KIRJALLINEN KYSYMYS 234/2013 vp Uskonnonopetuksen korvaaminen yhteisellä uskontotiedon ja etiikan oppiaineella Eduskunnan puhemiehelle Vuonna 2003 voimaan tulleen uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä oppilaiden oman tunnustuksen mukaisesta uskonnonopetuksesta siirryttiin oppilaiden oman uskonnon opetukseen. Uudistuksessa ei muutettu uskonnonopetuksen sisältöä. Edelleen uskonnonopetuksessamme on vahva teologinen sisältö. Vuonna 2003 säädetyn perusopetuslain muutoksen mukaan perusopetuksen järjestäjän on järjestettävä oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnonopetusta. Elämänkatsomustiedon opiskelu on mahdollista ainoastaan uskontokuntiin kuulumattomilla oppilailla sekä vähemmistöuskontoihin kuuluvilla, mikäli heidän oman uskontonsa opetusta ei ole järjestetty. Mikäli kunnan alueella on kolme samaan uskontokuntaan kuuluvaa oppilasta, on perusopetuksen järjestäjän järjestettävä heille heidän oman uskontonsa mukaista opetusta, jos oppilaiden vanhemmat tai huoltajat sitä vaativat. Uskonnot muodostavat yhden ehkä kaikkein laajimmalle levinneistä maailman hahmottamisen muodoista. Uskontojen merkitys yhteiskunnan ja kulttuurin ymmärtämiselle onkin keskeinen tämän päivän maailmassa, jossa globalisaatio sekä kansainvälinen liikkuvuus ja vuorovaikutus koko ajan lisääntyvät. Euroopan näkyvästi monikulttuurisissa valtioissa on havahduttu siihen tosiasiaan, että monikulttuurisuuden hallinta edellyttää aktiivisia toimenpiteitä valtiovallalta. Vaikka monikulttuuristuminen nähdään periaatteessa positiivisena asiana, samalla siitä ollaan oltu enenevässä määrin huolestuneita. Monessa Euroopan valtiossa onkin jouduttu toteamaan, ettei maahanmuuttajien integroituminen ole onnistunut odotetusti. Etenkin ennakkoluulot ovat olleet integroitumisen esteenä. Eräänä ratkaisuna tilanteen parantamiseksi on ollut lisätä koulujen opinto-ohjelmiin kulttuurien välistä ymmärrystä edistäviä sisältöjä. Uskonnonopetuksella on katsottu olevan suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen lisäämisessä keskeinen rooli. On tärkeää, että koulu tarjoaa oppilaille mahdollisuuden ymmärtää niin omaa kuin muitakin uskontoja ja elämänkatsomuksia suhteessa toisiinsa sekä suhteessa laajempaan kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Selvää on myös, että oman uskon syvällinen ymmärtäminen edellyttää mahdollisuutta tarkastella sitä suhteessa erilaisiin läheisiin ja kaukaisempiinkin maailmankatsomuksiin. Tämä on erityisen tärkeää myös lasten ja nuorten suvaitsevaisuuden kehittymisen näkökulmasta katsottuna. Nykyistä järjestelmäämme ei edellä mainitusta näkökulmasta tarkasteltuna voidakaan enää pitää tarkoituksenmukaisena. Siksi peruskouluissa tulisikin siirtyä kaikille uskontokunnasta riippumatta yhteiseen uskontotiedon ja etiikan oppiaineen opetukseen, jossa käsitellään laajasti eri maailmankatsomuksia ja uskontoja sekä oppilaiden omasta elämästä nousevia uskontoon, suvaitsevaisuuteen ja ymmärrykseen kytkeytyviä sisältöjä. Tähän uskontotiedon oppiaineeseen kuuluisivat arvokasvatuksen ja etiikan osa-alueiden lisäksi eri uskonnot ja maailmankatsomukset. Tällaista lähestymistapaa uskonnonopetukseen so- Versio 2.0
