Vanhusten toimintakykyä ja omatoimisuutta edistävät RAY-avusteiset hankkeet

Holma Tupu, Karppi Sirkka-Liisa, Noro Anja, Päivärinta Eeva, Rantanen Taina Vanhusten toimintakykyä ja omatoimisuutta edistävät RAY-avusteiset hankkeet Väliraportti 2007

Holma Tupu, Karppi Sirkka-Liisa, Noro Anja, Päivärinta Eeva, Rantanen Taina VANHUSTEN TOIMINTAKYKYÄ JA OMATOIMISUUTTA EDISTÄVÄT RAY-AVUSTEISET HANKKEET Väliraportti hankesuunnittelulle, hankkeiden toteutukselle ja arvioinnille asetettavista laatusuosituksista Espoo 2007

3 Sisällysluettelo ESIPUHE 5 1 JOHDANTO 7 1.1 Raha-automaattiyhdistys 7 1.2 Vanhustenhuollon avustamisesta 7 1.3 Hankkeiden arvioinnin tarve ja tarkoitus 9 1.4 Arvioinnin toteutustapa 10 2 HANKKEEN VALMISTELU JA SUUNNITTELU 11 2.1 Aiheen ja kohderyhmän perustelu 13 2.2 Tavoitteet 13 2.3 Toimenpiteet 14 2.4 Toteutettavuus 14 2.5 Arviointi 15 2.6 Kriittiset, hankkeen toteutumista uhkaavat seikat 15 2.7 Hankkeen liittyminen kansallisiin ohjelmiin ja hankkeen yhteistyö ja työnjako 15 3 HANKKEIDEN JOHTAMINEN JA OHJAUS 17 3.1 Johtaminen ja ohjaus kehittämishankkeessa 17 3.2 Johtamiseen ja ohjaukseen liittyviä kehittämistarpeita 18 4 HANKKEEN SEURANTA, ARVIOINTI JA RAPORTOINTI 20 4.1 Kehittämishankkeen arviointi 20 4.2 Arvioiva raportointi 20 5 HANKKEIDEN VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINTIA 23 5.1 Hankkeiden toteutuksen laatu 23 5.2 Hankkeiden vaikutukset ikääntyneen väestön toimintakykyyn 25 KEHITTÄMISSUOSITUKSIA 27 LIITE: JÄRJESTÖKOHTAISET YHTEENVEDOT 29 Kuntoutuksen Edistämisyhdistys ry 29 Miina Sillanpään Säätiö 31 Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry 33 Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö 35 Punkaharjun Kuntoutussairaala-Säätiö 37 Suomen Psykogeriatrinen Yhdistys ry 39 Vanhustyön Keskusliitto ry 41

5 Esipuhe Vapaa kansalaistoiminta on Suomessa ollut merkittävässä asemassa yhteiskunnallisessa uudistustyössä ja edelleenkin järjestöjen merkitys on huomattava. Vanhojen ihmisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistäminen on alue, jolla on suurta kysyntää uusille toimintamalleille. Iäkkäiden henkilöiden määrän lisääntyminen väestössä ja siitä seuraava toiminnanvajauksien yleistyminen asettavat uusia ja ennen näkemättömiä vaatimuksia palvelujärjestelmälle. Varsinaisen vanhuuden sairauksien ja ongelmineen katsotaan alkavan keskimäärin 80 vuoden iässä. Vuonna 1970 Suomen väestöstä noin yksi prosentti oli yli 80 vuotiaita. Tällä hetkellä yli 80 vuotiaita on Suomessa 177 000 eli noin 3,4 prosenttia. Vuonna 2030 heitä ennakoidaan olevan 8 prosenttia väestöstä eli yli 400 000 henkilöä. Toimintakyvyllä tarkoitetaan yleensä ihmisen kykyä selviytyä itsenäisesti asuinympäristössään. Itsenäisen selviytymisen heikentyminen johtuu useimmiten joko liikkumiskyvyn heikkenemisestä tai psyykkisen toimintakyvyn, useimmiten muistin heikkenemisestä. Ympäristön sosiaalisilla ja fyysisillä piirteillä on suuri merkitys sille, kuinka vakavaksi haitaksi liikuntakyvyn tai muistin heikkeneminen henkilöille muodostuu. Toisaalta liian helppo ja haasteeton ympäristö on toimintakyvyn menettämisen riski. Ympäristön tulisikin olla vanhukselle sopivan haasteellinen, jotta toimintakyky säilyisi mahdollisimman hyvänä pitkään. Terveydellä ja toimintakyvyllä on huomattava vaikutus vanhuuden hyvinvointiin. Hyvinvointi ei kuitenkaan ole päällekkäinen käsite toimintakyvyn kanssa, vaan siihen vaikuttavat monet esimerkiksi psykososiaaliset seikat. Vanhuuteen liittyy usein menetyksiä, kuten puolison ja lähiystävien kuolema tai muutto pois omasta useinkin itse rakennetusta talosta. Monet muutokset ovat kielteisiksi koettuja ja siten alentavat elämänlaatua. On tärkeää, että kehitetään uudenlaisia konsepteja vanhusten hyvinvoinnin edistämiseksi myös sellaisiin tilanteisiin, joissa toimintakyvyn ylläpitäminen tai palauttaminen ei ole ensisijainen tavoite. Toimintakyvyn edistämisen alalla uudet palvelukonseptit ja yhteistyömuodot, kuntoutustoiminta, hoito- ja hoivatyön kehittäminen, henkilöstön asiantuntijuuden tukeminen, hyvinvointiteknologian hyödyntäminen ja lääketieteellisten haittojen minimoiminen esimerkiksi tarpeettoman lääkityksen vähentäminen ovat alueita, joiden kehittämiseksi tulisi kohdistaa voimavaroja. Viime aikoina vanhusten oikeus liikkumiseen ja ulkoiluun on nostettu esille keskeisenä kehittämistä vaativana kysy-

6 myksenä. Ulkona liikkuminen ja luonnosta sekä muiden ihmisten seurasta nauttiminen ovat tärkeitä psyykkisen hyvinvoinnin määrittäjiä. RAY on avustanut useita kehittämishankkeita, joiden päämääränä on ollut edistää ikääntyneiden toimintakyvyn säilymistä. Päämäärään on pyritty mm. tukemalla kotona selviytymistä, yksinäisyyden lievittämisellä ja henkisen hyvinvoinnin edistämisellä sekä omaisia tukemalla. Avustustoimintansa sekä järjestöjen hankkeiden suunnittelun ja valmistelun tueksi ja arviointitoiminnan edelleen kehittämiseksi Raha-automaattiyhdistys analysoi seitsemän eri järjestön projektit, joilla on edellä mainittu päämäärä. Hankkeille on myönnetty avustuksia yhteensä noin 8,7 miljoonaa euroa. Arviointiryhmä toteaa, että näiltä osin RAY:n tuki on kohdistunut järkevällä tavalla ja että kaikki käsitellyt hankkeet ovat toimineet yhteiskunnallisesti erittäin relevanteilla alueilla.

