Vapo Oy. Polvisuon turvetuotantoalue, Ii. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Ramboll Finland Oy.

Vapo Oy Polvisuon turvetuotantoalue, Ii Ympäristövaikutusten arviointiohjelma www.ramboll.fi

Tiivistelmä Hankkeesta vastaava Tämän ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) hankevastaavana toimii Vapo Oy, Paikalliset polttoaineet. Vapo Oy on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uusiutuvien polttoaineiden, biosähkön ja -lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkaisujen toimittaja. Vapo -konserni koostuu emoyhtiö Vapo Oy:stä, johon kuuluu neljä liiketoiminta-aluetta: Paikalliset polttoaineet, Lämpö ja sähkö, Pelletti sekä Puutarha ja ympäristö. Hankekuvaus Vapo Oy suunnittelee turvetuotantoa Oulun läänissä Iin kunnassa Lamminperän kylän lähellä sijaitsevalla Polvisuolla. Suunniteltu tuotantoalue sijaitsee Kuivajoen vesistöalueella. Turvetuotantoa on jo jonkin aikaa harjoitettu Polvisuon kaakkoisosassa ja tämän YVA:n kohteena on turvetuotantoalueen laajentaminen noin 195 ha:lla. Vapo Oy:n hallinnassa olevan alueen kokonaispinta-ala on 437 ha. Alue on pääosin luonnontilaista ja osittain turvetuotantoa varten esiojitettua aluetta. Polvisuo Kuva 0-1 Hankealueen sijainti. www.ramboll.fi

3 Hankkeen tarkoituksena on ottaa Polvisuo turvetuotantokäyttöön ja tuottaa energiaturvetta teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Energiaturve käytetään pääosin Oulun, Kemin ja Tornion energiantuotantolaitosten polttoaineena. Hankkeen tavoitteena on turvata energiaturpeen saanti ja näin varmistaa energian ja lämmön katkeamaton tuotanto. Arvioitu toiminta-aika on 20-30 vuotta ja vuosittainen tuotantomäärä on 3 keskimäärin noin 87 500 mp P. Suunnittelutilanne ja aikataulu Alueella on vanha ojitussuunnitelma joka päivitetään YVA-menettelyn aikana. Selostusvaiheessa tullaan esittämään tarkennetut suunnitelmat. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) käynnistyy hankevastaavan toimitettua tämän YVA -ohjelman yhteysviranomaiselle lokakuussa 2009. Ympäristövaikutusten arviointiselostus laaditaan valmiiksi vuoden 2010 aikana. Hankkeen vaihtoehdot UVaihtoehto 0 Turvetuotantohanketta ei toteuteta Polvisuon alue muodostuu lähinnä nevoista, nevarämeistä ja sekä ojitetuista rämeistä ja nevoista. Polvisuo on pääosin luonnontilainen. Ojituksia on tehty suon itä ja luoteispäissä, sekä rämeellä Katosojan lähellä. Ojitetut alueet ovat kasvillisuudeltaan muuttumia, joilla varpujen määrä on lisääntynyt. Ojittamattomat alueet ovat pääosin vähäravinteista (oligotrofista) väli- ja rimpipintaista nevaa, joka kombinoituu reunoiltaan rämeen kanssa yhdistelmätyypeiksi. Mikäli hanketta ei aloiteta, alue jää nykyiseen tilaansa. UVaihtoehto 1 Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 195 ha, vesien käsittelynä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä Turvetuotantoalueen koko auma-alueineen on noin 195 ha. Pintavalutuskenttä suunnitellaan Vapon hallussa olevalle alueelle, joka sijaitsee noin 2 km tuotantoalueesta luoteeseen. Pintavalutuskenttäalue on ojittamatonta suota. Kuivatusvedet johdetaan kentälle painovoimaisesti ja ympärivuotisesti. Veden johtamisreitti: Laskuoja-Oijärvi-Kuivajoki UVaihtoehto 2 Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 195 ha, sekä osa (noin 8 ha) jo tuotannossa olevan alueen vesistä johdetaan uudelle pintavalutuskentälle. Vesien käsittelynä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä Turvetuotantoalueen koko auma-alueineen on noin 203 ha. Pintavalutuskenttä suunnitellaan Vapon hallussa olevalle alueelle, joka sijaitsee noin 2 km tuotantoalueesta luoteeseen. Pintavalutuskenttäalue on ojittamatonta suota. Kuivatusvedet johdetaan kentälle painovoimaisesti ja ympärivuotisesti.. Veden johtamisreitti: Laskuoja-Oijärvi-Kuivajoki

4 UVaihtoehto 3 Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 195 ha, sekä osa (noin 8 ha) jo tuotannossa olevan alueen vesistä johdetaan samalle pintavalutuskentälle. Vesien käsittelynä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Turvetuotantoalueen koko auma-alueineen noin 203 ha. Pintavalutuskenttä suunnitellaan hallussa olevalle alueelle tuotantokentän välittömään läheisyyteen, joka on pääosin ojittamatonta suota. Vesienkäsittelymenetelmänä on pumppaamalla toimiva ympärivuotinen pintavalutus. Laskureitti: Laskuoja-Katosoja-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Oijärvi-Kuivajoki UVaihtoehto 4 Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 192 ha + 8 ha, vesien käsittelynä sulanmaan aikainen kemikalointi, 200 ha Kemikalointiasema ja siihen liittyvät saostusaltaat suunnitellaan suon luoteisosaan. Tuotantoalue pienenee tältä osin kemikalointiaseman ja sen saostusaltaiden tilavaateiden verran. Vesienkäsittelymenetelmänä on sulanmaan aikainen kemikalointi, talvella laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Laskureitti: Laskuoja-Katosoja-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Oijärvi-Kuivajoki Jyrsinpolttoturpeen käyttökohteet sijaitsevat pääasiassa Oulussa ja Kemissä. Kuljetusreitti on Oulun suuntaan Tannilan, Yli-iin ja Kiimingin kautta. Kemiin kuljetukset tapahtuvat Olhavan ja Kuivaniemen kautta. Ympäristöturpeen käyttäjiä ovat lähiympäristön käyttöpaikat (maatilat, jätevedenpuhdistamot). Arvioitavat ympäristövaikutukset Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidaan hankkeen vaikutukset YVA -lain ja -asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Arvioitavat ympäristövaikutukset Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Maaperä, vesi, ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema, kaupunkikuva ja kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntäminen Edellä esitetyt päätason arvioitavat vaikutukset tarkennetaan jokaisessa YVA -menettelyssä hankekohtaisesti. Tässä hankkeessa arvioitaviksi tulevat erityisesti: vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön vaikutukset pinta- ja pohjavesiin maankäytölliset vaikutukset liikenne ja sen vaikutukset turvetuotantoalueiden yhteisvaikutukset Samalla arvioidaan näiden vaikutusten keskinäisiä vuorovaikutussuhteita.

5 Arvioinnin kulku ja tiedottaminen Yhteysviranomainen pyytää arviointiohjelmasta lausunnot vaikutusalueen kunnilta ja muilta keskeisiltä viranomaisilta. Kuuluttamisen jälkeen myös kansalaiset voivat esittää mielipiteensä arviointiohjelmasta Lausuntojen ja muistutusten perusteella yhteysviranomainen antaa arviointiohjelmasta oman lausuntonsa. Lausunnossa kerrotaan, mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviota tehdessään, ja miltä osin YVA -ohjelmassa esitettyä arviointisuunnitelmaa on täydennettävä. Selvitysten valmistuttua arvioinnin tulokset kootaan arviointiselostukseen.s Arviointiselostus asetetaan nähtäville samalla tavoin kuin arviointiohjelma. Myös arviointiselostuksesta on kaikilla kansalaisilla ja intressitahoilla mahdollisuus esittää mielipiteensä yhteysviranomaiselle. Selostus käy läpi laajan lausuntokierroksen, jonka jälkeen yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Tähän arviointimenettely päättyy. Arvioinnin mukaisen hankkeen toteuttamista varten tarvitaan vielä ympäristölupa. Hakemusasiakirjoihin liitetään arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto.

TU1.UT TUJohdantoUT TU2.UT TU3.UT TUHankkeen TU4.UT TUHankekuvaus, TU5.UT TUSuunnittelualueen TU6.UT TUArvioitavat TU7.UT TULähteetUT 6 Sisällys TUTiivistelmäUT 2 7 TUYmpäristövaikutusten arviointimenettely, aikataulu ja osallistuminenut 8 lähtökohdatut 10 TU3.1UT TUHankkeesta vastaavatut 10 TU3.2UT TUMuut osapuoletut 10 TU3.3UT TUAikaisemmat suunnitteluvaiheet ja päätöksetut 11 TU3.4UT TUHankkeen tarvitsemat luvat ja päätöksetut 11 TU3.5UT TUHankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiinut 11 tavoitteet ja tarkasteltavat vaihtoehdotut 13 TU4.1UT TUHankkeen sijoittuminenut 13 TU4.2UT TUHankkeen määrittelyut 13 TU4.2.1UT TUHankealue ja suunniteltu toimintaut 13 TU4.2.2UT TUHankkeen perustelutut 15 TU4.2.3UT TUTuotantoalueen elinkaari vaiheittainut 15 TU4.2.4UT TUTyömenetelmien kuvausut 16 TU4.2.5UT TUVesienkäsittelymenetelmätUT 18 TU4.3UT TUArvioitavat vaihtoehdot ja toteuttamatta jättäminenut 23 ja ympäristön nykytilaut 25 TU5.1UT TULuonnonympäristöUT 25 TU5.1.1UT TUPintavesiUT 25 TU5.1.2UT TUPohjavesiUT 28 TU5.1.3UT TUKalasto ja kalastusut 29 TU5.1.4UT TULuonto ja luonnon monimuotoisuusut 30 TU5.2UT TUElinolot, terveys ja viihtyvyysut 35 TU5.2.1UT TUIlmasto ja ilmanlaatuut 35 TU5.3UT TUYhdyskuntarakenne ja maisemaut 37 TU5.3.1UT TUMaankäyttö ja kaavoitusut 37 TU5.3.2UT TUYhdyskuntarakenneUT 38 TU5.3.3UT TUMaisemaUT 38 ympäristövaikutuksetut 39 TU6.1UT TUVaikutusten arviointi ja vaikutusalueut 39 TU6.1.1UT TUVaikutusalueen rajaus ja määrittäminenut 39 TU6.2UT TUArvioitavat vaikutuksetut 40 TU6.3UT TUKäytettävät arviointimenetelmätut 41 TU6.3.1UT TULuonnonympäristöUT 41 TU6.3.2UT TUElinolot, terveys ja viihtyvyysut 42 TU6.3.3UT TUYhdyskuntarakenne ja maisemaut 43 TU6.3.4UT TULuonnonvaratUT 43 TU6.3.5UT TUSosiaaliset vaikutuksetut 44 TU6.4UT TUEpävarmuustekijät ja oletuksetut 44 TU6.5UT TUVaihtoehtojen vertailuut 44 TU6.6UT TUHaitallisten vaikutusten vähentäminenut 44 TU6.7UT TUVaikutusten seurantaut 44 45