velletaan Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Englannissa sekä osassa Saksan osavaltioita. On myös huomattava, ettei suomalainen järjestelmä vastaa Euroopan neuvoston 2000-luvulla antamaa suositusta, jonka mukaan uskonnonopetuksen tulisi olla lähtökohdiltaan akateemista. Euroopan neuvoston kannan taustalla on ajatus siitä, että tieto ja ymmärrys maailman uskonnoista ja katsomuksista osaltaan ehkäisevät kulttuurien välisten konfliktien syntyä. Samalla uskonnon opiskelun uskotaan tukevan historiallista ja kulttuurista lukutaitoa. Kaikille yhteinen uskonnon ja etiikan opetus toisi mukanaan monenlaisia hyötyjä. Tässä oppiaineessa olisi uskontokunnista riippumatta sama kohtelu kaikilla oppilailla, mikä edistäisi opetuksen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Tällä hetkellähän kaikkien oppilaiden oman uskonnon opetusta ei voida edes järjestää. Nykytilanteessa myös paineet opetettavien uskontojen määrän lisäämiseen kasvavat jatkuvasti (esimerkiksi bahai, mandealaisuus, buddhalaisuus, jne.), ja samalla ongelmat opettajien saatavuuden ja pätevyyden suhteen tulevat aiempaa vaikeammiksi. Kaikille yhteisessä uskonnonopetuksessa ei tarvitsisi enää turvautua koulun ulkopuolisiin opettajiin. Nykytilanteessa muiden uskontojen opetus on opettajalle myös erittäin haastavaa. Miten määritellä vaikkapa yleisislam? Se myös aiheuttaa huoltajien keskuudessa voimakkaita tunteita, jotka toisinaan näkyvät opettajan työrauhan häirintänä tai mahdollisesti jopa hyökkäyksenä koko järjestelmää vastaan. Suomen 60 000 70 000 islamilaista muodostavat harvinaisen heterogeenisen ryhmän. Asiaa on tutkittu monikulttuurisessa lähiössä Turun Varissuolla, josta tutkimuksen mukaan löytyvät sunnat, shiiat ja liberalisoituneet. Näin ollen nykyinen yleisislamin opetus ei sovi kaikille lasten erilaisen uskonnollisen taustan vuoksi. Myös venäläiset ortodoksit ovat esittäneet, että heidän pitäisi saada Venäjän patriarkaatin mukaista opetusta. Kaikille yhteinen oppiaine vähentäisi myös opetuksen sirpalemaisuutta ja työjärjestyksen laadintaa kouluissa. Samoin opetussuunnitelmien laatiminen yksinkertaistuisi, kun tarvittaisiin vain yksi opetussuunnitelma. Lisäksi oppimateriaalikysymykset olisi helppo hoitaa koulukohtaisesti muiden oppiaineiden tavoin. Kaikille yhteinen uskonnonopetus voidaan järjestää oppilaan omassa koulussa, kullekin vuosiluokalle erikseen tarkoituksenmukaisissa ryhmissä, mikä tuo selkeän parannuksen nykytilaan. Nykyiset opetusryhmät ovat joissakin uskonnoissa myös pedagogisesti toimimattomia, kun eri koulujen oppilaat kootaan samaan opetustilaan vuosiluokilta 3 6. Nykyinen katsomusaineiden valintajärjestelmä on mutkikas, ja lakia jopa kierretään valinnoissa. Toisaalta katsomusainetta myös vaihdetaan hämmästyttävän usein, jopa moneen kertaan opetusjärjestelyjen mieluisuuden mukaan, vastoin järjestelmän tarkoitusta. Uskontojen moninaisuuden yhä kasvaessa tarpeet oman uskonnon opetukseen tulevat tulevaisuudessa yhä kasvamaan. Lisäksi voi perustellusti kysyä, missä määrin kuntien ja valtion tulee tukea eri uskontokuntien kasvatustehtävää. Nykyinen uskonnon opetuksen toteutustapa ei tue dialogia eri uskontojen parissa elävien lasten välillä, vaikka uskontoihin liittyvät kysymykset tulevat koko ajan tärkeämmiksi yhteiskunnan monikulttuuristuessa etenkin pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa. Suomessa asuu jo 60 000 70 000 islamilaista, joten heitä on jo enemmän kun ortodokseja, joita on 53 000. Arvokysymykset korostuvat samalla, kun uskonto näkyy lasten arjessa ja elämänpiirissä yhä enemmän. Etenkin monikulttuurisimmilla alueilla lapsille tulisi opettaa islamilaisuutta heti ensimmäisestä luokasta lähtien. Tärkeisiin kysymyksiin, kuten ihmisenä kasvamisen ja elämänhallinnan kysymyksien pohdintaan yhdessä koko luokan kanssa, on nykyisin liian vähän mahdollisuuksia. Nykytilanteessa luokan oppilaat hajoavat erilleen, kun käsitellään tärkeitä maailmankatsomuksellisia, kasvatuksellisia, moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, vaikka niiden pohtiminen olisi hyvä tehdä koko luokan ja kaikkien eri uskontokuntiin kuuluvien oppilaiden kanssa yhdessä kaikille yhteisen oppiaineen tunnilla. Lopuksi todettakoon, että tällä hetkellä Suomen Eurooppa-koulussa opetetaan uskontoa yh- 2
