Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 426/2004 vp Kirkkoon kuulumattomien lasten oikeus elämänkatsomustiedon opetukseen Eduskunnan puhemiehelle voimaan tullut uskonnonvapauslaki on muuttanut perusopetuslakia. Uskonnonvapaus on myös Suomen perustuslakiin kirjattu oikeus. Lain tulkinnasta on kuitenkin syntynyt erimielisyyttä monissa tapauksissa, kun on kysymyksessä oppivelvollisuusikäinen lapsi, joka ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. On varsin tavallista, että kirkkoon kuulumattomat uskonnottomat oppilaat, jotka kuuluvat siviilirekisteriin, lukevat edelleen uskontoa monissa kouluissa. Koulut eivät siis ole kaikissa tapauksissa ryhtyneet noudattamaan voimaan tullutta uskonnonvapauslakia. On todella syytä kysyä, onko tämä lain mukaista. On aiheellista ihmetellä sitä, että uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomat lapset ohjataan edelleen uskontotunneille eikä koulujen tarvitse piitata siitä lain kohdasta, joka on säädetty turvaamaan heidän oikeuksiaan. Uskontokuntiin kuuluvien oikeudethan ovat olleet turvattuja jo aiemmankin lain aikaan. Aikaisemman lain aikana uskontokuntiin kuulumattomien piti anoa pääsyä elämänkatsomustiedon opetukseen voimaan tulleen lain mukaan sitä ei tarvitse enää anoa ja koulun on ohjattava kirkkoon kuulumattomat omille tunneilleen (elämänkatsomustieto, mikäli koulussa on vähintään kolme sitä lukevaa oppilasta). Kirkkoon kuuluvat ohjataan uskontotunneille. Ongelmia lain tulkinnassa on syntynyt erityisesti perheissä, joissa lapsen vanhemmat ovat eronneet. Eräissä kouluissa on vaadittu, että molemmat vanhemmat antavat suostumuksensa siihen, että uskontokuntiin kuulumaton oppilas voidaan siirtää elämänkatsomustiedon opetukseen toisen vanhemman niin vaatiessa. On esiintynyt tapauksia, joissa vastaavasti naimisissa olevilta riittää toisen vanhemman suostumus. Lakia pitäisikin täsmentää siten, että toisen huoltajan niin vaatiessa kirkkoon kuulumaton uskonnoton oppilas voidaan ohjata elämänkatsomustiedon opetukseen. Tiedossa on myös, että maassamme on kouluja, joiden opetussuunnitelmaan ei kuulu elämänkatsomustieto, vaikka koulussa on useita siviilirekisteriin kuuluvia. Näissä kouluissa kaikki lukevat uskontoa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä taatakseen sen, että voimaan tullut uskonnonvapauslaki toteutuu kouluissa myös käytännössä? Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2004 Mikko Elo /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Elon /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 426/2004 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä taatakseen sen, että voimaan tullut uskonnonvapauslaki toteutuu kouluissa myös käytännössä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Uusi uskonnonvapauslaki (543/2003) tuli voimaan Samalla perusopetuslain (628/1998) ja lukiolain (629/1998) asianomaisiin säännöksiin tehtiin eräitä uskonnonvapauslaista johtuvia tarkistuksia. Perusopetuslain 13 :n mukaan opetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön mukaista uskonnonopetusta. Enemmistön mukaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle kuitenkin osallistua mainittuun uskonnonopetukseen. Uudessa laissa on luovuttu aikaisemman uskonnonvapauslain (267/1922) 8 :n mukaisesta menettelystä, jossa lähtökohtana oli, että kaikki osallistuivat enemmistön mukaiseen uskonnonopetukseen ja siitä tuli erikseen hakea vapautusta. Nykyisen lain mukaan oppilaat tulevat lähtökohtaisesti opiskelemaan omaa uskontoaan tai elämänkatsomustietoa. Näin enemmistön uskonnon opetuksesta ei enää tarvitse hakea vapautusta. Koulun asia on tiedottaa oppilaiden huoltajille riittävästi valinnan mahdollisuudesta. Opetushallitus on vuoden 2003 kesäkuussa antanut tiedotteen perusopetuksen järjestäjille ja perusopetusta antaville kouluille perusopetuslain muutoksen vaikutuksista uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan (Tiedote n:o 20/2003). Vastaava tiedote on annettu myös lukion osalta. