Lapseen kohdistuneen seksuaalisen väkivallan epäilyn herätessä mitä tulee huomioida?

Minna Joki-Erkkilä ja Julia Korkman TEEMA: LASTEN KALTOINKOHTELU Lapseen kohdistuneen seksuaalisen väkivallan epäilyn herätessä mitä tulee huomioida? Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on tunteita herättävä aihe, ja omaisen hätä voi olla hyvin mukaansa tempaavaa. Epäilyn herätessä tulee käyttää aikaa tilanteen hallintaan ja rauhoittamiseen. Jokaisen lasten kanssa työtä tekevän on tärkeää osata toimia hyväksikäyttöepäilyn noustua esille tavalla, joka ei aiheuta ongelmia mahdollisen rikosprosessin tutkintaan. Käypä hoito suosituksiin tutustuminen etukäteen on yksi hyvä tapa varmistaa riittävät perustiedot aiheesta ja sen kohtaamisesta. Epäilyn herätessä on tärkeää kuunnella lasta ja dokumentoida tiedot yksityiskohtaisesti. Liiallinen kysymysten ja erityisesti suorien kysymysten esittäminen saattaa vaikuttaa kielteisesti rikosprosessiin. Somaattisten tutkimusten ajankohdan kiireellisyyden määrää hyväksikäyttöepäilyn viimeinen mahdollinen tapahtuma-ajankohta. Tuoreen nuorille suunnatun uhritutkimuksen mukaan yhä harvempi lapsi kokee seksuaalista hyväksikäyttöä. Vuonna 2013 yhdeksäsluokkalaisista tytöistä 4 % vastasi kokeneensa seksuaalista hyväksikäyttöä, kun vastaava luku pojilla oli 1 % (1). Suurimmassa riskiryhmässä ovat murrosikäiset tytöt. Pienemmät lapset kertovat tavallisesti kokemuksistaan vanhemmilleen ja nuorisoikäiset ystävilleen (1). Lapseen kohdistuneen rikosepäilyn selvittäminen edellyttää moniammatillista ja poikkihallinnollista yhteistyötä poliisin, syyttäjän, sosiaaliviranomaisen ja terveydenhuollon välillä sekä tarvittaessa myös päivähoidon ja koulun kanssa (2). Lasten terveydenhuollolliset tutkimukset on keskitetty erikoissairaanhoitoon, jotta tutkimusten laatu olisi mahdollisimman hyvä. Epäilyn herääminen Lapsen hyväksikäyttöepäilyn herätessä puutu asiaan. Alkutilanteen tarkka dokumentointi eli sekä haastattelu että somaattinen tutkimus on tärkeä osa rikosoikeudellisessa prosessissa (TAULUKKO 1). Esitietoihin tulee kirjata tarkkaan, miten epäily heräsi (lapsen kertomus, käyttäytyminen, lapsen fyysinen oire tai löydös, silminnäkijähavainto, tai muu objektiivinen näyttö). Kaikilla terveydenhuollon viranomaisilla on velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos hän on tehtävässään saanut tietoa, joka herättää epäilyn lapseen kohdistuneesta rikoslain 20. luvun tarkoittamasta seksuaalirikoksesta (3). TAULUKKO 1. Toimintaohjeet tilanteissa, joissa herää epäily lapseen kohdistuneesta seksuaalisesti hyväksikäytöstä. Kuuntele aikuista rauhallisesti. Varmista, ettei lapsi kuule aikuisten keskustelevan epäilystä. Kirjaa tarkasti, mihin asioihin epäily perustuu. Jos keskustelet lapsen kanssa, tee se ilman saattajan läsnäoloa. Jos lapsi kertoo sinulle tai hän on kertonut jollekin muulle hyväksikäyttöön viittaavaa, tee ilmoitus poliisille ja lastensuojeluilmoitus. Jos aikuinen epäilee lapsen joutuneen hyväksikäytön uhriksi epämääräisen oireilun tai kertomuksen takia, konsultoi yliopistosairaalan lasten ja nuorten oikeuspsykiatrista yksikköä. Jos epäily herää somaattisten oireiden tai löydösten perusteella, harkitse lasten gynekologiaan perehtyneen lääkärin konsultointia. Konsultoi poliisia, jos olet epävarma siitä, kuinka edetä. Älä selvitä tapahtumaa yksityiskohtaisesti, sillä vastuu rikosepäilyn selvittämisestä on esitutkintaviranomaisilla eli poliisilla. 985 Duodecim 2015;131:985 90

