Morfologia-kurssin luentomateriaaleja Juho H arme 31. elokuuta 2016 Sis alt o 1 Luento 1: Mik a ihmeen morfologia? 2 1.1 Mit a ovat sanaluokat?............................. 2 1.1.1 Itsen aiset sanaluokat.......................... 2 1.1.2 Apusanaluokat............................. 2 1.2 Mit a on sanan sis all a?............................. 2 1.2.1 Moren lajeja.............................. 4 1.3 Kieliopilliset kategoriat............................. 4 1.4 Millainen kieli ven aj a on morfologian kannalta?............... 5 1.5 Morfologian osa-alueita............................. 5 1
1 Luento 1: Mik a ihmeen morfologia? ˆ Lataa PDF ˆ Tutki luentokalvoja ˆ Tutki tuntiteht avi a 1.1 Mit a ovat sanaluokat? Sanaluokan k asite esitell a an meille jo ala-asteik aisen a. Sanat muodostavat kieless a enemm an tai v ahemm an selvi a ryhmi a: esimerkiksi lekseemeill a êíèãà, ñòîë ja ðàçðóøåíèå on jotain yhteist a ja ne eroavat lekseemeist a èãðàòü, ñëóøàòü ja èòàòü, joilla puolestaan on kesken a an jotakin yhteist a. Sanaluokkien m a arittely ei kuitenkaan ole yksiselitteist a. Mihin sanaluokkaan mielest asi esimerkiksi aktiivin partisiipiin preesensin muoto ïîçâîëÿþùèé kuuluu? Ent a onko sanalla òûñÿ à enemm an yhteist a sanojen ïÿòü, äåñÿòü ja ñåìü kanssa kuin edell a mainittujen kolmen substantiivin kanssa? Ahti Nikunlassi(2002: 123) on k asitellyt sanaluokkajaon ongelmia laajasti. T all a kurssilla palautetaan mieleen perinteist a sanaluokkajakoa, mutta kehotan muistamaan, ett a sanaluokat eiv at ole mill a an tavalla ylh a alt a annettuja, objektiivisia kategorioita, vaan enemm an tai v ahemm an kompromissien tuloksena syntynyt taksonomia eli luokittelu. Slavistisessa perinteess a on tapana erotella toisistaan itsen aiset sanaluokat (ñàìîñòîÿòåëüíûå àñòè ðå è) ja apusanaluokat (ñëóæåáíûå àñòè ðå è) Lis aksi luokittelua voidaan jatkaa morfologisin perustein esimerkiksi niin, ett a sijoissa taipuvia sanoja (k ayt ann oss a substantiiveja, adjektiiveja, lukusanoja, pronomineja) kutsutaan yhteisesti nomineiksi. 1.1.1 Itsen aiset sanaluokat ˆ substantiivit (ñóùåñòâèòåëüíûå) ˆ adjektiivit (ïðèëàãàòåëüíûå) ˆ pronominit (ìåñòîèìåíèÿ) ˆ lukusanat ( èñëèòåëíûå) ˆ verbit (ãëàãîëû) ˆ adverbit (íàðå èÿ) 1.1.2 Apusanaluokat ˆ prepositiot (ïðåäëîãè) ˆ konjunktiot (ñîþçû) ˆ partikkelit ( àñòèöû) ˆ interjektiot (ìåæäîìåòèÿ) [Teht av a 1: tunnista sanaluokat] 1.2 Mit a on sanan sis all a? Ajattele vaikka pakettia l a akepillereit a kuvastakoon se lausetta tai laajemmin teksti a. Jos sinulta kysyt a an, mist a l a akepaketti koostuu, selkein vastaus olisi pillereist a. Sama- 2
ten vastaus kysymykseen mist a lause koostuu olisi luultavasti sanoista. Kuitenkin se, mik a vaikutus pillereill a on jonkin sairauden parantamisessa, m a ar aytyy sen mukaan, mist a ainesosista kukin pilleri on tehty. Samoin sanojen kohdalla itse sanojen merkitys muodostuu sen perusteella, mit a morfeja sanassa on. Otetaan esimerkki. Ajattele sananmuotoa âûèãðèâàþ. Jaetaan se morfeiksi: (1) /âû/èãð/ûâà/þ/ Esimerkiss a 1 on siis nelj a mora. Jokaisella n aist a on jokin merkitys jos jonkin n aist a muuttaisi tai poistaisi, sanan merkitys muuttuisi. Kokeile mieless asi! Mill a tavalla merkitys muuttuu, jos poistat ensimm aisen morn ja vaihdat hieman kolmatta? Ent a jos vaihdat viimeisen morn vaikka morksi /åøü/? Kuten edellisest a k ay ilmi, kielen pienint a, konkreettista yksikk o a, joka kantaa itsess a an jotakin merkityst a, kutsutaan morksi (ìîðô). Morfeja on tapana