7 1 Johdanto 1.1 Raha-automaattiyhdistys Raha-automaattiyhdistys (RAY) perustettiin vuonna 1938 keräämään rahapelitoiminnalla varoja suomalaisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukemiseen. RAY:llä on yksinoikeus rahaautomaatti- ja kasinopelitoimintaan sekä kasinon pitoon Suomessa. Yksinoikeus perustuu valtioneuvoston myöntämään rahapelilupaa, joka on määräaikainen. RAY avustaa toimintaa, joka on suunnattu heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen, ongelmien ehkäisyyn sekä omaehtoisen aktiivisuuden tukemiseen. RAY tukee em. päämäärää avustamalla yleishyödyllisten sosiaali- ja terveysalan yhteisöjen toimintaa ja hankkeita. Laajasti ymmärrettynä avustustoiminta nivoutuu silloin osaksi valtakunnallista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Tässä suhteessa RAY:n avustustoiminta on kansalaisten hyvinvointiin tähtäävää toimintaa, joka toteutuu avustettavien yhteisöjen ja säätiöiden kautta. 1.2 Vanhustenhuollon avustamisesta Vanhusten lukumäärän kasvu johtaa erilaisista muistihäiriöistä ja dementiasairauksista, sydän- ja verisuonisairauksista, tuki- ja liikuntaelinsairauksista, syöpätaudeista ja mielenterveyden erityisesti mielialahäiriöistä kärsivien vanhojen ihmisten lukumäärän kasvuun. Myös päihdeongelmat ovat yhä useampien vanhusten ongelmina. Krooniset sairaudet tekevät vanhukset haavoittuviksi ja riski toimintakyvyn menettämiseen lisääntyy. Vanhuudessa toimintakyvyn heikkenemisen ennaltaehkäisyn keskeinen strategia on pyrkiä hallitsemaan erilaisten kroonisten tilojen seurauksia mm. interventioilla, joiden avulla pyritään ylläpitämään ja parantamaan vanhuksen olemassa olevia voimavaroja. Avustamisen keskeinen näkökulma tulee olemaan käsitys aktiivisesta vanhuksesta. RAY:ltä ja järjestöiltä se edellyttää tavoitteellista, olosuhteisiin reagoivaa ja samalla sekä ennakoivaa että ehkäisevää toimintaa ja sen toteuttamista käytännössä. Yhteinen ja yleinen tavoite on edistää mahdollisimman itsenäistä kotona selviytymistä ja asumista, vanhusten hyvinvointia sekä omaishoitajien ja omaisten tukemista. Toiminnan keskeisiä arvoja ovat sosiaalinen integraatio, turvallisuus, innovatiivisuus ja vaikuttavuus.

8 Kotona selviytymisen tukeminen Kotona selviytymisen tukeminen on laaja käsite, ja käsitteen ympärillä olevat hankkeet koskettavat monia eri toimintoja. Toiminta voi olla hoitavan omaisen tai perheen tukemista sekä runsaasti apua tarvitsevien perheiden tukimuotojen kehittämistä. Tällaisessa tilanteessa painotetaan järjestöjen erityisosaamista ja toiminta lähenee luonteeltaan ja tavoitteiltaan tukihenkilö- ja vapaaehtoistoimintaa. Näkökulmana voi olla myös toimintakyvyltään heikentyneiden kotona asuvien vanhusten toimintakyvyn edistäminen, esimerkiksi lihasvoiman ja tasapainon kehittäminen. Voimaharjoittelu ehkäisee tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyvyn rapautumista ja tasapainon kehittäminen ehkäisee mm. kaatumistapaturmia, mitkä ovat iäkkäiden yleisin tapaturmaryhmä. Kuntoutushankkeilla pyritään tukemaan toipumista ja sopeutumisvalmennuksella tuetaan sairastunutta ja hänen perhettään selviytymään päivittäisessä elämässä, esimerkiksi annetaan tietoa ja kannustetaan löytämään uusia toimintamalleja itsenäiseen ja täysipainoiseen elämään. Kotona selviytymistä voidaan tukea myös neuvonta- ja ohjauspalveluilla. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä, johon etsitään vastausta silloin, kun toimintakyky on alentunut sairauden tai muun syyn takia, on mistä ja millaista apua voi saada selviytyäkseen omassa kodissaan. Myös erilaisten toiminnanvajauksia tai -rajoituksia omaavien vanhusten kanssa työskentelevien henkilöiden ammattitaidon ja työssä jaksamisen tukeminen tai työtapojen kehittäminen koituu lopulta vanhusasiakkaan hyödyksi. Erilaisia toimintamuotoja ja kohderyhmiä on siis lukuisia, eivätkä ne rajoitu tässä mainittuihin. Yksinäisyys ja henkinen hyvinvointi Vanhusten yksinäisyys, masentuneisuus ja niiden seurauksena syrjäytyminen ja itsemurhat ovat lisääntyneet. Vanhusten itsemurhien takana on yleensä yksinäisyys ja sen mukanaan tuoma masennus. Iäkkäillä henkilöillä esiintyy hoitoa tarvitsevaa masennusta keskimääräisesti useammin kuin nuorilla; yli 65-vuotiailla miehillä masennusta esiintyy noin 18 25 prosentilla ja naisilla 20 30 prosentilla. Kun vanhus on masentunut, hän ei jaksa huolehtia itsenäisyydestään ja omatoimisuudestaan ja hän voi muuttua nopeasti passiiviseksi avun vastaanottajaksi. Vaara piilee myös siinä, että masentuneisuus jää huomaamatta ja tunnistamatta tai siitä voidaan tehdä väärä diagnoosi ja sitä hoidetaan esimerkiksi dementiana. Yksinäisyyden ja masennuksen aiheuttamiin ongelmiin ollaan vanhustyön toimijoiden keskuudessa etsimässä uusia toimintatapoja.

9 Omaishoitajien ja omaisten tukeminen Valtakunnallisella tasolla omaishoidon kehittäminen on painopistealue; selvitystyö omaishoidon uudistamiseksi valmistui maaliskuussa 2004. Ikääntyneiden hoiva ja huolenpito on siirtynyt entistä enemmän kotipiiriin ja myös hoidon vastuuta on siirtynyt pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja vanhusten omaisille ja lähiyhteisöille. Vuonna 2004 oli kunnan omaishoidon piirissä noin 30 000 henkilöä. Lisäksi Suomessa arvioidaan olevan noin 150 000 250 000 omaishoitosuhteessa asuvaa henkilöä, jotka tarvitsevat toisen henkilön apua selviytyäkseen arkipäivästä. Omaishoidon tehokkaalla tukijärjestelmällä voidaan vähentää merkittävästi laitoshoidon ja palveluasumisen tarvetta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa Omaishoidon tuki, opas kuntien päättäjille (oppaita 2005:30) todetaan, että "Omaishoidon tuen kattavuutta kasvattamalla omaishoito toimii merkittävänä osana sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta. Omaishoidon tuen avulla voidaan paitsi tukea hoidettavan ja omaishoitajan hyvinvointia myös ehkäistä ja korvata intensiivisten avopalvelujen ja laitoshoidon tarvetta. Omaishoidon tuen kehittäminen on yksi tapa, jolla kunnat voivat vastata ikääntyneen väestön määrän kasvusta aiheutuvaan lisääntyvään hoidon ja huolenpidon tarpeeseen". Suuri osa omaishoitajan hoitamista vanhuksista tarvitsee runsaasti apua. Syynä hoitosuhteen alkamiseen on yleensä hoidettavan fyysiset vaivat tai muistihäiriöt ja hoidon tarve lisääntyy vuosien myötä. Omaishoitajat ovat usein itsekin iäkkäitä ja monilla on jokin pitkäaikaissairaus. Omaishoidon kehittäminen edellyttää hyvää yhteistyötä ja työnjakoa kuntien, palveluyritysten ja järjestöjen kesken. 1.3 Hankkeiden arvioinnin tarve ja tarkoitus Viime vuosina on korostettu ehkäisevän vanhustyön kehittämistä. Ajankohtaisten, yleistä kiinnostusta herättävien palvelujen tuottaminen ja jäsentäminen on sekä vahva haaste että mahdollisuus sekä RAY:lle että järjestöille. Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt usealle järjestölle erilaisiin hankkeisiin avustuksia vanhusväestön toimintakyvyn ja omatoimisuuden edistämiseen. Avustustoimintansa edelleen kehittämiseksi sekä järjestöjen hankkeiden suunnittelun ja valmistelun tueksi Raha-automaattiyhdistys analysoi seitsemän eri järjestön projektit. Arviointiprosessiin pääsivät mukaan: Kuntoutuksen Edistämisyhdistys ry, Miina Sillanpään Säätiö, Omaishoitajat ja Läheiset Liitto ry, Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö, Punkaharjun Kuntoutussairaala Säätiö, Suomen Psy-

