Mikael Tytärniemi MAAHANTUONTISELVITYS

Mikael Tytärniemi MAAHANTUONTISELVITYS Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tuotantotalouden koulutusohjelma HELMIKUU 2008

KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tuotanto Talous koulutusohjelma TIIVISTELMÄ Työn tekijä: Työn nimi: Mikael Tytärniemi Maahantuontiselvitys Päivämäärä: 17.02.2008 Sivumäärä: 44 +3 liitettä Työn ohjaajat: Yliopettaja Ossi Päiväläinen Opintäytetyöni tarkoitus oli tarkastella maahantuonnin eri vaiheita sekä pyrkiä niiden avulla luomaan mahdollinen toimitapa Thaimaan ja Suomen välille. Työn tilaaja T&P Trading toimii välittäjänä Thaimaalaisten ja Ruotsalaisten yritysten välillä, ja tahtoi selvittää mitä pitäisi muuttua että tuonti Suomeen Ylivieskaan toimisi. Työssä perehdyttiin kirjallisuuteen sekä tarjouksien tulkitsemiseen. Pääasiallisesti Geodis Wilsonin tarjous tarkasteltiin koska kyseinen yritys on toiminut huolitsijana T&P Tradingille aikaisempina vuosina. Opinnäytetyössä tarkasteltiin myös toimitavan merkitystä tulevaisuuden toiminnalle. Työssä käsiteltiin salattavaa aineistoa jota ei ole liitetty liitteisiin. Tulokset osoittivat että T&P Tradingin tulisi pyrkiä keskittämään tuontinsa samalle huolitsijalle sekä rahtaajalle, sekä pyrkiä hallitsemaan materiaalivirtaansa. Yrityksen ennen suosima Geodis Wilson on kokenut muutoksia vuosina 2005 2007 mutta nämä muutokset näyttävät parantavan heidän tarjoamaa palvelua. Työssä selvitettiin tuonnin eri vaiheita ja pyrittiin antamaan niille nimellinen painoarvo selkeyttämään valittavia toimintamalleja. Pohjana selvitykselle oli Best Praksis sekä laadun hallinnan oppimateriaali. Avainsanat: Maahantuonti, Toimituslausekkeet

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme for Industrial management ABSTRACT Author: Mikael Tytärniemi Name of Thesis: Importation elucidation Date: 17.02.2008 Pages: 44 +3 Appendix Supervisors: Head of programme Ossi Päiväläinen The aim of this thesis was to examine the various phases of import and attempt to create a possible procedure between Thailand and Finland. The commissioner of the thesis T&P Trading acts as an importer and jobber for companies located in Thailand and Sweden. The company wanted to sort out what was needed to change for expanding their trade to Finland. The work consisted of familiarization with literature and correct reading of quotations. Mainly the quotation of Geodis Wilson was looked at because the company has worked as a forwarding agent for T&P Trading before. The thesis also examined the way of choosing the way to operate and the impact it has to the future of the company. Some documents were considered to be kept hidden, and won t be included in the appendix. The results showed that T&P Trading should strive to concentrate their imports for the same forwarder, and aim to control their material flow. Geodis Wilson, a company much used by T&P Trading in the past had made a few changes in 2005 2007. These changes have had a positive effect on the quality of the services they offer. When unfolding the various phases the aim was to give a nominal value to the different alternatives. This method helped when choosing the best standard of activity. As a base for the survey was Best Praxis process and quality control teaching material. Keywords: Import, Incoterm

TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 1 2 OSTOTOIMINTA 2 3 TUONNIN VAIHEET OSANA OSTO- JA TUONTITOIMINTAA 3 3.1 ULKOMAANKAUPAN MAKSUTAVAT 5 3.1.1 Maksutavat ja maksuehdot 5 3.1.2 Avoimet maksut 6 3.1.3 Asiakirjamaksut 6 3.2 KAUPPALAINSÄÄDÄNTÖ JA KÄYTÄNTÖ 8 3.2.1 Ulkomaankaupan lakipykälät 8 3.2.2 Ulkomaankaupan tiedonlähteet 10 3.3 ULKOMAANKAUPAN TOIMINTAVAIHTOEHDOT 11 3.4 SOPIMUKSIEN KÄYTÄNTÖ 16 3.5 TOIMITUSLAUSEKKEET 18 3.5.1 Incoterms 2000 18 3.5.2 Finnterms 1991 24 3.6 Huolinta 26 3.6.1 Vientihuolinta 27 3.6.2 Tuontihuolinta 28 3.6.3 Huolintatoimeksianto 28 4 TUONTITOIMINTA KANSAINVÄLLISESTÄ NÄKÖKULMASTA 29 4.1 Tuonti EU:n sisämarkkinoilta 29 4.2 Euroopan yhteisön tullialueeseen kuuluvat 30 4.3 Tuonti EU:n ulkopuolelta 30 4.4 Tulliselvitysmuodot 31 4.5 Tuontirajoitukset 32 4.6 Kiintiöt 34 4.6.1 Tullisuspensiot 35 4.6.2 Polkumyynti 35 4.7 Tullausarvo 36 4.8 Arvonlisäys menettely EU:n sisällä 36 5 SELVITYKSEN TULOKSET SEKÄ VERTAILUT 37 5.1 Tutkielman tulokset. 37 5.2 Rahdin vertailu 39 5.3 Tuonnin vertailu 40 LÄHDELUETTELO 42 LIITTEET

1 JOHDANTO Työn tarkoituksena on selvittää kuljetusmahdollisuudet Thaimaan ja Suomen välillä edullisuutta, toimintavarmuutta sekä tulevaisuutta silmällä pitäen. Pääasiallisesti keskitytään sopimusehtoihin, maksuehtoihin, rahdin kulkuväyliin sekä tuontiehtoihin. Koska tutkimuksen tilaajalla on aikaisemmin ollut huolitsijana Wilson Logistics, tarkastellaan myös huolitsijan toimintatapaa, sekä mahdollisuutta käyttää kyseistä yritystä aina. Työ on jaoteltu teoriaa käsittelevään osaan sekä lopussa esiintyvään pohdiskeluun, joka on toteutettu Best Practice menetelmällä, jossa tarkastellaan eri vaihtoehdot ja pyritään valitsemaan niistä parhaiten sopiva yrityksen arvomaailmaan. Jokaisen kappaleen lopussa pyritään antamaan eri toimitavoille painokerroin väliltä 1-20, jossa 1 huonoin ja 20 paras. Painokerrointa käytetään kaavioiden luontiin. Kaavion päätarkoitus on ilmaista nopeasti eri toimitapojen eroavaisuus. Tällä eroavaisuudella on merkitystä tutkielman lopussa tehtävälle pohdinnalle, jossa pyritään selvittämään toimivin muoto yritykselle. Selvityksen tilaaja on Thaimaalainen yritys, T&P Trading, joka on harjoittanut maahantuontia Ruotsiin lähes kuuden vuoden ajan. Tilaukset ovat olleet pääasiassa kertatilauksia, ja ne ovat pitäneet sisällään kaikkea päiväpeitteistä pienelektroniikkaan. Myyntisopimus tehdään Ruotsissa, ja tilaus toimitetaan Thaimaan päähän, jossa tehdään hankinnat, ja tuotteet luovutetaan huolitsijalle. Kulkureittinä on tällöin ollut Thaimaa Bangkok Ruotsi Tukholma. Rahti yhtiönä on käytetty pääasiassa Wilson Logistics, joka on kokenut suurehkoja muutoksia vuosina 2005 2007. Nykyään yritys tunnetaan nimellä Geodis Wilson. Yritys työllistää nykyään 5000 asiantuntijaa ympäri maailmaa, ja on yksi maailman suurimmista huolitsija sekä rahti yrityksistä. Työn tilaajalla on pitkäaikainen perinne toimia yritykselle turvallisella tavalla. Vastuusta on pyritty päästämään irti mahdollisimman nopeasti, ja kapitaali halutaan kotiuttaa lyhyellä aikavälillä. Toimituslausekkeet on pyritty hoitamaan pääasiassa F-kategoriaan kuuluvalla FOB- (free on board) sarakkeella. Yritykselle tehdyssä epävirallisessa keskustelussa ei yrityksen johtaja nähnyt syytä miksi ei toimia näin aina. Suurimmaksi kysymysmerkiksi nousi toiminnan turvallisuus ja tulevaisuuden toiminta. Suuri kysymys oli myös sisämaan kuljetukset koska yritys toimii Tukholman ympäristössä ja suuriin kuljetusmatkoihin ei ole koskaan ollut tarvetta. Satamasta tuotteet viedään tarvittaessa vuokrattaviin varastoihin josta ostaja noutaa ostamansa tuotteet. Yritys on pyrkinyt suosimaan samaa huolitsijaa, mutta muutosten mukana tulleet epäilykset ovat aiheuttaneet epäuskoa yritykseen, eikä sitä pidetä enää ainoana vaihtoehtona. 2 OSTOTOIMINTA

