museoissa, voi olla, että tämänkaltaiset vierailukokemukset heijastuivat vierailuihin myös kotimaassa näyttelyiden ei odoteta olevan kotimaassa yhtä laajoja kuin ulkomailla, mutta vierailun jälkeen jää silti tunne, että jotakin olisi voinut olla enemmän. Suomen ja Sinebrychoffin taidemuseon mittakaavaan suhteutettuna sekä tiedonantojen että näyttelyn perusteella voi kuitenkin yleistää, että museo onnistui täyttämään kävijöiden odotukset. He, jotka olisivat toivoneet näkevänsä enemmän tai suurempia Rubensin teoksia, eivät olleet pettyneitä. Näyttelykäynnin koettiin olleen kannattava. Verkkosivut ja niiden käyttö Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä kuinka hyvin tunnetut ja käytetyt Sinebrychoffin taidemuseon verkkosivut ovat museokävijöiden keskuudessa. Tutkimustulokset antavat suuntaa siihen ketkä museon verkkosivuja käyttävät: aktuaaliset museovieraat vai potentiaaliset kävijät. 1 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 2 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

83 Haastatteluiden perusteella voidaan yleistäen todeta, että Sinebrychoffin taidemuseossa vierailevat käyttävät museon verkkosivuja hyvin vähän. Mukana oli muutamia vastaajia, jotka ilmoittivat käyttävänsä internetiä minimaalisen vähän, ja silloinkin johonkin muuhun kuin museoiden sivuilla vierailemiseen: Tekniikan vihollinen. Mulla ei ole edes kännykkää! 1 Mä kuulun niihin minimaalisen vähän tietokonetta käyttäviin ihmisiin, jotka käyttää sitä lähinnä vaan lintuharrastuksen puitteissa ja tietenkin jotain ihan perusjuttuja, mutta ne [verkkopalvelut] mä oon jättänyt sitten siihen tulevaan aikaan, kun en liiku enää ihan niin yhtä vilkkaasti kun nykyään liikun, niin sitten mä surffailen netissä, mutta toistaiseksi en. 2 Joukossa oli silti monia, jotka kertoivat joskus vierailleensa sivuilla. Osa kertoi tehneensä näin myös tämän kyseenomaisen museovierailun yhteydessä. Sivuilta kerrottiin katsottavan lähinnä aukioloaikoja ja menossa olevia sekä tulevia näyttelyitä. Tallinnassa taidemuseossa työskentelevä vierailija kertoi toisinaan katsovansa myös asiaa museon kokoelmista. Haastatteluissa eniten toistuvia teemoja olivat kuitenkin aukioloajat sekä näyttelyt: N: What is the exposition, what is the permanent collection Sometimes if I have time, then I look before, but now we have ten museums, two days and I need AK: So usually you use the basic visitor information: when it s open and when? N: Yes. AK: Do you look anything else? N: Well, sometimes. But now I had little time and I want to know that it is today till five or till six the opening time. 3 Forssalaisnainen kertoi katsovansa verkkosivuilta lähinnä aukioloaikoja, mutta viittasi myös internetin mahdollisuuksiin. Hän tuntui pohtivan sitä kuinka internet mahdollistaa museoon tutustumisen ilman varsinaista vierailua, mutta totesi kuitenkin paikanpäällä käymisen olevan ainoa oikea tapa tutustua museoon. Haastatteluiden perusteella voidaan selkeästi huomata, että verkkosivujen ajatellaan edelleen toimivan eräänlaisina käyntikortteina. Niiden ei ajatella korvaavan paikan päällä käymistä ja museoissa tapahtuvaa kokonaisvaltaista aistimista: 1 H19: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 3 H4: Nainen, 45 54 vuotta, Viro.

84 Ei minusta se koskaan korvaa sitä, että käy paikan päällä aistimassa, et kun on ite mukana, vaikka sieltä kuinka kuvia näkyisi, niin onhan se aina eri käydä paikanpäällä ja katsella, silloin aistii vähän erilailla. Näin mä ainakin aattelisin. 1 Näyttelyiden ja aukioloaikojen rinnalla verkkosivuilta etsitään museossa järjestettäviin ohjelmiin liittyvää tietoa. Edelleen verkkohaut liittyivät silti varsinaisen vierailun suunnittelemiseen. Yhdessä Webropol-kyselyn vastauksessa toivottiin panostamista verkon erilaisiin mahdollisuuksiin kuten uutisvirtaan ja sosiaaliseen mediaan: No yleensä katon mitä tulevia näyttelyitä on ja sit jos on jotain luentoja tai mitä luentoja on tulossa. 2 No, aukioloaikoja ja sitten, jos on erilaisia näyttelyitä, että mitä on menossa, mitä on tulossa, et just kun ite elää tuolla muualla, että sit kun tulee, niin katsotaan mitä on tarjolla, että aukioloajat. - - - Vierailun suunnittelu, joo. Et silloin kun mä en ollut vielä ulkomailla, niin sitten oli ihan siis semmoista se oli se semmoinen naistaiteilijoiden näyttely, niin siinä oli kiinnostavia luentoja, niin silloin mä aina katoin, et minä päivänä on sitten on sitten tota, et kannattaa illalla vääntäytyä tänne paikalle. 3 Olisi hyvä, että tapahtumat ja uutiset julkaistaisiin RSS-syötteenä taidemuseon kotisivuilla. Samat uutiset voisi julkaista lisäksi Twitterin kautta. 4 Joskus museovierailu alkaa ennen museoon saapumista verkon välityksellä. Tässä suhteessa verkossa piilee suuria mahdollisuuksia, sillä sen kautta voitaisiin koettaa tavoittaa sellaisia kävijöitä, jotka eivät museossa tavanomaisesti välttämättä vierailisi. Yksi haastateltava kertoi lukevansa kotona jo ennen varsinaista museovierailua näyttelyihin liittyvää informaatiota. Vastaus liittyi oheismateriaalia käsittelevään keskusteluosuuteen. Kävijä mielsi verkkosivut museovierailuun liittyvänä osana, oheismateriaalina, joka ulottuu kotiin saakka: N: No luen tietysti ne seinätekstit ja sitten teosten nimet ja muut ja sit joskus netistä käyn lukee noita mitä näyttelystä on kirjoitettu. AK: Ahaa, sä hyödynnät nettisivuja tässä. Elikkä museokäynti, sä tavallaan aloitat sen jo etukäteen? N: Yleensä joo. 5 Tietopaketteja ei kerrottu luettavan paljoa muidenkaan museoiden kotisivuilta. Voisi kuitenkin ajatella, että mikäli informatiivisina koetut tietopaketit olisivat helposti löy- 1 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa. 2 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu. 3 H5: Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä. 4 Ote webropol-kyselyistä, ks. Liite 3. 5 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu.

85 dettävissä, saatettaisiin verkkosivuja käyttää entistä enemmän. Sekä yksi haastateltava että yksi Webropol-kyselyyn vastannut viittasi ulkomaisten museoiden tarjontaan verkossa. Kukaan ei kuitenkaan ollut huomioinut sitä, että myös Sinebrychoffin taidemuseon verkkosivut esimerkiksi tarjoavat mahdollisuuden virtuaaliseen museovierailuun: Se vähän riippuu siitä, että minkälaisesta museosta on kyse, että silloin, jos on jostain arkeologisesta tai historiallisesta museosta kyse, missä on tietoa vaikka, jos puhutaan jostain Århusin arkeologisesta museosta, niin sitten niissä on yleensä tietopaketteja siitä mitä missäkin johonkin tiettyyn aikaan tapahtui ja mitä esineistöä ja tämmöisiä niinkun hirveen kuvainnollisia siinä mielessä. Ja kyllä mä sitten, jos mä oikein jämähdän niille sivuille, niin kyllä mä sitten yleensä tapaan lukea aika paljon. Sit mä oon myös käyttänyt jonkun verran niitä semmoisia niinkun virtuaalisia museokierroksia, mitä joillain museoilla on tarjolla. 1 Eräs tapa saada lisätietoa olisi iphone/ipad-sovellus, jota voisi käyttää museossa ja myös muualla kuin paikan päällä. Tämä tapa voisi houkutella myös muita kuin taidemuseon vakiokävijöitä tutustumaan museoon. 2 Tutkimuksen perusteella voisi ajatella, että substanssin lisääntyessä verkkosivuilla museovieraat saattaisivat käyttää verkossa enemmänkin aikaa. Sinebrychoffin taidemuseon sivuilta kukaan ei kuitenkaan kertonut lukeneensa kokoelmien historiasta tai esimerkiksi tutustuneensa Paul Sinebrychoffin digitoituun kirjearkistoon. Kyselyvastaajien keskuudessa kirjearkisto oli sen sijaan huomattu. Verkkosivuja käsittelevien vastausten analysoinnissa on muistettava, että haastattelut ja sähköiset kyselyt ovat kaksi eriluonteista aineistotyyppiä. Oletettavissa olikin, että Webropol-kyselyyn vastaa vain internetiä ja sähköpostia myös muuten käyttäviä ihmisiä, kun taas haastatteluihin valikoitui kaikentyyppisiä museokävijöitä. Huomionarvoista silti on, että sähköiseen kyselyyn vastanneissa valtaosa sanoi Sinebrychoffin taidemuseon verkkosivujen olevan heille täysin vieraat. Näin ollen vertaamalla tämän tutkimuksen tuloksia verkkosivujen kävijäindeksiin voisi arvioida sitä käykö verkossa paljon henkilöitä, jotka eivät vieraile museossa fyysisesti. Mikäli näin on, verkossa liikkuu paljon potentiaalisia museokävijöitä. Ilmiselvää ainakin on, että aktuaalisten museovieraiden keskuudessa on paljon potentiaalisia verkkosivujen käyttäjiä. 1 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 2 Ote webropol-kyselyistä, ks. Liite 3.

86 8 Käynnin aikana Museovierailun tunnistettavin osa on itse museossa käynti. Käynnin aikana kävijä havainnoi tilaa fyysisen ja sosiaalisen sekä henkilökohtaisen kontekstinsa kautta. 1 Fyysiseen kontekstiin liittyy yhtäältä museorakennus ja kävijän kulkemat reitit, mutta myös näyttelytekniikka kyltteineen, äänineen, valoineen ja varjoineen. Sosiaaliseen kontekstiin liittyy puolestaan paitsi seurue ja toiset museovieraat, myös muitten tuttujen ja tuntemattomien, jopa museosta kyseisellä hetkellä poissaolevien huomioiminen. Henkilökohtainen konteksti on pitkälti se, joka muokkaa kokemuksista ja käsityksistä subjektiivisia. Museovierailu koetaan myös Framework-työkalun eri kriteerien kautta. 2 Käyntiin vaikuttavat siis näyttelyn mukavuus tarkoittaen lähinnä näyttelyn fyysistä ympäristöä, vangitsevuus eli se kuinka mukaansa ottavana näyttely koetaan, tiedollinen vahvistaminen eli kuinka yhtenäinen ja ymmärrettävä näyttely on sekä merkityksellisyys eli se kuinka opettava ja vaikuttava vierailu loppujen lopuksi oli. Luvussa tarkastellaan tutkimuksen informanttien kertomia museovierailun konteksteihin ja Framework-työkalussa esitettyihin ulottuvuuksiin peilaten. Luku paneutuu erityisesti kävijöiden muodostaman fyysisen ja sosiaalisen ympäristökokemuksen eri ulottuvuuksiin, näyttelyn tiedollisen sisällön vastaanottamiseen sekä siihen kuinka näyttely onnistui vieraiden keskittymisen vangitsemaan. Museorakennus ja fyysinen miljöö Rakennusten seinät rajaavat sisäänsä kolmiulotteisia tiloja. Museorakennus vaikuttaa osaltaan siihen miten vierailu etenee ja kuinka näyttelyt hahmotetaan erilaisina tiloina. Museovieraiden tilakokemuksiin voi vaikuttaa hyödyntämällä näyttelysuunnittelussa olemassa olevaa arkkitehtuuria. Museorakennus luo siis puitteet kokonaisvaltaiselle museokäynnille. 1 Falk & Dierking 2002, 41 95. 2 Ks. sivut 12 13.

87 Keskusteltaessa museorakennuksesta moni haastateltava koki arkkitehtonisen ympäristön museokäynnillään merkityksellisenä. Museorakennuksen ajateltiin luovan tunnelmaa ja tuottavan osan museoelämystä. Fyysisen ympäristön merkityksellisyyttä perusteltiin lähinnä rakennuksen ikään vedoten. Uusrenessanssirakennus koettiin ympäristöstään poikkeavana ja sen ajateltiin tarjoavan rauhaa kaupungin keskellä: Se on sitä itse osa elämystä, minkä täällä saa nuo ulkoiset puitteet, puisto ja sisäiset puitteet. - - - Täällä saa ihan hiljaisuudessa olla keskellä kaupunkia. 1 Mun mielestä nää vanhat rakennukset on sinänsä jo sellaisia [elämyksellisiä] mulle, et siin on se oma henkensä, et se tekee jo osan siitä jutusta, et ei pelkästään noi näyttelyt vaan se tekee osan tästä jutusta. 2 Iäkkään rakennuksen ajateltiin representoivan historiaa. Se liitettiin ennen muuta kulttuurihistoriaan ja talossa asuneisiin ihmisiin. Vieraat yhdistivät rakennuksen esimerkiksi menneen ajan yhteiskunnalliseen luokkajakoon: It s (the building) lovely! I mean it could offer all the things, I mean There was elite and I mean we can t judge history. History is what it was and there were honorable crowd and those who weren t, those that worked in the malls and lived in the pea box and that s it! But there was much generosity to see. It (collecting?) was a good thing to do. I think it was! 3 N: Me tuossa just puhuttiin, että tota oluella on aika paljon saatu rahaa, mutta tän päivän oluentekijät tuskin pystyisi rakentaa enää tämmöistä taloa itselleen! - - - Ja se kai oli se semmoinen ennen vanhaan, et nää varakkaat ihmiset keräsi sillä tavalla toisille, että näytettiin toisille. Että nyt tämmöinen varakas ihminen, se kerää vaan itselleen. Kukaan muu ei pääse sinne näkemään. AK: Niin. Kel onni on se onnen kätkeköön N: Onnen kätkeköön! Niin! 4 Iäkkään rakennuksen todettiin olevan myös sopiva paikka vanhalle taiteelle rakennus ja vanha taide muodostavat parin, jotka tukevat toinen toistensa lähestyttävyyttä ja ymmärrettävyyttä. Näiden kahden elementin symbioosista kumpuaa myös museon omanlaisensa henki ja tunnelma: Musta on kiva, kun tässä on tämmöinen oma henki, oma tunnelma kun on vanhaa taidetta. Et se on niinkun kurkistus johonkin historiaan. Ja sitten noi tyypit on niin eläviä. Niitä on hauska katsella ja kuvitella niitten luonteita ja kaikkea. Niitä vanhoja, eläneitä ihmisiä. - - - Ehkä tää on 1 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 3 H1: Nainen, 55 64 vuotta. Englanti. 4 H14. Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

88 yllätyksellinen, kun tässä tän talon tunnelma sopii niin hyvin noihin maalauksiin. - - - Pääsee tunnelmaan helposti. 1 Sinebrychoffin taidemuseo oli suljettu laajan restauroinnin aikana vuonna 2002. Valtion taidemuseon kävijätilastoissa remontinjälkeinen yleisöryntäys näkyi piikkinä vuoden 2003 kohdalla, 2 jolloin juuri valmistunut kunnostustyö houkutteli museoon paljon pääasiassa museorakennuksesta kiinnostuneita kävijöitä. Haastattelujen perusteella suppea joukko kävijöistä saapuu museoon remontin houkuttelemana yhä edelleen. Sekä restaurointi, yläkerran salien palauttaminen interiöörimuseoksi että alun perin kotina toimineen rakennuksen käyttötarkoituksenmuutos ylipäätään museoksi herätti haastatelluissa kunnioitusta. Sinebrychoffien palatsin osittainen museoiminen ja taidemuseoksi muuttaminen nähtiin kulttuuritekona, jota kävijät arvostivat. Paradoksaalista on, etteivät informantit aina lainkaan mieltäneet rakennuksen käyttötarkoituksessa tapahtuneen muutosta. Mielikuvissa kotimuseo oli edelleen jonkun koti asuttiin siinä tai ei: Se on arvokasta, että tää on tämmöinen museo, ettei tätä oo otettu mihinkään muuhun käyttöön niinkun joskus käy. - - - Että kaikki tämmöiset vanhat rakennukset ja niitten kunnossapito ja olemassaolo on Helsingissä tarpeen. 3 Yksi haastateltava pohti koko miljöön vaikutusta museovierailuun. Historianopettajana esittäytynyt ulkopaikkakuntalainen mies kertoi seuranneensa alueen historiaa jo kauemman aikaa. Hän pahoitteli, että Sinebrychoffin tehtaat siirtyivät aikanaan pois Helsingistä, mutta totesi vanhan rakennuksen soveltuvan hyvin myös taidemuseokäyttöön. Tässäkin tapauksessa paikan historia ja miljöö olivat merkittävä osa museovierailun elämyksellisyyttä: Toi on kyllä hieno näyttely ja tilanahan tää on mitä hienoin, ja tää on semmoinen mielenkiintoinen tila sikäli kun muistan, et ihan joku vuosi sitten tosiaan se oluttehdas vielä toimi tässä. Ihan miljöönä mielenkiintoinen minkälaiseksi tää on muuttunut, kun se tehdas on siirretty Keravalle tai minne onkaan, et kuinka sitten tämmöiseen tehdasmiljööseen sai sovellettua tämmöisen taidenäyttelyn. - - - On [rakennuksella iso merkitys] ja silleen ite kyllä oon niinkun vähentänyt Koffin juomista sen jälkeen kun siirrettiin täältä pois, et se ois ollut hieno, kun ois joku vielä säilynyt tässä ympäristössä joku tehdas, et tietenkin on niinkun se telakka tuossa, mut täähän on aikanaan ollut vähän niinkun teollisuusympäristö Helsingissä, ja se on tavallaan sääli, et tämmöiset tehtaat pikkuhiljaa vetäytyy kauemmas ihmisten parista, et se ois tavallaan 1 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 Valtion taidemuseo: Museoiden kävijämäärät 1998 2005. http://www.fng.fi/fng/rootnew/fi/hapa/vtmtilastot/kavijat1998-2005.pdf 3 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

