PUHE 1 (6) Artikla 8(j)-loppuseminaari 7.06.2011 Arvoisa ylijohtaja Tanninen, hyvä seminaariväki. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi artikla 8(j)-työryhmän, ympäristöministeriön ja saamelaiskäräjien puolesta tähän historialliseen seminaariin. Gudnejahtton allahoavda Tanninen, buorit semináraolbmot. Sávan didjiide liekkus buresboahtima artihkal 8(j)-bargojoavkku, birasministeriija ja sámedikki beales dán historjjálaš seminárii. Tämän päivän aikana kuulemme työryhmän työskentelystä ja keskeisistä esityksistä, saamen käsityöperinteen luonnon monimuotoisuuteen liittyvästä perinteisestä tiedosta, perinteisen tiedon tutkimustarpeista ja biodiversiteettisopimuksen Akwé:Kon ohjeiden soveltamisesta. Kuulemme myös ympäristöministerin tervehdyksen ja tärkeimpinä biodiversiteettityöryhmän puheenjohtajan näkemyksiä siitä, miten artikla 8(j):n toimeenpanossa edetään. Tässä tilaisuudessa julkistetaan myös Akwé: Kon ohjeiden suomennos sekä Elina Helander-Renvallin ja Inkeri Markkulan tutkimus luonnon monimuotoisuudesta ja saamelaisista. Haluan kiittää ympäristöministeriötä kun se on asettanut artikla 8(j)-asiantuntijatyöryhmän ja alkanut rohkeasti toimia jopa kansainvälisenä esimerkkinä artikla 8(j):n toimeenpanemiseksi. Edelläkävijän asema tuo myös vastuunsa. 8(j)-työryhmän työskentely on ollut hyvin intensiivistä ja perusteellista. Olemme kokoontuneet 19 kertaa ja tilanneet useita selvityksiä. Haluan kiittää työryhmän jäseniä ja heidän taustayhteisöjään työryhmän työhön osallistumisesta ja asiantuntemuksen luovuttamisesta työryhmän käyttöön. Arvoisa ylijohtaja Tanninen, hyvä seminaariväki, Suomi on ratifioinut biodiversiteettisopimuksen vuonna 1994. Sopimuksen artikla 8(j), joka koskee saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvää perinteistä tietoa on jäänyt kansallisesti niin Suomessa kuin monessa muussakin valtiossa toimeenpanematta aina viime vuosiin asti. 8(j)- työryhmän perustamisen myötä toimeenpano on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Biodiversiteettisopimus on alkuperäiskansoille yksi tärkeimmistä kansainvälisistä sopimuksista. Sopimus suojelee luonnon monimuotoisuutta, jonka säilyminen on luontosidonnaisten alkuperäiskansojen elinehto. Sopimus on tärkeä myös siksi, että alkuperäiskansat pääsevät osallistumaan sen päätöksentekoon osapuolikokouksessa. Biodiversiteettisopimus on merkittävä myös siksi, että se ei ole staattinen, vaan sen toimeenpanemiseksi ja kehittämiseksi valmistellaan jatkuvasti uusia laillisia instrumentteja ja ohjeita. Suomessa artikla 8(j):n toimeenpano on alkanut kansallisen 8(j)-asiantuntijatyöryhmän perustamisella. Työryhmä toimi biodiversiteettiseurantaryhmän alaisuudessa. Työryhmä asetettiin kesällä 2009 ja se on tehnyt töitä melkein kaksi vuotta artikla 8(j):n toimeenpanemiseksi. Ympäristöministeriö asetti työryhmälle 7 laajaa tehtävää lisätä tietämystä artikla 8(j):stä, selvittää biodiversiteettisopimuksen suhdetta Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin, mitkä koskevat alkuperäiskansoja sekä valmistella yleisesti artikla 8(j):n toimeenpanoa. Työryhmä on tehnyt mielestäni hyvää työtä vähistä resursseista huolimatta. Artikla 8(j):n uutuuden ja suhteen selvittäminen eri sidosryhmien tehtäviin ja Suomen hallintojärjestelmään on ollut haastavaa ja työryhmä onkin teettänyt useita eri selvityksiä. Juvvá Lemet Klemetti Näkkäläjärvi www.samediggi.fi Ságadoalli Puheenjohtaja Saamelaiskäräjät Tel: +358505242109 Skierri Peuratie 15 klemetti.nakkalajarvi@samediggi.fi FIN-99400 Enontekiö
