Katsaus Kari Poikolainen Alkoholin kulutuksen ja kokonaiskuolleisuuden yhteyden kuvaaja on J-kirjaimen muotoinen. Kohtuullisesti alkoholia käyttävien kuolleisuus on pienin, raittiiden hieman suurempi ja runsaasti juovien tuntuvasti suurempi. Yhteys on samaa muotoa kun tarkastellaan kokonaissairastuvuutta, koettua terveydentilaa tai toimintakykyä. Kohtuulliseen alkoholinkäyttöön kuuluvat tilanneraittius, humaltumisen välttäminen ja pieni päivittäinen alkoholimäärä. Terveyden kannalta optimaalinen määrä lienee keskimäärin noin 10 30 grammaa vuorokaudessa. Yksilölliset erot tulee ottaa huomioon. Humalajuominen on suurimpia kansanterveyttä vaarantavia tekijöitä Suomessa. Alkoholin terveysvaikutuksista on viime aikoina ilmestynyt totuttuja ajatuksia ravistelevaa tietoa. Tämän katsauksen painopiste on tuoreimmissa tuloksissa ja kokonaiskuvassa vaikutuksissa kokonaiskuolleisuuteen, kokonaissairastavuuteen, koettuun terveyteen sekä toimintakykyyn. Alkoholimäärät esitetään grammoina, koska se on yksiselitteistä. Pullollinen olutta (33 cl), lasillinen mietoa viiniä (12 cl) tai annos väkevää viinaa (4 cl) sisältää noin 11 14 g alkoholia. Kuolleisuus Alkoholin kulutuksen yhteys kokonaiskuolleisuuteen on J-kirjaimen muotoinen. Kohtuullisesti alkoholia käyttävien kuolleisuus on pienin, raittiiden hieman suurempi ja runsaasti juovien tuntuvasti suurempi. Viimeksi mainitussa joukossa vaste on suurin piirtein suoraviivainen: mitä enemmän juodaan, sitä suurempi on kuolleisuus. Australialaisessa meta-analyysissa (English ym. 1995) kuolleisuus todettiin pienimmäksi miehillä, joiden nauttima keskimääräinen alkoholimäärä oli 10 19 g päivässä. Naisilla vastaava määrä oli 1 9 g. Raittiisiin verrattuna miesten kuolleisuus oli 16 % pienempi edellä mainitun kulutustason ryhmässä ja naisten kuolleisuus 12 % pienempi. Keskimäärin päivittäin 40 g tai enemmän nauttivilla miehillä ja 20 g tai enemmän nauttivilla naisilla kuolleisuus oli merkitsevästi suurempi kuin raittiilla henkilöillä. Yhdysvaltalaisessa seurantatutkimuksessa (Thun ym. 1997), joka vastaa kooltaan kaikkia edellä mainitun meta-analyysin tutkimuksia yhteensä, sekoittavat tekijät voitiin vakioida perusteellisemmin kuin meta-analyysissä. Vakioidut tekijät olivat ikä, etninen ryhmä, koulutus, painoindeksi (kg/m 2 ), tupakointi, rasvan kulutus sekä naisten osalta estrogeenikorvaushoito. Kokonaiskuolleisuuden kannalta optimaalisin alkoholimäärä oli 12 g päivässä. Tässä ryhmässä kuolleisuus oli 21 % pienempi koko ikänsä raittiina pysyneisiin verrattuna. Vasta suurimman kulutuksen ryhmässä (72 g alkoholia päivässä tai enemmän) suhteellinen kuolemanvaara oli lähes sama kuin raittiilla henkilöillä. Kaikkiaan alkoholin ja kuolemanvaaran suhde oli U-kirjaimen muotoinen. Tarkimmat ja monipuolisimmin vakioidut määrälliset arviot kuolemanvaarasta eri kuolemansyihin miehillä (taulukko 1) ja naisilla (taulukko 2) ovat peräisin tästä tutkimuksesta. Duodecim 2000; 116: 1285 91 1285
