Komission jäsen Olli Rehn Ulkopoliittinen instituutti, Helsinki 2.2.2007 Eurooppa 2007: talouden kasvun ja poliittisen tahdon vuosi Arvoisa ulkoministeri, arvoisa instituutin johtaja, Hyvät naiset ja herrat, Kiitän kutsusta osallistua tähän Ulkopoliittisen instituutin EUpuheenjohtajuussarjan päättävään seminaariin. Pidin tässä sarjassa lokakuussa alustuksen, jossa peräänkuulutin Euroopan taloudellista ja poliittista uudistamista. Sitä tarvitaan, koska huomisen haasteisiin ei vastata eilisen välineillä. Globalisaatio, ilmastonmuutos ja terrorismi ovat vain kaikkein ilmeisimpiä esimerkkejä vuoden 2007 Euroopan haasteista, joita vuoden 1957 Eurooppa ei osannut ennakoida. * * * Vuosi 2005 oli annus horribilis EU:n yhdentymisen historiassa. Vanhassa Euroopassa talous junnasi nollakasvua ja työttömyys oli huipussaan. Ranska ja Hollanti äänestivät perustuslaillisen sopimuksen kumoon. Unionissa päätettiin pitää tuumaustauko. Kesti pitkän tovin ennen kuin tauolta on palattu pohtimaan Euroopan tulevaisuutta. Vuonna 2006 ryhdyttiin kokoamaan palasia kasaan. Talouden taantuma ja poliittinen umpikuja ohitettiin. Vuodenvaihteessa unioni laajeni 27 ja euroalue 13 jäseneen. Paasikivi saattaisi kuvailla viime 1
vuotta niin, että sen kuluessa EU nousi rotkon pohjalta pitkin mäenrinnettä, vaikkei päässytkään rinteen puoltaväliä pidemmälle. Vuodesta 2007 on tehtävä Euroopan talouden kasvun ja poliittisen tahdon vuosi. Talous kasvaakin tällä hetkellä nopeammin kuin pitkään aikaan. Se pitäisi käyttää hyväksi, sillä vaikeitakin talouden uudistuksia voidaan toteuttaa helpommin hyvinä kuin huonoina aikoina. * * * Suomen EU-puheenjohtajuus palautti uskoa Eurooppaan ja auttoi vahvistamaan sitä. Suomi pyrki käytännön tuloksiin ja vältti korkealentoista sananjulistusta. Sitä voi kutsua pohjoismaiseksi pragmatismiksi, kuten Carl Bildt on tehnyt. Vuosien 1999 ja 2006 puheenjohtajuuksien linja oli pitkälti sama, vaikka olosuhteet olivat erilaiset. Tämä osoittaa, että Suomen eurooppalainen valinta ei ole suhdannepolitiikkaa. Esimerkiksi Euroopan parlamentin asema lainsäätäjänä on nyt vahvempi kuin viimeksi. Puheenjohtaja luovi eri instituutioiden välillä saavuttaen ratkaisut palveludirektiivissä ja kemikaalilainsäädännössä. Molemmat ovat tärkeitä eurooppalaisille yrityksille ja kuluttajille. Libanonin konflikti nousi Suomen koetinkiveksi heti kauden alussa. Suomi onnistui ulkoministeri Erkki Tuomiojan johdolla neuvottelemaan yksimielisen EU-kannanoton, joka loi pohjaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöksille sotatoimien lopettamiseksi. EU:ssa 2
vältettiin sisäinen kahtiajako ja halvaantuminen, joka koettiin Irakin sodan alla. Aina menestystä ei mitata vain lopputuloksella. Oikeus- ja sisäasioissa pyrittiin lisäämään määräenemmistöön nojaavaa päätöksentekoa. Tämä tehostaisi välittömästi unionin kykyä vahvistaa sisäistä turvallisuutta, mitä kansalaiset unionilta odottavat. Valitettavasti aika ja kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet kypsiä järkevään päätökseen. Suomi kävi myös syksyn mittaan tiiviitä neuvotteluja Turkin ja Kyproksen pattitilanteen laukaisemiseksi ja kaupallis-taloudellisten suhteiden avaamiseksi itäisellä Välimerellä. Siinäkään ei järki voittanut. Tähän sopii sanonta, että lohi on niin jalo kala, että sitä kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan satimeen. Lopullista läpimurtoa ei saatu, mutta yritys kannatti, koska se synnytti asetelman, jolla vältettiin yhteentörmäys. Joulukuussa EU:n ulkoministerit päättivät siitä, miten Turkin EUjäsenyysneuvotteluissa edetään. Tänä vuonna keskustelua on syytä suunnata uusille urille ja painottaa yhteisiä etuja, kuten Turkin strategista merkitystä Euroopan energiapolitiikassa ja Lähi-idän kriisissä. EU:n laajentumisessa Eurooppa-neuvosto saavutti pääministeri Matti Vanhasen johdolla hyvän tuloksen. Monet lehdet kirjoittivat huippukokouksesta suurin otsikoin: "EU sulkee ovensa". Ei pidä paikkaansa. EU:n ovi pysyy auki Turkille, Kroatialle ja muille Länsi- 3