LASTEN KALTOINKOHTELU 986 Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus laatia lastensuojeluilmoitus sosiaali toimeen (3). Poliisi päättää, aloitetaanko esitutkinta. Siinä selvitetään rikosepäilyyn liittyviä seikkoja, ja syyttäjä päättää esitutkinnan perusteella, nostetaanko syyte. Vasta tuomioistuin lopullisesti ratkaisee, onko epäiltyä rikosta tapahtunut. Lapsen psyykkinen oireilu ja seksuaalinen käyttäytyminen Jos vanhempi tai joku muu aikuinen tuo esille epäilevänsä, että lasta on hyväksikäytetty, pyydä aikuista kertomaan mahdollisimman itsenäisesti ja ilman lapsen läsnäoloa, mikä on johtanut epäilyyn. Vanhemman epäily saattaa olla hyvinkin vahva, ja silti se voi osoittautua vääräksi. Jos vanhempi kertoo epäilystään lapsen ollessa läsnä, keskeytä tilanne ja varmista, että keskustelu jatkuu niin, ettei lapsi kuule haastattelua. Vanhempaa tai aikuista on myös ohjeistettava, ettei hänen tule jatkossakaan puhua epäilystä lapsen kuullen. Hyväksikäyttökokemus on yhteydessä monenlaiseen psyykkiseen oireiluun (4). Oireilu voi kuitenkin olla hyvin moninaista, ja samankaltaista oireilua voi esiintyy useiden muiden tavallisempien ongelmien yhteydessä. Siksi hyväksikäyttöä ei voida diagnosoida psyykkisten oireiden perusteella (5). Esimerkiksi yliseksualisoitunut käyttäytyminen mainitaan usein hyväksikäytön merkiksi, vaikka oireilun taustalla voi olla muita todennäköisempiä selityksiä. Kaikkien lasten ja nuorten kanssa työskentelevien on tärkeää hallita perustiedot lapsen normaalista seksuaalisesta kehityksestä, jotta normaalin käyttäytymisen perusteella ei tehtäisi vääriä päätelmiä. Käypä hoito suosituksesta (5) löytyy syventävä osio lapsen normaalista ja poikkeavasta seksuaalisesta käytöksestä. Lapsen somaattinen oireilu tai objektiivinen löydös Jos epäily herää ulkosynnyttimien, välilihan tai peräaukon löydöksen tai fyysisten oireiden perusteella, tee lain velvoittamat ilmoitukset poliisille ja lastensuojeluun sekä lähete somaattiseen tutkimukseen erikoissairaanhoitoon. Useimmiten fyysiset oireet ja löydökset johtuvat sairauksista. Jos kyseessä kuitenkin on hyväksikäyttö, on erittäin tärkeää dokumentoida vamma ennen sen paranemista. Jos tehdään vain lain velvoittamat ilmoitukset, osa lasten gynekologisista sairauksista saattaa jäädä hoitamatta. Tietoon tulleesta objektiivisesta materiaalista (video, valokuvat ym.) tulee informoida poliisia ilmoituksen yhteydessä. Lapsella todettu sukupuolitauti tai raskaus vaativat jatkoselvityksiä. Fyysisten oireiden tai löydösten vaihtoehtoisten syiden arviointi Epäiltäessä oireiden ja löydöksen perusteella lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta vaihtoehtoisten syiden kartoittaminen tehdään laajasti. Fyysisiä vammoja keholle tai genitaalialueelle voivat aiheuttaa lemmikkieläimet, harrastukset, sairaudet, tapaturmat sekä lääketieteelliset tutkimukset, toimenpiteet ja hoito. Vammamekanismin ja vamman tarkka kuvaus (ulkonäkö, koko), vamman sijainti ja löydöksen syntymisajankohta ovat tärkeitä tietoja löydöksen arvioinnissa. Lapsen kertomus on