Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 402/2011 vp Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelijoiden yhdenvertaisuus Eduskunnan puhemiehelle Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvan peruskoululaisen ja lukiolaisen on Suomessa osallistuttava uskonnon opetukseen. Mikäli oppilas on evankelisluterilaisen kirkon jäsen, ei elämänkatsomustiedon opiskelu peruskoulussa tai lukiossa ole käytännössä mahdollista. Oppilas voi osallistua elämänkatsomustiedon opiskeluun vain eroamalla kirkosta. Kirkosta oppilas ei voi erota ilman huoltajien suostumusta ennen 18 vuoden ikää. Toisaalta kirkkoon kuulumattomat tai muihin kuin evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvat opiskelijat voivat peruskoulussa ja lukiossa opiskella elämänkatsomustietoa. He voivat myös huoltajien suostumuksesta vaihtaa elämänkatsomustiedon uskonnonopetukseen ilman, että heidän täytyy liittyä evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvan oppilaan on kuitenkin osallistuttava uskonnon opetukseen, mikäli huoltajat eivät ole halukkaita kirkosta eroamiseen. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta tilanne on ongelmallinen. Suomen perustuslain 11 :ssä todetaan, että "jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus". Perustuslain mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa sekä oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Vaikka Suomen peruskoulussa ja lukiossa uskonnon opetus ei ole vakaumuksellista, niin pakko osallistua uskonnon opetukseen tuntuu loukkaavan oppilaiden yhdenvertaisuutta ja myös uskonnon vapautta, sillä alle 18-vuotias ei voi itse vapaasti valita uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen osallistumisen välillä. Kirkkoon kuuluvien osuus on Suomessa noin 78 prosenttia väestöstä. Määrä on ollut laskeva 2000-luvun ajan. Kirkkoon halutaan kuulua monesta syystä, ei vain uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Kirkolla on merkittävä yhteiskunnallinen rooli esimerkiksi diakonia- ja nuorisotyössä, mikä on entistä useammin syy kuulua kirkkoon. Seurakunnan jäsen kokee tukevansa kirkollisveron avulla esimerkiksi kirkon työtä vähäosaisten ja köyhien hyväksi samoin kuin kirkon ulkomaan-, katastrofi- ja kriisiapua. Yhä useammat kokevat, ettei kirkon jäsenyyden tulisi estää oppilaan osallistumista elämänkatsomustiedon opetukseen, sillä kirkon jäsenyydelle voi olla myös uskonnollisesta vakaumuksesta riippumattomia syitä. Uskonnollisen maailmankatsomuksen omaavalla oppilaalla voi toisaalta olla halu opiskella myös elämänkatsomustietoa osallistuttuaan ensin usean vuoden ajan uskonnon opetukseen. Mahdollisuus tähän voisi positiivisella tavalla tukea oppilaan pyrkimyksiä rakentaa maailmankatsomustaan ja olisi siten pedagogisesti ja myös eettisesti perusteltu. Tällä hallituskaudella valmistellaan hallitusohjelman mukaisesti perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista. Tavoitteena on vahvistaa muun muassa yhteiskunnallista kasvatusta ja arvokasvatusta. Elämänkatsomustiedon Versio 2.0

2 opiskeluun osallistumisen mahdollistaminen myös kirkkoon kuuluvalle oppilaalle tukisi tavoitetta arvokasvatuksen vahvistamisesta. Elämänkatsomustiedon opiskelu on tunnustuksellisista uskonnoista riippumatonta arvokasvatusta, joka antaa oppilaalle aineksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Perusopetuksen tuntijakoa uudistettaessa voitaisiin selvittää elämänkatsomustiedon muuttamista valinnaiseksi oppiaineeksi. Perusopetuksessa tulisi huomioida ja myös toteuttaa nykyistä paremmin perustuslain pykälä uskonnon ja omantunnon vapaudesta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko perusopetuksen tuntijaon uudistamisen yhteydessä tarkoitus ottaa esille elämänkatsomustiedon ja uskonnon opiskelijoiden yhdenvertaisuuden puute ja onko lainsäädäntöä tarkoitus uudistaa siten, että kirkkoon kuuluva oppilas voi osallistua myös elämänkatsomustiedon opetukseen eroamatta kirkosta? Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2011 Outi Alanko-Kahiluoto /vihr 2

