Yleiskaavatoimikunta 24.4.2002 OHEISAINEISTO 6 / 1. Vantaan kaupunki Kaupunkisuunnitteluyksikkö 24.4.2003 GOLFKENTTÄSELVITYS

Yleiskaavatoimikunta 24.4.2002 OHEISAINEISTO 6 / 1 Vantaan kaupunki Kaupunkisuunnitteluyksikkö 24.4.2003 GOLFKENTTÄSELVITYS

Yleiskaavatoimikunta 24.4.2002 OHEISAINEISTO 6 / 1 Lisätietoja: Anne Mäkynen Vantaan kaupunki Kaupunkisuunnitteluyksikkö Kielotie 28 01300 Vantaa (09)8392 2988 anne.makynen@vantaa.fi http://www.vantaa.fi/ksy Taitto: Anne Mäkynen Kansikuva: Sinikka Lähteenmäki, Anne Mäkynen Kaupunkisuunnitteluyksikkö C9:2003 KSY5/2003

1 Esipuhe Golfin harrastus on viime vuosikymmenen ollut nopeassa kasvussa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on pulaa harrastusmahdollisuuksista. Golfkenttähankkeita viriää jatkuvasti myös Vantaalla ja näihin on otettava kantaa. Kaupunkiseudulla golfkenttä kilpailee muiden maankäyttömuotojen kanssa ja siksi golfkenttien paikat tulee miettiä osana maankäytön suunnittelua. Vantaalla on tehty ensimmäinen golfkenttäselvitys vuonna 1986 (Kuntasuunnitteluvirasto, Maankäytön suunnitteluosasto C 14: 1986). Siinä tutkittiin 13 aluetta golfkentän sijoituspaikoiksi. Yleiskaavassa 1992 on osoitettu nykyiset golfkentät Hiekkaharjussa ja Keimolassa. Yleiskaavan tarkistustyössä on mietittävä, montako golfkenttää Vantaalla vielä tarvittaisiin ja montako mahtuisi ja missä ne olisivat. Parhaillaan laadittavana oleva Vantaan liikuntastrategia antaa osaltaan taustaa yleiskaavatyölle. Nyt laaditussa golfkenttäselvityksessä kuvataan golfia harrastuksena ja golfkentän sijoittamisja rakentamisedellytyksiä tausta-aineistoksi yleiskaavan tarkistuksen tavoitteille. Selvityksen on laatinut maisema-arkkitehti Anne Mäkynen kaupunkisuunnitteluyksiköstä. Työhön on osallistunut yleiskaavainsinööri Gilbert Koskela ja asiantuntijakommentteja on saatu Suomen Golfliiton pääsihteeri Kari Hagforsilta. Vantaalla 24.4.2003 Yleiskaavapäällikkö Matti Pallasvuo

2 Sisällys Golfin historiaa 3 Golf virkistysmuotona 3 Golfin harrastus Suomessa 4 Golf ja muut virkistysmuodot 6 Golfkentät 6 Golfkentät Uudellamaalla 7 Golfkentän rakentaminen 8 Ympäristövaikutukset 9 Golfkentät Vantaan maankäytön suunnittelussa 10 Yleiskaava 1983 10 Yleiskaava 1992 10 Yleiskaavan tarkistus 11 Lähteet 11 Liitteet 12 Liite 1: Golfkenttäselvityksessä 1986 tutkittujen paikkojen nykytilanne 12

