5. MORFOLOGIA l. muotorakenne

Transkriptio

1 5. MORFOLOGIA l. muotorakenne Yleisen kielitieteen peruskurssi / UM 5.1 Morfeemianalyysi Sanan käsite Lekseeni on kielen sanaston l. leksikon yksikkö. Samaa tarkoitetaan sanakirjasanalla tai leksikaalisella sanalla. Suomen kielen lekseemejä siis ovat mm. TUHKELO ja OUNASTELLA. Kun viitataan johonkin lekseemiin, käytetään ns. sanakirjamuotoa. Nomineilla sanakirjamuotona käytetään perinteisesti yksikön nominatiivia ja verbeillä I infinitiiviä. [Joissakin esityksissä suomen kielen verbien sanakirjamuotona käytetään AKT IND PRE SG3-muotoja eli muotoja laulaa, virittää, kävelee.] Sananmuoto on lekseemin ilmenemismuoto (type), jolla on tekstissä esiintymiä (token). Kieliopillisella sanalla tarkoitetaan konkreettisen sananmuodon kieliopillista määrittelyä (sijamuoto, aikamuoto, luku jne.). Esim. sananmuodolla kuusi on viisi erilaista kieliopillista määrittelyä: 1) KUUSI-lekseemin yks. nom., 2) 6-lukusanan yks. nom., 3) KUU-lekseemin yks. nom. + yksikön 2. persoonan poss. suff., 4) KUU-lekseemin mon. nom. + yks. 2. persoonan poss. suff, 5) KUU-lekseemin yks. gen. + yks. 2. p:n poss. suff. Morfeemianalyysi; morfi, morfeemi, allomorfi Sananmuodot voidaan jakaa tavuihin, äännerakenteeseen perustuen. Sanat voidaan jakaa myös jaksoihin, joilla tuntuu olevan itsenäinen merkitys. Sananmuoto heittäytyisinköhän voidaan jakaa merkityksellisiin elementteihin / jaksoihin seuraavasti ( + = morfin- tai morfeeminraja): #heittä+yty+isi+n+kö+hän# samoin laittautuisinkohan: #laitta+utu+isi+n+ko+han# Näitä sananmuodon jaksoja nimitetään morfeiksi. Jaksot -utu- ja -yty- vastaavat merkitykseltään toisiaan, niillä on siis sama merkitysfunktio. Vastaava suhde on jaksoilla -ko- / -köja jaksoilla -han- / -hän. Strukturalistisen morfologian mukaisesti voimme sanoa, että samaa merkitsevät morfit edustavat samaa rakenneyksikköä eli morfeemia, vaikka ne eroavatkin äänteellisesti toisistaan (vrt. synonymia). Morfeemi on pienin (symbolista l. konventionaalista) merkitystä kantava elementti luonnollisessa kielessä, yhden ja saman morfeemin toteumia kutsutaan allomorfeiksi. Morfi on siis morfeemin (type) esiintymä (token). Morfeemi samassa suhteessa morfiin kuin foneemi (allo)foniin. Kuten foneemi, ei morfeemikaan toteudu aina samanlaisena, vaan samaa merkitysyksikköä, morfeemia, voivat edustaa useat eri äännejaksot. Esim. inessiivin taivutusmorfeemilla {INESS} on suomen kielessä kaksi allomorfia -ssa ja -ssä. Samaa morfeemia edustavien allomorfien vaihtelua (allormorfiaa) kuvataan morfofonologisilla säännöillä (ks. myös fonologia). Inessiivin pääte voidaan merkitä muodossa -ssa, jossa A on ns. morfofoneemi (vrt. arkkifoneemi fonologiassa). Morfofoneemin tehtävä on kuvata (äänne)ympäristöstä johtuvaa allomorfista vaihtelua. Samoin akt. perf. partisiipin tunnukset -nut ~-nyt voidaan esittää muodossa -nut. Morfofoneemi merkitään siis isolla kirjaimella. Sen, edustaako kaksi morfijaksoa samaa vai eri morfeemia, ratkaisee se, ovatko ne merkitysoppositiossa eli onko niillä eri merkitys. Voimme testata asiaa vaihtamalla toisen morfijakson toiseen: -ssä pro -ssa: kala+ssa > * kala+ssä. Sananmuoto *kalassä on fonotaktisesti mahdoton (*-merkki tarkoittaa kielen sääntöjen vastaista ilmausta). Näin jaksot -ssa ja -ssä eivät ole 1