89 hieno, et joku tämmöinen tehdaskin säilyisi vielä, mut kyl tää niinkun kieltämättä taidenäyttelyympäristönä on aika oivallinen ja hieno miljöö. - - - Paikan historia ja miljöö [tuottavat elämyksiä], et se varmasti vaikuttaa, et niinkun minkä takia on tullut. Osasyynä varmasti, et mistä syystä tätä näyttelyä lähti kattomaan, niin oli, et se on juuri täällä miljöössä. 1 Vanha rakennus tuo toisaalta myös ongelmia, jotka osa museovieraista tunnistaa. Kun kyseessä ei ole hallitila, ei näyttelyarkkitehtuuriin voi vaikuttaa väliseiniä siirtämällä. Vanhan rakennuksen pohjakaava on suunniteltu yksityiskodin tarpeisiin, mikä näkyy paikoittaisina näyttelyn ongelmakohtina: Ainoo on tää käytävä on liian kapea, mut sitähän ei voida muuttaa miksikään, kun se on pohjapiirustuksessa, et nythän meitä oli aika monta siinä niitä grafiikanlehtiä Rubensin kattomassa, niin siinä ei tahdo päästä ohi. Et se on ainoo semmonen vähän miinuspuoli koko talossa mun mielestäni. Mutta sitähän ei voida muuttaa. - - - Et ainoo mitä vois tehdä, niin olis se, että olis taulut ainoastaan toisella seinällä, ettei olis kahdella seinällä, et vois kävellä kumpikin. 2 Verrattaessa Sinebrychoffin taidemuseota muihin museoihin, kävi ilmi, että museon pienehkö koko koetaan kävijöiden keskuudessa etuna. Pieneen museoon on miellyttävää tulla, siellä on helppo kulkea ja hyvä nähdä. Erityisesti silloin, kun käynnin motiivit liittyvät vapaa-ajan viettoon ja rentoutumiseen, täyttää kooltaan pienehkö museo käynnin tarkoitusperät paremmin. Museossa ei uuvu yhtä pian kuin suurissa museoissa, sen hahmottaa nopeammin ja sen jaksaa katsoa loppuun varmimmin: N: Siel [isoissa museoissa] on niin valtavasti ihmisiä, sinne ei voi oikein pysähtyä, pitää virran mukana mennä. M: Ja sitten ei ehkä jakseta olla niin pitkiä aikoja jalkojen päällä kuitenkaan, et se. N: Niin! Tämmöiset [pienet] hallitsee paremmin, kuitenkin niistä saa silleen enemmän. 3 N: Koko tää miljöö on sillä tavalla miellyttävä tulla ja kaiken kaikkiaan niinkun sanottu sopivan kokoinen tulla. Et tosiaan sanotaan kansainvälisesti, niin täähän on aika pieni. - - - Mutta ei se oo mikään sillä tavalla vahinko ollenkaan, et sit kun ajattelee jotain Tate Galleryä Lontoossa tai sitten jotain sitä New Tatea, niin tuota siis siellähän pyörtyy, kun siellä on sitä niin paljon, et se on liian rasittava yksinkertaisesti! M: Sekin pitää, kun tommoiseen menee, niin pitäis katsoa vaan se tietty osa ja mennä ulos ja tulla toisen kerran. 4 Kaiken kaikkiaan museorakennus koettiin miellyttävänä. Vanha rakennus vaikutti museovierailun tunnelmaan positiivisesti ja sen ajateltiin sopivan Sinebrychoffin taidemuseon käyttöön erinomaisesti. Kävijöiden mielestä vanha taide ja iäkäs rakennus 1 H3: Mies, 25 34 vuotta, Imatra. 2 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa ja mies, yli 64 vuotta, Forssa. 4 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki ja mies, 55 64 vuotta, Helsinki.

90 muodostavat toisiaan vahvistavan parin. Huomionarvoista on, että vaikka kyseessä on yli satavuotinen rakennus, kukaan ei kritisoinut rakennuksen esteettömyyttä. Päinvastoin museo koettiin hyvin saavutettavana myös liikuntaesteisiä ajatellen. Näyttelyssä eteneminen Näyttelyn selkeys ja siellä etenemisen luontevuus vaikuttavat merkittävästi siihen miten näyttely koetaan fyysisenä tilana. Kysyttäessä näyttelyn selkeydestä, Ateneumin taidemuseon kävijöiden haastatteluissa ilmeni huomattavasti enemmän variaatioita kuin Sinebrychoffin taidemuseon kävijöiden keskuudessa. Sinebrychoffin taidemuseo, sen näyttelyt ja tilat koettiin yleisesti ottaen selkeinä ja helposti lähestyttävinä. Kokemukseen positiivisessa mielessä vaikutti museon koko pienessä näyttelyssä tila oli helpompi hahmottaa. Myös eksyminen Sinebrychoffin taidemuseon kaltaisessa kohteessa on epätodennäköisempää. Pienuudesta huolimatta esimerkiksi vaihtuva näyttely koettiin monipuolisena ja samalla loogisesti etenevänä. Myös tietoa tuntui olevan tarjolla ja helposti saatavilla. Positiivisiin mielikuviin liittyi tilan väljyys useissa vastauksissa toistui se, ettei alakerran näyttelyssä taideteoksia oltu ripustettu liian likelle toisiaan: Looginen [edetä] nimenomaan, ja tietenkin nyt kun oli montakin taiteilijaa esillä keskenään, niin periaatteessa mun mielestä oli hyvä, että oli niinkun yks taiteilija tai nämä nimekkäimmät. Ja sit olihan siellä sellaisiakin nimiä mitä en muista kuulleeni, mut ne on nyt ollut sit enemmän sanotaan näitä oppipoikia, niin tuota ne oli, et sillä tavalla oli kauheen hyvin sortteerattu, ja sit ettei liikaa seinillä! Sekin on ihan siis se, et tota tämä ihan millä korkeudella ja mihin kohtaan, niin kyl sekin vaikuttaa. 1 Voin sanoa, että kaikki on kunnossa, ja se on kiva, että on helppo liikkeellä ja saada se informatsiooni (tieto). 2 Kulkemisen luontevuuteen vaikuttaa ilman muuta kävijän sisäinen skeema eli se, että kävijä tuntee talon ja sen pohjakaavan ja on tottunut siellä liikkumaan. Koska haastateltavien joukossa oli monia museon vakiokävijöitä, tila koettiin selkeänä siksi, koska se oli entuudestaan tuttu: 1 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 2 H4: Nainen, 45 54 vuotta, Viro.

91 On joo mun mielestä, mutta siihen tietenkin vaikuttaa, että mä olen käynyt täällä monta kertaa, että nää tilat on silleen tutut. 1 Kun näyttelyyn uppoutuu riittävän intensiivisesti, voi kävijä uupua. Tunteen museoähkystä voi kuitenkin välttää, kun irrottautuu näyttelystä hetken ajaksi. Näyttelyn fyysinen ympäristö koettiin miellyttävänä, sillä siellä huomioitiin kävijä tarjoamalla erilaisia levähdyspaikkoja. Moni kertoi istahtaneensa yläkerran erkkereihin ja samalla lukeneensa 2 siellä esillä olleita julkaisuja: Se on ihan hyvä, kun siellä on välillä tommoisia istumanurkkauksia missä voi olla rauhassa, ja sit siinä kohtaa ei ole tauluja, että voi katsoa ikkunasta ulos ja vähän levätä. - - - Jossain vaiheessa tuntee huomaa, et on ihan väsynyt! (nauraa) Et se vie jotenki energiaa toi kattominen! 3 Toisen kerroksen erkkerit tarjoavat kaivatun levähdyspaikan. Kuva: Eino Saarela Rossi 2010. Näyttelyssä etenemiseen ja selkeyteen vaikuttaa mukavuuden rinnalla myös sen tiedollista vahvistamista ohjaavat piirteet eli näyttelyn tiedollinen yhtenäisyys. Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttely oli koottu osin aiheittain. Teemoittain koottu 1 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu. 2 Esim. pihan puolen erkkerissä oli luettu kirjaa: Keltanen, Minerva (toim.) 2003. Sinebrychoff - Keräilijän kodista taidemuseoksi. Helsinki: Valtion taidemuseo. 3 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki.

92 näyttelyrakenne on keskivertokävijälle monesti helpommin hahmotettava ja sitä myöten ymmärrettävämpi. 1 Tämän tutkimuksen yhteydessä kuitenkin huomattiin, että vain harva huomasi näyttelyn olleen missään määrin aiheittain järjestetty. Sen sijaan kävijät olettivat näyttelyn olleen täysin taiteilijoitten mukaan koottu vastaajat lienevät lukeneen erillisiä tekstivihkoja, joita huoneissa oli. Vihkojen sisältämä informaatio pohjasi nimittäin huoneissa nähtyihin taiteilijoihin, ei huoneissa esillä olleisiin teoksiin ja niiden sisältöihin. Tästä syystä kävijät olettivat eri huoneiden olleen katsauksia yksittäisen tai muutaman taiteilijan tuotantoon: Oli selkeesti jaoteltu silleen, et oli yks taiteilija ja sit toinen taiteilija toises huoneessa. Ei mee sekaisin. 2 Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyssä selvimmin irrallisena koettiin ymmärrettävistä syistä Rubensin grafiikkaa esitellyt osio. Vedokset olivat sekä tekniikaltaan, kooltaan että konkreettisesti sijainniltaan muusta tarjonnasta poikkeavia: No toi grafiikka [oli irrallinen], mut sitäkin oli niin paljon yhdessä, et kyllähän sekin tähän liittyi, mut tietysti se oli vähän erilainen kuin muut. 3 Kysyttäessä näyttelyn yhtenäisyydestä haastateltavat arvioivat museota pääasiassa kuitenkin kokonaisuutena. He huomioivat, että museo rakentui kahdesta erillisestä näyttelykokonaisuudesta, mikä aiheutti eroa kerrosten välille. Tämä nähtiin kuitenkin positiivisena, museovierailua monipuolistavana tekijänä: Minä oon käynyt monta kertaa, niin se on aina selkeästi yhteen paikkaan yhtä asiaa, ja toisessa paikassa toista asiaa, että voi niinkun Yhteen aikaan tuolla alakerrassa oli niitä astioita ja sitten tämä on niinkun koti. 4 Keskustelua edelleen johdateltaessa osa huomasi myös alakerran vaihtuvan näyttelyn rakentuvan erilaisista elementeistä. Vain harva kuitenkaan huomioi asiaa ilman vihjailevia lisäkysymyksiä. Myös Venäjältä entiseen kotikaupunkiinsa Helsinkiin lomamatkalle tullut kävijä koki museon rakentuvan irrallisista elementeistä. Hänen mielestään ensimmäisen kerrok- 1 Näin todettiin ainakin Ateneumin taidemuseon Kalevala-näyttelyn yhteydessä. Kivilaakso 2009, 51. 2 H15: Mies, 15 24 vuotta, Valkeala. 3 H19: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 4 H7: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

93 sen näyttely muodosti yhtenäisen itsenäisen kokonaisuuden, kun taas kotimuseon puoli rakentui kahdesta erillisestä palasesta kadunpuolen interiööripuolesta ja pihanpuolen taidetta esittelevästä osiosta. Hän koki irrallisuuden kuitenkin positiivisena myös yläkertaa tarkasteltaessa: N: Mä oon niin monta kertaa täällä käynyt, että onhan tää mulle yhtenäinen tää paikka, mutta että onhan tää niinkun tietysti, että tää pihan puoli nyt niinkun tää on erillinen kokonaisuus nyt tohon interiööripuoleen verrattuna. AK: No entäs onko se hyvä vai huono? N: On se tavallaan ihan hyvä asia, joo! 1 Keskusteltaessa Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyn osittaisesta temaattisuudesta, koettiin piirre pääasiassa hyvänä. Sen ajateltiin tarjoavan valinnanvaraa siihen miten näyttelyssä edetään ja miten sen tarjoamaa tietoa lähestytään: Mun mielestä se [aiheittain ripustaminen] on ihan hyvä! Et sit voi keskittyy just mihin tykkää, että mä tykkään itse kukkasista ja näistä luontoaiheista, niin voi enemmän olla siinä huoneessa missä niitä on, ja sitten taas ihmisten kasvoja kattoo toisessa huoneessa. 2 Muutama vastaaja koki aiheittain etenevän vanhan taiteen näyttelyn kuitenkin rakentuvan irtonaisista elementeistä. Kun näyttely koetaan sirpaleisena, syntyy näyttelyelämyksen väliin katkoksia, mikä voi aiheuttaa hämmennystä. Vastaajilta, jotka kokivat näyttelyvierailun olleen sirpaleinen, löytyi kuitenkin selityksiä sille miksi näin oli koettu. Selityksinä oli esimerkiksi se, ettei kävijä itse ollut alan ammattilainen sekä se, että kävijä eteni näyttelyä väärässä järjestyksessä. Syyt vaikeaselkoisuuteen kohdennettiin siis itseen, ei näyttelyyn tai sen kuraattoriin. Pääasiassa näyttely koettiin siis onnistuneena, joskin oma näyttelyelämys ei aina ollut mutkaton: Siinähän jonkin verran oli limittäin ne taiteilijat keskenään, et siinä jonkin verran mitä ihan katoin tossa, niin jos edellisessä teoksessa oli Bruegheliä, niin sit saatettiin hypätä johonkin 1400-luvulle melkein ihan myöhäiskeskiajan taiteeseen, et sitä jonkin verran oli ihan semmoista erillisyyttä, muttei se oikeestaan haittaa mitenkään, koska siinä ilmeisesti oli jonkin verran ollut kriteerinä se aihepiiri mitä käsiteltiin eikä niinkään se taiteilija tai aikakausi, mut kyl ihan Ei se mikään haitta ollut, et oli vähän erillisyyttäkin. 3 Ehkä se oli vähän sirpaleinen, mä en osaa selittää miksi. - - - Mä luulen, että se johtui siitä, että mä en mennyt niitä missään loogisessa järjestyksessä vaan mä menin niinkun ne huoneet 1 H5: Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä. 2 H14. Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H3: Mies 25 34 vuotta, Imatra.

94 sillä tavalla niinkun, että siellä on mahdollisimman vähän ihmisiä niinkun samaa aikaa. Todennäköisesti se johtuu siitä. 1 Valtaosa haastatelluista ei ollut kiinnittänyt temaattisuuteen minkäänlaista huomiota. Näyttely koettiin yhtenäisenä ja loogisesti etenevänä ilman ripustuksen analysointia. Yläkertaan ja sen pihanpuoleisten salien ripustuksen perusteisiin ei kukaan ollut kiinnittänyt huomiota. Temaattisuuskeskusteluun liittyvät kommentit olivat osin dikotomisiakin. Yhtäältä temaattisuutta ei huomattu ja näyttelyn koettiin olevan yhtenäinen, mutta toisaalta sen kerrottiin olleen monipuolinen se tuntui tarjoavan paljon erilaista nähtävää. Ammattitaitelija kiteytti asian niin, että näyttely rakentui irrallisista elementeistä, jotka kuitenkin tekivät siitä ei rikkonaisen, vaan monipuolisen. Hän siis koki temaattisuuden hyvänä asiana. Kävijälle taide itsessään oli kuitenkin erittäin tuttua jo entuudestaan: Se on ihan hyväkin, että se ei ole ihan niin homogeeninen, että siel on jotain sellaisia pieniä katkoksia tai tämmöisiä, kun kattoo jotkuthan on noista hyvinkin tuttuja noista esimerkiks nää Brueghelin työt: niitähän on katsellut taidekirjoissa ja näin, että siltä ajalta. Kyl se mun mielestä on ihan piristävääkin, et siin on jotakin semmoista - - - joka sitä harmoniaa rikkoo, et se ei ole kokoajan sellaista. - - - Kaikki käy. On ihan kiva kattoo jotain uuttakin, mutta kyl se tuttuus viehättää kyllä, et kun sen näkee livenä, niin se on jotain ihan muuta kuin kirjoista vaan. 2 Haastatteluiden perusteella voi yleistää, että kun aihe ei ole kävijälle kovin tuttu, keskittyy tämä näyttelyn sisällön sijaan enemmän sen visuaaliseen puoleen. Tuolloin kävijä hakee taiteen katsomisen ohessa itselleen uutta tai tuttua tietoa sitä kuitenkaan kovinkaan paljon jäsentämättä: Ei me olla niin suuria taiteentuntijoita, et meille ei palaset ole irrallisia tai sit me ei huomata sitä (nauraa), mutta näin ollaan ainakin, et se oli selkeä se hollantilaisten se siinä. 3 Yhteenvetona voidaan sanoa, että Sinebrychoffin taidemuseossa liikkuminen oli sekä tilan puolesta että tiedollisesti loogista ja luontevaa. Kävijöille oli jäänyt näyttelyvierailusta positiivinen tuntu, eivätkä he yleistäen olleet kiinnittäneet huomiota näyttelyn sirpaleisuuteen. Tällöin näyttely on tavallisesti onnistuttu rakentamaan selkeäksi ja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. 1 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 2 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H6: Nainen, yli 64 vuotta, Forssa.