rikosoikeudellisessa prosessissa tärkein mahdollinen näyttö (6), ja vain erittäin harvoin voidaan tehdä pitkälle meneviä päätelmiä pelkän somaattisen löydöksen perusteella. Suuri osa seksuaalirikoksista ei aiheuta fyysisiä löydöksiä (7, 8). Vammojen syntymisen todennäköisyys riippuu tekoon käytetystä voimasta, siitä syntyneen alkuperäisen vamman vaikeusasteesta, käytetystä esineestä, tekotavasta ja lapsen vastustuksesta. Somaattisen tutkimuksen kiireellisyyden arviointi Mitä lyhyempi aika on kulunut viimeisestä mahdollisesta epäillystä tapahtumasta, sitä kiireemmin tulee suorittaa somaattinen tutkimus (5). Tutkimuksen tarkoituksena on dokumentoida mahdolliset löydökset, arvioida niiden merkitys, taltioida näytteet ja arvioida mahdollinen hoidon tarve (9) (TAULUKOT 2 ja 3). M. Joki-Erkkilä ja J. Korkman

Genitaalialueen vammat paranevat yleensä nopeasti ja usein täydellisesti (10). Osa tekotavoista ei aiheuta löydöstä. Löydöksiä todetaan todennäköisemmin, jos epäillystä tapahtumasta on kulunut lyhyt aika eikä vamma ole ehtinyt vielä parantua, jos lapsi on kertonut tapahtumaan liittyneen kipua tai verenvuotoa tai jos tutkimus on tehty riittävillä tutkimustekniikoilla (5, 7). Tuoreita tai paranevia somaattisia löydöksiä on mahdollista todeta muutaman viikon ajan ja pysyviä rakennemuutoksia vuosien ajan (7). Vaikea-asteisissa vammoissa paranemiseen voi kuitenkin kulua pidempi aika. Erityisesti ne tilanteet, joissa tekotavan epäillään aiheuttaneen todettavan löydöksen tai joissa lapsi on kertonut tapahtumaan liittyvästä fyysisestä oireilusta, antavat erityisen aiheen somaattiseen tutkimukseen. Ohjeistaminen somaattiseen tutkimukseen tullessa Lääkärin tarkastuksessa lapsi tutkitaan päästä varpaisiin kuten neuvolassa. Lapselle on hyvä sanoa, ettei tutkimukseen pakoteta. Lasta ei tarvitse erikseen valmistella sukupuolielinten tutkimukseen, ja vasta tutkimustilanteessa lääkäri kertoo lapselle, mitä tutkimuksen aikana tapahtuu. Vanhemmille kerrotaan, että lapsille tehtävä tutkimus on erilainen kuin aikuisille suoritettu gynekologinen tutkimus (5). Anna ohjeet jo ennen päivystystutkimusta, jos mahdollista. Jos seksuaalisen hyväksikäytön epäillään juuri tapahtuneen, ohjeista lasta olemaan syömättä, juomatta, peseytymättä, vaihtamatta vaatteita ja välttämään vessassa käyntiä, jotta mahdollisimman vähän mahdollisesta näyttöstä häviäisi ennen seksuaalirikosnäytteiden taltiointia. Hyväksikäyttöepäilyn arvioiminen ja väärien epäilyjen mahdollisuuden huomioiminen TAULUKKO 2. Seksuaalirikosnäytteet taltioidaan mahdollisimman kattavasti akuuteissa rikosepäilyissä valtakunnallisen poliisin SERI-pakin ohjeiden mukaisesti. Kaikki näytteet luovutetaan poliisille. Alusvaatteet aina Irtonainen vieras materiaali Nypi ja teippaa hiukset, häpykarvat Pumpulipuikkonäytteet taltioidaan kaikista eritteistä, tahroista, kosketus- tai kontaktialueilta Pienillä lapsilla näytteet: suu, napa, nivuset, ulkosynnyttimet, pakaravako, peräaukko ja nuorilta harkinnan mukaan myös emättimestä Lasilevylle taltioidaan näytteet suusta, emättimen (taka pohjukka, kohdunkaulakanava, seinämä) ja perä aukon näytteistä sekä pienillä lapsilla ulkosynnytinalueen näytteistä TAULUKKO 3. Somaattisen tutkimuksen yhteydessä tulee ottaa huomioon monia eri näkökulmia. 