10 kogeriatrinen Yhdistys ry ja Vanhustyön Keskusliitto ry. Mukaan päässeet hankkeet olivat keskenään erilaisia ja niitä yhdisti toimintakyvyn edistäminen ja itsenäisen asumisen tukeminen. Raportin rakenne on seuraava. Luvussa kaksi pohditaan hankkeiden valmistelua ja suunnittelua. Projektin valmistelulla ja suunnittelulla on merkittävä ja keskeinen asema hankkeen onnistumiselle. Käytettävissä olevan materiaalin perusteella voitiin todeta, että hankkeiden suunnittelussa ja raportoinnissa on eroja. Hankkeiden suunnitteluun ja raportointiin liittyen arviointiryhmä päätyi antamaan useita kehittämisehdotuksia. Luvussa kolme käsitellään hankkeiden johtamista ja ohjaamista. Arviointiryhmä kaipasi johtamiseen ja ohjaamiseen dynaamista jämäkkyyttä. Johtamisen ja ohjaamisen tulee antaa toiminnalle selkeä suunta, mutta samalla kannustaa sekä tukea projektissa työskenteleviä henkilöitä. Luvussa neljä näkökulma on hankkeiden seurantaa ja arviointia. Pääsääntöisesti hankeraportit keskittyvät avustusten käytön raportointiin. Usein hankkeista on tehty joko sisäinen tai ulkoinen arviointi, toisinaan molemmat. Kriittiseen ja itsearvioivaan tarkasteluun pyrkivää tekstiä oli hankeraporteissa niukasti. Luvussa viisi pohditaan hankkeiden vaikuttavuuden arviointia, samalla luku on eräänlainen yhteenveto. Tarkastelun ongelmana on se, että käytettävissä oleva materiaali ei riittävästi tue vaikuttavuuden arviointia, joten arvio jää suuntaa antavaksi. 1.4 Arvioinnin toteutustapa Hankkeita koskeva metaevaluointi käynnistyi syyskuussa 2004. Hankkeiden monimuotoisuuden vuoksi päätettiin kutsua koolle arviointiryhmä, jonka tehtävänä on arvioida valitut hankkeet konsultatiivisella työotteella. Ryhmää valittaessa kiinnitettiin huomiota ryhmän jäsenten erilaisiin osaamisalueisiin. Arviointiryhmään ovat kuuluneet: erityisasiantuntija Tupu Holma, TtM, MQ, Suomen Kuntaliitto, erikoistutkija Sirkka-Liisa Karppi, LitM, Kela, erikoistutkija Anja Noro, THT, Sosiaalija terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes, tilaajapäällikkö Eeva Päivärinta THM, geronto-

11 logi, Tampereen kaupungin ikäihmisten palvelut ja gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantanen, LitT, Jyväskylän yliopisto. Arvioinnin ensimmäinen vaihe perustui hankkeiden tuottamiin asiakirjoihin, joita olivat projektihakemukset, vuosiselvitykset sekä saatavilla olleet väliraportit ja mahdolliset väliarvioinnit. Niiden tarkastelun perusteella päätettiin pyytää järjestöiltä kirjalliset vastaukset hankkeita koskeviin lisäkysymyksiin. Lisäksi kuultiin järjestöjen edustajia hankkeiden tiimoilta. Toisen vaiheen lisäkysymykset olivat: 1. Kuinka projekti sai alkunsa? 2. Miten hankkeen toiminnot muotoutuivat? 3. Mitä muutostarpeita hankkeen kuluessa on ilmennyt? 4. Miten hankkeessa kehityt toiminnot jatkuvat? 5. Mitä hyötyä hankkeesta on ollut eri osapuolille? 6. Kokemukseenne perustuen, mikä pitäisi olla RAY:n rooli vanhusten toimintakyvyn edistämisessä? 7. Missä olette onnistuneet erityisen hyvin ja missä odotukset ovat alittuneet? Raporttiin sisältyvät järjestökohtaiset arvioinnit ovat olleet järjestöjen kommentoitavina. Järjestöt ovat antaneet omat palautteensa niihin. Palaute on ollut asiallista ja kriittistä. Tällainen hankkeiden toteutukseen pureutuva arviointi on uutta ja ainutkertaista, siksi se on herättänyt myös hämmennystä. Vaikka hankkeissa on painotettu erilaisia asioita ja yksittäiset asiakirjat, raportit ja muu käytössä ollut materiaali poikkeavat toisistaan, niin ryhmän mielestä käytettävissä oleva aineiston oli riittävä väliarvioinnin tarpeisiin ja kokonaiskuvan hahmottamiselle. 2 Hankkeen valmistelu ja suunnittelu Hankkeiden valmistelua ja suunnittelua arvioitiin saatavilla olleiden hankesuunnitelmien, raporttien sekä järjestöjen toimittaman lisämateriaalin ja arviointiryhmän ja järjestön edustajien tapaamisessa

12 saatujen tietojen perusteella. Käytettävissä olleen materiaalin perusteella todettiin, että suunnittelun ja raportoinnin ammatillisessa osaamisessa oli suuria eroja järjestöjen välillä. Joissain tapauksissa tapaamisessa esiin tulleet asiat muuttivat käsityksen hankkeesta huomattavasti myönteisemmäksi. Arviointiryhmä ei pystynyt luomaan kokonaiskuvaa hankkeista käytössään olleiden asiapapereiden perusteella. Tästä syystä keskeiselle sijalle arvioinnissa nousivat myös kuulemistilaisuudessa esiin tulleet asiat. Tässä kappaleessa tuodaan esille yleisiä hankkeiden valmisteluun ja suunnitteluun liittyviä seikkoja, joilla on merkitystä hankkeen menestyksekkääseen toteutukseen. Arviota tehtäessä kiinnitettiin huomiota seuraaviin seikkoihin, joita voi pitää menestyksellisen hankkeen suunnittelun tunnusmerkkeinä. Osa arvioiduista hankkeista on kesken, mikä otettiin huomioon arvioita tehtäessä. Hyvä kehittämishanke ja siihen liittyvä suunnitelma täyttää seuraavat kriteerit: 1. Aihe ja kohderyhmä ovat hyvin perusteltuja, merkittäviä ja selkeästi rajattuja 2. Tavoitteet on ilmaistu selkeästi ja konkretisoitu riittävästi. 3. Toimenpiteet, joilla tavoitteisiin pyritään, ovat tarkoituksenmukaisia ja ne on kuvattu selkeästi. 4. Suunnitelma on toteutettavissa. Hankkeen järjestäjällä on riittävät tiedolliset, taidolliset, sosiaaliset ja taloudelliset resurssit tavoitteisiin pääsemiseksi. Hankkeen aikataulu on realistinen ja suunnitelmassa tuodaan esille hankkeen osapuolten sitoutuminen hankkeeseen. 5. Hankkeen ja siihen liittyvien toimenpiteiden vaikutusten arviointi ja arviointikriteerit on kuvattu selkeästi. Hankkeen odotettavissa olevat hyödyt ja jatkotoimenpiteet on kuvattu. 6. Hankkeen toteutumisen kannalta kriittiset seikat on tunnistettu ja niihin on varauduttu. 7. Hankkeen yhteydet valtakunnallisiin ohjelmiin ja hankkeeseen liittyvä yhteistyö ja työnjako on kuvattu. 8. Hankkeen yhteydet paikallisiin sekä seutukunnallisiin ohjelmiin ja hankkeisiin liittyvä yhteistyö ja työnjako on kuvattu.

13 2.1 Aiheen ja kohderyhmän perustelu On tärkeää, että hankkeen aihe ja kohderyhmä ovat hyvin perusteltuja, merkittäviä ja selkeästi rajattuja. Hankkeen aihe ja kohderyhmä voidaan perustella joko käytännön työstä nousseella tarpeella tai tutkimustiedon karttumisen tuloksena syntyneenä käytänteiden kehittämistarpeena. Tavoitteena tulisi olla iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn parantaminen, ylläpitäminen tai toimintakyvyn heikkenemisen ennaltaehkäisy. Hanketuen avulla tuettavien innovaatioiden pitäisi olla mahdollista juurtua toteuttajatahon normaalin toiminnan osaksi. Tällä hetkellä on arvioitu, että uusimman tutkimustiedon siirtyminen käytänteiksi vie minimissään noin kymmenen vuotta. Useilla vanhusten terveyteen, hoitoon ja hyvinvointiin liittyvillä toimialoilla vallitsee suuri paine toimintamallien ja -tapojen kehittämiseen ja kehittämistarpeen ennakoidaan kasvavan entisestään lähivuosina. Tässä toimintakentässä järjestöillä on merkittävä tehtävä. Perustelut hankkeen kohderyhmän valinnalle olivat joissain hankesuunnitelmissa puutteelliset, mutta joissain hankkeissa perustelut olivat erinomaiset. Suositellaan, että RAY kiinnittää jatkossa huomiota siihen, että hankkeen kohderyhmän valinta on hyvin perusteltu. Hyvä perustelu kohderyhmän valinnalle on esimerkiksi se, että ryhmä ei nykyjärjestelmässä saa toimintakyvyn edistämiseen liittyviä palveluja, vaikka odotettava hyöty on suuri. Kohderyhmä voi myös olla palvelujen väliinputoaja. Kansanterveyden edistämisen hengessä on tärkeää kohdistaa hankkeet sellaisten henkilöiden tilanteen parantamiseen, joiden riski toimintakyvyn heikkenemiseen on suuri tai jotka ovat vailla kipeästi tarvitsemiaan palveluita. Hanke voidaan kohdistaa joko iäkkäisiin henkilöihin itseensä, heidän omaisiinsa tai heidän kanssaan työskentelevään henkilökuntaan. 2.2 Tavoitteet Selkeä ja konkreettinen tavoitteenasettelu on tärkeä osa hankesuunnittelua. Järjestöt itse arvioivat epäonnistuneensa tässä useimmin. Lähes kaikki järjestöt toivat itse esiin, että asetettuihin tavoitteisiin ei päästy kokonaan ja että tavoitteita ja aikatauluja piti tarkentaa hankkeen edetessä. Joissain tapauksissa tavoitteita jouduttiin muuttamaan. On erittäin tärkeää, että jatkossa sekä järjestöt itse että RAY:n avustusvalmistelijat kiinnittävät huomiota tavoitteiden realistisuuteen.

