Arvio Majasuon turvetuotantoalueen aiheuttamista liettymistä ja rantavahingoista Liesjärvessä

MAJASUO 16UEC0066 29.10.12 VAPO OY Arvio Majasuon turvetuotantoalueen aiheuttamista liettymistä ja rantavahingoista Liesjärvessä

Sisältö 1 1 TAUSTA 1 2 VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS 2 3 VIRTAAMAT JA VIIPYMÄ 3 4 MAANKÄYTTÖ 4 5 VESISTÖÖN KOHDISTUVA KUORMITUS 6 5.1 Turvetuotanto 6 5.2 Muu kuormitus 11 6 VEDEN LAATU 13 7 LIETTYMÄSELVITYS 16 7.1 Maastotyöt 16 7.2 Laboratoriotyöt 17 7.3 Tutkimustulokset 17 7.3.1 Majasuon laskuojan alue (alue C) 17 7.3.2 Hirvijoen suualue (alue B) 19 7.3.3 Liesjärven keskiosa (alue A) 19 7.3.4 Sedimentin ikä ja kerrostumisnopeus 20 8 TURVETUOTANNON VAIKUTUS LIESJÄRVEN TILAAN 21 8.1 Vaikutus veden ravinnepitoisuuksiin 21 8.1.1 Veden laadun mallinnus 21 8.1.2 Mallinnuksen tulokset 25 8.2 Laskennallinen arvio turvetuotannon kiintoainepäästöjen aiheuttamasta liettymästä Liesjärvessä 27 9 VIRKISTYSKÄYTTÖHAITTA 28 9.1 Asianosaiset 28 9.2 Mökkirantojen kartoituksen tulokset 28 9.3 Virkistyskäyttökysely 32 9.4 Virkistyskäyttöhaitta 33 10 ARVIO VIRKISTYSKÄYTTÖHAITAN SUURUUDESTA JA KORVAUSESITYS 34 10.1 Pohjana olevat aiemmat oikeudelliset linjaukset 34 10.2 Yleistä vesistöjen virkistyskäyttöhaitan korvauskäytännöistä 34 10.3 Lähtökohdat Majasuon haitta-arviolle 35 10.4 Virkistyskäyttöhaitta-arvio Majasuon osalta 36 10.4.1 Arvio rantakiinteistöjen keskimääräisestä arvosta Liesjärven alueella 36 10.4.2 Arvio virkistyskäytön arvosta 36

2 10.5 Virkistyskäyttöhaitta 37 11 ARVIO KUNNOSTUSTARPEESTA 41 12 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 41 13 VIITTEET 42 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Veden laadun havaintopisteet Valokuvat Liesjärveen laskevien jokien / ojien näytepisteiltä 26.7.12 Sedimenttitutkimuspisteiden sijainti Sedimenttiprofiilien leikkauskuvat Asianosaiset Kartoitetut kiinteistöjen rannat Mökki / talokohtaiset havainnot Vahinkoarvio Pöyry Finland Oy Tuija Hilli, MMM Heimo Vepsä, FM Hannu Ansala, FM Jorma Keränen, FM Kari Kainua, FM Ari Nikula, FM Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 Oulu puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

1 1 TAUSTA Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 9.12.2008 antamallaan päätöksellä nro 126/2008/4 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan Liesjärven valuma-alueella sijaitsevan pinta-alaltaan 36,9 hehtaarin suuruisen Majasuon turvetuotannolle Ähtärin kaupungissa. Eräät asianosaiset ovat valittamalla hakeneet muutosta ympäristölupaviraston päätökseen. Vaasan hallinto-oikeus on 27.5.2010 antanut valituksiin päätökseen nro 10/0287/3, jossa se on asettanut seuraavat uudet lupamääräykset: 16) Luvan saajan on selvitettävä Majasuon turvetuotantoalueen aiheuttamat liettymät Liesjärvessä ja pantava vireille kunnostushakemus 30.11.2010 mennessä. 17) Luvan saajan on selvitettävä Majasuon turvetuotannosta aiheutuneet rantavahingot ja pantava vireille vahinkojen korvaamista koskeva hakemus 30.11.2010 mennessä. Hallinto-oikeus on perustellut määräysten asettamista muun ohessa seuraavasti: Liesjärven rehevöitymisen osasyynä ja sen kiihdyttäjänä ovat Majasuon tuotantoalueen Liesjärveen johdettavat kuivatusvedet. Kun otetaan huomioon Liesjärven veden laatu ja siinä tapahtuneet muutokset, turvetuotannon voidaan katsoa heikentäneen Liesjärven veden laatua siinä määrin, että Vapo Oy on velvoitettava selvittämään Majasuon turvetuotannon aiheuttamat liettymät ja panemaan vireille kunnostushakemus. Turvetuotanto on aiheuttanut Liesjärven veden laadun huononemista, kasvillisuuden lisääntymistä ja pohjan liettymistä. Muutokset ovat laadultaan sellaiset, että järven rantakiinteistöjen virkistysarvo huononee, mistä saattaa aiheutua rannan omistajille korvattavaa vahinkoa. Nyt käsiteltävä Majasuon turvetuotanto on osallisena vahingoista kuormitusosuudellaan. Koska vahinkoja ei ole selvitetty hakemuksessa, on tarpeen määrätä erillinen vahingonarvio tehtäväksi. Korkein hallinto-oikeus on 24.11.2011 antamallaan päätöksellä (taltionumero 3418) pysyttänyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelystä johtuen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä esitettyjä määräaikoja ei ole voitu noudattaa. Länsi-Suomen aluehallintovirastossa käydyssä neuvottelussa 15.2.2012 on katsottu, että selvitykset ja hakemukset laaditaan siten, että ne voidaan jättää Länsi-Suomen aluehallintovirastoon lokakuun 2012 loppuun mennessä. Aikataulussa on otettu huomioon kesän 2012 aikana tehtävät maastoselvitykset. Tässä raportissa arvioidaan Majasuon turvetuotannon aiheuttamia liettymiä Liesjärvessä sekä Majasuon turvetuotannosta aiheutuneita ja aiheutuvia rantakiinteistöjen virkistyskäyttövahinkoja. Tehtyjen arvioiden perusteella laaditaan Vaasan hallinto-oikeuden edellyttämät Liesjärven kunnostushakemus ja virkistyskäytölle aiheutuneiden ja aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskeva hakemus.

2 VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS 16UEC0066 Liesjärvi sijaitsee Ähtärin ja Keuruun kuntien alueella Pihlajaveden valuma-alueella (Kuva 1). Järven valuma-alue (35.484) on pinta-alaltaan noin 95 km 2 (Ekholm 1993). SYKE:n vesistömallin mukaan Liesjärven pinta-ala on 8,0 km 2 ja keskisyvyys 2,9 m, eli järvi on matala. Sedimentoitumispohjan pinta-alaksi on SYKEn vesistömallissa arvioitu 4,8 km 2 (60 %) ja eroosiopohjan pinta-alaksi 3,2 km 2 (40 %). Sedimentaatiopohjalla tarkoitetaan aluetta, jolle kerääntyy pysyvästi uutta sedimenttiä. Eroosiopohja on puolestaan kulumisalue, jolla ei muodostu uutta pysyvää sedimenttiä. Liesjärveen laskee pohjoisesta Hirvijoki ja Kuolemaisenpuro. Hirvijoen valuma-alueen kooksi on arvioitu 51 km 2 eli noin 54 % koko Liesjärven valuma-alueesta. Liesjärvestä vesireitti jatkuu Liesjoen kautta Vähä-Suojärveen, Suojärveen, Martinjärveen ja edelleen Pihlajaveteen. Liesjärven valuma-alue on pääosin metsää. Suota maa-alasta on yli kolmannes. Peltoja alueella on vähän, alle 2 % maa-alasta. Liesjärven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. Luokitus perustuu ympäristöviranomaisten tekemään asiantuntija-arvioon järven veden laadun perusteella. Hirvijoen ekologista tilaa ei ole luokiteltu. (Kokemäenjoen Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue 2009) Liesjärven valuma-alueella on turvetuotantoa Loukkusuolla, Tupasuolla ja Majasuolla. Osa Loukkusuon ja Tupasuon turvetuotantoalueen vesistä johdetaan joko Kaijanpuroon tai Niemisjokeen. Tarkemmat tiedot turvetuotantoalueista on esitetty luvussa 5. 2

3 Kuva 1 Liesjärven valuma-alue (Oiva-tietokanta 31.5.2012). Valuma-alueen raja merkitty kartassa mustalla viivalla. 3 VIRTAAMAT JA VIIPYMÄ Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän tietojen mukaan keskivirtaama Liesjärven luusuassa on 1,1 m 3 /s. Kesän keskivirtaama on 0,7 m 3 /s ja alivirtaama 0,2 m 3 /s. Järven tulovirtaamista Hirvijoen virtaamat on suoraan Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmästä, muut tulovirtaamat on arvioitu valuma-alueiden pintaalojen suhteessa Hirvijoen virtaamasta (Taulukko 1). Majasuolta tuleva virtaama on hyvin vähäinen. Liesjärvestä ei ole käytettävissä mitattuja syvyystietoja muutoin kuin vedenlaadun havaintopaikoilta sekä tätä selvitystä varten tehdyn sedimenttitutkimuksen havaintopaikoilta. Suomen ympäristökeskuksen vesistömallin (VEMALA) mukaan Liesjärven keskisyvyys on 2,9 m ja tilavuus 23,6 m 3. Tätä selvitystä varten tehdyn virtausmallin mukainen keskisyvyys Liesjärvessä on 1,6 m ja sen perusteella arvioitu tilavuus noin 13,1 m 3. Virtausmalliin syvyystietoja on tarkennettu kevättalvella tehdyn sedimenttitutkimuksen havaintojen perusteella. Koska luotauksiin perustuvia syvyystietoja ei ole käytettävissä, poikkeavat eri yhteydessä tehdyt arviot keskisyvyydestä ja kokonaistilavuudesta toisistaan.