1. Seksuaalirikosnäytteet 2. Löydösten dokumentointi 3. Lääketieteellinen haastattelu 4. Diagnostiikka 5. Hoito 6. Ennaltaehkäisy, seulonta ja hoito Sukupuoliteitse tarttuvat taudit Raskaus 7. Kriisihoitoon ohjaaminen Ensisijaisesti vanhemmat Tarvittaessa lapset 8. Neuvonta ja valistus Sukupuolitautivalistus Seksuaalivalistus Itsemääräämisoikeusneuvonta Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä voidaan pitää vahvana silloin, kun epäily on herännyt lapsen spontaanin kertomuksen perusteella. Sen sijaan tilanteissa, joissa epäily on herännyt lapsen käyttäytymisen perusteella, on aiheellista konsultoida esimerkiksi oman alueen lasten ja nuorten oikeuspsykiatrista yksikköä, jotta saadaan arvio siitä, onko kyseinen käyttäytyminen poikkeavaa ja miten tilanteeseen tulisi reagoida. Jos lapsi esimerkiksi tuo esille ikään kuulumatonta seksuaalista tietoa piirtäessään, voidaan lapselta kysyä, miten hänelle tuli mieleen piirtää kyseinen asia. Tällainen ei ole johdattelevaa, vaan järkevä tapa arvioida, onko ilmoitus poliisille paikallaan. Monet lapset näkevät varsin nuorena pornografiaa internetissä (11) ja saattavat tarvita aikuisen apua käsitelläkseen näkemäänsä. Tähän tarpeeseen 987 Lapseen kohdistuneen seksuaalisen väkivallan epäilyn herätessä

LASTEN KALTOINKOHTELU 9 YDINASIAT Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä voidaan pitää vahvana silloin, kun epäily on herännyt lapsen spontaanin kertomuksen perusteella. Kyseltäessä epäillyn rikoksen tapahtumatietoja suorien kysymysten esittäminen saattaa vaikuttaa haitallisesti rikosoikeudellisen prosessin kulkuun. Lapsen kertomus ja muut tutkimuslöydökset tulee dokumentoida yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Arvioitaessa seksuaalista hyväksikäyttöepäilyä, pohdi sekä kertomuksen että somaattisten oireiden perusteella myös muita mahdollisia syitä. Konsultoi herkästi asiantuntijoita tai poliisia ja muista ilmoitusvelvollisuus. Poliisi on vastuussa epäilyn selvittämisestä. tulisikin reagoida. Samalla tämänkaltaiset tilanteet ovat juuri sellaisia, joissa epäily lapseen kohdistuneesta hyväksikäytöstä saattaa nousta esille. Tämän takia oikeanlainen kysymystenasettelu onkin tärkeää. Jo perustasolla vaihtoehtoiset selitykset on epäilyn herätessä otettava huomioon (12, 13, 14). Uhritutkimusaineiston perusteella 1,5 % lapsista kertoi aikuisen joskus epäilleen heidän tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi, vaikkei näin ollut tapahtunutkaan (15). Vääriä epäilyjä saattaa syntyä tilanteissa, joissa vanhempi on huolestunut esimerkiksi lapsen käytöksestä ja on esittänyt johdattelevia kysymyksiä lapselle (16). Pienten lasten kohdalla on mahdollista, että ymmärretään väärin esimerkiksi lapsen kertomus kutittelusta tai pesutilanteesta. Teini-ikäisten kohdalla puolestaan huomiohakuisuus voi olla esimerkiksi syy väärälle epäilylle (4, 14). Tosin myös pienten lasten kohdalla on mahdollista, että lapsi esittää hätävalheen, jos lapselta esimerkiksi kysytään syyttävään sävyyn, miksi hän koskettelee suku puoli elintään tai leikkii seksuaalissävytteisiä leikkejä, jonka vanhempi tulkitsee kuvaavan hyväksikäyttöä. Median ja internetin kautta saatava tieto voi myös aiheuttaa turhia epäilyjä, jopa niin, että normaaliin kehitykseen kuuluviin asioihin