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Lisäksi elämänkatsomustiedon opetusta järjestetään huoltajan pyynnöstä sellaiselle uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei edellä tarkoitettujen säännösten perusteella järjestetä oman uskontonsa opetusta. Opetuksen järjestäjällä on velvollisuus omaaloitteisesti järjestää oppilaiden oman uskonnon opetusta tai elämänkatsomustiedon opetusta, jos tällaisia oppilaita on opetuksen järjestäjän oppilaitoksissa yhteensä vähintään kolme. Kolmen oppilaan sääntö lasketaan koulutuksen järjestäjittäin, ei kouluittain. Kunta voi poikkeuksellisesti järjestää opetuksen myös niin, että esimerkiksi elämänkatsomustietoa opetetaan vain joissakin kouluissa, joihin oppilaat siirtyvät. Lähinnä tämä voi tulla kysymykseen tilanteissa, joissa koulujen välimatkat ovat lyhyet ja siirtyminen turvallista. Myös uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi osallistua uskonnon opetukseen. Näistä tapauksista ei siis voida tehdä kysymyksessä esitettyä johtopäätöstä, että kouluissa ei olisi ryhdytty noudattamaan voimaan tullutta uskonnonvapauslakia. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 5 :n mukaan lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista 2

3 Ministerin vastaus KK 426/2004 vp Mikko Elo /sd tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Koululainsäädäntöön ei sisälly asiaa koskevia säännöksiä. Myös tilanteessa, jossa oppilaan vanhemmat ovat erimielisiä siitä, siirretäänkö uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumaton lapsi elämänkatsomustiedon opetukseen, sovelletaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain huoltajuutta koskevia säännöksiä. Siirtymävaiheessa uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumaton oppilas on voinut jatkaa osallistumista uskonnonopetukseen ilman erillistä ilmoitusta. Koulujen on kuitenkin edellytetty tiedottavan uskonnonopetukseen ja elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumiseen vaikuttaneista muutoksista. Lukiolain 9 :ään sisältyvät uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevat säännökset vastaavat sisällöltään pääosin perusopetuslain säännöksiä. Huoltajan sijasta opiskelija päättää esimerkiksi ilmoittautumisesta enemmistön uskonnon opetukseen taikka pyytää oman uskonnon opetuksen järjestämistä. Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen valintansa mukaisesti joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa. Siinä tapauksessa, että elämänkatsomustiedon tai uskonnon opetuksen järjestäminen ei oppilaan huoltajien käsityksen mukaan ole tehty säännösten mukaisesti, on käytettävissä myös oikeusturvakeinoja. Asiassa on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen ja viime kädessä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vajaan vuoden voimassa olleen uskonnonvapauslain tai uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämistä koskevien perusopetuslain ja lukiolain säännösten soveltamisessa ei ole todettu sellaisia epäkohtia, jotka edellyttäisivät säännösten täsmentämistä. Opetusministeriö kuitenkin seuraa tarkoin toimialaansa kuuluvan lainsäädännön toimivuutta myös jatkossa. Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2004 Opetusministeri Tuula Haatainen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 426/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Elo /sd: Vad avser regeringen göra för att garantera att religionsfrihetslagen som trädde i kraft den 1 augusti 2003 genomförs i skolorna även i praktiken? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den nya religionsfrihetslagen (543/2003) trädde i kraft den 1 augusti Samtidigt gjordes vissa justeringar av berörda bestämmelser i lagen om grundläggande utbildning (628/1998) och gymnasielagen (629/1998) till följd av religionsfrihetslagen. Enligt 13 i lagen om grundläggande utbildning skall utbildningsanordnaren meddela religionsundervisning enligt den religion som flertalet av eleverna omfattar. De elever som hör till det religionssamfund som flertalet av eleverna hör till deltar i undervisningen i sin egen religion. En elev som inte hör till elevmajoritetens religionssamfund kan dock efter att vårdnadshavaren meddelat saken till den som ordnar grundläggande utbildning delta i nämnda religionsundervisning. I den nya lagen har man frångått förfarandet enligt 8 i den gamla religionsfrihetslagen (267/1922) där principen var att alla skulle delta i religionsundervisningen enligt flertalets religion