Taulukko 1. Miesten alkoholin kulutus ja vakioitu 1 suhteellinen kuolemanvaara (95 %:n luottamusväli) yhdysvaltalaisessa syövänehkäisytutkimuksessa (Thun ym. 1997). Raittiiden kuolemanvaara = 1. Alkoholin kulutus, g/vrk Kuolemansyy < 12 2 12 24 36 48 Suun, nielun, ruokatorven, kurkunpään 1.4 1.4 1.5 2.8 tai maksan syöpä (1.0 1.9) (1.0 2.0) (1.1 2.1) (2.1 3.8) Kolorektaalisyöpä 1.0 1.0 1.1 1.2 (0.9 1.3) (0.8 1.3) (0.9 1.4) (1.0 1.5) Alkoholismi ja maksakirroosi 1.2 1.2 2.6 7.5 (0.7 2.0) (0.7 2.2) (1.6 4.0) (4.9 11.4) Sepelvaltimotauti ei seurannan alussa 0.9 0.8 0.7 0.8 (0.8 1.0) (0.7 0.9) (0.6 0.8) (0.7 1.0) jo seurannan alussa 0.7 0.7 0.7 0.6 (0.7 0.8) (0.6 0.8) (0.6 0.7) (0.5 0.6) Aivohalvaus 0.7 0.7 0.8 0.7 (0.6 0.8) (0.6 0.8) (0.6 0.9) (0.6 0.9) Muut sydän- ja verisuonitaudit 0.9 0.8 0.8 0.9 (0.8 1.0) (0.7 0.9) (0.7 0.9) (0.8 1.0) Väkivaltaiset syyt 1.0 1.0 1.0 1.3 (0.8 1.1) (0.8 1.2) (0.8 1.2) (1.1 1.6) 1 Vakioidut tekijät kaikkien kuolemansyiden osalta ikä, etninen ryhmä, koulutus, painoindeksi (kg/m 2 ), tupakointi ja rasvan kulutus. Sydän- ja verisuonitauteja koskevat analyysit vakioitiin lisäksi siviilisäädyn, salisylaattien käytön, työttömyyden sosiaaliryhmän ja liikunnan suhteen. 2 Harvemmin kuin joka päivä mutta ainakin kolmena päivänä viikossa. Taulukko 2. Naisten alkoholin kulutus ja vakioitu 1 suhteellinen kuolemanvaara (95 %:n luottamusväli) yhdysvaltalaisessa syövänehkäisytutkimuksessa (Thun ym. 1997). Raittiiden kuolemanvaara = 1. Alkoholin kulutus, g/vrk Kuolemansyy < 12 2 12 24 36 48 Suun, nielun, ruokatorven, kurkunpään 1.1 0.8 1.5 3.0 tai maksan syöpä (0.7 1.8) (0.4 1.6) (0.9 2.5) (1.7 5.3) Kolorektaalisyöpä 0.8 0.6 0.9 0.7 (0.7 1.0) (0.4 0.8) (0.7 1.2) (0.5 1.1) Rintasyöpä 1.1 1.2 1.5 1.0 (0.9 1.3) (1.0-1.6) (1.2 1.9) (0.7 1.4) Alkoholismi ja maksakirroosi 0.9 1.5 2.1 4.8 (0.5 1.4) (0.8 2.8) (1.3 3.4) (2.9 7.9) Sepelvaltimotauti ei seurannan alussa 0.8 0.8 0.9 0.9 (0.7 1.0) (0.6 1.0) (0.7 1.1) (0.6 1.2) jo seurannan alussa 0.7 0.6 0.6 0.6 (0.6 0.8) (0.5 0.7) (0.5 0.7) (0.5 0.7) Aivohalvaus 0.7 0.8 0.9 0.9 (0.5 0.8) (0.6 0.9) (0.7 1.1) (0.7 1.2) Muut sydän- ja verisuonitaudit 0.7 0.7 0.6 0.8 (0.6 0.8) (0.5 0.8) (0.5 0.8) (0.7 1.1) Väkivaltaiset syyt 1.1 0.8 0.8 0.8 (0.9 1.4) (0.6 1.1) (0.6 1.2) (0.5 1.2) 1 Vakioidut tekijät kaikkien kuolemansyiden osalta ikä, etninen ryhmä, koulutus, painoindeksi (kg/m 2 ), tupakointi, rasvan kulutus ja estrogeenikorvaushoito. Sydän- ja verisuonitauteja koskevat analyysit vakioitiin lisäksi siviilisäädyn, salisylaattien käytön, työttömyyden sosiaaliryhmän ja liikunnan suhteen. Rintasyöpäanalyysit vakioitiin lisäksi kuukautisten alkamisiän, ensisynnytyksen iän, ehkäisytablettien käytön, rintakystien sekä äidin ja sisarten rintasyövän suhteen. 2 Harvemmin kuin joka päivä mutta ainakin kolmena päivänä viikossa. 1286 K. Poikolainen