95 Tiedon tarjoamisen muodot Tiedon tarjoamisen muodot vaikuttavat oppimiseen. Behaviorismin mukaan oppimista voidaan tehostaa kiinnittämällä huomiota pieniin fyysisiin seikkoihin kuten väreihin ja tekstien ulkoasuun. Oppiminen on kuitenkin myös paljon muuta. Tiedetään, että ihminen oppii tunteittensa kautta. Tiedollisesti vahvistava näyttely vetoaa siis paitsi kävijän eri aisteihin, myös syvemmin tämän tunteisiin. 1 Tämän lisäksi on huomioitava, että kävijä oppii sekä individuaalisti omassa tietoisuudessaan että osana ryhmää, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. 2 Tiedon tarjoamisen monet muodot palvelevat erilaisten kävijöiden vaihtelevia tarpeita. Kävi ilmi, ettei monikaan museokävijöistä tutustunut museossa tarjottuihin oheismateriaaleihin. Kävijöitä kiinnosti enemmän talon tunnelma, omat ajatukset ja näyttelyiden visuaalinen ulosanti. Museon ilmapiirille annettiin tärkeämpi rooli museokäynnillä kuin näyttelyn tarjoamalle tiedolle. Moni myös korosti omaa harrastuneisuuttaan suhteessa taiteeseen ja taidenäyttelyihin. Toiset kävijät eivät siis enää oikeastaan edes halunneet oppia uutta, vaan he nauttivat lähinnä tunnelmasta: Mä en käyttänyt mitään oheismateriaalia, että huomasin toki joka huoneessa on, että siinä sivulla selventävää tekstiä, mutta mä en edes ottanut. Yleensä mä teen niin, että mä seuraan, mutta tässä mulla tuli jotenkin semmoinen olo katsoessani ympärille, et se riittää minkä mä otan sieltä kun jonkun verran on kuitenkin perustietoa ennestään sitten näistä tämän ajan taiteilijoista. - - - Täällähän on semmoinen omalaatuinen atmosfääri kyllä, että joka on tavallaan tämmöinen Tietenkin semmoinen valtava koristeellisuus ja semmoinen tietty pompöösi, mystiikka joka täältä tihkuu seiniltä. 3 Yllättävän moni oli sitä mieltä, että riittävä kontekstitieto oli heillä jo entuudestaan olemassa. Yksittäisistä teoksista ei kaivattu vanhan tietotason päälle enää uutta tietoa, vaan merkityksellisempään asemaan asetettiin museokäynnin kokonaisvaltaisuus. Tästä syystä moni kielsi käyttävänsä vierailun aikana oheismateriaalia: Tässä suhteessa mä tiedän, et mä en oo ollenkaan tyypillinen katselija, et tota mä haluan sen kokonaisen, kokonaisvisuaalisen puolen niinkun ittelleni ja tulkinnalleni, et jos mä rupeen jotain lukemaan siinä yksityiskohtaista kuvausta maalauksesta, niin se hämärtyy. Mut tää on mun mielipiteeni. 4 1 Aurasmaa 2004, 40. 2 Haapalainen 2004, 118. 3 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 4 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

96 Vierailun aika haluttiin pyhittää taide-elämyksille. Vaihtoehtoisena esitettiin, että oheismateriaalin voisi lukea kotona joko ennen tai jälkeen vierailun. Esimerkiksi kotiin saatavista katalogeista, kirjoista tai vihkoista oltaisiin oltu valmiita myös maksamaan. Toisaalta ajateltiin, että kotona on jo riittävästi oheismateriaalia ja tietoa. Useita vastauksia kuitenkin yhdisti se, että vierailun aikana näyttelyssä keskityttiin mieluummin taiteen katsomiseen kuin oheismateriaalin lukemiseen: N: Probably a booklet or something sort like that. Something I could take away with me. AK: So you wish to read them at home? Afterwards? N: Yes, before or after but not at the time. 1 No kun mulla on kirjallisuutta niin paljon, niin varsinaisesti nyt mä en tähän perehtynyt niin paljon. Mut mulla on niin paljon kirjallisuutta, että tuota sitä nyt voi katsoa oheismateriaaliksi. - - - Jos mulla on ihan vieras museo, niinkun ulkomailla saattaa olla, niin silloin mä kyllä yritän perehtyä etukäteen mitä etten mä nyt ihan sokkona sinne mene. 2 Kävijät kertoivat lukeneensa ahkerasti seinätekstejä ja kylttejä. Teksteistä kuitenkin todettiin, etteivät ne saa olla liian pitkiä. Näyttelyssä tarjolla olleet vihkoset huomattiin, mutta melko harva kuitenkaan kertoi niitä lukeneensa. Teksteissä arvostettiin enemmän lyhyyttä ja tiedollista jämäkkyyttä. Tuskin kukaan kertoi koskaan käyttävänsä kuuloselostuksia: N: Musta ne on aika hyviä just nuo mitkä on aina seinällä nuo niin kuin lyhyet tekstit. Mie jotenkin tykkään niistä, et se voi olla niinkun hankalaa, jos on paljon tekstiä kädessä ja sit pitää tota samalla seurata sitä, et missä ollaan menossa. AK: Joo, käytättekö te koskaan niitä kuuloselostuksia? N: No ehkä jos on ulkomailla, niin sitten tota ehkä jotain niin, mutta ei me varmaan Suomessa olla niitä kyllä käytetty. 3 Oikeastaan se mitä se esittää, se mitä siinä vieressä on, niin sen katon kuka on tehnyt ja miltä vuosisadalta, niin se, mutta en mä jaksa semmoista, että on semmoinen pitkä, että mä haluan katsella ja nauttia tauluista. Että semmoista ytimekästä, lyhyt ja ytimekäs. 4 Haastatteluiden pohjalta yleistäen voisi sanoa, etteivät museokävijät kaivanneet enää enempää tietoa näyttelystä. Enemmän haluttiin keskittyä visuaaliseen puoleen ja taiteesta tehtyihin omiin tulkintoihin. Taidetta vähemmän tuntevalle elämyksellisintä saattoi olla se, kun löysi taiteesta yhtymäkohtia omaan elämään. Toiseen päähän 1 H1: Nainen, 55 64 vuotta. Englanti. 2 H19: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H3: Nainen, 25 34 vuotta, Imatra. 4 H7: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

97 asettui puolestaan ammattilainen, joka koki tuntevansa alaa sen verran, ettei museovierailullaan halunnut sen takia enempää tietoa: Se on kuitenkin se semmoinen taiteen olemus se olla spontaani, mut et ite aikanaan opiskelin äidinkielen opettajaksi, ja sitten kirjallisuustiedettä kun luettiin, niin oli semmoinen strukturalismi kovasti siinä semmoinen valtavirtaus, et siinähän pyritään kovasti niinkun semmoinen oma sisältö ja anti riisumaan kirjallisuudelta ja lukemaan sitä pelkkänä tekstinä, ja vuosikausia on kestänyt ennen kuin on oppinut lukemaan huvikseen ihan ettei rupea niinkun etsimään mitään sisältöä, et se on semmoista, et useimmat ihmiset ihan lukee saadakseen elämyksiä, tai kattoo taidetta ja semmoiset teokset puhuttelee, jotka jotenkin liittyy heidän omaan elämäänsä ja on semmoisia kysymyksiä, et se loppujen lopuksi on semmoista tulkintaa se ihmisen elämä tai taiteen vastaanotto ehkä enemmän. 1 Mä jo tiedän jonkun verran tota, että ei sillä lailla tarvii sellaista akuuttia tietoa. Että mä osaan hankkia sen tiedon, en mä niin oo siihen [tiedon tarjontaan] kiinnittänyt huomiota, mut kyllä mun mielestä semmoinen hyvä täällä on siis semmoiset selkeät tiedot nyt esimerkiksi taideteoksista, että jos ne on siinä saatavilla, onhan täällä muitakin muita juttuja ei ehkä oo sillä lailla. 2 Opastuksista keskusteltaessa mielenkiintoinen huomio oli, etteivät haastatellut pääsääntöisesti olleet niistä kiinnostuneita. Haastatelluista yksi kertoi olleensa museossa kuuntelemassa yleisöopastusta ja pari muuta olisi kaivannut opastusta, kun taas useampi kertoi pakoilleensa käynnissä olleita opastuksia. Jälleen korostui se, että museovieraat halusivat suuremmassa määrin keskittyä näyttelyelämykseen itseensä, eikä museossa tarjolla olevaan oheismateriaaliin: Ohjatussa ryhmässä ei koskaan! (nauraa) Joskus oon ollut ja se on ollut kauhea kärsimys! (nauraa) Pitää juosta perässä. 3 Mä en oo sitä tyyppiä, että mä jäisin kuuntelemaan yhtään ainutta opastettua kierrosta. Mä en tykkää siitä, et kyllähän siellä paljon tulis yksityiskohtia varmaankin, mut että se on piinallista seistä sitten niinkun ja olla näkemättä yhtään mitään, et tuota ainoa, et missä mä oon käynyt silleen vaivihkaa kuuntelemassa niitä opastettuja kierroksia, niin on Englannissa, mut et se johtuu siitä, et mä katson, että se on kielitaidon ylläpitoa. 4 Oheismateriaalista ja opastuksista keskusteltaessa huomioitiin myös tarjottavan tiedon taso. Yksi haastateltu ehdotti, että tietoa tarjotaan erilaisina annoksina: N: Esittelijällä pitäis sitten aina olla sellaista tilannetajua, että näin toopeille kuin me ei mennä ihan hirveän syvälle, koska sitten se taas alkaa uuvuttamaan, että pitäis sellaisina pieninä palasina saada sitä sivistystä. AK: Joo, eli vois vähän niinkun itse valita tason, että lähteekö perusteista 1 H3: Mies, 25 34 vuotta, Imatra. 2 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki. 4 H20: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

98 N: Niin! (nauraa railakkaasti) Lähtee niin kuin yhtenä päivänä, ottaa ne perusteet ja sitten tulee puolen vuoden kuluttua ja seuraava oppimäärä 1 Haastatteluita kyselyaineistoon verrattuna on kuitenkin todettava, että opastuksien suhteen haastatteluun osallistuneiden ja kyselyyn vastanneiden mielipiteet poikkesivat toisistaan. Webropol-kyselyn täyttäneiden joukossa oli monia, jotka olivat kuunnelleet museokäynnillään yleisöopastusta. Opastuksiin suhtauduttiin positiivisesti myös, vaikkei niihin itse olisi kyseisellä käyntikerralla osallistunutkaan: Museossa oli meneillään opastettu kierros, mutta tällä kertaa emme osallistuneet siihen, koska lapsi ei olisi ehkä jaksanut kuunnella. Sen sijaan halusimme keskustella itse taulujen herättämistä ajatuksista. 2 Yhteenvetona oheismateriaalista ja -palveluista tiivistettäköön, että museokävijät havainnoivat kiitettävästi sitä missä eri muodoissa tietoa on tarjolla. Tiedostamisen jälkeen moni teki kuitenkin päätöksen, ettei käytä oheismateriaalia, vaan keskittyi näyttelyn visuaaliseen antiin. He, jotka oheismateriaalia käyttivät, lukivat seinätekstit sekä toisinaan näyttelysaleissa erikseen esillä olleita vihkoja. Myös alakerran DVD mainittiin haastatteluissa. Opastuksien suhteen mielipiteet jakautuvat karkeasti ottaen puoliksi. Toiset pitivät opastuksia mutkattomana tapana vastaanottaa tietoa, kun taas osa haastateltavista kertoi vältelleensä niiden yhteydessä esiintyneitä väkijoukkoja. Edelleen todettakoon, että vaikka oheismateriaalia ei välttämättä aina käytetä, se tiedostetaan. Tiedon tarjoamisen monet muodot ovat siis kävijälle merkityksellisiä, käytti hän niitä itse tai ei. Sosiaalinen ympäristö John Falkin mukaan museossa ryhmässä vierailevilla vierailuajasta valtaosa kuluu sosiaaliseen kanssakäymiseen. 3 Ei ole siis yhdentekevää minkälaiseksi museon tilat sosiaalisesti muodostuvat. Framework-työkalun mukaan onnistunut näyttelytila tukee museovieraiden keskinäistä kanssakäymistä. Tila innostaa keskustelemaan ja tutkimaan oheismateriaalia yhdessä. 4 1 H2: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 2 Ote Webropol-kyselyn vastauksista, ks. Liite 3. 3 Falk & Dierking 2002, 41. 4 Ks. Serrell 2006.

99 Sinebrychoffin taidemuseossa tila koettiin enimmässä määrin sosiaalista kanssakäymistä tukevana. Jos siltä tuntui, tilassa oli luontevaa keskustella, eikä tunnelma ollut painostava. Interaktio seuralaisten välillä oli informanttien mielestä mutkatonta ja sallittua: N: Oli semmoinen jotenkin mukava ilmapiiri, ettei ollut mitään liian semmoinen, et pitäisi olla jotenkin hiljaa. Et semmoinen sopiva, et pystyi juttelemaankin. M: Oli semmoinen rauhallinen, et usein taidemuseoissa on semmoinen, että pelottaa ruveta puhumaan, et kun pelottaa, että siinä vieressä on joku kuitenkin taidehistorian opiskelija mitä ärsyttää, kun ei osaa niinkun oikein tulkita niitä teoksia silleen, niin nyt tos jotenkin oli kyllä semmoinen välitön ilmapiiri, et siinä helppo oli kulkea. N: Joo. 1 Myös verkkainen ilmapiiri ja museotilojen hiljaisuus koettiin sosiaalista kanssakäymistä tukevana. Liian täydessä ja meluisassa näyttelyssä keskusteleminen on hankalaa. Hiljaisuudelle on toisaalta myös syynsä. Moni museokävijä ei edes halua keskustella taidenäyttelyssä, sillä taiteeseen voi keskittyä paremmin, kun seuralaisen kommentit tai taustahäly eivät kuormita ylimääräisillä aistiärsykkeillä: I think when a place is really crowded it is very difficult. I prefer to have it like this because it is very quiet. 2 M: No, en mä ainakaan mitään estettä sille, koska täällä ei ollut sillä tapaa tungosta, että ihan hyvin voi vaihtaa mielipiteitä, että ei ollut sille estettä. N: Joo, mutta mä ainakin ite haluun jos on tämmöisiä yleensä näyttelyissä, niin mä haluan vaan katsoa niitä tauluja ja päästä siihen tunnelmaan, että mä en kaipaa siihen sitten tämmöisessä yhteydessä mitään hirveen sosiaalista kanssakäymistä enkä keskustelua. 3 Vaikka tiedonannoissa korostettiin tilan sopivuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen, tuntui siltä, että suurin osa vastaajista kaipasi rauhaa ja hiljaisuutta taidenäyttelyissä vieraillessaan. Moni esimerkiksi kertoi pakoilleensa museossa viikonloppuina käynnissä olleita opastuksia. Toisten taide-elämyksiä väkijoukot ja kovaääniset selostukset voivat siis häiritä: Mulla on semmoisia niinkun vakiotaideseuroja, jotka myöskin välttelee väkijoukkoja, niin me oltais todennäköisesti vältelty ne yhdessäkin. Ja sitten tavallaan kahdestaan puitu ne asiat joka tapauksessa sitten samalla tavalla. 4 1 H3: Nainen, 25 34 vuotta, Imatra ja mies, 25 34 vuotta, Imatra. 2 H1: Nainen, 55 64 vuotta. Englanti. 3 H2: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki ja nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 4 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki.

100 Poikkeaviakin kommentteja tosin kerrottiin. Esimerkiksi 25 34-vuotias nainen sanoi tilan olleen sosiaalisesti jäykkä ja vähän outo. Hänen mielestään näyttelyssä ei voinut puhua luontevasti. Asiaa pohtiessaan hän kuitenkin totesi, ettei tilanne vaadi korjaustoimenpiteitä. Huomionarvoista on, että kyseinen vastaaja liikkui näyttelytilassa yksin, vaikka oli tullut museoon kaveriporukassa. Mitä ilmeisimmin tila siis oli sosiaalisesti toivotunlainen aina ei tarvitsekaan puhua: N: No ehkä [tila on sosiaalisesti] semmonen vähän outo, et pitäis olla ihan hys hys, että (nauraa) Et vähän semmonen jäykkä. Mut en mä tiedä. Mun mielestä se vähän kuuluukin tähän, että AK: Pitäiskö sitä pikkasen parantaa? N: No onhan se aina hauskempi, kun on rennompi, mut toisaalta eihän sitä sit ehi katsomaan. Se on ihan hauska, et jäykät ihmiset on vähän hiljempaa. Se on ehkä mä ihan tykkään siitä. Ei tarvi muuttaa! 1 Sinebrychoffin taidemuseon näyttelytilat ovat siis parhaimmillaan sosiaalista kanssakäymistä tukevia. Tiloissa ei tavallisesti ole liikaa väkeä, joka häiritsisi keskustelua, muttei niiden tunnelma ole myöskään painostavan hiljainen. Jos muutamat museokävijät kokevat tilojen olevan jäykkiä, se ei vielä ole hälyttävää. Tällä hetkellä museossa on mahdollisuus valinnan mukaan joko hiljentyä tai keskustella hiljaisesti. Loppujen lopuksi suurin osa haluaa kuitenkin vain oman rauhan ja uppoutua taiteeseen. Jokaiselle jotakin? Yleisölähtöinen, onnistunut näyttely on suunniteltu siten, että se toivottaa tervetulleeksi kaikenlaiset kävijät etniseen tai kulttuuriseen taustaan, yhteiskuntaluokkaan, koulutukseen tai fyysisiin kykyihin katsomatta. 2 Haastattelussa selvitettiin Sinebrychoffin taidemuseon kävijöiden subjektiivisia kokemuksia siitä kuinka museo heidän mielestään huomioi erilaiset kävijät kuin he itse. Kysymys yhdistettiin useimmiten museon saavutettavuuteen. Moni totesi museon tarjoavan palveluita monenlaisille kävijöille, sillä rakennuksessa oli otettu huomioon liikuntaesteiset. Vaikka haastateltavat eivät välttämättä itse käyttäneet hissiä, he olivat ennen haastatteluun tulemista kuitenkin huomioineen, että rakennuksessa oli his- 1 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 2 Serrell 2006.