SÁMEDIGGI SÁHKA 2 (6) Työryhmä on ollut laajapohjainen, mikä antaa hyvän pohjan raportin toimeenpanolle. Mukana olivat keskeiset ministeriöt, viranomaiset ja perinteisen tiedon kanssa työskentelevät sidosryhmät. Artikla 8(j)-työryhmän työ on ollut tärkeä tiedonvaihtokanava ja se on lisännyt työryhmän työhön osallistuvien tahojen tietämystä artikla 8(j):stä ja saamelaisten perinteisestä tiedosta. On tärkeää, että tämä työ jatkuu tavalla tai toisella työryhmän työhön osallistuvien tahojen työssä. Yksi tärkeä osa työryhmän toimintaa on ollut määritellä mitä artikla 8(j):n suojelema luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen tieto tarkoittaa. Biodiversiteettisopimuksessa perinteinen tieto on jätetty määrittelemättä. Sopimuksen sihteeristö on laatinut yleisen perinteisen tiedon määritelmän. Saamelaiskulttuurin osalta luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon määrittäminen osoittautui haasteelliseksi. Saamelaiskulttuuri on luontosidonnainen kulttuuri, mutta miten erotetaan luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen tieto muusta perinteisestä tiedosta? Osittain erottaminen voidaankin tehdä vain teoreettisella tasolla. Perinteinen tieto on osa saamelaiskulttuurin henkistä ja aineellista kulttuuriperintöä. Saamelaistaide ja käsityö ilmentävät saamelaisten luontosuhdetta ja elinkeinot perustuvat luonnon kestävälle käytölle ja luonnon tarkalle tuntemukselle. Työryhmä on määrittänyt, että saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen tieto ilmenee saamen kielen terminologiassa, perinteisissä saamelaiselinkeinoissa eli poronhoidossa, kalastuksessa, keräilyssä, metsästyksessä ja käsityössä. Saamen käsityön luonnon monimuotoisuuteen liittyvästä perinteisestä tiedosta kuulette myöhemmin tarkemmin. Biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksen päätöksissä viitataan usein luonnon monimuotoisuuteen liittyvään tapaoikeuteen. Tapaoikeudet ovat Suomessa hyvin vähän tutkittu ja selvitetty aihe. Työryhmä on tilannut selvityksen saamelaisesta tapaoikeudesta työryhmän jäsen Elina Helander-Renvallilta. Luonnon monimuotoisuuteen liittyvä tapaoikeus on osa saamelaisten perinteistä tietoa ja ohjaa perinteistä luonnonkäyttöä saamelaiskulttuurin arvojen mukaisesti. Työryhmä näkeekin, että lainsäädännön kehittämishankkeissa tulisi kiinnittää huomiota saamelaisiin luonnon monimuotoisuuteen liittyviin tapaoikeuksiin. Työryhmä on käsitellyt biodiversiteettisopimuksen suhdetta kulttuuri-ilmauksien suojelusopimukseen. Se, mitä kulttuuri-ilmaus tarkoittaa Suomessa tai kansainvälisesti, ei ole myöskään yksiselitteisesti määritelty. Työryhmä on tehnyt näistä keskeisistä käsitteistä ja biodiversiteettisopimuksen artikla 10(c):n suojaamasta tavanomaisesta luonnonkäytöstä määritelmät. Tämä on jo yksistään suuri saavutus, keskeisten kansainvälisten sopimusten toimeenpanoa on osaltaan varmasti viivästyttänyt määritelmien puute ja kansainvälisten velvoitteiden suhteuttaminen Suomen olosuhteisiin. Työryhmä on työssään kuullut eri saamelaiselinkeinojen harjoittajia ja pyrkinyt muodostamaan kokonaiskuvan saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon tilasta. Tilanne on hälyttävä. Perinteinen tieto on vaarassa kadota ilman erityistoimenpiteitä. Suurimmat uhat perinteisen tiedon säilymiselle ovat saamelaisten poismuutto saamelaisten kotiseutualueelta ja elinkeinorakenteen muutos. Useat perinteisen tiedon kokonaisvaltaiset haltijat alkavat olla jo hyvin iäkkäitä, eli toimenpiteillä on kiire. Saamelaisten perinteistä tietoa ei huomioida suomalaisessa hallintokulttuurissa eikä perinteisen tiedon tarpeita ja kokonaisuutta pystytä aina hahmottamaan. Esimerkiksi kaavoituksessa, joka ohjaa maankäyttöä, vaikutukset perinteiseen tietoon ovat moninaisia ja kokonaiskuvan hahmottaminen voi olla vaikeaa ilman riittävää asiantuntemusta. Suuri uhka saamelaiselle perinteiselle tiedolle on perinteisten luonnonkäyttötapojen muuttuminen ja vanhojen perinteiden katoaminen. Suuri osa Tenon kalastuksen pyyntivälineistä ja menetelmistä on jäänyt pois käytöstä. Poronhoitokulttuuri on myös muuttumassa, nuoria on vaikeampaa saada tulotasoltaan huonon ja epävakaisen elinkeinon pariin ja paikoitellen yhteiskunnalliset paineet ovat johtamassa alueellisesti poronhoitomallin muutokseen.