Alkoholistien osallistuminen edellä kuvattuihin tutkimuksiin on ollut vähäistä tai olematonta. Tämän ryhmän kuolleisuus on yleensä 2 6- kertainen verrattuna koko väestöön (Bruun ym. 1975). Näin suuri ylikuolleisuus lyhentää elinajan odotetta noin 6 18 vuotta. Ylikuolleisuus johtuu paitsi alkoholista myös alkoholistien epäterveellisistä elintavoista, erityisesti tupakoinnista. Sairastavuus Sairauksien esiintyvyyttä, sairaalahoitoja ja sairauspoissaoloja koskevien tutkimuksien perusteella näyttää siltä, että alkoholin suhde kokonaissairastavuuteen on J-kirjaimen muotoinen kuten suhde kuolleisuuteenkin (Poikolainen 1996, Haapanen-Niemi ym. 1999). Alkoholiin liittyvä kokonaissairastavuus koostuu useista eri taudeista ja vammoista. Osassa näistä alkoholin etiologinen merkitys ilmenee jo diagnoosista (esim. alkoholiriippuvuus, alkoholikardiomyopatia). Australialaisen meta-analyysin mukaan on lisäksi riittävästi näyttöä siitä, että alkoholin käytöstä voi seurata suun ja nielun, ruokatorven tai kurkunpään syöpä, maksasyöpä, verenpainetauti, aivohalvaus, maksakirroosi tai haimatulehdus. Samoin riittäväksi katsottiin näyttö siitä, että alkoholi vähentää sappikivitaudin vaaraa. Osittaista näyttöä katsottiin olevan siitä, että alkoholi lisää seuraavien tautien vaaraa: epilepsia, supraventrikulaariset sydämen rytmihäiriöt, mahan ja ruokatorven verenvuoto, spontaani keskenmeno, sikiön kehityksen hidastuminen, psoriaasi ja naisilla rintasyöpä. Arviot tautivaaran suuruudesta alkoholin käytön mukaan on esitetty taulukossa 3. Riittämättömäksi näyttö katsottiin seuraavien sairauksien osalta: huuli-, maha-, keuhko-, endometrium-, munasarja-, virtsarakko-, kolorektaali- ja munuaisparenkyymisyöpä, diabetes, Alzheimerin tauti, maha- ja pohjukaissuolihaava ja synnynnäiset epämuodostumat (paitsi fetaalialkoholisyndrooma). Meta-analyysin jälkeen yleisimmistä taudeista saatua uutta tietoa käsitellään lyhyesti jäljempänä. Sepelvaltimotauti Useiden tutkimuksien mukaan pieniä alkoholimääriä käyttävillä esiintyy vähemmän sepelvaltimotautia kuin raittiilla. Toisaalta alkoholin runsas käyttö lisää sepelvaltimotautikuoleman vaaraa. Australialaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa sepelvaltimotaudin vaara oli pienin sekä miehillä että naisilla, jotka joivat 10 20 g alkoholia viitenä tai kuutena päivänä viikossa. Tällä kulutustasolla koronaaritautivaara oli miehillä 64 % ja naisilla 61 % pienempi kuin koko ikänsä raittiina pysyneillä saman sukupuolen edustajilla. Suurin tautivaara havaittiin miehillä, jotka joivat 90 g alkoholia tai enemmän yhtenä tai kahtena päivänä viikossa tai saman määrän joka päivä. Koko ikänsä raittiina pysyneisiin verrattuna tautivaara oli 162 % ja 140 % suurempi (McElduff ja Dobson 1997). Vastaavasti naisilla tautivaara oli 182 % suurempi niillä, jotka joivat 50 g tai enemmän joka päivä. Vaara siis joko pienenee tai suurenee raittiisiin verrattuna juomatapojen mukaan. Vaikutusta välittäviä prosesseja voivat olla ateroskleroosin kiihtyminen (Gruchow ym. 1982), rytmihäiriöt ja sydämen rytmin vaihtelun kaventuminen (Koskinen ja Kupari 1992). Aivohalvaus Alkoholi lisää verenvuodosta johtuvan aivohalvauksen vaaraa, mutta vaikutukset iskeemiseen aivohalvaukseen riippuvat annoksesta ja juomisrytmistä. Suomalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa iskeemisen aivohalvauksen vaara oli säännöllisesti 