14 Tavoitteet tulisi kuvata niin, että niihin pääsy voidaan todentaa. Hankeen päätavoitteet on syytä jakaa osa- tai välitavoitteiksi. Arvioinnin kuluessa syntyi vaikutelma, että joissain hankkeissa yritettiin toteuttaa peräkkäisiä vaiheita samanaikaisesti. Tyypillisin esimerkki oli, että samassa, ajallisesti jopa melko lyhyessä, hankkeessa pyrittiin yhtäaikaisesti toimintamallin luomiseen, käyttöönottoon ja levittämiseen. Tällainen ei yleensä onnistu. Jatkossa tulee kiinnittää huomiota siihen, että uusien toimintatapojen käyttöönottoon tähtäävissä projekteissa on selkeä kuvaus toimintamallista, jonka levittämistä tavoitellaan. Valitulle toimintamallille on esitettävä perustelut. Perustelut voivat pohjautua käytännön kokemukseen, aiemman projektin tuomaan kokemukseen tai tieteelliseen näyttöön. Lisäksi on oltava suunnitelma toimenpiteistä ja prosesseista, joilla juurruttamiseen pyritään. Tarvitaan myös arvio resursseista, joita juurruttaminen paikalliseen tai alueelliseen palvelujärjestelmään edellyttää. Vaikka toimintamallin kehittäminen ja juurruttaminen on hankkeen keskeinen tarkoitus, niin yhtä merkittävää on sosiaalisen pääoman kertyminen tiedon ja osaamisen lisääntyessä sekä yhteistyötaitojen ja -verkostojen kehittyessä. Hyvin toteutettu hanke on parhaimmillaan myös työelämän oppimisprosessi. 2.3 Toimenpiteet Monet hankesuunnitelmat sisälsivät vain ylimalkaisen kuvauksen hankkeen toimenpiteistä. Tästä syntyi sellainen käsitys, että hankkeita ei ollut valmisteltu etukäteen riittävän huolellisesti. Järjestöjen tapaamisessa vahvistui käsitys, että jossain tapauksissa toimenpiteitä ja niiden sisältöjä ei ollut valmisteltu etukäteen. Tällainen toimintatapa johtaa helposti hankkeiden etenemisen hidastumiseen. Joissain tapauksissa toimenpiteet oli kuvattu, mutta perustelu oli puutteellinen. Erityisesti hinnakkaiden internaatti- tai laitosjaksojen hankkeelle tuoma lisäarvo pitää perustella ja arvioida selkeästi. Joidenkin hankkeiden osalta tämä asia jäi epäselväksi. Jatkossa olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, että hankesuunnitelmissa toimenpiteet on kuvattu niin hyvin, että niiden tarkoituksenmukaisuutta ja kustannusvaikutuksia tavoitteisiin pääsemiseksi voi arvioida rahoituspäätöstä tehtäessä. 2.4 Toteutettavuus Suunnitelmassa on syytä tuoda esille asioita, joiden perusteella hankkeen toteutettavuus voidaan arvioida rahoituspäätöstä tehtäessä. Toteutettavuus riippuu useista seikoista, joita ovat mm. että

15 hankkeen järjestäjällä on riittävät tiedolliset, taidolliset, sosiaaliset ja taloudelliset resurssit tavoitteisiin pääsemiseksi. Huomiota kiinnitti se, että hakemusmateriaaliin ei nykykäytännön mukaan liitetä tietoja, joilla voi arvioida hankkeen johtajan ja työntekijöiden tiedollisia ja taidollisia edellytyksiä hankkeen menestyksekkääseen toteuttamiseen. Toteutettavuuden kannalta olisi tärkeää, että suunnitelmassa selvitetään hankkeen osapuolten työnjako ja sitoutuminen projektiin. Hankkeen johtajan ja ohjaus/johtoryhmän velvollisuudet ja vastuut on esitettävä selkeästi. Tällä alueella oli useissa arvioinnin kohteena olleissa hankesuunnitelmissa selkeitä puutteita. 2.5 Arviointi Suunnitelmassa on oltava mukana kuvaus hankkeen arvioinnista. Nykykäytännössä arvioinnin toteutti useassa tapauksessa ulkopuolinen konsultti ostopalveluna. Suunnitelmassa tulisi olla kuvaus siitä, mitä pidetään hankkeen vaikutusten indikaattoreina. Hankkeiden arviointia tulisi kehittää, jotta hankkeen tuottama kokemus tulisi paremmin myös muiden toimijoiden tietoon. Useissa nyt arvioiduissa hankesuunnitelmissa arviointi oli kuvattu ylimalkaisesti. Parhaimmillaan kehittämishankkeen toteuttaminen ja arviointi lähenee toimintatutkimusta, jonka periaatteita arvioinnissa voi noudattaa. Tähän asiaan on jatkossa syytä kiinnittää huomiota. 2.6 Kriittiset, hankkeen toteutumista uhkaavat seikat Huolellisen suunnittelun tunnuspiirre on, että varaudutaan hankkeen toteutumista mahdollisesti uhkaaviin seikkoihin tai haittoihin, joita hanke mahdollisesti aiheuttaa. Tämänkaltaista riskianalyysia ei ole tämän mennessä edellytetty. Suositellaan, että jatkossa hakemuksiin sisällytetään riskianalyysi. Myöskään laadunvarmistusta ei ole aiemmin suunnittelussa edellytetty, mutta sen edellyttämistä jatkossa suositellaan. 2.7 Hankkeen liittyminen kansallisiin ohjelmiin ja hankkeen yhteistyö ja työnjako Arvioitavina olleiden hankkeiden suunnitelmissa ei pääsääntöisesti ollut mainintoja hankkeiden liittymisestä kansallisiin painopistealueisiin ja ohjelmiin. Hankkeiden työnjako ja yhteistyö esimerkiksi julkisen sektorin ja muiden järjestöjen kanssa oli puutteellista. Myös hankkeen sisäinen työnjako oli joissain suunnitelmissa puutteellisesti kuvattu. Olisi tärkeää valmistella yhteistyötä etukäteen, jotta hanke pääsisi kunnolla liikkeelle. Myös selkeä kuvaus työnjaosta eri toimijoiden kesken

16 on tärkeää. Tällaista ei nyt arvioiduissa suunnitelmissa ollut kuin poikkeustapauksissa. Jotta järjestöt voivat toimia tarkoituksenmukaisesti vallitsevassa toimintaympäristössä, suositellaan yhteyksien tiivistämistä kuntien ja seutukuntien toimijoihin, tutkimuslaitoksiin sekä yksityisiin ja julkisiin palvelujentuottajiin. Tutkimuslaitosyhteistyön kehittäminen on tärkeää useasta syystä. Tämän yhteistyön kautta järjestöt pystyvät paremmin seuraamaan uusinta tutkimusnäyttöä. Tutkimuslaitokset taas hyötyvät järjestöyhteistyöstä siten, että järjestöt voivat edistää tutkimustulosten käyttöönottoa. Tällainen toiminta voi synnyttää sosiaalisia innovaatioita.

