Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 435/2012 vp Maahanmuuttajaoppilaiden asema äidinkielen ylioppilaskokeen uudistamisessa Eduskunnan puhemiehelle Opetus- ja kulttuuriministeriö on uudistamassa äidinkielen ylioppilaskoetta nopealla aikataululla. Ylioppilaskokeen uudistamista ollaan toteuttamassa KESU:n kohdan 77 (s. 36) mukaan seuraavasti: "Ylioppilastutkintoa kehitetään tukemaan koulutuksen yleissivistäviä tavoitteita ja mahdollistamaan tutkinnon laajempi hyödyntäminen korkeakouluvalinnoissa. Tutkinnon toisesta äidinkielen kokeesta kehitetään yleissivistystä sekä tiedon käsittelyä ja pätevyyden arvioinnin taitoja mittaava koe." Äidinkielen ylioppilaskokeen uudistamisen aikataulu on herättänyt kysymyksiä useilla tahoilla. Tämänhetkisten tietojen mukaan uudistettu koe halutaan saada käyttöön vuonna 2016, kuten opetusministeri Gustafsson on esittänyt (KK 247/2012 vp). Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan äidinkielen koetta lähdetään kehittämään ns. ankkurikokeeksi, jota vasten muiden oppiaineiden arvosanoja voidaan peilata ja tehdä ne vertailukelpoisiksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön tarkoituksena on kehittää ankkurikoetta sellaiseksi, että se samalla myös mittaisi kaikkien ylioppilaskokelaiden korkeakoulukelpoisuutta. Suunnitellussa ankkurikoeuudistuksessa on jäänyt epäselväksi ruotsi tai suomi toisena kielenä -opiskelijoiden asema, jota ei missään vaiheessa ole tuotu esiin KESU:ssa tai uudistuksen julkisessa käsittelyssä. Nämä opiskelijat suorittavat äidinkielen kokeelle vaihtoehtoisen, pakollisen kokeen ruotsi tai suomi toisena kielenä -oppimäärästä, josta on yksi koe. Tässä kokeessa arvioidaan lukemisen ymmärtämistä, kirjallista viestintätaitoa, sanavarastoa, kielen rakenteiden hallintaa ja kirjoitustaitoa. Epäselvää on, olisiko maahanmuuttajataustaisten nuorten pakko suorittaa uusi äidinkielen ankkurikoe saadakseen korkeakoulukelpoisuuden. Ratkaisu, jossa ruotsi tai suomi toisena kielenä -oppimäärän suorittavilla ei olisi ankkurikoetta lainkaan, ei olisi perustuslain 2 luvun 6 :n (ns. yhdenvertaisuuspykälän) ja yhdenvertaisuuslain (21/2004) mukainen: maahanmuuttajataustaisilla opiskelijoilla ei olisi mahdollisuutta tehdä koetta, jota uudistuksen tavoitteiden mukaisesti on tarkoitus hyödyntää korkeakouluvalinnoissa. Ylioppilastutkinnosta annetun lain (672/2005) 6 :n mukaan ylioppilaskoe perustuu aineen oppimäärään. Oppimäärän sisältö määritellään opetussuunnitelmien perusteissa. Nykyisellään suomi tai ruotsi toisena kielenä -oppimäärän tavoitteet ja sisällöt eivät valmista äidinkielen kokeen suorittamiseen. Näin ollen ylioppilaskokeen uudistus veisi pois pohjan siltä kehittämistyöltä, jota on tehty vahvasti viime vuosina maahanmuuttajille tarkoitetun suomi toisena kielenä -oppimäärän kehittämiseksi. Uudistuksen jälkeen maahanmuuttajat eivät enää voisi osallistua heille tarkoitettuun suomi tai ruotsi toisena kielenä -kokeeseen, koska he eivät saisi sillä korkeakoulukelpoisuutta. Jotta he voisivat osallistua uudistettuun äidinkielen kokeeseen, siihen vaadittavat tavoitteet ja sisällöt tulisi jatkossa sisällyttää myös suomi ja ruotsi toisena kielenä -oppi- Versio 2.0

2 määriin, joten ne tulisi uudistaa ennen äidinkielen ylioppilaskokeen uudistusta. Opiskelijoiden oikeusturva vaatii, että uudistaminen perustuu ajantasaiseen tutkimukseen ja sen kehittämiselle on varattava riittävästi aikaa. Ylioppilaskokeen uudistaminen suunnitellussa muodossa tulisi vakavasti vaarantamaan maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden yhdenvertaisuuden. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten maahanmuuttajataustaiset opiskelijat ja heidän yhdenvertaiset mahdollisuutensa jatko-opintoihin on ajateltu ottaa äidinkielen ylioppilaskokeen uudistuksessa huomioon? Helsingissä 23 päivänä toukokuuta 2012 Outi Alanko-Kahiluoto /vihr 2