ylireagoidaan (17). Vääriä epäilyjä voi esiintyä myös huoltoriitojen yh tey des sä, ja tällaisissa tilanteissa esitetään ajoittain, että toinen vanhempi tietoisesti pyrkii vaikuttamaan lapsen huoltajuusjärjestelyihin (18). Joidenkin tutkijoiden mukaan väite tosin perustuu suurimmassa osassa tapauksista vilpittömään huoleen (19). Vastaanotolla on pysyttävä mahdollisimman neutraalina, kun vanhempi tuo lapsen hyväksikäyttöepäilyn vuoksi tutkimukseen. Kuinka toimia, jos lapsi kertoo seksuaalisesta hyväksikäytöstä? Kaikki tieto tulisi välittää mahdollisimman alkuperäisenä poliisille. Yleisesti ottaen tulisi pyrkiä saamaan vain sen verran tietoa, että voidaan arvioida poliisille ilmoittamisen ja lastensuojeluilmoituksen tarpeellisuus (3). Samalla kuitenkin pidättäydytään ottamasta kantaa rikosepäilyyn. Nuorta tai lapsen saattajaa informoidaan hyväksikäyttöepäilyyn liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Kuuntele rauhallisesti lasta. Osoita lapselle, että hänen on turvallista kertoa kokemuksestaan aikuiselle, voi olla hyvinkin huojentavaa ja edistää mahdollista oikeusprosessin aikana tapahtuvaa kuulemista. Keskusteluun ei tulisi tuoda asioita, joita lapsi ei ole itse maininnut, sillä jopa yksittäiset kysymykset saattavat alle kouluikäisen lapsen kohdalla vaikuttaa sekä lapsen muistikuvaan tapahtumista että hänen käsitykseensä siitä, mitä aikuinen toivoisi hänen kertovan (TAU- LUKKO 4). Älä moralisoi äläkä esitä mielipiteitä lapsen kertomasta, vaan pysy neutraalina. Lapsen tuntemusten tulkinta tulisi jättää minimiin, sillä sekä itse tapahtumiin että hyväksikäyttäjään saattaa liittyä hyvinkin ristiriitaisia tunteita. On harvinaista, että hyväksikäyttäjä on lapselle tuntematon henkilö (1). Tekijä on usein henkilö, joka tuntee lapsen ja josta lapsi saattaa pitää paljon. Näin ollen lapsi saattaa kokea itsensä vahvasti osalliseksi tapahtumiin. Jos lapsi on kertonut hyväksikäyttöön viittaavaa, on tärkeää jättää epäilyn tarkempi sel M. Joki-Erkkilä ja J. Korkman

TAULUKKO 4. Huomioitavaa erityisesti alle kouluikäisen lapsen kanssa käydyissä keskusteluissa. Alle kouluikäisen alttius johdattelulle on huomattava Pieni lapsi on taipuvainen vastaamaan siten, kuin hän kokee aikuisen haluavan. Pienelle lapselle on tuttua, että aikuinen tulkitsee, mitä hän kokee, näkee jne. Lapsella voi olla vaikeuksia ymmärtää, mistä tapahtumasta on kyse, mutta hän saattaa kuitenkin yrittää vastata ollakseen aikuisen mieleen Lapsi vastaa siihen kysymyksen osaan, jonka hän on ymmärtänyt. Lapsi yrittää arvata, mitä haastattelija tarkoittaa. Jo 3-vuotias ymmärtää keskustelun idean eli sen, että kysymys vaatii vastausta. Hän ei kuitenkaan vielä tiedä sitä, että vastauksen odotetaan peilaavan hänen todellisia havaintojaan ja muistikuviaan. Lapselle se, mitä aikuinen pitää totena, voi olla paljon luotettavampaa kuin omat havainnot. Käytännössä johdattelun riskin voi minimoida: kysymällä mahdollisimman avoimia kysymyksiä Kerro minulle minkä takia olet tullut tapaamaan minua?, Mitä sitten tapahtui? välttämällä suoria kysymyksiä ja sellaisia kysymyksiä, joihin voi vastata kyllä tai ei Onko joku satuttanut sinua? pyytämällä kertomaan lisää, jos jokin oleellinen tieto puuttuu tai jos lapsi tai nuori on kertonut esimerkiksi koskettelusta