SÁMEDIGGI SÁHKA 3 (6) Suomessa puhuttavat saamen kielet pohjois-, inarin- ja koltansaame ovat uhanalaisia, inarin- ja koltansaame erittäin uhanalaisia. Saamen kielten säilyminen on tärkeää myös perinteisen tiedon kannalta, koska suuri osa perinteisestä tiedosta on kielellistä. Parhaillaan Suomessa valmistellaan saamen kielten elvyttämisohjelmaa. Perinteisen tiedon kannalta ei ole riittävää, että keskitytään vain saamen kielen tekniseen opetukseen ja kielen säilyttämiseen myös kielen sisältämä perinteinen tieto ja sen käyttö tulee säilyä. Työryhmä pitää tärkeänä perinteisen tiedon ja Suomen alkuperäiskansoja koskevien kansainvälisten velvoitteiden toimeenpanemiseksi, että opetuksen kehittämisessä, kuten kielten elvyttämisohjelmassa turvattaisiin myös saamelaisten perinteisen tiedon säilyminen. Kieli ei myöskään säily ilman luonnollisia kielenkäyttöympäristöjä, eli monimuotoista saamelaisten kotiseutualueen luontoa ja elinvoimaisia saamelaiselinkeinoja. Artikla 8(j)-työryhmän työn aikana on saatu aikaan merkittäviä edistysaskelia biodiversiteettisopimuksen viidennen osapuolikokouksen hyväksymien vapaaehtoisten Akwé: Kon ohjeiden toimeenpanossa. Ohjeet on suomennettu ja niiden soveltaminen on aloitettu Hammastunturin erämaa-alueen hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnassa. Kuulette tästä työstä lisää myöhemmin tänä päivänä. Ohjeet on tarkoitettu turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyvän perinteisen tiedon säilymistä ja takaamaan alkuperäiskansojen osallistumista eri hankkeiden vaikutusten arviointiin. Akwé: Kon ohjeiden huomioiminen ja tietenkin ennen kaikkea artikla 8(j):n huomioiminen on tärkeää muistaa myös tutkimushankkeissa. Saamelaisten kotiseutualueella tehdään paljon luonnontieteellistä tutkimusta esimerkiksi porolaidunten tilasta ja ilmastonmuutoksesta. Kiinnostus saamelaisten kotiseutualuetta kohtaan kasvaa matkailun, luonnonvarojen ja -rikkauksien ja uusien liikenneyhteystarpeiden myötä. Kilpailu arktiselle alueelle on jo alkanut. Akwé: Kon ohjeet tarjoavat keinot tunnistaa eri maankäyttömuotojen ja hankkeiden vaikutuksia saamelaiskulttuurille ja ne tarjoavat myös mallin perinteisen tiedon huomioimiselle. Uudet haasteet edellyttävät kokonaisvaltaista tarkastelua. Pelkkä luonnontieteellinen tutkimus, joka on usein nähnyt poronhoidon uhkaavan luonnon monimuotoisuutta, ei tarjoa koko totuutta. Poronhoidon aseman heikentäminen johtaisi perinteisen tiedon heikkenemiseen. Tarvitsemme saamelaisen perinteisen tiedon huomioimista tutkimuksissa, jotta saamme kokonaiskuvan saamelaisten kotiseutualueen luonnon monimuotoisuudesta ja luonnon käytöstä. Työryhmän loppuraportti sisältää 28 toimenpide-esitystä, 11 suositusta sekä arvion toimenpideesitysten vaatimista uusista voimavaroista. Suuri osa työryhmän esityksistä voidaan toteuttaa olemassa olevien resurssien puitteissa ja ohjaamalla olemassa olevia resursseja uudelleen. On kuitenkin todettava, että keskeisimmät esitykset vaativat uusia resursseja merkittävästi. Valitettavasti nykyisin eri hallinnonaloilla eletään niukkuuden aikaa. Saamelaisten perinteisen tiedon turvaaminen on kuitenkin niin tärkeä asia koko saamelaiskulttuurin säilymiselle, että resursseja on löydettävä ja artikla 8(j)-loppuraportin toimenpide-esitysten toteuttamista ja toimeenpanoa tulee priorisoida. Ministeriöillä on suuri vastuu huolehtia myös tulosohjauksessaan, jotta eri viranomaiset pystyvät hoitamaan ja edistämään