Ostotoiminnalla tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joiden avulla yritys hankkii tarvitsemiaan raaka-aineita, puolivalmisteita ja valmiita tuotteita. Ostotoimintaa on olemassa kaikissa yrityksissä ja yhteisöissä. Se on kaupankäyntiä, jolla on merkitystä muutenkin kuin kustannusten säästäjänä. Parhaimmillaan se luo lisäarvoa yritykselle ja parantaa tulosta. Ostotoiminnan tulee hallita kiihtyvä kansainvälistymiskehitys ja sen tuomat vaatimukset maailmanlaajuisesta hankinnasta. (Materiaalitalous 1/1995, 19.) Maahantuojan tehtävänä on tiedostaa tuotteiden puute sekä valita eri maiden kilpailukykyisimmät tuotteet hinnan, laadun sekä turvallisuuden perusteella, jotta kuluttaja saisi parhaan mahdollisen hyödyn ostamalleen tuotteelle. Maahantuojan valinnat vaikuttavat suuresti Suomen yrityksiin sekä koko maan taloudelle. (Paajanen & Saarinen 1997, 10.) Tullihallituksen julkaisemien tilastojen pohjalta tehdystä kaaviosta käy ilmi maahantuonnin ja viennin määrä.. Markkinoiden heilahtelut vaikuttavat suuresti Suomen vientiin jolloin myös tuonti hidastuu. KUVIO 1. Suomen tuonti ja vienti tuhansissa euroissa, (Tullihallitus, 2008). 3 TUONNIN VAIHEET OSANA OSTO- JA TUONTITOIMINTAA Tuontitoiminta pitää sisällään jatkuvaa tuotteiden sekä valmistajien etsintää riippuen kohdemaan kuluttajista sekä markkinaraon vaihtelun mukaan. Tuontitapahtuma voidaan jaotella selkeästi, mutta jokainen osa vaatii aikaa ja ymmärrystä, jotta tuonti ja kaikki sen vaiheet kulkisivat mutkattomasti ja tarpeettomilta riidoilta vältyttäisiin. Tuontitapahtuma voidaan esittää seuraavanlaisesti: Asiakastarpeen kartoitus Myyjien tai valmistajien kartoitus

Tarjouspyynnöt, tarjousvertailut ja neuvottelut. Kauppasopimus ja tilaus Huolinta ja rahtaus sopimukset Kauppahinnan maksaminen Tuotteiden vastaanotto tarkastus ja reklamaatiot Varastointi Erikoistapauksissa yllä olevaan tapahtumaketjuun on tarve lisätä tai poistaa tapahtumia. Koko ketjun hallitseminen on hyvinkin raskas operaatio, ja onkin syytä pyytää ammattilaisten apua, kuten huolitsijalta tai lukuisilta viranomaisilta kuten tullilta. (Paajanen & Saarinen 1997, 32.) T&P Tradingin omien myytävien tuotteiden kartoitus on hyvin hallussa toisen omistajan kuuluessa pitkän perinteen yrittäjiin Thaimaassa. Uusien tuotteiden kartoitus tulisi kuitenkin lähteä asiakastarpeesta ja sen luomisesta. T&P Tradingin tulisi kartoittaa mahdollisimman suuren määrän Thaimaalaisia yrityksiä, jotka tuottavat sellaisia tuotteita, joilla voisi olla kilpailukykyä Euroopan markkinoilla. Yhtä tärkeää on kartoittaa kohdemaan asiakas tarvetta, jotta tiedossa olevat tuotteet saadaan myytyä oikeille markkinoille sekä luoda asiakasketju, josta saada vakaa ostajakunta. Kauppasopimus sekä tilauksen toimittaminen tulisi toimia agenttejen tai välittäjien kautta, jos kyseessä on suoramyynnin kohde. Omaan varastoon tulevan tuotteen saanti tulisi tapahtua sähköisesti tilauskaavaketta käyttäen. Työn tilaajalla on edullinen vaihtoehto kuljettaa tuotteita Thaimaan sisällä. Tämä tarkoittaa rahtikustannuksien karsimista jo kuljetuksen alkuvaiheessa. Yritykselle olisi myös tärkeää tulevaisuutta ajatellen siirtyä vastuuseen rahdista sekä huolitsijan valinnasta. 3.1 ULKOMAANKAUPAN MAKSUTAVAT 3.1.1 MAKSUTAVAT JA MAKSUEHDOT Maksusopimukset on syytä tehdä huolella, jotta turhat epäselvyydet sekä erimielisyydet häviäisivät, ja saadaan kauppa toteutettua suunnitellulla tavalla. Maksuehtosopimus on täysin riippuvainen myyjän ja ostajan suhteesta, eikä pitkäaikaisessa yhteistyössä olleiden kumppaneiden maksuehtoihin tarvitse kiinnittää liikaa huomiota. Kauppasopimukseen kannattaa kuitenkin lisätä seuraavat tiedot. Kaupan valuutta, maksun ajankohta, sopimuksen tarkastus ajankohdat, maksupaikka, pankkikulujen maksaja, alennuksien myöntöperusteet, viivästysmaksut, vakuutukset sekä toimituslauseke Incoterms:sin tai Finterms:sin pohjalta. Sopimuksia käsitellään syvemmin kappaleessa 3.4 sopimukset. Tärkeä osa maksusopimuksessa on maksutapa, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään: avoimiin maksuihin sekä asiakirja maksuihin. Avoimiin laskuihin luetaan sekki ja maksumääräys. Asiakirjamaksut ovat remburssi ja perittävä.

