KIRJALLINEN KYSYMYS 702/2006 vp Maahanmuuttajataustaisten opettajien pätevöitymiskoulutus Eduskunnan puhemiehelle Maahanmuuttajataustaisten opettajien määrä on viime vuosina kasvanut Suomessa voimakkaasti. Ulkomailta tulleet opettajat ovat suomalaiselle koulutusjärjestelmälle rikkaus: he tuovat moniarvoisuutta suomalaisiin kouluihin ja lisäävät monikulttuurisuuden ymmärtämistä. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja opiskelijoita on suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa noin 35 000. Maahanmuuttajataustaisten opettajien enemmistö tekee töitä suomalaissyntyisten oppilaiden kanssa. Oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus pätevien opettajien antamaan laadukkaaseen koulutukseen. Kelpoisuus- ja kielitaitovaatimuksista ei pidä tinkiä maahanmuuttajataustaisten opettajienkaan kohdalla. Silti esimerkiksi opettajan kelpoisuuksissa vaadittava yleinen suomen tai ruotsin kielitutkinto on jäänyt suorittamatta huomattavalta osalta ulkomailta tulleista opettajista. Kelpoisuuden tuovan lisäkoulutuksen hankkiminen aiemman tutkinnon rinnalle on usein työläs ja monimutkainen prosessi. Pätevöitymiskäytännöt ovat tällä hetkellä kuitenkin satunnaisia ja epävarmojen hankerahoitusten varassa. Tämä ei ole sen enempää oppilaiden kuin opettajienkaan etu. Pätevöitymällä maahanmuuttajataustaiset opettajat säästyvät halpatyöltä epäpätevinä opettajina, ja oppilaat sekä opiskelijat saavat parasta mahdollista opetusta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä yhtenäisen, toimivan pätevöitymiskoulutuksen järjestämiseksi ulkomailta tulleille opettajille opetuksen laadun varmistamiseksi? Helsingissä 21 päivänä syyskuuta 2006 Johanna Sumuvuori /vihr Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Johanna Sumuvuoren /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 702/2006 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä yhtenäisen, toimivan pätevöitymiskoulutuksen järjestämiseksi ulkomailta tulleille opettajille opetuksen laadun varmistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Opettajan ammatti on Suomessa säännelty. Jos ulkomailla tutkintonsa suorittanut haluaa kelpoisuuden tehtävään, hänen on saatava Opetushallitukselta päätös tutkintonsa tunnustamisesta. Jos tunnustamispäätöksen hakija on EU/ETA-maan kansalainen, joka on suorittanut tutkintonsa jossakin muussa EU/ETA-maassa, päätös tehdään noudattaen Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta annettua lakia (1597/1992) ja vastaavaa asetusta (520/1997). Peruslähtökohta on se, että henkilö, joka on oikeutettu harjoittamaan ammattia jäsenvaltiossa, josta hän on peräisin, on oikeutettu saamaan tutkintonsa tunnustetuksi ryhtyessään harjoittamaan samaa ammattia toisessa jäsenmaassa. Jos koulutuksen kestossa tai koulutuksen ja tehtävien sisällössä on olennaisia eroja, hakijalle voidaan asettaa lisävaatimuksia. Hakijalta voidaan vaatia työ- tai ammattikokemusta. Jos koulutus tai tehtävät eroavat olennaisesti suomalaisista, hakijalta voidaan vaatia enintään kolme vuotta kestävä sopeutumisaika tai kelpoisuuskoe. Sopeutumisaika ja kelpoisuuskoe ovat hakijalle valinnaisia. Lisäopintoja ei voida vaatia. Tutkintojen tunnustamista säätelevän direktiivin soveltamisohjeen mukaan olennaisena erona ei voida pitää sitä, ettei hakijan koulutukseen ole sisältynyt tulomaan koulutusjärjestelmän, lainsäädännön, opetussuunnitelmien tai pedagogisten käytäntöjen tuntemusta. Opetushallitus asetti 8.11.2004 työryhmän, joka suunnitteli sopeutumisajan ja kelpoisuuskokeen soveltamista, käytön yleisperiaatteita ja tarvittavaa koulutusta. Työryhmässä olivat jäseninä opetushallinnon edustajien ohella yliopistojen opettajankoulutuksen ja ammatillisten opettajakorkeakoulujen edustajat. Työryhmän työ valmistui helmikuussa vuonna 2005. Valmistuneet ohjeet sisälsivät muun muassa yliopistojen ja ammatillisten opettajakorkeakoulujen käyttöön tarkoitetut suositukset kelpoisuuskokeen aihealueista ja toteutustavoista eri opettajaryhmille. Jos hakija ei ole EU/ETA-maan kansalainen ja tutkinto on suoritettu EU/ETA-alueen ulkopuolella, Opetushallitus tekee päätöksen tutkinnon rinnastamisesta ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottaman virkakelpoisuuden säädösten perusteella. Opettajan kelpoisuuden voi saada vain lähtömaassaan täysin kelpoinen henkilö. Lisäksi edellytetään, että tutkinto voidaan tasoltaan rinnastaa ylempään korkeakoulututkintoon. Päätöksissä määrätään yleensä täydentäviä opintoja. Tarvittaessa Opetushallitus pyytää yliopistolta lausunnon, jossa määritellään lisäopintojen laajuus ja sisältö. Opinnot voivat olla aineenhallintaan liittyviä opintoja ja pedagogisia täydentäviä opintoja. Täydentävinä pedagogisina opintoina ovat yleensä yhden lukukauden harjoittelu ja siihen liittyvät opinnot, jotta hakija saisi mahdollisuuden perehtyä suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja suomalaisiin opetussuunnitelmiin. 2