2 oppositiossa (= eivät kykene erottamaan sananmuodoissa merkityksiä), vaan niiden (äänteellinen) ero johtuu ympäristöstä l. on redundantti (= ei ole distinktiivinen). Ympäristön ehdollistama (aiheuttama?) äänteellinen allomorfia voidaan joissakin tapauksissa kuvata luonnollisena foneettisena prosessina (esim. assimilaationa) kuten inessiivin päätteen vaihtelu edellä. Morfeemin eri allomorfit esiintyvät kukin omassa ympäristössään, ympäristö vaikuttaa morfeemin toteutumaan. Esim. erilaiseen vartaloon liitetään eri allomorfit. Mieti milloin suomessa tulee inessiivin tunnukseksi -ssa ja milloin -ssä! Toisinaan allomorfista vaihtelua ei voi kuvata (pelkästään) äänteellisin perustein, esim. su. konsonanttien astevaihtelu kuten koppi; kopi+n, jossa vaihtelu ([k:] ~ [k]) ei ehdollistu puhtaasti äänteellisesti vaan heikon asteen (= lyhyt k) ehtona on se, että vartaloon liittyy nimenomaan tietynlainen suffiksi (eli syntyy samalla morfeeminraja). Allomorfit voivat olla komplementaarisessa distribuutiossa. Toisena esimerkkinä suomen monikon morfeemi: /i/, ennen sijapäätettä: kello+i+lla {MON} /t/, ennen sanan loppua: kello+t, ennen omistusliitettä: kello+mme "Poikkeavat "morfisegmenttityypit Morfien segmentoiminen erilleen ei ole kaikissa tapauksissa ongelmatonta. Edellä on tullut esille agglutinoiva morfologinen rakennetyppi, jossa segmentointi on (yleensä) helppoa. Tästä, eräässä mielessä yksinkertaisesta, perustapauksesta poikkeavia morfityyppejä esiityy kaikissa kielissä enemmän tai vähän. Tapauksia voidaan luokitella esim. seuraavasti (vrt. seuraavassa kielten morfologinen luokittelu): 1) Nollamorfi ( -morfi): Morfeemilla ei ole jossakin ympäristössä edustusta lainkaan. (Vrt. edellä suomen monikko). Englannin monikonmerkitys on joidenkin sanojen kohdalla myös ilman tunnusta: {sheep}+{mon}: sheep is jumping, sheep are jumping 2) Salkkumorfi (tai portmanteaumorfi) Useilla peräkkäisillä morfeemeilla on yhteinen edustus, jota ei voida segmentoida eri osiksi. engl. {go}+{mennyt AIKA}> went, {bad}+{komp}>worse 3) Vaihtomorfi (tai prosessimorfi) Vartalonsisäinen vokaalinvaihtelu ilmaisee taivutusta tai sananjohtoa. engl. {foot}+{mon}> feet, {goose}+{mon}> geese 4) Suppleetio {hyvä}+{komp}> pare+mpi, {olla}+{pot}> lienee, (lat.) sum, fui, esse 5) Katkomorfi (l. diskontinuatiivinen morfi): useat morfijaksot edustavat samaa funktioita ru. {stor}+{pojke}+{määreinen}> den stora pojken Morfeemien luokitus A Jako leksikaaliset vs. kieliopilliset 2