artikla 8(j):n toimeenpanoa omalla sektorillaan. Artikla 8(j)-työryhmä on huomioinut loppuraportissaan biodiversiteettisopimuksen 10. osapuolikokouksen päätökset Osapuolikokouksen päätösten perusteella tuli tarve tarkentaa Suomen kansallista biodiversiteettistrategiaa ja toimintaohjelmaa. Työryhmä on tehnyt esityksensä uudistettavan strategian ja toimenpideohjelman artikla 8(j):tä koskeviksi toimenpiteiksi. Työryhmä näki, että nykyisessä strategiassa ei ole riittävästi ohjattu ja käsitelty artikla 8(j):n toimeenpanoa ja uudessa strategiassa tulee asettaa tavoitteeksi saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvän perinteisen tiedon turvaamisen. Työryhmä kävi huolellisesti läpi eri kansainvälisten velvoitteiden suhdetta biodiversiteettisopimukseen alkuperäiskansoja koskevien asioiden osalta ja esitti suosituksia perinteisen tiedon suojaa koskevien velvoitteiden toimeenpanemiseksi.
SÁMEDIGGI SÁHKA 4 (6) Artikla 8(j)-työryhmä on nähnyt suuren tarpeen sille, että artikla 8(j):n edistämistä jatketaan institutionaalisesti. Työryhmä ehdottaakin, että asetetaan eri sidosryhmistä koostuva työryhmä edistämään artikla 8(j):n toimeenpanoa ja että ympäristöministeriö nimeää kansallisen artikla 8(j):n yhteyshenkilön. Saamelaiskäräjät on avainasemassa artikla 8(j):n toimeenpanossa. Työryhmä pitää tärkeänä, että saamelaiskäräjille turvataan resurssit edistää artikla 8(j):n toimeenpanoa. Olemassa olevilla resursseilla tämä ei onnistu. Saamelaiskäräjät tarvitsee virkamiesresursseja artikla 8(j):n toimeenpanemiseksi. Kuten todettua, saamelainen luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen tieto on sidoksissa perinteisiin saamelaiselinkeinoihin. Myös biodiversiteettisopimuksen osapuolikokous on todennut alkuperäiskansojen perinteisen tiedon tilanteen olevan sidoksissa perinteisten elinkeinojen asemaan. Niinpä osapuolikokous perusti kaksi uutta indikaattoria kuvaamaan perinteisen tiedon asemaa. Indikaattorit kuvaavat perinteisten elinkeinojen ja perinteisen maankäytön tilannetta ja kehitystä. Suomessa indikaattorien käyttöön ottaminen on hyvin tärkeätä. Jotta voimme suojella perinteistä tietoa, meillä pitää olla tietoa mikä perinteisten elinkeinojen asema todella on ja miten sitä voidaan parantaa. Olemassa oleva tilastotieto on puutteellinen. Meillä ei ole ajantasaista tietoa saamelaisten perinteisten elinkeinojen asemasta. Selvitystyö tulisikin aloittaa pikaisesti. Selvitystyö tukisi myös työryhmän loppuraportin muita toimenpide-esityksiä. Työryhmän työn edetessä kävi ilmeiseksi, että perinteisen tiedon suojaa käsitellään useissa eri valtiosopimuksissa ja ne kuuluvat eri ministeriöiden toimialaan. Perinteisen tiedon suojaa käsitellään niin Unescossa kuin maailman henkisen omaisuuden järjestössä, WIPO:ssa. On tärkeää, että Suomella on yhteinen näkemys perinteisen tiedon suojasta ja eri ministeriöiden välistä koordinaatiota tarvitaan. Ratkaisevassa asemassa perinteisen tiedon suojelemiseksi on tieto. Tiedon tulee olla helposti saatavilla ja hyödynnettäessä esimerkiksi hankkeiden vaikutusten arvioinneissa. Suomessa ei ole koordinoidusti koottuna tietoa saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvästä tiedosta ja siihen liittyvistä biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksen päätöksistä. Ympäristöministeriön sivuille lumonettiin on luotu artikla 8(j)-sivusto, josta tosin vielä puuttuu sisältö. Sivuston sisällön tuottaminen vaatii vielä