Myös maksutavat ovat suuresti riippuvaisia yhteistyön laadusta sekä maakohtaisista tavoista. Vaikka yhteistyö olisikin uutta mutta ostavan yrityksen luottotiedot ovat moitteettomat, on Pohjoismaissa tyypillistä hoitaa maksut avoimilla maksuilla. Asiakirjamaksut ovat käytössä, kun halutaan varmistaa molempien osapuolien velvollisuudet. (Paajanen & Saarinen 1997, 417-429.) T&P Tradingin maksutapoja tarkastellessa maksutapa on toiminut tilisiirroilla Ruotsissa. Omistaja on tehnyt kauppasopimuksen Ruotsissa ja maksu on siirretty suoraan ruotsalaiselle pankkitilille. Täältä se on välitetty Thaimaahan kattamaan ostojen sekä muiden kustannuksien maksun. Remburssia on pyritty välttämään sen hankaluuden vuoksi. Maksuehtoihin on liitetty tuotteiden mahdolliset virheet sekä normaali 11 % viivästysmaksu. Alla olevassa kappaleessa tarkastellaan ulkomaankaupan keskeisimpiä maksuehtoja sekä tarkastellaan niiden toimivuutta. 3.1.2 AVOIMET MAKSUT Maksumääräys sekä sekki ovat hyviä maksutapoja kun kyseessä on kahden toisiinsa luottavan, sekä vakinaisesti yhteistyötä tekevän osapuolten välinen kauppa. Uusien pankinpalveluiden kehittyessä on sekkikäytäntö kuitenkin vähitellen jäämässä pois. Sekkiä ei suositella käytettäväksi muuta kuin erikoistapauksissa, kuten myyjän vaatiessa maksun suorittamista sekillä, jos maksun mukana lähetetään asiakirjoja tai jos kyseinen rahasumma katsotaan liian pieneksi sekä saajan tilinumeroa ei tiedetä. Sekin käyttö on vielä pääasiallinen maksutapa monissa maissa, joissa maksuliikennettä ei hoideta eri pankkilaitosten yhteisellä pankkisiirto menettelyllä. Tällaisissa maissa on suotavaa, että tarkastetaan mahdollisuus maksumääräyksen muuttamista saajan pankissa sekiksi, jotta kansainvälisen postiliikenteen riskit minimoitaisiin. Maksumääräys muistuttaa monelta osin Suomessa käytössä olevaa tilisiirtoa, sekä suurin osa maksumääräyksistä kulkee Swift:n (Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication) kautta. Tämä tekee maksutavasta turvallisen, ja sitä käytetäänkin aina, ellei toisin ole erikseen sovittu. Maksumääräyksen toiminta ehtona on, että tilinumero sekä pankkiyhteys tiedot ovat maksajalla tiedossa. Maksumääräystä käyttäessä on osapuolten hyvä käydä läpi millä valuutalla halutaan laskut maksettavan. 3.1.3 ASIAKIRJAMAKSUT Perittävä eli CAD (Cash against documents) on käytössä, kun myyjä haluaa varmistua, että ostaja on maksanut tai hyväksynyt hänelle osoitetun laskun ennen kun hän saa käyttöönsä ostamansa tuotteen. Tällöin maksuehtoihin on lisättävä maksutapalauseke D/P (Documents against payment) eli asiakirjat maksua vastaan tai D/A (documents against acseptance) asiakirjat hyväksymistä vastaan. Maksua tai hyväksymistä vastaan ostaja saa

asiakirjat, jotka voivat olla laivausasiakirjoja tai muita tarvittavia asiakirjoja. Ostaja hyötyy toimenpiteestä siten, että hän saa varmuudella tarvittavat asiakirjat ja voi varmistua, että ostettava tuote on siellä missä pitää ennen maksua. Remburssi (D/C documentary credit tai L/C letter of credit) on maksutapa, jossa ostajan pankki on sitoutunut maksaja, kun remburssiehdot ovat hoidettu. Remburssi on turvallisin vaihtoehto, jos osapuolet eivät ole tehneet kauppaa aikaisemmin ja haluavat välttää riskit maksuliikenteestä. Remburssista on monia vaihtoehtoja, joista Strandby-remburssi on käytetyin Kaakkois-Aasiassa missä lainsäädäntö kieltää osittain pankkitakausten käytön, joten pankki maksaa myyjälle saatavat vain tilanteessa, jossa maksu ei ole hoidettu ennen eräpäivää. Finvera suosittelee ulkomaalaisia ostajia käyttämään remburssia kaupankäynnissä Thaimaan kanssa. Kansainvälisen käytännön vuoksi, ostajan kuuluu maksaa remburssin käytöstä johtuvat kulut. Tästä johtuen ostaja usein vaatii alennusta kauppahintaan, tai remburssin maksujen siirtymistä myyjälle. Tällaiset vaatimukset tulee kirjata kauppasopimukseen, että ne olisivat voimassa. (Finnvera 2008; Pankkiyhdistys 2007; Paajanen & Saarinen 1997, 417-429; Pehkonen 2000, 194.) Edellä mainituista maksutavoista maksumääräys on kaikista helpoin sekä vaatii tuonnissa osapuoliltaan luotettavuutta. Sekin käyttö vaatii hieman enemmän työtä, koska monissa maissa siitä ollaan kokonaan luopumassa. Remburssin käyttöä tulisi välttää sen monimutkaisuuden sekä aikaa vievien muodollisuuksien vuoksi, tosin käyttötapana se on kuitenkin otettava huomioon uusien asiakkaiden kanssa toimiessa. Sama koskee perittävä maksutapaa, joka tosin ei ole yhtä hankala kuin remburssi, mutta ei yhtä turvallinenkaan. Sekin käyttö Thaimaassa on usein käytössä, joten tietyissä tilanteissa on myös sitä käytettävä. Painokerroinpisteet annetaan turvallisuudesta sekä käyttäjä ystävällisyydestä. Turvallisuudella tarkoitetaan asiakkaan vastuuta maksaa tuotteet ajallaan, kun ne ovat toimitettu ennalta määrättyyn pisteeseen, sekä omistusoikeuksien siirtyminen, sekä ongelmien minimointi. Käyttäjäystävällisyydellä tarkoitetaan ylimääräistä tietämystä maksun tapahtumista sekä rahavirran kiertävyyttä.

Kuvio 2. Maksutapojen eroavaisuus (Paajanen & Saarinen 1997, 417-429.) 3.2 KAUPPALAINSÄÄDÄNTÖ JA KÄYTÄNTÖ 3.2.1 ULKOMAANKAUPAN LAKIPYKÄLÄT Lainsäädäntö ulkomaankaupassa vaatii harjoittajaltaan paljon. On tunnettava kotimaan sekä kohdemaan lainsäädäntö, näiden lakien suhtautuminen mm. tullin, kauppasopimuksiin, verotuksiin sekä viranomaisiin voi poiketa paljon kotimaan käytännöstä. On tärkeä muistaa, että Suomen laissa pykälän (387/1964) koskien irtainten esineiden kauppaa on määrätty, että jos osapuolet eivät ole sopineet sovellettavaa lakia, on käytössä sen maan laki, jossa myyjällä on kotipaikka, kun hän on saanut tilauksen. Tilanteessa, jossa myyjällä on myyntikonttori eri maassa ja tilaus on tullut sitä kautta, sovelletaan myyntikonttori maan lakia. Ostajan lakia käytätetään vain tilanteissa, jossa myyjä tai hänen edustajansa on ottanut tilauksen vastaan ostajan maassa. Tämä laki on yleisesti käytössä Pohjoismaissa ja onkin vaikuttanut T&P Tradingin kauppasopimukseen. Ongelmatilanteessa, josta osapuolet eivät pysty itse ratkaisemaan voi ratkaisijaksi tulla kansainvälisen kauppakamarin nimeämät välimiehet. Välimiehet ovat asiantuntijoita sekä useiden maiden lakipykälissä sekä heillä on kokemusta ongelmatilanteiden ratkomisesta. Tilanteessa, jossa osapuolet kokevat, että välimiehien käyttö ei ole sopiva tapa ratkoa heidän ongelmiaan on viimeinen vaihtoehto tuomioistuin. Osapuolet ovat voineet etukäteen valita, missä maassa oikeudenkäynti käydään ja tilanteessa jossa asia on jäänyt käsittelemättä, käydään oikeudenkäynti aina syytetyn kotimaassa. Tällaiset tilanteet pitäisi aina pyrkiä poistamaan, koska oikeudenkäynnit ovat kalliita ja aikaa vieviä, eikä ole suotavaa, että sitä pitkitetään. Huomioitavaa on myös, että Pohjoismaita lukuun ottamatta useiden maiden viranomaiset eivät pane täytäntöön hävinneen osapuolen tuomiota, vaan sitä joudutaan pyytämään oikeudenkäynnin jälkeen täytäntöön hoitavilta osapuolilta.