7 1. Johdanto Vapo Oy suunnittelee turvetuotannon aloittamista Iin kunnan Lamminperän kylän läheisyydessä sijaitsevalla Polvisuolla. Hanke edellyttää YVA lain ja asetuksen mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). YVA lain mukaan (468/1994, muutos 267/1999) turvetuotanto edellyttää arviointimenettelyä, jos suunniteltu turvetuotantopinta-ala yli 150 ha. Vapo Oy:n hallussa on Polvisuon alueesta 437 ha, josta suurin osa on jo turvetuotannon käytössä. Uusi suunniteltava tuotantoalue on pinta-alaltaan noin 195 hehtaaria. Turvetuotantoon suunnitellusta suoalueesta noin 60 % on luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista aluetta. Alueen kaakkois- ja keskiosasta noin 40 % on esiojitettu turvetuotantoa varten. Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on tuoda tietoa ympäristövaikutuksista suunnittelua ja päätöksentekoa varten. Turvetuotantohankkeen välittömät ympäristövaikutukset ovat suon valmistelusta ja tuotannosta aiheutuvia suoria vaikutuksia. Niitä ovat esimerkiksi kasvillisuuden poistaminen suolta, lähialueen vesistövaikutukset, muutokset maisemassa, lintujen pesimäympäristöjen häviäminen tai muuttuminen sekä melu- ja pölypäästöt. Välilliset vaikutukset ovat seurauksia turvetuotannon suorista vaikutuksista. Nämä vaikutukset eivät välttämättä ole heti havaittavissa ja ne ovat usein vaikeasti ennustettavissa. Välillisiä vaikutuksia ovat mm. laskuojien vaikutukset kauempana olevan vesistön tilaan, kasvupaikkatyyppien muuttuminen, yhtenäisten luontokokonaisuuksien pirstoutuminen, maankäytön ja muiden toimintojen muuttuminen alueella jne. Ympäristövaikutusten arvioinnissa korostetaan eri tekijöiden yhteisvaikutuksia. Tällaisia yhteisvaikutuksia syntyy hankkeen yksittäisten vaikutusten aiheuttamista kertaantuvista vaikutuksista tai usean eri hankkeen aiheuttamista vaikutuksista tietyllä alueella. Arvioinnin tarkoituksena on lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA menettelyssä ei tehdä päätöksiä hankkeesta eikä se anna lupaa toiminnan aloittamiseen. Ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto liitetään hankkeen edellyttämään ympäristölupahakemukseen. Hankevastaava Vapo Oy vastaa arviointiohjelman ja myöhemmin laadittavan arviointiselostuksen laadinnasta. Yhteysviranomainen vastaa mm. nähtävillepanosta, julkisesta kuulemisesta, lausuntojen ja mielipiteiden keräämisestä sekä kokoavan lausunnon antamisesta arviointiohjelmasta ja -selostuksesta. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteysviranomaisena toimii Länsi-Suomen ympäristökeskus. Ympäristövaikutusten arvioinnin tekee hankkeesta vastaavan Vapo Oy:n toimeksiannosta.

8 2. Ympäristövaikutusten arviointimenettely, aikataulu ja osallistuminen Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994, muutos 267/1999) on kaksijakoinen. Sen tavoitteena on paitsi edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista jo suunnitteluvaiheessa, niin myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluun. YVA -menettely itsessään ei ole lupahakemus, suunnitelma tai päätös, vaan sen avulla tuotetaan tietoa päätöksentekoa varten. Arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomaisena toimii alueellinen ympäristökeskus. Arviointiohjelma on suunnitelma siitä, miten hankkeesta vastaava on aikonut toteuttaa varsinaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. Ohjelmassa esitetään mm: tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista, tarkasteltavat ympäristövaikutukset, käytettävät menetelmät ja käytettävä aineisto, ehdotus vaikutusalueen rajaamiseksi, suunnitelma hankkeen tiedottamisesta ja osallistumisjärjestelmästä YVA:n aikana, liittyminen muihin hankkeisiin ja hankkeet vaatimat luvat sekä hankkeen ja YVA-menettelyn aikataulu. Ohjelman saatuaan, yhteysviranomainen ilmoittaa julkisesti hankkeen vireillä olosta. Tällöin niillä, joihin hanke saattaa vaikuttaa, on mahdollisuus esittää mielipiteensä arviointiohjelmassa esitetyistä asioista. Mielipiteet esitetään yhteysviranomaisena toimivalle ympäristökeskukselle. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku on esitetty kuvassa 2-1. Yhteysviranomainen pyytää arviointiohjelmasta lausunnot katsomiltaan keskeisimmiltä viranomaisilta ja muilta tahoilta. Lausuntojen ja muistutusten perusteella yhteysviranomainen antaa arviointiohjelmasta oman lausuntonsa. Lausunnossa kerrotaan, mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviota tehdessään, ja miltä osin YVA -ohjelmassa esitettyä suunnitelmaa on täydennettävä. Ohjelmasta saadun lausunnon perusteella, hankkeesta vastaava suorittaa ympäristövaikutuksen arvioinnin. Arvioinnista laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostukseksi kutsuttu raportti, joka luovutetaan yhteysviranomaiselle. Selostuksesta on käytävä ilmi samat seikat kuin ohjelmassa sekä lisäksi on esitettävä mm.: arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista ohjelman ja siitä annetun lausunnon mukaisessa laajuudessa, toimet, joilla voidaan estää, vähentää tai lieventää haitallisia vaikutuksia, vaikutusten seurantaohjelma, arvioinnissa käytetty aineisto ja arvio sen puutteista, tietoa arvioinnin epävarmuustekijöistä ja riskeistä sekä helppotajuinen ja havainnollinen tiivistelmä.

9 Yhteysviranomainen tiedottaa YVA -selostuksen valmistumisesta kuulutuksella noudattaen samaa periaatetta kuin YVA -ohjelmassa. Mielipiteen selostuksesta ja tehtyjen selvitysten riittävyydestä saavat antaa kaikki ne, joihin hanke saattaa vaikuttaa. Lausunnot pyydetään keskeisiltä viranomaistahoilta kuten ohjelmavaiheessa. Viranomainen kerää mielipiteet ja lausunnot yhteen, ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa selostuksesta ja sen riittävyydestä. Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arvioinnin lausunnon hankkeesta vastaavalle ja hanketta käsitteleville viranomaisille. Arvioinnin tuloksia ovat arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antama lausunto. Nämä asiakirjat liitetään hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin. Arviointimenettelyn aikatauluun vaikuttavat suunnitelmien ja selvitysten laatimisen sekä nähtävillä olojen ja lausuntojen laadinta-ajat. Turvetuotantoalueen suunnittelu etenee osittain samanaikaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. Suunnittelussa otetaan huomioon ympäristövaikutusten arvioinnissa esille tulevat asiat. YVA -menettely on tarkoitus saattaa päätökseen vuoden 2010 aikana. AIKATAULU 2009 YVA-MENETTELYN ETENEMINEN YVA - menettely käynnisty TIEDOTTAMINEN ja VUOROPUHELU Maalis Syys Loka Marras YVA - ohjelma lähtötiedot alustavat vaihtoehdot Arviointiohjelman laatiminen Arviointiohjelma nähtävillä Yhteysviranomainen kuuluttaa Yleisötilaisuus Viranomaisten lausunnot ja asukkaiden mielipiteet Joulu Arviointiselostuksen laatiminen Pohjois-pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto arviointiohjelmasta 2010 YVA - selostus vaikutusten ja niiden merkittävyyden arviointi Lausunnon huomioiminen YVA -selostuksessa Arviointiselostus nähtävillä Yhteysviranomainen kuuluttaa Yleisötilaisuus Viranomaisten lausunnot ja asukkaiden mielipiteet YVA - menettely päättyy Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto arviointiselostuksesta Kuva 2-1 Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikataulu, etenemisen osavaiheet sekä menettelyyn kuuluva tiedottaminen ja vuoropuhelu.

10 Vapo Oy tiedottaa arvioinnin etenemisestä ja arviointidokumenteista. YVAmenettelyn aikana seurataan lehtikirjoittelua. Arvioinnin aikana järjestetään yhdessä yhteysviranomaisen kanssa kaksi yleisötilaisuutta, jossa esitellään hanketta ja arviointia. Näissä asukkailla ja osallisilla on mahdollisuus kysyä ja saada tietoa hankkeesta ja sen vaikutuksista. Yleisötilaisuuksien tavoitteena on saada kartoitettua konkreettisia vaikutuksia, joita paikalliset asukkaat ja muut asianosaiset haluavat arvioinnissa ja päätöksenteossa otettavaksi huomioon. Yleisötilaisuuksia arvioinnin etenemisestä järjestetään seuraavalla tavalla: arviointiohjelman käsittelyvaiheessa arviointiselostuksen käsittelyvaiheessa Tiedottaminen pyritään järjestämään siten, että mahdollisimman paljon ihmisiä tulisi paikalle. Tilaisuudessa asukkaat saavat informaatiota hankkeesta, käynnistyvästä arvioinnista sekä voivat tuoda esille näkemyksiään arviointiin. 3. Hankkeen lähtökohdat 3.1 Hankkeesta vastaavat Tämän YVA-menettelyn hankevastaavana toimii Vapo Oy. Vapo on Itämeren alueen johtava paikallisten ja uusiutuvien polttoaineiden, biosähkön ja - lämmön sekä ympäristöliiketoimintaratkaisujen toimittaja. Vapo-konserni koostuu emoyhtiö Vapo Oy:stä, johon kuuluu neljä liiketoiminta-aluetta: Paikalliset polttoaineet, Lämpö ja sähkö, Pelletti sekä Puutarha ja ympäristö. Tytäryhtiö Vapo Timber Oy jalostaa puuta. Emoyhtiö Vapo Oy:n osakkeista Suomen valtio omistaa 50,1 % ja Metsäliitto Osuuskunta 49,9 %. Vapokonsernin liikevaihto vuonna 2007 oli 660,6 miljoonaa euroa. Konsernin palveluksessa on 1 828 henkilöä. Hankevastaavan tarkemmat tiedot: Vapo Oy Yhteyshenkilö Paikalliset polttoaineet/resurssit Limnologi Jari Marja-aho Yrjönkatu 42 puh. 020 790 5693 40100 JYVÄSKYLÄ jari.marja-aho@vapo.fi 3.2 Muut osapuolet Yhteysviranomainen: Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Yhteyshenkilö: Veteraanikatu 1 Kaija Järvinen Pl 124 puh. 040 730 0704 90101 OULU kaija.jarvinen@ymparisto.fis YVA-konsultti: Yhteyshenkilöt Sepänkatu 14 C Tutkimusjohtaja, Dos. FT Joonas Hokkanen 40720 JYVÄSKYLÄ Puh. 020 755 7216, gsm. 0400 355260 Hjoonas.hokkanen@ramboll.fiH Ryhmäpäällikkö FM Eero Parkkola Puh. 020 755 7182, gsm. 0400 742 271 eero.parkkola@ramboll.fi

11 3.3 Aikaisemmat suunnitteluvaiheet ja päätökset Hankealueen tuotantokelpoinen pinta-ala on noin 195 ha. Suurimman osan koko alueesta muodostaa luonnontilassa oleva suoalue. Alueen kaakkoisosa (70 ha) on esiojitettu (ns. kopo-ojitus) turvetuotantoa varten Lisäksi alueen luoteisosassa on muutama oja. Loput alueesta on luonnontilaista suota. Kuva 3-1 Ilmakuva suunnittelualueesta. Ojitetut alueet on kuvassa esitetty rasteroinnilla ja nykyinen tuotantoalue on esitetty kuvassa sinisellä tummennuksella. 3.4 Hankkeen tarvitsemat luvat ja päätökset Ympäristövaikutusten arviointiprosessin päätyttyä haetaan turvetuotantoa varten ympäristösuojelulain (YSL 86/2000) 35 :n mukainen ympäristölupa. Hakemuksen käsittelee Pohjois-Pohjanmaan ympäristölupavirasto. Arviointiselostus ja lupaviranomaisen lausunto liitetään hakemukseen. Lupahakemuksen sisältö on määritetty ympäristönsuojeluasetuksessa (YSA 169/2000). Lupaviranomainen tutkii, ovatko ympäristölain tarkoittamat luvan myöntämisen edellytykset olemassa. Lupapäätöksestä ilmenee, kuinka arviointiselostus ja siitä yhteisviranomaisen antama lausunto on otettu huomioon ympäristölupaa myönnettäessä. 3.5 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin Hankealue sijaitsee luontaisesti Kuivajoen vesistöalueen (63) Oijärven osaalueen (63.02) ja Iijoen vesistöalueen (61) Siuruanjoen alaosan (61.4) alueella. Hankesuunnitelman mukaan kaikki Polvisuon kuivatusvedet on suunniteltu johdettavaksi Kuivajoen vesistöalueen suuntaan. Kuivajoen vesistöalueen yhteistarkkailua on toteutettu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja Kainuun TE-keskuksen hyväksymän yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Viimeisin tarkkailuohjelma on vuosille 2008 2015.