4 Liesjärven keskimääräinen tulovirtaama on 1 m 3 /s. Tulovirtaaman ja edellä esitettyjen tilavuustietojen perusteella laskettu järven teoreettinen viipymä on laskentatavasta riippuen 5 9 kk (Taulukko 2). Taulukko 1 Vesistömallin antamat virtaamat Hirvijoessa 1991-2010 ja niiden perusteella arvioidut muut tulovirtaamat Liesjärveen. Hirvijoki MNQ MQ MHQ Kalmunpuro MNQ MQ MHQ vuosi 0.18 0.81 8.91 vuosi 0.04 0.16 1.79 talvi 0.26 0.57 2.44 talvi 0.05 0.11 0.49 huhti-touko 0.37 1.88 8.38 huhti-touko 0.08 0.38 1.69 kesä 0.26 0.56 2.96 kesä 0.05 0.11 0.60 Majasuolta MNQ MQ MHQ Rahkasuolta MNQ MQ MHQ vuosi 0.00 0.00 0.05 vuosi 0.01 0.03 0.30 talvi 0.00 0.00 0.01 talvi 0.01 0.02 0.08 huhti-touko 0.00 0.01 0.05 huhti-touko 0.01 0.06 0.28 kesä 0.00 0.00 0.02 kesä 0.01 0.02 0.10 Taulukko 2 Liesjärven teoreettinen viipymä keskirvitaamatilanteessa. Laskentaperusteet ks. teksti. virtausmalli VEMALA vuosi 5 kk 9 kk talvi 7,2 kk 12,9 kk huhti-touko 2,2 kk 3,9 kk kesä 7,3 kk 13,1 kk 4 MAANKÄYTTÖ Liesjärven valuma-alueen maankäyttöä on tarkasteltu yleispiirteisesti CLC2000- maankäyttö/maanpeite-aineiston perusteella. CLC2000 on koko Suomen kattava paikkatietokanta maankäytöstä ja maanpeitteestä. Aineisto on tuotettu osana eurooppalaista CORINE2000-hanketta. Suomessa aineiston tuotannosta on vastannut Suomen ympäristökeskus. Aineisto on tuotettu yhdistämällä satelliittikuvatulkintatuloksia, olemassa olevia paikkatietoaineistoja sekä maastossa mitattua tietoa. CLC2000-aineistossa ruutujako on 25 m, eli maankäyttötieto on 25 m x 25 m alueelta. Maankäyttöaineisto on rajattu 3. jakovaiheen vesistöalueiden rajojen mukaisesti (Kuva 1), joten käytettävissä on tiedot koskien koko Liesjärven (35.484) valuma-aluetta. Liesjärven valuma-alueen pinta-alasta lähes 80 % on metsää ja 10 % vesistöjä (Kuva 2). Metsän osuus maa-alasta on 85,5 %. Maankäyttöaineiston mukaan turvesuopinta-ala olisi 610,5 ha eli 6,4 % valuma-alueen pinta-alasta. Luokituksessa on ilmeisesti luokittunut turvesuoksi myös muuta maankäyttöä kuin turvesuopinta-alaa, koska nykyinen turvetuotantopinta-ala Liesjärven valuma-alueella on 296 ha. Laajimmillaan turvetuotantopinta-ala oli 528 ha. Peltoa Liesjärven valuma-alueesta on vajaat 2 %. Peltoja on lähinnä Liesjärven ja muiden valuma-alueella sijaitsevien pienempien järvien lähituntumaan. Liesjärven lähialueella pellot ovat keskittyneet järven pohjoisen altaan itärannalle (Kuva 3).

5 Maankäyttö Liesjärven valuma-alue 1 % 0 % 2 % 10 % rakennetut alueet 0 % 4 % 6 % 0 % maa-ainesten otto pellot ja maatalousmaa metsä kallio kosteikko 77 % avosuo turvesuo vesistö Kuva 2 Maankäytön jakautuminen Liesjärven valuma-alueella perustuen CLC2000- maankäyttö/maanpeite-aineistoon. Kuva 3 Liesjärven lähialue. (Oiva-tietokanta 31.5.12)

6 Geologian tutkimuskeskus on selvittänyt alueen turvevaroja (Suomi, ym. 2008). Liesjärven koko valuma-alueella selvitetyistä vajaasta 500 ha:sta lähes 75 % oli kokonaan tai suurelta osin ojitettua ja loput osittain ojitettua. Selvityksen perusteella valumaalueen suot ovat kaikkinensa hyvin suurelta osin ojitettuja. 5 VESISTÖÖN KOHDISTUVA KUORMITUS 5.1 Turvetuotanto Liesjärven valuma-alueella on turvetuotantoa kolmella suolla: Majasuolla, Loukkusuolla ja Tupasuolla. Tuotantoalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 296 ha. Majasuon valmistelu turvetuotantoa varten on alkanut vuonna 1980 ja tuotanto vuonna 1985, jolloin tuotantopinta-ala oli 78 ha. Nykyinen tuotantopinta-ala on 36,9 ha. Kuivatusvedet käsitellään nykyisin pintavalutuksella, mutta aiemmin vesienkäsittelymenetelmänä on ollut laskeutusaltaat. Altaat on rakennettu vuosina 1988 1990. Vuoden 2011 loppuun asti Majasuon kuivatusvedet on johdettu pääosalta aluetta laskuojalla Hirvijokeen ja edelleen Liesjärveen. Vuoden 2011 huhtikuun loppuun asti kuivatusvesiä on johdettu vähäiseltä osin toisella laskuojalla suoraan Liesjärveen, Viimeksi mainitulla johtamisella on 10.3.2008 alkaen ollut käytössä mitoitussuositusta vastaamaton pintavalutuskenttä, joka on sijoittunut lähelle järven rantavyöhykettä. Vuoteen 1996 asti lähes 80 % Majasuon kuivatusvesistä on johdettu Hirvijoen kautta ja hieman yli 20 % laskuojalla suoraan Liesjärveen. Vuosina 1996 2011 Hirvijokeen johdettujen vesien osuus on ollut noin 70 %. Vesien johtaminen Majasuota suoraan Liesjärveen on päättynyt huhtikuun lopussa 2011, jonka jälkeen vedet on johdettu puhdistettavaksi uudelle mitoitusohjetta vastaavalle pintavalutuskentälle ja siltä kokonaan uudessa laskuojassa Hirvijokeen ja sitä myöten edelleen Liesjärveen. Vuoden 2012 alusta alkaen myös pääosan aluetta kuivatusvedet on johdettu samaisten uuden pintavalutuskentän ja laskuojan kautta Hirvijokeen ja edelleen Liesjärveen. Laskuoja ja siten myös purkupaikka Hirvijokjeen on hieman alempana kuin aikaisemmin pääosalla tuotantoaluetta käytössä ollut laskuoja. (Kuva 4).

7 Kuva 4 Majasuon kuivatusvesien purkupaikat. (Kartta Oiva-tietokanta 31.5.12) Loukkusuon valmistelu turvetuotantoa varten on aloitettu vuonna 1961 ja tuotanto vuonna 1975. Kuivatusvedet käsitellään laskeutusaltailla. Loukkusuolta kuivatusvedet johdetaan laskuojien kautta Hirvijärveen ja edelleen Hirvijoen kautta Liesjärveen. Osalta Loukkusuon tuotantoalueelta (n. 80 ha) kuivatusvedet johdetaan Niemisjoen valumaalueelle. Tupasuon valmistelu turvetuotantoa varten on aloitettu vuonna 1962 ja tuotanto vuonna 1976. Kuivatusvedet käsitellään pintavalutuksella. Tupasuon kuivatusvedet johdetaan 148 ha:n alueelta laskuojien kautta Liesjärveen ja 17 ha alueelta purojen kautta Vähä-Suojärveen. Turvetuotantoalueiden sijainti selviää kuvasta (Kuva 5) ja turvetuotantopinta-alan kehitys kuvasta (Kuva 6).