3 Ministerin vastaus KK 435/2012 vp Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 435/2012 vp: Miten maahanmuuttajataustaiset opiskelijat ja heidän yhdenvertaiset mahdollisuutensa jatko-opintoihin on ajateltu ottaa äidinkielen ylioppilaskokeen uudistuksessa huomioon? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lukiolain (629/1998) 18 b :n mukaan opetusministeriö asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan ylioppilastutkintolautakunnan, joka vastaa ylioppilastutkinnon johtamisesta, järjestämisestä ja toimeenpanosta. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä lautakunnasta ja sen tehtävistä. Ylioppilastutkintolautakunta antaa määräyksiä kokeiden sisällöstä, koejärjestelyistä ja kokeiden arvostelusta. Lain 18 4 momentin mukaan ylioppilastutkinnon suorittaminen tuottaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Valtioneuvoston asetuksen ylioppilastutkinnosta (915/2005) 10 :n 3 momentin mukaan ylioppilastutkintolautakunta kehittää ylioppilastutkintoa yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaisesti ylioppilastutkintoa kehitetään tukemaan koulutuksen yleissivistäviä tavoitteita ja mahdollistamaan ylioppilastutkinnon laajempi hyödyntäminen korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa parantamalla koearvosanojen vertailukelpoisuutta ja kehittämällä ylioppilastutkinnon toisesta äidinkielen kokeesta yleissivistystä sekä tiedon käsittelyn ja pätevyyden arvioinnin taitoja mittaava koe. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Helsingin yliopiston ylioppilastutkinnon arvosanojen vertailtavuutta koskevassa tutkimushankkeessa on todettu, että arvosanojen vaativuustaso vaihtelee aineittain ja kirjoituskerroittain, että osa kirjoittajista valitsee helppojen aineiden yhdistelmiä ja osa joutuu opintosuunnitelmiensa vuoksi kirjoittamaan useita vaikeita sekä, että kirjoitettavissa aineissa ja niiden kombinaatioissa on merkittäviä eroja sukupuolten välillä. Tutkijoiden mukaan näistä seuraa, että yliopistojen opiskelijavalinnoissa on ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella mahdotonta missään aineessa validisti asettaa hakijat järjestykseen osaamisen tai oppimispotentiaalin tms. suhteen ja siksi arvosanojen huomioiminen on kaikissa aineissa hakijoiden oikeus-turvaa loukkaavaa. Tutkijoiden ministeriölle esittämän näkemyksen mukaan tyttöjen ja poikien tyypillisesti kirjoittamien aineiden ja ainekombinaatioiden arvosanatasojen erot ovat selkeästi tasa-arvolain vastaisia, sillä ne tuottavat merkittävän ja hallitsemattoman sukupuoleen linkittyvän edun tai haitan jatkokoulutukseen hakeuduttaessa. Hallitusohjelman mukaisesti tutkintolautakunta kehittäätoisesta äidinkielen ja kirjallisuuden kokeesta yleissivistystä sekä tiedon käsittelyä ja pätevyyden arviointia mittavan kokeen. Uusi koe otetaan käyttöön kevään 2016 ylioppilastutkinnossa. Tutkintolautakunta kehittää hallitusohjelman mukaisesti myös koearvosanojen vertailukelpoisuutta. Lautakunta asettaa työryhmät ja palkkaa määräaikaisen tutkijan sekä äidinkielen kokeen että koearvosanojen vertailukelpoisuuden kehittämistyöhön opetus- ja kulttuuri- 3

4 Ministerin vastaus ministeriön myöntämän erillisen määrärahan turvin. Kehittämistyön edetessä selviää, missä määrin uutta, yleissivistystä sekä tiedon käsittelyä ja pätevyyden arviointia mittaavaa koetta voidaan hyödyntää myös tutkinnon eri kokeiden ja koekertojen vertailukelpoisuuden lisäämisessä. Hallitusohjelman mukaisilla uudistuksilla pyritään parantamaan hakijoiden oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta jatkossa. Uudistukset eivät tule heikentämään maahanmuuttajataustaisten kokelaiden oikeusturvaa jatkokoulutukseen hakeuduttaessa. Ylioppilastutkinnon suorittaminen kokonaisuudessaan tuottaa korkeakoulukelpoisuuden, ei yksittäinen äidinkielen ja kirjallisuuden koe. Opiskelijavalinnasta ja siinä käytettävistä valintakriteereistä päättävät tarkemmin korkeakoulut ja yliopistot. Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2012 Opetusministeri Jukka Gustafsson 4