101 si henkilöille, joille portaiden nousu on vaikeaa. Kävijät siis tarkastelivat myös saavutettavuutta, vaikkeivät he itse erityispalveluita tarvinneetkaan. Yksi haastateltava esimerkiksi yhdisti kysymyksen liikuntaesteiseen tuttavaansa: On mun mielestäni [huomioitu erilaiset kävijät], että kun on hissi ja on tuolia missä voi istuu, niin tota noin kyllä tää sopii. Että mulla on yks ystävätär, joka on vähän liikuntavammainen, että hän kulkee kepin kanssa, niin hänen kanssaan mä olen täällä kaikkein eniten käynyt, niin hän aina sanoo, että tänne on niin hyvä tulla kun täällä on tää hissi ja voi välillä istua. 1 On ilmeistä, että museovieraat arvioivat joko tietoisesti tai tiedostamattaan sitä miten museo huomioi palveluillaan ja tiloissaan erilaiset kävijät. Pari haastateltavaa oli kiinnittänyt huomionsa esimerkiksi siihen, että museossa huomioidaan näkövammaiset kävijät: Hississä huomasin, et oli oikein nää sokeankirjoituksella ne kerrokset! 2 Erilaisten palveluiden ja mahdollisuuksien tarjoaminen levittää museosta positiivista mielikuvaa ulospäin. Vaikka kävijä itse ei tarvitsisi erityispalveluja, voi sellaisten huomioiminen kuitenkin tarjota elämyksiä myös keskivertokävijälle. Esimerkiksi 25 34- vuotias helsinkiläisnainen kertoi seuranneensa mielenkiinnolla hetken näkövammaisille tarkoitettua opastusta. Hän koki opastuksen elämyksellisenä, sillä se oli hänelle itselleen jotakin uutta: Selvästikin [huomioidaan erilaiset kävijät]. Ainakin tuolla oli niinkun semmoinen näkövammaisten opastettu kierros mikä oli hirveen mielenkiintoinen. Sitä mä kuuntelinkin vähän siitä sivusta. Se oli ehkä vähän semmoista elämyksellistä, koska mä en oo semmoiseen niinkun aikaisemmin törmännyt, että selvästi huomioidaan [erilaiset kävijät] kyllä. 3 Huomiota kiinnitettiin myös museon sisällölliseen vaihtelevuuteen eli siihen, että sen näyttelyt tarjoavat jokaiselle jotakin. Sinebrychoffin taidemuseo on kokoonsa nähden erittäin monipuolinen, sillä haastateltavat kokivat, että tilan jaottelu vaihtuvaan näyttelyyn, kotimuseoon ja parhaimmillaan vielä kellaritilan pieneen näyttelyyn on onnistunut. Monipuolisuus antaa kävijälle varaa valita, ja seurueen eri jäsenet voivat keskittyä kukin haluamaansa: 1 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 3 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki.

102 N: Silloin, kun on ollut kellarissa vielä joku tällainen kolmas näyttely. Siellä ei nyt taida olla mitään? AK: Ei ole mitään. N: Niin se on ollut semmoinen, joka on antanut sitten vähän jotain muuta. Joka on tavallaan sit, et jos joku ei jaksa kävellä ja kiinnostua vanhoista huonekaluista, niin voi mennä katsomaan sitten sinne jotain ja siellä sitten katsoa joku video tai jotain muuta. 1 Myös näyttelyistä löytyvät eri ulottuvuudet ja elementit koettiin tarjontaa lisäävänä. Eräs vastaaja kertoi tulevansa museoon eri päivinä katsomaan eri asioita. Hän sanoi, että päättää etukäteen teeman mihin kullakin kerralla keskittyy. Toisinaan teema saattoi olla esimerkiksi muotokuvat, seuraavalla kerralla vaikkapa huonekalutyylit. Kulttuuri- ja taidehistorian runsaus museossa palveli häneen mukaansa myös erilaisia kävijätyyppejä: Aina voi miettiä, että kun menee museoon, ettei haali kaikkea, että pitää olla itsellä joku tietty teema mitä menee kattomaan. Kaikkea ei voi samalla kerralla nähdä ja omaksua. - - - On joo [erilaisille kävijöille asioita]. Kyllä mä oon joskus kavereitten kanssa tullu tänne kattoon pelkkiä huonekalujakin, että joo justiin se, että taidetta, huonekaluja, laseja, posliinia ja Täällä saa niinkun hyvän katsauksen sitä. 2 Museon kannattaisikin ehkä tietyssä määrin markkinoida entistä enemmän monipuolisuuttaan. Vaikka Sinebrychoffin taidemuseon profiloituminen nimenomaan vanhaan ulkomaiseen taiteeseen on tärkeää, voisi joissain kanavissa harkita esimerkiksi kulttuurihistoriallisten kokoelmien laajuuden korostamista. Näin museo voisi tavoittaa yhä laajempia yleisöjä. Ihmisten asenteet ovat toisinaan jäykkiä. Siksi paikka, joka tarjoaa jotakin monenlaisille kävijöille, voi olla houkuttavampi. Eräs haastateltavista oli sitä mieltä, että museoissa käymättömyys johtuu asenteista. Hän pohti, etteivät ihmiset välttämättä aina tiedä mitä kaikkea museot tarjoavat: Ihmisillä saattaa olla semmoinen ennakkokäsitys, että se nyt on sen ja sen tyyppinen ja ei mua varmaan kiinnosta, mutta aina kuitenkin kannattaisi mennä katsomaan, jos kuitenkin olisi. 3 Keskusteltaessa toisenlaisista kävijöistä kuin haastateltava itse, moni totesi museon huomioivan myös lapset, joskin useimmiten johdattelun jälkeen. Sukulaistytön kanssa näyttelyssä ja haastattelussa vierailut nainen kuitenkin viittasi lapsiin heti, kun keskustelu kääntyi toisenlaisiin kävijöihin. Hänen mielestään museoon oli helppo tulla myös lasten seurassa: 1 H5: Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä. 2 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 3 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

103 Tää on semmoinen hyvä museo. Tänne voi lapsen tuoda eikä ajatella, että mistähän pitää kiertää ja että täällä tulee semmoinen hyvä mieli. 1 Muutama haastateltava pohti lasten tapoja lähestyä kuvataidetta. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta museovieraat ajattelivat, että taidenäyttely on sopiva paikka myös lapsille lapsilla vaan on oma tapansa tulkita ja havainnoida taidetta. Aina museon ei siis tarvitse erikseen huomioida erilaisia ajattelun tapoja. Tärkeämpää olisi tukea eri kävijätyyppien esimerkiksi juuri lasten tapaa ajatella ja tehdä omia johtopäätöksiään. Parhaimmillaan lasten tavasta tulkita taidetta voi oppia myös aikuinen: No tiedän just kun yks tuttu vie lasta lastenlastaan kaikenlaisiin näyttelyihin ja aikuisten ihan näyttelyihin, ja sit itte löytää jotain ihan uutta, jos [lapsi] pysähtyy sellaisen teoksen luo, jonka itse ohittaisi, et ehkei lasta aina tarvi niin huomioida, vaan lapsi kattoo omalla tavallaan sen näyttelyn mitä siellä on. 2 Niinkun tää viattomien lasten päivä, kun siellä oli se pikkulapsikin meni siellä, kun se näki et hakattiin siihen ja yks oli kuollu yks lapsi ja kaikkea, et lapsihan kommentoi oikeella tavalla siihen, niin liittyykö tämä taulu nyt viattomien lasten päivään jollain tavalla, ajan jaksoon mitä nykyään ollaan ja kaikennäköistä semmoista. Mutta tosiaan se pikkulapsen [kommentti], se nyt oli jotain kolme vai mitähän se oli, niin tosiaan se kommentti kun tulee siitä taulusta tai joka taululta, niin se on jotain toisenlaista kuin aikuinen ihminen [havainnoi]. 3 Myös harrastuneisuuden tasot tekivät eroja kävijöiden välille. Keskusteluissa ei tässä yhteydessä kuitenkaan juuri vedetty rajaa harrastajien ja harrastamattomien kesken, mutta aihe nousi esiin muissa yhteyksissä. Esimerkiksi taidegraafikkona esittäytynyt haastateltava pohti sitä, ettei hän itse käytä enää paljoakaan oheismateriaalia, kun taas maallikon museokokemukselle kontekstitieto saattoi hänen mielestään olla hyvinkin merkittävää. Kuvataidetta runsaasti näyttelyissä harrastanut nainen muisteli puolestaan tunteita, joita oli itse kokenut vanhaa taidetta ensikertaa katsellessaan: Jos mä olisin ensimmäistä kertaa, niin silloin just siellä alhaalla, kun oli nää kalat ja muut kaikki tämmöiset, niin silloin kun mä ensimmäisen kerran oon nähnyt niitä, kun ne on niin luonnolliset, niin semmoinen niinkun vähän, et tois huonoo oloakin. Mut mä oon niitä nähnyt niin paljon, et se ei mua nii säikähdytä, mutta kun ne on niin oikeen näköiset! 4 Taidekonservoinnin opiskelija oli sitä mieltä, että taidetta vähemmän tunteville museovierailulla merkityksellisimpään rooliin saattavat nousta taidehistorian merkkihen- 1 H7: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Rauma. 3 H20: Mies, 55 64 vuotta, Helsinki. 4 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki.

104 kiöiden työt. Näkökanta edusti tavallaan bourdieulaista tapaa ajatella. 1 Hänen mielestään vähemmän taidetta tuntevat kävijät kokevat miellyttävimpänä historiassa eniten jalansijaa saaneiden taiteilijoiden teokset, sillä ne ovat aihetta vähemmän tunteville entuudestaan tutuimpia: No siis mä uskon kyllä, et kiinnostusta riittää siihen [Sinebrychoffin taidemuseoon] niinkun tällaisella ei-ammattilaisilla, et mun mielestä tässäkin [Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä-] näyttelyssä oli aika isoja nimiä kyllä Bruegheliä ja Rubensia, jotka niinkun vetää ihmisiä varmasti näyttelyyn. 2 Se mikä haastatteluissa kävi ilman muuta selväksi, oli, että museovieraat tiedostivat hyvin Sinebrychoffin taidemuseon profiloitumisen vanhaan taiteeseen. Vaikka vanha taide oli haastateltujen aktuaalisten museovieraiden mielestä pidettyä, ajateltiin toisenlaisista kävijöistä keskusteltaessa myös ihmisiä, joille vanha esittävä kuvataide ei ole yhtä mieluista. Yksi haastateltu viittasi suoraan siihen, etteivät esimerkiksi modernin taiteen ystävät välttämättä löydä Sinebrychoffin taidemuseosta itselleen sopivia elämyksiä: Jotkut modernin taiteen ihailijat halveksii tämmöisiä, kun on niinkun tällai realistisia kuvia. Ainakin mä tunnen joitain, jotka ei pidä tommoista niinkun oikeena taiteena, kun on tehty silleen samannäköiseksi kun oikeesti. 3 Tämän yksittäisen kommentin jälkeen on silti syytä todeta, että haastateltujen joukossa oli niin ikään yksi vastaaja, joka ilmoitti heti haastattelun aluksi, ettei pidä vanhasta esittävästä kuvataiteesta. 4 Hän kohdisti kommenttinsa kuitenkin suoraan taiteen tyyleihin, ei museoon. Huolimatta maustaan kävijä kertoi vierailevansa Sinebrychoffin taidemuseossa säännöllisesti. Kävijä koki museon hyvin palvelevana ja kaupungin tärkeänä kulttuurikohteena huolimatta siitä, ettei flaamilainen vanhojen mestareiden taide miellyttänyt häntä. Sivulauseessa myös toinen haastateltu mainitsi, ettei huolisi museossa nähtyä taidetta kotiinsa. 5 1 Bourdieu & Darbel 1991, 53 57. 2 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu. 3 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki. 4 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 5 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

105 Vuorovaikutteisuus Museoiden toiminta on viimeisinä vuosikymmeninä muuttunut entistä monimuotoisemmaksi, ja museoita on arvioitu pitkälti niiden palveluiden omaperäisyyden perusteella. Yleisöjä aktivoiva toiminta on nähty nykyaikaisena, kun taas perinteinen esinetai kokoelmakeskeinen museotyö on jäänyt välillä toissijaiseksikin. Trendi on saanut toisinaan osakseen kritiikkiä, sillä tapahtuma- ja elämyskeskeisyyden on ajateltu heikentävän museoiden arvoa asiantuntijaorganisaationa. 1 Koska aihe on ollut museokenttää puhuttava ja liittyy olennaisena osana kokonaisvaltaiseen museovierailuun, 2 luodaan myös tässä tutkimuksessa katsaus Flaamilaiset mestarit Antwerpenistänäyttelyn ja Sinebrychoffin kotimuseon vuorovaikutteisuuteen. Haastattelutilanteissa kysyttiin kokivatko kävijät museovierailun olleen vuorovaikutteinen ja tunsivatko he saaneensa osallistua vierailun etenemiseen jollakin tapaa. Reaktiot olivat osin odotettavissa: monikaan ei osannut kuvitella mitä vuorovaikutteisuudella tarkoitetaan. Vuorovaikutteisuus liitettiin modernimpiin museoihin kuten nykytaiteen museoon. Sinebrychoffin taidemuseo koettiin sen sijaan perinteisenä museona, jossa ei ollut ja jossa ei tarvinnutkaan olla mitään interaktiivista tai osallistavaa. Muutama huomio kuitenkin annettiin. Eräs haastateltava muisteli esimerkiksi teatteriesitystä, jonka oli nähnyt museossa joitakin vuosia sitten. Kävijä oli kokenut esityksen tarjontaa monipuolistavana, mutta korosti, ettei osaa ajatella minkälaista vuorovaikutuksellista Sinebrychoffin taidemuseossa voitaisiin tarjota hän jopa toivoi, ettei sellaista yritettäisi tarjota ja totesi, että performanssia on elämässä ihan liikaa. Teatteriesitys oli kuitenkin ollut hänen mielestään museon tyyliin sopiva: Muutama vuosi sitten oli, se oli aika montakin vuotta sitten, oli ainakin yksi että oli sellainen mä en muista sitä teemaa, mutta täällä oli sitten näyttelyn aikana päiväseen aikaan oli tämmöinen teatteriryhmä, joka esiintyi täällä tiettyihin kellonaikoihin. Se oli tämmöistä klassista teatteria, siis puhutaan kreikkalaisesta teatterista, niin se sopi siihen teemaan ja se oli hyvä ajatus. 3 1 Korpipää 2005, 28 29. 2 Vuorovaikutteisuus on Beverly Serrellin mukaan osa näyttelyn vangitsevuutta.. Ks. Serrell 2006. 3 H5: Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä.