teisenä, tiedollisena oppiaineena. Kokemukset tästä ovat olleet erittäin positiivisia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä pohtiakseen ja valmistellakseen kaikille yhteisen uskontotiedon ja etiikan oppiaineen ottamista perusopetuksen opetusohjelmaan? Helsingissä 21 päivänä maaliskuuta 2013 Eeva-Johanna Eloranta /sd 3
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 234/2013 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä pohtiakseen ja valmistellakseen kaikille yhteisen uskontotiedon ja etiikan oppiaineen ottamista perusopetuksen opetusohjelmaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perusopetuslain (628/1998) 13 :ssä (muutettu lailla 454/2003) säädetään uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Pykälän mukaan perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Jos oppilas ei kuulu mihinkään Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelee hän ensisijaisesti elämänkatsomustietoa. Opetushallituksen vahvistamien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvopohjaa koskevan luvun mukaan eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu opetussuunnitelman perusteiden mukaiseen uskonnon opetukseen. Perusopetuksen arvopohjana ovat muiden muassa ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia ja monikulttuurisuuden hyväksyminen. Opetuksen avulla edistetään suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärrystä. Jos oppilas ei kuulu mihinkään Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, hänen ensisijainen opetusryhmänsä opiskelee elämänkatsomustietoa, joka muodostuu eettisistä opetuksen tavoitteista ja sisällöistä. Opetushallitus on antanut vuonna 2006 tarkemmat ohjeet uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta sekä muusta kouluissa tapahtuvasta uskonnollisesta toiminnasta. Opetussuunnitelman perusteet uudistetaan noin kymmenen vuoden välein. Valtioneuvosto antoi kesäkuussa 2012 asetuksen perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta. Opetushallitus käynnisti syksyllä 2012 valtioneuvoston asetuksen pohjalta opetussuunnitelman perusteiden valmistelun esiopetusta, perusopetusta ja lisäopetusta varten. Opetussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea esiopetuksen ja koulun kehittämistä kasvuyhteisöinä yhtä lailla kuin entistä parempina oppimisympäristöinäkin. Tavoitteisiin perustetyössä tullaan pyrkimään vahvistamalla kasvun ja oppimisen jatkumoa sekä oppijan kehitysvaiheen huomioon ottamista. Uusi perusopetuksen tuntijako on hyvä pohja opetuksen sisällölliselle uudistamiselle opetussuunnitelman perusteiden laadinnan yhteydessä. On tärkeää, että uusissa opetussuunnitelman perusteissa painotetaan vahvasti lasten kasvatusta eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen, yhteisöllisyyteen ja hyviin tapoihin. Uskonnon opetuksen korvaaminen kaikille yhteisellä uskontotiedon ja etiikan oppiaineella on nostettu esiin myös eduskunnalle osoitetun toimenpidealoitteen (TPA 7/2012 vp) muodossa. Vastauksenaan opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että se käynnistää asiaa koskevan selvitystyön resurssiensa määrittelemissä puitteissa. 4