Erillisillä yleissopimuksilla on myös vaikutusta riidan selvityksiin sekä tuomioistuimen toimivaltaan, kuten Luganon sopimus tai Wienin yleissopimus eikä niitä voida järkevällä tavalla lyhentää sovitettavaan kirjaan, joten osoitteesta finlex.fi tai kauppapolitiikka.fi. (Pehkonen 2000, 83-89.) Sopimuksien suunnitelmallinen teko on tärkeää varsinkin, kun ottaa huomioon kiistatilanteen ratkonnan. Tuotevastuu on ilman sopimuksessa esitettyjä tietoja aina myyjällä, joka voi saada aikaan suuria viivästyksiä maksuliikenteessä, varsinkin jos kyseessä on remburssi maksuehto. Työn tilaajan tulisi sopimuksia laatiessa suunnitella toimiva yleissopimus, jota voidaan muuttaa tarpeen tullen erillisissä kauppasopimuksissa. Kirjoitetun sopimuksen tekoa ei voi korostaa liikaa. T&P Tradingin mukaan kauppasopimusta tehtäessä pyritään aina valitsemaan molemmille osapuolille sopiva maa lakiasioiden selvittämiseen. Tällä hetkellä kyseinen maa on Ruotsi, koska suurin osa ostajista sijaitsee kyseisessä maassa. T&P Tradingin omistaja asuu pääosin Ruotsissa ja tietää kyseisen maan lakipykälät maahantuontiin liittyen. Thaimaassa yrityksellä on lakimies käytössä joka neuvoo ongelmatilanteiden sattuessa. Lain erilaisuudet pohjoismaiden ja Thaimaan välillä näkyy myös maksutavoissa, ja siihen onkin jouduttu tekemään toimivia ratkaisuita. 3.2.2 ULKOMAANKAUPAN TIEDONLÄHTEET Voidakseen sopeutua kansainvälisillä markkinoilla tapahtuviin muutoksiin pk-yritykset tarvitsevat sekä informaatiota että toimialaansa koskevaa yksityiskohtaista neuvontaa. Yritykset voivat hankkia tarvitsemaansa tietoa sekä virallisten informaatiokanavien kautta että epävirallisia ja sattumanvaraisista tietolähteistä, jotka ovat esimerkiksi päivittäiset kontaktit asiakkaiden, tavarantoimittajien ja rahoittajien kanssa. Kansainvälistymispalvelujen käyttö on erityisesti tarpeen pk-yrityksille, joilla harvoin on riittäviä yrityksen sisäisiä resursseja informaation hankintaa. Yrityksen on itse oltava tiedonhankinnassa tehokas saadakseen tietoja tarjolla olevista palveluista. (Materiaalitalous 1/1995, 4-5.) Virallisten informaatiokanavien käyttö on muun muassa tullin kohdalla siirtymässä kokonaan internetiin eikä julkaisuja paineta kuin yksittäisissä tapauksissa. Tämä nopeuttaa uusien säädösten saantia asiakkaille mutta lisää saadun tiedon luotettavuuden pelkoa. Siksi yrityksen on tiedettävä, mistä tiedot tulevat, käyttäen esimerkiksi ainoastaan tunnettujen organisaatioiden julkaisuja. Kirjassa Uusi tuojan opas mainitaan keskeisimmiksi Suomen ulkomaan kauppaliitto, Tullihallituksen tilastokirjasto, Eri maiden lähetystöt, Kaupan keskusliitto ja sen jäsen liitot sekä Ulkomaankaupan agenttiliitto. Nämä organisaatiot palvelevat asiakkaitaan eri tavoin ja onkin tärkeää, että asiakas itse tarpeensa mukaan kääntyy tarvitsemansa organisaationsa puoleen. Näiden organisaatioiden lisäksi voi olla kahden maan välisiä kauppasopimuksia, joita huoltamassa on usein oma organisaatio kuten

Thaimaan ja Suomen välillä. Thai-Finnish chamber of commerce on luotu vuonna 1989 helpottamaan uusien yritysten pääsyä Thaimaan markkinoille, ja ne jakavat hyödyllisiä neuvoja yrityksille, jotka toimivat thaimaan markkinoilla. Heidän toimintansa perustuu useisiin eri tavoitteisiin, joilla pyritään antamaan tietoa tilastoista sekä edesauttamaan yrityksiä toimimaan yksinäisesti sekä eri organisaatioiden kanssa. (Thai-finnish chamber of commerce, 2007.) 3.3 ULKOMAANKAUPAN TOIMINTAVAIHTOEHDOT Eri kuljetusmuotoja valittaessa on tärkeää asettaa tietyt kriteerit toiminnalle. Muun muassa palvelun taso, nopeus, edullisuus sekä luotettavuus ovat asioita, joita kannattaa käydä läpi toimituslausekkeita päätettäessä. Usein nopein vaihtoehto on kallein, eikä sillä voida viedä painollisesti suuria määriä tuotteita. Koska kokonaiskustannuksien määrä ratkaisee usein kuljetustavan, kannattaa osapuolten tehdä hinta/paino/tilavuus tarkistus, ja lähteä tämän pohjalta tarkastelemaan eri vaihtoehtoja. Tärkeää on myös selvittää, onko osapuolilla jo valmiita suhteita rahtiyrityksiin, jota kautta voisi edullistaa toimenpiteitä. Jos kummalakkaan osapuolella ei ole tietämystä rahtiyrityksistä on syytä kääntyä huolitsijan puoleen, joka voi auttaa sopivaa kuljetustapaa etsiessä. Kuljetustapoja valittaessa on yrityksen huomioitava kokonaiskustannukset, kuljetuksen laatu sekä nopeus. T&P Tradingilla sekä myyntikohteella Suomella on pitkä välimatka, ja täten huomioidaan vain lento-, meri- ja ratakuljetukset. Materiaalivirran vuoksi on tarkasteltava myös kotimaan liikennettä. Taulukko 3 on jaoteltu kahteen ryhmään sisältäen sisämaan kuljetuksen sekä globaalisen kuljetuksen. Painokertoimeen vaikuttaa hinta, nopeus, lastaus sekä purku mahdollisuudet, sekä tuotteeseen rahdissa kohdistuvat riskit. Hintaa tarkastellessa on pyritty ottamaan huomioon tuotavan tuotteen paino ja matka suhteessa hintaan. Nopeudella tarkoitetaan toimitusaikaa lastauskohteesta tuotteen luovutukseen tai purkamiseen. Seuraavissa kappaleissa esitellään tarkemmin kukin toimintatapa.

Globaalit kuljetukset Kotimaan kuljetukset KUVIO 3. Kuljetustapojen vertailu globaalista että sisämaan näkökulmasta. (Paajanen & Saarinen 1997, 320 241; Pehkonen 2000, 114 175.) POSTI Suomen suurin kuljetusyritys joka tarjoaa kotimaan- sekä ulkomaankuljetuksia edulliseen hintaan, kun kyseessä on pieniä määriä tuotteita pitkienkin matkojen päähän. Lentopostin kotimaan painoraja on 20 kg. Joihinkin ulkomaan kohteisiin se on 10 kg. LENTOKULJETUKSET Lentokuljetuksissa tuotteiden nopea toimitusaika, laaja reittiverkosto sekä riskien vähäisyys on yhdistetty suurilla rahtimaksuilla. Huomattavaa on, että vakuutusyhtiöt antavat usein edullisimpia tarjouksia lentorahtina tuodulle tuotteelle. Tärkeää on kuitenkin tarkastella kokonaiskustannuksia joista käy ilmi, voidaanko lentorahtia käyttää joka tilanteessa. Usein lentorahtia käytetään vain erikoistapauksissa, kuten varaosia hankkiessa, sesonkituotteiden nopea saanti, tai kun kyseessä on pilaantuva tuote. Hyvänä pääsääntönä on valita lentorahtiin tuotteita, joiden jälleenmyyntiarvo on kiloissa 4 500 :n tietämillä. Tällöin katteeksi jää noin 30 %. (TNT 2008.) RAUTATIEKULJETUKSET Toimintavarmuus sekä edullisuus ovat rautatiekuljetusten etu, ja sillä voidaan siirtää suuriakin määriä suhteellisen hyvässä ajassa. Vaikka tuotteet joudutaan purkamaan ja lastaamaan uudelleen useaan kertaan riippuen