106 Toinen haastateltava kertoi puolestaan osallistuneensa museossa kirjontatyöpajaan. Vuorovaikutuksellisuudesta kertovat vastaukset keskittyivät siis konkreettiseen tekemiseen. Sen sijaan näyttelyä ja museota itsessään ei tuskin kukaan mieltänyt vuorovaikutteisena tilana: No olen mä kerran ollut täällä, että kun oli tämmöinen kirjontatyöpaja tässä muutama vuosi sitten, niin siihen mä osallistuin, mutta en mä mihinkään muuhun ole osallistunut. 1 Eläkeläismies, joka kertoi tehneensä uran sotahistorioitsijana, ajatteli pienen johdattelun jälkeen, että myös vapaus valita voi tarkoittaa vuorovaikutteisuutta. Hän kuitenkin totesi käyneensä itse läpi kaikki Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyn taideteokset, eikä siten päässyt vaikuttamaan vierailun etenemiseen, kun valinnanvaraa ei enää jäänyt: No saattoi siinä mielessä olla [vuorovaikutteinen], että oli jotain tauluja mitä en olis kattonut, mutta kun mä katoin kaikki, niin ei mun mielestä siinä semmoista ollut. Että kyllä mä olin vähän niinkun passiivinen vastaanottaja. 2 Myös muutama muu vastaaja ajatteli, että vuorovaikutteisuus tarkoittaa samaa kuin valinnanvapaus. Taidenäyttely nähtiin siis tilana interaktiivisena jo itsessään. Osa vastaajista koki saavansa itse vaikuttaa museossa vierailun etenemiseen, mutta toiset kokivat näyttelyn ohjaavan heitä ilman osallistumismahdollisuuksia. Vastaukset menivät tässä suhteessa melko lailla tasan: Kyl mä koen, että mä ihan itsenäisesti tuolla tavallaan saan mennä siinä järjestyksessä [kuin haluan], ja se on mun mielestä jo tavallaan sitä, ettei tarvi mennä mitenkään tietyllä tavalla, et voi mennä uudestaan ja mennä siinä järjestyksessä miten tahtoo. Kyl mä koen, että saan vaikuttaa siihen, joo! 3 No kyllä musta tuntuu, [että] tää talo vaikuttaa siihen, että miten mä täällä [etenen], että en kokis tätä mitenkään interaktiiviseksi kyllä. - - - Ei mulla ole tullut mieleenkään kyllä [että voisi olla vuorovaikutteinen], että mä lähden tällein perinteisesti kyllä nöyränä katsojana. 4 Kun kävijä kokee itse saavansa vaikuttaa vierailun etenemiseen ja sen eri ulottuvuuksiin, on todennäköisempää, että kyseinen henkilö tulee samaan näyttelyyn vielä uudelleen. Kun kävijällä on mahdollisuus vaikuttaa vierailuun vaikkapa vaan tiedolli- 1 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 H19: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 4 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

107 sella tasolla, kokee hän löytävänsä näyttelystä uutta jokaisella käyntikerralla. Näin kertoi kokeneensa muutama ammattilainen ja asianharrastaja kuten esimerkiksi taidegraafikko: Niin tietty, mähän käynkin [samassa näyttelyssä uudelleen], jos on joku sellainen puhutteleva näyttely, niin se muodostuu aikalailla erilaiseksi. Ensiks voi vaan ihastuu ja tää on tätä. Toisella kerralla sitten Vähän niinkun vaatekaupassa: ens kaikki näyttää hyvältä ja sit alkaa etsiä omia. Sit se alkaa puhuttelemaan joku asia. 1 Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei Sinebrychoffin taidemuseota koeta varsinaisesti vuorovaikutteisena tilana. Johdattelun jälkeen suuri osa haastatelluista kuitenkin totesi, että he kävijöinä saivat vaikuttaa siihen missä järjestyksessä ja mitä he näyttelyissä katsoivat. Esitettiin, että museovieras voi tilanteen mukaan valita esimerkiksi tietyn teeman, jonka puitteissa taidetta tai museota kullakin vierailukerralla lähestytään. Mitään interaktiivista tai osallistavaa eivät tutkimuksen informantit kuitenkaan yleisesti ottaen kaivanneet. Näyttelyn vangitsevuus Vangitsevuus on yksi museokonsultti Beverly Serrellin jaottelemasta museovierailun neljästä ulottuvuudesta 2 ja se on ensimmäinen askel kohti museovierailun merkityksellisyyttä. Vangitsevuudessa onnistunut näyttely kiinnittää kävijän sataprosenttisen huomion ja houkuttelee tätä keskittymään ja uppoutumaan sen sisältöön esimerkiksi erilaisia aistiärsykkeitä apunaan käyttäen. Kun haastateltavilta kysyttiin onko museo yllätyksellinen vai perustason museo, vastaukseksi sai lähes poikkeuksetta arvion perustason museo. 3 Kävijät eivät kuitenkaan tarkoittaneet tätä negatiivisessa mielessä, vaan pääsääntöisesti he kokivat, että Sinebrychoffin taidemuseon kuuluukin olla perinteinen, taiteen ja kotimuseon katsomiseen ja niistä nauttimiseen tarkoitettu tila. Tästä huolimatta museo koettiin elämyksellisenä, ja se onnistui vangitsemaan kävijöiden täyden huomion: 1 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 2 Ks. sivu 11. 3 Ks. sivut 41 44.

108 On, [vierailu] on ilman muuta [elämyksellinen]. Ahaa-elämyksiä, että tulee semmoinen: jes, jippii! Tulee hyvä olo. - - - Tulee hyvä fiilis täällä näin ja tääl on niinku mukavaa olla ja melkein näkee sen Sinebrychoffin kävelevän tuolla niin. Et tää on niinkun elämys. Mutta ei millään halvalla tavalla vaan silleen hyvällä tavalla, et täällä saa niinkun sitä mitä tulee hakemaankin. 1 No tää kakkoskerros ainakin kovasti on mielenkiintoinen, että tää koko miljöö missä nää Sinebrychoffit on asuneet, kun se kirja kuvas Kaikki nää upeet huonekalut ja kattomaalaukset, ja tää taide, niin kyllä. Kyllä voi sanoa, että on se elämyksellinen. 2 Haastattelujen perusteella tuntui siltä, että elämyksellisintä museossa ovat itse taideteokset. Keskustelun edetessä haastateltavat ryhtyivät välillä pohtimaan jotakin näyttelyssä näkemäänsä kuten yksittäisen teoksen sisältöä: kävijät siis kokivat yksittäiset teokset vangitsevina. Vastauksissa oli variaatioita, mutta yllättävää kyllä, tietyt teokset toistuivat keskusteluissa. Näitä olivat mm. David Teniers II:n Pyhän Antoniuksen kiusaus ja Pieter Brueghel III:n Viattomien lasten murha. Yllätyksellisempinä tai vangitsevimpina elementteinä koettiin pääasiassa taideteosten yksityiskohdat: Täällä oli kaksikin taulua, niin mun mielestä ne oli vähän tuota yllätyksellisiä, niitä pirunhahmoja muita mitä siellä tuijotteli. 3 N1: Nyt me pohdittiin tätä, kun siellä oli tämä joku Viattomien lasten N2: Tappo vai mikä se oli? N1: Niin liittyykö se tähän, kun kaikki alle kolmevuotiaat lapset tapettiin vai? Kun se oli kuitenkin talvimaisema, niin oliko se niin, et se ajatus siirrettiin johonkin toiseen aikakauteen? Vastasiko se jotakin sen aikakauden? 4 No nyt mun täytyy palata noihin aikuis-jeesus-maalauksiin. Kyllähän ne on vangitsevia. Yksityiskohdat on vangitsevia, ja joskus sitä joku teos, vaikka sä et siitä pitäisikään, niin se ikään kuin vangitsee sinut keskittymään. 5 Vangitsevuuteen vaikuttaa ilman muuta myös seurue ja museokävijän vireystila. Yksin käydessä näyttely on ehkä helpompi kokea vangitsevana, sillä silloin taiteeseen saa keskittyä huomattavasti paremmin. Vaikka haastateltujen joukossa oli myös sosiaalisista syistä museoon tulleita, muutamassa keskustelussa toistui se, että taidemuseossa on mukava käydä yksin. Museovieraat tuntuivat ajattelevan, että yksin käydessä näyttelyyn on parempi uppoutua ja sen vietäväksi on helpompi asettautua. Toisaalta ajateltiin, että taiteen parissa käy yleensäkin niin. Kuvataide on vangitsevaa jo itsessään. 1 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 H2: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H19: Mies, yli 64 vuotta, Helsinki. 4 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Rauma ja nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 5 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki.

109 Kiehtovuuden ja vangitsevuuden suhteen on siis syytä todeta, että vanha esittävä kuvataide on vangitsevaa itsessään. Taidenäyttely on vangitsevimmillaan, kun taiteen ja kävijän katseen väliin ei asetu häiritseviä ärsykkeitä. Oikeissa olosuhteissa nähtynä taide riittää houkuttamaan kävijän takaisin museoon. Sinebrychoffin taidemuseossa kiehtovaa ei ole pelkkä taide, vaan myös kotimuseosta löytyy tällaisia elementtejä. Erikseen mainittiin esimerkiksi Sinebrychoffin työhuone: No siellä oli ehkä semmoisia yksittäisiä teoksia, joissa meni enemmän aikaa. Ja sit toi Sinebrychoffin työhuone oli semmoinen mis meni enemmän aikaa. Mä oon usein ennenki jäänyt sinne pitkäks aikaa. Se on jotenki kiehtova paikka. 1 Vangitsevuudesta kertoo myös se, ettei Sinebrychoffin taidemuseota koeta kertakäyttöisenä vapaa-ajanvieton kohteena. Siitä kielii vakiovieraiden suuri osuus tässä tutkimuksessa tavoitetuista museokävijöistä. Toisaalta vangitsevuudesta kertoo myös se, että moni ensikertalainen ajattelee museossa kerran vierailtuaan tulevansa joskus uudelleen: No ainakin siis nyt, kun täällä on nämä vaihtuvat näyttelyt, niin kun tää on ensimmäinen kerta, niin tuli semmoinen, että tänne mä palaan, että siinä mielessä tää niinkun ensimmäinen kipinä on kylläkin syttynyt, että ei sillä mielellä, että jaha, nyt tämä on nähty, että ei mun tarvi enää sinne mennä, koska mä tiedän mitä siellä on, vaan mä alan niinkun seuraamaan entistä tarkemmin mitä on. 2 Haastatteluiden perusteella Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyt saavat kävijöiden täyden huomion sekä vierailuhetkellä että myöhemmin. Vierailuhetkellä kävijät keskittyvät muutamiin niin kutsuttuihin vierailunsa kohokohtiin kuten yksittäisiin teoksiin, mutta kokevat vierailun vangitsevana myös asteen syvemmällä tasolla. Ajan kanssa merkityksellisenä koettu museovierailu houkuttaa monia kävijöitä palaamaan museoon yhä uudelleen. 1 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu. 2 H17: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

110 9 Käynnin jälkeen merkityksellisyys Jotta museovierailu koettaisiin merkityksellisenä, tulee näyttelyn vaikuttaa kävijään niin tiedollisella, emotionaalisella kuin asenteellisella tasolla. Kävijä tuntee olonsa täydentyneeksi ja kokee vierailun vaikuttaneen itseensä. Merkityksellisen näyttelyvierailun vaikutukset ovat pitkäaikaisia. 1 Käyntiä muistellaan jälkikäteen ja siitä todennäköisesti myös puhutaan tuttaville. Näyttelyn merkityksellisyys voidaan hahmottaa erityisesti nykyaikaisen museoinstituution tavoitteeksi. Museoiden pedagogisuus liittyi 1800-luvulla kansanvalistuksen ideologiaan, jonka tarkoituksena oli sivistää kansaa yhtenä massana, kun taas nykyään painotetaan museovieraita subjekteina. 2 Yleisöä ei enää lähestytä homogeenisenä, vaan moniaineksisempana, diffuusina yleisönä. 3 Merkityksellisyys liittyy juuri tähän yksilölliseen näyttelyn kokemiseen. Merkityksellinen näyttely tarjoaa elämyksiä monentyyppisille kävijöille. Museovierailun merkityksellisyydellä tarkoitetaan ennen muuta sitä, että museokävijät kokevat yksilöinä näyttelyn koskettaneen juuri heitä itseään. Jokainen merkityksellinen vierailu on siis myös individuaalinen. Yksilöllistä kokemista voidaan tarkastella jälkikäteen muun muassa oppimisen ja koetun muutoksen eli museokäynnin vaikuttavuuden kautta. Vierailun merkityksellisyyttä tarkastellaan seuraavassa näyttelyiden pedagogisuutta ja kävijöiden tiedostamia vaikutuksia erittelemällä. Näyttely oppimisen ympäristönä Museoissa oppiminen tapahtuu vapaamuotoisesti ilman auktoriteettia, eristyneisyyttä tai tiukkaa ohjeistusta. Oppiminen voi olla vähittäistä askel askeleelta rakentuvaa passiivista tiedon omaksumista tai se voi olla aktiivista ja äkillistä, jolloin oppija kokee tiedon uudistaneen tai muuttaneen ajatteluaan jollakin tapaa. 4 Oppimiseen 1 Esim. Serrell 2006. 2 Aurasmaa 2004, 44 45. 3 Karhio 2003, 7. 4 Hein 1999, 23.

111 vaikuttaa puolestaan oppijan taustat eli aiemmat tiedot ja kokemukset 1 sekä kävijän kiinnostuksen kohteet, motivaatio ja näyttelyn luonne. Toiset oppivat paremmin ympäristössä, jossa näyttely antaa kävijälle valinnanvapauden, kun taas toisenlaiset oppijat voivat ymmärtää paremmin näyttelyä, joka ohjaa vierailun etenemistä toisinaan ehdottomastikin. Oppimiseen vaikuttavat myös seurue ja sosiaalinen tilanne, näyttelyyn orientoituminen, etukäteisjärjestelyt sekä näyttelyarkkitehtuuri ja - suunnittelu. 2 Ympäristössä, jossa oppiminen on tarkoitettu vapaamuotoiseksi, tulee aina olla riittävästi vaihtoehtoja tarjolla erilaisille oppijille. Kun näyteltysuunnittelussa huomioidaan museovieraiden heterogeenisuus, voidaan näyttelyistä suunnitella entistä moninaisemmin lähestyttäviä, ja museovierailusta muodostuu subjektiivisempi. Pääsääntöisesti Sinebrychoffin taidemuseoon suunnatun vierailun koettiin opettaneen erilaisia asioita. Vastaukset vaihtelivat kuitenkin vastaajan mukaan: näyttelyn koettiin opettaneen niin historiasta, kulttuurista kuin taiteen tekniikoistakin. Oppimiseen vaikuttivat siis kunkin kävijän taustat ja omakohtaiset kokemukset. Säännönmukaisuutta vastausten välillä ei tässä suhteessa löytynyt. Moni kuitenkin muisteli haastattelutilanteessa havainnoineensa näyttelyssä yksittäisten maalausten sisältöjä. Kuvaa siis tavallaan luettiin kuin oppikirjaa. Teosten aihe joko opetti uutta tai vahvisti vanhaa: Se tuli taas mieleen, että ne oli semmoisia isoja työpajoja missä tehtiin, että niissä lopullisissa tauluissa saattaa olla aika vähän tätä nimenkirjoittajan työtä, et hän oli ehkä viimeistellyt vaan sen. 3 Ja vaikka tässä kotimuseossa on nyt niinkun samantyyppistä näytillä kuin mitä on tuolla alhaalla, noi aikuis-jeesukset on mun mielestä kaikkein parhaimpia! Siis Jeesus-lapsi, joka aina näyttää aikuiselta! - - - Että siinä yhdessä sillä oli hirveen isot lihakset ja identtiset kasvot äitinsä kanssa, joka on mun mielestä huvittavaa. Aina sama juttu, kun tutkitaan niinkun keskiajan kirkkoja ja kirkkomaalauksia, niin se pistää aina silmään se aikuis-jeesus-lapsi. 4 1 Haapalainen 2004, 123. 2 Falk & Dierking 2004, 139 142. 3 H6: Mies, yli 64 vuotta, Forssa. 4 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki.

112 Vieraat toisaalta myös odottivat museon tarjoavan sekä uutta ja opettavaa tietoa että vanhaa vahvistavaa informaatiota. Esimerkiksi museossa yksin liikkeellä ollut helsinkiläismies kertoi vierailevansa museossa nimenomaan näistä syistä: M: Yks syy miks mä tulin tänne, oli saada inspiraatiota omaan elämään ja omaan katsontakantaan menneestä elämästä sillä tavalla, että vanhaa tulin vanhoja asioita kertaamaan ja uusia asioita omaksumaan. AK: Eli tämmöinen itseen ja omaan historiaan liittyvä aspekti on kanssa? M: Joo, kyllä. Inspiraation lähde. 1 Kysymys pedagogisuudesta toi selvästi esiin sen, että oppiminen on yksilöllistä ja oppijan omista taustoista riippuvaa. Esimerkiksi Sinebrychoffien keräilijäpariskunnasta kirjan lukenut nainen kertoi oppineensa eniten Sinebrychoffeista ja heihin liittyneistä kertomuksista, kun taas akvarellimaalausta harrastava kävijä oppi kertomansa mukaan valon ja varjon tärkeydestä. Hän siis löysi näyttelystä ohjeita ja apua oman harrastuksensa tueksi. Vaikka vierailu olisi koettu mieluummin vanhaa vahvistavana kuin uutta opettavana, uutta silti odotettiin tarjottavan. Nykyaikainen museo koetaan paitsi taide- myös tiede- ja tutkimusinstituutiona. Näin ollen näyttelyiden odotetaankin opettavan edes jossain määrin jotakin uutta: Noo että miten monella tavalla voi elää! (nauraa) Että onhan tää ollut niin kuin aika uskomatonta, että joku perhe on hankkinut tuollaiset taideaarteet, että koko elämä on sitten keskittynyt siihen sen ympärille. 2 No ainakin mulle taas tätä valon ja varjon tärkeyttä sitä eroa. Näillä vanhoilla mestareilla on just tämä valon ja varjon se on niin upea! 3 No varmaan semmoista aivan ihan uutta tietoo on vaikee enää tehdä, että Mutta olishan se yllätys, jos tulis joku ihan uusi näkökulma noista asioista.- - - No kyllähän sitä odottaa nykyään museolta, kun niillä on kaikenlaisia pedagogeja ja sellaisia. Musta näyttely niinkun saakin vaatia vähän uutta silloin tällöin, mutta ei pakahduttamista. Joskus pitäisi tulla ihan uuttakin. 4 Haastatteluissa annetut vastaukset olivat hyvin spontaaneja ja osa kertoi iloiten oppineensa uutta. Yhtä lailla annettiin kuitenkin vastauksia, joiden mukaan museo ei tarjonnut minkäänlaista uutta informaatiota. Sen sijaan vierailun koettiin vahvistaneen vanhaa. Huomionarvoista on, että kävijät tiedostivat maunmukaisen, viihdyttävän ja tiedollisen museovierailun erot. Sekin, että vierailu tuki aiempaa käsitystä siitä, että 1 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 H2: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki. 3 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 4 H11: Mies, 35 44 vuotta, Helsinki.