8 Kuva 5 Turvetuotantoalueiden sijainti Liesjärven valuma-alueella.

9 Kuva 6 Tuotantokunnossa oleva turveala Liesjärven valuma-alueella vuosina 1970 2011. Turvesoilta purkautuvaa kuormitusta on arvioitu vuosittaisten päästötarkkailujen perusteella. Turvetuotannon tarkkailun yleisperiaatteena on, että osaa soista tarkkaillaan intensiivisesti ja saatujen tulosten avulla (ns. ominaiskuormitusluvut) lasketaan myös tarkkailuun kuulumattomien soiden kuormitus. Lisäksi osalla soista suoritetaan täydentävää tarkkailua, jossa näytteitä ei oteta yhtä tiheään kuin pysyvien asemien tarkkailussa. Liesjärven valuma-alueen tehtiin täydentävää tarkkailua vuonna 2011 Loukkusuolla ja Tupasuolla. Loukkusuolla ominaiskuormitukset olivat pienempiä kuin päästöjen laskentaan käytetyt keskimääräiset ominaiskuormitusluvut. Tupasuolla otettiin näytteet kolme kertaa, joista yhdessä näytteessä (joulukuun 2010 näyte) kiintoaineen ja fosforin pitoisuus olivat huomattavan suuria. Virtaama oli tuolloin kuitenkin pieni ja on todennäköistä, että vähäinen virtaama on vaikuttanut heikkoon veden laatuun. Ko. yhden näytekerran kuormitus oli Tupasuolla keskimääräisiä ominaiskuormituslukuja suurempaa, mutta kahdella muulla näytekerralla pienempää kuin keskimäärin. Tupasuon 5.5.2012 eli keväällä otetun näytteen perustella laskettu hetkellinen ominaiskuormitus oli pienempi kuin vuositason keskimääräiset ominaiskuormitukset. Täydentävän tarkkailun tulosten perusteella Liesjärven valuma-alueen turvetuotantosoiden päästöjen arviointi keskimääräisillä ominaiskuormituksilla saattaa hieman yliarvioida päästöjä. Majasuolla ei ole tehty täydentävää tarkkailua. Vuosijaksolla 1999 2011 (Kuva 7) tarkkailuraporttien mukaan turvesoiden fosforin nettokuormitus (se osa ainevirtaamasta, joka johtuu tuotantotoiminnasta, vähennetty ns. luonnonhuuhtouma) on ollut keskimäärin 75 kg/a (Majasuo 11 kg/a), typen nettokuormitus noin 2 400 kg/a (Majasuo 360 kg/a) ja kiintoaineen nettokuormitus noin 11 000 kg/a (Majasuo 1 700 kg/a). Vuosittaiset kuormitukset perustuvat vuosittain laadittavaan tarkkailuraporttiin, jossa on tarkemmin esitetty laskentaperusteet. Kuormitus on selvästi pienentynyt 2000-luvulla. Fosforikuormitus on viime vuosina ollut luokkaa 30 60 kg/a (Majasuo 4 10 kg/a), typpikuormitus noin 1500 kg/a (Majasuo noin 200 kg/a) ja kiinto-

10 aineen kuormitus noin 5 000 8 000 kg/a (Majasuo noin 500 1 000 kg/a). Majasuon osuus turvetuotannon kokonaiskuormituksesta on ollut noin 15 %. Kuva 7 Liesjärven yläpuolisten turvesoiden fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormitus tarkkailutulosten mukaan 1999 2010. Länsi-Suomen turvetuotannon päästöjen raportointi on aloitettu vuonna 1999.

11 Ennen vuotta 1999 tarkkailutuloksia ei ole käytettävissä, mutta tuotannossa olevan pinta-alan suhteella arvioituna vuosijakson 1984 2004 kuormitukset ovat olleet noin 1,25- kertaisia edellä esitettyihin arvioihin verrattuna. Majasuolla on ollut käytössä kiintoainetta pidättävät laskeutusaltaat lähes koko tuotantohistorian ajan. 5.2 Muu kuormitus Muun kuormituksen suuruusluokkaa arvioitiin VEPS-tietokannasta saatujen suuruusluokka-arvioiden avulla. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kehittämä ja ylläpitämä vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmä, VEPS arvioi pistekuormituksen, maatalouden, metsätalouden, luonnonhuuhtouman, laskeuman, hulevesien, lomaasutuksen ja haja-asutuksen aiheuttamaa kuormitusta. Tietolähteenään VEPS käyttää ympäristöhallinnon tietokantoja (kuten valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä VAHTI). Maankäyttö eli maatalousmaan, metsämaan, rakennettujen alueiden ja vesistöjen osuudet lasketaan SLICES-aineiston (Separated Land Use/Land Cover Information System) pohjalta. Kuormituksen laskennassa käytetään malleihin ja mittauksiin perustuvia arvioita eri kuormituslähteistä. Järjestelmä tuottaa siten tietoa vesistöalueeseen kohdistuvasta kuormituksesta ja kuormituksen jakautumisesta eri kuormituslähteiden välille, joidenkin kuormittajien osalta tietoa myös kuormituksen ajallisesta muutoksesta. Luvut eivät kuitenkaan anna todenperäistä tietoa alueeseen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta, koska arviointeja ei ole verrattu alueella mitattuihin havaintoihin. Sen vuoksi VEP- Sin tuottamia lukuja voidaan lähinnä käyttää kuormitusselvitysten pohjatietona, jota voidaan täydentää ja tarkentaa mittausten, paikallisen asiantuntemuksen ja yksityiskohtaisemman mallinnuksen avulla. (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9469&lan =sv) VEPS-tietojen mukaan Liesjärven (35.484) valuma-alueella ihmistoiminnan vaikutuksesta johtuva kuormitus on luokkaa 800 kg fosforia vuodessa ja 24 000 kg typpeä vuodessa. Näistä luvuista turvetuotannon osuus on luokkaa 10 % (Kuva 8). Kiintoaineen osalta vastaavia lukuja ei ole käytettävissä. Kuormituksen jakautumista voidaan arvioida myös Suomen ympäristökeskuksen vesistömallin (VEMALA) perusteella (Taulukko 3). Vesistömallissa kuormituslähteitä ei eritellä kovin tarkasti jaon ollessa: pelto, muu, asutus ja turvetuotanto + laskeuma + pistekuormitus. Vesistömallissa turvetuotanto on siis yhdessä muun pistekuormituksen ja ilman kautta tulevan laskeuman kanssa, eikä turvetuotannon omaa osuutta voida erottaa. Liesjärven valuma-alueella ei ole muuta pistekuormitusta. Vesistömallin mukaan kokonaiskuormitus on selvästi suurempi kuin VEPS:n perusteella. Turvetuotannon päästötarkkailussa (jakso 1999 2011) arvioidut turvetuotannon päästöt (kok.p 75 kg/a, kok.n noin 2 400 kg/a ja kiintoaine noin 11 000 kg/a) ovat noin 30 % vesistömallin mukaisesta turvetuotannon ja laskeuman yhteismäärästä. Turvetuotannon kiintoainepäästöt muodostavat vajaat 80 % vesistömallin mukaisesta turvetuotannon ja laskeuman yhteenlasketusta kiintoaineen määrästä. Vesistömallin tietojen mukaan turvetuotannon ja laskeuman yhteenlaskettu osuus Liesjärven kuormituksesta on noin 6 23 %. Turvetuotannon päästötarkkailussa arvioitujen turvetuotannon päästöjen osuus vesistömallin mukaisesta kokonaiskuormituksessa on 5 6 %. Majasuon turvetuotantoalueen päästöjen osuus kokonaiskuormituksesta on noin 1 %.

12 Kuva 8 Arvio kuormitusosuuksista Liesjärven valuma-alueella. Muu kuormitus perustuu VEPStietoihin, turvetuotannon osuus on arvioitu tarkkailujen perusteella. Taulukko 3 Kuormituksen jakautuminen Liesjärven valuma-alueella Suomen ympäristökeskuksen vesistömalliin perustuen. Fosfori Typpi Kiintoaine Kiintoaine karkea heino kg/a t/a t/a t/a pelto 225 2,2 65 57 muu 920 29 140 121 asutus 27 0 0 0 turvetuotanto + laskeuma* 234 9,3 14 14 yhteensä 1406 40,5 219 192 * sisältää mallissa myös pistekuormituksen, jota Liesjärven valuma-alueella ei ole