150 300 g alkoholia viikossa käyttävillä henkilöillä 88 % pienempi kuin eikäyttäjillä mutta 300 g tai sitä enemmän käyttävillä 345 % suurempi. Epäsäännöllisesti juovilla vaara näytti olevan suurempi kuin säännöllisesti juovilla (Palomäki ja Kaste 1993). Toinen suomalainen seurantatutkimus viittaa siihen, että aivoverenvuodon ja iskeemisen aivoinfarktin vaara on pienin kohtuukäyttäjillä ja suurin runsaasti juovilla, mutta lukinkalvonalaisen verenvuodon vaara suurenee suoraviivaisesti alkoholin kulutuksen myötä (Leppälä ym. 1999). 1287
Rintasyöpä Alkoholin vaikutus naisten rintasyöpään on kiistanalainen. Kiistanalaisuus liittyy siihen, että heikkojen altistusten aiheuttamaa vaaran pientä suurenemista on vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta osoittaa sitovasti epidemiologisin menetelmin. Australialaisen meta-analyysin mukaan vaarasuhde on pieni ja kasvaa hitaasti alkoholin kulutuksen myötä (taulukko 3). Biologista mekanismia ei tunneta. Diabetes Kiechlin ym. (1996) tutkimuksen mukaan insuliiniresistenssi on sitä pienempi, mitä runsaampaa on alkoholin käyttö. Lazaruksen ym. (1997) mukaan se on kohtuukäyttäjillä pienempi kuin raittiilla tai runsaasti juovilla. Aikuistyypin diabetesta sairastavia vanhuksia seurattaessa havaittiin, että kuolleisuus sepelvaltimotautiin oli käänteisessä yhteydessä alkoholin kohtuulliseen kulutukseen (Valmadrid ym. 1999). Toisaalta runsas alkoholinkäyttö voi heikentää sokeritasapainoa ja aiheuttaa impotenssia, retinopatiaa ja perifeeristä neuropatiaa. Koettu terveys ja toimintakyky Koettu terveydentila on melko hyvä likiarvo toimintakyvystä ja eliniän ennusteesta. Tupakoimattomilla suomalaisilla huonon koetun terveyden suhde alkoholin käyttöön oli (Poikolaisen ym. 1996) aineistossa J-kirjaimen muotoinen. Kohtuullisesti alkoholia käyttävien suorituskyky on parempi kuin raittiiden (Braun ym. 1995). Suuret alkoholimäärät voivat heikentää fyysistä suorituskykyä (Urbano-Márquez ym. 1995). Pienikin alkoholimäärä saattaa olla haitaksi voimaa vaativan työn, urheilun tai muun fyysisen suorituksen yhteydessä. Kohtuullisesti juovien mielenterveys sekä emotionaalinen ja sosiaalinen sopeutuminen ovat parempia kuin raittiiden. Erot voivat johtua valikoitumisesta. Ei ole riittävää näyttöä siitä, että mielenterveys paranisi alkoholia kohtuullisesti käyttämällä (Chick 1999). Runsas alkoholinkäyttö voi altistaa mielenterveyshäiriöille (Andréasson ja Allebeck 1991). Alkoholi on yleensä haitaksi mielenterveyspotilaille sekä oireiden pahenemisen että lääkehoidon vaikeutumisen vuoksi. Kerta-annoksena nopeasti nautittu alkoholi heikentää psykomotorisia toimintoja, kun kehon painoon suhteutettu alkoholimäärä saavuttaa keskimäärin tason 0.4 g/kg. Veren alkoholipitoisuuden suurentuessa ilmenevät yleensä ensin subjektiiviset vaikutukset, sen jälkeen psykomotoriset häiriöt ja vielä suuremmissa pitoisuuksissa muistihäiriöt (Eckardt ym. 1998). Pitkäaikaisen kohtuullisen alkoholinkäytön ja kognitiivisten toimintojen välistä yhteyttä koskevat tulokset ovat ristiriitaisia. Alzheimerin