3 Golfin historiaa Golfin tarkkaa alkuperää ei tunneta varmasti, mutta todennäköisin edelläkävijä on kolf niminen hollantilainen peli, josta on todisteita jo 1200 luvun alkupuolelta. Siinä lyötiin kepillä palloa tiettyyn maaliin. Golf kuitenkin kehittyi nykyisen kaltaiseksi Skotlannissa 1400- luvulla. Peli levisi Englantiin 1600-luvun alussa, Yhdysvaltoihin 1700-luvun lopulla ja Intiaan 1820-luvulla. Manner-Eurooppaan (Ranskaan) perustettiin ensimmäinen golfkenttä vuonna 1857. Sittemmin peli on levinnyt kaikkialle ja välineet kehittyneet nahkaisista höyhenpalloista ja puukepeistä nykyisiksi muovipintaisiksi kumipalloiksi ja moninaisiksi puu- ja metallimailoiksi. Nykyisin Euroopassa on noin 4 miljoonaa golfin pelaajaa. Pelikenttinä olivat alun perin luonnon ja lampaiden muovaamat yhteismaat, missä golfia pelattiin kriketinpelaajien, ratsastajien ja retkeilijöiden lomassa luovien. Ensimmäinen golfklubi, Honourable Company of Edinburgh Golfers, perustettiin 1744. Säännöt yhdenmukaistettiin ja golfkierroksen pituudeksi määriteltiin 18 reikää vuonna 1834. Sääntöjen ylin auktoriteetti on vuodesta 1897 lähtien ollut Royal and Ancient Golf Club of St Andrews. Golf virkistysmuotona James Balfour kuvasi golfin viehätystä vuonna 1887 seuraavasti: Se on hieno, ulkoilmassa tapahtuva urheilullinen harjoitus, ei väkivaltainen, mutta siinä tarvitaan lähes kaikkia kehon lihaksia ja harjoitus voi jatkua tuntikausia. Se on taitopeli, jossa tarvitaan sielua ja järkeä ja arvostelukykyä sekä taitavaa kättä. Se on myös sosiaalinen peli, jonka puitteissa voi lähteä ulos ystävän tai mahdollisesti kolmen ystävän kanssa ja nauttia kanssakäymisestä, johon sekoittuu miellyttävää jännitystä peliin ei koskaan pitkästy tai väsähdä Määrittely pätenee hyvin edelleen. Golfia harrastetaan samoista motiiveista kuin liikuntaa yleensä eli terveyden ylläpitämisen ja virkistyksen vuoksi. Lisäksi siihen liittyy sosiaalinen aspekti, kuten muuhunkin yhdistystoimintaan. Laji on perusluonteeltaan rauhallinen ja kiireetön, joten se koetaan vastapainoksi kiireiselle työelämälle. Pelin vaatimalla keskittymisellä on myös ilmeisesti virkistävä vaikutus. Golf ei vaadi suurta fyysistä voimaa, mutta kävelyä tulee 6-10 km pelikierroksen aikana. Se sopii hyvin elämänkaariliikunnaksi, eli myös iäkkäiden ihmisten kuntoliikuntamuodoksi. Tasoitusjärjestelmän vuoksi golfia voi pelata mielekkäästi erilaisen suorituskyvyn omaavien pelikumppaneiden kanssa. Laji sopii siten pariskuntien ja perheiden yhteiseksi liikuntaharrastukseksi. Täysimittaisen kentän kiertäminen vaatii aikaa keskimäärin 4 tuntia, joten pienten lasten vanhemmille se sopii huonosti. Golf on harrastuksena kurinalaista sekä pelaajien turvallisuuden että pelin sujumisen vuoksi. Pallo on kova, joten sääntöjen noudattaminen on tärkeää sekä lyöjälle että muille kentällä liikkujille. Golfliiton jäsenkentälle ei Suomessa pääsekään pelaamaan, ellei osoita riittävää pelin tuntemusta ja taitoa suorittamalla ns. vihreän kortin (Green Card). Ilman vihreää korttia golfia voi pelata ns. jokamieskentillä, joita Suomessa kuitenkin on vähän. Kentälle mennään säännellysti kahden, kolmen tai neljän pelaajan ryhminä siten, että edelliset pelaajat ehtivät seuraavan ryhmän alta pois. Lisäksi peliä leimaa hyvä käytös eli kanssapelaajien huomioon ottaminen, ns. golfetiketti.