6 VEDEN LAATU Hirvijoki ja muut Liesjärven pohjoisosaan laskevat ojat/purot 13 Majasuon laskuojasta sekä Hirvijoesta laskuojan ylä- ja alapuolelta on otettu vesinäytteitä säännöllisesti vuosina 1985 1993. Näytepisteiden sijainti käy ilmi liitteen 1 kartasta. Hirvijoen vedenlaadussa ei ole tapahtunut selviä muutoksia Majasuon laskuojan yläpuolelta alapuolelle typpipitoisuutta lukuun ottamatta, vaikka Majasuon laskuojan veden laatu on ollut Hirvijoen veden laatua heikompi (Taulukko 4). Esimerkiksi keskimääräinen väriarvo ja fosforipitoisuus laskivat Hirvijoessa Majasuon yläpuolelta alapuolelle. Typpipitoisuus lisääntyi keskimäärin noin 70 µg/l. Hirvijoen suulla veden väriarvo ja COD Mn -arvo ovat olleet vuosina 1996 2009 keskimäärin suurempia kuin vuosina 1985 1991, jolloin Majasuon kuivatusvesiä johdettiin Hirvijokeen suuremmalta pinta-alalta kuin myöhemmin. Ravinnepitoisuudet ovat sen sijan laskeneet 1980 luvulta 2000 luvulle (Taulukko 4). Taulukko 4 Hirvijoen ja Majasuon laskuojan (laskuoja Hirvijokeen) veden laatu. paikka n lämpö- happi happi ph alkalini-sähkön- väri COD Mn Fe sameus kiinto- kok.p PO 4 -Pkok.N NH 4 -N NO 2 -N tila teetti joht. aine NO 3 -N C mg/l kyll.% mmol/l ms/m mg/l Ptmg/l O 2 µg/l FNU mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Majasuon laskuojan yläp 1985-93 keskiarvo 14 8,6 9,1 76 5,8 3,6 233 33 1784 3,8 51 756 65 min 2,1 5,6 57 4,4 2,7 150 25 490 1,2 27 500 5 max 16,0 11,0 91 6,4 4,7 330 46 3400 5,6 88 1200 270 Majasuon laskuoja 1985-93 keskiarvo 16 9,8 9,6 83 6,5 6,3 336 45 4525 9,6 51 3094 1706 min 2,0 7,8 65 5,5 2,3 150 27 880 3,6 31 1500 620 max 18,6 10,7 100 7,0 9,0 600 86 9400 37 99 7200 2700 Majasuon laskuojan alap 1985-93 keskiarvo 16 9,5 8,9 77 5,9 3,5 225 32 1704 3,4 44 826 81 min 2,1 6,4 64 4,9 2,6 150 25 790 2,0 26 570 7 max 17,5 11,0 87 6,4 4,6 300 40 3400 6,4 74 1400 300 Hirvijoki 1 1985-91 keskiarvo 27 6,8 9,6 74 5,8 0,08 3,8 257 37 1781 4,3 46 14 952 88 143 1996-99 keskiarvo 17 8,0 11,2 77 5,8 0,08 3,6 281 39 1911 3,5 3,2 38 912 2000-09 keskiarvo 5 4,2 5,5 0,17 3,2 268 40 1260 2,7 3,0 30 5 824 9 120 min 0,0 3,4 28 5,1 0,01 2,8 160 26 980 1,4 1,1 20 5 480 9 47 max 6,9 9,9 75 5,7 0,09 3,7 266 38 1773 3,9 3,1 41 13 924 82 140 Kesällä 2012 tehdyn mökkirantojen kartoituksen yhteydessä otettiin vesinäytteet yhteensä kuudesta Liesjärven pohjoisosaan laskevasta ojasta/joesta. Näytteet otettiin Hirvijoesta, Kuolemaisenpurosta, Majasuolta laskevasta ojasta sekä kolmesta muusta isommasta ojasta (Kuva 9). Kaikissa näytteissä vesi oli hapanta, ph-arvojen ollessa alhaisimmat Hirvijoessa ja Kuolemaisenpurossa (Taulukko 5). Alhaisesta ph:sta huolimatta vesi oli hyvin tummaa, eikä humuksen, raudan tai fosforin saostumista ollut havaittavissa. Tumminta vesi oli Majasuon ojassa, missä myös humuksen määrää kuvaava COD Mn -arvo oli suurin. Kuitenkin yhtä suuri COD Mn -arvo mitattiin Savisuon suunnasta Savilahteen laskevassa ojassa (MS1). Väriarvo oli selvästi muita havaintopisteitä suurempi myös idästä Liesjärven pohjoisosaan laskevassa ojassa MS6, missä rautaa oli selvästi enemmän kuin muualla. Muiden näytepisteiden osalta erot väriluvussa ja COD Mn -arvossa olivat pieniä (Taulukko 5).

14 Kiintoainepitoisuudet olivat enimmäkseen hyvin pieniä, Kuolemaisenpurossa alle määritysrajan ja Majasuonojassa juuri määritysrajalla. Idästä laskevassa ojassa MS6 kiintoainetta oli kuitenkin runsaasti (Taulukko 5). Typpipitoisuuksien vaihtelu oli vähäistä lukuun ottamatta Majasuon ojaa, missä typpeä oli selvästi vähemmän kuin muualla ja idästä laskevaa ojaa MS6, missä typpeä oli muita havaintopaikkoja runsaammin. Näytepisteellä MS6 myös ammoniumtypen pitoisuus oli koholla. Selvästi suurimmat fosforipitoisuudet mitattiin Savisuon suunnasta laskevasta ojasta MS1. Muutoin fosforipitoisuuksissa ei ollut kovin suuria vaihteluita. Ravinnepitoisuudet olivat kaikissa näytteissä rehevien vesien tasoa. Näytepisteistä Hirvijoki on ylivoimaisesti suurin, joten sen vaikutus Liesjärven veden laatuun on dominoiva. Liitteenä 2 on esitetty valokuvat vesinäytepisteiltä sekä niiden suualueilta. Kuva 9 Kesällä 2012 mökkirantojen kartoituksen yhteydessä otettujen vesinäytteiden sijainnit. Taulukko 5 Veden laatu Liesjärven pohjoisosaan laskevissa ojissa/joissa 25.7.2012. paikka ojan leveys virtausnopeus lämpötila ph väri COD Mn Fe kiintoaine kok.n NH 4 -N NO 2 -N NO 3 -N kok.p PO 4 -P m/s m C mg/l Pt mg O 2 /l µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l MS1 oja 0,6 0,3 12,5 5,3 420 61 3100 1,7 1000 64 < 5 120 78 MS2 Kuolemaisenpuro 0,05 2,5 16,5 4,9 385 53 2000 < 1 880 38 < 5 30 10 MS3 Majasuon oja 0,1 0,15 11,6 5,6 490 61 3800 1,0 490 75 < 5 32 17 MS4 Hirvijoki 0,05 8,0 15,4 4,6 350 48 2200 4,0 930 55 < 5 39 7 MS5 oja 0,2 0,3 12,5 5,2 350 54 2400 1,3 970 66 < 5 33 12 MS6 oja 0 1,0 15,2 5,5 455 56 4900 11 1300 390 < 5 44 12 Liesjärvi Liesjärven pohjoisosasta on käytettävissä vedenlaatutietoja neljältä havaintopaikalta. Liesjärvi Ähtäri sijaitsee aivan Hirvijoen suulla. Liesjärvi S6 ja Liesjärvi sijaitsevat lähekkäin Liesjärven pohjoisen altaan keskiosassa. Havaintopaikat sijaitsevat niin lähekkäin, että niiden veden laatu kuvaa käytännössä samaa vesimassaa. Liesjärvi 2 sijaitsee