taudin ja dementian esiintyvyys on havaittu pienemmäksi kohtuullisesti alkoholia käyttävillä kuin raittiilla (Eckardt ym. 1998). Annos-vastesuhde puhuu syysuhteen puolesta. Vaikutusmekanismeja ei tunneta. Viiniä, olutta vai väkeviä? Onko väliä sillä, nautitaanko alkoholi viinin, oluen tai väkevien muodossa? Eri tutkimuksissa jokainen näistä kolmesta juomalaadusta on havaittu joko samanveroiseksi kuin muut tai muita edullisemmaksi jonkin taudin tai kuolemansyyn osalta (Marques-Videl ym. 1996, Rimm ym. 1996). Sekoittavia tekijöitä voivat olla ravinto ja juomatapa. Suomalaisessa tutkimuksessa koettu terveys oli parempi vähän viiniä juoneilla mutta huonompi paljon viiniä juoneilla verrattuna henkilöihin, jotka eivät juoneet lainkaan viiniä (Poikolainen ja Vartiainen 1999). Minkään juomalaadun paremmuudesta ei ole selvää epidemiologista näyttöä. Pohdinta Runsaan alkoholinkäytön haitallisista vaikutuksista vallitsee suuri yksimielisyys, mutta kohtuukäytön myönteisistä vaikutuksista kiistellään usein. Nämä vaikutukset kohdistuvat pääasiassa ateroskleroosiin, sepelvaltimotautiin ja iskeemiseen aivohalvaukseen. Ovatko tutkimukset harhaisia, vai onko kyse syysuhteesta? 1288 K. Poikolainen
Taulukko 3. Alkoholin kulutus ja suhteellinen tautivaara (95 %:n luottamusväli) Englishin ym. (1995) metaanalyysin mukaan. Sairaus Alkoholin kulutus, g/vrk Miehet 0 2.5 2.6 40 41 60 61 Naiset 0 2.5 2.6 20 21 40 41 Suun ja nielun syöpä 1 1.45 1.85 5.39 (1.32 1.60) (1.49 2.30) (4.67 6.22) Ruokatorven syöpä 1 1.80 2.37 4.26 (1.63 1.99) (2.03 2.76) (3.70 4.90) Kurkunpään syöpä 1 1.83 3.90 4.93 (1.51 2.22) (2.13 7.13) (3.41 7.15) Maksasyöpä 1 1.45 3.03 3.60 (1.09 1.94) (1.33 6.92) (2.05 6.32) Rintasyöpä, naiset 1 1.09 1.31 1.68 (1.06 1.12) (1.24 1.39) (1.51 1.87) Verenpainetauti miehet 1 1.02 1.43 2.05 (0.99 1.04) (1.35 1.51) (1.93 2.18) naiset 1 0.85 1.27 1.79 (0.83 0.87) (1.21 1.34) (1.68 1.90) Aivohalvaus miehet 1 0.60 0.92 1.79 (0.52 0.68) (0.71 1.20) (1.43 2.24) naiset 1 0.58 0.48 7.96 (0.51 0.66) (0.34 0.67) (4.00 15.8) Sappikivitauti 1 0.82 0.68 0.50 (0.76 0.90) (0.55 0.84) (0.33 0.75) Sepelvaltimotauti 1 0.82 0.84 0.88 (0.80 0.83) (0.80 0.88) (0.84 0.92) Psoriaasi 1 1.58 1.60 2.20 (1.09 2.27) (0.85 3.01) (1.24 3.91) Maksakirroosi, syy tuntematon 1 1.26 9.54 (1.25 1.26) (9.31 9.77) Epilepsia 1 1.30 7.52 (0.99 1.70) (5.93 9.55) Supraventrikulaariset sydämen 1 1.51 2.23 rytmihäiriöt (0.59 3.90) (0.47 10.7) Spontaani keskenmeno 1 1.20 1.76 (1.17 1.23) (1.50 2.06) Sikiön kasvun hidastuminen 1 0.99 1.68 (0.97 1.02) (1.44 1.95) Näyttö alkoholin kohtuukäytön tautivaaraa vähentävästä vaikutuksesta täyttää varsin hyvin syy-yhteyden osoittamisen epidemiologiset periaatteet. Muiden vaaratekijöiden vaikutus kuolemanvaaraan on useissa tutkimuksissa vakioitu erittäin hyvin. Täydellisestä onnistumisesta ei koskaan voi olla täysin varma, mutta toistaiseksi tuntemattoman tekijän löytyminen on epätodennäköistä. Epidemiologinen näyttö alkoholin kohtuukäytön sepelvaltimotaudin vaaraa vähentävästä vaikutuksesta on samanveroinen kuin näyttö tupakoinnin ja tyydyttyneiden ras- 1289