113 vanha esittävä kuvataide on ristiriidassa oman maun kanssa, koettiin tiedollisesti vahvistavana ja sitä myöten opettavana asiana: Tää nyt opettaa ainakin esimerkiksi sen, että mun mielipide ei oo vieläkään muuttunut, että pidänkö mä tän aikakauden taiteesta siis sinänsä, mutta kyllähän se nyt sitten opetti. Se on eri asia nyt sitten nähdä kuin esimerkiksi jos mä olisin sen jäniksen nähnyt nyt sitten kuvan jossakin, kuvan siitä maalauksesta, niin ehkä mä en osais esimerkiksi sen kohdalla arvostaa sitä, et miten taitavasti se oikeesti oli maalattu. 1 Pääasiassa museossa vierailee henkilöitä, joilla jo on runsaasti taustatietoa taiteesta ja historiasta. Osa tällaisista kävijöistä kertoi silti löytäneensä näyttelystä uutta tietoa. Järjestäen todettiin, että näyttelyssä tarjottu tieto oli helppo liittää omaan vanhaan tietopohjaan. Tiedollisessa mielessä tuskin kukaan siis koki ristiriitaa näyttelyn ja oman ajattelunsa välillä: No tavallaan oli helppo [liittää uusi tieto vanhaan tietämykseen], joo. Että esimerkiksi mä olin unohtanut tän symboliikkapuolen taiteessa mitä siinä on, et tavallaan se tuli tossa opastuksessa hyvin esille. 2 Haastatteluiden perusteella pääteltynä suuri osa kävijöistä kokee jo ennen museoon saapumistaan tietävänsä vanhasta kuvataiteesta riittävästi. Tällaisille kävijöille vierailu museossa tarjoaa mahdollisuuden muistin virkistämiseen, ei niinkään uuden omaksumiseen. Myös vanhaa vahvistava tieto koetaan silti toivottuna. Yllätyksellistä ja uutta saa olla, mutta vanhaa vahvistavakin tieto tuottaa positiivisia ahaaelämyksiä. Oppimisen tilana museon toivotaan siis sekä opettavan uutta että tukevan aiempaa tietopohjaa. Myös vanhaa vahvistava tieto koettiin opettavana. Kuva: Eino Saarela Rossi 2010. 1 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 2 H5: Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä.

114 Vierailun vaikutukset Kävijän museovierailuilla muodostamat kokemukset ovat merkityksellisiä sekä kävijälle itselleen että museolle yleisölle avoimena laitoksena. Yksittäinen museovierailu jatkuu pitkään vielä varsinaisen museokäynnin jälkeenkin. Kävijä prosessoi vierailulla kokemaansa jälkikäteen ja mahdollisesti keskustelee siitä tuttaviensa kanssa. Museoon liittyvät muistot kestävät monesti jopa vuosikymmeniä. 1 Suurin osa vastanneista koki vierailun vaikuttaneen itseensä jollain tapaa joko tiedollisella tai tiedostamattomalla tasolla. Kun haastateltavilta kysyttiin suora kysymys vaikuttiko vierailu heihin jotenkin, moni vastasi, ettei kokenut näin tapahtuneen. Kertomien mukaan vierailu silti muutti jotakin käyttäytymisessä tai mielentilassa. Moni kertoi esimerkiksi etsivänsä vierailun seurauksena lisää aiheeseen liittyvää tietoa. Vierailu siis käynnisti ajatteluprosessin: Good art always does. It makes you think. 2 No kyllä me nyt ainakin luetaan vähän Sinebrychoffista taas tämän jälkeen uudestaan! Niin, että kyllä se sillain innostaa! 3 No mulle tää todennäköisesti johtaa siihen, et nyt kun mä oon nähnyt ton tota näyttelyn, niin varmaan saatan lukee enemmän tosta tietyn aikakauden taiteesta kotona. Niin varmaan eka katon mitä omasta kirjahyllystä löytyy ja netistä ja sitten lähen kirjastoon, et mulle helposti käy niin, et jos mä lähden kattoo jonkun tietyn aikakauden näyttelyä, niin kyl mä sit saatan sieltä poimii jonkun taulun tai teoksen ja siitä lukee sitten enemmän. 4 Erään vastaajan mukaan taidenäyttelyssä käynti auttaa ymmärtämään historiaa elävämmin. Hänen mukaansa esittävä taide kertoo paremmin tietyistä aikakausista kuin kirjoitukset tai mahdolliset valokuvat. Kävijän mukaan kuvataiteessa korostetaan tiettyjä motiiveja ja vastaavasti annetaan toisille detaljeille vähemmän painoarvoa. Näin ollen tietynlainen kuvataide auttaa todenmukaista visualisointia paremmin ymmärtämään sitä mitä kuvan maalaamisella on oikeastaan tarkoitettu: 1 Falk 2009, 133. 2 H1: Nainen, 55 64 vuotta. Englanti. 3 H14: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 4 H12: Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu.

115 Ehkä semmoinen historia tulee elävämmäksi, kun noi ihmiset on niin tavallisia. Ne on noita yläluokan ihmisiä, mutta tässä on nyt taiteilijat osannut kuvata ne niin kumminkin tavallisiksi, että tulee hyvin ihmisten luonteet esille. Paremmin kuin yleensä valokuvissa. Taiteilijat on osannut tarkkailla niitä mallejaan, et ne on osannut maalata niitten perusilmeet. 1 Museossa koetun esteettisen elämyksen koettiin myös piristävän, virkistävän ja tuottavan positiivista mieltä pitemmäksi aikaa. Kuvataiteen ja museovierailun ajateltiin tarjoavan inspiraatiota, iloa ja intoa sekä sielunravintoa. Positiivisen olon kerrottiin jatkuvan museovierailun jälkeen jonkin aikaa: Vaikutti! Nyt tuntuu ihan kivalta taas. Kyllä mä saan nyt kyllä, mul on semmoinen kyky, että mä melkeen mistä vaan voin saada tota semmoista inspiraatiota ja iloa, intoa. - - - Se on semmoista itsensä rakentamista, kun käy täällä näissä tilaisuuksissa. 2 Mutta sitten taas kyllähän noissakin on niinkun hyvin paljon kaikkia semmoisia kauniita aspekteja. Ja sitten kauneushan on aina jotenkin elähdyttävää. Siis kauniita asioita katsomalla voi tehdä itselleen hyvän mielen viikkokausiksi. Semmoinen. Niinkun esteettinen elämys, sielunravintoa. 3 Tästä jää vaan se tietynlainen positiivinen olo vähäksi aikaa loppupäiväksi, ehkä sitä viikollakin ajattelee vähän. 4 Muutamat haastatellut kertoivat museovierailun rohkaisevan käymään enemmän museoissa. Pääasiassa seuraavien vierailujen sanottiin suuntautuvan toisiin taidenäyttelyihin, mutta myös Sinebrychoffin taidemuseoon, kun vaihtuva näyttely jälleen muuttuu. Tätä tietoa tukee se, että haastatelluista niinkin moni lukeutui Sinebrychoffin taidemuseon vakiokävijöiksi. Museossa pitää käydä aktiivisesti, jotta muistaa miten helppoa sinne on loppujen lopuksi mennä: Kyl se ainakin innostaa silleen, et tekee mieli mennä johonkin toiseen museoon sit uudestaan. Kattomaan jotain muuta taidetta. 5 No mä niin vähän käyn, kyllä mä huomasin, että mä liian harvoin käyn. Mun pitäis useemmin ruveta käymään ja ottaa lapsenlapsia mukaan! 6 Vaikutukseksi voi lukea myös vanhan esittävän kuvataiteen inhoajana esittäytyneen haastateltavan toteamus siitä, että käynti vahvisti hänen ennakkoasennettaan ja mie- 1 H15: Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki. 2 H9: Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki. 3 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki. 4 H13: Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula. 5 H15: Mies, 15 24 vuotta, Valkeala. 6 H10: Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki.

116 lipidettään taiteesta. Myös taidetta kohtaan osittain negatiivisena annettu kommentti lausuttiin kuitenkin positiivisessa mielessä: Se perimmäinen syy oli tulla mielenkiinnosta kattomaan, että näyttääkö ne nyt tosiaan onko se toisaan niin, ja se vahvistui, että mä en niistä [vanhasta taiteesta] pidä. 1 Arvioitaessa Sinebrychoffin taidemuseon onnistumista omalla erityisalallaan, voidaan museokävijöiden kertomien vierailun vaikutusten perusteella todeta, että museo on onnistunut tehtävässään hyvin, ellei erinomaisesti. Kertomansa mukaan vieraat innostuivat etsimään lisätietoa ja vierailemaan museoissa useammin, minkä lisäksi he kokivat vierailun seurauksena piristyneensä ja virkistyneensä. Lisäksi näyttely onnistui puhuttelemaan myös kävijöitä, jotka eivät kokeneet vanhaa ulkomaista kuvataidetta oman makunsa mukaisena. Vierailu tarjosi siis riittävästi erilaisia näkökulmia, jotta siitä pääsivät nauttimaan hyvinkin erilaiset kävijät. Vierailu Sinebrychoffin taidemuseossa oli merkityksellinen monentyyppisille kävijöille. Kuva: Aura Kivilaakso 2010. 1 H16: Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki.

117 10 Lopuksi Tässä tutkimuksessa Sinebrychoffin taidemuseoon tehtyjä museovierailuja on eritelty ja analysoitu erilaisista perspektiiveistä, museologisia teorioita apuna käyttäen. Tutkimus lähestyi yhtäältä museokävijöitä ja heidän mielikuviaan museosta sekä sen palveluista, ja toisaalta museovierailua erilaisine näkökohtineen. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut nimenomaan subjektiivisten näkemysten tapauskohtainen tunnistaminen. Näiden henkilökohtaisista premisseistä annetuiden näkemysten avulla on hahmoteltu myös yleisempää linjaa. Vaikka vastaukset olivat keskenään yksilöllisiä, löytyi niistä paikoin myös yhteneväisyyksiä. Yleistyksiin lukeutuu esimerkiksi huomio, että Sinebrychoffin taidemuseota pidetään laadukkaana kulttuurilaitoksena, jonka ei silti nähdä tarjoavan mitään uutta ja yllättävää. Museon halutaan pysyvän perinteisenä ja perustason museona, sillä interaktiivista elämystehtailua ja performanssia on elämässä tätä nykyä riittävästi muutenkin. Tutkimuksen pohjalta voisi myös yleistää, että ainutkertaisten elämysten sijaan Sinebrychoffin taidemuseoon liittyy pitempiaikaisia, syviä kokemuksia. Kävijöistä suuri osa lukeutuu museon vakiovieraisiin, joiden suhde museoon ja sen kokoelmiin on pitkä ja vankka. Lopuksi on hyvä nostaa esiin kysymys museon luonteesta. Tutkimuksen edetessä korostui huomio, että museon kävijöistä moni lukeutuu joko taidealan ammattilaisiin tai vastaavasti sen harrastajiin. Museossa käy siis paljon ihmisiä, joiden yleissivistys taiteen suhteen on korkea. Mielletäänkö maan ainoa ulkomaiseen vanhaan taiteeseen erikoistunut museo siis ainoastaan harrastajille suunnattuna, mielletäänkö se kenties jopa elitistisenä? Amerikkalainen filosofi, pragmatismin edustaja John Dewey korosti esteettisen kokemuksen merkitystä. Hän katsoi, että mikäli taiteen asemaa niin kutsuttuna korkeakulttuurina korostetaan, se ei johda muuhun kuin taiteen eriytymiseen arjesta ja käytännöstä. 1 Jotta näin ei käy, taide olisi tuotava lähemmäksi tavallista ihmistä. Siksi 1 Ks. Dewey 2005.

118 taidemuseoiden on tärkeää panostaa taiteen saavutettavuuteen myös muutoin kuin fyysisesti taide tavoitetaan niin ikään henkilökohtaisella ja sosiaalisella tasolla. 1 Vaikka tutkimukseen tavoitetuista informanteista suuri osa oli ammattilaisia tai alan harrastajia, joukossa oli vastaavasti myös heitä, jotka kertoivat olevansa taiteen kanssa tekemisissä vain vähän. Heistä osa kertoi tulevansa taidenäyttelyyn ainoastaan aistimaan ja nauttimaan tunnelmasta sekä esteettisistä elämyksistä. Tutkimuksen perusteella voidaan siis sanoa, että vaikka Sinebrychoffin taidemuseo on taideja kulttuurialan ammattilaisten suosiossa, on se silti onnistunut tavoittamaan myös toisenlaisia yleisöjä niin henkilökohtaisella kuin sosiaalisella tasolla. Mielenkiintoisinta on, että myös eri kävijätyyppien väliltä saattoi tunnistaa yhteneväisyyksiä. Kun kuvataidetta vähemmän tuntevista osa sanoi haluavansa taidenäyttelyssä ainoastaan katsella taidetta ja nauttia taidemuseon seesteisestä tunnelmasta, myös osa alaa erityisen hyvin tuntevista kertoi tulevansa museoon viettämään vapaa-aikaa samoista syistä. Toisaalta näyttelyltä toivottiin myös tiedollista vahvistamista ja pedagogisuutta, mikä tuntui kuitenkin monissa vastauksissa jäävän silti esteettisen näyttelykokemuksen merkittävyyden varjoon. Tutkimuksessa käsiteltiin laajasti myös museovieraiden tapaa lähestyä vanhaa esittävää kuvataidetta eli kokoelmanlukutaitoa. Saatujen tulosten perusteella voi ilman epäilystä yleistää, että näyttelyvieraat keskittyivät taidetta havainnoidessaan ennen muuta teosten sisältöön ja siihen mitä kuva representoi. Taidetta lähestyttiin niin sen taidehistoriasta kuin kulttuurihistoriasta kertovan olemuksen kautta. Eri historian lajien välille ei tehty kovinkaan suurta eroa. Sen sijaan taidehistoriallista kehityskaarta kuten tyylihistoriaa tai tekniikoita ei keskiverto museokävijä tämän tutkimuksen mukaan juurikaan havainnoinut. Niitä kertoi katsoneensa ainoastaan muutama alan ammattilainen kuten taidegraafikko ja -konservaattori. Toiveet informatiivisuuden suhteen liittyivät niin ikään teosten sisältöihin ja erityisesti niiden kulttuurihistoriaan, vaikkakin niin, että asiaa suoraan kysyttäessä teoksista toivottiin kuultavan oikeastaan kaikkea, mitä niistä ylipäätään voi kertoa. Erityisen kiinnostavina vanhasta esittävästä kuvataiteesta puhuttaessa koettiin teosten luon- 1 Falk & Dierking 2002, 1-9.

119 teet tiettyjen aikakausien kuvina. Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyssä oli havainnoitu esimerkiksi maalausten tapahtumarikkautta ja jopa satiirisuutta. Aiheet tuntuivat kiinnostaneen kävijöitä myös tiedollisella tasolla. Todettiin myös, että vaikka kävijät havainnoivat eritoten teosten sisältöjä, tuntevat he vain harvoin niiden sisältämiä symboleita, allegorioita ja mytologioita. Tässä suhteessa sisällöt voisivat tarjota sekä uutta että vanhaa, jo hyvin pitkälti unohdettua, vahvistavaa tietoa. Esimerkiksi antiikin tarinat olivat kävijöille vieraita ja pitkälti unohdettuja. Haastavaa kuitenkin on, että vaikka tarinat kiinnostavat, saatetaan ne silti liian konservatiivisesti esitettyinä kokea pitkästyttävinä. Informaation tarjoaminen kiinnostavasti ja nykyaikaisesti ei kävijöiden keskuudessa vaikuttanut tarkoittavan kuitenkaan interaktiivista, digitaalista tai osallistavaa. Päinvastoin, kävijät toivoivat museon pysyttelevän perinteisenä taidemuseona myös tulevaisuudessa Sinebrychoffin taidemuseo miellettiin osana pitkää kulttuurista ja ajallista jatkumoa, eikä sen haluttu sortuvan toiminnassaan muodikkaisiin ja lyhytikäisiin kokeiluihin. Museokävijöiden asenteet näkyivät myös siinä, etteivät he kertoneet käyttävänsä museoiden verkkosivuja kuin korkeintaan vierailujen suunnitteluun. Verkkosivut palvellevat siis lähinnä toisenlaisia museokävijöitä potentiaalisia museokävijöitä. Kulttuurihistoriaan tuntuivat kallistuvan kävijöiden näkemykset myös Sinebrychoffin taidemuseon olemuksesta. Vaikka museon toiminnan painopiste oli tiedossa ja pidetty, monien kävijöiden oli vierailullaan helpompi havainnoida kulttuurihistoriallisia piirteitä sekä taiteesta että itse museosta. Museovieraat suuntasivat käyntinsä vanhan kuvataiteen näyttelyyn, mutta he kokivat kotimuseon sekä museoon liittyvät tarinat silti tärkeänä osana museovierailuaan. Osan vierailuelämyksestä tekikin juuri museorakennus ja miljöö. Tarina Sinebrychoffien keräilijäpariskunnasta oli laajalti tunnettu ja se yhdistettiin mielikuvissa yhteiskunnan historiaan. Tästä syystä ainakin sille osalle museokävijöistä, jotka kävivät myös museon toisessa kerroksessa, kotimuseo oli merkittävä osa museovierailua. Vakiokävijät suuntasivat vierailunsa pääsääntöisesti vaihtuviin näyttelyihin, mutta osa heistä kertoi silti haluavansa käydä aina myös kotimuseon puolella. Paikalle luonnollisesti muodostuneen museon omaleimaisen identiteetin ja hengen ajateltiin syntyvän juuri sen kokoelmiin liittyvistä tarinoista, joista Paul ja Fanny Sinebrychoffin elämäkerta oli laajimmin tunnettu.