erimaiden junamalleista, on se silti erittäin turvallinen tapa siirtää tuotteita. AUTOKULJETUKSET Autokuljetuksien suurin etu on sen mahdollisuus hakea ja toimittaa tuotteet suoraan ovelta ovelle sekä lastauksen ja purkamisen joustavuus. Tuotetta voidaan kuljettaa yhtäjaksoisesti pitkiä matkoja suhteellisen edulliseen hintaan, ja yhteistyössä muiden yritysten kanssa voidaan saada lasti täyteen sekä meno että tulomatkalla, joka tilanteesta riippuen edullistamaan toimintaa. Lauttaliikenteen kehittyminen on tuonut myös lisäkasvua ulkomaankuljetuksiin ja nykyään onkin Suomen ulkomaankaupan autoliikenteeseen muodostunut kaksi pääreittiä, jota käyttämällä Länsi- Eurooppa avautuu Ruotsin kautta, sekä Itämeren lauttaliikennettä hyväksikäyttäen. Autokuljetuksien suurin haitta on päässyt Suomessa uutisotsikoihin moneen otteeseen, eikä ruuhkautuneisiin teihin ole vielä keksitty mitään kunnollista ratkaisua. MERIKULJETUKSET Merikuljetus voidaan jakaa kahteen pääryhmään, hakurahtiin sekä linjaliikenteeseen. Hakurahtiliikenteessä laivat kuljettavat ruumat täysinä massatavaraa, ja se kiertelee satamia riippuen mistä se saa suurimman voiton tuotteilleen. Suurin osa maailman laivarahti liikenteestä on juuri hakurahtia ja niiden liikkeet ovat täisin riippuvaisia maailman markkinatilanteesta, sekä kysynnän ja tarjonnan tarjoamasta edusta. Linjaliikenteessä laiva kulkee tiettyjen satamien väliä, etukäteen varmistettujen aikataulujen mukaan. Linjaliikenne ylittää myös moninkertaisesti hakurahtiliikenteen arvon, vaikka on arvioitu, että vain 10-20 % laivoista olisi linjaliikenteessä. Merikuljetukset ovat pääasiassa suurien tavaramäärien kuljetukseen sopivin kuljetusmuoto. Siinä yhdistyvät edullisin kuljetus kilometriä kohden, sekä käytännöllisesti hankalin toimintatapa. Vaikka merikuljetukset ovat edullisin muoto kaikista kuljetusvaihtoehdoista, on sitä harkittaessa otettava huomioon kuljetukset satamaan, lastaus sekä purkukustannukset sekä itse kuljetuksen hinta. T&P Tradingin kannalta sopivimmiksi kuljetus muodoiksi nousee auto- sekä merikuljetukset. Rautatien käyttö turvallisuudestaan huolimatta ei ole toimiva ratkaisu, koska käytettävät junat ja raiteet vaihtelevat paljon Suomen ja Thaimaan välillä. Suomen päässä mahdollisesti sijaitsevasta jakelupisteestä voidaan käyttää joko postia tai autokuljetuksia tuotteiden määrästä riippuen. Lentokuljetuksien hinta on lähes mahdotonta, kun kyseessä on suurta tilavuutta tarvitsevia tuotteita. Merikuljetuksien edullisuus antaa mahdollisuuden tuoda suuria määriä tuotteita markkinoille, jos yrityksellä on mahdollisuus hyväksyä pitkät rahtiajat.

3.4 SOPIMUKSIEN KÄYTÄNTÖ Vaikka ostot tehtäisiin suoraan valmistajalta tai sitten välittäjältä, on ostosta tehtävä kirjallinen tai suullinen kauppasopimus, missä on käytävä ilmi seuraavat asiat: maksuehto, toimitusaika, tavaran määrä sekä laatu, tuotteen pakkaustapa, tuotetiedot yksilöityinä, paino ja tilavuus sekä omistusoikeuden siirtyminen. Ilman tarvittavia tietoja tuotteiden haavoittuvuus nousee. Myös kuljetusjärjestelyt ovat mahdottomia ilman tietoja painosta tai tilavuudesta. Sopimusta laatiessa on myös oltava tietoinen oman sekä toisen osapuolen maan käytännöistä sopimuksen sitovuudesta. Huolellisesti hoidetut asiakirjat helpottavat myös virallista toimintaa ja nopeuttavat tulliselvityksiä. Näiden asioiden lisäksi on sopimukseen merkittävä toimituslauseke, joka kertoo ostajan ja myyjän väliset vastuut ja velvollisuudet koskien toiminta-, kustannus- ja tavara vastuuta. Toimintavastuulla tarkoitetaan aikaa tai matkaa ennen kuin ostaja ottaa tavaran haltuunsa. Kustannusvastuu kertoo, kuinka paljon myyjän on kustannettava ylimääräisiä maksuja kuten tullaus tai rahti maksuista ennen tavaran luovuttamista ostajalle. Tavaravastuulla päätetään kenellä on vastuu tuotteiden vahinkotilanteissa. Oli sitten kyseessä tuonti tai vienti, on kansainvälisessä kaupassa käytössä Incoterms 2000 -toimituslausekekokoelma. Suomen kotimaankaupassa on taas käytössä Finnterms 2001 -kokoelma. Molemmat säädökset ovat lajiteltu neljään pääryhmään ominaisuuksiensa perusteella. Tapauksessa jossa toimituslauseketta ei ole määritetty tulkitaan kauppasopimus EXW (NOL suomessa) menetelmällä, eli ostajan on noudettava tuotteet myyjän varastosta. (Eskola, Hakala, Liljeström & Raatikainen 2005, 188 191.) Sopimusta laadittaessa on syytä pitää mielessä, että tulos olisi molemman osapuolen voitto toiminasta. Siitä syystä on kauppasäännökset ovat tahdonvaltaisia, eli kukin osapuoli voi vapaasti sopia ehdoista kuten hän näkee parhaakseen. Jotta mahdolliset erimielisyydet voitaisiin minimoida, on sopimuksia laatiessa pyrittävä mahdollisimman tarkkaan yksityiskohtaisuuteen sekä kirjoitetun tiedon tarkkuuteen. Jos ja kun erimielisyyksiä ilmenee, on tärkeää, että sopimus on tehty kirjallisena, sekä sovellettava laki on määrätty. Tietojen puuttuminen voi saada aikaan pahojakin viivästyksiä toimituksiin sekä rikkoa hyviäkin kauppasuhteita. (Pehkonen 2000, 73-77.) Sopimuksia laadittaessa, on otettava huomioon kummankin osapuolen lain tuntemus. Ei siis ole mahdollista viitata sopimuksessa johonkin lakiin, ellei voida hyvillä perusteilla olettaa osapuolien ymmärrystä. Tämä nousee usein esiin yritysten ostaessa tuotteita, jotka eivät vastaa heidän odotuksiaan. Suomen kuluttajavirastolle ilmoitetaan päivittäin tapauksista, jossa sopimusehdot ovat olleet harhaanjohtavia. Kuluttajaviraston selvityksen mukaan vuonna 2007 esiintyneistä sopimusrikkomuksista oli 340 tavalla tai toisella liittynyt sopimuksien väärin ymmärrykseen. Vaikka sopimusehdot ovatkin esitetty selkeästi, eivät ne saa olla kohtuuttomia tai lainvastaisia. Jos sopimuksessa ilmenee ongelmia, kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta, tulkitaan