12 Polvisuon ympärillä on tuotannossa olevia turvesoita kuten Saarisuon ja Jakosuon turvetuotantoalueet, mutta ne ovat toisella valuma-alueella. Oijärveen laskee Kivijoki ja siihen, että sen lukuisiin sivujokiin johdetaan kuivatusvesiä useilta turvetuotantoalueilta. Polvisuon lisäksi hakijalla on tuotannossa olevaa aluetta Kivijokeen laskevilla valuma-alueilla. Kuivajoella yhteistarkkailuvelvollisia ovat Kuivaniemen Vesi Oy, Ranuan kunta sekä turvetuottajat (Kuiva-Turve Oy, Vapo Oy, Turveruukki Oy, V-Turve, Tmi Markku Hyvönen ja Simon Turvejaloste Oy). Pohjois-pohjanmaan maakuntakaava Ympäristöministeriö vahvisti Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan 17.2.2005. Maakuntakaavan vahvistuspäätöksestä tehtiin KHO:lle neljä valitusta, jotka koskivat mm. turvetuotantoalueita. KHO kumosi Pohjois- Pohjanmaan liiton maakuntavaltuuston ja ympäristöministeriön päätökset siltä osin kuin kaavassa oli osoitettu turvetuotantoalueita merkinnöillä eo-t ja eo-t1. Muilta osin vahvistuspäätös pysyi voimassa ja maakuntakaava on lainvoimainen. Maakuntakaava korvasi Pohjois-Pohjanmaan seutukaavan vuodelta 1990. Maakuntakaavassa luonnonvarojen osalta erityistavoitteena todetaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet huomioon ottaen seuraavaa: Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. (Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan kaavaselostus) Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2015 Hyvinvointia energiasta Pohjois-Pohjanmaasta on muodostunut maan merkittävin energiaturpeen tuotanto- ja käyttömaakunta Toppilan turvevoimalan ja Haapaveden turvelauhdevoimalan valmistumisen seurauksena. Turpeen tuotanto on ollut normaalivuosina noin 7,0 7,5 milj. m3 eli 7 000 GWh. Koko maan turvetuotanto on 20 000-25 000 GWh/v, joten Pohjois-Pohjanmaan osuus siitä on kolmannes. Tuotantomäärä edellyttää nykyisillä menetelmillä 15 000-20 000 hehtaarin vuotuista tuotantoalaa. Vuosittain tuotannosta poistuu 500-1 000 hehtaaria aluetta, mikä on korvattava uusilla soilla. Energiastrategiassa tavoitteeksi on asetettu tasainen turpeen käyttö. Pohjois- Pohjanmaan maakuntakaava käsittelyssä tarkasteltiin turvetuotannon määrällistä kehittämistä pitkällä aikavälillä ottaen huomioon tarpeet sekä ympäristövaikutukset. Kaavallisessa ratkaisussa Pohjois-Pohjanmaan turvetuotannon pitkän aikavälin tuotantotasoksi valittiin nykyinen tuotantotaso, noin 7 milj. m3 vuodessa. Turvetaloudesta on kehittynyt Pohjois- Pohjanmaan maakunnalle merkittävä elinkeino. Vuotuinen työllistävä vaikutus on 950 henkilötyövuotta, josta runsaat 500 henkilötyövuotta on suoria työpaikkoja. Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia 2005 2015 Pohjois- Pohjanmaan ympäristöstrategiassa ympäristön tilan parantamisen osalta kehittämistarpeista todetaan: Keskeisiä kehittämistarpeita ovat maaja metsätalouden sekä haja-asutuksen vesistökuormituksen vähentäminen, voimakkaasti muutettujen vesistöjen sekä turvetuotannon ja kalankasvatuksen aiheuttamien vesistöhaittojen vähentäminen, jätteiden määrän vähen-

13 täminen, niiden hyötykäytön lisääminen ja jätehuollon toimivuuden parantaminen, pilaantuneiden maa-alueiden aiheuttamien ympäristö- ja terveysriskien poistaminen sekä teollisuuden ja energiantuotannon aiheuttamien ilma- ja vesipäästöjen vähentäminen. (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2005) Vesipolitiikan puitedirektiivi (direktiivi 2000/60/EY) Vesipolitiikan puitedirektiivin (direktiivi 2000/60/EY) tarkoituksena on luoda puitteet sekä sisämaan että rannikon pintavesien ja pohjavesien suojelulle. Direktiivin tavoitteena on estää vesistöjen tilan heikkeneminen ja parantaa niiden tilaa. Sen toimeenpanon valmistautuminen Suomessa on meneillään ja käytännön työt ovat alkaneet vaiheittain vuodesta 2004 lähtien. Vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimukset pannaan täytäntöön kansallisin säädöksin, joista tärkeimpiä ovat laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Vesienhoitolaissa säädetään viranomaisten yhteistyöstä, vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden selvittämisestä, seurannasta, vesien luokittelusta, vesienhoidon suunnittelusta sekä kansalaisten ja eri tahojen osallistumisesta suunnitteluun. Vesienhoidon suunnittelun osalta on valmistunut yhteenveto Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueelta vesienhoitoa koskevista keskeisistä kysymyksistä (Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus, Kainuun ympäristökeskus 2007). Suomen jokien, järvien ja rannikkovesien ekologisen tilan luokittelu julkaistiin kesäkuussa 2008. Ekologisen tilan luokittelussa tarkastellaan ensisijaisesti biologisia laatutekijöitä (www.ymparisto.fi). 4. Hankekuvaus, tavoitteet ja tarkasteltavat vaihtoehdot 4.1 Hankkeen sijoittuminen Polvisuo sijaitsee Pohjois-Suomessa Oulun läänissä Iin kunnassa. Suo sijaitsee Lamminperän kylästä 1 km lounaaseen. Alueen laajuus on pohjoisetelän-suunnassa noin 2 km ja itä-länsisuunnassa 2,5 km (kuvat 4-1 ja 4-2). 4.2 Hankkeen määrittely 4.2.1 Hankealue ja suunniteltu toiminta Suunnitellun turvetuotantoalueen koko on noin 195 ha. Osan alueesta muodostavat kuivatusvesien puhdistusalueet (8 ha). Alue on pääosin luonnontilaista suoaluetta (60 %). Alueen kaakkoisosa (n. 40%) on esiojitettu turvetuotantoa varten Hankkeen tarkoituksena on valmistella Polvisuo turvetuotantokäyttöön ja tämän jälkeen alueelta tuotetaan energiaturvetta teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Turpeen ensisijaiset käyttökohteet löytyvät Oulusta, Rovaniemeltä, Kemistä ja Torniosta. Hankkeen tavoitteena on turvata energiaturpeen saanti ja näin varmistaa energian ja lämmön katkeamaton tuotanto. Polvisuolla tullaan tuottamaan pääasiassa jyrsinpolttoturvetta energiaturpeeksi. Tarvittaessa alueella voidaan tuottaa myös palaturvetta lähialueen kunnallisille lämpölaitoksille. Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskauden (syys-huhtikuu) aikana. Arvioitu toiminta-aika on 20-30 3 vuotta ja vuosittainen nostetun turpeen määrä on keskimäärin 87 500 mp P.

14 Kuva 4-1 Suunniteltavan tuotantoalueen sijainti. Kuva 4-2 Polvisuon suunniteltu tuotantoalue

15 Kuljetusreitti on Oulun suuntaan Tannilan, Yli-iin ja Kiimingin kautta. Kemiin kuljetukset tapahtuvat Olhavan ja Kuivaniemen kautta. Ympäristöturpeen käyttäjiä ovat lähiympäristön käyttöpaikat (maatilat, jätevedenpuhdistamot). 4.2.2 Hankkeen perustelut Turpeen loppuminen vanhoilla tuotantoalueilla edellyttää uusien turvesoiden kunnostamista ja ottamista tuotantoon alueellisen energiahuoltovarmuuden turvaamiseksi. Polvisuon tuotantoalue vastaa lisääntyneeseen turpeen kysyntään, korvaa lähivuosina tuotannosta poistettavia alueita ja turvaa osaltaan polttoturvetoimitusten riittävyyttä Pohjois-Pohjanmaan energiahuollossa. Polvisuon hankealue on Vapo Oy:ssä valittu toteutettavaksi turvetuotantokohteeksi liiketaloudellisin ja ympäristönsuojelullisin perustein. Hankealue on Vapo Oy:n hallinnassa oleva alue ja on laajuudeltaan sellainen, että tuotanto voidaan toteuttaa taloudellisesti kannattavasti huomioiden sekä tarvittavat ympäristöinvestoinnit sekä turpeen kuljetusmatkat loppukäyttökohteille. Hanke perustuu pitkän tähtäimen suunnitteluun energiahuollon turvaamiseksi. Tavanomaisesti voimalaitoksilla käytetään turpeen seassa puupolttoaineita. Useimmiten turpeen käyttöä ei kuitenkaan voi korvata puulla. Puupolttoaineiden nykyistä laajempaa käyttöä rajoittaa taloudellinen hankintaetäisyys, sahateollisuuden suhdannevaihtelut sekä huippukulutusjaksoina puupolttoaineiden alhainen energiasisältö. Turpeen lämpösisältö on korkeampi ja laatu (energiatiheys ja kosteus) tasaisempi kuin puulla. Pohjoisilla alueilla jatkuva toimitusvarmuus ja riittävä lämpöarvo kylminä huippukulutusjaksoina ovat tärkeitä energiantuotannon maksimitehojen saavuttamiseksi. 4.2.3 Tuotantoalueen elinkaari vaiheittain Kuntoonpanovaiheen kesto on yleensä 2-5 vuotta, jona aikana rakennetaan vesiensuojelurakenteet ja tiestö, suo kuivatetaan ja alue kunnostetaan tuotantoa varten. Kuntoonpanovaiheen kesto on lyhyt, mikäli alue on jo entuudestaan ojitettu. Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen, kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on valmistunut. Tuotantoaika on yleensä 20-30 vuotta. Jälkihoitoon siirrytään sen jälkeen, kun tuotanto alueella loppuu. Jälkihoidolla tarkoitetaan turpeen tuotannosta poisjääneen alueen siistimistä, rakenteiden poistamista, sekä mahdollista ojitusta. Jälkihoitovaihe kestää yleensä muutamia vuosia. Jälkihoitovaiheen jälkeen tuotantoalue siirtyy jälkikäyttöön. Jälkikäytöllä tarkoitetaan tuotannosta poistetun alueen uutta maankäyttömuotoa, esim. metsänkasvatusta, viljelyä tai kosteikkoa. Jälkikäyttöön alue siirretään, kun tuotannosta poistetuista alueista muodostuu maankäytöllisesti järkeviä kokonaisuuksia. Jälkikäytöstä päättää alueen omistaja. Tuotantoalueen osaalueet saattavat siirtyä jälkihoidon kautta jälkikäyttöön eri vaiheissa. Esimerkiksi matalimmat reuna-alueet jäävät usein tuotannosta pois muuta aluetta aiemmin. Nämä reuna-alueet voivat toimia mm. tuotannon tukialueina muun alueen ollessa vielä tuotannossa.