3 Leksikaaliset morfeemit substantiivit, adjektiivit, verbit; muodostavat avoimen luokan; sisällöllisiä sanoja kieliopilliset morfeemit pronominit, partikkelit, taivutus- ja johtoelementit; ei leksikaalista sisältöä; muodostavat suljetun luokan B Jako vapaa vs. sidottu esiintymä Morfeemit, joilla pelkästään vapaita esiintymiä interjektiot, artikkelit (ei aina), postpositiot, prepositiot, konjunktiot Morfeemit, joilla sekä vapaita että sidottuja esiintymiä substantiivit, adjektiivit, pronominit Morfeemit, joilla pelkästään sidottuja esiintymiä affiksit Morfeemia sanotaan vapaaksi, jos sillä on ainakin yksi vapaa esiintymä. Affikseja on useita eri tyyppejä (affiksit alleviivattu) 1. Prefiksi: pre+fiksi, epä+kohta 2. Infiksi: se+ge+polah 'pellot' (sepolah 'pelto',-ge- MON (jurok-int. kieli) 3. Suffiksi: onne+ton, kartta+na, nukku+minen 4. Superfiksi: intonaatio-, paino-, ja sävelmorfit: esp. termíno 'hän lopettaa'; terminó 'minä lopetan' 5. Reduplikaatiomorfi: suomi: kirja+an (V+n), vene+eseen (V+seen) indonesia: kursi 'tuoli', kursikursi 'tuolit' ibu 'äiti' ibuibu 'äidit' tagalog: kain 'syödä' kakain 'tulee syömään' pasok 'tulla' papasok 'tulee tulevaisuudessa.' Morfotaksi Morfeemeilla tietty kiinteä morfotaktinen sanansisäinen järjestyksensä (vrt. fonologia ja syntaksi). Suomen nominien morfotaktinen kaava olisi seuraava: VARTALO + MONIKKO + SIJA + POSS. SUFF. + KYSYM. + IRR. LIITEPART. Esim.: opinno + i + ssa + mme + ko + kaan Morfotaktinen järjestys on kielikohtainen, mutta on havaittavissa universaalisia tendenssejä. Johdinsuffiksit pyrkivät olemaan lähempänä sanan juurta (l. kantaa tai kantavartaloa) kuin taivutuselementit. Varauksin voisi yleistää, että kuta enemmän lekseemin merkitystä jokin kieliopillinen affiksi muuttaa, sitä lähempänä juurta se on morfotaktisessa kaavassa. Esim. omistusliite ei modifioi substantiivin merkitystä, mutta diminutiivin -nen -johdin kylläkin: kija+nen+ni >kirjaseni Sananjohto ja taivutus Uusia sanoja muodostetaan kielessä yhdistämällä (> yhdyssanat) ja johtamalla erityisten johdinten avulla ( > johdokset). Johtaminen muuttaa usein sanan sanaluokkaa; mene+minen (V>N). Johtaminen tai yhdistäminen voi myös muuttaa sanan/sanojen merkitystä: 3

4 1. rakenteellinen funktio, merkitys ei muutu: lumi+aura > lumiaura, kurki+aura > kurkiaura 2. merkitystä modifioiva: kulkea +{Frekventatiivi} > kuljeskella 3. uusi merkitys: maa + ilma > maailma Kun johdettu tai yhdistetty sana on itsenäistynyt omaksi lekseemikseen, puhutaan leksikaalistumisesta (esim. edellä: maailma). Taivutuspäätteillä on usein selkeämpi kieliopillinen funktio kuin johtimilla. Taivutuksella on syntaktinen funktio puhutaan usein kongruenssista ja rektiosta. Taivutus ei muuta sanaluokkaa. Yhden lekseemin taivutusmuodot muodostavat sanan taivutusparadigman. Kielissä on vaihtelevia vaatimuksia siitä, miten syntaktisten konstruktioiden jäsenet kongruoivat morfologisesti keskenään: esim. adjektiivi attribuutti ja pääsana samassa