4 Golfin harrastus Suomessa Golfia harrastettiin Suomessa pitkään pienessä, suljetussa piirissä ja lajilla oli selvästi elitistinen leima kuten aluksi oli tenniksellä ja laskettelullakin. Ensimmäiset golfkentät Suomessa perustettiin Helsingin Taliin 1932, Hämeenlinnan Aulangolle ja Viipuriin 1938 ja Poriin 1939. Vuonna 1980 kenttiä oli vasta 13 kpl ja harrastajiakin vain hiukan runsas 3000. 1980- luvun lopulla golfkenttiä alettiin perustaa osakeyhtiömuotoisina ja harrastajamäärä nousi jyrkästi. 1990-luvun alun lama hidasti kasvua vain tilapäisesti ja vuosikymmenen lopulla harrastajia oli jo 70.000. Vuoden 2002 lopussa kenttiä oli 101 kpl ja golfseuroissa 93.600 rekisteröityä pelaajaa. 100.000 harrastajan raja rikkoontunee rakenteilla olevien hankkeiden myötä jo 2003. Harrastajamäärä on niin suuri, että golf on mitä ilmeisimmin saanut harrastajikseen aiempaa laajemman kirjon suomalaisia. Harrastajakunnan kasvaessa golf myös monimuotoistuu: toisaalta kilpaurheilijoiden määrä kasvaa ja taso nousee, toisaalta kuntoharrastajien määrä kasvaa ja taso kirjavoituu. Ruotsissa golfkenttiä on 418 kpl, Tanskassa 135 kpl Norjassa 129 kpl. Kuva 1: Jäsen- ja kenttämäärien kehitys. Lähde: Suomen Golfliiton strategia 2001. Suuren kansallisen liikuntatutkimuksen 2001-2002 (ks. lähteet) mukaan Suomessa olisi vielä lähes 100.000 potentiaalista golfin harrastajaa ts. harrastajamäärä voisi vielä kaksinkertaistua. Golfliiton oma ennuste vuodelle 2010 on 140.000 harrastajaa. Liikuntatutkimuksen mukaan golf on aikuisväestön keskuudessa suosituimpien liikuntamuotojen listassa 20. sijalla ja nuorten ja lasten (3-18 v) keskuudessa 26. sijalla. Suomen Liikunta- ja Urheilu ry:n tilaston (rekisteröityjä harrastajia v. 1999) mukaan golf oli aikuisväestön keskuudessa toisena voimistelun ja liikunnan jälkeen. Eron selittää golfin korkea järjestäytymisaste, kun taas suosituimpia liikuntamuotoja (kävelylenkkeily, pyöräily, hiihto, uinti jne.) harrastetaan valtaosaltaan omatoimisesti. Golfin harrastajista Suomessa 60% on miehiä ja 27% naisia sekä alle 21 -vuotiaita poikia 11% ja tyttöjä 2%. Keskimääräinen golfinpelaaja Suomessa on 35-50 -vuotias uusmaalainen mies. Luonteeltaan golf on kuitenkin sukupuolineutraali. Naisten osuus golfkentillä lisääntynee, kun

5 suurten ikäluokkien naiset siirtyvät eläkkeelle ja heillä on aikaa, varaa ja halua kuntonsa ylläpitämiseen. Jo nyt naisten ja nuorten määrä on vuosittain kasvanut suhteellisesti enemmän kuin miesten. Eläkeläisten osuus on niinikään kasvussa. Päiväsaikaan pelaavat eläkeläiset myös tasaavat kenttien käyttöä. Keskimäärin pelaajat käyttivät Golfliiton kyselyn mukaan harrastukseensa rahaa kaikkiaan 1100 (vuonna 2001). Summaan sisältyvät kotiseuralle maksettavat jäsen- ja ylläpitomaksut, joilla saa oikeuden pelata rajattoman määrän kauden aikana omalla kentällä. Vieraille kentille pääsee sikäli kun on tilaa maksamalla kierrosmaksun (green fee). Perusgolfmailat saa 500 :lla. Harrastuksen kalleuden ratkaisee siis ensisijassa osakkeen (pelioikeuden) hinta. Golfin harrastaminen Suomessa edellyttää jäsenyyttä jossakin golfyhdistyksessä, koska Suomessa ei juuri ole jokamieskenttiä. Yhdistyksen jäsenmäärää rajoittaa golfin luonteesta johtuva kentän kapasiteettiraja: täysimittaiselle golfkentälle mahtuu 800-900 aktiivipelaajaa. Kentälle mahtuu enimmillään 7-8 neljän hengen ryhmää tunnissa, eli parhaaseen kesäaikaan 400-500 päivässä. Pelikausi Etelä-Suomessa on yleensä toukokuun alusta lokakuun loppupuolelle. Erityisesti pääkaupunkiseudulla golfin harrastusmahdollisuudet ovat kysyntään nähden riittämättömät. Epäsuhta on aiheuttanut myös lieveilmiöitä: pelioikeuksien hinnat ovat korkeita, eikä täkäläisiin yhdistyksiin mahdu uusia jäseniä. Uudet harrastajat hakeutuvat maakuntien seurojen jäseniksi ja pyrkivät kuitenkin pelaamaan lähikentille green fee -maksuilla. Joissakin seuroissa tällaisia ulkojäseniä on moninkertainen määrä seuran oman kentän kapasiteettiin nähden. Pääkaupunkiseudulla asuvista golfin harrastajista n. 16.000 on jäseninä Uudenmaan ulkopuolella olevissa seuroissa eli teoreettisesti täällä olisi 16-17 täysimittaisen golfkentän vaje. Pääkaupunkiseudun kenttäpulaa ilmentää myös Hyvinkään Kytäjän kenttähanke: valtaosa osakkeista on myyty espoolaisille, helsinkiläisille ja vantaalaisille. Kuva 2: Golfkenttien väylä- ja jäsenmäärät <50 km:n etäisyydellä Vantaalta. Kuvassa 18 reikäisen kentän ympyrä (harmaa) ja 850 jäsenen ympyrä (viivoitus) ovat saman kokoiset. Monilla kentillä näkyy ylikuormitus. Lähde: Suomen Golfliiton kotisivut. (ks. myös taulukko1)