U 16 4.2.4 Työmenetelmien kuvaus Alueella käytetään pääasiallisena tuotantomenetelmänä ns. hakumenetelmää, jonka rinnalla käytössä voi olla myös mekaaninen kokoojavaunumenetelmä. Suon elinkaaren loppuvaiheessa käytetään pääasiassa mekaanista kokoojavaunua tai imuvaunua. Palaturvetuotannossa käytetään palaturpeen nostomenetelmää. UHakumenetelmän kuvaus Hakumenetelmää käytetään eniten jyrsinturpeen tuotannossa. Turvetta tuotetaan kesän poutasäällä. Kesässä on 40-50 tuotantokelpoista vuorokautta. Hakumenetelmän työvaiheet ovat jyrsintä, kääntäminen, karheaminen, kokoaminen ja aumaus. Jyrsinnässä suon pinnasta irrotetaan noin 20 millimetrin kerros turvetta kuivatusta varten. Tätä kerrosta kutsutaan jyrsökseksi. Pinta jyrsitään 6,5-9 metriä leveillä jyrsimillä. Jyrsintävaiheessa turpeen kosteus on 70-80 prosenttia. Kosteutta pyritään vähentämään turpeen kääntämisellä eli kuivatuksella noin 40 prosenttiin. Turpeen kuivatukseen vaikuttaa lämpötila, ilman kosteus, tuuli ja turvelaatu. Turpeen kuivaus kestää pari vuorokautta ja sen aikana jyrsitty turve (jyrsös) käännetään 2-3 kertaa. Yhdellä jyrsinnällä irrotettua turvemäärää sanotaan sadoksi. Keskimäärin tuotetaan 15-20 satoa tuotantokauden aikana toukokuun alusta elokuun loppuun. Kuivatuksen jälkeen traktorin viivotinkarheejalla turve työnnetään keskelle noin 20 metrin levyistä sarkaa. Muodostettava karhe on noin 40 cm korkea ja 80 cm leveä saran pituinen penkere. Karhe kuormataan viereisellä saralla kulkevaan turveperävaunuun. Tämän jälkeen sarka on valmis uudelleen jyrsittäväksi uutta satoa varten. Kuivanut turve kuljetetaan turveperävaunulla varastoitavaksi aumaan. Yhdessä aumassa voi olla jopa useita kymmeniä tuhansia kuutiometrejä turvetta ja aumoja on yhden tuotantoalueen yhteydessä useita. Kuva 4-3 Hakumenetelmän karheamisen (vasen kuva) ja kuormauksen työvaiheet. Lähde: Vapo Oy.

U 17 Mekaaninen kokoojavaunumenetelmä Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä turpeen karheaminen tapahtuu joko hakumenetelmän tapaan etukäteen viivotinkarheejalla tai kokoamisen yhteydessä keräily-yksikön keulassa olevalla kuusi metriä leveällä V- mallisella etukarheejalla, jonka avulla turve kootaan traktorin pyörien väliin. Karheelta turve kootaan mekaanisen kokoojavaunun säiliöön vaunun takaosassa olevalla kola-kuljettimella. Aumaan turve siirretään samalla vaunulla. Kuva 4-4 Kokoojavaunumenetelmän karheamisen ja kokoamisen työvaihe. Lähde: Vapo Oy. UPalaturvetuotanto Palaturvetuotannossa turve irrotetaan suosta koneellisesti. Palaturve tuotetaan joko lieriöinä tai nauhana. Palaturve jyrsitään tuotantoalueen kentästä palannostokoneella 30-50 senttimetrin syvyydeltä. Samalla nostokone muokkaa massan ruuvimuokkaimella sekä puristaa ja muotoilee sen suuttimien kautta paloiksi kentälle kuivaamaan. Palat ovat halkaisijaltaan 40-70 millimetrin lieriöitä tai laineelle tuotettua nauhaa. Paloja kuivatetaan 1-2 viikkoa, jona aikana niitä käännetään 1-2 kertaa. Tavoitteena on vähentää palojen kosteus noin 35 prosenttiin. Turpeen kokoaminen ja kuljetus tapahtuu vastaavasti kuin jyrsinturvetuotannossa karheamalla palaturve tuotantosaran keskelle pitkittäiseksi karheeksi ja tämän jälkeen kuormaamalla ja kuljettamalla turve aumaan. Kuva 4-5 Palaturpeen nosto. Lähde: Vapo Oy.

18 Imuvaunumenetelmä Imuvaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Sen jälkeen turpeen kokoamiseen ja kuljettamiseen käytetään traktorin vetämää imukokoojavaunua. Imukokoojavaunu toimii kuten pölyimuri: puhaltimella tehdään alipaine 40 kuutiometrin kokoiseen säiliöön, jonne turve imetään suuttimien ja imuputkien kautta. Uusimmassa Vapon kehittämässä imuvaunussa puhaltimesta tuleva poistoilma myös puhdistetaan, eikä turvepöly pääse leviämään ympäristöön. Imuvaunumenetelmässä turve siirretään aumaan samalla vaunulla keruun jälkeen. Traktori-imuvaunu -yhdistelmä voidaan purkaa joko auman päällä tai vieressä samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Vapo Oy:n toimesta hankealueelle laaditaan YVA -selostusvaiheessa tarkempi esitys suunnitellun hankealueen kuivatus- ja vesiensuojelusuunnitelmasta. Suunnitelmassa esitetään hankealueella käytettävät kuivatusjärjestelyt ja vesiensuojelumenetelmät. Menetelmien valintaan ja mitoitukseen vaikutta- Kuva 4-6 Kokoaminen imuvaunulla. Lähde: Vapo Oy. 4.2.5 Vesienkäsittelymenetelmät Vesiensuojelujärjestelyillä pyritään minimoimaan vesistöön kohdistuva kuormitusta (kuva 4-7). Turvetuotantoalueilla käytettäviä, mahdollisia vesiensuojelumenetelmiä ovat: 1. Eristysojat 2. Eroosion esto 3. Sarkaojiin kaivettavat lietesyvennykset 4. Laskeutusaltaat 5. Sarkaojien päisteputket tai muut padotusjärjestelyt 6. Virtaaman säätö putkipadoilla ja sarkaojapidättimillä 7. Pintavalutus 8. Kemiallinen käsittely 9. Maaperäimeytys 10. Haihdutusaltaat Viisi ensimmäistä menetelmää ovat viranomaisten määrittelemiä ns. perustason menetelmiä, jotka on rakennettava jokaiselle tuotantoalueelle. Loput viisi menetelmää ovat vaihtoehtoisia tehostamismenetelmiä, joista tapauskohtaisesti sovelletaan kullekin alueelle teknistaloudellisesti paras vaihtoehto (BAT-taso). Nykykäsityksen mukaan vesien käsittely pintavalutuksella samoin kuin vesien kemiallinen puhdistus ovat parasta käyttökelpoista tekniikkaa uusilla turvetuotantoalueilla (Ympäristöministeriö 2003).

19 vat maaston suomat rakenteiden toteutusmahdollisuudet, vaadittu puhdistusteho, käsiteltävän veden määrä ja laatu sekä kustannukset. Eri vesiensuojelumenetelmien, tuotantoalueen väliin jätettävien suojakaistojen ja muiden tärkeiden ympäristökohteiden huomioimisen tarve ja toteutusmahdollisuudet määritellään ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Tarvittaessa ympäristölupavaiheessa kuivatus- ja vesiensuojelusuunnitelmaa sekä tuotantosuunnitelmaa muutetaan tarpeellisin osin. Kuva 4-7 Periaatekuva turvetuotantoalueiden mahdollisista kuivatus- ja vesiensuojelujärjestelyistä (Ympäristöministeriö 2003).

20 UVirtaaman säätö Virtaaman säätö pidättää kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Se pienentää virtaamahuippuja ja veden virtausnopeutta ojissa. Kun virtausnopeusojissa on pienempi kuin ns. kriittinen virtausnopeus, kiintoainetta ei huuhtoudu uoman pohjalta. Virtaaman säätö pienentää kentän pinnalta huuhtoutuvaa kiintoainekuormaa, koska viipymä ojissa moninkertaistuu. Virtaamansäätö toteutetaan rajoittamalla luontaista virtaamaa. Virtaamansäätö sopii useimmille turvetuotantoalueille. Menetelmä on tehokkaimmillaan tuotantoalueilla, joilla ojat ovat syviä ja niiden varastotilavuudet suuria. Virtaamansäätö toteutetaan rajoittamalla luontaista virtaamaa patorakenteiden avulla. Virtaamansäätöpato voidaan rakentaa joko maa-aineksista ja putkista tai valmiista patomoduulista (kuva 4-8). Virtaaaman säätöön kehitetty patomoduuli sopii parhaiten laskeutusaltaan yhteyteen, mutta erilaisia virtaaman säätopatoja voidaan rakentaa myös muihin ojiin, kokoojaojat mukaan luettuna. Riittävä allastilavuus ennen patoa varmistaa padon aukipysymisen. Putkien auki pysymistä voidaan edistää ympäröimällä tulopäät esimerkiksi suojaverkolla. Kuva 4-8 Periaatekuva Virtaaman säädöstä putkipadoilla Lähde: Uhttp://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf

U http://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf.u 21 UPintavalutuskenttäU Pintavalutuksessa turvetuotantoalueen kuivatusvedet imeytetään luonnontilaisen suon tai turvemaan pintakerrokseen. Pintakerroksen kasvillisuus toimii mekaanisena suodattimena, johon kiintoaine tarttuu. Liukoiset ravinteet pidättyvät turvekerroksiin kemiallisten ja biologisten prosessien vaikutuksesta. Pintavalutuskenttä voidaan rakentaa myös metsäojitetulle alueelle, jolloin ojat tukitaan turpeella. Pintavalutustekniikassa vedet johdetaan pintavalutuskentälle laskeutus- tai pumppausaltaan kautta (kuva 4-9). Toimivuuden kannalta oleellista on pintavalutuskentän koko suhteessa valuma-alueeseen ja veden tasainen leviäminen koko kentän alueelle. Lisätietoa pintavalutuskentän mitoituskriteereistä: U Tarkkailua varten tarvittava mittapato Kuva 4-9 Periaatekuva pintavalutuskentästä. Lähde: Uhttp://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf Pintavalutuksen jälkeen vedet johdetaan keräilyojaan, josta vedet johdetaan edelleen vesistöön. Vesimäärän ja veden laadun tarkkailua varten pintavalutuskentän alaosassa voi olla mittapato. Pintavalutuskentät ovat yleensä käytössä vain sulan maan aikana, mutta niitä voidaan käyttää myös ympärivuotisesti varsinkin, jos vedet johdetaan kentälle ilman pumppausta. Pumppaamon ympärivuotinen käyttö edellyttää yleensä sähköliittymää.