myyjän kirjoittama sopimus, Suomen lain mukaan aina ostajan eduksi. Lakia voidaan soveltaa jos ostajan olisi pitänyt ymmärtää sopimuksen erehdys. Kuluttajaviraston mukaan, suurin osa ilmoitetuista sopimuksista ovat yrityksien yleissopimukset. (Kuluttajavirasto, 2008.) Suullinen sopimus on aivan yhtä laillinen kuin kirjallinenkin, tosin ongelma tilanteessa voi olla hankalaa todistaa suullisen sopimuksen voimassaoloa. Tällöin tuomioistuimeen asti edennyt riitatilanne voi maksaa molemmille yrityksille aikaa sekä rahaa. Suullisen sopimuksen suurin haitta on että se pitää muistaa eikä ole mitään painettua josta sopimuksen sisällön voisi tarkistaa. (Kuluttajavirasto, 2008.) 3.5 TOIMITUSLAUSEKKEET Toimituslausekkeiden runsaasta valikoimasta saattaa olla vaikeaa löytää juuri se oikea tapa toimia kussakin tapauksessa. Nykyaikaisessa toimitustavassa, jossa kilpailukyky ulottuu paitsi tuotteisiin, myös palveluihin jota tarjotaan, on tärkeää ottaa materiaali virrasta haltuun niin paljon kun vain suinkin voidaan. Materiaalivirran halutunottaminen tuo mukanaan lukuisia etuja mm. rahtikustannuksissa, huolinnassa ja vakuutuksien alenemiset. Tällöin voidaan tarjota asiakkaalle edullisempaa tuotetta turvallisemmin, koska yhteistyö tuonnin osapuoliin parantuu joka tuonnin/viennin myötä. Myös kuljetusvälineen valinta voidaan päättää joka vaikuttaa kuljetusnopeuteen sekä siihen, että tuotetta kohdellaan käsittelyvaiheissa oikein. Toimituslausekkeen valinta vaikuttaa voimakkaasti, ei niin toimituksen nykyhetkeen vaan yrityksen tulevaisuuteen. Alla olevassa kappaleessa käydään läpi usein käytössä oleva Incoterms toimituslaulelleet, sekä suomessa käytössä oleva Finnterms. (Pehkonen 2000, 106 108.) 3.5.1 INCOTERMS 2000 Kansainvälisiä kuljetussopimuksia tehtäessä on ymmärrettävä kansainväliset ehdot. Ne selvittävät, miten ja millä velvollisuuksilla tuote luovutetaan ostajalle. Ehdoista selviää myös kenen, on tehtävä sopimus rahdinkuljettajan kanssa, joka on aina oma sopimus, jolla ei ole mitään tekemistä ostajan ja myyjän tekemälle sopimukselle (ks. Huolinta). Ostajan kannalta on myös tärkeää huomioida vastuun rajoitus, joka vaihtelee kuljetusmuodosta riippuen. Tilanteessa, jossa tavaran arvo ylittää vastuun kattaman summan, on suotavaa ottaa ylimääräinen vakuutus tuotteen täydestä arvosta. Kansainvälisen kauppakamarin vuonna 2000 vahvistamat toimituslausekkeet ovat lyhenteeltään sekoitettavissa muihin toimituslausekkeisiin. Tästä johtuen onkin erittäin tärkeää kirjoittaa myös käytössä oleva tulkintasäännöstö toimituslausekkeen perään, esim. Incoterms2000. Termit ovat jaettu neljään ryhmään E, F, C ja D. Ryhmien välinen ero pohjautuu

tuotteiden luovutuksen sekä vastuun eroavaisuuksien mukaan. Tietyt toimituslausekkeet toimivat vain sille määrätyn nimikkeen alla. Esimerkiksi FOB-, CFR- ja CIF- lausekkeita voidaan käyttää vain, kuin kyseessä on merikuljetus. (Paajanen & Saarinen 1997, 107 111.) EXW (Ex Works) Myyjä täyttää velvollisuutensa, kun hän on asettanut tuotteen ostajan käyttöön omissa tiloissa. Myyjä ei ole vastuussa lastauksen tai viennin aiheutumista vaurioista, ellei sitä erikseen ole toisin sovittu. Vaikka ostajan vastuulla on tavaran lastaaminen, voidaan myyjän kanssa sopia, jos hän lastaa tuotteen. Ostaja on vastuussa kaikista rahdin kustannuksista sekä riskeistä. EXW- lauseke on käytössä, ellei toisin sovita sopimusta tehdessä. FCA (Free Carrier) Myyjä täyttää velvollisuutensa, kun hän on asettanut tuotteen ostajan hankkiman rahdinkuljettajalle määrätyssä paikassa tai aikana. Ostaja vastaa tuotteeseen kohdistuvista riskeistä, kun tuote on annettu rahdinkuljettajan huostaan. FCA- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. FAS (Free Alongside Ship) Myyjä täyttää velvollisuutensa, kun hän on asettanut tuotteen rahtialukseen tai proomuun viereen, jotta lastaus voidaan aloittaa. Hänen kuuluu myös huolehtia vientiselvityksestä sekä lähettää ostajalle tositteen saamastaan tuotteista. Ostajan vastuulla tästä hetkestä lähtien kaikista kustannuksista ja riskeistä, sekä hänen on tehtävä kuljetussopimus. FAS- lauseketta voidaan käyttää vain meritiekuljetuksissa. FOB (Free On Board) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun toimitettava tuote on ylittänyt aluksen partaan nimetyssä lastaussatamassa sekä lähtevän tuotteen vientiselvitys on tehty. Tästä hetkestä eteenpäin ostaja vastaa kaikista kustannuksista sekä riskeistä, eli tekee kuljetussopimuksen sekä huolehtii tavaran pääsystä määränpaikkaan. FOB- lauseketta voidaan käyttää vain meritiekuljetuksissa, ja silloinkin vain, jos tuote lastataan laivaan partaan yli. CFR (Cost And Freight) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun toimitettava tuote on ylittänyt aluksen partaan nimetyssä lastaussatamassa sekä lähtevän tuotteen vientiselvitys on tehty. Myyjä vastaa myös kaikista kuluista sekä rahdista, kunnes tuote on määränpääsatamassa. Ostaja vastaa tuotteeseen kohdistuvista riskeistä kun tuote ylittää partaan nimetyssä lastaussatamassa. CFR- lauseketta voidaan käyttää vain meritiekuljetuksissa ja silloinkin vain, jos tuote lastataan laivaan partaan yli. CIF (Cost, Insurance and Freight Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun toimitettava tuote on ylittänyt aluksen partaan nimetyssä lastaussatamassa sekä lähtevän tuotteen

vientiselvitys on tehty. Myyjä vastaa myös kaikista kuluista sekä rahdista kunnes tuote on määränpääsatamassa. Tämän lisäksi myyjän velvollisuuksiin kuuluu tuotteen vakuuttaminen kuljetuksen ajaksi sekä siitä koituvat maksut. Ostaja vastaa tuotteesta, kun tuote ylittää partaan nimetyssä lastaussatamassa. CIF- lauseketta voidaan käyttää vain meritiekuljetuksissa ja silloinkin vain jos tuote lastataan laivaan partaan yli. CPT (Carriage Paid To) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun toimitettava tuote on luovutettu rahdinkuljettajalle. Tapauksessa, jossa käytetään useita rahdinkuljettajia, vastuu siirtyy, kun tuote luovutetaan ensimmäiselle rahdinkuljettajalle. Myyjän tulee myös hoitaa vientiselvitys sekä hoitaa rahtikulut määrättyyn pisteeseen saakka. Ostaja vastaa tuotteeseen kohdistuvista riskeistä kun se on luovutettu rahdinkuljettajalle. CPT- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. CIP (Carriage and insurance paid to) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun toimitettava tuote on luovutettu rahdinkuljettajalle. Tapauksessa, jossa käytetään useita rahdinkuljettajia, vastuu siirtyy kun tuote luovutetaan ensimmäiselle rahdinkuljettajalle. Myyjän tulee myös hoitaa vientiselvitys sekä hoitaa rahtikulut sekä vakuutukset määrättyyn pisteeseen saakka. Muu vastuu siirtyy ostajalle, kun tuote on luovutettu rahdinkuljettajalle. CIP- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. DAF (Delivered At Frontier) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun hän on toimittanut tuotteen ennalta määrättyyn paikkaan, joka pitää määritellä luovutuskohta ja luovutuspaikka. Myyjän tulee myös hoitaa vientiselvitys. Ostaja vastaa tuotteesta, kun se on toimitettu rajalle sovitulle paikalle. DAF- lauseketta voidaan pääasiassa käyttää rautatie- sekä autokuljetuksiin. DES (Delivered Ex Ship) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun hän on toimittanut tuotteen ostajan käytettäväksi määränpääsatamassa. Myyjän tulee myös hoitaa kuljetuksen kustannuksista sekä vakuutuksista määräsatamaan asti. Ostaja vastaa tuotteen tullaamisesta. DES- lauseketta voidaan käyttää vain meritiekuljetuksissa. DEQ (Delivered Ex Quay) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun hän on toimittanut tuotteen ostajan käytettäväksi määränpääsataman laiturilla. Myyjän tulee myös vastata kaikista kuljetuksen aiheuttamista kustannuksista sekä vakuutuksista. Jos osapuolet haluavat voidaan myyjälle vastuulle lisätä tullimaksut, jotka toimivat lisäämällä toimituslausekkeen perään Duty Paid tai Duty Unpaid. Jos halutaan poistaa myyjän vastuulta tiettyjä tullimaksuja, kuten arvonlisävero lisätään toimituslausekkeen perään VAT Paid tai VAT Unpaid. Ostaja vastaa tuotteesta, kun se on toimitettu hänen käyttöön määräsataman laiturille.