6 Golf ja muut virkistysmuodot Yleistä virkistyskäyttöä golfkentällä rajoittaa sekä itse pelin luonne että kenttien hallintamuoto. Kummastakin näkökulmasta nykytilannetta voidaan kehittää paremmaksi. Golfkentällä ei voi pelikaudella liikkua vapaasti. Yleisiä ulkoiluteitä voidaan kentän poikki kuitenkin hyvin rakentaa, kun ne otetaan alun perin kentän suunnittelussa huomioon ja niille varataan tilaa. Pellolle sijoittuva golfkenttä on yleisen liikkumisen näkökulmasta verrannollinen maisemanhoitoviljelyyn tai laiduntamiseen: molemmissa yleinen liikkuminen kanavoituu ulkoiluteille. Hyvin hoidettu kenttä tarjoaa ulkoilijallekin maisemakuvallista vaihtelua ja golfinpelaamista on mielenkiintoista katsella. Myös luonnontarkkailulle golfkentän liepeet tarjoavat hyviä mahdollisuuksia lintuineen, kasveineen ja perhosineen. Talvisin golfkentät ovat hyödynnettävissä hiihtoharrastukseen hoidetuilla latuverkostoilla, kunhan kierretään varsinaiset viheriöt ja lähtöpaikat (tiiauspaikat). Hiihto ja golf sopivat hyvin samoille alueille, koska ne ovat eri vuodenaikojen lajeja. Nykyiset golfkentät ovat pääasiassa yksityisten maanomistajien hankkeina toteutettuja yksityisalueita. Ellei muun ulkoilun tarpeita ole golfkentän suunnittelussa otettu huomioon, voi kenttä ulkoilijan näkökulmasta olla kuin valtava, kierrettävä tontti. Kunnan aktiivinen osallistuminen kenttien suunnitteluun olisikin tärkeää erityisesti tiheään asutulla kaupunkiseudulla, kuten Vantaalla. Golfkentät Täysimittainen golfkenttä on määritelty 18 reikäiseksi. Kentällä on normaalisti neljä par-5 väylää (n. 500 m), 10 par-4 väylää (250-400 m) ja neljä par-3 väylää (alle 200 m) eli yhteensä pelimatkaa tulee n. 6 kilometriä ja lisäksi siirtymät väylältä toiselle. Sen lisäksi kenttään kuuluu lyöntiharjoittelualue (range). Klubirakennukseen sijoittuvat mm. ravintola- ja peseytymistilat ja huoltorakennuksiin kentän hoidon vaatimat työkoneet ja tarvikkeet. Autopaikkoja tarvitaan n. 150 kpl. Kentän kokonaispinta-alavaatimus on siten n. 60 ha. 9-reikäisessä kentässä tulisi olla puolet jokaisesta väyläryhmästä ja silloin kenttä kierretään pelin aikana kahdesti. Pinta-alavaatimus on runsas 30 ha. Harjoituskentiksi voidaan rakentaa muutaman par-3 väylän ns. jokamieskenttiä. Koska jokamieskentän väylät ovat lyhyitä, lyönnit ovat myös lyhyitä, eikä pallo ole vaarallinen. Kentät sopivat siten harjoittelijalle ja niille pääsee pelaamaan ilman vihreää korttia. Harjoituskentän pinta-alavaatimus vaihtelee 5 10 ha. Suomen golfkentistä seitsemän on 36 -reikäisiä, eli niissä on todellisuudessa kaksi täysimittaista kenttää. Kentistä neljä on 27 -reikäisiä (eli 18 + 9), 50 on 18 -reikäisiä, 33 yhdeksänreikäisiä ja loput par-3 -kenttiä. Näiden lisäksi on joitakin matkailuyrittäjien tai yritysten omalle henkilökunnalleen rakentamia pieniä kenttiä, jotka eivät näy tilastoissa. Rakenteilla on yhdeksän uutta kenttää ja 15 nykyisten kenttien laajennusta eri puolilla Suomea. Hankeasteella on lisäksi 68 kenttää tai laajennusta. Golfkenttiä on kaikissa maakunnissa, pohjoisimmat Rovaniemellä ja Rukatunturilla.