22 Kemiallinen veden puhdistus Kemiallisessa vedenpuhdistuksessa turvetuotantoalueelta tulevat valumavedet pumpataan purkuputkeen tai sekoitusojaan, jossa veteen lisätään saostus- ja tarvittaessa neutralointikemikaalia. Saostusreaktion seurauksena kiintoaines sekä niukkaliukoiset yhdisteet saostuvat ja laskeutuvat saostusaltaan pohjalle. Samalla vesi kirkastuu. Puhdistunut vesi johdetaan padon yli vesistöön. Pumppaamoa ja kemikaaliliuoksen syöttöä ohjataan tietokoneella (kuva 4-10). Saostunut liete tyhjennetään määräajoin altaan pohjalta. Selkeytysaltaan mitoituksessa on huomioitava mm. mitoitusvaluma, virtausnopeus, viipymä, pintakuorma ja lietetila. Kemikaalisäiliöiden ja siilojen mitoitus perustuu asemakohtaisesti arvioituun kemikaalikulutukseen. Kemikaalisäiliöt on sijoitettava betonialtaisiin, joiden tilavuus vastaa säiliöiden tilavuutta. Lainsäädäntö ohjeistaa vahvasti kemikaalien käyttöä ja varastointia. Kemikaalikuljetukset vaativat säiliöautot kantavan tiestön. Yleensä asemalla tarvitaan myös kiinteä sähkölinja. Menetelmää on käytetty suurimmilla tuotantoalueilla ja joissakin tapauksissa erityissuojeltujen vesistöjen yläpuolisilla alueilla. Menetelmä soveltuu pumppukuivatuksen yhteyteen. Menetelmän käyttöä rajoittaa kuivatusvesien johtaminen yhteen laskuojaan sekä korkeat perustamis- ja käyttökustannukset. Menetelmä vaatii myös erityisosaamista. Lisätietoa menetelmästä: Uhttp://www.vapo.fi/filebank/1110- vesienpuhdistusmenetelmat.pdf. Kuva 4-10 Periaatekuva turvetuotannon kuivatusvesien kemiallisesta puhdistuksesta. Lähde: Uhttp://www.vapo.fi/filebank/1110-vesienpuhdistusmenetelmat.pdf

23 4.3 Arvioitavat vaihtoehdot ja toteuttamatta jättäminen UVaihtoehto 0,U Turvetuotantohanketta ei toteuteta Polvisuon alue muodostuu lähinnä nevoista, nevarämeistä ja sekä ojitetuista rämeistä ja nevoista. Polvisuo on pääosin luonnontilainen. Ojituksia on tehty suon itä ja luoteispäissä, sekä rämeellä Katosojan lähellä. Ojitetut alueet ovat kasvillisuudeltaan muuttumia, joilla varpujen määrä on lisääntynyt. Ojittamattomat alueet ovat pääosin vähäravinteista (oligotrofista) väli- ja rimpipintaista nevaa, joka kombinoituu reunoiltaan rämeen kanssa yhdistelmätyypeiksi. UVaihtoehto 1 Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella, 195 ha Turvetuotantoalueen koko auma-alueineen on noin 195 ha. Pintavalutuskenttä suunnitellaan Vapon hallussa olevalle alueelle, joka sijaitsee noin 2 km tuotantoalueesta luoteeseen (kuva 4-11). Pintavalutuskenttäalue on ojittamatonta suota. Kuivatusvedet johdetaan kentälle painovoimaisesti ja ympärivuotisesti. Kuivatusvesien laskureitti: Laskuoja-Oijärvi-Kuivajoki UVaihtoehto 2 Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 195 ha, sekä osa (noin 8 ha) jo tuotannossa olevan alueen vesistä johdetaan uudelle pintavalutuskentälle. Turvetuotantoalueen koko auma-alueineen on noin 203 ha. Pintavalutuskenttä suunnitellaan Vapon hallussa olevalle alueelle, joka sijaitsee noin 2 km tuotantoalueesta luoteeseen. Pintavalutuskenttäalue on ojittamatonta suota. Kuivatusvedet johdetaan kentälle painovoimaisesti ja ympärivuotisesti (kuva 4-11). Kuivatusvesien laskureitti: Laskuoja-Oijärvi-Kuivajoki Kuva 4-11 Vaihtoehtojen 1 ja 2 mukainen vesien käsittely ja johtaminen

24 UVaihtoehto 3 Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 195 ha, sekä osa (noin 8 ha) jo tuotannossa olevan alueen vesistä johdetaan samalle pintavalutuskentälle. Vesien käsittelynä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Turvetuotantoalueen koko auma-alueineen noin 203 ha. Pintavalutuskenttä suunnitellaan hallussa olevalle alueelle tuotantokentän välittömään läheisyyteen, joka on pääosin ojittamatonta suota. Vesienkäsittelymenetelmänä on pumppaamalla toimiva ympärivuotinen pintavalutus (kuva 4-12). Laskureitti: Laskuoja-Katosoja-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Oijärvi-Kuivajoki UVaihtoehto 4 Hanke toteutetaan koko tuotantokelpoisella alueella 192 ha + 8 ha, sulanmaan aikainen kemikalointi, 200 ha Hankealueen koko auma-alueineen on noin 203 ha. Kemikalointiasema ja siihen liittyvät saostusaltaat suunnitellaan suon luoteisosaan. Tuotantoalue pienenee tältä osin kemikalointiaseman ja sen saostusaltaiden tilavaateiden verran. Vesienkäsittelymenetelmänä on sulanmaan aikainen kemikalointi, talvella laskeutusaltaat ja virtaamansäätö. Laskureitti: (kuva 4-12). Laskuoja-Katosoja-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Oijärvi-Kuivajoki Kuva 4-12 Vaihtoehtojen 3 ja 4 mukainen kuivatusvesien johtamisreitti

25 5. Suunnittelualueen ja ympäristön nykytila 5.1 Luonnonympäristö 5.1.1 Pintavesi Polvisuo sijaitsee valtaosin Kuivajoen vesistöalueella ja siellä tarkemmin Oijärven alueen (63.02) Oijärven lähialueella (63.021). Kuivajoen vesistöalueen pinta-ala on 135625, ha ja se kuuluu suojeltuihin vesistöalueisiin. Kuivajoki alkaa 90 m merenpinnan yläpuolella olevasta isosta (21,6 kmp P), mutta 2 matalasta (keskisyvyys 3 m) Oijärvestä. Suuri osa Kuivajoen valuma-alueen metsistä ja soista on ojitettu. Laajan ojituksen ja tehokkaan metsänhoidon ansiosta luonnontilassa olevia metsiä ja soita on alueella hyvin vähän. Polvisuon kuivatusvedet on suunniteltu johdettavan vaihtoehdosta riippuen joko Oijärveen tai Lammasjärveen, joka on Oijärven osa. Kuva 5-1 Hankealueen sijainti kuivajoen vesistöalueella Polvisuolle suunniteltavan tuotantoalueen nykyinen maanpinta sijaitsee 95-108 m merenpinnan yläpuolella. Pääsääntöisesti suopinta laskee loivasti pohjoiseen ja luoteiseen. Ojitusvesien laskuoja on suunniteltu rakennettavaksi alueen luoteiskulmaan. Tällä hetkellä suoalueen laskuojina toimivat Katosoja ja Kuurinoja sekä metsien kuivausojien verkostot. Kaikkien laskuojien vedet virtaavat Oijärveen. Suunnitellun alueen kaakkois- ja itäosassa on tiheä kopo-ojaverkosto. Lisäksi alueen keskiosassa on metsätaloudellisessa tarkoituksessa ojitettu kapeampi alue (kuva 3-1). Suunniteltua tuotantoaluetta ympäröivät suoalueet ovat suurimmalta osin metsäojituksen kattamia.

P käyttäen 26 Oijärven vedenlaatu Oijärven pintaveden talvinen happitilanne vaihtelee tyydyttävästä lähes hapettomaan (taulukko 5-1). Kesällä happitilanne vaihtelee tyydyttävästä hyvään. Veden ph on lievästi hapan (ph 6,2-7). Sähkönjohtavuusarvo ovat talvella hieman jokipisteitä suurempia ja kesällä samaa tasoa. Oijärven vesi on melko tummaa, humus- ja ravinnepitoista ja varsin sameaa; näkösyvyyttä järvessä on vain 30 60 cm. Kesäaikana järven keskimääräiset ravinnepitoisuudet (kok.p 52 µg/l, kok.n 898 µg/l) sekä a-klorofyllipitoisuus (26 µg/l) ilmentävät rehevyyttä. Niin kuin muuallakin valuma-alueen havaintopisteillä, myös Oijärven perustuotantoa rajoittavana ravinteena on typpi. Kiintoainepitoisuus vaihteli vuonna 2007 2 ja 9,3 mg/l välillä, kemiallinen hapenkulutus oli 23 mg/l. Taulukko 5-1 Vedenlaatutietoja Oijärvestä (tarkkailupiste Matilanjärvi)(Lähde: ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Kiintoaine mg/l Kok.P µg/l Kok.N µg/l Väri mg Pt/l CODBMnB mg/l Happi kyll. % Rauta µg/l 2007 (n=9) 6,6 46,6 866 325 23 71,9 3130 2008 (n=6) 4,3 41,4 774 196 23.2 73,4 2580 2009 (n=1) 2,2 63 770 C 600 18 71 4700 Katosojan vedenlaatu Vaihtoehdoissa 3 ja 4 kuivatusvesien laskureitiksi suunnitellun Katosojan veden laatua on seurattu kesäkausina 2004 ja 2005 (toukokuusta syyskyylle) (Polvisuo ennakkotarkkailu 2004-2005) sekä aikaisemmin, vuosina 1983-1984 (Hertta). Ojan veden ph vaihtelee lievästi happamasta neutraaliin (6,06-7,15). Kiintoainepitoisuus on suhteellisen alhainen (4-6,8 mg/l). Kokonaistypen pitoisuus on 580-850 µg/l ja kokonaisfosforin pitoisuus 50-180 µg/l. Liuenneen orgaanisen aineksen pitoisuutta kuvaava kemiallinen hapenkulutus vaihteli 32-48 mg/l sekä rautapitoisuus 1500-4300 µg/l. Polvisuon vedenlaatu Polvisuon olemassa olevan tuotantoalueen ojitusveden vedenlaatua on seurattu vuosina 2004-2005. Laskuojan veden ph on ollut lähellä neutraalia (6,26-7,47). Kiintoainepitoisuus vaihtelee 5-14,5 mg/l ja on kesäkaudella huomattavasti korkeampi kuin Katosojassa, joka kerää vedet luonnollisilta ja metsäkuivatuksen tarkoituksessa ojitetuilta suoalueilta. Kokonaistypen pitoisuus on 870-990 µg/l ja kokonaisfosforin pitoisuus 72-280 µg/l. Kemiallinen hapenkulutus on 35-43 mg/l ja rautapitoisuus 1900-8200 µg/l. Nykyinen ympäristökuormitus Hankealue on pääosin metsäojitettua aluetta. Polvisuon nykyistä kuormitusta voidaan arvioida käyttäen julkaisussa Metsätalouden vesistökuormituksen hallinta suopohjilla mediaanipitoisuuksia. Pitoisuudet ovat: kiintoaine 3,9 mg/l, CODBMnB 27 mg/l, kokonaistyppi 680 µg/l ja kokonaisfosfori 27 µg/l. Lähde: Saukkonen ja Kortelainen 1995, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 866, Metsätalouden vesistökuormituksen hallinta suopohjilla. Edellä kuvattuja arvoja ja valunta-arvoa 13,5 l/s/kmp saadaan Polvisuon 2 nykyiseksi kuormitukseksi taulukon 5-2 mukaiset arvot.