vojen epäterveellisistä vaikutuksista tai liikunnan terveellisistä vaikutuksista. Vahvempaa näyttöä voi saada ainoastaan suuria väestöryhmiä koskevien satunnaistettujen kokeiden avulla, mutta sellaisia ei ole tehty. Satunnaistettua näyttöä on kuitenkin sepelvaltimotaudin vaaratekijöiden muutoksista. Asiaa koskevien kokeiden meta-analyysi osoitti, että 30 g alkoholia päivässä lisää HDL-kolesterolipitoisuutta keskimäärin 0.10 mmol/l, lähtöarvoihin verrattuna 8.3 %. Tämä annos vähentää sepelvaltimotaudin vaaraa arviolta 25 %. Lisäksi alkoholilla on todettu olevan jonkin verran suotuisaa vaikutusta hyytymisjärjestelmään (Rimm ym. 1999). Vastapainona alkoholin suotuisille HDL-kolesterolia ja veren hyytymistä vähentäville vaikutuksille on haitallinen verenpaineen nousu. Tämä muutos saattaa edellyttää sitä, että kulutus ylittää pitkäaikaisessa käytössä tietyn kynnysarvon, jota ei voida tarkkaan määrittää mutta joka lienee noin 30 60 g alkoholia päivässä (Keil ym. 1993). Alkoholin kohtuukäytössä sepelvaltimotaudin vaaraa vähentävät vaikutukset ovat vahvemmat kuin vaaraa lisäävät. Näyttö kohtuullisen alkoholinkäytön myönteisistä vaikutuksista terveyteen on niin vankka, että sitä on vaikea sivuuttaa, kun lääkäriltä kysytään neuvoa. Terveyden kannalta edullisin alkoholimäärä näyttää olevan tutkimuksien mukaan suurin piirtein yksi lasillinen (10 12 g alkoholia) päivässä. Tutkimuksissa raportoidut alkoholimäärät ovat aliarvioita, joiden todellinen optimi voi olla kaksin- tai kolminkertainenkin. Siitä ei kuitenkaan ole varmuutta. Tutkimushavaintoihin pitäytyminen lienee järkevää, koska se sisältänee kohtuullisen turvamarginaalin. Vaikka määrä on pieni, sekin voi olla joillekin liikaa. Vasta-aiheita alkoholin käytölle ovat sairaus, joka pahenee pienestäkin alkoholimäärästä, ja lääkehoitoon liittyvät haittavaikutukset. Suhteellisena vasta-aiheena voinee pitää raskauden ensimmäistä kolmannesta. Tuoreen meta-analyysin mukaan kohtuullinen alkoholinkäyttö (yli kaksi lasillista viikossa ja enintään kaksi lasillista päivässä) raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana ei lisää sikiövaurioiden vaaraa. (Polygenis ym. 1998). Yhtäältä kehittyvän sikiön kannalta on varminta, ettei odottava äiti ota pienintäkään riskiä, mutta toisaalta odottavan äidin ei tarvitse tuntea syyllisyyttä vähäisestä alkoholinkäytöstä. Kun potilas kysyy, kannattaako terveydellisistä syistä aloittaa kohtuullinen alkoholinkäyttö, lienee parasta kuvata terveydelliset hyödyt ja haitat. Yksityistapauksissa rankka sepelvaltimotautianamneesi suvussa kallistaa vaakaa enemmän kohtuukäytön puolelle ja vastaavasti alkoholismianamneesi raittiuden puolelle. Henkilöillä, joiden vanhemmilla tai muilla ensimmäisen polven sukulaisilla on esiintynyt alkoholismia, on noin 3 4-kertainen vaara sairastua alkoholismiin. Päätös jää neuvon kysyjälle. Kysyjällä on toki oikeus asettaa uskonnolliset tai ideologiset näkökohdat terveyden edelle. Mitään yleistä»turvallisen alkoholinkäytön ylärajaa» alkoholin pitkäaikaisten