resursseja, mutta alkuun on siis päästy. Työryhmän yhtenä tehtävänä oli tarkastella miten Akwé: Kon ohjeita voidaan soveltaa YVAlainsäädännön soveltamisessa. Työryhmä totesi tehtävänannon liian kapeaksi. Saamelaisten kotiseutualueella on ollut vain yksi YVA-prosessi. Se koski Kuttura-Repojoki-tiehanketta, ja se lopetettiin kesken. Työryhmä näki tärkeänä tarkastella ohjeiden suhdetta myös maankäyttö- ja rakennuslakiin ja maankäytön ohjausjärjestelmään. Maankäyttö- ja rakennuslaki ohjaa merkittävällä tavalla maankäyttöä saamelaisten kotiseutualueella. On todettava, että luonnon monimuotoisuus ja saamelaisten perinteinen tieto eivät ole olleet saamelaisten kotiseutualueen kaavoitushankkeissa kovin tärkeällä sijalla. Saamelaisten kotiseutualueella suunnitellaan luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta suuria rakennus- ja reittihankkeita Kilpisjärven kehittämishankkeessa ja Inarijärven kaavoituksessa. Ne toteutuessaan vaikuttavat hyvin merkittävästi alueen saamelaisten kulttuurin harjoittamisedellytyksiin, tavanomaiseen luonnon käyttöön ja saamelaisten perinteiseen tietoon luonnon monimuotoisuuden kontekstissa. Akwé: Kon ohjeiden huomioiminen saamelaisten kotiseutualueen kaavoitushankkeissa on ehdottoman tärkeää. Työryhmä näkemyksen mukaan on erityisen tärkeää, että keskeistä maankäyttöä ohjaavaa lainsäädäntöä kehitettäessä kiinnitetään huomiota artiklaan 8(j) ja Akwé:Kon ohjeisiin. Lainsäädännön kehittämishankkeissa menee oma aikansa ja työryhmä esittääkin, että ympäristöministeriö antaisi pikaisesti ohjeistuksen siitä, miten Akwé: Kon ohjeita voidaan soveltaa maankäyttö- ja rakennuslain ja YVA-lain toimeenpanossa. Voi nimittäin olla, että lähitulevaisuudessa myös saamelaisten kotiseutualueelle tulee uusia YVA-hankkeita mm. tuulivoimarakentamisen myötä.
SÁMEDIGGI SÁHKA 5 (6) Koulutusjärjestelmä päivähoidosta toiseen asteen opetukseen voi olla ja tulisikin olla keskeisessä asemassa niin saamen kielen opetuksen kuin saamelaisen perinteisen tiedon siirron kannaltakin. Nykyisin saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvää perinteistä tietoa ei huomioida esimerkiksi käsityön tai ympäristöopin opetuksessa. Jotta saamelainen perinteinen tieto voi säilyä, tulee se huomioida myös saamelaisopetuksessa. Saamelaisopetuksessa tulisikin pyrkiä saamelaiskulttuurimukaiseen opetukseen esimerkiksi käsityössä tulisi opettaa nutukkaiden tekoa saamelaislapsille kännykkä- tai uimapussien teon sijaan. Saamelaisten perinteistä tietoa on kerätty hyvin paljon ja sitä löytyy eri muodoissa arkistoissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Arkistomateriaalia on niin äänitteinä, kuvina kuin kirjoihin tai kirjallisiin materiaaleihin kirjoitettunakin. Arkistoissa olevat tiedot on tarpeen saada saamelaisyhteisön käyttöön ja eläväksi osaksi saamelaisyhteisön elämää ja arkea. Saamelaisten kotiseutualueelle, Inariin, perustetaan vuoden alussa saamelaisarkisto, joka voisi olla keskeisessä asemassa perinteisen tiedon palauttamisessa takaisin saamelaisyhteisölle. Saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen on uhanalaistumassa. Pelkkä lainsäädännön kehittäminen ei riitä, vaan tarvitsemme konkreettisia tutkimus- ja elvytyshankkeita, jotta katoamassa olevat saamelaiseen perinteiseen tietoon pohjautuvat tavat, käytänteet ja saamen kielen terminologia eivät katoaisi. Tämä vaatii resursseja ja työryhmä esittääkin rahoitusinstrumentin luomista eri rahoituslähteistä