17 3 Hankkeiden johtaminen ja ohjaus 3.1 Johtaminen ja ohjaus kehittämishankkeessa Kehittämishankkeen onnistumisen kannalta on oleellista, että hanke on hallinnassa. Hankkeen johtamisessa ja ohjauksessa on yleensä mukana useita tahoja: hankkeen ns. asettaja tai omistaja, ohjaus- tai johtoryhmä, mahdollinen asiantuntija- tai tukiryhmä sekä projektipäällikkö, projektisuunnittelija, projektisihteeri tai muu vastaava työtekijä. Myös hankkeen varsinaisilla toteuttajilla; kokeiluyksiköillä, hankkeessa sovittuja tehtäviä toteuttavilla ammattihenkilöillä ja muilla sidosryhmillä on niin ikään ohjaus- ja johtovastuuta omalla työalueellaan. Tarvitaan selkeitä pelisääntöjä ja tehtävien sekä vastuiden jakoa, jotta hankkeen hallittu eteneminen onnistuisi. Projektin asettaja (omistaja) Kokonaisvastuu Projektin vetäjät (projektipäällikkö, suunnittelija, projektityöntekijät): Tulosvastuu Asiakkaat Kohderyhmä Kenttätyöntekijät Käytännön toimijat Projektin johto- tai ohjausryhmä: mm Ohjaus-, talous- ja valvontavastuu Mahdollisia muita ryhmiä: Projektiryhmä, Asiantuntijaryhmä Taustaryhmä, Tukiryhmä jne. Edellisten johto- ja ohjaustehtävissä toimivien lisäksi hankkeissa voi olla projektipäällikön tueksi perustettuja asiantuntijaryhmiä, projektiryhmiä, tukiryhmiä tai vastaavia. Oli ryhmä mikä tahansa, toimintaa hankaloittaa, jos tehtäviä, vastuita ja valtuuksia ei ole määritelty riittävän selkeästi. Sama koskee pilottiyksiköissä, kokeiluyksiköissä tai hankkeen muissa tehtävissä toimivia.

18 Hyvä johtaminen ja ohjaus kehittämishankkeessa täyttää seuraavat kriteerit: 1. Johdon ja ohjauksen avulla on varmistettu, että hankkeen lähtökohdat ja perusteet sekä linjaukset ovat kunnossa ennen kuin hanke käynnistyy. 2. Hanketta on valmisteltu huolella ja perusteellisesti ottaen huomioon hankkeen merkityksen osana muuta hankkeen aihepiiriä sivuavaa kehittämistoimintaa. 3. Johto- ja ohjausryhmän sekä hankkeen muiden toimijoiden tehtävät on määritelty selkeästi niin että kaikki osapuolet ovat selvillä tehtävistään ja mitä heiltä hankkeessa odotetaan. 4. Johto on varmistanut, että hankkeessa on riittävä hankeosaaminen hankkeen läpiviemiseksi. 5. Hankkeella tulee olla riittävä itsenäisyys ja toimintavapaus. 3.2 Johtamiseen ja ohjaukseen liittyviä kehittämistarpeita Hankkeiden johtamiseen ja ohjaukseen liittyviä parantamista vaativia kohtia olivat arvioitavissa hankkeissa muun muassa seuraavat: Projektin asettaja, projektin omistaja Hankedokumenttien ja keskustelujen perusteella arvioituna projektin asettaja ei aina ollut tunnistanut asemaansa ja tehtäväänsä sekä vastuidensa tärkeyttä. Asettaja ei välttämättä huolehtinut vastuulleen kuuluvista toimintaedellytysten luomisesta hankkeelle, mahdollisesti tarvittavan lisäkoulutuksen arvioimisesta ja järjestämisestä hankkeen toimijoille, pätevien henkilöiden hankkimisesta hankkeen vetäjiksi ja/tai sidosryhmäsuhteiden hoitamisesta. Projektin asettaja näytti olevan joissain hankkeissa vain kumileimasin, joka oli muodollisesti asetettu tehtäväänsä. Johtoryhmätyöskentely Johtoryhmien jäsenyys oli joskus syntynyt muodollisen aseman perusteella tai johto-/ohjausryhmien jäseniksi hankittiin tunnettuja nimiä tietäen jo etukäteen asianomaisten sitoutumattomuuden. Johto- tai ohjausryhmän tehtäviä ja vastuita ei useinkaan oltu asiakirjoissa selkeästi määritelty. Johtoja ohjausryhmän tehtävänä on luotsata hanketta onnistumaan tavoitteissaan. Tämä tehtävä näytti olleen epäselvä, koska ei esimerkiksi osattu auttaa hankkeen vetäjiä kokonaisuuden hallinnassa tai vaikkapa hankkeen rajauksissa. Joskus projektin vetäjällä oli vaikeuksia saada tukea johtoryhmältä.

19 Hankkeen vetäjä näytti toimivan jopa lähes yksin ilman esimiehensä tai tukiryhmän tukea ja kannustusta. Niinpä joitakin hankkeita suunnattiin sattumanvaraisesti sinne tänne vetäjän kiinnostuksen ja sidosryhmien toivomusten mukaisesti (ei ollut selkeää visiota, minne ollaan menossa eikä strategiaa, miten edetään). Projektin vetäjä (projektipäällikkö, -suunnittelija tai vastaava) Hankkeen vetäjällä ei aina ollut hankejohtamisen tai muuta johtamiskoulutusta; hän oli asiantuntija omalla alallaan, mutta kokemusta ja koulutusta puuttui projektin hallinnasta. Tällöin hankkeen vetäjällä saattoi olla vaikeuksia kentällä toimivien projektityöntekijöiden, yhteyshenkilöiden tai muiden ammattilaisten työn ohjauksessa ja koordinoinnissa. Hankedokumenteissa ei oltu määritelty selkeästi hankkeen vetäjän tai vetäjien sekä kentällä toimivien yhdyshenkilöiden tai muiden toimijoiden välistä työn- sekä vastuunjakoa.

20 4 Hankkeen seuranta, arviointi ja raportointi 4.1 Kehittämishankkeen arviointi Arviointi on oleellinen osa kehittämishankkeen johtoa ja ohjausta. Arvioinnin avulla punnitaan hankkeen onnistumista eri näkökulmista, joista keskeinen on hankkeelle asetettujen tavoitteiden toteutumisen arviointi. Jatkuvan arvioinnin avulla ollaan selvillä hankkeen etenemisestä ja havaitaan ajoissa mahdolliset hankkeen toteutukseen liittyvät ongelmat. Toimintaa voidaan tällöin suunnata uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta. Arviointi edellyttää hankkeen systemaattista, dokumentoitua seurantaa ja palautetiedon hankkimista hankkeeseen osallistuvilta ja sitä lähellä olevilta tahoilta koko hankkeen elinkaaren ajan. Suunnitelmallinen seuranta tuo arviointia varten tosiasioihin perustuvaa tietoa hankkeesta ja sen tuloksista. Arviointi voidaan rytmittää hankkeen etenemisen vaiheisiin. Etukäteisarviointia tarvitaan esimerkiksi hankkeen lähtötilanteen arvioimiseksi. Määräaikaisarvioinnilla kerätään tietoa hankkeen jonkin vaiheen tulosten kokoamiseksi ja arvioimiseksi. Hankkeen päättyessä tehdään monitahoinen kokonaisarviointi, jossa hankkeen onnistumista punnitaan eri näkökulmista. Hankkeen erilaiset arviointitavat muodostavat toisiaan täydentävän ja tukevan kokonaisuuden. Arviointi voidaan toteuttaa itsearviointina (hankkeen toteuttajat ja toimijat) tai vertaisarviointina (samantyyppiset hankkeet). Säännöllinen ja jatkuva hankkeen itsearviointi auttaa kriittisen ja arvioivan työotteen omaksumisessa. Ainakin laajoissa hankkeissa tehdään yleensä myös ulkoinen arviointi. Siinä arvioija voi olla asiantuntijoista koostuva arviointiryhmä, riippumaton ulkopuolinen taho tai hankkeen tilaaja tai rahoittaja. 4.2 Arvioiva raportointi Hankkeen seuranta- ja arviointitieto jalostetaan ja välitetään raporteissa sekä oman hankkeen että muiden tahojen käyttöön. Tulosten ja johtopäätösten lisäksi raportin lukijaa hyödyttää, että siinä tuodaan esille hankkeesta sen eri vaiheissa saadut hyvät ja huonot kokemukset. Myös epäonnistumisten ja hanketta hidastaneiden tekijöiden raportointi antaa arvokasta tietoa hankkeesta. Arvioitavien hankkeiden suunnitelmissa tai muissa asiakirjoissa ei ollut merkintöjä hankkeen arvioinnin merkityksestä, tarkoituksesta ja suorittamisesta. Hankkeille ei myöskään oltu suunniteltu