7 Golfkentät Uudellamaalla Tiheimmin golfkenttiä on luonnollisesti eteläisessä Suomessa. 50 km:n säteellä Vantaalta on 30 golfkenttää, joissa on yhteensä 27 täysimittaista ja seitsemän 9-reikäistä kenttää. Kokonaan uusia kenttiä on rakenteilla kaksi, joista toinen rakennetaan heti 18 + 18 reikäiseksi. Laajennuksia on rakenteilla viisi (ks. taulukko 1). Hankeasteella on lisäksi kolme uutta kenttää ja neljä laajennusta (ks. kuva 3). Espoossa on kuusi täysimittaista kenttää ja yksi 9-reikäinen kenttä. Helsingissä on kaksi täysimittaista kenttää, yksi 9-reikäinen kenttä ja yksi par 3-jokamieskenttä (Laajasalossa, ei näy taulukossa). Vantaalla on Keimolassa kaksi täysimittaista kenttää laajennuksen valmistuessa kesällä 2003 ja Hiekkaharjussa 9-reikäinen kenttä ja 3 väylän harjoituskenttä rakenteilla. Nykyiset ja rakenteilla olevat kentät jäseniä 2002 väyliä laaj. /uusi Helsingin Golfklubi, Helsinki 1435 18 Paloheinä Golf, Helsinki 385 9 Vuosaari Golf, Helsinki 604 18 Hiekkaharju Golf, Vantaa 767 9 Keimola Golf Vantaa 1637 18 + 9 9 Espoo Ringside Golf, Espoo 1313 18 Master Golf Club, Espoo 1515 18 + 18 Espoon Golfseura, Espoo 1319 18 Gumböle Golf, Espoo 501 9 Suur-Helsingin Golf, Espoo 1666 18 + 18 Kurk Golf, Kirkkonummi 1195 18 18 Peuramaa Golf, Kirkkonummi 1000 18 18 Sarfvik Golf, Kirkkonummi 1145 18 + 18 Pickala Golf, Siuntio 1488 18 + 18 18 St. Laurence Golf, Lohja 1269 18 + 18 Vihti Golf Club, Vihti 1004 18 Nurmijärven Golfklubi, Nurmijärvi 1663 18 + 9 Hyvinkään Golf, Hyvinkää 1114 18 Hyvinkää Kytäjä, Hyvinkää? 18 + 18 Tuusulan Golfklubi 1032 18 Golf Talma, Sipoo 1155 18 + 9 Nevas Golf, Sipoo 896 18 9 Kullo, Sipoo? 18 W-Golf, Mäntsälä 885 9 Kotojärvi Golf, Pornainen 740 18 Porvon Golf, Porvoo 404 18 Sea Golf Rönnäs, Porvoo 931 18 Virvik Golf, Porvoo 965 18 yht < 50 km Vantaalta 27988 549 126 muu maa 65619 1026 207 kaikki yhteensä 93607 1575 333 Taulukko 1: Kentät ja seurojen jäsenmäärät sekä rakenteilla olevat kentät < 50 km:n etäisyydellä Vantaalta. Lähde: Suomen Golfliiton kotisivut.

8 Kuva 3: Golfkentät ja hankkeet <50 km etäisyydellä Vantaalta. Golfkentän rakentaminen Golfkenttä voidaan perustaa pelto- tai metsämaalle tai vaikka entiseen hiekkakuoppaan tai täyttöalueelle. Vantaalla Hiekkaharjun kenttä on perustettu pellolle ja Keimolan kenttä pääosin metsämaalle. Vuosaaren golfkenttä on esimerkki ylijäämämaiden läjitysalueelle perustetusta kentästä. Pellolle perustaminen on yleensä helpompaa kuin metsämaalle erityisesti, jos metsä on kivistä ja kallioista. Kentän suunnittelu ja rakentaminen on vaativaa. Suunnitelman on vastattava sekä pelillisiin että maisemallisiin vaatimuksiin ja rakentaminen on mittava maanrakennustyö väylineen, viheriöineen, vesiesteineen, maastonmuotoiluineen ja istutuksineen. Golfkentän pinta-alasta 3% on viheriöitä ja lyöntipaikkoja, 22% väyliä ja 13% karheikkoa. Harjoitusaluetta on 10%. Yhteensä hoidettua pelialuetta on vajaa puolet kentän pinta-alasta, loppu on eri tavoin hoidettuja piha-alueita ja pysäköintipaikkoja sekä väylien väli- ja reunaalueita. Golfkentät on Suomessa tähän asti perustettu yksityisellä rahoituksella joko yhdistyksinä tai osakeyhtiöinä. Maapohja on yleensä yksityinen, joissakin tapauksissa maa on vuokrattu kunnalta (esimerkiksi Luukin kenttä Espoossa on Helsingin kaupungin vuokramaalla). Suomessa ei ole kunnan toteuttamia kenttiä toisin kuin Ruotsissa, missä kentät ovat suurelta osalta kunnallisia. Vanhat kentät ovat yhdistysmuotoisia. Niiden rakentaminen on tapahtunut vaiheittain ja rakentamiseen on käytetty jäseniltä kerätyn rahoituksen lisäksi paljon talkootyötä. 1980- luvun lopulta lähtien kenttiä on perustettu osakeyhtiöinä, jolloin kenttä on voitu rakennuttaa