120 Lopputuloksena voi kiteyttää, että museon itsensä ylläpitämä imago on museokävijöiden keskuudessa hyvin tunnistettu. Tuntuu siltä, että kävijät tiedostavat käyntinsä suuntautuvan nimenomaan kotimuseoon, mutta että he samastavat museon kuitenkin ennemmin suuriin suomalaisiin ja ulkomaisiin taidemuseoihin kuin muihin kotimuseoihin. Sinebrychoffin taidemuseossa vieraillessa merkittävä osa museokäyntiä on miljöö ja rakennus sekä tarina sen entisistä omistajista. Kävijät tuntuvat siis omaksuneen ajatuksen siitä, että Sinebrychoffien talo muodostaa kokonaisuuden arkkitehtuurin, taidekokoelmien, interiöörien ja rakennuksen historian kanssa, jonka tärkeä osa ovat myös talossa eletty elämä ja muistot menneistä tapahtumista ja ihmisistä. 1 Museon ja sen yleisöjen näkemyksien välillä vallitsee siis keskinäinen harmonia. Tämä tutkimus on syventävä katsaus Sinebrychoffin taidemuseon sekä Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyn kävijöihin sekä heidän mielikuviinsa kuvataiteesta ja taidemuseosta. Tutkimuksessa esitetyt näkökohdat ovat subjektiivisia sekä aikaan ja paikkaan sidottuja, ja ne siten ymmärrettyinä voivat auttaa museotoiminnan kehittämisessä ja sen tunnettuuden edistämisessä. Tutkimuksen arvo on lähinnä sen tavassa auttaa ymmärtämään museokävijöitä, heidän oletuksiaan ja mieltymyksiään. Soveltavilta osin hyödynnettynä tutkimus voi toimia inspiraation lähteenä kehitettäessä museotoimintaa entistä yleisölähtöisemmäksi. 1 Huhtamäki 2003, 6.

121 Lähteet Painamattomat lähteet Valtion taidemuseo, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys Haastattelut Haastattelija Aura Kivilaakso Sinebrychoffin taidemuseo, keltainen salonki Haastattelu 1 16.10.2010, klo 11.55 12.20 Nainen, 55 64 vuotta, Englanti Haastattelu 2 16.10.2010, klo 12.30 13.00 Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki ja mies, yli 64 vuotta, Helsinki Haastattelu 3 16.10.2010, 13.45 14.15 Nainen, 25 34 vuotta, Imatra ja mies, 25 34 vuotta, Imatra Haastattelu 4 16.10.2010, klo 14.55 15.20 Nainen, 45 54 vuotta, Viro Haastattelu 5 16.10.2010, klo 15.20 16.00 Nainen, 45 54 vuotta, Venäjä Haastattelu 6 17.10.2010, klo 11.35 12.10 Nainen, yli 64 vuotta, Forssa ja mies, yli 64 vuotta, Forssa Haastattelu 7 17.10.2010, klo 12.20 12.40 Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki (ja tyttö, 8 vuotta, Kuopio) Haastattelu 8 17.10.2010, klo 13.00 13.20 Mies, yli 64 vuotta, Helsinki Haastattelu 9 17.10.2010, klo 13.30 14.00

122 Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki Haastattelu 10 17.10.2010, klo 14.05 14.35 Nainen, 55 64 vuotta, Rauma ja nainen, 55 64 vuotta, Helsinki Haastattelu 11 17.10.2010, klo 15.00 15.25 Mies, 35 44 vuotta, Helsinki Haastattelu 12 23.10.2010, klo 12.10 12.35 Nainen, 25 34 vuotta, pääkaupunkiseutu Haastattelu 13 23.10.2010, klo 12.50 13.15 Nainen, 25 34 vuotta, Tuusula Haastattelu 14 23.10.2010, klo 13.20 13.45 Nainen, yli 64 vuotta, Helsinki Haastattelu 15 23.10.2010, klo 13.50 14.20 Nainen, 35 44 vuotta, Helsinki ja mies, 15 24 vuotta, Kouvola Haastattelu 16 23.10.2010, klo 14.45 15.20 Nainen, 25 34 vuotta, Helsinki Haastattelu 17 24.10.2010, klo 12.00 12.25 Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki Haastattelu 18 24.10.2010, klo 12.30 12.45 Nainen, yli 64 vuotta, Sysmä Haastattelu 19 24.10.2010, klo 13.00 13.20 Mies, yli 64 vuotta, Helsinki Haastattelu 20 24.10.2010, klo 13.50 14.30 Nainen, 55 64 vuotta, Helsinki ja mies, 55 64 vuotta, Helsinki

123 Webropol-kyselyt, yhteensä 29 vastausta Kyselyn laatija: Aura Kivilaakso Vastaukset 19.10. 30.10.2010 Painetut lähteet ja kirjallisuus Alasuutari, Pertti 1993. Laadullinen tutkimus. 3. uudistettu painos. Tampere: Vastapaino. Arkio, Tuula 2008. Museoiden ja taidekokoelmien yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. -Päivi Rajakari (toim.) Mitä meillä oli ennen Kiasmaa? Kokoelmatoiminnan vaikuttavuus. Museologia 2. Valtion taidemuseo: Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys. Vammalan kirjapaino Oy. 15 22. Aurasmaa, Anne 2004. Katsoja kokee ja ymmärtää. -Marjatta Levanto & Susanna Pettersson (toim.). Valistus / museopedagogiikka / oppiminen. Taidemuseo kohtaa yleisönsä. Valtion taidemuseo: Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys. 39 47. Black, Graham 2005. The Engaging Museum. Developing Museums for Visitor Involvement. New York: Routledge. Bourdieu, Pierre & Darbel, Adam 1991. The Love of Art. European Art, Museums and Their Public. Alkuperäisteos L Amour de l art. Cambridge: Polity Press. Dewey, John 2005. Art as Experience. Perigee trade paperback edition. New York: Perigee. Diamond, Judy 1999. Practical Evaluation Guide: Tools for Museums and Other Informal Educational Settings. Lanham: AltaMira Press. Émond, Anne-Marie 2006. Understanding How Art Museum Visitors Positively Connect with Artworks. Université de Montreal, Canadá. Moniste. Émond, Anne-Marie 2005. Between Talk and Silence: The Friendly Stranger and the Reception of Contemporary Art. Université de Montréal: Faculté des sciences de l éducation. Moniste. Falk, John H. 2009. Identity and the Museum Visitor Experience. California: Left Coast Press. Falk, John H. & Dierking, Lynn D. 2004. The Contextual Model of Learning. - Gail Anderson (ed.) Reinventing the Museum. Historical and Contemporary Perspectives on the Paradigm Shift. Walnut Creek: AltaMira Press. 139 142. Falk, John H. & Dierking, Lynn D. 2002. The Museum Experience. Washington DC: Whalesback Books.

124 Falk, John H. & Dierking, Lynn D. 2000. Learning from Museums. Visitor Experiences and the Making of Meaning. Lanham: AltaMira Press. Fink, Arlene 2003. How to Ask Survey Questions. 2 nd edition. Thousand Oaks: Sage Publications. Haapalainen, Riikka 2004. Kävijästä käyttäjäksi. Museopedagogian digitaalinen ulottuvuus. -Marjatta Levanto & Susanna Pettersson. Valistus / museopedagogiikka / oppiminen. Taidemuseo kohtaa yleisönsä. Valtion taidemuseo: Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys. 115 129. Hein, George E. 1999. Learning in Museum. New York: Routledge. Heinonen, Jouko & Lahti, Markku 2001. Museologian perusteet. Jyväskylä: Suomen Museoliitto. Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena 2000. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena 1995. Teemahaastattelu. 7. painos. Helsinki: Yliopistopaino. Hood, Marilyn 2004. Staying Away: Why People Choose Not to Visit Museums. -Gail Anderson (ed.) Reinventing the Museum. Historical and Contemporary Perspectives on the Paradigm Shift. Walnut Creek: AltaMira Press. 150 157. Hooper-Greenhill, Eilean 2000. Museums and the Interpretation of Visual Culture. London: Routledge. Huhtamäki, Ulla 2003. Esipuhe. -Minerva Keltanen (toim.) Sinebrychoff - Keräilijän kodista taidemuseoksi. Helsinki: Valtion taidemuseo. Jääskinen, Aune 2007. Kauppaneuvos Paul Sinebrychoff (1859 1917). -Matti Klinge (toim.) Suomen kansallisbiografia 9 (Siltanen-Tott). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 41 42. Karhio, Päivi 2003. Miten lähestyä käymättömiä? Ei-kävijyyden esitarkastelua asiantuntijahaastattelujen valossa. Tutkimusraportti. Valtion taidemuseo: Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys. Moniste. Kartio, Kai 1994. Paul Sinebrychoff ja Alankomaiden taide. -Kai Kartio (toim.) Helsingin olutkuningas, keisarinnan henkilääkäri ja Alankomaiden vanhoja mestareita. Valtion taidemuseo Ulkomaisen taiteen museo Sinebrychoff. 6 47. KAS taidetta 1/2008. Valtion taidemuseon tiedotuslehti. Forssa: Valtion taidemuseo.

125 Kivilaakso, Aura 2009. Museovieraan Kalevala. Syventävä yleisötutkimus 2009. Helsinki: Valtion taidemuseo, Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys. Julkaisematon. Korhonen, Petra 2008. Museokävijän prosessikuvaus. Raportti 1/2008. Valtion taidemuseo: Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys. <http://www.fng.fi/fng/rootnew/fi/kehys/pdf/raportti12008.pdf> Korpipää, Riitta 2005. Taidemuseoiden vaikuttavuus. Esitutkimus taidemuseoalan ja taidemuseotoiminnan välillisen ja välittömän vaikuttavuuden arvioimiseksi. Valtion taidemuseo: Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys. <http://www.fng.fi/fng/rootnew/fi/kehys/pdf/esitutkimus.pdf> Leimu, Pekka 2005. Kyselyt. -Pirjo Korkiakangas, Pia Olsson & Helena Ruotsala (toim.) Polkuja etnologian menetelmiin. Ethnos-toimite 11. Saarijärvi: Ethnos ry. 77 88. Liukkonen, Eija 2004. Havaintoja vakituisuudesta. Valtion taidemuseo: Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys. Moniste. < www.fng.fi/fng/rootnew/fi/kehys/pdf/havaintoja.pdf> McNeill, Patrick & Chapman, Steve 2005. Research Methods. Third edition. Abingdon: Routledge. Morton Smyth Ltd. 2004. Not for the Ones Like You. How to Reach a Broader Audience. Edinburgh: Morton Smyth Limited. Moniste. Nikula, Anne (toim.) 2003. Valtion taidemuseon vuosikertomus 2002. Espoo: Valtion taidemuseo. Panofsky, Erwin 1962. Studies in Iconology. Humanistic Themes in the Art of the Renaissance. New York: Harper Row. Patton, Michael Quinn 2002. Qualitative Research & Evaluation Methods. 3 rd ed. Thousand Oaks: Sage Publications. Pettersson, Susanna 2009. Taidemuseoiden tulevaisuuksien historia. -Susanna Pettersson (toim.) Tulevaisuuden taidemuseo. Valtion taidemuseo: Kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet Kehys. 17 44. Rautio, Pauliina 2006. Vastakohtien tavaratalossa ARS 06 kokemuksena. Valtion taidemuseo: Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys. Julkaisematon. Rautio, Pauliina 2005. Pyörösaha jalassa Mielikuvia ARS-näyttelystä. Valtion taidemuseo: Taidemuseoalan kehittämisyksikkö Kehys. Julkaisematon. Rounds, Jay 2004. Strategies for the Curiosity-Driven Museum Visitor. -Curator 47/4, October 2004. 389 412.

126 Serrell, Beverly 2006. Judging Exhibitions: a Framework for Assessing Excellence. Walnut Creek, Calif: Left Coast. Sinebrychoffin taidemuseo 2010. Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä Rubens, Bruegel, Jordaens. Lehdistötiedote. Stainton, Catherine 2002. Voices and Images: Making Connections Between Identity and Art. -Gaea Leinhardt, Kevin Crowley & Karen Knudson (ed.). Learning Conversations in Museums. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates Inc. 213 258. Taivassalo, Eeva-Liisa 2003. Museokävijä. Valtakunnallinen museokävijöiden kävijätutkimus 2003. Helsinki: Suomen museoliiton julkaisuja 53. Weltzl-Fairchild, Andrea 1991. Describing Aesthetic Experience: Creating a Model. -Canadian Journal of Education / Revue canadienne de l'éducation 16:3, Summer, 1991. Canadian Society for the Study of Education. 267 280.

Liite 1 Haastattelurunko i LIITE 1 HAASTATTELURUNKO I. ODOTUKSET JA NIIDEN TÄYTTYMINEN 1. Milloin päätitte vierailustanne näyttelyyn? Tulitteko hetken mielijohteesta, päätittekö asiasta tänään vai jo kauan sitten? 2. Mitä tulitte museoon katsomaan? Millaisia odotuksia teillä oli käynnin suhteen? Kuinka odotuksenne täyttyivät? II. III. IV. MUSEOVIERAILU 3. Mihin käyntinne liittyy? Tulitteko katsomaan ensisijaisesti vaihtuvaa taidenäyttelyä, taidemuseon omia kokoelmia vai vierailulle kotimuseoon? 4. Tulitteko varta vasten museoon vai yhdistittekö käynnin johonkin toiseen menoon? 5. Kuuluuko museossa käynti mielestänne vapaa-ajan viettoon? Tuletteko museoon kokeaksenne ainutkertaisia elämyksiä vai siksi, että se niin sanotusti kuuluu asiaan? 6. Millainen merkitys seurueellanne oli näyttelykäynnillenne? Käyttekö näyttelyssä mieluummin seurassa vai yksin? YLEISÖLÄHTÖISYYS 7. Oliko näyttely mielestänne selkeä? Oliko näyttelyssä eteneminen luontevaa? 8. Oliko tieto helposti saatavilla? Oliko näyttely tässä suhteessa yhtenäinen? Tukivatko näyttelyn eri elementit toisiaan vai koitko ne toisistaan irrallisiksi? 9. Millaista oheismateriaalia käytitte vierailunne aikana? Miten se palveli teitä? Millaisessa muodossa toivoisitte saavanne oheismateriaalin? 10. Koitteko vierailun elämyksellisenä? Oliko käynti mielestänne mieluummin yllätyksellinen vai (hyväksi koettua) peruslaatua? 11. Oliko näyttely mielestänne vuorovaikutteinen? Saitteko kävijänä vaikuttaa vierailun etenemiseen tai tiedon vastaanottamisen? Olisitteko toivonut enemmän tai vähemmän osallistumismahdollisuuksia? 12. Kuinka museokävijä oli mielestänne huomioitu näyttelyssä? Huomioidaanko näyttelyssä erilaiset museokävijät? 13. Koitteko palvelun tasokkaaksi? Miten vertaisitte Sinebrychoffin taidemuseon palveluita muiden museoiden palveluihin? SUHDE MUSEOON JA KOKOELMIEN ROOLI 14. Kuinka kauan olette ollut Sinebrychoffin taidemuseon asiakas? Juontavatko suhteenne museoon pitkälle? 15. Miten löysitte (aikanaan) museon? Suositteliko joku tuttava museota teille?

Liite 1 Haastattelurunko ii 16. Tiedättekö mistä taidemuseo on saanut nimensä? Tunnetteko museon historian tai muita kokoelmiin liittyviä tarinoita? 17. Kuinka tärkeä osa Sinebrychoffin taidemuseon omilla kokoelmilla oli osana museokäyntiänne? Kumman koette museovierailunne/ vierailujenne kannalta merkityksellisempänä: vaihtuvan näyttelyn vai museon peruskokoelman? 18. Millaisia ajatuksia museorakennus itsessään teissä herättää? Kuinka merkittävässä osassa museorakennus oli vierailullanne? V. SUHDE VANHAAN EUROOPPALAISEEN TAITEESEEN 19. Kuinka paljon olette tekemisissä vanhan eurooppalaisen taiteen kanssa? Missä muualla näette vanhojen mestareiden teoksia? 20. Koetteko vanhan taiteen tärkeäksi? Miksi/ miksi ette? 21. Millainen on suhteenne taide- ja kulttuurihistoriaan? Harrastatteko niitä/ jompaakumpaa niistä? 22. Mikä taide- ja kulttuurihistoriassa kiinnostaa teitä? Miten haluatte niihin tutustua? 23. Millainen on mielestänne kulttuurihistorian ja taidehistorian suhde Sinebrychoffin taidemuseossa? Kumman koette itsellenne tärkeämmäksi museossa vieraillessanne? VI. VII. VIII. KOKOELMANLUKUTAITO 24. Miten tuttua vanha taide on teille? Osaatteko esim. kertoa jotakin näyttelyssä näkemienne taulujen tyylistä? 25. Minkälaisiin asioihin kiinnititte huomiota kokoelmissa ja taideteoksissa? Millaisia ulottuvuuksia löysitte teoksista? 26. Kiinnitittekö huomiota ennen muuta visuaalisiin tekijöihin vai teosten sisältöön? Kuinka tuttuja teosten sisällöt olivat teille? 27. Toivoisitteko, että näyttelyssä kerrottaisiin tarkemmin taideteosten historiasta, sisällöistä, tyylistä tms.? VANGITSEVUUS 28. Vangitsiko näyttely täyden huomionne? Innostiko se teitä tutkimaan tarkemmin esim. oheismateriaalia? 29. Missä kohdissa käytitte eniten aikaa? Minkä koitte näyttelyssä mieluisimpana? Entä vähiten miellyttävänä? 30. Millainen näyttelytila oli mielestänne sosiaalisesti? Innostiko se keskusteluun tai kanssakäyntiin seuralaistenne tai muiden museovieraiden kanssa? 31. Oliko näyttelyssä riittävästi tietoa erilaisissa muodoissa? Millaisessa muodossa toivoisitte saavanne tiedon? MERKITYKSELLISYYS 32. Opettaako näyttely mielestänne jotakin? Mitä? 33. Miten liititte näyttelyn informaation aiempiin kokemuksiinne tai tietämykseenne? Oliko näyttelyn tarjoama informaatio teille tuttua entuudestaan vai koitteko sen täysin uutena? Koitteko informaation suhteen ristiriitoja?