terveysvaikutusten suhteen ei voida määrittää tieteellisin perustein. Tutkittavien raportoimat alkoholimäärät ovat keskimäärin tuntuvasti todellisia pienempiä. Lisäksi yksilöllinen vaara-alttius vaihtelee ja riippuu mm. sukupuolesta ja painosta. Dogmia kaipaavat voinevat turvata Ruotsin arkkipiispan Laurentius Petrin (1499 1573) näkemykseen. Hänen mukaansa toinen ryyppy poculus salubritatis on se terveyden pikari. Kolmas menee jo viihteen puolelle ja neljäs on haitaksi. Lopuksi on paikallaan korostaa kahta vanhaa mutta edelleen tärkeää periaatetta. Ensiksi: raittius on paras vaihtoehto tilanteissa, joissa vaaditaan tarkkuutta ja taitavuutta. Yleisimpiä näistä tilanteista ovat auton ajaminen, muiden kulkuneuvojen ja koneiden käyttö sekä monet työtehtävät ja harrastukset. Toiseksi: humaltuminen tai muu alkoholin rankka käyttö ei ole terveellistä. Humalajuominen on yksi tärkeimmistä terveyttä vaarantavista elintavoista Suomessa. Maassamme yleisesti markkinoitu»turvallisen kertajuomisen raja» seitsemän keskiolutpullollista miehelle ja viisi naiselle on järkyttävästi ylimitoitettu, koska se nopeasti juotuna johtaa keskimäärin noin 1.5 promillen humalaan. 1290 K. Poikolainen
Kirjallisuutta Andréasson S, Allebeck P. Alcohol and psychiatric illness: longitudinal study of psychiatric admissions in a cohort of Swedish conscripts. Int J Addict 1991;26:713 28. Braun BL, Wagenaar AC, Flack JM. Alcohol consumption and physical fitness among young adults. Alcohol Clin Exp Res 1995; 19:1048 54. Bruun K, Edwards G, Lumio M, ym. Alcohol control policies in public health perspective. Forssa: Finnish Foundation for Alcohol Studies, Vol. 25, 1975. Chick J. Can light or moderate drinking benefit mental health? Eur Addict Res 1999;5:74 81. Eckardt MJ, File SE, Gessa GL, ym. Effects of moderate alcohol consumption on the central nervous system. Alcohol Clin Exp Res 1998; 22:998 1040. English DR, Holman CDJ, Milne E, ym. The quantification of drug caused morbidity and mortality in Australia, 1995 edition. Canberra: Commonwealth Department of Human Services and Health, 1995. Gruchow HW, Hoffman RG, Aucheson AJ, Barboriak JJ. Effects of drinking patterns on the relationship between alcohol and coronary occlusion. Atherosclerosis 1982;43:393 404. Haapanen-Niemi N, Miipunpalo S, Vuori I, Pasanen M, Oja P. The impact of smoking, alcohol consumption, and physical activity on use of hospital services. Am J Public Health 1999;89:691 8. Keil U, Swales JD, Grobbee DE. Alcohol intake and its relation to hypertension. Kirjassa: Verschuren PM, toim. Health issues related to alcohol consumption. Brussels, ILSI Europe, 1993, s. 17 42. Kiechl S, Willeit J, Poewe W, ym. Insulin sensitivity and regular alcohol consumption: large, prospective, cross sectional population study (Bruneck study). BMJ 1996;313:1040 4. Koskinen P, Kupari M. Alcohol and cardiac arrhythmias: patients with unexplained tachyarrhythmias should be questioned about their drinking, BMJ 1992;304:1394 5. Lazarus R, Sparrow D, Weiss ST. Alcohol intake and insulin levels: the normative aging study. Am J Epidemiol 1997;145:909 16. Leppälä JM, Paunio M, Virtamo J, ym. Alcohol consumption and stroke Incidence in male smokers. Circulation 1999;100:1209 14. Marques-Vidal P, Ducimetière P, Evans A, Cambou J, Arveiler D. Alcohol consumption and myocardial infarction: a case-control study in France and Northern Ireland. Am J Epidemiol 1996;143:1089 93. McElduff P, Dobson A. How much alcohol and how often? Population based case-control study of alcohol consumption and risk of a major coronary event. BMJ 1997;314:1159 64. Palomäki H, Kaste M. Regular light-to-moderate intake of alcohol and the risk of ischemic stroke. Is there a beneficial effect? Stroke 1993;24:1828 32. Poikolainen K, Vartiainen E. Wine and good subjective health. Am J Epidemiol 1999;150:47 50. Poikolainen K. Alcohol and overall health outcomes. Ann Med 1996;28: 381 4. Poikolainen K, Vartiainen E, Korhonen HJ. Alcohol intake and subjective health. Am J Epidemiol 1996;144:346 50. Polygenis D, Wharton S, Malmberg C, ym. Moderate alcohol consumption during pregnancy and the incidence of fetal malformations: a meta-analysis. Neurotoxicol Teratol 1998;20:61 7. Rimm EB, Klatsky A, Grobbee D, Stampfer MJ. Review of moderate alcohol consumption and reduced risk of coronary heart disease: is the effect due to beer, wine, or spirits? BMJ 1996;312:731 6. Rimm EB, Williams P, Fosher K, Criqui M, Stampfer MJ. Moderate alcohol consumption and lower risk of coronary heart disease: metaanalysis of effects on lipids and haemostatic factors. BMJ 1999; 319:1523 8. Thun MJ, Peto R, Lopez AD, ym. Alcohol consumption and mortality among middle-aged and elderly U.S. citizens. N Engl J Med 1997; 337:1705 14. Urbano-Márquez A, Estruch R, Fernández-Solá J, Nicolás JM, Paré JC, Rubin E. The greater risk of alcoholic cardiomyopathy and myopathy in women compared with men. JAMA 1995;274:149 54. Valmadrid CT, Klein R, Moss SE, Klein BE, Cruickshanks KJ. Alcohol intake and the risk of coronary heart disease mortality in persons with older-onset diabetes mellitus. JAMA 1999;282:239 46. KARI POIKOLAINEN, dosentti, tutkimuspäällikkö kari.poikolainen@a-klinikka.fi Järvenpään sosiaalisairaala 04480 Haarajoki Aikakauskirjan pyytämä kirjoitus Jätetty toimitukselle 5.1.2000 Mitä opin 1. Pullollinen olutta, lasillinen mietoa viiniä tai ryyppy väkevää viinaa sisältää alkoholia suurin piirtein A) 8 10 g B) 11 14 g C) 15 17 g D) 18 20 g 2. Koko väestöön verrattuna alkoholismi lyhentää elinaikaa keskimäärin noin A) 6 18 kk B) 2 3 v C) 6 18 v D) 20 30 v 3. Nykykäsityksen mukaan alkoholi lisää vaaraa sairastua A) mahasyöpään B) munasarjasyöpään C) virtsarakkosyöpään D) kurkunpään syöpään 4. Humalaan juominen A) kiihdyttää ateroskleroosia B) vähentää sepelvaltimotautia C) parantaa sydämen rytminvaihtelukykyä D) on Suomessa tuiki harvinaista 5. Terveyden kannalta edullisinta päivittäistä alkoholimäärää ei voida määrittää tarkkaan, mutta nykytiedon mukaan se lienee keskimäärin noin A) 0 g B) 4 8 g C) 10 30 g D) 40 80 g Oikeat vastaukset sivulla 1308. 1291