osakepääoman turvin kertaurakalla. Laajennuksia on rahoitettu joko uudella osakeannilla tai entisten osakkeenomistajien rahoittamana. 9 Täysimittaisen 18 reikäisen golfkentän rakentamisen lasketaan maksavan keskimäärin 3-4M. Erityisesti kaupunkiseuduilla kokonaishintaan vaikuttaa ratkaisevasti maan hinta. Valtio on tähän asti avustanut golfkenttien rakentamista hyvin vähän, vuosina 1980-2002 yhteensä alle 1M, eli 0,5% liikuntapaikkarakentamiseen annetusta kokonaistuesta. Tällä hetkellä käydään keskustelua siitä, pitäisikö golf ottaa liikuntapaikkarakentamisessa julkisen tuen piiriin siinä kuin jokin muukin laajojen harrastajajoukkojen liikuntamuoto. Tukea puoltaisi erityisesti lajin soveltuvuus ikääntyvän väestön kunnon ylläpitämiseen. Mikäli julkisella tuella alennettaisiin kentän rakentamisen kustannusta, tulisi lajin harrastaminen useammille mahdolliseksi. Ympäristövaikutukset Maankäytön tulevaisuuden vaihtoehtojen näkökulmasta golfkenttä on joustava mahdollisille uusille tarpeille: kentän voi tarvittaessa ottaa rakennuskäyttöön tai muuhun virkistyskäyttöön eikä kentän rakenteista aiheudu uudelle käytölle merkittäviä rajoituksia. Golfkentän rakentaminen on kuitenkin merkittävä investointi, joten uuden käytön tulisi olla oleellisesti tehokkaampaa syrjäyttääkseen toimivan kentän. Kentän voi myös uudelleen metsittää, jos toiminta lakkaa, mutta pääkaupunkiseudulla vaihtoehto on pelkästään teoreettinen. Maisemanhoidon näkökulmasta hyvin suunniteltu, toteutettu ja hoidettu golfkenttä ylläpitää puoliavointa maisemapuistomaista maisemakuvaa. Se voi säilyttää muistumaa agraarimaisemasta muuttuneessa käytössä kuten esimerkiksi kulttuurikäyttöön muutettu teollisuusrakennus säilyttää muistumaa paikan teollisesta menneisyydestä. Pelto ja sen kulttuurihistoriallinen arvo kuitenkin häviää golfkentän rakentamisessa. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta golfkenttä on karheikkoniittyineen, vesilammikoineen ja puu- ja pensasryhmineen on varsin monimuotoinen. Golfkentän perustaminen pellolle siis lisää luonnon monimuotoisuutta. Metsään perustetun golfkentän vaikutus luonnon monimuotoisuuteen on tapauskohtaisesti arvioitava asia, koska metsän ja golfkentän ominaisuudet ovat erilaisia. Metsän ominaisuuksia menetetään golfkentän rakentamisella, mutta toisaalta luodaan sellaisia biotooppeja, joita metsässä ei ole. Mikäli metsää myös säilyy, lisää kentän rakentaminen monimuotoisuutta. Aihetta on Suomessa tutkittu vähän, mutta Vantaallakin on havaintoja muun muassa golfkenttien vesilammikoiden ja karheikoiden monipuolisesta kasvillisuudesta sekä hyönteisistä, varsinkin perhosista, ja puoliavointa maisemaa suosivista linnuista. Sopivilla puu- ja pensasistutuksilla sekä esimerkiksi perhosten ravintokasveja suosivalla hoidolla monimuotoisuuden lisäämiseenkin olisi vielä hyviä mahdollisuuksia. Golfkentän ympäristökuormitus syntyy toisaalta kentän rakentamisesta, toisaalta hoidosta ja käytöstä. Rakentamisen päästöt ovat sidoksissa siihen, kuinka paljon maamassoja joudutaan siirtämään alueelle ja sieltä pois. Yleensä hiekkaa joudutaan tuomaan viheriöiden ja väylien rakentamiseen, mutta maastonmuotoilu muuten voidaan tehdä paikalla olevista massoista - kenttää suunniteltaessa massatalous onkin tärkeä näkökulma. Vesirakentaminen voi aiheuttaa tilapäistä vesien samentumista. Kentän hoito on jatkuvaa, joten väylien ja viheriöiden hoidossa tarvittavien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö voidaan optimoida hyvin. Suomessakin on jo riittävästi kokemusta ja tutkimustietoa golfkenttien hoitomenetelmistä täkäläisissä olosuhteissa. Kentän käytön energiakulutus ja päästöt aiheutuvat pelaajien kentälle kulkemisesta sekä vähäisemmässä määrin hoitokoneiden käytöstä. Pelaajat tulevat varusteineen kentälle pääosin henkilöautolla. Koska pääkaupunkiseudulla on selvästi ylikysyntää, kuormittaa