5 Ministerns svar KK 435/2012 vp Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 435/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Alanko-Kahiluoto /gröna: På vilket sätt beaktar man i översynen av studentprovet i modersmålet studerande med invandrarbakgrund och de här personernas jämställda möjligheter att bedriva fortsatta studier efter studentexamen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 18 b i gymnasielagen (629/1998) tillsätter undervisningsministeriet för tre år i sänder en studentexamensnämnd med uppgift att leda, ordna och genomföra studentexamen. Närmare bestämmelser om nämnden och dess uppgifter utfärdas genom förordning av statsrådet. Studentexamensnämnden meddelar föreskrifter om provens innehåll samt om hur proven ska ordnas och bedömas. Enligt 18 4 mom. i lagen ger studentexamen allmän behörighet för fortsatta studier vid högskola. Enligt 10 3 mom. i statsrådets förordning om studentexamen (915/2005) utvecklar studentexamensnämnden studentexamen i samarbete med utbildningsstyrelsen. Enligt statsminister Jyrki Katainens regeringsprogram utvecklar man studentexamen så att den stödjer utbildningens allmänbildande mål och gör det möjligt att på ett bredare plan utnyttja studentexamen i högskolornas studerandeurval. Syftet är att förbättra provvitsordens jämförbarhet och att utveckla provet i det andra inhemska modersmålet i studentexamen så att det fokuserar dels på examinandens allmänbildande kunskaper, dels på kunskaper inom informationsbehandling och på färdigheter att bedöma informationens relevans. I ett forskningsprojekt vid Helsingfors universitet som fokuserar på jämförbarheten mellan studentexamina och som undervisnings- och kulturministeriet finansierar, har man konstaterat att vitsordens kravnivå varierar dels beroende på ämne, dels beroende på när ett ämne avläggs. Vidare kan man konstatera att somliga examinander väljer att skriva kombinationer av lätta ämnen och att somliga till följd av sina studieplaner skriver flera svåra ämnen. Utöver detta finns det stora skillnader mellan könen vad gäller inriktningen på ämnen och kombinationerna av dem. Enligt forskarna är följden att man i universitetens antagning av studerande omöjligt kan rangordna studenterna på basis av vitsorden i studentexamen må detta sedan gälla deras kunskaper eller inlärningspotential eller dylikt. Att beakta vitsorden i de olika ämnena kränker de sökandes rättsskydd. Enligt den syn som forskarna har lagt fram för ministeriet står skillnaderna i vitsordsnivån i ämnen och ämneskombinationer som flickor respektive pojkar väljer att fokusera på i strid med jämställdhetslagen: de ger upphov till en anmärkningsvärd och okontrollerad könsrelaterad fördel eller nackdel när de här personerna söker sig till fortsatt utbildning. Enligt regeringsprogrammet utvecklar examenskommittén av det andra modersmåls- och litteraturinriktade provet ett prov som fokuserar dels på examinandens allmänbildande kunskaper, dels på kunskaper inom informationsbehandling och färdigheter att bedöma informationens relevans. Det nya provet blir en del av studentexamen våren I enlighet med regeringspro- 5

6 Ministerns svar grammet utvecklar examensnämnden också provvitsordens jämförbarhet. Med stöd av det anslag som undervisnings- och kulturministeriet har beviljat för ändamålet tillsätter nämnden arbetsgrupper och avlönar en tillförordnad forskare för att utveckla provet i modersmålet och provvitsordens jämförbarhet. I takt med att utvecklingsarbetet framskrider blir det klart i vilken mån det nya provet som fokuserar på allmänbildning och på kunskaper inom informationsbehandling och på färdigheter att bedöma informationens relevans kan utnyttjas för att öka jämförbarheten mellan de olika proven i en examen och de olika gånger som ett prov skrivs. Regeringsprogrammets reformer siktar på att förbättra de sökandes rättsskydd och jämställdhet. Reformerna försvårar inte rättssäkerheten för studieinriktade personer med invandrarbakgrund som söker sig till fortsatt utbildning. Att avlägga studentexamen i sin helhet resulterar för en person i behörighet att söka sig till högskolestudier, vilket inte ett enskilt prov i modersmålet eller litteratur gör. Högskolorna och universiteten beslutar noggrannare om urvalet av studerande och de kriterier som tillämpas i urvalen. Helsingfors den 11 juni 2012 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 6