15 Halkoniemen ja Nuottiniemen välisessä salmessa. Havaintopaikkojen sijainti kartalla on esitetty liitteessä 1. Liesjärven pohjoisosasta ensimmäiset vedenlaatutiedot ovat 1970-luvun puolivälistä (Oiva-tietokanta). Tuolloin näytteet on otettu syyskuussa 1974 ja maaliskuussa 1975. Tuolloin vesi oli tummaa ja humusvaikutteista, erityisesti maaliskuussa 1975. Rautaa vedessä oli molemmilla näytekerroilla runsaasti. Fosforipitoisuudet olivat lievästi rehevän rehevän vesistön tasoa ja typpipitoisuudet rehevän vesistön tasoa. Liesjärven pohjoisosassa happitilanne on ollut enimmäkseen hyvä. Alhaisin mitattu happipitoisuus on ollut 4 m syvyydessä 7,1 mg/l. Liesjärven vesi on jokseenkin hapanta, sillä ph-arvot ovat vaihdelleet ph 6,0 molemmin puolin. Puskurointikykyä on mitattu vain satunnaisesti ja se on ollut välttävä tai tyydyttävä. Liesjärven vesi on tummaa humusvettä, jossa myös rautaa on runsaasti. Liesjärven pohjoisen altaan keskiosassa väriluku ja COD Mn -arvo ovat nousseet 1980-luvun puolivälistä 2000-luvulle, mutta muutos ei ole ollut kovin suuri. Sen sijaan Halkoniemen ja Nuottiniemen välisessä salmessa väriluku oli vuosina 1980 1985 selvästi suurempi kuin vuosina 1997 1998 ja myös COD Mn -arvo oli suurempi. Kyseiseltä havaintopaikalta ei ole tuloksia 2000-luvulta. Liesjärven pohjoisosassa kiintoainepitoisuudet ovat olleet pieniä ja sameus vähäistä. Ajalliset erot fosforipitoisuuksissa ovat pieniä, mutta fosforia on ollut runsaammin Liesjärven pohjoisen altaan keskiosassa, kuin Halkoniemen ja Nuottiniemen välisessä salmessa. Typpipitoisuus on ollut suurimmillaan Hirvijoen suulla 1970-luvulla, minkä jälkeen suurimmat pitoisuudet on mitattu vuosina 1999 2003. Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet Liesjärvessä ovat pieniä. Sekä ravinne- että a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat järven rehevää tilaa. Järvien ekologisen luokituksen mukaan Liesjärven pohjoisosan fosforipitoisuus ja typpipitoisuus ovat hyvää tasoa (kesä-lokakuun mediaani 2000- luvulla kok.p 26 µg/l ja kok.n 595 µg/l). Liesjärven eteläosassa veden laadun lyhytaikainen vaihtelu on ollut selvästi pitkän ajan kehitystä suurempaa (Kuva 10). Alusveden happitilanne on säännönmukaisesti heikentynyt sekä talvi- että kesäkerrostuneisuuden aikana. Hapettomuutta ei kuitenkaan ole todettu kuin kerran, maaliskuussa 1982. Päällysveden väriarvossa on lievä laskeva suuntaus, mutta alusveden väri on nykyisin hieman tummempaa kuin aiemmin (Kuva 10). COD Mn -arvossa on vähäinen nouseva suuntaus niin päällys- kuin alusvedessäkin (Kuva 10). Päällysveden fosforipitoisuudessa on vähäinen nouseva suuntaus, kun taas alusvedessä pitoisuustaso on laskeva. Päällysveden kokonaistyppipitoisuudessa ei ole tapahtunut muutoksia, mutta alusvedessä pitoisuustaso on nouseva. Klorofylli a:n pitoisuudet ovat vaihdelleet voimakkaasti ilman selvää kehityssuuntaa (Kuva 11). Liesjärven pohjoisosan klorofylli-a:n pitoisuudet ovat olleet lähes poikkeuksetta rehevien vesien tasoa. Liesjärven virkistyskäyttöä haittaa voimakkaat limaleväesiintymät, mikä nostaa myös a-klorofyllipitoisuuksia. Limalevän esiintyminen ei ole suorassa yhteydessä turvetuotannon päästöihin, sillä limalevä on yleistynyt myös turvetuotannon kuormituksen ulkopuolella olevissa järvissä. Limalevä suosii kuitenkin tummavetisiä järviä, joissa on runsaasti fosforia ja liuennutta orgaanista hiiltä. Yhtenä limalevän leviämistä ja lisääntymistä edistävänä tekijänä on tutkimuksissa pidetty sisävesien lämpötilan nousua.

16 mg/l Pt 350 300 250 200 150 100 50 Väriluku Pintavesi (1 m) Alusvesi (6-8 m) mg/l O 2 45 40 35 30 25 20 15 10 5 COD Mn -arvo Pintavesi (1 m) Alusvesi (6-8 m) 0 0 µg/l Kokonaisfosfori Pintavesi (1 m) 70 60 50 40 30 20 10 0 Alusvesi (6-8 m) µg/l Kokonaistyppi Pintavesi (1 m) 1000 Alusvesi (6-8 m) 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 Kuva 10 Veden laadun kehitys Liesjärven eteläosassa. Kuvista postettu seuraavat tulokset: 29.3.1982 alusvesi väri 700 mg/l Pt ja kokonaistyppi 1500 µg/l. µg/l a-klorofylli 30 25 20 15 10 5 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 Kuva 11 Klorofylli a:n pitoisuuden kehitys Liesjärven eteläosassa. 7 LIETTYMÄSELVITYS 7.1 Maastotyöt Liettymäselvitykseen liittyneet maastotyöt suoritettiin Pöyry Finland Oy:n toimesta 12. 16.3.2012. Sedimenttitutkimuspisteitä oli yhteensä 34 kpl (liite 3), joista kahdeksasta (8) otettiin sedimenttinäytteet ja 26 pisteestä määritettiin vesisyvyys ja sedimentin paksuus. Sedimenttinäytteet otettiin pisteistä 1, 4, 11, 14, 17, 19, 21 ja 26. Tutkimuksilla pyrittiin

17 selvittämään, missä määrin järven valuma-alueella suoritettava turvetuotanto vaikuttaa järveen kerrostuvan sedimentin laatuun ja määrään. Tutkimuspisteitä sijoitettiin järven keskelle oletettuihin syvännepisteisiin (alue A), Hirvijoen suualueelle (alue B), sekä Majasuon suunnasta laskevan laskuojan suulle (alue C). Laskuojan suu (alue C) sijaitsee noin 700 metrin päässä Hirvijoen suulta länteen. Majasuon kaikki kuivatusvedet johdetaan nykyisin Hirvijokeen ja siinä edelleen Liesjärveen. Myös Loukkusuon ja Tupasuon kuivatusvesiä tulee Liesjärveen Hirvijoen kautta. Tutkimuspisteet kartoitettiin GPS- mittauksella (KKJ3) ja järven vedenpinnan korkeus mitattiin N60- korkeusjärjestelmään VRS-GPS- mittauksella (+162,21). Vesisyvyyden määritys suoritettiin mittanauhalla, jonka päähän kiinnitettiin painoilla varustettu pieni muoviputki. Tällä menetelmällä vesisyvyys saatiin määritettyä erittäin tarkasti myös siinä tapauksessa, että pohjasedimentti oli löyhää. Sedimentin paksuuden määritys suoritettiin terästangolla, joka painettiin tiiviiseen kerrokseen asti. Tangon päässä olleesta pienestä lovesta saatiin määritettyä pohjamaalaji useimmissa pisteissä. Sedimenttinäytteet otettiin pääosin Hilleri-tyyppisellä suokairalla, jolla saadaan 50 cm pitkä ja halkaisijaltaan noin 4 cm paksu sylinterimäinen, häiriintynyt näyte. Osassa pisteistä näytteet otettiin siivuttavalla Limnos-näytteenottimella, jolla saadaan häiriintymätön näyte, mutta usein kuitenkin vain sedimenttipatjan pintakerroksesta. Tutkimukset pystyttiin tekemään jään päältä. 7.2 Laboratoriotyöt Kaikista otetuista sedimenttinäytteistä määritettiin laboratoriossa kuiva-aine ja hehkutushäviö. Hehkutushäviö määritetään kuumentamalla kuivattua järvisedimenttiä 550 ºC:ssa 1-2 tuntia. Palamisen aiheuttamasta painonkevennyksestä voidaan laskea näytteen humus- eli orgaanisen aineksen pitoisuus. Kuiva-aine määritetään kuivaamalla näytettä 105 ºC:ssa esimerkiksi yön yli, jolloin näytteessä oleva vesi haihtuu. Kuiva-aineen määrä ilmoitetaan prosentteina alkuperäisestä painosta. Hehkutushäviö ja kuiva-aine määritettiin Suomen ympäristöpalvelu Oy:n laboratoriossa Oulussa. Tutkimuspisteiden NP1, NP 4 ja NP 26 kohdalta tehtiin lisäksi sedimentin ikämäärityksiä luonnontieteellisen keskusmuseon ajoituslaboratoriossa että GTK:n laboratoriossa. Cs137-määrityksiä varten näytteet otettiin syyskuussa 2012 näytepisteiltä NP1 ja NP4. Sedimentin kerrostumisnopeutta matalilla ranta-alueilla ei määritetty, koska mm. tuulen aiheuttama sedimentin sekoittuminen ja resuspensio vaikuttavat merkittävästi matalilla alueilla, mikä oli nähtävissä myös tehtyjen selvitysten tuloksissa näytepisteellä NP1, jossa vesisyvyys on noin 3 m. 7.3 Tutkimustulokset Sedimenttitutkimuksen näytepistekohtaiset kuiva-ainepitoisuudet ja hehkutushäviöt ovat taulukossa (Taulukko 6). 7.3.1 Majasuon laskuojan alue (alue C) Majasuon kuivatusvesiä ei ole huhtikuun 2011 jälkeen johdettu suoraan Liesjärveen. Majasuon laskuojan alueella tarkoitetaan ennen vuotta 2011 käytössä olleen laskuojan suualuetta Liesjärvessä. Ojan suualueelle on maaliskuussa 2008 rakennettu Vapo Oy:n toimesta pieni pintavalutuskenttä ja ojan läheisyydessä sijaitsevan mökin rantaa on ruopattu mökin omistajan toiveiden mukaisesti vuonna 2008.