Balkanin maille. Kukin niistä voi astua ovesta, kun täyttää jäsenyydelle asetetut ehdot. Huippukokouksessa nähtiin metsä puilta. EU:n johtajat sitoutuivat laajentumisen historialliseen tehtävään, eli rauhan ja demokratian vyöhykkeen ulottamiseen yli Euroopan. Samalla he painottivat tarvetta uudistaa EU:n rahoitusta ja päätöksentekoa. Tämäkin on välttämätöntä, eikä suinkaan ristiriidassa laajentumisen kanssa. Huippukokouksessa saavutettiin laajentumispolitiikan uusi yhteisymmärrys, joka yhdistää laajentumisen strategisen merkityksen ja unionin sisäisen uudistamisen. Näin vahvistetaan unionia ja sen painoarvoa. Huippukokouksen jälkimainingeissa mieleeni nousi sunnuntai toukokuussa 2005, jolloin Ranskan kansa torjui perustuslaillisen sopimuksen. Tuloksia odotellessa kävelin Brysselissä Auderghemin metsässä ja pohdin ilmassa leijuneen ei-tuloksen vaikutuksia. Tavoitteeksi piti asettaa torjuntavoitto. Laajentumispolitiikka oli vakautettava. Uusia sitoumuksia ei tulisi tehdä, mutta jo tehdyistä pidettävä kiinni. Joulukuun huippukokouksessa tämä linja sai EU:n johtajien yksimielisen tuen. Hyvät naiset ja herrat, Saksan on puheenjohtajana hyvä jatkaa siitä, mihin Suomen kaudella päästiin. Saksan tavoitteena on vahvistaa Euroopan talouden uutta nousua muun muassa yhteisellä energiapolitiikalla. Tätä tukeakseen komissio teki äskettäin kattavan ja huolellisesti valmistellun esityksen, 4
joka yhdistää ilmasto- ja energiapolitiikan, kuten pitääkin. Huomasin, että myös Shellin Jorma Ollila kiitteli komission strategiaa. Harva enää kiistää, että ilmastonmuutos on totta. Sternin raportti puhuu selkokieltä: ilmastonmuutoksella on kova hinta jo nyt, ja vielä kovempi ellei ongelmaan puututa. EU:n tulee näyttää suuntaa, mutta tarvitsemme muut maat ja alueet mukaan talkoisiin, jotta voimme toteuttaa uskottavaa ilmastopolitiikkaa. Globaalit ongelmat vaativat globaaleja ratkaisuja, eivätkä salli vapaamatkustajia. Ilmastonmuutokseen vastaaminen edellyttää päätöksiä, joilla ohjataan energian käyttöä puhtaampaan ja tehokkaampaan suuntaan. Energiatehokkuutta on nostettava, uudistuvaa energiaa lisättävä ja ydinenergia pidettävä mukana energiavalikoimassa. Euroopan energiamarkkinoiden vapauttaminen tukee ilmasto- ja energiatavoitteita. Samalla on turvattava energian toimitusvarmuus. EU on yhä riippuvaisempi tuontienergiasta. Turkista on tulossa yhä tärkeämpi öljyn ja kaasun kauttakulkureitti. Nabucco-kaasuputki on hanke, jonka myötä Kaspianmeren energiaa kuljetetaan Turkin kautta Euroopan markkinoille. Energiayhteistyön tiivistämiseksi valmistelemme korkean tason EU-Turkki -energiakonferenssia, joka pidetään ennen kesälomia. Hyvät naiset ja herrat, Saksa panostaa kaudellaan perussopimuksen uudistamiseen. Poliittinen tahto sen toteuttamiseksi on vahvistumassa. Tavoitteeksi 5
on asetettu, että uudistus astuisi voimaan ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja vuonna 2009. Näin ollen EU:n pitäisi omien päätöstensä mukaisesti saada uusi perussopimus valmiiksi ja voimaan ennen kuin seuraava ehdokasmaa on valmis liittymään unioniin. Viittaan Kroatiaan, joka voi olla jäsenyyskunnossa vuosikymmenen vaihteessa, mikäli se toteuttaa oikeuslaitoksen ja talouden uudistukset. Monet kysyvät, miten laajentunut unioni kykenee ylipäänsä tekemään päätöksiä ilman uutta perussopimusta. Vastaus on kaksijakoinen. Yhtäältä vaikuttaa siltä, että sisämarkkinoiden lainsäädäntöä valmisteltaessa laajentunutkin unioni kykenee saamaan aikaan päätöksiä. Tämä tuskin onnistuisi ilman määräenemmistöä. Yksi EU:n historian paradokseja onkin, että Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher sisämarkkinoiden kaipuussaan suostui panemaan puumerkkinsä