10 uusi kenttä täällä ympäristöä selvästi vähemmän, kuin kauemmas sijoittuva. Myös joukkoliikenteen järjestämiseen on pääkaupunkiseudulla realistisia mahdollisuuksia (esimerkiksi Hiekkaharjun kenttä), mitä maaseutukentillä ei ole. Joukkoliikenne on tärkeä näkökulma harjoituskentän sijoittamisessa, koska harjoitteleminen ei välttämättä edellytä omien varusteiden mukana kuljettamista ja koska se mahdollistaa mm. junioreiden pääsyn kentälle helpommin. Golfkentät Vantaan maankäytön suunnittelussa Kaupunkiseudulla golfkenttien sijoittuminen ei voi olla pelkästään maanomistajahankelähtöistä, koska kenttä on pinta-alaltaan suuri ja sillä on vaikutusta ympäröivään maankäyttöön ja kaupunkirakenteeseen. Kenttien sijaintia tuleekin harkita osana maankäytön suunnittelua, luontevimmin yleiskaavan laatimisen yhteydessä. Yleiskaava 1983 Vantaan vuoden 1983 (oikeusvaikutuksettomassa) yleiskaavassa kaikki virkistysalueet oli osoitettu yhdellä merkinnällä: virkistysalue (V). Alue varataan yleiseen virkistystoimintaan ja ulkoilukäyttöön. Alueella sallitaan ulkoilua ja muuta yleistä virkistystä palveleva rakentaminen Kaavan ajatuksena oli selvästi, että virkistysalueet ovat kaikille avoimia ja virkistyspalvelut kunnan toteuttamia. Kaavassa ei varauduttu yksityisten virkistyspalveluiden syntymiseen. Oikeusvaikutuksettomana kaava oli myös heikko ohjausväline ja 1980 luvulla toteutuneet golfkenttähankkeet syntyivät Keimolaan (MU alueelle) ja Hiekkaharjuun (V alueelle) yleiskaavasta riippumatta. Kuva 4: Keimolan golfkenttä yleiskaavassa 1992 ja toteutunut tilanne laajennuksen jälkeen 2003. Yleiskaava 1992 Vantaan (osittain oikeusvaikutteisessa) yleiskaavassa 1992 golfkentät on osoitettu urheilu- ja virkistyspalveluiden alueiksi (VU). Yleiskaavamääräyksen mukaan alue varataan urheilu-, virkistys- ja vapaa-ajan toiminnoille sekä yleiseen ulkoiluun. Alueella sallitaan näihin toimintoihin liittyvä rakentaminen... Yleiskaavaa laadittaessa periaatteena oli, että sellaiset virkistystoiminnot, jotka edellyttävät merkittävää rakentamista (laajoja kenttiä, urheiluhalleja) ja/tai jotka ovat käytöltään jollakin tavalla rajoitettuja (esimerkiksi vain tietylle toiminnalle varattuja tai maksullisia), tulee osoittaa VU alueiksi. Golfkenttä on laaja, tiettyä tarkoitusta varten rakennettu virkistysalue, jonka käyttö on rajoitettua ja maksullista ja siksi ne kuuluvat tähän maankäyttöluokkaan.