Ministerin vastaus KK 234/2013 vp Eeva-Johanna Eloranta /sd Helsingissä 10 päivänä huhtikuuta 2013 Opetusministeri Jukka Gustafsson 5
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 234/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Eeva-Johanna Eloranta /sd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att dryfta och bereda ett för alla gemensamt läroämne i religionskunskap och etik att tas in i det grundläggande undervisningsprogrammet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det föreskrivs om undervisning i religion och livsåskådningskunskap i 13 (ändrad genom lagen 454/2003) i lagen om grundläggande utbildning (628/1998).Enligt bestämmelsen ska den som ordnar grundläggande utbildning meddela religionsundervisning enligt den religion som flertalet av eleverna omfattar. Undervisningen ordnas då i enlighet med till vilket religionssamfund flertalet av eleverna hör. De elever som hör till detta religionssamfund deltar i undervisningen i sin egen religion.en elev som inte hör till något religionssamfund som är registrerat i Finland ska i första hand undervisas i livsåskådningskunskap. Enligt kapitlet omvärdegrunden iläroplansgrunderna för den grundläggande utbildningen som fastställts av Utbildningsstyrelsenär undervisningen i de olika ämnena politiskt obunden och religiöst sett konfessionslös. Utövande av religion ingår enligt grundernaför läroplanen inte i religionsundervisningen. Värdegrunden i den grundläggande utbildningen är bland annat mänskliga rättigheter, jämlikhet, demokrati och acceptans av kulturell mångfald. Med hjälp av undervisningen främjas tolerans och förståelse mellan olika kulturer. En elev som inte hör till något religionssamfund som är registrerat i Finland ska i första hand undervisas i livsåskådningskunskap, som består av etiska mål och innehåll i undervisningen. Utbildningsstyrelsen har 2006 gett närmare anvisningar om undervisning i religion och livsåskådningskunskap och om annan religiös verksamhet som sker i skolorna. Grunderna för läroplanen ses över med cirka tio års mellanrum.statsrådet utfärdade 2012 en förordning om mål för utbildningen enligt lagen om grundläggande utbildning och om timfördelningen i den grundläggande utbildningen.utbildningsstyrelsen började hösten 2012 utifrån statsrådets förordning bereda läroplansgrunderna för förskolan, för den grundläggande utbildningen och för påbyggnadsundervisningen. Läroplansgrundernas uppgift är att stöda förskolan och skolan i deras utveckling som uppväxtmiljöer samtidigt som de ska bli ännu bättresom lärmiljöer. I arbetet med grunderna kommer man att sträva efter målen genom att stärka tillväxt och lärande som fortgående processer som tar inlärarens utvecklingsfaser i beaktande. Den nya timfördelningen i den grundläggande utbildningen utgör en god grund för förnyelse av innehållet i samband med att läroplansgrunderna utarbetas. Det är viktigt att i de nya läroplansgrunderna starkt betona att barnen ska fostras till att bli etiskt ansvarsfulla medlemmar i samhället, till samhörighet och goda seder. Att religionsundervisningen ska ersättas med ämnet religionskunskap och etik gemensamt för alla har också lyfts fram i form av en åtgärdsmotion till riksdagen (TPA 7/2012 rd). Som svar konstaterar undervisnings- och kulturministeriet att det inleder en utredning om saken inom ramen för sina resurser. 6
Ministerns svar KK 234/2013 vp Eeva-Johanna Eloranta /sd Helsingfors den 10 april 2013 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 7