Liite 1 Haastattelurunko iii 34. Vaikuttiko näyttelykäynti jotenkin asenteisiinne (esim. vanhasta taiteesta, kulttuurihistoriasta, eurooppalaisuudesta, taide- tai kotimuseoista tms.)? Muuttiko se jotenkin ajattelutapaanne tai vahvistiko se sitä? IX. KOTISIVUT 36. Oletteko tutustuneet Sinebrychoffin taidemuseon kotisivuihin? Mitä olette kotisivuilta etsineet/ mihin olette kotisivuilla tutustuneet? 37. Käytittekö kotisivuja tätä museovierailua suunnitellessanne? 38. Millaista tietoa haette yleensä käydessänne eri museoiden kotisivuilla? X. VAPAA KERRONTA 39. Haluatteko vielä lisätä jotakin mitä en jo ole kysynyt tai painottaa jotakin aiemmin käsittelemäämme?

Liite 2 Taustatietolomake/ haastattelut LIITE 2 TAUSTATIETOLOMAKE/ HAASTATTELUT KÄVIJÄTUTKIMUS 2010 Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä/ Sinebrychoffin taidemuseo Sinebrychoffin taidemuseossa 14.10.2010 16.1.2011 esillä olevan Flaamilaiset mestarit Antwerpenistä -näyttelyn asiakkaista tehdään kävijätutkimusta. Kerättyä tietoa käytetään Valtion taidemuseon sisäisessä tutkimuskäytössä ja sen avulla pyritään parantamaan Sinebrychoffin taidemuseon näyttelytoimintaa. Sukupuoli Ikäryhmä [18] Nainen [ 8 ] Mies [ 1 ] 15 24 [ 5 ] 25 34 [ 2 ] 35 44 [ 2 ] 45 54 [ 7 ] 55 64 [ 9 ] Yli 64 Asuinpaikka [14] Helsinki [ 1 ] Pääkaupunkiseutu [ 8 ] Muu paikkakunta Suomessa, Mikä? Forssa, Rauma, Tuusula, Kouvola, Sysmä, Imatra [ 3 ] Ulkomaat, Mikä? Viro, Venäjä, Englanti Monesko käynti tämä on teille Sinebrychoffin taidemuseossa? [10] Ensimmäinen [ 1 ] Toinen tai kolmas [ 7 ] Ainakin neljäs [ 8 ] Ainakin kymmenes Kuinka usein käytte museoissa? [ 3 ] Harvemmin kuin kerran vuodessa [ 4 ] Kerran vuodessa [ 4 ] Alle 5 kertaa vuodessa [ 4 ] 5-10 kertaa vuodessa [11] Yli 10 kertaa vuodessa Liittyykö työnne, opiskelunne tai harrastuksenne kuvataiteisiin? [11] Kyllä [15] Ei

Liite 3 Webropol-kysely i LIITE 3 WEBROPOL-KYSELY Sinebrychoffin taidemuseon yleisötutkimus 2010 1. Sukupuoli Vastaajien määrä: 29 2. Ikäryhmä Vastaajien määrä: 29 3. Asuinpaikka Vastaajien määrä: 29 Muu paikkakunta Suomessa: Pori, Pihtipudas, Pihtipudas, Hämeenlinna, Lappeenranta, Kuopio Ulkomaat: Pietari

Liite 3 Webropol-kysely ii 4. Kuinka monta kertaa olette aiemmin käyneet Sinebrychoffin taidemuseossa? Vastaajien määrä: 29 5. Kuinka usein käytte yleensä taidemuseoissa? Vastaajien määrä: 29 6. Liittyykö työnne, opiskelunne tai harrastuksenne taiteeseen? Vastaajien määrä: 29

Liite 3 Webropol-kysely iii 7. Ammattiryhmä Vastaajien määrä: 29 8. Tulitteko museoon Vastaajien määrä: 29 Ryhmän mukana: Rkm kulttuuri - ja perinneryhmä 9. Olitteko suunnitelleet museovierailuanne? Vastaajien määrä: 29

Liite 3 Webropol-kysely iv 10. Millaisia odotuksia tai toiveita teillä oli tälle museokäynnille? Miten käynti vastasi odotuksiinne? Vastaajien määrä: 28 - Odotin kovasti opastusta ko. näyttelyyn. - Käynti vastasi odotuksiani, koska olin lukenut siitä museon kotisivuilta. - Käynti vastasi hyvin odotuksia. Teokset olivat upeita, ja 2-kerroksen museotila mielenkiintoinen. - Oikeastaan tulimme avoimin mielin ja vailla odotuksia, koska tarkoituksena oli käväistä Sinebrychoffin museossa, koska en ollut aikaisemmin käynyt, ei niinkään tietyn näyttelyn takia vieraileminen. - En oikeastaan odottanut mitään, olin liikkeellä ihan huvikseni. - Ei ollut odotuksia. Peruskokoelmat olen nähnyt moneen kertaan. Nyt nähty hollantilainen taide ei erityisemmin kiinnostanut. - Odotin näyttelyn olevan paitsi antoisa itselleni, myös riittävän kiinnostava alaasteikäiselle tyttärelleni. Nautin itse näyttelystä kovasti, ja myös tytär kiinnostui sekä taulujen runsaista yksityiskohdista että aikakauden runsaasta naisihanteesta, josta olin jo etukäteen hänelle kertonut. - Käynti vastasi odotuksia. Pystyin luottavaisin mielin ehdottamaan museota saksalaisille kavereilleni, koska tiedän museon hyväksi. - Tutustua Alankomaiden mestarit -näyttelyyn. Käynti ylitti odotukset, kun samalla voi nähdä yläkerran suomalaisen todellisen kulttuurikodin sisustan. - Odotuksia ei ollut, vaan tulin vain katsomaan mitä tarjotaan. Vastasi suurin piirtein odotuksiani. - En tiennyt että museossa on niin paljon vanhoja interiöörejä. - Odotin näkeväni vaikuttavia teoksia ja nauttia niistä. Odotukseni täyttyi hyvin siltä osin. - Erityisesti halusin nauttia flaamilaisista mestareista, mutta myös itse museotalo on vaikuttava ja kaunis. Tavoitteena oli irtautua arjesta ja rentoutua perheen kanssa. Tavoite toteutui erinomaisesti. - 1600-luvun maalarit kiinnostavat. Upea näyttely. Sitä markkinoitiin näkyvästi Rubensin töillä, mutta yhtään Rubensin maalausta ei mukana ollut. Kaiverruksia kyllä, mutta nekin avustajien tekemiä? Itse museo on upea. Näyttelyn mieleenpainuvin anti olikin Sinebrychoffin koti ja sen kokoelmat. - Esittelin museon tyttärelleni. - Tarkoitus oli tulla tutustumaan Antwerpenin taiteeseen. Käynti vastasi erittäin hyvin odotuksia. - Ei oikeastaan ollut kummempia odotuksia. Odotin näkeväni Flaamilaiset mestarit - näyttelyn, sillä olin juuri opiskellut kyseistä aluetta yliopiston taidehistorian perustuntemuksen kurssilla. Käynti vastasi odotuksiani muutoin hyvin, mutta odotin näyttelyssä olevan enemmän Rubensia. - Tunnen flaamilaista taidetta, joten tiesin suunnilleen, mitä odottaa. Miellyttävä yllätys olivat tuntemattomampien mestareiden työt, joita ei aikaisemmin ole Suomessa ollut esillä. Käynti ylitti siis odotukset. - Flaamilaiset mestarit kiinnostivat. Brueghelit ovat suosikkeja, mutta niitä oli vain muutama, minkä kyllä arvasikin. Eli odotukset täyttyivät. - Toivoin hyvin suunniteltua museokäyntiä ja laajaa materiaalin esittelyä. Museokäynti onnistui hienosti, flaamilaisista mestareista välittyi kattava kuva. - Flaamilaisten mestareiden osuus oli täysin sitä mitä tulin katsomaan. Halusin nähdä hyvää taidetta ja sitä sai katsella. - Odotin kauniita maalauksia. - Odotukset: kansainvälinen, vanha taide, tietoa ajan kulttuurista. Odotukset täyttyivät osittain, anti kuitenkin odotettua vaatimattomampi. Tutkittua taustatietoa olisi voinut olla enemmän tarjolla vaikka teokset eivät olleetkaan huipputasoa. - Odotin, että näyttely olisi ollut laajempi ja mielenkiintoisempi. Tällä kertaa petyin hieman. - Ei mitään erityisiä, halusin tutustua flaamilaisen taiteen näyttelyyn. - Muutama vuosi sitten Hollannissa käydessäni ihastuin alankomaalaisiin vanhoihin mesta-

Liite 3 Webropol-kysely v reihin. Sittemmin olen halunnut nähdä vanhaa taidetta aina kun mahdollista. Suuret flaamilaiset nimet houkuttivat, mutta paljon oli tuntemattomia. Näitä taiteilijanimiä on jotenkin hankala muistaa. Kompakti hyvä näyttely. Positiivinen kokemus. - Klassikkoja palaa katsomaan aina kun on mahdollista. Rubensilta odotin näkeväni jonkun maalauksen, mutta upea grafiikka korvasi odotuksen. - Quite high expectations. Flemish master is always a very attractive subject! 11. Kuinka kauan olette olleet Sinebrychoffin taidemuseon asiakas ja kuinka hyvin tunnette museon historian? Miten löysitte museon? Suositteliko joku sitä teille? Vastaajien määrä: 29 - Olen tuntenut jo kauan, kauan! - Olen tuntenut museon jo kymmeniä vuosia. Tunnen sen historian ja olen myös verestänyt tietojani museon kotisivuilta. Löysin museon ammattini kautta, koska työskentelen itsekin museossa. Ei suositellut, löysin itse. - Olen vieraillut vuosikausia Sinebrychoffin museossa ja tutustunut sen historiaan. Museon löysin aikanaan jonkun mielenkiintoisen näyttelyn kautta, luin silloin lehdestä. - Tämä oli ensimmäinen kerta museossa, joten en tunne historiaa. Kukaan ei ole nimenomaisesti viime aikoina suositellut sitä minulle, mutta toki olen kuullut ajoittain juttua Sinebrychoffin näyttelyistä ja siellä vierailuista. - Olen käynyt museossa säännöllisen epäsäännöllisesti ainakin noin 15 vuoden ajan. - Olen käynyt silloin tällöin vuosien aikana. Historia on tuttu. - Kävin Sinebrychoffin taidemuseossa varsin tiuhaan nuorempana; myöhemmin, pienten lasten äitinä, kului sen sijaan aikoja, etten käynyt siellä lainkaan. Tällä kertaa huomasin ilmoituksen tästä näyttelystä lehdessä. - Useamman vuoden olen ollut asiakas. Tunnen museon historian kohtalaisesti. En muista miten löysin museon. - Olen löytänyt vuosia sitten, mutta vasta nyt ylittyi kynnys käydä. - Asun lähellä museota ja tunnen historian aika hyvin. - En tunne hyvin museon historiaa. Löysin kartan avulla. Ei kukaan suositellut, löysin tietoja itse. - Tunnen museon historian jotenkuten. Asun museon lähistöllä, joten olen ollut tietoinen museosta jo pitkään. - Olen käynyt museossa 2000-luvun alusta alkaen. Olen perehtynyt museon historiaan museokäyntieni aikana. En enää muista, mistä lähteestä ensimmäisen kerran sain tietää museosta. - Olen käynyt aiemmin opiskeluaikana 80- luvulla. Jokaisella Helsingin reissulla vieraillaan ainakin yhdessä museossa. Tarkistan aina netistä kaupungin tarjonnan ja valitsen sitten kohteen. Aikaisemmalla käynnillä olin opastetulla kerroksella, jolloin kerrottiin museon historiasta. - Museon ja sitä ympäröivän puiston olen tiennyt ja Koffin historia on jotakuinkin tuttu. Käynti sijoittui osaksi syysloman ohjelmaa nimenomaan Rubens-näyttelyn vuoksi. - Käyn siellä satunnaisesti, nyt useammin, kun meillä on kakkosasunto aika lähellä museota. - En tuntenut kovin tarkasti museon taustaa ennalta. - Tunnen historiaa sen verran mitä museokäynnilläni luin museon kokoelmien infolappusista. Olen jo pitkään tiennyt Sinebrychoffin museon olemassaolosta, en vain ole tullut käyneeksi ennen kuin nyt taidehistorian opintoja varten. Flaamilaiset mestarit -näyttelyä suositeltiin osana taidehistorian kurssin suoritusta, mutta varsinaisesti Sinebrychoffin museota ei ole kukaan erityisesti suositellut. - Olen käynyt museossa varhaisesta nuoruudesta asti. Vanhempani ovat minut tutustuttaneet museoon ja sen historiaan. Olen myös myöhemmin perehtynyt uudestaan museon ja Sinebrychoffin suvun vaiheisiin. - 10 v. (jonka asunut Hesassa) Aika hyvin tunnen historiankin. En enää muista, miten ensi kerran kuulin museosta. - Käyntini oli museossa ensimmäinen, museon historian oli minulle vieras ennen käyntiä.

Liite 3 Webropol-kysely vi Museokäyntiä suositteli ystäväni, jonka kanssa tulimme museoon. - Olen vieraillut useamman vuoden taidemuseossa. Museon historiasta en tiedä kovinkaan paljon. Ystäväni toi ensimmäisen kerran Sinebrychoffin museoon, sitä ennen en tiennyt museon olemassaolosta. - En tunne historiaa juuri ollenkaan. Olen Eirassa töissä, joten kuljen työpäivieni aikana usein museon ohi, joten näen mainokset uusista näyttelyistä. - Asiakas n. 10 vuotta. Tunnen historian yleisen- ja taidehistorian opintojeni ja helsinkiläisyyteni perusteelta kohtalaisesti. Museon olemassaolo ollut tiedossa "aina". - Ainakin 10 vuotta, jolloin muutin Helsinkiin. Tunnen sen historian. En muista kuinka tulin menneeksi ensimmäisen kerran. - Eräs ystäväni suositteli sitä minulle tällä kertaa, vaikka olen toki käynyt siellä aikaisemminkin vuosia sitten. En muistanut museon historiasta enää juuri mitään, mutta opas kertoi siitä nyt. Olihan museo muuttanut muotoaankin aika paljon viime käynnistä. - Olen käynyt museossa kai parikymmentä vuotta. Tunnen historiaa, mutta en mitenkään syvällisesti. Usein käyn vain interiöörien takia. - Tuttu pitkän elämäni ajalta. - I think I know quite well the history of the museum. It is surely the best art museum in Helsinki and it can match international comparable art museums. I first found it in the Lonely Planet guide (I would have otherwise easily found it living here!). 12. Onko Sinebrychoffin taidemuseo teille enemmän taidemuseo vai kotimuseo? Arvioikaa museon roolia omaan kiinnostukseenne perustuen. Vastaajien määrä: 29 13. Onko Sinebrychoffin taidemuseo yleisesti ottaen mielestänne enemmän kulttuuri- vai taidehistoriallinen museo? Miksi? Vastaajien määrä: 28 - Taidehistoriallinen. Ainutkertaista vanhempaa taidetta. - Taidehistoriallinen, koska museon taulu- ja veistoskokoelma on mittava. - Taidehistoriallinen museo. - Toivoisin sen profiloituvan selkeästi taidemuseoksi, koska se on käsittääkseni ainoa vanhempaan ulkomaiseen taiteeseen erikoistunut museo Suomessa. Tiedän kyllä, että vanhan taiteen hankkiminen ja kokoelmien täydentäminen on museon nykyisellä budjetilla lähes mahdotonta. Siksi vaihtuvilla näyttelyillä on suuri merkitys. Yhden vauraan suvun sohvat eivät niin hirveästi jaksa kiinnostaa... - Molempia. Porvariskoti mihin on kerätty taidetta. - Subjektiivisesti ottaen painotan sen roolia taidemuseona siksi, että olen kiinnostuneempi museon esittelemästä kuvataiteesta kuin yläluokan kulttuurihistoriasta. - Ehkäpä enemmän taidemuseo. Museossa on paljon taidetta. - Molempia.