DEQ- lauseketta voidaan käyttää vain meritiekuljetusmuodoissa. DDU (Delivered Duty Unpaid) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun hän on toimittanut tuotteen ostajan käytettäväksi tullaamattomana ennalta määrättyyn kohteeseen määränpää maassa. Myyjä vastaa kaikista rahdin aiheuttamista riskeistä. Myyjän tulee myös vastata kaikista kuljetuksen aiheuttamista kuluista, paitsi tullimaksusta, veroista ja muista virallisista maksuista. Jos osapuolet haluavat voidaan myyjän vastuulle lisätä myös tuontiselvitys, jolloin lauseketta on jatkettava nimikkeellä DDU cleared. Ostaja vastaa tuotteesta kun, se on toimitettu hänen käyttöön ennalta määrättyyn kohteeseen määränpäämaassa. DDU- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. DDP (Delivered Duty Paid) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun hän on toimittanut tuotteen ostajan käytettäväksi tullattuna ennalta määrättyyn kohteeseen määränpäämaassa. Myyjä vastaa kaikista rahdin aiheuttamista riskeistä. Myyjän tulee myös vastata kaikista kuljetuksen aiheuttamista kuluista, mukaan lukien tullimaksut, verot sekä muut virralliset maksut. Jos halutaan poistaa myyjän vastuulta tiettyjä tullimaksuja, kuten arvonlisävero lisätään toimituslausekkeen perään VAT unpaid. Ostaja vastaa tuotteesta kun se on toimitettu hänen käyttöön ennalta määrättyyn kohteeseen määränpäämaassa. DDP- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. Toimituslausekkeita valittaessa on otettava huomioon yrityksen pitkän ajan suhteet huolitsijaan sekä rahtiyrityksiin. Koska materiaali ketjun hallinta on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää, tulee painokertoimen arvo olla suurempi kun T&P Trading pystyy pitämään kuljetusketjun omissa käsissään. Painokerroin jakaantuu toimituslausekkeiden välillä vastuun, käytätettävyyden sekä oman vaikuttamisen mukaan. Koska vaihtoehtoja on monia, painopisteet annetaan kategorioittain E, F, C ja D. Vastuulla tarkoitetaan myyjälle asetettava vastuu ja sen vaikutus myyjän toimintaan. Käytettävyydellä tarkoitetaan toimitusehtojen sopivuutta T&P Tradingin yrityksen toimintaan, sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta ajatellen. Vaikuttamisen painoarvo perustuu myyjälle annettavien vapauden tuotteen kuljetuksen suhteen sekä huolitsijan valintaan. KUVIO. 3 Toimituslausekkeiden vertailu ulkomaan rahtauksessa. (Paajanen & Saarinen 1997, 107 111.)

3.5.2 FINNTERMS 1991 Finnterms 1991 on Suomen kotimaan kaupassa sekä rahdissa käytettävät toimituslausekkeet. Lausekkeiden nimet eroavat Incotermeistä mutta sisältävät samoja ominaisuuksia. (Paajanen & Saarinen 1997, 112-115.) NOL (Noudettava Lähettäjältä) Myyjä täyttää velvollisuutensa, kun hän on asettanut tuotteen ostajan käyttöön omissa tiloissa. Myyjä ei ole vastuussa lastauksen tai viennin aiheutumista vaurioista ellei sitä erikseen ole toisin sovittu. Ostaja on vastuussa kaikista rahdin kustannuksista sekä riskeistä. NOL- Lauseke on käytössä, ellei toisin sovita sopimusta tehdessä. FCA (Vapaasti kuljettajalla) Myyjä täyttää velvollisuutensa, kun hän on asettanut tuotteen ostajan hankkiman rahdinkuljettajalle määrätyssä paikassa tai aikana. Ostaja vastaa tuotteeseen kohdistuvista riskeistä kun tuote on annettu rahdinkuljettajan huostaan. FCA- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. CPT (Kuljetus maksettuna) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun toimitettava tuote on luovutettu rahdinkuljettajalle. Tapauksessa jossa käytetään useita rahdinkuljettajia, vastuu siirtyy kun tuote luovutetaan ensimmäiselle rahdinkuljettajalle. Myyjän tulee myös hoitaa vientiselvitys sekä hoitaa rahtikulut määrättyyn pisteeseen saakka. Ostaja vastaa tuotteeseen kohdistuvista riskeistä kun se on luovutettu rahdinkuljettajalle. CPT- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. CIP (Kuljetus ja vakuutus maksettuna) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun toimitettava tuote on luovutettu rahdinkuljettajalle. Tapauksessa jossa käytetään useita rahdinkuljettajia, vastuu siirtyy kun tuote luovutetaan ensimmäiselle rahdinkuljettajalle. Myyjän tulee myös hoitaa vientiselvitys sekä hoitaa rahtikulut sekä vakuutukset määrättyyn pisteeseen saakka. Muu vastuu siirtyy ostajalle, kun tuote on luovutettu rahdinkuljettajalle. CIP- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. DDU (Toimitettuna) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun hän on toimittanut tuotteen ostajan käytettäväksi ennalta määrättyyn kohteeseen. Myyjä vastaa kaikista rahdin aiheuttamista riskeistä. Myyjän tulee myös vastata kaikista kuljetuksen aiheuttamista kuluista. Ostaja vastaa tuotteesta, kun se on toimitettu hänen käyttöönsä ennalta määrättyyn kohteeseen määränpäässä.

DDU- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. TOP (Toimitettuna perille) Myyjä on täyttänyt velvollisuutensa, kun hän on toimittanut tuotteen ostajan käytettäväksi ennalta määrättyyn kohteeseen. Myyjä vastaa kaikista rahdin aiheuttamista riskeistä. Myyjän tulee myös vastata kaikista kuljetuksen aiheuttamista kuluista sekä purkaa tuotteet ennalta sovittuun kohtaan. Ostaja vastaa tuotteesta, kun se on toimitettu hänen käyttöön ennalta määrättyyn kohteeseen määränpäässä. TOP- lauseketta voidaan käyttää kaikissa kuljetusmuodoissa. Suomen sisällä käytävää tukkukauppaa käsiteltäessä on sama arvomaailma kuin ulkomaan- kaupan tilanteessa. Materiaalivirran käyttöönotto sisämaan kaupassa korostuu kuljetuksien hintoja ajatellen. T&P Tradingin tulisi pyrkiä vakauttamaan asemansa sisämaan kuljetuksissa, jotta he voisivat tarjota asiakkailleen edullisimpia sekä laadukkaita kuljetusmuotoja. Painoarvo noudattaa samaa kaavaa kuin ulkomaankaupassa. On kuitenkin huomattava, että Suomen kuljetuksien matka vaikuttaa painoarvoon, ja on tilanteita, jossa onkin suotavaa että asiakas noutaa omalla tuotteet kalustolla. Vastuulla tarkoitetaan myyjälle asetettavaa vastuuta ja sen vaikutusta myyjän toimintaan. Käytettävyydellä tarkoitetaan toimitusehtojen sopivuutta T&P Tradingin yrityksen arvomaailmaan sekä nykyhetkeä että tulevaisuutta ajatellen. Vaikuttamisen painoarvo perustuu myyjälle annettavien vapauden tuotteen kuljetuksen suhteen sekä huolitsijan valintaan. KUVIO.4 Toimituslausekkeiden vertailu Suomen rahtauksessa. (Paajanen & Saarinen 1997, 112-115.) 3.6 HUOLINTA Koska nykyisen maailmankaupan kuljetusmahdollisuudet sekä määräykset ovat niin mittavia, on yksittäisen yrittäjän tarvittaessa turvauduttava huolitsijaan. Huolitsijat ovat ammattilaisia, jotka ovat perehtyneet tuonnin ja viennin maakohtaisiin mahdollisuuksiin, reittivalintoihin, veroihin ja määräyksiin. Huolitsijat voidaan asettaa kahteen ryhmään, jotka ovat luonnollinen henkilö ja oikeushenkilö. He eroavat toisistaan vain siten, että luonnollinen henkilö tekee työn itse ja oikeudellinen antaa tehtävän työntekijälleen. Useat ulkomaalaiset rahtiyritykset, jotka toimivat linjaliikenteestä, ovat tehneet sopimuksia huolitsijoiden kanssa, jotka hankkivat asiakkaita sekä markkinoivat heitä pitäen asiakasta kuitenkin

