060 HAASTATTELU Peruste #1 2014 vihainen prekariaatti haastattelussa guy standing Epävarmassa elämäntilanteessa elävä prekariaattiluokka kasvaa, taloustieteilijä ja kehitysmaatutkimuksen professori Guy Standing väittää. Ammattiliitoista tai tuotantovälineiden haltuunotosta ei Standingin mukaan ole prekariaatin pelastajiksi. Pahin virhe olisi yrittää palata vanhaan palkkatyöyhteiskuntaan. Standing näkee perustulon keskeisimpänä ratkaisukeinona prekariaatin ongelmiin. johanna perkiö
Vihainen prekariaatti haastattelussa Guy Standing 061 iime vuosikymmenten työehtoja ja sosiaaliturvaa purkanut uusliberaali politiikka on synnyttämässä vihaisen prekariaattiluokan, jonka eri osat ovat vaarassa ajautua sotaan keskenään. Näin argumentoi professori Guy Standing, joka vieraili Suomessa marraskuussa 2013. Standingin mukaan prekariaatin viha voi toimia moottorina myös radikaalien sosiaalisten uudistusten vaatimiselle. Standing puhuu muotoutumassa olevasta uudesta globaalista luokkarakenteesta, jossa harvalukuinen joukko äärimmäisen rikkaita ja vaikutusvaltaisia ihmisiä kontrolloi taloutta ja politiikkaa. Kaikille muille ryhmille on ominaista paine sosiaaliseen vajoamiseen. Niin turvattuihin työpaikkoihin tottunut keskiluokka kuin perinteinen työväenluokka kutistuvat niiden jäsenten pudotessa prekariaattiluokkaan, jonka edustajien elämää leimaa epävarmuus kaikessa mitä he tekevät: toimeentulossa, työpaikassa, urassa ja henkilökohtaisissa suhteissa. Keskeisenä syynä prekariaatin kasvulle Standing näkee viime vuosikymmenten talouspolitiikan: Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, uusliberaalia globalisaatiota ei suinkaan ole leimannut sääntelyn purku, vaan markkinoiden Karoliina Paappa
062 Peruste #1 2014 TOISIN KUIN YLEISESTI KUVITELLAAN, UUSLIBERAALIA GLOBALISAATIOTA EI SUINKAAN OLE LEIMANNUT SÄÄNTELYN PURKU, VAAN MARKKINOIDEN UUDELLEENSÄÄNTELY PÄÄOMAA HYÖDYTTÄVÄLLÄ TAVALLA. KAIKKI ELÄMÄN ASPEKTIT, JOTKA VOIDAAN ALISTAA MARKKINAVOIMILLE, ON ALISTETTU MARKKINAVOIMILLE. uudelleensääntely pääomaa hyödyttävällä tavalla. Kaikki elämän aspektit, jotka voidaan alistaa markkinavoimille, on alistettu markkinavoimille. Standingin mukaan samalla on pyritty tuhoamaan kaikki solidaarisuuden ja vastavuoroisuuden instituutiot. Prekariaatti jää vaille useita sellaisia oikeuksia, joita on pidetty keskeisinä länsimaisille hyvinvointivaltioille. apurahatutkijasta rakennustyöläiseen Keskeisimpiä yhteisiä nimittäjiä prekariaatille ovat Standingin mukaan turvallisuuden puute, ajan puute ja ammatillisen identiteetin puute. Prekaarin elämän riskit ovat ennustamattomia: koskaan ei voi varmuudella tietää, mitä seuraava päivä tai viikko tuo tullessaan, ja pienikin vastoinkäyminen voi suistaa henkilökohtaiseen vararikkoon. Prekaari työntekijä ei pysty kontrolloimaan talouttaan eikä aikaansa; hänen on oltava jatkuvasti saatavilla, hakemassa töitä, täyttämässä sosiaaliturvalomakkeita, kurssittautumassa ja ylläpitämässä työkykyään. Hän voi olla yhtenä päivänä kaupan kassa ja toisena tarjoilija, tai vastaavasti yhtenä päivänä apurahatutkija ja toisena freelancertoimittaja. Prekaaria elämää leimaa urakehityksen tyssääminen vaihtelevaa osaamista vaativiin silpputyöpätkiin. Koska prekariaatin jäsenet tulevat erilaisista taustoista, he ovat vaarassa ajautua sotaan toisiaan vastaan sen sijaan että taistelisivat yhteisten intressien puolesta. Standing jakaa prekariaatin kolmeen keskenään jännitteisessä suhteessa olevaan ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat perinteisten duunariperheiden