18 Alueelle C tehtiin tutkimuspisteet NP19-NP30 (liite 3). Sedimenttinäytteitä otettiin tutkimuspisteistä NP19, NP21 ja NP26. Näytteitä otettiin alueelta C yhteensä 8 kpl. Rannan tuntumassa sijanneissa pisteissä 19, 20 ja 29 vesisyvyys oli ainoastaan 0,10 0,62 m, mutta kauempana rannasta sijainneissa muissa pisteissä vesisyvyys oli huomattavasti suurempi vaihdellen välillä 1,21 2,23 m. Rannan tuntumassa (19, 21 ja 26) todettiin pohjasedimentin olevan hiekkaa. Pisteestä NP19 otetuissa näytteissä hehkutushäviö vaihteli välillä 0,7-1,4 %, joten näytteet sisälsivät hyvin vähän orgaanista ainesta. Näytteessä NP21 (1,20 1,70) hehkutushäviö oli liejulle tyypillinen 14,8 %, mutta kuivaainepitoisuus oli 29,3 %. Sedimentti voidaan luokitella liejuiseksi hiekaksi. Tutkimuspisteessä NP26 havaittiin pohjasedimenttinä liejua tasolla -2,16 4,20 m vesipinnasta. Hehkutushäviöt näytteissä vaihtelivat välillä 16,1 21,1 % ja tuloksista voidaan todeta, että kasvillisuusperäisen aineksen määrä pintakerroksessa (viimeisimpänä kerrostunut aines) on lievästi korkeampi kuin pohjakerroksissa. Pisteestä NP26 otettujen näytteiden visuaalisessa tarkastelussa ei havaittu eroavaisuuksia. Kaikilla näytesyvyyksillä lieju oli ruskeaa ja homogeenista. Kasvinjäänteitä ei ollut havaittavissa. Vesisyvyys ja sedimentin paksuus määritettiin yhdeksästä pisteestä. Laskuojan suualueelta itään mentäessä pohjasedimenttinä on hiekkaa alle metrin kerrospaksuudelta (NP22 ja NP25). Tutkimusten perusteella voidaan todeta, että orgaanisen sedimentin kerrostuminen on selvästi suuntautunut ojasuulta etelän ja lännen suuntaan. Pohjasedimenttinä havaittiin liejua pisteissä NP23, NP26, NP27, NP28 ja NP30. Liejukerroksen paksuus näissä pisteissä vaihteli välillä 3,42 5,55 m. Kaikissa muissa pisteissä pohjasedimentti oli liejuista hiekkaa / hiekkaa. Taulukko 6 Sedimenttinäytteiden kuiva-ainepitoisuus ja hehkutushäviö. Tunnus Syvyys Kuivaainepitoisuus Hehkutushäviö m vesipinnasta % % kuiva-aineesta NP1 3,70-4,20 14,2 18,6 NP1 4,20-4,70 10,4 19,7 NP1 4,70-5,20 9,4 20,2 NP1 5,20-5,70 15,1 14,1 NP4 6,70-7,20 7,9 24,6 NP4 7,20-7,70 9,1 24,1 NP4 8,20-8,70 10,7 20,8 NP4 9,20-9,70 11,3 20,2 NP11 0,05-0,55 62,7 2,3 NP11 0,55-1,05 68,7 2,9 NP14 0,50-1,00 68,5 1,4 NP14 1,00-1,50 69,4 1,6 NP17 1,30-1,80 55,3 3,8 NP17 1,80-2,30 53,7 3,6 NP19 0,10-0,60 73,0 0,7 NP19 0,60-1,05 67,7 1,4 NP21 1,20-1,70 29,3 14,8 NP26 2,20-2,70 10,3 21,1 NP26 2,70-3,20 10,9 18,1 NP26 3,20-3,70 11,2 16,1 NP26 3,70-4,20 12,6 16,4

7.3.2 Hirvijoen suualue (alue B) 16UEC0066 Hirvijoen uoma- ja suualueelle sijoitettiin tutkimuspisteet NP6-NP18 sekä lisäpisteet NP31-NP34. Sedimenttinäytteet otettiin tutkimuspisteistä NP11, NP14 ja NP17. Muista pisteistä määritettiin vesisyvyys ja pohjasedimentin paksuus. Näytteitä otettiin alueelta B yhteensä 6 kpl. Hirvijoen uomaan sijoitetuissa pisteissä NP6-NP9 todettiin heti vesikerroksen jälkeen kova pohja pisteissä 6, 7 ja 8. Joen suualueella pisteessä 9 todettiin pohjassa 0,50 m paksuudelta soraa. Vesisyvyys uomassa vaihteli välillä 1,18 2,25 m ollen syvimmillään pisteessä 6, joka sijaitsee kauimpana Liesjärvestä, joen ylittävän sillan kupeessa. Siirryttäessä jokiuomasta Liesjärven puolelle, pieneni vesisyvyys merkittävästi. Esimerkiksi tutkimuspisteen 11 kohdalla järvi oli jäätynyt pohjaan asti ja pisteessä NP10 oli vettä ainoastaan 0,39 m. Kaikissa alueen B järvialueelle sijoittuneissa tutkimuspisteissä vesisyvyydet olivat alle metrin (0,00 0,93 m), lukuun ottamatta pisteitä 17, 18 ja 31, joissa syvyydet vaihtelivat välillä 1,31 1,82 m. Ko. pisteet sijaitsivat noin 170 m etäisyydellä jokisuusta. Kaikki alueelta B otettujen näytteiden kuiva-aine- ja hehkutushäviötulokset vahvistivat kentällä tehdyt havainnot pohjasedimentin laadusta. Orgaanisen aineksen määrä oli kaikissa näytteissä hyvin pieni hehkutushäviötulosten vaihdellessa välillä 1,4 3,8 %. Näytteet olivat vähän orgaanista ainesta sisältävää mineraaliainesta ja raekooltaan hienoa hiekkaa tai hiekkaa vastaavia. Havaintojen perusteella voidaan todeta, että Hirvijoen suualueelle on kerrostunut lähinnä mineraaliainesta. Joen kuljetuksessa olevan mineraaliaineksen korkean ominaispainon vuoksi kerrostuminen tapahtuu nopeasti heti joen suulle virtausnopeuden hidastuessa. Mineraaliaineksen kerrostuminen johtuu todennäköisesti ennemminkin metsäojituksista kuin turvetuotannon aiheuttamasta kiintoainekuormituksesta. Joen suulle, käytännössä veden pintaan asti kerrostunut delta vaikuttaa joen virtausnopeuden hidastumiseen merkittävästi. Mikäli joen kuljetuksessa on ollut mukana hienojakoista orgaanista ainesta, on se kulkeutunut ns. suspensiossa selvästi kauemmas rannasta. Yhdessäkään alueen B tutkimuspisteessä ei pohjasedimenttinä todettu liejua tai mutaa. Tutkimukset ulotettiin noin 170 m etäisyydelle Hirvijoen suulta. Tutkimuspisteiden sijainnit on esitetty liitteessä 3 sekä leikkauspiirustuksissa A-A I-I (liite 4). 19 7.3.3 Liesjärven keskiosa (alue A) Järven keskiosalla määritettiin vesisyvyys ja sedimentin paksuus pisteistä NP1-NP5. Lisäksi otettiin sedimenttinäytteet pisteistä NP1 ja NP4. Pisteessä NP1 vesisyvyys oli 3,77 m, minkä alla oli liejua syvyydelle -5,80 m vesipinnasta. Lieju oli väriltään ruskeaa, homogeenista ja löyhää kaikissa näytesyvyyksissä. Kasvinjäänteitä ei ollut havaittavissa. Pisteessä NP4 vesisyvyys oli 6,78 m ja ominaisuuksiltaan NP1:tä vastaavaa sedimenttiä tasolle -10,80 m vesipinnasta. Liejukerroksen paksuus oli siis 4,02 m. Pisteessä NP1 hehkutushäviö on eri näytetasoilla vaihdellut lievästi (14,1 20,2 %). Hehkutushäviötulosten perusteella ei voida sanoa, että kasvillisuusperäisen aineksen osuus olisi kasvanut pohjasedimenttipatjan pintakerroksessa verrattuna patjan syvempiin osiin. Pisteessä NP4 voidaan sen sijaan havaita lievästi nouseva trendi hehkutushäviössä pintakerrosta kohti (20,2 24,6 %). Kuiva-ainepitoisuudet ja hehkutushäviötulokset on esitetty taulukossa (Taulukko 6). Pisteistä 2, 3 ja 5 määritettiin ainoastaan pohjasedimentin paksuus. Näissä pisteissä todettiin kova pohja heti vesikerroksen jälkeen.