etusijalla. Huolitsijan työnkuvaus on paljolti riippuvainen, siitä miten paljon asiakas kyseistä palvelua tarvitsee. Huolitsija voi ottaa vastuulleen pelkän tuontiselvityksen, tai sitten koko kaupan toteutukseen vaadittavat tehtävät sisältäen logistisen suunnittelun että varastoinnin. (Kuljetusopas 2007.) Huolitsijan kanssa toimiessa on huomattava, että kyseessä on itsenäinen sopimus, joka ei ole riippuvainen myyjän sekä ostajan tekemistä kauppasopimuksista. Tässä sopimuksessa on suotavaa käydä läpi, toimiiko huolitsija välittäjänä vai rahdinkuljettajana, jotta vastuu sekä sopimuksen rajaus on sopimuksen kummallekin osapuolelle selvä. Myös huolitsijan työtehtävät voidaan jakaa kahteen pääryhmään: vientihuolintaan ja tuontihuolintaan. Ostajan sekä myyjän on syytä perehtyä huolitsijan työmenettelyihin, koska ei ole aina varmaa, onko edullisempaa antaa myyjän tai ostajan hoitaa huolitsijan toimeksianto. On kuitenkin mahdollista, että sekä myyjä että ostaja ottavat omat huolitsijat, ja näiden toimeksianto ja velvollisuudet loppuvat, kun toisen vastuu alkaa. Esimerkiksi jos myyjä tuo huolitsijan kautta tuotteet satamaan asti, voi ostajan huolitsija tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet satamasta toimituspisteeseen saakka. Näin on T&P Tradingin mukaan ollut käytäntö, jollei olla päästy sopuun myyntiehdoista sekä toimituslausekkeiden valinnasta. T&P Trading on ottanut oman huolitsijansa suorittamaan tarvittavat lähtöselvitykset sekä asiakirjat jonka jälkeen ostajan huolitsijalle on siirretty vastuu. 3.6.1 VIENTIHUOLINTA Vientihuolinnassa käydään läpi eri kuljetusvaihtoehdot sekä niiden hinnat, joista toimeksiantaja valitsee huolitsijan antavien neuvojen perusteella mieluisimman. Huolitsijan vastuualueisiin kuuluu myös kuljetussopimusten teko sekä rahtivarauksen järjestäminen. Huolitsijan tehtäviin voidaan halutessa lisätä tuotteen haku osoitetusta kohdasta sekä sen kuljettaminen valittuun rahtiajoneuvoon, tuotteiden pakkaus ja merkitseminen sekä välivarastointia tarpeen mukaan. Huolitsija hankkii myös tuotteen lähettämiseen tarvittavat asiakirjat ja on yhteydessä satamaviranomaisiin. Huolitsijan toimenkuva on halutessa todella laaja, ja toimeksiantajan onkin sopimusta tehdessä päätettävä sekä rajattava tarkasti, mitä asioita hän haluaa tehdä itse, ja mitkä hän haluaa jättää huolitsijan tehtäväksi. 3.6.2 TUONTIHUOLINTA Tuontihuolinnassa huolitsijan vastuulle voidaan halutessa pistää useampia seikkoja kuin vientihuolinnassa, tosin nämä ovat suurelta osia asiakirjapohjaisia. Tuotteiden vastaanottaminen rahdinkuljettajalta, tullaus sekä rahdin maksu ovat tavallisia vastuutehtäviä. Halutessa huolitsija voi hoitaa kuljetuksesta määränpäähän sekä välivarastoinnista. Huolitsijan toimenkuvaan kuuluu myös laaja asiakirjojen laatiminen sekä tarkastus,

yhteistyö asiakkaan sekä eri viranomaisten kanssa. (Pehkonen 1997, 160 165.) 3.6.3 HUOLINTATOIMEKSIANTO Jotta huolitsijalla pystyy ajamaan toimeksiantajansa etuja, mahdollisimman hyvin on toimeksiantajalla velvollisuus toimittaa hänelle tarvittavat asiakirjat sekä huolinta ohje. Usein huolitsija tarvitsee kopion kaupanteossa syntyneistä asiakirjoista sekä tilausjäljennöksen, jonka perusteella työ voidaan aloittaa. Heidän on myös käytävä läpi huolitsijan ohjeet ja vastuu. Huolitsija on hyväksyessään toimeksiannon velvollinen huolehtimaan asiakkaansa eduista, ja ainoastaan poikkeustilanteessa on hänellä mahdollisuus poiketa sopimuksesta, jonka hän on tehnyt toimeksiantajan kanssa. Tällaisia tilanteita on tuotteen aiheuttama vaara henkilöille ympäristölle tai omaisuudelle, ja tällöinkin vain, jos toimeksiantajaa ei tavoiteta riittävän nopeasti. 4 TUONTITOIMINTA KANSAINVÄLLISESTÄ NÄKÖKULMASTA 4.1 TUONTI EU:N SISÄMARKKINOILTA Suomen liityttyä Euroopan unioniin 1995 on ollut velvollinen noudattamaan EU:n laatimia tuonti säännöksiä. EU:n maita kutsutaan yhteisöiksi ja näiden maiden välille on luotu säännöksiä jotka edesauttavat maiden tuontia sekä vientiä verrattuna niin sanottujen kolmansien maiden suhteen. Jotta tuote olisi vapaasti kuljetettavissa yhteisömaiden välillä, on sen oltava: 1)Tuotettu kokonaan yhteisön alueella tuotetuista tavaroista. 2)Tuotu yhteisön tullialueen ulkopuolisista maista tai sen ulkopuolisilta alueilta ja luovutettu yhteisössä vapaaseen liikkeeseen 3)Tuotettu yhteisön tullialueella edellä mainituista tuotteista (Tulli 2007.) Vaikka tuotteella olisi yhteisöasema, on sen osoittaminen tarpeen, kun käytetään kolmansien maiden alueita kahden yhteisömaan väliseen kuljetukseen. Näihin alueisiin kuuluu kansainväliset merialueet. Tällaisessa tapauksessa yhteisöasema todistetaan T2L-asiakirjalla (LIITE 1) tai C- merkillä. (Tulli 2007.) Tuonti- sekä vientitullit yhteisömaiden välillä ovat pääasiassa kiellettyjä, mutta säädöksissä on poikkeuksia, jos tuotava tai vietävä tuote on luokiteltu yhteisölle haitalliseksi. Näihin tuotteisiin sisältyy aseet, tietyt kemikaalit sekä maiden omien lakien ristiriitaisuus erillisille tuotteille kuten nuuska. Myöskään minkäänlaisia määrällisiä rajoitteita saa asettaa eikä tuotteita tarvitse tulliselvittää yhteisömaiden välillä, mutta joissakin tapauksissa on