P 27 Taulukko 5-2. Polvisuon hankealueen nykyinen kuormitus. NYKYTILA Ala COD BMnB ha kg/d/kmp 2 Kiintoaine Kok.P Kok.N COD BMnB 2 kg/d/kmp P 2 kg/d/kmp P 2 kg/d/kmp P kg/a Kiintoaine Kok.P Kok.N kg/a kg/a kg/a Metsäojitettu 195 31.5 4.5 0.03 0.79 2242 320 2.1 56.2 Turvetuotannon alueet Kuivajoen vesistöalueella on 13 turvetuotantoaluetta, joista kahdeksan on Vapo Oy:n hallussa. Muita turpeentuottajia ovat Turveruukki Oy, Simon Turvejaloste Oy, Turve V ja T:mi Markku Hyvönen. Turvetuotantoalueiden kokonaispinta-ala oli vuonna 2006 noin 2300 ha, josta aktiivisessa turvetuotannon käytössä oli 1807 ha. Turvetuotantoalueiden kuormitus Kuivajoen vesistöalueella Vuonna 2007 turvetuotantoalueiden aiheuttama kokonaiskuormitus Kuivajoen vesistöalueelle oli 904 kg/d CODBMnB, 1,35 kg/d kokonaisfosfori, 31 kg/d kokonaistyppi ja 198 kg/d kiintoaine (taulukko 3). Kuormitukset on ilmoitettu tuotantokaudelta (touko-syyskuu). Lähde: Kuivajoen yhteistarkkailu v. 2007, Pöyry Environment Oy Kuivajoen yhteistarkkailuraportin 2007 mukaan tarkkailuvuonna oli tuotantopinta-alaa oli 1752 ha, minkä lisäksi tuotantokunnossa oli 441 ha ja kuntoonpanossa 22 ha. Tällöin turvetuotannon (13 turvealueen) vesistökuormitus (nettokuormituksena) oli kokonaisfosforia 1,04 kg/d, kokonaistyppeä 29,6 kg/d ja kiintoainetta 147 kg/d. Kuivajoen vesistöä kuormittavat myös alueen asutus ja taajama. Turvetuotantoalueilla vedenkäsitteymenetelmät vaihtelevat ympärivuotisesta pintavalutuskentästä, sulan maan aikaiseen pintavalutukseen sekä laskeutusaltaisiin ja virtaamasäätöön. Taulukossa 5-3 on esitetty turvetuotannon vuosikuormitukset. Nettokuormitus kertoo varsinaisen tuotannosta tai kuntoonpanosta tulevan lisäkuormituksen. Taulukko 5-3 vuonna 2007 Turvetuotannon kuormitus Kuivajoen vesistöalueella Bruttokuormitus Nettokuormitus COD BMnB Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a Tuotantosuot 296191 620 17140 74656 366 10706 52338 Kuntoonpanosuot 3752 16 158 1704 13 98 1468 Vesistöalue yhteensä 299943 636 17298 76360 379 10804 53805

28 5.1.2 Pohjavesi Suunnitellun tuotantoalueen läheisyydessä sijaitsee kolme pohjavesialuetta. Kaksi pohjavesialueista sijaitsee suunnitellun alueen kaakkoispuolella ja yksi luoteispuolella (kuva 5-2). Lähin pohjavesialue on kaakossa sijaitseva Lamminkankaan pohjavesialue. Pohjavesialueen pinta-ala on 102,5 ha, ja se on lähimmillään 1,9 km päässä suunnitellusta tuotantoalueesta. Pohjavesialueen ympärillä olevan pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 93 ha ja se on lähimmillään 1,7 km päässä suunnitellusta tuotantoalueesta. Lamminkankaan pohjavesialueen takana (kaakkoispuolella) on Susikankaan- Hepokankaan pohjavesialue. Sen pinta-ala on 315 ha ja se on lähimmillään 3,2 km päässä suunnitellusta tuotantoalueesta. Pohjavesialueen ympärillä olevan pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 243 ha ja se on lähimmillään 3,0 km päässä suunnitellusta tuotantoalueesta. Oijärven länsirannalla, suunnitellusta tuotantoalueesta luoteisessa, sijaitsee Närräharjun pohjavesialue. Pohjavesialueen pinta-ala on 106 ha ja lähin etäisyys suunnitellusta tuotantoalueesta on 2,2 km. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 268 ha ja etäisyys tuotantoalueesta 2,1 km. Kuva 5-2 Oijärven alueella sijaitsevat pohjavesialueet on rajattu vihreällä jatkuvalla viivalla ja pohjaveden muodostumisalueet vihreällä katkoviivalla. Sinisillä on merkitty pohjaveden havaintopisteet.

29 5.1.3 Kalasto ja kalastus Polvisuo sijaitsee Simojoen kalastusalueella. Kivijoen alaosa Kalastus Kivijoen alaosalla oli v. 2007 edellisvuosien tavoin vähäistä verrattuna Oijärven järvialueen pyyntiin. Ammattikalastajat eivät eritelleet alueella tapahtunutta pyyntiä Oijärvellä tapahtuneesta kalastuksesta Kivijokisuuta lukuun ottamatta. Jokisuun tulokset on käsitelty Oijärven tulosten yhteydessä. Lähde: Kuivajoen yhteistarkkailu v. 2007, Pöyry Environment Oy Oijärvi Oijärvellä ja Kivijokisuulla kalasti v. 2007 5 ammattikalastajaa. Pyyntimenetelmissä tai pyynnin ajoittumisessa ei tapahtunut suuria muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna. Pääosan pyynnistä muodostivat edelleen koukku-, katiska- ja verkkokalastus. Lisäksi harjoitettiin vähäisissä määrin vapakalastusta. Koukkupyynti oli ympärivuotista ja tapahtui iskukoukuilla. Katiskoilla kalastettiin toukokuusta syyskuuhun. Verkkokalastus oli ympärivuotista keskittyen avovesikauteen. Käytetyimpiä silmäkokoja olivat # 50-70 mm, mutta vähäisemmissä määrin käytössä oli myös # 40 mm:n verkkoja. Lähde: Kuivajoen yhteistarkkailu v. 2007, Pöyry Environment Oy Oijärven ammattikalastuksen kokonaissaalis oli v. 2007 1688 kg (taulukko 5-4). Kokonaissaaliista valtaosa eli 69 % oli haukea. Ahvenen osuus kokonaissaaliista oli 21 % ja lahnan 9 %. Muiden lajien osuus saaliista oli selvästi pienempi. Kalastajakohtainen kokonaissaalis oli v. 2007 yhteensä 338 kg. Kokonaissaalis pieneni edellisvuodesta n. 240 kg ja kalastajakohtainen kokonaissaalis vastaavasti n. 50 kg edellisvuoteen verrattuna. Hauen osuus saaliista kasvoi 16 % v. 2006 verrattuna. Lähde: Kuivajoen yhteistarkkailu v. 2007, Pöyry Environment Oy Taulukko 5-4 Ammattikalastuksen lajikohtainen kokonaissaalis Oijärvellä ja Kivijokisuulla v. 2007. Kuivajokisuun nahkiaisenpyynti Kuivajokisuulla harjoitti V. 2007 nahkiaisenpyyntiä 4 ammattikalastajaa, joista 3 pyysi Suukosken-Runtinivan alueella ja 1 Kehuksenkoskella. Ammattikalastajien yhteenlaskettu kokonaissaalis v. 2007 oli 7333 nahkiaista. V. 2007 ammattikalastajien pyydyskertakohtainen keskisaalis oli Suukosken- Runtinnivan alueella 2,16 kpl/pkk ja Kehuksenkoskella 1,01 kpl/pkk. Lähde: Kuivajoen yhteistarkkailu v. 2007, Pöyry Environment Oy

30 5.1.4 Luonto ja luonnon monimuotoisuus 5.1.4.1 Suunnittelualueen kasvillisuus Yleiskuvaus Suomen suoaluejaossa Polvisuo kuuluu Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueeseen. Vyöhykkeessä esiintyy erityisen runsaasti välipintaisia, lyhytkortisia aapasoita. Laajojen aapasoiden esiintymistä suosii Pohjanmaan ja Suomenselän alueiden tasaisuus. Kasvukauden pituus on alueella reilusta neljästä viiteen kuukautta (Eurola 1999). Polvisuon kasvillisuus muodostuu lähinnä nevoista, nevarämeistä ja sekä ojitetuista rämeistä ja nevoista. Polvisuo on pääosin luonnontilainen. Ojituksia on tehty suon itä ja luoteispäissä, sekä rämeellä Katosojan lähellä. Polvisuota ympäröivät metsät ovat normaalia talousmetsää, lähinnä tuoretta kangasta (VMT eli puolukkamustikkatyyppi). Ojitetut alueet ovat kasvillisuudeltaan muuttumia, joilla varpujen määrä on lisääntynyt. Ojittamattomat alueet ovat pääosin vähäravinteista (oligotrofista) väli- ja rimpipintaista nevaa, joka kombinoituu reunoiltaan rämeen kanssa yhdistelmätyypeiksi. Polvisuolla tehtiin kasvillisuusinventointi vuonna 2003. Selvityksen tuloksia on lyhyesti referoitu seuraavassa. Koko tutkimusraportti on liitteenä 1. Suotyypit Rämeet ja korvet Polvisuon reunaosat ovat rämettä tai rämereunaisia kangasmetsiä. Suurin osa rämeistä on variksenmarjarahkarämettä (VaRaR), tupasvillarämettä (TR) ja isovarpurämettä (IR). Rämekasvillisuus muodostaa nevaosien kanssa suoyhdistelmätyyppejä avosuon laidoilla. Pallosarakorpirämettä esiintyy kapealti kangasmaiden reunoilla. Pienialaisempina esiintyy myös korpikuvioita, jotka ovat tyypiltään kangaskorpea sekä muurain- ja metsäkortekorpea. Nevat ja suoyhdistelmät Suurin osa Polvisuosta on karua nevaa tai nevayhdistelmää. Nevaosat ovat luonnontilaisia lukuun ottamatta suon itäpään ojituksia. Suon itäpäässä ojitukset ovat kuivattaneet nevaa ja varvut ovat lisääntyneet. Suon itäpään nevaosat ovat nevaojikkoa/nevamuuttumaa. Luonnontilaiset nevaosat ovat laajalti rimpipintaisia, valtaosin oligotrofista Sphagnum-rimpinevaa (OlSphRiN) ja pienialaisemmin oligotrofista ruopparimpinevaa (OlRuRiN). Sphagnum-rimpinevaa luonnehtivat raate (Menyanthes trifoliata), leväkkö (Scheuchzeria palustris), mutasara (Carex limosa) ja kuljurahkasammalet (Sphagnum cuspidata ryhmä). Ruoppavaltaisella rimpinevalla esiintyy edellä mainittujen lajien lisäksi paikoin runsaana valkopiirtoheinää (Rhyncospora alba) ja luhtavillaa (Eriophorum angustifolium). Myös inventointialueen ojitetussa itäosassa on vielä jäljellä rimpialueita. Rimpipintaisia nevaosia ympäröi oligotrofinen välipintainen neva, joka on suon keskiosissa suursaravaltaista ja inventointialueen luoteispäässä ja lounaiskulmassa rahkoittunutta kalvakkanevaa. Suursaravaltaisella nevalla (OlSN eli oligotrofinen saraneva) valtalajeja ovat pullosara (Carex rostrata), jouhisara (C. lasiocarpa) ja juurtosara (C. chordorrhiza). Seassa esiintyy rimpilajeja kuten raatetta, paikoin taas vaivaiskoivua (Betula nana) kasvaa runsaana mätäspinnoilla. Kalvakkanevaa (OlRiKaN, OlKaN) luonnehtii pohjakerroksessa paakkurahkasammal (Sphagnum compactum) ja rimpisemmillä osilla kuljurahkasammalet sekä kenttäkerroksessa tupasvilla (Eriophorum