7.3.4 Sedimentin ikä ja kerrostumisnopeus 16UEC0066 Ajoituslaboratorion radiohiilimääritysten mukaan (Kuva 12) havaintopaikan NP4 sedimenttikerroksen 0,5 m:n paksuisen aineksen keskimääräinen ikä on noin 800 vuotta ja 0,5 sitä syvemmän kerroksen keskimääräinen ikä noin 1 450 vuotta. Matalammalla alueella (havaintopaikka NP26), missä kerrostumisnopeus on hitaampaa, sedimentin yläosan keskimääräinen ikä oli vanhempaa noin 1400 vuotta ja kerroksen 0,5 1,0 m ikä oli noin 2000 vuotta. Ikä kuvastaa ko. kerrokseen päätyneen orgaanisen aineksen keskimääräistä ikää. Radiohiilimäärityksen tuloksista ei voida päätellä, onko sedimentti syntynyt järvessä, vai onko se järveen valuma-alueelta tullutta ainetta. Kerrostumisnopeuden määrittämiseksi havaintopaikoilta NP 1 ja NP 4 teetettiin 137- Cesiumanalyysejä sedimentin pintaosasta GTK:n laboratoriossa. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttama 137Cs-laskeuma saapui Suomeen nopeasti onnettomuuden jälkeen kevättalvella 1986. Ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttama 137Cslaskeumapiikki leimasi sedimentit ja sen perusteella sedimenttikerrostumassa voidaan yleensä ajoittaa. Epätarkkuutta ajoitukseen voi aiheuttaa sedimenttien mekaaninen sekoittuminen, bioturbaatio, vaihtelut sedimentaationopeudessa, valuma-alueelta vesistöön eroosion mukana siirtyvän cesiumin pitoisuudet ja cesiumin pystysuuntainen diffuusio (sit. Hämäläinen 2006). Cesiumin selvä kasvu sedimentissä kertoo siis kohtuullisen luotettavasti, että aines on vuoden 1986 aikana tai sen jälkeen syntynyttä tai alueelle kulkeutunutta. Näytteenotossa tai yllä mainittujen prosessien aikaansaama sekoittuminen laajentaa Cesiumin vaikutuksessa olevaa sedimenttikerrosta, joten tämä häiriötekijä vaikuttaa kerrostumisnopeutta lisäävästi. Pitoisuuskäyristä (Kuva 12) voidaan havaita, että laskeuma ei näy selkeänä piikkinä, joka kuvaa että sedimentin pintaosa on osin sekoittunutta. Käyristä voidaan kuitenkin päätellä, että havaintopaikalla NP4 vuosi 1986 ajoittuu syvyydelle 8-10 cm. Havaintopaikalla NP1 kerrostuminen on hidasta ja virtauksista tai muista ympäristöoloista johtuen sekoittuminen on aika voimakasta. Vuosi 1986 ajoittuu 2 4 cm syvyydelle. Tulokset tarkoittavat sedimentoitumisnopeutena luokkaa 1,5 3,5 mm vuodessa. Sedimentin paksuuskasvu sisältää kaiken kuormituksen, luonnonhuuhtouman ja itse järvessä tapahtuvan tuotannon aikaansaaman paksuuskasvun. Tästä turvetuotannon osuus on suurin piirtein samaa suuruusluokkaa kuin sen osuus kokonaiskiintoainekuormituksesta. 20

21 2000 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 NP1 0.00-0.02 0.02-0.04 0.04-0.06 0.06-0.08 0.08-0.10 0.10-0.12 0.12-0.14 0.14-0.16 0.16-0.18 0.18-0.20 0.20-0.22 0.22-0.24 0.24-0.26 0.26-0.28 0.28-0.30 CESIUM BQ/KG syvyys, m 2500 2000 NP4 1500 1000 500 CESIUM BQ/KG 0 0.00-0.02 0.02-0.04 0.04-0.06 0.06-0.08 0.08-0.10 0.10-0.12 0.12-0.14 0.14-0.16 0.16-0.18 0.18-0.20 0.20-0.22 0.22-0.24 0.24-0.26 0.26-0.28 0.28-0.30 syvyys, m Kuva 12 Sedimentin pintaosan cesiumpitoisuus syvyyden funktiona havaintopaikoilla NP1 ja NP4. 8 TURVETUOTANNON VAIKUTUS LIESJÄRVEN TILAAN 8.1 Vaikutus veden ravinnepitoisuuksiin 8.1.1 Veden laadun mallinnus Turvetuotantosoiden ravinnekuormituksen vaikutuksia Liesjärvessä arvioitiin numeeristen mallien avulla. Kuormitusarvoina käytettiin vuoden keskimääräisiä kuormitusarvoja vuosilta 2008 2011. Mallinnustyökaluna käytettiin syvyyssuunnassa integroitua kaksiulotteista (2D) virtausmallia RMA2. Mallia on sovellettu vesistöjen virtausten ja vedenkorkeuksien laskentaan luonnontilaisissa ja säännöstellyissä vesistöissä, kuin myös erilaisten vesistörakenteiden aiheuttamien vaikutusten laskentaan.

22 Vedenlaadun laskenta toteutettiin syvyyssuunnassa integroidulla mallilla RMA4, jolla voidaan laskea aineen kulkeutumista ja sekoittumista vesistössä syvyyssuuntaisena pinnasta pohjaan tarkasteltavana keskipitoisuutena. Liesjärvestä ei ole saatavilla luotauksiin perustuvia syvyystietoja. Talvella 2012 tehdyn sedimenttiselvityksen yhteydessä tehtiin syvyysluotauksia järven keskiosassa, Marjoniemen alueella ja järven koillisen osan ranta-alueilla Hirvijoen ja Majasuon suunnalta laskevan ojan edustoilla. Mallinnusta varten jouduttiin luomaan näihin luotaustuloksiin sekä aiemmin olevassa olevaan tietoon (Oiva tietokanta) perustuva topografia. Luotausten perusteella Marjoniemen edustalla on 6,8 metrin syvänne. Käytetty menetelmä perustuu oletukseen, että järven syvin kohta sijaitsee pisteessä, josta on pisin matka rantaan. Tämä pisin matka lasketaan ohjelmallisesti siten, että kullekin pisteelle järvessä lasketaan etäisyys rantaan pää- ja väli-ilmansuuntiin. Näiden kahdeksaan eri suuntaan laskettujen etäisyyksien minimi tallennetaan kullekin pisteelle. Tämän etäisyyden L ij ja sen maksimiarvon L ij max sekä järven oletetun maksimisyvyyden perusteella lasketaan tämän jälkeen syvyydet halutuille pisteille järvessä olettamalla etäisyyden ja syvyyden välille lineaarinen riippuvuus. Mallinnettu alue edellä esitetyn perusteella laadittuine syvyyssuhteineen on esitetty kuvassa (Kuva 13). Laskentaelementtejä mallissa on noin 1 660 kappaletta alueellisen erotustarkkuuden ollessa järven keskiosissa noin 150 metriä ja rantojen läheisyydessä noin 50 metriä. Kuvasta käy ilmi myös aikasarjojen tulostuspisteiden sijainti. Järven keskisyvyys on mallissa 1,6 m (suurin syvyys 8 m, tilavuus 13,8 milj.m 3 ). Syvänteen (syvyys suurempi kuin 3 m) tilavuus on noin 3,7 milj.m 3 eli 26,5 % järven koko tilavuudesta ja sen pinta-ala on noin 1 milj.m 2. Syvännealue jakautuu kahteen osaan eli Marjoniemen edustalla olevaan syvänteeseen sekä järven eteläosassa olevaan syvänteeseen. Koska järvestä ei ole olemassa kattavia luotaustietoja, syvänteiden pinta-alat ja tilavuudet on arvioitu.

23 Kuva 13 Vedenlaatumallin syvyysjakauma. Jokien tulovirtaamat mallissa pohjautuvat ympäristöhallinnon vesistömallista saadun Liesjärven valuma-alueelta lähtevän vuorokausivirtaaman keskiarvoon vuosilta 2000 2010 (Kuva 14). Tulovirtaamien vuorokausiarvot laskettiin tästä jokien valuma-alueiden pinta-alojen suhteessa. Vuoden keskivirtaama järven luusuassa on noin 1 m 3 /s. Liesjärveen laskevista puroista ja lähivaluma-alueilta tulevista vesistä huomioitiin mallissa ainoastaan Hirvioja, Majansuon suunnasta järven pohjoisosaan laskeva puro, Kuolemaisenpuro sekä järven luoteisosan Savilahteen Rahkasuon suunnalta laskeva puro. Muiden järveen laskevien vesien pitoisuuksia laimentavan vaikutuksen arvioitiin olevan vähäinen eikä edellyttävän tarkempaa kuvausta mallissa. Näin ollen seuraavassa esitetyt laskennalliset vaikutukset eivät ainakaan aliarvioi Majasuon ja Hirvijoen pitoisuusvaikutuksia järvissä. Liesjärveen tuleva virtaama määräytyy suurelta osin Hirvijoen virtaaman perusteella (Kuva 15). Muiden ojien ja purojen merkitys on vähäinen.

24 Kuva 14 Liesjärven valuma-alueelta purkautuva vesimäärä, vuosien 2000 2010 keskiarvo (SYKE, vesistömallijärjestelmä) Kuva 15 Liesjärven tulovirtaama. Tulovirtaama perustuu SYKE:n vesistömallijärjestelmän tietoihin. Tuulitietoina käytettiin Jämsän Hallin tietoja vuodelta 2010. Talvella jääpeitteen vaikutus huomioitiin asettamalla tuulen nopeus nollaksi. Muuten jääpeitteen vaikutuksia (esimerkiksi virtauksen poikkipinta-alan pieneneminen) ei huomioitu. Virtauslaskenta tehtiin vuoden ajalle ja laskettuja virtauksia toistetaan veden laadun laskennassa tarvittava määrä. Virtausnopeudet ovat varsin matalia avovesikaudellakin tyypillisesti muutamia senttejä sekunnissa, mutta maksimissaan 10 20 cm/s.

