Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1061/2010 vp Kristillisen jouluperinteen säilyttäminen kouluissa ja päivähoitolaitoksissa Eduskunnan puhemiehelle Näinä päivinä vietetään peruskouluissa ja lukioissa koulujen joulujuhlia. Näin tapahtuu myös lasten päivähoitolaitoksissa. Vaikka jouluohjelmat olivat aiemminkin monipuolisia, oli myös selvää joulun kristillinen sanoma Vapahtajamme syntymäjuhlana. Joulujuhliin on kuulunut aina jouluevankeliumi, jouluvirsiä ja kristillisen joulusanoman mukaisia näytelmiä, runoja ja lauluja. Koko koulun joulujuhlan päiväohjelma sisälsi perinteisesti evankeliumin ja uskonnonopettajan pitämän hartauspuheen, jouluvirren ja rukouksen. Koulun joulu oli sukupolvien ajan selkeästi kristillinen. Joulun odotus alkoi juhla-aikana jo ensimmäisestä adventista Hoosiannan ja adventtivirsien myötä. Jouluun käytäessä kristillisen sanoman sisältävät joululaulut olivat esillä erityisesti musiikkitunneilla ja aamuhartauksissa. Joulu merkitsi koululaisille eri ikävuosien mittaan koulussakin tuttua ja turvallista odotettua asiaa. Olen huolestunut siitä, että monista kouluista kristillinen joulun sanoma on äskettäin muuttunut perin ohueksi, ellei pääkaupunkiseudulla kadonnut ihan kokonaankin. Tällaisia viestejä olen kuullut monilta huolestuneilta vanhemmilta. He ovat olleet joulujuhlissa läsnä isinä ja äiteinä ja hämmästyneet sitä, että sanoma Jeesuksen syntymäjuhlasta puuttui. Uskonnonvapauslain ja perustuslain mukaan kansalaisilla on täysi oikeus selkeään kristilliseen jouluun valmistautumiseen ja joulujuhliin kouluissa. Tämä saa myös olla paljon enemmän kuin pari säkeistöä hienoa Martti Lutherin jouluvirttä "Enkeli taivaan". Jostain kumman syystä näyttää siltä kuin olisi tultu liian varovaisiksi tuomaan esille omaa kristillistä sanomaamme. Tätä on joskus perusteltu maahanmuuttajilla ja monikulttuurisuudella. Tämä ajattelu on kuitenkin vailla pohjaa. Suomeen tulevista maahanmuuttajista 75 prosenttia on kristittyjä. Tämä maahanmuuttajien enemmistö on ihmetellyt sitä, että he ovat luulleet Suomeen muuttaessaan saapuvansa kristittyyn maahan, mutta he eivät olekaan tätä kohdanneet. Ei-kristityt maahanmuuttajat puolestaan ymmärtävät oikein hyvin sen, että Suomessa on oma kristillinen uskonto. Heille riittävät uskonnonvapauslain suomat oikeudet ja mahdollisuudet oikein hyvin. Kukaan heistä ei ole vaatinut suomalaisia luopumaan omasta uskonnostaan tai sen harjoittamisesta kouluissa tai missään muuallakaan pienimmässäkään määrin. Jotta voidaan kohdata muita kulttuureja, on hyödyllistä, että meillä on ensiksi oma kulttuurimme. Suomessa on oikeus omaan uskontoon kouluissamme myös luterilaisen kristillisen näkemyksen mukaan, johon ns. vapaat suunnatkin yhtyvät. Ortodoksit ja katoliset ovat oman uskontonsa arvon aina tajunneetkin. Haluan koulun joulun antavan myös tämän ajan koululaisille ja oppilaille sitä samaa tuttua ja turvallista kristillistä kokemusta, joka Suomessa on tunnettu sukupolvien ajan. Versio 2.0

2 Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että koulujen ja päiväkotien jouluun valmistautumisen aika ja joulujuhlat omaavat Suomessa selkeän kristillisen sisällön ja että tällöin tiedetään valmistauduttavan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaan perustuslain ja uskonnonvapauslain myönteisen tulkinnan mukaisesti? Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 2010 Lauri Oinonen /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 1061/2010 vp Lauri Oinonen /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1061/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että koulujen ja päiväkotien jouluun valmistautumisen aika ja joulujuhlat omaavat Suomessa selkeän kristillisen sisällön ja että tällöin tiedetään valmistauduttavan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaan perustuslain ja uskonnonvapauslain myönteisen tulkinnan mukaisesti? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Uskonnon- ja omantunnonvapaus on perustuslain (731/1999) 11 :ssä taattu perusoikeus, joka liittyy olennaisesti uskonnonopetuksen järjestämiseen. Pykälän mukaan jokaisella on oikeus uskonnon ja omantunnon vapauteen. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Merkittävä perusoikeus on uskonnon ja omantunnonvapauden lisäksi myös yhdenvertaisuus, josta säädetään perustuslain 6 :ssä. Pykälän 3 momentin mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Uskonnonvapauslain (453/2003) lähtökohtana uskonnonopetuksen kannalta on yksilön positiivinen oikeus saada oman uskonnon opetusta. Uskonnonvapauslain 6 :ssä todetaan, että oikeudesta saada uskonnon opetusta säädetään erikseen. Tällä viitataan perusopetus- ja lukiolakiin, joissa säädetään uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Perusopetuslaissa (628/1998) säädetään esi- ja perusopetuksesta. Esiopetukseen sisältyy eettistä kasvatusta ja kulttuurista katsomuskasvatusta. Perustuslain 6 :n säännösten puitteissa esiopetukseen sisältyy myös uskontokasvatusta ja sille vaihtoehtoista elämänkatsomustietokasvatusta. Esiopetuksessa oleva lapsi osallistuu joko järjestettyyn uskontokasvatukseen, elämänkatsomustietokasvatukseen tai muuhun opetukseen huoltajan valinnan mukaan. Uskontokasvatuksen tavoitteena on mahdollisuus kohdata uskontoon liittyviä asioita ja tutustua uskonnollisiin juhliin sekä siihen, miten ja miksi niitä vietetään. Perusopetuslain 13 :ssä ja lukiolain (629/1998) 9 :ssä säädetään uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Pykälien mukaan perusopetuksen järjestäjän ja lukiokoulutuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden, lukiossa opiskelijoiden, enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden (opiskelijoiden) enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat (opiskelijat) osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Jos oppilas ei kuulu mihinkään Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelee hän ensisijaisesti elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa uskonnon opetuksessa korostetaan oman uskonnon tuntemista sekä valmiutta kohdata muita uskontoja ja katsomuksia, etenkin suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavia katsomuspe- 3

4 Ministerin vastaus rinteitä. Opetuksen tavoite on uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Suomalaisessa esiopetuksessa, perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa juhlat ovat osa opetusta ja koulutyötä. Näitä perinteisiä juhlia ovat erityisesti joulu- ja kevätjuhla, YK:n päivän ja itsenäisyyspäivän juhla. Juhliin voi sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Juhlaan mahdollisesti sisältyvän virren tai jouluevankeliumin johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Oppilaiden huoltajia tulee tiedottaa opetuksen ja koulutyön aikana järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, mikäli vakaumus estää osallistumisen juhlaan tai sen osaan. Järjestelyistä sovittaessa tulee ottaa huomioon oppilaan turvallisuus. Suomalaisen esiopetuksen, perusopetuksen ja lukiokoulutuksen juhlaperinteiden vaalimisessa tulee olla lähtökohtana yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden periaate. Hallitus pitää tärkeänä kansallisen kulttuuriperinteen vaalimista myös tulevaisuudessa. Helsingissä 11 päivänä tammikuuta 2011 Opetusministeri Henna Virkkunen 4

5 Ministerns svar KK 1061/2010 vp Lauri Oinonen /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1061/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att skolornas och daghemmens förberedelsetid inför julen och deras julfester får ett klart kristligt innehåll i Finland och att man då känner till att man förbereder sig för vår Frälsare Jesu Kristi födelsefest i enlighet med en positiv tolkning av grundlagen och religionsfrihetslagen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Religions- och samvetsfrihet är en grundläggande rättighet som garanteras genom 11 i grundlagen (731/1999) och som i väsentlig grad hör samman med ordnandet av religionsundervisningen. Enligt paragrafen har var och en rätt till religions- och samvetsfrihet. Till religions- och samvetsfriheten hör rätten att