31 vaginatum), tupasluikka (Trichophorum cespitosum) ja rahkasara (Carex pauciflora). Nevat yhdistyvät paikoin räme- ja korpiyhdistelmiksi. Suon keskiosissa (Haapasaaren lounaispuolella) on sarakorpea (OlSK), jota luonnehtii edellä mainitun suursaranevan lajiston lisäksi harva hieskoivupuusto ja mätäspintojen varvut kuten isokarpalo (Vaccinium oxycoccos), juolukka (V. uliginosum), vaivaiskoivu ja suokukka (Andromeda polifolia). Paikoin kangasmaan reunamilla on mesotrofista luhtanevakorpea/-nevaa (LuNK/LuN), joilla esiintyviä lajeja ovat mm. vesisara (Carex aquatilis), raate, järvikorte (Equisetum fluviatile), harmaasara (C. canescens), kurjenjalka (Potentilla palustris), viitakastikka (Calamagrostis canescens), okarahkasammal (Sphagnum squarrosum), suohorsma (Epilobium palustre), suoputki (Peucedanum palustre), luhtakuusio (Pedicularis palustris), kalvaskuirisammal (Straminergon stramineum) ja kiiltolehväsammal (Pseudobryum cinclidioides). Luhtakorpikuvioiden puusto on hieskoivujen, harmaaleppien ja kiiltopajujen luonnehtimaa. Huomionarvoiset elinympäristöt ja uhanalaiset kasvilajit Inventointialueella esiintyy metsälain tarkoittamista erityisen tärkeistä elinympäristöistä (Metsälaki N:o 1093, 10) pieniä kangasmetsäsaarekkeita. Kangasmetsäsaarekkeiden puusto on luonnontilaisen kaltaista ja metsätyypiltään lähinnä tuoretta kangasta (VMT), jossa on rämereunat. Alueelta ei löytynyt luonnonsuojelulain (29 ) mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Suolta ei myöskään tavattu luonnonsuojelulain (42 ) mukaisia rauhoitettuja kasvilajeja eikä luonnonsuojelulain (46 ) mukaisia uhanalaisia tai erityisesti suojeltuja lajeja. Polvisuolta ei havaittu valtakunnallisesti (Rassi ym. 2001) tai alueellisesti uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja. 5.1.4.2 Suunnittelualueen linnusto Muutonaikainen laskenta Polvisuolla tehtiin muutonaikainen sekä pesimälinnustolaskenta vuonna 2003. Selvityksen tuloksia on lyhyesti referoitu seuraavassa. Koko tutkimusraportti on liitteenä 2. Polvisuolla havaittiin muuttolaskennassa kaikkiaan 13 lintulajia kokonaisparimäärän ollessa 43 (taulukko 5-5). Varsinaisia suolintuja alueella esiintyy 5 lajia: kurki (Grus grus), pikkukuovi (Numenius phaeopus), liro (Tringa glareola), niittykirvinen (Anthus pratensis) ja keltavästäräkki (Motacilla flava). Muita alueella havaittuja Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan soille tyypillisiä pesimälajeja olivat kapustarinta (Pluvialis apri-caria) sekä taivaanvuohi (Gallinago gallinago). i

32 Taulukko 5-5 Polvisuolla muutonaikaisessa laskennassa tavattujen lintujen havaitut parimäärät ja suojelullinen asema; Suomi/NT= Suomessa silmälläpidettäväksi luokiteltu laji, EVA= Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji. UHEX = uhanalaisten lajien rekisteri Varsinaiset suolajit (Väisänen ym. 1998) alleviivattu. Eniten laskennassa havaittiin niittykirvisiä (7 paria) sekä järripeippoja, liroja ja pikku-kuoveja (6 paria). Kuusikkoniemen pohjoispuolella tavattiin kapustarintojen muutto-parvi, jossa oli kaikkiaan 20 yksilöä. Parvi jatkoi kuitenkin matkaansa Polvisuon itä-puolelle. Osasyynä lintujen varsin vähäiseen määrään laskenta-ajankohtana voidaan pitää öiden kylmyyttä, mikä on karsinut erityisesti hyönteissyöjien lukumäärää. Pohjois-Pohjanmaalla lintujen kevätmuutto oli sään kylmyydestä johtuen kokonaisuudessaan noin 2 viikkoa tavanomaista jäljessä, mikä näkyy osittain myös laskentatuloksissa. Suojelulliselta asemaltaan merkittävimpiä havaintoja olivat EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut kurki, kapustarinta ja liro sekä Suomen kansainvälisiksi vastuulajeiksi (EVA) liron lisäksi määritelty pikkukuovi. Alueella havaittu käki (Cuculus cano-rus) lukeutuu Suomen uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2001) silmälläpidettäviin (NT) lajeihin. Silmälläpidettäviä ovat lajit, jotka eivät täytä vaarantuneiden lajien kriteerejä eivätkä ne lukeudu varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin. Polvisuon alue ei juuri poikkea muutonaikaisen linnustonsa puolesta Pohjois- Pohjanmaan tai Kainuun ympäristöltään vastaavista rämeikköisistä soista. Lajisto on tyypillisesti varsin niukkaa, eivätkä yksilömäärät nouse korkeiksi. Linnuston kannalta huomattavimmat alueet sijoittuvat Polvisuon luonnontilaisempiin keskiosiin. Pesintäajan laskenta Pesimäaikaisessa linjalaskennassa tavattiin yhteensä 21 lintulajia ja 40 lintuparia. Varsinaisia suolajeja havaittiin kaikkiaan 6 (taulukko 5-6). Alueella runsaimpina esiintyviä lajeja olivat yleensäkin suoympäristöissä runsaat niittykirvinen (12 paria/km2) ja keltavästäräkki (11 paria/km2) sekä Suomen yleisimpiin lintuihin kuuluva pajulintu (Phylloscophus trochilus; 12 paria/km2). Kahlaajien parimäärät olivat varsin pieniä: runsaslukuisin kyseisestä ryhmästä oli liro (2 paria/km2). Laskennallinen kartoitusalueen miniparimäärä on 94 paria. i

33 Taulukko 5-6 Polvisuon pesimäaikaisessa linjalaskennassa havaitut lajit ja niiden suojelullinen asema. Havaintojen ja lajikohtaisten kuuluvuuskertoimien perusteella lasketut tutkittavan alueen minimikokonaisparimäärät. Lisäksi Mikkola-Roosin (1996) mukaan lasketut lajikohtaiset suojeluarvopisteet. Varsinaiset suolinnut (Väisänen ym. 1998) alleviivattu. Linnuston parimäärät noudattavat varsin hyvin valtakunnallisen laskennan tiheyslukuja (Väisänen ym. 1998). Polvisuon linnuston pesintätiheydet vastaavat Pohjois-Pohjanmaalle tyypillisiä lukuja tai jäävät osin hieman näiden alapuolelle. Suojelullisesti merkittävimpiä Polvisuon alueella pesiviä lajeja olivat EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut kurki, kapustarinta ja liro. Määritelmän mukaan liitteessä mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan näiden lintulajien lisääntyminen ja eloonjääminen niiden levinneisyysalueella. Näitä erityistoimia ovat mm. SPA-alueet (Special Protection Areas), jotka ovat osa Natura 2000 -verkostoa. Edellä mainituista lajeista liro esiintyy yleisesti Pohjois-Pohjanmaalla (Väisänen ym. 1998). Kurkia ja kapustarintoja tavataan pesintäaikaan varsin yleisesti, joskin harvalukuisina Pohjois-Pohjanmaan soilla. Polvisuolla pesivistä lajeista Suomen kansallisessa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2001) käki (Cuculus canorus) ja pensastasku (Saxicola rubetra) on luokiteltu silmälläpidettäviin lajeihin (NT). Silmälläpidettäviä lajit eivät täytä vaarantuneiden lajien kriteerejä eivätkä ne lukeudu varsinaisesti uhanalaisiin lajeihin. Kumpikaan silmälläpidettävistä lajeista ei ole varsinaisen suon pesimälintuja. Pikkukuovi ja liro kuuluvat Suomen kansainvälisiin erityisvastuulajeihin (EVA), joiden säilyttämisessä Suomella voidaan osoittaa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu.

34 Kokonaisuutena Polvisuota voidaan pitää linnustoltaan tavanomaisena pohjoispohjanmaalaisena suona. Linnusto koostuu sekä muutto- että pesimäaikana pääasiassa varsin yleisistä lajeista, jotka ovat tyypillisiä habitaattirakenteeltaan vastaavilla suoalueilla Oulun läänissä ja Lapin läänin eteläosassa. Varsinaisia suolajeja esiintyy alueella vain muutamia, eivätkä näiden lajien kokonaistiheydet kohoa merkittävän suuriksi. Polvisuon linnustollisen arvon tavanomaisuuteen viittaa myös havaintojen perusteella laskettu suojelupistearvo 15,77. Linnuston kannalta huomattavimmat alueet sijoittuvat muuttoaikana suon keskiosiin Kuusikkomaan eteläpuoleiselle reuna-alueelle, missä havaittiin myös valtaosa suojelullisesti merkittävistä lajeista. Myös pesintäaikana linnusto keskittyi lähes samoille alueille. 5.1.4.3 Lähiympäristön luontoarvot ja suojelukohteet Viitaojanlatvasuo Suunnitellusta alueesta lännestä ja lounaassa sijaitsee Natura 2000 verkostoon kuuluva Viitaojanlatvasuo suojelualue. Natura-alueen pinta-ala on 819,36 ha ja alueen kansainvälinen koodi on FI1101403. Lyhin etäisyys suunnitellun tuotantoalueen ja Viitaojanlatvasuon Natura-alueen välillä on noin 1,8 km. Viitaojanlatvasuo on viimeisiä luonnontilaisia soita voimakkaan turvetuotannon seudulla. Alue on maisemallisesti kaunis kokonaisuus, jonka suoalueita rikkovat useat, paikoin laajahkotkin, metsäsaarekkeet. Alueella on myös muutama suolampare. Keskeinen osa suoalueesta on reheviä luhtanevoja ja nevakorpia, joihin liittyy myös koivulettoja. Puronvarsissa, alueen pohjoisosissa, on reheviä puronvarsikorpia. Linnusto on alueella monipuolinen ja runsas. Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi Lamminperä Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi Lamminperän Natura 2000 -alue sijaitsee koillisessa suunnitellusta tuotantoalueesta. Suojelualueen pinta-ala on 707 ha ja sen kansainvälinen koodi on FI1101404. Tuotantoalue on lähimmässä pisteessä suojelukohteena olevasta Natura-alueesta 1,2 km päässä. Tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan vaihtoehdoissa 3 ja 4 Katosojaa pitkin Natura-alueella sijaitsevaan Lammasjärveen. Natura-alue on Oijärven eteläosaa, jonka Olhavan-Oijärven tie erottaa muusta järvestä. Oijärvi on Kuivajoen latvajärvi Pohjois-Pohjanmaan suolakeudella. Pirttiharjun-Leväniemen harjujono halkoo Matilanjärven- Lammasjärven aluetta. Maalaismaisema luonnehtii Matilan- ja Mursunjärveä. Peltojen osuus rantaviivasta on koko alueella 19 %. Muutoin rantoja ympäröivät metsäiset, ojitetut suot. Rantamaiden tulvahaittojen takia Oijärven pintaa laskettiin 1950-luvun puolivälissä ja veden korkeutta alettiin säädellä pohjapadolla. Myöhemmin Oijärven poikki rakennetun tien penger aiheutti Oijärven eteläosan rehevöitymisen. Järven rantavesien kasvillisuus on vyöhykkeistä ja paikoin mosaiikkimaista. Kelluslehtikasvustot ja uposlehtisten kasvustot sekä kaislikot muodostavat alueelle vyöhykkeitä. Rantaviivan tuntumassa vallitsevat saraikot ja kortteikot, soistuneet rannat, pensaikkovyöhyke ja sen takana rantametsä. Lähes kaikki järveä ympäröivät metsät ovat melko nuoria, kulttuurivaikutteisia hieskoivikoita. Varttuneemmissa koivikoissa on myös joitakin kuusia ja mäntyjä. Kaitaniemessä on soistuvia, korpisia painanteita. Suurin osa Kuivajoen vesistöalueen kalansaaliista saadaan Oijärvestä. Järven eteläosa on tärkeä kevätkutuisten kalojen lisääntymisalue. Hauki ja lahna ovat tärkeimmät ka-