11 Retkeilyalueet (VR) ja lähivirkistysalueet (VL) on yleiskaavan periaatteiden mukaan tarkoitettu toteutuvan vapaaseen, yleiseen virkistyskäyttöön eikä niille ei tule sijoittaa merkittävässä määrin rakentamista tai laajoja rajoitetun käytön alueita. Uutta golfkenttää ei siten voisi sijoittaa yleiskaavaa muuttamatta. Kuva 5: Hiekkaharjun golfkenttä yleiskaavassa 1992 ja toteutunut tilanne 2003. Yleiskaavan tarkistus Yleiskaavan tarkistuksessa noudatettaneen virkistysalueiden maankäyttöluokituksessa samoja periaatteita, kuin voimassaolevassa, vuoden 1992 yleiskaavassa. Uusien golfkenttien tarve tulee siten selvittää yleiskaavan tarkistustyössä ja mahdolliset uudet paikat tulee osoittaa yleiskaavassa. Nykyisten golfkenttien rajauksia tulisi tarkistaa, koska molemmat ovat toteutuneet yleiskaavasta hiukan poikkeavasti (ks. kuva 4 ja 5). Golfkentälle voidaan tarvittaessa laatia myös asemakaava kummallakaan Vantaan nykyisistä golfkentistä ei ole vielä asemakaavaa. Liitteessä 1 on tarkasteltu aikaisemmassa golfkenttäselvityksessä (1986) tutkittujen paikkojen nykytilannetta ja johtopäätösten ajantasaisuutta. Mahdollisia uusia paikkoja selvitetään tarpeen mukaan yleiskaavaluonnosta laadittaessa. Lähteet Morrison, I. (1988): Golf. Karisto 1992. Saunders, V. (1989): Golfin käsikirja. Tammi 1997. Suomen Golfliitto ry:n kotisivut ja pääsihteeri Kari Hagfors (suull.) Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002; Aikuisliikunta; Lapset ja nuoret. Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU) ry, Suomen Kuntourheiluliitto Kunto, Nuori Suomi, Olympiakomitea, Helsingin kaupunki, Suomen Gallup, Opetusministeriö

12 Liitteet Liite 1: Golfkenttäselvityksessä 1986 tutkittujen paikkojen nykytilanne Huomaa! Taulukossa yleiskaava tarkoittaa vuoden 1983 yleiskaavaa.

13 Golfkenttäselvityksen 1986 johtopäätöksissä päädytään suosittelemaan kohteita 1, 6 ja 7 täysimittaiselle golfkentälle. Vuoden 1986 jälkeen tilanne Vesterkullassa on säilynyt ennallaan: Vesterkullan pellot ovat lähivirkistysaluetta (VL) sekä 1992 yleiskaavassa että Kaakkois- Vantaan osayleiskaavassa vuodelta 2002. Kohteissa 6 ja 7 on tapahtunut merkittäviä muutoksia: molemmista alueista on osa sittemmin kaavoitettu asuntorakennusmaaksi ja myös kaupungin maanomistus on lisääntynyt. Backaksen ja Krakanpellon jäljellä olevat osat yhdistämällä aluetta voi edelleen pitää erinomaisena paikkana täysimittaiselle golfkentälle. 1992 yleiskaavassa alue on varattu lähivirkistysalueeksi (VL). Yhdeksänreikäiselle kentälle suositeltiin kohteita 4 ja 9. Hiekkaharjun 9-reikäinen golfkenttä on sittemmin toteutunut seurakunnilta vuokratulle maalle Rekolanojan lounaispuolelle (osa kohteesta 4) ja se on osoitettu 1992 yleiskaavassa urheilu- ja virkistyspalveluiden alueena (VU) rajaus tosin poikkeaa toteutuneesta jonkin verran. Hämeenkylässä tilanne on säilynyt ennallaan: 1992 yleiskaavassa alue on edelleen maatalousaluetta (MV). Hämeenkylä lienee kuitenkin todellisuudessa huono vaihtoehto, koska siellä ei ole edes teoriassa tilaa 18- reikäiselle kentälle. Yleensä pyrkimyksenä on aina rakentaa täysimittainen kenttä vaikka vähitellen. Kohteet 2, 3 ja 5 voidaan katsoa selvityksessä jo hylätyn eri syistä tarkoitukseen sopimattomina. Kohde 8 olisi lisäksi hylättävä liian pienenä, ellei aluetta laajenneta pohjoiseen. Keskinkertaisiksi arvioidut kohteet 12 ja 13 ovat Marja-Vantaan osayleiskaavan alueella. Osayleiskaavatyössä selvitettiin golfkentän sijoittamista Linnan alueelle, mutta valtuuston 30.9.2002 hyväksymissä kaavan tavoitteissa golfkenttää ei ole. Kohde 12 lienee golfiin sopimaton lentomelun (>60 db) vuoksi. Kohteessa 10 muiden virkistystoimintojen yhteensovittamisen tarve on entisestäänkin lisääntynyt, koska alueella on jo useita muita virkistystoimintoja. Alue on 1992 yleiskaavassa lähivirkistysaluetta (VL) ja pieneltä osalta virkistyspalvelualuetta (VU). Kohteen 11 tilanne on muuttunut vain siten, että tekojärvi hylättiin vuoden 1992 yleiskaavaa laadittaessa. Keimolaan 1980-luvun lopussa rakennettu kenttä ei ollut mukana 1986 golfkenttäselvityksessä tutkituissa paikoissa.