21 arviointikokonaisuutta, jossa eri tavoin ja eri tahojen toteuttamat arvioinnit ja niiden kohteet olisivat näkyneet. Valtaosassa hankkeita ei tehty vertaisarviointia. Suunnitelmissa hankkeisiin on liitetty niiden vaikuttavuuden tutkimus. Vain yhtä hanketta on raportoitu tieteellisen raportoinnin edellyttämällä tavalla. Useimmat arvioitavana olleet hankkeet ovat kuitenkin sen laatuisia, että niiden vaikuttavuutta on vaikeaa tai mahdotonta selvittää tieteellisin perustein. Tähän ei ole syytä pyrkiä keinotekoisesti. Tärkeämpää on, että raportointi tuo lyhyesti ja selkeästi esille hankkeesta saadut kokemukset, tulokset, johtopäätökset ja hankkeen perusteella mahdollisesti annetut perustellut suositukset. Sisäisen arvioinnin raportointi Käytettävissä olleet viiden hankkeen sisäisen arvioinnin raportit ovat monisanaisia. Niissä kuvataan tarkasti hankkeen taustaa ja sisältöjä. Lähes samat tiedot näkyvät yleensä jo hankesuunnitelmissa. Useista sisäisen arvioinnin raporteista puuttuu selkeä tieto siitä, miten hanke on edennyt suhteessa suunnitelmiin, millaisia muutoksia toteutuksessa on tehty ja mitkä ovat mahdollisten muutosten perustelut. Arvioinnissa edellytettävä kriittinen ote ei aina välity lukijalle. Hankkeen vaikuttavuutta pyritään osoittamaan erilaisten kyselyjen ja mittausten tulosten perusteella. Käytetyillä mittareilla ei useinkaan näytä olevan yhteyttä hankkeen ydintavoitteeseen. Hankkeen etenemiseen liittyvien olennaisten tietojen tulisi ilmetä itsearviointiraporteista, joissa olisi hyvä noudattaa yhdenmukaista esitystapaa. Parhaimmillaan myös ulkopuoliset tahot, esimerkiksi hankkeen rahoittaja, voivat itsearviointiraporteista seurata hankkeen etenemistä suhteessa hankesuunnitelmaan samoin kuin hankkeen toteutuksessa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia ja niiden syitä. Ne antavat myös hankkeen toimijoille mahdollisuuden arvioida hanketta ja sen toteutumista kriittisesti "sisältäpäin". Arvioitavien hankkeiden asiakirjoista ei käynyt selville, miten, milloin ja millä menetelmällä itsearviointi oli toteutettu. Jo hankesuunnitelmassa tulisi arvioida hankkeen paikallista, seutukunnallista ja yhteiskunnallista merkitystä sekä hankkeen merkitystä sen kohderyhmälle. Näitä asioita ei kuitenkaan ole juurikaan käsitelty hankeraporteissa. Usean hankkeen keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu se, että hankkeen toimintamallit ja kokemukset ovat siirrettävissä yleiseen käyttöön, esimerkiksi kuntien tai järjestöjen omiksi toimintakäytännöiksi tai tuotteiksi. Raporteissa ei kuitenkaan käsitellä sitä, miten tämä siirtäminen toteutetaan, millä resursseilla ja mitkä ovat siirrettävyyden kannalta kriittiset tekijät.

22 Ulkoisen arvioinnin raportointi Pääosassa arvioitavia hankkeita on tehty ulkoinen arviointi, joka on myös raportoitu. Kaikkia hankkeista tehtyjä ulkoisen arvioinnin raportteja ei kuitenkaan ollut käytettävissä. Ulkoinen väliraportti on tehty neljässä hankkeessa. Käytettävissä olleet ulkoisen arvioinnin raportit ovat pääsääntöisesti laajoja. Ne sisältävät hankkeen toiminnan arvioinnin ja suosituksia mm. toiminnan kehittämisestä tai kohdentamisesta. Raportointi on perusteellista ja asiallista. Ulkoisen raportoinnin ohjaava vaikutus hankkeeseen ei kuitenkaan näy sisäisen arvioinnin raporteista. Ulkoinen arviointi jääkin irralliseksi hankekokonaisuudesta. Hallinnollinen raportointi Käytössä olevat hankeraportit (projektiseloste, projektiselvitys) keskittyvät rahankäytön raportointiin. Ne eivät ole kovinkaan informatiivisia hankkeen sujumisen ja tuloksellisuuden seurannan kannalta. Hankeraporteissa on esitetty vain vähän tai ei lainkaan hankkeen toteutumisen kriittistä arviointia. Useimmiten niissä kerrataan suunniteltuja toimenpiteitä. Sen sijaan suunnitellussa toiminnassa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia esitellään niukasti. Hallinnollisissa raporteissa ei yleensä ole perusteltu hankkeen toteutuksessa mahdollisesti tehtyjä muutoksia eikä niiden vaikutuksia hankkeeseen ole arvioitu. Tiedottaminen yhteistyö- ja sidosryhmille Hankesuunnitelmaan liittyvä selkeä viestintäsuunnitelma palvelee hankkeen raportointia koko sen elinkaaren ajan. Suunnitelma helpottaa hankkeen raportoinnin seurantaa. Viestintäsuunnitelmasta näkyy hankkeen suunniteltu eteneminen, viestintätapa ja ne kohderyhmät, joille viestintä ensi sijassa kohdennetaan. Viestintäsuunnitelmaan liittyvä aikataulu helpottaa osaltaan myös hankkeen seurantaa. Hankkeissa ei useinkaan ole tehty viestintäsuunnitelmaa, mutta hankesuunnitelmissa on yleensä esitetty, mille tahoille ja miten hankkeesta tullaan tiedottamaan. Tiedotuksen toteutumisesta sen sijaan löytyy vain harvoja mainintoja. Jotkut hankkeiden sisäisen arvioinnin raportit sisältävät mainintoja sidosryhmäraportoinnista. Kuitenkin hankkeiden raportointi yhteistyö- ja sidosryhmille näyttäisi olevan hyvin informaalista ja melko satunnaista.

23 5 Hankkeiden vaikuttavuuden arviointia Hankkeiden vaikuttavuutta arvioidaan miettimällä vastaavatko asetetut tavoitteet saatuja tuloksia ja odotettuja hyötyjä. Tässä arvioidaan hankkeita siitä näkökulmasta millaisia vaikutuksia hankkeella on odotettu olevan ikäihmisten toimintakykyyn ja onko kehittynyt hyviä tai pysyviä toimintakäytäntöjä. Kun arvioidaan hankkeella tavoiteltuja vaikutuksia, niitä peilataan hankkeen toteuttamiseen ja työtapoihin. Arviointiryhmän käytettävissä ollut materiaali ei kuitenkaan tue riittävästi hankkeiden vaikuttavuuden arviointia. Siksi tässä esitettävät arviot hankkeiden vaikuttavuudesta ovat vain suuntaa-antavia ja niitä tarkastellaan osin hankkeiden toteutuksen laadun näkökulmasta. Arvioitaessa yleisellä tasolla kehittämishankkeiden laatua, voidaan kysyä mitä hyötyä hankkeesta on ollut ja mitä siitä jää elämään hankkeen päätyttyä? Hyvän kehittämisprojektin edellytyksiksi ja onnistumisen takeiksi on tunnistettu jo aiemmin seuraavat seikat. Hankeryhmällä olisi oltava hyvä sisäinen yhteistyö ja hankkeen osallistujilla riittävä koulutus ja riittävän erilainen tausta. Hankeryhmällä olisi oltava hyvä sisäinen yhteistyö ja hankkeen osallistujilla riittävä koulutus ja riittävän erilainen tausta. Hankkeen toteuttamisen kannalta horisontaaliset kontaktit muihin hankkeen kannalta tärkeisiin toimijoihin ja asiakkaisiin ovat olennaisia kuten myös asiakkaiden esim. hankkeen kohderyhmän mukaan ottaminen kehittämiseen. Kehittämishankkeeseen osallistuvan organisaation johdon ja päättäjien olisi oltava riittävän sitoutuneita hankkeeseen ja heillä olisi oltava projektin aikana omakohtaisia kosketuksia siihen. 5.1 Hankkeiden toteutuksen laatu Tässä hankkeiden toteutuksen laatua arvioidaan tarkastelemalla hankkeiden suunnittelua, resursointia ja saavutettua hyötyä. Arvioitavat hankkeet olivat pääasiassa kehittämishankkeita, joista osaan oli kytketty myös tutkimusosio. Yksi hanke oli puhdas tutkimushanke. Toteutukseltaan kehittämisja tutkimushankkeet ovat erilaisia, mutta suunnittelun lähtökohdat ovat molemmissa samankaltaisia. Hankkeiden hyvään toteutukseen sisältyy peruskartoitus olemassa olevasta tiedosta, osaamisesta ja osaajista ja selvitys mitä muita hankkeita on meneillään ko. alueella ja lähellä sitä. Kehittämishankkeisiin olisi hyödyllistä kytkeä mukaan jo niiden suunnitteluvaiheessa aiempaa kokemusta ja osaamista hankkineita osaajia. Saman teeman parissa työskentelevät järjestöt voisivat rakentaa suurempia hankekokonaisuuksia. Isommat, huolellisesti suunnitellut ja resursoidut hankkeet tuottavat todennäköisesti suurempaa hyötyä kuin yksittäisistä kehittämisideoista tai toistoista