25 Pitoisuuksia laskettiin kaksi vuotta toistaen vuoden mittaista mallinnettuja virtauksia. Kahden vuoden laskenta riitti takaamaan sen, että pitoisuudet järvessä ehtivät vakiintumaan. 8.1.2 Mallinnuksen tulokset Majasuon ja koko Liesjärven valuma-alueen turvetuotannon (Majasuo, Tupasuo ja Loukkusuo) vaikutukset Liesjärven typpi ja fosforipitoisuuteen on aikasarjoina kuvassa (Kuva 16) esitetyiltä paikoilta. Koska tätä selvitystä varten on käsitelty tilannetta vuoden 2011 loppuun asti, on Majasuon kuormitus kohdennettu Majasuon suunnasta tulevaan itäiseen ojaan ja Majasuon puron tulostuspiste sijaitsee ko. ojan suulla. Kuva 16 Vedenlaadun mallinnuksen aikasarjojen tulostuspisteet. Majasuon päästöt nostavat erityisesti jääpeitteisenä aikana Liesjärven typpipitoisuutta aivan Majasuon laskuojan edustalla selvästi. Myös kesäaikana pitoisuuslisäys ojan suulla on ollut selvä, keskimäärin noin 15 µg/l. Kauempana Majasuon vaikutus Liesjärven typpipitoisuuteen on vähäisempi, noin 10 µg/l, suhteellisen tasaisesti ympäri vuoden (Kuva 17). Koko Liesjärven valuma-alueen turvetuotannon vaikutus Liesjärven typpipitoisuuteen on järven pohjoisosassa keskimäärin noin 40 µg/l ja järven luusuassa noin 25 µg/l. Majasuonojan edustalla vaikutus on tätä suurempi (Kuva 17).

26 Liesjärven pohjoisosassa typpipitoisuus on ollut tasoa 700 µg/l, josta Majasuon kuormituksen aiheuttama laskennallinen (mallinnettu) osuus on noin 1,4 % ja koko turvetuotannon aiheuttama laskennallinen osuus noin 5,7 %. Kuva 17 Majasuon ja koko Liesjärven valuma-alueen turvetuotannon vaikutus Liesjärven typpipitoisuuteen. Majasuon vaikutus Liesjärven fosforipitoisuuteen on aivan Majasuon laskuojan suulla jääpeitteisenä aikana alle 1 µg/l ja muuton pääsääntöisesti alle 0,5 µg/l. Kauempana vaikutus jää kesällä tasolle 0,2 µg/l (Kuva 18). Koko Liesjärven valuma-alueen turvetuotannon vaikutus Liesjärven fosforipitoisuuteen on keskimäärin noin 1 µg/l Majasuon ojan suualuetta lukuun ottamatta (Kuva 18). Liesjärven pohjoisosassa fosforipitoisuus on ollut tasoa 30 µg/l, mistä Majasuon laskennallinen (mallinnettu) osuus on alle 1 % ja koko turvetuotannon laskennallinen osuus hieman yli 3 %.

27 Kuva 18 Majasuon ja koko Liesjärven valuma-alueen turvetuotannon vaikutus Liesjärven fosforipitoisuuteen. 8.2 Laskennallinen arvio turvetuotannon kiintoainepäästöjen aiheuttamasta liettymästä Liesjärvessä Majasuon turvetuotantoalueen kaikki kuivatusvedet on vuoden 2011 toukokuun alusta alkaen johdettu Hirvijokeen, 1.5.-31.12 välisen ajan kahdella laskuojalla ja 1.1.2012 alkaen yhdellä laskuojalla. Vähäiseltä osalta aluetta kuivatusvesiä on huhtikuun 2011 loppuun saakka johdettu laskuojassa suoraan Liesjärveen. Loukkusuon turvetuotantoalueen Liesjärven puoleiselta alueelta johdetaan kokonaisuudessaan Hirvijokeen, joka laskee Hirvijärven kautta Liesjärveen. Tupasuon kuivatusvedet johdetaan noin 100 ha alueelta Hirvijokeen ja noin 40 ha alueelta Kuolemaisenpuroon. Tehdyn sedimenttiselvityksen mukaan Majasuon suoraan Liesjärveen johtaneen laskuojan edustalla orgaanisesta aineen määrä lisääntyy ojan suulta järvelle päin edetessä. Aivan ojan suulla sedimentissä ei havaittu orgaanista ainesta, mutta ulompana sedimentti oli enimmäkseen löyhää liejuista sedimenttiä. Majasuon turvetuotantoalueen kuormitus lienee jäänyt suurelta osin laskuojan edustalle. Matalalla ranta-alueella sedimentin ikämäärityksiä ei ole mm. tuulen aiheuttamasta sekoittumisesta johtuen mielekästä teh-

28 dä, joten Majasuon laskuojan edustan sedimentoitumisnopeudesta ei ole käytettävissä tietoa. Liesjärven pohjoisosan syvänteessä sedimentoitumisnopeus on tehtyjen tutkimusten mukaan noin 1,5 3,5 mm vuodessa, mikä sisältää kaiken järveen tulevan kuormituksen ja järvessä syntyvän kiintoaineen. Majasuon laskuojan edustalta on Vapon toimesta ruopattu sedimenttiä kesällä 2008. Ilmeisesti samalla alueella on tehty pienimuotoista ruoppausta aiemminkin, mutta ajankohta ei ole tiedossa. Käytännössä siis osa Majasuon turvetuotannon aiheuttamasta liettymästä laskuojan suulla on jo poistettu. Sedimenttiselvityksen mukaan Hirvijoen suulle on kertynyt huomattavassa määrin sedimenttiä ja ojan suualueen ympäristö on madaltunut. Sedimentti on suurelta osin epäorgaanista ainetta, pääosin hiekkaa. Hirvijoen kautta tullut turvetuotannon kiintoainekuormitus on siten kulkeutunut pidemmälle järvessä. Liesjärven pohjoisosan keskellä todettiin sedimenttiselvityksessä olevan noin 2 m paksuinen kerros pääosin orgaanista sedimenttiä. Vastaavasti Liesjärven altaiden välisessä salmessa sijaitsevassa syvänteessä orgaanista sedimenttiä todettiin noin 3 m paksuinen kerros. Näillä näytepisteillä vuosi 1986 ajoittuu tehtyjen Cs137-mittausten mukaan noin 10 cm syvyydelle tai sen yläpuolelle. Turvetuotannon kuormitusta on tarkkailtu vuosina 1999 2011, joten tältä ajanjaksolta on käytettävissä mittauksiin perustuvaa päästötietoa. Liesjärven valuma-alueen turvetuotannon kiintoaineen kokonaispäästö vuosilta 1999 2011 on tarkkailutulosten mukaan noin 143 t. Teoreettisesti laskien tämä aiheuttaisi 1 cm sedimentin kertymisen 50 hehtaarin pinta-alalle. Jos sedimentaatioalue on edellä esitettyä pienempi, on kerrospaksuus vastaavasti suurempi. Mutta jos kertyminen on tapahtunut laajemmalle alueelle, on kerrospaksuus pienempi. Käytännössä osa Hirvijokeen tulevasta turvetuotantoalueiden kiintoainekuormituksesta on sedimentoitunut jo Hirvijärveen. Sedimentin ikämääritysten mukaan sedimentin kokonaispaksuuden kasvu vuodesta 1986 lähtien on havaintopaikoilla NP1 ja NP4 ollut 1,5 3,5 mm vuodessa, josta vain osa on turvetuotannosta johtuvaa liettymistä. Tuotannossa olevan pinta-alan suhteella arvioituna vuosijakson 1984 2004 kuormitukset ovat olleet noin 1,25-kertaisia edellä esitettyihin arvioihin verrattuna. 9 VIRKISTYSKÄYTTÖHAITTA 9.1 Asianosaiset Liesjärven rantatilojen sekä Majasuon turvetuotantoalueen ympärystilojen maanomistajat yhteystietoineen on esitetty liitteessä 5. 9.2 Mökkirantojen kartoituksen tulokset Liesjärven rantojen kartoituskohteet oli valittu ennakkoon siten, että Suutarinniemen ja Marjoniemen pohjoispuolelta käytiin läpi kaikkien mökkien rannat ja muutoin eripuolilta järveä useita muita mökkirantoja. Kartoitetut kohteet käyvät ilmi liitteen 6 kartoista. 24 25.7.2012 tehdyn kartoituksen yhteydessä havainnoitiin liettymien lisäksi vesikasvit ja pohjanlaatu. Samassa yhteydessä otettiin vesinäytteet Liesjärven pohjoisosaan laskevista ojista/joista (luku 6, Kuva 9). Kartoitusmenetelmä: Mökkirantojen edustojen pohjanlaatua kartoitettiin kahlomalla noin 1 metrin syvyyteen saakka. Vesikasvi- ja liettymähavainnot kirjattiin ylös ja paikat valokuvattiin sekä paikkatiedot merkittiin ylös.