mutta sen perusteella ei vielä ole selvää, onko toinen osapuoli aikuinen vai toinen lapsi Kerro vielä mahdollisimman tarkkaan siitä [esim. koskettamisesta], jotta varmasti ymmärrän oikein mitä on tapahtunut. vittely varsinaiseen rikostutkintaan. Lapsen luotettavan kertomuksen saaminen oikeusprosessissa edellyttää, että hänen kanssaan ei ole keskusteltu asiasta liikaa eikä varsinkaan suoria kysymyksiä esittäen. Ihmisen muisti kuvat ovat herkkiä muokkautumaan, ja esimerkiksi pienelle lapselle esitettävät johdattelevat kysymykset voivat muuttaa lapsen kertomusta (TAULUKKO 4) ja tehdä asian selvittelyn lasta kuulemalla myöhemmin mahdottomaksi (5, 20, 21). Siksi hyväksikäyttöepäilyn herättyä on tärkeää, että ilmoitus tehdään heti, jotta lasta voitaisiin kuulla mahdollisimman nopeasti. Lapsen tai nuoren halu kertoa asiasta voi myös olla ohimenevää. Hän saattaa myös kokea, ettei hänen kertomaansa ole reagoitu ajoissa, mikä voi vaikuttaa hänen halukkuuteensa kertoa asiasta jatkossakaan. Toisaalta on myös niin, että jos lapsen läheisille aikuisille on syntynyt väärä epäily hyväksikäytöstä, ajan kuluessa lapsen virheellistä mielikuvaa saatetaan vahvistaa keskusteluissa, mikä voi johtaa niin sanottuihin valemuistoihin (22). Jos epäilet hyväksikäytön tapahtuneen muutaman viikon sisällä, muista arvioida myös somaattisen tutkimuksen kiireellisyys (5). Lopuksi Epäily lapseen kohdistuneesta hyväksikäytöstä on raskas tilanne lapselle ja hänen perheelleen. On tärkeää kuunnella kertomus hyväksikäyttöepäilystä neutraalisti ja perehtyä toimintaohjeisiin etukäteen. Lapsen huoltajien kannatteluun tarkoitetun selkeän hoitopolun puuttuminen on suuri käytännön ongelma terveydenhuollossa. Lapsen ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että huoltajien henkisestä voinnista huolehditaan selvittelyprosessin aikana, sillä vanhempien jaksaminen vaikuttaa suoraan lapsen jaksamiseen. Lapsen kannalta arjen ylläpitäminen mahdollisimman tavallisena on tärkeää. Lapsi voi paremmin, jos vanhemmat pystyvät hallitsemaan tilanteen. Tilanteen hallintaa edistäisi myös perheen ja viranomaisten parempi yhteistoiminta. MINNA JOKI-ERKKILÄ, LL, erikoislääkäri Tays, naistentaudit ja synnytykset JULIA KORKMAN, PsT, psykologi HUS:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus SIDONNAISUUDET Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia 989 Lapseen kohdistuneen seksuaalisen väkivallan epäilyn herätessä

LASTEN KALTOINKOHTELU KIRJALLISUUTTA 1. Fagerlund M, Peltola M, Kääriäinen J, Ellonen N, Sariola H. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu 2014. 2. Ellonen N, toim. Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 20. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu 2013. 3. Rikoslaki. www.finlex.fi. 4. Hillberg T, Hamilton-Giachritsis C, Dixon L. Review of meta-analyses on the association between child sexual abuse and adult mental health difficulties: a systematic approach. Trauma Violence Abuse 2011;12:38 49. 5. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen [verkkodokumentti]. Käypä hoito-suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2013 [päivitetty 22.5.2013]. www. kaypahoito.fi. 6. Joki-Erkkilä M, Niemi J, Ellonen N. Child sexual abuse medical statement conclusions in criminal legal process. Forensic Sci Int 2014;239:31 6. 