3 Ministerin vastaus KK 402/2011 vp Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 402/2011 vp: Onko perusopetuksen tuntijaon uudistamisen yhteydessä tarkoitus ottaa esille elämänkatsomustiedon ja uskonnon opiskelijoiden yhdenvertaisuuden puute ja onko lainsäädäntöä tarkoitus uudistaa siten, että kirkkoon kuuluva oppilas voi osallistua myös elämänkatsomustiedon opetukseen eroamatta kirkosta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Uskonnon ja omantunnon vapaudesta säädetään perustuslain 11 :ssä. Pykälän 1 momentin mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Pykälän 2 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Samassa momentissa säädetään lisäksi, että kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Viimeksi mainittu säännös vaikuttaa merkittävästi niihin järjestelyihin, joita uskonnon harjoittaminen koulun tai oppilaitoksen toimintaan tai koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan sisältyvänä edellyttää. Säännöksen mukainen vapaus on kaikilla koulussa tai oppilaitoksessa opiskelevilla ja aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuvilla sekä niillä, jotka työskentelevät oppilaitoksissa tai aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Tosin hallituksen esityksessä Suomen perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (HE 309/1993 vp) on todettu, että uskonnon ja omantunnon vapauden ja virkavelvollisuuden väliset ristiriidat joudutaan kuitenkin ratkaisemaan tapauskohtaisesti. Perusopetuslain (628/1998) 13 :ssä ja lukiolain (629/1998) 9 :ssä säädetään uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Pykälien mukaan perusopetuksen järjestäjän ja lukiokoulutuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden, lukiossa opiskelijoiden, enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden (opiskelijoiden) enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat (opiskelijat) osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Vuonna 2003 perusopetuslakia (HE 170/2002 vp) muutettiin siten, että laista poistettiin mahdollisuus vapauttaa kirkkoon kuuluva oppilas oman uskonnon opetuksesta huoltajan ilmoituksen perusteella. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan "Uuteen uskonnonvapauslakiin ei ehdoteta sisällytettäväksi uskonnonopetuksesta vapauttamista koskevia säännöksiä. Pykälän mukaan lähtökohtana on, että oppilaan ei tarvitse osallistua oppilaiden enemmistön uskonnon mukaiseen uskonnonopetukseen, jos hän ei kuulu mainittua uskontoa harjoittavaan uskonnolliseen yhdyskuntaan. Pykäläehdotuksen mukaan oppilas voi huoltajan ilmoitettua asiasta koulutuksen järjestäjälle osallistua oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnonopetukseen. Ehdotus toteuttaa perustuslaissa turvatun uskonnonvapauden periaatteen paremmin kuin voimassa oleva laki. Ehdotus korostaa, että uskonnon- 3

4 Ministerin vastaus opetuksessa on kysymys ensisijaisesti oppilaiden oikeuksien eikä uskonnollisten yhdyskuntien etujen turvaamisesta. Ehdotus luopumisesta uskonnonopetuksesta vapauttamisesta muuttaa hallintokäytäntöä kouluissa. Nykyään lainsäädäntö lähtee olettamuksesta, että oppilas osallistuu oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnonopetukseen, jollei häntä huoltajan ilmoituksen perusteella ole vapautettu mainitusta uskonnon opetuksesta. Vastuu uskonnonopetuksesta vapauttamista koskevan aloitteen tekemisestä on siten nykyään huoltajalla. Ehdotuksen mukainen sääntelytapa sen sijaan edellyttää, että koulutuksen järjestäjä selvittää viran puolesta, osallistuvatko oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomat mainitun uskonnon opetukseen. Käytännössä muutos nykytilaan ei kuitenkaan ole suuri." Opetushallituksen vahvistamien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvopohjaa koskevan 2.1 luvun mukaan eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu opetussuunnitelman perusteiden mukaiseen uskonnon opetukseen. Perusopetuksen arvopohjana ovat muiden muassa ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia ja monikulttuurisuuden hyväksyminen. Opetuksen avulla edistetään suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä ymmärrystä. Jos oppilas ei kuulu mihinkään Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, hänen ensisijainen opetusryhmänsä opiskelee elämänkatsomustietoa, joka muodostuu eettisistä opetuksen tavoitteista ja sisällöistä. Opetushallitus on antanut vuonna 2006 tarkemmat ohjeet uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta sekä muusta kouluissa tapahtuvasta uskonnollisesta toiminnasta. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä valmistelee parhaillaan esitystä perusopetuksen yleisiksi valtakunnallisiksi tavoitteiksi ja perusopetuksen tuntijaoksi. Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti uudistuksella vahvistetaan mm. yhteiskunnallista kasvatusta ja arvokasvatusta sekä oppiaineiden välistä yhteistyötä. Hallitus on tietoinen kysymyksessä esille nousseista näkökannoista liittyen siihen, ettei kirkkoon kuuluvilla oppilailla ole mahdollisuutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Asia on keskeinen oppilaiden uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta. Asiasta käydyn keskustelun valossa on syytä tarkastella perusteellisesti uudestaan onko tarkoituksenmukaista tai perusteltua rajoittaa kirkkoon kuuluvien oppilaiden oikeutta osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen ja heidän vanhempiensa oikeutta valita lapsellensa opetettava katsomusaine. Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 2011 Opetusministeri Jukka Gustafsson 4

5 Ministerns svar KK 402/2011 vp Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 402/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Alanko-Kahiluoto /gröna: Avser man att i samband med översynen av timfördelningen i den grundläggande utbildningen lyfta fram bristen på likabehandling av dem som studerar livsåskådningskunskap och dem som studerar religion och är det meningen att lagstiftningen ska ses över så att en elev som hör till kyrkan också kan delta i undervisningen i livsåskådningskunskap utan att behöva träda ut ur kyrkan? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelser om religions- och samvetsfrihet finns i 11 i grundlagen. Enligt 1 mom. har var och en religions- och samvetsfrihet. Till religions- och samvetsfriheten hör enligt 2 mom. rätten att bekänna sig till och utöva en religion, rätten att ge uttryck för sin övertygelse och rätten att höra till eller inte höra till ett religiöst samfund. I samma moment bestäms det dessutom att ingen är skyldig att mot sin övertygelse ta del i religionsutövning. Den sistnämnda bestämmelsen påverkar i avsevärd utsträckning de arrangemang som religionsutövning, inbegripen i skolors eller läroanstalters verksamhet eller i skolelevers morgonoch eftermiddagsverksamhet, förutsätter. Frihet enligt bestämmelsen har var och en som studerar i en skola eller en läroanstalt och som deltar i morgon- eller eftermiddagsverksamhet samt de som arbetar i läroanstalter och inom morgon- och eftermiddagsverksamheten. I regeringens proposition om ändring av grundlagarnas stadganden om de grundläggande fri- och rättigheterna (RP 309/1993 rd) konstaterades det emellertid att konflikten mellan religions- och samvetsfriheten och tjänsteplikten måste lösas från fall till fall. I 13 i lagen om grundläggande utbildning (628/1998) och i 9 i gymnasielagen (629/1998) finns det bestämmelser om undervisningen i religion och livsåskådningskunskap. Enligt dessa paragrafer ska den som ordnar grundläggande utbildning och den som ordnar gymnasieutbildning meddela religionsundervisning enligt den religion som flertalet av eleverna, i gymnasier de studerande, omfattar. Undervisningen ordnas då i enlighet med till vilket religionssamfund flertalet av eleverna (de studerande) hör. De elever (studerande) som hör till detta religionssamfund deltar i undervisningen i sin egen religion. År 2003 ändrades lagen om grundläggande utbildning (RP 170/2002 rd) så att det inte längre var möjligt att på grundval av vårdnadshavarens anmälan befria en elev som hör till kyrkan från undervisningen i sin egen religion. Enligt motiveringen till regeringens proposition föreslås det inte att bestämmelser om befrielse från religionsundervisning ska bli införda i den nya religionsfrihetslagen. Enligt paragrafen är utgångspunkten att en elev inte behöver delta i religionsundervisning enligt den religion som flertalet av eleverna omfattar, om han eller hon inte hör till det samfund som utövar denna religion. Enligt förslaget får eleven dock, efter att vårdnadshavaren meddelat saken till den som anordnar utbildningen, delta i nämnda religionsundervisning. Paragrafen tillgodoser på ett bättre sätt än gällande lag den rätt till religionsfrihet som tryggas i 5

6 Ministerns svar grundlagen. I förslaget poängteras det att religionsundervisningen i första hand handlar om att trygga elevernas rättighet, inte om att tillvarata religionssamfundens intressen. Förslaget om att slopa möjligheten till befrielse från religionsundervisning ändrar förvaltningspraxis i skolorna. I detta nu utgår lagstiftningen från ett antagande att en elev deltar i den religionsundervisning som flertalet elever deltar i om han eller hon inte har befriats från undervisningen på grundval av vårdnadshavarens anmälan. Det är alltså för närvarande vårdnadshavaren som har ansvaret för att ta initiativ till befrielse från religionsundervisningen. Den föreslagna nya regleringen förutsätter däremot att den som anordnar utbildningen på tjänstens vägnar ska utreda om sådana elever som inte hör till det religionssamfund som flertalet elever är medlemmar i deltar i den religionsundervisning som är anpassad till flertalet elever. I praktiken är ändringen emellertid inte stor jämfört med nuläget. Enligt kapitel 2.1, "Värdegrunden inom den grundläggande utbildningen", i de av utbildningsstyrelsen fastställda "Grunderna för läroplanen inom den grundläggande utbildningen" ska undervisningen i de olika läroämnena vara politiskt obunden och konfessionslös. Religionsutövning ingår inte i undervisningen i religion enligt grunderna för läroplanen. Värdegrunden inom den grundläggande utbildningen inbegriper bl.a. de mänskliga rättigheterna, alla människors lika värde, demokrati och vilja att slå vakt om den kulturella mångfalden. Genom undervisningen främjas tolerans och ömsesidig förståelse för olika kulturer. Om en elev inte hör till något av de religionssamfund som är registrerade i Finland, deltar han eller hon i första hand i undervisningen i livsåskådningskunskap, som är grundad på etiska mål och innehåll. Utbildningsstyrelsen har 2006 preciserat anvisningarna om undervisningen i religion och livsåskådningskunskap samt om annan religiös verksamhet i skolorna. En arbetsgrupp vid undervisnings- och kulturministeriet bereder som bäst ett förslag till allmänna, riksomfattande mål och timfördelning för den grundläggande utbildningen. Reformen syftar enligt de mål som fastställts i regeringsprogrammet till att stärka bl.a. samhälls- och värdefostran. Regeringen är medveten om de synpunkter som lyfts fram i spörsmålet i fråga om att elever som hör till kyrkan inte har möjlighet att delta i undervisningen i livsåskådningskunskap. Frågan är central med avseende på hur elevers rätt till religionsfrihet tillgodoses. I ljuset av den diskussion som förts är det skäl att grundligt på nytt överväga om det är ändamålsenligt eller motiverat att begränsa friheten för de elever som hör till kyrkan att delta i undervisningen i livsåskådningskunskap och elevernas föräldrars rätt att välja i vilken åskådning deras barn undervisas. Helsingfors den 29 december 2011 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 6