24 koostuvat pienemmät hankkeet. Mikäli linjaus on hakea uutta tai testata uusia, erilaisia toimintamalleja, ovat pienemmät hankekokonaisuudet perusteltuja. Silloinkin on huolehdittava riittävän pitkästä resursoinnista, sillä muutos on hidasta. Arvioinnissa tarkastellaan myös linjauksia kehittämisen ja tutkimuksen rahoituksesta. Nyt tarkastelluissa hankkeissa tavoitteiden toteutumista oli pyritty arvioimaan liittämällä hankkeisiin tutkimusosiot, mutta ilman tutkijaresursseja. Jatkoa ajatellen olisi hyödyllistä kytkeä yliopistot ja tutkimuslaitokset alusta alkaen osaksi hankkeita tutkimusta ja seurantaa tukemaan. Tämä mahdollistaisi hankkeissa keskittymisen kehittämiseen ja luotujen toimintamallien tuotteistamiseen. Tällöin tutkimuksen asiantuntijat voisivat paneutua hankkeelle mahdollisesti asetettuihin tutkimuksellisiin haasteisiin. Mikäli tutkimus halutaan osaksi hanketta, sen suunnittelu olisi järkevää kytkeä hankkeen suunnittelun alkuvaiheeseen, sillä jälkikäteen on vaikea muodostaa järkevää tutkimusasetelmaa tai koota aineistoja. Selkeät tutkimus- ja kehittämisasetelmat voivat yhdessä muodostaa toimivan kokonaisuuden, jolloin hankkeiden ulkopuolinen arviointikin voisi olla helpompaa. Jos panostetaan selkeisiin kehittämishankkeisiin, resurssit voitaisiin kohdentaa ko. toimintaan suoraan. Hankkeen toteuttajien näyttö aiemmasta kokemuksesta kehittämishankkeissa voisi olla tärkeä arvioitava asia resursseja hankkeelle myönnettäessä. Kun arvioidaan saavutettua/odotettua hyötyä/muutosta/tavoitetilaa, alkuperäinen hankesuunnitelma toimii vertailukohtana. Tällöin arvioinnin lähtökohtana ovat kehittämishankkeen tavoitteet ja odotetut vaikutukset. Kun kehittämishankkeiden toteuttamiskelpoisuutta arvioidaan resursseja myönnettäessä, tavoitteiden asettelu ja toteuttamiskelpoisuus ovat tärkeimmät lähtökohdat. Vastaavalla tavalla hankkeiden toteuttajat ja heidän aiempi kokemuksensa kannattaisi myös arvioida. Jos hankkeille rahoitusta myönnettäessä käytetään ulkopuolista arviointia/asiantuntijapaneeleja, niin niiltä voidaan odottaa tiivistetysti hankkeiden tavoitteiden, toteutuksen ja potentiaalisten riskien arviointia ja linjausehdotuksia sekä arvioita hankkeen toteuttajista/johtajista. Hyvässä hankesuunnitelmassa on kirjoitettuna myös hankkeen itsearviointi ja arviointiin liittyvä systemaattinen tiedonkeruu ja aikataulutus. Nyt arvioitujen hankkeiden osalta nähdään, että pitkäkestoisissa ja isoissa hankkeissa ulkopuolinen väliarviointi on ollut selvästi tarpeen. Ulkoiset arvioinnit ovat paljastaneet tavoitteiden saavuttamattomuuden jo hankkeiden kestäessä, vaikka arviointien sanoma ei ole näkynyt hankkeiden toteutta-

25 misessa,. Mikäli ulkoista arviointia käytetään, olisi hyvä olla ohjeistus siitä, kuinka arvioinnista saatava palaute otetaan käyttöön hankkeiden tueksi ja vahvistukseksi. Hankkeen toiminnan tarkistukset ja uudelleen linjaukset toteutunevat parhaiten rahoituksen ja sitä kautta resurssien ohjaamisen kautta, mikä asettaa haasteita vuosittaiselle väliraportoinnille. 5.2 Hankkeiden vaikutukset ikääntyneen väestön toimintakykyyn Jos vaikuttavuutta arvioidaan ikääntyneen väestön parantuneena tai säilyneenä toimintakykynä, tässä arvioiduilla hankkeilla ei ehkä ole päästy tähän päämäärään. Osassa arvioituja hankkeita oli asetettu liian suuret ja laajat tavoitteet, joita ei käytettävissä olevilla keinoilla tai toimintamalleilla ole pystytty ratkaisemaan. Mikäli tavoitteisiin pyritään, asiakkaiden osallistuminen ja sitoutuminen toimintaan on yksi keino päästä toivottuun lopputulokseen. Toinen keino on saada kunnat osallistumaan ja toteuttamaan uudenlaisia toimintamalleja kuntalaistensa toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Jotta uudenlaiset toimintamallit saadaan osaksi kunnan omaa toimintaa, niin toimintamallit kannattaisi suunnitella osaksi kunnan työntekijöiden omaa toimintaa. Mikäli uudet toimintamallit toteutetaan lisäresursseilla tai ulkopuolisia toimijoita hyödyntäen, toimintamallit eivät välttämättä juurru osaksi normaalia toimintaa. Ulkopuoliset toimijat voivat kuitenkin toimia muutosagentteina vaikkakaan ei itse toiminnan toteuttajina. Tässä arvioidut seitsemän hanketta ovat olleet hyvin resursoituja, isoja ja monivuotisia hankkeita. Hankkeissa asetetut tavoitteet eivät kuitenkaan ole aina toteutuneet hankesuunnitelmissa kuvatuilla tavoilla. Kun arvioidaan puhtaasti tutkimushankkeita, hankkeen tuottamien tuotosten arviointi on helpompaa, jos tulosta arvioidaan julkaistujen artikkeleiden ja kirjojen määrällä. Toisaalta arviointiajan on oltava huomattavasti pidempi kuin itse hankkeen kesto, sillä julkaisut tulevat viiveellä. Kun arvioidaan kehittämishankkeen tavoitteiden tulosta, yhtenä tavoitteena on yleensä toiminnan juurtuminen osaksi normaalia toimintaa. Tämäkin saattaa näkyä vasta pidemmällä aikavälillä. Nyt arvioiduista seitsemästä hankkeesta kolme oli edelleen käynnissä. Yhteenvetona arvioitujen hankkeiden vaikuttavuudesta voidaan todeta, että vain muutamissa hankkeissa saadaan jokin niissä kehitetty toiminta tai toimintamalli osaksi kunnallista toimintaa, mutta sekin on optio. Hankkeiden lyhytaikaista tai pysyvää vaikutusta väestön toimintakykyyn ei käsillä olevan materiaalin ja tiedon perusteella voi kattavasti arvioida, sillä se näkyy mahdollisesti vasta pitkäaikaisseurannassa. Arviointiajanhetkellä näyttää siltä, että ikääntyneiden toimintakyvyn parantuminen tai säilyminen (hyvänä) ei ehkä ole toteutunut hankkeissa toivotulla tavalla.