35 lansaalislajit. Piisami on järven runsaslukuisin nisäkäs. Järven rannat ovat hirvien ruokailualuetta. Lamminperältä on tavattu viitasammakoita. Kuivajoen 135625 ha kokoinen vesistöalue kuuluu suojeltuihin vesistöalueisiin. Kuva 5-3 Polvisuota lähimmät suojelualueet. Sinisellä on merkitty Kuivajoen suojelualue, vihreällä on merkitty Viitaojanlatvasuon Natura 2000 alue ja violetillä Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi Lamminperän Natura 2000 alue. 5.2 Elinolot, terveys ja viihtyvyys 5.2.1 Ilmasto ja ilmanlaatu Hankealue kuuluu keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Keskiboreaalisessa ilmastovyöhykkeessä tyypillistä on soiden runsas määrä ja yöpakkasia voi esiintyä tavallisissa maastoissakin pitkin kesää. Alueen pitkän seurannan vuotuiseksi sademääräksi on arvioitu 501-600 mm ja sadepäiviä (> 0,1 mm) on vuodessa noin 166-180. Turvetuotannossa aiheutuu eri työvaiheissa työkoneista tulevaa pakokaasupäästöä ja itse turpeen pölyämistä. Turve kuljetetaan aumoista asiakkaalle tavallisesti pääosin talvella. 5.2.1.1 Ilmapäästöt ja pöly Turvetuotannon ilmapäästöt muodostuvat tuotannon ja lastauksen aikaisesta turpeen pölyämisestä sekä tuotannon ja kuljetuksen aiheuttamista pakokaasupäästöistä. Tuotannossa muodostuvaan pölyyn ja pölyn leviämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste ja kosteus, tuotantomenetelmä ja sääoloista erityisesti tuulen nopeus.

36 Eri tuotantotyövaiheissa pölymuodostus ja sen leviäminen ympäristöön ovat erilaista. Kuormaus karheelta (keräily), aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita, koska kuivaa turvetta liikutellaan korkeussuunnassa. Sen sijaan muut tuotannon vaiheet, kuten jyrsiminen, kääntäminen ja karheaminen ovat selvästi vähemmän pölyä muodostavia työvaiheita, koska ne tapahtuvat kentän pinnassa ja turvetta ei liikutella korkeussuunnassa. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kasviainesta. Pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 mm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia (PMB10B, hiukkaskoko alle 10 µm) ja pienhiukkasia (PMB2,5B, hiukkaskoko alle 2,5 µm). Pölyhaitan syntymiseen vaikuttavat tuotantoalueen sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan puuston määrä. Pienillä tuotantoalueilla tai erillisillä lohkoilla pölynmuodostus jää vähäiseksi lyhyistä työskentelyajoista johtuen. Nostosta aiheutuva pölyn muodostus ja leviäminen ympäristöön ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen sen sijaan keskittyy lyhytjaksoisesti talvikauteen. Turvekuljetukset suojataan ennen tiekuljetusta, jotta saadaan pölyäminen estettyä laajemmalle. Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa maksimissaan noin 500 m etäisyydelle. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 m etäisyydellä pölylähteestä. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, aumaus ja lastaus) aikana ja erityisesti sääolosuhteiden ollessa epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli) pölyn leviämisalue saattaa olla suurempi. Tuulensuunnan vaihteluista johtuen pöly ei leviä jatkuvasti samaan suuntaan. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. Lähipuuston vaikutusta turvepölyjen leviämiseen on selvitetty mittauksin Kihniön Aitonevalla kesällä 2005. Tulosten perusteella tuotantoalueen reunalla, alle 50 metrin etäisyydellä tuulen suunnassa toiminnasta oleva puusto sitoo syntyvän pölyn lähes kokonaan. 5.2.1.2 Melu Turvetuotantoalueella melua syntyy työkoneista ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin 30 50. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmas kuin maalla. Melu muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Melun kokeminen riippuu mm. etäisyydestä, melun lähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi.

37 Turvetuotannon kaikkein meluisimpia työvaiheita ovat kentän kunnostusvaihe ja palaturpeen keräys. Meluisempien työvaiheiden aikana päiväajan 55 db:n ohjearvo voi ylittyä 200-300 metrin etäisyydellä ja yöajan 50 db:n ohjearvo noin 500 metrin etäisyydellä tuotantokentän reunasta. Ohjearvojen ylittyminen voidaan estää esim. jaksottamalla töitä pidemmälle ajalle. 5.3 Yhdyskuntarakenne ja maisema 5.3.1 Maankäyttö ja kaavoitus Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava on tullut lainvoimaiseksi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 28.8.2006. Polvisuonalue on merkitty maakuntakaavassa harmaalla (kuva 5-4). Korkein hallinto-oikeus poisti Pohjois- Pohjanmaan maakuntakaavasta turvetuotannon aluevarausmerkinnät (eo-t ja eo-t1). Natura-alueet on merkitty kaavassa luonnonsuojelualueeksi (SL) ja rasteroitu sininen väri tarkoittaa natura 2000 verkostoon kuuluvaa tai ehdotettua aluetta. Kuva 5-4 Ote Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta. Tuotannossa olevat suot on merkitty harmaalla ja natura-alueet sinisellä Yleiskaavan tarkoituksena on yhdyskuntarakenteen ja maankäytön ohjaaminen ja toimintojen yhteensovittaminen. Oijärvellä on voimassa oleva yleiskaava, mutta se ei kata Polvisuon aluetta.

38 5.3.2 Yhdyskuntarakenne Suunniteltu tuotantoalue sijaitsee Iin kunnassa Lamminperän kylästä alle 1 km verran lounaaseen (Kuva 5-5). Polvisuon lähellä sijaitseva asutus on keskittynyt suoalueen luoteisosan ohi kulkevan Kylmälä Lamminperä-tien varrelle. Lähimmät tilat ovat Lamminperän kylän luoteisosassa sijaitsevat Nurmela, Keskitalo, Erkkilänaho ja Ketola, jotka sijaitsevat Vapon hallitseman alueen koilliskulmasta noin 500 m päässä. Uusitalon, Huhtalan ja Leppälän tilat sijaitsevat noin 600 m tuotantoalueesta koilliseen, Syrjälä 800 m itään. Matalan ja Rimpelän tilat sijaitsevat suunnitellusta tuotantoalueesta noin 900 m itään ja Haapala 1,2 km koilliseen. Alueesta pohjoiseen noin 1,3 km päässä sijaitsevat Uutelan, Mattilan ja Koivulan tilat. Lännen, lounaan ja etelän suunnalla alueen lähellä olevaa asutusta ei ole. Noin 1 km länteen sijaitsee Jakosuon turvetuotantoalue ja 0,5 km lounaaseen Saarisuon turvetuotantoalue. 500 m leveässä puskurivyöhykkeessä tai sen rajalla on yhteensä 4 tilaa, vähemmän kuin 1 km päässä suunnitellusta tuotantoalueesta sijaitsee 10 tilaa. Kaikkien mainittujen tilojen ja suunnitellun tuotantoalueen välillä on metsävyöhyke. Kuva 5-5 Asutuksen sijainti Polvisuon ympärillä. Suunniteltu tuotantoalue on merkitty punaisella viivalla. 5.3.3 Maisema Alueen maisemakuva on pääosin luonnontilaisen suon mukainen.

39 6. Arvioitavat ympäristövaikutukset 6.1 Vaikutusten arviointi ja vaikutusalue Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidaan hankkeen vaikutukset YVA -lain ja -asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Arvioitaviksi tulevat seuraavassa esitetyt vaikutukset: Arvioitavat ympäristövaikutukset Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Maaperä, vesi, ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema, kaupunkikuva ja kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntäminen Tarkastelussa olevia vaihtoehtoja tullaan vertailemaan niiden keskeisten ominaisuuksien ja merkittävien vaikutusten suhteen. Vertailussa on esitetty eri vaihtoehtoihin liittyvät positiiviset ja negatiiviset tekijät, mahdolliset riskit, epävarmuudet sekä merkittävät vaikutukset. Vaikutusten merkittävyyden pohjalta voidaan arvioida vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta. Vaikutusten merkittävyyden arviointia varten otetaan huomioon seuraavat tekijät: arviointimenetelmät vaikutusten alueellinen laajuus vaikutuksen kohde ja kohteen herkkyys muutoksille vaikutuksen palautuvuus tai pysyvyys vaikutuksen kesto ja aiheutuvan muutoksen suuruus pelot, asenteet ja epävarmuudet vaikutuksen merkittävyys eri näkökulmista (asukkaat, elinkeinoelämä, ympäristönsuojelu) vaikutusten todennäköisyys epävarmuustekijät 6.1.1 Vaikutusalueen rajaus ja määrittäminen Arvioitavan vaikutuksen vaikutusalue riippuu tarkasteltavasta vaikutuksesta. Osa vaikutuksista kohdistuu suoalueen välittömään läheisyyteen. Välittömien vaikutusten tarkastelualueena käsitellään niitä alueita ja kohteita, joihin suoalueen turvetuotanto aiheuttaa välittömiä muutoksia. Tällaisia ovat esim. tuotantotoiminnan alle jäävät kohteet, pöly, melu ja maisemamuutokset. Välittömiä vaikutuksia ovat myös lähialueen vesistövaikutukset. Välittömien vaikutuksien arviointiraja on noin 500 metrin etäisyydelle tuotantoalueen rajasta.

40 Välilliset vaikutukset kohdistuvat pääsääntöisesti laajemmalle alueelle, kauemmaksi tuotantoalueesta. Välilliset vaikutukset ovat yleensä myös pitkäkestoisia ja ne ilmenevät yleensä pitkän ajan kuluessa. Välillisiä vaikutuksia voivat olla esim. estevaikutukset ja laskuojien vaikutukset kauempana olevan järven tilaan ja kalastukseen. Vaikutusalueen rajaukset eivät ole yksiselitteisiä. Lähi- ja kaukovaikutusalueella voi esiintyä osin päällekkäisyyttä sekä välittömien että välillisten vaikutusten osalta. 6.2 Arvioitavat vaikutukset Turvetuotantoalueen elinkaari käsittää suon tuotantoa valmistelevan kuivatusvaiheen, turpeen nostoajan sekä jälkihoitovaiheen. Hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset muodostuvat suon luonnontilan muutoksesta, turvetuotantoalueen kuivatuksesta aiheutuvista vesistövaikutuksista sekä tuotantotoiminnasta ja turpeen kuljettamisesta aiheutuvista pöly- ja meluvaikutuksista. Turveteollisuusliitto ry. on laatinut ohjeen turvetuotannon luontovaikutusten sekä pöly- ja meluhaitan arvioinnista. Ohjetta on käytetty hyväksi laadittaessa tämän hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmaa. Turvetuotannon ympäristövaikutuksista selvitetään taulukossa 6-1 esitetyt, keskeisiksi arvioidut vaikutukset. Arvioinnissa rajoitutaan tuotantoon liittyvien vaikutusten arviointiin. Lopputuotteiden käytön, kuten energia-turpeen polttamisen vaikutukset rajataan selvityksen ulkopuolelle. Taulukko 6-1 Turvetuotannon mahdolliset ympäristövaikutukset. Lähde: (Rinttilä ym. 1997).