vuoden 1986 Euroopan yhtenäisasiakirjaan, joka on ehkä kaikkein merkittävin yksittäinen yhdentymistä syventänyt sopimus. Toisaalta ulkopolitiikassa unioni kärsii sellaisista päätöksenteon ja valmistelun järjestelyistä, jotka syntyivät parin vuosikymmenen takaista yhteisöä varten ja erilaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa. Siksi EU tarvitsee uutta, toimivaa välineistöä, jotta se voi toteuttaa tehokasta ja yhtenäistä ulkopolitiikkaa. Perustuslaillinen sopimus laajentaisi mahdollisuutta tehdä päätöksiä määräenemmistöllä. Neuvosto voisi tehdä määräenemmistöllä ns. eurooppapäätöksen silloin kun se perustuu unionin ulkoministerin 6
ehdotukseen yhteiseksi toimeksi tai kannaksi. Tämä ei tarkoita, että aina pitäisi äänestää, mutta jo pelkkä määräenemmistön käytön mahdollisuus kannustaa yhteisymmärrykseen. Euroopan unionin ulkoministeri ja häntä tukeva ulkoasiainhallinto jämäköittäisivät EU:n ulkopolitiikkaa. Sopimus toisi myös mukanaan velvollisuuden auttaa aseellisen hyökkäyksen, terroristi-iskun tai luonnonkatastrofin kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. EU:n ulkopolitiikan kaikkein vaikeimmat ajankohtaiset haasteet ovat Lähi-idän kriisin ohella Serbia ja Kosovo. Serbian vaaleissa demokraattiset ja Eurooppaan suuntautuneet puolueet saavuttivat selkeän, yli 60 % enemmistön. Tämä antaa eväät uudistusmielisen hallituksen muodostamiseksi. Serbian on jo korkea aika tehdä tilit selväksi kansallismielisen menneisyyden kanssa ja suuntautua eurooppalaiseen tulevaisuuteen, joka on sen käden ulottuvilla. Ensimmäinen askel EU-tiellä on solmia lähentymissopimus, joka on portti ehdokasmaan asemaan. Neuvottelut Serbian kanssa pysäytettiin viime keväänä, koska maa ei kyennyt täyteen yhteistyöhön Haagissa toimivan YK:n sotarikostuomioistuimen kanssa. Serbian uudella hallituksella on mahdollisuus ottaa uusi startti kohti Eurooppaa. Jos maan uusi hallitus sitoutuu täyteen yhteistyöhön Haagin tuomioistuimen kanssa ja ryhtyy konkreettisiin, vakuuttaviin toimenpiteisiin sen saavuttamiseksi, EU on valmis tulemaan vastaan. Samalla on itsestään selvää, että täysi yhteistyö tuomioistuimen 7
kanssa on ehto lähentymissopimusta koskevien neuvottelujen etenemiselle ja päättämiselle. Samaan aikaan Kosovon tulevaa asemaa koskevat neuvottelut etenevät kohti ratkaisevia vaiheita. Tänään YK:n erityisedustaja, presidentti Martti Ahtisaari esittelee Belgradissa ja Pristinassa ratkaisuehdotuksensa painottaen vähemmistöjen oikeuksien vahvistamista. Ahtisaaren ratkaisuehdotus on perusteellisesti valmisteltu. EU tukee täysin hänen työtään ja pyrkimystään saada kumpikin osapuoli aidosti sitoutumaan realistisen kompromissiratkaisun saavuttamiseen. Teemme ensi viikolla EU:n ministeritroikkana vierailun Belgradiin Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeierin johdolla. Keskustelemme Serbian EU-pyrkimyksistä ja Kosovon asemasta Serbian johdon kanssa. Maan uudella hallituksella on näytön paikka. Toivon, että se käyttää tarjoutuvan tilaisuuden täysimääräisesti hyväkseen. 8
Hyvät naiset ja herrat, EU:n syventyminen ja laajentuminen voivat jatkossakin kulkea rinnakkain, kuten ennenkin historiassa. Yhdessä ne vahvistavat unionia ja Eurooppaa. Vain sisäiseen kehitykseensä keskittyvä unioni käpertyisi itseensä. Vain laajentumiseen keskittyvä unioni olisi liian heikko. Verrattuna vaikkapa 25 vuoden takaiseen 10 maan yhteisöön tämän päivän 27 jäsenvaltion Euroopan unioni sisämarkkinoineen, yhteisvaluuttoineen ja yhteisine ulkopolitiikkoineen on paljon vahvempi kuin tuo neljännesvuosisadan takainen edeltäjänsä. Luotan siihen, että Suomi jatkaa aktiivista työtään unionin uudistamiseksi ja laajentamiseksi myös onnistuneen puheenjohtajakauden jälkeen. Vapaan, vauraan ja yhtenäisen Euroopan rakentaminen on ollut Suomen Eurooppa-politiikan pitkä linja. Sitä on kaikki syyt jatkaa. 9