merkit a laittamalla ne kauttaviivojen v aliin (toinen vaihtoehto on erottaa mort esimerkiksi +- merkill a). Esimerkiss a 1 viimeinen mor /þ/ tuo verbiin sen merkityksen, ett a toimintaa suorittaa yksik on ensimm ainen persoona. Sanan varsinainen merkitys jota muut mort muokkaavat tulee toisesta morsta, /èãð/. Katsotaan lis a a esimerkkej a ja jaetaan ne saman tien osiksi: (2) /ïåê/ó/ (3) /ïå /¼øü/ Kummassakin yll a olevista esimerkeist a on kaksi mora. Olet varmasti kuullut my os sanan morfeemi (ìîðôåìà). Siin a miss a mor on konkreettinen, yksitt ainen esiintym a, morfeemi on abstrakti yksikk o, joka voi esiinty a useampana erilaisena morna. Esimerkeiss a 2 ja 3 on kummassakin morfeemi, jota voitaisiin merkit a esimerkiksi {ïåê} tai {LEIPOA}[ morfmerk]. T am an morfeemin konkreettisia esiintymi a ovat mort /ïåê/ ja /ïå /. Kyseess a on siis yhden ja saman morfeemin kaksi konkreettista esiintym a a, v ah an niin kuin jalkapallojoukkueessa {maalivahti}-morfeemia voivat edustaa mort /Joe Hart/ ja /Manuel Neuer/. [ morfmerk] Kuten huomasit, morfeemeja merkit a an asettamalla ne aaltosulkujen sis a an. Jos morfeemiin viitataan sen merkityksell a, se on tapana kirjoittaa isolla. Usein on niin, ett a jokin tietty morfeemi edustuu aina vain yhdell a, tietyll a tavalla. T all oin on k ayt ann oss a melkeinp a sama, puhutaanko morfeemista vai morsta, mutta teoriassa erottelu toki tulee edelleen pit a a mieless a. Jos mietit a an esimerkin 1 /èãð/- mora, voidaan todeta juuri n ain: morfeemia {èãð} edustaa vain yksi mor, /èãð/. Morfeista /ïåê/ ja /ïå / voidaan puolestaan viel a sanoa, ett a ne ovat toistensa allomorfeja. Allomorn k asite kannattaa painaa mieleen nimenomaan suhteellisena k asitteen a: yksitt ainen mor voi muodostaa allomorparin tai kolmikon suhteessa joihinkin muihin morfeihin. J aitk o miettim a an, mit a morfeemeja esimerkkien 2 ja 3 toiset mort (/ó/ ja /¼øü/) edustavat? Kysymys on monimutkaisempi kuin ensi katsomalta saattaisi olettaa. Liian informaatiotulvan v altt am amiseksi siirr an vastauksen tuonnemmaksi ja palaan siihen, kun k asittelemme tarkemmin verbej a sanaluokkana. Lis alukemiseksi t ass a esitetyist a k asitteist a ks. esimerkiksi (Ìóñàòîâ 2016: 20; Nikunlassi 2002: 104, Koivisto (2013): 66). 3
Pohditaan nyt v ah an tarkemmin sanojen jakamista morfeihin. [teht av a 2: erottele morfeemeja] Al a pel asty, vaikka moren erottelu ei aina ole selke a a. Voi olla, ett a sanasta voisi l oyty a enemm an osasia kuin luulit tai voi my os olla, ett a pilkot sanan niin pieniksi palasiksi, ettei niill a kaikilla todellisuudessa ole omaa merkityst a. Kurssin kuluessa erilaisiin morfeemeihin tutustutaan paremmin ja t at a my ot a my os kyky havaita niit a paranee. 1.2.1 Moren lajeja Edell a sanoista puhuttaessa havaittiin, ett a niiden voi n ahd a muodostavan erilaisia ryhmi a. My os morfeja tutkittaessa huomataan, ett a tietyill a morfeilla on jotain yhteist a, joka taas erottaa ne joistakin muista morfeista. Esimerkiksi edell a tarkemmin k asitellyiss a morfeissa /èãð/ ja /ïåê/ on selke asti jotakin yhteist a, jotakin erilaista verrattuna morfeihin /âû/, /ûâà/, /¼øü/ jne. Ensinmainitut mort voidaan luokitella juurimorfeiksi (êîðíåâîé ìîðô, êîðåíü). Ne ilmaisevat sanan varsinaisen leksikaalisen merkityksen: voisi sanoa, ett a ilman niit a muut mort ovat turhia. Muut mort nimitt ain eiv at ilmaise leksikaalista vaan kieliopillista merkityst a. Esimerkiksi esimerkin 3 /¼øü/-mor ilmaisee toista persoonaa, indikatiivia ja ei-mennytt a aikaa. N am a ovat hyvin erityyppisi a merkityksi a kuin juurimorn /ïåê/ leksikaalinen merkitys. Kieliopilliset mort voi jakaa moniin alaluokkiin, joita tutkitaan tarkemmin seuraavalla luennolla. N ait a alalajeja ovat ennen kaikkea preksit, suksit, intereksit, postksit ja taivutusp a atteet. 