Ministerin vastaus KK 702/2006 vp Johanna Sumuvuori /vihr Ulkomailta tulleiden opettajien koulutustausta ja koulutustarpeet ovat varsin vaihtelevia. Opettajia koskevat menettelyt vaihtelevat myös sen mukaan, ovatko opettajat EU/ETA-maan kansalaisia vai EU/ETA-alueen ulkopuolelta ja missä he ovat suorittaneet tutkintonsa. Näin ollen koulutusratkaisujen tulee olla yksilöllisiä, jotta erilaiset koulutustarpeet voidaan ottaa huomioon. Tämä on pyritty ottamaan huomioon yliopistoissa ja ammatillisissa opettajakorkeakouluissa. Yksi yhtenäinen koulutusjärjestely ulkomailta tulleille opettajille ei ota riittävästi huomioon vaihtelevia koulutustarpeita. Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2006 Opetusministeri Antti Kalliomäki 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 702/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Johanna Sumuvuori /gröna: Vilka åtgärder avser regeringen vidta i kvalitetssäkrande syfte för att ordna en enhetlig, fungerande behörighetsutbildning för lärare som kommer från andra länder? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Läraryrket är reglerat i Finland. Om en person som har avlagt sin examen utomlands vill få behörighet för en uppgift, måste hon få ett beslut av Utbildningsstyrelsen om erkännande av examen. Om den som söker ett beslut om erkännande är medborgare i ett EU/EES-land och har avlagt sin examen i något annat EU/EES-land, fattas beslutet med iakttagande av lagen om genomförande av en generell ordning för erkännande av examina inom Europeiska gemenskapen (1597/1992) och motsvarande förordning (520/1997). Utgångspunkten är primärt att en person som är berättigad att utöva ett yrke i den medlemsstat från vilken hon kommer, är berättigad att få sin examen erkänd då hon börjar utöva samma yrke i ett annat medlemsland. Om det finns väsentliga skillnader i utbildningens längd eller utbildningens och uppgifternas innehåll kan det ställas tilläggskrav. Av den sökande kan krävas arbets- eller yrkeserfarenhet. Om utbildningen eller uppgifterna väsentligt skiljer sig från vad som gäller i Finland, kan av den sökande krävas en anpassningstid på högst tre år eller ett lämplighetsprov. Anpassningstiden och lämplighetsprovet är alternativa för den sökande. Tilläggsstudier kan inte krävas. Enligt tillämpningsanvisningarna för det direktiv som reglerar erkännandet av examina kan det inte anses som en väsentlig skillnad att den sökandes utbildning inte har innehållit stoff som ger insikter i utbildningssystemet, lagstiftningen, läroplanerna eller pedagogisk praxis i det mottagande landet. Den 8 november 2004 tillsatte Utbildningsstyrelsen en arbetsgrupp som planerade tillämpning, allmänna principer för användningen och behövlig utbildning i fråga om anpassningstiden och lämplighetsprovet. Medlemmar i arbetsgruppen var företrädare för undervisningsförvaltningen och för universitetens lärarutbildning och de yrkespedagogiska lärarhögskolorna. Arbetsgruppens arbete slutfördes i februari 2005. Anvisningarna innehöll bl.a. rekommendationer avsedda för olika lärargrupper vid universiteten och de yrkespedagogiska lärarhögskolorna om ämnesområden i lämplighetsprovet och olika sätt att genomföra det. Om den sökande inte är medborgare i ett EU/EES-land och examen har avlagts utanför EU/EES-området, fattar Utbildningsstyrelsen beslut om jämställande av examen på basis av författningarna om den tjänstebehörighet som högskolestudier utomlands medför. Endast en person som har full behörighet i utgångslandet kan få lärarbehörighet. Dessutom förutsätts att examen till sin nivå kan jämställas med högre högskoleexamen. I besluten bestäms i allmänhet om kompletterande studier. Vid behov ber Utbildningsstyrelsen universitetet om ett utlåtande, där tilläggsstudiernas omfattning och innehåll anges. Studierna kan vara studier i anslutning till ämneskompetensen och pedagogiska kompletterande studier. De kompletterande pedagogiska 4
Ministerns svar KK 702/2006 vp Johanna Sumuvuori /vihr studierna består vanligen av praktik under en termin och studier i anslutning till den, vilket ger den sökande en möjlighet att bekanta sig med utbildningssystemet och läroplanerna i Finland. De lärare som kommer från andra länder har väldigt olika utbildningsbakgrund och utbildningsbehov. Vilket tillvägagångssätt som väljs varierar också beroende på om lärarna är medlemmar i ett EU/EES-land eller kommer från länder utanför EU/EES-området och var de har avlagt sin examen. Utbildningslösningarna måste således vara individuella för att olika utbildningsbehov skall kunna beaktas. Detta har man försökt ta hänsyn till i universiteten och de yrkespedagogiska lärarhögskolorna. Om utbildningsarrangemangen för lärare från utlandet är enhetliga kan de varierande utbildningsbehoven inte beaktas i tillräcklig grad. Helsingfors den 11 oktober 2006 Undervisningsminister Antti Kalliomäki 5