lapset, joilla on usein matala koulutus, eikä mahdollisuutta samanlaiseen vakaaseen työmarkkina-asemaan ja pysyvään ammatti-identiteettiin kuin heidän vanhemmillaan. Tämän ryhmän jäsenet ovat alttiita kuuntelemaan kansallismielisten oikeistopopulistien ääntä. Toiseen ryhmään kuuluvat siirtolaiset ja etniset vähemmistöt, jotka kamppailevat selviytyäkseen päivittäisestä elämästä ja etsivät osallisuutta yhteiskunnassa. He ovat nöyryytettyjä ja vihaisia, mutta samalla avoimia uusille poliittisille ideoille. Standing panee toivonsa kolmanteen, korkeasti koulutettujen nuorten ryhmään. Tähän ryhmään kuuluvilla on usein akateeminen tausta, mutta he ovat turhautuneita koulutuksen antamien lupausten petettyä heidät. Ensimmäistä kertaa historiassa ihmisten koulutustaso on korkeampi kuin heidän töissään vaadittu osaaminen. Standing rinnas-
Vihainen prekariaatti haastattelussa Guy Standing 063 taa koulutuksen lottokuponkiin, joka ennen takasi suurella varmuudella hyvän työpaikan. Lottokuponki maksaa jatkuvasti enemmän, mutta on yhä vähemmän arvoinen. Korkeasti koulutettujen nuorten ryhmällä on Standingin mukaan kykyä ymmärtää prekarisaation syitä, halua etsiä uusia ratkaisuja ja energiaa toimia tilanteen muuttamiseksi. kamppailu oikeuksista Standing näkee prekariaatin liikkeen etenevän kolmen kamppailun kautta. Ensimmäinen on kamppailu yhteisestä identiteetistä. Ihmiset eri puolilla maailmaa ovat juuri nyt havahtumassa tajuamaan, että heidän elämäntilanteensa ei johdu henkilökohtaisesta epäonnistumisesta vaan yhteiskunnan rakenteellisista tekijöistä. He huomaavat olevansa osa laajempaa joukkoa, jota yhdistävät samankaltaiset kokemukset. Occypyja Indignados -liikkeillä on Standingin mukaan ollut merkittävä rooli prekariaatin yhteisen identiteetin rakentamisessa. Katsoessaan aamulla peiliin he näkevät paitsi itsensä, myös toiset ihmiset, Standing maalailee. Toinen kamppailu koskee edustusta. Tällä hetkellä prekariaatin edustajilla on politiikassa objektin asema: heitä kannustetaan ja ohjaillaan ylhäältäpäin erilaisin toimenpitein. Päästäkseen vaikuttamaan prekariaatin on Standingin mukaan saatava edustuksensa merkittävimpiin poliittisen vallankäytön instituutioihin. Prekaarin luokan on tuotava äänensä kuuluviin, otettava ohjat käsiinsä ja suunnattava politiikka omiin tarpeisiinsa. Kolmas kamppailu on kamppailu uudelleenjaosta. Prekariaattia ei kiinnosta tuotantovälineiden haltuunotto. He haluavat takaisin oman elämänsä kontrollin ja riittävät resurssit turvattuun toimeentuloon. Tämän tavoitteen kannalta keskeiseksi Standing näkee vaatimuksen perustulosta. Standingin mukaan turvallisuus on yhteiskunnissamme jopa vielä epätasaisemmin jaettu kuin tulot. Hän näkee perustulon paitsi tulonjaon mekanismina, myös keskeisenä keinona lisätä turvallisuutta ja elämänhallintaa. missä vasemmisto? Standing osoittaa syyttävän sormensa etenkin ammattiliittoihin ja sosiaalidemokraattisiin puolueisiin. Sosiaalidemokraatit ovat suurelta osin vastuussa viime vuosikymmeninä harjoitetusta politiikasta. Vasemmistopuolueina niiden ei olisi pitänyt antaa periksi uusliberaaleille pyrkimyksille. Standing ei näe ammattiliittoja osana ratkaisua, ainakaan jolleivät ne kykene radikaalisti muuttumaan. Ammattiliittojen suurimmaksi ongelmaksi hän IHMISET ERI PUOLILLA MAAILMAA OVAT JUURI NYT HAVAHTUMASSA TAJUAMAAN, ETTÄ HEIDÄN ELÄMÄNTILANTEENSA EI JOHDU HENKILÖKOHTAISESTA EPÄONNISTUMISESTA VAAN YHTEISKUNNAN RAKENTEELLISISTA TEKIJÖISTÄ. HE HUOMAAVAT OLEVANSA OSA LAAJEMPAA JOUKKOA, JOTA YHDISTÄVÄT SAMANKALTAISET KOKEMUKSET.