konkreettisten saamelaisten perinteisen tiedon elvytys- ja tutkimushankkeiden toteuttamiseksi. Työryhmä on arvioinut, että saamelaisten perinteisen tiedon elvytyshankkeet edellyttäisivät 600.000 euron rahoitusta kolmen vuoden ajalle. Se olisi alku ja tavoitteena tietenkin tulee olla pysyvä rahoitusinstrumentti. Työryhmä on valmistellut kolme hankeaihioita perinteisen tiedon elvyttämishankkeiksi. Hankkeet koskevat erittäin uhanalaisen inarin- ja koltansaamen käsityöperinteen, Tenon kalastusperinteen ja Pöyrisjärven erämaa-alueen saamelaisporonhoidon perinteisen tiedon turvaamista ja elvyttämistä. Hankkeissa kerättäisiin samanaikaisesti perinteistä tietoa. Pelkät raportit ja paperilla annetut sitoumukset eivät riitä, vaan tarvitsemme konkreettisia toimia perinteisen tiedon turvaamiseksi ruohonjuuritasolla yhdessä viranomaisten ja perinteisen tiedon haltijoiden kanssa. Hankkeiden avulla olisi tarkoitus selvittää, miten saamelaiselinkeinojen asemaa voitaisiin tukea, jotta saamelaisten luonnon monimuotoisuuteen liittyvä perinteinen tieto ei katoaisi vaan siirtyisi sukupolvelta toiselle luonnollisessa kanssakäymisessä. Hankkeiden avulla selvitettäisiin, miten paikallisesti voitaisiin tukea luonnon monimuotoisuutta ja luonnon kestävää käyttöä. Hankkeiden avulla luotaisiin pysyviä toimintatapoja saamelaisten perinteisen tiedon elvyttämiseksi ja perinteisen tiedon suojelun ottamiseksi osaksi viranomaisten normaalia toimintaa. Elvyttämishankkeiden avulla olisi mahdollista saada katoamisvaarassa olevat perinteet elinvoimaiseksi ja luoda uusia keinoja perinteisen tiedon suojelemiseksi. Tavoitteena olisi saada katoamisvaarassa olevat perinteet osaksi nykysaamelaisyhteisön arjen rutiineja. Näkemykseni mukaan hankkeiden toteuttaminen olisi lainsäädännön kehittämisen lisäksi tärkein työryhmän loppuraportin esitys ja kiireellisin. Työryhmä on tehnyt tärkeätä pohjatyötä artikla 8(j):n soveltamiseksi Suomen olosuhteisiin, muihin keskeisiin kansainvälisiin velvoitteisiin sekä määrittänyt saamelaisten perinteisen tiedon, sen toimintaympäristön ja keskeiset kehittämishaasteet. Työtä tulee kuitenkin jatkaa. Tänään kuulemme toivottavasti ympäristöministeriöltä näkemyksiä siitä, miten tästä jatketaan eteenpäin. Tärkeintä on, että loppuraporttimme toimenpide-esityksineen ei jää vain tähän, vaan se huomioidaan niin biodiversiteettistrategian ja toimenpideohjelman uudistuksessa, hallinnon kehittämisessä, sidosryhmien toiminnassa, opetuksessa ja lainsäädännön kehittämishankkeissa.
SÁMEDIGGI SÁHKA 6 (6) Lopuksi haluan kiittää kaikkia artikla 8(j)-työryhmän työhön osallistuneita henkilöitä hyvästä yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Loahpas hálidan giitit buot artihkal 8(j)-bargojoavkku bargui oassalastán olbmuid buori ovttasbarggus ja vuorrováikkuhusas. Suomi on edelläkävijänä artikla 8(j):n edistämisessä ja toimeenpanon aloittamisessa, josta meidän tulee olla ylpeitä. Tähän ei voida kuitenkaan pysähtyä. Paljon on tehtävää loppuraportin toteuttaminen nyt aivan aluksi. Biodiversiteettisopimuksen osapuolikokoukset kahden vuoden välein antavat aina uusia ohjeita ja suosituksia artikla 8(j):n toimeenpanemiseksi, eli nykytilanne ei voi staattinen vaan meidän tulee pysyä kehityksen kärjessä. Toivon, että tämä seminaari ja työryhmän loppuraportti innostavat kaikkia teitä kiinnittämään huomiota artikla 8(j):hin ja toimeenpanemaan sitä omalta osaltanne. Kiitos mielenkiinnosta/ Giitu beroštumis!