bekänna sig till och utöva en religion, rätten att ge uttryck för sin övertygelse och rätten att höra till eller inte höra till ett religiöst samfund. Ingen är skyldig att mot sin övertygelse ta del i religionsutövning. En viktig grundläggande rättighet är förutom religions- och samvetsfriheten också jämlikhet, om vilket det bestäms i 6 i grundlagen. Enligt 3 mom. i paragrafen ska barn bemötas som jämlika individer och de ska ha rätt till medinflytande enligt sin utvecklingsnivå i frågor som gäller dem själva. Religionsfrihetslagens (453/2003) utgångspunkt med tanke på religionsundervisningen är att det är individens positiva rättighet att få undervisning i sin egen religion. I 6 i religionsfrihetslagen konstateras att det i fråga om rätten att få religionsundervisning bestäms särskilt. Här hänvisas till lagen om grundläggande utbildning och gymnasielagen, i vilka det bestäms om undervisningen i religion och livsåskådningskunskap. I lagen om grundläggande utbildning (628/1998) bestäms om förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen. I förskoleundervisningen ingår etisk fostran och kulturell åskådningsfostran. I förskoleundervisningen ingår inom de ramar som anges i 6 i grundlagen också religiös fostran och som ett alternativ till den livsåskådningsfostran. Inom förskoleundervisningen deltar ett barn i enlighet med vårdnadshavarens val i religiös fostran, livsåskådningsfostran eller annan anordnad undervisning. Målet för den religiösa fostran är att ge barnen möjlighet att möta frågor som hör samman med religion och bekanta sig med de religiösa högtiderna samt med hur och varför de firas. I 13 i lagen om grundläggande utbildning och i 9 i gymnasielagen (629/1998) bestäms om undervisningen i religion och livsåskådningskunskap. Enligt paragraferna ska den som ordnar grundläggande utbildning och gymnasieutbildning meddela religionsundervisning enligt den religion som flertalet av eleverna eller gymnasiestuderandena omfattar. Undervisningen ordnas då i enlighet med till vilket religionssamfund flertalet av eleverna (studerandena) hör. De elever (studerande) som hör till detta religionssamfund deltar i undervisningen i sin egen religion. En elev som inte hör till något i Finland registrerat religionssamfund ska i första hand undervisas i livsåskådningskunskap. 5

6 Ministerns svar Enligt grunderna för läroplanen för den grundläggande utbildningen betonas i religionsundervisningen insikterna i den egna religionen och beredskapen att möta andra religioner och livsåskådningar, i synnerhet åskådningstraditioner i det finländska samhället. Undervisningens mål är en religiös och livsåskådningsmässig allmänbildning. Inom den finländska förskoleundervisningen, grundläggande utbildningen och gymnasieutbildningen utgör festerna en del av undervisningen och skolarbetet. Sådana traditionella fester som firas är särskilt jul- och vårfesten, FN-dagen och självständighetsdagen. I firandet kan ingå vissa religiösa inslag. Riksdagens grundlagsutskott har betonat att sådana festtraditioner är en del av den finländska kulturen. Att sjunga en psalm eller läsa julevangeliet på en fest kan inte anses ge anledning att betrakta festen som en tillställning där man utövar en religion. Elevernas vårdnadshavare ska informeras om de tillställningar som ordnas i samband med undervisningen och skolarbetet och om innehållet i dem. Vid behov kan man med vårdnadshavarna komma överens om individuella arrangemang för en elev och eventuell alternativ verksamhet, om det är så att elevens övertygelse hindrar honom eller henne från att delta i en fest eller en del av den. När man kommer överens om arrangemangen bör elevens trygghet beaktas. När det gäller att slå vakt om festtraditionerna inom den finländska förskoleundervisningen, grundläggande utbildningen och gymnasieutbildningen bör man utgå från principerna om gemenskap och tolerans. Regeringen anser att det är viktigt att slå vakt om den nationella kulturtraditionen också i framtiden. Helsingfors den 11 januari 2011 Undervisningsminister Henna Virkkunen 6