26 Tulevien hankkeiden suunnittelua varten suositellaan ohjeistusta hankesuunnitelmien tarkentamiseksi useilla tavoilla ja niihin lisättäväksi odotettujen vaikutusten ja tavoiteltavien hyötyjen kirjaamista sekä arviointia varten tarvittavan tiedon kokoamissuunnitelmaa. Mikäli arviointi toteutetaan tutkimuksen keinoin, tutkijat on kytkettävä mukaan jo hankkeen suunnitteluvaiheessa.

27 Kehittämissuosituksia 1. Hankkeiden suunnitelmissa tulisi olla luvussa 2 mainittujen kohtien 1 8 mukaiset selvitykset. 2. RAY:n tulisi pyytää ulkopuolisilta asiantuntijoilta lausunnon rahoitusvolyymiltaan mittavista hankkeista ennen rahoitusesityksen/päätöksen tekemistä. 3. RAY voisi myöntää mittavien projektien suunnitteluun ja valmisteluun jatkuvalla haulla pienehköjä avustuksia (esim. 10 000 20 000 ). Valmistelunrahan myöntäminen ei velvoita RAY:stä rahoittamaan valmisteltua hanketta. 4. RAY:n tulisi jatkossa suunnata hankkeita suurehkoiksi koordinoiduiksi hankeohjelmiksi. Näin voidaan välttää päällekkäistä toimintaa. Samalla pystytään lisäämään tiettyyn tavoitteeseen tähtäävien toimijoiden määrää ja pystytään tehokkaammin edistämään tärkeinä pidettyjä asioita. 5. RAY:n tulisi pitää hankkeen ansiona sitä, että sillä on selkeästi kuvattu yhteys tutkimuslaitokseen tai yliopistoon ja että työnjako on kuvattu. Verkostoitumista muihin hankkeisiin pidetään etuna. 6. RAY:n tulisi edellyttää, että hankkeiden johtohenkilöillä on tarvittava hanke- ja johtamisosaaminen ja että hankkeessa varaudutaan tarvittaessa mentorointiin, tutorointiin tai työnohjaukseen. 7. RAY:n tulisi edistää sellaisten toimintojen toteuttamista, jotka tähtäävät erityisesti järjestöjen hankeosaamisen lisäämiseen ja hankehallinnon vahvistamiseen. 8. RAY:n tulisi edellyttää, että hankesuunnitelmaan sisällytetään riskianalyysi, jota päivitetään säännöllisesti. 9. RAY:n tulisi edellyttää, että hankesuunnitelmaan sisällytetään viestintäsuunnitelma, jonka toteutumista seurataan säännöllisesti. 10. RAY:n pitäisi edellyttää, että hankesuunnitelmaan sisällytetään arviointisuunnitelma, jossa kuvataan mm. arviointitehtävä, keinot ja menettelyt, hankkeen kannalta oleelliset seurantaja arviointitiedot sekä käytettävissä oleva arviointiosaaminen. 11. RAY:n pitäisi kannustaa monipuoliseen ja monitahoiseen arviointiin, jossa suunnitelmallisella ja jatkuvalla itsearvioinnilla on keskeinen rooli.

28 12. RAY:n tulisi asettaa laatuvaatimukset ulkoisen arvioinnin toteutukselle niitä hankkeita varten, joissa sen tekeminen tuo arviointiin lisäarvoa. Laajoihin hankkeisiin ja hankeohjelmiin suositellaan, että niiden ulkoisessa arvioinnissa suositaan tutkimuksellista ja tieteellistä näkökulmaa. Tutkimuksellista osuudesta RAY:n tulee pyytää lausunto tieteellisesti päteviltä arvioitsijoilta. 13. RAY:n pitäisi tukea hankkeiden kaikissa vaiheissa toimenpiteitä, jotka edistävät tulosten hyödyntämistä.

29 LIITE: Järjestökohtaiset yhteenvedot Kuntoutuksen Edistämisyhdistys ry Ikäihmisten kuntoutusneuvolan kehittäminen viidellä paikkakunnalla, 2000 2004 Kuntoutuksen edistämisyhdistys ry on perustettu vuonna 1995 asiantuntija- ja yhteistyöjärjestöksi edistämään iäkkäiden henkilöiden ja ikääntyneiden vammaisten kuntoutusta. Yhdistys toimii myös aloitteellisesti ja aktiivisesti iäkkäiden ja ikääntyvien vammaisten kuntoutuspalveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Jäsenyhteisöt edustavat laajaa ja monipuolista asiantuntemusta kuntoutus-, sosiaali- ja terveysalalla. Hankkeen taustaa Suunnitteluvaiheessa vuonna 2000 yhdistyksen jäsenjärjestöille tehtiin kysely, jossa kartoitettiin iäkkäiden kuntoutuksen kehittämistarpeita kolmannen sektorin näkökulmasta ja pidettiin jäsenjärjestöjen yhteyshenkilöille sekä asiantuntijoille ideaseminaareja, joiden tuotoksia hyödynnettiin projektin suunnittelussa. Hankkeen tavoitteet Ensimmäinen hakemus Kehittämishankkeen päämäärä on edistää ikäihmisten ja vammaisten itsenäistä selviytymistä kehittämällä voimavaralähtöistä kuntoutusta ja kuntouttavaa toimintaa. Tavoitteet: kuvata ikäihmisten ja ikääntyvien vammaisten kuntoutuksen asemaa, laajuutta ja sisältöä; kehittää kuntoutusneuvolatoiminnan sisältöjä; kehittää ja arvioida ikäihmisille suunnattuja päivätoimintamuotoja; arvioida preventiivisen kuntoutuksen vaikuttavuutta; kehittää ryhmäkuntoutustoimintaa ja en arvioida sen tuloksellisuutta; edistää jäsenyhteisöjen välistä asiantuntijaverkoston toimintaa ja arvioida sen kehittymistä. Avustuspäätöksen jälkeiset hakemukset Kuntoutusneuvolatoiminnan päämääränä on parantaa tai ylläpitää toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten ja ikääntyvien vammaisten itsenäistä kotona selviytymistä. Kuntoutusneuvoloista luodaan toimintakeskuksia, joissa toteutetaan aiemmin kehitettyjä toimintamalleja ja menetelmiä sekä luodaan uusia paikallisiin tarpeisiin vastaavia kuntoutusmuotoja. Ikäihmiset saavat ohjausta ja neuvontaa ikääntymisen erityiskysymyksissä, paikallisten palvelujen käytössä ja heillä on mahdollisuuksia omaehtoiseen voimavaroja lisäävään toimintaan. Tulostavoitteet: toimivat ikäihmisten kuntoutusneuvolat 4 6 paikkakunnalle; uusia toimintamalleja yhteistyöhön ja kuntoutusneuvolatoiminnan käynnistämiseen, toteutukseen ja arviointiin kunnissa; kehittää uusia ikäihmisten ja ikääntyvien vammaisten toimintakykyä ja sen arviointia, omaehtoista osallistumista ja vaikuttamista edistäviä menetelmiä; ikäihmisten kuntoutusneuvolatoiminta osaksi kuntien palvelukokonaisuutta. Toiminnasta kehitetään mahdollisimman monipuolinen ja kattava, taloudellisesti kannattava ja erityyppisiin toimintaympäristöihin soveltuva palvelukokonaisuus kuntien käyttöön myös projektin jälkeen. Hankkeen kohderyhmät Kuntoutusneuvolan toimintamallissa iäkkäiden henkilöiden ja ikääntyvien vammaisten hyvinvointia ja toimintakykyä edistettiin yksilöllisten tarpeiden ja paikallisen palvelutarjonnan pohjalta. Asiakkaina oli myös erityisryhmiin kuuluvia ja syrjäytymisuhan alla olevia vanhuksia. Toiminnan tavoite oli ohjata asiakas hänen tarvitsemiinsa ehkäiseviin palveluihin ja siten ehkäistä tai siirtää pitkäaikainen palvelutarve myöhäisempään elämänvaiheeseen.