och befrielse från undervisningen måste yrkas särskilt. Enligt gällande lag skall eleverna i princip studera sin egen religion eller livsåskådningskunskap. Därmed behöver befrielse från undervisningen i den religion som elevmajoriteten omfattar inte längre sökas. Det är skolans sak att ge elevernas vårdnadshavare tillräcklig information om valmöjligheterna. Utbildningsstyrelsen gav i juni 2003 ett meddelande till dem som ordnar grundläggande utbildning och till de skolor som meddelar grundläggande utbildning om vilka verkningar ändringen av lagen om grundläggande utbildning har på undervisningen i religion och livsåskådningskunskap samt på skolans verksamhet (Meddelande nr 20/2003). Motsvarande meddelade har getts även för gymnasiernas del. De elever som inte hör till något religionssamfund och inte deltar i religionsundervisningen enligt flertalets religion undervisas i livsåskådningskunskap. Undervisning i livsåskådningskunskap ordnas dessutom på vårdnadshavarens begäran för sådana elever som hör till ett religiöst samfund, men för vilka det på basis av ovan avsedda bestämmelser inte ordnas undervisning i den egna religionen. Utbildningsanordnaren har skyldighet att självmant ordna undervisning i elevernas egen religion eller i livsåskådningskunskap, om det i utbildningsanordnarens läroanstalter finns minst tre sådana elever. Regeln om tre elever gäller samma utbildningsanordnare, inte enskilda skolor. Undantagsvis kan kommunen också ordna undervisningen så att t.ex. undervisning i livsåskådningskunskap ges bara i en del skolor, som eleverna förflyttar sig till. Detta kan främst komma i fråga i situationer där avstånden mellan skolorna är korta och förflyttningen trygg. Även en elev som inte hör till något religionssamfund kan delta i religionsundervisningen. Man kan alltså inte om dessa fall dra en sådan slutsats som i spörsmålet, att religionsfrihetsla- 4

5 Ministerns svar KK 426/2004 vp Mikko Elo /sd gen som trädde i kraft den 1 augusti 2003 inte skulle ha iakttagits i skolorna. Enligt 5 i lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983) ansvarar barnets vårdnadshavare gemensamt för de uppgifter som hör till vårdnaden om barnet och fattar gemensamt beslut som gäller barnet, om inte annorlunda är stadgat eller bestämt. Skollagstiftningen innehåller inte bestämmelser om detta. Även i situationer där elevens föräldrar är oeniga om huruvida ett barn som inte hör till något religionssamfund skall överföras till undervisning i livsåskådningskunskap, tillämpas lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt. Under övergångsfasen har en elev som inte hör till något religionssamfund alltjämt kunnat delta i religionsundervisningen utan särskilt meddelande. Det har dock förutsatts att skolorna har informerat om de ändringar som inverkat på deltagande i religionsundervisning och i undervisning i livsåskådningskunskap. De bestämmelser om undervisning i religion och livsåskådningskunskap som ingår i 9 i gymnasielagen motsvarar till sitt innehåll i huvudsak motsvarande bestämmelser i lagen om grundläggande utbildning. I stället för vårdnadshavaren beslutar den studerande själv t.ex. om anmälan till undervisning i majoritetens religion eller ber att undervisning i den egna religionen skall ordnas. Studerande som inleder gymnasieutbildning efter att de har fyllt 18 år undervisas enligt eget val antingen i religion eller livsåskådningskunskap. I det fall att undervisning i livsåskådningskunskap eller religion inte enligt elevens vårdnadshavares uppfattning har ordnats enligt bestämmelserna finns rättsskyddsmedel att tillgå. Det är möjligt att anföra besvär hos förvaltningsdomstolen och i sista hand hos högsta förvaltningsdomstolen. Under den knappt ett år långa tid som religionsfrihetslagen och bestämmelserna om ordnande av undervisning i religion och livsåskådningskunskap i lagen om grundläggande utbildning och i gymnasielagen har varit i kraft har det i tilllämpningen inte konstaterats sådana olägenheter som skulle förutsätta att bestämmelserna preciseras. Undervisningsministeriet följer dock noga hur lagstiftningen på ansvarsområdet fungerar även i fortsättningen. Helsingfors den 11 juni 2004 Undervisningsminister Tuula Haatainen 5