7. Stewart ST. Hymenal characteristics in girls with and without a history of sexual abuse. J Child Sex Abus 2011;20:521 36. 8. Heger A, Ticson L, Velasquez O, Bernier R. Children referred for possible sexual abuse: medical findings in 2384 children. Child Abuse Negl 2002;26:645 59. 9. Adams JA. Medical evaluation of suspected child sexual abuse: 2011 update. J Child Sex Abus 2011;20:5 605. 10. Berkowitz CD. Healing of genital injuries. J Child Sex Abus 2011;20:537 47. 11. Livingstone S, Haddon L, Görzig A, Ólafsson K. Risks and safety on the internet: the perspective of European children. Full Findings. EU Kids Online 2011. 12. Dale M, Gould JW. Commentary on Analyzing child sexual abuse allegations : will a new untested criterion-based content analysis model be helpful? J Forensic Psychol Pract 2014;14:169 82. 13. Herman S. Forensic child sexual abuse evaluations: accuracy, ethics, and admissibility. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M, toim. The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons 2009, s. 247 66. 14. Korkman J, Laajasalo T, Finnilä K, Oksanen M, Aronen, E. Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen. Suom Lääkäril 2012;67:1581 8. 15. Korkman J, Fagerlund M, Antfolk J, Santtila P. The prevalence of unfounded child sexual abuse suspicions in two representative samples in Finland. Lähetetty julkaistavaksi. 16. Hershkowitz, I. A case study of child sexual false allegation. Child Abuse Negl 2001;25:1397 411. 17. Poole DA, Wolfe MA. Child development. Normative sexual and nonsexual behaviors that may be confused with symptoms of sexual abuse. Kirjassa: Kuehnle, K, Connell M, toim. The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons 2009, s. 101 28. 18. Häkkänen-Nyholm H. Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta erotilanteessa. Duodecim 2010;126:499 505. 19. Trocmé N, Bala N. False allegations of abuse and neglect when parents separate. Child Abuse Negl 2005;29:1333 45. 20. Malloy LC, Quas JA. Children s suggestibility: areas of consensus and controversy. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M, toim. The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley and Sons 2009, s. 267 97. 21. Korkman J. Lasten haastatteleminen hyväksikäyttötapauksissa. Teoksessa: Santtila P, Weizmann-Henelius G, toim. Oikeuspsykologia. Helsinki: Edita 2008. 22. Loftus EF. Planting misinformation in the human mind: a 30-year investigation of the malleability of memory. Learn Mem 2005;12:361 6. Summary When suspicion of child sexual abuse is raised what to do? Upon a raised suspicion of child sexual abuse, time must be taken to control and calm down the situation. It is important for those working with children to take actions without causing problems to the course of the possible criminal process. Advance issue with treatment guidelines is a good way to confirm adequate basic information about the phenomenon. Hearing the child and detailed documentation of the information are essential. Excessive questioning may have a negative impact on the criminal process. The urgency of somatic investigations is determined by the last possible time of occurrence of the suspected abuse. 990 M. Joki-Erkkilä ja J. Korkman