064 Peruste #1 2014 Karoliina Paappa
Vihainen prekariaatti haastattelussa Guy Standing 065 näkee keskittymisen ainoastaan palkkatyössä olevien oikeuksiin. Työntekijöiden oikeuksista puhuminen on potaskaa, jos emme tunnista työn moninaista luonnetta. Standingin mukaan työ on paljon muutakin kuin palkkatyötä ja siitä suuri osa tapahtuu markkinoiden ulkopuolella. Teollisen aikakauden suuri virhe oli määritellä työ yksinomaan palkkatyöksi. Meidän on pelastettava työ tältä yksipuoliselta määrittelyltä. Mistä sitten uusi suunta vasemmistolle? Pahin virhe, minkä vasemmisto voi tehdä, on vaatia paluuta vanhaan: vakinaisiin palkkatöihin ja niistä riippuvaan sosiaaliturvaan. Ei prekaari nuoriso halua palata siihen todellisuuteen, missä heidän vanhempansa elivät. He haluavat toimia itsenäisesti ja kehittää osaamistaan erilaisissa töissä sen sijaan, että työskentelisivät 30 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Standingin mukaan empatian täytyy olla vasemmistoa johtava voima. Jos kadotamme empatian ja kyvyn asettua toisen ihmisen asemaan, ajaudumme raakaan politiikkaan. perustulosta pelastus Standing näkee perustulon keskeisimpänä ratkaisuna prekariaatin oikeuksien parantamiseen. Mutta miten saada perustulo kattamaan myös kaikista heikoimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten tilapäisesti maassa asuvat tai paperittomat siirtolaiset? Tähän kysymykseen Standingilla ei ole vastausta. Perustuloa pitäisi tietysti maksaa kaikille, mutta käytännön poliittisista syistä voi olla välttämätöntä aloittaa kansalaisista ja maassa pysyvästi asuvista. Standing on kuitenkin optimistinen perustulon kehityksen suhteen. Viime aikoina kiinnostus perustuloon on kasvanut räjähdysmäisesti eri puolilla maailmaa. Merkittäviä askeleita sen suuntaan on otettu jo esimerkiksi Intiassa ja Namibiassa. Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa Tampereen yliopistossa ja toimii Suomen BIEN-perustuloverkostossa. guy standing EI PREKAARI NUORISO HALUA PALATA SIIHEN TODELLISUUTEEN, MISSÄ HEIDÄN VANHEMPANSA ELIVÄT. HE HALUAVAT TOIMIA ITSENÄISESTI JA KEHITTÄÄ OSAAMISTAAN ERILAISISSA TÖISSÄ SEN SIJAAN, ETTÄ TYÖSKENTELISIVÄT 30 VUOTTA SAMAN TYÖNANTAJAN PALVELUKSESSA. Guy Standing on kehitysmaatutkimuksen professori Lontoon yliopistossa sekä yksi Basic Income Earth Networkin (BIEN) perustajajäsenistä ja kunniapuheenjohtajista. Standing on taustaltaan taloustieteilijä ja hän on toiminut yli 30 vuotta Kansainvälisen työjärjestön (ILO) tutkijana. Standing on julkaissut useita teoksia, joista tunnetuimpia ovat Work after Globalization: Building Occupational Citizenship (2009) ja The Precariat: The New Dangerous Class (2011). Hän on ollut mukana toteuttamassa Unicefin rahoittamaa perustulokokeilua Intiassa Madhya Pradeshin osavaltiossa.