1.3 Kieliopilliset kategoriat Edell a puhuttiin toisesta persoonasta, indikatiivista ja menneest a ajasta. N am a ovat asioita, joita edell a k asitellyt morfeemit ilmaisevat. Tutkitaan lis a a v ah an toisenlaisia sanoja: (4) /ñòîë/àìè/ (5) /êðèâ/àÿ/ Esimerkin 4 /àìè/-morsta voidaan sanoa, ett a se ilmaisee toisalta monikkoa (sit a, ett a p oyti a on enemm an kuin yksi), toisaalta instrumentaalisijaa. Esimerkin 5 /àÿ/-mor ilmaisee puolestaan yksikk o a, nominatiivisijaa ja lis aksi feminiinisukua. Huomataan siis, ett a vaikka kieliopilliset mort eiv at sin ans a pysty esiintym a an yksin a an, nill a silti ilmaistaan monenlaisia asioita. Asia, jota morfeemilla ilmaistaan ei ole erityisen k atev a nimitys, mutta onneksi n aihin voidaan viitata k atev ammin termill a kieliopillinen kategoria (ãðàììàòè åñêàÿ êàòåãîðèÿ). Ven aj ass a ilmaistavia kieliopillisia kategorioita ovat ainakin ˆ suku ˆ luku ˆ sija ˆ elollisuus ˆ p a aluokka 4
ˆ persoona ˆ aspekti ˆ tapaluokka ˆ aikamuoto Jos mietit a an k asitteit a instrumentaali, toinen persoona tai feminiini, voidaan sanoa, ett a ne ovat kieliopillisten kategorioiden arvoja. Palatakseni jalkapallojoukkuemetaforaan voitaisiin kuvitella pelipaikan kieliopillinen kategoria ja sille arvot maalivahti, puolustaja, hy okk a aj a jne. Yksi t am an kurssin teht avist a on tutustua n aihin kategorioihin ja konkreettisiin tapoihin, joilla kategorioiden eri arvoja eri sanoilla ilmaistaan. Heti alkuun voidaan todeta, ett a l ahesk a an kaikki sanat eiv at ilmaise tai edes voi ilmaista kaikkia kategorioita. Toiset kategoriat ovat tyypillisi a esimerkiksi substantiiveille; joitain kategorioita ilmaisevat vain verbit. On huomattava, ett a yksi mor voi ilmaista useaa eri kieliopillista kategoriaa. Ven aj ass a t am a on enemm an s a ant o kuin poikkeus (vrt. kaikkia edell a k asiteltyj a kieliopillisia morfeja!), ja t allaisille morfeille on oma nimityksens akin: salkkumor (ãèáðèäíûé ìîðô) (ks. Nikunlassi 2002, 1067). 1.4 Millainen kieli ven aj a on morfologian kannalta? Kielten luokittelua erilaisten yhtenevien ja eri avien ominaisuuksien perusteella kutsutaan kielitypologiaksi. Kun kieli a luokitellaan morfologisten ominaisuuksien perusteella, on perinteisesti jaoteltu kieli a toisaalta synteettiisiin ja analyyttisiin. ˆ Analyyttisiksi kutsutaan kieli a, jossa kieliopillisia suhteita ilmaistaan kieliopillisten sanojen (prepositiot, partikkelit, ym.) ja sanaj arjestyksen avulla ˆ Synteettisiksi sanotaan kieli a, jossa kieliopillisia suhteita ilmaistaan taivutusp a atteiden avulla (vrt. Nikunlassi 2002, 119) Kumpaan ryhm a an ven aj a mielest asi kuuluu? 1.5 Morfologian osa-alueita ˆ Sananmuodostusoppi (ñëîâîîáðàçîâàíèå) ja taivutusoppi (ñëîâîèçìåíåíèå) ˆ Morfofonologia(ìîðôîíîëîãèÿ), Morfosyntaksi (ìîðôîñèíòàêñèñ), Funktionaalinen morfologia (ôóíêöèîíàëüíàÿ ìîðôîëîãèÿ) Koivisto, Vesa. 2013. Suomen Sanojen Rakenne. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Nikunlassi, Ahti. 2002. Johdatus Ven aj an Kieleen Ja Sen Tutkimukseen. Helsinki: Finn Lectura. Ìóñàòîâ, Âàëåðèé. 2016. Ðóññêèé ßçûê. Ìîðôåìèêà. Ìîðôîíîëîãèÿ. Ñëîâîîáðàçîâàíèå. Ó åáíîå Ïîñîáèå. Ìîñêâà: Ôëèíòà. 5