sijassa ja luvussa (suomi), subjekti ja predikaatti ovat samassa persoonassa kuin subjekti jne. Rektiossa on kyse siitä, että konstruktion yksi (hallitseva) jäsen edellyttää toiselta (riippuvaiselta) jäseneltä tiettyä muotoa. Verbin rektio on sitä, että se vaatii tietyn muotoisen objektin tai paikanilmauksen. Preposition rektio on puolestaan sitä, että se vaatii nominilta tiettyä (sija)muotoa (esim. sa. in der Strasse (datiivi)). Raja taivutuksen ja sananjohdon välillä on kuitenkin sopimuksenvarainen. Ovatko esim. somasti, maitse, vesitse soma-, maa- ja vesi -sanojen taivutusmuotoja vai johdettuja adverbejä? Tyypillisiä eri kielissä esiintyviä taivutuskategorioita: Nominit SUKU, LUKU, PERSOONA, SIJA, SPESIES, KLASSIFIKAATTORI Verbit MODUS (TAPALUOKKA), TEMPUS, ASPEKTI, PÄÄLUOKKA Kukin taivutuskategoria koostuu morfosyntaktisista piirteistä. Esim. taivutuskategoria LUKU koostuu suomessa kahdesta morfosyntaktisesta piirteestä yksikkö (torso) ja monikko (torsot), ruotsin taivutuskategoria SPESIES koostuu määreisen (gubban) ja epämääreisen (gubba) piirteistä. Johto- ja taivutusmorfeemien lisäksi kielissä esiintyy usein kliittisiä morfeemeja. Niiden semanttinen suhde sanaan on löysempi, mikä näkyy siinä, että ne morfotaktisesti seuraavat taivutusmorfeemeja: papereissasi+ko+kaan. Suomen -han, -ko, -kaan, -kin tai latinan -que 'ja'. 5.3 Morfologisen kuvauksen eri mallit 1. Yksikkö ja järjestys -malli (IA-malli) IA-kuvauksessa luetellaan morfeemit ja kunkin morfeemin kohdalla luetellaan sen allomorfit määritellen erikseen jokaisen allomorfin distribuutio (=esiintymisympäristöt). morfeemi allomorfit {INESS} -ssa -ssä distribuutio jos sanassa esiintyy a,o,u,tai a muulloin 2. Sana ja paradigma -malli (WP-malli) Määritellään tietyt taivutustyypit eli paradigmat ja kunkin tyypin taivutuskaava; kukin leksikaalinen yksikkö sijoitetaan johonkin näistä paradigmoista. Sanakirjoissa ja kieliopissa annetaan kullekin 4

5 5 Yleisen kielitieteen peruskurssi / UM taivutustyypille mallisana siksi puhutaan myös puhutaan mallitaivutuksesta. Esim. Nykysuomen sanakirjassa on nominit luokiteltu peräti 85 erilaiseen taivutustyyppiin (3 niistä yhdysnomineille). Esim. hakusana empiiri 6 kertoo sanan taipuvan kuudennen taivutustyypin mukaan, eli kuten sana banaali. Sana ja paradigma -malli on tuttu kielten oppikirjoista. Se on ns. perinteisen kielioppitradition käyttämä malli. Substantiivien taivutustyyppejä kutsutaan deklinaatioiksi ja verbien taivutustyyppejä konjugaatioiksi. Teoreettisena perustana sana ja paradigma -mallilla on analogian käsite. Analogiassa on perimmiltään kyse ihmisen kyvystä nähdä rakenteellisia yhtäläisyyksiä konkreettisten sananmuotojen välillä. Samaan taivutustyyppiin kuuluvilla sanoilla tietty taivutusmuoto muodostetaan esim. täsmälleen saman päätteen avulla. Esim. ruotsin kaikkien 3. konjugaation verbien (tro, sy, bo) supiini muodostetaan päätteellä -tt: esim. tro+tt. Kaikista sanoista ei ole olemassa kaikkia taivutusmuotoja, silloin puhumme paradigman aukoista ja vajaaparadigmaisista sanoista. (Siis sanalla paradigma on kaksi käyttöä: toisessa merkityksessä se on taivutustyyppi tai taivutusmalli ja toisessa merkityksessä saman sanan eri taivutusmuotojen muodostama joukko.) Sanaparadigman jotkut muodot toistuvat usein toiset taas ovat käytössä harvinaisia; usein toistuvia muotoja kutsutaan paradigman ydinmuodoiksi. Lapsi omaksuu usein nämä ydinmuodot ensin: esim. VESI-lekseemistä vettä-muodon. 3. Yksikkö ja prosessi -malli (IP-malli) IP-mallissa annetaan kustakin morfeemista perusmuoto ja prosessuaaliset säännöt, joiden avulla konkreettiset allomorfit kussakin ympäristössä voidaan derivoida. SYÖTÖS MORFOLOGINEN PROSESSI sananmuoto Morfologisen prosessin alarutiinit voivat olla fonologisesti, morfologisesti tai leksikaalisesti ehdollistuneita sääntöjä (ks. fonologia). Seuraavassa esimerkki m-operaatioista (Fred Karlsson, Suomen kielen äänne- ja muotorakenne, WSOY 1982). Karlssonin kuvausmallissa leksikaaliset morfeemit ovat perusmuodossaan ja kielioppiset morfeemit morfologisina piirteinä (esim. AIKA: IMPERF.), jotka muutetaan äänneasuisiksi morfoleksikaalisilla sijoitussäännöillä. (HUOM: Alaindeksinen si imperf. tarkoittaa äännejaksoa si, joka on nimenomaan imperfektin tunnuksena.) SYÖTÖS hyppää +IMPERF. M-OPERAATIO MORFOLEKSIKAALINEN SIJOITUS IMPERF. si /VA MORFOFONOLOGINEN VAIHTELU A / V si imperf. TUOTOS hyppäsi 5.4 Kielten morfologinen luokittelu Morfologian määrä vaihtelee eri kielissä. Kieliä voidaan luokitella sen mukaan, miten paljon sanoissa on keskimäärin erilleen analysoitavia morfeemeja ja sen mukaan kuinka hyvin ne on segmentoivissa erilleen. Myös allomorfian määrää voidaan vertailla. 1. Isoloivat kielet Isoloivissa kielissä kieliopillisia suhteita ilmaistaan sanajärjestyksellä, intonaatiolla ja partikkeleilla (esim. kiina ja vietnam). Sanat eivät taivu. Sanat pyrkivät olemaan yksimorfeemisia. 2. Agglutinoivat kielet

6 Muuttumattomaan sanavartaloon liitetään kieliopillisia suhteita ilmaisevia affikseja, segmentit suhteellisen hyvin toisistaan erottuvia (esim. suomi ja turkki). Allomorfiaa l. morfofonologista vaihtelua vähän. Sanoissa keskimäärin paljon morfeemeja. 3. Fuusioivat eli flekteeraavat kielet Kieliopillisia suhteita ilmaistaan vartalon sisäisillä äännevaihteluilla ja vartaloon sulautuvilla päätteillä (esim. indoeurooppalaiset kielet). Vrt. edellä vaihto- ja salkkumorfit. 4. Polysynteettiset kielet Polysynteettisissä kielissä lause on sanavartaloiden, johdinten ja taivutuselementtien muodostama, sanaan verrattava kokonaisuus (esim. gröönlanti). Seuraavan gröönlannin kielisen ilmauksen merkitys on 'et kerta kaikkiaan voi uskotella olevasi aina kuulematta '. #tusaa nngit su usaar tuaannar sinnaa nngi vip putit# kuule- kielto partisiippi uskottele aina voi kielto todellakaan yks.indik.2.p 6